Suomen Luontotieto Oy. Mäntsälän Haarajoen ranta-asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys

Transkriptio

1 Mäntsälän Haarajoen ranta-asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys Käenpiika Suomen Luontotieto Oy 23/2015 Jyrki Matikainen ja Pihla Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset Alueen yleiskuvaus ja luontotyypit Liito-oravaselvitys Johdanto Käytetty menetelmä Tulokset Pesimälinnusto Tulokset Lepakoselvitys Aineisto ja menetelmät Tulokset Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 1. Johdanto Insinööritoimisto Poutanen Oy tilasi kesällä 2014 Suomen Luontotieto Oy:ltä Mäntsälän eteläosassa sijaitsevan Haarajoen kaava-alueen luontoarvojen perusselvityksen. Alueelle tehtiin lisäselvityksiä kesällä 2015 luonnosvaiheen lausuntojen perusteella ja samalla selvitysaluetta laajennettiin. Kaava-alueen rajaus on muuten supistunut kesällä 2014 tehtyihin selvityksiin verrattuna, eli ns. Sahan alue on jäänyt kokonaan pois kaava-alueesta. Maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävää selvitystä käytetään alueen maankäytön suunnittelun taustaaineistona. Tehtävän yhteyshenkilönä on tilaajan puolella toiminut Juha Poutanen ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Matikainen. 2. Aineisto ja menetelmät Suunnitellulta asemakaava-alueelta ja sen välittömästä lähiympäristöstä (karttaliite 1) selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat pienvesikohteet. Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Luontotyyppi ja kasvillisuusselvitykset tehtiin kesällä Kesällä 2015 tarkastettiin mm. onko alueen itäosassa pelto lohkojen välissä kulkeva vesiuoma Vesilain tarkoittama luonnontilainen noro. Kesällä 2015 alueelta tehtiin myös liito-oravaselvitys jätöshavainnointimenetelmää käyttäen. Samalla käyntikerralla tehtiin pesimälinnustoselvityksen ensimmäinen kierros. Alueen pesimä-linnusto selvitettiin mahdollisen uhanalaisen tai vaateliaan pesimälajiston havaitsemiseksi. Selvityksessä alueelta etsittiin sovellettua kartoituslaskentamenetelmää käyttäen kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainittuja lintulajeja sekä EU:n Lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja. Linnustoselvitys tehtiin 11.6 sekä Alueen lepakoita selvitettiin kahtena yönä detektorihavainnoinnilla (18.6 ja ). Maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Kansallisessa uhanalaisrekisterissä ei ole tietoa suunnittelualueella esiintyvistä uhanalaisista putkilokasvilajeista, sammalista tai jäkälistä. 3. Tulokset 3.1 Alueen yleiskuvaus ja luontotyypit Tutkimusalue on pääosin rakennettua ympäristöä, jossa pihapiirien väliin jää peltolaikkuja tai jokivarren pensaikoita. Osa alueen pelloista viljellään edelleen, mutta alueella on myös lohkoja, jotka ovat olleet viljelykäytössä jo kauan aikaa tai olivat inventointiajankohtana kesantona. Haarajoen sivu-uomassa eli Ohkolanjoessa varressa on myös kapea lehtipuuvaltainen reunus, mutta muuten puustoista aluetta ei pihapiirejä lukuun ottamatta alueella ole. Hoitamattomien pelto-kuvioiden kasvillisuus on heinävaltaista ja typensuosijalajien, kuten nurmipuntarpään dominoimaa. Ketolajistoa ei alueella esiinny tienpientareiden peruslajien, kuten harakankellon tai ahdekaunokin lisäksi. Tutkimusalue ulottuu kapean kaistaleen osalta myös Ohkolanjokivarteen ja myös sen länsipuolelle, jossa jokea reunustaa mm. haapaa ja harmaaleppää kasvava reunus. Jokipenkan aluskasvillisuus on rehevää ja avoimilla paikoilla typen- 3

