ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2015

Transkriptio

1 ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2015 Etelä Karjalan kalatalouskeskus ry Lappeenranta 2016 ETELÄ - KARJALAN KALATALOUSKESKUS RY - 0 -

2 Kansikuva: Poikasnuottauksessa saatu vastakuoriutuneita muikunpoikasia Vatavalkaman näytepisteellä, Stora-Enson Imatran tehtaiden lähialueella

3 ETELÄ - KARJALAN KALATALOUSKESKUS RY Etelä Karjalan kalatalouskeskus ry Hietakallionkatu Lappeenranta ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU 2015 Tarkkailun toimeksiantajat: Tarkkailun ohjelma: Tarkkailun sisältö: UPM-Kymmene Oyj, Kaukas Metsä Fibre Oy Joutsenon tehdas Stora Enso Oyj, Imatraan tehtaat Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen hyväksymä ohjelma Tietoa kalaston rakenteesta teollisuuden vaikutusalueilla ja kuormittamattomilla alueilla, koetroolaukset, muikku-, siika- ja rapupopulaatioseuranta, muikunpoikasnuottaukset, verkko- ja uistelukirjanpitokalastus, kalojen aistinvarainen tutkimus Etelä Karjalan kalatalouskeskus ry, Hietakallionkatu 2, Lappeenranta, toiminnanjohtaja Aarno Karels, p , kalatalousneuvoja Vesa Tiitinen, p , etunimi.sukunimi@ekkalatalouskeskus.fi - 2 -

4 ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU 2015 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO ETELÄ-SAIMAAN YLEISKUVAUS KOETROOLAUKSET Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Kalaston rakenne selkävesillä koetroolausten saaliiden perusteilla Troolisaaliiden kokonaissaalis Koetroolausten yksikkösaaliit ja saaliin koostumus alueittain Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit Muikun populaatioseuranta Muikun yksikkösaaliit (kutukanta ja hottamuikku) Muikun kasvu Muikun kutukannan ikäjakauma Siian populaatioseuranta Siian yksikkösaaliit Siikapopulaatioiden ikäjakauma ja kasvu Haukimadon esiintyminen siiassa Muiden lajien yksikkösaaliit Lohikalat Ahven ja kuha Särki ja salakka Muut kalalajit VASTAKUORIUTUNEIDEN MUIKUN- JA SIIANPOIKASTEN NUOTTAUKSET Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Muikunpoikasten esiintyminen Siianpoikasten esiintyminen KIRJANPITOKALASTUS Verkkokirjanpitokalastus Uistelukirjanpitokalastus KOERAVUSTUS JA RAVUSTUSSAALISKIRJANPITO Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Koeravustusten ja saaliskirjanpidon tulokset Ravustajien pyyntiponnistus Koeapajasaaliiden pituusjakauma Kaupparavun osuus kokonaissaaliissa Rapuruttoisten täplärapujen osuus koeapajasaaliissa Ravustajien yksikkösaalis kokonaissaaliista määritettynä Tulosten tulkinta YHTEENVETO KIITOKSET LÄHTEET LIITTEET I. Koetroolausten tulokset II. Muikunpoikasnuottauksen tulokset - 3 -

5 1. JOHDANTO Vuonna 2001 aloitettiin Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailuohjelma. Ohjelman tarkoitus on kerätä nykyhetken tietoa kalaston rakenteesta ja kalastuksesta teollisuuden vaikutusalueilla ja kuormittamattomilla alueilla, varsinkin alueen tärkeimmistä saalislajeista muikusta ja siiasta. Vuonna 2008 aloitettiin myös koetroolauksia tehtaiden lähialueilla (Laihianselkä, Honkalahti ja Stora-Enson sataman edusta). Tarkkailuohjelman sisältöä vuonna on esitetty taulukossa 1. Etelä-Saimaan vedenlaatu on parantunut merkittävästi teollisuuden vaikutusalueilla jätevesien puhdistamisen tehostuttua 1990-luvun alkupuolella. Etelä-Saimaalla on tehty Kaakkois - Suomen TE - keskuksen toimesta kalakantojen ja kalastuksen selvityksiä 1990-luvulla (Niemi 1999). Aikaisemmat tutkimukset osoittivat, että kalaston rakenne teollisuuden lähialueilla on särkikalavaltaistunut ja muikun ja siian esiintyminen ei ole toistaiseksi vertailukelpoinen kuormittamattomiin vertailualueisiin nähden. Toisaalta viime vuosina Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman tuloksissa on havaittavissa selkeitä merkkejä muikkukannan vahvistumisesta tehtaiden vaikutusalueilla. Kalastusolot Etelä-Saimaalla ovat varsin hyvät, joka nähtiin kalastuksen runsastumisena etenkin Imatran ja Lappeenrannan lähivesillä (kalastustiedustelu 2006; Sundell, 2008 ja kalastustiedustelu 2012; Tiitinen 2014 ). Taulukko 1. Etelä Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen ohjelma vuonna MUIKKU- JA SIIKAKANTOJEN SEURANTA Vastakuoriutuneiden muikun- ja siianpoikasten tutkimukset x x x x x Koetroolaukset / muikku- ja siikapopulaatioiden tutkimus x x x x x 1.2. Yksikesäisten poikasten (hottamuikkujen) seuranta x x x x x 1.3. Muikku- ja siikasaaliiden kehitys alueittain x x x x x 1.4. Muikun ja siian ikäluokkien, kasvun ja kunnon seuranta x x x x x 1.5. Koetroolaukset / muu kalaston seuranta x x x x x 1.6. Siian haukimatotarkkailu x 2. MUU KALASTON JA KALASTUKSEN SEURANTA Kirjanpitokalastus 2.1.Verkkokalastajien kirjanpitokalastus x x x x x 2.2. Uistelijoiden kirjanpitokalastus (uusi) x x x x x 2.3. Ammattikalastajien kirjanpitokalastus (uusi) x x x x x 2.4. Vuoksen kirjanpitokalastus (uusi) x x x x x Kalaistutuksen seuranta 2.5. Raportointi lohikalojen istutuksen seurannasta (uusi) x x x x x 2.6. Vuoksen lohikalojen istutuksen seuranta radiotelemetrialla x Muu seuranta 2.7. Rapusaalis ja rapuruttoseuranta (uusi) x x x x x 2.8. Kivikkorantojen sähkökoekalastustutkimus (uusi) x 2.9. Kalatiheyksien arviointi alueittain x Kalojen aistinvarainen tutkimus x Kalastuksen, saaliin ja kalastajien määrien muutos alueittain x 3. RAPORTOINTI JA TIEDOTUS 3.1. Vuosikatsaukset x x x x x 3.2. Loppuraportti x Ohjelmassa seurataan kalaston rakenteen ja kalatiheyksien muutoksia tehtaiden vaikutusalueilla ja vertailualueilla koetroolauksien sekä kirjanpitokalastuksen avulla. Lisäksi tutkitaan muikun ja siian eri ikäluokkien esiintymistä tehtaiden vaikutusalueilla ja vertailualueilla sekä seurataan niiden kasvua, kuntoa ja saaliin kehitystä alueittain, ja arvioidaan ennakkoon tulevan vuosiluokan vahvuutta tutkimalla vastakuoriutuneiden poikasten ja hottamuikun alueellista esiintymistä, kasvua ja kuolevaisuutta

6 Vuonna 2003 ja 2007 tutkittiin myös kalojen makuvirheitä ja vuonna 2006, 2007 ja 2011 tutkittiin haukimadon esiintymistä Etelä-Saimaan siiassa. Vuonna 2012 aloitettiin kalataloustarkkailuohjelman ravustustutkimukset (koeravustukset ja saaliskirjanpitoa) ja vuonna 2013 kivikkorantojen sähkökoekalatukset. Vuonna tehtiin myös Vuoksen istutettujen lohikalojen akustisten telemetrian lähettimien seuranta. Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailuohjelman toteutuksesta on vastannut Etelä- Karjalan Kalatalouskeskus ry. Hankkeen toimeksiantajat ovat olleet UPM-Kymmene Oyj Kaukas, Lappeenranta, Oy Metsä-Fibre Oy Joutseno ja Stora-Enso Oyj, Imatra. Hanke toteutetaan Kaakkois- Suomen ELY-keskuksen vahvistaman suunnitelman mukaisesti. Hankkeen suunnittelusta, hallinnosta, kenttätöistä ja tiedotuksesta huolehti E-K Kalatalouskeskus ry:n toiminnanjohtaja Aarno Karels ja kenttätöissä auttoi iktyonomi Manu Vihtonen. Tutkimustöistä sekä vuosiraportin kirjoittamisesta vastasi Aarno Karels. Kalatalousneuvoja Vesa Tiitinen vastasi uistelusaaliskirjanpidon raportoinnista ja rapututkimusten kenttätöistä. Rapututkimustöistä ja raportoinnista vastasi Itä-Suomen yliopiston rapututkija FT Japo Jussila. Koetroolaukset suoritti ammattikalastaja Markku Törrönen apuvoimineen. Tässä tutkimusraportissa on esitetty vuoden 2015 Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman koetroolausten, muikun ja siian populaatioseurannan, muikunpoikasnuottausten, kirjanpitokalastuksen, rapututkimuksen ja siian haukimadon tutkimuksen tulokset. Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman raportti vuonna 2015 on nähtävissä myös Etelä- Karjalan Kalatalouskeskus ry:n nettisivuilla

