Pirkko Mäkelä-Pusa (toim.)

Transkriptio

1 Pirkko Mäkelä-Pusa (toim.) TYÖURIEN JATKAMISEN TUKI Kuntoutussäätiö

2 TYÖURIEN JATKAMISEN TUKI Pirkko Mäkelä-Pusa (toim.) KUNTOUTUSSÄÄTIÖN TYÖSELOSTEITA WORKING PAPERS 47/2014 1

3 Julkaisija: Kuntoutussäätiö Pakarituvantie Helsinki Julkaisumyynti: Esa Print Oy Lahti 2014 ISSN ISBN (pdf) Kannen kuva: Pixmac 2

4 Esipuhe Työurien jatkaminen on keskeinen tavoite yhteiskuntapolitiikassa. Työkyvyttömyys on merkittävä työuraa lyhentävä tekijä ja työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi on viime vuosina tehty työtä sekä uudistamalla lainsäädäntöä että kehittämällä työterveysyhteistyötä ja työhyvinvointia työpaikoissa. Työhyvinvoinnin edistämisen keinot ovat monenlaiset. Työpaikat ovat keskeisessä roolissa kun ne suunnittelevat lakinormeihin, mutta ennen kaikkea niiden omiin päätöksiin perustuvia käytäntöjään. Tutkimuksissa on todettu, että työpaikoilla on tärkeä rooli työkyvyn tukijana ja työyhteisön ominaisuuksilla ja oikeudenmukaisella esimiestyöllä voidaan ehkäistä ennenaikaista eläköitymistä. Kuntoutussäätiön Työkyvyn edistäminen ja työssä jatkamisen tukemisen toimintaohjelman hallinnoiman Työurien jatkamisen tuki (JAMIT) -hanketta on toteutettu vuosina Hanke on osa sosiaali- ja terveysministeriön Terveenä ja osaavana työssä -kehittämisohjelmaa, jota rahoitetaan Euroopan sosiaalirahaston tuella. JAMIT-hankkeen tavoitteena on ollut edistää työhyvinvointia ja tukea työkykyä. Kehittämistyössä paneuduttiin työpaikkojen käytäntöjen ja työyhteisöjen kehittämiseen sekä osatyökykyisen tukemiseen työelämässä. Alueellisesti kuntoutustoimijoiden ja työterveyshuoltojen yhteistyöllä tuotettiin työkyvyn tukipalveluja hankkeen asiakkaille ja työluotsipalvelua osatyökykyisille. Kuntoutussäätiö on toteuttanut hanketta yhteistyössä Avire Oy:n, Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkimus- ja koulutuskeskus Synergoksen ja Härmän kuntoutuskeskuksen kanssa. Työpaikka- ja työterveyshuoltoyhteistyötä toteutettiin Uudellamaalla kolmen sekä Etelä-Pohjanmaalla kahden eri työterveysyksikön kanssa. Hankkeessa on muodostettu kuvaa siitä, miten osatyökykyisen työuran jatkaminen on mahdollista ja millaista tukea hän tarvitsee. Hankkeessa on myös kehitetty työterveyshuollon uuden asiantuntijan roolia ja selvitetty tässä työssä vaadittavaa osaamista. Osatyökykyisten tukeminen on ollut valtakunnallisestikin keskeinen teema. Hanke teki yhteistyötä STM:n Osatyökykyiset työssä -ohjelman kanssa ja kehitti täydennyskoulutusmallia eri tahojen asiantuntijoille. Koulutuksen tavoitteena on löytää uusia keinoja työurien jatkamiseen. Nyt käsillä oleva Kuntoutussäätiön työselosteita -sarjan julkaisu on JAMIT-hankkeen loppuraportti. Lämpimät kiitokset kaikille hankkeessa mukana olleille toimijoille sekä hanketta tukeneille tahoille. Erityiskiitokset hankkeen projektipäällikkönä toimineelle ja myös tämä loppuraportin toimittaneelle Pirkko Mäkelä-Pusalle. Paljon kiitoksia myös raportin muille hanketyössä keskeisesti mukana olleille Marja Heikkilälle, Raija Tiaiselle, Sirpa Tujuselle, Sirpa Mertalalle, Pauliina Juntuselle ja Tampereen yliopiston kumppaneille Riitta-Liisa Larjovuorelle, Marja-Liisa Mankalle ja Kirsi Heikkilä-Tammelle sekä hankkeen sihteereille. Erja Poutiainen tutkimusjohtaja Kuntoutussäätiö 3

