Carola Kröger NUORTEN OPETTAJIEN KOKEMUKSET TYÖHYVINVOINNISTA JA PSYKOLOGISESTA PALAUTUMISESTA

Transkriptio

1 Carola Kröger NUORTEN OPETTAJIEN KOKEMUKSET TYÖHYVINVOINNISTA JA PSYKOLOGISESTA PALAUTUMISESTA ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta Kasvatustieteen pro gradu tutkielma Tammikuu 2019

2 SISÄLLYS 1 LÄHTÖKOHDAT TUTKIMUKSELLE TYÖHYVINVOINTIIN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT Työhyvinvointi Työuupumus Työn kuormituksesta palautuminen ja palautumisen mallit Effort - Recovery Model ponnistelujen ja palautumisen malli Conservation of Rescources Theory voimavarojen säilyttämisteoria Recovery experiences palautumisen mekanismit Vapaa-ajan toiminnan merkitys palautumisessa TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimusongelmat Tutkimusote Laadullinen tutkimus Tapaustutkimus Fenomenologia Aineiston hankintamenetelmät Kirjoitelma Haastattelu Ajatuskartta Aineiston analyysi Kohdejoukko TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU Työhyvinvoinnin toteutuminen ja siihen vaikuttavat tekijät Palautuminen Palautumisen toteutuminen osana työhyvinvointia Palautumisen mekanismit Oman toiminnan tiedostaminen ja kehittäminen osana työhyvinvointia POHDINTA Sisällöllinen tarkennus Työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät Palautumisen kokemus osana työhyvinvointia Oman toiminnan ymmärtäminen osana työhyvinvointia Uskottavuustarkastelu Jatkotutkimusideat ja tutkimuksen merkitys... 70

3 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Filosofinen tiedekunta Tekijät Carola Kröger Osasto Kasvatustieteiden ja psykologian osasto Työn nimi Nuorten opettajien kokemukset työhyvinvoinnista ja psykologisesta palautumisesta Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä Ohjauksen koulutus Tiivistelmä Pro gradu tutkielma x Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma liitteitä Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten opettajien kokemuksia työhyvinvoinnista ja psykologisesta palautumisesta: miten nuoret opettajat kokevat oman työhyvinvointinsa, miten palautumisen kokemukset vaikuttavat koettuun työhyvinvointiin sekä miten he itse kokevat pystyvänsä vaikuttamaan omaan työhyvinvointiinsa. Tutkimuksen viitekehys muodostuu työhyvinvoinnista, työuupumuksesta sekä psykologisesta palautumisesta. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimii fenomenologia ja aineiston analyysin toteutin sisällönanalyysiä mukaillen. Tutkimusaineisto koostui Itä-Suomessa työskentelevistä kuudesta nuoresta opettajasta, jotka olivat toimineet opettajana enintään 6,5 vuotta. Aineiston hankinnan suoritin keväällä 2017 ja aineistonkeruumenetelmänä käytin kirjoitelmia, haastatteluja sekä ajatuskarttaa. Tulosten mukaan työhyvinvointi koettiin yleisesti vahvasti työpaikkasidonnaiseksi, vaikka työhyvinvoinnin hyväksi kokevat pitivät palautumista tärkeässä roolissa osana työhyvinvointia. Palautumisen onnistumisella oli suora yhteys koettuun työhyvinvointiin. Monipuoliset rentoutumiskeinot, voimavarat ja vapaa-ajan toiminnat edesauttoivat hyvinvoinnin kokemusta. Psykologisen irrottautumisen eteen tuli tehdä tietoisesti töitä, jotta se onnistuisi. Voimavarojen yhtenäisyys palautumisen mekanismien kanssa edesauttoi palautumisen kokemusta. Tutkimuksen mukaan työhyvinvoinnin kokemuksen kannalta tärkeässä roolissa oli se, millä tavalla työhyvinvointi koettiin ja miten siihen pyrittiin vaikuttamaan. Oman toiminnan aktiivinen analysoiminen ja kehittäminen paransivat työhyvinvoinnin kokemusta. Lisäksi ympäristön positiivinen tulkinta sekä kokemus siitä, miten pystyy itse vaikuttamaan omaan työhyvinvointiinsa, vaikutti vahvasti palautumiseen ja työhyvinvoinnin kokemukseen. Tutkimuksen tieteellisesti merkityksellisin havainto on, että psykologiseen palautumiseen ja näin ollen työhyvinvoinnin kokemukseen pystytään vaikuttamaan konkreettisesti. Oleellista on ymmärtää, että ohjauksen näkökulmasta nuorten opettajien työuraa pystytään tukemaan ymmärtämällä työhyvinvoinnin kokemus laajana elämään liittyvänä kokonaisuutena, mihin vaikuttavat positiivisesti yksilön yleinen hyvinvointi ja oma toiminta. Avainsanat Keywords Nuoret opettajat, työhyvinvointi, työuupumus, psykologinen palautuminen

4 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Faculty Philosophical Faculty Author Carola Kröger School School of Educational Sciences and Psychology Title Young teachers`experience of well-being at work and physiological recovering Main subject Level Date Number of pages Career Counselling Pro gradu tutkielma x attachments Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Abstract The study examines the experiences of young teachers about well-being at work and psychological recovery: how young teachers experience their own well-being at work, how the experiences of recovery affect well-being at work and how they feel they can influence it. The framework of the research is based on well-being at work, burnout and psychological recovery. The theoretical starting point of the study is phenomenology and the analysis of the material was carried out in accordance with content analysis. The research material consisted of six young teachers working in Eastern Finland, who had worked as teachers for a maximum of 6.5 years. I collected the data in spring 2017 and the data collection methods I used were; essays, interviews and a mind map. According to the results, well-being at work was generally seen to be related to the work, although those who feel wellbeing at work considered recovery to be an important part of well-being at work. The success of the restoration had a direct connection with the perceived work well-being. Versatile relaxation tools, resources, and leisure activities contributed to the well-being experience. Psychological detachment had to be done consciously to make it work. The unity of resources with recovery mechanisms contributed to the recovery experience. According to the study, the role of influencing workplace well-being was important in the way well-being at work was felt by the staff. Active analysis and development of one's own activities improved the experience of well-being at work. In addition, the positive interpretation of the environment and the experience of being able to influence one's own well-being at work have a strong impact on recovery experience and well-being at work. The most scientifically significant finding of the study is that the psychological recovery and thus the experience of wellbeing at work can be influenced in concrete terms. It is essential to understand that, from the point of view of counsellor, the career of young teachers can be supported by understanding the experience of well-being at work as a comprehensive life-related entity, which is positively influenced by the general well-being of the individual and their own activities. Keywords Young teachers, well-being at work, work exhaustion, psychological recovery

5 1 1 LÄHTÖKOHDAT TUTKIMUKSELLE luvun työtä kutsutaan uudeksi työksi, mikä on seurausta työelämän muutoksista. Muutoksen seurauksena työn kentän muutossuunnat perustuvat henkilökohtaistumiseen ja työ- ja vapaa-ajan uudenlaiseen rytmittymiseen, joissa molemmissa on yhtenäisiä piirteitä. Molempiin liittyy vahvasti työn ja vapaan, toiselle annetun ja oman rajan käynti. (Järvensivu 2010, 178.) Samalla työ on muuttunut monipuolisemmaksi ja vaativammaksi (Julkunen 2008, 10). Työelämän muutokseen kuuluu vahvasti työajan muuttuminen siten, että säännelty ja monille samanlainen työaika katoavat. Myös kiireen kokemus työelämässä on lisääntynyt ja erityisesti naiset kokevat kiireen haittaavaksi. Kiireen tuntua koetaankin eniten naissektoreilla eli kuntien töissä. (Lehto & Sutela 2008.) Henkilökohtaistumisen ja subjektivoitumisen myötä erityisesti henkiset sairaudet ovat yleistyneet, mikä on merkittävä haaste työelämälle. (Julkunen 2008; Järvensivu 2010.) Erityisesti julkisella sektorilla pahoinvoinnin kokemukset ovat lisääntyneet 1990-luvun lamasta lähtien, johon vaikuttavat suuresti esimerkiksi kiire, epävarmuus, avoimuuden puute sekä tiedon saannin niukkuus. (Lehto & Sutela 2008, 219.) Työelämän muutoksen ja hyvinvoinnin heikkenemisen myötä työhyvinvoinnin ennaltaehkäisevä edistäminen nousee niin yksilön kuin yhteiskunnankin osalta suureen arvoon pyrittäessä tukemaan työntekijöiden työuria. Suomessa työskenteli koulutusalalla vuonna 2012 Suomen kaikista työllisestä työvoimasta 7 prosenttia. Työ ja terveys- haastattelututkimuksen mukaan työ oli muita aloja fyysisesti kevyempää, mutta työ koettiin henkisesti kuormittavammaksi, sillä 39 prosenttia koki työn joko henkisesti hyvin tai melko rasittavaksi. (Työvoimatutkimus 2012.) OAJ:n teetättämässä kyselyssä 59 prosenttia vastanneista koki, että töitä on liikaa erittäin- tai melko usein. Viikonloppuisin töitä teki opettajista ja esimiehistä molempina päivinä yli puolet. Kolmasosa teki töitä myös arkisin, keskimäärin kolmena iltana viikossa. Lisäksi 40 % koki itsensä myös poikkeuksellisen väsyneeksi erittäin- tai melko usein. Myös työn ilo on laskenut viimeisen neljän vuoden kuluessa. Työtyytyväisyys ja työhön syventyminen ovat laskeneet alle suomalaisen työelämän keskiarvon. (Länsikallio, Kinnunen & Ilves 2017.)

6 2 OAJ:n teetättämässä työolobarometritutkimuksessa 2017 on palattu lähelle 2013 vuoden tuloksia. Tulokset heijastavat yhteiskunnallisia muutoksia sekä koulutus-, tutkimus- ja kasvatusalan niukkenevia resursseja. Barometrin mukaan työhyvinvointia ei enää kannattele työnilo eikä työtyytyväisyys. Tutkimustuloksista nousi esiin esimerkiksi, että työ koetaan liian kuormittavaksi, yhteistyö ei toimi eikä työaika riitä tehtävien tekoon, sillä 59% vastanneista koki, että töitä on liikaa. Tässä tutkimuksessa mielenkiintoni kohdistuukin siihen, millaiseksi nuoret opettajat kokevat työhyvinvointinsa, palautumisen riittävyyden sekä miten kokevat pystyvänsä vaikuttamaan omaan työhyvinvointiinsa. Työelämän muutoksen seurauksena yhä useampi työntekijä epäilee työn teon mielekkyyttä eli sen tolkullisuutta (Järvensivu 2010, 12). Yllä mainittujen työelämän muutosten lisäksi tietotekniikan kehittyminen, organisaation muutokset, työn huono johtaminen, toimenkuvien epäselvyys, tiukentuneet laatu ja tehokkuusvaatimukset, henkilökunnan väheneminen sekä lisääntyneet osaamisvaatimukset aiheuttavat työssä jaksamisen ongelmia (Onnismaa 2011, 75). Aron (2006) mukaan työhyvinvointia ei voi erottaa työstä, sillä se ei ole siitä irrallinen asia: työnhyvinvointi riippuu itse työstä. Voitaisiinkin puhua mieluummin hyvinvoinnista työssä. Työhyvinvointi nähdään seurauksena, jolloin työhyvinvoinnin kehittäminen on haastavaa. Tällöin tulisikin kehittää itse työtä eli työn mielekkyyttä. Aron mukaan tolkullisen johtamisen ja organisoitumisen lisäksi tarvitaan ihmiseltä itseltään itsensä johtamista, jolloin tulee organisoida omia töitään sekä huolehtia omasta palautumisestaan. (Aro 2006, ) Työelämän muutoksen myötä myös ohjauksen kentän tulisi kiinnittää huomiota aikuisten työuran ohjaukseen, sillä esimerkiksi Onnismaa näkee mentoroinnin tärkeänä työuupumuksen ehkäisijänä kouluissa. (Onnismaa 2011, 86). Hyvinvointitutkimuksissa huomio kiinnitetään usein hyvinvoinnin puutteen seurauksiin, pahoinvointiin ja sairauksiin, kuten työuupumukseen (Kahn & Byosiere 1992). Tämän vuoksi hyvinvoinnin tutkimus jääkin helposti ongelmakeskeiseksi, jolloin esimerkiksi kehittämishankkeet työyhteisössä keskittyvät pääasiassa ongelmien ehkäisemiseen, eikä niinkään hyvän edistämiseen tai pahoinvoinnin ennalta ehkäisemiseen (Hakanen 2004, 27). Hakasen (2004, 24) mukaan työuupumusta tutkittaessa tuleekin ottaa huomioon työolojen lisäksi sosiaalinen konteksti sekä yksilölliset, elämän kulkuun vaikuttavat tekijät, joita ovat esimerkiksi työura, yksityiselämän tapahtumat, kokemukset ja persoonallisuus. Aiempien tutkimusten perusteella on perusteltua ajatella opettajien psykologisella palautumisella olevan merkittävä rooli työn henkisestä kuormittavuudesta palautumisessa. Työpäivien jälkeisten palautumisvaikeuksien on havaittu lisäävän työuupumuksen riskiä (Kinnunen & Feldt 2009, 17). Opettajien alan vaihdon merkittävin syy on juurikin työuupumus (Almiala, 2008), mikä puolestaan on osoitus siitä, että opettajien työhyvinvointi ei ole riittävää.

7 3 Vuonna 2000 halukkaita alanvaihtajia opettajista oli 5-13 prosenttia, kun vuonna 2013 alan vaihtoa harkitsi jo 20 % (Jokinen ym. 2013, 35 36; Niemi 2000, 177). Tilastollisesti Suomessa alan vaihto opettajien keskuudessa ei ole vielä kovin runsasta (Nissinen & Välijärvi 2011, 30), mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa uusista opettajista ensimmäisen viiden työvuoden aikana vaihtaa alaa jopa % (Ingersol & Smith 2003, 32). Aiempien tutkimusten mukaan työtyytymättömyyteen ja päätökseen vaihtaa alaa vaikuttaa monenlaiset tekijät, kuten tuen puute, palkka, haastavat oppilaat, huonot sosiaaliset suhteet kouluissa sekä huonot vaikutusmahdollisuudet (Gilbert 2011, ; Ingersol 2001, ; Johnson & Birkeland 2003, ; Sumsion 2003, 80 82). Monet aiemmat aihepiirin tutkimukset työhyvinvointiin vaikuttavista tyytymättömyyden tunteista nostavat esille työpaikkaan liittyviä tekijöitä, kuten oppilaat, palkkaus ja tuen puute. Lisäksi työelämän muutokset näkyvät globaalisti työelämässä. Nämä tekijät ovat asioita, joihin yksilö ei käytännössä itse pysty vaikuttamaan. Tämän takia ohjauksen näkökulmasta on oleellista tutkia, miten yksilön työuraa voidaan ennalta ehkäisevästi ohjata ja tukea, jotta yksilö pystyisi huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan työelämänmuutoksista huolimatta. Työhyvinvoinnin tutkimus on tärkeää niin yksilön hyvinvoinnin kuin yhteiskunnan tuottavuudenkin näkökulmasta. Tämän tutkimuksen keskeiset käsitteet liittyvät palautumiseen, sillä pyrkimyksenäni on tutkia työhyvinvointia ratkaisukeskeisestä näkökulmasta, eli selvittää mitkä tekijät lisäävät työhyvinvoinnin kokemusta erityisesti palautumisen psykologisesta näkökulmasta ja miten yksilö pystyy siihen vaikuttamaan. Työuupumuksen syntymekanismit ovat vahvasti yhteydessä palautumisen riittämättömyyteen. Pystyäksemme kehittämään nuorten opettajien ohjauspalveluja ja vastata työelämän muutoksiin, tulee meidän selvittää, kuinka yksilö kokee työhyvinvointinsa ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat.

8 4 2 TYÖHYVINVOINTIIN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT Tässä luvussa tarkastelen työhyvinvointiin liittyviä tekijöitä, ymmärtääksemme mitkä tekijät vaikuttavat työhyvinvointiin, sen toteutumattomuuteen sekä sen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Alaluvussa 2.1 käsitellään yleisesti työhyvinvoinnin käsitettä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Alaluvussa 2.2 käsittelen työuupumusta, joka on seurausta työhyvinvoinnin toteutumattomuudesta. Alaluvussa 2.3 perehdyn puolestaan palautumiseen sekä siihen vaikuttaviin tekijöihin. 2.1 Työhyvinvointi Kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin nähdään koostuvan psyykkisestä, sosiaalisesta ja fyysisestä hyvinvoinnista. (Virolainen 2012, 12) Työviihtyvyys Työkyky Työtyytyväisyys KUVIO 1. Työhyvinvoinnin rakentuminen Hakasta (2005) mukaillen

9 5 Ainakin 1900-luvun alusta lähtien työhyvinvoinnin on ymmärretty koostuvan työviihtyvyydestä, työtyytyväisyydestä ja työkyvystä. Työhyvinvoinnin nähdään rakentuvan muun muassa työn sisältöön liittyvistä tekijöistä sekä yksilöön, ilmapiiriin, johtamiseen ja organisaatioon liittyvistä tekijöistä (Hakanen 2005, 251). Hakasen (2005) mukaan työhyvinvoinnilla tarkoitetaan yleisesti työntekijöiden voimavaroja, kuten elämänhallintaa, terveyttä, työkykyä ja työtyytyväisyyttä. Sitä voidaan siis tarkastella työilon, työuupumuksen sekä henkisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien näkökulmasta (Suutarinen & Vesterinen 2010,47). Laineen (2013, 71-71) mukaan työhyvinvoinnissa on kyse subjektiivisesta tilasta, johon vaikuttaa yksilön työkyky ja terveydentila, työn sisältö, sekä laajasti ymmärrettynä työympäristö, ihmissuhteet, johtaminen työpaikalla sekä työnantajapolitiikka. Työterveyslaitoksen (2016, 6.) mukaan työn ollessa sujuvaa ja mielekästä, terveyttä edistävässä ja turvallisessa sekä työuraa tukevassa työympäristössä ja- yhteisössä, voidaan puhua työhyvinvoinnista. Työhyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavat yhdessä henkilön omat elämään liittyvät tekijät sekä työhön liittyvät tekijät ja näiden yhteensovittaminen. Työhön paneutuminen, yhteistyö, työn laadullisuus ja tuloksellisuus ilmentävät työhyvinvointia. (Työterveyslaitos 2016,6) Työhyvinvointi on tärkeä asia sekä yksilön että organisaation kannalta (Suutarinen & Vesterinen 2010, 49-50). Työhyvinvoinnin osalta voidaankin puhua yksilön hyvinvoinnin lisäksi yhteisön yhteisestä hyvinvoinnista (Otala & Ahonen 2003, 19-21) Otalan ja Ahosen mukaan työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ovat mm. työpaikan ilmapiiri, yhteisten ja henkilökohtaisten tavoitteiden selkeys sekä työn vaatimustaso. Negatiivisesti työyhteisön hyvinvointiin vaikuttaa ilmapiiriongelmat ja henkilöristiriidat, jotka johtuvat yleisesti epätietoisuudesta eli siitä, kuinka työ tulisi tehdä ja kenelle mikäkin työtehtävä kuuluu (Elo2002,114). Kalimon (1987) mukaan työhyvinvoinnin myönteiseen kehityskulkuun vaikuttaa tasapaino yksilön edellytyksien, työn vaatimusten ja työhön kohdistamien odotuksien sekä työn tarjoamien mahdollisuuksien välillä. Tasapainosta seuraa työsuorituksen paraneminen sekä työtyytyväisyyden, motivaation ja itseluottamuksen kasvua. (Kalimo 1987.) Työhyvinvointia heikentävät tekijät: Työhyvinvointia heikentävät ilmapiiriongelmat ja henkilöristiriidat, jotka johtuvat ihmisten erilaisista käsityksistä siitä, miten työ tulisi tehdä ja kuka on vastuussa mistäkin työtehtävästä (Elo 2002,144). Eri maissa opettajien työhyvinvointiongelmat ovat kasvaneet (Yong & Yue 2007). Tätä voivat selittää 1990-luvun tutkimusten tulokset, joissa opettajien työn kuormittavuutta työn henkisellä puolella havaittiin lisäävän esimerkiksi tuen ja palautteen puute, byrokratia, työkuormituksen ja paperitöiden

10 6 suuri määrä, aikapaineet, puute työn arvostuksessa, hankalasti ja häiritsevästi käyttäytyvät oppilaat, opettajan oman ammattitaidon puute sekä omat persoonallisuuden piirteet. Tämän lisäksi esimerkiksi opettajien jaksamisongelmiin vaikuttavia syitä löytyy opettajien työympäristöstä, oppilaista sekä opettajasta itsestään. Henkilökohtaisia syitä ovat mm. kyvyt, suhtautuminen työhön, persoonallisuus sekä terveydentila. (Launis & Koli 2007.) Työhyvinvointia kehittävät ja edistävät tekijät: Terveelle työyhteisölle ominaista on taloudellinen menestyminen sekä henkilöstön psyykkinen ja fyysinen terveys. Hyvinvoivasta työyhteisöstä kertoo myös alhainen stressitaso, hyvä sitoutuminen organisaatioon, työtyytyväisyys sekä hyvät välit henkilöstön ja johdon välillä. Näiden seikkojen lisäksi hyvästä työterveydestä kertovat työturvallisuus, oikeudellisten riitojen pelon puuttuminen sekä sairauksien, poissaolojen ja vaihtuvuuden vähäisyys. (Cooper & Cartwright, 1994.) Työtyytyväisyys on yksi vanhimmista tavoista kuvata työhyvinvointia. Työtyytyväisyydellä tarkoitetaan sitä, minkä verran työntekijä ei pidä tai pitää työstään. Työtyytyväisyyden tutkimisessa painotettiin ennen tarpeiden tyydytyksen näkökulmaa, jossa työtyytyväisyyteen vaikuttaa se, minkä verran työ itsessään tyydyttää yksilön tarpeita. (Mäkikangas, Feldt & Kinnunen 2005.) Nykyään tilalle on tullut kognitiivisiin arviointiprosesseihin perustuvat näkökulmat. Sen mukaan yksilö ei tee työtä tyydyttääkseen ainoastaan omia tarpeitaan, vaan saavuttaakseen myös itselle asettamiaan tavoitteita. Työtyytyväisyyttä kuvataankin nykyisin työntekijän kokonaisvaltaisena tunteena työstään. (Spector 1997.) Työtyytyväisyyteen nähdään vaikuttavan työtehtävien vaihtelevuus, työtehtävän luonne, työn itsenäisyys, työn merkityksellisyys sekä työstä saatu palaute (Hackman & Oldham 1976). Työelämän ja tätä kautta työtehtävien muututtua myös työtyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä on listattu lisää, kuten työntekijöiden oikeudenmukainen kohtelu, työpaikan hyvät ihmissuhteet, työn varmuus sekä esimiehen tuki (Connolly & Viswesvaran 2000).

11 7 2.2 Työuupumus Jotta työhyvinvointia voitaisiin edistää, tulee tunnistaa riskitekijät ja ehkäistä niiden syntyminen. Hyvinvointia huomattavasti heikentäviä tekijöitä ovat työuupumus ja stressi (Juuti 2006). Työntekijän kokema riittämätön palautuminen ennustaa myöhemmin ilmenevää psykosomaattista oirehtimista, työuupumusta, työpaikan vaihtoa sekä poissaoloja töistä (Sluiter, van der Beek & Frings-Dresen 1999). Yksi merkittävin syy luokanopettajien alan vaihdossa on työuupumus eli burn-out (Almiala 2008). Työuupumusta on tutkittu paljon, ja eri termeillä on eri vivahde. Esimerkiksi Kinnusen ja Hätisen (2005,38) mukaan työuupumuksella tarkoitetaan työelämässä ilmeneviä erilaisia jaksamisongelmia. Työuupumus saa usein alkunsa yksilön voimavarojen ja ympäristön vaatimusten epätasapainoista. Hakasen (2005,403) mukaan taas työuupumuksessa on kyse hyvinvoinnin häiriöstä, joka kehittyy pitkäaikaisen ratkaisemattoman työstressin seurauksena. Työuupumuksen yleiseksi määritelmäksi voidaan kuitenkin sanoa, että kyseessä on vakava, vähitellen työssä kehittyvä stressioireyhtymä, jolle ominaista on kokonaisvaltainen uupumusasteiseksi kehittyvä psyykkinen ja fyysinen väsymys, kyynistyminen työhön sekä ammatillinen itsetunnon lasku (Kalimo & Toppinen 1997). Työuupumus nähdään yleisellä tasolla johtuvan siitä, että työntekijä on antanut itsestään työlle liian paljon ja liian pitkään ja näin ollen saanut vastineeksi liian vähän (Schaufeli & Enzman 1998, 1). Työuupumusta ei kuitenkaan katsota sairaudeksi vaan se on pitkittyneen työstressin aiheuttama kuormitustilanne (Kansaneläkelaitos 2008). Pitkittynyt työstressi voi kuitenkin johtaa sairastumiseen, tai altistaa jopa työkyvyttömyydelle (Ahola, Virtanen, Honkonen, Aromaa, Lönnqvist 2009). Työuupumuksella nähdään olevan kolme eri vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa kehittyy vähitellen kertyvä väsymys, kun työn paineet ja vaatimukset käyvät yli voimavarojen, ja lepovaiheiden aikainen elpyminen jää vaillinaiseksi. Toisessa vaiheessa väsymys syvenee ja henkilö alkaa epäillä omaa selviytymistään, jonka seurauksena hän alkaa suojautumaan paineilta ja syyllisyydeltä. Tämä johtaa torjumiseen ja kyynistymiseen, josta seuraa riittämättömyyden kokemus, joka vaikuttaa kielteisesti yksilön minäkäsitykseen. Lopulta ammatillinen itsetunto heikkenee tai jopa romahtaa kokonaan. (Toppinen-Tanner, Kalimo & Mutanen 2002). Hitaasti syvenevässä työuupumuksessa on kyse siitä, että voimavarat ehtyvät, ja selviytymiskeinot sekä voimavarat loppuvat. (Schaufeli & Dierendock 1993.) Tutkimusten mukaan esimerkiksi loppuun palaneet opettajat kokevat usein kyynisyyttä, turtumusta, fyysisiä oireita ja unettomuutta (Azeem & Nazir 2008; Kouvonen ym. 2005).

