VIIALANMÄEN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS

Transkriptio

1 VIIALANMÄEN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS Suomen Luontotieto Oy 16/2004 Suvi Kiviluoto, Jyrki Matikainen

2 Viialanmäen asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys Sisällys 1. Johdanto Inventointialue Aineisto ja menetelmät Tulokset Yhteenveto... 8 Kirjallisuus... 9 Liitteet

3 1. Johdanto Naantalin kaupungin ympäristötoimi tilasi kesällä 2004 Suomen Luontotieto Oy:ltä Naantalin Luonnonmaalla sijaitsevan kaava-alueen luontoselvityksen. Luontoselvityksen tarkoituksena on tuottaa tausta-aineistoa alueelle suunniteltua asemakaavaa varten ja se täyttää maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset asemakaavan luontoselvityksestä. 2. Inventointialue Inventoitu kaava-alue sijaitsee Naantalin Luonnonmaan Käkölän kylässä. Kohde rajautuu pohjoisessa tiehen, idässä, etelässä ja lännessä osin asutukseen ja osin metsäalueeseen. Luonnonmaantieteellisesti alue kuuluu lajistoltaan rikkaaseen hemiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen, jota myös tammivyöhykkeeksi kutsutaan. 3

4 3. Aineisto ja menetelmät Kaava-alueen luontotyypit ja kasvillisuus kartoitettiin ja tehdyillä maastokäynneillä. Alueelta inventoitiin Luonnonsuojelulain suojelemat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat pienvedet (Vesilaki1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Alueelta haettiin myös uhanalaisia ja harvinaisia putkilokasvilajeja, sekä arvioitiin onko alueella sopivia kasvupaikkoja uhanalaiselle sammallajistolle. Kasvillisuusselvityksen yhteydessä havainnoitiin myös alueen pesimälintulajistoa. Ajankohdan vuoksi pesimälinnustoselvitystä ei ollut enää mahdollista tehdä. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvityksen tekivät biologi, FM Jyrki Matikainen ja fil.yo (ekologia) Suvi Kiviluoto Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Laura Suhonen Rokodiili Tuotanto Oy:stä. Ennen maastoselvityksiä selvitettiin kirjallisuustietojen pohjalta onko alueelta aiemmin tehty luontoselvityksiä ja onko alueella tai sen lähistöllä tunnettuja uhanalaisen lajiston esiintymiä. Alueella on tehty liito-oravaselvitys talvella (Karhilahti 2004) ja kohdetta lienee inventoitu laajempien luontoselvitysten yhteydessä (mm. perinnemaisemaselvitys), mutta asemakaavan tausta-aineistoksi riittävää luontoselvitystä ei kohteelta ole tehty. Koko kaava-alue kuljettiin 10.7 ja jalkaisin läpi. Koko alueesta ei tehty kasvillisuuden kuvausta, mutta arvokohteista tehtiin yleiskuvaus, jossa kohteiden vaateliaampi putkilokasvilajisto kuvattiin. Arvokohteiden luonnontilaisuus arvioitiin ja kohteille annettiin maankäyttösuositukset. Ajankohdasta johtuen alueelta ei kyetty tekemään täydellistä pesimälinnustoselvitystä, mutta muutama pesimähavainto hieman vaateliaammasta lajista tehtiin. 4

5 4. Tulokset 4.1. Alueen yleiskuvaus Lähes koko kaava-alue on keskimääräistä rehevämpää mustikkatyypin kangasmetsää, jossa puuston valtalajina on mänty (Pinus sylvestris). Muu puusto muodostuu lähinnä kuusesta (Picea abies), rauduskoivusta (Petula pendula) ja pihlajasta (Sorbus aucuparia). Pensaskerroksessa on jonkun verran katajaa (Juniperus communis). Aluskasvillisuuden valtalajina on mustikka (Vaccinium myrtillus), mutta paikoin metsälauha (Deschampsia flexuosa) ja metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea) ovat runsaita. Avokallioiden ja pellonreunojen lähettyvillä kasvaa runsaasti niitty- ja ketolajistoa kuten vaateliasta häränsilmää (Hypochoeris maculata). Lehtomaisilla rinteillä lajistoon kuuluvat mm. valkolehdokki (Platanthera bifolia), kalvassara (Carex pallescens), lillukka (Rubus saxatilis) ja kurjenkello (Campanula persicifolia). Alueen länsiosa on huomattavasti kuivempaa kangasmetsää, josta vaateliaammat lajit puuttuvat. Alueen pohjoisosassa on pinnanmuodoiltaan nopeasti vaihteleva kallioalue, jossa on useita jyrkänteitä. Alueen kallioperässä saattaa esiintyä emäksisiä kivilajeja, koska kallioiden lakialueilla ja rinteillä kasvaa melko runsaasti ketolajeja ja mm. heiniin kuuluvaa hinaa (Danthonia decumbens), jonka esiintyminen usein viittaa hieman emäksisempään kasvualustaan. Pohjoisreunan jyrkänteiden välissä on kosteita notkoja ja mm. yksi suolaikku. Metsän lisäksi kaava-alueeseen kuuluu Puhdistamontien itäpuolella sijaitseva rehevä ruderaatti, jossa valtalajeja ovat kyläkarhiainen (Carduus crispus), piikkisalaatti (Lactuca serriola), keltamo (Chelidonium majus), nokkonen (Urtica dioica), palsternakka (Pastinaca sativa), valkomesikkä (Melilotus albus) ja pujo (Artemisia vulgaris). Alueelle tuodulla täytemaalla kasvaa huomattavan korkeaa kulttuurikasvillisuutta (mm. lähes 1,5 metrin korkuista nokkosta!). 5