7 2. ETELÄ-SAIMAAN YLEISKUVAUS Yleistä Etelä-Saimaa sijoittuu Salpausselkämuodostelmien väliin (Iso ja Pieni Salpausselkä). Vesialueen pintaala on 621 km 2, vesitilavuus 5,2 km 3 ja keskisyvyys 8,4 m (taso NN + 75,10). Suurin osa Etelä-Saimaalle tulevista vesistä kulkee Rastinvirran kautta. Vuoksen keskivirtaama on 596 m 3 /s (vuosina ). Vain pieni osa vesistä tulee Etelä-Saimaan omalta valuma-alueelta (Saimaan vesiensuojeluyhdistys 1995). Etelä-Saimaan virtaukset on esitetty kuvassa 1. Kutvele Kyläniemi Härskiänsaari Äitsaari Ruokolahti Rastinvirta Ilkonselkä Suuri Jänkäsalo Lamposaaren selkä 550 m 3 /s Mäntyselkä Karvasalo Kaidonselkä Mietinsaari Salonsaari IMATRA Hetonselkä Taipalsaari Kattelussaari Vuoksi 596 m 3 /s Vehkataipale Keskisen selkä LAPPEENRANTA Haukiselkä Pulpin selkä Joutseno Etelä-Saimaa, virtaussuunnat Saimaan kanava m 3 /s (Vesihallitus 1976) N S Kuva 1. Etelä-Saimaan virtaukset (Vesihallitus 1976). Etelä-Saimaan alue on yleispiirteeltään rikkonainen. Suurimmat selät ovat Ilkon-, Kaidon- ja Mäntysaaren selät. Läntinen osa on saaristoinen ja suuret selät puuttuvat. Myös Vuoksenniskan ja Ruokolahden alueet ovat rikkonaisia, eikä suuria selkiä ole. Alueen eteläiselle rannalle oman erityispiirteensä antavat suuret avoimet lahdet. Vedenlaatu ja tehtaiden jätevedet Etelä-Saimaan vesi on luontaisesti lievästi humusväritteistä, niukasti elektrolyyttejä sisältävää ja niukkaravinteista. Suurimmat kuormittajat ovat Lappeenrannassa sijaitseva UPM-Kymmenen Kaukaan tehdas, Joutsenossa sijaitseva Metsä-Fibre Oy Ab Joutseno Pulpin tehdas ja Stora-Enso Oy Imatran tehdas. Tehtaiden jätevesien laimentuminen tutkimusalueella on esitetty kuvassa 2 (Karels, 2000). Tutkimusalueen osa-aluejako (kuva 5) perustuu tehtaiden jätevesien laimentumiseen Etelä-Saimaalla. Kaukaan lähialueella (alue 1-2) jätevesien pitoisuudet ovat suurimmat ja siellä on selvä jätevesien gradientti noin 15 km alavirtaan saakka. Joutsenon Pulpin lähialueella (alue 3) jätevesien pitoisuudet ovat suhteellisen pieniä ja vaihtelut jätevesien laimennuksessa ja levinneisyydessä ovat suuret. Stora- Enso Oyj:n vesistövaikutukset keskittyvät Vuoksensuun alueelle (alue 5) ja Vuokseen (alue 10). Jätevesien vaikutusten välialueet on määritetty osa-alueiksi 4, 6, 9 ja puhtaat vertailualueet Kyläniemen etelä- ja pohjoispuolella osa-alueiksi 7 ja 8. Eteläisellä Saimaalla ja Vuoksessa hajakuormituksen ja muiden pistekuormittajien vaikutus on paperiteollisuuslaitoksiin verrattuna vähäinen. Etelä-Saimaalla alueen länsi- ja itäosissa veden laatua muuttaa hajakuormitus (Saukkonen, 2000)

8 Kuva 2. Tehtaiden jätevesien laimentuminen tutkimusalueella (Karels, 2000). Veden laatu on kehittynyt myönteisesti koko Etelä-Saimaalla 1990-luvulla. Suurimmat muutokset tapahtuivat uusien biologisten puhdistamoiden käyttöönoton jälkeen Kaukaalla vuonna 1992 sekä Stora-Ensolla vuoden 1992 lopulla. Myös Joutseno Pulpin aktiivilietelaitoksen laajentaminen vuonna 1997 vaikutti positiivisesti vedenlaatuun. Vedenlaatumuutokset ovat näkyneet natriumpitoisuutta ja sähkönjohtavuutta lukuun ottamatta kaikissa vedenlaatuparametreissa. Happitilanne on kohentunut ja rehevyyttä säätelevien ravinteiden eli fosforin ja typen pitoisuudet ovat vähentyneet. Vesi on myös kirkastunut väriluvun ja sameuden pienentymisen myötä (Saukkonen, 2000)

9 Kalastus Etelä-Saimaa on historiallisesti merkittävä alue kalataloudellisesti katsottuna, josta on osoituksena alueen voimakas virkistyskalastus sekä ammattikalastuksen säilyminen elinkeinona. Suurimmat kalatiheydet ja kalabiomassat ovat Kaukaan tehtaiden ja Haukiselän välisellä alueella (Niemi, 1999; Sundell, 2003; Karels ja Niemi, 2002; Karels ym., ). Salakka, särki ja ahven muodostavat suurimman osan kalastosta tehtaiden jätevesien vaikutusalueella. Muikun ja siian osuudet ovat pienempiä kuin puhtailla alueilla. Lievemmin rehevöityneille ja puhtaille alueille mentäessä särkikalojen tiheydet pienenevät ja muun muassa muikun ja siian osuudet kasvavat. Etelä-Saimaalla kalasti vuonna 2012 viimeisen kalastustiedustelun mukaan yhteensä ruokakuntaa, joista 27,8 % oli kotoisin Imatralta, 12,2 % Joutsenosta, 48 % Lappeenrannasta, 5,6 % Ruokolahdelta ja 6,1 % Taipalsaarelta. Näistä järvialueella kalasti (20,8 ruokakuntaa/km 2 ) ja Vuoksella 860 ruokakuntaa (Tiitinen, 2015). Kalastus oli aktiivisinta kesällä. Virkistyskalastajiksi itsensä luokitteli 83,8 %, kotitarvekalastajiksi 16,2 % harjoittaneista ruokakunnista. Verkot olivat yleisin pyydys. Niitä oli vuonna 2006 käytössä yhteensä kappaletta (Käytössä olevien verkkojen määrät ovat puolittuneet edelliseen tutkimukseen (2006) nähden. Verkot olivat kuitenkin edelleen yleisin pyydys. Niitä oli vuonna 2012 käytössä yhteensä kappaletta (54,6 kpl/km²). Muikkuverkkojen osuus oli 28 %. Katiskoita oli käytössä 5455 (12.8 kpl/km²), rysiä 128 (0.4 kpl(km²), pitkäsiimoja 321 (1.6 kpl/km ²) ja syöttikoukkuja 2017 (7 kpl/km²) kappaletta. Myös käytössä olevien vapavälineiden määrät ovat laskeneet. Uisteluvapoja oli alueella käytössä (38 kpl/km²), pilkkionkia (30 kpl/m²) ja onkia (43 kpl/km²) kappaletta. Tutkimusalueen kokonaissaalis oli vuonna 2012 yhteensä kiloa (40,3 kg/rkk, 9.1 kg/ha). Tärkeimmät saaliskalalajit olivat ahven (37 %), hauki (19 %), muikku (13 %), kuha (9 %) ja särki (7 %). Edelliseen tutkimukseen (2006) verrattuna mateen, kuhan ja säyneen kokonaissaaliit olivat kasvussa ja muikun, siian, isojen lohikalojen ja särjen saaliit laskussa. Pyydyskohtaiset saaliit olivat pysyneet samalla tasolla tai jopa nousseet edelliseen tutkimukseen verrattuna. Lohikaloja saaliissa oli eniten vesipinta - alaa kohden (kg/ha) Etelä - Saimaan eteläosassa (alue 7) ja särki- ja ahvenkaloja Lappeenrannan lähivesillä (alue 1). Muikun yksikkösaaliit muikkuverkoilla vaihtelivat alueilla 2 ja kiloon vuorokautta kohden. Suurimmillaan yksikkösaalis oli alueilla 2 ja 7. Siian yksikkösaaliit olivat selvästi pienempiä. Suurimmillaan keskimääräinen saalis oli alueella 9. Taimenen yksikkösaalis oli suurimmillaan alueella 8, järvilohen myös alueella 4, särjen alueella 9, lahnan alueella 5, hauen myös alueella 5, ahvenen alueella 2 ja kuhan alueella 6 (Tiitinen, 2014). Etelä-Saimaalla oli vuonna 2015 kaksi ammattikalastajaa Jari Häkkinen ja Markku Törrönen jotka kalastavat Kyläniemen eteläpuolella troolilla ja talvinuotalla sekä trooli- ja nuottakalastajat Jussi Karhu ja Markku Turtiainen jotka kalastivat syksyllä Munaluodonselän alueella Rastinvirran luoteispuolella. Myös syksyn muikkuverkkokalastus (muikun mäti) ja talven verkkokalastus on tulonlähde Etelä- Saimaan ammattikalastajille ja sivuammattikalastajille. Etelä-Saimaalla muikkukantaan ovat vaikuttaneet sekä luontaiset kannanvaihtelut että jätevedet. Muikkusaalit alkoivat heikentyä 1980-luvun puolivälin jälkeen ja muikkusaaliiden aallonpohja oli vuonna Tämän jälkeen hyviä vuosiluokkia on syntynyt useana vuonna (Niemi, 1999; Karels ym., ). Varsinkin vuonna 2001 ja 2004 olivat hyviä ja 2007, 2009, 2012 ja 2014 vuosiluokat ovat olleet poikkeuksellisen vahvoja tarkkailuohjelman aikana

