Asumakangas Huttulahti Luukaarteen laavu KUOPION MOOTTORIKELKKAREITIT Reittisuunnitelma; Asumakangas Vehmersalmi
1 Sisältö 1 JOHDANTO... 2 2 REITIN PERUSTIEDOT... 3 2.1 SUUNNITTELUPERIAATTEET... 5 2.2 ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 7 2.3 ALUEEN MUU KÄYTTÖ...11 2.4 TURVALLISUUS...12 3 LUONTOARVOT JA YMPÄRISTÖNÄKÖKOHDAT... 13 3.1 SUOJELUALUEET, POHJAVESIALUEET JA MUUT TÄRKEÄT LUONTOKOHTEET...13 3.2 VAIKUTUKSET MAAPERÄÄN, KASVILLISUUTEEN JA ILMAAN...15 3.3 MELUHAITAT...16 4 REITIN PERUSTAMISMENETTELY... 18 4.1 REITIN PITÄJÄ...19 4.2 MAASTOLIIKENNELAIN MUKAINEN MENETTELY...19 5 REITTITOIMITUS... 21 6 MOOTTORIKELKKAREITIN SIIRTÄMINEN JA LAKKAUTTAMINEN... 21 7 REITIN RAKENTAMINEN... 22 7.1 PUUSTON RAIVAUS JA POHJAN TASAUS...22 7.2 REITTIRAKENTEET...23 7.3 REITIN MERKITSEMINEN JA OPASTEET...23 8 REITIN YLLÄPITO... 26 9 KUSTANNUSARVIO... 28 SUUNNITTELUSSA KÄYTETYT LÄHTEET... 30 LIITTEET 1. Yleiskartta (1:45 000) 2. Pohjois-Savon ELY-keskuksen ympäristövastuualueen lausunto moottorikelkkareitin suunnittelusta Vehmersalmen Huttujärven luoteispohjukassa 3. Maanomistajaluettelot ja lyhyt kuvaus reittitoimenpiteistä: 3.1 Reittivaihtoehto 1 3.2 Reittivaihtoehto 2 3.3 Reittivaihtoehto 3 3.4 Reittivaihtoehto 4 3.5 Reitin muutosehdotus metsoalueen kiertämiseksi 4. Reittikartat 6 kpl (1:10 000) 5. Savon Voima Oyj:n lausunto kelkkareitin sijoittamisesta sähkölinjan alueelle 6. Tietoa tiesuunnitteluun nro 82, Tiehallinnon ohje, Moottorikelkkareitin tai -uran ja maantien risteäminen (Tiehallinto, liikennetekniikka, 16.2.2006) 7. Pohjois-Savon ELY-keskuksen lausunto/muistio moottorikelkkareitin maantien ylityskohdista 8. Luettelo reitillä käytettävistä liikennemerkeistä 9. Tyyppikuvat reittimerkistä, opastaulusta ja opasteesta
2 1 Johdanto Moottorikelkkailun kasvun myötä on tullut tarve ohjata kelkkailua entistä tarkemmin. Rekisteröityjen kelkkojen määrä on tasaisesti kasvanut aina 2000-luvun alusta lähtien. Perustamalla virallisia kelkkailureittejä saadaan minimoitua kelkkailusta aiheutuvat haitat, perustettua kelkkailijan kannalta mielekkäät ja hyvin hoidetut reitit sekä tuotua kelkkailutoiminta paremmin virallisen valvonnan piiriin. Hoidettuja, turvallisia kelkkailureittejä voidaan myös uskottavammin markkinoida ja hyödyntää matkailuelinkeinossa. Valtakunnallisena tavoitteena on saada koko maan kattava runkoreitistö, joka koostuu virallisista reiteistä. Keskittämällä ajaminen hyvin suunnitelluille ja valvotuille reiteille saadaan kelkkailutoiminta hallitummaksi ja turvallisemmaksi. Pohjois-Savon alueella on tehty moottorikelkkareittien suunnittelutyötä jo 1990- luvun puolivälistä lähtien. Tällöin erityisesti ulkoilureittien suunnittelu kohdistui Koillis-Savoon. Samassa yhteydessä on suunniteltu ja rakennettu alueen kuntia yhdistävää kelkkauraverkostoa. Kuopion ja entisen Karttulan alueella reitit ovat osa em. kelkkauraverkostoa ja urien käyttö perustuu kuntien ja maanomistajien välillä tehtyihin käyttöoikeussopimuksiin. Pohjois-Savon ympäristökeskus (nykyisin ELY) on aikaisemmin koordinoinut reittien suunnitteluun ja virallistamiseen liittyviä toimintoja. Reittihankkeiden voimin on suunniteltu ja osin virallistettu kelkkareittejä Juankosken, Kaavin, Nilsiän, Rautavaaran ja Tuusniemen sekä Sisä- Savon kuntien alueella. Sittemmin ELY-keskus on luopunut reittisuunnittelusta. Reittisuunnittelu Kuopion seudulla ja Koillis-Savossa on saanut jatkoa uuden hankkeen myötä. Kuopion, Siilinjärven ja Koillis-Savon moottorikelkkareittien virallistaminen ja rakentaminen -hanke (MoViRa) toteutetaan EAKR-rahoituksella vuosina 2012 2014. Hankkeen tavoitteena on suunnitella kelkkareitit Kuopioon ja Siilinjärvelle sekä rakentaa Koillis-Savon reitit valmiiksi Pohjois-Savon ELY-keskuksen tekemien reittisuunnitelmien pohjalta. Tämä reittisuunnitelma koskee Kuopion kaupungin alueelle suunniteltua moottorikelkkareittiä Asumakangas Vehmersalmen taajama Luukaarteen laavu. Reitti sijaitsee itäisen Kuopion alueella halkoen Vehmersalmea pohjoisesta etelään. Reitin pituus on noin 20 km. Reitti kuuluu Kuopion, Siilinjärven ja Koillis- Savon moottorikelkkareittien virallistamis- ja rakentamishankkeeseen. Hanke on vastannut reittisuunnittelun toteutuksesta. Suunnitelmaraportin pohjana on käytetty Pohjois-Savon ympäristö-/ely-keskuksen tekemiä reittisuunnitelmia. Raportissa erityisesti kappaleissa 6-9 on em. suunnitelmista lainattuja osioita. Moottorikelkkareitti perustetaan 6 metriä leveänä maastoliikennelain mukaisesti vahvistetun reittisuunnitelman perusteella kunnan hakemalla reittitoimituksella. Viralliset moottorikelkkareitit ovat tieliikennelain alaisia teitä, joilla on yleinen oikeus ajaa moottorikelkalla lumipeitteen aikana. Reitin virallistamiseksi on siitä laadittava reittisuunnitelma, jonka hyväksyy kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Virallisella reitillä on oltava pitäjä, jonka tehtävänä on vuosittain huolehtia siitä, että reitti on käyttöönottohetkellä ajettavassa kunnossa ja turvallinen käyttäjälle. Vastuu reitin käyttämisestä ja mahdollisesti reitille aiheutuneista vahingoista on reitin käyttäjällä (huolehtimisperiaate).
