Dipl.ins. Markku Varis, Dipl.ins. Pekka Vuorinen PAIKALLAVALULAATASTOSTA KANNATETUT ULOKEPARVEKKEET Teräsbetonisesta välipohjasta ulokkeena konstruoitu parvekelaatta on maailmalla yleisesti käytetty parveketyyppi. Mm. 70 -luvun massiivisten parveketornien arkkitehtoninen ilme ja ulokelaatan vaikea kiinnitettävyys elementtirakenteiseen välipohjaan johtivat erilaisten kevennettyjen, julkisivuun osittain upotettujen ja esimerkiksi rakennusrungosta vetotangoilla kannatettujen parvekeratkaisujen kehittämiseen. Paikallarakennettujen julkisivujen ja paikallavaletun välipohjan yleistyminen on herättänyt kiinnostuksen ja tarjonnut mahdollisuuden ulokeparvekkeen uuteen tulemiseen. ULOKEPARVEKEJÄRJESTELMÄ JA ARKKITEHTUURI Parvekejärjestelmät voidaan ryhmitellä parvekkeiden sijoittelun ja rakennemallin mukaan. Sijoittelun perusteella rakennuksen runkoon nähden parvekkeet jaetaan rungon ulkopuolisiin ja runkoon upotettuihin parvekkeisiin. Parvekkeiden keskinäisen sijoittelun perusteella voidaan erottaa erillisparvekkeet, kaksoisparvekkeet ja kytketyt parvekkeet. Rakennemalleja ovat itsekantavat ja ripustetut eli rakennuksen rungosta kannatetut parvekkeet sekä malli, jossa parveke on osittain itsekantava ja osittain rungosta tuettu. Yksi tapa "ripustaa" parveke rungosta on kannattaa se ulokkeellisesti paikallavalulaatastosta. Ulokeparveke on puhtaimmillaan täysin ulokkeellisena paikallavalulaatastosta tuettu erillistai kytkettyparveke (kuva 1). Se on hyvä vaihtoehto parvekeratkaisuksi, kun julkisivun arkkitehtuurissa pääpaino on julkisivumateriaalin esilletuomisessa. Ulokeparvekkeelle on ominaista rakenteen sirous, ilmavuus ja taustalla olevan julkisivuosuuden peittämättömyys. Nämä edut korostuvat etenkin silloin, kun parvekelaattaa ei voida vetää rungon sisään tai kun parvekelinja on lähellä rakennuksen kulmaa tai jopa kulmassa. Ulokeparvekejärjestelmien muita etuja itsekantaviin järjestelmiin verrattuna ovat ei pystyrakenteita parvekkeiden vapaampi sijoittelu julkisivuilla ei erisuuruisista lämpöliikkeistä aiheutuvia pakkovoimia. Ulokeparveke on luonteeltaan avoin parveketyyppi. Muodissa olevien parvekelasituksien käytölle se saattaa asettaa tiettyjä rajoituksia lähinnä kuormituksista johtuen. Koska ulokeparveke mitoitetaan ulokkeena, sen koolle (lähinnä syvyydelle) tulee rajoituksia taipuman johdosta. Joko arkkitehtoonisista tai taipumarajoitusteknisistä syistä on myös mahdollista tehdä parveke, joka on tuettu ulokkeellisesti paikallavalulaatastosta ja sen lisäksi kannatettu etureunastaan vetotangoilla rakennusrungosta. TOIMINNALLINEN SUUNNITTELU - PARVEKKEEN KOKO, MUOTOILU JA SIJOITTELU Parvekkeen toimivuuden kannalta asuinhuoneistoon kuuluvan parvekkeen pinta-alan tulisi olla vähintään 5 m2 ja syvyyden 1,8 m. Ulokeparvekkeen syvyyden mittasuositukset ovat 3M (1M = 100 mm) kerrannaisina: 15M, 18M, 21M, 24M, (27M ja 30M). Parvekkeen maksimipituus vedenpoistouran ollessa yhteen suuntaan kaatavana on 43M. Parveke voi olla pidempikin, jos vedenpoisto on kahteen suuntaan kaatava.