10 3. KOETROOLAUKSET 3.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Vuonna 2015 tehtiin 39 koetroolausta. Näytteet otettiin 3 kertaa 13 eri osa-alueelta. Koetroolausalueet ja troolausreitit ja osa-aluejako ovat esitetty kuvassa 5. Vuoden 2015 koetroolauspäivät on esitelty taulukossa 2. Vuonna 2015 kokonaisvetoaika (vakio- ja tehtaiden lähialueet) oli 1733 min / 28,9 tuntia. Koetroolauksessa ovat aina osakaskuntien edustajat mukana. Kutvele Kyläniemi Härskiänsaari Äitsaari Ruokolahti Rastinvirta Karvasalo Salonsaari Suuri Jänkäsalo Mietinsaari IMATRA Taipalsaari Kattelussaari A B Vuoksi N Vehkataipale LAPPEENRANTA Joutseno Etelä-Saimaan tarkkailun koetroolausalueet S Kuva 3. Osa-alueet ja koetroolausreitit Etelä-Saimaalla vuonna Tehtaiden lähialueen koetroolausreitit on merkattu sinisellä viivalla. Kalastus suoritettiin paritroolauksena ja koetroolauksissa käytettiin aina sama trooliverkkoa. Koetroolaus-alueiden trooliverkon vetosyvyys oli 5-17 m, vetoleveys 60 m, verkkopussi 8 mm, vetoaika min, paikasta riippuen, ja vetonopeus noin 2 solmua, noin 4 km/tunti. Kalastetun alueen pinta-ala yhden tunnin koevedolla 60-metrisellä troolilla on siis noin 24 hehtaaria. Saaliin koosta ja koostumuksesta riippuen otettiin noin kilon satunnainen otosnäyte. Troolisaaliin kokonaispaino mitattiin nosturilla kiinni olevan digitaalivaa alla. Otoksen kalat punnittiin ja laskettiin lajeittain. Alamittaiset kalat ja rasvaevälliset lohikalat palautettiin järveen. Muikut ja siiat mitattiin ja punnittiin yksitellen ja kaloista otettiin suomunäytteet. Mikäli otoksessa oli reilusti yli 50 kpl/laji, tehtiin lopuista ainoastaan kokojakauma. Troolisaaliin otoksesta laskettiin myös muiden lajien kappalemäärät ja lajien kokonaisbiomassa saaliissa. Muikun ja siian suomunäytteistä määritettiin ikä ja tehtiin takautuva kasvun määritys (Leanin menetelmä). Siioista laskettiin siivilähampaan määrät siikamuodon selvittämiseksi. Tuppisiialla siivilähampaiden lukumäärä on noin 30 (Koli, 1990) ja planktonsiiaksi määritettiin yksilöt, joiden siivilähampaiden lukumäärä oli yli

11 Taulukko 2. Koetroolaukset Etelä-Saimaalla vuonna Päivämäärä ja vetoaika alueittain. Yhteensä 39 koetroolausta, 1733 min / 28,9 tuntia. ALUE pvm vetoaika pvm vetoaika pvm vetoaika (min) (min) (min) 1A. Laihianselkä Keskisenselkä Haukiselkä A. Honkalahti Pulpinselkä A. Kätkytsaari-Muuttoluotto B. Tiurun/Hetonselkä A. Enson edusta Vuoksensuu Kaidonselkä Mänty/Lamposaarenselkä Petraselkä Karhuselkä Yhteensä (kerta, min) 13x x x Kalaston rakenne selkävesillä koetroolausten saaliiden perusteilla Troolisaaliiden kokonaissaalis Etelä-Saimaalla vuonna 2015 tehtyjen koetroolausten kokonaissaaliit vakioalueilla on esitetty taulukossa 3 ja liitteessä I. Alueen kokonaissaalis oli yhteensä noin 4223 kg, joka merkitsee keskimäärin 167 kg saalista vetotuntia ja 6,97 kg/hehtaari kohden. Muikku oli painon sekä lukumäärän perusteella troolisaaliiden tärkein laji (90 % saaliin painosta). Seuraavaksi eniten esiintyneet lajit olivat salakka (4,4 %), ahven (2,5 %), järvitaimen (1,2 %), siika (0,8 %), kuha, kuore, järvilohi lahna ja särki. Verrattuna keskimäärin vuosiin , vuoden 2015 kokonaisyksikkösaalis oli 9 % pienempi. Muikun kutukannan saalis oli noin 46 % suurempi kuin keskimäärin vuonna , hottamuikkujen saalis oli 14 kertaa pienempi. Siian saalis oli noin 6 kertaa pienempi kuin keskimäärin vuonna

