Uudentyyppinen myotoninen dystrofia. Satu Auvinen, Anna Vihola, Ralf Krahe, Jukka Kupila, Peter Hackman, Aki Hietaharju ja Bjarne Udd
|
|
- Kaija Ketonen
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Katsaus Uudentyyppinen myotoninen dystrofia Satu Auvinen, Anna Vihola, Ralf Krahe, Jukka Kupila, Peter Hackman, Aki Hietaharju ja Bjarne Udd Dystrophia myotonica (DM1) eli Steinertin tauti on tunnettu lähes sadan vuoden ajan. Vuonna 1992 löydettiin sen geenimutaatio: epävakaa CTG-toistojaksolaajentuma kromosomissa 19q. Kaikista tautisuvuista ei kuitenkaan löytynyt kyseistä mutaatiota, ja myotonisten monielinsyndroomien onkin todettu olevan perimältään ja kliiniseltä kuvaltaan oletettua monimuotoisempia. DM1:n lisäksi tunnetaan tyypin 2 dystrophia myotonicaksi (DM2) nimetty tautiryhmä, johon kuuluu hiukan erilaisin ilmiasuin esiintyvät proksimaalinen myotoninen myopatia (PROMM) ja proksimaalinen dystrophia myotonica (PDM).Vuonna 1998 DM2-taudin geenimutaatio paikannettiin kromosomiin 3q21, ja vuonna 2001 sieltä löydettiin taudin aiheuttava CCTG-emäsnelikon toistuman valtava laajentuma. Vain ani harvalla PROMM-potilaista ei ole voitu osoittaa tätä laajentumaa, ja heidän sairautensa geneettinen tausta on edelleen tuntematon. DM2-ryhmän taudit muistuttavat kliinisesti DM1:tä mutta ovat yleensä oirekuvaltaan lievempiä. Dystrophia myotonica (DM1) on yleisin aikuisilla esiintyvä lihasdystrofia (Bradley ym. 1996). Se periytyy autosomissa vallitsevasti ja vaurioittaa monia elimiä. Sille ominaisia piirteitä ovat lihasten myotonia sekä raajojen distaalisten lihasten heikkous ja atrofia. DM1-potilailla voi myös esiintyä harmaakaihia, rytmihäiriötaipumusta, älyllisen suorituskyvyn heikkenemistä, hengityslihaslaman riski yleisanestesiassa sekä erilaisia endokrinologisia ongelmia ja ruoansulatuselimistön sairauksia. DM1 vaikeutuu usein siirtyessään sukupolvesta seuraavaan (antisipaatio), ja hankalimmat synnynnäiset tautimuodot johtavat keskenmenoihin tai kehitysvammaisuuteen. DM1:n ilmaantuvuus on 1 : (Harper 1989). Taudin geenivirhe löydettiin vuonna Kromosomissa 19q todettiin epävakaa emäskolmikko (CTG), jonka toistojaksojen määrä on normaalisti alle 37 mutta sairastuneilla lisääntynyt aina muutamaan tuhanteen saakka. Mutaation todettiin sijaitsevan myotoniini-proteinikinaasi- eli DMPK-geenin transloitumattomassa 3 -päässä (Brook ym. 1992). Toistojaksojen lukumäärä vaikutti kasvavan sukupolvesta seuraavaan ja olevan yhteydessä taudin vaikeusasteeseen. Jo ja 1980-luvuilla oli Saksassa ja Suomessa kiinnitetty huomiota autosomissa vallitsevasti periytyvään, dystrophia myotonicaa muistuttavaan lihastautiin, joka poikkesi tietyiltä kliinisiltä piirteiltään DM1:stä (Harper 1989, Moxley ym. 1998). DNA-analyysin tultua käyttöön osoittautui, ettei näissä suvuissa ilmennyt DM1-mutaatiota. Esittelemme tässä katsauksessa tyypin 2 dystrophia myotonican (DM2) kliinisiä ja geneettisiä erityispiirteitä ja kuvaamme lyhyesti yhden suomalaiseen DM2-sukuun kuuluvan potilaan lihastautioireistoa esimerkkinä taudin kliinisen diagnostiikan vaikeudesta. Duodecim 2003;119:
2 DM2:n historiaa Vuonna 1994 Ricker ym. kuvasivat 15 saksalaista potilasta, joilla oli raajojen proksimaalisten lihasten heikkoutta, myotoniaa ja kaihitaipumusta. DM1:een sopivaa CTG-laajentumaa tai synnynnäisiin myotonioihin liittyviä kloriditai natriumkanavien geenivirheitä ei kuitenkaan todettu (taulukko 1). EMG-löydös ja lihaskudoksen patologia olivat jonkin verran erilaiset DM1-taudissa, eikä antisipaatiota ilmennyt. Taudista käytettiin nimeä proksimaalinen myotoninen myopatia (PROMM). Myöhemmin löydettiin myös muista maista samanlaista tautia sairastavia (Thornton ym. 1994, Meola ym. 1996). Ensimmäisen PROMM-taudin minikatsauksen aineisto koostui 53 potilaasta ja 19 perheestä (Moxley 1996). Vuonna 1997 kuvattiin suomalainen suku, jossa sairastuneilla todettiin huomattavaa proksimaalista lihasatrofiaa, kaihia, kuulon heikentymistä ja miesten hypogonadismia (Udd ym. 1997). Myotonia voitiin osoittaa EMG:ssä mutta ei kliinisesti. Tauti nimettiin proksimaaliseksi dystrophia myotonicaksi (PDM). Vuonna 1998 raportoitiin suuren Minnesotasuvun (MN1) etenevän myotonisen monielinsyndrooman yhteys kromosomiin 3q21 (Ranum ym. 1998). Tämä geenipaikka nimettiin DM2:ksi ja tauti tyypin 2 dystrophia myotonicaksi. Seuraavana vuonna kuvattiin MN1-suvun lihastaudin kliiniset piirteet (Day ym. 1999). PROMM-taudin keskeisten löydösten lisäksi potilailla esiintyi sormien koukistusvoimien heikentymistä, liikahikoilua ja otsakaljuisuutta. Myöhemmin PDM-perhe ja myös 90 % PROMM-perheistä voitiin kytkeä samaan kromosomiin 3q21 (Meola ym. 1999, Ricker ym. 1999). Vuonna 2001 löydettiin tästä DM2-lokuksesta ennennäkemättömän suuri CCTGemäsnelikon toistojakson laajentuma (Liquori ym. 2001). DM2-tautien diagnostisia kriteereitä koordinoiva kansainvälinen tutkijaryhmä on kokoontunut vuosina 1997 ja 2000 ja sopinut taudin kliinisistä kriteereistä (taulukko 2). Taulukko 1. Myotoniset lihastaudit ja niiden aiheuttajamutaatioiden paikat. Vallitsevasti periytyvät myotoniset monielindystrofiat Dystrophia myotonica (DM1), 19q13.3 Tyypin 2 dystrofia myotonica (DM2), 3q21 Proksimaalinen myotoninen myopatia (PROMM), 3q21 Proksimaalinen dystrophia myotonica (PDM), 3q21 Myotoniset dystrofiat ilman DM1- tai DM2-mutaatiota Ionikanavataudit Kloridikanavataudit 7q35 Myotonia congenita dominantti muoto (Thomsen) resessiivinen muoto (Becker) Natriumkanavataudit, 17q (SCN4A) Paramyotonia congenita, 17q23 Jaksoittaiset paralyysit hyperkaleeminen muoto, 17q23 Kaliumin provosoimat myotoniat; 17q23 Myotonia fluctuans Myotonia permanens Asetatsoliamidiin vastaava myotonia Taulukko 2. DM2-PROMM-tautien kliiniset diagnostiset kriteerit. Kliiniselle diagnoosille pakolliset inkluusiokriteerit Lihasheikkous (joissakin tai kaikissa seuraavissa lihaksissa: proksimaaliset raajalihakset, kaulan flexorit, lonkan ja lantion alueen lihakset, sormien syvät koukistajat) Myotonia EMG:ssä Kaihi-muutoksia alle 50 vuoden iässä ainakin jollakin suvun jäsenistä: posteriorisia subkapsulaarisia linssin samentumia, muistuttavat dystrophia myotonican kaihimuutoksia Autosomaalinen vallitseva periytymistapa Normaali CTG-toistojakso kromosomissa 19q Kliinistä diagnoosia tukevat löydökset Lihasjäykkyys ja kliininen myotonia Sydämen johtumishäiriöt Miehen hypogonadismi Insuliiniresistenssi tai heikentynyt glukoosin sieto tai diabetes mellitus Lihas- ja nivelkivut Kliinistä diagnoosia täydentävät tai satunnaiset löydökset Pohjelihashypertrofia Kivuliaat lihaskrampit Normaalit jänneheijasteet Ajoittaiset rintakivut Keskushermosto-oireet: kognitiivisen suorituskyvyn heikkeneminen, hypersomnia, epilepsia Sensoneuraalinen kuulonheikkenemä Hypotyreoidismi Maha-suolikanavan oireet: dysfagia, ummetus Otsakaljuisuus Runsas hikoilu Oireita provosoivat tekijät: raskaus, hypotyreoosi, hyperparatyreoosi Kliinistä diagnoosia eivät tue Oftalmoplegia Oireiden alkaminen distaalispainotteisena lihasheikkoutena 708 S. Auvinen ym.
