Yksityismetsãnomistajien puuntuotantostrategiat ja potentiaaliset hakkuumahdollisuudet

f )

i t Yksityismetsãnomistajien puuntuotantostrategiat ja potentiaaliset hakkuumahdollisuudet Mauno Pesonen"Juha Malinen & Arto Kettunen "",: ~ '~l METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN TIEDONANTOJA 583 METSÄNTUTKIMUSLAITOS - HELSINGIN TUTKIMUSK,ESKUS VANTAA 1995 1 I ' I

Sisällys Käsitteitä....................................................., 4 Tiivistelmä..................................................... 5 Esipuhe....................................................... 6 1 Johdanto... 7 2 Aineisto ja laskentamenetelmä................................... 10 2.1 Laskenta-aineiston muodostuminen........................... 10 2.2 Puuntuotantostrategian valinta............................... 14 3 Metsänomistajien käsityksiä metsäsuunnittelusta ja puuntuotantomahdollisuuksistaan................................. 17 4 Valitut puuntuotantostrategiat.................................... 20 4.1 Metsänomistajien valitsemat puuntuotantostrategiat.............. 20 4.2 Puuntuotantostrategian valinta metsänomistajaryhmittäin.......... 22 5 Potentiaaliset hakkuumahdollisuudet.............................. 27 5.1 Puuntuotantostrategioiden vertailu Etelä-Suomessa............... 27 5.2 Potentiaaliset hakkuumahdollisuudet koko Suomessa.............. 30 5.3 Potentiaaliset hakkuumahdollisuudet metsänomistajaryhmittäin...... 31 6. Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset.............................. 34 6.1 Hakkuulaskelmien ja toteutuneiden hakkuiden vertailu.1............ 34 6.2 Aineiston edustavuus ja tulosten luotettavuus.................... 36 6.3 Johtopäätökset........................................... 39 Kirjallisuus..................... 41 Liitteet............................................. '........... 43 Mahto-projektin suoritteita...................................... 45 Muut suoritteet..................,............................ 48 Liitekuva 1 Markkinahakkuut ja eri tavoilla lasketut suunnitteet osa-alueittain........ 48 Liitekuva 2 Laskenta- ja katoaineiston vertailu............................ 50 Liitetaulukko 1 Aineistojen lukumäärä- ja pinta-alaosuuksien vertailu............ 52 Liitetaulukko 2 Puuntuotantostrategiavalinnat ja metsänkäyttömuotojen arvostukset.. 52 Liite 1 a i kyselyn lomake............................,............. 53 Liite 1 b II kyselyn lomake................... ;...............,..... 57 Yks ityi smetsanomistaji en pu untu otantostra!eg ia! 3

Käsitteitä ASY-suunnite Hakkuumahdollisuus Hakkuukertymä tilakohtaisista metsäsuunnitelmista johdettu suuralueen hakkuusuunnite metsävarojen näkökulmasta laskettu hakattavissa oleva puumäärä markkinahakkuiden, kotitarvepuun ja polttopuun summa (MELA-järjestelmän hakkuukertymä sisältää vain ainespuun mitat täyttävän hakkuukertymän) Hakkuusuunnite hakattavaksi ehdotettu puumäärä Markkinahakkuu metsäteollisuuden käyttöön ja vientiin menevä raakapuumäärä Potentiaalinen hakkuumahdollisuus alueellinen tai valtakunnallinen hakkuumahdollisuusarvio, joka on johdettu metsänomistajien valitsemista puuntuotantostrategioista (20 vuoden suunniteltujen hakkuiden keskiarvo kuutiometriä vuodessa) Puu ntu otantostrateg i a metsänomistajalle tuotettu vaihtoehtoinen suunnittelulaskelma VMI-suunnite tässä tutkimuksessa valtakunnan metsien inventointiaineiston perusteella laskettu suurin kestävä hakkuumäärä 4 Mauno Pesonen, Juha Malinen & Aro Kettunen

Pesonen M., Malinen 1. & Kettunen A. 1995. Yksityismetsänomistajien puuntuotantostrategiat ja potentiaaliset hakkuumahdollisuudet. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 583.61 s. ISBN 951-49-1490-1. Julkaisussa tarkastellaan yksityismetsänomistajien puuntuotantostrategiavalintoja, valintaan vaikuttaneita tekijöitä ja puuntuotantostrategiavalinnoista johdettuja potentiaalisia hakkuumahdollsuuksia. Lisäksi tutkimuksessa kartoitetaan metsänomistajien näkemyksiä nykyisestä metsäsuunnittelustaja metsäsuunnittelun kehittämisestä. Lähes kaksi kolmesta metsänomistajista asetti taloudelliset metsän käytön tavoitteet tärkeimmäksi, reilu neljännes piti taloudellisia ja muita tavoitteita yhtä tärkeinä ja ainoastaan 7% vastaajista asetti muut tavoitteet ensimmäiselle sijalle. Kestävyysstrategia osoittautui suosituimmaksi puuntuotantostrategiaksi: kestävyyden valinneita metsänomistajia oli 61 %. Rahoitusstrategian valitsi 17 % ja säästöstrategian 15 % metsänomistajista; Vähiten valittiin äärivaihtoehtoja eli ei hakkuita ja kaikki pois -strategioita, joiden osuudet olivat 5 ja 4 %. Pienimmät tilat (5-19,9 ha) päätyivät muita useammin ei hakkuita -strategiaan, kun taas yli viidenkymmenen metsähehtaarin tilat suosivat muita enemmän kestävyysvaihtoehtoa. Metsätilanomistajat valitsivat muita useammin ei hakkuita -strategian. Virkistyksen ja pelkän asumisen tilansa pääasiallseksi käytötarkoitukseksi ilmoittaneet metsänomistajat valitsivat muita useammin ei hakkuita -strategian. Rahoitusstrategia oli pinta-alaverotuksen valinneiden metsänomistajien suosiossa, kun taas myyntituloverotuksen valinneet suosivat muita enemmän ei hakkuita- ja säästöstrategiaa. Vuosina 1994-2013 yksityismetsien potentiaaliset hakuumahdollisuudet ovat keskimäärin 47 milj. m3/v, jotka ovat 28 % suuremmat vuosien 1989-1994 toteutuneisiin markkinahakuisijn verrattna. Vuonna 1995 markkinahakkuut olivat 45 milj. m3:n tasolla. Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) aineistolla laskettuun kestävään hakkuusuunnitteeseen (53 milj. m3/v) verrattuna potentiaaliset hakkuumahdollsuudet ovat i 3 % pienemmät. Metsälautakuntien metsäsuunnitelmien yhdistelmätiedoista laskettu hakkuusuunnite oli i 1 % potentiaalisia hakkuumahdollisuuksia pienempi. Tutkimuksen tulokset antavat selkeitä suuntaviivoja myös yksityismetsätalouden suunnittelun kehittämiselle. Puuntuotantostrategioiden esittäminen päätösvaihtoehtoina metsänomistajile koettiin' tarpeellsena. Metsäsuunnittelua kehittämällä vòidaan aktivoida metsänomistajat tehokkaampaan puuntuotantoon. Avainsanat: metsäsuunnittelu, puuntuotantostrategia, potentiaaliset hakkuumahdo 11 isuudet Kirjoittajien yhteystiedot: Metsäntutkimuslaitos, Helsingin tutkimuskeskus, Metsänhoitajankuja 6,01301 Vantaa, puhelin (90) 857 071. Julkaisija: Metsäntutkimuslaitos. Hyväksynyt Matti Kärkkäinen, tutkimusjohtaja 7. I 2.1995. Tilaukset: Metsäntutkimuslaitos, Helsingin tutkimuskeskus, Unioninkatu 40 A, 00170 Helsinki, puhelin (90) 8570 5721, Kaija Westin, fax (90) 625 308, Yksityi smetsänomistaj ien puuntuotantostrategiat 5