Helsingin rakennuslautakunnan päätöksen mukaan asuinhuoneistosta parvekkeelle, terassille tai muuhun vastaavan tilaan johtavan oven kynnys saa olla enintään 25 mm:n korkuinen tai parkettivaran kanssa 40 mm. Työmaan kannalta matala kynnys tulee ottaa tarkasti huomioon parvekelaattaa asennettaessa suhteessa tulevan laatan yläpintaan, koska poikkeuksia em. kynnysmääräyksissä ei sallita. Parvekelaatan tarkempi sijoitus pystysuunnassa tulee määrittää lattian liittymistason suhteen. Kun parvekelaatan tulee olla vähintään 100 mm kynnystä alempana, parvekelaatan yläpinta on vastaavasti 60...75 mm huoneiston lattiapintaa eli lattian liittymistasoa alempana Parvekkeen lattia tulee voida ritilä- tai muulla rakenteella korottaa huoneiston lattiatasoon. Kaide tulee suunnitella ja rakentaa siten, että sen korkeus on määräysten mukainen myös korotuksen jälkeen. PARVEKKEEN VEDENPOISTO Suomessa on yleistynyt käytäntö, että parvekkeilla tulisi käyttää ensisijaisesti sisäpuolista vedenpoistojärjestelmää, missä vesi johdetaan laattaan upotettujen kaivojen kautta vedenpoistoputkiin. Ulkopuolista vedenpoistoa, missä parvekkeelle joutunut vesi poistetaan ulosheittäjillä erikseen jokaiselta parvekelaatalta käytetään silloin, kun se on toiminnallisesti mahdollista. Vedenpoiston suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin: laatan yläpinnassa on riittävä kallistus vedenpoistourien suuntaan vesiurat ovat oikean kokoisia ja niissä on riittävä kallistus kohti ulosheittäjää tai vedenpoistoputkea. Sisäpuolisessa vedenpoistossa tarkistetaan: vedenpoistoputkien riittävä koko vesimäärän mukaan (Dmin = 70 mm), oikea sijoitus ja asennus putken läpivientikappaleiden asennus elementtitehtaalla, mitat ja toleranssit sihtien toimivuus Veden varapoistumismahdollisuus kattolaatoissa Ulkopuolisessa vedenpoistossa ulosheittäjiä on oltava aina vähintään kaksi/ parveke tukkeutumisvaaran takia. Sisäpuolisessa poistossa parvekkeella on oltava vähintään yksi kaivo ja tukkeutumisen varalta yksi ulosheittäjä vedenpoistouran toisessa päässä. Vedenpoistojärjestelmästä riippumatta laatan yläpinta muotoillaan siten, että vettä ei missään olosuhteissa pääse kertymään parvekkeelle. Laatan yläpinnan kallistus vedenpoistouran suuntaan on 1:80. Vedenpoistouran kallistus on 1:100. Jos vedenpoistoura sijoitetaan parvekelaatan sisäreunalle, on aina käytettävä sisäistä vedenpoistoa. Vedenpoistojärjestelmä voidaan valita vapaasti, kun ura sijoitetaan laatan ulkoreunalle. PARVEKKEEN VARUSTELU Rakenteiden suunnittelussa tulee ottaa huomioon parvekkeiden lasitettavuus. Lasit kannattaa sijoittaa yleensä parvekelaatan etureunan sisäpuolelle, jolloin laatta katkaisee sadeveden kulun kerroksittain. Lasituksen alaohjurit tai lasituslista kiinnitetään kaiteen yläprofiiliin ja yläohjuriin tai lasituslistat kaiteen alaprofiiliin tai parvekelaatan reunaan. Lisäksi on varauduttava mahdollisesti jälkeenpäin asennettaviin ritilätasoihin. PARVEKEKAITEET Parvekkeen kaiteen vähimmäiskorkeus on 1000 mm. Korkeus mitataan parvekelaatan ylimmältä kohdalta, jossa kaiteen lähellä voi seisoa. Kaiteen suunnittelussa on otettava