3 Kliininen kuva Taulukko 3. Myotonisten syndroomien kliininen kuva. Oireet ja löydökset DM1 DM2 Myotonia kliininen +++ +/ EMG Lihasheikkous kasvot/ptoosi ++ +/ proksimaalinen + +/++ distaalinen +++ +/ m. sternocleidomastoideus Kaihi Otsakaljuuntuminen +++ +/ Sydänongelmat ++ + Hypogonadismi ++ + Hyperglykemia ++ + Hypersomnia +/ +/ Runsas hikoilu +/ +/ Pohjehypertrofia +/ +++ = lähes aina todettavissa, ++ = usein todettavissa, + = voi esiintyä, = ei todeta DM2-fenotyyppi on hyvin vaihteleva, vaikeimmillaan haitta-asteeltaan DM1:n kaltainen, lievimmillään vain vähäistä lihasjäykkyyttä ja voimattomuutta aiheuttava (taulukko 3) (Report of The 84 th ENMC Workshop 2000). Useimmiten taudin ensioireet ilmenevät vasta vuoden iässä. Tavallisimpia ovat liikkeellelähtövaikeudet ja rasituksessa pahenevat lihaskivut, jotka saattavat muistuttaa niveltulehduksia, fibromyalgiaa tai muita tukielinsairauksia. Vakavampina DM2-tautiin liittyvinä ongelmina on kuvattu sydänperäisiä äkkikuolemia ja joissakin suvuissa nopeasti etenevää lihasheikkoutta (Report of The 84 th ENMC Workshop 2000). Lihasheikkous painottuu yleensä raajojen proksimaaliosiin ja vaikeuttaa kyykistelyä, portaiden nousua ja työskentelyä kädet koholla. Hartialihasten ja kaulan fleksoreiden heikkous on lievää tai kohtalaista. Kasvolihasten ja silmäluomien voimattomuus on harvinaista. Lihasten atrofioituminen on vähäistä, minkä vuoksi kliiniset löydökset eivät välttämättä korreloi potilaan subjektiivisiin lihasoireisiin (Ricker 1999). Joissakin DM2 -suvuissa on todettu myös pohjelihasten pseudohypertrofiaa (Meola ym. 2001). Myotonia on vaihtelevaa, ja sitä todetaan kliinisesti vain 52 %:lla DM2/PROMM-potilaista (Report of The 84 th ENMC Workshop 2000). Käsien nyrkistä avaaminen voi olla hankalaa, ja kompastelu, kaatuilu ja liikkeellelähtövaikeudet ovat tavallisia. Myotonia saattaa ilmetä ensimmäisen kerran mm. raskauden, hypotyreoosin ja hyperparatyreoosin yhteydessä (Newman ym. 1999, Sansone ym. 2000). Lihaskipuja esiintyy 46 %:lla potilaista (Report of The 84 th ENMC Workshop 2000), ja ne voivat muistuttaa fibromyalgiaa tai radikulaarisia kiputiloja. Kaihimuutoksia esiintyy %:lla DM2/ PROMM-potilaista (Meola ym. 2001). Niitä todetaan usein jo alle 50 vuoden iässä, ja ne ovat samanlaisia värillisiä, takakapselin alla sijaitsevia samentumia kuin DM1-taudissa. Kardiologiset ongelmat ovat harvinaisempia kuin DM1:ssä. Rytmihäiriöitä on todettu 7 %:lla ja EKG-muutoksia 21 %:lla. Tavallisimpia ovat sinusbradykardia, supraventrikulaarinen bigeminia ja erilaiset johtumishäiriöt (Report of The 84 th ENMC Workshop 2000). Endokrinologisina ongelmina DM2-suvuissa on todettu tavallista enemmän kilpirauhassairauksia, miesten hypogonadismia ja subkliinistä insuliiniresistenssiä. Hoitoa vaativa diabetes on harvinaisempi. Maksaentsyymiarvojen kasvua on todettu jopa 70 %:lla DM2-PROMM-potilaista, ja sappikivitaudin esiintyvyys on suurentunut DM2- suvuissa (Meola ym. 2001). Kognitiivisia ongelmia, vireystilan vaihtelua ja otsakaljuisuutta esiintyy DM2-taudeissa harvemmin kuin DM1:ssä. Yksi DM2:n keskeinen piirre onkin fenotyypin vaihtelevuus. Minnesota-suvussa (MN1) (Day ym. 1999), todettiin suvun 52 jäsenestä 25:n sairastavan DM2-tautia, jolle ominaisia piirteitä ovat proksimaalinen lihasheikkous, kasvolihasten lievä voimattomuus ja sormien syvien koukistajalihasten heikkous. Lihasheikkous on lievempää ja myöhemmin alkavaa kuin DM1-taudissa, mutta kivut ja jäykkyysoireet ovat vaikeampia. MN1-suvussa on todettu myös kaihi- ja rytmihäiriötaipumusta, otsakaljuisuutta, kuulon heikkenemistä, vireystilan häiriöitä, taipumusta spontaaneihin abortteihin ja miesten hypogonadismia. MN1-suvun erityispiirtee- Uudentyyppinen myotoninen dystrofia 709
4 nä on ollut voimakas hikoilutaipumus ja hypogammaglobulinemia. Antisipaatioon viittaa taudin oireiden ilmaantuminen joissakin perheissä lapsille jopa kymmenen vuotta aiemmin kuin vanhemmille (Day ym. 1999). Proksimaalinen dystrophia myotonica (PDM) on suomalaisperheessä todettu DM2-taudin ilmiasu. Se on monielinsyndrooma, jossa lihasten proksimaalinen heikkous ja atrofia ilmaantuvat 25. ikävuoden jälkeen. Taudin erityispiirteinä ovat etenevä lihasatrofia, liikuntakyvyn merkittävä heikentyminen noin vuoden iässä ja kävelykyvyn menetys noin kymmenen vuotta myöhemmin. Myotonia tulee esiin vain EMG:ssä. Lihaskipuja tai jäykkyyttä ei PDMpotilailla juuri ole esiintynyt. Kaihimuutokset ja kuulon heikentyminen ilmaantuvat usein jo vuoden iässä. Kasvolihasten heikkous on selvää mutta lievempää kuin DM1-taudissa. Miesten hypogonadismiin liittyy jopa gynekomastiaa. Kognitiivisia ongelmia ei ole esiintynyt. PDMsuvussa on voimakas ateroskleroositaipumus, ja potilaiden kuolinsyynä on poikkeuksetta ollut sydän- tai verisuonitauti (Udd ym. 1997). Muut löydökset ENMG-tutkimuksessa lihasten myotonia (Report of The 84 th ENMC Workshop 2000) voi tulla esiin vain ajoittain tai vain joissakin lihaksissa, minkä vuoksi sitä tulee etsiä laajoilla ja tarvittaessa toistetuilla tutkimuksilla (Day ym. 1999). Poikkeavaan solukalvoärsytykseen liittyvät EMG-löydökset voivat olla hyvin moninaisia: satunnaisia myotonisia purkauksia, suurtaajuisia neuromyotonisia sarjoja tai komplekseja repetitiivisiä eli ns. bisarreja sarjoja. Myopatian löydöksinä todetaan pieniä polyfaasisia tai säiehypertrofiaan liittyviä suurehkoja yksikköpotentiaaleja sekä usein fibrillaatiopotentiaaleja. ENMG-löydökset saattavat DM2-taudissa muistuttaa myös neurogeenista vauriota, kun taas DM1-taudissa löydöksenä on yleensä yksiselitteinen myotonia kaikissa lihaksissa. Seerumin kreatiinikinaasin pitoisuus voi olla normaali tai lievästi suurentunut. Maksa-arvojen etenkin gammaglutanyylitransferaasin aktiivisuuden kasvu on tavallista. Sokeriaineenvaihdunnan häiriönä voidaan todeta heikentynyt glukoosinsieto, insuliiniresistenssi tai diabetes. Miesten subkliiniseenkin hypogonadismiin liittyy follikkeleita stimuloivan hormonin ja lutenisoivan hormonin pitoisuuksien kasvu seerumissa. Kilpirauhasen toimintakokeiden tulokset ovat yleensä normaaleja, mutta DM2-tautien oireet voivat pahentua tai ilmaantua ensi kertaa hypotyreoosiin tai hyperparatyreoosiin liittyen. Joillakin potilailla todettu seerumin immunoglobuliinipitoisuuden pieneneminen on osa tautiin liittyvää multisysteemistä poikkeavuutta (Meola ym. 2001). Aivojen magneettikuvauksessa voidaan todeta lieviä periventrikulaarisia valkean aineen muutoksia (Hund ym. 1997). Positroniemissiotomografiassa (PET) on havaittu aivojen otsaja ohimolohkojen etuosissa metabolian poikkeavuutta ja verenkierron heikentymistä. Löydökset korreloivat neuropsykologisissa testeissä todettuihin visuospatialisiin häiriöihin (Meola ym. 1999). Lihasten tietokonetomografialla tai magneettitutkimuksella voidaan PDM-tautimuodossa osoittaa rasvadegeneratiivinen, dystrofia-tyyppinen löydös raajojen tyviosien lihaksissa, hartioiden ja lantion seudussa sekä soleuslihaksissa. PROMM-ilmiasussa todetaan vasta taudin myöhäisvaiheessa lievää ja hajanaisempaa rasva- ja sidekudoslisää kyseisissä lihaksissa (Schneider ym. 2001). Lihaskudoksen patologisia löydöksiä on DM2-taudissa ja DM1:ssä pidetty morfologisesti samantyyppisinä: tavallisia poikkeavuuksia ovat syykoon runsas vaihtelu ja lihassolun sisäisten tumien suuri määrä. Kuitenkaan DM1- taudin alkuvaiheelle ominaiset syytyyppi 1:n atrofia, myöhäisvaiheen rengassyyt ja sarkoplasmaattiset kappaleet eivät ole DM2-taudille tyypillisiä. Jo DM2-taudin varhaisvaiheessa voidaan todeta pieniä tumakasasyitä, joita DM1- taudissa ilmenee vasta heikentyneessä lihaksessa. Syynekroosia ja reunusrakkulasyitä esiintyy DM2:ssa vain harvalukuisina. Suomalaisen DM2-aineiston pohjalta tehty uusi havainto on, että atrofiset minisyyt ja tumakasasyyt ovat poikkeuksetta tyypin 2 syitä, ja että syyhypertrofia painottuu enemmän syytyypin 1 puo- 710 S. Auvinen ym.
