POJASTA MIEHEKSI, TYTÖSTÄ NAISEKSI SEKSUAALIVALISTUSTA VIITTOMAKIELELLÄ

POJASTA MIEHEKSI, TYTÖSTÄ NAISEKSI SEKSUAALIVALISTUSTA VIITTOMAKIELELLÄ Paula Mattila Eeva Rautanen Opinnäytetyö, kevät 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö Viittomakielentulkin koulutusohjelma Viittomakielentulkki (AMK)

SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 6 2 SEKSUAALIKASVATUKSEN MERKITYS... 7 2.1 Hyvä seksuaalikasvatus... 7 2.2 Seksuaalikasvatus Suomessa... 8 2.3 Viittomakielinen seksuaalikasvatus Suomessa... 9 3 VIITTOMAKIELEN ERITYISPIIRTEET JA VIITTOMAKIELISET SUOMES- SA...11 3.1 Viittomakielten käyttäjäryhmät... 11 3.2 Viittomakielten rakenteesta... 11 4 KIELEN KÄÄNTÄMINEN... 14 4.1 Käännösprosessi... 15 4.2 Viittomakielelle kääntäminen.. 16 5 KÄYTETYT KÄÄNNÖSTEORIAT...... 18 5.1 Ongelmanratkaisu käännösteoriana. 18 5.2 Skoposteoria... 19 6 PROJEKTIN ETENEMINEN... 20 6.1 Lähtötekstin kirjoittaminen... 20 6.2 Videon kuvaus... 21 6.2.1 Kuvauspaikka... 21 6.2.2 Kuvauksiin valmistautuminen... 22 6.2.3 Kuvausten kulku... 23 6.2.4 Ongelmat kuvauksissa... 23 6.3 Videon editointi... 24 7 SEKSUAALIVALISTUSTEKSTIN KÄÄNTÄMINEN... 25 7.1 Oman työn käännösprosessi... 25 7.1.1 Kulttuurierojen huomioiminen... 25

7.1.2 Leksikaaliset ratkaisut. 27 7.1.3 Kieliopilliset ratkaisut. 28 7.2 Käännöksen käyttötilanteen huomioiminen.... 29 8 VALMIIN KÄÄNNÖKSEN ANALYSOINTI... 30 9 POHDINTA... 33 10 LÄHTEET... 36 LIITTEET Liite 1. Seksuaalivalistusvideon suomenkielinen lähtöteksti Liite 2. Seksuaalivalistusvideo

TIIVISTELMÄ Mattila, Paula & Rautanen, Eeva. Pojasta mieheksi, tytöstä naiseksi-seksuaalivalistusta viittomakielellä Turku, kevät 2005 38 s. 2 liitettä Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö Viittomakielentulkin koulutusohjelma Viittomakielentulkki (AMK) Opinnäytetyön tärkeimmät tavoitteet olivat tuottaa viittomakielistä materiaalia ja lisätä viittomakielisten tiedonsaantia seksuaalikasvatuksesta. Lisäksi henkilökohtaisina tavoitteinamme oli käännösteorioiden pohjalta tutustua käännösprosessiin ja saada kokemusta käännöstyöstä. Tällä hetkellä tätä aihetta käsittelevää viittomakielistä valistusmateriaalia ei Suomessa ole juurikaan saatavilla. Tämän vuoksi työ on ajankohtainen ja hyödyllinen. Työ on lähinnä suunnattu viittomakielisille noin 13 20-vuotiaille nuorille. Työ on kaksiosainen. Se sisältää teoriaosuuden ja viittomakielisen videon. Teoriaosa sisältää muun muassa tietoa seksuaalikasvatuksesta, käännösteorioiden esittelyn, käännösprosessin kuvauksen sekä tietoa viittomakielestä. Video sisältää tietoa seksuaalisuudesta, murrosiästä, ehkäisymenetelmistä ja sukupuolitaudeista. Työ on kvalitatiivinen tutkimus. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä valtion erityisammattikoulu Aura-instituutin kanssa. Työ aloitettiin kirjoittamalla suomenkielinen lähdeteksti. Tämän jälkeen aloitettiin käännöstyö hakemalla asioille viittomakielisiä ilmauksia, joista koottiin aihe aiheelta käännöskokonaisuudet. Työtä tehdessä havaitsimme, että toimivan käännöksen aikaansaamikseksi on sovellettava useita eri käännösteorioita. Tässä opinnäytetyössä käytimme muun muassa Skoposteoriaa ja Popperin käännösteoriaa. Erityisen tärkeää käännöstyössä on molempien kulttuurien huomioiminen. Asiasanat: kääntäminen, käännösteoria, seksuaalikasvatus, suomalainen viittomakieli Säilytyspaikka: Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö, kirjasto ABSTRACT

Mattila, Paula & Rautanen, Eeva FROM BOY TO MAN, FROM GIRL TO WOMAN A SEXUAL EDUCATION VIDEO IN FINNISH SIGN LANGUAGE Turku, spring 2005 38 p. 2 Appendices The Diaconia Polytechnic, Turku Unit Degree Programme in Sign Language Interpretation, Sign Language Interpreter The main purposes of the present study were to make material in Sign Language and to increase the chances of deaf people to get more information about sexual education. Other purposes of the study were to familiarize oneself with translation process and to get experience of the translation work. The study is current and worthwhile because at the present there is hardly any signed material about sexual issues in Finland. The target group of the study is deaf young people aged 13-20. The study consists of two different parts; there is the theory text and the signed video. The theory text includes information about Sign Language, sexual education, presentation of the translation theories and description of the translation process. The video includes information about sexuality, adolescence, contraceptive methods and sexually transmitted diseases. The study is a qualitative research. The study was started with writing Finnish source text and after that was started the translation work by collecting translation entities. It was found that several translation theories had to be used to make a good translation and it was especially important that both cultures had been paid attention to. The study is made cooperation with Aura- Institute. Keywords: Finnish Sign Language, sexual education, translation, translation theory. Preserved: The Diaconia Polytechnic, Turku Unit, library

1 JOHDANTO Opinnäytetyömme idea lähti liikkeelle Kuurojen Liiton viittomakielikeskuksen julkaisemasta seksuaalisanastovideosta Viittoen seksistä vauvoihin. Totesimme tällaisen seksuaalisanaston olevan todella hyödyllinen, mutta tarvittaisiin myös laaja-alaisempaa ja kattavampaa seksuaalivalistusmateriaalia viittomakielellä. Tämän havainnon innoittamina päätimmekin kääntää opinnäytetyönämme jonkun valmiin seksuaalivalistusmateriaalin viittomakielelle ja kuvata käännös videolle. Valistusmateriaalia ei juurikaan ennestään ollut olemassa viittomakielellä, joten totesimme työmme olevan erityisen hyödyllinen. Tällaisen valistusmateriaalin puuttuminen aiheuttaa todellisia tiedonsaannillisia ongelmia, sillä seksuaalivalistus jää nuoren viittomakielisen kohdalla koulun ja vanhempien varaan. Tiedon oma-aloitteinen hankinta on vaikeaa, koska materiaalia on tarjolla pelkästään suomen kielellä. Käytyämme läpi useita suomenkielisiä seksuaalivalistusmateriaaleja kuten kirjoja, lehtisiä, videoita ja kansioita, totesimme, ettei niiden sisältö vastannut hakemaamme. Näin ollen päätimme itse valmistaa aivan alusta asti uuden viittomakielisen seksuaalivalistusvideon. Suunnittelimme videon sisällön yhteistyössä Aura-instituutin terveydenhoitajien kanssa. Kirjoitimme heidän avustuksellaan videolle tekstipohjan ja aloitimme tekstin kääntämisen viittomakielelle. Opinnäytetyössämme kyse on siis kvalitatiivisesta toimintatutkimuksesta, jossa työprosessin aikana olemme jatkuvasti analysoineet ja korjanneet viittomakielistä käännöstämme. Opinnäytetyömme päätavoitteina oli tehdä mahdollisimman viittomakielinen käännös videolle, lisätä viittomakielisten tiedonsaantia seksuaalikasvatuksesta ja tutkia käännösprosessia. Tavoitteenamme oli myös tehdä tarpeeksi tiivis, mutta tiedollisesti kattava kokonaisuus, josta olisi mahdollisimman paljon hyötyä mahdollisimman monille viittomakielisille henkilöille. Kuvaamme työmme kirjallisessa osiossa muun muassa käännöstyön eri vaiheita ja niiden suhdetta käännösteorioihin. Videossa käsiteltävinä aiheina ovat seksuaalisuus, murrosikä, ehkäisytavat ja sukupuolitaudit. Videon kohderyhmänä ovat 13 20-vuotiaat viittomakieliset henkilöt.