Esipuhe Pitkän kansantalouden taantuman jälkeen metsäteollisuus on investoinut merkittävässä määrin Suomeen. Investointien valmistuttua raakapuun tareen yksityismetsistä on arveltu nousevan yli 50 miljoonaan kuutiometriin. Raaka-aineen laskennallisen riittävyyden näkökulmasta puuta riittää tehtaile. Metsäteollisuus on sen sijaan esittänyt huolensa metsänomistajien puunmyytihalukkuudesta - ainakin tulevien investointimahdollisuuksien osalta. Kuinka suuret ovat metsänomistajien hakkuuaikomuksista johdetut yksityismetsien potentiaaliset hakkuumahdollisuudet? Onko yksityismetsänomistajien puunmyyntihalukkuus uhka metsäteollsuuden puuhuollolle? Miten potentiaaliset hakkuumahdollisuudetjakautuvat eri metsänomistajaryhmien kesken? Ovatko metsänomistajat tyytyväisiä nykyiseen metsäsuunnitteluunja miten sitä tulisi kehittää? Ovatko yksityismetsänomistajien muut kuin puuntuotannolliset arot uhka metsäteollisuuden puuhuollolle? Metsäntutkimuslaitos tutki emo tekijöitä maa- ja metsätalousministeriön, Metsämiesten Säätiön, Metsäteollsuus ry:n ja Metsäntutkimuslaitoksen rahoittamassa MAHTO-projektissa. Projektin päätavoitteena 01 i kehittää hakuulaskelmajärjestelmä,joka ottaayksityismetsänomistajien mefsileen asettamat tavoitteet huomioon. Projektin yhteistyöosapuolina ovat olleet Metsäteollisuus ry, MTK, Metsäkeskus Tapio, Pohjois-Savon metsälautakunta, Joensuu.n Yliopisto, Suomen kuntaliitto ja verohallitus. Tutkimuksen ovat tehneet MMK Mauno Pesonen, MMK Juha Malinen ja MMK Arto Kettunen. MAHTO-projektissa ovat mukana olleet projektin eri vaiheissa lisäksi KTM Veli-Pekka Heikkinen, Anne Lahti, MMK Helena Meriluoto, KTM, MMK Petri Räsänen, Maija Salo, MMK Janne Soimasuo ja Aune Vauhkonen. Taustaryhmätyöskentelyssä ovat vaikuttaneet Joensuun yliopistosta prof. Timo Pukkala, Metsäntutkimuslaitoksesta tutkimusjohtajat Aarne Reunalaja Risto Seppälä sekä MH Markku Siitonen, MTK:sta MMK Pekka Kallio-Mannila, Metsäkeskus Tapiosta MMK Risto Ranta ja MMK Esa Ärölä, Metsäteollisuus ry:stä MML Heikki Lindroos, Suomen Kuntaliitosta varatuomari Hannele Taatila ja verohallituksesta MMK Lasse Loven. Haluan kiittää kaikki projektissa mukana olleita henkilöitä ja yhteistyötahoja. Erityskiitokset prof. Jouko Hämäläiselle, joka edesauttoi projektin syntymistä ja loi loistavat puitteet projektin toteuttamiselle. Kiitokset myös käsikirjoitusta kommentoineile lukijoile prof. Kullervo Kuuselalle, MMK Harri Hänniselle, MMK Oll Salmiselle, MML Yrjö Sevolalle ja monelle muulle alan asiantuntijalle,jotka tekivättästä tutkimuksesta julkaisukelpoisen. Vantaalla joulun ja uudenvuoden välipäivinä 1995. Mauno Pesonen vastuututkija Helsingin tutkimuskeskus 6 Mauno Pesonen, Juha Malinen & Arto Kettunen

1 Johdanto Ykityismetsänomistus ja siinä tapahtuneet muutokset Yksityismetsien merkitys metsäteollisuuden puuhuollossa Vuonna 1992 Suomessa oli verohallituksen maatilarekisterin mukaan 437000 yksityismetsälöä,joiden osuus metsämaan alasta oli 61,8 % (Metsätilastollnen vuosikirja 1993-94). Puuston tilavuudesta yksityismetsien osuus oli 69,7 % ja kasvusta 72,6 %. Yksityismetsilä ja: yksityismetsänomistuksella on siis keskeinen merkitys maame metsäsektorin ja välilisesti koko yhteiskunan toiminnassa. Yksityismetsänomistuksen rakenne on viime vuosikymmenien aikana muuttut voimakaasti. Metsänomistajakunta. on kaupungistunut ja vaurastuut, mikä on osaltaa vähentänyt metsätalouden merkitystä omistajien tulonlähteenä. Tämä on myös heikentäyt perinteistä maa- ja metsätalouden välistä yhteytt. Metsänomistusen tavoitteet ovat myös muutteet, silä esimerkiksi virkistykseen, lomanviettoon tai pelkkään asumiseen käytettävien tilojen osuus on noin 15-30 % kaikista yksityismetsälöistä (Ripatti 1994). Myös tilojen kokojakauma on äärevöitynyt: erityisesti pienten ja sittemmin myös suuren metsälöiden osuus on kasvanut (Rpatti 1994). Yksityismetsien markkinahakuiden osuus metsäteollsuutemme raakapuun käytöstä on viime vuosina vaihdellut 50-70 %:n välilä (Metsätilastollnen vuosikirja 1993-94). 1990-luvu alun taantuman jälkeen metsäteollsuus on investoinut ja on investoimassa voimakaasti Suomeen. Näiden investointien myötä raakapuun kokonaiskysyntä on kohomiut nopeasti ennätyksellisen korkeaksi. Puun tare yksityismetsistä on vuonna 1995 45 milj. m3 (Metsäsektorin... 1995).Jos kansantaouden kasvu jatkuu ja metsäteollisuuden lopputuotteiden kysyntä kasvaa, puun tare yksityismetsistä on vuonna 1998 51-52 milj. m3 (Perusteollisuuden... 1995). Puuraaa-aineen laskennallnen riittävyys ei aseta. esteitä voimakaastikaan lisääntyvälle puunäytölle, vaikkain yksityismetsien hakuut lähestyvät kestäviä hakuumahdollsuuksia huippusuhdanteen aikana. On kuitenkin huomattava, että yksityismetsien puun tarjonta muodostuu yksittäisten metsänomistaj ien hakuupäätöksistä, joihin vaikuttavat hakuumahdollisuuksien lisäksi monet muut tekijät. Yks ityismetsanomi staj ien pu untuotantostrateg iat 7

Näitä tekijöitä ei ole riittävästi otettu huomioon metsäpoliittsten päätösten perustaksi laadituissa hakuusuunitteissaja puun tarjontaennusteissa. Metsäteollsuus onkin huolestunut markkinoille tulevan puun riittävyydestä. Hakkuumahdollsuuksien arviointi ja metsäsuunnittelun nykytila Metsävaroja ja metsiemme hakuumahdollisuuksia on arioitu useista lähtökohdista. Alueellsia hakuumahdollisuuksia on yleensä tarkasteltu joko valtakunnan metsien inventointeihin pohjautuvina laskelmina (VMI-suunnite) tai tilakohtaisista suunitelmista johdettuna alue suunitelmien yhdistelmänä (ASY-suunite). Lähtökohtaeroista johtuen nämä hakuusuunnitteet voivat poiketa melkoisesti toisistaa. ASY-suunnite saattaa olla jopa 30 % pienempi kuin vastaava, pelkästään metsävaroihin pohjautuva VMIsuunnite (Metsä 2000... 1985). Toisaalta pelkästään metsävaroihi perustuvat hakuusuuntteet saattavat yliarioida hakuumahdollsuuksia, koska niissä ei ole voitu ottaa huomioon metsänomistajittain ja tiloittain vaihtelevia metsän käytön tavoitteita ja rajoitteita. Metsäsuunnttelu kattaa nykyisin valtaosan maame yksityismetsistä. Vuonna 1993 met~älautauntien harjoittaman suunittelun piirissä oli 76 % yksityismetsien pinta-alasta (Tapion vuosikirja 1994). Tilakohtaisten metsäsuunnitelmien hyödyntämisen on kuitenkin epäilty jääeen melko vähäiseksi, koska metsänomistajat eivät ole kokeneet suunitelmaa omakseen. Metsäsuunitelmat on näihin päiviin saaa laadittu varovaisuusperiaatteella, mikä johtaa tilan todellisten puuntuotantomahdollisuuksien aliari - ointiin. Esimerkiksi Pohjois-Savossa metsäsuunitelmista johdettjen kestävien hakuumahdollsuuksien aliarvion havaittiin olevan keskimäärin 20 % (Pesonen & Räsän,en 1993). Yksityismetsätalouden suunittelu on Suomessa ollut luonteeltaan lähinnä taktista suunittelua (Kangas ym. 1992). Metsäsuunitelmissa ei ole esitett aitoja päätösvaihtoehtoja, joiden pohjalta metsänomistaja olisi voinut tehdä metsien käyttöä koskevat ratkaisunsa. Usein suunitelmassa esitetty toimenpideohjelma hakuulaskeimi - neen on jäänyt päätöksentekijän kannalta ulkopllolisen, metsäsuunittelun amatti-ihmisen näkemyksen varaan. Metsänomistajien tavoitteiden entistä parempi huomioon ottaminen suunittelussa on perusteltua, mikäli metsänomistajan kiinnostusta ja metsäsuunnitelmien käyttöä halutaan lisätä. Metsäsuunittelua tulisi kehittää todellisia päätösvaihtoehtoja tarjoavan, strategisen suunittelun suuntaan. Yksityismetsätalouden strategisen suunittelun tehtävänä on tuottaa tilakokonaisuuden huomioon ottavia, strategisia puuntuotanto- ja metsänkäsittelyohjelmia metsien käyttöä koskevan päätöksenteon tueksi. Puuntuotantostrategioila tarkoitetaan tässä tutkimuksessa metsänomistajalle tuotettuja vaihtoehtoisia suunnittelulaskelmia seuraavalle 20 vuodelle. Tässä tutkimuksessa esitetyt puuntuo- 8 Mauno Pesonen, Juha Malinen & Arto Kettunen