3 2 Reitin perustiedot Kuopion alueella on jääyhteydet mukaan lukien noin 300 km epävirallisia kelkkauria. Lisäksi nykyisin Kuopioon kuuluvassa Nilsiässä on noin 100 km pituinen kelkkauraverkosto. Entisen Karttulan kunnan alueella uria on em. 300 km:stä vajaat 90 km. Karttulan kelkkaurista on aikanaan tehty silloisen Pohjois-Savon ympäristökeskuksen toimesta reittisuunnitelma osana Sisä-Savon ulkoilureittihanketta. Kyseisen suunnitelman mukaan Karttulan kelkkareitti on perustettu 4 metriä leveänä maastoliikennelain mukaisesti maanomistajan ja reitin pitäjän välisillä sopimuksilla. Reittitoimitusta ei Karttulan reiteille/urille siten ole tehty. Karttulan reittisuunnitelman hyväksymisestä ei suunnittelun aikana ole löytynyt lainvoimaista viranhaltijapäätöstä lukuun ottamatta erillistä Airakselaan tehtyä reittisuunnitelmaa, mikä käsittää noin 5 km pitkän reittiosuuden. Muun Karttulan osalta ei näiden lähtötietojen perusteella voida puhua kelkkareiteistä vaan kysymyksessä ovat epäviralliset kelkkaurat. Myös em. Airakselan hyväksytty reittiosuus suunnitellaan uudelleen hankkeen suunnitteluperiaatteiden mukaisesti. Karttulan alueen kelkkaurilta on yhteydet Tervon kautta Vesannolle ja Rautalammille sekä Suonenjoelle. Itä-Karttulasta puolestaan jatkuu yhteys niin ikään Tervoon ja siitä Maaningalle. Airakselasta on yhteydet keskeisempään Kuopioon sekä Suonenjoelle ja Leppävirran kautta Etelä-Savon reitteihin. Kuopiosta pääsee liittymään Siilinjärven ja Koillis-Savon reitteihin Kallaveden vesistöylityksen kautta. Reittisuunnittelu on alkanut Kuopiossa syksyllä 2012 ja suunnittelu on aloitettu Karttulan alueen kelkkaurista edeten muualle Kuopioon. Tämän suunnitelman reitti Asumakangas Vehmersalmen taajama Luukaarteen laavu on itäiseen Kuopioon sijoittuva, pääosin nykyiselle kelkkauralle suunniteltu reitti. Itäisessä Kuopiossa on noin 90 km olemassa olevaa kelkkauraverkostoa kun vesistöylitykset lasketaan mukaan uriin. Itäisen Kuopion urat on suunnittelun alkuvaiheessa jaettu erillisiin suunnittelukokonaisuuksiin seuraavasti: 1) Vaajasalo Riistavesi Tuusniemen raja, 2) Asumakangas Vehmersalmen taajama Luukaarteen laavu ja 3) Puutossalmi Enonlahti Kohi. Suunnittelu on aloitettu Vehmersalmen taajamaa halkovalta kelkkauralta ja reitti on alun alkaen ollut tarkoitus perustaa pääosin nykyiselle kelkkauralle muutamia pieniä muutoksia lukuun ottamatta. Vehmersalmen taajaman läpi kulkee nykyisin kelkkaura, jota pitkin on yhteys taajamassa olevalle huoltoasemalle. Taajaman halki kulkeva ura on jo suunnittelun alkuvaiheessa suunniteltu jätettäväksi virallistamisen ulkopuolelle, sillä kooltaan pienessä taajamassa kelkkailun haittavaikutukset korostuvat ja urayhteys on todettu paikoin jopa vaaralliseksi mm. kohdassa, jossa kelkkailijat ja hiihtäjät kohtaavat. Ongelmana on myös virallisen reitin perustaminen urheilukentän laidalle. Nykyinen kelkkaura kulkee kentän eteläpuolelta aivan rivitalokorttelin välittömässä läheisyydessä. Reittisuunnittelun yhtenä periaatteena on vähentää ja välttää vaarallisia vesistöylityksiä. Asumakangas Vehmersalmen taajama Luukaarteen laavu - reitillä on useita vesistöjä, joista kierrettäväksi on suunniteltu ainoastaan reitin pohjoisosissa oleva Keskimmäinen Suojärvi. Muut järvet, kuten Saitta, Hormajärvi ja
4 Huttujärvi ovat muodoiltaan sellaisia, että niiden kiertäminen vaatisi useiden, jopa kymmenen kilometrin poikkeamismatkan nykyiseltä kelkkauralta. Tällöin uutta reittiä tulisi rakennettavaksi niin pitkiä matkoja, että jo reitin rakentamiskustannukset nousisivat kohtuuttoman korkeiksi. Suunnittelutyön aikana on kuitenkin tutkittu Huttujärven kiertämismahdollisuuksia järven pohjoispuolelta, alueelta tulleen asukaspalautteen vuoksi. Keskimmäisen Suojärven kierto on suunniteltu toteutettavaksi järven itäpuolelta Savon Voiman 110 kv:n sähkölinjan aluetta hyödyntäen siten kuin se on maastollisesti mahdollista. Maasto on sähkölinjan alueella erittäin kivistä ja korkeuserot ovat paikoin suuria. Kelkkaura kulkee jo nykyisin kyseisellä sähkölinjalla noin 6 km pituisen matkan, joten sähkölinjalla kulkeva reittiosuus on Keskimmäisen Suojärven kierron jälkeen noin 7 km. Mikäli sähkölinjan alue osoittautuu kelkkareitin perustamisen kannalta mahdottomaksi, reitti on karttatarkastelun ja osin myös maastokatselmuksen perusteella todettu mahdolliseksi viedä sähkölinjan itäpuolelle maastonmuotoja/korkeuskäyriä mukaillen. Ongelmana on, etteivät alueen kiinteistöjen omistajat ole antaneet suostumustaan reitille muutoin kuin sähkölinjaa hyödyntäen. Suunniteltava reitti alkaa pohjoisessa Asumakankaan tuntumasta Kuopion kaupungin omistuksessa olevalta Niittylahden tilalta. Tästä reitti jatkaa kaakkoon kohti Mustamäen laavua. Laavulta reitti jatkuu edelleen kaakkoon Kaijanmäelle, josta reitti suuntautuu Kangasjärven pohjois-/koillisosaan. Tästä reitti kulkee tilojen rajalinjaa pitkin kohti sähkölinjan aluetta, mihin Keskimmäisen Suojärven kierto on suunniteltu. Reitti kulkee em. sähkölinjalla kaakon suuntaan ylittäen Litmalahti- Vartiala maantien (mt 5400). Tien ylityksen jälkeen reitti on suunniteltu edelleen em. sähkölinjan alueelle aina Koistinmäkeen saakka. Koistinmäestä reitti jatkaa lounaaseen ylittäen Haukijoki-maantien (16408). Reitti laskeutuu Saitan rantaan kiinteistön rajalinjaa pitkin. Saitan vesistöylitys jää epäviralliseksi jääyhteydeksi, jonka jälkeen reitti jatkuu kaupungin omistuksessa olevan tilan kautta Hormajärvelle. Hormajärven ylitys on tarkoitettu Saitan ohella epäviralliseksi jääyhteydeksi. Hormajärven kiertäminen olisi helpohkosti toteutettavissa kaupungin omistaman ja yhden yksityisen tilan kautta, mutta Saitan ylityksen jäädessä entiselleen, myös Hormajärven kierto on jätetty suunnitelmassa toteuttamatta. Järvien kiertoa on katsottu suunnittelun aikana kokonaisuutena ja niiden yhdenmukainen kierto muodostaisi uutta reittiä lähes 10 km. Lisäksi kierto aiheuttaisi turhaa risteilyä Litmalahti-Vartiala maantien yli, sillä tie tulisi ylittää kaksi kertaa lyhyellä matkalla. Hormajärveltä reitti jatkaa vielä sähkölinjan alueella Vehmersalmen sähköasemalle saakka, josta reitti on suunniteltu osin uutta linjausta pitkin Huttujärven rantaan. Huttujärven vesistöylitys on alun perin suunniteltu jätettäväksi virallistamisen ulkopuolelle epäviralliseksi jääyhteydeksi. Reitti on suunniteltu jatkuvan virallisena jälleen maa-alueella Huttujärven eteläpuolelta muutaman tilan kautta Luukaarteen laavulle Suvasveden rantaan. Suunnitelman mukaiselta reitiltä on yhteydet myös Kallavedelle reitin pohjoisosista Vaajasalon kautta. Reitiltä pääsee liittymään Riistaveden kautta myös Koillis-Savon reiteille. Taukopaikkoina toimivat Mustamäen ja Luukaarteen laavut. Luukaarteen