12 8 Vähitellen kasautuva väsymys Työn vaatimukset ja paineet yli voimavarojen, jolloin elpyminen on vailinnaista Syvenevä väsymys Epäilee omaa selviytymistään -> suojautuu paineelta ja syyllisyydeltä, joka johtaa riittämättömyyden kokemukseen sekä kielteiseen minäkäsitykseen Työuupumus Ammatillinen itsetunto heikkenee tai romahtaa kokonaan KUVIO 2. Työuupumuksen kolme eri vaihetta Toppinen-Tannerta, Kalimoa ja Mutasta (2002) mukaillen Työn ja työyhteisön vaikutusten on nähty olevan yhteydessä työuupumukseen. Työuupumuksen taustalla vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi työn korkeat vaatimukset, määrällinen ja laadullinen jatkuva kuormittavuus kuten kiire, tunnetyö, epävarmuus, sekä erinäiset puutteet työn voimavaroissa, joita ovat esimerkiksi puute esimiehen tuessa ja vähäiset hallintamahdollisuudet oman työn suhteen (Hakanen 2004, 405). Näiden lisäksi työuupumukseen vaikuttavat myös työn arvostuksen puute, työn roolin epäselvyys sekä työyhteisössä ilmenevät ristiriidat. Työuupumuksen pysyvyys altistaa työkyvyn ja terveyden heikkenemiselle, sillä tämänhetkinen uupumus voi selittää myös esimerkiksi kahdeksan vuoden jälkeen ilmenevää uupumusta. Tutkimustulosten mukaan myös sairauspoissaolojen lisääntymisen ennustettavuus fyysisten ja psyykkisten sairauksien osalta, sekä työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen ovat yhteydessä työuupumukseen. (Toppinen-Tanner 2011.) Organisaatioon liittyviä työstressin- ja työuupumuksen vaikuttavia tekijöitä ovat rooliristiriidat, työpaikan ihmissuhteet, organisaatiorakenne ja johtamistyyli (Juuti 2006). Työyhteisön hyvinvoinnilla on merkittävä osuus työyhteisössä olevien jäsenten työssäjaksamisen näkökulmasta, sillä se vaikuttaa vahvasti työyhteisön hyvinvointiin. Kun yksilöt työyhteisössä voivat hyvin, on myös yhteisö hyvinvoiva. Se edellyttää puolestaan sitä, että työyhteisön tulee olla toimiva, jotta yksilöt ovat hyvinvoivia. Tämän takia yksilön ja työyhteisön vuorovaikutuksella on erittäin tärkeä asema

13 9 työhyvinvoinnin tekijänä. (Malaslach & Leiter 1997.) Tässä tutkimuksessa en kuitenkaan perehdy tämän enempää yhteisön vaikutukselle yksilön työhyvinvointiin. 2.3 Työn kuormituksesta palautuminen ja palautumisen mallit Työn kuormituksesta palautuminen on tärkeä osa työhyvinvointia, sillä jos palautuminen estyy, voi yksilölle muodostua pitkäaikaisia hyvinvoinnin ongelmia kuten työuupumusta. Tutkimalla omia palautumiskokemuksia voidaan puuttua negatiivisiin kehityskulun merkkeihin. Työkuormituksen tarkkailu psykologisessa mielessä tarkoittaa sitä, että yksilön omien kokemusten avulla tarkkaillaan psykologisia mekanismeja, jotka auttavat palautumisessa tai estävät palautumisen (Kinnunen & Feldt 2009). Palautumisessa on kyse psykofysiologisesta elpymisprosessista, jossa yksilö palautuu koettua stressiä ja kuormitusta edeltäneelle tasolle (Meijman & Mulder 1998). Kyseessä on vastakohta psykofysiologiselle virittymiselle eri kuormitustilanteissa (Mc Ewen 1998, ). Psykologisesta näkökulmasta palautumisessa yksilön kokema väsymys ja kuormittuminen vähenevät, jolloin yksilö kokee itsensä pystyväksi ja valmiiksi jatkamaan toimintaa tai kohtaamaan uusia vaatimuksia ja haasteita (Zijlstra & Sonnentag 2006, ; Kinnunen & Feldt 2009). Fysiologisesta näkökulmasta palautumisessa on kyse yksilön virittymistason palautumisesta aktivoitumisen edeltäneelle tasolle, mikä on stressitilanteessa selviytymisen onnistumisen näkökulmasta hyvin oleellista. Tärkeää levon ja elpymisen näkökulmasta on, että virittyminen palautuu mahdollisimman nopeasti perustasolle. (Lundberg 2005, ). Terveysriskejä kasvattaa elimistön toistuva tai jatkuva aktivoiminen, sillä se johtaa fysiologisten systeemien liialliseen kuormittumiseen (Mc Even 1998, ).

14 10 Ponnistelujen ja palautumisen malli "Effort-Recovery Model" Meijman & Mulder 1998 Voimavarojen säilyttämismalli "Conservation of Rescources Theory" Hobfoll 1998 Palautumisen mekanismit "Recovery experiences" Sonnentag & Frizt 2007 KUVIO 3. Palautumisen mallit Effort - Recovery Model ponnistelujen ja palautumisen malli Palautumisen malleja ei ole tehty paljoa, mutta yksi malleista on Meijmanin ja Mulderin (1998) ponnistelujen ja palautumisen malli Effort- Recovery Model, joka käsittelee palautumista eksplisiittisestä näkökulmasta. Ponnistelujen ja palautumisen mallissa työntekijä ponnistelee jokaisena työpäivänään vastatakseen työn vaatimuksiin niillä voimavaroilla, joita hänellä juuri silloin on. Työntekijän voimavarat koostuvat yksilön ammattitaidosta, jokaisen yksilöllisistä reagointitaipumuksista kuten pystyvyysuskosta, tunne-elämän tasapainoisuudesta ja selviytymiskeinoista, sekä psykofysiologisesta vireystilasta. Ponnisteluista seuraa kuormitusreaktio, joka ilmenee fysiologisesti, subjektiivisissa tuntemuksissa sekä käyttäytymisessä. Jokainen päivän aikana tehty ponnistelu kuluttaa työntekijän voimavaroja, mikä ilmenee fysiologisina kuormitusreaktioina, kuten kohonneena sykkeenä, verenpaineena ja tihentyneenä hengityksenä sekä subjektiivisena stressin kokemuksena, kuten mielialan kireytenä sekä väsymyksenä. Näiden lisäksi voi olla havaittavissa muita kuormituksen merkkejä myös psyykkisten toimintojen ja käyttäytymisen tasolla, kuten hajamielisyyttä, unohtelua ja keskittymisvaikeuksia. (Meijman & Mulder 1998, Kinnunen & Feldt 2009.) Työajan jälkeen kuormitus vähenee, minkä takia myös kuormitusreaktiot vähenevät, ja palautuminen voi alkaa. Palautumista tapahtuu, kun työssä kuormitettuja psykofysiologisia järjestelmiä, kuten

15 11 autonomista hermostoa ja hormonieritystä ei vapaa-ajalla enää kuormiteta. (Geurts & Sonnentag 2006). Palautuminen voi alkaa vasta työntekijän lopettaessa työn kaltainen työskentely. Elimistön toiminta normalisoituu vasta, kun palautumisprosessissa tapahtuva työnteosta noussut psykofysiologinen aktivaatiotila tasoittuu. Tällöin yksilö palaa lepotilaan, väsymys ja muut kuormitustilat poistuvat, ja voimavarojen elpyminen voi alkaa. Optimaaliseen työstä palautumiseen vaikuttaa se, kuinka paljon yksilöllä on mahdollisuuksia käyttää omaa aikaa, sekä tekemisen laadusta. (Meijman & Mulder 1998, Ziljstra & Sonnentag 2006). Työn jälkeisellä palautumisella on tärkeä merkitys siinä, millä tavalla työntekijä pystyy vastaamaan työn vaatimuksiin sekä työn haasteisiin seuraavana päivänä. Ponnistelujen ja palautumisen välillä on tasapaino, jos yksilö kykenee aloittamaan työnsä seuraavana päivänä elpynein voimin. Tasapaino on oleellinen tekijä työssä suoriutumiselle, yksilön hyvinvoinnille, terveydelle ja toimintakyvyn säilyttämiselle. (Sonnentag & Fritz 2007.) Palautuminen on epätäydellistä, jos kuormituksen ja palautumisen välillä on epätasapaino. Tästä seuraa, että yksilö joutuu ponnistelemaan koko ajan entistä enemmän selviytyäkseen työstään. Epätasapainosta kertoo esimerkiksi pitkittynyt väsymys, jännittyneisyys, univaikeudet sekä muut psykosomaattiset oireet. Epätasapainon pitkittyessä seuraukset ovat negatiivisia työntekijän terveydelle ja hyvinvoinnille. Palautumisprosessissaan työntekijä täydentää omia voimavarojaan. Nukkuminen ja lepääminen palauttavat voimavaroja eniten, joten uni on välttämätön ihmisille, jotta pystytään saavuttamaan optimaalinen toiminta. (Mejman & Mulder 1998, 5-33.) Ponnistelujen ja palautumisen välillä tasapaino Ponnistelujen ja palautumisen välillä epätasapaino Onnistunut palautuminen Epätäydellinen palautuminen Työssä suoriutumisen, yksilön hyvinvoinnin, terveyden sekä toimintakyvyn säilyttäminen Pitkittynyt väsymys, jännittyneisyys, univaikeudet sekä muut psykosomaattiset oireet KUVIO 4. Palautumisen seuraukset Mejman & Mulderin (1998) mukaan

16 12 Kyseessä on voimavarojen ja työn kuormittavuuden välillä oleva epäsuhta, jos työntekijä joutuu tekemään tavallista enemmän töitä suoriutuakseen päivittäisistä työtehtävistään. Jos työntekijä ei pysty lisäämään ponnistelujaan, voi hän madaltaa tavoite- ja suoriutumistasoaan tai tukeutua passiiviseen selviytymisstrategiaan, jolloin hän jättää työt kokonaan hoitamatta (Hockey 1997; 2000). Tällainen tilanne heikentää suoriutumista sekä työmotivaatiota ja työhön sitoutumista. Toisaalta taas ponnistelujen lisääminen vaatii työntekijältä ylimääräisten voimavarojen käyttöä, jolloin seuraukset näkyvät fysiologisella ja psyykkisellä tasolla, kuten esimerkiksi reaktioherkkyyden lisääntymisenä, sympaattisen hermoston aktivoitumisena ja elimistön toiminnan kiihtymisenä. Väsyneenä ponnistelujen lisääminen voi johtaa voimavarojen ehtymisen kierteeseen (Kinnunen, Siltaloppi & Mauno 2009). Krooninen riittämätön palautuminen viikonloppuisin on tutkimusten mukaan ennustanut kohonnutta riskiä kuolla sydän- ja verisuonitauteihin (Kivimäki ym. 2006). Palautumisen onnistumista on tutkittu työn vaatimusten ja voimavarojen näkökulmasta. Palautumisen tarvetta kasvattaa negatiivisesti palautumiseen vaikuttavat tekijät, kuten työn suuret vaatimukset. (Sluiter, van der Beek & Frings-Dresen 1999). Kinnusen ja ym. (2009) mukaan työntekijäryhmässä, jossa työn vaatimukset olivat yksilön voimavaroja suuremmat, yli puolet kärsi suuresta palautumisen puutteesta. Epäsuhta työn vaatimusten ja voimavarojen välillä näytti vaikuttavan motivaatiota enemmän terveyttä heikentävään prosessiin. Työn määrällisen ylikuormituksen on havaittu vaikuttavan palautumisen mahdollisuuksiin monin eri tavoin. (Kinnunen ym. 2009; Sonnentag & Bayer 2005). Esimerkiksi liiallinen työmäärä lisää todennäköisyyttä viedä töitä kotiin. Tästä seuraa, että myös työpaikka siirtyy kotiin ja tällöin työstä irrottautumisen aika vähenee huomattavasti. Myös keskeneräinen työtehtävä jää helposti mielen päälle, jolloin työasioiden pois jättäminen mielestä on hankalaa. Tästä johtuen työasiat pyörivät mielessä, vaikka ei enää jaksaisikaan työskennellä. Töiden aiheuttama krooninen ylikuormitus saa mielen ennakoimaan seuraavaa päivää, jolloin yksilö murehtii jo illalla kotonaan työpäivästä selviytymistään. Lisäksi kiivaan työtahdin nostattama aktivaatiotaso häiritsee usein myös nukkumista, sillä suuren työkuormituksen on nähty olevan yhteydessä huonompaan unen laatuun, vaikka unen määrä ei itsessään olisikaan alentunut. (Cropley, Dijk & Stanley 2006.)

17 Conservation of Rescources Theory voimavarojen säilyttämisteoria KUVIO 5. Voimavarat Hobfollia (1998) mukaillen Hobfollin (1998) voimavarojen säilyttämisteoria, Conservation of Rescources Theory, täydentää Effort Recovery Modelia (ks. alaluku 2.3.1). Voimavarojen säilyttämisteoriassa elämänkulkua kuvataan voimavarojen menettämisen ja saavuttamisen syklisenä prosessina. Voimavarojensäilyttämisteorian mukaan yksilö pyrkii saavuttamaan ja säilyttämään sen mitä hän arvostaa, jolloin arvostettu asia on ihmisen voimavara. (Hobfoll 1998.) Voimavarat voivat olla sisäisiä tai ulkoisia. Ulkoiset voimavarat ovat aineellisia, kuten työvälineet, asunto ja auto, olosuhteellisia kuten hyvät työolot, sosiaalinen verkosto, joka antaa tukea ja läheiset ihmissuhteet kuten parisuhde sekä aineettomia hyödykkeitä kuten tieto, raha ja energisyys. Sisäisiä voimavaroja ovat henkilökohtaiset ominaisuudet kuten itsearvostus ja ammatilliset taidot. Ihmisen yksilöllisyydestä riippuen yksilöt arvostavat erilaisia voimavaroja ja se vaikuttaa siihen, mitä voimavaroja he pyrkivät saavuttamaan. (Kinnunen & Feldt 2009.) Työntekijällä stressi ja työn kuormittavuus uhkaavat voimavaroja, jolloin yksilön tulee joko hankkia niitä lisää tai palauttaa uhatut eli jo menetetyt voimavarat. Tärkeintä jokapäiväisen palautumisen näkökulmasta on sisäiset voimavarat eli henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten positiivinen mieliala ja energia sekä niiden palauttaminen tai säilyttäminen (Sonnentag & Fritz 2007, ).

18 14 Sonnentagin ja Fritzin mukaan (2007) vapaa-ajalla on erittäin tärkeää välttää työn vaatimuksia ja muita toimintoja, jotka kuormittavat samoja toiminnallisia systeemejä tai sisäisiä voimavaroja, mitä työ kuormittaa. Uusien sisäisten voimavarojen, kuten energian, pystyvyysuskon ja positiivisen mielialan hankkiminen auttavat palauttamaan jo uhattuna olevia voimavaroja. Palautumisen tarvetta kuvaavat ärtymyksen ja ylikuormittumisen tuntemukset, energian puute sekä tarve vetäytyä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. (Siltaloppi & Kinnunen 2007, ) Voimavarojen säilyttämisteorian mukaan stressi syntyy tilanteessa, jossa yksilön tärkeät voimavarat joutuvat uhatuksi, niitä menetetään tai käytettyihin voimavaroihin ei saada vastinetta (Hobfoll 1998). Myös menetyksistä toipumiseen ja uusien hankkimiseen menetetään voimavaroja (Hakanen 2004). Hyvinvoinnin näkökulmasta voimavarojen menettäminen on suuremmassa roolissa kuin niiden saavuttaminen. Vahvat voimavarat auttavat uusien voimavarojen hankkimisessa sekä vaativien ratkaisujen löytämisessä stressaavissa tilanteissa, jolloin yksilö suhtautuu luottavaisesti selviytymiseen (Hobfoll 2002). Tästä seuraa se, että niillä, joilla on jo ennestään paljon voimavaroja kykenevät hankkimaan uusia voimavaroja helpommin, eivätkä ole yhtä alttiina voimavarojen menetyksille. Ne joilla ei ole jo ennestään voimavaroja, ovat puolestaan alttiimpia voimavarojen menettämiselle, joten alkuperäinen menetys johtaa myös tulevaisuudessa menetyksille. Positiivisen saavutuksen kierteet ovat menetyksen kierrettä vähävaikutteisempia ja hyvinvoinnin näkökulmasta sillä ei ole niin suurta vaikutusta kuin menetysten kierteellä. Tästä seuraa, että henkilöt jotka ovat kokeneet paljon voimavarojen menetyksiä, siirtyvät varovaisempaan toimintaan, jotta jäljellä olevat voimavarat säilyisivät. Varovainen toiminta voi saada aikaan sen, että voimavarojen hankinta ei käynnisty ollenkaan. (Hakanen 2004.)

19 15 Voimavarojen hankinta ei käynnisty Paljon voimavarojen menetyksiä Varovainen toiminta KUVIO 6. Voimavarojen ehtymisen kierre Hakasta (2004) mukaillen Vähäisempi alttius voimavarojen menettämiselle Vahvat voimavarat Uusien voimavarojen hankkiminen helpompaa KUVIO 7. Voimavarojen voimistumisen kierre Hakasta (2004) mukaillen Voimavarojen säilyttämisteorian mukaan työuupumuksessa on kyse vähitellen tapahtuvasta energiavarantojen tyhjentymisestä (Hofboll & Shirom 2001). Esimerkiksi väärä voimavarojen sijoittaminen työhön voi aloittaa työuupumukseen johtavan voimavarojen menetyksen kierteen (Hakanen 2004). Jos yksilö haluaisi katkaista menetyksen kierteen, tulisi työhön sijoitettujen voimavarojen määrän mukautua vastaamaan sitä, mitä yksilö saa työstään. Voimavarojen liiallinen ehtyminen voi johtua esimerkiksi yllättävän työpaikan tai mieluisan tehtävän menetyksestä, työtilanteen epävarmuudesta tai riittämättömästä osaamisesta. Työuupumuksen kehittymisessä on

20 16 kyse siitä, että menetys johtaa uusien voimavarojen menetykseen. Voimavarojen menettäminen näkyy kognitiivisena, emotionaalisena ja fyysisenä väsymyksenä, jolloin se ilmenee myös avuttomuutena, masennuksena ja toivottomuutena. (Hobfoll & Shirom 2001.) Voimavarojen kannattamaton sijoittaminen Jatkuvasti alttiimpi menettämään voimavaroja Voimavarojen ehtymiskierre Emotionaalinen, kognitiivinen ja fyysinen väsymys Työuupumus KUVIO 8. Työuupumus Hobfollia ja Shiromia (2001) mukaillen Työhyvinvoinnin näkökulmasta oleellista on suojata työntekijää voimavarojen menettämiseltä. Jotta voimavaroja ei menettäisi, tulee kuluneita voimavaroja kuten energiaa ja mielialaa, pystyä uusintamaan sekä hankkimaan uusia. Monipuoliset voimavarat suojaavat yksilöä paremmin voimavarojen menetyksiltä, sillä ne mahdollistavat voimavarojen täydentämisen. Puolestaan vähäiset voimavarat altistavat vain uusille menetyksille. Voimavarat ja niiden menetykset yleensä kasaantuvat ja muodostavat kehiä, jotka joko vahvistavat tai heikentävät voimavaroja. Säilyttämisteorian mukaan palautumista edesauttaa uhattujen voimavarojen vahvistaminen, monipuolisten voimavarojen hankkiminen sekä jo menetettyjen voimavarojen palauttaminen. (Hakanen 2004; Kinnunen & Feldt 2009.)

21 17 Monipuolisten voimavarojen hankkiminen Palautuminen Jo menetettyje voimavarojen palauttaminen Uhattujen voimavarojen vahvistaminen KUVIO 9. Palautuminen voimavarojen säilyttämismalli Hakasta (2004) sekä Kinnusta ja Feldtiä (2009) mukaillen Esimerkiksi persoonallisuuden taipumusten avulla voidaan kuvata persoonallisuuden voimavaroja (McAdams 1995). Kyseessä on suhteellisen pysyviä ominaisuuksia kuten itsearvostus (Rosenberg 1965), pystyvyysusko (Bandura 1977), optimismi (Scheier & Carver 1985) ja koherenssi (Antonovsky 1987). Käsite persoonallisuuden ydintulkinnat eli core self evaluations on noussut esille työpsykologian tutkimuksissa, sillä se viittaa yksilön perustavanlaatuisiin uskomuksiin omasta arvosta, itsestä sekä pätevyydestä. (Judge, Locke, Durham & Kluger 1998). Persoonallisuuden ydintulkintaan kuuluu siis esimerkiksi itsearvostus, pystyvyysusko ja tunne-elämän tasapaino. Kun yksilö antaa positiiviset ydintulkinnat itsestään, heijastuvat ne itselle annettuna arvona, luottamuksena omaan suorittamiseen ja pystyvyyteen, hallinnan tunteena sekä taipumuksena kiinnittää huomio positiivisiin puoliin itsessään ja muissa tapahtumissa ennemmin kuin negatiivisiin. (Judge, Bono, Erez & Thoresen 2003; Kammeyer-Mueller, Judge & Scott 2009.) Positiivinen ydintulkinta on vahvasti yhdistetty yksilön tyytyväisyyteen työtä ja elämää kohtaan sekä hyvään työsuoritukseen (Judge ym. 2003). Positiivisen ydintulkinnan omaavien on havaittu myös hakeutuvan haasteellisempiin työtehtäviin, ja olevan tätä kautta tyytyväisempiä työhönsä verrattuna henkilöihin, jotka ydintulkitsevat itseään negatiivisemmin (Judge, Bono, Erez & Locke 2005). Yhteyttä hyvinvoinnin ja persoonallisuuden voimavarojen välillä voidaankin selittää sillä, että yksilöllisessä tilanneprosessissa vahvat persoonallisuuden voimavarat johtavat siihen, että yksilö voi tulkita vaativankin tilanteen positiivisena haasteena eikä niinkään negatiivisena stressitekijänä. Tällaisessa

22 18 tilanteessa yksilö käyttää tarvittaessa aktiivisia ja tilanteen ratkaisuun johtavia sekä tähtääviä selviytymisstrategioita. (Mäkikangas 2007.) Recovery experiences palautumisen mekanismit Palautumiseen vaikuttaa persoonallisuuden lisäksi myös psykologiset prosessit eli palautumisen mekanismit (Pennonen 2011). Sonnentag ja Frizt (2007) on luonut mallin, recovery experiences, jonka mukaan ponnistelujen ja palautumisen malliin kuuluvat psykologinen irrottautuminen työstä sekä rentoutuminen (Meijman & Mulder 1998), kuten jo aiemmin on tuotu ilmi (ks. alaluku 2.3.1). Palautuminen Psykologinen irrottautuminen Rentoutuminen Taidon hallintakokemukset Kontrolli vapaaajalla KUVIO 10. Palautumisen mekanismit Sonnentagia & Friztiä (2007) mukaillen Palautumisen mekanismeista tärkein on psykologinen irrottautuminen ja sitä on tutkittu selvästi kaikista eniten (Kinnunen ja Feldt 2009). Psykologisella palautumisella tarkoitetaan työhön liittyvän toiminnan ja ajattelun lopettamista. Psykologisessa irrottautumisessa ei siis ole kyse ainoastaan fyysisestä irrottautumisesta työpaikasta tai työtilanteesta vaan kyse on myös irrottautumista työhön liittyvistä tunteista sekä ajatuksista (Sonnentag & Fritz 2007), jonka vuoksi psykologinen irrottautuminen onkin keskeinen osa palautumista (Sonnentag & Fritz 2015). Vapaa-ajalla työtehtävien suunnittelu, sekä työsähköpostiin, Wilmaan tai puheluihin vastaaminen kuormittavat samoja fysiologisia prosesseja kuin varsinainen työkin, ja näin ollen kuormittuminen jatkuu. Vapaaajan onnistunut psykologinen irrottautuminen työstä on selvästi yhteydessä vähäiseen psyykkiseen

23 19 oirehtimiseen, palautumisen tarpeeseen sekä hyvään unen laatuun (Sonnentag & Fritz 2007). Lisäksi palautumista estää työasioiden negatiivinen ajattelu, jotka herättävät kielteisiä tunteita ja näin ollen ylläpitävät korkeaa virittymisen tasoa (Cropley & Zijlstra 2011). Kuitenkin työasioiden ongelmasuuntautunut pohdinta ei ole haitallista palautumisen ja hyvinvoinnin kannalta, sillä tällainen pohdinta voi ratkaista tilanteen, joka aiheuttaa stressiä tai tuottaa siihen ratkaisusuunnitelman (Kinnunen, Feldt, Sianoja, De Bloom, Korpela & Geurts 2017). Näiden lisäksi onnistuneella psykologisella irrottautumisella on vaikutusta myönteiseen mielialaan sekä lievään väsymykseen ennen nukkumaan menoa (Sonnentag & Bayer 2005). Illan aikana työstä irrottautuminen onnistuneesti korreloi positiivisesti aamulla levollisemman ja myönteisemmän mielialan kanssa ja näin ollen myös töihin lähteminen tuntui hyvälle (Kinnunen & Feldt 2009). Vastaavasti väsymys ja negatiivinen mieliala aamulla ovat olleet taas yhteydessä heikkoon psykologiseen irrottautumiseen työstä (Sonnentag, Mojza, Binnewies & Scholl 2008). Pitkät työpäivät, aikapaineet (Sonnetag & Bayer 2005), työhön liittyvät emotionaaliset ristiriidat sekä työn ja vapaa-ajan välillä olevat heikot aikarakenteet vaikeuttavat psykologista irrottautumista (Sonnetag ym. 2010), sillä ne lisäävät mahdollisuutta työstä murehtimiseen. Lisäksi psykologisten vaatimusten kasvaessa on todettu myös palautumisen tarpeen kasvavan (Jansen, Kant & van den Brandt 2002, ). Työstä irrottautumisen ongelmiin vaikuttaa myös työhön liittyvien vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys (Grebner, Semmer & Elfering 2005) sekä työn suuret vaatimukset (van der Hulst, van Veldhoven & Beckers 2006, 11-19). Työstä palautumiseen vaikuttaa myös kodin ja työn väliset ristiriidat (Jansen, Kant, Kristensen & Nijhuis 2003, ). Työn voimavarat, kuten sosiaalinen tuki, työsuhteen varmuus sekä vaikutusmahdollisuudet motivoivat työntekijää ja näin ollen edistävät yksilön työstä irrottautumista sekä palautumista. (Schaufeli & Bakker 2004, ). Työstä irrottautuminen on entistä vaikeampaa, sillä muuttunut työympäristö ja tietotekniikan lisääntyminen vaikuttavat siihen, että työnteko ei rajoitu enää ainoastaan työpaikalle. Palautumisen näkökulmasta on oleellista, että työn ja kodin välillä on selkeä raja, sillä se auttaa rakentamaan psykologista etäisyyttä muun elämän ja työn välille. Rajojen muututtua vähemmän selviksi, etääntyminen työn vaatimuksista on vaikeampaa ja helposti työnteko venyy iltamyöhään, jolloin työstä irrottautuminen on selkeästi haasteellista. (Cropley, Dijk & Stanley 2006, ; Sonnentag & Kruel 2006, )

24 20 Toisena tärkeänä tekijänä recovery experiences- mallissa toimii rentoutuminen, koska sillä on tärkeä rooli työpäivän jälkeisen aktivaatiotilan laskemisessa normaalille tasolle (Sonnentag & Fritz 2007) jolloin myönteinen tunnetila vahvistuu, sydämen syke hidastuu sekä lihasjännitys purkaantuu eli psykofysiologinen aktivaatiotaso laskee. Rentoutuneeseen tilaan voi päästä monella eri tavalla, kuten erillisillä rentoutumisen tekniikoilla tai vain olemalla. Tällaisia esimerkkejä ovat muun muassa luonnossa liikkuminen, kirjan lukeminen tai musiikin kuuntelu. Työkuormituksen aiheuttavien kielteisten tunteiden vaikutus on nähty vähenevän rentoutumiseen liittyvien myönteisten tunteiden myötä. Hyvin illan aikana rentoutunut koki itsensä levollisemmaksi (Sonnentag, Binnewies & Mojza 2008) ja mieliala koettiin vähemmän alakuloiseksi seuraavana aamuna ja näin ollen myös töihin lähtö tuntui myönteiseltä (Kinnunen & Feldt 2009). Kaiken kaikkiaan vähäinen väsymys, psyykkinen oirehtimien, palautumisen tarve sekä uniongelmat ovat yhdistetty vahvasti rentoutumisen kokemukseen (Sonnentag & Fritz 2007). Kolmas tärkeä tekijä palautumisessa on taidon hallintakokemukset eli uusien tai entisten voimavarojen vahvistaminen (Sonnentag & Fritz 2007). Tällaisia mahdollisuuksia tarjoaa uusien asioiden opettelu tai muut asiat, kuten tanssi tai kielten opettelu. Uusien asioiden oppiminen vaatii ponnisteluja sekä asettaa vaatimuksia, mutta samalla uusien asioiden oppiminen elämän eri osaalueilla vahvistavaa kuitenkin luottamusta omiin taitoihin. Taidon hallintakokemukset vaikuttavat positiivisesti vähäisiin depressiivisiin oireisiin, väsymykseen sekä palautumisen tarpeeseen (Sonnentag& Fritz 2007). Lisäksi sen on havaittu vaikuttavan seuraavana aamuna koettuun positiiviseen aktivisuuteen, mutta ei ole havaittu kuitenkaan vaikuttavan mielialan vakauteen (Sonnentag ym. 2008). Lomalta töihin palattaessa taidon hallintakokemusten on nähty olevan yhteydessä vähäisempään töihin palatessa koettuun väsymykseen (Fritz & Sonnentag 2006). Psykologinen irrottautuminen ja rentoutuminen toimivat myös muuntautuvana tekijänä (Siltaloppi ym. 2009). Henkilöt, joilla oli työpaikallaan vähän vaikutusmahdollisuuksia eivätkä pystyneet irrottautumaan työstään, kokivat enemmän palautumisen tarvetta kuin työntekijät, jotka kykenivät irrottautumaan työstään. Psykologisen irrottautumisen nähtiin suojaavan työn vähäisten vaikutusmahdollisuuksien haitallisilta vaikutuksilta. Jos työn vaatimuksia on runsaasti, suojasi rentoutuminen uupumusasteisen väsymyksen lisääntymiseltä. Muuntavana tekijänä työn epävarmuuden ja palautumisen tarpeen välillä nähtiin myös rentoutumisen rooli tärkeäksi. (Kinnunen, Mauno & Siltaloppi 2010). Henkilöt, jotka eivät pystyneet rentoutumaan epävarmassa työtilanteessa, kokivat enemmän palautumisen tarvetta, kun ne henkilöt, jotka rentoutuivat paremmin.

