,3 Bryssel6/9/2000.RPLVVLRQ UDMX SDNHWWL SDQHH YDXKWLD (8Q W\ PDUNNLQRLWWHQXXGLVWDPLVHHQ 7\ OOLV\\GHVWl MD VRVLDDOLSROLWLLNDVWD YDVWDDYDQ NRPLVVDDUL $QQD 'LDPDQWRSRXORXQ HKGRWXNVHVWD NRPLVVLR K\YlNV\L WlQllQ PHUNLWWlYlQ XXGHQ W\ OOLV\\VSDNHWLQ 6LOOl S\ULWllQ DQWDPDDQ XXWWD SXKWLD SRVLWLLYLVHQ NDVYXQ K\ G\QWlPLVHHQ MD VDDPDDQ (XURRSSD W LKLQ 3DNHWWL RQ HQVLPPlLQHQ VLWWHQ /LVVDERQLQ \OLPllUlLVHQ W\ OOLV\\VKXLSSXNRNRXNVHQ MD VH VLVlOWll XXGHW W\ OOLV\\GHQ VXXQWDYLLYDW NDLNNLHQ (8PDLGHQ KDOOLWXNVLOOH VHNl\NVLWWlLVLOOHMlVHQYDOWLRLOOHVXXQQDWWXMDVXRVLWXNVLD Kaikille eurooppalaisille poliittisille päättäjille suuntaamassaan vetoomuksessa komissaari Diamantopoulou sanoi, ettei EU:n työmarkkinoiden uudistamisessa ole varaa itsetyytyväisyyteen. Nyt on mahdollisuus luoda koko EU:hun uusia ja parempia työpaikkoja, kun talous kasvaa ja inflaatio on pieni. Kasvumahdollisuutta ei saa tuhlata. Viime vuosina on päästy pitkälle, mutta nyt Eurooppa on sysättävä töihin. Jos tämä työllisyyspaketti pannaan täytäntöön, kukaan ei voi väittää, että Euroopan työmarkkinat hidastaisivat kasvua. Kaikkien EU-maiden työllisyyspolitiikkaa ja -tilannetta perin pohjin analysoituaan komissio päätyi toteamaan, että vaikka rakenneuudistuksilla on onnistuttu merkittävästi lisäämään Euroopan työmarkkinoitten dynamiikkaa ja sopeutumiskykyä, hallitukset voivat ja niiden täytyy mennä pitemmälle. Pitkäaikaistyöttömyys on laskussa, mutta siitä kärsii edelleen lähes puolet EU:n työttömistä. Sukupuolierot työllisyydessä, työttömyydessä ja palkkauksessa eivät ota ratketakseen, ja sama koskee merkittäviä alueellisia eroja. Edelleen vain suhteellisen harvat osallistuvat elinikäiseen oppimiseen, eikä työvoiman ikääntymiseen paneuduta riittävin toimin. Samaan aikaan alkaa joillakin aloilla olla pulaa työvoimasta ja ammattitaidoista. Diamantopouloun mukaan ei ole mitään syytä, miksi korkeaa työttömyyttä olisi edelleen pidettävä tavanomaisena tilanteena missään Euroopan maassa. Tarvitaan enemmän ja parempia työpaikkoja Euroopan kaikkien kansalaisten saataville. Uudet tavoitteet ovat kunnianhimoisia: lukutaidottomuus on poistettava, mahdollisuudet elinikäiseen oppimiseen on annettava kaikille, köyhyysloukusta on päästävä eroon. Eurooppaan ei saa syntyä työssäkäyvien köyhien luokkaa. Päämääränä on tarjota laadukkaita työpaikkoja laadukkaalle työvoimalle.