5 laavulta on yhteys Suvasveden kautta Soisalossa olevaan kelkkauraan (Puutossalmi Enonlahti Kohi). Kyseistä kelkkauraa ei ehditä reittihankkeen puitteissa suunnittelemaan vaan se tulee tässä vaiheessa jäämään epäviralliseksi uraksi. 2.1 Suunnitteluperiaatteet Suunnittelussa on käytetty vanhoja kelkkauria uusien linjauksien lähtökohtana. Entinen ura sopii sijainniltaan muutoin virallisen kelkkareitin pohjaksi, mutta mm. vaikeat vesistöosuudet on pyritty minimoimaan. Kyseisen reitin varrella on kuitenkin useita sellaisia vesistöjä, joiden kiertäminen on todettu vaikeaksi mm. uudesta reitistä muodostuvien korkeiden rakentamiskustannusten vuoksi. Vesistöosuuksia on vältetty/vähennetty mahdollisuuksien mukaan niiden käyttöön liittyvien ongelmien vuoksi. Jäällä liikkumiseen liittyy aina mm. turvallisuusriski. Vesilaki sallii jääalueilla vapaan liikkumisen, eikä maastoliikennelaissa ole vesistöillä liikkumista rajoitettu. Siten merkityltä reitiltä poikkeaminen on mahdollista ja vesistöosuudet jäävät epävirallisiksi yhteyksiksi. Kelkkailusta aiheutuva meluhaitta korostuu jäällä ja riski muista häiriöstä esim. ranta-asukkaille kasvaa. Jääalueet lisäävät myös reitin ylläpidon kustannuksia ja lyhentävät reitin vuotuista käyttöaikaa. Toisaalta myös jääalueille pääseminen voi olla esim. kalastajille tärkeää, joten virallisilta reiteiltä tulisi olla yhteysmahdollisuuksia vesistöille tarpeen mukaan. Reittisuunnitelmassa on huomioitu mahdollisuus liittyä Suvasveden jäälle Luukaarteen laavulta. Lisäksi Vaajasalon kautta pääsee liittymään nykyisin epävirallista kelkkauraa pitkin Kallavedelle, josta on useita mahdollisuuksia siirtyä reiteille/urille. Reittisuunnittelun yleisenä periaatteena on pyrkiä minimoimaan kelkkailusta aiheutuvia häiriöitä. Suunnittelussa huomioidaan nykyiset ja mahdolliset tulevat asuinalueet ja muut maankäyttötarpeet. Reittien linjauksen yhteydessä on selvitetty erilaiset suojelu- ja Natura-alueet, suojeluohjelmiin sisältyvät kohteet, hiljaiset alueet, pohjavedenottamot, tärkeät pohjaveden muodostumisalueet sekä muut erityisalueet. Kelkkailumääristä ei suunnittelun aikana ole ollut tarkkaa tietoa. Hankkeella ei ole ollut mahdollisuutta/resursseja tutkia kelkkamääriä tarkemmin, vaan reittien suunnittelu perustuu valtionhallinnon, Pohjois-Savon kuntien sekä maakunnan liiton toimesta aikaisemmin tehtyihin päätöksiin. Päätöksissä ylimaakunnallinen ja virallinen kelkkareitistö on nähty tarpeelliseksi monin eri perustein. Asumakangas Vehmersalmen taajama Luukaarteen laavu välisen reitin arvioidaan olevan vähäliikenteinen. Kelkkailu keskittyy talviviikonloppuihin ja hiihtolomakaudelle. Yksittäisiä kelkkoja arvioidaan liikkuvan yleisesti Kuopion reiteillä arkisin. Reittisuunnitteluun ovat osallistuneet myös maanomistajat. Lähtökohtana on ollut maanomistajien mahdollisuus vaikuttaa reitin sijaintiin suunnittelun alusta alkaen. Heille on lähetetty tiedote, kyselylomake sekä kartta suunnitellusta linjauksesta, jolloin he ovat voineet kommentoida suunnitelmaa tai esittää siihen omia näkemyksiään. Suunnittelun alkuvaiheessa maanomistajille on järjestetty alueittain/reittiosuuksittain suunnitteluiltoja, joissa on esitelty reittihanketta ja alustavia reittilinjauksia. Tilaisuuksissa on voinut esittää mielipiteitä reittilinjauksen
6 sijaintiin ja mm. sitä kautta osallistua suunnitteluun. Maanomistajien lisäksi suunnitteluun ovat voineet vaikuttaa myös sellaiset naapuritilat, joilla on vakituista asutusta 150 200 metrin päässä suunnitellusta reittilinjasta. Kyseiset naapurit on joko kutsuttu suunnitteluiltoihin tai heitä on pyydetty kirjeitse tai muutoin ottamalla yhteyttä kommentoimaan suunniteltavaa reittilinjausta. Suunnitteluiltoihin on kutsuttu myös suunnittelualueesta riippuen kyläyhdistysten ja -toimikuntien sekä kelkkakerhojen edustajia. Tutkittuja reittivaihtoehtoja on ollut nykyisen taajaman halkovan kelkkauran hyödyntämisen lisäksi neljä. Vaihtoehdoista on pidetty yksi maanomistajailta ja muut vaihtoehdot on tutkittu kirjallisen kyselyn ja siitä saatujen yhteydenottojen kautta. Maanomistajien kanssa reittilinjausta on käyty läpi puhelimitse, sähköpostilla ja henkilökohtaisten maanomistajakäyntien sekä maastokatselmusten yhteydessä. Maanomistajailtojen lisäksi reittisuunnitelmasta on tavoitteena pitää sen valmistuttua avoin yleisötilaisuus, johon kaikilla asiasta kiinnostuneilla on mahdollisuus osallistua. Tämän reittisuunnitelman osalta yleisötilaisuutta ei ole hankeajan päättymisen vuoksi ehditty pitää. Suunnittelun aikana tutkitut reittilinjausvaihtoehdot on esitetty yleiskartassa liitteenä 1. Ensimmäinen vaihtoehto esiteltiin maanomistajille nuorisotalo Majakassa tammikuussa 2014. Paikalla oli runsas osanotto ja reittilinjaukseen saatiin jo tuolloin muutamia tarkennuksia. Hanke herätti siinä määrin kiinnostusta, että tilaisuudesta tehtiin lehtijuttu Soisalon Seutu lehteen, mikä oleellisesti paransi reittisuunnittelun näkyvyyttä. Toinen vaihtoehto otettiin tutkintaan ensimmäisen vaihtoehdon mukaisen naapuritilallisen näkemysten johdosta. He esittivät reittilinjauksen siirtoa Huttujärven pohjukasta toisaalle käyttövesikaivonsa sijaitessa melko lähellä suunniteltua reittiä. Reittilinjaus ylittää suunnitelman mukaan kaivolta Huttujärven pohjoispuolelle liittyvän talousvesijohdon. Johdon on arvioitu olevan melko lähellä maanpintaa, joten kelkkareitti voi huonosti toteutettuna aiheuttaa johtoon jäätymisriskin. Toisen vaihtoehdon mukaisilta maanomistajilta kysyttiin reitin sijoittumista kirjeitse. Valtaosa vastaajista oli reittilinjauksen sijoittumista vastaan, joten suunnittelua päädyttiin jatkamaan ensimmäisen vaihtoehdon mukaisesti. Suunnittelun edetessä linjausta on tarkennettu maanomistajien ja myös naapureiden tilakohtaiset näkemykset, maastonäkökohdat ja reitin yleislinjaus huomioon ottaen. Reitti sijoittuu pääpiirteissään nykyisin käytössä olevalle kelkkauralle. Muutama tilakohtainen linjauksen muutos on tehty maanomistajien tai naapureiden esittämien näkökohtien mukaisesti. Suunnittelun aikana Huttujärven pohjukkaan esitetyn reittivaihtoehdon mukaisten naapuritilojen selvitysten mukaan järven matalassa pohjukassa on havaittu viitasammakon elinalue. Reittisuunnittelun aikana ei ole ollut mahdollisuutta todentaa lajin esiintymistä, mutta Pohjois-Savon ELY-keskuksen ympäristövastuualueen asiantuntijoiden mukaan viitasammakon esiintyminen on otettava suunnittelussa huomioon siten, ettei luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetun sammakon elinoloja saa heikentää. ELY-keskuksen mukaan viitasammakko voidaan luotettavasti todentaa alueelta seuraavan kerran keväällä 2015. ELY-keskuksen lausunto on esitetty suunnitelman liitteenä 2.