6 4.2. Huomionarvoiset ja arvokkaat luontokohteet Kohde 1. Kallioketo ja ketorinne Etelään viettävä, paikoin paahteinen kalliorinne, jossa on näyttävä kallioketo. Monilajisella kedolla valtalajeja ovat ahosuolaheinä (Rumex acetosella), kalliokielo (Polygonatum odoratum) sekä runsaana kasvava keto-orvokki (Viola tricolor). Muita vaateliaampia lajeja kedolla ovat mäkikuisma (Hypericum perfoliatum), mäkitervakko (Lychnis viscaria), häränsilmä, sikoangervo (Filipendula vulgaris) sekä rohtotädyke (Veronica officinalis). Tavanomaisempaa lajistoa kedolla edustavat kalliovillakko (Senecio sylvaticus), hietakastikka (Calamagrostis epigejos), piennarmatara (Galium * pomeranicum), keväthatikka (Spergula morisonii) sekä kannusruoho (Linaria vulgaris). Keto on heinittymässä reunoiltaan ja osittain myös kallion laella metsälauha ja hietakastikka muodostavat tiheitä kasvustoja. Maankäyttösuositus: Kallioketo säilytetään luonnontilaisena. Kohde vaatii kuitenkin säilyäkseen ympäröivän puuston raivausta ja ketoa reunustavan heinikon niittoa. Kohde 2. Metsälain 10 :n tarkoittama erityisen arvokas elinympäristö (tervaleppälehto) Kaava-alueen koillisreunalla sijaitsee vankkapuustoinen tervaleppälehto, jossa ylispuusto muodostuu noin 30 kookkaasta tervalepästä (Alnus glutinosa). Tervaleppien joukossa kasvaa myös haapaa (Populus tremula), rauduskoivua sekä kookkaita mäntyjä. Aluspuustossa valtalajeja ovat tuomi (Prunus padus), haapa. pihlaja sekä korpipaatsama (Rhamnus frangula). Pensaskerroksen lajisto on samaa kuin aluspuustonkin. Aluskasvillisuus on niukkaa varjostuksen vuoksi. Valtalajeja ovat metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), sorea hiirenporras (Athyrium filix-femina), keltamo, luhtarölli (Agrostris canina), valkovuokko (Anemone nemorosa) sekä luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata). Kohteella on jonkin verran lahoavaa pienikokoista lehtipuuta. Maapohjan perusteella kohde lienee ollut aiemmin kosteapohjaisempi. Maankäyttösuositus: Tervaleppälehto säilytetään luonnontilaisena. 6

