Suomen Luontotieto Oy NAANTALIN ITÄ-TAMMISTON ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS. Suomen Luontotieto Oy 25/2007 Jyrki Oja, Satu Oja

Transkriptio

1 NAANTALIN ITÄ-TAMMISTON ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS Peurankello Suomen Luontotieto Oy 25/2007 Jyrki Oja, Satu Oja

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tutkimusalue Tulokset Lohkojen yleiskuvaus Pesimälinnusto Liito-oravaselvitys Muut mahdolliset alueella esiintyvät Luontodirektiivin liitteen IV lajit Johtopäätökset Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 1. Johdanto Naantalin kaupungin tekninen toimi tilasi keväällä 2007 Suomen Luontotieto Oy:ltä Naantalin Itä-Tammiston asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvityksen. Maankäyttö- ja rakennuslain vaatimusten mukaista selvitystä käytetään alueen maankäytön suunnittelun tausta-aineistona. Naantalin kaupungin puolesta työtä valvoi ympäristöpäällikkö Marjut Taipaleenmäki. 2. Aineisto ja menetelmät Inventointialueelta selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ). Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat kohteet (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Koko alueelta tehtiin kasvillisuusselvitys, jonka yhteydessä etsittiin uhanalaisten tai vaateliaiden putkilokasvien lisäksi uhanalaislajistoa myös muista eliöryhmistä (mm. kääpäsienet, puiden runkojen ja kallioseinämien epifyyttilajit). Alueelta tehtiin liito-oravaselvitys jätöshavainnointimenetelmää käyttäen sekä pesimälinnustoselvitys kahden käyntikerran kartoituslaskentamenetelmää käyttäen. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys tehtiin maastokäynneillä 25.5 ja Alueen pesimälinnusto inventoitiin 8.5 ja 27.5 tehdyillä maastokäynneillä, joiden yhteydessä tehtiin myös liito-oravaselvitys. Alueelta haettiin lepakoille sopivia talvehtimisraunioita ja mahdollisia pesimisyhdyskuntia, mutta systemaattista lepakkoselvitystä ei alueelta tehty. Maastotöistä ja raportin kirjoittamisesta vastasivat FM, biologi Jyrki Oja ja Satu Oja Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (Tmi Eija Rauhala). Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Taustaselvityksen yhteydessä käytiin läpi Lounais-Suomen ympäristökeskuksen arkisto sekä Turun yliopiston kasvimuseon arkistotietoja uhanalaisen putkilokasvilajiston osalta. Alueelta ei ole aiemmin tehty systemaattista luontoselvitystä, mutta koko Naantalia koskeneissa selvityksissä aluetta on inventoitu (mm. Lehtomaa ). 3. Tutkimusalue Suunniteltu kaava-alue Naantalin kaupungin itäosassa ja osa alueesta kuuluu Raision kaupunkiin. Kasvimaantieteellisesti alue sijaitsee hemiboreaalisella alueella, jolle ovat tyypillisiä jalopuumetsät ja pähkinälehdot. Alue rajautuu etelässä junanrataan, idässä Vantontiehen ja muissa ilmansuunnissa metsäalueeseen ja tiheään asutukseen. Suurin osa alueesta on peltoa ja talojen pihapiiriä. Kaava-alueen eteläosassa on Tammiston tila, jossa on hevoslaitumia ja runsaasti pensoittunutta maatalon pihapiiriä. Alueella ei esiinny jalopuulehtoja eikä pähkinäpensasesiintymiä. Alueen kallioperä on hapanta eikä emäksisiä kivilajeja esiinny alueella. 4. Tulokset 4.1 Lohkojen yleiskuvaus Koko inventointialue käytiin systemaattisesti läpi jalkaisin. Alue jaettiin kasvillisuuden, pinnanmuotojen ja maankäyttötyypin perusteella yhteensä 10 erilliseen lohkoon. Lohkoilta tehtiin lyhyt kasvillisuuden yleiskuvaus, jossa selvitettiin alueen putkilokasvillisuuden valtalajit, mahdollinen vaateliaampi lajisto sekä muut luontoarvot. Täydellistä putkilokasvilajilistaa ei alueelta laadittu. 3