7 2 SEKSUAALIKASVATUKSEN MERKITYS Oman seksuaalisuuden kokeminen myönteisenä ja hyväksyttävänä asiana on tärkeä osa ihmisen hyvinvointia ja terveenä olemista. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 18). Seksuaalikasvatus pyrkiikin tukemaan nuorta kasvamaan tasapainoiseksi aikuiseksi, joka kykenee huolehtimaan seksuaaliterveydestään ja elämään tyydyttävää seksuaalielämää. Seksuaalikasvatuksen tarkoituksena on antaa asiallista ja oikeaa tietoa seksuaalisuudesta juuri sopivaan aikaan. (Bildjuschkin, Hakala, Kortekangas-Savolainen 2001, 1.) Seksuaalikasvatuksen haasteena on myös saada nuoret käyttäytymään vastuullisesti (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 3). Juuri tämän takia seksuaalikasvatusta ei saisikaan laiminlyödä, sillä nuorilla on oikeus saada ohjausta ja neuvoja seksuaalisuuden ja seksin suhteen (Bildjuschkin, Hakala, Kortekangas-Savolainen 2001, 1). Seksuaalikasvatus koostuu kolmesta tasosta, joiden kautta seksuaalikasvatusta tarjotaan: seksuaaliopetus, seksuaalineuvonta ja seksuaalivalistus. Seksuaaliopetusta ja -neuvontaa saa koulussa tuntiopetuksen ja henkilökohtaisen terveysneuvonnan kautta. Seksuaalivalistuksen tarjontaan käytetään erilaisia seksuaalivalistusmateriaaleja. (Bildjuschkin, Hakala, Kortekangas-Savolainen 2001, 2.) 2.1 Hyvä seksuaalikasvatus Hyvä seksuaalikasvatus koostuu useista eri asioista. Yli 13-vuotiaille annettavan seksuaalikasvatuksen tulisi sisältää tietoa muun muassa seksuaalisuudesta ja sen kehittymisestä, seksistä, perustietoja sukupuolitaudeista ja raskauden ehkäisytavoista, seurustelusta, päihteistä ja murrosiässä tapahtuvista muutoksista. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 52 53, 56.) Seksuaalikasvatuksessa käsiteltävien aiheiden lisäksi tulisi miettiä myös sitä, kuinka seksuaalikasvatusta annetaan. Bildjuschkinin ja Malmbergin (2000) mukaan seksuaalikasvatuksessa jaettava tieto tulee antaa luontevan asiallisesti, ja se tulee perustella hyvin. Tämän lisäksi tiedot pitäisi antaa ajankohtaisella hetkellä niin, että asia tuntuu kiinnostavalta ja että kaikki varmasti ymmärtävät käsiteltävät asiat. Seksuaalikasvatusta

8 annettaessa tulee käyttää ymmärrettävää kieltä ja olla uskottava. On myös todella tärkeää, että seksuaalikasvatuksessa vältetään arvottamasta asioita. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 56 57.) Opinnäytetyömme seksuaalivalistusvideossa käsitellään kaikkia muita edellä mainittuja aiheita päihteitä ja seurusteluasioita lukuunottamatta. Olisimme mielellämme käsitelleet videossa kaikkia näitä tärkeitä eri aiheita, mutta koska videon pituus on rajallinen, jouduimme jättämään joitakin aiheita pois ja valitsemaan mielestämme tärkeimmät aihealueet. Videota tehdessämme pidimme todella tärkeänä asiana sitä, että noudatamme hyvän seksuaalikasvatuksen perusehtoja. Kiinnitimme huomiota siihen, että esitämme asiamme asiallisesti ja mahdollisimman luontevasti. Tietysti keskityimme erityisesti viittomakielen oikeellisuuteen ja varoimme arvottamasta asioita muun muassa seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvässä asiassa. Pyrimmekin videota tehdessämme olemaan mahdollisimman neutraaleja ja samalla yritimme välttää tylsää esitystapaa. 2.2 Seksuaalikasvatus Suomessa Suomessa seksuaalikasvatusta on annettu jo 1800-luvun lopulta lähtien. Silloinen seksuaalikasvatus koostui lähinnä avioliiton sukupuoliasioita käsittelevistä oppaista, joissa seksuaalisesta vapaudesta tai itsemääräämisoikeudesta ei puhuttu mitään. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 11.) Seksuaalivalistus tehostui 1970-luvulla ja se oli tehokasta aina 1990-luvun lama-aikoihin saakka, jolloin kouluterveydenhuoltoa supistettiin ja ehkäisyneuvoloita lopetettiin. (Helsingin Sanomat 21.2.2005, D3). Vuonna 1994 saivat kunnat ja koulut vapauden järjestää seksuaalikasvatusta haluamallaan tavalla ja tämän seurauksena seksuaalikasvatus kouluissa vähentyi ja koulujen väliset erot seksuaalikasvatuksen antamisessa kasvoivat (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 11 12). Vuodesta 2002 seksuaalikasvatuksen/valistuksen tarjonta on kuitenkin jälleen alkanut kohentua. (Helsingin Sanomat 21.2.2005, D3). Kodin ja koulun tarjonnan lisäksi seksuaalikasvatusta tarjoavat myös erilaiset harrastuspiirit ja muut ryhmät, joihin nuoret kuuluvat. Seksuaalikasvattajina voivatkin toimia vanhempien ja opettajien lisäksi nuoriso-ohjaajat, seurakunnan nuorten parissa työskentelevät, harrastusten ohjaajat, lääkärit, terveydenhoitajat, tutkijat ja monet muut. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 6, 12.)

9 Huhtikuussa 2003 Turussa julkaistiin seksuaalikasvatuskansio, joka on tarkoitettu kouluterveydenhoitajille seksuaalikasvatuksen tueksi. Kansion kokosivat kaupungin terveydenhuollon seksuaaliterveyden asiantuntijaryhmä. Vastaavanlainen kuntakohtainen seksuaalikasvatusopas on tehty aiemmin ainoastaan Pirkanmaalla, Lempäälässä. Seksuaalikasvatuskansio toteutettiin, koska seksuaalikasvatus kouluissa oli todella eri tasoilla ja kouluille haluttiin saada yhtenäinen valistusohjeisto. Kansiossa on ala-asteelta lukioon ja ammattikouluun saakka jokaiselle ikäryhmälle erikseen suunnitellut opetusmateriaalit. Huhtikuussa 2003 Suomessa julkaistiin myös valtakunnallinen seksivalistusopas. (Kauhanen 2003, 6; Bildjuschkin, henkilökohtainen tiedonanto 2004.) Suomen kielellä seksuaalivalistusmateriaalia on runsaasti tarjolla. Seksuaalivalistusmateriaalia on muun muassa suomen kielisenä kirjallisuutena, tutkimuksina, lehtinä, internet sivustoina ja videoina. (Bildjuschkin, henkilökohtainen tiedonanto 2004; Bildjuschkin & Malmberg 2000, 36.) Suomen kielistä seksuaalikasvatusmateriaalia tuottavat monet erilaiset järjestöt ja kaupalliset yritykset kuten Väestöliitto, Sexpo säätiö, SETA ry., Terveys ry., STAKES, Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä Tartuntatautiliitto (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 36). 2.3 Viittomakielinen seksuaalikasvatus Suomessa Julkaistuja viittomakielisiä seksuaalikasvatusmateriaaleja on Suomessa todella vähän. Viittomakielisiä seksuaalivalistusvideoita on Kuurojen Liiton kautta saatavilla vain muutamia ja viittomakielistä painettua seksuaalivalistusmateriaalia ei ole lainkaan, koska suomalaisella viittomakielellä ei ole vakiintunutta kirjoitusmuotoa. Seuraavassa tarkastelemme viittomakielisen seksuaalikasvatuksen opetuskäytäntöjä Turun seudulla. Turussa viittomakielistä seksuaalikasvatusta annetaan lähinnä kouluissa. Turun C.O. Malmin kuurojen koulun opettaja Sirpa Ääri-Vähäkylän mukaan seksuaalikasvatus kuuluu yläasteen oppilaille terveystiedon ja biologian tuntien yhteyteen. Koulun yläasteen 7.- ja 9.-luokan oppilaiden opetussuunnitelmaan kuuluu myös tutustuminen ehkäisyneuvolaan ja ehkäisyneuvolan kätilön pitämä seksuaalivalistusoppitunti. Ääri- Vähäkylän mukaan viittomakielisestä seksuaalikasvatusmateriaalista on Suomessa todellinen pula. (Ääri-Vähäkylä 2005, sähköpostiviesti.)

