Viljaketjun osaamistarpeiden klusteriennakointi Taina Suontama, Lahden ammattikorkeakoulu Abstrakti Artikkelissa kerrotaan pitkän aikavälin osaamistarpeiden klusteriennakoinnin kehittämisestä. Ennakointia on toteutettu Opetushallituksen osarahoittamassa Osaamistarpeiden klusteriennakointi viljaketjussa (ESR)- projektissa. Keskeisenä ennakoinnin kohteena on ollut Päijät-Hämeen viljaklusteri, jota voidaan pitää yhtenä suomalaisen viljaketjun edelläkävijäklusterina. Ennakoinnissa sovellettiin tulevaisuuden tutkimukselle tyypillisiä ennakointimenetelmiä. Ennakointi kohdistettiin pääsääntöisesti kulutuskäyttäytymisen muutokseen, sillä siinä yhdistyvät keskeiset globaalit trendit. Projekti tuotti kulutuskäyttäytymisen tulevaisuuden skenaarion ja loi sen avulla skenaariot kaikille viljaklusterin eri osille. Skenaarioita analysoimalla saatiin luotua yritystasoiset osaamiskvalifikaatiot, mitkä tullaan myöhemmin muuntamaan työntekijätasoisiksi viljaklusterin osaamistarpeiksi. Osaamiskvalifikaatioissa korostuvat erityisesti innovatiiviset kvalifikaatiot kuten yritysten monitasoinen verkostoitumis- ja kumppanuusosaaminen, oppimiskyvykkyys, herkkyys asiakasrajapinnassa tapahtuvien muutoksien ennakointiin ja kykyä tuottaa uusia, innovatiivisia ja kysyntälähtöisiä tuotteita, palveluita ja prosesseja. Projekti päättyy vuoden 2012 lopussa. Johdanto Koulutusjärjestelmien kehittämisen tulisi vastata verkostomaisen ja innovatiivisen oppimisyhteiskunnan tarpeisiin. Tämä edellyttää koulutuksen sidosryhmien yhteistä tahtoa. Oppimiseen, uteliaisuuteen ja oppimistarpeisiin keskittyminen vaatii koulutuksen ydintoimintojen, opetuksen ja oppimisen muutosta. (mm. Aholainen 2009). Työelämässä osaamisesta on tullut keskeinen tuotantotekijä ja kilpailuetu. Tämän vuoksi yrityksissä, klustereissa ja oppilaitoksissa on tarve dokumentoida, analysoida ja ennakoida työorganisaatioiden osaamisvaatimuksia ja osaamisresursseja (mm. Hanhinen 2010). Tarve yksittäisten työorganisaatioiden sekä alueellisten yritys- tai toimialaklustereiden nykyosaamisen ja osaamisvaatimusten ennakointiin on kasvamassa. Ennakointia tarvitaan mm. strategiavalintojen tekemiseen. Tulevaisuuden visiointi tarvitsee perustakseen tietoa, havaintoja ja analyysia siitä, mitä on olemassa ja mitä ympärillä tapahtuu. Jotta pystyisi luomaan mielikuvia tulevaisuudestaan, täytyy toimintaympäristöä tutkia. Työorganisaatioissa on kyettävä selvittämään käytössä oleva osaaminen ja ennakoimaan niin omia kuin asiakkaidenkin osaamistarpeita (Hanhinen 2010). Osaamistarpeiden muodostamisessa voidaan korostaa työntekijän aktiivisuutta ammatillisten käytäntöjen kehittämisessä. Työntekijän pätevyyskäsityksen lähtökohtana voidaan pitää yritysten työprosesseja eikä niinkään yksittäisiä työtehtäviä tai ammatteja. Tällöin tuotannolliset kvalifikaatiot tarkoittavat usein teknisesti painottuvia ammatillisia taitoja ja tietoja, jotka ovat tarpeen työn välittömässä suorituksessa ja tuotantoprosessissa. Normatiiviset kvalifikaatiot kuvaavat sopeutumista työhön ja sen suorittamisen ehtoihin. Ne tukevat mukautumista työyhteisöön ja kykyä sopeutua työhön, jossa joudutaan kantamaan vastuuta ihmisistä ja olemaan joustavia. Työntekijöiden keskinäisen vuorovaikutuksen lisääntyessä vuorovaikutus ja sosiaalinen kyvykkyys nousevat keskeisiksi (vrt. Hanhinen 2010). Innovatiiviset kvalifikaatiot kuvaavat työntekijän kykyä ja valmiuksia jatkuvaan oppimiseen, ammattitaidon