6XRVLWXVWHQSllDODW $NWLLYLVLQ MD HKNlLVHYLQ WRLPLQ QXRULVR MD SLWNlDLNDLVW\ WW P\\WWl YDVWDDQ Jäsenvaltiot ovat edistyneet epätasaisesti pyrkiessään tavoitteeseen, jonka mukaan jokaiselle nuorelle työttömälle tarjotaan uusi mahdollisuus ennen kuuden kuukauden työttömyyttä ja jokaiselle aikuiselle vastaavasti ennen vuoden työttömyyttä. Parhaiten ovat itse asiassa edistyneet ne maat, jotka olivat alun perinkin muita edellä eli Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta, Itävalta, Suomi ja Luxemburg. Useimmat muut jäsenvaltiot ovat nekin edistyneet jonkin verran, Belgia kuitenkin varsin epätasaisesti. Erityistä huolta aiheuttaa, pystyvätkö Kreikka ja Italia saavuttamaan yhteiset tavoitteet määräaikaan eli vuoteen 2002 mennessä. Komissio esittää tätä osaaluetta koskevia suosituksia seitsemälle jäsenvaltiolle (Belgialle, Saksalle, Kreikalle, Espanjalle, Ranskalle, Italialle ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle). 9HURWXV MD HWXXVXXGLVWXNVHW Vain harvat jäsenvaltiot ovat tehneet kattavia tarkistuksia ja uudistuksia verotus- ja etuusjärjestelmiinsä poikkeuksia ovat Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Alankomaat. Tämä on sen vuoksi edelleen jäsenvaltioiden toiminnan ensisijaisia tavoitteita. Tällä osa-alueella suosituksia annetaan viidelle jäsenvaltiolle (Belgialle, Espanjalle Kreikalle Ruotsille ja Suomelle). 7\ Q YHURWXV Työn verotuksen keventäminen on ollut hidasta ja epätasaista eri jäsenvaltioissa. Vuonna 1998 todellinen työn veroaste oli EU:ssa keskimäärin 39 prosenttia eli edelleen 15 prosenttiyksikköä USA:n astetta korkeampi. Työn verotuksen keventämistä suositellaan seitsemälle jäsenvaltiolle (Belgialle, Tanskalle, Saksalle, Ranskalle, Itävallalle, Suomelle ja Ruotsille). 7DLGRW MD HOLQLNlLQHQ RSSLPLQHQ Kun tavoitteena on kilpailukykyinen tiedolle perustuva yhteiskunta, on panostettava paljon nykyistä voimakkaammin taitoihin ja elinikäiseen oppimiseen ja sitä kautta edistettävä työllistettävyyttä ja sopeutuvuutta uudessa taloudessa. Koulutuksen ja elinikäisen oppimisen suhteen on edistytty, mutta jotkin maat ovat silti muita jäljessä ja tehtävää on vielä paljon. Useimpien jäsenvaltioiden on vielä kehitettävä kattava elinikäisen oppimisen strategia. Taitoihin ja elinikäiseen oppimiseen liittyviä suosituksia annetaan kymmenelle maalle (Belgialle, Saksalle, Kreikalle, Espanjalle, Ranskalle, Irlannille, Italialle, Luxemburgille, Portugalille ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle).,lnnllw W\ QWHNLMlW MD DNWLLYLQHQ LNllQW\PLQHQ Yksi tärkeä jäsenvaltioiden työllisyys- ja työttömyysasteiden eroihin vaikuttava tekijä ovat erot iäkkäitten työntekijöiden työssäkäynnissä. Siihen vaikuttavia tekijöitä ovat verotus- ja etuusjärjestelmät samoin kuin ammattitaito ja koulutus sekä ikäsyrjinnän vastustaminen. Jäsenvaltiot pyrkivät vaikuttamaan asiaan laatimalla ennakoivia toimintastrategioita; laajimpia uudistuksia on toteutettu tai suunniteltu Tanskassa, Saksassa, Alankomaissa, Itävallassa ja Suomessa. Iäkkäisiin työntekijöihin liittyviä suosituksia annetaan viidelle maalle (Tanskalle, Saksalle, Ranskalle, Italialle ja Itävallalle). 2