3 VIITTOMAKIELEN ERITYISPIIRTEET JA VIITTOMAKIELISET SUOMESSA 10

11 Viittomakielet ovat eri puolilla maailmaa kehittyneitä viitottuja kieliä, joita vastaanotetaan näköaistin avulla. Ei ole olemassa yhtä kansainvälistä viittomakieltä, vaan jokaisessa maassa on oma viittomakielensä. Viittomakieliä ei ole kehitetty kuurojen apuvälineiksi, vaan ne ovat syntyneet kuurojen yhteisöissä, aivan kuten puhutut kielet ovat syntyneet kuulevien muodostamissa yhteisöissä. Näin ollen viittomakielet ovat aivan yhtä luonnollisia kieliä kuin puhututkin kielet. (Malm & Östman 2000, 9 21.) Vaikka viittomakielillä ei olekaan vakiintunutta kirjallista muotoa ja kirjakieltä, on viittomakielissäkin kuitenkin eri tyylilajeja ja murteita. Viittomakielillä pystytäänkin ilmaisemaan kaikkea, mitä puhutuillakin kielillä ilmaistaan. Viittomakielet ovat siis aivan yhtä laadullisia ja rakenteeltaan yhtä kehittyneitä kieliä kuin puhututkin kielet. (Malm & Östman 2000, 9 20.) 3.1 Viittomakielen käyttäjäryhmät Kuurojen ja huonokuuloisten ihmisten lisäksi viittomakieltä käyttävät heidän (kuulevat) lapsensa, (kuulevat) ystävänsä, (kuulevat) vanhempansa ja muut sukulaiset, (kuulevat) avo- tai aviopuolisonsa sekä seurustelukumppaninsa. Myös tulkit ja tietyissä hallintotehtävissä toimivat henkilöt käyttävät viittomakieltä. (Malm & Östman 2000, 12 13.) Tuntoaistiin perustuvaa taktiilista viittomakieltä taas käyttävät kuurosokeat henkilöt. Tämä kieli ei kuitenkaan ole itsenäinen kieli vaan se on visuaalisen viittomakielen muunnelma. (Mesch 2000, 216.) 3.2 Viittomakielen rakenteesta Viittomakieli perustuu käsien, kasvojen ja vartalon käyttöön viestin tuottamisessa. Viittomakielessä käsillä tuotettuja elementtejä kutsutaan manuaalisiksi elementeiksi ja kaikki muut elementit (ilmeet, suun artikuloivat liikkeet ja silmien, pään tai koko vartalon liikkeet) ovat ei-manuaalisia elementtejä. Viittomat ja viittomakieli kokonaisuudessaan eivät siis ole pelkkää käsien liikettä vaan myös kasvoilla ja kehon ja pään liikkeillä on tärkeä merkitys. (Malm & Östman 2000, 9, 24 25; Rissanen 1990, 101.)

12 Viittomakielessä sanaa vastaava perusyksikkö on viittoma. Joskus viittoma voi sanan lisäksi vastata kuitenkin myös lauseketta tai jopa kokonaista lausetta. Viittomalla on oma sisäinen rakenteensa. Tähän viittoman perusrakenteeseen kuuluvat käsimuoto, paikka, liike ja joidenkin tutkijoiden mukaan myös orientaatio. Viittomassa nämä perusrakenteen osat toteutuvat simultaanisesti eli samanaikaisesti. (Malm & Östman 2000, 15 16, 22 24; Rissanen 1990, 19, 23.) Viittoman rakenteeseen kuuluvalla käsimuodolla tarkoitetaan sormien asentoa viittoman aikana. Viittoman aikana käsimuoto voi pysyä samana tai muuttua. Paikalla tarkoitetaan sitä paikkaa, missä viittoma suoritetaan. Tämä paikka voi olla viittojan keholla tai hänen edessään olevassa niin sanotussa neutraalitilassa, jossa kädet pääsevät liikkumaan helposti ja luonnollisesti. Viittoman paikka voi pysyä samana tai se voi vaihtua viittoman aikana. Liikkeellä tarkoitetaan viittoman aikana tapahtuvaa käsien liikettä. Liike jaotellaan eri piirteisiin: liikkeen suunta, tapa (esimerkiksi väristely), kosketus ja kaksikätisissä viittomissa käsien liikkeet suhteessa toisiinsa. Orientaatio määrittelee käden asennon suhteessa viittojan vartaloon sekä sormien ja kämmenen suunnan. (Malm & Östman 2000, 22 24; Savolainen 2000, 173, 175 176, 179 180; Suomalaisen viittomakielen perussanakirja 1998, 12 13.) Ikonisuus ja paikantaminen ovat viittomakielen rakenteen peruspiirteitä. Ikonisuudella tarkoitetaan kuvanomaisuutta, eli sitä, kun viittoma muistuttaa tarkoitettaan. (Rissanen 1990, 15 16.) Viittomakielessä ikonisuutta hyödynnetään todella monipuolisesti ja kaikilla rakenteen tasoilla (Malm & Östman 2000, 26). Paikantamisessa viittoja rakentaa eteensä niin sanotun pienoismallin jostakin tilanteesta. Tähän pienoismalliin hän sijoittaa eri paikat, henkilöt ja esineet ja niiden keskinäiset suhteet. (Rissanen 1990, 17.) Viittomakielen rakenteeseen kuuluu olennaisesti myös roolinvaihto. Roolinvaihdossa viittoja ikään kuin astuu jonkun toisen saappaisiin eli ottaa jonkun toisen roolin, jonka näkökulmasta hän kertoo tapahtumista. Roolinvaihdon avulla viittoja ilmaisee muun muassa, missä paikassa mikäkin sijaitsee suhteessa toisiinsa, miltä ympäristö kyseisen henkilön/olennon näkökulmasta näyttää ja millainen henkilö/olento itsessään on. (Vivolin-Karén & Alanne 2003, 36.)

