ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2012

Transkriptio

1 ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2012 Etelä Karjalan kalatalouskeskus ry Lappeenranta 2013 ETELÄ - KARJALAN KALATALOUSKESKUS RY -0-

2 - 1 -

3 ETELÄ - KARJALAN KALATALOUSKESKUS RY Etelä Karjalan kalatalouskeskus ry Hietakallionkatu Lappeenranta ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU 2012 Tarkkailun toimeksiantajat: Tarkkailun ohjelma: Tarkkailun sisältö: UPM-Kymmene Oyj, Kaukas Metsä Fibre Oy Joutsenon tehdas Stora Enso Oyj, Imatraan tehtaat Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen hyväksymä ohjelma Tietoa kalaston rakenteesta teollisuuden vaikutusalueilla ja kuormittamattomilla alueilla, koetroolaukset, muikku-, siika- ja rapupopulaatioseuranta, muikunpoikasnuottaukset, verkko- ja uistelukirjanpitokalastus. Etelä Karjalan kalatalouskeskus ry, Hietakallionkatu 2, Lappeenranta, toiminnanjohtaja Aarno Karels, p , kalatalousneuvoja Vesa Tiitinen, p , etunimi.sukinimi@ekkalatalouskeskus.fi - 2 -

4 ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU 2012 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO ETELÄ-SAIMAAN YLEISKUVAUS KOETROOLAUKSET Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Kalaston rakenne selkävesillä koetroolausten saaliiden perusteella Troolisaaliiden kokonaissaalis Koetroolausten yksikkösaaliit ja saaliin koostumus alueittain Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit Muikun populaatioseuranta Muikun yksikkösaaliit (kutukanta ja hottamuikku) Muikun kasvu Muikkupopulaatioiden ikäjakauma Siian populaatioseuranta Siian yksikkösaaliit Siikapopulaatioiden ikäjakauma ja kasvu Muiden lajien yksikkösaaliit Lohikalat Ahven ja kuha Särki ja salakka Muut kalalajit VASTAKUORIUTUNEIDEN MUIKUN- JA SIIANPOIKASTEN- NUOTTAUKSET Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Muikunpoikasten esiintyminen Siianpoikasten esiintyminen KIRJANPITOKALASTUS Verkkokirjanpitokalastus Uistelukirjanpitokalastus KOERAVUSTUS JA RAVUSTUSSAALISKIRJANPITO YHTEENVETO KIITOKSET LÄHTEET LIITTEET I. Koetroolausten tulokset II. Muikunpoikasnuottausten tulokset - 3 -

5 1. JOHDANTO Vuonna 2001 aloitettiin Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailuohjelma. Ohjelman tarkoitus on kerätä nykyhetken tietoa kalaston rakenteesta ja kalastuksesta teollisuuden vaikutusalueilla ja kuormittamattomilla alueilla, varsinkin alueen tärkeimmistä saalislajeista muikusta ja siiasta. Vuonna 2008 aloitettiin myös koetroolauksia tehtaiden lähialueilla (Laihianselkä, Honkalahti ja Stora-Enson sataman edusta). Etelä-Saimaan vedenlaatu on parantunut merkittävästi teollisuuden vaikutusalueilla jätevesien puhdistamisen tehostuttua 1990-luvun alkupuolella. Etelä-Saimaalla on tehty Kaakkois-Suomen TE - keskuksen toimesta kalakantojen ja kalastuksen selvityksiä 1990-luvulla (Niemi 1999). Aikaisemmat tutkimukset osoittivat, että kalaston rakenne teollisuuden lähialueilla on särkikalavaltaistunut ja muikun ja siian esiintyminen ei ole toistaiseksi vertailukelpoinen kuormittamattomiin vertailualueisiin nähden. Toisaalta viime vuosina Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman tuloksissa on havaittavissa selkeitä merkkejä muikkukannan vahvistumisesta tehtaiden vaikutusalueilla. Kalastusolot Etelä-Saimaalla ovat varsin hyvät, joka nähtiin kalastuksen runsastumisena etenkin Imatran ja Lappeenrannan lähivesillä (kalastustiedustelu 2006; Sundell, 2008) Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman tavoite on antaa nykyhetken tietoa kalaston rakenteen muutoksista ja erityisesti alueen tärkeimpiin saalislajeihin muikun ja siian esiintymisestä kyseisillä alueilla. Ohjelmassa seurataan kalaston rakenteen ja kalatiheyksien muutoksia tehtaiden vaikutusalueilla ja vertailualueilla koetroolauksien sekä kirjanpitokalastuksen avulla. Lisäksi tutkitaan muikun ja siian eri ikäluokkien esiintymistä tehtaiden vaikutusalueilla ja vertailualueilla sekä seurataan niiden kasvua, kuntoa ja saaliin kehitystä alueittain, ja arvioidaan ennakkoon tulevan vuosiluokan vahvuutta tutkimalla vastakuoriutuneiden poikasten ja hottamuikun alueellista esiintymistä, kasvua ja kuolevaisuutta. Vuonna 2003 ja 2007 tutkittiin myös kalojen makuvirheitä ja vuonna 2006, 2007 ja 2011 tutkittiin haukimadon esiintymistä Etelä-Saimaan siiassa. Hankkeen toteutuksesta on vastannut Etelä-Karjalan Kalatalouskeskus ry. Hankkeen toimeksiantajat ovat olleet UPM-Kymmene Oyj Kaukas, Lappeenranta, Oy Metsä-Fibre Oy Joutseno ja Stora-Enso Oyj, Imatra. Hanke toteutetaan Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen vahvistaman suunnitelman mukaisesti. Hankkeen suunnittelusta, hallinnosta, kenttätöistä ja tiedotuksesta huolehtivat E-K Kalatalouskeskus ry:n toiminnanjohtaja Aarno Karels sekä kalatalousneuvoja Vesa Tiitinen. Tutkimustöistä sekä vuosiraportin kirjoittamista vastasi Aarno Karels. Rapututkimustöistä vastasi Itä-Suomen yliopiston rapututkija FT Japo Jussila. Koetroolaukset suoritti ammattikalastaja Markku Törrönen. Tässä tutkimusraportissa on esitetty vuoden 2012 Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman koetroolausten, muikun ja siian populaatioseurannan, muikunpoikasnuottausten, kirjanpitokalastuksen ja rapututkimuksen tulokset. Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman raportti vuonna 2012 on nähtävissä myös Etelä- Karjalan Kalatalouskeskus ry:n nettisivuilla

