Suomen Luontotieto Oy. Mäntsälän Haarajoen suunnittelualueen luontoarvojen perusselvitys Suomen Luontotieto Oy 24/2014 Jyrki Matikainen

Transkriptio

1 Mäntsälän Haarajoen suunnittelualueen luontoarvojen perusselvitys 2014 Suomen Luontotieto Oy 24/2014 Jyrki Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset Alueen yleiskuvaus Liito-oravaselvitys Johdanto Käytetty menetelmä Tulokset Pesimälinnusto Lepakkoselvitys Aineisto ja menetelmät Tulokset Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 1. Johdanto Insinööritoimisto Poutanen Oy tilasi kesällä 2014 Suomen Luontotieto Oy:ltä Mäntsälän eteläosassa sijaitsevan kaksiosaisen Haarajoen suunnittelualueen luontoarvojen perusselvityksen. Maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävää selvitystä käytetään alueen maankäytön suunnittelun tausta-aineistona. Tehtävän yhteyshenkilönä on tilaajan puolella toiminut Juha Poutanen ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Matikainen. 2. Aineisto ja menetelmät Suunnitellulta asemakaavan muutosalueelta sen välittömästä lähiympäristöstä (karttaliite 1) selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat pienvesikohteet (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys tehtiin Alueen pesimälinnusto selvitettiin mahdollisen uhanalaisen tai vaateliaan pesimälajiston havaitsemiseksi. Selvityksessä alueelta etsittiin sovellettua kartoituslaskentamenetelmää käyttäen kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainittuja lintulajeja sekä EU:n Lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja. Linnustoselvitys tehtiin Osa alueella mahdollisesti pesineistä linnuista on jo tähän aikaan jättänyt alueen tai lopettanut laulukautensa. Alueelta tehtiin liito-oravaselvitys jätöshavainnointimenetelmällä ( ) sekä ja detektorihavainnointiin perustuva lepakkoselvitys Maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Kansallisessa uhanalaisrekisterissä ei ole tietoa suunnittelualueella esiintyvistä uhanalaisista putkilokasvilajeista, sammalista tai jäkälistä. Aluetta on saatettu inventoida laajempien selvitysten yhteydessä (mm. perinnemaisemaselvitys). Haarajokivarressa on kapea, lehtipuuvaltainen reunus 3

4 3. Tulokset 3.1 Alueen yleiskuvaus Suunnittelualue on kaksiosainen, ja osista tehtiin erilliset kuvaukset. Lähes koko alue on talojen pihapiiriä, peltoa tai alueiden pensaikkoista reunavyöhykettä. Kummaltakin alueelta kuvattiin kasvillisuuden valtalajisto ja mahdollinen vaateliaampi lajisto sekä kohteen muut luontoarvot. Lohko 1 Sahan alueelle sijoittuvan kohteen eteläosa on viljapeltoa ja alue rajautuu eteläosiltaan rekkojen tankkauspisteeseen. Viljapellon reunaojien kasvillisuus on voimakkaasti kulttuurivaikutteista ja alue on typensuosijalajien, kuten koiranputken (Anthriscus sylvestris), juolavehnän (Elymus repens), nurmilauhan (Deschampsia cespitosa), nurmipuntarpään (Alopecurus pratensis) ja pelto-ohdakkeen (Cirsium arvense) dominoimaa. Sahalle vievän tien reunassa on kuivempi reunus jossa kasvaa mm. kannusruohoa (Linaria vulgaris), hopeahanhikkia (Potentilla argentea) ja ahdekaunokkia (Centaurea jacea). Vaateliaampaa ketolajistoa ei alueella kasva. Saha-alueen ja pellon väliin jää leveä oja, jonka reunat ovat hyvin reheväkasvuisia ja alueella on laajoja mesiangervo (Filipendula ulmaria) ja nokkoskasvustoja (Urtica dioica). Ojan varressa on kapea puustoinen vyöhyke, jossa nuorehko puusto koostuu rauduskoivuista (Betula pendula), männyistä (Pinus sylvestris), kuusista (Picea abies), harmaalepästä (Alnus incana) ja muutamasta haavasta (Populus tremula) ja raidasta (Salix caprea). Pensaskerros on paikoin hyvin tiheää ja lajistoon kuuluu harmaapaju (Salix cinerea), kiiltopaju (Salix phylicifolia) sekä tuomi (Prunus padus). Alueella havaittiin sekä lehtokerttupoikue että varoitteleva pensaskerttu. Sahan piha-alueella kasvaa yksittäisiä puita, mutta muuten piha on niukkakasvuista varastoaluetta. Sahan ja pellon välistä rehevää ojanvartta lohkon 1 alueella 4