tantostrategiat kuvaavat tilan hakuiden voimakuutta ja ajoittamista suunnittelujaksolla. Ääristrategioina ovat täydellinen hakuista pidättyminen ja hakuurahto ja näiden äärivaihtoehtojen välissä on periaatteessa lukematon määä hakuuvoimakuuksien ja hakkuiden ajoittamisen yhdistelmiä. Metsänomistajien valitsemien puuntuotatostrategioiden perusteella voidaa muodostaa alueelliset hakuusuunitteet olettaen, että otoksen perusteella saadut strategiaj akaurat edustavat kaikkien laskenta-alueen yksityismetsänomistajien valintoja. Näihin laskelmiin perustuvat potentiaaliset hakkuumahdollsuudet tarkoittavat alueellsia tai valtakunnallsia hakkuumahdollsuusarvioita, jotka on johdettu metsänomistajien valitsemista puuntuotantostrategioista (20 vuoden suunniteltujen hakkuiden keskiarvo kuutiometriä vuodessa). Tutkimuksen tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena oli 1 Selvittää yksityismetsänomistajien puuntuotantostrategioiden valinnat ja tarkastella valintaa vaikuttaneita tekijöitä, 2 selvittää yksityismetsien potentiaaliset hakuurahdollisuudet ja verrata näin syntynyttä hakuumahdollisuusariota valtakunan metsien inventoinnin perusteella laadittihin hakuulaskelmiin (V Ml -suunite), alueellisten metsäsuunitelmien yhdistelmiin (ASY-suunnite) ja toteutueisiin markkinahakuisiin sekä 3 karoittaa metsänomistajien näke.. myksiä metsäsuunittelun kehittämisestä. Yks ityismetsänomi stajien puuntuotantostrategiat 9

2 Aineisto ja laskentamenetelmä 2.1 Laskenta-aineiston muodostuminen Otanta ja laskenta-aineiston muodostaminen Tutkimuksen perusjoukko Tutkimuksen perusjoukon muodostivat eteläsuomalaisten suomenkielisten metsälautakuntien yksityismetsänomistajien yli 5 hehtaarin tilat, joile oli tehty TASO-metsäsuunitelma vuosina 1989-1993. Esitutkimusalueena olleen Pohjois-Savon metsälautakunnan osalta perusjoukkoon kuuluivat tilat, joiden metsäsuunnitelma oli tehty vuosina 1984-1992 (Pesonen ym. 1994). Perusjoukoon kuului kaiken kaikkiaan 66 706 tilaa, joiden yhteispinta-ala oli 2,9 miljoonaa ja keskipinta-ala 43,2 hehtaaria (liitetauluko 1). Verohallituksen maatilarekisterin mukaan Etelä-Suomessa oli vuosina 1990-1992 246 800 täyttä metsänhoitomaksua maksavaa metsälöä. Maatilarekisterin metsälöiden metsämaan pinta-ala oli yhteensä 7,8 miljoonaa hehtaaria. Tutkimuksen perusjoukossa pieniä tiloja oli maatilarekisteriä vähemmän, mikä johtui siitä, että metsäsuunitelma hanitaa pienile tiloile keskimäääistä haremmin (Hänninen 1987). Tutkimusta varen perusaineistosta valittiin yhteensä 4 105 tilaa käsittävä otos. Otoksen poiminnassa käytettiin systemaattista ositettua otantaa (Pesonen ym. 1994, Pesonen 1995). Otanta tehtiin metsälautakunittain tilan metsäpinta-alan suhteen siten, että kunkin ositteen tilojen puuston keskitilavuuden keskivirhe sai olla korkeintaa 4 %. Otoksen tilojen keskipinta-ala oli noin 9 hehtaaria perusaineiston keskipinta-alaa suurempi (liitetaulukko 1). Tutkimusaineisto muodostettiin kaksivaiheisella postikysely llä. Ensimmäinen postikysely lähetettiin Pohjois- Savon metsälautaunan otostilojen metsänomistaj ile helmi -maaliskuussa 1993 ja muile Etelä-Suomen metsälautakuntien otostiloile toukokuussa 1994 (liite 1). Kyselyssä selvitettiin metsänomistajienja heidän omistamien tilojen taustatietoja sekä pyydettiin metsänomistajilta lupa T ASO-kuviotietojen käytöön. 1 kyselyn lomakeet lähetettiin 3 348 metsänomistajalle, koska kaikkien otoksen metsänomistajien osoitetietoja ei saatu selvile. Ensimmäiseen kyselyyn vastasi yhteensä 2212 metsänomistajaa eli 66 % otoksen metsänomistajista. Ensimmäiseen kyselyyn ',vastaneiden metsänomistajien tilojen pinta-ala oli yhteensä 121 600 ja tilojen keskikoko 55,0 hehtaaria. 10 Mauno Pesonen, Juha Malinen & Arto Kettunen

Taulukko 1. Tutkimuksen laskenta-aineisto Metsalökoko Pinta-ala,ha Osuus. % Tiloja. kpl Osuus, % Keskikoko, ha Alle 20 ha 5459 7,0 439 32.1 12,4 20-50ha 11660 16,0 358 26,2 32,6 50-100 ha 21502 29,6 310 22,7 59,4 Yli 100 ha 39 597 54,4 260 19,0 152,3 Yhteensä 72 759 100,0 1367 41,7 57,2 -- ------- Toinen postikysely lähetettiin Pohjois-Savon metsälautakunan ensimmäiseen kyselyyn vastanneille metsänomistajille kesäkuussa 1993 ja muile Etelä-Suomen metsälautakuntien metsänomistajille elo-syyskuussa 1994 (liite 2). Kaikille ensimmäiseen kyselyyn vastaneiden metsänomistajien tiloille tuotettiin viittä vaihtoehtoista puuntuotantostrategiaa koskevat laskelmat. Ne lähetettiin metsänomistajille toisen kyselyn yhteydessäja metsänomistajaa pyydettiin valitsemaan heidän tavoitteitaan parhaiten vastaava puuntuotantostrategia. Samalla kysyttiin mm. metsänomistajien mielipiteitä metsäsuunnittelusta, esitettyjen laskelmien vaikutusta puunmyyntisuunnitelmiin ja metsänomistajien tekemää metsäverovalintaa. Toiseen kyselyyn hyväksytysti vastaneiden metsänomistajien tilat muodostivat tutkimuksessa käytetyn laskenta-aineiston. Kaksivaiheiseen kyselyyn vastasi 41 % kaikista alkuperäisen otoksen metsänomistajista. Lopullinen laskenta-aineisto muodostui 1 367 tilasta, joiden kokonaispinta-ala oli 78 218 ha (taulukko i). Tämä on 0,9 % koko Etelä-Suomen yksityismetsien metsä- ja kitumaan pinta-alasta, joka on yhteensä 9,0 miljoonaa hehtaaria (Metsätilastollinen vuosikirja 1993-94). Laskenta-aineiston tilojen keskikoko oli 57,2 hehtaaria, mikä on 14 hehtaaria perusjoukon tilojen keskimääräistä pinta-alaa suurempi. Tulosten korjaaminen maatilarekisterin tilakokojakaumalla Suurten tilojen osuuden korostuminen otoksessa johtui ainakin kolmesta seikasta. 1) Metsäsuunnitelman hankkineet tilat ovat keskimääräistä suurempia. 2) Lisäksi tutkimuksen otokseen hyväksyttiin vain yli viiden hehtaarin tilat. 3) Suurten tilojen metsänomistajat olivat selvästi kiinnostuneempia osallistumaan tutkimukseen, minkä vuoksi aineiston keskipinta-ala edelleen kasvoi. Laskentaaineiston vinous tilakoon suhteen otettiin tuloksia laskettaessa huomioon käyttämällä maatilarekisterin mukaisia pinta-alapainoja. Yksityi smetsänomistaj en puunluotantostrategiat 11