5 4

6 Osa I Työurien jatkamisen tuki Pirkko Mäkelä-Pusa Esipuhe Sisällysluettelo Johdanto 9 Lähteet 10 1 Kehittämistyön tavoite ja lähtökohdat 11 Pirkko Mäkelä-Pusa 2 Kehittämistyön eteneminen ja hankemuutokset 13 Pirkko Mäkelä-Pusa 2.1 Kehittämistyön etenemisen kuvaus JAMIT-hankkeen sisältöön vaikuttaneet hankemuutokset 14 3 Työterveyshuollon ja kuntoutuksen ja muiden toimijoiden verkostoitumien 17 Pirkko Mäkelä-Pusa 3.1 Konkreettista yhteistyötä Johtopäätöksiä työterveyshuollon ja kuntoutustoimijoiden yhteistyöstä 21 4 Osatyökykyisen työntekijän tukeminen työelämässä - Työluotsikokeilu JAMIT-hankkeessa 23 Sirpa Mertala ja Pirkko Mäkelä-Pusa 4.1 Työluotsien laaja työskentelykonteksti Työluotsityön tavoitteet ja tehtävä Työkyvyn jatkamisen tuki asiakkaille Muita kokemuksia työluotsitoiminnasta Voimavaroista ratkaisuihin Ratkaisukeskeisen työskentelyn periaatteet Ratkaisukeskeinen asiakkaan ohjaus työluotsityössä Yhteenveto ja kehittämisehdotukset 39 Lähteet 42 5 Osatyökykyisen voimavarojen tukeminen psykologisen pääoman kehittäminen 44 Riitta-Liisa Larjovuori, Marja-Liisa Manka ja Kirsi Heikkilä-Tammi 5.1 Psykologista pääomaa valmennuksen avulla Valmennuksen kohderyhmä Valmennusprosessin kuvaus Valmennuksen vaikutukset Pohdintaa ja jatkokehittämisajatuksia 51 Lähteet 52 6 Työuran jatkaminen työpaikan kannattavuuden ja tuottavuuden näkökulmasta 54 Riitta-Liisa Larjovuori 6.1 Selvityksen tavoitteet ja toteuttaminen Mistä työuran jatkamisen taloudelliset vaikutukset muodostuvat? Johtopäätöksiä 58 Lähteet 62 5

7 7 Työpaikat työkyvyn tukijoiksi Työpaikan käytäntöjen kehittäminen 63 Pirkko Mäkelä-Pusa ja Pauliina Juntunen Keskeisiä havaintoja kehittämistyöstä 64 Lähteet Sosiaalista pääomaa ja yhteisöllisyyttä kehittämällä parempia työpaikkoja myös osatyökykyisille 66 Riitta-Liisa Larjovuori Työpaikan sosiaalinen pääoma vaikuttaa työn laatuun ja tuottavuuteen JAMIT-hankkeessa kehitettiin työpaikkojen sosiaalista pääomaa Lähtökohtana voimavarakeskeinen ja arvostava kehittäminen Käytännön kehittämistyön toteuttaminen työpaikoilla Kehittämisen vaikuttavuuden arviointia ja pohdintaa 72 Lähteet 73 8 Hankkeen tiedotus ja koulutustoiminta 74 Pirkko Mäkelä-Pusa ja Pauliina Juntunen 8.1 JAMIT-hankkeen kuntoutus- ja koulutusinterventiot sekä tiedotustilaisuudet Työkoordinaattorien koulutus 74 9 JAMIT-hankkeen kehittämistyön johtopäätökset 77 Pirkko Mäkelä-Pusa Osa II Työurien jatkamisen tuki (JAMIT) -hankkeen ulkoinen arviointi Jarmo Nieminen ja Kati Tuokkola 1 Arvioinnin kohde 87 2 Arviointitehtävät ja arvioinnin toteutus 88 3 JAMIT-hankken tarve ja tavoitteet 90 4 JAMIT-hankkeen organisaatio ja toteutus 92 5 JAMIT-hankkeen tulokset Yhteistyö työterveyshuoltojen ja kuntoutuspalvelujen tuottajien kesken Osatyökykyisyys ja työkyvyn tuki Työluotsikokeilu Jamit-hankkeessa Muut osatyökykyisen tukemisen toimenpiteet Työpaikat työkyvyn tukijoiksi Tiedottaminen Loppuarvion yhteenveto ja johtopäätökset 110 Lähteet 113 6