12 Taulukko 3. Etelä-Saimaan koetroolausten saaliiden keskiarvot vuonna 2015 ja vuosina ; kokonaissaalis ja yksikkösaalis (kg/vetotunti) lajeittain. Etelä-Saimaan koetroolauksen saalis Laji kg kg/tunti % kg/ha kg/vuosi kg/tunti % Muikku (C. albula) ,7 89,0 6, ,2 104,7 62,7 Hottamuikku (0+ vuotta) 41,9 1,7 1,0 0,07 553,1 24,0 14,0 Siika (C. lavaretus) 35,8 1,4 0,8 0,06 211,6 8,2 5,4 Ahven (Perca fluviatilis) 105 4,2 2,5 0,17 155,2 5,8 3,9 Särki (Rutilus rutilus) 0,9 0,0 0,0 0,00 103,3 3,8 2,6 Salakka (Alb. alburnus) 186 7,4 4,4 0,31 212,4 7,7 5,4 Kuore (Osm. eperlanus) 25,0 1,0 0,6 0,04 163,0 7,0 4,1 Kuha (St. lucioperca) 14,6 0,6 0,3 0,02 18,4 0,8 0,5 Kiiski ( Gymn. cernuus) 0,0 0,0 0,0 0,00 11,9 0,5 0,3 Järvitaimen (Salmo trutta) 31,4 1,2 0,7 0,05 17,8 0,7 0,5 Lahna (Abramis brama) 6,5 0,3 0,2 0,01 8,8 0,4 0,2 Hauki (Esox lucius) 6,9 0,3 0,2 0,01 10,5 0,4 0,3 Järvilohi (Salmo salar) 12,2 0,5 0,3 0,02 5,8 0,2 0,1 Miekkasärki (P. cultratus) 0,0 0,0 0,0 0,00 1,7 0,1 0,0 Nieriä (Salvelinus alpinus) 0,0 0,0 0,0 0,00 0,5 0,0 0,0 Yhteensä , ,2 164, Koetroolausten yksikkösaaliit ja saaliin koostumus alueittain Suurimman kokonaisyksikkösaalis (429 kg/vetotunti) saatiin Keskisenselällä. Saaliit olivat välillä kg/vetotunti Kätkytsaarella, Tiurun/Hetonselällä, Kaidonselällä ja Petraselällä. Mäntyselällä kokonaisyksikkösaalis oli 146 kg/vetotunti. Haukiselällä, Pulpinselällä, Vuoksensuulla ja Karhuselällä kokonaisyksikkösaaliit olivat välillä kg/vetotunti. Vertailualueella, muikku muodosti yli 95 % saaliista, seuraavaksi eniten saatiin siikaa, ahventa ja järvitaimenta. Välialueella, muikku muodosti % saaliista, seuraavaksi eniten saatiin siikaa, ahventa, ja järvitaimenta. UPM-Kymmene Kaukaan vaikutusalueella, Keskisenselällä, muikku muodosti 76 % saaliista. Lisäksi saatiin salakkaa (11 %), ahventa (8 %), kuoretta (3 %), lahnaa, kuhaa ja särkeä. Haukiselällä muikku muodosti 77 % saaliista, lisäksi saatiin salakkaa (19 %), ahventa (4 %) haukea (3 %), kuoretta, järvitaimenta (2 kpl), lahnaa ja järvilohta (1 kpl). Metsä-Fibre Joutsenon vaikutusalueella, Pulpinselällä salakka muodosti 49 % saaliista, lisäksi saatiin muikkua (39 %), ahventa (7 %), siika ja kuhaa (4 %). Kätkytsaaren alueella muikku muodosti 97 % saaliista. Lisäksi saatiin ahventa, siika, järvitaimenta (3 kpl) ja kuoretta. Stora-Enson vaikutusalueella, Vuoksensuulla muikku muodosti 80 % saaliista. Lisäksi saatiin ahventa (8 %), järvilohta (7 %, 1 kpl), siikaa ja kuoretta. Vuoden 2015 koetroolausten keskimääräiset yksikkösaaliit (kg/vetotunti) ja saaliin koostumus (% painosta) eri osa-alueilla on esitetty kuvissa 4 ja 6 ja liitteessä I. Vuoden koetroolausten keskimääräiset yksikkösaaliit ja saaliin koostumus eri osa-alueilla on esitetty kuvissa 5 ja

13 kg/vetotunti Kaukas Lappeenranta KOETROOLAUKSEN SAALIS 2015 (kg / vetotunti) M-Fibre Joutseno Vertailuja välialueet Muut Kuha Kuore Salakka Särki Ahven Siika Hotta* Muikku 100 Stora Enso A 4B yht. ALUE Kuva 4. Etelä-Saimaalla vuonna 2015 tehtyjen koetroolauksien yksikkösaaliit (kg/ vetotunti) alueittain ja lajeittain. kg/vetotunti Kaukas Lappeenranta KOETROOLAUKSEN SAALIS (kg / vetotunti) M-Fibre Joutseno Vertailuja välialueet Muut Kuha Kuore Salakka Särki Ahven Siika Hotta* Muikku 200 Stora Enso Imatra A 4B yht. ALUE Kuva 5. Etelä-Saimaalla vuosina tehtyjen koetroolauksien keskimääräiset vuotuiset yksikkösaaliit (kg/ vetotunti) alueittain ja lajeittain

14 paino % Troolausten saaliin koostumus vuonna % 75 % 50 % Muut Kuha Kuore Salakka Särki Ahven Siika Hotta* Muikku 25 % 0 % A 4B yht. ALUE Kuva 6. Koetroolausten saaliin koostumus (% painosta) eri osa-alueilla vuonna paino % Troolausten saaliin koostumus v % 75 % 50 % Muut Kuha Kuore Salakka Särki Ahven Siika Hotta* Muikku 25 % 0 % A 4B yht. ALUE Kuva 7. Koetroolausten saaliin koostumus (% painosta) eri osa-alueilla vuonna

15 Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit on esitetty taulukossa 4. Koetroolaus on tehty samalla troolilla (leveys 60 m, verkkopussi 8 mm) kuin vakioalueilla. Taulukko 4. Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit 2015 ja keskiarvo (kolmen troolivedon keskisaalis; kg/vetotunti). Laihianselkä Honkalahti Stora-Enson edusta Laji 2015 kg/tunti kg/tunti 2015 kg/tunti kg/tunti 2015 kg/tunti kg/tunti Muikku 72,9 72,2 11,7 64,9 33,7 58,5 Hottamuikku 0,9 0,1 0,1 12,4 0,1 8,5 Siika 0,0 0,0 0,2 0,4 0,6 0,7 Ahven 6,9 47,3 1,2 6,9 1,7 1,5 Särki 6,1 108,2 0,2 6,2 0,0 0,2 Salakka 12,4 25,0 8,4 3,0 4,2 2,2 Kuore 0,0 8,7 0,0 0,5 0,8 0,6 Kuha 0,0 9,9 0,0 1,0 0,05 0,9 Kiiski 0,0 0,3 0,0 0,1 0,0 0,0 Järvitaimen 0,0 0,4 0,0 0,0 0,0 0,2 Lahna 0,9 2,6 0,0 0,3 0,0 0,4 Hauki 0,0 0,6 0,0 0,3 0,0 0,0 Järvilohi 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 Miekkasärki 0,0 0,3 0,0 0,0 0,0 0,0 Yhteensä 99,1 272,2 21,9 95,4 41,1 73,5 Kaukaan lähialue (Laihianselkä, noin 3-4 km tehtaan purkupaikalta) Laihianselällä yksikkösaalis oli 99,1 kg/vetotunti. Muikku muodosti 75 %, salakka 13 %, ahven 7 %, särki 6 % ja lahna 1 % saaliin painosta. Metsä - Fibren lähialueella (Honkalahti, noin 0-1 km tehtaan purkupaikalta) Honkalahden yksikkösaalis oli 21,9 kg/vetotunti. Muikku muodosti 54 %, salakka 39 %, ahven 6 %, ja siika 1 % saaliin painosta. Stora - Enson lähialueella (Sataman edustalla, noin 0,2 2 km purkupaikalta) Stora-Enson edustalla yksikkösaalis oli 41,1 kg/vetotunti. Muikku muodosti 82 %, salakka 10 %, ahven 4 %, kuore 2 % ja siika 1 % saaliin painosta

16 3.3. Muikun populaatioseuranta Muikun yksikkösaaliit (kutukanta ja hottamuikku) vuonna 2015 ja Muikun eri osa-alueiden keskimääräiset yksikkösaaliit vuonna 2015 ja vuosina on esitetty taulukossa 5, kuvassa 8 ja 9 ja liitteessä I. Muikun kutukanta Vuoden 2015 muikun kutukannan yksikkösaalis koko Etelä-Saimaalla (148,7 kg/vetotunti) oli noin 61 % suurempi kuin keskimäärin vuonna (92,2 kg/vetotunti). Suurimman kokonaisyksikkösaalis (323 kg/vetotunti) saatiin Keskisenselällä. Saaliit olivat välillä kg/vetotunti Kätkytsaarella, Tiurun/Hetonselällä, Kaidonselällä ja Petraselällä. Mäntyselällä kokonaisyksikkösaalis oli 139 kg/vetotunti. Haukiselällä, Pulpinselällä, Vuoksensuulla ja Karhuselällä kokonaisyksikkösaaliit olivat välillä kg/vetotunti. Taulukko 5. Etelä-Saimaan vuonna 2015 ja vuosina tehtyjen koetroolausten muikun- ja siian yksikkösaaliit (kg/vetotunti) alueittain. Muikun- ja siian yksikkösaaliit (kg/vetotunti) 2015 ja Muikku kutukanta Hottamuikku Siika Alue Keskisenselkä 322,7 79,3 1,3 27,1 0,0 0,2 2. Haukiselkä 45,8 68,7 1,0 10,6 0,3 1,3 3. Pulpinselkä 45,5 85,8 10,5 6,6 0,3 1,3 4A. Kätkytsaari 218,6 120,8 0,7 13,2 1,4 1,4 4B. Tiurun-Hetonselkä 291,3 64,6 3,4 25,4 4,0 3,9 5. Vuoksensuu 11,7 34,7 3,8 11,6 0,2 1,7 6. Kaidonselkä 275,4 196,6 0,1 18,2 1,0 3,1 7. Mäntyselkä 138,5 94,8 0,2 5,7 1,9 5,6 8. Petraselkä 284,9 109,3 1,0 22,7 3,5 3,9 9. Karhuselkä 42,6 55,7 0,0 0,3 3,1 2,7 Keskiarvo 148,7 92,2 1,7 14,9 1,4 2,6 Hottamuikku Vuonna 2015 hottamuikkujen saaliit (1,7 kg/vetotunti) olivat 8,8 kertaa pienempi kuin keskimäärin vuonna Vuoden 2015 suurin hottamuikun yksikkösaaliit saatiin Pulpinselällä (11 kg/vetotunti). Muilla alueilla kokonaisyksikkösaaliit olivat alle 4 kg/vetotunti. Syksyn hottamuikkujen yksikkösaaliiden perusteella, muikun 2014-vuosiluokka on heikko