4 Suomen Luontotieto Oy Lohko 1 Kapea haapaa (Populus tremula) kasvava kulttuurilehtoreunus, joka rajautuu länsipuolelta tiehen ja itäosiltaan peltoon. Alueen puustoon kuuluu haavan lisäksi kookkaita pihlajia (Sorbus aucuparia), raitoja (Salix caprea) ja mäntyjä (Pinus sylvestris). Aluskasvillisuus on tiheän vuohenputki- (Aegopodium podagraria), kyläkellukka- (Geum urbanum) ja nokkos (Urtica dioica) kasvuston peitossa. Muusta lajistosta mainittakoon litulaukka (Alliaria petiolata). Alue on yläosiltaan pahoin roskaantunut ja alueelle on läjitetty mm. rakennusjätettä. Lohko 2 Ladon, Vanhan Vantontien ja Vantontien väliin jäävä alue on viljelykäytössä olevaa peltoa. Pellon reunassa kasvaa jonkin verran ketolajistoa. Lajistoon kuuluu mm. ahomataraa (Galium boreale), piennarmataraa (Galium x pomeranicum), hiirenvirnaa (Vicia cracca) sekä pukinjuurta (Pimpinella saxifraga). Pellon rikkaruoholajisto on tavanomaista, eikä alueella esiinny vanhaan asutukseen viittaavaa putkilokasvilajistoa. Lohko 3 Ladon itäreunassa on rehevä nurmipuntarpää niitty, joka rajautuu pohjoisosiltaan talon pihapiiriin. Niityn valtalajistoon kuuluu nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis), koiranputki (Anthriscus sylvestris), niittynätkelmä (Lathyrus pratensis) ja rönsyleinikki (Ranunculus repens). Niityn kuivemmissa yläosissa kasvaa jonkin verran ketolajistoa. Alueen ketolajistoon kuuluu mm. piennarmataraa ja särmäkuismaa (Hypericum maculatum). Vaateliaampaa lajistoa ei kohteella esiinny. Lohkon itäreunassa kasvaa runsaasti harakankelloa (Campanula patula). Lohko 4 Alueella on näyttävä ja monilajinen, joskin osittain rehevöitynyt kallioketo. Kedon lajistoon kuuluu ahosuolaheinä (Rumex acetosella), siankärsämö, keto-orvokki (Viola tricolor), niittysuolaheinä (Rumex acetosa), särmäkuisma, pölkkyruoho (Arabis glabra), mäkikaura (Avenula pubescens), keltamaksaruoho (Sedum acre), hietalemmikki (Myosotis stricta), kissankello (Campanula rotundifolia), ahomansikka (Fragaria vesca), kalliovillakko (Senecio sylvaticus), hopeahanhikki (Potentilla argentea), jänönsara (Carex ovalis), lampaannata (Festuca ovina), litteänurmikka (Poa compressa), peltopillike (Galeopsis bifida), meripunanata (Festuca arenaria), Lohkon 4 ketoa taustalla 4

5 Suomen Luontotieto Oy pelto-orvokki (Viola arvensis), koiranheinä (Dactylis glomerata), nurmihärkki (Cerastium fontanum), peltolemmikki (Myosotis arvensis) sekä rohtotädyke (Veronica officinalis). Vaateliaammasta lajistosta mainittakoon tienpenkalla kalliokedon kohdalla kasvava ketotuulenlento (Filago arvensis). Lohko 5 Lohkon alue on niukkalajista, karua kalliomännikköä. Avokalliota on runsaasti, mutta kallioketoja Vähälukuinen ketotuulenlento ei alueella esiinny. Kallioketojen lajistosta paikalla esiintyy ahosuolaheinää, kalliovillakkoa ja jokapaikansaraa (Carex nigra). Puusto alueella on paikoin melko vanhaa. Kallioiden sammal- ja jäkäläpeite on kärsinyt kulutuksesta. Kallioiden reunoilla kasvaa runsaasti tammen (Quercus robur) taimia. Kallion reuna-alueella kasvaa runsaasti rauduskoivua (Betula pendula) ja pensaskerroksessa kasvaa runsaasti pihlajaa. Lohko 6 Alueella on osittain jätteillä ja maalla täytetty lammikko, jonka länsireunalla on pienialainen haavikko. Lammikko on syntynyt ilmeisesti ihmistoiminnan tuloksena ja tällä hetkellä kohde on pahoin rehevöitynyt ja roskaantunut. Lampareen pinnalla kasvaa yhtenäinen pikkulimaska (Lemna minor) kasvusto. Muusta lampareen vesikasvilajistosta mainittakoon pullosara (Carex rostrata), ojasorsimo (Glyceria fluitans), kurjenjalka (Potentilla palustris) ja järvikorte (Equisetum limosum). Lampareen reunoilla on kiiltopaju (Salix phylicifolia) ja tuhkapaju Lohkon 6 rehevöitynyt lammikko 5