5 lelle. Tämän havaitseminen onnistuu paremmin immunohistokemiallisella kuin tavanomaisella ATPaasimenetelmällä (Udd ym. 2001). Ongelmallisissa kliinisissä tilanteissa tämä löydös voi antaa viitteen DM2-taudista. Myotonisten monielinsyndroomien hoito Myotoniaa lievittämään on kokeiltu fenytoiinia, meksilitiiniä ja asetatsoliamidia, mutta niiden teho lihasjäykkyysoireisiin on vaatimaton. Kipujen taustalla olevia patofysiologisia mekanismeja ei tunneta tarkasti. Tulehduskipulääkkeitä, karbamatsepiinia ja trisyklisiä depressiolääkkeitä on käytetty oireiden lievitykseen. Intensiivisiin kiputiloihin on kokeiltu myös lyhyitä kortisonikuureja vaihtelevin tuloksin. Hankalimpiin kipuepisodeihin on tarvittu jopa suonensisäisiä opiaatteja ja bentsodiatsepiineja. Rytmihäiriöalttiuden takia EKG tulisi tarkistaa aika ajoin. Kardiologiset tutkimukset ovat aiheellisia, jos potilaalla todetaan AV-johtumishäiriöitä tai rytmihäiriötaipumus taikka suvussa on esiintynyt sydänperäisiä äkkikuolemia. Hoitona on tarvittaessa sydämentahdistin. Yleisanestesiaan liittyvä komplikaatioriski on DM2-taudeissa suurentunut. Depolarisoivia lihasrelaksantteja ja kaliumarvojen huomattavaa suurenemista on syytä välttää. Rabdomyolyysin ja munuaisten vajaatoiminnan riski on suurentunut erityisesti niillä potilailla, joiden seerumin kreatiinikinaasin aktiivisuus on jo aikaisemmin ollut suuri. DM2-diagnoosi on kliininen haaste Lihaskipuja ja -jäykkyyttä voi liittyä moniin sairauksiin. Lievän PROMM-taudin erottaminen fibromyalgiasta kliinisesti saattaa olla hankalaa, koska myotoniaa tai lihasatrofioita ei välttämättä voida todeta. Tällöin seerumin kreatiinikinaasiarvon kasvu tai ENMG:ssä todettava myotonia voi viitata lihastautiin. Jos lihasheikkoutta tai epämääräisiä kipuja valittavan potilaan lähisuvussa on esiintynyt samoja oireita tai alle 50- vuoden iässä ilmennyttä harmaakaihia, kannattaa erotusdiagnostiikassa muistaa myös DM2. Myotonisten monielinsyndroomien ensioireet voivat tulla myös lihaksiston ulkopuolelta. Ruoansulatuselimistön ongelmina saattaa ilmetä aminotransferaasiarvojen suurenemista, dysfagiaa, ummetusta tai sappikivitautia. DM2 voi olla myös sokeriaineenvaihdunnan, kilpirauhastoiminnan tai hedelmällisyyden häiriöiden taustalla. Osa DM2-potilaista on tullut tutkimuksiin sydämen rytmihäiriöiden tai statiinihoidon lopettamisen jälkeen suurentuneeksi jääneen kreatiinikinaasiarvon vuoksi. Lihastaudeista erotusdiagnostisia ongelmia aiheuttavat muut myotoniat, lihasdystrofiat, metaboliset myopatiat, mitokondriotaudit, myosiitit ja Kennedyn oireyhtymä. Molekyyligenetiikka ja patogeneesi DM2-mutaatio on ZNF9-geenistä hiljattain löydetty valtava CCTG-emäsnelikon laajentuma, joka sijaitsee geenin ensimmäisessä intronissa (Liquori ym. 2001). Ekspansion laajuus on keskimäärin toistojaksoa ja vaihteluväli jaksoa. DM2-mutaation löytyminen on selventänyt myotonisten dystrofioiden molekyylibiologista patofysiologiaa: CTG- ja CCTG-laajentumat luetaan RNA:ksi, joka sakkautuu tumaan muodostaen tunnistettavia kertymiä (Liquori ym. 2001). Kertymillä oletetaan olevan toksinen vaikutus muiden geenien RNA-metaboliaan ja -kuljetukseen, ja tältä pohjalta selittynevät tautien monielinmanifestaatiot ja kliinisen kuvan vaihtelu. Kloridikanavan CLCN-1-geenin mutaatioiden on aiemmin todettu aiheuttavan kongenitaalista myotoniaa. DM1- ja DM2-taudeissa CLCN-1-geenin RNA-viesti häiriintyy siten, että muodostuu useita isoformeja, virheellisiä»splice-variantteja», jotka tuottavat toimintakyvyttömiä kloridikanavan proteiiniosia ja vähentävät solukalvon toimivien kanavien määrää (Mankodi ja Thornton 2002). Tästä selittynee lihassolun myotonia. Insuliinireseptorigeenin RNA-tuotteeseen ilmestyy myös»splicing»-virhe, joka aiheuttaa virheellisen reseptoriproteiinin ja tätä kautta insuliiniresistenssin (Savkur Uudentyyppinen myotoninen dystrofia 711
6 ym. 2001). DM1-taudissa on jo aikaisemmin osoitettu erikoisen tauproteiinin kertyvän potilaiden aivokudokseen (Sergeant ym. 2001). DM2-potilailla ei tätä mahdollista tauproteiinin häiriötä ole vielä tutkittu. DM2-mutaation osoittaminen Southern blot -menetelmällä on vaikeampaa kuin DM1-mutaation todentaminen. Toistojakson analyysi polymeraasiketjureaktiolla toimii seulontamenetelmänä, koska mutaatiolaajentuma ei amplifioidu ja näin ollen DM2-potilailla nähdään vain terveen kromosomin alleeli toistojakson markkerilla. Kahden alleelin löydös sulkee DM2-mutaation pois, mutta yhden alleelin löydös vaatii varmistuksen Southern blot -menetelmällä. PCR-seulontatutkimuksia tehdään nykyään Turun yliopiston lääketieteellisen genetiikan laitoksessa, mutta tarkennus DM2-taudin mutaatiosta saadaan toistaiseksi vain taudin genetiikkaa tutkivan työryhmän kautta. Pohdinta DM2-potilaiden määrä kasvaa, kun tietämys sairaudesta lisääntyy. Saksassa DM2-taudin esiintyvyyttä on selvitelty laajemmin ja sen on arveltu olevan suunnilleen sama kuin DM1:n esiintyvyys (Report of The 84 th ENMC Workshop 2000). Suomessa on tähän mennessä varmistettu DM2-mutaatio kolmessa isossa suvussa ja muutamilla yksittäisillä potilailla. Luultavasti toistaiseksi on löydetty vain taudin tyypillisimmät ilmiasut. DM2-potilaiden ongelmana ovat usein hankalat, jopa invalidisoivat lihasten kivut, jäykkyys ja voimattomuus ilman merkittäviä kliinisiä löydöksiä. Vaikkei sairauteen ole parantavaa hoitoa, voi oireiden syyn selviäminen auttaa ratkaisevasti potilasta elämänsä hallinnassa ja selittää ilmenneitä DM2-tautien monielinmanifestaatioita. Neljäkymmentäyksivuotias mies oli kärsinyt noin kymmenen vuoden ajan hankalista lihaskivuista vasemman pakaran ja molempien reisien alueella. Kivut pahentuivat iltapäivisin rasituksen jälkeen, ja pidemmät kävelylenkit johtivat jopa viikkoja kestäviin kipuvaiheisiin. Oireita selviteltiin toistuvin ja laajoin keskussairaalatasoisin tutkimuksin vuosina Vuonna 1997 potilas ohjautui jälleen kerran kipuongelmien takia kirurgisiin tutkimuksiin. Lannerangan magneettikuvauksessa todettiin L4 S1- tasolla lieviä kulumamuutoksia muttei spinaalistenoosia tai juuriaukkoahtaumia. L1-tasolla ydinkanavassa oli duurapussia takaapäin hiukan painava, noin 1 cm:n läpimittainen kysta. Seurantakuvauksessa maaliskuussa 1998 löydös oli muuttumaton. Neurokirurgi ei pitänyt kystan leikkaushoitoa aiheellisena. ENMG:ssa todetun myotonian vuoksi potilas lähetettiin neurologin konsultaatioon. Oirekuvaa tarkennettaessa ilmeni, että pakarakipujen lisäksi potilaalla esiintyi kylmässä ja rasituksessa pahenevaa hartialihasten särkyä ja käsien jäykkyyttä, liikkeellelähtövaikeuksia ja kädet koholla työskennellessä kipuja rintalastan seudussa. Potilas oli vankkarakenteinen ja vahvalihaksinen, eikä kliinisessä neurologisessa tutkimuksessa todettu poikkeavaa. Perusveriarvot ja kilpirauhasen toimintakokeiden tulokset olivat normaaleja, samoin seerumin kreatiinikinaasin aktiivisuus. Geenianalyyseissä dystrofia myotonicaa ja synnynnäistä myotoniaa tutkittaessa saatiin negatiiviset tulokset. Yläraajan iskeemisessä rasituskokeessa ei saatu viitettä metabolisista myopatioista. Lihaskipujen hoidoksi määrättiin fysioterapiaa. Vuonna 1999 kipuoireet hankaloituivat uudestaan. Ortopedin teettämä piriformisalueen magneettikuvaus antoi normaalilöydöksen tammikuussa Lanne-ristirangan tietokonetomografiatutkimuksessa todettiin presakraalivälissä vasemmalle suuntautuva prolapsi ja fasettinivelartroosia tasolla L4 5. Diskusprolapsi leikattiin helmikuussa 2000, minkä jälkeen selkäkipu helpottui, mutta vasemman pakaranseudun kivut, reisilihasten särky sekä alaraajojen väsyvyys ja jäykkyys jatkuivat. Ylösnousu kyykystä oli hieman vaivalloista, mutta muuta kliinisesti poikkeavaa ei ilmennyt. Potilaalla oli todettu jo vuonna 1988 taipumus lihasten myotoniaan. Samoihin aikoihin hänen sukuaan oli tutkittu dystrophia myotonica -epäilyn vuoksi, ja potilaankin oli ENMG:n ja lihasbiopsialöydöksen perusteella ajateltu olevan kyseisen taudin kantaja luvun alkupuolella dystrophia myotonican geenitutkimustulokset jäivät potilaan ja suvun muiden oirehtivien osalta negatiivisiksi. Vuonna 2000 heräsi epäily, että kyseessä olisikin lievempi muunnos dystrophia myotonicasta eli DM2-PROMM. Kansainvälisen geneettisen tutkimusyhteistyön avulla asia varmistuikin v Potilaallamme todettiin oireiden ja taudin aiheuttajaksi sopiva CCTG-toistojakson laajentuma kromosomissa 3q21, ja hankalien kipuoireiden ja lihasjäykkyysongelmien katsottiin selittyvän DM2-PROMMtaudin pohjalta. Oma potilas 712 S. Auvinen ym.