8 Osa I Työurien jatkamisen tuki Pirkko Mäkelä-Pusa (toim.) 7

9 8

10 Johdanto Työurien jatkamisen tuki -hanke, myöhemmin JAMIT-hanke, on sosiaali- ja terveysministeriön ja Euroopan sosiaalirahaston tuella vuosina toteutettu kehittämishanke. Hanke toteutettiin osana sosiaali- ja terveysministeriön Terveenä ja osaavana työssä -kehittämisohjelmaa. Hankkeen tavoitteena oli edistää työhyvinvointia ja työkyvyn tuen käytäntöjä, osatyökykyisen työssä jatkamista sekä työterveyshuoltojen verkottumista kuntoutuspalvelujen ja muiden toimijoiden kanssa työkyvyn tuen käytäntöjen kehittämiseksi. Työurien jatkaminen on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisen edellytys. Väestön ikääntyminen edellyttää kilpailukykyisiä yrityksiä, nykyistä korkeampaa työllisyysastetta ja pidempiä työuria. Julkisen talouden kestävyysvajeen tehokkaimpia korjauskeinoja on työurien pidentäminen. Valtiovarainministeriössä tehdyn arvion mukaan yhden vuoden lisäys keskimääräiseen työuraan voisi pienentää kestävyysvajetta yhdellä prosenttiyksiköllä eli runsaalla 2 miljardilla eurolla. Kestävyysvaje on nyt noin viisi (5) prosenttia BKT:sta. Keskimäärin kaksi vuotta pidempi työura pienentäisi siten vajaat 5 miljardia verojen korottamisen tai julkisten menojen leikkaamisen tarvetta (Valtioneuvosto 2012) Kataisen hallitusohjelman mukaisesti työuria halutaan pidentää alusta, keskeltä ja lopusta (Valtioneuvosto 2011). JAMIT- hankkeessa paneuduttiin työelämässä olevien työntekijöiden tukemiseen, työpaikkojen käytäntöjen ja työyhteisöjen kehittämiseen sekä työterveyshuollon toimien monipuolisuuden kehittämiseen eli toimiin työuran keskellä. JAMIT-hanketta edeltäneen Pientyöpaikoilla uudistuminen -hankkeen (PUNK-hanke vuosina ) johtopäätöksissä todettiin, että erityisesti pientyöpaikat tarvitsevat työterveyshuoltojen asiantuntemusta, jotta työkykyä voidaan tukea. JAMIT-hankkeessa kehittämistyön kohteena olivat työpaikkojen käytännöt. Kehittämistyötä tehtiin yhteistyössä työpaikan työterveyshuollon kanssa. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategian Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 mukaan kaikilla työikäisillä on oltava mahdollisuus osallistua omien voimiensa mukaan työelämään. Strategiassa todetaan, että henkilöiden, joiden työkyky on tilapäisesti tai pysyvästi alentunut, työelämään osallistumista tuetaan. Jokaisella on oikeus tehdä työtä ja osallistua yhteiskunnan toimintaan tasa-arvoisesti. Vaikka työkyky heikkenee, säilyy kuitenkin yleensä osa työkyvystä. Oikeilla toimilla osittaista 9

11 työkykyä voidaan vahvistaa ja osatyökykyisen selviytymistä työelämässä merkittävästi tukea. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2012.) JAMIT-hankkeessa tavoitteena oli käytännön kokemusten avulla selvittää, millaista osaamista työterveyshuoltoihin tarvitaan lisää, jotta osatyökykyisiä asiakkaita voitaisiin entistä paremmin ohjata ja tukea jatkamaan työelämässä. Työmarkkinakeskusjärjestöjen työurasopimuksen linjaukset -raportissa (Työurasopimuksen linjaukset 2012) tuodaan esiin työterveyshuollon palveluiden saatavuuden parantamisen tavoite. Lisäksi työterveyshuoltopalvelujen laatu vaihtelee paikkakunnittain. JAMIT-hankkeessa oli tavoitteena kehittää pienten työterveyshuoltoyksiköiden palvelujen monipuolisuutta ja laajuutta siten, että alueellisesti tehdään tiivistä yhteistyötä lähialueen kuntoutustoimijan kanssa. Lähteet Sosiaali- ja terveysministeriö (2011) Sosiaalisesti kestävä Suomi Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. STM:n julkaisuja 2011:5. [Viitattu ]. Työurasopimuksen linjaukset (2012). Viitattu ]. Valtioneuvosto (2011) Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma. [Viitattu ]. Valtioneuvosto (2012) Hallitus sopi valtiontalouden kehyksistä ja lisäbudjetista. [Viitattu ]. 10

12 1 Kehittämistyön tavoitteet ja lähtökohdat Pirkko Mäkelä-Pusa Työurien jatkamisen tuki -hankkeen (JAMIT) kehittämistyön perustana ovat olleet Pientyöpaikoilla uudistuminen -hankkeen (PUNK) kokemukset siitä, että työkyvyn tuen palvelu tarjotaan työpaikoille hyvin eritavoin erikokoisissa työterveyshuolloissa. JAMIT-kehittämishanke suunniteltiin kahdelle alueelle Uudellemaalle, josta rekrytoitiin mukaan kolme työterveyshuoltoa sekä Etelä-Pohjanmaalle, josta rekrytoitiin kaksi työterveyshuoltoa. Hanketyössä kehittämiskumppaneina aloittivat Avire-Kuntoutus Oy Uudellamaalla ja Härmän kuntokeskus Etelä-Pohjanmaalla. Hankkeen tavoitteena oli pienten ja keskisuurten työpaikkojen sekä kuntasektorin henkilöstön työurien jatkamisen tukeminen. Hankesuunnitelman mukaiset sisällölliset tavoitteet: Työpaikkojen käytäntöjen ja työkulttuurin kehittäminen tukemaan työkyvyn tukitoimia sekä aiheesta tiedottaminen ja kouluttaminen. Työpaikkojen psykologisen ja sosiaalisen pääoman kasvattaminen työhyvinvoinnin ja tuottavuuden tukemiseksi. Kuntoutumisen ja työssä jatkamisen tukeminen niiden henkilöiden kohdalla, joiden työkyky on tilapäisesti tai pysyvästi alentunut tai työuraansa aloittavien tarvitseman lisätuen tarjoaminen. Kunnallisten työterveyshuoltoyksiköiden toiminnan kehittäminen verkostoitumisen ja uuden asiantuntijanäkökulman avulla (työelämäasiantuntija sekä tuen ja valmennuksen ammattilainen) siten, että myös kuntoutukselliset keinot tulevat käyttöön. 11

