GEOLOGINEN YLEISKARTTA

SUOMEN GEOLOGINEN TOIMIKUNTA SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA LEHTI C 3 KUOPIO KIVILAJIKARTAN SELITYS KIRJOITTANUT W. W. WILKMAN 51 KUVAA TEKSTISSÄ JA 2 KARTTALIITETTÄ (WITH AN ENGLISH SUMMARY) HELSINKI 1938

SUOMEN GEOLOGINEN TOIMIKUNTA SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA LEHTI C 3 KUOPIO KIVILAJIKARTAN SELITYS KIRJOITTANUT W. W. WILKMAN 51 KUVAA TEKSTISSÄ JA 2 KARTTALIITETTÄ (WITH AN ENGLISH SUMMARY) HELSINKI 1938

Helsinki 1938. Valtioneuvoston kirjapaino.

SISÄLLYS. Siv. ALKULAUSE 7 JOHDANTO 9 KALLIOPERÄN PÄÄPIIRTEET 13 VANHOJA KITEISIÄ LIUSKEITA 14 SUONIGNEISSIÄ 14 Sarvivälkegneissi- ja amfiboliittimigmatiitteja 14 Granaatti-antofylliitti-kordieriittigneissiä 15 Disteeninpitoista granaattigneissiä 15 Granaatinpitoista migmatiittigneissiä 15 GRANIITTIGNEISSIÄ 16 Ruhjevyöhykkeitä. Epidootti- ja kloriittirikasta graniittigneissiä 17 Liuskeista porfyyristä graniittigneissiä 18 Biotiitti- ja sarvivälkerikasta gneissigraniittia 19 Biotiittigranodioriittia 19 Eri-ikäisiä juonia 20 LEPTIITTEJÄ 22 NUOREMPIA KITEISIÄ LIUSKEITA 23 KVARTSIITTIA 23 Kuopion seutu 23 Petäisen alue Kehvolla, Kuopiosta N 26 Kasurilanmäki 26 Juurusveden saaret 26 Murtolahden-Pieksänkosken-Halunan vyöhyke 28 Puutosmäen-Vasaraniemen-Tervasalon vyöhyke 31 Saamasjärvi, Leppävirta 31 Pielavesi 32 GRAFIITTILIUSKEITA 32 DOLOMIITTIA, KALKKI- JA KALKKISILIKAATTIKIVEÄ 35 Kuopion seutu 35 Murtolahti, Pieksänkoski, Haluna ja Kinahmi 40 Vehmersalmi 42 Leppävirta 45 Jäppilä 46 Pielavesi 46 LIUSKEMAISIA GNEISSEJÄ 46 Kiilleliuskernaista gneissiä 47 Ruosteista kiisurikasta liusketta 50 Sarvivälkeliuskemaista diopsiidi-plagioklaasigneissiä 51 Sarvivälkeliuskemaista gneissiä 51

4 GRANAATINPITOISTA BIOTIITTI- JA SARVIVÄLKEGNEISSIÄ, GRANAATTI SILLIMANIITTI-KORDIERIITTIGNEISSIÄ, HYPERS- TEENIGNEISSIÄ. SULKEUMIA JA KONKRETIOITA 52 Granaatinpitoista biotiitti- ja sarvivälkegneissiä 52 Granaatinpitoista antofylliittiliusketta 53 Granaatin -, sillimaniitin- ja kordieriitinpitoista gneissiä.... 54 Granaatin- ja sillimaniitinpitoista gneissiä 54 Sillimaniitinpitoista granaatti-kordieriittigneissiä 54 Hypersteenigneissiä 55 Sulkeumia ja konkretioita 56 SUONIGNEISSIÄ 57 POSTBOTNIALAISIA SYVÄERUPTIIVEJA 58 GNEISSIGRANIITTIA 59 Tasarakeista tai porfyyristä gneissigraniittia ja granodioriittia 59 ULTRAEMÄKSISIÄ KIVILAJEJA 59 Peridotiittia 59 Pyrokseniittiä 60 Hornblendiittiä 61 Sarvivälke-bytowniittikiveä 62 GABROKIVILAJEJA 62 Lapinlahden gabroalueet 63 Siilinjärven metabasiitit 65 Kuopion amfiboliitit 66 Leppävirta 67 Pielaveden gabroalueet 68 Karttulan gabrokivilajit 71 Suonenjoki 72 Rautalampi 73 Hankasalmi 73 Laukaa 73 Alakeiteleen gabroalue 74 Kivijärvi 75 Lestijärvi 75 Pylkönmäki 75 Saarijärvi 76 DIORIITTEJA 76 K varts i d i or i i tt i a 76 Gabrodioriittia 83 Pyrokseenidioriittia 84 Kvartsidioriittiporfyriittiä 87 TASARAKEISTA JA PORFYYRISTÄ GRANODIORIITTIA 88 Seoskivilajoja 89 Tyypillistä granodioriittia 89 Mikrokliini-sarvivälkegranodioriittia 90 Liuskeisuus, sulkeumat ja rakoilu 90 Liuskeista biotiittirikasta porfyyrigranodioriittia 91 Biotiittigranodioriittia 92 Granodioriittiporfyyriä 92 Siv.

5 TASARAKEISTA JA PORFYYRISTÄ PYROKSEENIGRANIITTIA JA -GRANODIORIITTIA 93 Kiuruveden pyrokseeni-porfyyrigraniittialue 93 Vaaraslahden alue Pielavedellä 96 Lampaanjärven E-puoli, Iisalmi 96 Varpaisjärven alue 97 Suonenjoki, Rautalampi ja Konnevesi 98 Sumiainen 99 Vesanto 99 Viitasaari 99 PORFYYRIGRANIITTEJA 101 Tavallista biotiitin- ja sarvivälkkeenpitoista porfyyrigraniittia 101 Mikrokliinirikasta porfyyrigraniittia 105 TASARAKEISTA GRANIITTEJA 107 Biotiitin- ja sarvivälkkeenpitoista mikrokliinigraniittia.... 107 Biotiitti-mikrokliinigraniittia 107 Biotiittigraniittia 108 Ikäsuhteita 109 Vaaleanharmaata mikrokliinigraniittia 109 Tavallista mikrokliinigraniittia 111 Ruhjeliuskeista punaista mikrokliinigraniittia 113 Punaista apliitti- ja pegmatiittimaista mikrokliinigraniittia 114 Juovaista tai viirullista apliitti- ja pegmatiittigraniittia.... 115 Punaista pegmatiittia 115 SYENIITTIÄ 115 Kuuslahden-Pajujärven syeniitti 115 Kaareslahden syeniitti 117 Siilinjärvi 119 UNAKIITTIA 120 PALLOGRANIITTIA 122 Hankasalmen pallograniitti 123 Laukaan pallograniitti 124 POSTBOTNIALAISIA EFFUSIIVIKIVILAJEJA 126 Saarijärven kvartsiporfyyri- ja porfyriittialue 126 Ikäsuhteita 130 Kyyjärven porfyriittivyöhyke 131 Kyyjärven NW-pää 132 Pieniä porfyriittialueita 132 Graniittiporfyyrisulkeumia 134 Graniittiporfyyrijuonia 134 KALEVALAISIA MUODOSTUMIA 137 Pohjamuodostumia 137 Kvartsiittia 139 Metagabroa 141 NUOREMPAA DIABAASIA 141 Enstatiittiaugiittidiabaasia 143 Sarvivälkediabaasia 147 siv.

9 KAMBRILAISTA HIEKKAKIVEÄ 148 HYÖDYLLISIÄ MINERAALEJA JA KIVILAJEJA 148 Malmimineraaleja 148 Graf i i tt i a 149 Kvartsiittia ja kvartsihiekkaa 149 Dolomiittista kalkkikiveä 150 Graniittia rakennusk veksi 151 Varpaisjärven musta kivi 155 ENGLISH SUMMARY 157 Preface 157 Explanation of designations map 157 Oldest crystalline schists 159 Gneissose granite and granitic gneiss 159 Lep tites 160 Younger crystalline schists (Bothnian) 160 Post-Bothnian deep-seated igneous rocks... 164 Post-Bothnian extrusive rocks 167 Kalevian supracrustal rocks 168 Late pre-cambrian dolerite 169 Cambrian sandstone 170 Rocks and minerals of economic importance 170 siv.

