Suomen Luontotieto Oy. Säkylän Halavasato-Rasinkankaan suunnittelualueen luontoarvojen

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Suomen Luontotieto Oy. Säkylän Halavasato-Rasinkankaan suunnittelualueen luontoarvojen"

Riitta Nieminen
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Säkylän Halavasato-Rasinkankaan suunnittelualueen luontoarvojen perusselvitys 2013 Käenpiika Suomen Luontotieto Oy 22/2014 Jyrki Matikainen ja Pihla Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset Alueiden yleiskuvaus Liito-oravaselvitys Johdanto Käytetty menetelmä Tulokset Alueen pesimälinnusto Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

.. 5 3.2.2 Käytetty menetelmä... 5 3.2.3 Tulokset... 5 3.3 Alueen pesimälinnusto.

3 Suomen Luontotieto Oy 1. Johdanto Airix Ympäristö Oy /Jukka Liikari tilasi keväällä 2013 Suomen Luontotieto Oy:ltä luontoarvojen perusselvityksen Säkylän ja Yläneen rajalla sijaitsevan Halavasadon-Rasinkankaan suunnittelualueelta. Selvitys kuuluu hankkeen ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Tehtävän yhteyshenkilönä Airix Ympäristö Oy:ssä on toiminut Jouni Kiimamaa ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Matikainen. 2. Aineisto ja menetelmät Inventointialueelta selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat pienvesikohteet (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Alueella tehtiin lisäksi jätöshavainnointiin perustuva liito-oravaselvitys. Alueelle tehtiin maastokäynti Alueen liito-oravia on inventoitu aiemmin viereisen Rannankulman asemakaavaselvityksen yhteydessä. Maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Kansallisessa uhanalaisrekisterissä ei ole tietoa suunnittelualueella esiintyvistä uhanalaisista putkilokasvilajeista, sammalista tai jäkälistä. Suunnittelualueelta ei ole aiemmin tehty yksittäisiä luonto- ja kasvillisuusselvityksiä, mutta aluetta on saatettu inventoida laajempien selvitysten yhteydessä (mm. Kalpa 1999). Rasinkankaan pihapiiriä 3

suunnittelualueelta. Selvitys kuuluu hankkeen ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin.

4 Suomen Luontotieto Oy 3. Tulokset 3.1 Alueiden yleiskuvaus Alue 1. Rasinkankaan alue käsittää tiheään rakennetun,vankkapuustoinen lähes tasamaalla sijaitsevan tontin. Puusto koostuu kookkaista männyistä (Pinus sylvestris), tervalepistä (Alnus glutinosa), rauduskoivuista (Betula pendula) ja muutamista kuusista (Picea abies). Käytännössä koko alue hoidettua pihapiiriä, nurmikkoa ja istutuksia eikä luonnontilaista aluetta ole suunnittelualueella lainkaan. Alue 2. Halavasadon alueella on kymmenkunta rakennusta ja noin puolet alueesta on hoidettua rakennusten pihapiiriä. Alueeseen kuuluu nurmea kasvava peltolaikku ja valtatien varressa on keskimäärin 8 m leveä kuusikko, joka on istutettu entiselle peltomaalle. Tämän länsipuolella on istutettu koivikko, jonka aluskasvillisuus on heinävaltaista. Lahopuita tai kolopuita ei alueella ole. Rakennuksia ympäröivä puusto on nuorehkoa ja alueelle on istutettu mm. vaahteroita (Acer platanoides) ja tammia (Quercus robur). Varttunutta puuta on alueella niukasti. Alueen pensaskerros paikoin tiheää ja lajistoon kuuluu mm. vadelma (Rubus idaeus), tuoksuvatukka (Rubus odoratus) sekä lehtipuiden taimia. Aluskasvillisuus on voimakkaasti kulttuurivaikutteista; voikukkaa (Taraxacum officinale), maitohorsmaa (Ebilobium angustifolium), nurmirölliä (Agrostis capillaris), juolavehnää (Elymus repens) ym. kulttuurilajistoa. Halavasadon alueen pihapiiriä ja istutuksia valtatien suuntaan kuvattuna 4

Käytännössä koko alue hoidettua pihapiiriä, nurmikkoa ja istutuksia eikä luonnontilaista aluetta ole suunnittelualueella lainkaan. Alue 2.