13 Hankesuunnitelman mukaiset kehittämistyön osatavoitteet: 1. Kehittäminen ja sopiminen, miten työpaikat saadaan tukemaan työuria. Työpaikkojen käytäntöjä kehitetään selvillä olemisen, varautumisen ja osallistumisen periaatteiden toteutumiseksi. Työssä sovellettavia joustoja kehitetään työpaikan johdon, työsuojeluorganisaation ja työterveyshuollon yhteistyönä. Työpaikan työhyvinvointitoimintaa edistetään metalli- ja hoiva-alan työpaikoilla ottamalla käyttöön ennaltaehkäisevän työn ja varhaiskuntoutuksen keinot sekä osatyökykyisen työssä jatkamisen tukikeinot. Työpaikkojen inhimillistä pääomaa lisätään psykologisen ja sosiaalisen pääoman valmennuksilla. 2. Työkyvyn tukeminen työterveyshuollon ja kuntoutuspalvelun tuottajan yhteistyönä. Tavoitteena on kehittää työterveyshuoltojen verkottumista alueellisesti ja samalla tarkastella työterveyshuoltoon suunnitellun uuden asiantuntijan työluotsin roolin muodostumista ja täydennyskoulutuksen tarvetta. Tavoitteena on saada pienten työterveyshuoltoyksiköiden käyttöön osaamista ja resursseja, jotta he pystyisivät tarjoamaan laadukkaita palveluita työkyvyn tukemisessa. Lähtökohtana yhteistyönsuunnittelussa oli työterveyshuoltojen tarve. 3. Osatyökykyisen tukeminen työelämässä. Hankkeen tavoitteena on kehittää osatyökykyisen työhön osallistumisen tukemisen käytäntöjä sekä ratkaisukeskeistä ohjaamisen ja tukemisen mallia, jolloin edelleen tarkastellaan eri toimijoiden kenttää (esim. työpaikka, kuntoutuspalveluntuottaja ja TE-toimisto) ja toimijoiden yhteistyötä asiakkaan näkökulmasta. Hankkeessa tuotetaan kehittämisesityksiä osatyökykyisen työelämässä jatkamisen tukemiseksi ja kartoitetaan olemassa oleva normipohja. Hankkeessa tuotetaan myös laskentamalli, jonka avulla työnantaja pystyy seuraamaan kustannuksia ja toteamaan tukemisesta saatavia hyötyjä. Nuoren tarvitseman tuen tarvetta ja sitä, miten nuoren tuen tarve tunnistetaan ja kartoitetaan hankkeen aikana. 4. Tiedottaminen ja kouluttaminen hankkeen aihepiiriin kuuluvista teemoista. Hanke kouluttaa sekä hankkeen työpaikkoja että hankkeessa mukana olevia työterveyshuoltoja kehittämisteemoista. Hanke tiedottaa ja kouluttaa myös yrittäjiä ja yrittäjäjärjestöjä. 12

14 2 Kehittämistyön eteneminen ja hankemuutokset Pirkko Mäkelä-Pusa 2.1 Kehittämistyön etenemisen kuvaus Sosiaali- ja terveysministeriöstä saadun päätöksen jälkeen ennen hanketyön varsinaista käynnistymistä täsmennettiin hankkeen tavoitteet ministeriön edustajien kanssa käydyissä neuvotteluissa. Tällöin päätettiin, että yrittäjille ja yrittäjäjärjestöille suunnataan tiedotusta, mutta ei niinkään koulutusta. Osatyökykyisten tukemiseen liittyvä kehittämistyö täsmentyi työterveyshuollon uuden asiantuntijan tehtävän ja toimenkuvan kehittämiseksi ja kokeilemiseksi sekä tehtävän vaatiman osaamisen selvittämiseksi. JAMIT-hankkeessa asiantuntija nimettiin työluotsiksi. Hanke käynnistyi kevään 2012 aikana projektiorganisaation rakentamisella ja kumppaneiden ja rekrytoitujen työterveyshuoltojen perehdyttämisellä yhteisiin tavoitteisiin. Työpaikkayhteistyö käynnistyi loppukeväästä 2012 ja jatkui suunnitellusti alkuvuoteen Kehittämistyöhön saatiin rekrytoitua tavoitteen mukaisesti 10 työpaikkaa. Kehittämistyön havaintoja hyödyntäen tuotettiin opas Työhyvinvointia työpaikoille, jossa kuvataan, miten työpaikan työhyvinvoinnin tilasta ollaan selvillä, miten varaudutaan riskitekijöihin ja miten mahdollistetaan työntekijän osallistuminen työhön alentuneella työkyvyllä (selvillä olemisen, varautumisen ja osallistumisen periaatteet). Kehittämistyön kulusta ja havainnosta on tuotettu oma raportti Pientyöpaikat työkyvyn tukijoiksi (Kuntoutussäätiön työselosteita 44/2012). Yksi hankkeen tavoitteista oli työssä jatkamisen keinojen selvittäminen osatyökykyisten osalta. Tarkoituksena oli käytännön kokemusten avulla selvittää, millainen työterveyshuollon uuden asiantuntijan, työluotsin, toimenkuvan tulisi olla. Kehittämistyötä tehtiin tiiviisti työterveyshuoltojen kanssa. Asiakastyö käynnistyi työterveyshuoltojen tiloissa asiakasvastaanottona. Projektityöntekijä käynnisti toiminnan eri työterveyshuolloissa luomalla kunkin työterveyshuollon kanssa käytännöt, miten asiakas ohjautuu luotsattavaksi. Käynnistämisen rinnalla hän perehdytti uuden henkilön kuhunkin toimipisteeseen jatkamaan työluotsin tehtävää. Kokeilutoiminta keväällä 2012 ja jatkui huhtikuulle 2014 asti. Hankkeessa suunni- 13