täydentämiseen ja kehittämiseen. Ruohotien (2002) mukaan näiden kvalifikaatioiden taustalla ovat työntekijöiden metataidot ja itsesäätelyvalmiudet. Hanhisen (2010) mukaan nykyään tarvitaan myös kykyä oman työtehtävän hahmottamiseen osana tuotanto- tai asiakaspalveluprosessia siten, että työntekijät osaavat arvioida muutostarpeita oman tehtävänsä kannalta ja nähdä mahdollisuudet muuttaa omaa työtehtäväänsä ja toimialuettaan. Tällöin on kysymys kyvystä työtoiminnan reflektointiin ja työn analysointiin, ongelmien ratkaisemiseen sekä kyvystä toimia proaktiivisesti.
Kehittämistyön tarkoitus ja kysymyksenasettelu Osaamistarpeiden klusteriennakointi viljaketjussa -projekti kehittää klusteriennakoinnin menetelmiä sekä rakentaa verkostomaista ja innovatiivista yhteistyötä koulutuksen, aluekehittäjien ja viljaketjun yritysten välille osaamistarpeiden ennakoimiseksi. Ennakointia toteutetaan yhteistyössä valtakunnallisen ja alueellisen kehittäjäverkoston sekä viljaketjuun kuuluvien yritysten ja Foredata Oy:n kanssa. Erityisenä tutkimuskohteena on Päijät-Hämeen viljaklusteri, jota pidetään kansallisena vilja-alan edelläkävijäklusterina. Ensisijaisena tavoitteena on ennakoida valtakunnallisen viljaketjun pitkän aikavälin osaamistarpeita ja tuottaa taustamateriaalia eri koulutusalojen valtakunnalliseen opetus- ja koulutusohjelmien suunnitelmatyöhön. Osaamistarpeita ennakoidaan soveltamalla tulevaisuuden tutkimukselle tyypillisiä menetelmiä. Projektien tekemien esiselvitysten (Hautamäki 2010; Leveälahti & Järvinen 2010) perusteella viljaketjun kehittyminen kietoutuu vahvasti kulutuskäyttäytymisen muutokseen. Kulutuksessa tapahtuvat muutokset ovat merkittävin viljaketjun toimintaa ohjaava voima. Siihen vaikuttavat voimakkaasti mm. megatrendien ilmentymät kuten kansainvälistymisen laajeneminen, verkostoitumisen yleistyminen, turvattomuuden lisääntyminen, teknologisen kehityksen nopeutuminen, väestö kasvu ja ikääntyminen, varallisuuden polarisoituminen, kotitalouksien koon pieneneminen, vapaa-ajan lisääntyminen, kaupungistuminen, ilmastonmuutoksen vahvistuminen ja ympäristöjen kuormituksen kasvaminen. Kehittämistyön toteutus Projekti on etsinyt Future Scanning menetelmää käyttäen aiemmista tutkimuksista, selvityksistä ja strategioista aineistoa viljaketjun toimintaympäristön tulevaisuuden muutoshaasteista (Hautamäki 2010) ja ennakoinnin kohteena olevan viljaketjun luonteesta (Leveälahti & Järvinen 2010). Lähes 50 tutkimuksen ja raportin muodostamalle aineistolle tehdyn sisällön analyysin mukaan suurimmat muutoshaasteet viljaketjun tuotannon ja palvelujen kehittymisessä liittyvät nopeaan kulutuskäyttäytymisen muutokseen (mm. Sitra 2006; Kirveennummi, Saarimaa & Mäkelä 2008). Rakenteellisesti valtakunnallinen viljaketju on osoittautunut alueellisten klustereiden (mm. Porter 1998; Bathelt, Malmberg, Maskell 2004) verkostoksi, missä klustereiden kehittäminen perustuu parhaimmillaan avointa innovaatiotoimintaa (Chesbrough 2003) tukeviin yhteistyömalleihin. Esiselvitysten jälkeen projekti on toteuttanut alueellisen viljaklusterin toimijoiden voimin neljä viljaverstaiksi nimettyä tulevaisuustyöpajaa. Tulevaisuustyöpajat ovat toteutuneet yhteisöllisinä työpajoina, joihin on osallistunut viljaketjun eri osissa toimivien yritysten edustajia, alueellisten kehittämisyhtiöiden asiantuntijoita, professoritason asiantuntijoita, kehittämisprojektien henkilökuntaa, opettajia ja