7 Kirjallisuutta Abbruzzese C, Krahe R, Liquori M, ym. Myotonic dystrophy phenotype without expansion of (CTG)n repeat: an entity distinct from proximal myotonic myopathy (PROMM)? J Neurol 1996;243: Bradley W, Daroff R, Fenichel G, Marsden C. Neurology in clinical practice, vol painos. USA: Butterworth Heinemann 1996, s Brook JD, McCurrach ME, Harley HG, ym. Molecular basis of myotonic dystrophy: expansion of trinucleotide (CTG) repeat at the 3 end of a transcription encoding a protein kinase family member. Cell 1992;68: Day JW, Roelofs R, Leroy B, Pech I, Benzow K, Ranum LPW. Clinical and genetic characteristics of a five-generation family with a novel form of myotonic dystrophy (DM2). Neuromuscul Disord 1999;9: Harper PS. Myotonic dystrophy. 2. painos. London: WB Saunders, Hund E, Jansen O, Koch MC, ym. Proximal myotonic myopathy with MRI white matter abnormalities of the brain. Neurology 1997;48:33 7. Liquori CL, Ricker K, Moseley ML, ym. Myotonic dystrophy type 2 caused by a CCTG expansion in Intron 1 of ZNF9. Science 2001;3:239: Mankodi A, Thornton CA. Myotonic syndromes. Currt Opin Neurol 2002;15(5): Meola G, Sansone V, Radice S, Skradksi S, Ptacek L. A family with an unusual myotonic and myopathic phenotype and no CTG expansion (proximal myotonic myopathy syndrome): a challenge for future molecular studies. Neuromusc Disord 1996;6: Meola G, Udd B, Sansone V, Ptacek L, Lee D, Krahe R. Dominant multisystemic proximal myotonic myopathic syndromes: clinical and genetic heterogeneity in three families. Neurology 1999; 52 (Suppl):A95. Meola G, Sansone V, Vitelli E, Mancuso M, Siciliano G. Proximal myotonic myopahty: Report on Italian families and literature review. J Clin Neuromusc Dis 2001;4: Moxley RT III. Proximal myotonic myopathy: mini-review of a recently delineated clinical disorder. Neuromusc Disord 1996;6: Moxley RT III, Udd B, Ricker K. 54th ENMC International Workshop: PROMM (proximal myotonic myopathies) and other proximal myotonic syndromes -workshop report 10 12th October 1997 Netherlands. Neuromuscul Disord 1998;8: Newman B, Meola G, O Donovan DG, Schapira AH, Kingston H. Proximal myotonic myopathy (PROMM) presenting as myotonia during pregnancy. Neuromuscul Disord 1999;9(3): Ranum LPW, Rasmussen PF, Benzow KA, Koob MD, Day JW. Genetic mapping of the second myotonic dystrophy locus. Nat Genet 1998;19: Report of The 84 th ENMC Workshop: PROMM (proximal myotonic myopathy) and other myotonic dystrophy-like syndromes: 2 nd Workshop th October Loosdrecht, The Netherlands. Ricker K, Koch MC, Lehmann-Horn F, ym. Proximal myotonic myopathy: A new dominant disorder with myotonia, muscle weakness and cataracts. Neurology 1994;44: Ricker K. Myotonic dystrophy and proximal myotonic myopathy. J Neurol 1999;246: Ricker K, Grimm T, Koch MC, ym. Linkage of proximal myotonic myopathy to chromosome 3q. Neurology 1999;52(1): Sansone V, Griggs RC, Moxley RT III. Hypothyroidism unmasking proximal myotonic myopathy (PROMM). Neuromusc Disord 2000;10: Savkur RS, Philips AV, Cooper TA. Aberrant regulation of insulin receptor alternative splicing is associatted with insulin resistance in myotonic dystrophy. Nat Genet 2001;29(1):40 7. Schneider C, Wessig C, Muller CR, Brechtelsbauer D, Grimm T. Proximal myotonic myopathy and proximal myotonic dystrophy, two different entities? The phenotypic variability of proximal myotonic syndromes. Neuromuscul Disord 2001;11(5): Sergeant N, Sablonniere B, Schraen-Maschke S, ym. Dysregulation of human brain microtubule -associated tau mrna maturation in myotonic dystophy type 1. Hum Mol Genet 2001;10(19): Thornton CA, Griggs RC, Moxley RT III. Myotonic dystrophy with no trinucleotide repeat expansion. Ann Neurol 1994;35: Udd B, Krahe R, Wallgren-Petterson C, Falck B, Kalimo H. Proximal myotonic dystrophy a family with autosomal dominant muscular dystrophy, cataracts, hearing loss and hypogonadism: heterogeneity of proximal myotonic syndromes? Neuromuscul Disord 1997; 7: Udd B, Vihola A, Haapasalo H, Paetau A, Krahe R. Selective type 2 atrophy in DM2-linked PROMM histopathological distinction to myotonic dystrophy. Neuromusc Disord 2001;11:618. SATU AUVINEN, LL, erikoislääkäri satu.auvinen@ksshp.fi Keski-Suomen keskussairaala, neurologian yksikkö Jyväskylä ANNA VIHOLA, FM, solubiologi BJARNE UDD, dosentti, ylilääkäri Vaasan keskussairaala, neurologian yksikkö Vaasa RALF KRAHE, PhD Ohio State University, Department of Molecular Virology, Immunology and Medical Genetics Columbus, OH, USA JUKKA KUPILA, LL, erikoislääkäri, ylilääkäri Keski-Suomen keskussairaala, neurofysiologian laboratorio Jyväskylä PETER HACKMAN, PhD, tutkija Folkhälsanin Tutkimuskeskus, lääketieteellisen genetiikan osasto Helsingin yliopisto, Biomedicum PL 63, Helsinki AKI HIETAHARJU, dosentti, osastonylilääkäri TAYS:n neurologian klinikka Tampere Uudentyyppinen myotoninen dystrofia 713
ALS amyotrofinen lateraaliskleroosi
ALS amyotrofinen lateraaliskleroosi Juha Puustinen osastonylilääkäri LT, neurologian erikoislääkäri, kliinisen lääkehoidon dosentti ALS on yleisin motoneuronitauti Motoneuronitaudit ALS ALS plus oireyhtymät
LisätiedotVallitseva periytyminen. Potilasopas. Kuvat: Rebecca J Kent www.rebeccajkent.com rebecca@rebeccajkent.com
12 Vallitseva periytyminen Muokattu allamainittujen instanssien julkaisemista vihkosista, heidän laatustandardiensa mukaan: Guy's and St Thomas' Hospital, London, United Kingdom; and the London IDEAS Genetic
LisätiedotAksiaalinen myopatia huonosti tunnistettu selkäsairaus. Ibrahim Mahjneh ja Hannu Somer
Tapausselostus Aksiaalinen myopatia huonosti tunnistettu selkäsairaus Ibrahim Mahjneh ja Hannu Somer Aksiaalisella myopatialla tarkoitetaan niskan ekstensorien ja paraspinaalilihasten vaurioitumista ja
LisätiedotLihastautiepäily kuinka tutkin ja diagnosoin?
tieteessä Manu Jokela LL, erikoistuva lääkäri TYKS, neurotoimialue mejoke@utu.fi Bjarne Udd professori Tampereen yliopisto, lihastautien tutkimuskeskus TAYS, neurologian klinikka Vaasan keskussairaala
LisätiedotX-kromosominen periytyminen. Potilasopas. TYKS Perinnöllisyyspoliklinikka PL 52, 20521 Turku puh (02) 3131 390 faksi (02) 3131 395
12 X-kromosominen periytyminen TYKS Perinnöllisyyspoliklinikka PL 52, 20521 Turku puh (02) 3131 390 faksi (02) 3131 395 FOLKHÄLSANS GENETISKA KLINIK PB 211, (Topeliusgatan 20) 00251 Helsingfors tel (09)
LisätiedotHyperkaleeminen jaksoittainen paralyysi. Riitta Pirilä, Saara Lehmus, Hannu Somer ja Peter Baumann
Tapausselostus Riitta Pirilä, Saara Lehmus, Hannu Somer ja Peter Baumann Jaksoittaiset paralyysit (hyper-, hypo- ja normokaleeminen) ovat harvinaisia, vallitsevasti periytyviä luurankolihaksiston ionikanavasairauksia.