4 suosijalajien dominoimaa. Alueella on pienialaisia suurruohoniityksi luokiteltavia laikkuja, joissa valtalajistoon kuukuu mesiangervo, nurmilauha, juolavehnä ja paikoin myös nokkonen. Tutkimusalueella ei ole Luonnonsuojelulain 29 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä tai Metsälain 10 tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Ohkolanjoki on luokiteltavissa Vesilain tarkoittamaksi puroksi (Puro on virtaavan veden vesistö, jonka valuma-alue on yli 10 neliökilometriä, mutta alle 100 neliökilometriä). Kaavaehdotuksesta annetun lausunnon mukaan alueen itä ja eteläpuolella kulkeva peltooja olisi Vesilain 2 luvun tarkoittama luonnontilainen noro. Ennen asutusta ja pellonraivausta oja olisi ollut luonnontilainen noro, mutta nykyään se kulkee pellon ja pihapiirien sekä entisen, jo metsittyneen niityn poikki ennen laskukohtaa. Oja on osin luonnontilaisen kaltainen, mutta pelto-osuuksien kohdalla sitä on selvästi suoristettu sekä mahdollisesti myös perattu. Myös pihapiirien kohdalla ojan luonnontilaisuus on heikentynyt, koska osaa sen varresta on hoidettu leikattuna nurmena. Ojan varren kasvillisuus on rehevien typensuosijalajien kuten nurmipuntarpään, juolavehnän, koiranputken, mesiangervon sekä nokkosen dominoimaa. Vaateliasta vesiuomien lajistoa, kuten vaateliaampia saroja ei ojan varrella tutkitulla alueella esiinny. Vesiuoma sivuaa varsinaista kaava-aluetta, mutta mitään toimintoja ei ojan alueelle ei ole tulossa kaavanlaatijalta saadun tiedon mukaan. Alueen puustoisin osa sijoittuu Ohkolanjokivarren rakennetuille tonteille 4

5 3.2 Liito-oravaselvitys Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 %. Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana Käytetty menetelmä Alueella tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen Selvitys toistettiin Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueelta haettiin mahdollisia pesä- ja päivälepokoloja. Alueelta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien puiden tyvet liito-oravan jätösten löytämiseksi. Talvijätösten lisäksi inventointialueelta haettiin liito-oravan jättämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueelta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle Tulokset Suunnittelualueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravasta ja ainoastaan Ohkolanjoen kapea ja rikkonainen reunametsä saattaisi sopia lajin tilapäiseksi elinympäristöksi. Tutkimusalueella ei ole lajille riittävän laajaa metsäkuviota lisääntymisympäristöksi. Alueen reunoilla on lajille tärkeitä kuusia niukasti ja suojapuiden puuttuminen heikentää lajin elinmahdollisuuksia alueella. Alueella ei havaittu kolopuita muutamaa lehtipuupökkelöä lukuun ottamatta. Tutkimusalueella ei havaittu merkkejä liito-oravan esiintymisestä 5

6 3.3. Pesimälinnusto Selvityksessä alueelta etsittiin sovellettua kartoituslaskentamenetelmää käyttäen kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainittuja lintulajeja sekä EU:n Lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja. Linnustoselvityksen maastotyöt tehtiin Selvitys toistettiin sekä Tulokset Alueen pesimälinnusto on tyypillistä asutuksen reuna-alueiden lajistoa. Lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja ei alueella havaittu, mutta kansallisessa uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäviin (NT) lajeihin kuuluva käenpiika havaittiin alueella (karttaliite 1). Alueen linnustollisesti arvokkaimmat osat ovat ojien ja Ohkolanjokivarren pensaikkoalueet, joissa pesii runsaasti reunavyöhykkeiden lajeja, kuten kerttuja. Myös yölaulajia alueella löytyi ja alueella oli kahden viitakerttusen ja yhden pensassirkkalinnun reviirit. Alueen peltokuviot ovat liian pieniä peltolintujen elinympäristöiksi ja petolintujen pesintään alue on liian tiheään asutettu. Pöllöistä sarvipöllö saattaisi pesiä Haarajokivarren pensaikkojen vanhoissa harakanpesissä Lepakoselvitys Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat EU:n Luontodirektiivin liitteen IV suojelemia lajeja eikä niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja saa hävittää. Osa Suomen lepakkolajeista, kuten pohjanlepakko ja vesisiippa ovat tavallisia lajeja, joita tavataan lähes kaikilta lajeille sopivilta ympäristötyypeiltä Aineisto ja menetelmät Suunnitellulla asemakaava-alueella esiintyviä lepakoita selvitettiin välisenä yönä. Selvitys toistettiin 18.6 ja Selvityksessä koko alue kuljettiin läpi teitä ja polkuja hyväksikäyttäen. Alueella tehty lepakkoselvitys toteutettiin näköhavainnoinnin sekä havainnoimalla lepakoiden käyttämiä kaikuluotausääniä ultraäänidetektoria käyttäen. Havain- Lepakkodetektori 6