huomioon myös mahdollisten jälkeenpäin asennettavien ritilätasojen korkeus. Suojaavan umpiosan korkeus tulee olla vähintään 700 mm. Suojaava osa saa sisältää ainoastaan pystysuoria aukkoja, joiden vaakasuuntainen läpäisyväli on korkeintaan 110 mm. Kiipeilyn mahdollistavia tasoja tai osia ei sallita. Suojaavan osan ja parvekelaatan reunan välinen kohtisuora etäisyys saa olla korkeintaan 30 mm ja alareunan korkeus laatan yläpinnasta enintään 60 mm. Kaiteen yläreunan ja sen suojaavan osan pystysuora väli saa olla korkeintaan 300 mm kuitenkin siten, että yli 200 mm avoimelle välille edellytetään vaakasuoraa suojarakennetta. Kaiteiden runko mitoitetaan kuormitusohjeiden mukaiselle vaakakuormille. Kaiteen levyrakenteilta vaaditaan lisäksi 30 kn:n vaakasuuntainen pistekuormakestävyys. Ulokkeellisissa parvekeratkaisuissa kannattaa suosia kevytrakenteisia kaiteita, johtuen kaiteen sijainnista ulokkeen mitoituksen kannalta. RAKENNUSTEKNINEN SUUNNITTELU - KUORMITUKSET JA RAKENNEMALLI Parvekkeiden hyötykuormien vähimmäisarvot on annettu Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa B1, Rakenteiden varmuus ja kuormitukset. asuinhuoneistoon kuuluvilla parvekkeilla vaikuttaa tasainen oleskelukuorma 1,5 kn/m 2 ja lisäksi viivakuorma 2,0 kn/m kaiteen vieressä. Ylimmän parvekkeen katolla vaikuttaa lumikuorma, jonka suuruus määrätään kuormitusohjeiden mukaan ottamalla huomioon mm. lumen mahdollinen kinostuminen ja liukuminen ylemmältä katolta. Vaakasuorat kuormat vaikuttavat kaiteisiin ja niitä vastaaviin rakenteisiin kuten seiniin. Oleskelukuorman yhteydessä kaiteeseen yläjohteen kohdalle kohdistuu vaakasuora viivakuorma 0,4 kn/m. Edellä mainittujen kuormien lisäksi otetaan huomioon rakenteiden omapaino, tuulikuormat ja rakenteiden vinous. Pysyvät kuormat rakenteiden painosta lasketaan tapauskohtaisesti. Koska ulokeparvekkeissa ei ole kantavia pystyrakenteita, ei suunnittelussa tarvitse tehdä onnettomuustilannetarkastelua törmäyskuormille. PALOTILANNE
Palotilanteen hyötykuormat poikkeavat normaalitilanteen ominaiskuormista. Parvekkeella vaikuttava tasainen oleskelukuorma on 0,75 kn/m 2. Lumikuormaan saadaan tehdä 50%:n ja tuulikuormaan 70%:n vähennys. Lisäksi lumi- ja tuulikuormaa ei oleteta esiintyvän samanaikaisesti. PAKKOVOIMAT Parvekkeen rakennemallin valinnassa on otettava huomioon lämpötila- ja kosteuseroista sekä betonirakenteiden kuivumiskutistumisesta aiheutuvat liikkeet ja rakenteiden epätasaiset painumat. Ulokeparvekkeissa ko tarkastelut rajoittuvat parvekelaatan pituussuuntaiseen tarkasteluun pitkissä parvekkeissa. RAKENNEMALLI Tässä tarkastelussa rakennejärjestelmäksi on valittu malli, jossa parvekelaatta on elementtirakenteinen ja rakennuksen kerrostasot ovat paikallavalulaatastoja. Ulokeparveke tulee aina suunnitella paikallavalulaataston suunnittelun yhteydessä siten, että parvekkeet mallinnetaan laataston rakennemallin yhteyteen. Parvekelaatta kannatetaan paikallavalulaatastosta 2-3 (riippuen parvekkeen pituudesta) "ulokepalkki"-kaistalla. Parvekelaatta voidaan mitoittaa yhteensuuntaan kantavana laattana näiden ulokepalkkien väliin. RAUDOITUS Parveke-elementtien raudoituksessa käytetään standardien SFS-EN mukaisia tai vastaavia betoniteräslaatuja. Teräslaadun valinnassa tulee ottaa huomioon mm. teräksen lujuus, tartunta betoniin, hitsattavuus, sitkeys ja taivutettavuus sekä erikoislaatuja koskevat erityisohjeet. Ruostumattoman teräslaadun ja kuumasinkittyjen raudoitteiden käyttöön liittyy