NAANTALIN VENGAN JA LUONNONMAAN MATALALAHDEN GOLFKENTTÄALUEIDEN LIITO-ORAVASELVITYKSET

Transkriptio

1 NAANTALIN VENGAN JA LUONNONMAAN MATALALAHDEN GOLFKENTTÄALUEIDEN LIITO-ORAVASELVITYKSET Suomen Luontotieto Oy 26/2004 Jyrki Matikainen

2 Naantalin Vengan ja Luonnonmaan Matalalahden golfkenttäalueiden liito-oravaselvitykset Sisällys 1. Johdanto Alueiden sijainti ja yleiskuvaus Käytetyt menetelmät Aiemmat liito-oravahavainnot ja lähimmät tunnetut reviirit Tulokset Yhteenveto Jälkikirjoitus... 9 Kirjallisuus Liitteet

3 1. Johdanto Naantalin kaupunki /ympäristötoimi tilasi syksyllä 2003 Suomen Luontotieto Oy:ltä Naantalin Vengan ja Matalalahden alueelle suunniteltujen golfkenttäalueiden liito-oravaselvityksen. Selvityksen tarkoituksena oli inventoida alueilla mahdollisesti esiintyvien liito-oravien elinpiirit. Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu Eu:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko Eu:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2001) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 %. Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana. 3

4 2. Alueiden sijainti ja yleiskuvaus 2.1 Venka Venkaan suunniteltu golfkenttäalue sijoittuu Naantalin itäosaan Ladvontien ja Raision kaupungin rajan väliselle alueelle. Noin kolmasosa alueesta on peltoa ja loput alueesta talousmetsää, jossa metsätyyppi on valtaosin kuivaa puolukkatyypin kangasta. Alueen lounaiskulmassa on muutamia rinnealueita, joissa kasvillisuudessa on havaittavissa kuivien lehtojen ominaispiirteitä. Nämä kohteet eivät kuitenkaan ole yhtenäisiä ja niiden putkilokasvilajisto lienee varsin tavanomaista. Suunnittelualueen lähistöllä sijaitsee kuitenkin Luonnonsuojelulain 29 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä (luontaisesti syntyneitä jalopuulehtoja ja pähkinälehtoja). Venkavuoren ympäristössä kasvaa tammea yksittäispuuna siellä täällä, mutta luontotyyppikriteerien täyttymiseen vaadittavaa 20 puuta/ha alueelta ei löydy. Liito-oravan elinympäristöksi soveltuvia erityiskohteita alueelta löytyi 2 ja niistä tehtiin erityiskuvaus. 2.2 Luonnonmaan Matalalahti Luonnonmaan Matalalahden pohjoispuolelle suunniteltu golfkenttäalue sijoittuu pääosin laajan peltoaukean keskelle. Peltoaukean keskellä ja reunoilla useita pieniä metsäsaarekkeita ja melko runsaasti asutusta (sekä loma-asutusta että omakotitaloja). Alueen metsät ovat hyvin karuja ja kallioisia. Puuston valtalajina on mänty ja runsain metsätyyppi on kuiva puolukkatyypin kangas. Muutamissa notkelmissa ja pellonreunoissa puusto on lehtipuuvaltaisempaa, mutta varttunutta sekametsää alueella ei juurikaan ole. Ainoa liito-oravalle soveltuva elinympäristö sijaitsee Matalalahden pohjoisrannalla, jossa kasvaa runsaasti haapaa. Kohde sijaitsee kuitenkin saarekkeessa, josta ei ole selvää puustoista yhteyttä laajempiin metsäkuvioihin. 4