7 Kohde 3. Metsälain 10 :n tarkoittama erityisen arvokas elinympäristö (kalliojyrkänne) Kohde sijaitsee kaava-aluetta rajoittavan tien varressa (kaava-alueen ulkopuolella). Jyrkkä etelään antava kalliorinne, johon on kehittynyt monilajinen kasviyhteisö. Vaateliaimpana lajina rinteessä kasvaa käärmeenpistoyrtti (Vincetoxicum hirundinaria). Muita ketolajeja edustavat haurasloikko (Cystpteris fragilis), kallioimarre (Polypodium vulgare), mäkitervakko (Lychnis viscaria), isomaksaruoho (Sedum telephium), keto-orvokki, rohtotädyke, hietalemmikki (Myosotis stricta), mäkikuisma, kalliovillakko, kannusruoho ja litteänurmikka (Poa compressa). Maankäyttösuositus: Kohde säilytetään luonnontilaisena. Kohde 4. Metsälain 10 :n tarkoittama erityisen arvokas elinympäristö (kalliojyrkänne) Jyrkkien kalliorinteiden väliin jäävä hyvin reheväkasvuinen suolaikku, jonka reunamilla kasvaa kookkaita tervaleppiä ja tuhkapajuja (Salix cinerea). Aluskasvillisuuden valtalajeja ovat harmaasara (Carex canescens), kurjenjalka (Potentilla palustris), terttualpi (Lysimachia thyrsiflora), ojasorsimo (Glyceria fluitans), pullosara (Carex rostrata) sekä jouhisara (Carex lasiocarpa). Aivan kalliorinteen tyvellä vaateliaampaa, osittain lehtomaistakin kasvillisuutta, kuten nuokkuhelmikkää (Melica nutans), käärmeenpistoyrttiä, taikinamarjaa (Ribes alpinum) ja haurasloikkoa. Jyrkänteen raoissa kasvaa kallioimarteen lisäksi vähälukuista tummaraunioista (Asplenium trichomanes). Jyrkänne on melko varjoisa ja siinä on muutamia ylikaltevia kallioseinämiä, joiden sammal- ja jäkälälajisto on monimuotoista. Kohteelta löytyneet tihkusammalpinnat olivat kuitenkin hyvin pienialaisia. Maankäyttösuositus: Kohde säilytetään luonnontilaisena. Kohde 5. Metsälain 10 :n tarkoittama erityisen arvokas elinympäristö(kalliojyrkänne) Etelään viettävä jyrkkä kalliorinne, jonka laella ja rinteillä on edustava kallioketo. Lajisto on osittain vaateliaampaa, esimerkiksi käärmeenpistoyrtti, haurasloikko, kissankäpälä (Antennaria dioica), nuokkokohokki (Silene nutans) ja keto-orvokki. Muusta lajistosta mainittakoon isomaksaruoho, kannusruoho, mäkitervakko, rohtotädyke, kalliokielo ja kalliovillakko. Kohde on hyvin säilynyt eikä rinteellä tai kallion laella näkynyt merkkejä kulutuksesta. Pinnanmuodoltaan hyvin näyttävä kohde. Maankäyttösuositus: Kohde säilytetään luonnontilaisena. 7

8 4.3 Alueella esiintyvät Lintudirektiivin liitteen I lajit Palokärki (Dryocopus martius) Alueen puissa ja muurahaispesissä näkyi runsaasti lajin ruokailujälkiä ja lajin ääntä kuultiin inventoinnin aikana. Alueella on riittävän paksuja puita, joihin laji voi hakata pesäkolonsa. Lajin reviiri voi olla useiden neliökilometrien laajuinen ja kaava-alue käsittää vain osan parin reviiristä. Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) Inventoinnin yhteydessä havaittiin koiraslintu alueen eteläreunan pellonlaidassa, jossa on lajille soveliasta lämmintä ja pensaikkoista reunavyöhykettä pesimäympäristöksi. 4.4 Liito-orava Ajankohdan vuoksi alueelta ei voitu tehdä systemaattista liito-oravaselvitystä. Selvityksen yhteydessä haettiin kuitenkin merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Suurempien lehtipuiden ja kuusten tyvet tarkastettiin jätöshavaintojen varalta, mutta merkkejä liito-oravan esiintymisestä ei löytynyt. Alue on inventoitu koko Naantalia käsittävän liito-oravaselvityksen yhteydessä (Karhilahti 2004), mutta tällöinkään ei alueelta löytynyt mitään merkkejä liito-oravista. On ilmeistä että liito-oravaa ei esiinny tällä hetkellä Luonnonmaan alueella, eikä lajista ole tiettävästi julkaistu ainoatakaan havaintoa koko saarelta. 8

9 5. Yhteenveto Alueella ei esiinny Luonnonsuojelulain 29 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä eikä Vesilain tarkoittamia suojeltavia pienvesiä. Metsälain 10 tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä alueella sen sijaan on useita ja osa näistä on edustavia. EU:n Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella esiintyy ja todennäköisesti myös pesii palokärki sekä pikkulepinkäinen. 9

10 Lähteet ja kirjallisuus Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Karhilahti, A. 2004: Naantalin kaupungin liito-oravaselvitys. (Käsikirjoitus). Lehtomaa, Leena 2000: Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 429 s. Luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilakien mukaiset arvokkaat elinympäristöt Naantalissa. Luonto-ja maisematutkimus Lehtomaa & Naantalin kaupunki s. Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A.,Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Rautiainen, V-P. & Laine, U. 1989: Varsinais-Suomen uhanalaiset kasvit. 111 s. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto, Turku. Saario, Tapio 1998: Varsinais-Suomen ja Satakunnan luontoselvitykset. Bibliografia. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 96 s. Silkkilä, O. & Koskinen, A Lounais-Suomen kulttuurikasvistoa. - Serioffset Liitteet 1. Kohdekartta 10

11 Viialanmäen asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys Karttaliite 1. Lohkokartta