kouluttajia sekä eri kuluttajaryhmien edustajia. Verstaissa taustaltaan erilaisista osallistujia on törmäytetty ja heidän keskinäisiä keskusteluja on rikastettu yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmillä. Tuloksena on syntynyt uudenlaisia tulevaisuuden näkymiä ja mahdollisuuksia viljaketjun liiketoiminnan kehittämiseen, innovatiivisia ideoita tuotteiden kehittämiseen sekä näkemyksiä eri kuluttajaryhmien odotusten muuttumisesta. Viljaketjuun ja sen eri osiin liittyvää tulevaisuustietämystä on tehty näkyväksi toteuttamalla kaksivaiheinen Delfoi-tutkimus. Delfoi-haastattelujen tarkoituksena on ollut toimintaympäristössä vaikuttavien muutostekijöiden merkittävyyden arvottaminen suhteessa viljaklusterin kilpailukykytekijöihin sekä ennakointitiedon tuottaminen muutoksiin sisältyvistä mahdollisuuksista. Projektissa on haastateltu kymmenen valtakunnallista ja alueellista asiantuntijaa viljaketjusta tai sen lähitoimialoilta. Haastattelut on suunniteltu projektissa aiemmin saavutettujen tulosten pohjalta. Puolistrukturoiduista haastatteluista saadulle aineistolle on tehty sisällön analyysi, minkä avulla on saatu näkyväksi keskeiset muutoshaasteet. Delfoi-tutkimuksen toisessa vaiheessa on tehty Internet-kysely, missä asiantuntijat ovat arvioineet 4-portaisella Likert asteikon avulla eri muutoshaasteiden vaikuttavuutta suhteessa globalisoitumiseen, kestävän kehitykseen ja ilmastonmuutokseen, verkostoitumiseen ja kulutuksen muutokseen. Projekti on myös monitoroinut sosiaalisessa mediassa käytäviä keskusteluja, joiden aiheena on ollut kuluttajan viljatuotteisiin kohdistamat valinnat, odotukset ja kokemukset. Sosiaalisen median monitoroinnilla tarkoitetaan tässä sosiaalisessa mediassa käytävien keskustelujen seuraamista, tarkkailua ja analysointia. Seurannan kohteena ovat olleet erilaiset keskustelupalstat kuten blogit, Facebook ja Twitter. Tutkimuksessa on huomattu,
että sosiaalisessa mediassa keskustelua käydään aktiivisesti ja monitasoisesti. Pyrkimyksenä on ollut suuren määrän sijaan valita aktiivisia, kuluttajanäkökulmasta käytyjä keskusteluja ja seurata niitä päivittäin. Samalla on pyritty myös etsimään tietoisesti ryhmästä poikkeavien kirjoittajien mielipiteitä. Projekti on käyttänyt sosiaalisen median monitoroinnista saatua aineistoa pääsääntöisesti muiden tutkimusmenetelmien avulla saatujen tuloksien tarkentamiseen ja vahvistamiseen sekä heikkojen signaalien etsimiseen. Aineistojen keskeiset löydökset on sijoitettu tulevaisuustaulukkoon, jota analysoimalla on kyetty tuottamaan viljatuotteiden kuluttamisen skenaario (tulevaisuuden kuva). Taulukon analysointi on suoritettu projektin tutkijaryhmässä ja analysoinnin tulokset on arvioitu Päijät-Hämeen viljaklusterin yritysten asiantuntijoiden kanssa tätä varten toteutetussa työpajassa. Skenaario on tiivistänyt kulutuskäyttäytymisen muutoksen siten, että sitä on voitu käyttää lähtökohtana viljaketjun (viljan tuotanto viljateollisuus vähittäiskauppa ravitsemis- ja catering) eri osien skenaarioiden luomisessa (Suontama, Hautamäki & Leveälahti 2011). Viljaketjun osien skenaarioiden luomisessa kulutusskenaariota on analysoitu kysymällä: Miten viljaketjun pitäisi toimia, jotta kuluttajaskenaariossa esitetty skenaario toteutuisi? Kuluttajaskenaarion analysoinnin aikana on todettu, että perinteinen yksisuuntainen ketjulähtöinen pellolta pöytään -ajattelu on muuttumassa kaksisuuntaiseksi, klusteri- ja