17 kg / vetotunti MUIKKU KOETROOLAUSSAALIS Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä Kätkytsaari Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu Kaidonselkä Mäntyselkä Petraselkä Karhuselkä Yhteensä Kuva 8. Muikun kutukannan yksikkösaalis eri osa-alueiden koetroolauksissa Etelä-Saimaalla vuosina kg/vetotunti HOTTAMUIKUN (0+ VUOTTA) KOETROOLAUSSAALIS Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä Kätkytsaari Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu Kaidonselkä Mäntyselkä Petraselkä Karhuselkä Yhteensä 300 kg/vetotunti 140 kg / vetotunti Kuva 9. Etelä-Saimaan hottamuikkujen yksikkösaaliit (kg/vetotunti) koetroolauksissa eri osa-alueilla vuonna

18 Muikun kasvu Muikun pituuskasvu vuonna 2015 osa-alueittain on esitetty taulukossa 6. Niin kuin vuonna muikun kasvu on nopeinta Etelä-Saimaan eteläisimmillä alueilla ja hitainta Kyläniemen pohjoispuolella. Syynä siihen ovat todennäköisesti muikkukantojen pienemmät tiheydet ja parempi ravintotilanne eteläisimmillä alueilla. Muikkukantojen ollessa tiheitä, kasvu on hitaampaa kuin pienten muikkukantojen aikana (Helminen ym. 1997; Karjalainen ym. 2001). Taulukko 6. Muikun keskimääräinen pituus (cm) ja paino(g) eri osa-alueilla syyskuussa ( ) Etelä-Saimaalla vuonna ikä (vuotta) Alue / ikäluokka 0+ (hotta) Keskisenselkä 11,8 cm - 19,0 cm - 2. Haukiselkä 11,7 cm 15,0 cm 17,6 cm 18,8 cm 3. Pulpinselkä A. Kätkytsaari 11,4 cm 14,2 cm 15,9 cm 18,5 cm 4B. Tiuru/Hetonselkä - 14,8 cm 16,3 cm 17,7 cm 5. Vuoksensuu 11,8 cm 14,6 cm 15,9 cm - 6. Kaidonselkä 9,9 cm 14,5 cm 17,2 cm 19,0 cm 7. Mänty-Ilkonselkä 9,6 cm 14,3 cm 16,6 cm 18,0 cm 8. Hietas.-Petraselkä - 13,6 cm 15,5 cm 16,4 cm 9. Karhuselkä - 15,8 cm 18,5 cm 19,2 cm Keskiarvo ,0 cm 14,6 cm 16,5 cm 18,2 cm Keskiarvo ,7 cm 14,4 cm 16,1 cm 19,1cm Keskiarvo ,3 cm 14,2 cm 17,0 cm 19,4 cm Keskiarvo ,6cm / 8,1g 14,1cm / 22g 15,8cm / 30g 17,2cm / 39g Keskiarvo ,5cm / 6,1 g 13,1cm / 18g 15,2cm / 28g 16,9cm / 38g Keskiarvo ,1cm / 4,9g 12,9cm / 16g 15,1cm / 27g 17,2cm / 36g Keskiarvo ,8cm / 4,8g 13,3cm / 15g 14,8cm / 24g 16,8cm / 38g Keskiarvo ,4cm / 5,5g 13,5cm / 19g 17,9cm / 37g 18,9cm / 45g Muikun kutukannan ikäjakauma Koko Etelä-Saimaan ja alueittainen muikun kutukannan ikäjakaumat vuonna 2015 ovat esitetty kuvassa 10. Muikun 1+ vuotiaiden osuus oli 81 % saaliista ja 2+ vuotiaiden osuus 18 %. Vahvan vuoden 2014 vuosiluokka (1+ v) ja heikon vuoden 2013 vuosiluokan osuus (2+ v) ovat hyvin nähtävissä saaliin ikäjakaumassa

19 kpl % 100,0 75,0 50,0 81,2 KOKO TUTKIMUSALUE (n=2697) 25,0 17,8 KPL % 100,0 75,0 50,0 25,0 0,0 100,0 75,0 50,0 25,0 0,0 100,0 75,0 50,0 25,0 0,0 100,0 75,0 50,0 30,6 61,3 (Keskisenselkä, n=111) 7,2 ALUE 1 0,9 0,0 0, ,4 9,0 0,0 3,6 ALUE 4B (Tiuru/Hetonselkä, n=324) ALUE 6 (Kaidonselkä, n=333) 2,6 100,0 75,0 50,0 25,0 0,0 100,0 75,0 50,0 25,0 0,0 100,0 75,0 50,0 25,0 0,0 100,0 75,0 50,0 0,1 0,0 0, ALUE 3 (Pulpinselkä, n=111) 0,0 0,0 0, ikä (vuosi) 68,2 24,8 6,3 ALUE 2 (Haukiselkä, n=302) 0,3 0,3 0, ,9 31,0 3,1 ALUE 4A (Kätkytsaari/ Muuttoluotto,n=287) 0,0 0,0 0, ALUE 5 (Vuoksensuu, n=229) ALUE 7 (Mäntyselkä, n=336) 25,0 25,0 0,0 100,0 75,0 50,0 25,0 0,0 0, ,0 79,0 19,5 ALUE 8 (Petraselkä, n=333) 1,5 0,0 0,0 0, ,0 50,0 25,0 0,0 Ikä (vuosi) ,7 27,8 ALUE 9 (Karhuselkä, n=331) 4,5 0,0 0,0 0, Kuva 10. Etelä-Saimaan muikun kutukannan ikäjakaumat alueittain vuonna

20 3.4. Siian populaatioseuranta Siian yksikkösaaliit Vuoden 2015 ja vuosien siian yksikkösaaliit (kg/vetotunti) eri osa-alueiden koetroolauksissa on esitetty taulukossa 5, kuvassa 11 ja liitteessä I. kg / vetotunti SIIKA KOETROOLAUSSAALIS Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä Kätkytsaari Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu Kaidonselkä Mäntyselkä Petraselkä Karhuselkä Yhteensä Kuva 11. Siian yksikkösaalis (kg/vetotunti) eri osa-alueiden koetroolauksissa Etelä-Saimaalla vuosina Vuoden 2015 siian saaliit (1,4 kg/vetotunti) olivat noin 62 % pienempi kuin keskimäärin vuonna Siikaa saatiin kaikilla osa-alueilla lukuun ottamatta Laihian- ja Keskisenselällä. Vuoden 2015 siian yksikkösaaliit olivat välillä 0 4,0 kg/vetotunti. Etelä Saimaalla ja Vuoksessa esiintyy useita siikamuotoja, joiden ravinnon käyttö voi erota toisistaan. Siikamuodot erotetaan rakenteellisesti toisistaan pääasiassa kiduskaaren siivilähampaiden lukumäärän perusteella (Kaukoranta ym. 1998). Tiheäsiivilähampaiset (siivilähampaita yli 40) siikamuodot syövät koko ikänsä eläinplanktonia. Harvasiivilähampaiset (alle 30) siirtyvät poikasvaiheen jälkeen pohjaeläinravintoon. Muut siikamuodot (30 40) syövät sekä eläinplanktonia että pohjaeläimiä. Etelä Saimaalla yleisin on ns. tuppisiika (pikkusiika), jolla on keskimäärin siivilähammasta / kiduskaari. Tuppisiika on hidaskasvuinen siikamuoto. Etelä Saimaalla ja Vuoksessa esiintyy myös jonkin verran istutettua planktonsiikaa