POHJOIS-SUOMI -') \:\~~,,/ 1 \ ~ 1; / ), (( (\ )0" \ \ '"\",. ",\ ETELÄ-SUOMI Osa-al ue 1 )! C fvj/ \" )c _, ".IOsa-alue 2 te.. -. /"..r",;/,./v Kuva 1. Laskenta-alueen jako osa-alueisiin. VMI-aineistoa käytettiin vertailuaineistona Potentiaalisten hakkuumahdollisuuksien vertailuaineistona käytettiin valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) kertakoealatietojen perusteella tehtyjä hakkuulaskelmia. Tässä tutkimuksessa oli käytettävissä VMI8-aineisto metsälautakuntien 0-11 ja VMI7-aineisto metsälautakuntien 12-19 osalta. Sekä tilakohtaisile että VMI -aineistoille tehtiin päivitys puuston kasvunja tehtyjen hakkuiden osalta vuoden i 994 alkuun. Tutkimuksen tilakohtainen aineisto päivitettiin metsänomistajien ilmoittamien hakuiden j a VMI -aineisto hakkuutilastojen hakkuukertymien ja -pinta-alojen perusteella. Puustotiedot päivitettiin laskennallisesti MELA-järjestelmällä (Siitonen 1983). Poten- tiaaliset hakuumahdollisuudet esitetään Etelä-Suomen neljälle osa-alueelle ja Pohjois-Suomelle (kuva 1). TASO-kuviotietojen puustotiedot vastasivat hyvin VMI-puustotietoja Tutkimusaineiston tilojen T ASO-kuviotietojen ja VMI-kertakoealojen perusteella laskettu Etelä-Suomen yksityismetsien puuston keskitilavuus vastasivat hyvin toisiaan (taulukko 2). Etelä-Suomen TASO-aineistossa keskitilavuus oli 120,6 m3/ha, kun se VMIkertakoealojen aineistossa oli 122,0 m3/ha. TASO-aineistossa puuston keskitilavuus oli osa-alueilla yksi ja neljä VMI-kertakoealojen perusteella laskettua keskitilavuutta pienempi. Osa-alu- 12 Mauno Pesonen, Juha Malinen & Arto Kettunen

Taulukko 2. Laskenta-aineiston tilojen lukumäärä ja TASO-aineiston keskitilavuustunnukset suhteessa vertailuaineistona käytettyyn VMI-aineistoon TASO-aineisto VMI.aineisto Metsälautakunta Tiloja Keskitilavuus Hajonta Minimi Maksimi Keskitilavuus 2. Lounais-Suomi 57 114.5 42,2 44,7 233,3 138,9 3. Satakunta 117 114,6 42,6 22,9 210,8 126,1 4. Uusimaa-Häme 88 158,8 53,1 26,1 297,1 162,2 5. Pirkka-Häme 134 131,9 48,9 \ 44,2 300,9 144,9 Osa-alue 1 251 128,7 49,6 22,9 300,9 141,5 6. Itä-Häme 105 144,6 57,8 0,5 267,8 147,5 7. Etelä.Savo 55 146,2 41,2 72,3 246,8 144,1 8. Etelä-Karjala 119 140,0 49,4 0,5 254,3 135,7 9. Itä-Savo 89 141,4 43,3 65,4 267,8 133,9 Osa-alue 2 224 142,6 49,5 0,5 267,8 141,0 10. Pohjois-Karjala 120 130,0 45,2 7,8 251,4 107,1 11. Pohjois-Savo 213 121,1 38,S 37,1 231,7 121,9 12. Keski-Suomi 131 117,4 44,2 0,6 243,1 114.8 Osa-alue 3 464 116,0 40,2 0,6 251,4 115,2 13. Etelä-Pohjanmaa 62 73,9 30,3 8,6 158,2 86,7 15. Keski-Pohjanmaa 77 67,5 31,6 4,5 189,0 77,7 Osa-alue 4 139 70,2 30,9 4,5 189,0 82,9 Koko aineisto 939 120,6 49,1 0,5 300,9 122,0 Taulukko 3. Puuston tilavuus TASO- ja VMI-aineistossa. Keskitilavuus (m3/ha) TASO VMI Koko puusto Mänty Kuusi Lehtipuu Tukkipuu 120,6 47,8 58,3 14,5 52,6 122,0 45,4 54,4 22,2 54,0 eella neljä puuston lähtötilavuuden aliario oli 15,3 %. Osa-alueilla kaksi ja kolme TASO-aineiston puuston lähtötilavuus oli hiukan suurempi kuin VMI - kertakoealoj en perusteella saatu puuston keski tilavuus, Osa-alueella kaksi yliarvio oli 1,1 %. Puuston keskitilavuuden keskihajonta vaihteli T A- SO-aineistossa osa-alueittain 30,9-49,6 m3/ha väliläja se oli koko aineistossa 49,1 m3/ha. Suurin tilakohtainen puuston keskitilavuus oli hiukan y Ii 300 ja pienin 0,5 m3/ha. TASO-aineistossa männyn keskitilavuus oli 47,8, kuusen 58,3 ja koivun 14,5 m3/ha (tauluko 3). Männyn ja kuusen keskitilavuus oli T ASO-aineistossa VMI-aineistoa suurempi ja koivun vastaavasti pienempi. T ASO-kuviotiedoista laskettu tukipuun keskitilavuus vastasi hyvin VMI -kertakoealojen perusteella laskettua tuipuun tilavuutta. i I Yksityi smetsäno mistaj ien pu unluotantostrateg iat 13

2.2 Puuntuotantostrategian valinta Viisi puuntuotantostrategiaa Optimoinneissa tavoitteena oli maksimo ida ensimmäisen kauden kanto rahatuloja. Metsänomistajille esitetyt vaihtoehtoiset puuntuotatostrategiat olivat 1, Tutkimusaineiston tiloile laskettiin viisi vaihtoehtoista puuntuotantostrategiaa MELA-järjestelmällä vuosile 1994-2013 (Kilkki & Siitonen 1976, Siitonen 1983, Kilkki 1987). Strategioila kuvattiin hakkuumahdollisuuksien käytön voimakuutta ja hakkuiden ajoittamista suunittelukaudelle, joka jaettiin neljään viisivuotiskauteen. Metsälön kehitystä kuvattiin hakuukertmän, puuston kokonaistilavuuden, kasvun, luonnonpoistuman, metsänoitokustannusten, uudistamispinta-alan, hakuupinta-alan, kantorahatulojenja puuston arvon sekä puuston ikäjakauman avulla (kuva 2, liite 2). Ei hakuita. Tilalla ei hakata suunnittelukauden aikana. 2 Säästö. Kestävistä hakuumahdollisuuksista käytetään puolet. 3 Kestävyys. Hakuumahdollisuuksia hyödynnetään siten, että hakkuukertymät, kantorahatulot ja uudistamispinta-alat ovat tasaisia. Puuston arvo ja tukitilavuus eivät saa pienentyä suunnittelukauden aikana. 4 Rahoitus. Hakuut painottuvat voimakaasti suunnittelukauden alkuun (1994-2003).Puuston arvon on oltava vuonna 2013 vähintään yhtä suuri kuin alussa. m3/v 700 600 500 400 300 200 100 o 1994-1996 Hakkuukertmä 1999-2003 2004-2006 m3 12000 10000 6000 6000 4000 2000 KokonaistIavuus 0 2009-2013 1994 1999 2004 2009 2014 L. Ei hakata Rahoitus -0 Säästö -0 Kaikki pois -+ Kestävyys -+ Kuva 2. Esimerkki metsänomistajille esitetyistä vertailukuvista: hakkuukertymän ja puuston kokonaistilavuuden kehitys vuosina 1994-2013. Esimerkkitilan pinta-ala on 50,8 ha ja keskitilavuus 105 m%a. 14 Mauno Pesonen. Juha Malinen & Arto Kettunen