LisätiedotLikvorin biomarkkerit. diagnostiikassa. Sanna Kaisa Herukka, FM, LL, FT. Kuopion yliopistollinen sairaala
Likvorin biomarkkerit neurodegeneratiivisten sairauksien diagnostiikassa Sanna Kaisa Herukka, FM, LL, FT Itä Suomen yliopisto ja Kuopion yliopistollinen sairaala Selkäydinneste Tilavuus n. 150ml, muodostuu
LisätiedotLIHAS JA SEN TAUDIT MOLEKYYLILÄÄKETIETEEN NOUSEVA AURINKO
Professori BJARNE UDD pitää virkaanastujaisesitelmän Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen B-rakennuksen isossa luentosalissa (Medisiinarinkatu 3) torstaina 11.12.2008 klo 15 alkavassa tilaisuudessa
LisätiedotKehitysvamma autismin liitännäisenä vai päinvastoin? Maria Arvio
Kehitysvamma autismin liitännäisenä vai päinvastoin? Maria Arvio Mitä yhteistä autismilla (A) ja kehitysvammalla (KV)? Elinikäiset tilat Oireita, ei sairauksia Diagnoosi tehdään sovittujen kriteereiden
LisätiedotSelkäydinneste vai geenitutkimus?
Selkäydinneste vai geenitutkimus? 19.5.2016 Anne Remes, professori, ylilääkäri, Itä-Suomen yliopisto, KYS, Neurokeskus Nuorehko muistipotilas, positiivinen sukuhistoria Päästäänkö diagnostiikassa tarkastelemaan
LisätiedotHartia-lantiodystrofioiden molekyyligenetiikka Suomessa
Katsaus Olayinka Raheem, Tiina Suominen, Peter Hackman, Anna Vihola, Mari Auranen, Hannu Kalimo, Ibrahim Mahjneh, Mikko Kärppä, Hannu Haapasalo ja Bjarne Udd Hartia-lantiodystrofioiden molekyyligenetiikka
LisätiedotKreatransporttihäiriö
Tietolehtiset on tarkoitettu yleiskatsauksiksi johonkin tiettyyn oireyhtymään tai sairauteen, ne eivät korvaa perinnöllisyysneuvontaa tai erikoislääkärin konsultaatiota. Kreatransporttihäiriö Erikoislääkäri
LisätiedotPeittyvä periytyminen. Potilasopas. Kuvat: Rebecca J Kent www.rebeccajkent.com rebecca@rebeccajkent.com
12 Peittyvä periytyminen Muokattu allamainittujen instanssien julkaisemista vihkosista, heidän laatustandardiensa mukaan: Guy's and St Thomas' Hospital, London, United Kingdom; and the London IDEAS Genetic
LisätiedotMyotonia lihaksen ionikanavataudeissa
Juhani Partanen, Pirjo Isohanni ja Mari Auranen Lihaskalvon ionikanavatoiminnan häiriöt ovat yleensä periytyviä, harvinaisia sairauksia. Ne voivat ilmentyä suhteellisen lievinä lihasjäykkyys- ja kipuoireina,
LisätiedotAutoimmuunitaudit: osa 1
Autoimmuunitaudit: osa 1 Autoimmuunitaute tunnetaan yli 80. Ne ovat kroonisia sairauksia, joiden syntymekanismia eli patogeneesiä ei useimmissa tapauksissa ymmärretä. Tautien esiintyvyys vaihtelee maanosien,
LisätiedotPerinnöllisyys harvinaisten lihastautien aiheuttajana. Helena Kääriäinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Tampere
Perinnöllisyys harvinaisten lihastautien aiheuttajana Helena Kääriäinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Tampere 17.11.2011 Mistä lihastauti aiheutuu? Suurin osa on perinnöllisiä Osassa perimä altistaa
LisätiedotSidekudosoireyhtymät. Perinnölliset sidekudosoireyhtymät. Marfanin oireyhtymä (s. 284) Luusto. Silmät. Perinnölliset sidekudoksen sairaudet 24.8.
Sidekudosoireyhtymät Perinnölliset sidekudosoireyhtymät Sirpa Kivirikko Perinnöllisyyslääkäri, dos 24.08.2012 Marfanin oireyhtymä Ehlers-Danlos oireyhtymä Osteogenesis imperfekta Perinnölliset sidekudoksen
LisätiedotMuistisairaudet saamelaisväestössä
Muistisairaudet saamelaisväestössä Anne Remes Professori, ylilääkäri Kliininen laitos, neurologia Itä-Suomen yliopisto, KYS Esityksen sisältö Muistisairauksista yleensä esiintyvyys tutkiminen tärkeimmät
LisätiedotTyöikäisten harvinaisemmat muistisairaudet 12.10.2011. Anne Remes Neurologian dosentti, kliininen opettaja Oulun yliopisto
Työikäisten harvinaisemmat muistisairaudet 12.10.2011 Anne Remes Neurologian dosentti, kliininen opettaja Oulun yliopisto Luonteen muuttuminen Kognition muuttuminen FTD: Frontotemporaalinen dementia Muu
LisätiedotCORTIMENT (budesonidi) 26.11.2013, versio 1.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO
CORTIMENT (budesonidi) 26.11.2013, versio 1.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot VI.2.1 Tietoa sairauden esiintyvyydestä Haavainen paksusuolentulehdus (UC)
LisätiedotLIHASTAUTIEN KEHITTYVÄ TUTKIMUS JA HOITO KONFERENSSI 16. 17.11.2011 TAMPERE-TALO
LIHASTAUTIEN KEHITTYVÄ TUTKIMUS JA HOITO KONFERENSSI 16. 17.11.2011 TAMPERE-TALO Tervehdykset ja luentotiivistelmät: 16.11.2011 Tervetuloa, Lihastautiliiton puheenjohtaja Jukka Sariola 3 Valtiovallan tervehdys,
LisätiedotHarvinaissairauksien yksikkö. Lausunto Ehlers-Danlos tyyppi III:n taudinkuvasta. Taustaa. Alfa-tryptasemia. 21/03/16 /ms
Lausunto Ehlers-Danlos tyyppi III:n taudinkuvasta Taustaa EDS potilasyhdistys ja yksittäinen potilas ovat lähestyneet HYKS harvinaissairauksien yksikköä ja pyytäneet lausuntoa, minkälainen sairaus Ehlers-Danlos
LisätiedotNLRP12-geeniin liittyvä toistuva kuume
www.printo.it/pediatric-rheumatology/fi/intro NLRP12-geeniin liittyvä toistuva kuume 1. MIKÄ ON NLRP12-GEENIIN LIITTYVÄ TOISTUVA KUUME? 1.1 Mikä se on? NLRP12-geeniin liittyvä toistuva kuume on perinnöllinen
LisätiedotFabryn taudin neurologiset oireet ja löydökset. Aki Hietaharju Neurologipäivät Helsinki
Fabryn taudin neurologiset oireet ja löydökset Aki Hietaharju Neurologipäivät Helsinki 31.10.2018 Fabryn tauti Lysosomaalinen kertymäsairaus Glykosfingolipidisubstraattien kertyminen plasmaan, virtsaan
LisätiedotParkinsonin tauti on monitekijäinen tauti, jonka synnyssä erilaisilla elämän aikana vaikuttavilla tekijöillä ja perimällä on oma osuutensa.
1 1/2011 Parkinsonin taudin perinnöllisyys Geenien ja ympäristötekijöiden vuorovaikutus sairastumisen taustalla Parkinsonin tauti on monitekijäinen tauti, jonka synnyssä erilaisilla elämän aikana vaikuttavilla
LisätiedotPERINNÖLLISTEN LIHASSAIRAUKSIEN VAIKUTUS PERHESUUNNITTELUUN JA RAS- KAUTEEN Opas lihassairauksista perhesuunnittelun tueksi
Saarenpää Riikka, Salmi Henna PERINNÖLLISTEN LIHASSAIRAUKSIEN VAIKUTUS PERHESUUNNITTELUUN JA RAS- KAUTEEN Opas lihassairauksista perhesuunnittelun tueksi PERINNÖLLISTEN LIHASSAIRAUKSIEN VAIKUTUS PERHESUUNNITTELUUN
LisätiedotTIETOA REUMATAUDEISTA. Selkärankareuma
TIETOA REUMATAUDEISTA 1 Selkärankareuma Selkärankareuma (muita nimiä Bechterewin tauti, spondyloarthritis ankylopoetica) on reumasairaus joka nimensä mukaisesti aiheuttaa oireita ja tulehdusta selkärangassa.
