KORPILAHDEN KURJENNIEMEN RANTA-ASEMAKAAVA ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS Suomen Luontotieto Oy

Transkriptio

1 KORPILAHDEN KURJENNIEMEN RANTA-ASEMAKAAVA ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS 2018 Suomen Luontotieto Oy 16/2018 Jyrki Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset Alueen yleiskuvaus ja alueen... luontotyypit Liito-oravaselvitys Johdanto Käytetty menetelmä Tulokset Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 1. Johdanto Insinööritoimisto Poutanen Oy tilasi kesällä 2018 Suomen Luontotieto Oy:ltä Jyväskylän kaupungin Korpilahden alueella sijaitsevan ranta-asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvityksen. Selvitys liittyy ranta-asemakaavan perusselvityksiin. Tehtävän yhteyshenkilönä on tilaajan puolella toiminut Juha Poutanen ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Matikainen. 2. Aineisto ja menetelmät Tutkimusalueelta (karttaliite 1) selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain (Vesilaki 587/2011) suojelemat pienvesikohteet, kuten lähteet ja purot. Selvitys sisälsi myös uhanalaisia tai silmälläpidettäviä luontotyyppejä (Raunio ym. 2008) koskevan tarkastelun Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Alueelle tehtiin luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys Lämpimästä alkusyksystä johtuen alueen kasvillisuudesta sai vielä hyvän kuvan. Ajankohdasta johtuen alueen pesimälinnustoa ei voitu selvittää, mutta alueilta etsittiin pysyvän pesän rakentavien petolintujen pesiä systemaattisesti. Alueelta haettiin myös mahdollisia liito-oravan syönnöksiä ja virtsamerkkejä, vaikka talvijätösselvitystä ei ollut enää mahdollista tehdä. Selvityksen maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Ennen maastoinventointia selvitettiin, onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Kansallisessa uhanalaisrekisterissä ei ole havaintoja uhanalaisesta lajistosta suunnittelualueella. Rantavyöhyke on alueella kapea 3

4 3. Tulokset 3.1. Alueen yleiskuvaus ja alueen luontotyypit Alue jaettiin lähinnä puuston iän perusteella kahteen lohkoon. Lohkorajaus ei noudata kasvillisuustyyppien rajoja. Lohko 1 Lohko käsittää alueen poikki kulkevan mökkitien pohjoispuolisen alueen rantaan asti. Lomaasuntoa lukuun ottamatta, koko alue on melko harvapuustoista, keski-ikäistä mustikkatyypin kangasta, jossa puuston valtalajiston muodostavat mänty (Pinus sylvestris) ja kuusi (Picea abies). Muuhun puustoon kuuluvat yksittäin kasvavat rauduskoivut (Betula pendula). Aluspuustossa kasvaa myös jonkin verran pihlajaa (Sorbis aucuparia). Niukka pensaskerros muodostuu lehtipuiden taimista ja muutamasta katajasta (Juniperus communis) sekä virpapajusta (Salix aurita) Aluskasvillisuuden valtalaji on mustikka (Vaccinium myrtillus), mutta tien reunalla myös kanerva (Calluna vulgaris) ja puolukka (Vaccinium vitis-idaea) muodostavat hieman laajempia kasvustoja. Alueella on muutamia pystykeloja, mutta muuten aluetta on siistitty ja lahopuuta on niukasti. Rantavyöhyke on tontin alueella hyvin kapea, kallioinen ja rantavyöhykkeen lajisto on niukkaa, vain muutamia tervaleppiä (Alnus glutinosa) ja ruokohelpeä (Phlaris arundinacea). Rantaa reunustaa noin 5 metrin päästä rantaviivasta kasvava harva järviruokokasvusto (Phragmites australis). Järveen laskevan rinteen keskiosissa on muutama sammalten peittämä siirtolohkare. Yhden lohkareen päällä lämmitteli komea mustan muodon naaraskyy, jolla sahalaidat olivat vain heikosti näkyvillä. Rannan tuntumassa saalisteli siniukonkorento. Yleiskuva lohkon 1 alueelta 4