7 Mahdollisen viitasammakkopopulaation vuoksi otettiin tutkintaan vielä kaksi muuta reittivaihtoehtoa, jotka kulkisivat Huttujärven pohjoispuolella siten, että Huttujärvi tulisi kierretyksi kokonaan. Esitettyjen vaihtoehtojen mukaan virallinen reitti päättyisi Huttujärven itäpuolelle Huttulahden rantaan, menemättä aiempien vaihtoehtojen mukaisesti Luukaarteen laavulle. Liitteissä 3 on esitetty kaikkien reittivaihtoehtojen mukaiset kiinteistöjen omistajatiedot, suhtautuminen reitin sijoittamiseksi tiloille sekä lyhyt yhteenveto reittitoimenpiteistä tila tilalta. Tutkitut reittilinjausvaihtoehdot on esitetty tarkemmin liitteenä 4 olevissa kartoissa. Kartoissa on esitetty reitin kulku tilakohtaisesti ja muut reitin kannalta olennaiset tekijät. Reittilinjauksen mittaus on ehditty toteuttaa vain osittain. Nykyiselle kelkkauralle sijoittuvaa reittiä ei ole tiukan aikataulun vuoksi mitattu. Mittauksia on tehty ainoastaan nykyiseltä kelkkauralta poikkeaviksi suunniteltuihin muutamiin muutoskohtiin. Kaikkia suunnitelmassa esitettyjä vaihtoehtoja ei ole paikannettu maastossa. Mittaukset on tehty Trimble GeoExplorer 6000 sarjan GeoXH (3,5G) GPS-laitteella kevään ja syksyn 2014 aikana. Laitteella on saatu paikannettua reitin likimääräinen keskilinjan sijainti. Mittaustarkkuus vaihteli mittauksissa 0,5 metristä jopa 5-10 metriin riippuen maaston peitteisyydestä ja käytössä olleiden satelliittien määrästä. Mittaustulokset on tarkennettu GPS Pathfinder Officen korjauslaskentaohjelmalla. Suunnitellulle reitille ei rakenneta erikseen levähdys- tai taukopaikkoja. Taukopaikkoina toimivat nykyisinkin käytössä olevat Mustamäen ja Luukaarteen laavut. Reitin varrella on yksi huoltoasema, jonne liittyminen tapahtuu epävirallista kelkkauraa pitkin nykyisellään joko Ryönänmäentien länsipuoleiselta uralta tai Huttujärveltä päin hyppyrimäen ja urheilukentän tuntumasta. Vehmersalmen kirkonkylän alueelle laadittavalla asemakaavalla on jatkossa vaikutusta siihen, mitä kautta huoltoasemalle kuljetaan. Yhteys huoltoasemalle on joka tapauksessa suunniteltu virallistamisen ulkopuolelle jätettäväksi. 2.2 Alueen kaavoitustilanne Reittiä suunniteltaessa on selvitetty reitin vaikutusalueen kaavoitustilanne. Suunnittelussa on huomioitu myös alueen mahdolliset muut maankäyttötarpeet. Kuopion seudun maakuntakaavan ohella reitin vaikutusalueella on voimassa vuodelta 1994 oleva Kuopion itärannan yleiskaava (Kurkiharju, Ranta-Toivala, Jännevirta), Vehmersalmen kunnan pohjoisosien rantaosayleiskaava vuodelta 2002 ja vuonna 1991 vahvistettu kirkonkylän osayleiskaava. Lisäksi reitin vaikutusalueelle kohdistuu pieniltä osin myös Länsi-Riistaveden eteläosan yleiskaava ja Suvasveden länsiosien rantaosayleiskaava. Reitin vaikutusalueella on asemakaava-alueita ainoastaan Vehmersalmen taajamassa. Kirkonkylän alueella on voimassa tällä hetkellä yhteensä 13 eri asemakaavaa. Asemakaavojen päivitystyötä valmistellaan parhaillaan.
8 Kuopion seudun maakuntakaava Suunniteltu reittilinjaus on nykyisen kelkkauran osalta osoitettu Kuopion seudun maakuntakaavassa (vahvistettu YM:ssä 3.7.2008) ohjeellisena moottorikelkkailureittinä. Kaavassa on annettu suunnittelumääräys kelkkareittien suunnittelusta siten, että reitin yksityiskohtaisempi suunnittelu tulee tehdä yhteistyössä maanomistajien kanssa. Reitti sijoittuu pohjoisosastaan maakuntakaavaan merkityn Niittylahden retkeily- ja ulkoilualueen (VR 11.475) koillisreunaan. Reitti kulkee kohti Vehmersalmen taajamaa pääosin kaavaan merkityllä voimalinjan (110 kv) alueella. Taajaman osalta kaavaan on merkitty useita muinaismuistokohteita (kivikautiset asuinpaikat) reitin läheisyydessä. Reitti ei sijoitu kaavassa merkitylle Suvasveden saaret -hiljaiselle alueelle (hil 11.001). Maakuntakaavaotteet reitin vaikutusalueen osalta on esitetty kuvissa 1 ja 2 (s. 8 ja 9). Kuva 1: Ote Kuopion seudun maakuntakaavasta [1]. Kuvassa näkyy suunnitelman mukaisen kelkkareitin pohjoispuoli. Moottorikelkkareitti on merkitty kaavaan niittikuviolla. Niittylahden VR-alue on merkitty kaavaan kirkkaan vihreällä. VR-alueen koilliskulmasta (kuvan vasen ylälaita) haarautuu Vaajasalo - Riistavesi välinen reitti. Asumakangas Vehmersalmen taajama Luukaarteen laavu -reitti siirtyy VR-alueelta kaakkoon kaavassa merkitylle 110 kv:n sähkönsiirtolinjalle.
9 Kuva 2: Kuopion seudun maakuntakaava Vehmersalmen kirkonkylän alueella [1]. Nykyinen kelkkaura laskeutuu taajamaan kuvan ylälaidassa olevalta sähkönsiirtolinjalta. Reitti poikkeaa linjalta Saitan ja Hormajärven vesistöjen ylitysten kohdalla. Virallinen kelkkareitti on vaihtoehdossa 1 suunniteltu Huttujärven rantaan päättyväksi, mistä reitti jatkuu epävirallisena jääyhteytenä länteen. Huttujärven eteläpuolella reitti on suunniteltu virallistettavaksi Luukaarteen laavulle saakka, mistä jatkuu epävirallinen jääyhteys Soisalon saareen. Suvasveden saaret on merkitty maakuntakaavassa hil-merkinnällä (vaalea violetti rajaus). Yleiskaavat Kuopion itärannan yleiskaavassa ei ole osoitettu kelkkareittiä/-uraa. Vehmersalmen kunnan pohjoisosien royk:ssa nykyinen kelkkaura on merkitty retkeilyä ja kelkkailua osoittavalla yhteisellä merkinnällä. Kaavassa reitti sijoittuu pääosin maa- ja metsätalousalueella (M) olevalle voimalinjan alueelle. Kelkkareitti sivuaa myös Länsi-Riistaveden yleiskaavaa kaavan eteläosassa. Kaavaan ei ole merkitty kelkkareittiä. Reitti sijoittuu kaavassa merkityn voimalinjan länsipuolelle, mistä se laskeutuu Kangasjärven pohjoispäähän. Kaavaan on merkitty ulkoilureitti, joka on osittain nykyisen kelkkauran sijainnin mukainen Kangasjärven pohjoisosassa. Reitti on suunniteltu kaavan mukaisella alueella nykyiselle kelkkauralle ja se sijoittuu kaavassa M-alueelle. Kirkonkylän osayleiskaavassa ei ole merkitty kelkkareittiä. Kaavassa on osoitettu ulkoilureitti, joka osittain mukailee nykyistä kelkkauraa. Suunniteltu kelkkareitti sijoittuu kaavan mukaiselle maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle (M). Suvasveden länsiosien royk:ssa kelkkareitti on merkitty kaava-alueella ulkoilureittien kanssa yhteisellä merkinnällä. Kaava-alue rajautuu keskustaajaman kaakkoispuolelle ja nykyinen kelkkaura on osoitettu kaavassa osittain. Kaavassa Saahkarin luoteisosassa oleva Suoniemi on merkitty luontoarvoiltaan arvokkaaksi alueeksi. Kelkkaura kulkee nykyisin Saahkarin yli em. luoteiskulmassa. Reitti on suunniteltu linjattavaksi Saahkarin länsipuolelle rannan kautta, josta se palaa entiselle uralle. Yleiskaavoissa ei ole tekijöitä, jotka vaikuttaisivat kelkkareitin suunnitteluun.