Kuopion kivilajikartan C 3 selityksen jätti karttalehden laatija, valtiongeologi W. W. Wilkman kuollessaan jouluk. 26 p :nä 1937 jälkeensä muuten täysin painovalmiina, paitsi että kalevalaisten kivilajien kuvaus ja kirjan loppu siitä eteenpäin puuttui. Nämä viimeiset lyhyet luvut kirjoitti tri Wilkmanin muistiinpanojen perusteella tri Erkki Mikkola, joka myös laati englanninkielisen selostuksen. Geologinen toimikunta ja koko Suomen geologinen tutkimus ovat syvästi kiitollisia tri Wilkmanille hänen pitkästä ja erinomaisen ansiokkaasta päivätyöstään, joka tällä teoksella on saatettu päätökseen. Helsingissä maaliskuulla 1938. ALKULAUSE. Aarne Laitakari.

JOHDANTO. Kuopion karttalehden C 3 alueeseen kuuluvat seuraavat pitäjät ja pitäjien osat : Vaasan läänissä : Suurin osa Lestijärvestä, Perhon itäosa, Kinnula, Kivijärvi, Pihtipudas, suurin osa Kyyjärvestä ja Karstulasta, Soinin kaakkois- ja Ähtärin itäkolkka, Pylkönmäki, Keuruun luoteisosa, Pihlajaveden itäkolkka, suurin osa Multiasta, Petäjäveden ja Jyväskylän pohjoisnurkat, suurin osa Laukaasta, Uurainen, Äänekoski, Sumiainen, Konginkangas, Saarijärvi ja Viitasaari ; Oulun läänissä : Reisjärven ja Pyhäjärven eteläosat ; Kuopion läänissä : Keitele, Pielavesi, Kiuruveden, Iisalmen ja Sonkajärven eteläosat, Lapinlahti, Varpaisjärvi, Siilinjärvi, Maaninka, Kuopio, Nilsiän, Muuruveden ja Riistaveden länsiosat, Karttula, Tervo, Vesanto, Konnevesi, Hankasalmen pohjoisosa, Rautalampi, Suonenjoki, Leppävirran ja Vehmersalmen länsiosat ; Mikkelin läänissä : Pieksämäen ja Joroisten pohjoisosat sekä suurin osa Jäppilästä. Kuopion seutua on jo sangen varhain (v. 1863) kartoittanut malmietsintäin yhteydessä A. F. Thoreld ja laatinut siitä geologisen kartan, joka on kuitenkin vaillinainen. Kartta-alueen varsinainen geologinen kartoitus alkoi 1896, ja töitä johti aluksi alueen koillis- ja itäosissa toht. Benj. Frosterus, länsirajalla ja luoteisosassa H. Berghell, mutta jo n. 1910 paikoilla joutui tämä tehtävä allekirjoittaneelle, joka on itse kartoittanut suurimman osan alueesta. Alla luetellaan kronologisesti kartoittajat ja heidän tutkimansa alueet. Kartoitus mittakaavassa 1 : 100.000 : 1896 E. Katila (osia Pieksämäen, Jäppilän, Joroisten ja Leppävirran pitäjistä) ; 1899 U. Makkonen (osia Vehmersalmesta ja Riistavedestä) ; 1900 A. Pönnelin (Nilsiän W-osa) ; 1902 G. Ignatius (Iisalmen S-osa) ; 1911 W. W. Wilkman (Kiuruveden S-osa), J. N. Soikero (Pyhäjärven S-osa) ; 3723,-38 2

10 1912 E. Mäkinen (Pihtipudas, Reisjärven S-osa) ; 1913 W. W. Wilkman (suurin osa Lapinlahdesta) ; 1914 W. W. Wilkman (Varpaisjärvi, Nilsiän W-osa, osa Siilinjärvestä, Lapinlahden S-osa ja suurin osa Maaningasta), M. Sauramo (Karstulan W-osa) ; 1915 W. W. Wilkman (osia Siilinjärven ja Maaningan pitäjistä, NE-Pielavesi ja SW-Iisalmi), E. Mäkinen (Lestijärvi, Perhon E-osa, Kinnula ja Kivijärven N-osa) ; 1916 W. W. Wilkman (W-Pielavesi) ; 1917 W. W. Wilkman (Keitele, suurin osa Karttulasta, Tervo) ; 1919 W. W. Wilkman (Kuopion pitäjän keskiosa) ; 1920 W. W. Wilkman (Suonenjoen W- ja N-osat, S-Kuopio, SW- Vehmersalmi, SE-Karstula) ; 1921 W. W. Wilkman (Suonenjoen W- ja E-osat, W-Leppävirta) ; 1922 W. W. Wilkman (Leppävirran ja Rautalammen itäosat) ; 1923 W. W. Wilkman (Rautalampi, Konnevesi, SE-Vesanto) ; 1924 W. W. Wilkman (pohjoisosat Jäppilän, Pieksämäen ja Hankasalmen pitäjistä) ; 1925 W. W. Wilkman (Sumiainen, osia Laukaan, Hankasalmen, Konneveden, Äänekosken ja Konginkankaan pitäjistä), M. Sauramo (Uurainen, osia Äänekosken, Laukaan ja Jyväskylän pitäjistä), M. Saksela (osia Lestijärvestä) ; 1926 W. W. Wilkman (osia Vesannon, Viitasaaren ja Konginkankaan pitäjistä) ; 1927 W. W. Wilkman (W-Viitasaari ja N-Saarijärvi) ; 1927-1928 M. Sauramo (Multia, osia Keuruusta ja Petäjävedestä) ; 1928 W. W. Wilkman (suurin osa Saarijärvestä, Murtolahden seutu Muuruvedellä), L. Lokka (S- ja W-Kivijärvi) ; 1929 W. W. Wilkman (Pylkönmäki, suurin osa Karstulasta ja Kyyjärvestä, Saarijärven ja Äänekosken rajaseudut), L. Lokka (NE- Kivijärvi ja E-Karstula) ; 1930 W. W. Wilkman (osia Soinin, Ähtärin, Multian ja Laukaan pitäjistä), L. Lokka (pieniä osia Suonenjoen ja Iisalmen pitäjistä). Erikoistutkimuksia ja kartoituksia mittakaavassa 1_ : 20. 000, toimittanut W. W. Wilkman : 1916 (Kasurilanmäki Siilinjärvellä) ; 1919-1921 (Kuopion kaupungin seutu) ; 1929-1931 (Murtolahti, Pieksänkoski, Haluna, Kinahmi, Rahasmäki) ; 1930-1931 (osia Kallaveden SE-rannikosta, Petäisen seutu Kehvolla Kuopion pitäjässä) ; 1932 (Saarijärven effusiivikivilajialue).

Vuosina 1932-1933 teki W. W. Wilkman tarkastusmatkoja karttalehden alueella ja toimitti kivilajien teknillistä käyttöä koskevia tutkimuksia. Kivilajikartan ja siihen kuuluvan selityksen on tehnyt allekirjoittanut W. W. Wilkman. Ne perustuvat tutkijoitten työkarttoihin ja päiväkirjamuistiinpanoihin sekä tekijän omiin havaintoihin ja osaksi seuraaviin julkaisuihin : W. W. Wilkman. Om en prekalevisk kvartsitformation i norra delen av Kuopio socken. Bull. Comm. g6ol. Finl. N :o 49. 1916. M. Sauramo. Uber das Vorkommen von Sandstein in Karstula, Finland. Fennia 39, N :o 7. 1916. W. W. W. Kuopion seudun kivilajit. Geol. kom. geotekn. julk. N :o 36. 1923. W. W. W. Om diabasgångar i mellersta Finland. Bull. Comm. geol. Finl. N :o 71. 1924. W. W. W. Uber Unakite in Mittel-Finland. Fennia 50, N :o 15. 1928. W. W. W. Uber zwei Syenitvorkommen in Nilsiä, nördl. von Kuopio. Bull. Comm. geol. Finl. N :o 101, 8. 1933. Lauri Lokka. Neuere chemische Analysen von finnischen Gesteinen. Bull. Comm. geol. Finl. N :o 105. 1934. W. W. W. Uber archäische vulkanische Gesteine in Saarijärvi im mittleren Finland. Bull. Comm. geol. Finl. N :o 115, 5. 1936. Pohjakarttana ovat olleet Maanmittaushallituksen yleiskartanlehdet D 3, D 4, E 3 ja E 4. Tekstissä olevat piirrokset ovat laatineet neidit Thyra Åberg ja Karin Dahl. 1 1

Kuva 1. Kallioperän pääpiirteet Kuopion karttalehden alueella. Fig. 1. Main features of the pre-quaternary geology on the map sheet of Kuopio. Mittakaava, Scale 1:1,200 000 W. W. Wilkman.