kuluttajalähtöiseksi pöydältä pellolle -ajatteluksi. Projektin tuottamissa skenaarioissa on kuvattu pitkän aikavälin kulutuskäyttäytymisen muutoksen vaikutuksia viljaketjun eri osiin. Osaamiskvalifikaatiot on muodostettu tuottamalla ensin skenaarioista viljaketjun eri osille yhteiset prosessit. Prosesseissa on korostettu klusterin ja klusteriyritysten välisen rajapinnan luomia tarpeita. Sen jälkeen on tuotettu ratkaisut siihen, miten yritysten tulee toimia klusterin yhteisissä prosesseissa. Lopuksi yritysten toiminnalle asetettuja uusia osaamistarpeita on analysoitu kysymällä: Mitä viljaketjuun kuuluvassa yrityksessä tulee osata, jotta se kykenee osallistumaan ja vaikuttamaan viljaklusterin toimintaan ja kykenee vastaamaan kuluttajan asettamiin tulevaisuuden odotuksiin? Kyseiset osaamiskvalifikaatiot kuvaavat klusterisoituvassa viljaketjussa toimivien yritysten pitkän aikavälin uusia osaamisvaatimuksia. Erityisesti niissä korostuvat normatiiviset ja innovatiiviset kvalifikaatiot (Suontama et al. 2011). Osaamiskvalifikaatioiden odotetaan vielä muotoutuvan projektin aikana. Tavoitteena on lisäksi tuottaa kvalifikaatioista keskeisiä viljaklustereissa työskentelevien osaajien tulevaisuuden osaamistarpeita, joita tullaan myöhemmin käyttämään valtakunnallisten opetussuunnitelmien ja koulutusohjelmien kehittämiseen. Tulosten ja johtopäätösten kuvaus Kuluttajien kasvava rooli aktiivisina tiedonhakijoina, kuluttajien lisääntyvä eettisyys, kulutuksen pirstaloituminen ja yksilöllistyminen, kulttuurien ja yhteisöllisyyden monimuotoistuminen sekä lisääntyvä vapaa-ajan käyttäminen ja ikääntyminen (Suontama, Hautamäki & Leveälahti 2011) tulevat kiihdyttämään eri toimijoiden välistä klusterisoitumista (vrt. Hernesniemi & Virtanen 2005), lisäävät avoimeen ja käytäntölähtöiseen innovaatioon (mm. Chesbrough 2003; Harmaakorpi 2008) perustuvia, kuluttajalähtöisiä ratkaisuja sekä voimistavat alueellisten kehittäjäverkostojen yhteistoimintaa (vrt. Ståhle & Sotarauta 2003; Hautamäki 2009). Ennakoinnissa on tehty oletus, minkä mukaan nykyhetken edelläkävijäkuluttajien käyttäytyminen ja heidän viestimänsä heikot signaalit muuttuvat vähitellen innovaation diffuusion (Rogers, 2003) vaikutuksesta kuluttajien valtavirran käyttäytymiseksi. Kuluttajaskenaarion toteutuminen edellyttää tulevaisuudessa merkittävää yritysten, toimialojen, aluekehityksen, koulutuksen ja tutkimuksen välisen yhteistyön kasvua. Lisäksi kuluttajakäyttäytymisen muutos korostaa tuotekehityksen ja innovaatiotoiminnan merkitystä. Viljaketjun osien skenaarioissa käy ilmi, että liiketoimintaympäristöissä korostuvat maatilojen ja yrityksien polarisoituminen suuriin kansainvälistyviin yksiköihin ja tehokkaasti verkostoituviin paikallisiin yksiköihin, markkinat sähköistyvät ja globalisoituvat ja samalla lokalisoituvat, tuotanto muuttuu yhä kestävämmäksi ja vastuullisemmaksi, multiteknologian monipuolinen soveltaminen lisääntyy erityisesti tuotannon, logistiikan ja markkinoiden hallinnassa, verkostoitumisesta ja kumppanuudesta muodostuu keskeinen kilpailutekijä ja asiakkaat osallistuvat yhä useammin käytäntölähtöiseen innovaatio- ja kehittämistoimintaan uusien tuotteiden ja palveluiden luomiseksi (Suontama et al. 2011). Skenaarioita muodostettaessa on otettu huomioon ainoastaan sellaiset kehitystrendit, joiden toteutumiseen on otettu ensimmäisiä konkreettisia askeleita tai joista on olemassa jokin kohtuullisen vahva heikko signaali.
