Suomen Luontotieto Oy. Säkylän Haapsaaren suunnittelualueen luontoarvojen perusselvitys Suomen Luontotieto Oy 2/2013 Jyrki Matikainen

Transkriptio

1 Säkylän Haapsaaren suunnittelualueen luontoarvojen perusselvitys 2012 Suomen Luontotieto Oy 2/2013 Jyrki Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tutkimusalue Tulokset Lohkojen yleiskuvaus Liito-oravaselvitys Johdanto Käytetty menetelmä Tulokset Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 Suomen Luontotieto Oy 1. Johdanto Airix Ympäristö Oy/Päivi Mujunen tilasi syksyllä 2012 Suomen Luontotieto Oy:ltä luontoarvojen perusselvityksen Säkylän Haapsaaren suunnittelualueelta. Selvitys kuuluu hankkeen ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Tehtävän yhteyshenkilönä Airix Ympäristö Oy:ssä on toiminut Päivi Mujunen ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Matikainen (ent.oja). 2. Aineisto ja menetelmät Inventointialueelta selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat pienvesikohteet (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Selvityksen maastotyöt tehtiin Lämpimän syksyn ansioista alueen kasvillisuudesta sai vielä hyvän kuvan. Alueella käytiin toisen kerran , jolloin alueelta haettiin liito-oravan jätöksiä. Maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Kansallisessa uhanalaisrekisterissä ei ole tietoa suunnittelualueella esiintyvistä uhanalaisista putkilokasvilajeista, sammalista tai jäkälistä. Suunnittelualueelta ei ole aiemmin tehty yksittäisiä luonto- ja kasvillisuusselvityksiä, mutta aluetta on saatettu inventoida laajempien selvitysten yhteydessä (mm. Kalpa 1997). Ajankohdan vuoksi pesimälinnustoselvitystä ei alueelta voinut tehdä. Suurin osa alueesta on rakennettua talojen pihapiiriä 3

4 3. Tutkimusalue Nyt inventoitu alue käsittää Pyhäjärven rannalla sijaitsevan jo pääosin rakennetun rantakaistaleen, jota idänpuolella rajaa pieni peltolaikku. Alueella on sekä vakituista asutusta että vapaa-ajan asuntoja. Suurin osa alueesta on talojen pihapiiriä, mutta alueella on kolme erillistä hieman laajempaa rakentamatonta metsälaikkua. Alueen rantaviiva on käytännössä kokonaan talojen tai mökkien pihapiiriä. Alue rajautuu rannanpuolelta Pyhäjärven Natura 2000 suojelualueeseen (FI ). Näillä kohdin Natura-luontotyyppi on Karut kirkasvetiset järvet-luontotyyppi (3110). 4. Tulokset Suunnittelualue jaettiin yhteensä kolmeen lohkoon (karttaliite 1). Kultakin alueelta tehtiin lyhyt ympäristötyypin ja kasvillisuuden yleiskuvaus. 4.1 Lohkojen yleiskuvaus Lohko 1 Alue käsittää suunnittelualueen pohjoisosan, jossa on hieman laajempi rakentamaton metsäkaistale. Puusto alueella on melko vanhaa ja se koostuu kookkaista männyistä (Pinus sylvestris) ja rauduskoivuista (Betula pendula). Aluspuustona kasvaa jonkin verran pihlajaa (Sorbus aucuparia) ja raitaa (Salix caprea). Rannan tuntumassa on kapea tervaleppäreunus (Alnus glutinosa). Pensaskerros on alueella paikoin hyvin tiheä ja se koostuu tuomesta (Prunus padus), terttuseljasta (Sambucus racemosa), mustaherukasta (Ribes nigrum), vadelmasta (Ribes idaeus) ja muutamasta katajasta (Juniperus communis). Pensaskerros on hyvin tiheä lohkon eteläreunassa, taloon vievän tien varrella. Alueella on melko runsaasti lahopuuta (mm. mäntykeloja ja lahoavaa lehtipuuta). Aluskasvillisuus on kulttuurivaikutteista rantalehdon lajistoa jossa Lohko 1 4