KALLIOPERÄN PÄÄPIIRTEET. Kuopion karttalehtialueen kivilajit ovat jokseenkin samanlaatuisia kuin pohjoispuolella olevan Kajaanin kartta-alueen kivilajit. Kartta, kuva 1, esittää kallioperän pääpiirteet. Alueen koillisosassa on suonigneisseiksi eli migmatiiteiksi muuttuneita vanhoja kiteisiä liuskeita eli paragneissejä graniittigneissiin sulkeutuneina ja tämän niemekkeiden välillä. Graniittigneissiin kuuluu rakenteeltaan ja kokoumukseltaan vaihtelevia gneissimäisiä graniittija granodioriittikivilajeja, jotka lävistävät edellä mainittuja gneissejä. Rajat ovat kuitenkin niiden, samoin kuin kartalle harmaalla värillä merkittyjen vanhempien ja nuorempien suonigneissien välillä, hyvin epäselviä. Vaaleansinisellä pohjavärillä kartalle merkityt gneissimäiset liuskeet ovat Kuopion seuduilla tehtyjen havaintojen mukaan nuorempia kuin graniittigneissi. Muodostumaan kuuluu kvartsiitteja (joskus konglomeraattia), dolomiitteja, sarvivälke- ja kiilleliuskemaisia gneissejä sekä suonigneissejä. Samalla pohjavärillä merkittyjen leptiittien suhtautuminen graniittigneissiin on tuntematon. Edellä mainittuja lävistävät suonina ja juonina n. k. postbotnialaiset syväkivilajit : gabrot, dioriitit, granodioriitit, syeniitit ja erilaatuiset graniitit. Näihin liittyvät kokoumukseltaan vastaavanlaatuiset effusiivikivilajit, porfyriitit ja kvartsiporfyyrit. Vielä nuorempia ovat Varpaisjärvellä ja Nilsiässä kartta-alueen koillisrajalla esiintyvät n. k. kalevalaiset kvartsiitit ja liuskeet, jotka muodostavat karjalaisen liuskemuodostuman läntisimmän vuorijonon, Kinahmin ja Rahasmäen. Liuskeiden ja graniittigneissin rajat ovat tektoonisia, ja rajoilla tapaa intrusiivisia metagabroja. Karjalaisen poimutuskauden jälkiaikoina vanhaan kallioperustaan syntyneitä halkeamia täyttää Varpaisjärvellä ja Lapinlahdella lukuisina juonina nuorempi diabaasi. Iältään kambrilaiseksi otaksuttua hiekkakiveä on lohkareina Vahankajärven SE-rannalla Karstulassa.

35 VANHOJA KITEISIÄ LIUSKEITA. SUONIGNEISSIÄ. Vanhaa suoni- eli migmatiittigneissiä on laajoilla aloilla Keiteleellä, Pielavedellä, Maaningalla, Tervossa ja Karttulan pitäjän pohjoisosassa ; pienempiä gneissivyöhykkeitä tapaa graniittigneissialueella. Kivilaji on harmaata, hieno- tai pienirakeista ja yleensä vahvasti poimuttunutta. Silmiinpistävät ovat lukuisat kiemuraiset vaaleat apliitti- ja pegmatiittisuonet, jotka vaihtelevat tummempien ja vaaleampien, enemmän tai vähemmän graniittiutuneitten liuskemaisten osien tai kerrosten kanssa. Vaaleat osat sisältävät runsaasti kvartsia ja plagioklaasia, An 20- An, vähemmin mikrokliinia, tummat biotiittia ja sarvivälkettä vaihtelevin määrin. Lisäaineksina on apatiittia ja titaniittia, muuttumistuloksina paikoin epidoottia ja kloriittia. Liuskeisissa osissa mineraalirakeet ovat venyneet liuskeisuuden suuntaan ; raesuuruus vaihtelee 0.5-3 mm. Apliitti- ja pegmatiittisuonissa on runsaammin mikrokliinia tai mikrokliinipertiittiä, oligoklaasin sijasta on oligoklaasialbiittia. Graniittiutuneita migmatiittiosia voidaan pitää palingeneettisesti syntyneinä. Niissä tapaa nimittäin usein kerrosmaisesti järjestyneitä liuske-, dioriitti- ja amfiboliittisulkeumia, jotka ovat syntyneet siten, että emäksiset kerrosjuonet ovat ensin lävistäneet liusketta ja näitä ovat sitten lävistäneet lukuisat graniittiapliitti- ja pegmatiittisuonet, jolloin on syntynyt enemmän tai vähemmän sulaneita kivilajipirstaleita sisältäviä seoskivilajeja. Tälläisiä on esim. Lapinjärven E-puolella Maaningalla ja Kuttajärven ja Tallusjärven välillä Karttulassa. Mustallaniemellä Pielaveden pohjoisosassa hienorakeinen liuskegneissi esiintyy reunoiltaan sulaneina, mutta muuten hyvin säilyneinä murtokappaleina tyypillisessä migmatiitissa. Sarvivälkegneissi- ja amfiboliittimigmatiitteja. Hyvin sotkuisia migmatiitteja on seuraavilla paikoilla : N- S-suuntaisessa saarijonossa Lammassalon NW-puolella, Ylä-Honkalan NE-puolella Niemisjärven kylässä ja Ristisellä Ohemäen SE-puolella Pielavedellä. Kivilajissa on osittain sulaneina murtokappaleina ja liuskaleina hienorakeista sarvivälkegneissiä ja amfiboliittia. Poimuiset, paikoin hyvin kiemuraiset gneissikerrokset ovat murtuneet ja katkenneet, ja väliin on tunkeutunut granodioriitti- ja graniittiapliittijuonia.

5 Samanlaatuisia seoskivilajeja on Pörsänmäen nuoremman graniittialueen N-puolella lisalmella, esim. Isossa Suomäessä, ja Kurolanlahden S- ja SE-puolella Maaningalla. Pari km Pörsänjärven N-puolella ja Levämäessä, Korpijärveltä ENE, esiintyy lisäksi liuskeinen graniittigneissi kerrosjuonina sarvivälkegneississä, jossa on amfiboliittikerroksia. Seoskivilajia lävistää täällä nuorempi punertava sarvivälkegraniitti, apliitti ja pegmatiitti. Leväsen talon luona Ristisellä Pielavedellä on migmatiittigneississä gneissigraniittijuonia, joita leikkaavat poikittaiset porfyyrigraniitti- ja pegmatiittisuonet. Kaikesta päättäen on migmatiiteissa siis sekä vanhempia graniittijuonia että nuorempia emäksisiä ja happamia juonia, joista viimemainitut kuuluvat postbotnialaiseen eruptiivisarjaan. Granaatti - antofylliitti - kordieriittigneissiä on N-S-suuntaisessa vyöhykkeessä Säviän kanavan kohdalla Pielavedellä. Kivilajissa vaihtelevat poimuiset kellertävät ja tummanharmaat juovat keskenään. Edelliset ovat apliittimaisia ; jälkimmäiset sisältävät runsaasti antofylliittiä ja punertavia granaattia, paikoin kordieriittiä (esim. 3 km Säviän S-puolella), kvartsia, plagioklaasia An 30, biotiittia ja kloriittia sekä lukuisia pieniä magnetiittirakeita. Granaattikiteet ovat suuria, repaleisia, ja niissä on sisäänkasvaneita kvartsi- ja magnetiittirakeita. Antofylliittisälöt ovat usein kasautuneet 1.5-3 sm suuruisiksi viuhkamaisiksi rykelmiksi (Hangasmäessä ja Viinamäessä Säviän NW-puolella). Kordieriitti esiintyy yli 2 mm suuruisina kiteinä kvartsin seassa. Noin 3 km Säviältä NW kivilaji vaihtuu sarvivälkegneissimigmatiitiksi, jota leveät granaatin- ja sarvivälkkeenpitoiset apliittisuonet lävistävät. Jylhän tienoilla graniittinen aines on paikoin vallitsevana migmatiittigneississä ja juonet sisältävät runsaasti granaatteja. Samanlaatuista granaatti-antofylliittigneissiä kuin Säviällä on vielä tavattu seuraavilla paikoilla : Jokijärven E-puolella ja Ristisen S-puolella Pielavedellä, ja Korpimäessä Korpijärven N-puolella Pörsänmäen kylässä Iisalmella. Disteenin- eli kyaniitinpitoista granaattigneissiä on Löttökoskelta NW, Kuttajärven NE-puolella Karttulassa. Kivilaji on pienirakeista ja vahvasti puristusliuskeista. Ainekset ovat kvartsi, oligoklaasi An 30, biotiitti, kalimaasälpä, myrmekiitti, granaatti ja disteeni, joka esiintyy värittöminä neulasrykelminä biotiittisuomujen yhteydessä. Granaattirakeissakin on sisäänkasvaneena tätä mineraalia kvartsin, plagioklaasin ja biotiitin ohella. Tavallista granaatinpitoista migmatiittigneissiä on Karttulassa Pölkinniemellä Hirvijärven NE-puolella, Liesjärven NW-puolella porfyyrigraniittialueiden välillä, Lintulanharjulla