15 teltiin alkuvuodesta 2014 alkavaksi koulutus työluotseille ja työkykykoordinaattoreille yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön Osatyökykyiset työssä -ohjelman (OSKU) kanssa. Koulutus käynnistyi maaliskuussa 2014 ja se jatkuu marraskuulle 2014 asti. Hankkeessa kehitettiin myös Voimavarat käyttöön -valmennusmallia, jolla voidaan lisätä toiveikkuutta, optimistisuutta, sitkeyttä ja itseluottamusta eli psykologista pääomaa. Myös sosiaalisen pääoman kehittäminen oli yksi hankkeen kehittämisen alueista. Osatyökykyinen työntekijä työryhmässä voi herättää monenlaisia ennak koluuloja. Työyhteisöjen toiminta ja asenteet ovat keskeisiä työhyvinvointia tukevia tekijöitä. Työpaikalla tapahtuvat muutokset, jotka aiheutuvat uusista työjärjestelyistä, vaativat yhteisöllisyyttä ja erilaisuuden hyväksymistä. Hankkeessa tuotettiin opas Yhteisöllisyydellä menestykseen tukemaan tätä kehittämistyötä (Manka, Larjovuori, 2013). Kuntoutustoimijoiden ja työterveyshuoltojen yhteistyö käynnistyi käynnistyi syksyllä 2012 määrittelemällä yhteiset tavoitteet yhteissuunnittelussa. Yhteistyön käynnistyminen oli varsin hidasta ja ensimmäiselle vuodelle varattua budjettia jouduttiin siirtämään seuraavalle vuodelle. Vuonna 2013 yhteistyötä edelleen hidasti toisen kuntoutustoimijan konkurssi ja noin kuukauden katkos ennen kuin uusi toimija aloitti hankkeessa. Tosin uuden toimijan henkilöstö oli osittain samaa kuin aikaisemmin. Yhteistyö lisääntyi hankkeen aikana, mutta vakiintui vain pieneltä osalta. 2.2 JAMIT-hankkeen sisältöön vaikuttaneet hankemuutokset Helmikuussa 2013 tehdyssä hankemuutoksessa siirrettiin edellisenä vuonna toteutumatonta budjettia tuleville vuosille. Lokakuussa 2013 tehtiin muutos, jossa tehtäviä ja budjettia suunniteltiin uudelleen siten, että kuntoutustoimijoiden budjettiosuutta vähennettiin ja sitä siirrettiin työluotsikoulutuksen toteuttamiseen sekä hankkeen tiedottamiseen ja juurruttamiseen. Hankkeseen tuli uusi osatoteuttaja Avire Oy Avire-Kuntoutus Oy lopetti toimintansa Kuntoutustoimijana hankkeessa jatkoi alkaen Avire Oy. Yhteistyöstä ja sen sisällöstä sovittiin yhteisessä suunnittelupalaverissa Avire Oy:n ja Uudenmaan työterveyshuoltojen kanssa. Konkurssin aiheuttamista muista toimista neuvoteltiin hankkeen STM:n valvojan, ohjelmakoordinaattorin ja asiantuntijan kanssa. 14

16 Osatoteuttajien budjetit tarkistettiin jäljellä olevalle hankekaudelle Vuoden 2012 toteutumaton budjetin osa siirrettiin vuoden 2013 ja 2014 budjetteihin. Lisäksi kuntoutustoimijoiden osalta tarkistettiin budjetit. Työluotsi-koulutus suunniteltiin ja sitä pilotoitiin Hankkeessa suunniteltiin kehittämistyössä saadun kokemuksen ja asiantuntijaneuvottelujen pohjalta täydennyskoulutus työluotsitehtävään tai muuhun vastaavaan ohjaustehtävään. Koulutusta suunniteltaessa tehtiin yhteistyötä STM:n Osatyökykyiset työssä -ohjelman (OSKU) kanssa. Täydennyskoulutus käsittää mm. valmennusta ratkaisukeskeiseen työotteeseen, työpaikan ja esimiehen konsultointiin sekä kuntoutustietämyksen lisääntymiseen. Tuotettiin opas työpaikoille Hankkeessa tuotettiin Työhyvinvointia työpaikoille- opas pientyöpaikoille työpaikkojen velvoitteista työsuojelun, työturvallisuuden ja työterveysyhteistyön toteuttamiseksi. Opasta jaettiin hankkeen yhteistyökumppaneiden kautta ja siitä tehtiin pdf-versio nettisivuille. Koulutus hankkeen työterveyshuolloille psykologisen pääoman kehittämiseen Tampereen yliopiston tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos koulutti työterveyshuoltoja käyttämään hankkeessa tuotettavaa psykologisen pääoman kehittämisen koulutuspakettia ja järjestämään valmennusta sen pohjalta. Valtakunnallisia koulutuksia lisää touko-syyskuussa 2014 Valtakunnallisia koulutuksia road show osatyökykyisen tukemisesta, kuntoutukseen ohjaamisesta ja työyhteisöjen merkityksestä lisättiin kaksi eli niitä järjestettiin kevään ja alkusyksyn 2014 aikana yhteensä seitsemän eri puolilla maata. ( Helsinki, Turku, Jyväskylä, Seinäjoki ja Lahti ) Hankeaikaa jatkettiin asti Hankeajan jatkaminen oli tarpeen hankkeen hitaan käynnistymisen ja kehittämistyön katkeamisen vuoksi. Kentällä tapahtunut kehittämistyö saatiin päätökseen mennessä. Hankkeen koulutukset, tuloksista viestiminen ja tuotteistaminen sekä raportointi jatkuivat lokakuulle Hankkeen päätösseminaari järjestetään