5 Alueella havaittiin siniukonkorento Lohko 2 Lohko käsittää alueen poikki kulkevan tien etelänpuoleisen alueen. Osa alueesta on lohkon 1 kaltaista, mutta valtaosa alueesta on juuri taimivaiheen ohittanutta nuorta mäntymetsää, jossa metsätyyppi on kuitenkin pääosaksi mustikkatyypin tuoretta kangasta. Männyn lisäksi puustoon kuuluu jonkin verran kuusta, rauduskoivua ja myös yksittäisiä pieniä haapoja (Populus tremula). Monotonisen aluskasvillisuuden valtalajiston muodostavat, mustikka, kanerva, puolukka ja metsälauha (Deschampsia flexuosa). Aivan lohkon eteläreunassa tien varressa on pieni muutaman neliön kokoinen kostea painanne, jossa kenttäkerroksessa kasvaa sulkasammalta (Ptilium crista-castrensis). Lohkon alueella on niukasti lahopuuta. Lohkojen alueella ei esiinny uhanalaisia tai suojeltavia luontotyyppejä (Raunio ym 2008). Yleiskuva lohkon 2 alueelta 5

6 3.2. Liito-oravaselvitys Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 %. Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana Käytetty menetelmä Suunnittelualueella tehty liito-oravaselvitys toteutettiin etsimällä lajin syönnöksiä ja mahdollisia virtsamerkkejä. Samalla alueelta haettiin mahdollisia pesä- ja päivälepokoloja. Alueelta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien puiden tyvet liito-oravan syönnösten ja virtsamerkkien löytämiseksi. Liito-oravan jättämät virtsamerkit värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Koko alueelta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle Tulokset Alueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravan esiintymisestä, eikä alueella ole lajille tyypillistä elinympäristöä. Lajin tilapäinen esiintymienkin alueella on epätodennäköistä alueen ympäristön epäedullisuuden vuoksi Alueella on muutamia siirtolohkareita 6

7 4. Yhteenveto Ranta-asemakaava-alueella ei esiinny Luonnonsuojelulain (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ) 29 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä, eikä Metsälain (1996/1093, 10 ) määritelmät täyttäviä erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Alueella ei ole Vesilain ((Vesilaki 587/2011) tarkoittamia suojeltavia pienvesiä. Alueella ei esiinny silmälläpidettäviä tai uhanalaisia luontotyyppejä. Perinnemaisemakohteita tai perinnebiotooppeja ei alueella esiinny, ja alueen kasvilajisto on niukkaa eikä vaateliaita lajeja esiinny. Alueella ei ole liito-oravalle sopivaa elinympäristöä eikä viitasammakoille soveliaita kutupaikkoja. Pysyvän pesän rakentavien petolintujen pesiä ei ranta-asemakaava-alueella tai sen läheisyydessä ole. 5. Lähteet ja kirjallisuus Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Arnold.E.N & Burton J.A. 1978: A Field Guide to the reptiles and Amphibians of Britain and Europe. Hanski Ilpo K,1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen Ympäristö 459. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). 142 s. BirdLife Suomi. Suomen ympäristökeskus Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus. Tapio. Hämeenlinna. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja s. Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura -arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Tiainen, Juha; Mikkola-Roos, Markku; Below, Antti; Jukarainen, Aili; Lehikoinen, Aleksi; Lehtiniemi, Teemu; Pessa, Jorma; Rajasärkkä, Ari; Rintala, Jukka; Sirkiä, Päivi; Valkama, Jari 2015 : Suomen Lintujen uhanalaisuus 2015: Ympäristöministeriö Tucker, G. & Heath, M. 1995: Birds in Europe- Their conservation status. BirdLife Conservation Series No p Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. ISBN Sähköinen versio. Valtion ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmä

8 6. Liitteet Karttaliite 1. Tutkimusalue 8