16 Virmasveden ja Kuttajärven välillä, Saitanjärven SSE-puolella ja Partalanmäellä Lyytikkälän kylässä. Granaatit ovat 0.2-2 sm suuruisia ja esiintyvät tummemmissa kerroksissa graniittijuonien välillä. GRANIITTIGNEISSIÄ. Graniittigneissiin ovat luetut rakenteeltaan ja kokoumukseltaan vaihtelevat gneissimäiset graniitit, jotka lävistävät edellä mainittuja suonigneissejä vanhimpina graniittijuonina ja ovat alustana Kuopion seudun liuskeille. Seuraavat tyypit voidaan eroittaa toisistaan. Kuva 2. Migmatiittista graniittigneissiä. A Kotkankallion SE-puolella olevasta kalliosta, B Kokkoniemeltä ; Kuopiosta SW ja S. Fig. 2. Migmatitic gneissose granite. A Rock ledge S.E. of Kotkankallio, B Peninsula of Kokkoniemi; 8.W. and S. of Kuopio. Raidallinen eli juovainen migmatiittinen graniittigneissi on hyvin tavallinen laajoilla aloilla lisalmella, Lapinlahdella, Varpaisjärvellä, Siilinjärvellä ja Kuopion seuduilla. Kivilajissa vaihtelevat harmaat gneissimäiset osat tai juovat ja vaaleat primääriset graniittiapliittisuonet keskenään (kuva 2). Juovat ja suonet ovat hyvin poimuisia, paikoin kiemuraisia, 1-40 sm leveitä. Näiden lisäksi on kivilajissa biotiitti- ja sarvivälkerikkaita juovia ja sulkeumia sekä poikittaisia emäksisiä ja graniittisia juonia. Kivilaji muistuttaa siis hyvin paljon migmatiittigneissejä.

Tämä seoskivilaji, samoinkuin graniissigneissi yleensä, on puristunutta ja ruhjoutunutta. Ainekset ovat venyneet puristusliuskeisuuden suuntaan, ja kivilaji on paikoin täynnä ruhjerakoja ja luisupintoja. Gneissimäisten osien pääainekset ovat oligoklaasi An 15 An 30, kvartsi, mikrokliini, biotiitti ja sarvivälke ; lisäaineksina on apatiittia, titaniittia ja hiukan malmirakeita ; muuttumistuloksina ja ruhjerakojen täytteenä on biotiittia, kloriittia, epidoottia, serisiittiä ja zoisiittiä. Maasälpärakeet ovat särkyneitä, oligoklaasin kaksoislamellit usein taipuneita ja murtuneita. Mikrokliini esiintyy paikoin antipertiittisinä läikkinä oligoklaasissa. Tummat ainekset muodostavat täpliä tai pieniä juovia linssimäisten maasälpä- ja kvartsikasaumien väliin. Rakeisuus vaihtelee hienorakeisesta keskirakeiseen. Lukuisia vihreänharmaita emäksisiä sulkeumia ja juovia on graniittigneississä Nerkoon NE-puolella Lapinlahdella. Mätäsjärveltä S niitä on niin taajaan, että kivilaji on eruptiivibreksiamaista. Samallaisia sulkeumia on Sopenlammen SW- ja W- ja Pajujärven NEpuolella sekä Alapitkän seudulla. Sulkeumat ovat soikeita tai pitkulaisia ; tummemmat ovat metamorfista gabroa (amfiboliittia), vaaleammat dioriittia. Ruhjevyöhykkeitä. Epidootti- ja kloriittirikasta gneissiä on Siilinjärven ja Varpaisjärven rajalla tektoonisessa ruhjevyöhykkeessä, joka ulottuu Suurelta Varpaselta Koivumäen kylästä Pyöreejärven ohi ja Lukkarilan kylän kautta Suurmäelle. Kivilaji on hyvin metamorfista, vahvasti liuskeentunutta ja myloniittiutunutta, sekä tavallisesti apliittisuonien lävistämää. Se on todennäköisesti ollut alkuaan porfyyrinen, sillä makroskooppisesti näkee siinä vielä paikoin 0.5-1 sm suuruisia punertavia maasälpäläikkiä ja pyöreitä kvartsirakeita, jotka ovat hienorakeisessa tummassa pohjamassassa. Kivilaji sisältää hyvin muuttunutta plagioklaasia (albiittia, An 8- An 10 ), kvartsia, rautarikasta epidoottia, vihreää kloriittia, vähän biotiittia, apatiittia ja yksinäisiä kiisurakeita sekä hiukan kalsiittia. Rikki ruhjoutuneet ja liuskeisuuden suuntaan venyneet albiittirakeet rajoittuvat epäselvästi ympäröivään massaan ja ovat täynnä serisiittisuomuja, pieniä zoisiitti- ja epidoottirakeita, ja sisältävät sitäpaitsi kloriittisuomuja. Epidootti ja kloriitti esiintyvät kuitenkin pääasiallisesti pohjamassassa ja ruhjerakojen täytteenä. Kvartsi muodostaa puristuneita linssejä. Alkuperäinen porfyyrinen rakenne on parhaiten säilynyt Lahnamäessä Lahnajärven E-puolella Varpaisjärvellä. Tätä ruhjevyöhykettä jatkuu NNE-suuntaan Varpaisjärven W-, NW- ja N-puolelle useita km. Kivilaji on paikoin aivan myloniittiutu- 37 23,-38 3 17

1 8 nutta, ja sitä lävistävät verkkomaisesti epidootin, kloriitin ja kvartsin täyttämät ruhjeraot. Suonina esiintyvä vaalea graniittiapliittikin on vahvasti ruhjoutunutta. Toinen samanlaatuinen ruhjevyöhyke ulottuu Pajujärven kylästä NNE-suuntaan Lapinmäen ja Saarisjärven kautta Urmo- ja Tervalahtea kohti Syvärin W-puolelle. Kivilaji eroaa edellisestä siinä, että se sisältää runsaasti biotiittia ja tavallista kloriittia, mutta ei vihreää vahvasti pleokroiittista kloriittia eikä rautarikasta epidoottia, vaan sen sijaan klinozoisiittia. Kivilajissa on paikoin lukuisia maasälpäsilmäkkeitä. Kolmas ruhjevyöhyke on Syvärin W-puolella kalevalaisen kvartsiittijonon länsirajalla, missä peruskallio on työntynyt kvartsiitin päälle. Graniittigneissi ja sitä lävistävät juonikivilajit ovat täydellisesti myloniittiutuneet vyöhykkeessä, joka ulottuu Jouhilahdelta Ruokoisjärven itäpuolitse etelään Pienen Tarpisen eteläpuolelle. Myloniitti on liuskeista ja sisältää 2-5 mm pituisia särkyneitä silmäkkeitä, jotka ovat albiittiutunutta plagioklaasia (An 2-An 8)ja kvartsia tai niiden seosta. Kvartsi, maasälpä, biotiitti, epidootti, kloriitti, serisiitti, apatiitti, titaniitti ja malmirakeet muodostavat kivilajin hienorakeisen pohjamassan. Liuskeista porfyyristä graniittigneissiä, jossa on 1-4 sm pituisia litistyneitä mikrokliinihajarakeita on Kuopion seudussa Lehtoniemellä, Jynkänlahden E-puolella, Särkilahden suulla ja Pitkänlahden aseman E-puolella (kuva 3). Kivilaji vaihtuu monin paikoin migmatiittigraniitiksi, ja sitä lävistävät sekä amfiboliitti että nuorempi punertava graniitti pitkittäisinä ja poikittaisina juonina. Pielavedellä tapaa karkealiuskeista biotiittirikasta porfyyrigraniittia suonigneissialueen rajalla Pajumäen ja Korpijärven välillä. Ruhjoutuneet maasälpäsilmäkkeet ovat vaaleanharmaita, paikoin 5-8 sm pitkiä ja 2-3 sm paksuja ; kiillesuomut (biotiitti ja muskoviitti) ovat kasautuneet poimuisiksi juoviksi maasälpälinssien väliin. Pitkässä vyöhykkeessä, joka Korpijärven kohdalta ulottuu edelleen Lampaanjärven W-puolitse N kohti, on päätyyppinä vahvasti liuskeinen pieniporfyyrinen biotiittigraniittigneissi. Tätä lävistävät monin paikoin leveät apliitti -ja pegmatiittijuonet. Kirjograniittista pegmatiittia on esim. yli 5 m leveinä juonina : Kukkaromäellä, Väätälästä SW, ja maantien varrella Lampaanjärven pohjoislahden kohdalla ; muskoviitinpitoista pegmatiittia on laajassa kalliossa harjujonon kohdalla, Huuhtmäeltä N, sekä Volpurinvuoressa ja Vuorimäessä Korpijärven W-puolella. Samanlaisia juonia on seudun liuskeissa.