13 Suomalaisen viittomakielen lauseoppia ei ole tutkittu kovinkaan paljon. Tästä syystä on lähes mahdotonta antaa selviä ja johdonmukaisia kielioppisääntöjä. (Rissanen 2000, 147.) Voidaan kuitenkin sanoa, että yleensä niin suomalaisessa viittomakielessä kuin muissakin viittomakielissä mainitaan ensin aika ja paikka ja luodaan näyttämö kerrottavaa asiaa varten. Ja vasta tämän jälkeen sijoitetaan näyttämölle tekijät ja kerrotaan, mitä tapahtuu. (Malm & Östman 2000, 28.) 4 KIELEN KÄÄNTÄMINEN

14 Kääntämisestä ja tulkkauksesta on puhuttu jo vuosituhansien ajan (Reiss & Vermeer, 10 11). Kääntäminen ja tulkkaus, joista yhdessä voidaan käyttää yläkäsitettä kääntäminen, on yhdestä kielestä toiseen tapahtuvaa viestintää (Jänis 2001, 69). Tulkkauksen ja kääntämisen erottaa toisistaan suoritukseen palattavuus. Tulkkaus on ainutkertaista, eikä suoritukseen voi palata, kun taas käännettäessä lähtökieleen voidaan palata yhä uudelleen ja korjata sekä tarkistaa kohdekielistä tuotosta. (Reiss & Vermeer, 10 11.) Seleskovitchin mukaan tulkkaus ja kääntäminen voidaan erotella myös sillä perusteella, että ne ovat prosesseina hyvin erilaiset. Käännettäessä tekstiä voidaan analysoida ja tutkia, koska tekstin muoto on pysyvä. Tulkatessa teksti kuullaan kerran ja siitä jää mieleen vain merkitys, sisältö. Muotoa ei enää ole. (Vuorikoski 2001, 323.) Kääntäminen on aina jonkinlaista viestimistä, puhetta tai kirjoittamista, ihmiseltä ihmiselle. (Oittinen & Mäkinen 2001, 13). Kääntäminen voidaan varovasti määritellä niin, että käännettäessä ilmaistaan tulokielen keinoin se, mikä on jo ilmaistu lähtökielen keinoin (Vehmas-Lehto 1999, 12). Kääntämisen ja tulkkauksen tarve syntyy periaatteessa kahdesta syystä: halutaan tietää, mitä vieraskielisessä tekstissä tai puheessa sanotaan, tai halutaan kertoa jotain vieraskielisille lukijoille tai kuulijoille. Käännöksen synnyttää siis joko tarve ymmärtää vieraskielinen viesti tai tarve viestittää jostain vieraalla kielellä. (Jänis 2001, 69.) Käännöksessä välitetään harvoin kieltä itseään, eli kielen muotoa. Kääntäjän tehtävänä on yleensä välittää käännöksessä sisältöä, merkitystä. (Vehmas-Lehto 1999, 12.) Näin ollen kääntäminen ei ole sanojen, lausekkeiden, lauseiden, virkkeiden eikä varsinkaan kielen kääntämistä, vaan teksteihin sisältyvien merkitysrepresentaatioiden ymmärtämistä ja niiden ilmaisua kohdekielen keinovarannon avulla (Tommola 2004, 18). Käännettäessä onkin siis ensin analysoitava käännettävä teksti, jotta päästään hyvään ratkaisuun. Mitä teksti tarkoittaa ja mitä siitä on tärkeää välittää käännökseen? Käännettäessä on tärkeää myös huomioida se, että kieli ja kulttuuri ovat toisistaan riippuvaisia ilmiöitä. Kulttuurin kääntämisen tulisi olla kielen kääntämisen rinnalla. Usein ongelmat syntyvät kielen ulkoisista seikoista, kuten kulttuurieroista ja vain osa käännösongelmista onkin kielellisiä. Tämän vuoksi käännettäessä joudutaankin usein tekemään kompromisseja. Osa kunkin kielen sanastosta on kulttuurisidonnaista, jolloin on lähtökieliselle

15 ilmaisulle mahdotonta löytää kohdekielistä ilmaisua. Näissä kohdissa on kääntäjän luovuttava tarkasta sisällön välittämisestä ja tehtävä kompromissi käännöstyönsä kanssa ja keskityttävä merkityksen välittämiseen. Tämän tapaisia ongelmia aiheuttavat kielissä esiintyvät sanaleikit ja kielen kulttuurille ominaiset sanat, kuten meillä Suomessa esimerkiksi sanat muurinpohjaletut, jälkilöylyt ja Marttapiiriliitto. (Tommola 2004, 17, 24 25.) Siksi palaammekin taas siihen, että lähtökielisen tekstin analysointi ja merkityksen löytäminen on olennaista käännöstyötä tehtäessä. Kääntäjä on samalla paitsi kielen asiantuntija, myös kulttuurin asiantuntija. Hänen on tunnettava sekä lähtökulttuurin että kohdekulttuurin konteksti. Nykyään voidaankin jo sanoa, että kääntäjä on kulttuurin välittäjä. (Teva 2001, 33.) Kääntäjän vastuuta ei tule kuitenkaan unohtaa. Kääntäjän on oltava kriittinen omaa työtänsä ja asenteitansa kohtaan. Kääntäjä tulkitsee tekstin ja sen sisällön itsensä kautta, mutta ei saa antaa omien asenteidensa vaikuttaa tekstiin eikä sen sisältöön. (Teva 2001, 33.) 4.1 Käännösprosessi Eugene A. Nidan mukaan käännösprosessista voidaan erottaa kolme vaihetta: analyysi, siirto ja muotoilu. Käännösprosessia voidaan kuvata myös kaksivaiheisena, jolloin se koostuu analyysista ja muotoilusta. Siirto-vaihe on jätetty pois, koska se tapahtuu kääntäjän aivoissa ja sen vaikean tutkittavuuden vuoksi siitä ei tiedetä kovinkaan paljon. Siirtoprosessin tärkeys kuitenkin puolustaa sen pitämistä omana itsenäisenä käännösprosessin vaiheena. (Ingo1990, 108 110, 195, 250; Vehmas-Lehto 1999, 62.) Lähtötekstin tarkka ja monipuolinen analyysi luo pohjan kääntämiselle. Onnistunut käännös on mahdollinen, kun lähtöteksti tunnetaan perin pohjin. Tekstin tuntemus auttaa myös löytämään kohdekielisiä, tarkkoja, vastineita helpommin. Itse analyysivaiheestakin voidaan erotella useita eri vaiheita, nämä vaiheet voidaan jakaa kieliopillisen ja semanttisen eli merkitysanalyysin alle. (Ingo1990, 108 110, 195, 250; Vehmas-Lehto 1999, 62.)

16 Siirtovaiheesta ei tiedetä kovinkaan paljon, kuten edellä todettiin. Siirtovaihetta on kuitenkin tutkittu 1990-luvulla niin sanotulla think aloud -menetelmällä eli protokollatutkimuksella. Siirtovaiheesta voidaan sanoa, että kääntäjä luo aivoissaan lähtötekstistä kohdekielisen vastineen lähtötekstin tarkan analyysin perusteella. Siirtovaiheessa ei kuitenkaan välttämättä luoda varsinaista tekstiä. (Ingo1990, 108 110, 195, 250; Vehmas- Lehto 1999, 62.) Muotoiluvaiheessa käännettävä teksti saa lopullisen ja konkreettisen muotonsa. Siirtovaiheen tuottama merkityksellisesti hyvinkin tarkka alustava käännös muotoillaan sujuvaksi kohdekieliseksi tekstiksi. Lähtö- ja kohdekielen muodollista vastaavuutta ei enää korosteta, vaan tärkeintä on, että käännöksessä välittyy merkitys. (Ingo1990, 108 110, 195, 250; Vehmas-Lehto 1999, 62.) 4.2 Viittomakielelle kääntäminen Puhutusta kielestä viittomakielelle kääntämisestä tekee haasteellisen kielten erilaisuus. Viittomakieli otetaan vastaan visuaalisesti, kun taas puhutut kielet vastaanotetaan auditiivisesti. Kielten rakenteiden erilaisuus asettaa kääntäjälle melkoisen haasteen. (Humphrey & Alcorn 2001, 9.51 9.53.) Viittomakielelle käännettäessä, voidaan yhtenä ohjenuorana pitää ajatusta, jonka mukaan viittomakielen rakenne on helppo ymmärtää sitä kautta, että ajattelee kielen tuottamisen olevan ikään kuin näyttämön rakentamista. Tälle näyttämölle asetetaan esineet, ihmiset ja asiat pikkutarkasti omille paikoilleen, oikeisiin asentoihin ja tekemään liikettä tiettyyn suuntaan tietyllä tavalla. (Humphrey & Alcorn 2001, 9.51 9.53.) Viittomakielelle ominaista ovat selittävät, yksityiskohtaiset ja visuaaliset ilmaisut. Kääntämisestä haasteellisen tekee esimerkiksi se, että monille suomen kielen yläkäsitteille ei löydy viittomakielistä vastinetta. Viittomakieli on yksityiskohtaista, joten esimerkiksi opinnäytetyössämme esiintyvälle yläkäsitteelle seksuaalisuus ei löydy viittomakielistä vastinetta. Kääntäjä joutuukin selittämään käännöksessään mitä tällä tarkoitetaan, useimmiten se tapahtuu alakäsitteitä listaamalla. Kulttuurieroistakin johtuen ja