LisätiedotMuistisairaus työiässä Mikkeli 3.9.2014. Anne Remes Neurologian professori, ylilääkäri Itä-Suomen yliopisto, KYS
Muistisairaus työiässä Mikkeli 3.9.2014 Anne Remes Neurologian professori, ylilääkäri Itä-Suomen yliopisto, KYS Muisti voi heikentyä monista syistä väsymys kiputilat masennus uupumus stressi MUISTI, KESKITTYMINEN
LisätiedotLeena Savela-Syv RETTIN OIREYHTYMÄ
Leena Savela-Syv Syväjärvi RETTIN OIREYHTYMÄ Lähinnä tytöill illä ilmenevä harvinainen neurologinen oireyhtymä N. yhdellä/10 000-15 000:sta Suomessa n.100 Rett-henkil henkilöä Yli 80%:lla mutaatio X-kromosomin
LisätiedotNeurologiset harvinaissairaudet Suomessa: Huntingtonin tauti ja geneettiset motoneuronitaudit
Neurologiset harvinaissairaudet Suomessa: Huntingtonin tauti ja geneettiset motoneuronitaudit Kansallinen neurokeskus: pilotti 4 Neurologipäivät 1.11.2018 Kari Majamaa pilotin 4 koordinaattori professori,
LisätiedotLiite III Muutokset valmistetietojen asianmukaisiin kohtiin
Liite III Muutokset valmistetietojen asianmukaisiin kohtiin Huom: Nämä muutokset valmisteyhteenvedon ja pakkausselosteen asianmukaisiin kohtiin on laadittu lausuntopyyntömenettelyssä. Direktiivin 2001/83/EY
LisätiedotKokemuksia K-Sks:sta Jukka Kupila, neurofysiologi
Kokemuksia K-Sks:sta Jukka Kupila, neurofysiologi Status epilepticus ja EEG:n merkitys sen diagnostiikassa ja hoidossa. Tehtävänsiirtoihin liittyviä näkökohtia Keski-Suomen keskussairaalan hanke Ensimmäisen
LisätiedotMonogeeniset sairaudet. Monogeeninen periytyminen. Perinnöllisten tautien prevalenssi. Monitekijäiset sairaudet. Dominantti vs.
Monogeeniset sairaudet Monogeeninen Pirkka-Pekka Laurila, LL Lääketieteellisen genetiikan osasto, HY Finnish Institute for Molecular Medicine, FIMM Mutaatio yhdessä geenissä riittävä aiheuttamaan sairauden
LisätiedotSydän- ja verisuoni sairaudet. Tehnyt:Juhana, Sampsa, Unna, Sanni,
Sydän- ja verisuoni sairaudet Tehnyt:Juhana, Sampsa, Unna, Sanni, - Yli miljoona suomalaista sairastaa sydän-ja verisuoni sairauksia tai diabetesta. - Näissä sairauksissa on kyse rasva- tai sokeriaineenvaihdunnan
LisätiedotNeuromuskulaaripotilaan 2PV - hoito Waltteri Siirala Anestesiologian ja tehohoidon el, LT Hengitystukiyksikkö
Neuromuskulaaripotilaan 2PV - hoito 29.11.2018 Waltteri Siirala Anestesiologian ja tehohoidon el, LT Hengitystukiyksikkö Neuromuskulaarisairaus Sateenvarjodiagnoosi hermo-lihassairauksille - Duchennen
LisätiedotÄKILLINEN SYDÄNKOHTAUS ACUTE CORONARY SYNDROMES PATOGENEESI ENSIHOITO ÄKILLISEN SYDÄN- KOHTAUKSEN PATOLOGIA
1/5 ÄKILLINEN SYDÄNKOHTAUS ACUTE CORONARY SYNDROMES PATOGENEESI ENSIHOITO ÄKILLISEN SYDÄN- KOHTAUKSEN PATOLOGIA KESKEISET TEKIJÄT: o Sepelvaltimon tukos / ahtautuminen (kuva 1,sivulla 5) o Tromboottinen
LisätiedotVatsan turvottelun ja lihavuuden endokrinologiset syyt. Juha Alanko, dosentti Sisätautien ja endokrinologian el
Vatsan turvottelun ja lihavuuden endokrinologiset syyt Juha Alanko, dosentti Sisätautien ja endokrinologian el 30.11.2018 Lihavuus 1) Hypotyreoosi? 2) Hypogonadismi - matala testosteroni? 3) Cushingin
LisätiedotKymmenen kärjessä mitkä ovat suomalaisten yleisimmät perinnölliset sairaudet?
Kymmenen kärjessä mitkä ovat suomalaisten yleisimmät perinnölliset sairaudet? Harvinaiset-seminaari TYKS 29.9.2011 Jaakko Ignatius TYKS, Perinnöllisyyspoliklinikka Miksi Harvinaiset-seminaarissa puhutaan
LisätiedotVoiko muistisairauksia ennaltaehkäistä?
Voiko muistisairauksia ennaltaehkäistä? Juha Rinne, Neurologian erikoislääkäri ja dosentti Professori PET- keskus ja neurotoimialue, TYKS ja Turun yliopisto MITÄ MUISTI ON? Osatoiminnoista koostuva kyky
LisätiedotAVH-potilaan masennuksen kulku akuuttivaiheen jälkeen ja omaisen masennusoireilu
AVH-potilaan masennuksen kulku akuuttivaiheen jälkeen ja omaisen masennusoireilu AVH-päivät 13.10.2010 Helsinki Anu Berg, PsT anu.berg@eksote.fi Masennus on yleistä aivoverenkiertohäiriöiden jälkeen noin
Lisätiedot63- v nainen, Menieren tau/, polviartroosi
Mentor 3 Oikean isovarpaan tunnottomuus, joka päkiän, jalkapohjan ja kantapään kautta edennyt proksimaalisuuntaan (6 kk) Vasen jalkaterä alkanut lepsua ja muutaman viikon ajan joutuvansa nostelemaan vasenta
LisätiedotIbandronat Stada 150 mg kalvopäällysteiset tabletit. 3.11.2014, versio V2.1 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO
Ibandronat Stada 150 mg kalvopäällysteiset tabletit 3.11.2014, versio V2.1 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot VI.2.1b Tietoa sairauden esiintyvyydestä Vuonna
LisätiedotMiten genomitieto on muuttanut ja tulee muuttamaan erikoissairaanhoidon käytäntöjä
Miten genomitieto on muuttanut ja tulee muuttamaan erikoissairaanhoidon käytäntöjä Genomitiedon vaikutus terveydenhuoltoon työpaja 7.11.2014 Sitra, Helsinki Jaakko Ignatius, TYKS Kliininen genetiikka Perimän
LisätiedotImmuunipuutokset. Olli Vainio OY Diagnostiikan laitos OYS Kliinisen mikrobiologian laboratorio 17.10.2008
Immuunipuutokset Olli Vainio OY Diagnostiikan laitos OYS Kliinisen mikrobiologian laboratorio 17.10.2008 Immuunijärjestelm rjestelmän n toiminta Synnynnäinen immuniteetti (innate) Välitön n vaste (tunneissa)
LisätiedotSelkäkivun diagnostiset kompastuskivet? Hannu Miettinen Kuopion yliopistollinen sairaala
Selkäkivun diagnostiset kompastuskivet? Hannu Miettinen Kuopion yliopistollinen sairaala Selkäsairaudet Välilevytyrä Selkäydinkanavan ahtauma Nikamasiirtymä Välilevyrappeuma Tuumorit Muut L III - IV
LisätiedotPfapa Eli Jaksoittainen Kuume, Johon Liittyy Aftainen Nielu- Ja Imusolmuketulehdus
https://www.printo.it/pediatric-rheumatology/fi/intro Pfapa Eli Jaksoittainen Kuume, Johon Liittyy Aftainen Nielu- Ja Imusolmuketulehdus Versio 2016 1. MIKÄ ON PFAPA? 1.1 Mikä se on? PFAPA on lyhenne englannin
LisätiedotProscar. 7.8.2015, versio 3.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO
Proscar 7.8.2015, versio 3.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 JULKISEN YHTEENVEDON OSIOT VI.2.1 Tietoa sairauden esiintyvyydestä Eturauhanen on ainoastaan miehillä oleva rauhanen. Eturauhanen
LisätiedotKryopyriiniin liittyvät jaksoittaiset oireyhtymät
www.printo.it/pediatric-rheumatology/fi/intro Kryopyriiniin liittyvät jaksoittaiset oireyhtymät Versio 2016 1. MITÄ OVAT CAPS-OIREYHTYMÄT? 1.1 Mikä se on? Kryopyriiniin liittyvät jaksoittaiset oireyhtymät
LisätiedotVÄESTÖLIITON PERINNÖLLISYYSKLINIKKA, TIETOLEHTISET/ PEHO-OIREYHTYMÄ
Tietolehtiset on tarkoitettu yleiskatsauksiksi johonkin tiettyyn oireyhtymään tai sairauteen, ne eivät korvaa perinnöllisyysneuvontaa tai erikoislääkärin konsultaatiota. PEHO-oireyhtymä Perinnöllisyyslääketieteen
LisätiedotPsyykkisten rakenteiden kehitys
Psyykkisten rakenteiden kehitys Bio-psykososiaalinen näkemys: Ihmisen psyykkinen kasvu ja kehitys riippuu bioloogisista, psykoloogisista ja sosiaalisista tekijöistä Lapsen psyykkisen kehityksen kannalta
LisätiedotNCL australiankarjakoirilla
NCL australiankarjakoirilla Yleistä NCL-ryhmään kuuluvat sairaudet ovat kuolemaan johtavia, yleensä resessiivisesti periytyviä sairauksia. Niissä mutaatiosta johtuva geenivirhe aiheuttaa sen, että hermosoluihin
LisätiedotYksityiskohtaiset mittaustulokset
Yksityiskohtaiset mittaustulokset Jyrki Ahokas ahokasjyrki@gmail.com Näyttenottopäivä: 28.03.2019 Oma arvosi Väestöjakauma Hoitosuositusten tavoitearvo Matalampi riski Korkeampi riski Tässä ovat verinäytteesi
LisätiedotMuut nimet: Mixed connective tissue disease =MCTD, sekamuotoinen sidekudostauti, epäspesifinen/määrittelemätön sidekudostauti
Muut nimet: Mixed connective tissue disease =MCTD, sekamuotoinen sidekudostauti, epäspesifinen/määrittelemätön sidekudostauti Vuonna 1972 amerikkalainen reumatologi Gordon Sharp kuvasi uuden sidekudostaudin
LisätiedotMonialainen kipuklinikkatoiminta
Monialainen kipuklinikkatoiminta HYKS:n Kipuklinikan toiminta Kipuklinikan toiminnan tavoitteet Tutkituissa kroonisissa kiputiloissa tyydyttävä kivunhallinta mahdollisuuksien rajoissa, ensisijaisesti näyttöön
LisätiedotPCOS MITÄ ULTRAÄÄNIKUVAUS KERTOO? Tiina Rantsi Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, LT HUS, Lisääntymislääketieteen yksikkö
PCOS MITÄ ULTRAÄÄNIKUVAUS KERTOO? Tiina Rantsi Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, LT HUS, Lisääntymislääketieteen yksikkö ESITYKSEN SISÄLTÖ Yleistä Patogeneesi Diagnostiset kriteerit Hormonaalinen
LisätiedotSkolioosin kliiniset tutkimukset - Miten tutkin skolioosipotilaan kouluterveydenhuollossa, terveyskeskuksessa ja erikoissairaanhoidossa?
