kasvillisuusselvitys pohjukan liito-orava valkoselkätikkaselvitys Pyöreälehtikihokki kasvaa alueella hyvin niukkana

Transkriptio

1 Euran Naantalin Eurassuon Luikkkionlahden kasvillisuusselvitys pohjukan liito-orava 2008 sekä valkoselkätikkaselvitys LuontotietoOyOy Suomen Luontotieto Pyöreälehtikihokki kasvaa alueella hyvin niukkana liito-orava raidan lehtiä syömässä 23/2009 Suomen Luontotieto Oy 59/2008 Jyrki Oja, Satu Oja

2 Sisältö 1. Johdanto Tutkimusalue Aineisto ja menetelmät Tulokset Liito-orava Valkoselkätikka Lähteet ja kirjallisuus

3 1. Johdanto Naantalin kaupunki/marjut Taipaleenmäki tilasi Suomen Luontotieto Oy:ltä kesäkuussa 2009 Naantalin Soinisissa sijaitsevan ranta-alueen liito-oravaselvityksen päivityksen sekä selvityksen siitä esiintyykö alueella valkoselkätikka. Alueella liikkuvat henkilöt ovat esittäneet väitteen, että alueella sijaitsevan rakennuksen ullakolla pesisi tai oleskelisi liito-orava (via). Myös uhanalaisen valkoselkätikan väitetään esiintyvän kyseisellä alueella. Alueelta on tehty useita maankäyttö -ja rakennuslain vaatimukset täyttävää luonto ja lajistoselvitystä usean selvittäjän toimesta eikä kyseisiä lajeja ole alueella havaittu. 2. Tutkimusalue Nyt inventoitu alue sijaitsee Soinisten alueella Luikkionlahden pohjukassa (Karttaliite 1). Alue rajautuu etelä- ja länsiosiltaan mereen ja muilta osiltaan asutukseen ja metsämaastoon. Alueelta on aiemmin tehty tarkka lohkokohtainen kasvillisuusselvitys, joka käsittää koko alueen. Kesäasuntona toimiva rakennus sijaitsee rannan tuntumassa pienen tervaleppälehtokuvion ja kuusivaltaisen rinteen välimaastossa. Rakennuksen ullakolle on kulku ulkokautta ja sinne pääsevät kaikki näädän kokoisesta eläimestä pienemmät nisäkkäät ja linnut. 3. Aineisto ja menetelmät Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym.2001) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 % (mm. Hanski 1998). Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkojaei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Alueelle tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen. Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisilta oleskelu- ja ruokailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueilta haettiin mahdollisia pesä- ja päivälepokoloja. Alueilta tutkittiin kaikkiensuurikokoisempien lehtipuiden, samoin kuin suurten kuusten tyvet liito-oravan jätösten löytämiseksi. Kesäasuntona käytetyn rakennuksen ullakko tutkittiin taskulampun avulla erityisen tarkasti mahdollisten jätösten sekä pesien löytämiseksi. Talvi- ja kevätjätösten lisäksi inventointialueilta haettiin liito-oravan jättämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueilta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle. Maastoinventointi suoritettiin 14.6 ja Mahdollisen alueella pesivän/oleskelevan valkoselkätikan löytämiseksi soitettiin CD:ltä koitaan soidinääntä. Laji reagoi muiden tikkojen tapaan herkästi ääniatrappiin ja se yleensä laji hakeutuu atrapin lähistölle välittömästi. Lajia etsittiin kävelemällä alue läpi kahden henkilön voimin aamuyöllä Maastoinventoinnin suorittivat ja raportin kirjoittivat FM, biologi Jyrki Oja ja Satu Oja Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (Tmi Eija Rauhala). Työssä tarvittavan karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. 3

4 4. Tulokset 4.1 Liito-orava Tutkimusalueelta ei löytynyt mitään merkkejä liito-oravan esiintymisestä eikä alue ole liitooravalle optimaalista elinympäristöä. Lähin tunnettu ja myös kesällä 2009 asuttu liito-oravan elinpiiri sijaitsee Hakapellon hautausmaalla ja sen viereisessä järeäpuustoisessa sekametsässä. Mikäli liito-orava asustaisi kesäasunnon ullakolla, sieltä olisi pitänyt löytyä lajin jätöksiä jotka tämän tyyppisessä ympäristössä muumioituvat ja säilyvät vuosikausia. Ullakolta ei myöskään lötynyt liito-oravan pesäaineksia, kuten pieniä oksia ja heiniä joilla laji vuoraa pesänsä. 4.2 Valkoselkätikka Tutkimusalueelta tai sen lähiympäristöstä ei löytynyt valkoselkätikkaa. Mikäli alueella olisi pesivä valkoselkätikkapari, se olisi varmuudella löytynyt, sillä kesäkuun alussa lajin pesäpoikaset ovat hyvin äänekkäitä. Alueelta löytyi sen sijaan kaksi käpytikan pesää. Valkoselkätikkainventointi ulotettiin aina Hakapellon hautausmaalle asti sekä Vaarjoki varteen. Alueella ei ole valkoselkätikan pesimäympäristöksi sopivaa lahoavaa lehtipuuvaltaista metsää. Lajin elinympäristövaatimukset ovat hyvin tarkat ja laji harvoin pesii alueella jossa lahopuutiheys on alle 100 lahopuuta hehtaarilla. Maastoinventoinnin perusteella olen vakuuttunut, ettei nyt tutkitulla alueella esiinny lisääntyvää liito-oravakantaa tai valkoselkätikkaa. Liito-orava saattaa käyttää aluetta satunnaisesti esim. läpikulkureittinä ja valkoselkätikkoja alueella saattaa lyhytaikaisesti esiintyä lajin vaellussyksyinä. Nousiaisissa Biologi FM Jyrki Oja Suomen Luontotieto Oy Alueelta ei löytynyt liito-oravan jätöksiä 4

5 5. Lähteet ja kirjallisuus Finnlund, M; Havaintoja liito-oravan kiimaleikeistä. Siipipeili 6 (1): Hanski Ilpo K,1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri Pohjolan kasvio Mäkelä Antero, 1996; Liito-oravan ravintokohteet eri vuodenaikoina ulosteanalyysin perusteella. WWF raportti nro 8. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Vesa Selonen, Ilpo K. Hanski & Paul Stevens, 2001; Space use of the Siberian flying squirrel, Pteromys volans, in fragmented forest landscapes. Ecography 24:

6 6