Näistä ennakointituloksista ja ennakointikokemuksista voidaan kuitenkin melkoisella varmuudella päätellä, että työelämän, aluekehityksen sekä koulutuksen ja tutkimuksen yhteistyö tulee voimakkaasti lisääntymään lähitulevaisuudessa ja yhteistyön eri muodot tulevat monimuotoistumaan. Alustavissa viljaklusterien osaamiskvalifikaatioissa korostuvat yksittäisten yritysten ja yritysten muodostamien klustereiden keskinäinen vuoropuhelu. Klusterien tulee aktivoida yritysten keskinäistä yhteistyötä ja tuottaa tietoa ja palveluita yhteiseen käyttöön. Yritysten tulee kyetä yhteistoimintaan ja käyttämään olemassa olevia klusteriyhteyksiä ja uusia teknologisia ratkaisuja oman liiketoimintansa kehittämiseen. Projekti on hahmottanut alustavaksi uusiksi yritystasoisiksi osaamiskvalifikaatioiksi seuraavat: 1) kyky juurruttaa yrityksiin innovaatiotoimintaa, 2) kyky ennakoida toimintaympäristön muutoksia, 3) kyky käsitteellistää uusia ilmiöitä ja löytää niiden merkitykset yrityksen toiminnan kehittämisestä, 4) kyky soveltaa multiteknologiaa ja luonnontieteitä, 5) kyky ohjata verkostoituvaa liiketoimintaa ja kumppanuussuhteita, 6) kyky tuottaa monikanavaista, erilaisia kuluttajaryhmiä puhuttelevaa viestintää sekä 7) kyky hyödyntää monimutkaisia ja avoimia tilanteita luovan jännitteen lähteenä. (Suontama et al. 2011; vrt. Sotarauta 2007). Tulosten sovellettavuus Pitkän aikavälin skenaariot eivät ole yksistään riittäviä perusteluja suurten investointiratkaisujen tai liiketoimintasuunnitelmien tekemiseen. Niitä voidaan kuitenkin käyttää yhtenä lähtökohtana keskipitkän aikavälin ennakoinnissa. Ne auttavat koulutusorganisaatioita ja yrityksiä tarkentamaan omia keskipitkän aikavälin suunnitelmiaan ja varautumaan muuttuvien osaamistarpeiden tuottamiin vaatimuksiin koulutuksen sisältöjen, rakenteiden ja oppimisympäristöjen kehittämisessä. Tulevaisuuden tutkimuksen menetelmät sopivat osaamistarpeiden pitkän aikavälin ennakointiin. Eri menetelmät tuottavat osittain samanlaista ennakointitietoa (ydintietämys), mutta myös tulevaisuuden kannalta tärkeää moninaista reunatietämystä (esim. heikot signaalit). Tutkimuksessa on huomattu, että kansallisten asiantuntijoiden ja yritysten asiantuntijoiden käsitys kuluttajakäyttäytymisen muutoksesta on jonkin verran konservatiivisempi kuin edelläkävijäkuluttajien käsitykset (Suontama et al. 2011). Yritykset ja yritysklusterit voivat kuitenkin käyttää skenaarioita mm. omien strategioidensa tarkistamisessa tai taustamateriaalina liiketoimintasuunnitelmien laatimisessa. Alustavat viljaklusterin osaamiskvalifikaatiot edustavat sellaista uutta osaamista, mitä alan yritykset tulevat tarvitsemaan menestyäkseen liiketoiminnassaan. Ne edustavat lähinnä normatiivisia ja innovatiivisia kvalifikaatioita, mutta vaikuttavat varmasti myös tuotannollisten kvalifikaatioiden luonteeseen. Kvalifikaatiot korostavat yritysten monitasoista verkostoitumis- ja kumppanuusosaamista, yritysten oppimiskyvykkyyttä, herkkyyttä asiakasrajapinnassa tapahtuvien muutoksien ennakointiin ja kykyä tuottaa uusia, innovatiivisia ja kysyntälähtöisiä tuotteita, palveluita ja prosesseja. Yritykset voivat käyttää kvalifikaatioita oman henkilöstön lisä- ja täydennyskoulutuksen suunnittelussa ja pitkäjänteisen osaamisen kehittämisen lähtökohtana. Projektissa tulee vielä tarkentamaan ja analysoimaan yritystasoisia osaamiskvalifikaatioita. Analysoinnin tuloksena tulevat syntymään keskeisimmät