25 21 Toisaalta taas rentoutumisen nähtiin vaikuttavan positiivisesti palautumisen tehokkuuteen niillä, jotka palautuivat lähtökohtaisesti huonommin sekä epävarman työtilanteen seurauksena kuluneiden voimavarojen palautumisessa. Palautumisen lisäksi unen laatu sekä yöunet ovat erittäin tärkeässä asemassa hyvinvoinnin ylläpitämisessä sekä palautumisessa, sillä nukkuessa elimistön toiminnot kerkeävät rauhoittua niin, että fysiologiset voimavarat pystyvät palautumaan. Huonolla yöunella on vahva yhteys mielialan vaihteluun, väsymykseen, suoriutumistason laskuun (Myllymäki & Kaartinen 2009) sekä palautumisvaikeuksiin ja työuupumukseen (Kinnunen & Feldt 2009). Yksilölliset voimavarat voivat yhdessä koetun työn vaatimuksen kanssa käynnistää motivaatiota ja hyvinvointia tukevan tai terveyttä sekä hyvinvointia heikentävän prosessin. Motivaatiota sekä hyvinvointia edesauttava prosessi voi käynnistyä, kun yksilölliset voimavarat (palautumisen mekanismit, persoonallisuuden voimavarat) sekä koetut työn voimavarat (myönteinen ilmapiiri, esimiehen tuki, vaikutusmahdollisuudet) ovat vahvat verrattaessa koettuun työn vaatimuksiin (työn määrä, aikapaine, päätösten vaativuus ja henkinen kuormittavuus). Kohtuuttomat työn vaatimukset suhteessa yksilön- sekä työn voimavaroihin johtavat hyvinvoinnin ja terveyden heikkenemiseen. Työhyvinvointi kehittyy, kun kokemus työn vaatimuksista ja voimavarojen suhteesta muuttuu, jolloin voimavarat vahvistuvat tai vaatimukset vähenevät. Tällöin ponnistelut työssä pärjäämisen näkökulmasta vähenevät ja yksilöllä jää jäljelle enemmän voimavaroja. Palautumisen mekanismien kuten psykologisen irrottautumisen, rentoutumisen ja taidon hallintakokemusten nähdään välittävän työolojen vaikutuksia työhyvinvointiin, jolloin työoloissa tapahtuva myönteinen muutos siirtyy myönteisesti myös palautumisen mekanismeihin, tehostamalla mekanismeja, jotka lisäävät työhyvinvointia. (Tirkkonen, 2013, 45-46). Sonnentagin ja Frizin mukaan palautumiseen vaikuttaa myös kontrollin määrä vapaa-ajalla. Palautumista edistää se, minkä verran yksilö pystyy itse päättämään mitä tekee, milloin, ja kuinka paljon. Kontrollin merkitys perustuu siihen havaintoon, että kontrolli edistää yksilön hyvinvointia sillä kontrollin tunne voi edistää yksilön pystyvyysuskoa sekä pätevyyden tuntemuksia, jolloin vaikutus hyvinvointiin on positiivinen. Tällöin kontrolli toimii ulkoisena voimavarana. Sonnentagin ja Friztin (2007) mukaan kontrollin tunne vapaa-ajalla on yhteydessä vähäiseen psyykkiseen oireiluun, väsymykseen, vähäisiin depressiivisiin oireisiin, unihäiriöihin sekä palautumisen tarpeeseen. (Sonnentag & Frizt 2007.)

26 Vapaa-ajan toiminnan merkitys palautumisessa Vapaa-aika on käytännössä se aika, jolloin ihminen palautuu työn kuormituksesta. Vapaa-aikana oleellista palautumisessa on se, mitä yksilö tuona aikana tekee. Tutkimuksissa on ilmennyt (Sonnentag 2001, ), että palkkatöillä ja kotitöillä on negatiivinen vaikutus palautumiseen ja hyvinvointiin, kun taas matalatehoisten sosiaalisten ja fyysisten kuten urheilun ja muiden toimintojen on nähty vaikuttavan positiivisesti palautumiseen. (Siltaloppi & Kinnunen 2007.) Erityisesti vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden on todettu vähentävän työntekijän kokemaa väsymystä ja näin ollen edistävän palautumista. Lisäksi vapaa-ajan toiminnat, jotka tuottavat uusia voimavaroja, kuten taidonhallinta kokemukset palauttavat, kun taas voimavaroja kuluttavat tekijät, kuten työasioista negatiivisesti ajatteleminen, ehkäisevät ja jopa estävät palautumista. (Rook & Zijlstra 2006, ). Aktiivisten vapaa-ajan toimintojen tiedetään edesauttavan palautumista, mutta ei tiedetä tarkkaan, mitkä mekanismit auttavat myönteisen vaikutuksen syntyyn. Sonnentagin ja Kruelin (2006, ) mukaan aktiivinen vapaa-aika voi edistää työstä irrottautumista, sekä liikunnasta seurannut positiivinen mieliala ja fysiologiset mekanismit voivat edesauttaa palautumista. Bbrummelhuisin ja Bakkerin (2012) mukaan liikunnan lisäksi yhteinen tekeminen puolison kanssa on ennustanut työstä irrottautumista ja rentoutumisen kokemuksia vapaa-ajalla.

27 23 3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tässä luvussa tarkastelen sitä, kuinka tässä tutkimuksessa nuorten opettajien työhyvinvointia ja palautumista kartoitettiin käytännössä. Ensimmäisessä alaluvussa esittelen tutkimuksen tarkoituksen sekä tutkimuskysymykset. Tämän jälkeen kerron tutkimuksen metodologisista sekä filosofisista lähtökohdista. Kolmannessa alaluvussa kerron aineistonhankintamenetelmistä. Neljännessä alaluvussa perehdyn aineistoni analyysiin sekä viimeisessä alaluvussa tutkimuksen kohdejoukkoon. Pyrin tuomaan systemaattisesti auki valintani sekä perusteluni, joita olen tutkimuksessani tehnyt. 3.1 Tutkimusongelmat Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka nuoret opettajat kokevat oman työhyvinvointinsa, mitkä tekijät siihen vaikuttavat sekä miten he kokevat itse kykenevänsä vaikuttamaan omaan työhyvinvointiinsa. Tutkimuksen perimmäisenä pyrkimyksenä on selvittää, millä tavalla ohjauksen kentällä voidaan ohjata sekä tukea nuorten opettajien työhyvinvointia psykologisen palautumisen näkökulmasta. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Mitkä tekijät nuoret opettajat kokevat vaikuttavan työhyvinvointiinsa? 2. Miten psykologisen palautumisen kokemukset ovat yhteydessä nuorten opettajien kokemaan työhyvinvointiin? 3. Miten ja millä tavalla nuoret opettajat kokevat pystyvänsä vaikuttamaan työhyvinvointiinsa?

28 Tutkimusote Laadullinen tutkimus Valitsin tutkimukseen kvalitatiivisen tutkimusotteen, sillä halusin tutkimuksessa selvittää nuorten opettajien kokemuksia työhyvinvoinnistaan ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksessani olen pyrkinyt kuvaamaan laadullisen tutkimuksen mukaisesti (Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara 2009,161) todellista elämää ja pyrkinyt tutkimaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti hyödyntäen esimerkiksi erinäisiä tutkimusmenetelmiä. Laadullisessa tutkimuksessa aineistoa käsitellään usein kokonaisuutena, eikä niinkään yksittäisinä muuttujina kuten kvantitatiivisessa tutkimuksessa (Alasuutari 1994, 28). Laadullisessa tutkimuksessa aineiston kerääjänä toimii inhimillinen tekijä eli tutkija itse. Tutkimusta voidaan kuvata prosessiksi, jossa aineistoon liittyvien tulkintojen ja näkökulmien suhteen voi tapahtua tutkijan tietoisuudessa kehitystä tutkimusprosessin edistyessä. (Kiviniemi 2018,73.) Tutkimusprosessi toimikin itselläni Kiviniemen (2018,73) mukaisesti oppimistapahtumana. Laadullisessa tutkimuksessa objektiivisuuden saavuttaminen on mahdotonta, sillä tietäjä eli tutkija ja se mitä tiedetään sulautuvat väistämättä toisiinsa. Tutkimukseni pyrkimyksenä on kvalitatiivisen tutkimuksen tapaan löytää ja paljastaa asioita nuorten opettajien työhyvinvoinnin kokemuksista eikä niinkään todentaa jo olemassa olevia väittämiä. (Hirsjärvi, Remes, Sajavaara 2009, 161.) Alasuutarin mukaan (1994, 30-38) laadullisessa tutkimuksessa on kaksi vaihetta: havaintojen pelkistäminen ja arvoituksen ratkaiseminen. Havaintojen pelkistäminen toteutui tässä tutkimuksessa siten, että tarkastelin aineistoa ainoastaan kirjoittamastani teoreettisesta viitekehyksestä, jolloin jouduin myös rajaamaan mielenkiintoisia tutkimustuloksia tutkimukseni ulkopuolelle. Lisäksi pyrin Alasuutarin mukaisesti (1994,30-38) löytämään havaintojen välisiä yhteyksiä. Havaintojen yhdistämisen perusteella löysin esimerkiksi tutkimuksestani työhyvinvoinnin kokemuksen perusteella yhteisiä tekijöitä, minkä perusteella tutkimukseeni muodostui kolme eri työhyvinvoinnin tyyppiä. Arvoituksen ratkaiseminen tunnetaan nykytutkimuksissa ehkä paremmin nimellä tulosten tulkinta. Tutkimukseni aineiston tapauksista ja havainnoista pyrin luomaan Alasuutarin mukaisesti (1994,30-38) tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen pohjautuvaa tulkintaa, sekä rajaamaan tuloksia siten, että ne vastaisivat mahdollisimman hyvin tutkimuskysymyksiini.

29 Tapaustutkimus Tutkimukseni on tapaustutkimus eli case study. Kyseessä on empiirinen tutkimus, jossa käytetään monipuolisesti hankittuja tietoja tutkittaessa tapahtumaa tai toimivaa ihmistä tietyssä ympäristössä. Tapaustutkimuksessa toisin sanoen tutkitaan yksittäisiä tapauksia (Yin 1983, 23) eli yksittäistä tutkimuksen kohdetta, objektia (Saarela-Kinnunen & Eskola 2018, 183). Tässä tutkimuksessa tapauksena toimii nuorten opettajien työhyvinvoinnin ja siihen vaikuttavien tekijöiden kartoittaminen. Tapaustutkimus on myös määritelty toiminnassa olevan tapahtuman tutkimukseksi. (Syrjälä 1994, 11) Siinä päämääränä on ilmiön syvällinen ymmärtäminen eikä niinkään yleistäminen (Syrjälä 1994, 11-12). Tästä syystä tutkimukseni pienehkö otos on relevanttia, sillä pyrkimyksenä on ymmärtää työhyvinvoinnin kokemusta syvällisesti. Tapaustutkimuksessa pyritään löytämään tapauksesta yhteisiä ja toisaalta taas uniikkeja asioita (Staken 2000). Tapaustutkimuksesta ei ole yksiselitteistä määritelmää, sillä sitä voi tehdä monin eri tavoin (Saarela- Kinnunen & Eskola 2018). Tässä tutkimuksessa toteutuvat Syrjälän ja Nummisen (1998) jäsentämät tapaustutkimuksen piirteet esimerkiksi kokonaisvaltaisuuden, yksilöllistämisen, vuorovaikutuksen ja luonnollisuuden osalta, muodostaen kuitenkin kokonaisuuden eli tapauksen. Tutkimuksessani on kyse laadullisesta tutkimuksesta, vaikka tapaustutkimus ei itsessään määritä menetelmävalintoja. (Saarela-Kinnunen & Eskola 2018, ) Fenomenologia Tässä tutkimuksessa tieteenfilosofisena lähtökohtana toimii fenomenologia. Tutkimuksessa toteutuu Virtasen (2006,152) määritelmä siitä, että fenomenologisessa tutkimuksessa keskeisenä tutkimuskohteena toimii ihmisen kokemus, sillä tässä tutkimuksessa pyrin selvittämään nuorten opettajien työhyvinvoinnin kokemuksia. Tutkimuksen taustalla näkyy Virtasen (2006) näkemys fenomenologisesta tutkimuksesta, sillä tutkimuskohteeksi asettuu subjektiivinen, yksilöllinen ja ainutlaatuinen inhimillinen kokemus, eli nuorten opettajien luomat merkitykset työhyvinvoinnin ja palautumisen kokemuksista. (Virtanen 2006, 152.)

30 26 Fenomenologisen tutkimuksen perustana toimii subjektiivinen kokemus eli yksilön mielessä rakentamansa merkitykset. Erilaiset kokemukset kuten havainnot, mielipiteet, tunne-elämykset, uskomukset, käsitykset ja arvostukset rakentavat ihmisen mielen merkitysmaailmaa. (Virtanen 2006, 157.) Fenomenologiassa lähdetään siitä lähtökohdasta, että ihmisen kokemukset suhteessa maailmaan ovat intentionaalisia eli ihmisen suhde todellisuuteen on ladattu eri merkityksillä. Tästä voi tehdä päätelmän, että kokemukset rakentuvat merkityksistä, jolloin asiat näyttäytyvät meille merkityksinä. Toisin sanoen tutkimuksessani toteutuvat Laineen (2018,31) jäsentämät fenomenologisen tutkimuksen piirteet siitä, että tutkiessani luokanopettajien työhyvinvoinnin ja palautumisen kokemuksia, tutkin oikeasti heidän kokemusten merkityssisältöjä sekä niiden rakenteita. (Laine 2018, 31.) Fenomenologiassa jokaisen yksilön erilaisuudella on merkitystä, ja ainutkertaisuus ja ainutlaatuisuus ovat niitä asioita, mitkä kiinnostavat tutkijoita. Tutkimukseni taustalla näkyy käsitys siitä, että tutkija voi lähestyä tutkittavien merkityksiä vain ymmärtämällä ja tulkitsemalla niitä. (Laine 2018, ) Toisaalta fenomenologiseen merkitysteoriaan kuuluu myös ajatus siitä, että ihminen on lähtökohdaltaan yhteisöllinen. Merkitykset, joiden perusteella maailma ihmisille avautuu, eivät ole ihmisissä lähtökohtaisesti, vaan ne siirtyvät yhteisöstä, johon jokainen kasvaa ja kasvatetaan. Yhteisön jäsenillä on yhteisiä ja jaettuja merkityksiä. (Laine 2018, ) Vaikka tutkimuksessani tutkin yksilöiden kokemuksia työhyvinvoinnista ja palautumisesta, paljastaa se näin ollen myös jotakin yhteistä ja jaettua.

31 Aineiston hankintamenetelmät Kirjoitelma -6 kpl Sisällön analyysi - Nuorten opettajien kokemuksia työhyvinvoinnista ja palautumisesta Mindmap ja haastattelu - 3kpl, erikoistuen palautumiseen Sisällön analyysi KUVIO 11. Aineiston keruu ja analyysin eteneminen Tutkielmaan osallistui yhteensä kuusi henkilöä ja kaikki heistä osallistuivat kirjoitelmien kirjoittamiseen. Kolme kirjoitelmiin vastanneista osallistui myös yksilöhaastatteluun, jolla pyrin syventämään kirjoitelmista esiin nousseita teemoja. Aineiston keruun ja käsittelyvaiheet olen kuvannut kuvioon 11. Aineiston keruu sekä analyysi perustuivat prosessinomaiseen työskentelyyn, jolloin työskentely oli vaiheittaista. Ensin analysoin kirjoitelmat, jonka jälkeen loin ajatuskartan palautumisesta sekä haastattelukysymykset sisällön analyysistä nousseiden teemojen sekä psykologiseen palautumiseen liittyvän teorian pohjalta. Haastattelujen jälkeen tein sisällön analyysin haastatteluista.

32 28 TAULUKKO 1. Tutkimusongelmien sidonnaisuus teoriaan ja tutkimuskysymyksiin Tutkimuskysymys Teoriasidonnaisuus Kysymykset 1. Mitkä tekijät nuoret opettajat kokevat vaikuttavan työhyvinvointiinsa? Työhyvinvointi, työuupumus, voimavarat, persoonallisuuden ydintulkinta Työviihtyvyys, työkyky, työtyytyväisyys, työuupumus Millaisena koet työhyvinvointisi ja miten koet pystyväsi vaikuttamaan siihen? Perustele. Mistä asioista työhyvinvointisi mielestäsi koostuu? Työhyvinvointi, työuupumus, psykologinen palautuminen Työhyvinvointi, työuupumus, psykologinen palautuminen Työhyvinvointi, työuupumus, palautuminen Miten koet/koit työhyvinvointisi a) työurasi alussa? b) tällä hetkellä? Millaisena koet työsi? Mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Millaiseksi koet olosi työpäivän jälkeen? Mitkä tekijät siihen vaikuttavat? 2. Miten psykologisen palautumisen kokemukset ovat yhteydessä nuorten opettajien kokemaan työhyvinvointiin? Ponnistelujen ja palautumisen malli, voimavarojen säilyttämismalli sekä palautumisen mekanismit Työkyky, palautuminen, työuupumus Palautumisen mekanismit: rentoutuminen ja kontrolli Ponnistelujen ja palautumisen malli, voimavarojen säilyttämismalli sekä palautumisen mekanismit Ponnistelujen ja palautumisen malli, voimavarojen säilyttämismalli sekä palautumisen mekanismit Työhyvinvointi ja palautuminen, erityisesti ponnistelujen ja palautumisen malli Ponnistelujen ja palautumisen malli, palautumisen mekanismit: psykologinen irrottautuminen ja kontrolli Miten ja millä tavoin pyrit palautumaan työpäivästäsi? Mikä merkitys palautumisella on osana työhyvinvointiasi? Miksi? Miten rentoudut vapaa-ajalla? Miten ja millä tavalla koet pystyväsi vaikuttamaan vapaa-aikaasi? Miten koet palautumisen riittävyyden? Arkena, viikonloppuisin, lomalla? Mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Ajatuskartta Millaiseksi koet olosi työpäivän jälkeen? Mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Pyritkö rajaamaan työmäärääsi ja miten? 3. Miten ja millä tavalla nuoret opettajat kokevat pystyvänsä vaikuttamaan työhyvinvointiinsa? Työhyvinvointi, työuupumus ja palautuminen Haastattelukysymykset Kirjoitelma Ajatuskartta

33 29 Ponnistelujen ja palautumisen malli, voimavarojen säilyttämismalli sekä palautumisen mekanismit Työhyvinvointi, palautumisen mallit, työuupumus, persoonallisuuden ydintulkinta Ponnistelujen ja palautumisen malli, palautumisen mekanismit: psykologinen irrottautuminen ja kontrolli Ponnistelujen ja palautumisen malli, voimavarojen säilyttämismalli sekä palautumisen mekanismit Palautumisen mekanismit, erityisesti rentoutuminen ja kontrolli Erityisesti: Miten tärkeänä koet vapaa-ajan ja työajan erottamisen toisistaan? Mitä keinoja käytät työ- ja vapaa-ajan erottamisessa? Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet eniten siihen, että työhyvinvointisi on kehittynyt urasi aikana/ Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet eniten siihen, että se ei ole kehittynyt? Pyritkö rajaamaan työmäärääsi ja miten? Miten ja millä tavoin pyrit palautumaan työpäivästäsi? Miten rentoudut vapaa-ajalla? Miten ja millä tavalla koet pystyväsi vaikuttamaan vapaa-aikaasi? Kirjoitelma Tässä tutkimuksessa relevantti tiedon keruutapa on kirjoitelma, sillä kyseessä on narratiivinen tutkimustapa, jossa tiedonkeruulla pyritään ymmärtämään kirjoittajia heidän itsensä kirjoittamien tekstien avulla. Tässä tutkimuksessa Hirsjärven ja kumppanien (2009) mukaisesti kirjoitelmat toimivat kirjoittajalle keinona ymmärtää omaa työhyvinvointiansa sekä antaa tapahtumille merkityksiä. (Hirsjärvi ym. 2009, ) Tutkimuksessa kirjoitelmia on perusteltua käyttää tutkimustulosten hankkimiseen, sillä esimerkiksi Syrjälän (2018) mukaan tarinat ovat ajattelun, kulttuurillisen ymmärtämisen ja tietämisen välineitä. Tarinat ovat luonnollinen tutkimustapa tutkittaessa opettajia sekä heidän tapaa toteuttaa ja ymmärtää työtään, sillä tarinat toimivat osana heidän persoonallista ja ammatillista kasvuaan. (Syrjälä 2018,272.) Kirjoitelmiin valikoituivat vastaajat sen mukaisesti, kuka sattui vastaamaan kirjoitelmapyyntööni. Lähetin alustavat kyselyt kirjoitelmista sähköisesti kaikille nuorille opettajille, joiden tiesin olevan jo työelämässä. Lisäksi pyysin kirjoitelmaan suostuneita henkilöitä välittämään tuntemil-

34 30 leen kollegoilleen alustavan kirjoitelmapyynnön. Yhteensä kirjoitelmapyyntöjä lähti siis henkilökohtaisesti eteenpäin yli 20 kappaletta. Alustavaan kirjoitelmapyyntöön vastasi ainoastaan 6 ihmistä, joille lopulta lähetin virallisen kirjoitelmapyynnön. Kaikki vastaukset ovat tulleet minulle tutuilta ja uskon vastaukseen vaikuttaneen sosiaalisen paineen. Tuntemattomat tai eteenpäin jaetut kirjoitelmapyynnöt jäivät vaille minkään laista vastausta, lukuun ottamatta kolmea kieltävää vastausta. Nämä kolme henkilö perustelivat vastaamattomuuttaan kovalla kiireellä. Vastauksien saaminen kirjoitelmapyyntöihin oli siis vähintäänkin haasteellista. Tutkimuksessani oli käytettävissä siis kuuden opettajan kirjoitelmat, jotka olivat noin 1-3 sivun mittaisia kirjoitelmia (riviväli 1,5; fontti Times New Roman; pistekoko 12), joita tuli yhteensä 13 sivua. Osa oli kirjoitettu vapaaseen muotoon, mutta suurin osa kirjoitelmiin vastanneista käytti apunaan esimerkkikysymyksiäni. Kaksi kirjoitelmaa oli tehty enemmänkin luettelomuotoon. Käsittelin kirjoitelmia nimettömänä ja merkkasin kirjoitelmat numerojärjestykseen lukujärjestyksen perusteella. Käytän näitä numeroita myöhemmin esitettävissä sitaateissa lyhentein K1- K Haastattelu Haastattelut toteutin teemahaastatteluina. Teemahaastattelu oli puolistrukturoitu haastattelu (Tuomi & Sarajärvi 2009,74; Eskola, Lätti & Vastamäki 2018, 29), sillä aihepiirit eli teema-alueet olivat etukäteen määrättyjä. Siitä puuttui kuitenkin strukturoidulle haastattelulle ominainen kysymysten tarkka järjestys ja muoto, joiden tarkoituksena olisi taata kaikille samat kysymykset sekä vastausvaihtoehdot. Haastattelussa minulla oli käytössä Eskolan, Lätin ja Vastamäen (2018) mukainen lista käsiteltävistä asioista, joiden avulla varmistin, että etukäteen kirjoitelmista päätetyt teema-alueet tulevat käsitellyksi. Haastattelussani toteutui Eskolan ym. (2018, 29-30) mukainen vaihetelevaisuus haastateltavien kohdalla teemojen järjestyksen ja laajuuden osalta, sillä ajatuskartan käyttö muovasi melko paljon haastattelujen kulkua. Ennen varsinaisia haastatteluja tein koehaastattelun eräälle kirjoitelmaan vastanneelle, joka ei osallistunut varsinaiseen haastatteluun. Koehaastattelun perusteella pyrin tarkistamaan valitsemien haastattelukysymysten toimivuuden ja selkeyden. Varsinaiset haastattelut toteutin haastateltavan ehdottamassa paikassa. Yksi haastattelu tapahtui torilla, toinen huoltoaseman kahvilassa ja kolmas haastattelu haastateltavan kotona. Haastattelut kestivät ajallisesti kaikki noin 45 minuuttia. Etenkin

35 31 yhden haastattelun litterointi oli haasteellista, sillä kahden minuutin litterointiin meni aikaa jopa 15 minuuttia ja viiden minuutin litteroinnissa aikaa meni noin 45 minuuttia. Litteroin haastattelut suoraan sanasta sanaan, mutta jätin esimerkiksi naurahdukset ja muminat pois litteroinnista, jolloin korvasin ne esimerkiksi pisteillä. Tämä helpotti työskentelyä huomattavasti siinä vaiheessa, kun aloin etsimään tutkimustuloksia ja käyttämään suoria viitteitä tekstistä. Suorien viitteiden kohdalla jouduin erään haastateltavan kohdalla ottamaan paljon tekstiä välistä pois, sillä puhe oli melko hitaasti etenevää. En koe tutkimukseni näkökulmasta oleelliseksi näyttää esimerkkilitterointia, sillä se ei ole tutkimustulosten kannalta oleellista Ajatuskartta Tässä tutkimuksessa käytin kirjoitelmien ja haastattelujen lisäksi aineiston hankinnassa haastattelun täydentäjänä ajatuskarttaa. Käsitekarttaa käytetään graafisena tiedon järjestelemisen menetelmänä sekä sen esittämisessä. Tässä tutkimuksessa käsitekartat toimivat Novakin (2002,38-43) määritelmän mukaisesti käsitteiden ja niistä muodostuneiden kokonaisuuksien kuvaamisessa. Ajatuskartoista puuttui kuitenkin Novakin (1998) käsitekarttamääritelmän mukaiset käsitteiden väliset suhteet ja niitä kuvaavat nuolet, joten käytän tutkimuksessa ajatuskartta nimitystä, sillä käsitekarttojen pyrkimyksenä on hierarkinen asetelma (Novak 1998). Åhlbergin (2018, 53) mukaan miellekartat eli ajatuskartat ovat vain assosiaatiokarttoja ja tutkimuksen näkökulmasta oleellista olisi tietää, miten käsitteet liittyvät ajattelussamme toisiinsa, jolloin käsitekartan käyttö antaa parhaimman lopputuloksen. Tutkimukseni näkökulmasta kuitenkin Åhlbergin (2018,55) näkemys siitä, että maailma on yleensä systeemi, jossa kaikki asiat ovat jollakin tapaa yhteyksissä toisiinsa antaa tutkimukselleni perustellun syyn jättää pois käsitteiden ilmaisussa hierarkkisuuden, sillä ajatuskartan tarkoituksena oli toimia haastateltavan ajatuksen herättelijänä ja työskentelyn idea ymmärrettiin samanlaisena käsitteestä huolimatta. Haastateltaville annettiin etukäteen täytetty ajatuskartta palautumiseen vaikuttavista tekijöistä, joita haastateltavien tuli täydentää omien kokemusten mukaisesti. Ohjeistuksessa kerroin, että miellekartta täydennettäisiin mielellään siten, että kaikki kartan loppuosatkin olisi täytetty, mutta kaikki haastateltavat eivät täyttäneet kokonaan karttaa. Ajatuskartta oli rakennettu siten, että pääkäsite löytyi kartan keskeltä. Osa haastatteluun vastanneista teki myös ajatusviivoja kartastoon käsitteiden lisäksi.