6 2. ETELÄ-SAIMAAN YLEISKUVAUS Yleistä Etelä-Saimaa sijoittuu Salpausselkämuodostelmien väliin (Iso ja Pieni Salpausselkä). Vesialueen pintaala on 621 km 2, vesitilavuus 5,2 km 3 ja keskisyvyys 8,4 m (taso NN + 75,10). Suurin osa Etelä-Saimaalle tulevista vesistä kulkee Rastinvirran kautta. Vuoksen keskivirtaama on 596 m 3 /s (vuosina ). Vain pieni osa vesistä tulee Etelä-Saimaan omalta valuma-alueelta (Saimaan vesiensuojeluyhdistys 1995). Etelä-Saimaan virtaukset on esitetty kuvassa 1. Kutvele Kyläniemi Härskiänsaari Äitsaari Ruokolahti Rastinvirta Ilkonselkä Suuri Jänkäsalo Lamposaaren selkä 550 m 3 /s Mäntyselkä Karvasalo Kaidonselkä Mietinsaari Salonsaari IMATRA Hetonselkä Taipalsaari Kattelussaari Vuoksi 596 m 3 /s Vehkataipale Keskisen selkä LAPPEENRANTA Haukiselkä Pulpin selkä Joutseno Etelä-Saimaa, virtaussuunnat Saimaan kanava m 3 /s (Vesihallitus 1976) N S Kuva 1. Etelä-Saimaan virtaukset (Vesihallitus 1976). Etelä-Saimaan alue on yleispiirteeltään rikkonainen. Suurimmat selät ovat Ilkon-, Kaidon- ja Mäntysaaren selät. Läntinen osa on saaristoineen ja suuret selät puuttuvat. Myös Vuoksenniskan- ja Ruokolahden alueet ovat rikkonaisia, eikä suuria selkiä ole. Alueen eteläiselle rannalle oman erityispiirteensä antavat suuret avoimet lahdet. Vedenlaatu ja tehtaiden jätevedet Etelä-Saimaan vesi on luontaisesti lievästi humusväritteistä, niukasti elektrolyyttejä sisältävää ja niukkaravinteista. Suurimmat kuormittajat ovat Lappeenrannassa sijaitseva UPM-Kymmenen Kaukaan tehdas, Joutsenossa sijaitseva Metsä-Fibre Oy Ab Joutseno Pulpin tehdas ja Stora-Enso Oy Imatran tehdas. Tehtaiden jätevesien laimentuminen tutkimusalueella on esitetty kuvassa 2 (Karels, 2000). Tutkimusalueen osa-aluejako (kuva 5) perustuu tehtaiden jätevesien laimentumiseen Etelä-Saimaalla. Kaukaan lähialueella (alue 1-2) jätevesien pitoisuudet ovat suurimmat ja siellä on selvä jätevesien gradientti noin 15 km alavirtaan saakka. Joutsenon Pulpin lähialueella (alue 3) jätevesien pitoisuudet ovat suhteellisen pieniä ja vaihtelut jätevesien laimennuksessa ja levinneisyydessä ovat suuret. Stora- Enso Oyj:n vesistövaikutukset keskittyvät Vuoksensuun alueelle (alue 5) ja Vuokseen (alue 10). Jätevesien vaikutusten välialueet on määritetty osa-alueiksi 4, 6, 9 ja puhtaat vertailualueet Kyläniemen etelä- ja pohjoispuolella osa-alueiksi 7 ja 8. Eteläisellä Saimaalla ja Vuoksessa hajakuormituksen ja muiden pistekuormittajien vaikutus on paperiteollisuuslaitoksiin verrattuna vähäinen. Etelä-Saimaalla alueen länsi- ja itäosissa veden laatua muuttaa hajakuormitus (Saukkonen, 2000)

7 Kuva 2. Tehtaiden jätevesien laimentuminen tutkimusalueella (Karels, 2000). Veden laatu on kehittynyt myönteisesti koko Etelä-Saimaalla 1990-luvulla. Suurimmat muutokset tapahtuivat uusien biologisten puhdistamoiden käyttöönoton jälkeen Kaukaalla vuonna 1992 sekä Stora-Ensolla vuoden 1992 lopulla. Myös Joutseno Pulpin aktiivilietelaitoksen laajentaminen vuonna 1997 vaikutti positiivisesti vedenlaatuun. Vedenlaatumuutokset ovat näkyneet natriumpitoisuutta ja sähkönjohtavuutta lukuun ottamatta kaikissa vedenlaatuparametreissa. Happitilanne on kohentunut ja rehevyyttä säätelevien ravinteiden eli fosforin ja typen pitoisuudet ovat vähentyneet. Vesi on myös kirkastunut väriluvun ja sameuden pienentymisen myötä (Saukkonen, 2000). Kalastus Etelä-Saimaa on historiallisesti merkittävä alue kalataloudellisesti katsottuna, josta on osoituksena alueen voimakas virkistyskalastus sekä ammattikalastuksen säilyminen elinkeinona. Suurimmat kalatiheydet ja kalabiomassat ovat Kaukaan tehtaiden ja Haukiselän välisellä alueella (Niemi, 1999; Sundell, 2003; Karels ja Niemi, 2002; Karels et al., ). Salakka, särki ja ahven muodostavat suurimman osan kalastosta tehtaiden jätevesien vaikutusalueella. Muikun ja siian osuudet ovat pienempiä kuin puhtailla alueilla. Lievemmin rehevöityneille ja puhtaille alueille mentäessä särkikalojen tiheydet pienenevät ja muun muassa muikun ja siian osuudet kasvavat. Etelä-Saimaalla kalasti vuonna 2006 viimeisen kalastustiedustelun mukaan yhteensä ruokakuntaa (23,3 ruokakuntaa/km 2 ), joista 22,6 % oli kotoisin Imatralta, 11,9 % Joutsenosta, 29,6 % Lappeenrannasta, 5,4 % Ruokolahdelta ja 3,0 % Taipalsaarelta. Näistä järvialueella kalasti (22,4 ruokakuntaa/km 2 ) ja Vuoksessa 441 ruokakuntaa (Sundell, 2008). Kalastus oli aktiivisimmalla kesällä. Virkistyskalastajiksi itsensä luokitteli 81,2 %, kotitarvekalastajiksi 18,2 % ja ammattikalastajiksi 0,6 % kalastusta harjoittaneista ruokakunnista. Verkot olivat yleisin pyydys. Niitä oli vuonna 2006 käytössä yhteensä kappaletta (121 kpl/ km 2 ). Muikkuverkkojen osuus oli 26 %. Myös vapakalastusvälineitä oli käytössä varsin paljon, joka kuvastaa alueen merkitystä virkistyskalastusalueena. Tutkimusalueen kokonaissaalis oli vuonna 2006 yhteensä kiloa (52 kg/rkk, 12,0 kg/ha)

8 Tärkeimmät saalislajit olivat ahven (30 %), hauki (18 %), muikku (18 %) ja särki (11 %). Lohikaloja (muikku, siika, lohi, taimen) saalissa oli eniten vesipinta-alaa kohden Etelä-Saimaan eteläosassa (alue 6) ja särkikaloja Lappeenrannan lähivesillä (alue 1, Sundell, 2008). Etelä-Saimaalla oli vuonna 2012 kaksi ammattikalastajaa Jari Häkkinen ja Markku Törrönen jotka kalastavat Kyläniemen eteläpuolella troolilla ja talvinuotalla ja yksi troolikalastaja Jussi Karhu joka kalasti syksyllä Munaluodonselän alueella Rastinvirran luoteispuolella. Myös syksyn muikkuverkkokalastus (muikun mäti) ja talven verkkokalastus on tulonlähde Etelä-Saimaan ammattikalastajille ja sivuammattikalastajille. Etelä-Saimaalla muikkukantaan ovat vaikuttaneet sekä luontaiset kannanvaihtelut että jätevedet. Muikkusaalit alkoivat heikentyä 1980-luvun puolivälin jälkeen ja muikkusaaliiden aallonpohja oli vuonna Tämän jälkeen hyviä vuosiluokkia on syntynyt useana vuonna (Niemi, 1999; Karels ym., ). Varsinkin vuonna 2001 ja 2004 olivat hyviä ja 2007:n ja 2009:n vuosiluokat ovat olleet poikkeuksellisen vahvoja tarkkailuohjelman aikana. 3. KOETROOLAUKSET 3.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Vuonna 2012 tehtiin 39 koetroolausta. Näytteet otettiin 3 kertaa 13 eri osa-alueelta. Koetroolausalueet ja troolausreitit ja osa-aluejako ovat esitetty kuvassa 5. Vuoden 2012 koetroolauspäivät on esitelty taulukossa 1. Vuonna 2012 kokonaisvetoaika (vakio- ja tehtaiden lähialueet) oli 1561 min / 26 tuntia. Koetroolauksessa ovat aina osakaskuntien edustajat mukana. Kutvele Kyläniemi Härskiänsaari Äitsaari Ruokolahti Rastinvirta Karvasalo Salonsaari Suuri Jänkäsalo Mietinsaari IMATRA Taipalsaari Kattelussaari A B Vuoksi N Vehkataipale LAPPEENRANTA Joutseno Etelä-Saimaan tarkkailun koetroolausalueet S Kuva 3. Osa-alueet ja koetroolausreitit Etelä-Saimaalla vuonna Tehtaiden lähialueen koetroolausreitit on merkattu sinisellä viivalla. Kalastus suoritettiin paritroolauksena ja troolauksissa käytettiin aina sama trooliverkkoa. Koetroolausalueiden trooliverkon vetosyvyys oli 5-17 m, vetoleveys 60 m, verkkopussi 8 mm, vetoaika min, - 7 -