10 Kuva 3: Ote Kirkonkylän osayleiskaavasta [2]. Kuvaan on lisätty suunnitelman mukainen kelkkareitti (VE1) kaava-alueella. Asemakaavat Vehmersalmen kirkonkylän alueella on voimassa tällä hetkellä yhteensä 13 eri asemakaavaa. Pääosin kaavat on tehty rakennuskaavoina ja laajalla alueella on voimassa vuonna 1976 voimaan tullut kaava (nro 1070). Alueen asemakaavojen päivitystyö on valmisteilla ja kaavamuutos tähtää kaavojen ajantasaistamiseen. Kaavan valmistumisen ajankohdasta ei ole reittisuunnittelun aikana ollut tarkkaa tietoa. Asemakaavoituksesta vastaavaa tahoa on kuitenkin informoitu reittisuunnittelusta ja he ovat kommentoineet reittivaihtoehtoja. Reittivaihtoehtojen 1 tai 2 toteutuessa tulee huomioida asemakaavan rajaus sekä Huttujärven pohjukan lounaispuolella olevat rakennukset.
11 Kuva 4: Vehmersalmen nykyinen asemakaavatilanne. Alueella on voimassa yhteensä 13 asemakaavaa, joista 12 on rakennuskaavoja vuosilta 1976 1988. Nykyinen kelkkaura näkyy kuvassa sinisellä katkoviivalla. Asemakaavaindeksi näkyy kuvassa mustaksi rajattuina alueina. Kuva on MapInfo-aineistoa. 2.3 Alueen muu käyttö Reitti sijoittuu pohjoisosastaan pääosin asumattomille alueille. Reitti ohittaa paikoin muutamia kesäasuntoja melko läheltä. Reitin tullessa lähemmäs taajamaa, sen läheisyydessä on jonkin verran vakituista asutusta pääasiassa Ryönänmäentien ylityspaikan tuntumassa tien molemmilla puolilla. Asutus on reittiin nähden naapuritiloilla ja naapureille on lähetetty tiedote reittisuunnittelusta ja heitä on pyydetty suunnitteluvaiheessa kommentoimaan reittilinjausta. Kelkkareitti sijoittuu Savon Voiman sähkönsiirtolinjalle (Pärttylinmäki-Vehmersalmi, 110 kv) noin 7 km:n pituisella matkalla. Savon Voima Oyj on antanut lausunnon reitin sijoittamisesta. Lausunto on liitteenä 5. Tampattu reittialue voi houkutella reitille kelkkailijoiden lisäksi myös muita käyttäjiä. On mahdollista, että koiran ulkoiluttajat, hiihtäjät, kävelijät ja taajamien läheisyydessä jopa mopoilijat saattavat löytää nämä uudet liikkumisväylät. Muilla moottoriajoneuvoilla kuin moottorikelkoilla liikkuminen virallisella reitillä on laitonta. Jalan ja hiihtäen liikkuminen on sallittua jokamiehen oikeuksien nojalla. Reitin varrelle on tarvittaessa syytä laittaa muuta käyttöä koskevia ohjeita joko liikennemerkein tai muuten tiedottamalla. Reitin muuta käyttöä erityisesti kelkkailukaudella on seurattava ja tarvittaessa puututtava siihen.
12 2.4 Turvallisuus Viralliset moottorikelkkareitit parantavat liikenneturvallisuutta verrattuna tilanteeseen, missä kelkkailu ohjautuisi hallitsemattomasti valvomattomille epävirallisille urille. Reitinpidossa huomiota tulee kiinnittää erityisesti kohtiin, missä reitti risteää teiden, katujen tai muiden ulkoilureittien kanssa. Suunnitellulla reitillä on yhteensä viisi maantien ylitystä. Näiden lisäksi reitti ylittää pohjoisesta alkaen seuraavat yksityistiet: Kangasjärventie, Saitankankaantie, Saitanjärventie ja Lempelänniementie. Kyseisten maanteiden ja muiden teiden ylityspaikat on reittisuunnitelmassa tarkoitus jättää ennalleen lukuun ottamatta Ryönänmäentien ylitystä, jonka sijaintiin vaikuttaa reittivaihtoehdon lopullinen valinta. Ylityspaikat/liittymät tarkistetaan reitin rakentamisvaiheessa ja tarvittaessa niitä parannetaan entisen Tiehallinnon ohjeistuksen (Tietoa tiesuunnitteluun nro 82, Tiehallinto, liikennetekniikka 16.2.2006) mukaisesti. Ohje on suunnitelman liitteenä 6. Maantiet, jotka risteävät suunnitellun kelkkareitin kanssa on luetteloitu alla taulukossa 1. Maanteiden ylityspaikat/liittymät on tarkastettu ennakkokatselmuksessa Pohjois-Savon ELY-keskuksen liikennevastuualueen edustajan kanssa. ELY-keskuksen tekemä muistio katselmuksesta on suunnitelman liitteenä 7. Taulukko 1: Yhteenveto suunnitellun reitin varrella olevista yleisten teiden ylityksistä. Maantie KVL Liittymän tietoja 16369, Niittylahti 27 Nykyiset liittymät ovat näkemien kannalta kohtuullisessa paikassa, mutta liittymiä ei ole rakennettu tiesuunnitteluohjeistuksen (nro 82) mukaisesti. Liittymien rakenne tulee parantaa reitin rakentamisvaiheessa ja huolehdittava tieliikennettä kelkkareitistä varoittavien liikennemerkkien asentamisesta. 5400, Litmalahti- Vartiala 16408, Haukijoki 539, Kylmälahti- Vehmersalmi- Salonkylä 16409, Vehmersalmi 190 Nykyisten liittymien paikat eivät täytä liikenneturvallisuusvaatimuksia, sillä näkemä pohjoiseen päin on heikko. Myös tieliikenteelle tarkoitetut varoitusmerkit puuttuvat. Liittymä suositellaan siirrettäväksi pohjoisen suuntaan mäen harjanteen päälle. Liittymän/liittymien rakentaminen tulee tehdä em. ohjeen mukaisesti. 41 Nykyisen ylityspaikan osalta näkemä länteen on heikko. Tieliikenteelle tarkoitetut varoitusmerkit puuttuvat. Näkemää voidaan parantaa siirtämällä kelkkaliittymä nykyisen, Kivirinteelle menevän, käyttämättömänä olevan tien liittymän yhteyteen. Näkemän kannalta paras paikka kelkkaliittymälle on Kivirinteentien liittymästä noin 100 metriä länteen. Reitin rakentamisvaiheessa tulee harkita, tehdäänkö kokonaan uusi liittymä. 302 Nykyiset liittymät Vehmersalmen sähköaseman kohdalla näkemien kannalta sopivassa kohdassa. Liittymien rakenne ei ole Tiehallinnon ohjeistuksen mukainen. Korkeuserot vaikeuttavat liittymien rakentamista, mutta ne on parannettava reitin virallistamisen yhteydessä. Kelkkareitistä varoittavat liikennemerkit puuttuvat maantieltä. 377 Nykyinen liittymä Vehmersalmen SEO:lle jää pois käytöstä mikäli reittisuunnitelman mukaisista reittilinjausvaihtoehdoista jokin otetaan virallistamisen piiriin. Suunnitelmassa esitetty Vehmersalmentielle (Ryönänmäentielle) kahta eri liittymän paikkaa, joista reitin toteutuessa vain toinen tulee jäämään käyttöön. Huttujärven pohjukkaan suunnitellun virallisen reitin mukainen liittymä on näkemiltään hyvä, mutta liittymä on reitin rakentamisvaiheessa rakennettava suunnitteluohjeiden mukaisesti. Toinen kelkkaliittymävaihtoehto Mäntymäelle vievän yksityistieliittymän yhteyteen todettiin katselmuksessa näkemiltään niin heikoksi, ettei se sovellu kelkkaliittymän paikaksi. Rakentamisvaiheessa huomioitava myös tieliikennettä varoittavien liikennemerkkien asentaminen tielle liittymän molemmin puolin.