17 kielen visuaalisuuden vuoksi myöskään ääntä kuvaavia käännösvastineita on vaikea löytää. Useimmiten ääntä kuvataan liikkeellä. (Basnett 1995, 48; Humphrey & Alcorn 2001, 9.17 9.18, 9.51 9.53.) Kun kahden kielen tuottaminen ja vastaanottaminen tapahtuu näin, toisistaan hyvin paljon poiketen, korostuu kulttuurituntemus ja merkityksen löytäminen entisestään. Suomen kieltä viittomakielelle käännettäessä ei missään nimessä voida puhua kielen muodon välittämisestä. Usein viittomakielinen käännös vastaakin lähinnä vain asiasisällöltään ja merkitykseltään suomenkielistä lähtötekstiä. Kielioppi, lauseiden järjestykset, jopa itse tekstin rakennetta on jouduttu muuttamaan, jotta käännöksestä saadaan toimiva. (Basnett 1995, 32; Vehmas-Lehto 1999, 12, Tommola 2004, 17, 24 25.) 5 KÄYTETYT KÄÄNNÖSTEORIAT Käännösteorioita on olemassa todella monia. Tässä käännöstyössämme olemme tukeutuneet Popperin käännösteoriaan ja skoposteoriaan. Olemme valinneet käännöstyömme tueksi juuri nämä teoriat, sillä mielestämme ne kuvaavat käännösprosessia parhaiten: Popperin teoria kuvaa käännöstyön vaiheita ja skoposteoria korostaa käännöksen merki-

18 tystä. Kumpikaan teorioista ei myöskään sulje pois mielestämme oleellista kulttuurien vaikutusta käännöstyöhön. Seuraavaksi esittelemme nämä teoriat lyhyesti. 5.1 Ongelman ratkaisu käännösteoriana Karl Popper lähtee liikkeelle ajatuksesta, että kaikki tieto ja tiede syntyy ongelmista ja niiden ratkaisuista. Ajattelu lähtee liikkeelle lähtöongelmasta, joka voi olla mikä tahansa, kunhan se on ongelma. Sitä seuraa alustava ratkaisu, ensimmäinen mieleen juolahtava hypoteesi ratkaisusta ongelmaan. Tämän jälkeen siirrytään ratkaisevaan ja mielenkiintoiseen vaiheeseen, hypoteesin testaukseen. Ensimmäisessä testauksessa ratkaisusta poistetaan virheet ja sitä hiotaan. Tässä vaiheessa tuleekin keskittyä virheiden ja puutteiden osoittamiseen, josta päästään seuraavaan vaiheeseen, eli uuteen ongelmaan. (Chesterman 2001, 342 347.) Popperin ajattelun mukaan ei ole olemassa teoriaa, joka voidaan osoittaa todeksi. Ei ole absoluuttista totuutta, vain hypoteeseja. Kääntäjän ongelmana on siis itse kääntäminen, miten tämä teksti käännetään. Ongelman ratkaisussa kysymys pilkkoutuu pienempiin palasiin, kuten miten tämä kappale käännetään, miten tämä lause käännetään. Hypoteesivaiheessa kääntäjä hioo ja tarkistaa käännöstä, vertaa arviointikriteereihin työtään, puuttuu virheisiin ja päätyy uuteen ongelmaan ja uuden käännösluonnoksen luomiseen. (Chesterman 2001, 342 347.) Käännöstyössä useampi luonnos on aina parempi. Käännöstyö onkaan tuskin koskaan valmis, kääntäjä löytää aina työstään kohtia joita voisi parantaa tai korjata. Tarkistus onkin käännöstyössä olennaista, jotta käännöksestä saadaan onnistunut. (Chesterman, 342 347.) 5.2 Skoposteoria Se, mitä varten käännös tehdään, määrää sen, millä tavoin käännetään: sanasta sanaan vai merkitystä välittäen. Kääntämisessä otetaan siis huomioon pelkästään kääntämisen

19 tai käännöksen tarkoitus, funktio. Teorian nimi tulee kreikan kielestä, missä skopos tarkoittaa tavoitetta, päämäärää. Käännöksen tarkoitus määrää keinot, joilla kääntäminen toteutetaan. Käännöksen skopos voi olla hyvinkin erilainen kuin lähtökielen tavoite. Lähtöteksti voi sisältää monta tarkoitusta, kuten tiedottaminen ja vaikuttaminen, mutta käännös voi sisältääkin vain toisen tekstin tarkoituksista. Luonnollisesti käännöksellä voi olla myös sama tarkoitus kuin lähtötekstilläkin. Skoposteorian mukaan riittää kun käännös on hyvä, jolloin olennaista on, että käännös toteuttaa oman tarkoituksensa. (Vehmas-Lehto 1999, 90 98.) Skoposteorian käännösprosessi voidaan jakaa kuuteen vaiheeseen: 1. Skopoksen analyysi ohjeiden perusteella. Käännöstehtävän määrittäminen. 2. Lähtötekstin analyysi. Kieliopillisen ja semanttisten analyysin avulla selvitetään lähtötekstin tarkoitus tai tarkoitukset. 3. Tarkoitusten vertailu. Lähtötekstin ja käännöksen suhteen selvittäminen. 4. Kääntämistekniikan suunnittelu, mitä kielellisiä keinoja tarvitaan kun lähtökulttuurin elementtejä muunnetaan tulokulttuurin elementeiksi. 5. Tulokulttuurin elementtien muotoilu, käännös. 6. Käännöksen tarkoituksen tarkistaminen vertaamalla skopokseen. Käännettäessä on kuitenkin muistettava, että käännös on tehtävä jonkin kohdekieltä koskevan periaatteen mukaan. Kääntäjän on oltava selvillä päämäärästä sekä siitä, että päämääriä on useita. (Vehmas-Lehto 1999, 90 98.) 6 PROJEKTIN ETENEMINEN Opinnäytetyön aiheen valitseminen oli melko helppoa, sillä viittomakielisestä seksuaalivalistusmateriaalista oli selvä puute. Vaikka työn aihe pysyi alusta saakka samana, vaihteli työn toteutustapa matkan aikana. Alkuperäisen suunnitelmamme mukaan meidän oli tarkoitus kääntää valmis suomenkielinen seksuaalivalistusmateriaali viittomakielelle käyttäen tallennustapana videota. Tä-

20 män idean tiimoilta tapasimme Turun kaupungin ehkäisyneuvolan seksuaalipedagogi Katriina Bildjuschkinin, jolta saimme tietoa erilaisista seksuaalivalistusmateriaaleista. Käydessämme läpi erilaisia seksuaalivalistukseen tarkoitettuja kirjoja, lehtisiä, videoita ja kansioita, havaitsimme, ettei niistä mikään soveltunut käytettäväksemme. Näissä materiaaleissa tietoa oli joko liian yksipuolisesti tai liian laajasti. Etsimme valistusmateriaaleja myös erilaisista materiaalipankeista, mutta mistään emme löytäneet meitä miellyttävää materiaalia. Olimme suunnitelleet työmme tarkoitukseksi kääntää viittomakielelle materiaalia, joka tarjoaa tiiviisti perustietoa 13 20-vuotiaille nuorille heille ajankohtaisista seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Niinpä päädyimme haastattelemaan valtion erityisammattikoulu Aura-instituutin terveydenhoitajia, jotka työssään kohtaavat sekä seksuaalikasvatusasiat että nuoren viittomakielisen henkilön. Koska emme olleet löytäneet sopivaa valmista seksuaalivalistusmateriaalia, lähdimme yhteistyössä Aura-instituutin terveydenhoitajien, Minna Malisen ja Ulla Jämsän, kanssa kirjoittamaan suomenkielistä seksuaalivalistustekstiä. 6.1 Lähtötekstin kirjoittaminen Lähtötekstin kirjoittamista varten saimme Minna Maliselta ja Ulla Jämsältä vinkkejä siitä, mitä asioita videossa kannattaisi käydä läpi. Nämä asiat olivat seksuaalisuus, murrosiän vaikutukset, raskaus, ehkäisytavat ja sukupuolitaudit. Kirjoittamisen apuna käytimme useita seksuaalikasvatukseen liittyviä materiaaleja, kuten lehtisiä, kirjoja ja Turun kaupungin seksuaalikasvatuskansiota. Tarkistutimme kirjoittamamme tekstin Aurainstituutin terveydenhoitajilla kaksi kertaa, minkä perusteella teimme vielä parannuksia tekstiimme. Ainoaksi ongelmaksi tekstin kirjoittamisessa koimme sen pituuden rajoittamisen. Tarkoituksemme nimittäin oli, että videon pituus saisi olla korkeintaan noin 20 minuuttia, jotta nuoret jaksaisivat katsoa sen mielenkiinnolla. Niinpä meidän täytyikin lyhentää tekstiämme muun muassa ehkäisyvälineiden ja sukupuolitautien osalta niin, että valitsimme tekstiin ainoastaan nuorten keskuudessa yleisimmät ehkäisytavat ja kolme teollisuusmaiden yleisintä sukupuolitautia.