5 Suomen Luontotieto Oy valtalajistoon kuuluu mm. vuohenputki (Aegopodium podagraria), ojakellukka (Geum rivale), ranta-alpi (Lysimachia vulgaris), puna-ailakki (Silene dioica) ja nurmilauha (Deschampsia cespitosa). Aivan lohkon pohjoisosaa lukuun ottamatta alueen rantaviiva on talojen pihapiiriä ja rannassa näkyy kulumisen merkkejä. Lohko 2 Suunnittelualueen keskiosassa on talon pihapiirin ja pellon rajaamalla alueella järeäpuustoinen rantalehtolaikku, joka kuitenkaan ei ole täysin luonnontilainen. Puusto koostuu kookkaista haavoista (Populus tremula), tervalepistä, rauduskoivuista, ja muutamasta kuusesta. Aluspuustona kasvaa pihlajia, raitaa (Salix caprea) ja muutamia vaahteroita (Acer platanoides). Pensaskerroksen lajistoon kuluu tuomi, mustaherukka, punaherukka (Ribes rubrum), taikinanmarja (Riges alpinum) sekä vadelma. Aluskasvillisuuden valtalajistoon kuuluu mm. vuohenputki, ojakellukka ja nurmilauha. Alueella on jonkin verran lahoavaa lehtipuustoa ja useita kolopuita. Inventoinnin yhteydessä alueella havaittiin pikkutikkapari sekä 3 käpytikkaa. Alue on todennäköisesti kololintujen suosiossa. Lohkon lehtolaikku täyttänee Metsälain 10 mukaisen määritelmän erityisen tärkeästä elinympäristöstä (lehto). Lohko 3 Alueen eteläosassa on peltoon rajoittuva metsälaikku, jossa puusto koostuu männyistä, rauduskoivuista, pihlajista, haavoista ja muutamasta vaahterasta. Alueen pensaskerrosta on raivattu ja lajistoon kuuluu mm. mustaherukka ja taikinanmarja. Aluskasvillisuus on samantyyppistä kuin muillakin kuvatuilla lohkoilla, mutta täällä aluskasvillisuuden valtalajistoon kuuluu myös metsänalvejuuri (Dryopteris carthusiana). Lohkon alueella on lahopuuta muita lohkoja vähemmän, mutta kolopuita alueella on useita. Tammikuun käynnillä kohteella havaittiin puukiipijä. Lohko 3 5

6 Suomen Luontotieto Oy 4.2 Liito-oravaselvitys Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 %. Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana Käytetty menetelmä Alueella tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen. Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueilta haettiin mahdollisia pesä- ja päivälepokoloja. Alueilta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien puiden tyvet liito-oravan jätösten löytämiseksi. Jätösten lisäksi inventointialueelta haettiin liito-oravan jättämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueilta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle Tulokset Alueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravan esiintymisestä, vaikka alue ympäristön puolesta soveltuisi lajin elinympäristöksi. Suurten, lajin suojapuina toimivien kuusten lähes täydellinen puuttuminen heikentää alueen arvoa liito-oravan mahdollisena elinympäristönä. Lajille pesäpaikaksi sopivia kolopuita alueella on, mutta suojapuiden puute lienee syynä lajin puuttumiseen alueelta. Lohkon kaksi lehtolaikku 6

7 5. Yhteenveto Suunnittelualueella ei ole Luonnonsuojelulain 29 mukaisia luontotyyppejä, mutta lohkon 2 lehtolaikku täyttänee Metsälain 10 tarkoittaman erityisen tärkeän elinympäristön määritelmän (lehto). Alueella ei myöskään ole Vesilain (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ) tarkoittamia suojeltavia pienvesiä kuten lähteitä. Alueella ei ole perinnemaisemakohteita eikä perinnebiotooppeja. Alueella ei havaittu uhanalaista eliölajistoa eikä kohteella ole huomattavaa merkitystä eliöiden kulkukäytävänä. Ajankohdan vuoksi alueen pesimälinnustoa ei voitu inventoida, mutta ympäristön perusteella alueen pesimälinnusto lienee monilajinen ja linnuston tiheys lienee keskimääräistä korkeampi. Alueella ei havaittu liito-oravia. Alueella ei ole sammakoille soveltuvia makeavesilampareita tai kausikosteita kosteikoita, joissa esim. viitasammakko saattaisi esiintyä. Alueella ei ole myöskään rakennuksia lukuun ottamatta lepakoille soveltuvia talvehtimis- tai lepopaikkoja kuten laajoja louhikoita. Jo pääosin rakennetun alueen lisärakentaminen ei uhkaa merkittäviä luontoarvoja. Alueen rakentaminen kannattaa suunnitella siten, että alueen varttunutta puustoa ja erityisesti kolopuita säästetään mahdollisimman paljon. Pikkutikka kuuluu alueen pesimälinnustoon 7

8 6. Lähteet ja kirjallisuus Arnold.E.N & Burton J.A. 1978: A Field Guide to the reptiles and Amphibians of Britain and Europe. Finnlund, M; Havaintoja liito-oravan kiimaleikeistä. Siipipeili 6 (1): Hanski Ilpo K,1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459. Heikkinen, R., Husa, J Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. Vesi - ja ympäristöhallituksen julkaisuja. Sarja A s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Kalpa, Arto: Säkylän Pyhäjärven rantakasvillisuus kesällä Lounais-Suomen ympäristökeskus (Alueelliset ympäristöjulkaisut 121.) - 58 s. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Lappalainen, M. 2002: Lepakot. Salaperäiset nahkasiivet. Tammi Lehtomaa, Leena 2000:Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 429 s. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Rautiainen, V-P. & Laine, U. 1989: Varsinais-Suomen uhanalaiset kasvit. 111 s. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto, Turku. Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki Saario, Tapio 1998: Varsinais-Suomen ja Satakunnan luontoselvitykset. Bibliografia. Lounais- Suomen ympäristökeskus. 96 s. Silkkilä, O. & Koskinen, A Lounais-Suomen kulttuurikasvistoa. Serioffset 8

9 7. Liitteet Karttaliite 1. Lohkokartta 9