13 Onnettomuustilanteisiin varautuminen Mikäli reitillä tapahtuu onnettomuus, Pohjois-Savon ELY-keskus on aikaisemmissa reittisuunnitelmissaan maininnut, että onnettomuustilanteiden varalta reitinpitäjälle suositellaan joko nimikylttien käyttöä tai pelastuspistejärjestelmään tutustumista ja käyttöönottoa. Pelastuspistejärjestelmästä ei ole olemassa yleistä ohjeistusta, joten kelkkailun samoin kun risteävän muun liikenteen turvallisuuden parantamiseksi esimerkiksi teiden ylityksien yhteyteen ja vesistöjen rannoille voi olla tarpeen asentaa nimikylttejä, joista tarvittaessa saa nopeasti selvitettyä oman sijaintinsa. 3 Luontoarvot ja ympäristönäkökohdat Kelkkareitti on pyritty suunnittelemaan alueille, joissa se ei vaaranna olemassa olevia luontoarvoja. Nykyisen uran muutosta vaativat suunnittelukohteet on esimerkiksi heti suunnittelun alussa linjattu kauas hiljaisiksi luokitelluilta alueilta. Yleisesti ottaen reitin linjauksessa tulisi hyödyntää erilaisia joutomaa-alueita kuten sähkölinjojen reuna-alueita tai esimerkiksi teollisuudelle varattujen alueiden reunaalueita, joilla ei ole ympäristöllisiä arvoja. Suunniteltu reitti perustetaan pääosin olemassa olevalle kelkkauralle. Reitille on pyritty uralta poikkeavien muutoskohtien osalta etsimään maastossa valmiita uria kuten metsäteitä ja metsäkoneuria. Reitin kokonaispituus on valittavasta vaihtoehdosta riippuen noin 19 22 km pitkä. 3.1 Suojelualueet, pohjavesialueet ja muut tärkeät luontokohteet Suunniteltu reitti ei sijoitu suojelualueille eikä pohjavesialueille. Noin 1,5 km:n päässä reitistä on Soisalon pohjoisosassa oleva Ritokankaan pohjavesialue, mutta reitillä ei ole vaikutusta ko. alueeseen. Kaupungin alueellisten ympäristönsuojelupalveluiden tekemän selvityksen mukaan reittialueella ei esiinny uhanalaisia lajeja. Pohjois-Savon ELY-keskus on puolestaan antanut lausunnon (liite 2) Huttujärvellä mahdollisesti esiintyvästä viitasammakkopopulaatiosta. Lajin esiintyminen tulee todentaa alueelta ennen reitin rakentamista, mikäli virallinen reitti toteutetaan VE1:n mukaisesti. Viitasammakko on EU:n luontodirektiivin mukainen laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on direktiivillä kielletty. Viitasammakko on arvioitu Suomessa melko yleiseksi ja elinvoimaiseksi lajiksi suojelustatuksestaan huolimatta. Lajin esiintymisessä voi kuitenkin olla alueellisesti suurtakin vaihtelua. Lajin mahdollinen esiintyminen Huttujärven pohjukassa on otettu reittisuunnittelussa huomioon etsimällä vaihtoehtoisia linjauksia em. järven kiertämiseksi. VE1 on tutkituista vaihtoehdoista ainoa, johon maanomistaja on antanut suostumuksensa. Muita esitettyjä vaihtoehtoja maanomistajat eivät ole hyväksyneet.
14 Metsäkanalintujen soidinalueista on pyydetty selvitystä Vehmersalmen riistanhoitoyhdistykseltä. Yhdistyksen mukaan nykyisen reitin varrella, sähkönsiirtolinjalla sijaitsee yksi metson soidinpaikka. Myös voimalinjalla olevan nykyisen kelkkauran itäpuolella on havaittu metsoalue. Metsojen soidinalueisiin liittyen asiaa on kommentoitu myös Pohjois-Savon Riistakeskuksen toimesta. Riistakeskuksen mukaan kaikkein paras vaihtoehto olisi viedä kelkkareitti vähintään metsoalueen reunaan. Nykyisellä kelkkauralla olevan metsoalueen kiertämiseksi on esitetty vaihtoehtoa ja vaihtoehtoisen linjauksen osalta on kuultu maanomistajia, joiden tiloille em. vaihtoehto kohdistuisi. Palautuneiden vastausten perusteella metsoalueen kiertäminen ei ole mahdollista. Ympäristöministeriön ohjeistuksen mukaan metson ja teeren soidinalueisiin ja muuttolintujen levähdyspaikkoihin nähden suositellaan jätettäväksi kelkkareitiltä esimerkiksi 300 m suojaetäisyys. Vaihtoehtoisesti reitillä voidaan alentaa myös nopeusrajoitusta jos reitti kulkee soidinalueiden läheisyydessä [3, s. 32]. Vehmersalmen riistanhoitoyhdistyksen mukaan metsoalueen sijaitessa nykyisellä, pitkään käytetyllä kelkkauralla, reittilinjauksen muutos ei ole tarpeen kun reitille asetetaan normaalia kelkkailunopeutta alhaisempi nopeusrajoitus (esim. 30 km/h). Myös lisäkilven käyttö nähdään riistanhoitoyhdistyksen mukaan tarpeellisena. Lisäkilvellä ilmoitetaan erikseen metson soidinalueesta. On myös huomioitava, että metson varsinainen soidin alkaa yleensä vasta huhtikuussa, jolloin kelkkailukausi on lähes poikkeuksetta jo päättynyt. Myös tämän eriaikaisuuden perusteella reitti olisi kaikkein parhaiten perustettavissa nykyiselle voimalinjan alueella olevalle kelkkauralle. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että metsoalueen kiertämiseksi ehdotettu linjaus on aiheuttanut vastustusta maanomistajien toimesta, joiden maille uutta linjaa on ehdotettu. Maanomistajien näkemysten mukaan reitti rasittaisi nykyisellä voimalinjan alueella tilallisia kaikkein vähiten, sillä voimalinja itsessään on jo rasite. Lisäksi reitin perustaminen nykyiselle uralle on huomattavasti edullisempi vaihtoehto kuin uuden reitin rakentaminen metsoalueen kiertämiseksi. Pohjois-Savon Metsäkeskus on tarkistanut reittilinjauksen suhteessa metsälakikohteisiin. Selvityksen mukaan reittialueella on yksi puro, joka on Metsäkeskuksen tiedoissa merkitty mete-kohteeksi. Puro sijaitsee osittain Kuopion kaupungin omistuksessa olevalla tilalla ja puron nykytilasta on kysytty myös Kuopion kaupungin Metsien ja vesialueiden palvelut -yksiköstä. Sieltä saamien tietojen mukaan puroa ei käytännössä ole nykyisin havaittavissa, sillä alue on soistunut ja kasvanut umpeen. Puron ylitystä varten ei ole erillistä rumpu- tai siltarakennetta, sillä rakenteet ovat tarpeettomia. Suunnitelmassa ko. mete-kohde on kuitenkin huomioitu siten, että reitti esitetään linjattavaksi hieman nykyistä uraa pohjoisemmaksi tilusrajalle, jolloin reittialue ei ulotu mete-kohteeseen ja toisaalta reitti saadaan kuivemmalle maa-alustalle. Mikäli reitti perustetaan entiselle kelkkauralleen, on suositeltavaa kysyä tarkempia tietoja purosta Pohjois-Savon Metsäkeskukselta.