5 Lohko 2 Lohkon pohjoisosan peltolaikut ovat viljelyksessä, mutta eteläosassa on hoitamaton, entiselle pellolle syntynyt niittyalue. Haarajoen varressa on myös kapea lehtipuuvaltainen reunus, mutta muuten puustoista aluetta ei lohkoon kuulu. Hoitamattoman niityn kasvillisuus on heinävaltaista ja typensuosijalajien, kuten nurmipuntarpään dominoimaa. Ketolajistoa ei alueella esiinny. Suunnittelualue ulottuu kapean kaistaleen osalta myös Haarajokivarteen, jossa jokea reunustaa mm. haapaa ja harmaaleppää kasvava reunus. Aluskasvillisuus on rehevää. Alueella havaittiin varoitteleva mustapääkerttu. Hieman suunnittelualueen alapuolella havaittiin myös varoitteleva satakieli, jolla todennäköisesti oli poikue jokivarren pensaikossa. 3.2 Liito-oravaselvitys Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 %. Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana Käytetty menetelmä Alueella tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueelta haettiin mahdollisia pesä- ja päivälepokoloja. Alueelta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien puiden tyvet liito-oravan jätösten löytämiseksi. Talvijätösten lisäksi inventointialueelta haettiin liito-oravan jättämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueelta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujäl- Lohkon 2 pohjoisosa on viljapeltoa 5

6 kiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle Tulokset Suunnittelualueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravasta ja ainoastaan Haarajoen kapea reunametsä saattaisi sopia lajin lisääntymisympäristöksi. Varsinaisella suunnittelualueella ei ole lajille riittävän laajaa metsäkuviota lisääntymisympäristöksi. Alueen reunoilla on lajille tärkeitä kuusia niukasti ja suojapuiden puuttuminen heikentää lajin elinmahdollisuuksia alueella. Alueella ei havaittu kolopuita Pesimälinnusto Selvityksessä alueelta etsittiin sovellettua kartoituslaskentamenetelmää käyttäen kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainittuja lintulajeja sekä EU:n Lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja. Linnustoselvitys tehtiin Osa alueella mahdollisesti pesineistä linnuista on jo tähän aikaan jättänyt alueen tai lopettanut laulukautensa. Alueen pesimälinnusto on tyypillistä asutuksen reuna-alueiden lajistoa. Lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja tai kansallisessa uhanalaisluokituksessa mainittuja lintulajeja ei alueella havaittu. Alueen linnustollisesti arvokkaimmat osat ovat ojien ja Haarajokivarren pensaikkoalueet, joissa pesii runsaasti reunavyöhykkeiden lajeja, kuten kerttuja. Myös yölaulajia alueella esiintyy mutta näistä useimmat ovat lopettaneet laulukautensa jo heinäkuun alussa. Alueen peltokuviot ovat liian pieniä peltolintujen elinympäristöiksi ja petolintujen pesintään alue on liian tiheään asutettu. Pöllöistä sarvipöllö saattaisi pesiä Haarajokivarren pensaikkojen vanhoissa harakanpesissä Lepakkoselvitys Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat EU:n Luontodirektiivin liitteen IV suojelemia lajeja eikä niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja saa hävittää. Osa Suomen lepakkolajeista, kuten pohjanlepakko ja vesisiippa ovat tavallisia lajeja, joita tavataan lähes kaikilta lajeille sopivilta ympäristötyypeiltä. Alueella ei esiinny liito-oravia 6