9 aikasta riippuen, ja vetonopeus noin 2 solmua, noin 4 km/tunti. Kalastetun alueen pinta-ala yhden tunnin koevedolla 60-metrisellä troolilla on siis noin 24 hehtaaria. Saaliin koosta ja koostumuksesta riippuen otettiin noin kilon satunnainen otosnäyte. Troolisaaliin kokonaispainon mitattiin nosturille kiinni olevan digitaalivaa alle. Otoksen kalat punnittiin ja laskettiin lajeittain. Alamittaiset kalat ja rasvaevälliset lohikalat palautettiin järveen. Muikut ja siiat mitattiin ja punnittiin yksitellen ja kaloista otettiin suomunäytteet. Mikäli otoksessa oli reilusti yli 50 kpl/laji, tehtiin lopuista ainoastaan kokojakauma. Troolisaaliin otoksesta laskettiin myös muiden lajien kappalemäärät ja lajien kokonaisbiomassa saaliissa. Muikun ja siian suomunäytteistä määritettiin ikä ja tehtiin takautuva kasvun määritys (Leanin menetelmä). Siioista laskettiin siivilähampaan määrät siikamuodon selvittämiseksi. Tuppisiialla siivilähampaiden lukumäärä on noin 30 (Koli, 1990) ja planktonsiiaksi määritettiin yksilöt, joiden siivilähampaiden lukumäärä oli yli 40. Taulukko 1. Koetroolaukset Etelä-Saimaalla vuonna Päivämäärä ja vetoaika alueittain. Yhteensä 39 koetroolausta, 1561 min / 26 tuntia. ALUE pvm vetoaika pvm vetoaika pvm vetoaika (min) (min) (min) 1A. Laihianselkä Keskisenselkä Haukiselkä A. Honkalahti Pulpinselkä A. Kätkytsaari-Muuttoluotto B. Tiurun/Hetonselkä A. Enson edusta Vuoksensuu Kaidonselkä Mänty/Lamposaarenselkä Petraselkä Karhuselkä Yhteensä (kerta, min) 13x x x Kalaston rakenne selkävesillä koetroolausten saaliiden perusteilla Troolisaaliiden kokonaissaalis Etelä-Saimaalla vuonna 2012 tehtyjen koetroolausten kokonaissaaliit vakioalueilla on esitetty taulukossa 2 ja liitteessä I. Alueen kokonaissaalis oli yhteensä noin 1711 kg, joka merkitsee keskimäärin 74,7 kg saalista vetotuntia ja 3,1 kg/hehtaari kohden. Muikku oli painon sekä lukumäärän perusteella troolisaaliiden tärkein laji (86 % saaliin painosta). Seuraavaksi eniten esiintyneet lajit olivat salakka (6,4 %), särki (3,9 %), ahven (2,1 %), siika (1,6 %), järvitaimen, kuore, järvilohi, kuha ja lahna. Verrattuna keskimäärin vuosiin , vuoden 2012 kokonaisyksikkösaalis oli 49 % pienempi. Muikun kutukannan saalis oli noin 72 % pienempi kuin keskimäärin vuonna , hottamuikkujen saalis oli kolme kertaa suurempi. Siian saalis oli noin 76 % pienempi kuin keskimäärin vuonna

10 Taulukko 2. Etelä-Saimaan koetroolausten saaliiden keskiarvot vuonna 2012 ja vuosina ; kokonaissaalis ja yksikkösaalis (kg/vetotunti) lajeittain. Etelä-Saimaan koetroolauksen saalis Laji kg kg/tunti % kg/ha kg/vuosi kg/tunti % Muikku (C. albula) 696,8 30,4 40,7 1, ,9 68,1 Hottamuikku (0+ vuotta) 772,9 33,7 45,2 1,41 249,6 10,3 6,9 Siika (C. lavaretus) 27,8 1,21 1,6 0,05 150,9 5,2 4,2 Ahven (Perca fluviatilis) 36,1 1,57 2,1 0,07 186,5 7,2 5,1 Särki (Rutilus rutilus) 66,0 2,88 3,9 0,12 113,2 3,5 3,1 Salakka (Alb. alburnus) 109,6 4,78 6,4 0,20 256,3 8,8 7,1 Kuore (Osm. eperlanus) 9,4 0,41 0,6 0,02 127,5 6,0 3,5 Kuha (St. lucioperca) 6,2 0,27 0,4 0,01 22,3 1,0 0,6 Kiiski ( Gymn. cernuus) 0,1 0,00 0,0 0,00 0,9 0,0 0,0 Järvitaimen (Salmo trutta) 14,2 0,62 0,8 0,03 21,4 0,8 0,6 Lahna (Abramis brama) 3,2 0,14 0,2 0,01 8,0 0,3 0,2 Hauki (Esox lucius) 5,2 0,23 0,3 0,01 12,4 0,5 0,3 Järvilohi (Salmo salar) 7,9 0,34 0,5 0,01 4,8 0,2 0,1 Miekkasärki (P. cultratus) 0,0 0,00 0,0 0,00 1,2 0,1 0,0 Nieriä (Salvelinus alpinus) 0,4 0,02 0,0 0,00 0,6 0,02 0,0 Yhteensä ,7 100,0 3, ,7 100, Koetroolausten yksikkösaaliit ja saaliin koostumus alueittain Suurimman kokonaisyksikkösaalis (249 kg/vetotunti) saatiin Keskisenselällä. Saaliit olivat välillä kg/vetotunti Haukiselällä, Vuoksensuulla, Kaidonselällä. Mäntyselällä ja Petraselällä. Muilla alueilla kokonaisyksikkösaaliit olivat alle 50 kg/vetotunti. Vertailu- ja välialueella, muikku muodosti 80 % - 99 % saaliista, seuraavaksi eniten saatiin siika, ahventa ja järvitaimenta. UPM-Kymmene Kaukaan vaikutusalueella, Keskisenselällä, muikku muodosti 47 % saaliista. Lisäksi saatiin salakka (28 %), särkeä (20 %), ahventa (4 %), lahnaa, kuoretta ja kuhaa. Haukiselällä muikku muodosti 94 % saaliista, lisäksi saatiin ahventa, siikaa, salakkaa, kuoretta ja järvitaimenta. Metsä-Fibre Joutsenon vaikutusalueella, Pulpinselällä muikku muodosti 72 % saaliista, lisäksi saatiin salakkaa (21 %) ahventa (4 %), kuoretta, järvitaimenta ja siikaa. Kätkytsaaren alueella muikku muodosti 79 % saaliista. Lisäksi saatiin kuhaa (6 %), ahventa (4 %), haukea (4%), järvitaimenta (3 %), kuoretta, siika ja järvilohta. Stora-Enson vaikutusalueella, Vuoksensuulla muikku muodosti 93 % saaliista. Lisäksi saatiin siikaa (2 %), ahventa (2 %), haukea (3 %), salakkaa, kuoretta ja järvitaimenta. Vuoden 2012 koetroolausten keskimääräiset yksikkösaaliit (kg/vetotunti) ja saaliin koostumus (% painosta) eri osa-alueilla on esitetty kuvissa 4 ja 6 ja liitteessä I. Vuoden koetroolausten keskimääräiset yksikkösaaliit ja saaliin koostumus eri osa-alueilla on esitetty kuvissa 5 ja