15 3.2 Vaikutukset maaperään, kasvillisuuteen ja ilmaan Kelkkareittien vaikutukset maaperään ja kasvillisuuteen kohdistuvat vain reitin ja sen liitännäisalueiden maapohjaan. Reitin rakenne on kevyt ja kapea, joten se ei katkaise ekologista vyöhykettä tai estä kasvien leviämistä. Tutkimusten mukaan lumipeitteen aikana tapahtuva moottorikelkkaliikenne ei juuri vaikuta alueen maapohjaan, mutta ympäristöään syvemmältä jäätyvä reitti voi aiheuttaa kasveille kylmävaurioita. Epätasainen reittipohja joudutaan käyttöajan pidentämiseksi tasoittamaan koneellisesti, mikä muuttaa maaperän rakennetta ja kasvistoa reittialueella. Moottorikelkkojen polttoainejärjestelmässä tapahtuvan epätäydellisen palamisen seurauksena reittien lähituntumassa voi esiintyä epäterveellisiä hiukkas- ja häkäpäästöjä. Reittien liikennemäärät huomioon ottaen päästöt ovat niin vähäisiä, ettei niistä aiheudu varsinaisia terveyshaittoja. Haitta kohdistuu pääasiassa itse kelkkailijaan tai kelkan/reen kyydissä olevaan henkilöön. Merkittävin vaikutus on pakokaasuista syntyvä epämiellyttävä katku, joka voi hetkellisesti häiritä alueella samaan aikaan liikkuvia. Vähemmän päästöjä tuottavat moottorikelkat tulevat yleistymään sitä mukaa kun kelkkakalusto uusiutuu. Vuonna 2006 ovat astuneet voimaan Yhdysvaltain pakokaasupäästöviranomaisen EPA:n (Environmental Protection Agency) päästörajoitukset uusille kelkoille (Recreational Vehicle Exhaust Emission Standards). Päästörajoja sovelletaan myös Suomessa myytäviin moottorikelkkoihin. Rajoitukset ovat tiukentuneet portaittain siten, että vuonna 2012 kaikkien uusien kelkkojen on ollut täytettävä tiukimmat päästökriteerit [4]. Taulukkoon 2 s. 16 on koottu yksittäisissä hankekunnissa ja koko Pohjois-Savossa olevien moottorikelkkojen aiheuttamat päästöt suhteutettuna kelkkamääriin. Laskennassa on käytetty vertailutietona VTT:n LIPASTO:sta (Suomen liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmä) saatua Suomen työkoneiden päästölaskentajärjestelmän tulostiedostoa (TYKO 2011, tiedosto on päivitetty v. 2012). Päästöt on määritetty TYKO:ssa koko Suomen bensiinikäyttöisesti ajettaville, ammatti- ja muuhun käyttöön soveltuville 2- ja 4-tahtikelkoille. Työkoneiden päästöluvut on TYKO:ssa laskettu huomioiden suomalaisen laitekannan ominaispiirteet kuten ikäjakauma ja keskimääräinen tehonkäyttö [5]. Taulukon kunnittaiset kelkkamäärät (v. 2012) on saatu Liikenteen turvallisuusviraston (TraFi) ajoneuvorekisteristä [6]. Saadut päästöarvot ovat viitteellisiä, sillä päästömääriä on vertailtu ainoastaan kelkkamäärien suhteessa.
16 Taulukko 2: Moottorikelkkojen aiheuttamat päästöt hankekunnissa. Laskenta on tehty TYKO 2011 tulostiedoston tietojen perusteella. Arvot ovat suuntaa-antavia [5,6]. Kelkkamäärät Nimellisteho CO HC NOx Part. CH4 N2O SO2 CO2 Kulutus Pa Energia Tehonkäyttö Kunta kpl kw t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a m3 TJ/a GWh/a [milj.kwh/a] Juankoski 254 67 50 10 0,13 0,5 0,2 0 0,001 217 76 101 3 1 0,1 Kaavi 169 67 34 6 0,08 0,2 0,1 0 0,001 145 51 68 2 1 0,1 Kuopio 2247 67 447 85 1 4 2 0 0,011 1922 673 898 29 8 1,1 Nilsiä 374 67 74 14 0,19 0,7 0,3 0 0,002 320 112 149 5 1 0,2 Rautavaara 293 67 58 11 0,15 0,6 0,2 0 0,001 251 88 117 4 1 0,1 Siilinjärvi 693 67 138 26 0,35 1,3 0,6 0 0,003 593 208 277 9 2 0,3 Tuusniemi 150 67 30 6 0,08 0,3 0,1 0 0,001 128 45 60 2 1 0,1 YHT. 4180 67 831 158 2 7,6 3,5 0 0,02 3576 1253 1670 54 15 2,1 Pohjois- Savo 8794 67 1749 332 4 17 7 0 0,04 7523 2635 3513 113 31 4,4 Taulukon päästömääristä voidaan nähdä, että kelkkailusta syntyy melko merkittäviäkin häkä- ja hiilidioksidipäästöjä. Verrattaessa päästömääriä muiden moottoriajoneuvojen päästöihin, erityisesti kelkkailun aiheuttamat häkäpäästöt ovat suuret. Lisätietoa muun liikenteen päästöistä löytyy mm. samaisesta Lipastojärjestelmästä. Taulukon arvot kuvaavat päästömääriä suhteutettuna hankekunnissa rekisteröityihin kelkkamääriin, joten ne eivät kerro, kuinka suuret päästöt ovat esimerkiksi tietyillä reittiosuuksilla. Kelkkatyyppi vaikuttaa myös oleellisesti päästöjen syntymiseen ja määriin. Kun ajatellaan Suomessa olevaa kokonaisliikennesuoritetta, kelkkailun aiheuttamat päästöt ovat merkityksettömiä kelkkailun liikennesuoritteen ollessa 0 % kokonaisliikennesuoritteesta [7]. Suunniteltu reitti on lisäksi arvioitu vähäliikenteiseksi, joten päästöillä ei ole käytännössä merkitystä. Muista suunnittelun aikana havaituista vaikutuksista mainittakoon reitin siisteys. Reitin risteämiskohdat voivat olla kelkkailijoiden taukopaikkoja varsinkin sellaisilla reittiosuuksilla mistä on pitkät etäisyydet varsinaisiin taukopaikkoihin. Maastossa on havaittu roskia tällaisilla taukoon soveltuvilla risteysalueilla. Risteämiskohtiin olisi suositeltavaa laittaa jäteastia roskaamisen ehkäisemiseksi. Vastaavissa risteämiskohdissa on havaittu myös jälkiä nuotiosta, joten reitin viitoituksessa ja reittikartoissa tulisi selkeästi ilmoittaa lähimmät tulentekopaikat. 3.3 Meluhaitat Moottorikelkkailun ympäristövaikutuksista merkittävimpiä ovat meluhaitat. Meluhaitan merkitystä korostaa moottorikelkkojen käyttö muutoin hiljaisessa ympäristössä. Melu korostuu lisäksi jääalueilla ajettaessa, missä melua vaimentavia tekijöitä ei ole ja nopeudet ovat suuremmat kuin maastossa. Pohjois-Savon ympäristö-/ely-keskuksen aikaisempien reittisuunnitelmien mukaan moottorikelkkojen äänenvoimakkuus standardin SAE J192A mukaan mitattuna ei saa ylittää 78 db. Äänen voimakkuus sitä tuottavasta kohteesta etäännyttäessä riippuu monesta tekijästä kuten lämpötilasta, äänen taajuudesta, äänen tiellä olevista esteistä sekä maanpinnan muodosta ja kasvillisuudesta.