7 3.4.1 Aineisto ja menetelmät Suunnitellulla asemakaava-alueella esiintyviä lepakoita selvitettiin välisenä yönä. Selvityksessä koko alue kuljettiin läpi polkuja hyväksikäyttäen. Alueella tehty lepakkoselvitys toteutettiin näköhavainnoinnin sekä havainnoimalla lepakoiden käyttämiä kaikuluotausääniä ultraäänidetektoria käyttäen. Havainnoinnissa käytettiin Pettersson Elektronikin valmistamaa detektoria eli ultraääni-ilmaisinta, jolla lepakoiden korkeat kaikuluotausäänet muunnetaan korvin kuultaviksi. Detektorihavainnointia tehtiin kahden tunnin ajan vaihtamalla koko ajan detektorin kuuluvuusaluetta (25-50 khz). Tunnistamattomia ääniä ei selvityksessä havaittu. Lämpötila havaintoaikana oli +17 astetta ja yö oli tyyni. Havainnointi aloitettiin noin puolen tunnin kuluttua auringonlaskusta. Alueelta ei ollut saatavilla julkaistua lepakkotietoa, mutta alueella on saatettu havainnoida lepakoita lepakkoharrastajien toimesta. Julkaistuja lepakkohavaintoja ei alueelta ole. Talojen pihapiirit jätettiin selvityksen ulkopuolelle. Detektorihavainnoinnin lisäksi alueelta etsittiin lepakoiden talvehtimispaikoiksi sopivia louhikoita ja jyrkänteitä Tulokset Lohkon 1 eteläosassa lähellä kylmäasemaa, sekä myös sahalle vievän tien varressa lähellä ojanvartta havaittiin saalistavia pohjanlepakoita 2-3 eri yksilöä. Pohjanlepakoille hieman epätyypilliseen tapaan laji saalisti melko lähellä maanpintaa ilmeisesti joitain runsaana lentäviä yökkösiä. Selvitysyö oli hyvin lämmin ja lepakoiden saaliseläimiä oli erittäin runsaasti liikkeellä. Suunnittelualuetta reunustava jokivarsi on hyvin tyypillistä siippojen saalistusmaastoa, mutta hieman yllättäen ei lajeista tehty havaintoja paikalla. Jokivarsi on vaikeapääsyinen ja pääosin rakennettu, joten koko jokivartta ei päästy havainnoimaan kunnollisesti. Alueella ei ole lepakoille soveltuvia talvehtimis- tai lepopaikkoja, kuten laajoja louhikoita tai maakellareita. Lepakkodetektori 7

8 4. Yhteenveto Suunnittelualueella ei ole Luonnonsuojelulain 29 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä, Metsälain 10 tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä eikä Vesilain (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ) tarkoittamia suojeltavia pienvesiä kuten lähteitä. Alueella ei ole perinnemaisemakohteita eikä perinnebiotooppeja. Alueen pesimälinnusto todettiin tavanomaiseksi asutuksen reuna-alueen lajistoksi eikä uhanalaista lintulajistoa havaittu alueella. Alueeseen rajautuvan Haarajokivarren pensaikkolinnusto on runsas ja monilajinen, mutta suunnittelualueen kohdalla pensaikkoreunus on melko kapea ja linnustollisesti arvokkaimmat osat sijaitsevat joen alajuoksulla. Liito-oravia ei alueella havaittu ja liito-oravalle optimaalista elinympäristöä ei alueella ole. Alueella ei ole sammakoille soveltuvia makeavesilampareita tai kausikosteita kosteikoita, joissa esim. viitasammakko saattaisi kutea. Sahan alueen viereisellä peltoaukean reunassa havaittiin 2-3 pohjanlepakkoa saalistamassa ja laji pesinee jossain alueen rakennuksissa. Alueella ei ole lepakoille soveltuvia talvehtimis- tai lepopaikkoja, kuten laajoja louhikoita tai maakellareita. Alueelle suunniteltu maankäyttö ei uhkaa merkittäviä luontoarvoja. 8

9 5. Lähteet ja kirjallisuus Enemar, A. 1959: On the determination of size and composition of a passerine bird population season. A methodologigal study. Vår Fågelvärld suppl. 2: Finnlund, M; Havaintoja liito-oravan kiimaleikeistä. Siipipeili 6 (1): Hanski Ilpo K,1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. ISBN Sähköinen versio. Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. Ympäristöministeriö 2007b: Suomen kansainväliset vastuulajit. Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. 9

10 6. Liitteet Karttaliite 1. Tutkimusalue 10