5 3. Käytetyt menetelmät Maastoselvityksessä haettiin liito-oravan jätöksiä systemaattisesti kummaltakin suunnittelualueelta. Lähes kaikkien suurikokoisempien lehtipuiden, samoin kuin suurten kuusten tyvet tutkittiin liito-oravan jätösten löytämiseksi. Erityisen tarkkaan tutkittiin sekametsälaikkujen lehtipuiden tyvet ja kolopuiden aluset. Jätöshavaintojen lisäksi haettiin suurten puitten epifyyttijäkäliltä ja sammalilta liitooravien virtsamerkkejä. Erityisesti suurten haapojen sammalpinnoilla (varsinkin kalliopalmikkosammalpinnoilla) näkyy liito-oravan virtsan kellertämiä laikkuja, jotka tuoksuvat lisäksi voimakkaasti. Liito-oravaesiintymien etsintä on helpointa ja samalla tarkinta kevättalvella, jolloin elinpiirillään oleskelevien liito-oravien jätökset kertyvät sulavan lumen pinnalle helposti havaittaviksi jätöskasoiksi. Keski- ja loppukesän umpeutuneen kasvillisuuden keskeltä jätösten löytyminen saattaa olla erittäin hankalaa. Lisäksi jätökset hajoavat kesällä varsin nopeasti ja luultavasti liito-oravat liikkuvat talveen verrattuna laajemmalla alueella. Liito-oravan optimaalinen elinympäristö on vaihtelevaa sekametsää, jossa on runsaasti haapaa ja leppiä ravinnoksi ja kolopuita pesä- ja päivälepopaikoiksi (mm. Hanski 1998). Liito-orava saattaa esiintyä jopa varttuneissa taimikoissa, kunhan siellä on vain riittävästi lehtipuita ja koloja pesäpaikoiksi. Puhtaita kuusikoita tai männiköitä laji karttaa. Liito-orava saattaa asuttaa pieniäkin laikkuja, kunhan niiltä on vain puustoinen yhteys laajempaan metsäalueeseen. Optimaalista liito-oravaympäristöä on nyt tutkituilla alueilla erittäin vähän. Suunnittelualueet käytiin kolmasti läpi marraskuun 2003 ja helmikuun 2004 välisenä aikana. Kaikki käyntikerrat ajoitettiin lumiseen ajankohtaan siten, että viimeisestä lumisateesta oli kulunut riittävän pitkä aika. Kolmannella käyntikerralla etsintä keskitettiin vain niille alueille, jotka ympäristönsä puolesta olisivat mahdollisia liito-oravan elinympäristöjä. Vengan alueella liito-oravia haettiin myös varsinaisen suunnittelualueen ulkopuolelta, koska lähialueelta on tehty tuoreita liito-oravahavaintoja. Mikäli alueella olisi ollut liito-oravia olisi niiden jätökset olleet havaittavissa. Liito-oravainventoinnin maastotyöt suoritti ja raportin kirjoitti FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Selvitystä varten haastateltiin konservaattori Ari Karhilahtea, joka samanaikaisesti teki liito-oravainventointia koko Naantalin kaupungin alueella. 5

6 4. Aiemmat liito-oravahavainnot ja lähimmät tunnetut reviirit Vengan alueelta ei ole julkaistu liito-oravahavaintoja, mutta laji on todennäköisesti aiemmin esiintynyt myös täällä, sillä sekä Soinisten alueella, Isosuon ympäristössä ja Raision alueella lajia tavataan edelleen. Lähin tunnettu liito-oravan elinalue sijaitsee Kallasen pohjoispuolisella metsäalueella, siis samalla laajalla metsäalueella johon Vengankin metsät kuuluvat. Vengasta on myös metsäyhteys Isosuon alueelle, jossa aiemmin on ollut hyvin tiheä liito-oravakanta. Laajat hakkuut ovat hävittäneet alueelta useita reviireitä. Koko Luonnonmaan alueelta ei ole olemassa tuoreita liito-oravahavaintoja, eikä lajia löytynyt saarelta koko kaupungin käsittäneen liito-oravaselvityksen yhteydessä (Karhilahti 2004). Luonnonmaan alueelta on olemassa vanhempia varmistamattomia liito-oravahavaintoja, joita ei kuitenkaan liene julkaistu koskaan. Liito-orava puuttuu useimmilta Turun edustan saarilta ja mm. Ruissalossa ja Hirvensalossa lajia ei ole tavattu. Myös Paraisilta ei lajista ole tehty havaintoja. Lajin on hyvin vaikea ylittää aukeita ja vaikka yksittäisiä yksilöitä saarille pääsisikin jäitä pitkin, kannanmuodostus useimmiten edellyttänee suuremman joukon siirtymistä alueelle. 6