36 32 Ajatuskartta toimi merkittävässä roolissa haastattelun etenemisen kannalta. Sen tarkoituksena oli johdatella työhyvinvointiin liittyvää haastattelua pohtimaan myös työhyvinvointia psykologisen palautumisen näkökulmasta. Ajatuskartan täyttäminen ja siitä puhuminen vaikuttivat paljon haastattelun sisältöön, sillä osa haastateltavista puhui paljon ajatuskartan sisällöstä, kun taas yksi haastateltavista täytti ajatuskarttaa vain vähän ja näin ollen haastattelu etenikin pääasiassa haastattelukysymysten perusteella. Ajatuskartan tarkasti täyttäneet kertoivat myös haastattelussa paljon ajatuskartan sisällöstä, jolloin haastattelukysymysten vastaukset olivat suppeampia. Ajatuskartan pintapuolisesti täyttänyt ei avannut karttaansa suullisesti käytännössä laisinkaan ja näin ollen haastattelu koostui pääasiassa haastattelukysymysten vastauksista. 3.4 Aineiston analyysi Perehtyminen haastatteluihin, kirjoitelmiin ja ajatuskarttoihin Pelkistettyjen ilmausten värikoodaaminen Pelkistettyjen ilmausten listaaminen Samankaltaisuuksien ja erilaisuuksien etsiminen pelkistetyistä ilmauksista Pelkistettyjen ilmausten yhdistäminen sekä alaluokkien muodostaminen Alaluokkien yhdistäminen yläluokiksi Yläluokkien yhdistäminen kokoaviksi käsitteiksi KUVIO 12. Sisällön analyysin eteneminen Tuomea ja Sarajärveä (2009) mukaillen Tutkimus mukailee aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysi oli luontainen valinta aineiston analyysimenetelmäksi, koska sillä voidaan Tuomen ja Sarajärven (2009) mukaan

37 33 analysoida aineistoa objektiivisesti sekä systemaattisesti. Sisällön analyysillä pyritään saamaan tiiviissä ja yleisessä muodossa kuvaus aineistosta. Sisällön analyysissä on kyse tekstin analysoinnista. (Tuomi & Sarajärvi 2009, ) Sisällönanalyysi voidaan jakaa aineistolähtöiseen- sekä teorialähtöiseen sisällönanalyysiin. Tässä tutkimuksessa on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jossa tutkittavan ilmiön aikaisemmat havainnot, tiedot sekä teoriat eivät saa vaikuttaa millään tapaa analyysin toteuttamisvaiheeseen, eikä näin ollen myöskään lopputulokseen. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 95.) Aineistolähtöisen analyysin tapaan pyrin lähtemään aineiston analyysissä ikään kuin puhtaalta pöydältä, jolloin ennakko-olettamusten tai määritelmien vaikutus olisi mahdollisimman pieni (Eskola & Suoranta 2005, 19). Kuitenkin Tuomen ja Sarajärven (2009) mukaan aineistolähtöisen analyysin haasteena on se, että ei ole olemassa puhtaita täysin objektiivisia havaintoja, mikä pätee myös minun tutkimuksessani, sillä Tuomen ja Saramäenkin (2009,96) esiin nostamat tutkimusasetelmat ja- menetelmät ovat jo näin ollen vaikuttanut tuloksiini. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 96). Pyrin kuitenkin kirjoitelmapyyntöjä laatiessani esittämään hyvin avoimia kysymyksiä, jotta tutkimusmenetelmäni eivät rajaisi ja vaikuttaisi niin paljon tutkimustuloksiin, joiden perusteella johdattelin tietoisesti haastattelukysymykset kohdistumaan juurikin psykologisen palautumisen näkökulmaan osana työhyvinvointia. Itse aineiston analyysi oli taas suoraan aineistolähtöistä, koska aineistosta ilmenneet analyysiyksiköt olivat suoraan aineistosta nousseita tulkintoja eivätkä näin ollen olleet ennalta valittuja. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi jaetaan kolmivaiheiseksi prosessiksi, jossa ensimmäisenä vaiheena on aineiston pelkistäminen eli redusointi, toisena vaiheena on aineiston ryhmittely eli klusterointi ja viimeisenä vaiheena luodaan teoreettiset käsitteet eli abstrahointi (Tuomi & Sarajärvi 2009, 108). Aineiston pelkistämisessä analysoitava informaatio eli data voi olla esimerkiksi litteroitu haastattelu, kuten tässä tutkimuksessa, tai joku muu dokumentti, kuten kirjoitelma. Tämä dokumentti pelkistetään siten, että aineistosta karsitaan tutkimuksesta epäoleellinen pois. Tässä tutkimuksessa kirjoitelmasta värikoodaamalla erotin tutkimustehtävän näkökulmasta oleelliset tekijät siten, että yksi väri merkitsi yhtä analyysiyksikköä, jolloin kyse on aineiston pelkistämisestä. Toisessa vaiheessa, aineiston ryhmittelyssä aineiston pelkistämisessä käydään läpi koodatut alkuperäisilmaukset ja etsitään niistä eroavaisuuksia ja samanlaisuuksia kuvaavia käsitteitä, jolloin yhdistetään luokaksi samaa tarkoittavat käsitteet käyttäen luokitteluyksiköitä (Tuomi & Sarajärvi 2009, ). Tässä tutkimuksessa kasasin haastattelujen ja ajatuskarttojen esiin nousseet yhtenäiset käsitteet luokiksi ja erikseen kirjoitelmista nousseet käsitteet omiksi luokiksi. Luokittelun seurauksena aineisto tiivistyy, sillä yksittäiset tekijät tiivistetään yleisimpiin käsitteisiin. Aineiston käsitteellistämisessä tutkimuksen kannalta olennainen tieto erotetaan ja näistä muodostetaan teoreettisia käsitteitä, jotka kumpuavat

38 34 aineistosta. Aineiston klusterointia ja abstrahointia pidetään ikään kuin päällekkäisinä toimintoina, jolloin klusteroinnin nähdään olevan osa abstrahointia. (Tuomi & Sarajärvi 2009, ) Tässä vaiheessa löysin tutkimuksestani aineistolähtöisen tutkimusongelman liittyen yksilön toiminnan tiedostamiseen osana omaa työhyvinvointiaan. Tässä tutkimuksessa haasteeksi nousi tulosten rajaaminen, sillä haastatteluista nousi paljon tärkeitä asioita esille, mutta tulokset eivät liittyneet tutkimuskysymyksiin, joten ne tuli rajata tutkimuksen ulkopuolelle. 3.5 Kohdejoukko Tutkimushenkilöiksi valikoitui nuoria opettajia, joiden ikähaitari on vuotta. Työkokemusta tutkimukseen osallistuneilla on 1,5-6,5- vuotta. Tutkimusjoukkoon kuuluu luokanopettajia, aineenopettajia ja erityisopettajia. Aluksi tarkoitukseni oli ainoastaan pyytää kirjoitelmia nuorilta luokanopettajilta, mutta kirjoitelmien saamisen haasteellisuuden vuoksi laajensin haastateltavien kirjoa nuoriin opettajiin. Kirjoitelmiin vastanneista kolme oli luokanopettajia, kaksi aineenopettajia sekä yksi erityisopettaja. Kuitenkin kaikilla luokanopettajilla oli joko aineenopettajan pätevyys tai erityisopettajan pätevyys, yhdellä aineenopettajalla oli myös luokanopettajan pätevyys sekä erityisopettajalla oli myös luokanopettajan pätevyys. Kaikki haastateltavat olivat siis monipuolisesti kouluttautuneita. Haastateltavat työskentelevät Itä-Suomessa ja osa opettajista oli vakituisessa virassa, kun taas osalla oli kokemusta määräaikaisista työsuhteista. Kirjoitelmia sain kuusi kappaletta, joista valitsin kolme haastateltavaa esiin nousseiden tyyppien mukaisesti. Kaikki haastatteluun pyydetyt suostuivat haastatteluun. Tutkimuksen eettisyyden ja anonyymisuojan vuoksi kirjoitelmien vastaukset ovat numerokoodattu sekä haastattelujen vastaukset on numeroitu tyyppien 1,2 ja 3 mukaisesti. Haastattelukysymyksiä tuli muovata siten, että kysymykset eivät olisi liian henkilökohtaisia, koska vaikeista asioista ei välttämättä mielellään puhuta tutulle tutkimukseen liittyvässä haastattelussa, enkä halunnut näiden seikkojen vaikuttavan tutkimustuloksiin.

39 35 4 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU Tässä luvussa esittelen tutkielmani tulokset. Ensimmäisessä alaluvussa 4.1 esittelen ensimmäisen tutkimuskysymykseni tuloksia: miten nuoret opettajat kokevat työhyvinvointinsa. Toisessa alaluvussa 4.2 esittelen toisen tutkimuskysymyksen tuloksia, jonka tarkastelun kohteena toimii psykologisten palautumisen kokemukset suhteutettuna työhyvin kokemukseen. Kolmannessa alaluvussa 4.3 esittelen kolmannen tutkimuskysymykseni tuloksia, jossa tarkastelen nuorten opettajien kokemuksia vaikuttaa omaan työhyvinvoinnin kokemukseen. Ensimmäinen tutkimuskysymys perustuu kirjoitelmien vastauksiin ja kaksi viimeistä tutkimuskysymystä pääasiassa haastattelujen tuloksiin. 4.1 Työhyvinvoinnin toteutuminen ja siihen vaikuttavat tekijät Kirjoitelmia analysoidessa esiin nousi kolme eri tyyppistä vastausta, joiden perusteella luokittelin vastaukset kolmen eri tyypin mukaan, joita ovat: 1. Työhyvinvoinnin hyväksi kokevat, jotka tekevät tietoisia tai tiedostamattomia ratkaisuja työhyvinvointinsa eteen. 2. Työhyvinvointi on kehittynyt työvuosien aikana, mutta työhyvinvoinnissa on ollut myös suuria haasteita, ja oma rooli työhyvinvoinnin osatekijänä ymmärretään heikosti. 3. Työhyvinvoinnin kanssa on haasteita sekä kokevat, että työhyvinvointi koostuu täysin ulkoisista tekijöistä. Näiden perusteella nimesin ja luokittelin ryhmät, sekä erottelin kuinka ne eroavat toisistaan.

40 36 TAULUKKO 1. Tyyppien nimeäminen sekä luokittelu TYYPPI LUOKITTELU Tyyppi 1: Ratkaisunsa löytänyt Työhyvinvointini on hyvä ja käytän keinoja hyvinvointini ylläpitämiseen Tyyppi 2: Ratkaisu löytymässä Tyyppi 3: Ratkaisua etsimässä Työhyvinvointini on kehittynyt paremmaksi, mutta minulla on vielä haasteita työhyvinvointini ylläpitämisessä, on ollut työuupumusoireilua aiemmin Työhyvinvointini on aina ollut heikkoa, enkä pysty siihen juuri itse vaikuttamaan Tyyppi 1 kokee työhyvinvointinsa hyväksi (K2, K3, K6). Hän kokee pystyvänsä tietoisesti vaikuttamaan omaan työhyvinvointiinsa. Pystyn vaikuttamaan omaan työhyvinvointiini esim. sillä, että nukun yössä riittävästi, syön ja liikun terveellisesti, harrastan jotakin henkisesti raskaan työni vastapainona, huolehdin mahdollisimman hyvin, että työt eivät kasaantuisi. Ja pyydän tarvittaessa apua. K6...osaan jättää työt työpaikalle. En enää käytä vapaa-aikaani työasioihin - teen mitä ennätän. Näkyvien asioiden puuhaaminen auttaa palautumaan stressistä K2 Yksi vastanneista koki, että ulkoiset tekijät vaikuttavat eniten hänen työhyvinvointiinsa, mutta muualla vastauksissa ilmeni, että yksilö kuitenkin vaikuttaa omaan työhyvinvointiinsa tiedostamattaan, sillä hänen mielestään esimerkiksi työhyvinvointi koostui myös työajan rajaamisesta. Koen työhyvinvointini tällä hetkellä hyväksi ja koen, että olen pystynyt siihen vaikuttamaan itse jonkin verran, mutta isomman osan siitä tekee kulloinenkin työympäristö.uskoisin, että tulevaisuudessa tulen olemaan vielä nykyistäkin tarkempi työajan ja vapaa-ajan toisistaan erottamisesta H3 Tyyppi 2 (K5, K4) koki, että työhyvinvointi on vaihdellut suuresti työvuosien aikana työuupumusoireilusta melko hyvään hyvinvoinnin kokemukseen. Muutoksen koetaan kuitenkin pääsääntöisesti johtuvan ulkoiseita muutoksista, sillä koetaan, että työhyvinvointi koostuu pääasiassa ulkoisista tekijöistä. Työhyvinvointi on vaihdellut suuresti työvuosieni aikana. Ensimmäinen työvuoteni luokanopettajana oli äärimmäisen raskas. Selkeä muutos työhyvinvointiini tuli, kun työpaikkani vaihtui. Ennen äitiyslomalle jääntiä koin työhyvinvointini hyväksi. K5

41 37 Koen, että työhyvinvointini on vaihdellut työvuosieni aikana. Positiivisesti työhyvinvointiini vaikuttavat tekijät: Hyvät työkaverit.lisäksi huumori työporukan kesken on tärkeää. Helposti lähestyttävä ja tukea antava esimies. K4 Työhyvinvoinnin parantumisesta huolimatta he kokevat myös, että heillä on vielä haasteita omassa toiminnassaan työhyvinvoinnin näkökulmasta. Sen sijaan koen, että en osaa vaikuttaa työaikaani riittävästi. Tuntuu, että hukun töihin. Työviikot paukkuvat reippaasti päälle 40-tuntisiksi, eikä vapaa-aikaa jää kuin muutama tunti päivässä. K5 Työasiat pyörivät usein iltaisin mielessäni. Olen yrittänyt harjoitella sulkemaan työasiat mielestäni vapaa-ajallani. K4 Tyyppi 3 (K1) on kokenut oman työhyvinvointinsa aina heikoksi ja kokee, että ei yksin pysty asiaan vaikuttamaan. Työhyvinvointini on koko työurani ollut heikkoa ja koen, että en ole siihen saanut tukea koululta, esimieheltä, kollegoilta tms. Työhyvinvointiin vaikuttaa niin moni asia, että yksin itsessäni en pysty siihen kokonaisuutena vaikuttamaan. K1 Kaikki kirjoitelmiin vastanneet opettajat olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että työhyvinvoinnin rakentumisen näkökulmasta merkittävässä roolissa ovat esimies, kollegat, oppilaat sekä vanhemmat. Työssä jaksamisessa auttaa paljon erittäin hyvä työilmapiiri, hyvä esimies. K2 Työhyvinvointi koostuu kannustavasta ilmapiiristä ja kollegiaalisesta tuesta..vaikuttaa merkityksellisesti oma opetusluokka. ei myöskään voi unohtaa vanhempien merkitystä työhyvinvoinnin lisääjänä tai vähentäjänä. K1 Olen huomannut, että työhyvinvointiani parantavan edellä mainittujen asioiden lisäksi myös positiivisen palautteen saamisen ja sen, jos koen, että tehtyä työtäni arvostetaan (niin esimiehen, työkavereiden, oppilaiden kuin huoltajienkin osalta). K5 Työhyvinvointi nähdään rakentuvan monesta eri tekijästä, mutta pääsääntöisesti sen nähdään koostuvan työpaikkaan itsessään liittyvistä tekijöistä.

42 38 Esimies 4 Työilmapiiri 6 Kollegat 4 Kokemus työyhteisön jäsenenä 2 Arvostus 2 Tuki/luottamus 4 Oppilaat 5 Työtehtävät, johon ei ole koulutusta 1 Työhönsä vaikuttamisen mahdollisuus 2 TYÖHYVINVOINTI KOOSTUU Vanhemmat 3 Yhteistyö kodin ja koulun välillä 2 Työn määrä/työn rajaaminen 3 Oma osaaminen 1 Henkilökohtain en elämä 2 Omat voimavarat 1 Oma toiminta 2 Motivaatio 2 KUVIO 13. Työhyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden jakautuminen aihepiireittäin ja määrällisesti Kirjoitelmista nousi esiin, että jos työntekijä kokee työhyvinvointinsa heikoksi tai kärsii työuupumusoireilusta, ei heitä kannusteta työnohjaukseen tai annetta muuten asiassa apua, jolloin työntekijä kokee jäävänsä ongelmansa kanssa yksin. Työhyvinvointini on koko työurani ajan ollut heikkoa ja koen, että en ole siihen saanut tukea koululta, esimieheltä, kollegoilta tms. Työhyvinvointiin vaikuttaa niin moni asia, että yksin itsessäni en pysty siihen kokonaisuutena vaikuttamaan. K1 Itku tuli usein myös töissä, koska huoltajien syytökset tuntuivat kohtuuttomilta. Pyysin tällöin kerran rehtorilta, olisiko minun mahdollista päästä työnohjaukseen. Työnohjaukseen pääseminen tuntui kuitenkin olevan sen verran työlästä (ensin pitäisi mennä työterveyteen, mistä voisi saada ostopalveluna työnohjausta) eikä siihen juurikaan kannustettu, joten jätin asian sikseen. K5

43 Palautuminen Kirjoitelmissa palautuminen ja sen rooli nähtiin monella eri tapaa. Pääsääntöisesti kaikki kuitenkin kokivat, että palautuminen on tärkeässä roolissa osana työhyvinvointia, vaikkakin sen roolia ei nostettu esiin tekijöissä, jotka vaikuttivat yksilön työhyvinvointiin. Palautuminen on tärkeää, jotta jaksaa arjessa eteenpäin eikä uuvu työhönsä. Jos ei pysty lomalla palautumaan työstressistä, ei jaksa kovin pitkälle. K6 (Tyyppi 1) Opettajan työ on henkisesti erittäin kuormittavaa. Näin ollen työstä palautuminen ja työstä irrottautuminen on todella tärkeää. Toisena työvuotenani minulla oli työuupumuksen merkkejä. Koen, että työstä palautumiseni ei ollut riittävää ja en onnistunut sulkemaan työasioita mielestäni vapaa-ajallani, jolloin kuormitus ja stressitaso kasvoivat. K4 (Tyyppi 2) Tyyppi 3 kuitenkin koki, että palautuminen on ainoastaan stressin ja paineen kannalta tärkeää, ei niinkään kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin näkökulmasta. Lisäksi hän koki, että työhyvinvointi tapahtuu ainoastaan työpaikalla ja näin ollen palautuminen itsessään ei vaikuta työhyvinvointiin. Mielestäni stressin ja työpaineen näkökulmasta palautuminen on tärkeämpää kuin kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin kannalta. Esimerkiksi tällä hetkellä en koe, että palautuisin riittävästi työstäni viikonloppuisin tai lomalla. Tai käy toisinpäin, että koko aika kuluu palautumiseen eikä muulle tekemiselle jää aikaa. Palautuminen on mielestäni ikään kuin tekohengitystä työhyvinvoinnille. Työhyvinvointia ei itse pysty korjaamaan esimerkiksi kesäloman aikana. K1 Kirjoitelmat osoittivat, että ne, jotka pitivät omaa työhyvinvointiaan hyvänä, pitivät myös palautumisen merkitystä suuressa arvossa. Toisaalta henkilöt joilla oli ollut työuupumusoireilua, arvostivat palautumista siltä kannalta, että palautumisen toteutumattomuus oli yksi osasyy siihen, että oli ylipäätään henkisesti kuormittavan työn vuoksi aikaisemmin työuupumusoireillut. Toisaalta taas henkilö, joka koki oman työhyvinvointinsa heikoksi ja oli aina kokenut, koki, että palautuminen ei ole kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin kannalta oleellista.

44 40 TAULUKKO 2. Työhyvinvoinnin kokemukseen liittyvien tyyppien erittely TYYPPI 1 TYYPPI 2 TYYPPI 3 Ratkaisunsa löytänyt Ratkaisu löytymässä Ratkaisua etsimässä Työhyvinvointi Hyvä Kehittymässä Heikko Työstä irrottautuminen Tietoista tai tiedostamatonta Tiedostaa heikkoudeksi Ei mainintaa Palautuminen riittävää Kyllä Vaihteleva Heikko Esimiehen tuki Riittävä Riittämätön Riittämätön Palautumisen tietoinen Kyllä Ajoittain Ei mainintaa edesauttaminen Työmäärän rajaaminen Tietoista Yritys Ei mainintaa 4.2 Palautumisen toteutuminen osana työhyvinvointia Pyysin haastateltavia täyttämään palautumisen syntymekanismeihin liittyvän ajatuskartan (ks.liite1.), jonka lisäksi palautumisen teemoja sivuttiin myös haastatteluissa. Pyrkimyksenä oli selvittää tarkemmin opettajien palautumisen kokemuksia ja sen riittävyyttä. Ajatuskartta oli luokiteltu voimavaroihin, palautumisen mekanismeihin ja vapaa-ajan toimintaan. Kaksi haastateltavaa täyttivät koko ajatuskartan ja avasivat sen minulle laajasti, mutta yksi haastateltavista täytti sen vain osittain eikä avannut sitä juurikaan. Haastateltavat on nimetty kirjoitelmien perusteella kootun tyyppiluokittelun mukaisesti H1, H2 ja H3. Tyyppiluokittelu tuli selvästi esille haastateltavien kokemuksista omasta työstään. Haastatelluista ne, jotka kokevat työhyvinvointinsa hyväksi, kokivat työn haasteellisuuden asiaksi, joka nostaa työn viihtyvyyttä. Ne, jotka kokivat työn haasteelliseksi sekä negatiivisessa että positiivisessakin mielessä, kokivat työhyvinvointinsa melko hyväksi. Toisaalta taas, jos työn haasteellisuus koettiin uuvuttavana, koettiin myös työhyvinvointi heikoksi. No vasta tein instapäivityksen, että teen maailman parasta työtä, että kyllä mä niinku tykkään iha hirveesti tuosta työstä ja just se, että siinä on niin paljon. Se on kummiski niin vastuullista työtä, pitää vastata niitten lasten oppimisesta ja tuota siitä, että ne voi hyvin siellä koulussa. Mä tykkään, että on haastetta. Ja niinku, et joka päivä on erilainen. Ja se mun mielestä on,

45 41 luokaopettajuudessa on ihan parasta tai opettajan työssä, että sitä aikaa ei oo määrätty, sitä aikaa, että sinun pitää olla tällöin työpaikalla ja sinä saat lähtee tällöin sieltä. H1 Öööh, vaihtelee paljon. Mutta niinkun, koen mielekkäänä, antoisana, totaa haastavana. Positiivisessa mielessä haastavana, mut on tietysti negatiivisessakin mielessä, mutta tarkotan sitä, että on haastetta. mut haasteena on se, et ois tarkotuksena saada lapset oppimaan. Antoisana tietysti ku tulee tämmösiä onnistumisen elämyksiä tai yllättää sinut positiivisesti.ja totaa, mut sitten taas, sitten taas, niin aika stressaavana, henkisesti, henkisesti yllättävän kuormittavana, että fyysisesti ei oo kuormittavaa työtä, mutta henkisesti on yllättävänki kuormittavaa. H2 Mm. No tällä hetkellä mä koen mun työn raskaana ja uuvuttavana jaaa semmosena että mää en saa siitä tarpeeks miellekkyyttä niinku arjessa. Ja sitte tuntuu että ehkä ei.. Ku kaikki puhuu sitä, että teillä on kymmenen viikon kesäloma niin. mä en oikeestaan edes oota sitä tavallaan. Tai mä en ehkä nää sitä kymmenen viikon kesälomaa sellasena palkintona. Tiiäkkö siitä työstä. H Palautumisen mekanismit TAULUKKO 3. Palautumisen mekanismien toteutuminen tyypeittäin Palautumisen mekanismit Tyyppi 1 Tyyppi 2 Tyyppi 3 Palautumisen riittävyys Riittävä Vaihteleva Riittämätön, mutta kehittynyt Rentoutuminen Tapahtuu ennen ja jälkeen töiden, riittävää Tapahtuu ennen ja jälkeen töiden, riittävää Riittämätöntä Psykologinen irrottautuminen Nykyään helppoa, konkreettisia toimia, ei puhu työasioista kotona Haaste, tekee paljon töitä kotona ja puhuu työasioista kotona Haaste, puhuu työasioista kotona Taidon hallintakokemukset Pitää tärkeänä, toteutuu harrastuksissa monipuolisesti Toteutuu monipuolisesti harrastuksissa Ei mainintaa Kontrolli vapaa-ajalla Pystyy vaikuttamaan hyvin Lapsi vaikuttaa Omassa toiminnassa kokee olevan kehitettävää, toiminnan sisältöön vaikuttaa hyvin Liikunnan määrään helppo vaikuttaa, omaa aikaa vaikea saada Lapsi vaikuttaa Lapsi vaikuttaa

46 42 Haastateltavat kokivat palautumisen riittävyydessä eroja. Erot kokemuksissa palautumisen riittävyydestä jakautuivat tyypeittäin. H1 koki palautumisen riittäväksi, kunhan sai tarvitsemansa oman ajan. Nii en kyllä tiiä, kyllä se arkipäivä on aika kaaottinen, kyllä se riittää se palautuminen mulle illalla, jos se on tunnista kahteen tuntiin, mutta jos se jää sen alle tunnin nii, nii ei se kyllä riitä. H1 H2 koki, että arkisin palautuminen ei ollut riittävää ja tiedostikin, että omassa toiminnassa olisi kehitettävää. Arkena se palautuminen ei oo riittävää, et ei tuu ehkä, että totaa tällä hetkellä ite ainaki tuntuu, että tässä vaiheessa lukuvuotta on sellanen stressi aika kova päällä ja sit semmonen ää ei tule levättyä tarpeeksi. Niin tota sitten se, se myös sitten, että kroppa on väsyneempi ja totaa ja sitten, ku oot stressaantunut... että sitä ei pelkällä nukkumisella, et arkisin niinku tota en, en ylipäätään arkisin nii se palautuminen ei oo niin hyvä, et viikonloppusin se on parempaa ja et pystyy nukkumaan niinku pidempään. Pidempään ja ei oo sellanen niinku, on vähä niinku kiireettömämpi. H2 H3 koki haastattelussa, että työjärjestelyjen myötä palautuminen on ollut helpompaa. Kirjoitelmassa kuitenkin hän koki palautumisensa riittämättömäksi viikolla ja viikonloppuisin. No iltasin mua on kyllä auttanu se, että mä teen, että siis me mennään (puoliso) kanssa yhteiskyydillä töihin. nii se on kyllä helpottanu sitä, että ei tarvii iltasi tehä töitä. Pääasiallisesti kerkee tehä kaiken töissä ja suunnittelee niinku pidemmälle sitä tulevaisuutta. Nii se on tosi paljon auttanu ja sillo on helpompi rentoutua esimerkiks iltasi. Ja nyt ehkä mä oikeesti jopa vähä rentoudun niinku työstä. Tuon järjestelyn myötä sanoisin, että palautuminen on niinku iltasin ja viikonloppusin parempaa. H3 Haastatteluista ilmeni, että ne, jotka kokivat työhyvinvointinsa hyväksi, kokivat myös palautumisen työpäivästään riittäväksi. Puolestaan ne, joilla työhyvinvoinnin kanssa ilmeni ajoittain haasteita, kokivat myös samankaltaisia haasteita palautumisen riittävyydessä. Myös työhyvinvointinsa heikoksi kokevat, kokivat myös palautumisen toteutumisen heikoksi. Rentoutuminen Haastatteluissa rentoutuminen näkyi kahdella eri tapaa. Haastateltavat pyrkivät tietoisesti eri keinoin vapaa-ajallaan rentoutumaan ja toisaalta rentoutumista tapahtui myös ikään kuin tiedostamatta esimerkiksi työmatkalla tai työpaikalle etuajassa menemällä.