11 kg/vetotunti Kaukas Lappeenranta KOETROOLAUKSEN SAALIS 2012 (kg / vetotunti) M-Fibre Joutseno Stora Enso Imatra Vertailuja välialueet Muut Kuha Kuore Salakka Särki Ahven Siika Hotta* Muikku A 4B yht. ALUE Kuva 4. Etelä-Saimaalla vuonna 2012 tehtyjen koetroolauksien yksikkösaaliit (kg/ vetotunti) alueittain ja lajeittain. kg/vetotunti Kaukas Lappeenranta KOETROOLAUKSEN SAALIS (kg / vetotunti) M-B Joutseno Stora Enso Imatra Vertailuja välialueet Muut Kuha Kuore Salakka Särki Ahven Siika Hotta* Muikku A 4B yht. ALUE Kuva 5. Etelä-Saimaalla vuosina tehtyjen koetroolauksien keskimääräiset vuotuiset yksikkösaaliit (kg/ vetotunti) alueittain ja lajeittain

12 paino % 100 % 75 % 50 % 25 % Troolausten saaliin koostumus vuonna 2012 Muut Kuha Kuore Salakka Särki Ahven Siika Hotta* Muikku 0 % A 4B yht. ALUE Kuva 6. Koetroolausten saaliin koostumus (% painosta) eri osa-alueilla vuonna paino % 100 % 75 % 50 % 25 % Troolausten saaliin koostumus v Muut Kuha Kuore Salakka Särki Ahven Siika Hotta* Muikku 0 % A 4B yht. ALUE Kuva 7. Koetroolausten saaliin koostumus (% painosta) eri osa-alueilla vuonna

13 Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit on esitetty taulukossa 3. Koetroolaus on tehty samalla troolilla (leveys 60 m, verkkopussi 8 mm) kuin vakioalueilla. Taulukko 3. Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit 2012 ja keskiarvo (kolmen troolivedon keskisaalis; kg/vetotunti). Laihianselkä Honkalahti Stora-Enson edusta Laji 2012 kg/tunti kg/tunti 2012 kg/tunti kg/tunti 2012 kg/tunti kg/tunti Muikku 14,2 112,7 0,2 99,0 47,6 60,8 Hottamuikku 0,1 0,2 29,4 12,9 25,0 6,2 Siika 0,0 0,1 0,0 0,6 0,1 0,7 Ahven 4,0 65,4 5,4 7,9 0,6 1,2 Särki 21,7 134,8 30,1 2,6 0,0 0,2 Salakka 16,8 16,4 7,1 1,3 1,8 1,8 Kuore 0,9 13,8 0,1 0,9 0,0 0,8 Kuha 8,8 10,4 0,0 1,3 0,0 0,0 Kiiski 0,0 0,4 0,0 0,1 0,0 0,0 Järvitaimen 0,0 0,6 0,0 0,0 0,7 0,1 Lahna 0,4 3,9 0,0 0,3 0,0 0,0 Hauki 1,5 0,7 0,0 0,1 0,0 0,0 Järvilohi 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,1 Miekkasärki 0,0 0,3 0,0 0,0 0,0 0,0 Yhteensä 68,3 359,5 72,3 127,0 75,9 72,0 Kaukaan lähialue (Laihianselkä, noin 3-4 km tehtaan purkupaikalta) Laihianselällä yksikkösaalis oli 68,3 kg/vetotunti. Muikku muodosti 21 %, särki 32 %, salakka 25 %, kuha 13 % ja ahven 6 % ja saaliin painosta. Metsä - Fibren lähialueella (Honkalahti, noin 0-1 km tehtaan purkupaikalta) Honkalahden yksikkösaalis oli 72,3 kg/vetotunti. Muikku muodosti 41 %, särki 42 %, salakka 10 % ja ahven 7 % saaliin painosta. Stora - Enson lähialueella (Sataman edustalla, noin 0,2 2 km purkupaikalta) Stora-Enson edustalla yksikkösaalis oli 75,9 kg/vetotunti. Muikku muodosti 96 % saaliin painosta. Lisäksi saatiin salakkaa (2 %), järvitaimenta ja ahventa

14 3.3. Muikun populaatioseuranta Muikun yksikkösaaliit (kutukanta ja hottamuikku) vuonna 2012 ja Muikun eri osa-alueiden keskimääräiset yksikkösaaliit vuonna 2012 ja vuosina on esitetty taulukossa 4, kuvassa 8 ja 9 ja liitteessä I. Muikku kutukanta Muikun kutukannan yksikkösaalis koko Etelä-Saimaalla (30 kg/vetotunti) oli vuonna 2012 noin 72 % pienempi kuin keskimäärin vuonna (103 kg/t). Suurimmat muikun kutukannan yksikkösaalis saatiin Keskisenselällä (116 kg/vetotunti). Muikkusaaliit olivat välille kg/vetotunti Haukiselällä, Tiurunselällä, Vuoksensuulla, Kaidonselällä, Mäntyselällä, Karhuselällä ja Petraselällä. Pulpinselän ja Kätkytsaaren alueiden kokonaisyksikkösaaliit olivat alle 6 kg/vetotunti. Taulukko 4. Etelä-Saimaan vuonna 2012 ja vuosina tehtyjen koetroolausten muikun- ja siian yksikkösaaliit (kg/vetotunti) alueittain. Muikun- ja siian yksikkösaaliit (kg/vetotunti) 2012 ja Muikku kutukanta Hottamuikku Siika Alue Keskisenselkä 116,2 76,8 0,6 34,4 0,0 0,3 2. Haukiselkä 31,3 76,0 55,5 6,2 0,3 2,3 3. Pulpinselkä 5,9 97,2 15,5 6,6 0,5 1,9 4A. Kätkytsaari 1,1 146,0 21,9 12,3 0,4 2,3 4B. Tiurun-Hetonselkä 17,2 63,5 17,8 5,7 1,9 8,9 5. Vuoksensuu 20,0 38,8 40,0 10,4 1,0 3,4 6. Kaidonselkä 38,3 211,5 6,2 22,6 3,2 7,5 7. Mäntyselkä 34,9 119,0 41,3 3,0 1,3 7,9 8. Petraselkä 31,7 136,3 95,2 10,4 1,1 5,8 9. Karhuselkä 42,0 46,0 2,0 0,1 0,9 8,0 Keskiarvo 30,4 102,9 33,7 10,3 1,2 5,2 Hottamuikku Vuonna 2012 hottamuikkujen saaliit olivat 3 kertaa suurempi kuin keskimäärin vuonna Vuoden 2012 suurimmat hottamuikun yksikkösaaliit saatiin Petraselällä (95 kg/vetotunti). Saaliit olivat välillä kg/vetotunti Haukiselällä, Pulpinselällä, Kätkytsaarella, Tiurunselällä, Vuoksensuulla ja Mäntyselällä. Muilla alueilla kokonaisyksikkösaaliit olivat alle 7 kg/vetotunti. Syksyn hottamuikkujen yksikkösaaliiden perusteella, muikun 2012-vuosiluokka on vahvaa

15 KG / vetotunti MUIKKU KUTUKANNAN KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä 700 Haukiselkä Pulpinselkä 600 Kätkytsaari 500 Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu 400 Kaidonselkä Mäntyselkä 300 Petraselkä Karhuselkä 200 Yhteensä Kuva 8. Muikun kutukannan yksikkösaalis eri osa-alueiden koetroolauksissa Etelä-Saimaalla vuosina KG/vetotunti HOTTAMUIKUN (0+ VUOTTA) KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä Kätkytsaari Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu Kaidonselkä Mäntyselkä Petraselkä Karhuselkä Yhteensä 300 kg/vetotunti 140 kg / vetotunti Kuva 9. Etelä-Saimaan hottamuikkujen yksikkösaaliit (kg/vetotunti) koetroolauksissa eri osa-alueilla vuonna