7 5. Tulokset 5.1 Liito-oravalle soveliaat elinympäristöt Vengan suunnittelualueella Kohde 1 Pienialainen puronotko, joka ei kuitenkaan ole täysin luonnontilainen (uoman pohjoisreunan tien täyttömaat täyttäneet puronotkoa). Metsätyyppi on oravanmarjatyypin tuotetta kuusikkoa, jossa kuusi on valtapuuna. Puron varressa kasvaa myös kymmenkunta tervaleppää sekä muutamia haapoja ja rauduskoivuja. Aluspuustona kasvaa runsaasti pihlajaa ja pensaskerroksen lajistoon kuuluu tuomi ja taikinanmarja. Aluskasvillisuuden lajistoon kuuluu ainakin sinivuokko ja oravanmarja. Kohteella on niukasti lahopuuta eikä lainkaan kookkaita kolopuita. Potentiaalinen liito-oravan ruokailualue ja suoja-alue, koska puusto on tiheää ja lehtipuuta on jonkin verran. Kohde on kuitenkin liian pieni lisääntymisympäristöksi, sillä ympäröivä alue on pääosin karua kalliomaastoa, jossa kasvaa niukasti lehtipuuta. Kohde 2 Selvärajainen haavikko, jossa kasvaa noin 100 kookasta haapaa. Haavikon keskellä kulkee talvitie. Haavikko rajautuu pohjoisreunaltaan mäntyvaltaiseen rinteeseen, jossa männyn seassa kasvaa yksittäisiä rauduskoivuja ja tammia. Haavikon eteläreunassa kasvaa jonkin verran kuusta, mutta suojapuuksi soveltuvia kookkaita tiheäoksaisia kuusia paikalla kasvaa vain muutamia. Kohde on tyypillistä liito-oravan elinympäristöä ja kohde soveltunee myös lajin lisääntymisympäristöksi. Ainakin kahdessa kookkaassa haavassa oli harmaapäätikan vanhoja pesäkoloja. Systemaattisesta etsinnästä huolimatta kohteelta ei löytynyt mitään merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Se, miksi kohde ei ollut asuttu saattaa johtua sattumasta tai kohteen eristäytyneisyydestä, sillä lähistöllä ei ole samanveroisia liitooravaympäristöjä. 5.2 Liito-oravalle soveliaat elinympäristöt Matalalahden suunnittelualueella Matalalahden golfkenttäalueella on liito-oravalle sopivaa elinympäristöä erittäin vähän, eikä alue sovellu lajin lisääntymisympäristöksi. 7

8 6. Yhteenveto Kummaltakaan suunnitellulta golfkenttäalueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Alueilla ei ole liito-oravalle optimaalisia elinympäristöjä, Vengan alueen vanhaa haavikkoa lukuunottamatta (kohde 2). Vanhat kuusi-lehtipuusekametsät puuttuvat suunnittelualueilta kokonaan ja lehtipuuta alueilla kasvaa niukasti. Koska Vengan alueen lähiympäristössä on asuttuja liito-oravakohteita laji todennäköisesti liikkuu myös suunnitellulla golfkenttäalueella. Ruokailualueiksi alueen metsät ovat kuitenkin liian karuja ja suurten kuusten puuttuminen vähentää lajille tärkeiden suojapaikkojen määrää. Matalalahden alueelta kuten koko Luonnonmaalta laji puuttuu maantieteellisen leviämisesteen vuoksi. Matalalahden alueella lajille sopivaa elinympäristöä on myös hyvin vähän. 8

9 7. Jälkikirjoitus Alueelle kesällä 2004 tehdyllä maastokäynnillä havaittiin että Vengan alueella sijaitseva vanha haavikko (kohde 2) oli kokonaisuudessaan hakattu ja paikalle oli raivattu aukea. Myös kohteen 1 puronvartta oli raivattu. Näiden toimenpiteiden jälkeen Vengan alueella ei liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä enää esiinny. 9

10 Lähteet ja kirjallisuus Hanski, I.K. 1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel Pteromys volans in managed forest. Wildlife biology. 4: Karhilahti, A. 2004: Naantalin kaupungin liito-oravaselvitys. Käsikirjoitus Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 10

11 Karttaliitteet Kartta 1. Kartta 2. 11