6 (Salix cinerea) pensaita. Haavikon aluskasvillisuuden lajistoon kuuluu mm. kielo (Convallaria majalis), nuokkuhelmikkä (Melica nutans) ja lehtonurmikka (Poa nemoralis). Alueella on myös jonkin verran niittylajistoa kuten nurmitädykettä (Veronica chamaedrys), ahomataraa (Galium boreale), ojakellukkaa (Geum rivale), ojakärsämöä (Achillea ptarmica), kissankelloa sekä koiranputkea. Aluskasvillisuudessa on myös runsaasti vaahteran (Acer platanoides) ja tammen taimia. Kohde on ennallistettavissa ja siitä saisi edustavan pienvesikohteen. Lohko 7 Vanhan maanottoalueen paikalle ihmistoiminnan myötä syntynyt, epämääräinen, hyvin rehevä kosteikkoalue. Alueelta on ilmeisesti kaivettu maata ja alueelle on myös läjitetty maaaineksia sekä myös rakennusjätteitä. Kulttuurilehdoksi luokiteltavalla kohteella puusto muodostuu raidasta, rauduskoivusta, hieskoivusta (Betula pubescens) sekä kookkaista tuomista (Prunus padus). Aluskasvillisuudessa on runsaasti kulttuurilehdon lajeja mm. nokkosta ja kyläkellukkaa (Geum urbanum). Muista lehtolajeista mainittakoon hiirenporras (Athyrium filix-femina), metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), lehtoarho (Moehringia trinervia) sekä valkovuokko (Anemone nemorosa). Alueella esiintyy myös runsaasti niittylajistoa mm. särmäkuismaa, hiirenvirnaa, ojakärsämöä, metsäapilaa (Trifolium medium) sekä metsäkurjenpolvea (Geranium sylvaticum). Alueen keskellä on umpeutuva avovesilampare. Lampareen putkilokasvilajistoon kuuluu mm. kurjenjalka, ojaleinikki (Ranunculus flammula), pullosara (Carex rostrata) ja pikkulimaska. Lampareen reunoilla kasvaa runsaasti suohorsmaa (Epilobium palustre) ja ranta-alpia (Lysimachia vulgaris). Muusta kulttuurilajistosta mainittakoon pensaskerroksessa esiintyvä terttuselja (Sambucus racemosa). Lampareen pohjoisreunalla kasvaa näyttävä, monihaarainen raita. Lohko 8 Junaradanvarren penkassa on edustava ja monilajinen keto. Kedon putkilokasvilajistoon kuuluu mäkitervakko (Lychnis viscaria), ahdekaunokki (Centaurea jacea), peurankello (Campanula glomerata), pukinjuuri, nurmikohokki (Silene vulgaris), mäkikaura, kissankello, piennarmatara, sarjakeltano (Hieracium umbellatum) sekä huopakeltano (Pilosella officinarum). Keto on paahteinen ja ihmistoiminnan myötä syntynyt. Vaateliaampaa ketolajistoa ei kohteella esiinny. Radanvarren ketoa 6

7 Suomen Luontotieto Oy Lohko 9 Lohkon alue käsittää Tammiston tilan pihapiirin ja sen lähiympäristön.. Alueella on hyvin vaihtelevaa ympäristöä. Osa alueesta on rehevöitynyttä pellonpohjaa ja osa rauduskoivuvaltaista pensaikkoa. Kohteella on pieniä ketolaikkuja, jotka tosin ovat rehevöityneet tai rehevöitymässä. Alueella on lukuisia pienympäristöjä aivan lähekkäin. Koska alue on pihapiiriä, ei sitä systemaattisesti inventoitu. Ketokohteilta etsittiin kuitenkin mahdollista uhanalaista putkilokasvilajistoa. Vaateliaampaa tai uhanalaista lajistoa ei alueelta kuitenkaan löytynyt. Lohko 10 Kohteella on rehevöitynyt kastelulampare. Lampare on yhtenäisen pikkulimaska kasvuston peittämä. Lampareen reunoilla kasvaa ratamosarpiota (Alisma plantago-aquatica), viiltosaraa (Carex acuta), röyhyvihvilää (Juncus effusus) ja ranta-alpia. Kohde ei ole luonnontilainen ja sitä käytetään kasteluvesilammikkona. 5. Pesimälinnusto Suunnitellulta kaava-alueelta tehtiin kahteen käyntikertaan perustuva pesimälinnustoselvitys kartoituslaskentamenetelmää (Koskimies 1988) käyttäen. Laskennassa huomioitiin kuitenkin vai EU:n Lintudirektiivin liitteen I pesimälajit ja kansallisessa uhanalaistarkastelussa (Rassi ym. 2001) mainitut lintulajit sekä alueella vähälukuiset pesimälajit. Alueen pesimälinnusto on tyypillistä asutuksen reunamien pesimälinnustoa, joskin Tammiston tilan alueella puoliavointa pensasmaastoa suosivat lajit ovat keskimääräistä runsaampia. Tällä alueella pesimälinnustoon kuuluu pensaskerttu (2-3 paria), hernekerttu (1 pari), lehtokerttu (1 pari) sekä satakieli (1 pari). Muista pesimälajeista mainittakoon Tammiston tilan vanhassa kivinavetassa pesinyt kivitasku. Alueella havaittiin myös käenpiika, mutta laji havaittiin vain kerran ja todennäköisesti kyseessä oli läpikulkumatkalla ollut yksilö. Alueen metsien pesimälinnusto on tyypillistä havumetsien pesimälajistoa, jossa pajulintu ja peippo ovat runsaimpia pesimälajeja. Alueella ei havaittu petolintujen pesiä. Alueella on niukasti kolopuita, joten kolopesijöitä on vähän. Alueella ei esiinny EU:n Lintudirektiivin liitteen I lajeja, eikä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2001) mainittuja lintulajeja. Lohkon 10 kastelulampi 7