16 Muikun kasvu Muikun pituuskasvu vuonna 2012 osa-alueittain on esitetty taulukossa 5. Niin kuin vuonna muikun kasvu on nopeinta Etelä-Saimaan eteläisimmillä alueilla ja hitainta Kyläniemen pohjoispuolella. Syynä siihen ovat muikkukantojen pienemmät tiheydet ja parempi ravintotilanne eteläisimmillä alueilla. Muikkukantojen ollessa tiheitä, kasvu on hitaampaa kuin pienten muikkukantojen aikana (Helminen ym. 1997; Karjalainen ym. 2001). Taulukko 5. Muikun keskimääräinen pituus (cm) ja paino(g) eri osa-alueilla syyskuussa ( ) Etelä-Saimaalla vuonna ikä (vuotta) Alue / ikäluokka 0+ (hotta) Keskisenselkä 12,0cm / 12,0g 15,8cm / 31g 17,3cm / 40g 19,0cm / 53g 2. Haukiselkä 11,1cm / 9,3g 15,7cm / 31g 17,4cm / 41g 18,0cm / 45g 3. Pulpinselkä 10,4cm / 8,1g 15,8cm / 29g 16,0cm / 32g 17,5cm / 41g 4A. Kätkytsaari 10,7cm / 8,6g 12,1cm / 14g 16,5cm / 30g 18,0cm / 48 g 4B. Tiuru/Hetonselkä 10,5cm / 6,9g Vuoksensuu 10,4cm / 7,7g Kaidonselkä 10,1cm / 6,5g 14,4cm / 21g 16,3cm / 32g 17,7cm / 41g 7. Mänty-Ilkonselkä 9,9cm / 6,1g 13,2cm / 16g 14,4cm / 22g 16,3cm / 32g 8. Hietas.-Petraselkä 8,3cm / 3,5g 11,8cm / 10g 12,4cm / 12g 13,7cm / 17g 9. Karhuselkä 12,1cm / 11,9g Keskiarvo ,6cm / 8,1g 14,1cm / 22g 15,8cm / 30g 17,2cm / 39g Keskiarvo ,5cm / 6,1 g 13,1cm / 18g 15,2cm / 28g 16,9cm / 38g Keskiarvo ,1cm / 4,9g 12,9cm / 16g 15,1cm / 27g 17,2cm / 36g Keskiarvo ,8cm / 4,8g 13,3cm / 15g 14,8cm / 24g 16,8cm / 38g Keskiarvo ,4cm / 5,5g 13,5cm / 19g 17,9cm / 37g 18,9cm / 45g Muikun kutukannan ikäjakauma Koko Etelä-Saimaan ja alueittainen muikun kutukannan ikäjakaumat vuonna 2012 ovat esitetty kuvassa 10. Muikun 1+ vuotiaiden osuus oli 21,5 % saaliista ja 2+ vuotiaiden osuus 50 %. Vahvan vuoden 2009 vuosiluokan osuus (3+ v, 23,8 %) on vielä hyvin nähtävissä saaliissa

17 kpl % 100,0 75,0 50,0 49,9 KOKO TUTKIMUSALUE (n=1547) 25,0 21,8 23,8 100,0 75,0 50,0 68,6 0,0 ALUE 1 (Keskisenselkä, n=140) 38,0 ikä (vuosi) 100,0 75,0 50,0 4,0 0,5 0, ALUE 2 (Haukiselkä, n=143) 25,0 0,0 100,0 75,0 50,0 25,0 0,0 100,0 5,8 3,3 0,0 0, ALUE 3 (Pulpinselkä, n=135 25,9 9,3 2,2 4,0 0,3 0, ,0 0,0 100,0 75,0 50,0 25,0 0,0 100,0 12,8 19,0 10,1 0,9 0,9 0, ,4 50,0 31,8 ALUE 4A (Kätkytsaari/ Muuttoluotto,n=44) 4,5 2,3 0, KPL % 75,0 50,0 25,0 0,0 100,0 75,0 50,0 70,5 21,4 ALUE 4B (Tiuru/Hetonselkä, n=112) 6,3 1,8 0,0 0, ,8 ALUE 6 (Kaidonselkä, n=336) 75,0 50,0 25,0 0,0 100,0 75,0 50,0 2,7 19,6 58,9 ALUE 5 (Vuoksensuu, n=112) 18,8 0,0 0, ,4 34,4 ALUE 7 (Mäntyselkä, n=183) 25,0 0,0 100,0 75,0 50,0 22,0 7,7 1,5 0,0 0, ALUE 8 51,3 40,4 (Petraselkä, n=228) 25,0 0,0 100,0 75,0 50,0 21,9 2,7 0,5 0, ,3 ALUE 9 (Karhuselkä, n=113) 25,0 0,0 6,6 1,3 0,4 0, ,0 0,0 15,9 12,4 3,5 0,9 0, Ikä (vuosi) Kuva 10. Etelä-Saimaan muikun kutukannan ikäjakaumat alueittain vuonna

18 3.4. Siian populaatioseuranta Siian yksikkösaaliit Vuoden 2012 ja vuosien siian yksikkösaaliit (kg/vetotunti) eri osa-alueiden koetroolauksissa on esitetty taulukossa 4, kuvassa 11 ja liitteessä I. KG/ vetotunti SIIKA KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä Kätkytsaari Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu Kaidonselkä Mäntyselkä Petraselkä Karhuselkä Yhteensä Kuva 11. Siian yksikkösaalis (kg/vetotunti) eri osa-alueiden koetroolauksissa Etelä-Saimaalla vuosina Vuoden 2012 siian saaliit olivat noin 4 kertaa pienempi kuin keskimäärin vuonna Siikaa saatiin kaikilla osa-alueilla lukuun ottamatta Laihianselällä, Keskinselällä ja Honkalahdella. Vuoden 2012 siian yksikkösaaliit olivat välillä 0 3,2 kg/vetotunti. Etelä Saimaalla ja Vuoksessa esiintyy useita siikamuotoja, joiden ravinnon käyttö voi erota toisistaan. Siikamuodot erotetaan rakenteellisesti toisistaan pääasiassa kiduskaaren siivilähampaiden lukumäärän perusteella (Kaukoranta ym. 1998). Tiheäsiivilähampaiset (siivilähampaita yli 40) siikamuodot syövät koko ikänsä eläinplanktonia. Harvasiivilähampaiset (alle 30) siirtyvät poikasvaiheen jälkeen pohjaeläinravintoon. Muut siikamuodot (30 40) syövät sekä eläinplanktonia että pohjaeläimiä. Etelä Saimaalla yleisin on ns. tuppisiika (pikkusiika), jolla on keskimäärin siivilähammasta / kiduskaari. Tuppisiika on hidaskasvuinen siikamuoto. Etelä Saimaalla ja Vuoksessa esiintyy myös jonkin verran istutettua planktonsiikaa