5 Kaikki pois. Suunnittelukauden aikana hakataan kaikki yksityismetsälain mukaan hakattavissa oleva puusto. Puuntuotantostrategian valinta AHP:lla Metsänomistaj ien puuntuotantostrategiat valittiin analyyttisellä hierarkiaprosessilla (AHP) jokaisen metsänomistaj an puuntuotantostrategioiden paremmuutta kuvaavien preferenssien perusteella. Analyyttinen hierarkiaprosessi on päätösanalyysimenetelmä, jossa päätösongelma jaetaan osiin. Analyyttisessä hierarkiaprosessissa päätösongelman osat muodostavat tasojaja kaikkia saman tason osia vertailaan pareittain keskenään (Saaty 1980). Metsänomistajia pyydettiin ensin vertaamaan taloudellistenja muiden tavoitteiden tärkeyttä (kuva 3). Sen jälkeen heitä pyydettiin vertaamaan viittä puuntuotantostrategiaa taloudellisten ja muiden tavoitteiden näkökulmasta. Tehtyjen vertailujen perusteella saatiin selville metsänomistajan tavoitteita parhaiten vastaava puuntuotantostrategia. Vertailun avulla selvitettiin päätösvaihtoehtojen keskinäisen järjestys ja lisäksi niiden suhteelliset erot. Metsätalouden suunnittelun tutkimuksessa analyyttistä hierarkiaprosessia ovat aiemmin käyttäneet mm. Mendoza & Sprouse (1989), Kangas (1992) ja Pukkala & Kangas (1993). Tässä tutkimuksessa käytetty menetelmä on esitetty tarkemmin Pesosen (1995) julkaisussa. Etelä-Suomen yksityismetsien potentiaaliset hakkuumahdollisuudet johdettiin metsänomistajien valitsemista puuntuotantostrategioista. Potentiaaliset hakuumahdollisuudet laskettiin metsälautakunnittain ja osa-alueittaiset sekä koko Etelä-Suomea koskevat hakkuumahdollisuudet saatiin metsälau- KOKONAISHYÖTY L. _ Kuva 3. Päätöshierarkia puuntuotantostrategian valinnassa, Yksityismetsânomistaj ien puuntu otantostrategiat 15

takuntakohtaisten lukujen sumana (1). missä 4 PHM = MLl"I Vij * veroij) i=/ PHM = metsãlautakunnan potentiaalinen hakkuumahdollisuus ML = metsãlautakunnan yksityismetsien metsäja kitumaan yhteispinta-ala taunan keskimääräisiä puuntuotantostrategiavalintoja. Ahvenanaan ja Helsingin metsälautakunnan alueella käytettiin osa-alueen yksi, Vaasan metsälautakunan alueella osa-alueen neljä ja Pohjois-Suomen osalla koko Etelä- Suomen keskimääräisiä puuntuotantostrategiavalintoja (2). 5 PHM. = MLl"I Skl * OSUUSk) i=/ I i 1 v vero = metsãlautakunnan numero (2-13, 15) = tilaryhmãn vuotuinen keskimliãinen hakkuukertmã 20 vuodelle = tilarhmãn numero (1 = 5-19,9 ha, 2 = 20-49,9 ha, 3 = 50-99,9 ha, 4 = 100-) = verohalltuksen maatilarekisterin tilarhmãn pinta-alaosuus missä PHM = metsãlautakunnan potentiaalien hakkuumahdollsuus k = metsälautakunnan numero (0, 1, 14, 16-19) s = VMI-aineistolla lasketun puuntuotantostrategian vuotuinen keskimliãinen hakkuukertmã 20 vuodelle Metsänomistajakyselyä ei tehty Pohjois-Suomessa eikä ruotsinkielisten metsälautakuntien alueella, minkä vuoksi näissä metsälautakunnissa potentiaaliset hakuumahdollsuudet arvioitiin joko osa-alueen keskimääräisten hehtaarikohtaisten vuotuisten hakuukertymien (Etelä-Suomi) ta VMI -aineiston ja keskimääräisen strategiajakawnan (Pohjois-Suomi) perusteella. VMI-aineistolle tuotettiin samat puuntuotantostrategiat ja potentiaaliset hakuwnahdollisuudet laskettiin käyttämällä kunin metsälau- osuus = puuntuotantostrategia (1 = ei hakuita... 5 = kaikki pois) = puuntuotantostrategian pinta-alaosuus 16 Mauno Pesonen, Juha Malinen & Arto Kettunen

3 Metsänomistajien käsityksiä metsäsuunnittelusta ja puuntuotantomahdollisuuksistaan Metsäsuunnitelmia pidetään tärkeinä Tutkimuksessa karoitettiin metsänomistajien mielipiteitä metsäsuunnttelusta ja metsäsuunnittelun kehittämistareista. Pääosa metsänomistajista piti hanimaansa metsäsuunnitelmaa hintansa aroisena ja vain hyvin pieni osa metsänomistajista oli tyytymätön metsäsuunnitelmaansa (kuva 4). Metsänomistajista valtaosa luotti metsäsuunnitelman tietoihin, Metsäsuunnitelman hakuuehdotuksia oli ainakin jossakin määrin noudattanut kolme viidestä kyselyyn vastaneesta metsänomistajastaja vain vajaalla viidesosalla suunnitelmalla ei ollut hakuupäätöksiin mitään vaikutusta. Metsänomistajien vaikutusmahdollisuudet suunni- telman laadintaan olivat pienet: vain joka kolmas metsänomistaja katsoi voineensa vaikuttaa suunnitelman laadintaan ja sen hakuuehdotuksiin riittävästi. Metsäsuunnitelmiin kaivataan lisää vaihtoehtoja Vaikka metsänomistajat olivat varsin tyytyväisiä metsäsuunnitelmiinsa, on metsäsuunnittelun kehittäminen tehdyn kyselyn perusteella kuitenkin tareen (kuva 5). Metsänomistajien mielestä metsäsuunnitelmassa tulisi esittää vaihtoehtoisia laskelmia. Suunitelman ajantasaisuutta pidettiin myös tärkeänä, Ms on ollut hintansa arvoinen I Ms:n tiedot ovat pitäneet paikkansa Ms on ohjannut hakkuitani paljon o Eri mieltä. En osaa sanoa ii Samaa mieltä Vaikutin ms:n laadintaan 0 /0 20% 40% 60% 80% 100% Kuva 4. Metsänomistajien mielipiteitä metsasuunnittelusta. Yksityisrr,etsanomistajien puuntuotantostrategiat 17

" Metsäsuunnillelua ei tarvitse kehittää Ms:n suunnittelukausi on liian pitkä Ms tulisi pitää ajan tasalla o En osaa sanoa. Eri mieltä ii Samaa mieltä Ms:aan vaihtoehtolaskelmia 0% 20 % 40% 60% 80% 100% Kuva 5. Metsänomistajien käsityksiä metsäsuunnittelun kehitystarpeista, Virkistyskäyttö Riistan ja maisemanhoito Luonnonhoito ja monimuotoisuus Taloudellinen suunnittelu 0% 20% 40 % 60% 80 % 100% i- Kuva 6. Metsänomistajien metsäsuunnitelmaan kaipaamia tietoja metsän eri käytömuodoista. mutta metsäsuunnitelman suunnittelukauden pituutta ei pidetty metsänomistajien keskuudessa ainakaan liian pitkänä. Metsäsuunnitelman taloudelliseen suunnitteluun liittyvät tiedot tärkeitä Metsän käyttöön liittyvät taloudelliset arot olivat useimmille metsänomista- jille tärkeitä, sillä taloudelliseen suunnitteluun liittyvän tiedon esittämistä ja sen lisäämistä metsäsuunnitelmaan pidettiin tärkeänä (kuva 6). Luonnonhoito ja metsien monimuotoisuus tulee myös entistä enemmän ottaa huomioon metsäsuunittelussa, sillä tähän liittyvää tietoa halusi lisää kaksi viidestä kyselyyn vastanneesta metsänomistajasta. Sen sijaan kovinkaan monella metsänomistajalla ei ollut riistan ja maisemanoitoon eikä metsien virkistyskäyttöön liittyvän tiedon tarvetta. 18 Mauno Pesonen, Juha Malinen & Arto Kettunen