toistaiseksi seuraavia rajoituksia: ruostumattomien raudoitteiden käyttö edellyttää Betoninormikortin n:o 19 laskentamenetelmän käyttöä ruostumattoman raudoitteen tulee astata tartunta- ja ankkurointiominaisuuksiltaan seostamatonta harjaterästä kuumasinkityn harjateräksen A500 HW käyttö rakenteellisena raudoituksena edellyttää lisäselvityksen mm. sinkityksen laadusta, terästen katkaisuista, taivutuksista ja passivoinnista kuumasinkityn teräsverkon B500 K käyttö rakenteellisena raudoituksena edellyttää lisäselvityksen mm. kuumasinkityksen vaikutuksesta terästen lujuuteen. Elementtien raudoitus suunnitellaan tapauskohtaisesti ja esitetään yksiselitteisesti elementtien tuotantopiirustuksissa. Raudoituksissa pyritään työtä säästäviin, helposti käsiteltäviin ratkaisuihin. Raudoituksen tuenta muotissa suunnitellaan ja toteutetaan siten, että asetetut suojabetonipaksuudet ja pinnan laatuvaatimukset saavutetaan. Välikkeissä ei saa käyttää ruostuvaa terästä. Tuotannon kannalta raudoituksen suunnittelussa tulee ottaa huomioon seuraavaa: pyritään käyttämään standardiraudoitteita (vakioverkot) käytetään mahdollisimman vähän eri raudoitetyyppejä tarkistetaan terästen sopiminen rakenteeseen siten, että vaadittu betonipeitteen paksuus saavutetaan suunnitellaan ulokepalkkien tartuntaraudoitus yhteensopivaksi paikallavalulaataston raudoituksen kanssa (toteutettavuus)
Tartuntaraudoitus elementtilaatasta paikallavalulaatastoon tulee suunnitella detaljitasolla yhdessä laataston raudoitussuunnittelun kanssa siten, että laataston raudoitus on helposti tehtävissä teollisin raudoitusmenetelmin. Tartuntojen asennuksen aikaisessa suojauksessa tulee ottaa huomioon työturvallisuusnäkökohdat. Tarvittaessa voidaan tartuntoina käyttää ns. LENTON-jatkosmuhveja, joihin tartuntateräkset kierretään työmaalla laataston raudoituksen yhteydessä. KÄYTTÖRAJATILA - TAIPUMAT Kuten murtorajatilatarkastelut, tulee parvekelaattojen käyttörajatarkastelut tehdä mallinnettuna yhteisesti paikallavalulaataston kanssa. Koska liittyvän paikallavalulaataston reunakenttien jännevälit ovat usein huomattavastikin suuremmat kuin parvekkeen ulokepituus niin tietyissä tilanteissa (esim. parveke kantavalla ulkoseinälinjalla) lopputilanteenkin taipuma parvekelaatan ulkoreunassa on negatiivinen. Vastaavasti kun parveke sijaitsee ei-kantavalla ulkoseinälinjalla laattajänteen puolessa välissä, aiheuttaa parveke laatastolle lisätaipumaa. Taipumarajatilatarkastelussa tulee ottaa huomioon mahdollisten parvekelasitusten vaatimukset taipumaeroille ja vedenpoiston suunnitellut kallistukset. HALKEILURAJATILA Mikäli parvekelaatta toteutetaan ilman erillistä vedeneristystä tulee se suunnitella vedenpitävänä rakenteena Betoninormien kohtien 2.3.3.3 ja 4.1.1.2 mukaisesti ympäristöluokkaan Y1. Tämä tarkoittaa sitä, että halkeamaleveys tulee pitkäaikaiskuormilla rajoittaa alle 0,1 mm:n. Em. suunnittelukriteereillä tulee myös suunnitella paikallavalulaatastoon ankkuroituvat ulkoseinän lämmöneristyksen läpi menevät ulokepalkit. PALOTEKNIIKKA Suomen rakentamismääräyskokoelman E1-määräysten mukaisesti parvekerakenteilta vaadittu palonkestoaika on puolet ko. rakennuksen kantavien rakenteiden palonkestoajasta. Ulokeparvekerakenteessa R30-palonkestovaatimus toteutuu Betoninormien kohtien 8.3.3.2 ja 8.3.3.3 mukaisesti 10-20 mm:n betonipeitepaksuudella. Koska säänkestävyysvaatimukset johtavat jo vähintään 25 mm:n betonipeitteeseen niin R30-palonkestovaatimus toteutuu "automaattisesti". ELINKAARISUUNNITTELU Elinkaari- ja käyttöikäsuunnittelun kannalta oleelliset asiat ovat betonin säänkestävyys raudoituksen betonipeite vedenpoiston toimivuus parvekelaatan ja ulkoseinän liittymän vedenpitävyys