35 1 9 Biotiitti- ja sarvivälkerikasta gneissigraniittia eli granodioriittia on siellä täällä Pielavedellä ja Karttulassa. Kivilaji on tummanharmaata, pienirakeista, liuskeista, ja sisältää gneissijuovia ja -murtokappaleita. Plagioklaasin kokoumus vaihtelee An 30- An,biotiittia on milloin enemmän, milloin yhtäpaljon tai vähemmän kuin sarvivälkettä. Kvartsia on vähemmän kuin oligoklaasia. Lisäaineksina on runsaasti titaniittia ja apatiittia. Kuva 3. Pieniporfyyristä graniittigneissiä, jossa siirroksia, taittumia, sulkeumia ja primäärisiä apliittisuonia sekä nuorempi poikittainen pegmatiittigraniittijuoni. Peuran sahalla Pitkänlahden aseman E-puolella. 1 /20 luonn. kokoa. Fig.3. Gneissose granite with small phenocrysts, showing small-scale faults, bends, inclusions and primary aplitic veins, cut by a younger transverse dyke of pegmatite. Peura sawmill E. of the Pitkälahti railway station. 1/20 of the natural size. Biotiittigranodioriittia on esim. Pielavedellä : Nilakan E-puolella Säviältä etelään ; Karttulassa : Koivujärven kylässä Hirvijärven NW-puolella, Tallusjärven NW- ja N-puolella, ja Liesjärven E-puolella. Sarvivälkegranodioriittia on Pielaveden länsirannikolla Saarelasta etelään. Oligoklaasi-granodioriittiporfyyriä tavattiin Hattumäen W-puolella, Pielaveden Taipaleenkylässä ja diopsidinpitoista granodioriittia Säviän kanavan E-puolella. Lampaanjärven kylän graniittigneissillä on yleensä granodioriittinen kokoumus.

20 Vahvasti puristusliuskeista pieniporfyyristä granodioriittiä on Lehtomäen seudussa Kinahmin kvartsiittiselänteen NW-puolella Nilsiässä. Maasälpähajarakeet ovat 0.5-1.5 sm pituisia, soikeita ; välimassa on tummaa, biotiittirikasta. Eri-ikäisiä juonia. Edellisessä mainittiin, että graniittigneissin juovaisuuden suuntaisia apliitti- ja pegmatiittisuonia ja amfiboliittisulkeumia (jotka saattavat olla katkonaisia juonia) lävistävät poikittaiset emäksiset ja graniittiset juonet (kuva 4). Kivilajikartasta näkee, että ne ovat peräisin läheisistä nuoremmista eruptiivikivilajialueista. Alla esitetään esimerkkiä sellaisista. Kuva 4. Amfiboliittisulkeumia ja poikittainen metabasiittijuoni graniittigneississii Mäntysaaren SW-rannalla Onkivedellä. Lapinlahti. a = amfiboiiittia. ; gn. gr. = graniittigneissiä; d - metabasiittia. Fig. 4. Inclusions of amphibolite and a cross-cutting basic dyke in the gneissose granite on the S. W. shore of the island o f Mäntysaari in Onkivesi Lake, Lapinlahti. a = amphibolite; an. yr. = gneissose granite ; d - basic rock. Pöljän pysäkin SE-puolella Siilinjärvellä lävistää graniittigneissiä ja siinä olevaa leveää mutkikasta amfiboliittijuonta hienorakeinen harmaa biotiittigraniitti kahtena, n. 8 m leveänä jyrkkärajaisena juonena. Biotiittigraniittiin kuuluu vielä primäärisiä apliitti- ja pegmatiittijuonia. Käärmeniemellä Juurusveden N-osassa lävistää graniittigneissiä vaalea kvartsirikas graniitti ja tähän kuuluva karkeakiteinen pegmatiitti valtavina juonina, jotka täyttävät milloin pystyjä, milloin melkein vaakasuoria halkeamia kivilajissa. Sitäpaitsi on graniittigneississä liuskeisia amfiboliittisulkeumia, joita kiemuraiset apliitti-, pegmatiitti- ja kvartsisuonet lävistävät verkkomaisesti. Lehtosaarella, Saarelasta SE Pielaveden länsirannalla, lävistävät graniittigneissiä lukuisat metagabrojuonet ja näitä vuorostaan apliitti- ja pegmatiittisuonet (kuva 5).

gr. =liuskeista harmaata graniittia gn. gr. = kiemurajuovaista gneissigraniittia d. = metagabroa sk. d. = liuskeista metagabroa a = apliittia p = pegmatiittia migm. = migmatiittia m = moreenia Kuva 5. Lehtosaaren NW-niemi, Saarelasta SE, Pielavesi. Fig. 5. N. W. point of the island of Lehtosaari, S. E. of Saarela, Pielavesi. gr. = foliated grey granite; gn.. gr. = contorted gneissose granite; d. =metamorphic gabbro ; sk. d. = foliated metamorphic gabbro a = aplite ; p. = pegmatite : migm. = migmatite; m =moraine.

22 LEPTIITTEJÄ. Perhon leptiittialue. Perhon pitäjän koillisosassa on laaja leptiittialue. Kallioita on täällä kuitenkin vain vähän näkyvissä. Tervakankaankallioissa, n. pari km Elämäisenjärven N-puolella, ja Ahvenlammenkalliossa, edellisestä 2.5 km N, kivilaji on osaksi harmaata, hienorakeista, liuskeista ja hiukan porfyyristä, osaksi tummaa, hyvin hienorakeista ja tasarakeista. Kummallakin on kuitenkin samanlaatuinen kokoumus. Pohjamassan raesuuruus on 0.02-0.2 mm ; ainekset ovat oligoklaasi, kvartsi, biotiitti, kalimaasälpä, muskoviitti ja epidootti ; lisäaineksina on hiukan malmirakeita ja apatiittia. Hajarakeina on 0.5-2 mm suuruisia pyöristyneitä ja särkyneitä oligoklaasirakeita (An 25 An 30 ). Tumma leptiitti on kerroksellista ja sisältää enemmän biotiittia ja epidoottia kuin harmaa tyyppi. Epidootti muodostaa siinä paikoin konkretioita, joilla on konsentrinen rakenne. Harmaata leptiittiä on vielä tavattu Valkeisenjärven NE-rannalla ja tien varrella, n. 3 km Jängänjärveltä SE, tummaa leptiittiä Elämäisenjärven S-puolella. Alueen NE-rajoilla kivilaji vaihtuu migmatiittiseksi leptiittigneissiksi, jota granodioriitti lävistää intrusiivisesti. Kyyjärven N- puolella on Hokkasenaholla maantien varrella liuskeista vaaleanharmaata kalileptiittiä. Kivilaji on hyvin hienorakeista kvartsin ja kalimaasälvän seosta, jossa on liuskeisuuden suuntaisia muskoviitti- ja biotiittisuomuja tai -viiruja sekä paikoin karkearakeisempia kvartsijuovia. Rautalammilla on punertavaa kerroksellista kalileptiittiä Laajan talon SE-puolella Niinivedellä. Raesuuruus on 0.2-0.5 mm. Kivilaji sisältää särmiltään pyöristyneitä mikrokliini-, kvartsi- ja oligoklaasirakeita, joista viimemainitut ovat sameita ja albiittiutuneita, sekä lisäksi vähän biotiittia, kloriittia, apatiittia, titaniittia ja malmirakeita. Pihtiputaalla on leptiittejä Ritovuoressa kirkon S-puolella ja Saarijärven NE-puolella kapeassa vyöhykkeessä, joka ulottuu Rönnyn talon S-puolelta NE-suuntaan Hanhilammelle. Ritovuoren leptiitti on harmaata tai punertavaa ; punertava muodostaa leveitä juovia harmaaseen. Kumpikin sisältää samoja aineksia : kvartsia, mikrokliinia, oligoklaasialbiittia, biotiittia, muskoviittia sekä hiukan malmirakeita, kloriittia ja epidoottia, mutta punertavassa leptiitissä on hyvin vähän biotiittia ja enemmän mikrokliinia ja muskoviittia kuin harmaassa. Saanijärven leptiitti on leptiittimäistä gneissiä, jossa on leveinä juonina puristusliuskeista punaista porfyyrigraniittia. Leptiitin maasälpä on oligoklaasia An 25, ja biotiitin ohella on kivilajissa sarvivälkettä.