Suunnitelman mukaan 37% Hakkaan lain ylärajalla En hakkaa Hakkaan paljon 1 % 2 % 12% Kuva 7. Hakkuumahdollisuuksien käytö metsäsuunnitelman hakkuuehdotukseen verrattuna. Kuva 8, Metsänomistajien käsitys tulevista hakkuistaan ennen puuntuotantostrategialaskelmia. I, 1 j J.\etsänomistajat hakkaavat metsäsuunnitelmassa ehdotettua hakkuumäärää vähemmän Huomattava osa metsänomistajista oli hakanut viime vuosina metsäsuunnitelman hakuuehdotusta vähemmän. Suunniteltua pienempiin hakuisiin oli tyytynyt 54 % metsänomistajista (kuva 7). Metsäsuunnitelman mukaista hakkuusuunnitetta enemmän oli hakanut vain noin joka kymmenes metsänomistaja, kun taas suunitelman hakkuuehdotuksen mukaan toimineita metsänomistajia oli reilu kolmanes. Metsänomistajien hakuuaikomuksia kartoitettiin ennen puuntuotantostrategialaskelmien esittämistä. Metsänomistajista yli puolet ilmoitti tällöin pyrkivänsä tulevaisuudessa tasaisiin hakkuisiin (kuva 8). Tilan hakuumahdollisuuksia säästäen hyödyntäviä metsänomistajia oli lähes kolmasosa kyselyyn vastanneista ja yli kymmenesosa metsänomistajista aikoi hakata paljon. Hakuista kokonaan pidättyiä ja toisaalta välittömästi hakkuumahdollisuudet täysin hyödyntäviä metsänomistajia oli vain hyvin vähän. l' 1 '1, Yksilyismetsänomistaj ien pu u ntu otantostrateg iat 19

, 1, 4 Valitut puuntuotantostrategiat 4.1 Metsänomistajien valitsemat puuntuotantostrateg iat Metsänomistajat painottivat metsän käytön taloudellsia tavoitteita Puuntuotantostrategian valintaan liittyen metsänomistajilta kysyttiin, arvostivatko he enemmän taloudellsia vai muita metsän käyttätavoitteita. Taloudellsila tavoitteila tarkoitettiin säännöllisten hakuutulojen merkitystä, metsän tuomaa taloudellista turvaa ja metsäomaisuutta sijoituskohteena. Vastaavasti muut tavoitteet määriteltiin virkistyskäytäksi, luonnon ja maiseman suojeluksi sekä metsän omistamisen itseisarvoksi. Ensimmäisessä kyselyssä ennen strategialaskelmien esittämistä 65 % metsänomistajista asetti taloudelliset tavoitteet tärkeimmäksi, 28 % piti taloudellisia ja muita tavoitteita yhtä tärkeinä ja ainoastaan 7 % vastaajista asetti muut tavoitteet ensimmäiselle sijalle (kuva 9a). Tarkasteltaessa tavoitteiden keskinäistä merkitystä metsäalan suhteen taloudellisten tavoitteiden merkitys korostui entisestään. Puuntuotantostrategialaskelmien esittämisen jälkeen muiden kuin taloudellisten tavoitteiden merkitys pieneni: vain 4 % metsänomistajista asetti muut kuin taloudelliset tavoitteet ensisijaiseksi (kuva 9b). % 100 90 80 70 60 50 40 i 30 20 10 o n=1138 lukumäärä pintaala o Muut tärkeämpiä. Yhtä tärkeitä ii Talous tärkeämpi % 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 o n=1093 lukumäärä pintaala o Muut tärkeämpiä. Yhtä tärkeitä IiTalous tärkeämpi Kuva 9a. Taloudellisten ja muiden tavoitteiden merkitys metsänomistajille I kyselyn mukaan. Kuva 9b. Taloudellisten ja muiden tavoitteiden merkitys metsånomistajille II kyselyn mukaan. 20 Mauno Pesonen, Juha Malinen & Aro Kettunen

% 70 60 50 40 30 20 10 o Ei hakkuita Säästö Kestävyys Rahoitus Kaikki pois Kuva 10. Metsänomistajien puuntuotantostrategiavalinnat. % 100 90 BO 70 60 50 40 30 20 10 o 5-19,9 ha 20-49,9 Ma 50~99,9 ha 100 - ha Ei hakkuita _ Rahoitus i= Säästö _ Kaikki pois _ 5-19,9 ha 20-49,9 ha 50-99,9 ha 100. ha Kestävys _ Kuva 11. Metsänomistajien puuntuotantostrategiavalinnat ja keskimääräiset hakkuukertmät (m%ajv) tilakokoryhmittäin. Kestävyysstrategia oli houkuttelevin vaihtoehto Metsänomistaj ien valitsemia puuntuotantostrategioita tarkasteltiin aluksi lukumäärä- ja metsäpinta-alajakaumina (kuva 10). Kestävyysstrategia osoittautui suosituimmaksi vaihtoehdoksi: kestävyyden valinneiden metsänomis- tajien omistuksessa oli 61 % aineiston metsäpinta-alasta. Rahoitusstrategian valitsi 17 % ja säästöstrategian 15 % metsänomistajista. Vähiten valittiin ääivaihtoehtoja eli ei hakuita- ja kaikki pois -strategioita,joiden osuudet tilojen lukumäärästä olivat 5 ja 4 %. Puuntuotantostrategiavalintoj en 1 ukumäära- j a metsäpinta-alaj akaumat poikkesivat vain vähän toisistaan. Yks ityismetsänomi staj ien pu untuotantostrateg iat 21

% 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10o 1 osaalue osaalue 2 osaalue 3 OS3- alue 4 m'/ha/ 6 5 4 3 2 1 -, 0 058- alue 1 05aalue 2 osaalue 3 05aalue 4 I Ei hakkuita Rahoitus Säästö Kaikki pois Kestävyys Kuva 12.. Metsänomistajien puuntuotantostrategiavalinnat ja keskimääräiset hakkuukertymät osaaluettain. 100 80 1-60 mvhafv 40 20 Maanviljelijä MetsátJanomistaja Perikunta Yhtymä Maanviljelijä Metsälil;in. omistaja Perikunta Yhtymä Ei hakkuita Rahoitus Säästö Kaikki pois Kestävyys Kuva 1,3..Metsä~o~istajien puuntuotantostrategiavalinnat ja keskimääräiset hakkuukertymät (m3/ha/v) omistalaryhmittain. 4.2 Puuntuotantostrategian valinta metsänomistajaryhmittäin Metsätilanomistajat suosivat vähäisten hakkuiden strategioita maanviljelijöitä enemmän Seuraavassa puuntuotantostrategiavalintoja on tarkasteltu keskeisten tilaaja metsänomistajaa kuvaavien taustamuuttujien suhteen. Raportoidut erot ovat tilastollisesti merkitseviä 5 %:n riskitasolla ellei tekstissä toisin mainita. Puuntuotantostrategiavalinnat on kuvattu sekä jakaumina että valinnoista johdettuna keskimääräisinä hakuukertyminä kunkin taustamuuttujan suhteen. Pienimmät tilat (5-19,9 ha) päätyivät muita useammin ei hakkuita -strategiaan, kun taas yli viidenkyrrenen metsähehtaarin tilat suosivat muita enemmän kestävyysvaihtoehtoa (kuva Ii). Puuntuotantotrategiavalinnat poikkesivat jonkin verran toisistaan myös osa-alueittain (kuva 12). Säästöstrategia oli muita suositumpi vaihto- 22 Mauno Pesonen, Juha Malinen & Arto Kettunen

% 100 90 eo 70 60 50 40 30 20 10 o o ha 0,1-9,9 ha 10-19,9 ha 20- ha m3/ha'v o ha 0,1-9,9 ha 10-19,9 ha 20- ha Ei hakkuita Rahoitus Säästõ Kaikki pois Kestävys Kuva 14. Metsänomistajien puuntuotantostrategiavalinnat ja keskimääräiset hakkuukertymät (m%aiv) peltopinta-alan suhteen. i I % 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 o Vakinaisesti Osan vuotta Ei hakkuita Rahoitus Ei lainkaan Säästö Kaikki pois m3/ha/v 5 4 3 2 o Vakinaisesti Osan vuotta Ei lainkaan Kestävyys I L _J Kuva 15. Metsänomistajien puuntuotantostrategiavalinnat ja keskimääräiset hakkuukertymät (m%aiv) tilalla asumisen suhteen. I ehto eteläisimmässä Suomessa (osaalue 1) ja Pohjanaalla (osa-alue 4). Vastaavasti Keski-Suomessa (osa-alue 3) rahoitus strategia oli suositumpi kuin muila osa-alueila. Metsätilanomistajat valitsivat muita useammin ei hakuita -strategian, mikä osaltaan pienensi tämän omistajarhmän keskimääräisiä hakuukertymiä (kuva 13). Maanviljelijät suosivat selvästi kestävyysstrategiaa. Perikunnat valitsivat sen sijaan rahoitusstrategian muita ryhmiä useammin. Omistajaryhmien valinnat heijastuivat myös keskimääräisiin hakkuukertymun. Maatalouden harjoittamisen aktiivisuutta osaltaan kuvaava tilan peltopinta-ala erotti vastaajat kahteen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän muodostivat tilakokonaisuudet, joissa oli vähän tai ei lainkaan peltoa (alle 10 ha). Nämä olivat päätyneet muita useammin ei hakkuita -vaihtoehtoon. Toisen ryhmän muodostivat yli 10 peltohehtaarin tilakokonaisuudet, jotka vastaavasti valitsivat muita useammin kestävyys- tai rahoitusstrategian ei hakkuita -strategian sijaan. Keskimääräiset Yks ityismetsänomistaj en puu ntu otantastrategiat 23