47 43 H1 arki on lasten kanssa hektistä, ja hän haluaakin mennä työpaikalleen hyvissä ajoin, jotta kerkeää työpaikalla rentoutumaan ennen työpäivän alkua....et se tuntus musta ihan kauheelta, et mä tulisin vaikka varttia vaille tai kymmentä vaille, jos on joutunu joskus tulemaan nii tuntuu et se pää jo menee iha jotenki semmoseks kaao.. sillo tulee kiireen tuntu jo siitä aamusta. Kyllä se puol tuntia pitää vähintää ennen olla työpaikalla. Yleensä oon jo kyllä siinä viistoista, kakskyt yli seittemän. Et siinä kerkee jonkun pienen työhomman tehdä vaikka, käydä kopioimassa, mut et siinä jää hyvin aikaa sille olemiselle. En tykkää kiireistä, haluan rauhotua siellä työpaikalla, koska, tässäki on muute varmaa se, että ku kotonaha se lähtö on semmosta haipakkaa.siinä ei kerkee yhtään rentoutua nii ehkä siinä muuten tulee siinä työpaikalla sitten semmonen hetken huili ennen ku alkaa sitten se työ. H1 H2 koki pitkän työmatkan negatiivisena asiana, sillä se vei paljon aikaa. Samalla hän koki kuitenkin, että ajomatkalla pystyi rentoutumaan tai valmistautumaan henkisesti tulevaan työpäivään. Et se työmatka, sitä en koe kovin, sanotaan, et olis parempi, jos se olis lyhkäsempi. Mut siinä aamulle se työmatka, nii siinä kerkii kuitenki kuunnella radioo, siinä kerkii, kerkii aamullaki vähä niinku, en tiiä voiko sitä sanoa rentoutua, mutta tietyllä tavalla vähä sellanen niinku, vähä semmonen niinku, että siinä kerkii niinku niitä ajatuksia ehkä vähä sitten unohtaa tietyllä tavalla tai sitten tietyllä tavalla siinä on aikaa sitten, jos on tarvetta nii pystyy käymään niitä päivän tapahtumia myöski, ennakolta vähäniinku valmistautumaan. Että totaa. Et on hyvät ja huonot puolensa myös siinä pitkässä työmatkassa. H1 ja H2 kokivat, rentoutumisen kokemuksen riittäväksi. H1 koki rentoutuvansa perheen kanssa puuhastellessa, mutta toisaalta kaipasi ja järjesti illasta myös pari tuntia omaa aikaa käsitöiden puuhastelulle tai television katselulle. No just se perheen kanssa puuhastelu ja ne käsityöt ja tämmöset nii se on minun mielestä kyllä sitä parasta rentoutumista. Paitsi välillä pitää kyllä oikeesti keskittyä siihen, että lähtee myös sieltä kotoo pois, koska sitten sä nysväilet siellä, kokoaja kaikkee teen. Välillä tekee ihan hyvää oikeesti lähtee kotoo pois et sitten lasten kanssa just johonki ulkoilemaan vaikka. H1 H2:lla oli paljon ja monipuolisia rentoutumiskeinoja kuten liikkuminen, lukeminen, perheen kanssa ajan viettäminen, ruuan laittaminen ja musiikin kuuntelu. Ööh, liikkumalla, telkkaria kattomalla, lukemalla, saunomalla. Vietän aikaa lapsen kanssa, vietän aikaa puolison kanssa. Joskus jopa, jos on semmonen pystyy, monesti ruuan laittaminen on hyvin arkista ja se on semmonen, että onko pakko laittaa ruokaa, mut sit jos

48 44 joskus on semmonen nii jopa ruuan laittaminen on, musiikin kuunteleminen, se on kanssa rentouttavaa joskus. H2 H3 koki, että rentoutumisen riittävyys ei ollut riittävää. Haastateltava jopa kyseenalaisti rentoutumisen mahdollisuuden. Pienten lasten kanssako? H3 Hän koki liikunnan ja kavereiden näkemisen rentouttavaksi ja koki, että liikkumisen riittävyys olikin sovittavissa puolison kanssa. Hänestä ykin olo olisi kuitenkin paras rentoutumiskeino ja koki sen toteutumisen haasteelliseksi, minkä puuttuminen myös näkyi joka elämän osa-alueella. Kyllä se olis parasta rentoutumista, että sais olla yksin. Ilman niitä lapsia... Sen oman ajan saaminen, se on välillä vaikeeta. Ja sit sen kyllä huomaa. Että vähä niinku joka elämän osaalue alkaa nuupahtaa H3 Taidon hallintakokemukset Jos opettajalla oli oma henkilökohtainen positiivinen kokemus uuden taidon oppimisesta, hän piti sitä erittäin tärkeänä asiana ja halusi myös muille jakaa sen tärkeyttä ja koki sen voimaannuttavana tekijänä. Toisaalta taas, jos uuden taidon oppimisesta tai taidon hallintakokemuksista ei ollut itselle yhtä omakohtaista kokemusta, jäi aihe käytännössä käsittelemättä kokonaan. H1 koki uuden taidon oppimisen erittäin tärkeäksi, sillä oli saanut yliopistossa siihen liittyviä tärkeitä onnistumisen kokemuksia. Ja tuota sitte just tuo uuden oppiminen, että ku siellä tein tosi.. tein töitä niinku yliopistossa ja ku siellä huomas, että ei hitsi täällähän pärjää tosi hyvinki, ku vähä tekee hommia. Se oli mulle semmonen semmonen ihan outo kokemus, että pärjää kun tekee töitä. Ja just se, että se on mun elämän parhaita kokemuksia, ku se proffa pyys, et jäätkö jatkoopiskelemaan nii se oli niinku semmonen ihan että mitäh? Mitä? Ja ku gradu meni tosi hyvin niin siis mä innostuin siitä niin paljon, että just siitä ja haluun jakaa semmosta, et aina vaan voi oppia ja pystyä kun vaan niin ku haluaa vaan jotain asiaa. H1 nosti uuden taidon oppimisen osaksi harrastustaan, sillä esimerkiksi käsitöissä jatkuvan suunnittelun ja ideoiden etsiminen, käsityötaitojen kehittyminen ja remppaonnistumiset kuuluvat

49 45 vahvasti osaksi siihen. Hän piti myös uuden oppimista tärkeänä, sillä oli itse saanut tärkeitä onnistumisen kokemuksia uusien asioiden oppimisesta yliopistossa. Oon tosi kiinnostunut siitä (valokuvaus) ja piän sitä silleen tosi voimaannuttavana hommana, siinä haluaisin kyllä kehittyä.teen paljo käsitötä nii sit jos vähä ahistaa tai sellasta niin monesti rupeen niinku neulomaan taai sit just keräilen jotin ideoita mitä vois tehä, et se semmonen ideointiki on tosi tärkeetä. H1 kokee uuden oppimisen tärkeänä asiana ja siksi haluaakin jatkossa vielä opiskella. Ja sitten varmaan luulen, että opiskelen vielä jotakin avoimessa tai Tai en tiiä niinkään onko se tuon työn kannalta oisko se opiskelu siellä avoimessa vai just sen ittesä takia. Se semmonen uuden oppiminen on niin tärkeetä H1 Myös H3 koki jatkokouluttautumisen tärkeänä piristyksen tuojana omaan työhönsä ja näki sen myös mahdollisuutena päästä pois ns. arkisesta työpäivästään sekä tuovan työhön lisämotivaatiota. No ite mää yleensä haen sitä uutta motivaatiota esimerkiksi kursseilta, et joku koulutus tai, no ne yleensä piristää sitä arkea ku pääsee pois siitä tavallisesta. Nimenomaa pääsee pois. Pohjimmaisena erona uuden oppimisessa ja tulevaisuuden kouluttautumisessa oli kuitenkin taustalla se, että H1 koki opiskelun itseään varten tärkeänä, ei niinkään työtään varten, kun taas H3 näki opiskelun tärkeänä omaa työtään ja siihen saatavaa motivaatiota ja vaihtelua varten. H2 puolestaan harrasti erinäisiä lajeja vapaa-ajallaan ja nosti ajatuskartassaan uusien taitojen oppimisen esille. Kaukalopallon pelaamisessa luistelu, mailan käsittely ja pelin lukeminen oli nostettu uuden taidon oppimiseen. Muuten H2 ja H3 eivät nostaneet esille taidonhallintakokemuksia merkittävänä tekijänä. Kontrolli Kaikki haastateltavat kokivat pystyvänsä vaikuttamaan omaan vapaa-aikaansa melko hyvin. Omat lapset kuitenkin hankaloittivat vaikutusmahdollisuuksia hieman. No aika hyvin, ku lapset on jo isoja, jos ne ois tosi pieniä nii ois tää varmaa aika paljo kauheempaa. Ku ne on jo nii paljo isompia kummiski jo että. H1 H2 tiedosti myös omassa toiminnassaan kehitettävää. Mutta koki pystyvänsä vaikuttamaan itsessään vapaa-ajan toiminnan sisältöön.

50 46 No vapaa-aikaan pystyisin vaikuttamaan sillä tavalla, ettää tehostas sit työsentelyä. monesti vois tehä tehokkaammin ne työt. Sitte vapaa-aikaa, enemmä jäis vapaa-aikaa, ei tarviis niin paljoo tehä niitä asioita kotona.omasta mielestä sitten taas se, että mitä niinku vapaa-aikana haluaa tehä, pystyy vaikuttama iha siihe sisältöö. Pystyy vaikuttamaan ihan hyvin siihen. Että tottakai pienen lapsen kanssa joutuu, joutu vähä enemmän miettimään sitten sitä, että mitenkä, niitä menoja. Mutta eri tavalla, mutta muuten koen, että pystyy sitten siihen vaikuttamaan, että ihan. H2 H3 taas koki välillä vaikeaksi oman ajan saamisen, kuten tuli ilmi jo rentoutumiskohdassa. (ks. rentoutuminen) No sopimalla, sanotaanko kohtalaisesti. Liikunnan määrään pystyy yleensä vaikuttamaan sillai sumplimalla aikataulut, että kun perheellisenä on, nii sitten sen kaiken sovittaminen, mm. sen oman ajan saaminen, se on välillä vaikeeta. Ja sit kyl huomaa sen. Että vähäniinku joka elämän osa-alue alkaa nuupahtaa. H3 Näin ollen ne henkilöt, joilla oli esimerkiksi haasteita työajan rajaamisessa, kokivat myös tältä osalta haasteita vapaa-ajan kontrollissa. Toisaalta taas haasteita ilmeni myös siten, että henkilö ei välttämättä pystynyt kontrolloimaan kuin osittain vapaa-ajan toimintaansa, jolloin jäi kaipaamaan esimerkiksi omaa aikaa. Psykologinen irrottautuminen Psykologinen irrottautuminen on ollut kaikilla haastateltavilla enemmän tai vähemmän haasteena oman työuransa aikana ja sen asian kanssa on joutunut tekemään töitä omassa mielessään. H2 ja H3 kamppailevat toisinaan vielä työstä murehtimisen kanssa ja tämä vaikeuttaa myös työhön liittyvän ajattelun ja toiminnan lopettamista. H2 tiedostaa, että työstään murehtiminen on välillä täysin turhaa ja stressaavaa, mikä myös vaikeuttaa rentoutumista arkisin. Lisäksi hän kokee, että työhön liittyvän ajattelun ja toiminnan lopettaminen toteutuvat huonosti, sillä hän tekee melko paljon töitään kotona....töitä tulee tehtyä paljo kotona, ja siinä olis varmaa semmonen mitä pitäs kehittää, et sit se, mun mielestä toteutuu huonosti esimerkiksi työhön liittyvän ajattelu niin tota sitä tapahtuu paljon kotona ja sitten monesti asiat jää niinku junnaamaan, että pitäis, monesti pitää tehä ihan töitä siihen lopettamisen niinku, että nyt et ajattele enää sitä asiaa, että nyt annat sen olla. Et joutuu tekemään, muute ne jää päälle H2

51 47 H3 taas nostaa esille ajatuskartassaan sen, kuinka hankalat asiat nousevat aina iltaisi ja öisin esille. Hän kokee, että työhön liittyvän toiminnan ja ajattelun lopettamisessa auttaa liikunta ja tiedostaakin, että ilman liikuntaa työhön liittyvän ajattelun lopettaminen on hankalaa. Molemmat nostavat työstä murehtimisessa esille puolisolle asioiden purkamisen ja kokevat sen auttavan murehtimisen lopettamisessa....puoliso on kanssa opettaja niin hänen kanssaan pystyy keskustelemaan ammatillisista asioista. Varmasti tietyllä tavalla pystyy tukemaan eri tavalla, kun jos olis jollain eri alalla oleva, oleva sitten se puoliso.pystyy keskustelemaan niin sitten kun sen asian saat mielestä niin se ei sitten monesti. Voi olla, että kun sen asian saa käsiteltyä hänen kanssa, sen asian pystyy jättämään siltä osin niinku, et se auttaa tietyllä tavalla rentoutumaan. H2 H1 taas on saanut työstä murehtimista vähemmälle tietoisten toimintojen kautta, joilla pyrkii vahvistamaan työstään irrottautumista, jotka on kerrottu myöhemmin kohdassa 4.3 Oman toiminnan tiedostaminen osana työhyvinvointia. Lisäksi haastateltava kertoo pyrkivänsä tietoisesti välttämään työasioista puhumista vapaa-ajallaan.... no miehelläki on semmonen työ, jossa joutuu melko paljon ylittämään ihteesä, ihteesä, että tuota, nii sitte se, että pitää ihan keskittyä siihen, että ei tuotas sitä työtä kotiin ja sitä fiilistä. H1 Voimavarat TAULUKKO 4. Voimavarojen toteutuminen tyypeittäin Voimavarat Tyyppi 1 Tyyppi 2 Tyyppi 3 Henkilökohtaiset ominaisuudet Kaiken pohjalla hyvä fiilis itsensä kanssa Stressinsietokyky kehittynyt Omia vahvuuksia: huumorintaju, heittäytymiskyky ja pelisilmä Tärkein voimavara, mutta ei osaa itse vahvistaa, toisten palaute tärkeää Aineettomat hyödykkeet Raha: palkka riittämätön Raha: palkka riittämätön Raha: palkka riittämätön Aineelliset hyödykkeet Vähäinen rooli ajatuskartassa, toimeentulon uhka Isohko rooli ajatuskartassa, kuten työvälineet, koti, sauna ja auto Työvälineet suuressa roolissa ajatuskartassa ja haastattelussa Voimavarat Monipuoliset Monipuoliset Suppeahkot

52 48 Tärkeiden voimavarojen laadulla ja niiden toteutumisessa oli haastateltavilla kahden suuntaista jakaumaa. Voimavaroista tärkeimpänä H1 ja H2 pitivät ihmissuhteita, etenkin parisuhdetta, jonka eteen he näkivät myös tietoisesti vaivaa. No kyllähän tämmösen sosiaaliset suhteet on niinku se semmonen tosi iso asia mielestäni teen paljon työtä niinku parisuhteessa siihen, että ei niitä työjuttuja tois ja just, että minä hoen, että minä pystyn ja jaksan ja haluan tehdä näitä asioita H1 Minusta tärkein voimavara on varmasti tuo parisuhde. H2 H1 nosti myös esille, että kaiken taustalla vaikuttaa kuitenkin hyvä olo itsensä kanssa. Mutta isona asianahan täällä, niinku ensimmäisenä asiana kummiski, että on hyvät fiilikset ittesä kanssa, että sehän se on niinku näittenkin kaikkien pohjalla. H1 He molemmat löysivät myös henkilökohtaisista ominaisuuksistaan voimavaroja työtään ajatellen.... koen tämmösiks henkilökohtasiks ominaisuuksiks öö huumorintaju, tämmönen heittäytymiskyky ja sit tämmönen pelisilmä. Pelisilmä niinku arkisissa tilanteissa, et osaa vähän lukea millonka kannattaa toimi milläkin tavalla. Että kannattaako mennä huutamaan naama punasena jollekki oppilaalle, jonka näät olevan ihan räjähtämispisteessä vai kannattaako sun ottaa löysemmin siinä vaiheessa ja muutenkin, semmonen niinku, et minkälainen pelisilmä eri oppilaiden kohalla, et osaat lukee vähä sitä oppilasta ja tiiät minkälainen tapa on hälle niinku sopiva. H2...mä oon aina ollu sellanen tosi stressaaja, ja niin nyt on kyllä kasvanu sellanen stressinsietokyky ja just oman pään sisällä joutuu hirveesti tekemään töitä, että se ei alkais näkymään sitten siellä kotona ja purkautuis niinku miehiin ja lapsiin. H1 H3 nosti puolestaan tärkeimmäksi voimavarakseen henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten itsearvotus ja ammatillinen taito, jotka kumpuavat henkilöstä itsestään. Tällänen itsearvostus ja ammatillinen taito tai sen kokeminen on tärkee osa esim. työyhteisöä ja kokee ittesä hyväks siinä työssä. Se on mun mielestä sen kaiken pohja, että että viihtyy siinä työssä. Ja se lähtee lähinnä itestä. H3 Hän kuitenkin kokee vaikeaksi itse vahvistaa niitä ja näin ollen koki niiden kumpuavan esimiehen ja kollegoiden tuesta ja arvostuksesta.

53 49 musta on ite vaikeeta tavallaa niinku psyykata itteesä, että enemmä, jos tulee sitte lapsilta kiitosta siis näi, et olipa kiva tunti tai vitsi tää on hauskaa, jotenki siitä tulee sellanen niinku onnistumisen kokemus H3 Hän myös koki, että kollegoiden ja vanhempien rooli on tärkeässä osassa rakentamassa yksilön itsetuntoa ja ammatillista taitoa. Haastateltava ei kuitenkaan tällä hetkellä koe saavansa työssään riittävästi tukea ja arvostusta esimieheltä, kollegoilta tai vanhemmilta, jotta pystyisi luottamaan omaan osaamiseensa. Ja sitte, sitte tietysti kollegat tai vanhemmat, erityisesti kollegat, ne on kyllä tosi tärkeessä roolissa sillee, et jos he arvostaa sitä mun työtä ja näkee, että on niinku tärkee ja osaa luottaa siihen, että toinen osaa, kun antaa arvoo sille toisen työlle, nii se on niinku sssiiitä tulee sitä itsearvostusta enemmän. Sit jos toiset on kokoaja sitä mieltä et eeei ei oo hyvä, et osaa, mitä sä tämmöstä teet? Tai vanhemmat on jotenki hyvin kriittisiä tai semmosii kokoaja huohottamassa niskaan nii sitte, sit se on hirmu vaikee tavallaa ite pitää sitä selkärankaa Haastatteluissa ne henkilöt, joiden voimavarat olivat monipuoliset, ja jotka sijoittuivat tasaisesti elämän eri osa-alueille, kokivat työhyvinvointinsa hyväksi. Toisaalta henkilöt, joiden voimavarat olivat melko monipuoliset ja sijoittuivat eri osa-alueille, kokivat työhyvinvointinsa melko hyväksi. Näillä henkilöillä kuitenkin työhön itsessään liittyvät voimavarat korostuivat suhteessa muihin voimavaroihin. Työhyvinvointinsa heikoksi kokeva henkilö taas koki tärkeiksi voimavaroikseen ainoastaan töihin liittyviä asioita, kuten kollegoiden ja esimiehen tuen sekä resurssit. Vapaa-ajan toiminta Erityisesti liikuntaa harrastavalla henkilöllä palautumisen näkökulmasta tärkeä tekijä oli riittävä liikunnan määrä. H2 ja H3 kokevat liikunnan erittäin tärkeäksi osaksi omaa vapaa-aikaansa ja pyrkivät harrastamaan sitä usein. Toinen sitte mikä itelle on toinen tärkeä on sitten tuo, on sitten liikkuminen, et pääsee tai se liikunta on itelle hyvä tapa rentoutua H2 Tuotaa.. Varmaan se liikunta on se, se isoin juttu. H3 H1 puolestaan kokee liikunnan harrastamisen lukukauden aikana haasteelliseksi, sillä ei halua ottaa työpäivän lisäksi aikaa enää lapsiltaan pois ja tietää tämän ongelmaksi, joka tulisi ratkaista.

54 50 No sit täällä oli tämä vapaa-ajan toiminnasta, no liikunta on semmonen minkä kanssa painiskelen, että, että kyllä musta tuntuu vaikka sanotaan, että, että se ei oo siitä, että se on vaan tekosyy että aika ei riitä, nii minä en ihan oikeesti siitä, että en mä pysty enää irrottamaan puoltatoista tuntia kuntosalireissulla ottamaan mun lapsilta pois. H1 H1 kuitenkin kokee oman toimintansa vapaa-ajalla vastapainoksi verrattaessa omaan työhönsä. Hän harrastaa paljon käsitöitä ja kokee, että näkyvän asian eteneminen on hyvää vastapainoa työlle, jossa työn tulokset näkyvät melko hitaasti. Hän kokee oman arjen melko hektiseksi lasten kanssa ja tekeekin arjessa valintoja, esimerkiksi ottamalla omaa aikaa iltaisin, jotta siellä olisi myös hetkiä jolloin rentoutua. Että se on ihan selkeesti se, että mä oonki miettiny. siihenhä se liittyy et just semmonen näkyvien asioiden aikaansaaminen niinku aut.. tekee sen fiiliksen tai tulee se, et jotain on saanu aikaseks. Ja ku miettii vaikka tuon työn luonnettaki, nii ku siinähä tuntuu, että ei ne työn tulokset näy ihan oikeesti silleen kovinkaan helposti, että se on semmonen nii pitkäaikainen prosessi, nii jotenki kaipaa sitä, et saa valmiiks jotaki ja sit voi katella sitä vaikka maalattu seinä, että sainpas tuommosenki tehtyä.sitten ku lapset menee nukkumaan siinä kasin jälestä niin kyllä siinä pari kolme tuntia mä niinku istun sohvalla tai just jotai omaa hiljasta puuhastelua, katon jotai sarjoja tai jotai ihan hölynpölysarjoja ja neulon tai just semmosta et olla vaan, Että en pysty kuvittelemaankaa, että menisi yhtä aikaa nukkumaa, ku lapset menee. H1 Haastateltava kokee, että arjen hektisyys toisaalta mahdollistaa sen, että ei ole aikaa miettiä kotona työasioita, jos haluaa olla kotona läsnä omille lapsilleen. Ja että ei siinä kyllä kerkeis edes miettiä tai tehä edes mitään työasioita, että eihän se arki toimi jos, että nehän olis ihan heitteillä ne omat lapset siellä, jos siinä hyppäis sit johonki työjuttuun. H1 H2 harrastaa monipuolista liikuntaa kuten kuntosalia, kaukalopalloa ja lenkkeilyä ja pitää liikunnan harrastamista itselleen erittäin tärkeänä. Lisäksi hän harrastaa Pokemon Go:ta ja Netflixiä. Työn kaltaiseen ponnistelun loppumiseen yksilö kokee kuitenkin vaikuttavan negatiivisesti se, että hän tekee töitä kotonaan, joka taas vuorostaan vaikuttaa työstä irrottautumiseen negatiivisesti. Ja näistä totaa töitä tulee tehtyä paljo kotona ja siinä olis varmaan semmonen mitä pitäs kehittää, et sit se, mun mielestä toteutuu huonosti esimerkiksi työhön liittyvän ajattelu ni tota sitä tapahtuu paljo kotona ja sitte monesti asiat jää niinku junnaamaan, että pitäs, monesti pitää tehä ihan töitä siihe lopettamisee niinku, että nyt et ajattele enää sitä asiaa, että nyt annat sen olla. H2

55 51 Toisaalta taas yksilön kokema voimavara, oma lapsi, vaikuttaa positiivisesti siihen, että työn kaltainen ponnistelu vapaa-ajalla vähenee, sillä oman lapsen syntyminen on saanut huomaamaan työasioiden vähäpätöisyyden....pienen lapsen kanssa tietyllä tavalla omalla tavalla väsyttävää, mutta sitten myös monesti hänen kanssaan ne työjutut, että ne on ollu paljo vähäpätösempiä. Ne ei oo sillä tavalla, ne on jättäny vähä, että ei tule niin paljoa käytettyä aikaa sitte. H2 4.3 Oman toiminnan tiedostaminen ja kehittäminen osana työhyvinvointia Haastateltavien kokemuksissa työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät ja oman toiminnan tiedostaminen osana sitä nähtiin hyvinkin eri tavalla. Osa haastateltavista analysoi omaa toimintaansa ja löysi omasta toiminnastaan muutettavaa haastattelun aikana - osa haastateltavista ei taas kokenut oman toiminnan ja roolin merkitystä osana työhyvinvointia yhtä vahvasti. H1 ja H2 analysoivat omaa toimintaansa hyvinkin syvällisesti haastattelun aikana ja löysivät omasta toiminnastaan puutteita. H1 tiedosti, että liikunnan määrää tulisi lisätä ja miettikin, että työpäivien pituutta vähentämällä jäisi työpäivän jälkeen aikaa urheilla ja olla lasten kanssa. Tietysti tuossahan sitten vois semmonen kehittämisen kohde olla, että jos sais vaikka pidettyä vaikka lyhyemmän työpäivän. Meilläkin ku on vaan yks auto nii se on vaa sitte, että jos.. Nii sillee sitä saiski varmasti siihe (liikuntaan aikaa). H1 H2 taas tiedosti, että hänellä on puutteita riittävän levon saannissa, sillä yöunet sekä yleinen lepääminen jäävät liian vähäiseksi....monesti on ehkä semmonen, että sä itekki vois vaikuttaa siihen, että ku menis pikkasen aikasemmi nukkumaan nii oon huomannu sen, ku meet nukkumaan ja sit katot, että sulla on yheksän tai melkei kymmenenki tuntia siihen herästykseen nii sit sit on paljo levollisimmin mielin, et ai vitsi onpa ihana käyä nukkuu ku saa nukkua pitkään.se että muistas niinku levätä ja nukkua nii tottakai olis niinku virkeempi. Virkeempi ja se stressinsietokyky olis varmasti parempi, niinku väsyneenä ei siedä niin hyvin sitä stressiä.. H2 Haastateltavat tekivät myös tietoisesti töitä sen eteen, että eivät ajattele työasioitaan vapaa-ajalla.