5 3.2 Liito-oravaselvitys Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 %. Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana Käytetty menetelmä Alueella tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen. Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueilta haettiin mahdollisia pesä- ja päivälepokoloja. Alueilta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien puiden tyvet liito-oravan jätösten löytämiseksi. Jätösten lisäksi inventointialueelta haettiin liito-oravan jättämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueilta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle Tulokset Alueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravan esiintymisestä ja alueella on niukasti liito-oravalle sopivaa elinympäristöä. Alue 1 pihapiiri saattaisi sopia lajin elinympäristöksi, mutta kuusten niukkuus ja kolopuiden puuttuminen heikentää alueen arvoa liito-oravan mahdollisena elinympäristönä. Laji saattaa pesiä myös pihapiireissä ja pesäpaikka saattaa olla myös linnunpöntössä. Alue toimii todennäköisesti lajin liikkumisväylänä etelän ja pohjoisen suuntaan, sillä Pyhäjärven rantametsissä lajilla on useita elinpiirejä niin Yläneen kuin Säkylänkin puolella. 3.3 Alueen pesimälinnusto Alueen pesimälinnustoa selvitettiin tehdyllä maastokäynnillä. Alueen linnusto on tyypillistä metsien ja pihapiirien lajistoa. Alueen linnunpöntöissä pesi useita kirjosieppoja, sinitiaisia ja talitiaisia. Alueella oli myös käenpiikareviiri, joka ulottui myös suunnittelualueelle. Laji pesi jossain alueen linnunpöntössä (poikasten kerjuuäänet kuuluivat alueen eteläosaan). Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) käenpiika kuuluu silmälläpidettävien (NT) ryhmään. Kohteen pesimälinnustoa voi pitää tavanomaisena. 4. Yhteenveto Suunnittelualueella ei ole Luonnonsuojelulain 29 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä, Metsälain 10 tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä eikä Vesilain (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ) tarkoittamia suojeltavia pienvesiä kuten lähteitä. Alueella ei ole perinnemaisemakohteita eikä perinnebiotooppeja. Alueen pesimälinnusto todettiin tavanomaiseksi eikä uhanalaista lintulajistoa havaittu alueella, käenpiikaa lukuun ottamatta. Liito-oravia ei alueella havaittu ja liito-oravalle optimaalista elinympäristöä ei alueella ole. Alueella ei ole sammakoille soveltuvia makeavesilampareita tai kausikosteita kosteikoita, joissa esim. viitasammakko saattaisi kutea. Alueella ei myöskään ole lepakoille soveltuvia talvehtimis- tai lepopaikkoja kuten laajoja louhikoita tai maakellareita. Alueelle suunniteltu maankäyttö ei uhkaa merkittäviä luontoarvoja. 5

Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 %.

6 5. Lähteet ja kirjallisuus Arnold.E.N & Burton J.A. 1978: A Field Guide to the reptiles and Amphibians of Britain and Europe. Finnlund, M; Havaintoja liito-oravan kiimaleikeistä. Siipipeili 6 (1): Hanski Ilpo K,1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459. Heikkinen, R., Husa, J Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. Vesi - ja ympäristöhallituksen julkaisuja. Sarja A s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Kalpa, Arto: Säkylän Pyhäjärven rantakasvillisuus kesällä Lounais-Suomen ympäristökeskus (Alueelliset ympäristöjulkaisut 121.) - 58 s. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Lappalainen, M. 2002: Lepakot. Salaperäiset nahkasiivet. Tammi Lehtomaa, Leena 2000:Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 429 s. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Rautiainen, V-P. & Laine, U. 1989: Varsinais-Suomen uhanalaiset kasvit. 111 s. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto, Turku. Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki Saario, Tapio 1998: Varsinais-Suomen ja Satakunnan luontoselvitykset. Bibliografia. Lounais- Suomen ympäristökeskus. 96 s. Silkkilä, O. & Koskinen, A Lounais-Suomen kulttuurikasvistoa. Serioffset 6

Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459. Heikkinen, R., Husa, J.1995.

7 6. Liitteet Karttaliite: Tutkimusalue 7

Samankaltaiset tiedostot

Suomen Luontotieto Oy. Pöytyän Kyrön Junninmäen asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2012

Suomen Luontotieto Oy. Pöytyän Kyrön Junninmäen asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2012 Pöytyän Kyrön Junninmäen asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2012 Alueen niukkaan pesimälinnustoon kuuluu keltasirkku Suomen Luontotieto Oy 27/2012 Jyrki Matikainen ja Tikli Matikainen Sisältö