Skolioosin kliiniset tutkimukset - Miten tutkin skolioosipotilaan kouluterveydenhuollossa, terveyskeskuksessa ja erikoissairaanhoidossa? EL Johanna Syvänen, TYKS 22.1.2015 Kouluterveydenhuolto Tavoite
LisätiedotMitä raskausdiabeteksen jälkeen?
Mitä raskausdiabeteksen jälkeen? Diabeteshoitajien valtakunnalliset koulutuspäivät 11.4.2019 Seinäjoki Tiina Vilmi-Kerälä, vs ylilääkäri Naistentaudit ja synnytykset, Kanta-Hämeen keskussairaala Sidonnaisuudet
LisätiedotThis document has been downloaded from TamPub The Institutional Repository of University of Tampere
This document has been downloaded from TamPub The Institutional Repository of University of Tampere Publisher's version The permanent address of the publication is http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta- 201501051010
LisätiedotSelkäkipupotilaan diagnostinen selvittely. Jaro Karppinen, professori, OY
Selkäkipupotilaan diagnostinen selvittely Jaro Karppinen, professori, OY Mistä selkäkipu johtuu? Vakava tai spesifi Vakava tauti Spesifinen tauti välilevytyrä spondylartropatiat traumat ym. Epäspesifi
LisätiedotNivelreuman serologiset testit: mitä ne kertovat? LT, apulaisylilääkäri Anna-Maija Haapala TAYS Laboratoriokeskus
Nivelreuman serologiset testit: mitä ne kertovat? LT, apulaisylilääkäri Anna-Maija Haapala TAYS Laboratoriokeskus Sisältö 1. Nivelreuma: etiologia, esiintyvyys, diagnostiikka 2. Nivelreuman serologiset
LisätiedotMiten järjestäisin harvinaisepilepsian hyvän diagnostiikan ja hoidon; esimerkkinä Dravet n oireyhtymän haasteet
20.3.2015 Miten järjestäisin harvinaisepilepsian hyvän diagnostiikan ja hoidon; esimerkkinä Dravet n oireyhtymän haasteet Eija Gaily oyl, lastenneurologian dos. HYKS, Lasten ja nuorten sairaala Sisältö
LisätiedotSikiöseulonnat. Opas raskaana oleville. www.eksote.fi
Sikiöseulonnat Opas raskaana oleville www.eksote.fi Raskauden seuranta ja sikiötutkimukset ovat osa suomalaista äitiyshuoltoa. Niiden tarkoitus on todeta, onko raskaus edennyt normaalisti, sekä saada tietoja
LisätiedotPohjois-Suomen syntymäkohorttitutkimus Yleisöluento , Oulu
Pohjois-Suomen syntymäkohorttitutkimus Yleisöluento 12.11.2016, Oulu TUKI- JA LIIKUNTAELIMISTÖN SAIRAUDET (TULES) Professori Jaro Karppinen TUKI- JA LIIKUNTAELIMISTÖ Tuki- ja liikuntaelimistöön kuuluvat
LisätiedotTULEHDUKSELLISET LIHASTAUDIT. 17.11.2011 Tamperetalo LT Antti Airio Sisätautien ja reumasairauksien erikoislääkäri Turun Reumalääkärit Oy
TULEHDUKSELLISET LIHASTAUDIT 17.11.2011 Tamperetalo LT Antti Airio Sisätautien ja reumasairauksien erikoislääkäri Turun Reumalääkärit Oy TULEHDUKSELLISET LIHASTAUDIT Sidonnaisuudet: Toiminut asiantuntijatehtävissä:
LisätiedotMitä uutta fibromyalgiasta?
Mitä uutta fibromyalgiasta? 20.3.2018 Ritva Markkula Fysiatrian erikoislääkäri, LT Sidonnaisuudet Ei sidonnaisuuksia Fibromyalgia? 1940-luku 1990 American College of Rheumatology 2010 2016 Fibro-my-algia
LisätiedotTiedonjyväsiä cavalierien geenitestauksista imuroituna maailmalta
Tiedonjyväsiä cavalierien geenitestauksista imuroituna maailmalta Genetiikan tutkijat Englannin Kennel Clubin ja AHT:n kanssa yhteistyössä ovat laatineet seuraavanlaisen artikkelin Episodic Fallingista
LisätiedotS Laskennallinen systeemibiologia
S-114.2510 Laskennallinen systeemibiologia 3. Harjoitus 1. Koska tilanne on Hardy-Weinbergin tasapainossa luonnonvalintaa lukuunottamatta, saadaan alleeleista muodostuvien eri tsygoottien genotyyppifrekvenssit
LisätiedotLiikunta. Terve 1 ja 2
Liikunta Terve 1 ja 2 Käsiteparit: a) fyysinen aktiivisuus liikunta b) terveysliikunta kuntoliikunta c) Nestehukka-lämpöuupumus Fyysinen aktiivisuus: Kaikki liike, joka kasvattaa energiatarvetta lepotilaan
LisätiedotSikiöseulonnat OPAS LASTA ODOTTAVILLE. Tietoa sikiön kromosomi- ja rakennepoikkeavuuksien seulonnoista
Tämä esite on tarkoitettu kaikille lasta odottaville vanhemmille. Vanhempien toivotaan tutustuvan esitteeseen yhdessä. Sikiö seulontoihin osallistuminen on vapaaehtoista. Sikiöseulonnat OAS LASTA ODOTTAVILLE
LisätiedotLataa CFS:n ja fibromyalgian hoito - Haavisto Maija. Lataa
Lataa CFS:n ja fibromyalgian hoito - Haavisto Maija Lataa Kirjailija: Haavisto Maija ISBN: 9789517924573 Sivumäärä: 248 Formaatti: PDF Tiedoston koko: 15.64 Mb Krooninen väsymysoireyhtymä (chronic fatigue
LisätiedotAneurysmaattinen aivoverenvuoto eli subaraknoidaalivuoto (SAV) Aivojen arteriovenoosimalformaatiot
Aulin Ulla- Riitta Autere Jaana Bendel Paula Frösen Juhana Korva-, nenä- ja kurkkutaudit Radiologia, neuroradiologia Pään ja kaulan alueen tuumorit Liikehäiriösairaudet Aneurysmaattinen aivoverenvuoto
LisätiedotSelkäydinneste Alzheimerin taudin peilinä. Sanna-Kaisa Herukka, LL, FT Itä-Suomen yliopisto ja Kuopion yliopistollinen sairaala Neurologia
Selkäydinneste Alzheimerin taudin peilinä Sanna-Kaisa Herukka, LL, FT Itä-Suomen yliopisto ja Kuopion yliopistollinen sairaala Neurologia Sidonnaisuudet Itä-Suomen yliopiston Aivotutkimusyksikön Biomarkkerilaboratorion
LisätiedotHip-Spine syndrooma ja EOS
Hip-Spine syndrooma ja EOS eli selkä-lantio-linjauksen kuvantaminen Tekonivelpäivät 25.4.2019, Turku LT Katri Pernaa, Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Vastuualuejohtaja, TYKS ORTO Selkäkeskus
LisätiedotSerratuspareesin luonnollinen kulku: 37 potilaan keskimäärin 17 vuoden seuranta
Serratuspareesin luonnollinen kulku: 37 potilaan keskimäärin 17 vuoden seuranta Veera Pikkarainen, Jyrki Kettunen ja Martti Vastamäki Tieteellinen Tutkimus ORTON Isoloidun serratuspareesin luonnollinen
LisätiedotLäpimurto ms-taudin hoidossa?
Läpimurto ms-taudin hoidossa? Läpimurto ms-taudin hoidossa? Kansainvälisen tutkijaryhmän kliiniset kokeet uudella lääkkeellä antoivat lupaavia tuloksia sekä aaltoilevan- että ensisijaisesti etenevän ms-taudin
LisätiedotNarkolepsia ja mitä tiedämme sen syistä
Työterveyslaitos Narkolepsia ja mitä tiedämme sen syistä Christer Hublin Neurologian dosentti ja erikoislääkäri Unilääketieteen erityispätevyys (SLL) Sleep Medicine Specialist (ESRS/NOSMAC) Esityksen sisältö
LisätiedotMiten geenitestin tulos muuttaa syövän hoitoa?