56 52 Mut jossain vaiheessa oli sillen, että piti iha tietosesti tehä, että nyt et ajattele sitä tai otat vaikka jonku kirjan vaikka käteen tai otat sen ja käyt toho sohvalle istumaan ja tai sitten menet saunaan rentoutumaan. H2 H1 on ottanut käyttöönsä omakustanteisen työpuhelimen, jota ei käytä vapaa-ajallaan vaan laittaa sen heti töistä tullessaan työhuoneeseen työlaukkunsa kanssa piiloon, mikä mahdollistaa sen, että vapaaajalla ei tule mietittyä työasioita. No just iha hirveestihän siihe pitää ajatustyötä käyttää ja ihan tietoisesti rajottaa, että nyt en sinne Wilmaan mene tai en vastaa, vaikka tuo puhelin tuolla sois tai en ota, usein arkena en edes pura työkassia, eväsrasian otan sieltä pois ja heitän työkassin työhuoneeseen ja niinku laitan senki pois näkyvistä, että se ei oo siinä niinku ku kävelet, että tuossa tuoki nökötää. Että vien ihan piiloon sen kassin. Niin kyllä se, mä väitän, että aika hyvin jo onnistun tässä vaikka ei oo ihan hirveesti vielä työvuosia takana H1 Kaikki haastateltavat ovat viimeistään tänä keväänä huomanneet, että mitä vähemmän joutuu tuomaan töitä kotiin, sen paremmin pystyy erottamaan työ- ja vapaa-ajan toisistaan. Et nyt viime aikoina on ollu paljo semmosta, että ei oo tarvinnu tehdä töitä. Et ku tuut kotiin, niin monesti unohtuu, et sit, että totaa ei oo ei oo ollu tarvetta sillee tehdä edes mitään, mitään töitä. Mut jossain vaiheessa oli silleen, et piti ihan tietosesti tehä, että nyt et ajattele sitä tai otat vaikka jonkun kirjan. H2 No meillä on varmaan nyt ollu siis tuo työjärjestelyasia. Että oon tehny ne työt siellä töissä. Mutta se on varmaan se seuraava merkittävä, jos joutuu tuomaan ne kotiin (työt) nii on sit joku selkee aika millo ne sit hoitas. Et se ei oo sit just koko. Yritän välttää sitä, että se ei ole koko ajan mielessä. H3 Että ei voi kokoaikaa olla läsnä ja eeeei pysty. Perhe, pitää olla kummiski niinku sillä tavalla erottaa sen. Niin tuotaa, mutta sitten tavallaan se työn tekeminen ihan niinku se työn tekeminen pitää kuiteski jättää sinne työpaikalle. H1 Haastateltavat jakautuivat selviten työmäärän rajaamisessa kolmeen eri kategoriaan. Työmäärää rajattiin joko täysin tietoisesti, jolloin työjärjestyksenä oli kaikkien pakollisten asioiden hoitaminen ensimmäisenä, tämän jälkeen siirryttiin oppituntien suunnitteluun, jos siihen jäi aikaa. Työhyvinvoinnin heikoksi kokenut tai työhyvinvoinnin kanssa haasteita kokenut, eivät tietoisesti rajanneet työmääräänsä vaan ajateltiin, että työn rajaamista on esimerkiksi ennakoiva suunnittelu. Kolmantena tapana työmäärää rajattiin työuupumusoireilua kokiessa, jolloin ei ollut enää voimavaroja työn tekemistä varten. Tällöin hän jätti oppituntien suunnittelut jopa tekemättä, koska oli oppinut aiempien työuupumus oireiden myötä, että omaa jaksamista tulee kuunnella.

57 53 H1 teki tietoista rajausta työmäärässään siten, että teki ensin kaikki pakolliset asiat, kuten vanhempien ja koulun välisen yhteistyön ja sitten vasta siirtyi esimerkiksi tuntien suunnitteluun. Hän rajasi työmääränsä tietoisesti juurikin suunnittelun vähentämisellä, vaikka pitikin tätä huonona rajaamisen kohteena....mä tykkäisin suunnitella paljon ja koska koen, että ne suunnitelmat helpottaa ihan hirveesti. Ku on hyvät suunnitelmat nii se homma vaan menee. Mutta sehän se valitettavasti on mistä sitä sitten pitää vähentää. Koska yhteistyö vaikka huoltajan kanssa on hoidettava tai muut pakolliset asiat on hoidettava. H1 H2 ja H3 vastaukset eivät näin suoranaisesti kertonut sitä, kuinka he rajaavat työtään vaan pikemminkin kertoivat työnsä suunnittelusta tai miten työnsä toteuttaa. Ehkä mä yritän rajata sitä sillä, että mä suunnitelisin useemman päivän eteenpäin. Niin niin sillai niinku mietin mietin vähä valmiiks mitä sillä viikolla tulee... mulla on yleensä postit lapulla listalla, et mitä asioita mun pitää vaik torstaille niinku suunnitella, pitääkö mun monistaa joku moniste... ja sit mä tietysti ohjaajalle niitä myös annan, että auttavat siinä valmisteluasioissa. H3 Öö pyrin rajaamaan silleen, että että töistä vaikka että, että pyrin lähtemään sieltä. Tuli tuli jäätyä välillä osittain vähä turhaksi aikaa, minkä olis voinu hoitaa vaikka kotona. Että nyt on pyrkiny vaikka silleen, että tulee kotiin ja hoitaa sitten kotona ne asiat, jos mahdollista. Aikasemmi saatto olla sillee, että teki yömyöhään niitä töitä, mutta nykyää on sitte vähä. Tietysti nyt tuo, nyt ku on kotona nii haluaa haluaa olla tota niinku oman perheen kanssa enemmän aikaa ja on sillee, et on sillee et on pyrkiny, että tota kotona, että tekis sitte vähemmä iha tietosesti, jos ei oo aiva pakko. Nii tota sitte pyrkii niinku sitten ku on töissä, jos on hyppytunteja nii sitte tekemään aina työpäivän aikana joitaki asioita H2 Kuitenkin H2 kertoi haastattelussaan kokeneensa työuupumusoireilua aiempina työvuosinaan ja kertoi sen takia oppineensa kuuntelemaan omaa kroppaansa ja näin ollen ikään kuin pakon sanelemana rajaamaan myös omaa työmääräänsä. Niin totaa et se palautuminen ja se rentoutuminen et se on tosi, tosi tärkeetä. Ja et ei päästäs itteesä siihen niinku yli, siihe yli tilaan, et sit pitäs, nyt oon yrittäny sit tietosesti, et jos tuntuu vähä siltä, et on että, et yrittää niinku jättää joitakin asioita, semmosia asioita jotka ei oo niinku sillä hetkellä niin maata kaatavia asioita. Et et, pitää niinku jättää pois, et yrittää helpottaa sitte, et jos on vaikka oppitunti et tekee sitte sillee, että nyt ei oo suunniteltu tätä niin perinpohjin, mut et on pakko antaa itelle se, et joutuu sit siin valmis, joutuu tinkimää vähä siinä valmistelusta sitte. Et aina et välttämättä voi toteuttaa niitä megaluokan suunnitelmia, jos ei oo voimavaroja siihen. H2

58 54 Haastateltavilla oli suuriakin eroja siinä, millä tavalla ja missä roolissa työhyvinvointi nähtiin. H1 kokee, että työhyvinvointi on osa muuta hyvinvointia. Tai meillä oli muuten sellanen hyvä koulutus tästä, että niinku ihmisellä on yks elämä, että ei pitäs puhua niinku työelämästä, työhyvinvoinnistakaan välttämättä vaan se yks hyvinvointi niinku mikä on niillä töissä että siellä kotona. H1 H2 taas näkee, että työhyvinvointi koostuu monesta eri tekijästä ja työpaikalla olevat olosuhteet ja niiden tuomat voimavarat ovat osittain rakentamassa työhyvinvointia. Sitten tota tietysti noista voimavaroista, jos mietitään tämmösiä työhön vaikuttavia, hyvinvointiin vaikuttavia olosuhteita niin, niin totaa hyvät työolot on tottakai ja niihin liittyy sitten hyvä sisäilma, luokkatilat. H2 H3 taas kokee oman työhyvinvointinsa niin, että ei oikeastaan itse pysty siihen vaikuttamaan vaan työhyvinvointi tapahtuu ja koostuu työpaikalla. Mitä hittoo tässä on niinku järkee. Et must tuntuu, et se on niinku, ku must tuntu sillo ekalla kyläkoululla niinku, mä olin väärässä paikassa, et mä en päässy toteuttaa sillee itteeni, nyt ku mulla on tavallaa se niinku se ääh se fyysinen oppimisympäristö on tosi hyvä, siel on kaikkee hankkeita menossa, siel on läppärit ja tabletit ja kaikki sillei kunnossa, siel on sellasta osaamista mistä mä tykkään ja mitkä on niinku mullekki vahvoja, nii sit mä oon huonossa seurassa. Haastatteluissa ilmeni myös eroja siinä, kuinka yksilö lukee ympäristönsä palautetta. Esimerkiksi H3 kaipaa suullista positiivista palautetta, kun taas H1 tekee havaintoja sekä tarkkailee ympäristöstä tulevaa palautetta toiminnan onnistumisesta. Toisena osana on ne kollegat, miten ne sua arvostaa, et sit jos on semmosia tukevia ja tsemppaavia työkavereita niinku se auttaa tosi paljon jaksamaan paremmin. Musta se on ite vaikeeta tavallaan niinku psyykata itteesä, että enemm.., jos tulee sitte lapsilta kiitosta, siis näi, et olipa kiva tunti tai vitsi tää on hauskaa. Jotenki siitä tulee sellanen niinku onnistumisen kokemus. H3 Ja sitten niinku toisena voimavarana niinku tuon tai niinku itseluottamusasiana just no tuon työn näkökulmasta just se ku näkee, että lapset oppii, oppii siellä asioita, että vaikka välillä tuntuu, että eiihän tätä, eihän näille mene mikään perille.mutta sitte ku niitä näkyy niitä työn tuloksia, nii se on kanssa sitte iha huippu juttu ja sitte siitä tulee semmonen, että jes hyvä, onnistuin tässä. Ja se se, että jos ne lapset on niinku semmosia, näyttää, että ne viihtyy ja tykkää, se on minun mielestä semmonen ihan huippu juttu. H1

59 55 Lisäksi H1 ammentaa omasta elämästään tietoa ja ymmärrystä omaan työhönsä, jonka kautta saa itselleen onnistumisen kokemuksia. Mutta just oikeestaan sitten tavallaan voimavarana tuohon työhön, tuohon työssä liittyy muuten myös se, että on sitten taas no omat lapset ketkä on ekalla ja kolmosella, että nii siitä on saanu hirveesti näkökulmaa, sitä vanhemman näkökulmaa, että, ett just niinku siihen huoltajien väliseen yhteistyöhön, että siitäkin tulee sitten ihan semmosia onnistumisen kokemuksia. Tai ei oo kukkaa ainakaa iha hirveesti valittanu (nauraen) valittanu, että, että mitä sinä nyt tällee teet. H1 Lisäksi hän tekee konkreettisia toimia, joista saa itselleen palautetta siitä, että työskentely tuottaa tulosta..semmonen lista kaikista asioista mitä mun pitää vaikka tehä.. Ja tuotaa ja ehkä siinäkin on vielä muuten semmonen vielä juju, että ku ne on siinä listalla ne tehtävät työasiat nii onhan seki tavallaan, että ku sä saat vettää ne yli sieltä, tää niinku näkyy, et hei mää on tehny nyt näin paljo asioita. Vaikka tuntus, että ei oo tehny mitään niin sitten näkee vaan semmosen yliviivatun listan nii sehän on sitten hoksasin että se on varmaa siitä semmonen palkinto, että näkee, että ne hommat on tehty. H1 Omien havaintojen lisäksi H1 saa paljon työpaikallaan muilta positiivista palautetta sekä antaa sitä myös muille.... Itseluottamuksesta, nii mun mielestä hirveesti noussu just siitä, että ku tuolla työyhteisössä, no on PRO-koulu joo, mutta on muutenki iha hirmu hyvä työilmapiiri niin siellä niinku kehutaan toisia ihan hirveesti. Nii on pitäny opetella ottamaan sitä kehua vastaan ja sitten myös antamaan toisille hyvää palautetta. H1 H1 pyrkii omalla toiminnallaan eli työlistalla siihen, että vapaa-ajalla työasiat eivät pyörisi mielessä ja työskentely olisi mahdollisimman tehokasta.. joo tai ku mulla tää työhön liittyvä ajattelu ja toiminnan lopettaminen, niin tässä auttaa se, että mä oon semmonen listaihminen niin mulla on semmoset, semmonen lista kaikista asioista mitä mun pitää vaikka tehä ja yleensä teen aina perjantaisin seuraavalle viikolle ja ja tuota, ku mulla ne asiat on siin paperilla, mun ei tarvii pyöritellä niitä päässä ja mä oon vielä semmonen koodailia, mä koodaan aina sieltä, että mitkä on tärkeimpiä asioita, että nuo hoiat pois ja. Siis se luultavasti kuulostaa ja näyttää se minun lista, mutta siis se helpottaa ihan hirveesti. Mun ei tarvii pyörittää niitä asioita päässä, sitten ku on se työnteon aika niin mä katon, ahaa no tuo pitää tehdä tuosta ekana pois ja teen ja eikä mee aikaa siihen asioiden pyörittämiseen, että mitähän minun piti tehä, kun ne on siinä valmiina. Että tuota se on kyllä semmonen. Ihan oikeesti melkein tärkeimpiä työvälineitä (nauraen) tuossa hommassa H1 Myös H2 tiedostaa työskentelyn tehokkuuden tärkeyden ja näin ollen kokeekin sen itselleen kehittämiskohteeksi.

60 56 No vapaa-aikaan pystyisin vaikuttamaan sillä tavalla, ettää tehostas sit työsentelyä vaikka silleen, että, että tuotaa monesti vois tehä tehokkaammin ne työt. Sitte vapaa-aikaa, enemmä jäis vapaa-aikaa, ei tarviis niin paljoo tehä niitä asioita kotona. Kaikki haastateltavat ovat kokeneet ainakin jossain vaiheessa työhyvinvointinsa heikoksi. H1 ja H2 kokivat työuransa alussa työhyvinvoinnin heikoksi työuran alussa tulleiden uusien asioiden opettelun sekä kokonaiskuorman suuruuden takia. Kokemuksen ja oman kehityksen myötä he kuitenkin kokevat, että työhyvinvointi on kuitenkin kehittynyt. No just varmaa se ku se eka vuos oli se semmonen, mulla oli niin miljoona listaa tehtynä ku se oli niin kaikki uutta ja se pelko siitä, että tekeehän kaiken varmasti oikein ja kauheet paniikit arvioinnista ja kaikesta semmosesta mietti, että vaikka entäs, jos joku huoltaja kohta soittaa ja kysyy, että miksi olet tehnyt näin, nii ei tavallaa luottanu siihe, että osais perustella, mutta nyt on tullu just semmonen, että osaa kyllä perustella tai pyrin siihen, että osaan perustella ihan kaiken mitä työssä teen H1 No ehkä tietysti see, että tietyllä tavalla öö se kuormituksen määrä, että ku miettii ensimmäisenä vuonna. hyppäs siihe oravanpyörään nii sieltä tuli aika paljo sellasia uusia tekijöitä.. Ylityötunteja oli oli siinä vaiheessa, et aika paljon tuli siinä vaiheessa semmosia kuormittavia tekijöitä mitä en ollu, tietysti ensimmäistä vuotta, nii ei mitää hajua vaikka niistä luokanvalvojan, valvojana toimimisesta. koulurutiinit ja vanhempien kanssa toimiminen ja oppilaiden kanssa toimiminen, nii se oli niinku rutiininomaisempaa jo. ja sitten nyt tietysti nyt tämä kulunut lukuvuosi niin totatota tässä taas niin, sillä tavalla tuli niinku helpotusta, että ei ollu luokanvalvojuutta. Ja totaa on vähemmä työtunteja ja sit nyt oon saanu opettaa myös lukiossa nii se on tuonu semmosta vaihtelua, mukavaa vaihtelua. Ja totaa ehkä, ehkä sitten tietyllä tavalla osaa kuunnella myös sitä omaa, omaa kroppaa ja omaa jaksamista ehkä sitten niinku nyt paremmin ja tuntee itessä, tuntee ittesä vähä paremmin. H2 H3 on kokenut aina työhyvinvointinsa heikoksi ja hän kokeekin, että erinäiset ulkoiset tekijät ovat olleet pääroolissa heikkoon työhyvinvointiin. Niin niin jotenki se kokonaiskuorma oli tosi iso. Ja sitten tietysti kun oli ihan alotteleva, kun oli yhdysluokka ja vähän opettajia niin mulla ei ollu sitä saman luokka-asteen tukea niinku yhtään. Et mä luulen, et se lähti niinku siitä vähä niinku semmonen alamäki ja siel oli myös tosi haastavat vanhemmat. Et kaks vuotta mä kerkesin siellä tehä töitä ja molempina vuosina oli vanhempien kanssa sama asia. Et must tuntuu, et se vei sitä viimestäki motivaatiota tehhä sitä työtä. sillo mulla oli tosi haastava porukka ja se teki asiasta vaikeeta. Ja sillo oli myös tosi vähä resurssii tai oli resurssii, mut se oli huonoo. Ja nyt sitte ku on palannu takasi töihin (äitiyslomalta), mulla on eri porukka ja sen kanssa toimii, mutta kollegat on huonoja, nii tiiäkkö nii tulee taas että ei Mitä hittoo tässä on niinku järkee. Mä oon että, et ei kyllä tää kovin vahvasti oo lähteny. Nii, et mulla on tavallaa vähä käyny tässä alku-uran aikana niinku tosi monta semmosta vähä niinku joka näkökulmasta sitä työmotivaatiota ja työhyvinvointia heikentävää tekijää, vähä eri kohissa ja niinku eri aikaan, mut musta tuntuu, että mä en oo päässy vähäniinku lentoon siin touhussa. H3

61 57 Haastatteluissa ilmeni, että työuran edetessä omaa työskentelyään analysoimaan ja kehittämään kykenevien henkilöiden työskentely on muuttunut rutiininomaisemmaksi, omia rajoja on opittu tunnistamaan ja asettamaan, sekä työtehtäviä on pystytty priorisoimaan. Lisäksi joitain ulkoisesti kuormittavia tekijöitä, kuten luokanvalvojan vastuuta on jätetty pois, mikä vähentää kuormituksen tasoa. Toisaalta ne, jotka eivät pystyneet näkemään oman toiminnan ja roolin merkitystä työhyvinvoinnilleen, kokivat edelleen työhyvinvointinsa heikoksi. H1 on oppinut ensimmäisen työvuoden jälkeen, että opettajan ei tarvitse aina olla tavoitettavissa sekä oppinut tunnistamaan omat rajansa. Joo no sitten tässä on tästä työstä murehtimisesta, nii se on helpottanu tosi paljon, ku sanoin että nyt osaa ottaa sen ehkä sillä tavalla että ne oppilaat ei tarvii minua vapaa-ajalla, niillä on ne omat aikuiset siellä ketkä hoitaa niitten asiat ja että ei oo sellanen tarve, että pitäs olla kokoaja tavotettavissa. Mutta tässäkinhä on sellasia huoltajia, jotka ei niinku ymmärrä, että olen ehkä vapaa-ajalla, että oon joutunut ottamaan ihan niin sanotun työpuhelimen käyttöön, vaikka työnantaja ei sitä maksakkaan. Mutta tuota. että ja antanu sitten sen numeron huoltajille. Että en kestä sitä, että yhdeksän aikaan tulee whatsapp viestiä henkilökohtaseen puhelimeen huoltajilta ihan jonniin joutavista asioista, koska ne työasiatha palautuu just sillä hetkellä sitten mieleen. H1 Hänen työpaikallaan annetaan paljon positiivista palautetta ja kokeekin, että on täytynyt oppia ottamaan vastaan positiivista palautetta, mikä on myös kasvattanut yksilön itsetuntoa osaamistaan kohtaan. Nii sitte tavallaa oppinu myös ottamaan sitä kehua sitten vastaan, ku mäki oon vähä semmonen, että no en mä en mä nyt tätä, että tuossahan tuo tapahtu vaan. Niin on pitäny opetella ottamaan sitä kehua vastaan ja sitten myös antamaan toisille hyvää palautetta, että se on niinku semmonen ollu. Niinku just semmonen voimavara iha oikeesti H1 H1 on tehnyt paljon konkreettisia tekoja huomattuaan ensimmäisenä työvuotenaan ja opiskeluvuosinaan, että ei pystynyt olemaan läsnä kotonaan....niin se eka lukukausi tai siis vuosi, niin musta tuntu, että ei ollu niinku yhtään läsnä niille omille lapsille, että kokoaja pyöri mielessä ne työasiat ja miten toimia, että vähä semmonen sumuinen, sumuisia on ne vuodet se eka työvuosi nii se on kans semmonen, että ei ihan hirveesti muistikuvia siitä, että mitä on niinku kotona tapahtunut. H1 Mutta nyt toisena työvuotenaan hän on oppinut sulkemaan työasiat pois mielestään ja luottamaan itseensä sekä ymmärtänyt, että ei aina tarvitse olla huoltajien tavoitettavissa.

62 58 Mutta niinku tää toinen vuos on huomattavasti, että pystyy jättämään ne työasiat pois, pois ja ei ota niinku sitä stressiä. On oppinu, että ei tarvii aina olla niinku huoltajien tavotettavissa ja ja luottamaan itteesä, että ihan varmasti toimin oikein vaikka sanomista saattas tullakki jostaki. H1 Myös H2 on oppinut työuupumusoireilun myötä, että työn ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan on eriarvoisen tärkeää. Koska sitten, itellä ollu joskus, itellä joskus aikasempina vuosina ollu semmonen, että tosi, tehny pitkää työpäivää ja painanu sitten iltamyöhään töitä kotona niin, sit se on tosi kuluttavaa. Kuluttavaa, että helposti tulee tuommosta työuupumusta sitten siinä ja tota ja sit että tota hirmu tärkeetä olis, että sais, että sais tietyllä tavalla erotettua toisistaan H2 H3 on kevään aikana muuttanut työjärjestelyjään siten, että pidentää työaikaansa työpaikalla molemmista suunnista. Tämä on mahdollistanut sen, että työt ovat pääsääntöisesti kerennyt tehdä työpaikallaan eikä niitä ole tarvinnut tuoda kotiin, jolloin työasiat eivät pyöri enää vapaa-ajalla mielessä. No nyt oon kyllä huomannut, että se on tosi tärkee asia (työ- ja vapaa-ajan erottaminen). Koska sit jos usein opettajana joutuu tuomaan niitä töitä kotiin tai on tuonut useemman vuoden jo, nii se kuitenki pyörii vapaa-ajalla sun päässä kokoajan. Että sä et oikeestaan oo niinku vapaalla. Vaan sä mietit, että sulla on se lista siellä päässä, että vielä pitää hoitaa tuo ja tuo ja tuo, et se lista on joko samalle illalle tai sit sunnuntai-illallelle tai jollekki muulle päivälle, ne on niitä tekemättömiä töitä. Sellanen selvä raja, mut mitä selvemmäks sen pytyy tekemään, nii ite on huomannu, että sitä paremmin sä pääset irti tavallaa sen illanki aikana irti siitä hommasta. H3 Kuitenkin heikon työhyvinvoinnin kokemuksen seurauksena H3 on alkanut suunnittelemaan alan vaihtoa. Ja kun mulla on niin voimakkaasti ollut nyt se kokemus, että ei oo päässy lentoon, nii ehkä se on sit, et on ruvennu sitä alan vaihtooki miettii, et jos neljä vuotta on tehny ja ei oo yhtään saanu sitä kokemusta, et hei vitsit tää on hyvä juttu nii kannattaaks sitä enää sitte. Että saisko sitä jossai muussa työssä useemmin sitten semmosen kokemuksen, että mä oon hyvä tässä, mua arvostetaan ja mä teen tätä työtä oikein. H3

63 59 Osa ihmisen yleistä hyvinvointia Oma rooli nähdään osana työhyvnvointia ja sitä pyritään kehittämään Työhyvinvointi koetaan hyväksi Työhyvinvointi Työhyvinvointi koostuu eri osaalueista ja tekijöistä Oma rooli nähdään osana työhyvinvointia osittain ja sitä pyritään kehittämään Työhyvinvinti koetaan vaihtelevaksi Työhyvinvointi kuuluu vain työpaikalle Omaa roolia ei nähdä osana työhyvinvointia, eikä pyri kehittämään sitä Työhyinvointi koetaan heikoksi KUVIO 11. Oman toiminnan merkitys osana työhyvinvoinnin käsitystä

64 60 5 POHDINTA Tässä luvussa pohdin tutkielman tuloksia, sen uskottavuutta, jatkotutkimusideoita sekä merkittävyyttä. 5.1 kohdassa tarkastelen tutkimuksen keskeisimpiä sekä ajatuksia herättäviä tuloksia tutkimuskysymyksittäin sekä vertaan niitä jo aiempiin tutkimustuloksiin. Alaluvussa 5.2 pohdin tutkimukseni luotettavuutta sekä laadullisuutta. Alaluvussa 5.3 esittelen jatkotutkimusideani ja tutkimuksen merkittävyyttä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka nuoria opettajia voi tukea oman työuransa aikana sekä antaa jopa konkreettisia vinkkejä työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi. 5.1 Sisällöllinen tarkennus Työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä oli tarkoitus selvittää mitkä tekijät vaikuttavat nuorten opettajien kokemukseen työhyvinvoinnista. Tutkimuksen mukaan nuorten opettajien työhyvinvointiin vaikuttaa eniten työhön itsessään liittyvät asiat niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Aineistosta ilmenneitä tekijöitä olivat työpaikkasidonnaiset tekijät (kuten esimieheltä saatu tuki, oppilaat, vanhemmat, kollegat, työilmapiiri); työstä saatu palaute ja koettu arvostus (arvostus, tuki, motivaatio, oma osaaminen), työviihtyvyyden sekä työtyytyväisyyden kokemus (vaikuttaa vahvasti se, kuinka työn haasteellisuus sekä vastuullisuus koetaan), sosiaalinen työhyvinvointi (ilmapiiriongelmat, henkilöristiriidat) sekä kokemus palautumisen merkityksestä. Lisäksi tutkimuksen mukaan nuoret opettajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppikategoriaan, joiden mukaan pystytään luokittelemaan heidän työhyvinvointiinsa liittyvät tekijät ja se, kuinka yksilö kokee pystyvänsä itse vaikuttamaan omaan työhyvinvointiinsa.