17 Helmikuussa 2014 hankemuutoksessa sovittiin yhteistyöstä Osatyökykyiset työssä -ohjelman kanssa. Hankkeelle myönnettiin lisäaikaa vuoden 2014 loppuun sekä lisärahoitusta työluotsikoulutuksen toteuttamiseen ja osatyökykyisten tukemisen käytäntöjen selvittämiseen. Lisäksi Hankkeessa tuotettuja oppaita päätettiin kääntää englanninkielisiksi, jotta niitä voitaisiin levittää EU-maissa. Tämä koskee seuraavia oppaita: Työhyvinvointia työpaikoille - opas terveyden, turvallisuuden ja työkyvyn edistämiseen sekä Yhteisöllisyydellä menestykseen opas työpaikan sosiaalisen pääoman kehittämiseen. Työhyvinvointia työpaikoille opas käännettiin myös ruotsin kielelle. Työkykykoordinaattori-/työluotsikoulutukseen osallistuu JAMIT-hankkeen 15 osallistujan lisäksi Osatyökykyiset työssä -ohjelman pilottiorganisaatioista yhteensä 18 osallistujaa eli yhteensä 33 osallistujaa. 16

18 3 Työterveyshuollon ja kuntoutuksen ja muiden toimijoiden verkostoituminen Pirkko Mäkelä-Pusa 3.1 Konkreettista yhteistyötä Työterveyshuollon ja kuntoutuspalveluntuottajan yhteistyön kehittämisessä keskityttiin hankesuunnitelman mukaisesti seuraaviin asioihin: Selvitettiin, miten kuntoutuspalveluyhteistyössä saadaan pienelle työterveyshuollolle käyttöön toimintaresursseja ja millaista ns. työterveyskuntoutus voisi olla. Kehitettiin työterveyshuollon koordinoimana yhteistyössä tukea osa-työkykyisen työhön paluuseen, työjärjestelyihin ja työssä jatkamiseen. Kehittämisen pohjalta esitetään kehittämisehdotuksia työluotsin roolista ja tarvittavasta osaamisesta. Pienten kunnallisten työterveyshuoltoyksiköiden toimintaresurssien parantamiseksi suunniteltiin yhteistyötä kuntoutuspalvelun tuottajan kanssa kahden vuoden koeajaksi. Monissa pienissä työterveyshuolloissa on pula pätevästä henkilöstöstä ja erityisosaamisesta suhteessa tarpeeseen, joten kokeilulla tavoiteltiin vaikutusta työterveyshuollon palveluiden sisältöön ja laatuun. Pienten työterveyshuoltojen mahdollisuus tarjota monipuolisia palveluita yksin on rajallinen. Työterveyshuoltokohtaisesti suunniteltiin yhteistyötä alueen kuntoutuspalvelun tuottajan kanssa kuntoutukseen ohjaamisen, varhaiskuntoutuksen ja työhyvinvoinnin edistämiseksi hankkeen työpaikoilla kaksivuotisessa kokeilussa. Hankkeessa kerättiin kokemuksia, mitä työkyvyn tuki kuntoutuksen keinoin eli niin sanottu työterveyskuntoutus voisi sisällöltään olla. Työluotsin ohjausta osatyökykyisen asiakkaan ohjaamisessa kuntoutukseen sekä työkykyä tukeviin palveluihin ja mahdollisesti työhön paluun/työssä jatkamisen tukeminen. Työluotsi voi olla työterveyshuollon palkkaama henkilö, mutta 17