21 Taulukko 7. Siikamuodot siivilähampaiden perusteella (Kaukoranta ym. 1998). Siikamuoto Siivilähampaita Kutualue Pohjasiika Joki ja järvi Karisiika Järvi Vaellusiika Joki Tuppisiika Järvi Järvisiika Järvi Planktonsiika Joki Peledsiika Järvi Vuonna saatiin vuosittain myös aina muutamia siikoja, joiden kiduskaaren siivilähampaiden lukumäärä oli välillä Istutuksilla on paikoin sekoitettu keskenään siikamuotoja ja -kantoja sekä muutettu niiden levinneisyysalueita. Osa alkuperäisistä järvi- ja planktonsiikakannoista on uhanalaisia (Kaukoranta ym. 1998). Tuppisiika (pikkusiika)ja planktonsiika Vuonna tuppisiian osuus oli noin % kokonaissiikasaaliista. Noin 1-8 % oli planktonsiikaa. Planktonsiika (istutettu laji) esiintyi eniten Vuoksessa (20-50 %). Vuonna emme saaneet planktonsiikaa troolisaaliissa. Verkkokirjanpitokalastajat kyllä ovat saaneet planktonsiikoja itäisen Pien-Saimaan alueelle Siikapopulaatioiden ikäjakauma ja kasvu Taulukko 8. Tuppisiian keskimääräinen pituus (cm) elo-syyskuussa Etelä-Saimaalla Alue / ikäluokka ,2 23,0 25,3 26,9 28,9-31,2 kpl % Siian ikäjakauma 2015 (n=200) ,5 9 3, ikä (vuosi) Kuva 12. Etelä-Saimaan siikapopulaation ikäjakauma vuonna

22 Haukimadon esiintyminen siiassa Haukimato (Triaenophorus-crassus) kuuluu heisimatoihin ja sen elinkiertoon sisältyy neljä eri toukkavaihetta ja kolme eri isäntää. Loisen munat vapautuvat veteen pääisännän, hauen, suolesta sen saapuessa kutemaan ranta-alueille keväällä jäiden lähdön jälkeen. Munista kuoriutuneet toukat joutuvat hankajalkaisten ravinnoksi ja kehittyvät niiden ruumiinontelossa. Loisitut hankajalkaiset joutuvat puolestaan siikojen ja muikkujen saaliiksi. Haukimatoja esiintyy usein lohisukuisten kalojen lihaksessa, varsinkin siialla. Toukat ovat sykkyrällä, usein selkäevän juuressa. Haukimadot ovat ihmiselle vaarattomia. Haukimatoa esiintyi siialla kaikkialla Saimaalla. Muikusta loista tavattiin vain satunnaisesti (Pulkkinen, 1999). Vuonna 2006 selvitimme haukimadon esiintymistä Etelä-Saimaan siiassa. Haukimadon loisella ei yleensä ole vaikutusta kalan terveyteen, mutta ne muodostavat elintarvike-hygieenisen ongelman, koska elintarvikkeiksi käytettävässä kalassa ei saisi esiintyä näkyviä loisia. Vuonna 2006 Etelä-Saimaan kaikilla osa-alueilla 92,7 %:lla 302:stä siioista havaittiin haukimatoja. Vuonna 2007 Etelä-Saimaan kaikilla osa-alueilla 90,0 %:lla 50:stä siioista havaittiin haukimatoja. Luku on samansuuruinen kuin vuonna Vuonna 2011 Etelä-Saimaan kaikilla osa-alueilla 83,9 %:lla 298:stä siioista havaittiin haukimatoja. Luku on 8,8 % pienempi kuin vuonna Vuonna 2015 Etelä-Saimaan kaikilla osa-alueilla 52,1 %:lla 188:stä siioista havaittiin haukimatoja. Luku on 32 % vähempi kuin vuonna 2011 ja noin 40 % vähempi kuin vuonna 2006 ja Haukimadon esiintyminen siiassa Etelä-Saimaalla vuonna 2015 on esitetty taulukossa 11. Taulukko 11. Haukimadon esiintyminen siiassa Etelä-Saimaalla vuonna 2015, 2011, 2007 ja näytemäärä haukimato-positiivi (%) Alue (kpl) (%) (n = 298) (n = 50) (n = 302) 1. Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä A. Kätkytsaari-Muuttoluotto B. Tiurun/Hetonselkä Vuoksensuu Kaidonselkä Mänty/Lamposaarenselkä Petraselkä Karhuselkä Yhteensä ,1 83,9 90,0 92,7-21 -

23 3.5. Muiden lajien yksikkösaaliit Lohikalat Järvitaimen Järvitaimenta esiintyi koetroolaussaaliissa kaikilla alueilla lukuun ottamatta tehtaiden lähialueita. Saaliit olivat vuonna 2015 välillä 0 3,0 kg/vetotunti. Yhteensä saatiin vuonna kpl järvitaimenta josta 43 kpl alamittaista (< 60 cm), kaikki kalat olivat rasvaeväleikattuja. Kuvassa ja taulukossa 9 on esitetty järvitaimenen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg ja kpl / vetotunti) alueittain vuosina Kaikki järvitaimenet palautettiin takaisin järveen. KG / vetotunti JÄRVITAIMEN KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Haukiselkä 8 Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kätkytsaari Vuoksensuu 6 Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä Yhteensä KPL / vetotunti JÄRVITAIMEN KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Haukiselkä 8 Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kätkytsaari Vuoksensuu 6 Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä Yhteensä Kuvat Järvitaimenen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg ja kpl / vetotunti) alueittain vuosina

24 Taulukko 9. Järvitaimenen koetroolauksen kokonais- ja yksikkösaaliit (kpl) vuosina (yhteensä 465 koevetoa / 387 vetotuntia) vetoaiksaalis saalis kokonais- yksikkö pituus pituus alamitta Alue tunti kpl kpl/tunti mittakala alamitta % 1. Keskisenselkä 22,1 3 0, Haukiselkä 38,9 19 0, Pulpinselkä 32,0 10 0, A. Kätkytsaari 37,7 52 1, B. Tiuru/Hetonselkä 44,8 92 2, Vuoksensuu 35,7 13 0, Kaidonselkä 42, , Lampos./Mäntyselkä 54,6 95 1, Hietas./Petraselkä 52,9 98 1, Karhuselkä 26,3 2 0, Yhteensä 387, , Järvilohi Vuonna 2015 järvilohia esiintyi koetroolisaalissa Haukiselällä (1 kpl), Tiurun/Hetoselällä (1 kpl), Vuoksensuulla (1 kpl), Kaidonselällä (1 kpl), Mäntyselällä (5 kpl; 1,3 kg/vetotunti) ja Petraselällä (5 kpl; 2,1 kg/t). Muilla alueilla ei saatu järvilohta vuonna Vuonna 2015 saatiin yhteensä 14 kpl järvilohta josta 13 alamittaisia (< 60 cm), 5 kpl rasvaevällisiä ja 9 kpl rasvaeväleikattuja. Kuvassa ja taulukossa 10 on esitetty järvilohen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg ja kpl / vetotunti) alueittain vuosina Kaikki järvilohet palautettiin takaisin järveen. KG / vetotunti JÄRVILOHI KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Haukiselkä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä Kuva 15. Järvilohen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina

25 KPL / vetotunti JÄRVILOHI KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä 3 Kätkytsaari Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu Kaidonselkä Lamposaaren/Mäntyselkä Hietasaaren/Petraselkä 2 Karhuselkä Yhteensä Kuva 16. Järvilohen koetroolauksen yksikkösaaliit (kpl / vetotunti) alueittain vuosina Taulukko 10. Järvilohen koetroolauksen kokonais- ja yksikkösaaliit (kpl) vuosina (yhteensä 465 koevetoa / 387 vetotuntia) vetoaiksaalis saalis kokonais- yksikkö pituus pituus alamitta Alue tunti kpl kpl/tunti mitta alamitta % 1. Keskisenselkä 22,1 0 0, Haukiselkä 38,9 2 0, Pulpinselkä 32,0 3 0, A. Kätkytsaari 37,7 10 0, B. Tiuru/Hetonselkä 44,8 3 0, Vuoksensuu 35,7 1 0, Kaidonselkä 42,1 12 0, Lampos./Mäntyselkä 54,6 12 0, Hietas./Petraselkä 52,9 57 1, Karhuselkä 26,3 0 0, Yhteensä 387, ,

26 Nieriä Nieriää ei saatu vuonna 2015:n koetroolauksissa. Taulukossa 11 on esitetty nieriän koetroolauksen yksikkösaaliit (kpl / vetotunti) alueittain vuosina Taulukko 11. Nieriän koetroolauksen kokonais- ja yksikkösaaliit (kpl) vuosina (yhteensä 465 koevetoa / 387 vetotuntia) vetoaiksaalis saalis kokonais- yksikkö pituus pituus alamitta Alue tunti kpl kpl/tunti mitta alamitta % 1. Keskisenselkä 22,1 0 0, Haukiselkä 38,9 1 0, Pulpinselkä 32,0 0 0, A. Kätkytsaari 37,7 0 0, B. Tiuru/Hetonselkä 44,8 0 0, Vuoksensuu 35,7 1 0, Kaidonselkä 42,1 4 0, Lampos./Mäntyselkä 54,6 1 0, Hietas./Petraselkä 52,9 4 0, Karhuselkä 26,3 0 0, Yhteensä 387,0 11 0, Ahvenkalat Ahven Ahventa esiintyi kaikilla alueilla. Ahvenen suurin yksikkösaalis saatiin Keskisenselällä (36 kg/vetotunti). Toisilla alueilla ahvenen yksikkösaaliit vaihtelivat 1,1 9,5 kg/vetotunti. Ahven saalis (4,2 kg/vetotunti) oli noin 30 % pienempi kuin keskimäärin vuonna (6,0 kg/vetotunti). KG / vetotunti AHVEN KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä Kuva 17. Ahvenen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina

27 Kuha Kuhan suurimmat yksikkösaaliit saatiin Keskisenselälltä, Kätkytsaarelta ja Karhuselältä (2 4 kg/vetotunti).pulpinselällä kuhan yksikkösaalis oli 0,2 kg/vetotunti. Muilla alueilla ei saatu kuhia koetroolissa vuonna Kuhan saalis (0,6 kg/vetotunti) oli noin 54 % pienempi kuin keskimäärin vuonna (1,3 kg/vetotunti). KG / vetotunti KUHA KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä Kätkytsaari Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu Kaidonselkä Lamposaaren/Mäntyselkä Hietasaaren/Petraselkä Karhuselkä Yhteensä Kuva 18. Kuhan koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina Särkikalat Särki Särjen osalta yksikkösaaliit olivat suurimmat Laihianselällä (tehtaan lähialue, 6,1 kg/vetotunti). Muilla alueilla särjen yksikkösaaliit olivat alle 0,5 kg/vetotunti. KG / vetotunti SÄRKI KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä Kuva 19. Särjen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina

28 Salakka Salakkaa esiintyi rehevöityneellä alueella. Tehtaiden vaikutusalueille salakan yksikkösaaliit olivat välillä 8 64 kg/vetotunti. Suurin yksikkösaalis saatiin Keskisenselällä (160 kg/vetotunti). Vertailu- ja väli alueilla salakan yksikkösaaliit olivat alle 0,5 kg/vetotunti. KG / vetotunti SALAKKA KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT ,0 Keskisenselkä Haukiselkä 150,0 100,0 Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä 50,0 0, Kuva 20. Salakan koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina Muut kalalajit Lahna Lahnaa esiintyi vuonna 2015 koetroolaussaaliissa ainoastaan Kaukaan lähialueelle (Laihian-, Keskisenja Haukiselkä, 0,2 4,5 kg/vetotunti). Muilla alueilla ei saatu lahnaa. Kuore Kuoretta ja varsinkin kuoreenpoikasia esiintyi melkein kaikilla alueilla. Niiden todellisia määriä on vaikea arvioida, koska poikaset menevät trooliverkon läpi. Suurin yksikkösaalis saatiin Keskisenselällä (14,6 kg/vetotunti). Muilla alueella kuoreen yksikkösaaliit olivat 0 1,1 kg/vetotunti. Hauki Haukia esiintyi vuonna 2015 koetroolaussaaliissa Haukiselällä ja Petraselällä (1,0 ja 2,0 kg/vetotunti). Muilla alueilla ei saatu haukea

29 4. VASTAKUORIUTUNEIDEN MUIKUN- JA SIIANPOIKASTEN NUOTTAUKSET 4.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Vuosien vastakuoriutuneiden muikun ja siianpoikasten alueellista esiintymistä, poikastiheyksiä, kasvua ja kuolleisuutta selvitettiin 25 näytealueella (kuva 21). 25 Rastinvirta Kyläniemi Suuri Jänkäsalo Kutvele Karvasalo Härskiänsaari Mietinsaari Äitsaari Salonsaari Ruokolahti IMATRA Taipalsaari Kattelussaari 9 Vehkataipale Vuoksi N LAPPEENRANTA Joutseno Etelä - Saimaan tarkkailun muikunpoikasnuottausalueet S Kuva 21. Muikun ja siian poikasnuottausalueet Etelä-Saimaalla keväällä Vuonna 2015 nuotattiin yhteensä 150 kertaa (Taulukko 11). Ensimmäiset näytteet (75 vetoa) otettiin heti jäiden lähdön jälkeen. Seuraavat näytteet (75 vetoa) kerättiin samoilta alueilta toukokuun - kesäkuun vaiheessa. Nuottauksia tehtiin kullakin näytealueella 3 kohdassa. Näytteet otettiin avoperäisellä poikasnuotalla rantavyöhykkeiltä. Käytetty nuotta oli 1,5 m korkea ja sen siivet olivat 9,5 m pitkiä. Nuotan perä oli 3 mm:n havasta ja pussi oli tehty valoverhosta. Poikaset säilöttiin (etanoli 70 %) myöhempää käsittelyä varten. Muikunpoikaset eroteltiin siianpoikasista lihasjaokkeiden lukumäärän ja pigmentoitumisen perusteella (Karjalainen, 1992). Poikaset laskettiin lajeittain ja vedoittain. Jos näytemäärä oli suuri (>500 kpl), otettiin otosnäyte. Vuoden 2015 ensimmäiset näytteet otettiin heti jäiden lähdön jälkeen. Seuraavat näytteet kerättiin

30 Taulukko 11. Poikasnuottausten nuottausalueet ja vetojen määrä Etelä-Saimaalla ( ja ) Alue / paikka vetoja vetoja Alue 1 1. Tuosansaari 3 3 Kaukaan lähialue 2. Riutansaari 3 3 (1-5 km) 3. Murheistenranta Kohusaari 3 3 Alue 2 5. Mustasaari 3 3 Kaukaan lähialue 8. Suur-Suomensalo 3 3 (5-15 km) 9. Päihänniemi 3 3 Alue 3 7. Kankainen 3 3 Pulpin lähialue (0-3 km) 25. Muukonsaari 3 3 Alue Laurinniemi 3 3 Stora-Enson lähialue 18. Vatavalkama 3 3 (0-5 km) 20. Suikkala Haukkasaari 3 3 Alueet 4,6,9 10. Satamosaari 3 3 Välialueet 11. Tiuruniemi Viitanen Mikon/Malonsaari Vepsä Vilkonmäki 3 3 Alue Pullikainen 3 3 Vertailualue 13. Ilkonsaaret Suuri Mäntysaari Pieni Lintusaari Huuhanhiekka Rastinvirta 3 3 Yhteensä Kuvat Kuvakooste muikunpoikasnuottauksista, nuotanvetoa, muikunpoikassaalis ja otosnäytteen purkitus 70 % ethanoliin

31 4.2. Muikunpoikasten esiintyminen Vuoden 2015 muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto ± keskivirhe) on esitetty kuvassa 26. Näytepistekohtaiset saaliit on esitetty liitteessä 2. Ensimmäisenä näytteenottokertana saatiin kaikilta osa-alueilta muikunpoikasia (keskimäärin kpl/veto). UPM-Kymmene Kaukaan vaikutusalueilla ja välialueilla muikunpoikassaaliit olivat merkittävästi pienemmät verrattuna vertailu-alueeseen. Toisella näytteenottokerralla UPM-Kymmene Kaukaan ja Stora-Enson Imatran vaikutusalueilla ja myös välialueella poikassaaliit olivat merkittävästi pienemmät (0,1-46 kpl/veto) verrattuna vertailualueeseen jossa poikassaaliit olivat 582 kpl / veto. Muikunpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät ,0 2000, ,0 1000,0 500,0 0,0 * * * * * * * * alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-F Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra Kuva 26. Muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto ± keskivirhe) osa-alueittain toukokuun alussa ja loppupuolella Etelä-Saimaalla vuonna 2015 (* = Kruskal-Wallis p<0.05, verrattuna vertailualue). Vuoden muikunpoikasten keskimääräinen saalis (1. ja 2. kierroksessa, kpl/nuotanveto) on esitetty kuvassa 27 ja 28 (pelkästään 2.kierrosten tulokset). Muikunpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät ,0 1500,0 1250,0 1. kierros 2. kierros 1000,0 750,0 500,0 250,0 0,0 alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-B Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra Kuva 27. Muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto) osa-alueittain (1. ja 2. kierros) vuonna