21 6.2 Videon kuvaus Video kuvattiin pääosin yhden päivän aikana. Ainoastaan muutamia jälkikäteen havaitsemiamme epäonnistuneita kohtia jouduimme kuvaamaan myöhemmin. Vaikka olimme suunnitelleet kuvauspäivän kulun huolellisesti, kestivät kuvaukset teknisten ongelmien takia huomattavasti kauemmin kuin olimme osanneet arvioida. Sinällään tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, koska kuvaustila oli sisällä, joten luonnonvalon riittävyydellä ei ollut väliä. Myös kuvaustila oli ainoastaan meidän käytettävissämme, joten meidän ei tarvinnut kiirehtiä missään vaiheessa vaan pystyimme tekemään töitä rauhassa. 6.2.1 Kuvauspaikka Aloitimme videon kuvauksiin valmistautumisen etsimällä sopivan kuvauspaikan. Olimme suunnitelleet kuvaavamme joko Turun Diakonia-ammattikorkeakoulun studiossa tai Aura-instituutin tiloissa. Päädyimme tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska meidän oli helpompi päästä Aura-instituutin tiloihin Turun Diakoniaammattikorkeakoulun ollessa suljettuna juuri silloin, kun videon kuvaus oli aikataulullisesti otollisinta. Etsittyämme aikamme Aura-instituutista kuvaustilaa, löysimme juuri suunnitelmiimme sopivan auditorion, jossa oli myös useita hyviä videon taustaksi sopivia verhoja. Auditoriossa oli myös kuvauksiimme sopiva valaistus, minkä takia teimmekin lopullisen päätöksemme kuvata video kyseisessä tilassa. 6.2.2 Kuvauksiin valmistautuminen Ennen kuvauksia jaoimme lähtötekstin kahteen osaan ja harjoittelimme viittomaan omat osuutemme. Tämä sujuikin melko helposti, sillä teksti ja sen käännös oli meille jo todella tuttu. Olimme nimittäin jo aikaisemminkin kuvanneet käännöstämme muun muassa toista opinnäytetyöohjaajaamme varten ja näin ollen käännösratkaisut olivat aika hyvin muistissa. Kuvauksissa taustavaihtoehtoina meillä oli punaiset, siniset ja luonnonvalkoiset verhot ja paidan värit vaihtelivat punaisen, vihreän ja mustan välillä. Kuvasimme kaikilla mahdollisilla yhdistelmillä koekuvaukset ja päädyimme luonnonvalkoiseen taustaverhoon ja

22 tummanpunaiseen paitaan. Vaikka luonnonvalkoisen ja punaisen yhdistelmä vaikutti aluksi melko hurjalta, tulivat kädet ja kasvot parhaiten esiin tässä värien yhdistelmässä. Kokeilimme myös erilaisia valaistusvaihtoehtoja ennen kuvauksia. Auditoriossa oli loisteputkilamppuja ja lisävalaistuksena kokeilimme jalustalle asetettuja pöytälamppuja. Koekuvauksista huomasimme, että pöytälamput aiheuttivat varjoja ja tämän takia itse kuvauksissa käytimmekin pelkästään auditorion omia loisteputkivaloja. Ilmeet, suun artikuloivat liikkeet ja silmien liikkeet ovat viittomakielessä kieliopillisia elementtejä. On myös tapauksia, joissa viittomalla on kaksi eri merkitystä, jolloin pelkästään suun liike, huulio, erottaa merkitykset toisistaan. (Rissanen 1990, 101, 104.) Tämän takia oli erityisen tärkeää, että videolla kasvot erottuvat hyvin. Jotta kasvojen piirteet olisivat selkeät, meikkasimme ennen kuvauksia melko vahvasti. Koekuvauksissa huomasimmekin, että varsinkin huulion erottamista varten täytyi käyttää todella tummaa huulipunaa. Ennen todellisia kuvauksia jouduimme ottamaan huomioon myös sen, kuinka selvästi kolmiulotteinen viittominen näkyy kaksiulotteisessa tv-kuvassa. Totesimme, että emme voi kuvata viittojaa suoraan edestä päin, sillä tällöin muun muassa luvut ja syvyyssuunnassa tehtävät viittomat eivät näy tarpeeksi selvästi. Loppujen lopuksi kuvasimme videon niin, että seisomme jalat hiukan vasemmalle kääntyneinä, jolloin saimme yläruumiin sopivaan kuvakulmaan viittomien kolmiulotteisuuden korostuessa. 6.2.3 Kuvausten kulku Kuvauksissa apunamme oli Aura-instituutin asuntolan ohjaaja Riku Marjamäki, joka vastasi videon kuvauksesta. Meistä toisen viittoessa, toinen luki ääneen lähtötekstistä tehtyä glossattua versiota. Lähtötekstin glossaaminen tarkoittaa sitä, että ensin lähtöteksti on käännetty viittomakielelle. Tämän jälkeen viittomakielinen käännös merkitään muistiin käyttämällä glosseja, eli viittomien merkityksiä vastaavia suomen kielen sanojen perusmuotoja. Glossatussa tekstissä glossit on järjestetty viittomakielen sanajärjestyksen mukaisesti. (Savolainen 2000, 192 195.) Koska viitomme kumpikin videossa, kuvasimme ensin kaikki toisen viitottavat osiot ja tämän jälkeen oli toisen vuoro. Viittomisosioiden kuvaukset sujuivat melko nopeasti,

23 sillä olimme harjoitelleet omat osuutemme hyvin. Varmuuden vuoksi kuvasimme kuitenkin joitakin osioita useampaan otteeseen, jos viittojalla oli jäänyt epävarma tunne. Joitakin osioita jouduimme kuuvaamaan puhtaasti sen takia, että viittoja teki virheen tai glossien lukija kangerteli puheessaan. 6.2.4 Ongelmat kuvauksissa Suurimpana ongelmana kuvauksissa oli videokameran käyttö. Videokamerassa oli päällä automaattitarkennus, jota emme jostakin syystä meinanneet millään saada pois päältä. Viittoessamme automaattitarkennus tarkensi koko ajan eri kohtaan, minkä takia kuva meni vähäväliä sumeaksi. Meillä oli ongelmia myös valkotasapainon säätämisen kanssa. Kamera ei säilyttänyt asettamaamme valkotasapainoa samana vaan viittoessamme kuvan värit muuttuivat lämpimän sävystä aivan sinertäviksi. Pelkästään näiden teknisten ongelmien takia menetimme tehokasta kuvausaikaa lähes 4 tuntia. Kesken kuvausten jouduimme vaihtamaan myös kuvan rajausta. Tämä johtui siitä, että toinen meistä viittojista oli selkeästi pidempi. Rajauksen uudelleen säätämisen kanssa ei sinällään ollut muita ongelmia kuin se, että se vei yllättävän paljon aikaa. 6.3 Videon editointi Videon editoimisella tarkoitamme digitaalisesti kuvatun materiaalin läpikäymistä, materiaalin joukosta onnistuneiden otosten poimimista sekä onnnistuneiden otosten järjestämistä aikajanalla ja efektien lisäystä otosten väliin. Ensimmäiseksi siirsimme kuvatun materiaalin nauhoilta tietokoneelle. Tämän jälkeen aloitimme materiaalin käsittelyn editointiohjelmassa ja poistimme muun muassa materiaalista kaikki äänet. Käytössämme oli Pinnacle studio, Version 8 SE-editointiohjelma. Editointi vei enemmän aikaa kuin olimme suunnitelleet, mutta halusimme kuitenkin tehdä sen itse, koska toinen työmme tekijöistä on suorittanut editointia koskevia opintoja ja koimme hyväksi hyödyntää näitä taitoja opinnäytetyömme yhteydessä.