Betonirakentamisen laatuohjeet BY 47 määrittävät ne vaatimukset, jotka parvekerakenteiden suunnittelulle ja rakentamiselle asetetaan. Rakennuttajan tulee määrittää lähtökohdaksi käyttöikä (50/100 vuotta), jonka perusteella BY 47-ohjeesta löytyy parvekesuunnittelun ja rakentamisen laatukriteerit (taulukko 4.1/Vaakasuorat, säärasitetut rakennusosat). Suolaamattomat parvekelaatat kuuluvat pakkasenkestävyyden osalta ympäristöluokkaan XF3 tai XF2 (ankara pakkasrasitus, esim. vaakasuorat säärasitetut pinnat) sekä raudoituksen korroosion osalta luokkaan XC3 (sateelta suojatut rakenteet) tai XC4 (sateelle alttiit rakenteet). Oleellisin ero siirryttäessä 50 vuoden käyttöikäkriteeristä 100 vuoteen on se, että jälkimmäinen edellyttää BY 47:n mukaisesti rstraudoitteita. Yleisin rakentamistapa tänä päivänä Suomessa on tehdä parvekelaatat raudoitettuna ns. "mustilla" teräksillä, joilla siis päästään ilman tarkempia tarkasteluja em. ohjeen mukaisesti 50 vuoden käyttöikään. Mikäli parvekelaatoissa käytetään rst-raudoitusta tulee suunnittelu tehdä Betoninormikortin n:o 19 mukaisesti siten, että rst-terästen betonia suurempi lämpötilan pituusmuutoskerroin tulee otettua oikein huomioon. Muita elinkaarisuunnittelun kriteereitä ovat mm: luonnosvarojen kulutus (energia, raaka-aineet) ympäristökuormat (päästöt ilmaan, jätteet) rakennuksen käyttöikäsuunnittelu Rakennuksen sisäolosuhteiden laatu (kylmäsillat) rakennuksen muunneltavuus parvekkeiden osalta PARVEKKEIDEN VEDENERISTYS Parvekelaattojen on oltava vedenpitäviä. Vedeneristysohjeiden (RIL 107-2000) mukaan parvekkeet tulisi aina jopa vedeneristää. Jos parvekelaatat tehdään ilman vedeneritystä, on varmistauduttava betonin vedenpitävyydestä, pakkasenkestävyydestä, säilyvyydestä ja halkeilemattomuudesta. Betonin vedenpitävyysominaisuudet todetaan Betoninormien kohdan 6.3.7 mukaan. Suunnittelun lähtökohdaksi on tämän artikkelin tarkasteluissa valittu ratkaisu, jossa betonille asetetaan vedenpitävyysvaatimus huolimatta siitä, käytetäänkö erillistä vedeneristystä vai ei. Teräsbetonisen parvekelaatan vedeneristykseen soveltuvat esim. epoksi- tai akryylibetonipinnoite ja pu-elastomeeriruiskute, jotka samalla muodostavat kulutusta kestävän pintakerroksen. Kermivedeneristys vaatii suojaavan pintakerroksen esim. laatoituksen. Parvekkeen ja ulkoseinän liitoskohdat on suunniteltava erityisen huolella. Parvekelaatan ja ulkoseinän välinen rako tiivistetään kimmoisalla saumamassalla, jonka alle on asennettu umpisoluinen saumanauha. Näin estetään parvekkeelle joutuneen veden valuminen laatan ja seinän väliin. Parvekeoven kohdalla seinäelementin yläpintaan liimataan