ChemBio Helsingin Messukeskus 27.-29.05.2009 Miten geenitestin tulos muuttaa syövän hoitoa? Kristiina Aittomäki, dos. ylilääkäri HYKS Perinnöllisyyslääketieteen yksikkö Genomin tutkiminen FISH Sekvensointi
LisätiedotSignaaleihin perustuvat PRACin suositukset valmistetietojen päivittämistä varten
22. tammikuuta 2015 EMA/PRAC/63328/2015 Lääketurvatoiminnan riskinarviointikomitea (PRAC) Signaaleihin perustuvat PRACin suositukset valmistetietojen päivittämistä varten Hyväksytty 6. 9. tammikuuta 2015
LisätiedotLähetteestä lausuntoon case Perusturvakuntayhtymä Karviainen
Lähetteestä lausuntoon case Perusturvakuntayhtymä Karviainen Mia Jernfors Avoterveydenhuollon ylilääkäri 30.9.2015 Ei sidonnaisuuksia Perusturvakuntayhtymä Karviainen Vihti (29 000) Karkkila (9 000) Ulkoistettu
LisätiedotVALMISTEYHTEENVETO. Tabletit ovat pyöreitä, harmaansinisiä ja sokeripäällysteisiä, halkaisija n. 11 mm.
VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Songha Yö/Natt tabletti, päällystetty 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT 1 tabletti sisältää: Valerianae (Valeriana officinalis L. s.l.) rad. extr. spir.
LisätiedotTranslationaalinen tutkimus, mitä, miksi, miten?
Translationaalinen tutkimus, mitä, miksi, miten? Mikko Hiltunen, FT, dosentti Tutkimusjohtaja, Akatemiatutkija Kliininen lääketiede Neurologia, ISY mikko.hiltunen@uef.fi Translationaalinen tutkimus, mitä?
LisätiedotProteesikomplikaatoiden SPECT- ja PET/CT. Jukka Kemppainen
Proteesikomplikaatoiden SPECT- ja PET/CT Jukka Kemppainen Proteesikirurgiasta n. 8% proteesien laitoista on revisioita Näistä 70% tehdään irtoamisen takia Toiseksi tärkein revisioiden syy on tulehdus 1/3
LisätiedotMuut nimet: Ehlers-Danlosin oireyhtymä, Ehlers-Danlos, Syndroma Ehlers-Danlos, Morbus Ehlers- Danlos
Muut nimet: Ehlers-Danlosin oireyhtymä, Ehlers-Danlos, Syndroma Ehlers-Danlos, Morbus Ehlers- Danlos Ehlers-Danlosin syndroomalle ei ole Suomessa vakiintunutta kirjoitusasua, mutta suositus on Ehlers-Danlosin
LisätiedotGenomin ilmentyminen
Kauppi 17/01/2014 Genomin ilmentyminen LH1, Molekyylibiologia 17.1.2014 Liisa Kauppi, Genomibiologian tutkimusohjelma liisa.kauppi@helsinki.fi Huone C501b, Biomedicum 1 Transkriptiofaktorin mutaatio voi
LisätiedotSikiöseulonnat OPAS RASKAANA OLEVILLE. Tietoa sikiön kromosomi- ja rakennepoikkeavuuksien seulonnoista
Tämä esite on tarkoitettu kaikille raskaana oleville. Vanhempien toivotaan tutustuvan esitteeseen yhdessä. Sikiö seulontoihin osallistuminen on vapaaehtoista. Sikiöseulonnat OPAS RASKAANA OLEVILLE Tietoa
LisätiedotPRE-EKLAMPSIAN YLLÄTTÄESSÄ RASKAANA OLEVAN NAISEN
PRE-EKLAMPSIAN YLLÄTTÄESSÄ RASKAANA OLEVAN NAISEN Marianne Isopahkala Pre-eklampsiaan sairastuneelle MITÄ PRE-EKLAMPSIA ON? Pre-eklampsiasta on käytetty vanhastaan nimityksiä raskausmyrkytys ja toksemia.
LisätiedotINFLECTRA SEULONTAKORTTI
Demyelinoiva sairaus Jos potilaalla on aiempi tai äskettäin puhjennut demyelinioiva sairaus, anti-tnf-hoidon hyödyt ja haitat on arvioitava huolellisesti ennen INFLECTRA -hoidon aloitusta. INFLECTRA -hoidon
LisätiedotValdoxan (agomelatiini) aikuispotilaiden vakavien masennustilojen hoidossa. Tietoa terveydenhuollon ammattilaisille
Valdoxan (agomelatiini) aikuispotilaiden vakavien masennustilojen hoidossa Tietoa terveydenhuollon ammattilaisille Suositukset seuraavissa tilanteissa: - maksan toiminnan seuraaminen - yhteisvaikutukset
LisätiedotOhjeita terveydenhuollon ammattilaisille munuaistoiminnan hallintaan ja annoksen säätämiseen aikuisten tenofoviiridisoproksiilifumaraattihoidon aikana
Ohjeita terveydenhuollon ammattilaisille munuaistoiminnan hallintaan ja annoksen säätämiseen aikuisten fumaraattihoidon aikana HIV-positiivisilla potilailla on suurentunut heikentyneen munuaistoiminnan
LisätiedotPramipexol Stada. 18.10.2013, Versio V01 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO
Pramipexol Stada 18.10.2013, Versio V01 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot Pramipexol STADA 0,088 mg tabletti Pramipexol STADA 0,18 mg tabletti Pramipexol STADA
LisätiedotPERINNÖLLISYYSLÄÄKETIEDE
2009-2011 PERINNÖLLISYYSLÄÄKETIEDE Vastuuhenkilö: Dos. Kristiina Aittomäki, HYKS Perinnöllisyyslääketieteen yksikkö, PL 140 (Haartmaninkatu 2 B), 00029 HUS, puh. (09) 471 72187, kristiina.aittomaki@hus.fi
LisätiedotKliinikko ja S-korsol/dU-korsol. 4.2.2009 Anna-Mari Koski Keski-Suomen keskussairaala
Kliinikko ja S-korsol/dU-korsol 4.2.2009 Anna-Mari Koski Keski-Suomen keskussairaala Lisämunuaisen toiminnan tutkimiseen käytettävät t hormonitutkimukset Tutkimusaihe Perustutkimus Rasituskokeet Hyperkortisolismi
LisätiedotLescol / Lescol Depot. 29.12.2014, Versio 1.2 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO
Lescol / Lescol Depot 29.12.2014, Versio 1.2 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot VI.2.1 Tietoa sairauden esiintyvyydestä Korkea kolesteroli tarkoittaa kolesterolin
LisätiedotVuoden 2015 kurssit. Omaishoitajat
Vuoden 2015 kurssit Omaishoitajat Avh-kommunikaatio Parkinsonin tauti Primaarinen ataksia Epilepsia Downin oireyhtymä CP-oireyhtymä Kehitysvammat ja -häiriöt sekä monivammat Myastenia gravis (MG) ALS Lihassairaus
LisätiedotFarmakogeneettiset testit apuna lääkehoidon arvioinnissa
Farmakogeneettiset testit apuna lääkehoidon arvioinnissa Farmakogeneettiset testit Farmakogenetiikalla tarkoitetaan geneettisiä variaatioita, jotka vaikuttavat lääkeainevasteeseen. Geneettisen tiedon hyödyntäminen
LisätiedotSAV? Milloin CT riittää?
SAV? Milloin CT riittää? Evl Akuuttilääketiede To Sidonnaisuudet Ei sidonnaisuuksia 1 Potilastapaus 28- vuotias nainen vastaanotolla klo 12 Hypotyreoosi, hyvässä hoitotasapainossa Lääkityksenä Thyroxin
LisätiedotRintasyövän perinnöllisyys
Lääketieteellisen genetiikan kurssi 17.9.2012 Rintasyövän perinnöllisyys Perinnöllinen syöpäalttius - esimerkkinä rintasyöpä Kristiina Aittomäki, dos. ylilääkäri Genetiikan vastuuyksikköryhmä/huslab/hus
LisätiedotHengenahdistus palliatiivisessa ja saattohoitovaiheessa
Hengenahdistus palliatiivisessa ja saattohoitovaiheessa Hengenahdistus on yleistä monien sairauksien loppuvaiheessa (kuva 1 ja 2). Hengenahdistuksen syyt ovat moninaisia (taulukko 1) ja ne on tärkeä selvittää,
LisätiedotMiten tunnistaa akuutti migreenikohtaus? Markku Nissilä, neurologi Ylilääkäri, kliininen tutkimus Suomen Terveystalo Oy
Miten tunnistaa akuutti migreenikohtaus? Markku Nissilä, neurologi Ylilääkäri, kliininen tutkimus Suomen Terveystalo Oy Migreeni: Oirejatkumo Ennakkooireet Mieliala Uupumus Kognitiiviset oireet Lihaskipu
LisätiedotMiten ehkäistä suolisyöpää? Jukka- Pekka Mecklin Yleiskirurgian professori K- SKS ja Itä- Suomen yliopisto
Miten ehkäistä suolisyöpää? Jukka- Pekka Mecklin Yleiskirurgian professori K- SKS ja Itä- Suomen yliopisto Suolisyövän ehkäisy 1. Suolisyövän yleisyys väestössä 2. Suolisyövän riskiryhmät 3. Suolisyövän
Lisätiedot