24 Valittuamme onnistuneet otokset ja saatuamme ne oikeille paikoilleen aikajanalla aloitimme efektien lisäyksen. Käytimme työssämme järjestelmällisesti kahta efektiä, koska totesimme monien erilaisten efektien käyttämisen tekevän lopputuloksesta sekavan tuntuisen. Videossa tekstit tulevat kuvan alta esiin häivyttäen tulkin ruudusta, ja tulkki ikään kuin työntää tekstin pois, tullessaan ruutuun oikealta. Tämä käytäntö toteutuu videon jokaisen otsikon kohdalla. Editoinnin tultua valmiiksi tallensimme työn tietokoneelle, josta siirsimme sen cdlevylle sekä dvd-levylle. Työn tallennus ja siirto ei ollut mutkatonta ja tässä vaiheessa totesimmekin, että tekninen apuhenkilö olisi ollut tarpeen. Jouduimme muun muassa aloittamaan editoinnin alusta kadotettuamme koko tiedoston. Myöskään oikean tiedostomuodon löytäminen ei ollut helppoa, sillä halusimme parhaan mahdollisen kuvan laadun. Löysimme ongelmiimme kuitenkin ratkaisut ja lopulta videon kokonaispituudeksi tuli noin 27 minuuttia. 7 SEKSUAALIVALISTUSTEKSTIN KÄÄNTÄMINEN Käännöksemme tarkoitus on parantaa viittomakielisten tiedonsaantia. Jotta tämä toteutuisi, on käännöksen oltava mahdollisimman viittomakielinen. Tavoitteena onkin tehdä mahdollisimman viittomakielinen seksuaalivalistusvideo, jossa ei näkyisi suomen kielen vaikutus. Tavoitteenamme on myös perehtyä käännösprosessiin, ja tutkia sitä toimintatutkimuksena. Tutkimuksen kautta on tavoitteena saada kokemusta kääntämistyöstä ja oppia siitä. 7.1 Käännösprosessi

25 Työmme käännösprosessi on ollut hyvin monivärinen, sillä olemme sovittaneet yhteen kahden ihmisen käännösprosessia luoden yhden käännöksen. Hyvin alussa totesimmekin, että käännösprosessin siirtovaihe ja alustava hypoteesi todella muodostuvatkin eri tavoin eri ihmisillä. Onnistuimme kuitenkin hypoteeseja kokeilemalla ja virheitä poistamalla löytämään aina yhden merkitystä vastaavan ja molempia miellyttävän ratkaisun. Seuraavassa olemme perehtyneet tarkemmin eri käännösongelmiin ja ratkaisuihin. 7.1.1 Kulttuurierojen huomioiminen Erään määritelmään mukaan kuurous on elämäntapa, joka perustuu näön varassa elämiseen ja yhteiseen kieleen. Näön varassa eläminen on synnyttänyt yhteisölle ominaisia tapoja ja käytäntöjä, jotka luovat yhteisölle omanlaisensa kulttuurin. (Jokinen 2000, 98.) Kulttuurieroja syntyy kuulevien suomalaisten ja viittomakielisten suomalaisten välille, koska kieltä vastaanotetaan eri aistein, ja koko arkipäivän elämä eletään eri aistin kautta. Kääntäessämme seksuaalivalistustekstiä kohtasimme kulttuurikääntämistä vaativia kohtia. Seuraavassa esittelemme tekemiämme ratkaisuja. Ensimmäinen kulttuurituntemusta vaativa kohta löytyy tekstistä kahteen kertaan, kappaleista Pojasta mieheksi ja Tytöstä naiseksi. Suomenkieliset lauseet kuuluvat näin: Murrosiässä pojan kehon karvoitus lisääntyy ja Murrosiässä,, karvoitus lisääntyy, jolloin käännöksessä viitotaan: MURROSIKÄ KARVA LISÄÄNTYÄ. Tämän jälkeen karvojen lisääntyminen paikannetaan kehoon kainaloiden, alapään ja pojan kohdalla myös rintakehän ja kasvojen alueelle karvojen kasvamista kuvaavalla liikkeellä, jossa käden orientaatio ja käsimuoto vaihtelevat karvan kasvua kuvaavasti. Tällä lisäyksellä saimme käännöksestä visuaalisemman sekä samalla informatiivisemman. Kappaleessa Pojasta mieheksi kerrotaan myös, että pojilla murrosikään kuuluu äänenmurros. Tämän kohdan käänsimme: MYÖS PUHUA ÄÄNI MUUTTUA.

26 Viittomakielisille kaikki ääneen liittyvä on melko vierasta, koska he eivät välttämättä ikinä ole joutuneet kosketukseen äänimaailman kanssa. Viittomakielinen näkee äänen suun liikkeinä tai rumpujen lyöntinä, sekä tuntee äänen värähdyksinä ja paineena. Valitsimme tämän ratkaisun, koska tämä kuvaa visuaalisesti parhaiten äänenmurrosta, viittomakieliset yhdistävät tämän näkemäänsä suun liikehdintään. Äänenmurros käsitteenä on myös viittomakieliselle yhteisölle tuntematon, jolloin suoraa käännösvastinettakaan ei löydy ja on turvauduttava viittomakielelle muutenkin ominaiseen selittävään tyyliin. Kondomista kertovaa kappaletta kääntäessämme pohdimme pitkään, miten toteutamme kondomin asetusta koskevan ohjeistuksen käännöksen. Lopulta päädyimme ratkaisuun, jossa käännös jätetään tekemättä ja näytämme havainnoillistamisvälinein, kuinka kondomin asetus tapahtuu. Päädyimme tähän ratkaisuun, koska videon tarkoitus on olla paitsi viittomakielinen myös valistava ja opettava, ja mielestämme näyttämällä kuinka kondomin asetus tapahtuu, saamme asian välitettyä visuaalisimmalla ja opettavaisimmalla tavalla. Ratkaisu ei ehkä tue viittomakielistä tavoitetta, mutta toteuttaa tiedonsaannillista tarkoitusta, joka mielestämme on työmme yksi päätarkoitus. 7.1.2 Leksikaaliset ratkaisut Leksikaalisilla ratkaisuilla tarkoitamme sanastollisia käännösratkaisuja, viittomavalintoja ja korvaavia ilmaisuja. Käännöksessä olemme pyrkineet noudattamaan alkuperäisen suomenkielisen tekstin asiatyylistä sävyä, ja viittomavalinnoissa olemmekin pyrkineet mahdollisuuksien mukaan asiatyylisimpiin valintoihin. Työssämme viittomia, joiden kohdalla olemme joutuneet punnitsemaan sävyeroja, olivat esimerkiksi itsetyydytys ja yhdyntä. Kääntäessämme työtä totesimme toisaalta myös sen, että suomenkielisen tekstin asiatyyli sekä seksuaalikasvatukseen liittyvä erityissanasto eivät anna viittomavalinnoissa paljonkaan liikkumavaraa. Olemme käyttäneet viittomavalinnoissa apunamme viittomakielistä sanastoa Viittoen seksistä vauvoihin, joka käsittelee seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyviä viittomia. Tämä antoi meille tukevan sanastollisen pohjan käännöstä varten. Sanoille itsetyydytys ja yhdyntä löysimme videolta sekä sanakirjasta useita vaihtoehtoja. Tällaisia vaihtoehtoja olivat muun muassa käteenveto ja paneminen. Valit-