.. % 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 Maatalous Maa. ja Metsãtalous Virkistys Asuminen metsãtalous Maatalous Mil;i- f: Metsätalous Virkistys Asumincr melsii;:lous Ei hakkuita Rahoitus Säästö Kaikki pois Kestävyys Kuva 16. Metsänomistajien puuntuotantostrategiavalinnat ja keskimääräiset hakkuukertymät (m%a/v) tilan käytötarkoituksen suhteen, % 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 o Muut Yhtä tärkeitä Talous m3/ha/v 5 4 3 2 0 Muut Yhtä tärkeitä Talous Ei hakkuita Rahoitus Säästõ Kaikki pois Kestävys Kuva 17. Metsänomistajien puuntuotantostrategiavalinnat ja keskimääräiset hakkuukertmät (m3/ha/v) taloudellisten ja muiden tavoitteiden tärkeyden suhteen. hakuukertmät kasvoivat tasaisesti tilan peltopinta-alan lisääntyessä (kuva 14). Puuntuotantostrategiavalinnat erosivat merkitsevästi tilalla asumisen suhteen vain ei hakkuita -vaihtoehdossa. Tiloila, joila ei asuttu lainkaan, valittiin ei hakkuita -strategia asuttuja tiloja useammin (kuva 15). Selkeästi omaksi ryhmäkseen erottuivat virkistyksen ja pelkän asumisen tilansa pääasiallseksi käyttötarkoituk- seksi ilmoittaneet metsänomistajat. Näille tiloile oli valittu maa- ja metsätaloustiloja useammin ei hakkuita -strategia (kuva 16). Pääasiassa virkistykseen ja asumiseen käytettyjen tilojen keskimääräiset hakuukertymät olivat myös muita tiloja pienemmät. Keskimääräiset hakkuukertymät olivat suurimmat maa- ja metsätalouteen suuntautuneila tiloila. 24 Mauno Pesonen, Juha Malinen & Arto Kettunen

% 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 o En hakkaa Ei hakkuita Rahoitus Hakkaan tasaisesti Säästö Kaikki pois Hakkaan lain ylä rajalla m3/ha/v 5 4 3 2 o En hakkaa Hakkaan tasaisesti Kestävyys - Hakkaan lain ylärajalla Kuva 18. Metsänomistajien puuntuotantostrategiavalinnat ja keskimääräiset hakkuukertymät (m3/ha/v) tulevia hakkuita koskevien käsitystensä suhteen.,) I Taloudellset käyttötavoitteet johtivat kestävyys- ja rahoitusstrategioiden valintaan Metsäomaisuuden hyödyntämisen taloudellisten tavoitteiden arvostus kytkeytyi selvästi kestävyys- ja rahoitusstrategioiden valintoihin. Muiden tavoitteiden asettaminen taloudellisten tavoitteiden edelle johti vastaavasti ei hakkuita- ja säästö strategian suosimiseen (kuva 17). Puuntuotantostrategiavalintoj a tarkasteltiin tämän lisäksi kuuden metsänkäyttömuodon arvostusten suhteen (liitetauluko 2). Ei hakuita- ja säästöstrategioiden valintoihin liittyivät metsän virkistyskäytön, metsäluonnon ja maiseman suojelun sekä metsäomaisuuden itseisarvon asettaminen omistajalle tärkeiksi käyttömuodoiksi. Valinnat painottuivat vastaavasti kestävyys- ja rahoitusstrategioihin niillä, jotka arvostivat korkealle metsäomaisuutta säännöllisenä tulonlähteenä sekä taloudellsen turvan tuojana. Taulukko 4. Metsänomistajien käsitys omista puuntuotantomahdollisuuksistaan puuntuotantostrategiavalintojan suhteen (% metsäalasta). -I Ei hakkuita Säästö Kestävyys Rahoitus Kaikki pois Erittäin hyvät 2 12 59 22 5 Melko hyvät 3 11 68 15 3 Kohtaiaiset 5 17 59 16 3 Melko huonot 10 17 46 21 6 Erittäin huonot 16 14 57 4 10 I I Yks ityismetsänomi staj ien puuntuotantostrategiat 25

% 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 o Pinta-ala Myyntitulo m3/ha/v 5 4 3 2 o Pinta-ala Myyntitulo Ei hakkuita Rahoitus Säästö Kai kki pois Kestävyys mi Kuva 19. Metsänomistajien puuntuotantostrategiavalinnat ja keskimääräiset hakkuukertymät (m%a/v) tehdyn verovalinnan suhteen. Käyttömuotojen arvostusten perusteella muodostettujen ryhmien keskimääräiset hakkuukertymät noudattivat strategiavalintojen linjaa. Ennen puuntuotantostrategiavalintoja metsänomistajilta tiedusteltiin arviota omista puuntuotantomahdollisuuksistaan ja tulevista hakuista. puuntuotantostrategiavalintojen yhteydessä tarkasteltuina näiden tekijöiden voidaan katsoa kuvaavan vastaajien valintojen johdonmukaisuutta sekä toisaalta hakkuumahdollisuuksien tuntemusta. Puuntuotantomahdollisuuksien arioiden osalta ei hakuita -strategian valinneet metsänomistajat erosivat selvimmin muista. Ne, jotka pitivät tilansa puuntuotantomahdollisuuksia huonoina tai erittäin huonoina, olivat myös valinneet ei hakuita -strategian muita useammin. Strategiavalinnoista johdettujen keskimääräisten hakkuiden riippuvuus puu~tuotantomahdollisuuksien ariosta oli selkeä. Tämä osoittaa, että metsänomistajat tunsivat tilansa hakkuumahdollsuudet melko hyvin (tauluko 4). Vastaajat olivat myös varsin johdonmukaisia tulevia hakkuita koskevissa arvioissaan ennen strategialaskelmien esittämistäja niiden esittämisen jälkeen (kuva 18). Rahoitusstrategia suosiossa pintaalaverotukseen valinneila Metsänomistajien metsäverovalinnan ja puuntuotantostrategiavalinnan välillä oli selvä yhteys. Rahoitusstrategia oli muita useamin pinta-alaverotuksen valinneiden metsänomistajien suosiossa, kun taas myynti tuloverotuksen valinneet suosivat muita enemmän ei hakuita- ja säästöstrategiaa. Myyntituloverotuksen valinneiden potentiaaliset hakuumahdollisuudet olivat pintaalaverotuksen valinneita pienemmät (kuva 19). i' 26 Mauno Pesonen, Juha Malinen & Arto Kettunen