työntekijätasoiset osaamistarpeet. Alustavassa opetussuunnitelmien tarkastelussa on jo nyt huomattu, että kvalifikaatiot tulevat tuottamaan merkittävän paljon uusia osaamistarpeita mm. moniosaamiseen, sosiaalisen pääoman ja viestinnän hallintaan, verkostoitumis- ja yhteistyötaitoihin sekä oppimaan oppimisen taitoihin (Suontama et al. 2011). Tämä tietää muutoksia opetussuunnitelmien ja koulutusohjelmien sisältöihin ja tavoitteisiin. Lisäksi prosessin kokonaistuloksia voidaan käyttää koulutusjärjestelmän ja klusterin välisen yhteistyön kehittämiseen sekä koulutuksen rakenteiden, pedagogisten käytäntöjen, opettajien osaamisen ja oppimissisältöjen muokkaamiseen. Lähteet Aholainen, R. (2009). Suomalainen koulutus 2030 kehittämistarpeet ja tavoitteet. Katsaus koulutuksen tulevaisuutta viitoittavaan tutkimukseen.
Bathelt, H., & Malmberg, A., & Maskell, P. (2004). Clusters and knowledge: local buzz, global pipelines and the process of knowledge creation. Progress in Human geography 28(1), 31 56. Chesbrough, H. (2003). Open Innovation: The New Imperative for Creating and Profiting from Technology. Harvard Business School Press. Harmaakorpi, V. (2008). Käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan innovaatioympäristöt. Teoksessa: Mustikkamäki, N., Sotarauta, M. (toim.) Innovaatioympäristön kasvot. Tampere University Press. Tampere. Hanhinen, T. (2010). Työelämäosaaminen. Kvalifikaatioiden luokitusjärjestelmän konstruointi. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Tampereen Yliopistopaino Oy Juvenes Print. Hansén, A.-M. (2000). Tulevaisuuden tekijät Viestintäalan kehitystrendit, ammatit, osaamisvaateet ja työvoimatarve 2000-luvun kynnyksellä. Turun kauppakorkeakoulun Yritystoiminnan tutkimus- ja koulutuskeskuksen Mediaryhmän julkaisu. Keuruu: Otava. Hautamäki, J. (2009). Maakunnallinen kehittämisverkosto innovaatioympäristönä. Ammattikasvatuksen aikakausikirja 3/2009. Hautamäki, J. (2010). Viljaketjun toimintaympäristö muutoksessa. Osaamistarpeiden ennakointi viljaketjussa projektin raportteja. Hernesniemi, H., Virtanen, E. (2005). Klusterin evoluutio. Prosessikuvaus. Teknologiakatsaus 174/2005. TEKES. Kirveennummi, A., Saarimaa, R., Mäkelä, J. (2008). Syödään leväpullia pimeässä. Tähtikartastoja suomalaisten ruoan kulutukseen vuonna 2030. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen julkaisu. Leveälahti, S., Järvinen, J. (2010). Lähtökohtia osaamistarpeiden klusteriennakointiin viljaketjussa. Osaamistarpeiden ennakointi viljaketjussa projektin raportteja. Porter, M.E. (1998). Clusters and New Economics Competition. Harward Business Review. November-December 1998. Rogers, E., M. (2003). Diffusion of innovations. New York: Free Press. Sitra. (2006). Suomi kilpailukykyinen terveellisen ravitsemuksen edelläkävijä. Elintarvike- ja ravitsemusalan strategiaraportti. Elintarvike- ja ravitsemusohjelma ERA. Sotarauta, M. (2007). Evolutionaarinen muutoskäsitys ja itseuudistumisen kapasiteetti. Käsitteellistä perustaa etsimässä. Tampereen yliopisto. Alueellisen kehittämisen tutkimusyksikkö SENTE 17/2007. Suontama, T., Hautamäki, J.& Leveälahti, S. (2011). Viljaklusterin tulevaisuuskuva ja alustavat kvalifikaatiot. Osaamistarpeiden klusteriennakointi viljaketjussa -projektin raportteja. Ståhle, P. & Sotarauta, M. (2003). Alueellisen innovaatiotoiminnan tila, merkitys ja kehityshaasteet Suomessa. Tulevaisuusvaliokunta. Teknologian arviointeja 15.