6XNXSXROWHQ WDVDDUYR MD \KWlOlLVHW PDKGROOLVXXGHW Erot miesten ja naisten työllisyydessä ovat yksi keskeinen tekijä, joka selittää työllisyysaste-eroja eri maiden ja toisaalta EU:n ja USA:n välillä. Sukupuolten työllisyysaste-ero on yli 20 prosenttiyksikköä Espanjassa, Kreikassa, Italiassa ja Irlannissa. Palkkaerotkin ovat edelleen huolestuttavia: EU:ssa naiset ansaitsevat keskimäärin 83 prosenttia miesten tuntipalkoista. Suurimmat erot ovat Saksassa, Irlannissa, Itävallassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vaikka jäsenvaltioissa onkin ryhdytty erilaisiin toimiin, tehtävää on vielä paljon. Pettymykseen antavat aihetta vähäiset toimet Espanjassa ja Kreikassa, joissa sukupuolierot ovat suurimmat ja työllisyysaste matalin. Tasa-arvoon ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin liittyviä suosituksia annetaan yhdelletoista maalle (Tanskalle, Saksalle, Espanjalle, Irlannille, Italialle, Luxemburgille, Itävallalle, Portugalille, Suomelle, Ruotsille ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle). 7RLPHW SDOYHOXDODQ K\YlNVL Palveluala on työpaikkojen nettolisääjänä avainala EU:ssa. Sen vuoksi on edistettävä yrittäjyyttä, uudistettava veroetuusjärjestelmiä, kevennettävä työn verotusta ja helpotettava yritysten hallinnollista taakkaa. Palveluala on USA:ssa edelleen paljon suurempi työllistäjä kuin EU:ssa: Yhdysvalloissa alan osuus kokonaistyöllisyydestä on 73,8 prosenttia, EU:ssa taas 66,1 prosenttia. Palvelualan edistämiseen kehottavia suosituksia annetaan kahdelle maalle (Kreikalle ja Portugalille). 7\ PDUNNLQDRVDSXROHW MD W\ Q RUJDQLVRLQQLQ XXGLVWDPLQHQ Ammattitaitoinen työvoima ja modernit, sopeutumiskykyiset yritykset ovat keskeinen elementti työllisyysstrategiassa. Suuntaviivojen sopeutumiskyky-pilarin kunnollista arviointia vaikeuttaa, ettei työmarkkinaosapuolilta saatu kunnollisia raportteja. Laajamittaisista työn organisoinnin uudistamistoimista on näyttöä vain suhteellisen vähän, ja helpommin mukautettavia työsopimuksia on käsitelty vain yksittäisesti. Suosituksia annetaan kuudelle maalle (Kreikalle, Espanjalle, Luxemburgille, Alankomaille, Portugalille ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle). 8XGHWYXRGHQW\ OOLV\\VVXXQWDYLLYDW Uusissa työllisyyden suuntaviivoissa tehdään joitakin merkittäviä muutoksia ja lisäyksiä vuoden 2000 suuntaviivoihin. Niiden taustalla ovat toimintastrategioiden kehitys, jatkuva rakennemuutosten tarve Euroopan työmarkkinoilla, Lissabonin huippukokouksessa asetettu uusi strateginen tavoite osallisuutta edistävä ja kilpailukykyinen tiedolle perustuva yhteiskunta sekä Lissabonissa tehty päätös edistymisen tarkastelusta vuonna 2002. Vuoden 2001 suuntaviivoissa kehotetaan kaikkia jäsenvaltioita asettamaan tavoitteet, joilla saavutetaan Lissabon työllisyysastetavoitteet 70 prosenttia vuoteen 2010 mennessä, naisten työllisyysasteeksi yli 60 prosenttia. Jäsenvaltioita kehotetaan sitoutumaan täsmällisemmin luomaan sellaisia elinikäisen oppimisen strategioita, joissa sanotaan, kuka toimii ja millä tasolla. Työmarkkinaosapuolilta penätään aktiivisempaa otetta työllisyysstrategian avainosien toteuttamiseen. On asetettava erilaisia täsmällisiä tavoitteita. 3
Muita uusia elementtejä suuntaviivoissa ovat mm. seuraavat: - Pyritään ratkaisemaan pula työvoimasta, pullonkaulat ja taitopula. - Poistetaan köyhyysloukku ja vältetään työssäkäyvien köyhien luokan syntyminen ja syrjäytyminen. - Poistetaan lukutaidottomuus. - Asetetaan tavoitteita koulutuspolitiikalle. - Luodaan kattavat strategiat aktiivista ikääntymistä ja iäkkäitä työntekijöitä varten. - Lisätään investointeja henkilöstöön. - Rakennetaan tiedolle perustuva yhteiskunta investoimalla koulutukseen. - Kartoitetaan syrjintä sukupuolen, rodun tai etnisen