8 6. Liito-oravaselvitys Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym.2001) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 % (mm Hanski 1998)). Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Liito-oravaselvitys tehtiin jätöshavainnointimenetelmällä, jossa suurikokoisimpien lehtipuiden ja kuusien tyviltä haettiin liito-oravan keltaisia ulostekasoja. Maastokäynnillä haettiin liito-oravan jätöksiä, vitsamerkkejä ja syönnöksiä koko suunnitellulta kaava-alueelta ja myös lähiympäristöstä. Alueella ei ole varttuneita sekametsiä, joita liito-oravat suosivat. Alueen itäreunalla on hyvin rehevä lehtipuuvaltainen alue, jossa liito-oravia saattaisi esiintyä. Alueelta puuttuvat kuitenkin kolopuut ja suuret kuuset, joita liito-orava käyttää suojapuina. Lähimmät asutut liito-oravaesiintymät sijaitsevat Naantalin Soinisissa ja Raision Tikanmaan alueella. Alueelta ei löytynyt mitään merkkejä liito-oravan esiintymisestä, ja alueen merkitys liitooravien tilapäisenä esiintymisalueena on vähäinen. 7. Muut mahdolliset alueella esiintyvät Luontodirektiivin liitteen IV lajit EU:n Luontodirektiivin liitteen I lajeista alueella esiintyy näköhavaintojen perusteella ainakin pohjanlepakoita ja mahdollisesti myös muita tavallisia lepakkolajeja. Alueella ei kuitenkaan ole maakellareita, louhikoita tai muita lepakoille soveltuvia talvehtimispaikkoja, joissa lepakoita esiintyisi muutamaa yksilöä enemmän. Alueen rakennuksissa saattaa pesiä lepakoita, mutta mitään havaintoja näistä ei tehty. Lisäksi alueen rakennuskanta on sellaista että sopivia pesimäpaikkoja on näissä niukasti. Lepakoiden lisäksi alueella tuskin esiintyy muita Luontodirektiivin liitteen IV lajeja. Näistä lajeista etsittiin alueen lammikoista systemaattisesti viitasammakoita sekä kolmea lampikorentolajia. Havaintoja näistä lajeista ei tehty ja näiden lajien esiintyminen on alueella epätodennäköistä. 8. Johtopäätökset Suunnitellulla kaava-alueella ei esiinny Luonnonsuojelulain 29 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä. eikä Metsälain 10 :n tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Alueen vesilammikot ovat ihmisen luomia eivätkä täytä Vesilain (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ) määritelmiä suojeltavista pienvesistä. Tammiston tilan pihapiiri ja tilan pohjoispuolinen kallioketoalue ovat paikallisesti merkittäviä perinnebiotooppeja, joskin ketokohteet ovat selvästi rehevöityneet ja ilman hoitoa ne tulevat umpeutumaan. Alueella ei esiinny Lintudirektiivin liitteen I pesimälintuja eikä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2001) mainittuja lintulajeja. Alueella ei havaittu merkkejä liito-oravasta, ja alueella on niukasti lajille soveliasta elinympäristöä. 8

9 9. Lähteet ja kirjallisuus Heikkinen, R., Husa, J Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. - Vesi - ja ympäristöhallituksen julkaisuja. Sarja A s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Lehtomaa, Leena 2000:Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 429 s. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Rautiainen, V-P. & Laine, U. 1989: Varsinais-Suomen uhanalaiset kasvit. 111 s. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto, Turku. Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. - Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Saario, Tapio 1998: Varsinais-Suomen ja Satakunnan luontoselvitykset. Bibliografia. Lounais- Suomen ympäristökeskus. 96 s. Silkkilä, O. & Koskinen, A Lounais-Suomen kulttuurikasvistoa. - Serioffset 9

10 Suomen Luontotieto Oy 10. Liitteet lohkokartta 10