7 noinnissa käytettiin Pettersson Elektronikin valmistamaa detektoria eli ultraääni-ilmaisinta, jolla lepakoiden korkeat kaikuluotausäänet muunnetaan korvin kuultaviksi. Detektorihavainnointia tehtiin kaikkina öinä noin 2-3 kahden tunnin ajan vaihtamalla koko ajan detektorin kuuluvuusaluetta (25-50 khz). Tunnistamattomia ääniä ei selvityksessä havaittu. Lämpötila havaintoaikana (2014) oli +17 astetta ja yö oli tyyni. Kesän 2015 havaintokerroilla lämpötila oli noin astetta, eivätkä olosuhteet olleet niin hyviä kuin kesän 2014 selvityksessä. Havainnointi aloitettiin noin puolen tunnin kuluttua auringonlaskusta. Alueelta ei ollut saatavilla julkaistua lepakkotietoa. Talojen pihapiirit jätettiin selvityksen ulkopuolelle Tulokset Alueelta löytyi yhteensä 3-4 saalistavaa pohjanlepakkoa ja yhtä havaintoa lukuun ottamatta kaikki havainnot tehtiin Ohkolanjoen varrelta. Kesällä 2015 havaittujen pohjanlepakoiden käyttäytyminen poikkesi normaalista, sillä ilmeisesti kylmien olosuhteiden johdosta lepakot saalistivat hyvin matalalla jokiuoman päällä vesisiippojen tavoin. Vesisiippoja tai muita lepakkolajeja ei selvityksessä havaittu. Vesisiippoja alueella kuitenkin hyvin todennäköisesti esiintyy jokiuoman varrella. Vesisiippojen pesimäpaikkoina suosimia kolopuita ei alueella ole muutamaa lahopuupökkelöä lukuun ottamatta. Lepakkohavainnot on esitetty karttaliitteessä 2. Nykytietämyksen mukaan ainakin osa lepakoista muuttaa talveksi etelään talven viettoon. Osa lepakoista kuitenkin talvehtii Suomessa ja niiden elinmahdollisuuksien turvaamiseksi on ensi-arvoisen tärkeää, että mahdolliset talvehtimispaikat selvitetään. Inventointialueella ei havaittu sellaisia luonnonympäristöjä (louhikoita, luolia) tai ihmisen rakennelmia (vanhat maakellarit), jotka olisivat mahdollisia lepakoiden talvehtimispaikkoja. Pohjanlepakoita saalisti Ohkolanjokivarressa 7

8 5. Yhteenveto Tutkimusalueella ei ole Luonnonsuojelulain 29 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä eikä Metsälain 10 tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Vesilain tarkoittamia suojeltavia pienvesiä ei alueella myöskään ole. Alueen itä ja eteläpuolella kulkeva pelto-oja on osin luonnon-tilaisen kaltainen, mutta luonnontilainen noro se ei enää ole. Alueella ei ole perinnemaisemakohteita eikä perinnebiotooppeja. Ohkolanjoki on vesistönä osin luonnontilainen puro, mutta suunnittelualueella sen rannat ovat pääosin hoidettuja pihapiirejä. Alueen pesimälinnusto todettiin tavanomaiseksi asutuksen reuna-alueen lajistoksi. Alueella havaittiin kansallisessa uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäviin (NT) lajeihin kuuluva käenpiika. Alueeseen rajautuvan Ohkolanjokivarren pensaikkolinnusto on runsas ja monilajinen, mutta suunnittelualueen kohdalla pensaikkoreunus on melko kapea ja linnustollisesti arvokkaimmat osat sijaitsevat joen alajuoksulla Haarajoen puolella. Liito-oravia ei alueella havaittu ja liito-oravalle optimaalista elinympäristöä ei alueella ole. Alueella ei ole sammakoille soveltuvia makeavesilampareita tai kausikosteita kosteikoita, joissa esim. viitasammakko saattaisi kutea. Haarajoen varrella havaittiin kolme-neljä pohjanlepakkoa saalistamassa, mutta havaintoja muista lepakkolajeista ei tehty. Pohjanlepakot pesinevät alueen rakennuksissa. Alueella ei ole lepakoille soveltuvia talvehtimis- tai lepopaikkoja, kuten laajoja louhikoita tai maakellareita. 8

9 6. Lähteet ja kirjallisuus Enemar, A. 1959: On the determination of size and composition of a passerine bird population season. A methodologigal study. Vår Fågelvärld suppl. 2: Finnlund, M; Havaintoja liito-oravan kiimaleikeistä. Siipipeili 6 (1): Hanski Ilpo K,1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki Sierla, L., Lammi, E. Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Luonto ja luonnonvarat. Ympäristöministeriö. 113 s SLTY 2012: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. WWW-dokumentti: fi/ docs/slty_lepakkokartoitusohjeet.pdf Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. ISBN Sähköinen versio. Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. Ympäristöministeriö 2007b: Suomen kansainväliset vastuulajit. Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. 9

10 7. Liitteet Karttaliite 1. Tutkimusalue 10

11 Karttaliite 2. Lepakkohavainnot 11

12 Karttaliite 3. 12