19 se voi olla myös ostopalveluna muulta toimijalta esim. kuntoutuspalvelun tuottajalta hankittu. Tässä hankkeessa haettiin kokemuksia työluotsin tehtäväkentästä. Kuntoutustoimijoiden asiantuntijoita perehdytettiin hankkeen kokemusten pohjalta tähän tehtävään. Kevään 2012 aikana työterveyshuoltojen rekrytoinnin jälkeen hankkeessa järjestettiin alueen kuntoutustoimijan ja työterveyshuollon yhteinen suunnittelupalaveri, jossa suunniteltiin, mitä lisäresurssia tai lisäosaamista työterveyshuolto tarvitsee, jotta se voisi tarjota laadukkaita työterveyshuoltopalveluja asiakastyöpaikoilleen. Yhteistyön käytännön toimivuuden varmistamiseksi nimettiin hankkeen yhteyshenkilöt kuhunkin työterveyshuoltoon. Tässä suunnittelutilaisuudessa sovittiin vuoden päähän palautetilaisuus, jossa arvioidaan toteutunutta yhteistyötä ja tarvittaessa tarkennetaan tai uudistetaan yhteistyön sisältöä. Yhteistyön sisältöä suunniteltaessa kukin toimija painotti omassa suunnitelmassaan heille tärkeitä asioita, vaikka runko koostui 1) työkyvyn tuen tarpeen tunnistamisesta ja siihen liittyvästä osaamisesta ja 2) palveluista ja interventioista. Suunnittelupalavereissa esiin nousseita asioita olivat kuntoutustarveselvittelyt sekä erilaisiin palveluihin ohjaamiseen liittyvä osaaminen, esimerkkinä kuntoutuksen palvelut. Lisäksi esiin nousivat erilaiset lyhytinterventiot, joiden toteuttajana kuntoutusasiantuntijat voisivat toimia. Hankkeessa suositeltiin Oman hyvinvoinnin lähteillä -varhaiskuntoutuksen (OHL-kurssi) käyttöönottoa ja hanke kouluttikin tämän mallin käyttöön työterveyshuoltojen ja kuntoutustoimijoiden henkilöstöä. Hankkeen aikana Oman hyvinvoinnin lähteillä -malli muotoutui yhdessä työterveyshuollossa Oman työhyvinvoinnin lähteillä -malliksi, jossa työn vaikutuksella henkilön hyvinvointiin oli keskeisempi rooli, ja toisessa esimiesten oman hyvinvoinnin lähteille -malliksi, jossa paneuduttiin esimiestyön erityiskysymyksiin. Yhteistyölle hahmoteltiin niin sanottu Silta-malli (kuva 1). 18

20 Kuva 1. Yhteistyömalli (Silta) hankkeen alussa. Syksyn 2012 aikana käynnistyi OHL-interventioita. Lisäksi kuntoutustoimijoiden ja työterveyshuoltojen henkilöstöä koulutettiin ratkaisukeskeisen työotteen käyttämiseen. Työluotsityön pilotoinnin jälkeen kevään 2013 aikana työluotsipalvelut siirtyivät vähitellen kuntoutustoimijoiden henkilöstön toteuttamaksi hankkeen osatyökykyisyys- projektikoordinaattorin perehdytettyä uudet henkilöt työluotsin tehtäviin. Kevään 2013 aikana yhteistyö Härmän kuntokeskuksen osalta oli vuoden alkupuolella vähäistä. Tämä johtui Härmän ja Vöyrin kuntoutuskeskuksen yhdistymisestä vuoden vaihteessa. Härmän kuntokeskus nimesi kaksi työluotsia tekemään yhteistyötä TK-Työterveys Kaksineuvoisen kanssa. Seinäjoen työterveyden kanssa yhteistyö käynnistyi alkuvuodesta Etelä-Pohjanmaan sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen työluotsin kanssa. Täydentäviä työkykykonsultaatioita tehtiin hankkeessa viisi Kuninkaantien työterveyshuollon aloitteesta. Hankkeessa mukana olleet työterveyshuollot olivat oppineet käyttämään erikoissairaanhoidon palveluja ja tarvetta työkykykonsultaatioihin ei ollut. 19

21 Työterveyshuoltoja koulutettiin kuntoutukseen ohjaamisessa. Kuninkaantien työterveyshuolto hyödynsi Avire Oy:n kuntoutuskoordinaattorin palveluja kuntoutukseen liittyvissä asioissa. Etelä-Pohjanmaalla työterveyshuoltoihin nimettiin kuntoutusyhdyshenkilöt, joiden kautta Härmän kuntokeskus tiedotti työterveyshuoltoja kuntoutukseen liittyvistä asioista. Etelä-Pohjanmaalla pidettiin arviointityöpaja kumppanuusyhteistyöstä Tällöin tehtiin suunnitelma hankkeen loppukauden ajaksi, jolloin sovittiin työterveyshuolloissa nimettäväksi kuntoutusyhteyshenkilöt, kuntaesimiesten OHL -kurssin järjestämisestä sekä pienyrityksille suunnatuista koulutuksista. Työterveyshuoltojen ja Avire-Kuntoutus Oy:n toteutuneesta yhteistyöstä pidettiin arviointityöpaja ja samassa yhteydessä suunniteltiin tulevaa toimintaa. Toiminta toteutui muuten samoin kuin aikaisemminkin, mutta työluotsitoiminta siirtyi Kuntoutussäätiön toteuttamaksi toiminnaksi. Uutena toimintamuotona päätettiin kokeilla kivun hallintaan suunniteltu lyhytinterventio, joka osoittautui hyödylliseksi. Hankkeen palautetilaisuudessa toukokuussa 2013 Uudellamaalla esitettiin, että työterveyshuollossa on asiakkaita, joiden työhön paluuta voisi tukea se, että he tulisivat paremmin toimeen kipuoireittensa kanssa. Hankkeessa suunniteltiin kurssimuotoinen interventio Kehoa kunnioittaen, työkykyä rakentaen kipu huomioiden. Kurssin oli suunnattu työterveyshuollon valitsemille asiakkaille, joilla kipu rajoitti työhön paluuta ja täysipainoista elämää (kivun voimakkuus 4-6/10 VAS kipujanalla). Kipukurssin kuvaus Kurssille osallistui 7 henkilöä, kuusi naista ja yksi mies. Kaikilla oli kipuja: neljällä selän seudulla, yhdellä olkapään, yhdellä jalkaterien ja yhdellä vatsan alueella. Kaikilla oireita oli ollut jo pitkään useampia vuosia. Kokoontumiskertoja oli kuusi seuranta mukaan lukien. Ensimmäinen kokoontuminen kesti 1½ päivää. Kaksi kertaa kokoontumiset järjestettiini klo ja kolmella viimeisellä kerralla klo Suurelta osin kurssilla tehtiin kehotietoisuusharjoituksia, jossa menetelmänä oli BBAT (Basic Body Awareness terapia, Jacques Dropsyn kehittämä, Gertrud Roxendalin fysioterapiaan tuoma). BBAT on kokonaisvaltainen psykofyysinen fysioterapiamenetelmä, jonka avulla pyritään saamaan ihmisen terveyttä edistävät voimavarat käyttöön. BBAT kietoo yhteen tasapainon, vapaan hengityksen ja tietoisen läsnäolon liikeharjoittelun avulla. BBAT:ssä tehdään yksinkertaisia arkeen soveltuvia liikeharjoituksia makuulla, istuen, seisten ja kävellen. Myös äänenkäyttö- ja pariharjoituksia tehdään. Liikkeitä on helppo 20