27 simme kuitenkin videoomme sellaiset viittomat, jotka tuntuivat sävyllisesti sopivimmilta. Törmäsimme työssämme kuitenkin myös sanoihin, joille ei löytynyt viittomakielestä suoraa käännösvastinetta. Tällaisia sanoja olivat sukukypsä, jälkiehkäisytabletti, suojaamaton yhdyntä, ja länsimaat. Tällaiset kohdat ratkaisimme viittomakielelle ominaisella selittävällä ja alakäsitteitä listaavalla tyylillä. Esimerkiksi sana sukukypsä kääntyi: MIES NAINEN YHDESSÄ LAPSI SAADA VOI. Tämä vaihtoehto siis selittää sanan merkityksen, sukukypsä, eli biologisesti valmis lisääntymään. Samoin sana jälkiehkäisytabletti kääntyi: YHDYNTÄ JÄLKEEN ESTÄÄ RASKAUS PILLERI SYÖDÄ. Eli yhdynnän jälkeen nautittava raskautta ehkäisevä tabletti. Alakäsitteitä tai merkityksiä listaamalla kääntyi käsite suojaamaton yhdyntä: YHDYNTÄ KONDOMI TYHJÄ, joka selittää käsitteen merkityksen, eli suojaamaton yhdyntä tarkoittaa yhdyntää, jossa ei käytetä kondomia. Käännösratkaisuna on käytetty myös viittomia, joita ei virallisista sanastoista löydy, mutta niitä on vakiintuneesti käytetty viittomakielisessä yhteisössä. Käännöksessämme tällaisia sanoja ovat kuukautisvuoto sekä sukupuoliherpes. Näitä viittomia hankimme kyselemällä äidinkielenään viittomakieltä käyttäviltä henkilöiltä. Sukupuoliherpes viitottiin samoin tavoin kuin huuliherpes, mutta loppuun lisättiin osoitus alapäähän. Kuukautisvuoto kääntyi viittomalla kuukautiset sekä lisäämällä loppuun kuukautisvuotoa kuvaava kaksikätinen viittoma, jossa vasen käsi on /B/-käsimuodossa paikallaan neutraalitilassa kämmen osoittaen oikealle, ja oikea käsi /X/-käsimuodossa tehden toistuvaa alaspäin suuntautuvaa suoraa liikettä neutraalitilassa koskettaen välillä passiivista kämmentä. Työssämme esiintyvät myös sanat visvasyylä (eli kondylooma) ja klamydia. Näille sanoille emme löytäneet minkäänlaisia käännösvastineita. Käännösratkaisuna käytimme taudin suomenkielisen nimen alkukirjainta ja siihen lisäsimme viittoman tauti.

28 7.1.3 Kieliopilliset ratkaisut Viittomakielen sanajärjestys eroaa huomattavasti suomen kielen sanajärjestyksestä. Tekstiä kääntäessämme vastaan tuli muutamia kohtia, joissa emme olleet varmoja, millaista sanajärjestystä meidän olisi selvintä käyttää. Tähän ongelmaan emme saaneet painetuistakaan teoksista varmoja ohjeita, sillä viittomakielen lauserakennetta on tutkittu melko vähän eikä olemassa ole mitään yksioikoisia lausejärjestysohjeita. Eräs ongelmakohtamme oli lause Jokaisella on oikeus toteuttaa seksuaalisuuttaan vapaasti. Tämän lauseen viittomakielisessä käännöksessä pohdimme sanojen saa, toteuttaa ja vapaa järjestystä. Keskusteltuamme asiasta toisen ohjaajamme kanssa, päädyimme tulokseen, jossa OMA SEKSI KÄYTÖS TOTEUTTAA VAPAA SAA on luonnollisimman tuntuinen sanajärjestys ja viitottuna tämä vaihtoehto näytti kaikkein loogisimmalta. Tehdessämme ensimmäistä raakaversiota käännöksestä, aloitimme käännöstyön lause lauseelta etenemällä. Huomasimme jo ensimmäisen asiakokonaisuuden jälkeen, ettei tämä tekniikka toimi. Kokonaisuus koostui lauseista, jotka jäivät hyvin irtonaisiksi eikä viittomakielinen käännös ollut sidosteinen. Huomasimme, että viittomakielisen käännöksen saavuttamiseksi joudumme muuttamaan lausejärjestystä ja joissakin kohdin päädyimme vaihtamaan kappaleen sisällä kokonaisen asiakokonaisuuden paikkaa. Tämän teimme sen takia, että näin viittomakielisestä käännöksestä tuli loogisempi ja viittomakielisesti parempi kokonaisuus. Viittomakieleen kuuluvaa paikannusta, eli paikkaa, jossa viittoma toteutetaan, olemme hyödyntäneet esimerkiksi seuraavassa kohdassa: Ihmisen seksuaalisuus rakentuu järjestä, tunteesta ja biologisesta kehittymisestä Tässä kohdin olemme paikantaneet järjen, tunteen ja biologisen kehittymisen sormiin niin, että käytämme numeroviittomia 1-3 apunamme. Ensin viitomme vasemmalla kädellä yksi, jonka jälkeen vasen käsi jää paikalleen ja viitomme oikealla kädellä järki, minkä jälkeen osoitamme oikealla kädellä vasemman käden viittomaan yksi. Näin etenemme kolmanteen viittomaan asti, ja palaamme seuraavassa virkkeessä näihin kolmeen asiaan, vain osoittamalla kolmen sormen ympäri.

29 Kappaleessa Pojasta mieheksi pohdimme, tulisiko poika osoittaa oikealle vai itseen. Päädyimme osoittamaan pojan muulloin oikealle paitsi kohdassa, jossa pojan kehossa tapahtuu muutoksia (pituuskasvu, karvoituksen lisääntyminen). Tällöin viitoimme muutokset hyväksikäyttäen omaa vartaloamme. Tämä ratkaisu näytti viittomakielisesti mielestämme parhaimmalta. 7.2 Käännöksen käyttötilanteen huomioiminen Käännöstä tehdessämme pohdimme myös käännöksen käyttötilanteen vaikutusta käännökseemme. Käännöksemme on tarkoitettu käytettäväksi seksuaalikasvatustunnin materiaalina ja tämän vuoksi olemme ottaneet huomioon muun muassa seuraavia asioita: Käyttötilanne on valistava ja opettava, joten käännöksen kieli on asiatyylistä, perusviittomakieltä. Mukana ei ole viittomakielen variaatiosta johtuvia murre- tai slangisanoja. Käännökseen on myös valittu viittomakielen perusviittomia, jotka löytyvät virallisista julkaisuista. Käännös on taltioitu videolle, joten olemme valinneet viittomistyyliksi rauhallisen ja suuriliikkeisen tyylin. 8 VALMIIN KÄÄNNÖKSEN ANALYSOINTI Käännöksen analysoinnissa olemme keskittyneet käännöskokonaisuuteen ja muutamiin yksityiskohtiin. Käännöksen asiatyylissä ja sävyssä on mielestämme onnistuttu hyvin. Käännös on toimiva valistus- ja opetusmateriaali. Videon pituudeksi tuli seitsemän minuuttia enemmän kuin olimme alun perin suunnitelleet, mutta se ei haittaa käännöskokonaisuutta eikä videon pituudelle oltu määritelty tarkkaa enimmäiskestoa. Videon kielellistä oikeellisuutta tarkistutimme toisella opinnäytetyömme ohjaajalla sekä viittomakielentaitoisilla luokkatovereillamme. Ensimmäinen asia, joka herätti huomiota käännöskokonaisuudessa, oli viittomistahtien erilaisuus. Toinen viittojista viittoo huomattavasti hitaammin kuin toinen ja välillä viittominen on niin hidasta, että se melkein häiritsee kokonaisuuden ymmärtämistä. Toisaalta suurempi virhe olisi kuitenkin ollut se, että videolla olisi viitottu liian nopeasti, jolloin asian ymmärtäminen olisi ainakin vaikeutunut.