65 61 Aiempien tutkimusten mukaan työhyvinvointi koostuu psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta työhyvinvoinnista (Virolainen 2012). Vaikka tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää psyykkisen työhyvinvoinnin ja tätä kautta psykologisen palautumisen näkökulmasta työhyvinvointia, myös tässä tutkimuksessa ilmenee, että opettajat kokevat vahvasti sosiaalisen työhyvinvoinnin vaikutuksen omassa työhyvinvoinnissaan. Samanlaista tutkimustulosta on saanut myös Elo (2002), jonka mukaan työhyvinvointia heikentäviä tekijöitä ovat ilmapiiriongelmat sekä henkilöristiriidat (Elo 2002), jotka kuuluvat sosiaaliseen työhyvinvoinnin piiriin. Aiempien tutkimustulosten mukaan myös opettajien kuormittavuutta lisäävät esimerkiksi tuen ja palautteen puute, työkuormituksen ja paperitöiden suuri määrä sekä työn arvostuksen puute. Lisäksi työhyvinvoinnin ongelmiin vaikuttaa myös työympäristö, oppilaat ja opettaja itse. (Launis &n Koli 2007.) Myös tämä tutkimus osoitti, että esimerkiksi työstä saatu positiivinen palaute lisäsi työhyvinvoinnin kokemusta, kun taas arvostuksen ja palautteen puuttuminen oli puolestaan yhteydessä negatiiviseksi koettuun työhyvinvointiin. Työhyvinvointiin nähtiinkin vaikuttavan eniten itse työpaikkaan liittyvät tekijät. Tutkimuksesta ilmeni, että työtyytyväisyys ja -viihtyvyys ovat suoraan yhteydessä koettuun työhyvinvointiin. Tutkimuksen mukaan työtyytyväisyyteen ja työviihtyvyyteen vaikuttaa vahvasti yksilön suhtautumistapa työn haasteellisuuteen ja vastuullisuuteen. Vastaukset vahvistivat aiempien tutkimusten kuvaa työtyytyväisyyden rakentumisesta, joissa on painotettu nimenomaan tarpeiden tyydytyksen näkökulmaa: työn haastavuuden on tyydytettävä yksilön tarpeita työnsä suhteen (ks. esim. Mäkikangas, Feldt & Kinnunen 2005). Toisaalta taas kyseistä tulosta selittää myös se, että itsensä positiivisesti ydintulkitseva ihminen antaa arvoa itselleen, luottamusta omaan suoriutumiseen ja pystyvyyteen, (Judge ym. 2003; Kammeyer- Mueller ym. 2009) joka johtaa siihen, että vahvat persoonallisuuden voimavarat saavat yksilön tulkitsemaan vaativankin tilanteen haasteena eikä esimerkiksi stressitekijänä (Mäkikangas 2007). Aineiston mukaan voidaan päätellä, että työhyvinvointi nähdään sijoittuvan pääsääntöisesti työpaikalle, jolloin palautumisen roolia ei nähty itsessään työhyvinvointiin vaikuttavana tekijänä, mikä on vastakkainen tutkimustulos esimerkiksi Sluiterin ym. (1999) tutkimuksen kanssa, jonka mukaan työntekijän tunne riittämättömästä palautumisesta ennustaa esimerkiksi myöhemmin ilmeneviä erinäisiä psykosomaattisia oireita, työuupumusta sekä työpaikan vaihtoa. Kirjoitelmat kuitenkin osoittavat, että työhyvinvoinnin hyväksi kokevat pitävät palautumisen merkitystä suuremmassa roolissa, mitä työhyvinvoinnin heikommaksi kokeva, mikä taas toisaalta on yhtenäinen tulos Sluiterin (1999) kanssa.

66 Palautumisen kokemus osana työhyvinvointia Toisena tutkimusongelmana oli tarkoituksena selvittää millä tavalla palautumisen kokemukset ovat yhteydessä nuorten opettajien kokemaan työhyvinvointiin. Tutkimusaineisto osoitti, että riittävä palautumisen kokemus liittyy vahvasti hyvään työhyvinvoinnin kokemukseen. Tulokset vahvistavat kirjallisuudesta saadun kuvan palautumisen merkityksestä osana työhyvinvointia. Esimerkiksi Kinnusen ja Feldtin (2009) mukaan palautumisen estyminen voi muodostaa yksilölle pitkäaikaisia hyvinvoinnin ongelmia kuten työuupumusta. Voimavarat Tutkimuksen mukaan voimavarojen laadulla, monipuolisuudella sekä ponnisteluilla voimavarojen eteen oli vaikutusta työhyvinvoinnin kokemukseen. Kuitenkaan työhön liittyvien voimavarojen puuttuminen ei vaikuttanut työhyvinvoinnin kokemukseen. Henkilöt, jotka kokivat työhyvinvointinsa hyväksi, tai joiden työhyvinvointi oli kehittynyt, pitivät tärkeimpinä voimavaroinaan ihmissuhteita ja perhettä. Ihmissuhteista korostettiin erityisesti parisudetta. Lisäksi näiden voimavarojen ylläpitämiseksi haluttiin nähdä vaivaa, jolloin tärkeinä pidetyt voimavarat myös onnistuttiin saavuttamaan ja säilyttämään. Tutkimus osoitti, että omien vahvuuksien ymmärtäminen ja tunnistaminen ovat positiivisessa yhteydessä työhyvinvoinnin kanssa. Tulos korostaa työntekijän omavastuuta ja oman toiminnan merkityksen ymmärtämistä. Haastatteluista nousi kuitenkin esiin, että tärkeimpänä voimavarana pidetyn, ulkoisesta palautteesta rakentuvan itsearvostuksen, merkitys palautumiselle oli negatiivinen, jos työntekijä ei saanutkaan positiivista palautetta. Tämä puolestaan korostaa yksilölle ulkoisten tekijöiden merkitystä. Tulos on yhteneväinen aihepiirin aiemman tutkimuksen kanssa, jossa persoonallisuuden voimavarat on ymmärretty melko pysyviksi ominaisuuksiksi (ks. esim. Rosenberg 1965; Bandura 1977). Yksilön ydintulkintaa ei ole helppo muuttaa suuntaan tai toiseen: mikäli ydintulkinta itsestä on negatiivinen, yksilö kaipaa positiivista ulkoista palautetta, jotta voi uskoa omaan pystyvyyteensä. Yksilön itsestään tekemä positiivinen ydintulkinta, heijastuu esimerkiksi luottamuksena omaan suorittamiseen ja pystyvyyteen. (Judge, Bono, Erez & Thoresen 2003; Kammeyer-Mueller, Judge & Scott 2009).

67 63 Tutkimus korostaa voimavarojen monipuolisuuden tärkeyttä, sillä monipuoliset voimavarat, ja niiden sijoittuminen monipuolisesti elämän eri osa-alueille, vaikuttavat positiivisesti työhyvinvoinnin sekä palautumisen kokemukseen. Aiempien tutkimusten mukaan yksilön monipuoliset voimavarat suojaavatkin voimavarojen menetykseltä paremmin, sillä yksipuoliset voimavarat altistavat uusille voimavarojen menetyskierteille. Palautumista edesauttaa monipuolisten voimavarojen hankkiminen, uhattujen voimavarojen vahvistaminen ja jo menetettyjen voimavarojen palauttaminen. (Hakanen 2004; Kinnunen & Feldt 2009.) Tutkimuksen mukaan erityisesti parisuhteen pitäminen tärkeänä voimavarana on ollut yhteydessä koettuun hyvinvointiin, mitä voikin selittää Brummelhuisin ja Bakkerin (2012) tutkimustulos, jonka mukaan yhteinen tekeminen puolison kanssa on ennustaa työstä irrottautumista ja rentoutumisen kokemuksia vapaa-ajalla. Tutkimus antaakin viitteitä yksipuolisten voimavarojen yhteydestä heikkoon työhyvinvointiin. Voimavarojen ja heikon työhyvinvoinnin yhteys voi olla seurausta myös voimavararepertuaarinsa yksipuoliseksi tunnistavan henkilön suppeammasta voimavarojen ymmärtämisestä. Näin ollen yksilö voi kokea vaikutusmahdollisuutensa suhteessa omiin voimavaroihinsa heikommiksi, kun voimavarat käsitetään vain työpaikkaan liittyviksi tekijöiksi. Yksipuolinen ymmärrys voimavaroista voi luoda näköalattomuutta, jolloin heikko työhyvinvointi voikin olla seuraus jo pelkästä kokemuksesta yksipuolisista voimavaroista, riippumatta voimavaroista ja niiden vahvistamisesta sinänsä. Aineistoista ilmeni mielenkiintoinen seikka voimavarojen toteutumisesta tai niiden toteutumattomuudesta suhteessa työhyvinvointiin. Työpaikkaan liittyvien voimavarojen toteutuminen ei ollut suoraan yhteydessä työhyvinvoinnin kokemukseen. Aiempien tutkimusten mukaan uusien sisäisten voimavarojen, kuten pystyvyysuskon, energian sekä positiivisen mielialan hankkiminen auttavat palauttamaan uhatuksi tulleita voimavaroja (Siltaloppi & Kinnunen 2007, 32-33). Vaikka haastateltavilla toteutui aiemmin paremmin tärkeänä pitämät työpaikkaan liittyvät voimavarat, työhyvinvoinnin kokemus oli kuitenkin ollut heikompaa mitä nyt, joten voidaan päätellä, että yksilön olettamien tärkeiden voimavarojen sijasta työhyvinvoinnin kokemukseen onkin vaikuttanut enemmän muut tekijät, kuten sisäiset voimavarat, joita ovat energia ja positiivinen mieliala (Sonnentag ja Fritzi 2007, ). Tämä selittää voimavarojen monipuolisuuden ja toteutumisen ohella sitä, miksi positiivinen mieliala ja asenne teen, koska pystyn ylläpitää hyvää työhyvinvoinnin kokemusta, vaikka yksilön voimavarat olisivat uhattuna, sillä sisäiset voimavarat mahdollistavat niiden palautumisen parhaiten.

68 64 Palautumisen mekanismit Aineiston mukaan psykologisen palautumisen eteen tuli tehdä tietoisesti töitä, jotta työstä irrottautuminen onnistuisi mahdollisimman hyvin. Palautumisen kannalta rentoutuminen ennen ja jälkeen työpäivän sekä monipuoliset rentoutumiskeinot vaikuttivat positiivisesti palautumisen kokemukseen. Myös yksilön oma kokemus taidonhallintakokemuksista vaikutti vahvasti siihen, miten merkittävänä palautumisen tekijänä se koettiin. Kontrollin määrän riittävyyteen vaikuttivat kaksi tekijää; se miten paljon oman toiminnan seurauksena jäi vapaa-aikaa sekä minkä verran yksilö pystyi vaikuttamaan vapaa-ajan sisältöön. Tämän lisäksi palautumisen kokemukseen vaikutti voimavarojen yhtenäisyys palautumisen mekanismien kanssa. Tutkimuksesta ilmeni, että kaikilla tutkimukseen osallistuneilla on ollut jossakin vaiheessa työuraansa haasteita psykologisen irrottautumisen näkökulmasta. Aiemman tutkimuksen mukaan palautumisen onnistumista vaikeuttaa suuret työn vaatimukset (Sluiter ym. 1999), joka kasvattaa esimerkiksi riskiä tuoda töitä kotiin, jolloin keskeneräiset työtehtävät jäävät helposti mielen päälle (Cropley ym ) Aineiston perusteella voidaankin olettaa, että työstä irrottautumisen eteen täytyy tehdä tietoisesti töitä, jotta se onnistuisi mahdollisimman hyvin. Työstä irrottautumista helpotti esimerkiksi töiden jättäminen työpaikalle, kotona työasioiden pohtiminen sekä selvän rajan tekeminen työ- ja vapaa-ajan välille. Negatiivisesti työstä irrottautumiseen vaikutti esimerkiksi työn tekeminen kotona. Aiempien tutkimustulosten perusteella vapaa-ajalla esimerkiksi työtehtävien suunnittelu sekä työsähköpostiin vastaaminen kuormittavat samoja fysiologisia prosesseja, mitä työssäkin ja näin ollen kuormittuminen jatkuu myös vapaa-ajalla (Sonnentag & Fritz 2007). Sekä työhyvinvointinsa heikoksi, että vaihtelevaksi kokevat henkilöt kokivat, että työasioista puhuminen vapaa-ajalla puolisolle on hyvä tapa irrottautua työstä. Tutkimustulosta voi selittää esimerkiksi Kinnusen ym. (2017) näkemys siitä, että ratkaisukeskeisesti työasioista pohtiminen voi auttaa ongelman selviämisessä. Kuitenkin työhyvinvointinsa hyväksi kokenut, piti tärkeänä seikkana, että työasioista ei puhuta kotona, mikä on yhtenäinen tulos Rookin ja Zijlstran (2006, ) kanssa, sillä työasioista negatiivisesti ajatteleminen ehkäisee ja jopa estää palautumista. Tutkimuksen mukaan työntekijän rentoutuminen ennen ja jälkeen työpäivän lisää palautumisen kokemusta. Lisäksi palautumisen kokemukseen vaikuttaa positiivisesti mahdollisimman monipuoliset rentoutumiskeinot kuten urheilu, musiikin kuuntelu, yksin oleminen sekä käsityöt. Sonnentagin ja muiden mukaan (2008) erilaisia rentoutumiskeinoja on esimerkiksi musiikin kuuntelu tai liikkuminen luonnossa. Rentoutumisen kautta tulleiden myönteisten tunteiden on nähty vaikuttavan vähentävästi

69 65 työn kuormituksen aiheuttamia kielteisiä tunteita (Sonnentag ja Frizt 2008). Sonnentagin ja Fritzin (2007) mukaan rentoutumisella on yhteyksiä myös vähäiseen palautumisen tarpeeseen, psyykkiseen oirehtimiseen, väsymykseen sekä vähäisiin uniongelmiin. Myös aineiston mukaan rentoutumiskeinojen yhtenäisyys voimavarojen toteutumisen kanssa vaikutti positiivisesti työhyvinvoinnin kokemukseen. Aiemmat tutkimukset voivatkin selittää sitä sillä, että positiiviset tunteet, väsymättömyys ja vähäinen palautumisen tarve edesauttavat esimerkiksi ihmissuhteiden ylläpitoa ja taas vahvat voimavarat vähentävät palautumisen tarpeen kokemusta (ks. voimavarat.) Taidonhallintakokemuksien merkityksellisyyteen ja toteutumiseen vaikutti se, millainen omakohtainen kokemus yksilöllä oli uuden taidon oppimisesta ja taidon hallintakokemuksista. Uusien asioiden opiskelu vaatii ponnisteluja, mutta se myös samalla vahvistaa luottamusta yksilön omiin taitoihin sekä vaikuttavan positiivisesti esimerkiksi vähäiseen väsymykseen ja palautumisen tarpeeseen (Sonnentag& Fritz 2007). Tämän tutkimuksen tulos on yhteydessä aiempiin tutkimustuloksiin, sillä opettaja, joka oli saanut positiivisia kokemuksia uusien asioiden oppimisesta, uskoi myös siihen, että kuka vaan pystyy oppimaan ja tekemään mitä vain, jos vain haluaa, jolloin on muodostunut usko omiin taitoihin. Lisäksi tutkimustuloksen perusteella pystyi päättelemään, että omilla kokemuksilla ja merkityksillä uuden taidon oppimisesta oli vaikutusta myös työhyvinvoinnin kokemukseen. Tutkimus osoitti, että kaikki haastateltavat kokivat pystyvänsä vaikuttamaan vapaa-ajan toimintaan melko hyvin, mutta lapset ja perhe vaikuttivat osaltaan kaikilla menojen suunnittelussa. Ilmeni, että vapaa-ajalla tapahtuvaan kontrolliin määrään vaikuttivat kaksi eri tekijää, oma toiminta sekä osittainen mahdollisuus kontrolloida vapaa-aikaansa. Myös Sonnentagin ja Frizin (2007) mukaan palautumista edistää se, minkä verran yksilö pystyy itse päättämään mitä tekee ja milloin sekä kuinka paljon, sillä kontrolli edistää yksilön hyvinvointia. Optimaaliseen työstä palautumiseen vaikuttaa se, kuinka paljon yksilöllä on mahdollisuuksia käyttää omaa aikaa sekä tekemisen laadusta. (Meijman & Mulder 1998, Ziljstra & Sonnentag 2006). Lisäksi voimavarojen toteutumiseen vaikutti positiivisesti se, että perheen kanssa olo koettiin myös rentoutumiskeinoksi, jolloin rentoutuessaan he myös vahvistavat tärkeänä pitämiään voimavaroja (ks. voimavarat). Myönteisen tilan vahvistumisen myötä voidaan tutkimustuloksen perusteella olettaa, että se vahvistaa myös voimavaroja, sillä hyvin rentoutunut ihminen kokee myös itsensä levollisemmaksi (Sonnentag, Binnewies & Mojza 2008) sekä se on yhdistetty vahvasti myös esimerkiksi vähäiseen psyykkiseen oirehtimiseen ja palautumisen tarpeeseen (Sonnentag & Fritz

70 ) ja näin ollen tärkeänä koettu voimavara vähentää esimerkiksi stressin kokemusta ja palautumisen tarvetta Oman toiminnan ymmärtäminen osana työhyvinvointia Kolmannen tutkimuskysymyksen tarkoituksena oli selvittää oman toiminnan tiedostamisen merkitystä osana työhyvinvointia. Tutkimuksen mukaan oman toiminnan ymmärtämisellä on suuri vaikutus siihen, miten yksilö kokee työhyvinvointinsa. Aineistosta ilmeni, että työhyvinvoinnin kokemukseen vaikuttaa suuresti oman toiminnan analysoiminen (toiminnan kehittäminen), työmäärän tietoinen rajaaminen (vapaa-ajan määrä), omien työskentelymuotojen kehittäminen (palaute työn etenemisestä), sekä näin ollen oma ammatillinen kehittyminen (toimintatavat, rutinoituminen, itseluottamus). Lisäksi työhyvinvoinnin kokemukseen vaikutti vapaa-ajan harrastuneisuus (rentoutuminen, työstä irrottautuminen) sekä positiiviset tulkinnat ympäristön palautteesta. Tutkimuksen mukaan kaiken tämän taustalla vaikutti se, kuinka työhyvinvointi koetaan eli se, kuinka yksilö koki pystyvänsä vaikuttamaan omaan työhyvinvointiinsa. Tutkimuksen mukaan yksilön työhyvinvoinnin kokemukseen vaikuttaa vahvasti se, miten yksilö pystyy analysoimaan ja pohtimaan omaa toimintaansa ja näin ollen myös muokkaamaan sitä työhyvinvointia tukevammaksi. Aineiston mukaan työmäärän tietoisella rajaamisella näyttäisi olevan yhteys hyvään työhyvinvoinnin kokemukseen, sillä työn rajaamiseen suhtautuminen ja sen tietoiseksi tekeminen vaikuttavat vahvasti siihen millä tavalla työmäärää pystyy ja osaa rajata. Tutkimustulos on yhtenäinen Sonnentagin ja kumppanin (2005, 2010) kanssa siitä että, esimerkiksi työn- ja vapaa-ajan heikkojen aikarakenteiden ja pitkien työpäivien myötä psykologisesti irrottautuminen on vaikeutunut huomattavasti, mikä johtaa helposti työstä murehtimiseen sekä lisää palautumisen tarvetta (Jansen ym. 2002). Tutkimuksessa ilmeni, että työtä rajattiin kolmella eri tapaa: työmäärää rajattiin joko täysin tietoisesti, työtä ei rajattu välttämättä laisinkaan tai se ei ollut täysin tietoista sekä työmäärää rajattiin vasta työuupumusoireilua kokiessa. Kinnusen ja Maunon (2009, 2) mukaan yksilön kyky asettaa rajoja työlleen korostuu, sillä työ on muuttunut rajattomaksi. Työn organisoinnin sekä priorisoinnin lisäksi yksilön on osattava myös pitää oma ydintehtävä kirkkaana eli huolehtia omasta hyvinvoinnista sekä palautumisesta (Aro 2006, 33).

71 67 Aineistosta ilmeni, että itsearvostukseen- ja luottamukseen vaikutti vahvasti se, kuinka henkilö itse tulkitsee omaa ympäristöään ja sen antamaa palautetta, sekä näin ollen rakentaa omaa itseluottamustaan. Aiempien tutkimusten mukaan persoonallisuuden ydintulkinnalla on nähty olevan vaikutus siihen, millaiset uskomukset yksilöllä on itsestään, omasta pätevyydestään ja arvostaan (Judge, Locke, Durham & Kluger 1998), mikä selittää vahvasti tutkimustulosta. Jos yksilö antaa positiiviset ydintulkinnat itsestään, heijastuu se esimerkiksi itselle annettuihin arvoihin, luottamukseen omasta suoriutumisesta, kokemukseen pystyvyydestä sekä taipumukseen kiinnittää huomio positiivisiin puoliin itsessään ja muissa tapahtumissa ennemmin, kuin negatiivisiin tekijöihin. (Judge, Bono, Erez & Thoresen 2003.) Lisäksi positiivinen ydintulkinta on vahvasti yhdistetty yksilön tyytyväisyyteen työtä ja elämää kohtaan, sekä hyvään työsuoritukseen (Judge ym 2003). Tutkimuksen mukaan yksilö saa myös onnistumisen kokemuksia sekä itsevarmuutta, kun hän pystyy lukemaan ympäristön sanatonta palautetta (esimerkiksi viihtyvät sekä oppivat oppilaat) tekemään toimenpiteitä, joista saa palautetta työnsä edistymisestä (esimerkiksi työlista) sekä työpaikalla annettavasta positiivisesta palautteesta. Tutkimuksesta ilmeni, että vapaa-ajan toiminnalla on suuri merkitys kokemukseen palautumisen riittävyydestä. Vastausten perusteella voidaan todeta, että palautumisen ja työstä irrottautumisen näkökulmasta oleellisinta oli, että yksilöllä on vapaa-ajallaan jokin palautumista edistävä tekijä tai harrastus, kuten käsityöt tai liikunta. Rookin ja Zijlstran mukaan (2006, ) uusia voimavaroja tuottavat vapaa-ajan toiminnot, kuten taidonhallintakokemukset edesauttavat työstä palautumista. Tutkimus tukee aiempien tutkimusten tuottamaa kuvaa vapaa-ajan merkityksestä palautumisessa ja näin osana työhyvinvointia (ks. esim. Sonnentag & Kruel 2006, ; Siltaloppi & Kinnunen 2007). Tutkimuksen mukaan yksilön käsitys työhyvinvoinnista ilmiönä vaikuttaa siihen, kuinka yksilö kokee pystyvänsä itse vaikuttamaan omaan työhyvinvointiinsa. Tutkittavat ymmärsivät työhyvinvoinnin kolmella eri tavalla: työhyvinvointi on osa ihmisen hyvinvoinnin kokonaisuutta, eikä niitä voi irrottaa toisistaan; työhyvinvointi koostuu eri tekijöistä, jolloin työhön vaikuttavat olosuhteet ovat vain yksi työhyvinvoinnin osatekijä; sekä työhyvinvointi kuuluu ainoastaan työpaikalle, eikä yksilö esimerkiksi lomien aikana pysty siihen vaikuttamaan. Tämä tulos on osittain yhtenäinen Hakasen (2005) työhyvinvoinnin määritelmän kanssa, sillä työhyvinvoinnissa on kyse yleisesti työntekijöiden voimavaroista, kuten elämänhallinnasta, terveydestä, työkyvystä ja tyytyväisyydestä. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että yksilön käsitys työhyvinvoinnista vaikuttaa siihen, kuinka yksilö pyrkii ja osaa tietoisesti vaikuttaa monipuolisesti omaan työhyvinvointiinsa.

72 68 Kaikki haastateltavat olivat kokeneet vähintään työuransa alkuaikoina työhyvinvointinsa heikoksi. Osa oli kokenut myös työuupumusoireilua. Etenkin työuran alkuvaiheessa työhön liittyviä uusia asioita tulee omaksuttavaksi paljon nopealla tahdilla, joka heijastuu helposti osaamattomuuden tunteena. Tämän seurauksena ylityötuntien määrä kasvaa. Tutkimustulos on yhtenäinen Hakasen aiempien tutkimusten (2004, 405) kanssa, sillä työuupumusta aiheuttaa työn korkeat vaatimukset, erinäiset puuteet työn voimavaroissa sekä työn laadullinen sekä määrällinen kuormittavuus. Tutkimuksen mukaan oleellista työhyvinvoinnin kehitykselle on se, että oman toiminnan merkitys tunnistetaan ja näin ollen omaa toimintaa pystytään analysoimaan sekä kehittämään esimerkiksi priorisoimalla työtehtäviä ja asettamalla omia rajoja. Almialan (2008) esiin nostama työuupumus alan vaihdon syynä näkyi myös tässä tutkimuksessa: työhyvinvoinnin huonoksi kokenut pohtii alan vaihtoa, koska uskoo saavansa muussa ammatissa useammin arvostuksen ja onnistumisen kokemuksia, sekä luottoa omiin kykyihin. Yleisen kokonaiskuorman lisäksi työhyvinvointia heikentävät erilaiset yksilöön nähden ulkoiset, työpaikaan liittyvät tekijät (luokka-asteen tuen puuttuminen, haastavat vanhemmat ja oppilaat sekä huonot kollegat). Yksilön oman käsityksen vaikuttamismahdollisuuksistaan voi ajatella liittyvän myös perinteisesti yksilölle ulkoisiksi miellettyihin tekijöihin, sillä itsensä työhyvinvointinsa suhteen autonomiseksi mieltävän, omat vaikutusmahdollisuutensa tunnistavan henkilön, voi ajatella olevan valmiimpi reagoimaan ja sopeutumaan myös erilaisiin työelämässä tapahtuviin muutoksiin. Yksilön omien vaikutusmahdollisuuksien korostamista ei pidä kuitenkaan ajatella niin, että yksilö olisi itse vastuussa työhyvinvoinnistaan. Myös muutokset työelämän vaatimuksissa ovat todellisia, ja työpaikkaan liittyvät tekijät kuten ilmapiiri ja johtaminen vaikuttavat todistetusti työhyvinvointiin (ks. esim. Hakanen 2005, 251). Näitä yksilölle ulkoisten ja yhteiskunnallisten tekijöiden vaikutusta voi olla kuitenkin parhaassa tapauksessa mahdollista pehmentää vaikuttamalla yksilöiden käsityksiin omista vaikutusmahdollisuuksistaan. 5.2 Uskottavuustarkastelu Tässä tutkimuksessa toteutan Eskolan ja Suorannan (1998) mukaisen laadulliseen tutkimukseen liittyvän aineiston analyysivaiheen luotettavuuden arvioinnin. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa minun tulee pohtia ratkaisujani sekä pohtia analyysin kattavuutta sekä tekemäni työn luotettavuutta.