5 Potentiaaliset hakkuu mahdollisuudet i 5.1 Pu untuotantostrategioiden vertailu Etelä- Suomessa Kaikki pois -strategialla hakkuumahdollsuudet 140 milj. m3 Iv Etelä-Suomen yksityismetsien hakuumahdollisuuksia tarkasteltiin olettaen, että kaikki metsänomistajat noudattaisivat samaa puuntuotantostrategiaa. Puuntuotantostrategioiden välinen vertailu tehtiin viisivuotiskausittain sekä koko 20 vuoden tarkastelujaksolla. Tarkastelu antaa kuvan Etelä-Suomen puuntuotantomahdollisuuksista. Suurimmat hakkuumahdollisuudet saavutettaisiin Etelä-Suomessa kaikki pois -strategialla, jolla hakkuut olisivat 20 vuoden aikana 5, II m3/ha/v (taulukko 5). Hehtaarikohtaisista hakkuumahdollisuuksista johdettu keskimääräinen vuotuinen hakuukertymä olisi tällöin 45,7 milj. m3. Kaikki poisstrategialla toimittaessa hakuut painottuisivat voimakaasti ensimmäiselle viisivuotiskaudelle, jonka jälkeen hakuumahdollisuudet ~)Utoaisivat alhaiselle, alle 20 milj. m vuosittaiselle tasolle (kuva 20). Ensimmäisellä viisi- Taulukko 5, Hakkuumahdollisuudet (m%a ja milj. m3) vuosina 1994-2013, jos kaikki metsänomistajat noudattaisivat samaa puuntuotantostrategiaa. Ei hakkuita Säästö Kestävyys Rahoitus Kaikki pois m3/ha (Etelä-Suomi) TASO 0,00 2,51 4,96 4,66 5,11 VMI 0,00 2,51 5,02 4,36 4,36 Ei hakkuita Säästö Kestävyys Rahoitus Kaikki pois milj. m3 (Etelä-Suomi) TASO 0,00 22,40 44,36 41,68 45,70 VMI 0,00 22,47 44,88 38,93 38,97 Ei hakkuita Säästö Kestävyys Rahoitus Kaikki pois milj. m3 (Pohjois-Suomi) TASO VMI 0.00 4,21 8,41 7,37 9,13 Yks ityi smetsäno mistaj ien puuntu otantastrategiat 27

Milj. m'lv 160 140 120 100 80 60 40 20 VMI-alnelsto o 1 994.1 998 1999-2003 2004-2008 Ei hakata Rahoitus -0 Milj. m3/v 160 140 120 100 80 60 40 20 Säästö -0 Kestävyys -+ Kaikki pois -+ TASO-aineisto o 2009-2013 1994-1998 1 999-2003 2004-2008 2009-2013 Kuva 20. Hakkuukertymien kehitys puuntuotantostrategioittain Etelä-Suomessa. --- Milj.m' VMI-alnelsto Milj.m-' TASO-aineisto 2400 2400 2200 2200 2000 2000 1800 1800 1600 1600 1400 1400 1200 1200 1000 1000 800 800 600 600 400 400 200 200 0 0 1994 1999 2004 2009 2014 1994 1999 2004 2009 2014 Ei hakata -- Säästö -0 Kestävyys -+ Rahoitus -0 Kaikki pois -+ Kuva 21. Puuston tilavuuden kehitys puuntuotantostrategioittain Etelä-Suomessa. vuotiskaudella vuotuiset hakkuumahdollisuudet olisivat lähes 140 milj. m3 Iv eli yli kolminkertaiset kestäviin hakkuuiahdollisuuksiin verrattuna. Puuston tilavuus alenisi kaikki pois -strategian mukaa toimittaessa ensimmäisen viisivuotisjakson aikana noin puoleen nykyisestäja tilavuus ei ennättäisi kasvaa nykyiselle tasolle koko tarkastelujakson aikana (kuva 21). Myös puuston kasvu jäisi voimakaista hakkuista johtuvan puustopääoman pienenemisen vuoksi huomattavasti kestävyysstrategiaa alhaisemmalle tasolle (kuva 22). Kestävyysstrategialla lähes yhtä suuret hakkuumahdollsuudet Kestävyysstrategialla päästäisiin lähes yhtä suuriin hakuumahdollisuuksiin kuin kaikki pois -stratel,ialla, jolloin hakuut olisivat 4,96 mihaiv. Kestävyysstrategian mukaan toimittaessa vuotuiset hakkuut säilyisivät määritelmän mukaan tasaisina, puuston tilavuus lisääntyisi hiukan ja puuston kasvu säilyisi tasaisena koko tarkastelujakson ajan. I 28 Mauno Pesonen, Juha Malinen & Arto Kettunen

Milj."" 90 80 70 60 50 40 30 20 10 o 1994-1998 1999-200 VMI-alnelsto Ei hakata Ilahoitus -0 Milj, m' TASO-ainaista 2004-2008 90 80 70 60 50 40 30 20 10 o 2009-2013 19941998 1999-2003 200-2008 2009-2013 SMstö -0 Kestävyys.. Kaikki pois Kuva 22. Puuston kasvun kehitys puuntuotantostrategioittain Etelä-Suomessa. Milj.m' 60 JASOVMI 50 TASO VMI 40 30 20 10 o 1994-1998 t 999-2003 2004-2008 2009-2013 Kuva 23. Hakkuukertmien kehitys kausittain ja potentiaaliset hakkuumahdollisuudet (milj. m3/v) valituilla puuntuotantostrategioilla TASO- ja VMI-ajneistossa. Milj.m' 1800 TASO 1600 TASO TASO TASO TASO VMI VMI VMI VMI VMI 1400 1200 1000 800 600 400 200 = Pohjois-Suomi _ Etelä-Suomi - TASOkeskim. - - VMI keskim_ o 1994 1999 2004 2009 2014 Kuva 24. Puuston tilavuuden kehitys kausittain ja keskimäärin koko tarkastelujaksolla valituilla puuntuotantostrategioilla TASO- ja VMI-aineistossa. -- -- Yksityismetsanomistaj ien pu untuotantostrateg iat 29 1-

Raoitusstrategialla keskimääräiset vuotuiset hakuut jäisivät noin 0,5 m3/ha/v alhaisemmalle tasolle verrattua kaikki pois -strategiaan. Rahoitusstrategian mukaa toimittessa hakuut ajoittisivat kahdelle ensimmäiselle viisivuotiskaudelle, jolloin ne olisivat lähes kaksinkertaiset kestäviin hakuumahdollsuuksiin verratta. Hakkuiden ajoitusen painottessa ensimmäisen kymmenen vuoden ajalle puuston tilavuuden ja kasvu kehitys noudattaisivat samaa trendiä kuin kaikki pois -strategialla toimittaessa. Säästöstrategialla vuotuiset hakuut ja hakuwnahdollsuudet olisivat määritelmänsä mukaan puolet kestävyysstrategian hakuista. Keskimääräiset vuotuiset hakuukertmät ja niistä johdetut hakuumadollsuudet vaihtelisivat osaalueittain puuston keskitilavuuden osaalueittaisen vaihtelun mukaan (tauluko 6)..Puustoisimmalla osa-alueella 2 (metsälautakunat 6-9) keskimäääiset vuotuiset hakuukertymät olisivat kestävyys strategiaa noudatettaessa yli kaksi kertaa suuremmat kuin vähäpuustoisimmalla osa-alueella neljä (metsälautakunat 13-15). Strategioiden välinen järjestys keskimäääisten vuotuisten hakiden suhteen oli sama eri osa-alueilla lukuunottamatta osaaluetta neljä, jossa suurmmat keskimääräiset vuotuiset hakuut saavutettaisiin rahoitusstrategialla kaikki pois -strategian sijaa. 5.2 Potentiaaliset hakkuumahdollisuudet koko Suomessa Potentiaaliset hakkuumahdollisuudet 47 milj. m31v Vuosina 1994-2013 metsänomistaj ien puuntuotantostrategiavalinnois~a laskettu aineiston vuotuinen hehtaarikohtanen potentiaalinen hakuwnahdollisuus on 4,35 m3/ha (taulukko 7). Keskimäääisten hakuumahdollsuuksien laskennassa aineiston tilakokoryhmittäistä pinta-alajakawnaa korjattiin maatilarekisteristä saadulla pintaalajakawnalla. Keskimäääisiä vuotuisia hakuwnahdollisuuksia hyödynnettiin johdettaessa metsälautakunnittaiset, osa- alueittaiset ja koko Suomea koskevat potentiaaliset hakuwnahdollsuudet. Koko Suomen potentiaaiset hakkuwnahdollisuudet ovat. ~ehtrjen. laskelmien mukaan 46,5 milj. m Iv, Josta Etelä-Suomen osuus on 38,9 milj. m3 Iv (kuva 23). VMI-aineistolla laskett tu~ los oli lähes sama. Suunittelukáuden hakuwnahdollsuudet ovat keskimääräistä suuremmat kahdella ensimmäisellä viisivuotisjaksolla ja sitä pienemmät kahdella jälkimmäisellä jaksolla. Tämäjohtui rahoitus- ja kaikki pois -strategian valinneiden metsänomistajien hakuumahdollisuuksien painottmisesta suunittelukauden alkuun. Yksityismetsien puuston tilavuus kasvaa metsänomistajien valitsemien strategioiden mukaa toimittaessa ny- 30 Mauno Pesonen, Juha Malinen & Aro Kettunen