Pihtiputaan leptiitit eroavat Perhon leptiiteistä siinä, että ne ovat tasarakeisia, kerroksellisia ja todennäköisesti alkuaan sedimentäärisiä. Ne vaihtuvat graniittien rajoilla migmatiittigneisseiksi, jotka taas Kolimajärven E-puolella vaihtuvat vähitellen hienorakeisiksi kiilleja sarvivälkeliuskemaisiksi gneisseiksi. Nämä muistuttavat asultaan hyvin paljon Kuopion seudun liuskeita. Perhon porfyyrimaiset leptiitit ovat luultavasti vulkaanista alkuperää ja vanhempia. Tähän viittaa se seikka, että Kolimajärven SE-päässä Viitasaarella on kiilleliuskemaisten gneissien yhteydessä tavattu lukuisia leptiittikappaleita sisältävää konglomeraattia, mikä osoittaa, että muodostumien välillä on jonkinlainen diskordanssi. 23 NUOREMPIA KITEISIÄ LIUSKEITA. Alueen itä- ja kaakkoisosissa esiintyvien liuskeiden eroittaminen nuoremmaksi muodostumaksi perustuu Kuopion seuduilla tehtyihin havaintoihin, joitten mukaan graniittigneissi ei lävistä näitä liuskeita, vaan muodostaa alustan eli pohjan, jolle liuskeet ovat kerrostuneet. Postbotnialaiset eruptiivikivilajit lävistävät sen sijaan niitä intrusiivisesti. Liuskeiden stratigraafinen jaotus on graniittigneissipohjasta lukien ylöspäin seuraava : kvartsiitit, grafiittiliuskeet, dolomiitit, kalkki- ja kalkkisilikaattikivet, kiille- ja sarvivälkeliuskemaiset gneissit, suonigneissit. KVARTSIITTIA. Kuopion seutu. Kuopion seuduilla (ks. karttaa, taulu 1) on graniittigneissialueiden reunoilla ja niiden ympäri kaartuvia pitkiä kapeita kvartsiittivyöhykkeitä (kuva 6). Monessa kohden on kvartsiitin ja graniittigneissin välillä leveinä juonina nuorempaa kiilleköyhää mikrokliinigraniittia. Juonet ja niiden haaraantumat lävistävät kumpaakin kivilajia. Graniittigneississä ne kulkevat usein tämän primääristen apliitti- ja pegmatiittisuonien poikki, kvartsiitissa ne lävistävät siinä esiintyviä amfiboliittikerrosjuonia, joita paikoin tunkeutuu poikittaissuonia graniittigneissiinkin (esim. rautatien varrella, Pitkälahden aseman NW-puolella, n. 0.5 km Valkeisesta NW). Missä kvartsiitti ja graniittigneissi koskettavat suoraan toisiaan (esim. kaupungin länsipuolella valtamaantieltä eroavan sivutien ja Kotkankallion välillä olevassa kalliossa) on kontaktijyrkkä, eikä graniittigneissistä tunkeudu mitään intrusiivijuonia kvartsiittiin. Kaikki nämä seikat todistavat, että niiden välillä on melkoinen ikäero.

24 Tavallinen kvartsiittityyppi on pienirakeista, vaaleanharmaata tai punertavaa, uudesti kiteytynyttä»lasimaista» kvartsiittia. Rakeisuus vaihtelee 0.5-4 mm. Tavallisesti on useita pieniä kvartsirakeita liittynyt yhteen suuremmiksi rakeiksi. Ne ovat jonkun verran puristu- Kuva 6. Kvartsiittikerrosten kaartuminen graniittigneissiniemekkeen ympäri. Pienen Neulamäen N-päässä Kuopiosta SW. gr. en. = graniittigneissiä ; kv. = kvartsiittia; d =amfiboliittia ; gr. = mikrokliinigraniittia. Fig. 6. Curving of the quartzite beds around the projection of an area of gneissose granite. N. end of the hill of Pieni Neulamäki, S.W. of Kuopio. gr. gn. = gneissose granite : kv. = quartzite; d = amphibolite; gr.= microcline-granite. neet kivilajin liuskeisuuden suuntaan, ja niiden välillä on siellä täällä serisiittikasaumia tai muskoviittisuomuja, rapautunutta maasälpää, sillimaniittineulasia ja hematiittihiukkasia. Kerroksellisuus näkyy paikoin selvästi. Sillimaniittia on runsaimmin serisiitinpitoisissa liuskeisissa kerroksissa, joita graniittiapliitti- tai pegmatiittisuonet lävistävät. Seriittirikasta kvartsiittiliusketta on esim. Vanunvuoren W- ja SW-rinteessä Hiltulanlahden E-puolella. Kvartsi muodostaa siinä hienorakeisia raerykelmiä, joita serisiittirikas aines eroittaa toisistaan. Hyvin liuskeista muskoviittirikasta kvartsiittia on Laivonsaaren SE-osassa olevan graniittigneissiharjanteen rinteessä ja juurella. Muskoviittisuomut verhoavat täällä silmäkkeiksi litistyneitä kvartsirakeita. Sillimanittirikasta kvartsiittia on tavattu seuraavilla paikoilla : Korsumäen SW-puolella leveässä vyöhykkeessä, joka ulot-

25 tuu WSW-suuntaan Ruununsuon W-puolelle ; Pienen Neulamäen koillisrinteellä Neulalammen kohdalla ; Suuren Neulamäen W-puolella graniittigneissikukkulan juurella ; Jynkänlahden ja Petosen välisen puron S-puolella. Sillimaniitti muodostaa liuskeisuuden suuntaisia hienoja neulasia, viuhkanmuotoisia rykelmiä tai juovia (kuva 7). Neulaset ovat usein kasvaneet kvartsirakeiden läpi. Sillimaniitinpitoisuus vaihtelee 2-5 % ja muskoviittia on vähemmän kuin sillimaniittia. Kuva 7. Sillimaniittirikasta kvartsiittiliusketta Pienen Neulamäen koillisrinteeltä, Kuopiosta SW. Nikolit ristissä, 50 x luonn. kokoa. Fig. 7. Quartzitic schist rich in sillimanite on the N. E. slope of the hill of Pieni Neulamäki, S.W. of Kuopio. Crossed nicols, magnified 50 X. Lyhyitä, 20-50 m leveitä kvartsiittivyöhykkeitä on siellä täällä migmatiittialueilla Kuopion kaupungin ja Kallaveden ympäristössä. Nämä esiintyvät pienten graniittigneissi- ja liuskegneissialueiden yhteydessä. Kvartsiitti on joko tavallista kiilteenpitoista tai karkeampaa, uudesti kiteytynyttä, harmaanvalkoista»lasimaista» kvartsiittia. Viimemainittua tapaa paikoilla, missä kivilajeja lävistää nuorempi graniitti lukuisina pegmatiittimaisina juonina. Jokseenkin puhdasta lasimaista kvartsiittia on esim. : notkossa Taivaanpankon E-puolella Kuopion kaupungista NW ; Hirvimäellä n. 5 km Hirvilahdelta W, Piilunmäen S-rinteessä Lamperista SW Kallaveden W-puolelle ; Kettulahden SE-puolella ja rannalla Toivalan laivalaiturin NW-puolella Kuopiosta NE. Lamperissa on kvartsiitin alla 3723, - 38 4