22 jatkaa omassa arjessa, työssä, kotona tai vapaa-ajan tilanteissa. Vuorovaikutus sekä keskustelut liittyen asiakkaiden havaintoihin, kokemuksiin, oivalluksiin ja oppimiseen ovat keskeisellä sijalla. BBAT on havaittu vaikuttavaksi menetelmäksi muun muassa kipukuntoutuksessa. Kuva 2. Hankkeen aikana Silta -yhteistyömalli kehittyi vuorovaikutusmalliksi. 3.2 Johtopäätöksiä työterveyshuollon ja kuntoutustoimijoiden yhteistyöstä Kuntoutustoimijoiden ja työterveyshuoltojen yhteistyölle löytyi yhteisessä keskustelussa yhteisiä tavoitteita, mutta käytännössä yhteistyö käynnistyi hitaasti. Muutokselle ei nähty niin suurta tarvetta. Molempien toimijoiden toimintakäytännöt olivat muotoutuneet ja vakiintuneet hyvin omanlaisikseen. Työterveyshuoltojen hyvin pitkälti normitetut tehtävät ja toisaalta kuntoutustoimijoiden kilpailutuksen myötä muotoutuneet toimintakäytännöt eivät kohdanneet. 21

23 Hanke antoi työterveyshuolloille mahdollisuuden esittää toiveita oman toimintansa uudistamiseksi, mutta hankkeen edetessä ilmeni, että niillä ollut valmiuksia lähteä kuvattua rohkeammin mukaan tähän uudistumismahdollisuuteen. Tähän on voinut osaltaan vaikuttaa myös se, että kuntoutukset on perinteisesti toteutettu Kelan standardien mukaisesti, jolloin työterveyshuollon rooli on ollut yhdessä työpaikan kanssa ohjata kuntoutukseen asiakkaita, jotka Kela on viimekädessä hyväksynyt. Kuntoutusten osalta oli totuttu toimimaan niin Kelan ehdoilla, että uudenlaiseen mahdollisuuteen ei osattu/uskallettu tarttua. Hankkeessa pyrittiin rakentamaan tilaisuuksia uudenlaisen toiminnan kehittämiselle, mutta ehkä hanke ei myöskään riittävästi pystynyt tukemaan näiden tahojen yhteistyön rakentamista. Käytännössä yhteistyön käynnistymistä hidasti Härmän kuntokeskuksen ja Vöyrin kuntoutuslaitoksen yhdistyminen vuoden vaihteessa. Henkilökunta oli ki inni muutoksen läpiviennissä niin, että uusien hanketehtävien käynnistämiseen ei riittänyt aikaa ja resursseja. Sekä Härmän kuntokeskuksen että Avire Oy:n henkilökuntaa koulutettiin ratkaisukeskeisen työotteen käyttöönottoon ja OHL-varhaiskuntoutusmallin ohjaamiseen vuoden 2012 aikana. Vuoden 2012 lopussa Avire-Kuntoutus Oy toiminnassa oli työluotsityö saatu käynnistettyä. Kehittämistyöhön tuli kuukauden katkos, kun Avire-Kuntoutuksen toiminta loppui, mutta toiminta jatkui Avire Oy:n toimesta ja osittain samojen yhteyshenkilöiden kanssa. Toimiessaan yhteistyössä työterveyshuoltojen kanssa kumpikin kuntoutustoimija esitteli aktiivisesti omia tuotteitaan. Osittain voi jopa todeta, että liiankin aktiivisesti, sillä tällöin ei syntynyt luontaisesti tilaisuutta keskustella työterveyshuoltojen yhteistyötarpeista. Hanketyön kannalta keskeinen seikka, josta tulee oppia jatkoa ajatellen, on se, että hankeasioiden hoito viivästyi, kun kummankin kuntoutustoimijan osalta yhteydet hoidettiin yhden, erittäin kiireisen henkilön kautta. 22