alkuperän, uskonnon, vammaisuuden, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella ja taistellaan sitä vastaan. - Kehitetään yhtäläisiä mahdollisuuksia kuulemalla laajemmin tasa-arvon parissa toimivia tahoja. - Harkitaan tavoitteitten asettamista lastenhoidon järjestämiselle. EY:n perustamissopimuksen 128 artiklan 2 kohdassa määrätään, että neuvosto antaa vuosittain jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkaa koskevat suuntaviivat osana yhteensovitettua työllisyysstrategiaa. Jäsenvaltiot raportoivat komissiolle vuosittain (kansallisten toimintasuunnitelmien kautta) työmarkkinoittensa toiminnasta. Komissio tarkastelee (komission ja neuvoston) yhteisen työllisyysraportin luonnoksessa, miten pitkälle jäsenvaltiot ovat edellisen vuoden suuntaviivojen toteuttamisessa päässeet. Komissio voi esittää neuvostolle suositusluonnoksia. Tänään hyväksytyt suositukset ovat laatuaan vasta toiset jäsenvaltioille esitettävät suositukset. Yhteinen työllisyysraportti toimitetaan Nizzassa joulukuussa 2000 kokoontuvalle Eurooppaneuvostolle, ja se toimii ensi vuoden suuntaviivojen perustana. Euroopan työllisyysstrategiaa tuetaan rahallisesti Euroopan sosiaalirahastosta, joka keskittyy työllisyysongelmien ratkaisemiseen kussakin jäsenvaltiossa vuosina 2000 2006. 7DXVWDWLHWRMD - Suotuisat kasvunäkymät: BKT:n odotettu kasvu EU:ssa 3,4 % vuonna 2000 ja 3,1 % vuonna 2001. Työllisyyden pitäisi voida parantua huomattavasti. - Työttömyysaste EU:ssa oli 9,2 % vuonna 1999 ja 8,4 % kesäkuussa 2000. Vuonna 2001 sen odotetaan laskevan alle 8 prosentin, mutta työttömyys jakautuu erittäin epätasaisesti alueittain ja sosiaaliryhmittäin. - Kesäkuussa 2000 EU:ssa oli 14,4 miljoonaa työtöntä. Vuonna 1999 miesten työttömyysaste oli 7,9 %, naisten 10,8 % ja nuorten 8,5 %. - Vuonna 1999 pitkäaikaistyöttömyys (yli 12 kuukautta) laski 4,2 prosenttiin oltuaan 4,9 prosenttia vuonna 1998. Pitkäaikaistyöttömyyden osuus kokonaistyöttömyydestä on 45 prosenttia. - Työttömyys on pienintä Itävallassa, Tanskassa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Irlannissa ja Portugalissa, suurinta taas Espanjassa, Kreikassa, Ranskassa, Italiassa ja Suomessa. - Vuonna 1999 EU:n kokonaistyöllisyysaste nousi 62,2 prosenttiin oltuaan 61,3 prosenttia vuonna 1998. Se on edelleen reilusti alle USA:n ja Japanin lukujen (noin 75 %). - 70 prosenttia uusista työpaikoista meni naisille. Vuonna 1999 naisten työllisyysaste oli 53 % ja miesten 71,5 %. Sukupuoliero oli 18,5 prosenttiyksikköä (1990-luvun alussa 27). 4
- Valtaosa uusista työpaikoista syntyi palvelualalle, mutta niitä tuli lisää myös teollisuuteen. - Korkeaa taitotasoa vaativien työpaikkojen määrä johtamis- ja asiantuntijatehtävissä ja teknisellä alalla on kasvanut vuodesta 1994 kaksi kertaa niin nopeasti kuin työpaikkojen määrä keskimäärin. Manuaaliset työtehtävät niin ammattitaitoa vaativat kuin sitä vaatimattomatkin ovat vähentyneet. - Työllisyys kasvoi vuonna 1999 eniten Irlannissa, Luxemburgissa, Suomessa, Espanjassa ja Alankomaissa. - Työllisyysaste on korkein Tanskassa (76,5 %). Ruotsissa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa päästään yli 70 prosenttiin. Pienimmät työllisyysasteet, alle 55 prosenttia, löytyvät Espanjasta, Italiasta ja Kreikasta. - Naisten työssäkäynti on yleisintä Tanskassa, Ruotsissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Suomessa ja Alankomaissa. Vähiten yleistä se on Espanjassa, Italiassa, Kreikassa, Belgiassa ja Luxemburgissa. 5