2 6 - migmatiittigraniittigneissiä, niiden rajalla vaaleanpunaisia pegmatiittisuonia ja kvartsiitin päällä kiilleliuskegneissiä. Kerros on 25 m leveä, suunta N 30 E, kaade 70 SE. Toivalan kvartsiittikerros on migmatiitin ja apliittisuonien lävistämän liuskegneissin SW-puolella ; rajalla on amfiboliittia ja sarvivälkedioriittia. Kvartsiitin SW-puolella lähellä rantaa on pitkä ja leveä pegmatiittijuoni, jossa amfiboliittipirstaleita ; aivan rannalla on taas liuskegneissimigmatiittia. Petäisen alue Kehvolla, Kuopiosta N. Petäisen E-puolella on leveä N 70 W-suuntainen kvartsiittivyöhyke. Konttivuoressa järven E-puolella kivilaji on hieno-pienirakeista, osaksi lasimaista, osaksi liuskeista ja sillimaniitinpitoista. Sarvivälkeliuskeiden rajalla etelässä on dolomiittikerroksia ja leveitä punertavia apliitti- ja pegmatiittijuonia (kuva 14). Räimävuoressa Kourulammen E-puolella kivilaji on tavallista Kuopion kvartsiittia ; sen eteläpuolella on täällä valkoista pegmatiittia, jossa kvartsiittimurtokappaleita. Vyöhykkeen N-puolella on graniittiapliittia, pegmatiittia ja pieniporfyyristä biotiittigraniittia, pohjoisempana näiden lävistämää liuskeista ja juovaista graniittigneissiä. Kasurilanmäki, Siilinjärven S-puolella, on erilaisista graniittigneissi- ja migmatiittityypeistä muodostunut mäkiryhmä (kuva 8). Sen pohjoisrinnettä pitkin kulkee kaarenmuotoisesti vyöhyke, jonka kivilaji on vuoroin lasimaista, vuoroin hienorakeista vaaleanharmaata kerroksellista kvartsiittia. Huomattavimpia kallioita ovat Kuoppakallio vyöhykkeen keskikohdalla ja»kalkkivuori» koillisrinteellä maantien ja rautatien lähellä (kuva 9). Kvartsiitin Si0 2 -pitoisuus vaihtelee 94.5-96.0 % ja kiveä on louhittu teknillisiin tarkoituksiin (Suomen Mineraali O/Y). Sen ja graniittigneissin rajalla on 6-8 m leveä serisiittirikas»pohjaliuske»-kerros, joka sisältää litistyneitä kvartsirakeita, biotiittitäpliä ja -juovia. Vyöhykkeen itäpäässä rautatien kohdalla on rajalla hankausbreksiaa, joka sisältää erisuuruisia särmikkäitä tai särmiltään pyöristyneitä kvartsiittikappaleita. Pohjaliuske ja breksia lienevät syntyneet karjalaisen poimutuksen aikana luoteesta päin työntyneen graniittigneissikiilan vaikutuksesta. Vyöhykkeen SW-päässä Välijärven kohdalla on kvartsiitissa juonina vaaleanpunaista biotiitti-mikrokliinigraniittia. Juurusveden Aittosaarella ja Rahvonsaarella on lasimaisia kvartsiittikerroksia sulkeumina pieniporfyyrisessä biotiittigranodioriitissa. Rahvonsaaren keskikohdalle on 20-40 m leveä ja lähes km pitkä, ja lähellä SW-rantaa toinen n. 8 m leveä kvartsiittikerros. Näiden suunta vaihtelee N 30-50 W, kaade on n. 80 NE. Kvartsiitti on saaren SW- ja W-rannalla migmaattisen liuskegneissin yhteydessä. Kumpaakin lävistävät lukuisina risteilevinä juo-

Kuva 8. Siilinjärven ja Kasurilanmäen seudun kartta. Fig. 8. Geological map of the area between Siilinjärvi and Kasurilanmäki. Mittakaava. Scale 1 : 60 000. W. W. Wilkman..

nina sekä emäksiset että happamat postbotnialaiset eruptiivit seuraavassa järjestyksessä : dioriitti, pieniporfyyrinen kvartsidioriitti ja granodioriitti, biotiittigraniitti, punertava kiilleköyhä graniitti ja pegmatiitti. Vallitsevana kivilajina on granodioriitti. SW- ja W-rannalla on eruptiivibreksioita, joissa särmikkäitä liuskegneissi- ja dioriittikappaleita ympäröi yllämainittu granodioriitti ja biotiittigraniitti. Kuva 9. Kvartsiittikallio Kasurilanmäen NE-rinteessä, Siilinjärvi. Fig. 9. Ledges of quartzite on the N.E. slope of the hill of Kasurilanmäki, Siilinjärvi. Murtolahden- Pieksänkosken-Halunan vyöhykealkaa Temojärven N-rannalta ja kulkee NE-suuntaan Jouhtenlammen ohi Pieksänkosken niskalle Alapieksänjärven W-päähän, mistä se kääntyy NNE kohti ja yhtyy Halunassa Kinahmin kvartsiittiharjanteen kaakkoispäähän (kuva 10). Tässä siis vanhempaan poimutukseen kuuluva poimukaari liittyy N-S-suuntaiseen karjalaiseen vuorijonoon ya muodostaa tämän kanssa pitkän yhtenäisen poimukaaren. Kun kerrokset miltei kaikkialla kallistuvat NW ja W kohti ja poimukaade on 30-40 SW, on selvää, että graniittigneissi on länsiluoteesta työntynyt kvartsiitin ja sen yhteydessä olevien muiden nuorempien liuskeiden päälle.

Kuva 10. Murtolahden-Pieksänkosken-Halunan liuskevyöhyke. Fig. 10. Murtolahti-Pieksänkoski-Haluna zone of supracrustal rocks. Mittakaava, Scale 1 : 80 000. W. W. Wilkman.

30 Kvartsiitti on tässä vyöhykkeessä vaaleanharmaata, paikoin selvään kerroksellista, paikoin liuskeista tai lasimaista (valkoista tai punertavaa kiteistä kvartsiittia). Raesuuruus on 1-3 mm, rakenne granoblastinen. Pääaineksena on kvartsi polygonaalisina rakeina, vähemmän on vahvasti muuttunutta maasälpää (oligoklaasialbiittia ja mikrokliinia), sillimaniittia, muskoviittia, biotiittia ja kloriittia ; harvemmin tapaa titaniittia, apatiittia, hematiittia ja epidoottia. Kerrokset ovat paikoin vahvasti poimuttuneita ja breksioituneita, esim. Pieksänkosken SW-puolella. Kivilajia lävistää vaaleanharmaa biotiitinpitoinen graniitti ja punertava pegmatiittigraniitti erisuuntaisina juonina. Temojärven NNE-puolella kvartsiitti esiintyy lasimaisina murtokappaleina pegmatiittigraniitissa. Kvartsiitin ja hyvin gneissimäisen viirullisen graniittigneissin välillä on pitkillä matkoilla liuskeista Kuopion amfiboliittia (ks. s. 66), joka tunkeutuu pohjoisempana Huovilanmäessä, Halunasta SW, kvartsiittikerrosten väliin ja vaihtuu paikoin massamaisemmaksi metagabroksi. Kvartsiitin SE-puolella on Temojärven ja Pieksänkosken välillä dolomiitti- ja kalkkisilikaattikerroksia sekä vahvasti liuskeutunutta ja ruhjoutunutta kiisurikasta liusketta. Tämän SE-puolella on poimuista liuskegneissiä ja suonigneissiä, Pieksänkosken ja Halunan välillä on kalkkivyöhykkeen E-puolella samoja liuskeita ja lisäksi granaattigneissikerroksia, joita kaikkia biotiitti- ja pegmatiittigraniitti lävistää. Huovilanmäessä N päin Piekkälänmäen länsirinteeseen saakka (Nilsiän-Siilinjärven maantien S-puolella) on W-puolisen graniittigneissin ja kvartsiitin rajalla liuskeista konglomeraatti - maista breksiaa. Siinä olevat kivipirstaleet ovat graniittigneissiä, apliittia ja pegmatiittia, ja ne ovat litistyneet liuskeisuuden suuntaisiksi linsseiksi. Välimassa on diopsiidin ja vihreän sädekiven sekaista kvartsiittimassaa. Sillimaniitti- ja muskoviittirikasta kvartsiittiliusketta on Pieksänkosken NNE-puolella Myhkyrinpään, Suuren ja Pienen Myhkyrin ja Huovisenmäen itärinteissä lähellä liuskegneissin rajaa. Samaa kvartsiittia on vielä maantien N-puolella Ruuskalanmäen SE- ja E-rinteellä ja Kokkosen talon kohdalla Kinahmin SSE-päässä. Viimemainituilla paikoilla kvartsiitti on hyvin puristunutta ja ruhjoutunutta. Suurien litistyneiden kvartsirakeiden välillä on hienorakeista kvartsimassaa. Kivilaji on hematiittikasaurnien takia punatäpläistä ja sillimaniitti esiintyy siinä hienoneulaisina viuhkanmuotoisina rykelminä. Pegmatiittisuonia on tavattu ainoastaan itärinteen alimmassa osassa tummia biotiitinpitoisia kerroksia sisältävässä kvartsiitissa.