kumibituminauha, joka suojataan kynnykseen mekaanisesti kiinnitettävällä parvekelaatan päälle ulottuvalla pellityksellä. Parvekkeen katon suunnittelussa noudatetaan yleisiä vesikatoista annettuja määräyksiä ja ohjeita (RakMK C2, RIL 107-2000). Parvekkeen vedeneristys ja vedenpoistojärjestelmä tulee suunnitella ja huolto-ohjeet määrittää kokonaisuutena siten, että edellisen kohdan mukaiset käyttöikävaatimukset toteutuvat. LÄMMÖNERISTYS Ulokeparvekkeiden ulkoseinän lämmöneristyskerroksen läpi menevät teräsbetoniset kannatuspalkit muodostavat tietynasteiset kylmäsillat ulkoseinärakenteeseen. Em. kylmäsiltojen vaikutuksesta rakennuksen lämpötalouteen, huoneiston viihtyvyyteen ja rakenteen rakennustekniseen toimivuuteen on esimerkiksi Ruotsissa ja siten Suomea vastaavissa rakentamisolosuhteissa jo monien vuosikymmenien kokemukset: kylmäsiltavaikutuksen on todettu olevan niin pieni, ettei sillä ole käytännön merkitystä nykyisin käytössä olevilla ja tässäkin yhteydessä esitetyillä rakenneratkaisuilla. Muodostuvat lämpötilaerot ovat myöskin niin pienet, ettei asumismukavuuteen liittyviä haittoja ole tiedossa. Suomessa tehdyissä laskennallisissa tarkasteluissa ei kosteusteknisiä tai lämpöhäviöllisiä ongelmia ole havaittu normaalisti käytössä olevilla seinärakenteilla. Äärilämpötiloissakin (- 20 C/+20 C) lämmön kylmäsiltahäviöiden määrä on niin pieni, että se voidaan helposti kompensoida muiden rakenteiden lämmöneristävyyttä parantamalla. Mikäli rakennuksen lämmitykseen käytetyt pattereille menevät lämminvesiputket on sijoitettu kulkemaan paikallavalulaatastossa, kaikki em. kylmäsiltavaikutukseen liittyvät pienetkin haitat on poistettavissa kierrättämällä putket kannatinpalkkien vierestä pattereille. ELEMENTTISUUNNITTELU Suomessa on yleistynyt käytäntö, jossa parvekelaatat valetaan laatan alapinta ylöspäin, jolloin laatan yläpinta saa muotonsa muotista. Teräsmuottia käytettäessä laatan yläpinnasta saadaan sileä ja tasainen betonipinta. Erikoismuotin valmistus ei kuitenkaan aina ole taloudellisesti perusteltua pienillä elementtisarjoilla, jolloin laatat valetaan oikein päin ja laatan yläpinta työstetään haluttuun muotoon välittömästi valun jälkeen. Jälkimmäinen tapa mahdollistaa myös ulokeparvekesysteemiin hyvin sopivien kevennysten tekemisen laatan alapintaan ulokepalkkien väliin. raudoituspiirustus. Kaiteen kiinnitysratkaisu vaikuttaa omalta osaltaan muottijärjestelyihin. Kun kaide kiinnitetään parvekelaattaan jälkeenpäin, voidaan laatan valmistustapa valita vapaasti. Kuvassa 6 on esitetty tyypillinen parvekelaattaelementin DETALJISUUNNITTELU Parvekelaatan sisäreuna rajoittuu tavallisesti ulkoseinän ulkopintaan siten, että parvekkeen ja ulkoseinän väliin jää 20 mm asennusväli. Ulokeparveke "upotetaan" kuitenkin yleensä ulkoseinän sisään "ulokepalkkien" pituuden minimoimiseksi. Tällöin parvekelaatan ja ulkoseinän liittymä tulee suunnitella erityisen huolella veden- ja kosteudeneristyksen ja ulkoseinän tuuletuksen kannalta.
ASENNUSTEKNIIKKA TYÖMAALLA Elementtinen parvekelaatta asennetaan paikalleen tukien varaan ennen välipohjalaatan betonointia. Koska asennus ajoittuu holviraudoitustyön yhteyteen, sekä parvekelaatan että välipohjan liittymäkohdan raudoituksen suunnittelussa on huomioitava helppo toteutettavuus työmaalla. Parvekelaatan tuennassa käytetään tyypillisesti tukitorneja tai holvimuottikalustoon kuuluvia terästolppia. Tuennan määrän ja keston määrittelee rakennesuunnittelija. Dipl.ins. Markku Varis Insinööritoimisto Finnmap Consulting Oy Dipl.ins. Pekka Vuorinen Lohja Rudus Oy Ab