19 Taulukko 6. Siikamuodot siivilähampaiden perusteella (Kaukoranta ym. 1998). Siikamuoto Siivilähampaita Kutualue Pohjasiika Joki ja järvi Karisiika Järvi Vaellusiika Joki Tuppisiika Järvi Järvisiika Järvi Planktonsiika Joki Peledsiika Järvi Vuonna saatiin vuosittain myös aina muutamia siikoja, joiden kiduskaaren siivilähampaiden lukumäärä oli välillä Istutuksilla on paikoin sekoitettu keskenään siikamuotoja ja -kantoja sekä muutettu niiden levinneisyysalueita. Osa alkuperäisistä järvi- ja planktonsiikakannoista on uhanalaisia (Kaukoranta ym. 1998). Tuppisiika (pikkusiika)ja planktonsiika Vuonna tuppisiian osuus oli noin % kokonaissiikasaaliista. Noin 1-8 % oli planktonsiikaa. Planktonsiika (istutettu laji) esiintyi eniten Vuoksessa (20-50 %). Vuonna emme saaneet planktonsiikaa troolisaaliissa. Verkkokirjanpitokalastajat kyllä ovat saaneet silloin tällöin planktonsiikoja Siikapopulaatioiden ikäjakauma ja kasvu Taulukko 7. Tuppisiian keskimääräinen pituus (cm) elo-syyskuussa Etelä-Saimaalla Alue / ikäluokka Kyläniemen eteläpuolella 18,4 22,8 24,4 26,9 27,1 28,6 31,0 Kyläniemen pohjoispuolella - 22,4 24,0 25,9 26,2 33,5-100 % 100 % 75 Siian ikäjakauma Kyläniemen pohjoispuolella vuonna 2012 N = Siian ikäjakauma Kyläniemen eteläpuolella vuonna 2012 N = Ikä (vuosi) Ikä (vuosi) Kuva 12. Etelä-Saimaan siikapopulaatioiden ikäjakauma vuonna

20 3.5. Muiden lajien yksikkösaaliit Lohikalat Järvitaimen Järvitaimenta esiintyi koetroolaussaaliissa kaikilla alueilla lukuun ottamatta tehtaiden lähialueita. Saaliit olivat vuonna 2012 välillä 0 1,8 kg/vetotunti. Yhteensä saatiin vuonna kpl järvitaimenta josta 23 kpl rasvaevällisiä ja 9 kpl rasvaeväleikattuja. Kuvassa ja taulukossa 8 on esitetty järvitaimenen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg ja kpl / vetotunti) alueittain vuosina KG / vetotunti JÄRVITAIMEN KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Haukiselkä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä KPL / vetotunti JÄRVITAIMEN KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Haukiselkä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä Kuvat Järvitaimenen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg ja kpl / vetotunti) alueittain vuosina

21 Taulukko 8. Järvitaimenen koetroolauksen kokonais- ja yksikkösaaliit (kpl) vuosina (yhteensä 369 koevetoa / 315 vetotuntia) vetoaiksaalis saalis kokonais- yksikkö pituus pituus alamitta Alue tunti kpl kpl/tunti > 50 cm < 50 cm % 1. Keskisenselkä 18,0 2 0, Haukiselkä 31,5 15 0, Pulpinselkä 26,6 8 0, A. Kätkytsaari 29,7 32 1, B. Tiuru/Hetonselkä 34,9 73 2, Vuoksensuu 29,7 12 0, Kaidonselkä 32,9 82 2, Lampos./Mäntyselkä 45,6 71 1, Hietas./Petraselkä 44,8 74 1, Karhuselkä 21,3 2 0, Yhteensä 315, , Järvilohi Vuonna 2012 järvilohia esiintyi koetroolisaalissa eniten Kyläniemen pohjoispuolella (1,9 kg/vetotunti), Mäntyselällä (0,3 kg/t), Kaidonselällä (0,2 kg/t) ja Haukiselän ja Kätkytsaaren alueella (0,1 kg/t). Muilla alueilla ei saatu järvilohta vuonna Yhteensä saatiin vuonna kpl järvilohta josta 10 kpl rasvaevällisiä ja 2 kpl rasvaeväleikattuja. Kuvassa ja taulukossa 9 on esitetty järvilohen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg ja kpl / vetotunti) alueittain vuosina KG / vetotunti JÄRVILOHI KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Haukiselkä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä Kuva 15. Järvilohen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina

22 KPL / vetotunti JÄRVILOHI KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä Kätkytsaari 3 Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu Kaidonselkä Lamposaaren/Mäntyselkä Hietasaaren/Petraselkä Karhuselkä 2 Yhteensä Kuva 16. Järvilohen koetroolauksen yksikkösaaliit (kpl / vetotunti) alueittain vuosina Taulukko 9. Järvilohen koetroolauksen kokonais- ja yksikkösaaliit (kpl) vuosina (yhteensä 369 koevetoa / 315 vetotuntia) vetoaiksaalis saalis kokonais- yksikkö pituus pituus alamitta Alue tunti kpl kpl/tunti > 50 cm < 50 cm % 1. Keskisenselkä 18,0 0 0, Haukiselkä 31,5 1 0, Pulpinselkä 26,6 1 0, A. Kätkytsaari 29,7 4 0, B. Tiuru/Hetonselkä 34,9 2 0, Vuoksensuu 29,7 0 0, Kaidonselkä 32,9 10 0, Lampos./Mäntyselkä 45,6 6 0, Hietas./Petraselkä 44,8 45 1, Karhuselkä 21,3 0 0, Yhteensä 315,0 69 0,

23 Nieriä Nieriää esiintyi vuonna 2012 ainoastaan Vuoksensuulla (1 kpl, 400 g). Muilla alueilla ei saatu nieriää vuonna Taulukossa 10 on esitetty nieriän koetroolauksen yksikkösaaliit (kg ja kpl / vetotunti) alueittain vuosina Taulukko 10. Nieriän koetroolauksen kokonais- ja yksikkösaaliit (kpl) vuosina (yhteensä 369 koevetoa / 315 vetotuntia) vetoaiksaalis saalis kokonais- yksikkö pituus pituus alamitta Alue tunti kpl kpl/tunti > 50 cm < 50 cm % 1. Keskisenselkä 18, Haukiselkä 31,5 1 0, Pulpinselkä 26, A. Kätkytsaari 29, B. Tiuru/Hetonselkä 34, Vuoksensuu 29,7 1 0, Kaidonselkä 32,9 3 0, Lampos./Mäntyselkä 45,6 1 0, Hietas./Petraselkä 44,8 4 0, Karhuselkä 21, Yhteensä 315,0 10 0, Ahvenkalat Ahven Ahventa esiintyi kaikilla alueilla. Ahvenen suurimmat yksikkösaaliit saatiin Laihianselällä, Keskisenselällä ja Honkalahdelta (4-10 kg/vetotunti). Toisilla alueilla ahvenen yksikkösaaliit vaihtelivat 0,6 2,2 kg/vetotunti. Ahven saalis oli noin 60 % pienempi kuin keskimäärin vuonna KG / vetotunti AHVEN KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Haukiselkä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä Kuva 17. Ahvenen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina

24 Kuha Kuhan suurimmat yksikkösaaliit saatiin Laihianselältä (8,8 kg/vetotunti), Kätkytsaarella (1,7 kg/t) ja Karhuselällä (1,1 kg/t). Muilla alueilla kuhan yksikkösaaliit olivat alle 0,3 kg/vetotunti. KG / vetotunti KUHA KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä Kuva 18. Kuhan koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina Särkikalat Särki Särjen osalta yksikkösaaliit olivat suurimmillaan Keskisenselällä (50 kg/vetotunti), Laihianselällä (22 kg/vetotunti) ja Honkalahdella (30 kg/vetotunti). Muilla alueilla särjen yksikkösaaliit olivat alle 0,5 kg/vetotunti. KG / vetotunti SÄRKI KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT Keskisenselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Haukiselkä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä Kuva 19. Särjen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina

25 Salakka Salakkaa esiintyi rehevöityneellä alueella. Salakan suurimmat yksikkösaaliit saatiin Keskisenselällä (69 kg/vetotunti), Laihianselkä (17 kg/vetotunti), Honkalahti (7 kg/vetotunti), Pulpinselkä (6 kg/vetotunti) ja Haukiselkä (2 kg/vetotunti). Muilla alueilla salakan yksikkösaaliit olivat alle 1 kg/vetotunti. KG / vetotunti SALAKKA KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT ,0 150,0 100,0 Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä Kätkytsaari Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu Kaidonselkä Lamposaaren/Mäntyselkä Hietasaaren/Petraselkä Karhuselkä Yhteensä 50,0 0, Kuva 20. Salakan koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina Muut kalalajit Lahna Lahnaa esiintyi koetroolaussaaliissa Keskisenselällä (2,5 kg/t) ja Laihianselällä (0,4 kg/t). Muilla alueilla ei saatu lahnaa. Kuore Kuoretta ja varsinkin kuoreenpoikasia esiintyi melkein kaikilla alueilla. Niiden todellisia määriä on vaikea arvioida, koska poikaset menevät trooliverkon läpi. Kuoreen yksikkösaaliit olivat alle 1 kg/vetotunti. Hauki Haukia esiintyi vuonna 2012 koetroolaussaaliissa Kätkytsaarella (1,1 kg/t), Vuoksensuulla (1,5 kg/t) ja Laihianselällä (1,5 kg/t). Muilla alueilla ei saatu haukea. Miekkasärki Miekkasärkeä ei ole saatu vuonna

26 4. VASTAKUORIUTUNEIDEN MUIKUN- JA SIIANPOIKASTEN NUOTTAUKSET 4.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Vuosien vastakuoriutuneiden muikun ja siianpoikasten alueellista esiintymistä, poikastiheyksiä, kasvua ja kuolleisuutta selvitettiin 25 näytealueella (kuva 21). 25 Rastinvirta Kyläniemi Suuri Jänkäsalo Kutvele Karvasalo Härskiänsaari Mietinsaari Äitsaari Salonsaari Ruokolahti IMATRA Taipalsaari Kattelussaari 9 Vehkataipale Vuoksi N LAPPEENRANTA Joutseno Etelä - Saimaan tarkkailun muikunpoikasnuottausalueet S Kuva 21. Muikun ja siian poikasnuottausalueet Etelä-Saimaalla keväällä Vuonna 2012 nuotattiin yhteensä 150 kertaa (Taulukko 11). Ensimmäiset näytteet (75 vetoa) otettiin heti jäiden lähdön jälkeen. Seuraavat näytteet (75 vetoa) kerättiin samoilta alueilta toukokuun - kesäkuun vaiheessa. Nuottauksia tehtiin kullakin näytealueella 3 kohdassa. Näytteet otettiin avoperäisellä poikasnuotalla rantavyöhykkeiltä. Käytetty nuotta oli 1,5 m korkea ja sen siivet olivat 9,5 m pitkiä. Nuotan perä oli 3 mm:n havasta ja pussi oli tehty valoverhosta. Poikaset säilöttiin (etanoli 70 %) myöhempää käsittelyä varten. Muikunpoikaset eroteltiin siianpoikasista lihasjaokkeiden lukumäärän ja pigmentoitumisen perusteella (Karjalainen, 1992). Poikaset laskettiin lajeittain ja vedoittain. Jos näytemäärä oli suuri (>500 kpl), otettiin otosnäyte. Vuoden 2012 ensimmäiset näytteet otettiin heti jäiden lähdön jälkeen. Seuraavat näytteet kerättiin

27 Taulukko 11. Poikasnuottausten nuottausalueet ja vetojen määrä Etelä-Saimaalla ( ja ) Alue / paikka vetoja vetoja Alue 1 1. Tuosansaari 3 3 Kaukaan lähialue 2. Riutansaari 3 3 (1-5 km) 3. Murheistenranta Kohusaari 3 3 Alue 2 5. Mustasaari 3 3 Kaukaan lähialue 8. Suur-Suomensalo 3 3 (5-15 km) 9. Päihänniemi 3 3 Alue 3 7. Kankainen 3 3 Pulpin lähialue (0-3 km) 25. Muukonsaari 3 3 Alue Laurinniemi 3 3 Stora-Enson lähialue 18. Vatavalkama 3 3 (0-5 km) 20. Suikkala Haukkasaari 3 3 Alueet 4,6,9 10. Satamosaari 3 3 Välialueet 11. Tiuruniemi Viitanen Mikon/Malonsaari Vepsä Vilkonmäki 3 3 Alue Pullikainen 3 3 Vertailualue 13. Ilkonsaaret Suuri Mäntysaari Pieni Lintusaari Huuhanhiekka Rastinvirta 3 3 Yhteensä Kuvat Kuvakooste muikunpoikasnuottauksista, nuotanvetoa, muikunpoikassaalis ja otosnäytteen purkitus 70 % ethanoliin

28 4.2. Muikunpoikasten esiintyminen Vuoden 2012 muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto ± keskivirhe) on esitetty kuvassa 26. Näytepistekohtaiset saaliit on esitetty liitteessä 2. Ensimmäisenä näytteenottokertana saatiin kaikilta osa-alueilta muikunpoikasia (keskimäärin kpl/veto). UPM-Kymmenen ja Metsä-Fibren lähialueella muikunpoikassaaliit olivat merkittävästi pienemmät verrattuna vertailu-alueeseen. Toisella näytteenottokerralla kaikilla osa-alueilla poikassaaliit olivat merkittävästi pienemmät (0,0-11 kpl/veto) verrattuna vertailu-alueeseen jossa poikassaaliit olivat yli 2000 kpl / veto. Muikunpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät ,0 2000,0 5-14/5/ /5/ ,0 1000,0 500,0 0,0 * * * * * * * * alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-F Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra Kuva 26. Muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto ± keskivirhe) osa-alueittain toukokuun alussa ja loppupuolella Etelä-Saimaalla vuonna 2012 (* = Kruskal-Wallis p<0.05, verrattuna vertailualue). Vuoden muikunpoikasten keskimääräinen saalis (1. ja 2. kierroksessa, kpl/nuotanveto) on esitetty kuvassa 27 ja 28 (pelkästään 2.kierrosten tulokset). Muikunpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät ,0 1000,0 750,0 1. kierros 2. kierros 500,0 250,0 0,0 alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-F Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra Kuva 27. Muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto) osa-alueittain (1. ja 2. kierros) vuonna

29 Vuosina saatiin ensimmäisellä näytteenottokerralla kaikilta osa-alueilta muikunpoikasia ( kpl/nuotanveto). Vertailualueella muikunpoikassaaliit olivat suuremmat ja Kaukaan vaikutusalueella (alueet 1 ja 2) poikassaaliit olivat merkittävästi pienemmät kuin muilla alueilla. Koska kaikilla poikasilla Kaukaan vaikutusalueilla on vielä ruskuaispussi ensimmäisellä näytteenottokerralla, voidaan päätellä, että muikku kutee siellä ja myös mätimunat kuoriutuvat. Kuvassa 28b näkyy esim. hyvin, että vahvan vuoden 2007 muikunpoikasmäärät olivat jo toukokuun lopulla nähtävissä koko tutkimusalueen poikasnuottauksissa. Sama ilmiö näkyy vähemmissä määrissä myös vuonna 2009 (myös vahva vuosiluokka) tehtaiden vaikutusaluetta lukuun ottamatta. Vuonna 2007, 2010 ja 2012 poikassaalit olivat toukokuun lopulla erittäin suuri vertailualueella (alue 7 Kyläniemen eteläpuolella). kpl / veto Muikunpoikasnuottaukset Etelä-Saimaalle noin 4. viikkoa jäiden lähdön jälkeen alue 7 (vertailualue) alueet 4,6,9 (välialue) alue 1 (UPM-Kymmene, Kaukas) alue 2 (UPM-Kymmene, Kaukas) alue 3 (Metsä-Fibre, Joutseno) alue 5 (Stora-Enso, Imatra) Vuosi Kuva 28. Muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto) osa-alueittain 2. kierroksessa, toukokesäkuussa vuonna Syyskutuisen muikun keväällä kuoriutuvien poikasten määrät vaihtelevat voimakkaasti vuodesta toiseen. Tämä johtuu muikun korkeasta hedelmällisyydestä, lyhytikäisille kaloille ominaisesta suuresta kutukantojen vaihtelusta ja lopulta korkeasta pohjasedimentissä hautoutuvien mätimunien sekä kuoriutuneiden poikasten kuolleisuudesta. Yleensä vastakuoriutuneista poikasista kuolee ensimmäinen kesän aikana yli 95 % (kevätmyrskyt, alhainen vedenlämpötila, predaatio ym.). Ensimmäisten poikasviikkojen aikana kuolleisuus on suurinta, joten toisen näytteenottokerran (4. viikko jäiden lähdön jälkeen) perusteella pystytään jo suhteellisen luotettavasti arvioimaan syksyyn asti selviytyvien poikasten määrä. (Helminen ym. 1997; Karjalainen ym. 2001)