17 Moottorikelkkojen aiheuttama melu syntyy lähellä maanpintaa, joten maasto ja ennen kaikkea lumi, joka vaimentaa tehokkaasti äänitasoa, vaikuttavat äänen etenemiseen. Moottorikelkkareittien aiheuttamaa meluhaittaa vähennetään reitin oikealla sijoittelulla maastoon. Taajaman läheisyydessä on todennäköisesti aina myös muuta liikennettä, jolloin moottorikelkka ei ole ainoa melunlähde. Ottaen huomioon suunnitellun reitin arvioidut liikennemäärät, meluhaitat reitillä ovat hyvin vähäisiä. Kelkkamelu on lisäksi luonteeltaan hetkittäistä, joten meluhaitta on vähäisempää kuin esimerkiksi vilkkaasti liikennöidyn tien läheisyydessä tapahtuva jatkuva melu. Ajonopeudella on suuri merkitys moottorikelkkamelun synnyssä. Nopeuden noustessa kasvavat myös melutasot, tosin eivät aivan suoraviivaisesti. Ajonopeuden ohella ajotyylillä on huomattava vaikutus kelkkamelun syntyyn. Mittausten mukaan kiihdytykset nostavat melutasoja useilla desibeleillä verrattuna tasaiseen ajonopeuteen [8 s. 25, 34]. Reitillä on pyritty siihen, että välimatka vakituiseen asutukseen olisi vähintään 150 metriä, mutta se ei kaikkialla ole toteutunut. Etäisyys jää 150 m pienemmäksi erityisesti kohdissa, missä reitti on tarkoitus perustaa nykyiselle kelkkauralle. Mikäli reitti perustetaan VE1:n mukaisesti Hutunpohjaan, linjaus sijoittuu 50 100 m:n etäisyydelle muutamaan reitin naapurikiinteistöön nähden, joissa on vakituista asutusta. Näitä kiinteistöjä on tiedotettu kelkkareitin suunnittelusta ja osa kiinteistöjen omistajista on vastustanut reitin sijoittamista Hutunpohjaan. Melutilanne ei kuitenkaan ko. kiinteistöillä tule nykyisestä muuttumaan, sillä kelkkaura kulkee nykyiselläänkin Huttujärven jäällä, jonka rantaan se on linjattu myös VE1:ssa. Suunnitelmassa Huttujärven vesistöylitys jää virallistamisen ulkopuolelle epäviralliseksi jääyhteydeksi. 150 m:n suojaetäisyys on määritetty valtioneuvoston yleisten melutason ohjearvojen (VNp 993/1992) sekä Ruotsissa moottoriradoille käytettyjen ohjearvojen mukaan (taulukko 3, s. 18). Käytetty suojaetäisyys on loma-asumiseen käytettävä arvo oletuksella, että reitti kulkee maastossa, jossa kohteen ja reitin välisellä matkalla noin puolet maastosta on metsän peittämää. Lapissa käytetään yleisesti 100 metrin suojaetäisyyttä [3, s. 28]. Loma-asumiseen käytetyn arvon soveltamisella on pyritty varmistamaan riittävä suojaetäisyys. Nykyisen kelkkauran läheisyydessä olevilla tiloilla melutilanne ei tule muuttumaan reitin virallistamisen myötä. Kelkkailu keskittyy viikonloppuihin ja kelkkamäärien arvioidaan jäävän suunnitellulla reitillä suhteellisen vähäisiksi. Tarvittaessa reitille voidaan asettaa esimerkiksi 60 km/h pienempi nopeusrajoitus sellaisilla taajamaalueiden ulkopuolisilla alueilla, missä vakituista asutusta on lähellä reittiä.
18 Taulukko 3: Moottorikelkkamelun suojaetäisyydet [3, s. 28]. Alueet, joihin ohjetta Suojaetäisyys (m) Perustelut sovelletaan Metsämaasto Avonainen maasto Asumiseen käytettävät alueet tai virkistysalueet taajamissa ja niiden läheisyydessä 50** 50 100** Nopeusrajoitus 40 km/h; hetkellinen maksimimelutaso (L AFmax ) < 60 db. Keskiäänitaso (L Aeq ) <55 db. Loma-asumiseen käytettävät alueet, leirintäalueet, taajamien ulkopuoliset virkistysalueet ja luonnonsuojelualueet Alueet, joilla halutaan korostaa rauhallista äänimaisemaa *** 150 300 Nopeusrajoitus 60 km/h; (L AFmax ) < 50 db. Keskiäänitaso (L Aeq ) < 45 db. 1000 2000 Kiihdytyksen hetkellinen melutaso (L AFmax ) enintään noin 35 db. Keskiäänitaso (L Aeq ) < 30 db. **Suositus koskee taajama/alueita. Sovelletaan tapauskohtaisesti. Lapissa yleisenä suosituksena on pidetty 100 m:n suojaetäisyyttä vakituisesti asutuista taloista tai loma-asunnoista. ***Esim. hiljaiset luonnonrauha-alueet, jotkut kansallis- ja luonnonpuistot tai hiljaisena pidettävät retkeily- ja virkistysalueet. 4 Reitin perustamismenettely Moottorikelkkareitti voidaan perustaa maastoliikennelain (1710/95) mukaisesti lainvoimaisen reittisuunnitelman perusteella joko maanomistajan ja reitin pitäjän välisellä kirjallisella sopimuksella tai reittitoimituksella. Kuopioon ja Siilinjärvelle suunniteltavat moottorikelkkareitit on tarkoitus perustaa lainvoimaisen reittisuunnitelman perusteella reittitoimituksen kautta. Maastoliikennelain 15 :n mukaan reittisuunnitelman hyväksymisestä päättää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Vesialueilla sijaitsevat reittiosuudet perustetaan epävirallisina urina, koska maastoliikennelaki ei rajoita vesilaissa säädettyä yleisoikeutta vesialueella liikkumiseen. Tarkempia ohjeita moottorikelkkailureittiä koskevien asioiden käsittelystä löytyy maastoliikenneasetuksesta (10/1996). Ympäristölautakunnan päätökseen haetaan muutosta kunta- ja hallintolakien säännösten perusteella. Ulkoilulain mukaan ulkoilureitti voidaan toimittaa pelkän kaavan perusteella. Ulkoilulakia ei kuitenkaan sovelleta maastoliikennelain 17 :n mukaan kelkkareittitoimituksissa. Näin ollen myös asemakaava-alueilla vaaditaan reittisuunnitelma.
19 4.1 Reitin pitäjä Maastoliikennelain 14 :n mukainen reitin pitäjä Asumakangas Vehmersalmi välisellä reitillä on Kuopion kaupunki. Reitin pitäjän tehtävänä on huolehtia siitä, että moottorikelkkareitti on vuosittaisella käyttöönottohetkellä ajettavassa kunnossa. Reitin pitäjän hyväksyy kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/86) tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomainen päättäessään reittisuunnitelmasta. Reitin pitäjän vaihtamiseen tarvitaan saman viranomaisen hyväksyminen. 4.2 Maastoliikennelain mukainen menettely Kelkkareittien virallistamiseen liittyy prosessi, jonka tarkoitus on varmistaa kaikkien kelkkareittiä koskevien asianomaisten näkemysten huomioon ottaminen ja kuulluksi tuleminen. Itse reittisuunnittelua koskevat säännökset ovat varsin suppeat. Suunnittelussa on pyritty siihen, että maanomistajien kanssa on jo alkuvaiheessa löydetty yhteisymmärrys reitin sijoittumiseksi kullekin tilalle. Tilalliset ovat siten itse voineet vaikuttaa reitin sijaintiin. Myös lähinaapureiden näkemykset on pyritty huomioimaan. Sivulla 20 olevassa kaaviossa 1 on kuvattu, kuinka reittisuunnitelma valmistuttuaan etenee saadakseen lainvoiman, jolloin reittitoimituksen tekeminen on mahdollista. Kuopion kaupungin organisaatiossa reittisuunnitelmat ovat olleet valmisteluvaiheessa, ennen varsinaista ympäristö- ja rakennuslautakunnan käsittelyä, hyvinvoinnin edistämisen lautakunnassa. Hyvinvoinnin edistämisen lautakunta ainoastaan hyväksyy reittisuunnitelman esittämisen eteenpäin ympäristö- ja rakennuslautakunnalle, joka on reittisuunnitelmien hyväksymisen osalta toimivaltainen viranomainen. Tätä ei em. kaaviossa ole erikseen esitetty.
20 Kaavio 1: Reittisuunnittelun etenemisen maastoliikennelakiin perustuva prosessi. TARVE REITIN RAKENTAMISEEN REITIN PITÄJÄN LAATIMA REITTISUUNNITELMA TIEDOTUS ESITYKSESTÄ Kunnan ilmoitustaulu 14 vrk Viranomaisten lausunnot 14 vrk lehti-ilmoitus YMPÄRISTÖLAUTAKUNNAN PÄÄTÖS 14 vrk Asianosaisten lausunnot Oikaisuvaatimus Päätöksestä tiedottaminen 14 vrk + lehti 30 vrk LAINVOIMAINEN REITTISUUNNITELMA HALLINTO-OIKEUS Joko: Kirjallinen sopimus maanomistaja/ reitin pitäjä Haettava vuoden kuluessa reittisuunnitelman hyväksymisestä Tai: Reittitoimitus Merkitään ao. kiinteistön kohdalle kiinteistörekisteriin, jos reitin pitäjä pyytää. Määritellään: alueen rajat kartta kulku ja rajat maastoon tarpeellisin osin reitillä oleva aidan portti/veräjä korvaukset 3 kk:n kuluessa kiinteistörekisteriin merkitseminen