Sangen puhdasta, harmaanvalkoista lasimaista kvartsiittia on sillimaniitinpitoisen vyöhykkeen päällä eli W-puolella Piekkälänmäen SE-päässä ja Pentikkälän talon W- ja SW-puolella, Halunasta SW. Puutosmäen - Vasaraniemen -Tervasalon kvartsiittivyöhyke Kallaveden SE-puolella. Vyöhyke alkaa Puutosmäen SE-rinteellä, kiertää mäen itä- ja koillispuolitse pohjoisnientä kohti ja jatkuu Kaikonsaaren kautta Vasaraniemelle, mistä se painuu Kallaveteen. Sen jälkeen se on näkyvissä Hevonperänsaaren SW-rannalla pitkän synkliinipoimun pohjalla ja keskellä olevien saarien N- puolella, mistä se kaartuu E ja S kohti Tervasalon W-rantaa pitkin. Puutosmäen NE-rinnettä lukuunottamatta kerrokset kallistuvat poimun W-puolella 50-80 E ja E-puolella Tervasalon rannalla 50 70 W. Poimukaade on n. 40 SSW. Kvartsiitti on Puutosmäen SE-rinteessä harmaata, liuskeista, ja sisältää vihreänharmaita diopsiidinpitoisia kerroksia ja punertavia kalsiittijuovia. Mäen NE-rinteellä vyöhyke laajenee ja kivilaji on tavallista Kuopion kvartsiittia, jossa on liuskeisia amfiboliittikerroksia ja leveitä punertavia apliitti- ja pegmatiittijuonia. Kerrokset ovat poimuisia ja murtuneita. Pohjoisniemen tyvellä lävistää kvartsiittia lisäksi pienirakeinen massamainen biotiittigraniitti. Tämän ja kvartsiitin kontaktit ovat jyrkät, mutta monimutkaiset, ja kvartsiitti on rajalla lasimaista. Apliitti ja pegmatiitti kuuluu geneettisesti biotiittigraniittiin. Kaikonsaaren NW-rannalla on graniittigneissin ja kvartsiitin rajalla kalkkisilikaattikiveä, jossa punaisia kalsiittijuovia. Kvartsiitti on hienorakeista, harmaata. Vasaraniemellä on sekä rajalla että välikerroksina kvartsiitissa amfiboliittia. Hevonperänsaarella kivilaji on muskoviittirikasta ja saaren eteläniemessä hyvin sillimaniitinpitoista. Tervasalon NW-niemessä on liuskeen rajalla sillimaniittikyhmyjä sisältävää kiillerikasta kvartsiittia, W-rannalla tavallista vaaleaa kvartsiittia. Kaikkialla lävistää kivilajia punertava apliitti ja pegmatiittigraniitti. Saamasjärvi, Leppävirta. Saamasjärven itäpuolella on soikea graniittigneissialue, johon kuuluu Kokonmäki pohjoisessa ja Raalanmäki etelässä. Mäkien itärinteitä pitkin kulkee NNE-SSWsuuntaan n. 60 m leveä kvartsiittivyöhyke. Kivilaji on vahvasti uudestaan kiteytynyttä sillimaniitinpitoista kvartsiittia, jossa on rapautuneita maasälpäjuovia. Raesuuruus on 1-4 mm. Kvartsirakeiden välit täyttää rapautunut mikrokliini, serisiitti ja fibroliittinen sillimaniitti sekä joku yksinäinen biotiittisuomu. Kvartsiitti on selvään kerroksellista ja vaaleanpunaisten pegmatiittijuonien lävistämää ; kerrosten kaade on 70-80 W. Graniittigneissin rajalla se vaihtuu maasälpä- 3 1

32 rikkaaksi liuskeeksi, ja kvartsiitti on todennäköisesti kerrostunut suoraan graniittigneissin rapautumistuotteiden päälle. Vyöhykkeen E- ja SE-puolella on liuskeista amfiboliittia, ruosteista liuskegneissiä ja leveitä pegmatiittijuonia. Graniittigneissi on vahvasti liuskeista ; sitä lävistää amfiboliitti (15 m leveä juoni Saamasjärven rannalla), pienirakeinen biotiitti-mikrokliinigraniitti (50 m leveä juoni Raalanmäen N-rinteellä, jossa kivilouhoksia) ja pegmatiitti. Konnuslahden Suurijärven NE-puolella Leppävirralla on pieni graniittigneissialue, jonka S-puolella on WSW-ESEsuuntainen konglomeraattivyöhyke (suunta N 60 E, kaade 70 S). Konglomeraattia on näkyvissä Palokkilammen E-puolella ja Rautalahdella Suurijärven E-päässä. Kivilaji on vahvasti liuskeista arkoosimaista gneissiä, jossa on kerroksittain linsseiksi litistyneitä, vaaleita apliittimaisia ja karkeampia maasälpärikkaita kivipirstaleita. Pohjamassa on hienorakeista kvartsin, oligoklaasin ja mikrokliinin seosta, jossa on suurempia kvartsi- ja maasälpärakeita sekä siellä täällä apliittisiruja ja biotiittiliuskaleita. Kivilaji vaihtuu Suurijärven NE-puolella hyvin ruhjoutuneeksi graniittigneissiksi. Järven S-puolella on hienorakeista liuskegneissiä, jossa kvartsinystyröitä ja joitakin pegmatiittisuonia. Pielavedellä on Savijärven N-päässä Kiertojoen ja Kotajoen välillä esiintyvien kalkkisilikaatti- ja dolomiittikerrosten alustana pienirakeista magneettikiisunpitoista kvartsiittia, joka vuorottelee poimuisten kiilleliuskekerrosten kanssa. Suunta on N 65 E, kaade n. 60 S. Pääaineksena on uudestikiteytynyt kvartsi, jolla on vahvasti aaltoileva valonsammutus ; sen ohella on kivilajissa vähän biotiittia, plagioklaasia, mikrokliinia, muskoviittia, magneettikiisua ja yksinäisiä fibroliittikasaumia. Rakenne on granoblastinen. Kivilajia lävistävät valkoiset pegmatiittisuonet. Huutsaaren SW-rannalla Koivujärvellä on magneettikiisu- ja muskoviittirikasta kvartsiittiliusketta. Tämä on saaren eteläniemessä esiintyvän kalkkisilikaattikerroksen yhteydessä. Saaren SW-puolella on toisessa saaressa vahvasti poimuttunutta magneettikiisurikasta sarvivälkeliusketta. GRAFIITTILIUSKEITA. Grafiittiliuskeita tapaa paikoin Kuopion seudussa kvartsiittien päälle kerrostuneessa kvartsi- ja maasälpärikkaassa kiilleliuskeessa varsinaisen liuskemuodostuman alaosassa, mihin grafiittiliuske, dolomiitti, kalkki- ja kalkkisilikaattikivet muodostavat linssin -tai vyöhykkeenmuotoisia kerroksia.

33 Grafiittiliuskeet ovat hienorakeisia, tummanharmaita. Ne sisältävät kvartsia ja grafiittia sekä jonkun verran maasälpää, biotiittia, muskoviittia ja rikkikiisua, joitten keskinäinen määrä vaihtelee sangen paljon. Seuraavat esiintymät ovat tunnetut : Hukanniemellä Hiltulanlahden SE-rannalla, Kuopiosta S, on kiisunpitoista grafiittirikasta liusketta 0.3-0.5 m paksuna kerroksena dolomiittikerroksen ja siinä olevan louhoksen itäreunalla (kuva 11). Kuva 11. Kerrossuhteet Hukanniemellä Hiltulanlahden SE-rannalla, Kuopiosta S. kv = kvartsiittia ; sk = kiilleliusketta ; g = grafiittiliusketta ; k = dolomiittia ; a= liuskeista amfiboliittia ; p = pegmatiittia. Fig. 11. Stratigraphical succession on the point of Hukanniemi, S.E. shore of Hiltulanlahti bay, S. of Kuopio. kv = quartzite ; sk = mica-schist ; g graphite-bearing schist; k = dolomite ; a = schistose amphibolite ; p = pegmatite. Jynkän grafiittiliuske. Noin 300 m Jynkän kalkkikivilouhoksen W-puolella on Jynkänlahdelle menevän polun varrella vähintäin 2 m leveä grafiittiliuskekerros. Grafiitti on siinä kasautunut juoviksi ja esiintyy liuskemassassa 0.01-0.4 mm suuruisina hiukkasina tai suomuina kvartsirakeiden välillä. Rikkikiisu on suureksi osaksi rapautunut kellertäväksi amorfiseksi ainekseksi. Kivilajista on kemiallinen analyysi. 3 723.-38 5