32 Vuosina saatiin ensimmäisellä näytteenottokerralla kaikilta osa-alueilta muikunpoikasia ( kpl/nuotanveto). Vertailualueella muikunpoikassaaliit olivat suuremmat ja Kaukaan vaikutusalueella (alueet 1 ja 2) poikassaaliit olivat merkittävästi pienemmät kuin muilla alueilla. Koska kaikilla poikasilla Kaukaan vaikutusalueilla oli vielä ruskuaispussi ensimmäisellä näytteenottokerralla, voidaan päätellä, että muikku kutee siellä ja myös mätimunat kuoriutuvat. Kuvassa 28 näkyy myös hyvin, että vahvan vuoden 2007 muikunpoikasmäärä oli jo toukokuun lopulla nähtävissä koko tutkimusalueen poikasnuottauksissa. Sama ilmiö näkyy vähemmissä määrissä myös vuonna 2009, 2012 ja 2014 (myös vahvat vuosiluokat) tehtaiden vaikutusaluetta lukuun ottamatta. Verrattuna vuosiiin vuoden 2015 poikassaaliit olivat pienemmät toukokuun alussa sekä pienemmät myös toukokuun lopussa. Vuonna 2015 jäät lähtivät Etelä-Saimaalla noin kaksi viikkoa aikaisemmin kuin normaalisti. Todennäköisesti muikunpoikasten kuoriutuminen ja poikasmäärän huippu tapahtui vuonna 2015 myös aikaisemmin kuin normaalisti. kpl / veto Muikunpoikasnuottaukset Etelä-Saimaalle noin 4. viikkoa jäiden lähdön jälkeen alue 7 (vertailualue) alueet 4,6,9 (välialue) alue 1 (UPM-Kymmene, Kaukas) alue 2 (UPM-Kymmene, Kaukas) alue 3 (Metsä-Fibre, Joutseno) alue 5 (Stora-Enso, Imatra) Vuosi Kuva 28. Muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto) osa-alueittain 2. kierroksessa, toukokesäkuussa vuonna Syyskutuisen muikun keväällä kuoriutuvien poikasten määrä vaihtelee voimakkaasti vuodesta toiseen. Tämä johtuu muikun korkeasta hedelmällisyydestä, lyhytikäisille kaloille ominaisesta suuresta kutukantojen vaihtelusta ja lopulta korkeasta pohjasedimentissä hautoutuvien mätimunien sekä kuoriutuneiden poikasten kuolleisuudesta. Yleensä vastakuoriutuneista poikasista kuolee ensimmäinen kesän aikana yli 95 % (kevätmyrskyt, alhainen vedenlämpötila, predaatio ym.). Ensimmäisten poikasviikkojen aikana kuolleisuus on suurinta, joten toisen näytteenottokerran (4. viikko jäiden lähdön jälkeen) perusteella pystytään jo suhteellisen luotettavasti arvioimaan syksyyn asti selviytyvien poikasten määrä. (Helminen ym. 1997; Karjalainen ym. 2001)

33 4.3. Siianpoikasten esiintyminen Vuoden 2015 siianpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto ± keskivirhe) on esitetty kuvassa 29. Näytepistekohtaiset saaliit on esitetty liitteessä II. Siianpoikaset eroteltiin muikunpoikasista lihasjaokkeiden lukumäärän, koon ja pigmentoitumisen perusteella. Siianpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät * * * * * * alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-B Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra Kuva 29. Siianpoikasten keskimääräiset saaliit (kpl / veto ± keskivirhe) osa-alueittain toukokuun alussa ja loppupuolella vuonna 2015 (* = Kruskal-Wallis p<0.05, verrattuna vertailualue). Siianpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät ,0 15,0 1. kierros 2. kierros 10,0 5,0 0,0 alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-B Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra Kuva 30. Siianpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto) osa-alueittain toukokuun alussa (1. kierros) ja loppupuolella (2. kierros, mustat tolpat) vuonna

34 5. KIRJANPITOKALASTUS 5.1. Verkkokirjanpitokalastus Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Suur-Saimaan alueella kirjanpitokalastus on käynnistynyt vuonna 1988 osana koko Etelä-Karjalan kalavesien kalastusaluekohtaista kalastoseurantaa, jonka toteuttamisesta on vastannut Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry. Kaakkois-Suomen TE - keskuksen kalatalousyksikkö on ylläpitänyt erityisesti ammattikalastukseen kohdistunutta kirjanpitokalastusta ja Imatran alueen metsäteollisuudella on ollut kalatalousseurantaa, johon on liittynyt lähialueiden kalaston seuranta kirjanpitokalastuksen avulla. Lisäksi Vuoksella Imatran kaupungin toimesta on seurattu lähinnä vapaa-ajankalastajien saaliita. Etelä-Saimaan aineistot toimivat pohjana vuonna 2001 käynnistetylle kirjanpitokalastukselle, joka on osa Lappeenrannan, Joutsenon ja Imatran metsäteollisuuden yhteistä kalataloustarkkailua Etelä- Saimaalla. Etelä-Saimaan alueella kirjanpitokalastajia oli vuonna kalastajaa, vuonna kalastajaa, vuonna kalastajaa, vuonna 2004 ja kalastajaa, vuonna 2006, 2007 ja kalastajaa, vuonna kalastajaa, vuonna kalastajaa ja vuonna 2011, 2012, 2013, 2014 ja 2015, 7 kalastajaa. Tulosten tarkastelussa on keskitytty verkkokalastuksen yksikkösaaliissa (saalis (kg) / verkko / pyynti-vuorokausi) tapahtuvien muutosten osoittamiseen merkittävimpien saalis- ja istutuskalalajien (muikku, siika, kuha, taimen, järvilohi) osalta. Tulokset on toistaiseksi käsitelty koko Etelä-Saimaata kattavana, koska kalastajia osa-alueittaista tarkastelua kohti on liian vähän. Koska kirjanpitokalastajat kalastavat pääsääntöisesti muikkuverkoilla ja verkoilla > 40 mm, tässä raportissa on esitetty ainoastaan yli 40 mm:n ja muikkuverkkojen tulokset. Nykyään suurin osa (> 95 %) kirjanpitokalastajien käytetyistä harvaverkoista on jo 50 mm tai suurempia. Käytettyjen muikkuverkkojen koko on yleensä ollut välillä mm, mikä on nykyiselle Etelä - Saimaan muikkukannalle usein liian harva koko (katso taulukko 6). Pyyntipäivämäärät ja kokonaissaaliit Kirjanpitokalastajien kokonaissaaliit, kokonaispyyntipäivämäärät ja pyyntipäiväkohtaiset saaliit on esitetty taulukossa 13. Taulukko 12. Etelä-Saimaan kirjanpitokalastajien kokonaissaaliit (kg), kokonaispyynti-päivämäärät (ppv) ja pyyntipäiväkohtaiset saaliit (kg/verkko/pyyntipäivä) vuonna 2015, sekä niiden keskiarvot ja vaihtelut vuosina keskiarvo (vaihtelu) kg ppv kg/ppv kg ppv kg/ppv Muikkuverkot , ,3 ( ) ( ) (0,46-2,92) Verkot >40mm , ,27 ( ) ( ) (0,20-0,39)

35 Verkkosaaliin koostumus ja yksikkösaaliit lajeittain Vuonna 2015 kirjanpitokalastajien yli 40 mm verkkosaaliin koostumus (% painosta) on esitetty kuvassa 31. Tärkeimmät lajit olivat kuha, hauki, lahna, ahven ja made. Verkot yli 40mm Ahven 12,0 % Lahna 11,3 % Järvitaimen Made 0,7 % 3,3 % Siika 2,1 % Säynävä 0,1 % Järvilohi 0,3 % Kuha 46,4 % Hauki 23,7 % Kuva 31. Vuonna 2015 kirjanpitokalastajien yli 40mm:n saaliin lajien koostumus (% kokonaissaaliin painosta). Muikku Tarkkailujaksolla kirjanpitokalastuksen muikkuverkkojen yksikkösaaliit ovat vaihdelleet muikun osalta grammaa/verkko/vuorokausi välillä (kuva 32). Vuoden 2015 muikkuverkkosaalis (840 g/verkko/ vuorokausi) oli noin 20 % pienempi kuin keskimäärin vuonna Muikkuverkkojen yksikkösaaliissa on ollut vuonna 2011 asti nouseva trendi luvulla. Parin viime vuoden aikana muikkuverkon saaliit ovat lievästi laskeneet ja olivat suhteellisesti pienemmät kuin tutkimusalueen trooli- ja nuottasaaliit. Syy siihen myös on, että monien kalastajien muikkuverkot ovat suuremmat kuin 15 mm. Suositeltava muikkuverkkokoko oli vuonna 2015 välillä mm, johtuen 1-2 vuotiaiden muikkujen koosta (katso taulukko 6). g/v/vrk 3000 Etelä-Saimaan muikkuverkon yksikkösaaliit vuosina Vuosi Kuva 32. Kirjanpitokalastajien muikun yksikkösaaliit (gramma/verkkovuorokausi) Etelä-Saimaalla vuosina