30 4.3. Siianpoikasten esiintyminen Vuoden 2012 siianpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto ± keskivirhe) on esitetty kuvassa 29. Näytepistekohtaiset saaliit on esitetty liitteessä II. Siianpoikaset eroteltiin muikunpoikasista lihasjaokkeiden lukumäärän, koon ja pigmentoitumisen perusteella. Siianpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät /5/ /5/ * * * alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-B Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra * * * Kuva 29. Siianpoikasten keskimääräiset saaliit (kpl / veto ± keskivirhe) osa-alueittain toukokuun alussa ja loppupuolella vuonna 2012 (* = Kruskal-Wallis p<0.05, verrattuna vertailualue). Siianpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät ,0 15,0 10,0 1. kierros 2. kierros 5,0 0,0 alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-B Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra Kuva 30. Siianpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto) osa-alueittain toukokuun alussa (1. kierros) ja loppupuolella (2. kierros, mustat tolpat) vuonna

31 5. KIRJANPITOKALASTUS 5.1. Verkkokirjanpitokalastus Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Suur-Saimaan alueella kirjanpitokalastus on käynnistynyt vuonna 1988 osana koko Etelä-Karjalan kalavesien kalastusaluekohtaista kalastoseurantaa, jonka toteuttamisesta on vastannut Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry. Kaakkois-Suomen TE - keskuksen kalatalous-yksikkö on ylläpitänyt erityisesti ammattikalastukseen kohdistunutta kirjanpitokalastusta ja Imatran alueen metsäteollisuudella on ollut kalatalousseurantaa, johon on liittynyt lähialueiden kalaston seuranta kirjanpitokalastuksen avulla. Lisäksi Vuoksella Imatran kaupungin toimesta on seurattu lähinnä vapaa-ajankalastajien saaliita. Etelä-Saimaan aineistot toimivat pohjana vuonna 2001 käynnistetylle kirjanpitokalastukselle, joka on osa Lappeenrannan, Joutsenon ja Imatran metsäteollisuuden yhteistä kalatalous-tarkkailua Etelä- Saimaalla. Etelä-Saimaan alueella kirjanpitokalastajia oli vuonna kalastajaa, vuonna kalastajaa, vuonna kalastajaa, vuonna 2004 ja kalastajaa, vuonna 2006, 2007 ja kalastajaa, vuonna kalastajaa, vuonna kalastajaa ja vuonna 2011 ja kalastajaa. Tulosten tarkastelussa on keskitytty verkkokalastuksen yksikkösaaliissa (saalis (kg) / verkko / pyyntivuorokausi) tapahtuvien muutosten osoittamiseen merkittävimpien saalis- ja istutuskalalajien (muikku, siika, kuha, taimen, järvilohi) osalta. Tulokset on toistaiseksi käsitelty koko Etelä-Saimaata kattavana, koska kalastajia osa-alueittaista tarkastelua kohti on liian vähän. Koska kirjanpitokalastajat kalastavat pääsääntöisesti muikkuverkoilla ja verkoilla > 40 mm, tässä raportissa on esitetty ainoastaan yli 40 mm:n ja muikkuverkkojen tulokset. Nykyään suurin osa (> 95 %) kirjanpitokalastajien käytetyistä harvaverkoista on jo 50 mm tai suurempia. Käytettyjen muikkuverkkojen koko on yleensä ollut välillä mm, mikä on nykyiselle Etelä - Saimaan muikkukannalle liian harva koko. Pyyntipäivämäärät ja kokonaissaaliit Kirjanpitokalastajien kokonaissaaliit, kokonaispyyntipäivämäärät ja pyyntipäiväkohtaiset saaliit on esitetty taulukossa 12. Taulukko 12. Etelä-Saimaan kirjanpitokalastajien kokonaissaaliit (kg), kokonaispyynti-päivämäärät (ppv) ja pyyntipäiväkohtaiset saaliit (kg/verkko/pyyntipäivä) vuonna 2012, sekä niiden keskiarvot ja vaihtelut vuosina keskiarvo (vaihtelu) kg ppv kg/ppv kg ppv kg/ppv Muikkuverkot , ,49 ( ) ( ) (0,58-2,92) Verkot >40mm , ,25 ( ) ( ) (0,20-0,39)

32 Verkkosaaliin koostumus ja yksikkösaaliit lajeittain Vuonna 2012 kirjanpitokalastajien yli 40 mm verkkosaaliin koostumus (% painosta) on esitetty kuvassa 33. Tärkeimmät lajit olivat kuha, hauki, lahna, ahven ja made. Kuva 31. Vuonna 2012 kirjanpitokalastajien yli 40mm:n saaliin lajien koostumus (% kokonaissaaliin painosta). Muikku Tarkkailujaksolla kirjanpitokalastuksen muikkuverkkojen yksikkösaaliit ovat vaihdelleet muikun osalta grammaa/verkko/vuorokausi välillä (kuva 34). Vuoden 2012 muikkuverkkosaalis (0,45 kg/verkko/ vuorokausi) kuulu 2000-luvun pienempiin johtuen vuosien 2010 ja 2011 keskimäärästä heikompien muikkuvuosiluokat. Muikkuverkkojen yksikkösaaliissa on ollut vuonna 2011 asti nouseva trendi luvalla. Pari viime vuoden aikana muikkuverkon saaliit ovat lievästi laskeneet ja olivat suhteellisesti pienemmät kuin tutkimusalueen trooli- ja nuottasaaliit. Syy siihen myös on, että monien kalastajien muikkuverkot ovat suurempi kuin 15 mm. Suositeltava muikkuverkkokoko on nykyä välillä mm, johtuen muikujen pienestä koosta. g/v/vrk 3000 Etelä-Saimaan muikkuverkon yksikkösaaliit vuosina Vuosi Kuva 32. Kirjanpitokalastajien muikun yksikkösaaliit (gramma/verkkovuorokausi) Etelä-Saimaalla vuosina

33 Siika Tarkkailujaksolla siian yksikkösaaliit yli 40mm:n verkoissa ovat vaihdelleet 2-26 g/verkko/vuorokausi välillä (kuva 35). Yli 40mm verkoissa siian yksikkösaaliissa on havaittavissa laskevaa trendiä. g/v/vrk 40 Etelä-Saimaan siian yksikkösaaliit verkot > 40 mm vuosina Vuosi Kuva 33. Kirjanpitokalastajien siian yksikkösaaliit (gramma/verkkovuorokausi) Etelä-Saimaalla vuosina Verkot yli 40mm. Avovesi- ja talvikausi. Muut lajit (verkot yli 40mm, kuva 36) Kirjanpitokalastajien yli 40 mm verkojen yksikkösaaliit vuosina on esitetty kuvassa 36. g/v/vrk Verkot >40mm yksikkösaaliit vuosina Kuha Hauki Made Lahna Ahven Taimen Lohi Vuosi Kuva 34. Kirjanpitokalastajien yksikkösaaliit (gramma/verkko/vuorokausi) Etelä-Saimaalla vuosina Verkot yli 40mm. Avovesi- ja talvikausi