73 69 Laadullisessa tutkimuksessa tutkijana minun tulee tiedostaa tutkijan subjektiviteetti, sillä tutkija itse toimii keskeisenä tutkimusvälineenä tutkimuksessa. Näin ollen pääasiallinen luotettavuudesta kertoja onkin tutkija itse ja se koskee koko tutkimusprosessia. (Eskola & Suoranta 1998.) Tästä johtuen pyrinkin kehittämään omaa tietämystäni perehtymällä laajasti jo aiempiin tutkimuksiin sekä kirjoittamalla kattavan teoriaviitekehyksen, jossa käytin lähteinä sekä kotimaisia tutkimuksia, että kansainvälisiä lähteitä. Pyrin niiden avulla edistämään tarkoituksenmukaisia aineistonhankintamenetelmiä sekä tutkimuskysymysten laatimista. Lisäksi pyrin erittäin tarkasti ja huolellisesti analysoimaan tutkimustuloksia sekä niistä tehtäviä päätelmiä, jotta tulokset olisivat mahdollisimman luotettavia. Laadullista tutkimusta tulee arvioida luotettavuuden kautta (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009; Tuomi & Sarajärvi 2018). Arvioin tutkimukseni laadullisuutta käyttämällä Milesin ja Hubermanin (2014, ) laatimia kysymyksiä tutkimuksen laaduntarkkailusta. Olen valinnut Milesin ja Hubermanin pohdintakysymyksistä oman tutkimukseni laadun arviointiin seuraavat näkökulmat: tutkimuksen vaiheiden seurattavuus, tutkimuksen yleistettävyys, tutkimuskysymysten selkeys, triangulaatio, aineiston kuvaus sekä tarkistettavuus, sekä aineiston laatu (vrt.miles & Huberman 2014, ). Yksi luotettavuutta parantava keino on, että tutkija tekee tarkan selostuksen tutkimuksen toteutumisesta, joka koskee tutkimuksen kaikkia eri vaiheita (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 232). Tässä tutkimuksessa olen pyrkinyt avaamaan tutkimuksen toteutumisen vaihe vaiheelta kappaleessa 3. tutkimuksen empiirinen toteutus, jossa olen avannut tutkielmassa käytetyt menetelmät, vaiheet sekä proseduurit mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja selkeästi. Lisäksi alaluvussa 3.3 olen pyrkinyt avaamaan aineiston mahdollisimman tarkasti, miten se on hankittu sekä millaiseksi se on muodostunut. Jotta tutkimuksen aineistoa ja näin ollen myös tuloksia lukija pystyy arvioimaan mahdollisimman hyvin, olen käyttänyt runsaasti kirjoitelmien ja haastattelujen lainauksia (ks. luku 4) tutkimustulosten tarkastelun yhteydessä. Aineiston laadun tarkkailussa tulee huomioida se, että kirjoitelmiin vastanneita oli kuusi kappaletta, ja kolme haastateltavaa, joka toisaalta vaikeuttaa yleistettävyyttä. Kuitenkin kyseessä on tapaustutkimus, jossa päämääränä on ilmiön syvällinen ymmärtäminen ei niinkään yleistettävyys (Syrjälä 1994, 11-12). Tähän syvälliseen ymmärtämiseen olen pyrkinyt pääsemään sillä, että avoimien kirjoitelmien ja niistä nousseiden teemojen mukaan olen valinnut haastateltavat ja pyrkinyt

74 70 syventämään haastattelujen avulla tietoa työhyvinvoinnin kokemuksista sekä tekijöistä, joiden avulla yksilöiden työhyvinvointia voidaan kehittää ja ylläpitää. Lisäksi se, että kirjoitelmista esiin nousseet teemat sekä viimeinen tutkimuskysymys tulivat ilmi molemmissa menetelmissä, lisää niiden merkityksellisyyttä. Kysymysten selkeyden arvioinnin luotettavuutta arvioin tutkimuksen aikana siten, että kirjoitelmapyynnön näytin Pro gradu-seminaarissa ja muokkasin sitä saatujen parannusehdotuksien mukaan sekä haastattelukysymysten laadun arvioin koehaastattelun avulla. Sekä laadullisessa että määrällisessä tutkimuksessa validiutta voidaan parantaa käyttämällä tutkimuksessa useita eri menetelmiä, jota kutsutaan triangulaatioksi (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009). Triangulaatiota voidaan tarkastella tutkimusaineiston, tutkijan, teorian sekä metodien näkökulmasta (Tuomi & Sarajärvi 2018). Tässä tutkimuksessa triangulaatio toteutuu metodien käytössä, sillä tutkimuksessa on käytetty kahta eri tutkimusstrategiaa, joita olivat kirjoitelmat ja haastattelu. Tällä pyrin siihen, että kirjoitelmien melko vapaamuotoisten kysymysten perusteella pystyin muodostamaan haastattelukysymykset sekä hankkimaan haastateltavat henkilöt, jotta pystyn syventämään tietämystä työhyvinvoinnin kehittävistä tekijöistä psykologisen palautumisen näkökulmasta. Aineiston laatuun vaikuttaa se, että kaikki haastateltavat eivät täyttäneet ajatuskarttaa yhtä tarkasti, joka vaikutti paljon haastattelun kulkuun. Ne, jotka täyttivät ajatuskartan tarkasti, avasivat myös suullisesti ajatuskarttaa, mikä toimi vahvasti haastattelun pohjana. Ajatuskartan osittain täyttäneellä haastattelun sisältö tuli käytännössä haastattelukysymyksien pohjalta. Tulosen luotettavuutta lisää kuitenkin se, että kaikki haastattelukysymykset kysyttiin kaikilta haastateltavilta sekä se, että ajatuskartta perustui haastattelukysymyksistä, jolloin sen rooli toimi enemmänkin ajatusten herättäjänä. Tulosten yleistettävyyttä ajatellen tulee muistaa, että tutkimuksen teoria-aineisto tukee pitkälti tutkimuksen tuloksia, joka antaa vahvasti viitteitä siitä, että tutkimustulokset ovat luotettavia. 5.3 Jatkotutkimusideat ja tutkimuksen merkitys Tutkimuksesta nousi esiin, että opettajat kokevat tuen puutetta erityisesti siinä vaiheessa, kun opettaja kokee jo työhyvinvointinsa heikoksi ja työnsä raskaaksi. Tällöin yksilö tarvitsisi ulkopuolisen apua parantaakseen työhyvinvointiaan, sillä ei enää pärjää yksin asioidensa kanssa. Tutkimus osoitti, että esimerkiksi työnohjaukseen ei kannustettu millään tapaa, vaikka opettaja sitä itse esimieheltään

75 71 kysyi. Tämä on ohjauksen näkökulmasta erittäin huolestuttava tutkimustulos. Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista tutkia kuinka helppoa työnohjauksen saaminen on ja kuinka tämän avun saamista voitaisiin helpottaa. Lisäksi esille nousi viitteitä siitä, että palautumisesta huolehtiminen on tärkeä seikka työhyvinvoinnin ylläpitämisessä. Tutkimuksesta nousi kuitenkin esiin, että jos työhyvinvoinnin kokemus ei ollut hyvä tai yksilö koki työuupumusoireilua, ei yksilöllä ollut enää voimavaroja tai osaamista vaalia työhyvinvointiaan ja palautumista. Tämän takia olisikin tärkeää tulevaisuudessa tutkia sitä, kuinka ohjauksessa voidaan tukea työhyvinvoinnin saavuttamiseksi henkilöä, joka on jo uupunut. Aron (2006) mukaan työhyvinvointi tulisi nähdä ennemmin hyvinvointina työssä, sillä työhyvinvointia ei voi erottaa työstä. Työhyvinvoinnin kehittäminen nähdään haastavana, sillä työhyvinvointi on itse seuraus, jolloin tulisi kehittää itse työtä. Näin ollen työssä tulisi olla tolkkua eli työn mielekkyyttä. Järkevän johtamisen ja organisoitumisen lisäksi työntekijältä vaaditaan itsensä johtamista eli oman työn organisointia sekä huolehtimista omasta palautumisestaan. (Aro 2006, ) Tämän tutkimuksen tarkoitus oli löytää keinoja, joilla yksilö pystyy huolehtimaan omasta työhyvinvoinnistaan, jotta tietoa voidaan hyödyntää ohjattaessa nuorta opettajaa työurallaan. Työuupumusoireilun on nähty vaikuttavan työntekijään vielä kahdeksankin vuoden jälkeen, jolloin tarve ennaltaehkäisevälle työhyvinvoinnin kehittämiselle nousee tärkeäksi teemaksi tuettaessa työuria. Tutkimuksen oleellisimpia huomioita on se, että ohjauksen näkökulmasta oleellista on saada työntekijä ymmärtämään, että omilla jokapäiväisillä päätöksillä pystyy edistämään työstä palautumista ja näin olen mahdollistamaan riittävän palautumisen käytännön toimien avulla. Lisäksi ohjauksen kentän tulee ymmärtää työhyvinvointi ikään kuin osana hyvinvointia, jolloin muun elämän eri osa-alueet tukevat tai heikentävät myös työhyvinvoinnin kokemusta. Tutkimuksesta nousi esiin, että moni nuori opettaja on työnsä alussa kovilla kaiken uuden opettelussa sekä oman osaamisen ymmärtämisessä. Tutkimustulos vahvistaa Onnismaan (2011, 100) näkemystä työelämän ohjauksesta, jossa esimerkiksi mentorointi nähdään tärkeänä osatekijänä. Mentoroinnin nähdään kouluissa esimerkiksi vähentävän työuupumusta (Onnismaa 2011, 86). Tutkimustulos ohjauksen merkittävyydestä tulisi ottaa ohjauksen kentällä sekä työpaikoilla merkityksellisenä keinona ehkäistä työhyvinvoinnin heikkenemistä.

76 72 LÄHTEET: Ahola, K. Gould, R. Virtanen, M. Honkonen, T. Aromaa, A. Lönnqvist, J Occupational burnout as a predictor of disability pension: a population-based cohort study. Occup Environ Med;66: Almiala, M Mieli paloi muualle opettajan työuran muutos ja ammatillisen identiteetin rakentuminen. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja. N:o 128Väitöskirja Antonovsky, A Unraveling the mystery of health. How people manage stress and stay well. San Francisco: Jossey- Bass. Aro, A Onko työssä tolkkua? Helsinki: Edita. Bandura, A Self.efficacy towards a unifying theory of behavioural change. Psychological Review, 84, Cropley, M., Dijk, D-J., & Stanley N Job strain, work rumination, and sleep in school teachers. European Journal of Work and Organizational Psychology 15, Crobley, M. & Zijlstra, F Work and rumination. Teoksessa J. Langan-Fox & C. Cooper (toim.) Handbook of stress in the occupations. Northampton: Elgar, Connolly, J.J., & Viswesvaran, C The role of affectivity in job satisfaction: a meta-analysis. Personality and Individual Differences, 29, Diener, E., Emmons, R., Larse, R., & Griffin, S The satisfaction with life scale. Journal of Personality Assessment, 49(1), Diener, E., Emmons, R., Larse, R., & Griffin, S Subjective well-being: Thee decades of progress. Psychological Bulletin, 125(2), ).

77 73 Elovainio, M., Kivimäki, M., Vahtera, J., Ojanlatva, A., Korkeila, K., Suominen, S., Helenius, H., & Koskenvuo, M Social support, early retirement, and a retirement preference: A study of 10,489 Finnish adults. Journal of Occupational and Environmental Medicine, 45(4), Eskola, J., Lätti, J., & Vastamäki, J Teemahaastattelu: lyhyt selviytymisopas. Teoksessa J. Aaltola & R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 5. uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus, Feldt, T., Mäkikangas, A., & Kokko, K Persoonallisuus ja työhyvinvointi. Kirjassa U. Kinnunen, T. Feldt & S. Mauno, Työ leipälajina. Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet (s.75-94) Jyväskylä: PS-kustannus. Freudenberger, H Staff burn-out. Journal of Social Issues, 30, Fritz, C., & Sonnentag, S Recovery, well-being, and performance- related outcomes: The role of workload and vacation experiences. Journal of Applied Psychology, 91(4), Geurts, S., & Sonnetag, S Recovery as an explanatory mechanism in the relation between acute stress reactions and chronic health impairment. Scandinavian Journal of Work and Environmental Health, 32 (6), Gilbert, A There and Back Again: Exploring Teacher Attrition and Mobility with Two Transitioning Science Teachers. Journal of Science Teacher Education 22, Grebner, S., Semmer, N., & Elfering, A Working conditions and three types of well-being: A longitudinal study with self-report and rating data. Journal of Occupational Health Psychology, 10(1), Hackman, J.R., & Oldham, G.R Motivation through the design of work: test of a theory. Organizational Behavior and Human Performance, 16, Hakanen, J Työuupumuksesta työn imuun: työhyvinvointitukimuksen ytimessä ja reunaalueilla. Työ ja ihminen, Tutkimusraportti 27. Helsinki: Työterveyslaitos.

78 74 Hakanen, J Työuupumuksesta työn imuun: työhyvinvointitutkimuksen ytimessä ja reunaalueilla. Psykologia 40 (4), Hakanen, J Työn imun arviointimenetelmä. Helsinki: Työterveyslaitos. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P Tutki ja kirjoita. 15. uudistettu painos. Helsinki: Tammi. Hobfoll, S Stress, culture, and community. The psychology and philosophy of stress. New York: Plenum. Hobfoll, S., & Shirom, A Stress and burnout in the workplace. Teoksessa R. Golembiewski (toim.), Handbook of Organizational Behaviour, 2nd ed. (s.41-60). New York: Dekker. Ilmarinen, J., Gould, R., Järvikoski, A., & Järvisalo, J Työkyvyn moninaisuus. Kirjassa R. Gould, J. Ilmarinen, J.Järvisalo & S. Koskinen (toim.), Työkyvyn ulottuvuudet. Terveys hankkeen tuloksia (s.17-34). Helsinki: Hakapaino Oy Ingersol, R Teacher Turnover and Teacher Shortages: An Organizational Analysis. American Educational Research Journal 38(3), Ingersoll, R. & Smith, T The wrong solution to the teacher shortage. Educational Leadership 60, Johnson, S. & Birkeland, S Pursuing a sense of success : New teachers explain their career decisions. American Educational Research Journal 40(3), Jokinen, H., Taajamo, M., Miettinen, M., Weissmann, K., Honkimäki, S., Valkonen, S. & Välijärvi, J Pedagoginen asiantuntijuus liikkeessä -hankkeen tulokset. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimusselosteita 50. Judge, T., Locke,E., Durham, C., & Kluger, A Dispositional effect on job and life satisfaction: the role of core evaluations. Journal of Applied Psychology, 83(1),

79 75 Judge, T., Bono, J., Erez, A., & Thoresen, C The core self-evaluation scale: development of a measure. Personnel Psychology, 56, Judge, T., Bono, J., Erez, A., & Locke, E Core self-evaluation and job and life satisfaction: The role of self-concordance and goal attainment. Journal of Applied Psychology, 90(2), Julkunen, R Uuden työn paradoksit. Keskusteluja 2000-luvun työprosess(e)ista. Tampere: Vastapaino. Järvensivu, A Tapaus työelämä ja voiko sitä muuttaa? Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy Kalimo, R Stressi ja psyykkinen kuormitus työelämässä. Teoksessa K. Lindström & R. Kalimo (toim.), Työpsykologia. Terveys ja työelämän laatu. Helsinki: Työterveyslaitos Kalimo, R. & Toppinen, S Työuupumus Suomen työikäisellä väestöllä. Helsinki: Työterveyslaitos. Kammeyer-Mueller, J., Judge, T. & Scott, B The role of core self-evaluations in the coping process. Testing an integrative model. Journal of Applied Psychology, 94, Kinnunen, U., & Feldt, T Työkuormituksesta palautuminen: psykologinen näkökulma. Kirjassa U. Kinnunen & S. Mauno (toim.), Irtiottoja työstä: työkuormituksesta palautumisen psykologia (s.7-27). Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy. Kinnunen, U., Siltaloppi, M., & Mauno, S Mitkä työn ominaisuudet estävät tai edistävät palautumista? Kirjassa U. Kinnunen & S. Mauno (toim.), Irtiottoja työstä: työkuormituksesta palautumisen psykologia (s.41-54). Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy. Kinnunen, U., Mauno, S., & Siltaloppi, M Job insecurity, recovery and well-being at work: Recovery experiences as moderators. Economic and Industrial Democracy, 31(2),

80 76 Kinnunen, U., Feldt, T., Sianoja, M., De Bloom, J., Korpela, K., & Geurts, S Identifying longterm patterns of work-related rumination: Associations with job demands and well-being outcomes. European Journal of Work and Organizational Psychology, 26, Kiviniemi, K Laadullinen tutkimus prosessina. Teoksessa J. Aaltola & R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Näkökulmia aloittavalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS-kustannus, Lazarus, R., & Folkman, S Stress, appraisal and coping. New York: Springer. Laine, T Miten kokemusta voidaan tulkita? Fenomenologinen näkökulma. Teoksessa J. Aaltola & R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Näkökulmia aloittavalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS-kustannus, Laine, P Työhyvinvoinnin kehittäminen. Hyvän kehittämisen reunaehtoja tutkimassa. Turun yliopiston julkaisuja, sarja C. Turku: Turun yliopisto Lehto, A-M. & Sutela, H Työolojen kolme vuosikymmentä. Työolotutkimusten tuloksia Helsinki: Tilastokeskus. Maslach, C.M. & Jackson, S.E The measurement of experienced burnout. Journal of Occupational Behavior, 2, Meijman, T., & Mulder, G Psychological aspects of workload. Kirjassa P. Drenth & H. Thierry (toim.), Handbook of Work and Organizational Psychology, vol.2: Work psychology (s.5-33). Hove, England: Psychology Press. McAdams, D What do we know when we know a person? Journal of personality, 63, Myllymäki, T. & Kaartinen J Uni ja palautuminen. Teoksessa U. Kinnunen & S. Mauno (toim.) Irtiottoja työstä: työkuormituksesta palautumisen psykologia. Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy,

81 77 Mäkikangas, A., Feldt, T. & Kinnunen, U Positiivisen psykologian näkökulma työhön ja työhyvinvointiin. Teoksessa Kinnunen, U., Feldt, T. & Mauno, S. Työ Leipälajina. Keuruu: PSkustannus, Mäkikangas, A Personality, well-being and job resources. From negative paradigm towards positive psychology. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research, 320. Jyväskylä: Jyväskylä University Printing House. Niemi, H Opettajankoulutuksen vaikuttavuus. Teoksessa R. Raivola (toim.) Vaikuttavuutta koulutukseen. Suomen Akatemian koulutuksen vaikuttavuusohjelman tutkimuksia. Helsinki: Suomen Akatemian julkaisuja 2, Nissinen K. & Välijärvi J Opettaja- ja opettajakoulutustarpeiden ennakoinnin tuloksia. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimusselosteita 43. Novak, J Learning, creating and using knowledge. Concept Maps as facilitative tools in schools and corporations. Mahvah, NJ: Erlbaum. Novak, J Tiedon oppiminen, luominen ja käyttö: Käsitekartat oppivälineinä oppilaitoksissa ja yrityksissä. Jyväskylä: PS-kustannus. Onnismaa, J Ohjaus ja neuvontatyö - Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Helsinki: Hakapaino Oy. Pennonen, M Recovery from work stress. Antecedents, processes and outcomes. Acta University Tamperensis Tampere: Tampere University Press. Pines, A. M Burnout: an existential perspective. Teoksessa W. B. Schaufeli & C. Maslach (toim.): Professional burnout: recent developments in theory and research, Philadelphia: Taylor & Francis Ronkainen, S., Pehkonen, L., Lindblom-Ylänne, S. & Paavilainen, E Tutkimuksen voimasanat. Helsinki: Sanoma Pro.

82 78 Rosenberg, M Society and the adolescent self-image. Princeton, NJ: Princeton University Press. Scheier, M.,& Carver, C Optimism, coping and health: assessment and implication of generalized outcome expectancies. Health Psychology, 4, Schaufeli, W., & Bakker, A Job demands, job resources, and their relationship with burnout and engagement: a multi-sample study. Journal of Organizational Behavior, 25, Siltaloppi M., Kinnunen U Työkuormituksesta palautuminen: psykologinen näkökulma palautumiseen. Teoksessa Työ ja ihminen. Teoksessa Mertanen V. (toim.) Työ ja ihminen. Työterveyslaitos. Tampereen Yliopistopaino Oy- Juvenes Print, Siltaloppi, M., Kinnunen, U., & Feldt, T Recovery experiences as moderators between psychosocial work characteristics and occupational well-being. Work & Stress, 23(4), Sluiter, J., van der Beek, A., & Frings-Dresen, M The influence of work characteristics on the need for recovery and experienced health complaints: a study on coach drivers. Ergonomics, 42, Sonnentag, S., & Bayer, U-V Switching off mentally: Predictors and consequences of psychological detachment from work during off-job time. Journal of Occupational Health Psychology, 10(4), Sonnetag, S., & Fritz, C The recovery experience questionnaire: development and validation of measure for assessing recuperation and unwinding from work. Journal of Occupational Health Psychology, 12(3), Sonnentag, S., & Fritz, C Recovery from job stress: The stressor-detachment model as an integrative framework. Journal of Organizational Behavior, 36, Sonnentag, S., & Kruel, U Psychological detachment from work during off-job time: The role of job stressors, job involvement, and recovery-related self-efficacy. European Journal of Work and Organizational Psychology, 15,

83 79 Sonnentag,S., Mojza,E., Binnewies, C., & Scholl, A Being engaged at work and detached at home: A week-leveö study on work engagement, psychological detachment, and affect. Work & Stress, 22(3), Sonnentag, S., Binnewies, C., & Mojza, E `Did you have a nice evening? A day-level study on recovery experiences, sleep, and affect. Journal of Applied Psychology, 93(3), Sonnentag, S., Kuttler, I., & Fritz, C Job stressors, emotional exhaustion, and need for recovery: A multi-source study on the benefits of psychological detachment. Journal of Vocational Behavior, 76, Spector, P.E Job satisfaction. Application, assessment, causes, and consequences. Thousands Oaks: Sage Publications. Sumsion, J Rereading Metaphors as Cultural Texts: A Case Study of Early Childhood Teacher Attrition. The Australian Educational Researcher 30(3), Syrjälä, L Elämänkerrat ja tarinat tutkimuksessa. Teoksessa J. Aaltola & R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 5. uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus, Syrjälä, L., & Numminen, M Tapaustutkimus kasvatustieteissä. Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia nro 51. Oulu. ten Brummelhuis, L. & Bakker, A Staying engaged during the week: The effect of off-job activities on next day work engagement. Journal of Occupational and Organizational Psychology, 87, Toppinen-Tanner, S., Jokisaari, M., Hakanen, J. & Vuori, J Newcomers into organizations: determinants of organizational socialization and their relation to burnout and work engagement. EAWOP 2011, Maastricht, Hollanti. Tuomi, J. & Sarajärvi, A Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 6. uudistettu painos. Vantaa: Hansaprint Oy.

84 80 Tuomi, J., Sarajärvi A Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi. Helsinki: Kuastanneosakeyhtiö Tammi, van der Klink, J., Blonk, R., Schene, A., & van Dijk, F The benefits of interventions for workrelated stress. American Journal of Public Health, 91, Virtanen, J Fenomenologia laadullisen tutkimuksen lähtökohtana. Teoksessa J. Metsämuuronen (toim.) Laadullisen tutkimuksen käsikirja. Helsinki: International Methelp, Xanthopoulou, D., Bakker, A., Demerouti, E., & Schaufeli, W The role of personal resources in the job demands-resources model. International Journal of Stress Management, 14(2), Zijlstra, F., & Sonnetag, S After work is done: Psychological perspectives on recovery from work. European Journal of Work & Organizational Psychology, 15(2), Warr, P Work, happiness and unhappiness. New York: Lawrence Erlbaum Associates. Åhlberg, M Käsitekartat tutkimusmenetelmänä. Teoksessa J. Aaltola & R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 5. uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus, VERKKOLÄHTEET: Kansaneläkelaitos Ongelma ei kelpaa sairauspäivärahan perusteeksi. /asset_publisher/kg5xtoqdw6wf/content/ongelma-ei-kelpaa-sairauspaivarahan-perusteeksi. Luettu

85 LIITTEET: Liite 1. Täydennä Mindmap siten, että se vastaa mahdollisimman hyvin omaa elämääsi. Voit täydentää mindmapia mistä kohtaa tahansa, mutta kuitenkin siten, että sarakkeiden viimeiseksi jäävät kohdat olisi ainakin täytettynä. Voimavarojen kohdalla voit miettiä täydentämistä esimerkiksi oheisten kysymysten avulla: Mitä asioita siihen kuuluu? Miten tärkeänä pidät? Koetko tärkeinä pitämiä voimavaroja olevan riittävästi? Miten ponnistelet niiden eteen? Vapaa-ajan toiminnan ja palautumisen mekanismien täydentämistä voit miettiä esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla: Miten tärkeä osa elämää? Miten toteutuu? Miten usein?

86 Liite 2. Haastattelukysymyksiä: Vapaa-aika Miten rentoudut vapaa-ajalla? Miten ja millä tavalla koet pystyväsi vaikuttamaan vapaaaikaasi? Miten koet palautumisen riittävyyden? Arkena, viikonloppuisin, lomalla? Mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Millä mielellä menet nukkumaan iltaisin? Miten koet töihin menon aamuisin? Miten tärkeänä koet vapaa-ajan ja työajan erottamisen toisistaan? Mitä keinoja käytät työ- ja vapaa-ajan erottamisessa? Työhyvinvointi Millaisena koet työsi? Mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet eniten siihen, että työhyvinvointisi on kehittynyt urasi aikana / Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet eniten siihen, että se ei ole kehittynyt? Millaiseksi koet olosi työpäivän jälkeen? Mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Pyritkö rajaamaan työmäärääsi ja miten?

87 Liite 3. KIRJOITELMAPYYNTÖ OPETTAJIEN TYÖHYVINVOINTI JA PALAUTUMINEN Olen luokanopettajaopiskelija Itä-Suomen yliopistosta ja teen pro gradu- tutkielmaa nuorten opettajien työhyvinvoinnista ja palautumisesta. Selvitän opettajien kokemuksia ja kyseisestä aiheesta. Tutkielmaa varten pyydän teitä kirjoittamaan vapaamuotoisen kirjoitelman aiheesta Oma työhyvinvointini ja palautuminen. Kirjoitelmassa voit halutessasi miettiä alla olevia kysymyksiä. Millaisena koet työhyvinvointisi ja miten koet pystyväsi vaikuttamaan siihen? Perustele. Mistä asioista työhyvinvointisi mielestäsi koostuu? Miten ja millä tavoin pyrit palautumaan työpäivästäsi? Mikä merkitys palautumisella on osana työhyvinvointiasi? Miksi? Miten koet/koit työhyvinvointisi a) työurasi alussa? b) tällä hetkellä? Kirjoita tutkielman alkuun taustatietoja kuten ikäsi, sukupuolesi, koulutuksesi sekä tiedot siitä kuinka kauan olet toiminut opettajana ja missä tehtävässä. Käsittelen kirjoitelmat luottamuksellisesti ja säilyttäen vastaajien anonymiteetin. Kirjoitelmasi tulee ainoastaan minun käyttööni, eivätkä vastaajat ole tunnistettavissa lopullisesta tutkielmasta. Pro gradu- ohjaajana toimii yliopistolehtori Sirpa Kärkkäinen. Annan mielelläni lisätietoja tutkielmasta tai tarvittaessa lisäohjeita kirjoitelmaa varten. Toivon saavani kirjoitelman mennessä. Lähetä kirjoitelma sähköpostitse osoitteeseen: Arvostan vaivannäköä suuresti ja olen erittäin kiitollinen jokaisesta vastauksesta! Ystävällisin terveisin, Carola Kröger

88 Liite 4.