Tunnistatko laitoskulttuuria ja vanhusten kaltoinkohtelua? Miten käytät valtaasi? Vanhustyön johtamisen kehittämisrakenne 4/2012 Kemijärvi 22.1.2013, Kolari 18.2.2013 Eija Jumisko, FT, TtM Vanhustyön vs. yliopettaja, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Projektipäällikkö, IKÄEHYT- hanke
Vanhusten kaltoinkohtelu Yli 65- vuotiaisiin kohdistuva fyysinen ja psyykkinen väkivalta, hoidon ja avun laiminlyönti, väärä hoito, oikeuksien rajoittaminen ja loukkaaminen ja ihmisarvoa alentava kohtelu. Kaltoinkohtelijana: - Perhe- tai lähipiiri - Perheen ulkopuolinen henkilö - Hoidon ja huolenpidon ammattilaiset (Sulkava, 2008)
Vanhusten kaltoinkohtelun tasot Yksilötaso Palvelujärjestelmän taso Yhteiskunnallinen taso (Uuttu-Riski, 2004)
Katie Eriksson (1994): Elämiskärsimys Sairauskärsimys Hoitokärsimys
Elämiskärsimys Täydellinen voimattomuus elämän edessä Hajoamisen uhka Tuhoutumisen uhka Rakkaudettomuus Itsensä kokonaisuudeksi tunteva ihminen voi äkkiä kadottaa identiteettinsä kokonaisena ihmisenä ja kokea olevansa vain joukko sisimpänsä kadottaneita osia (Eriksson, 1994, s. 94)
Sairauskärsimys: ruumiillinen kipu, häpeä ja syyllisyys Hoitokärsimys Arvon ja arvokkuuden loukkaaminen Tuomitseminen ja rankaiseminen Vallankäyttö Hoitamatta jättäminen
Arvon ja arvokkuuden loukkaaminen Absoluuttinen ihmisarvo Suhteellinen ihmisarvo Milloin ihminen on kaikkein haavoittumillaan?
Arvon ja arvokkuuden loukkaaminen Vanhuus lisääntyvänä haavoittuvuutena: keho (muutos, sairaudet), mieli (muisti, epävarmuus, pelko), ihmissuhteet (läheisten kuolema, ammattiauttajat) (Sarvimäki & Stenbock-Hult 2010, 37)
Esim. muistisairauden kanssa elävää voi vahingoittaa tahattomasti vaatimalla liikaa, puhumalla liikaa, toimimalla liian nopeasti ja muistuttamalla häntä kaikesta siitä mitä hän ei enää osaa ahdistus ja stressi kognitiiviset kyvyt heikkenevät entisestään, ahdistus kääntyy aggressiivisuudeksi
Tuomitseminen ja rankaiseminen Hoitajan tehtävä ratkaista se mikä asiakkaalle hyväksi, oikein/väärin Ideaaliasiakas (myös läheinen) (Eriksson, 1994)
Vallankäyttö No man is an island (J.Donne) Me olemme toistemme maailma ja kohtalo ihmissuhteisiin sisältyy aina valtaa, jota voimme käyttää hyvin tai huonosti Luontainen luottamus toiseen ihmiseen vastuu ja huolenpito toisesta ihmisestä ja hänen elämästään hänelle parhaalla mahdollisella tavalla (Lögstrup, 1994, Det etiska kravet)
Vallankäyttö Rutiineissa pidättäytyminen Vaikeus ja/haluttomuus ymmärtää vanhuksen ajatusmaailmaa ja elämäntilannetta Suora: käskeminen ja pakottaminen Epäsuora: manipulointi (Eriksson, 1994)
Hoitamatta jättäminen Auttamisen motiivi, perusasenne Puutteellinen kyky nähdä ja arvioida asiakkaan tarpeita Rohkeuden puuttuminen Auttajan oma kärsimys Sisältää aina ihmisarvon/ihmisen arvokkuuden loukkauksen On vallankäyttöä (Eriksson, 1994)
Laitoskulttuuri (myös kotihoidossa) Lannistetaan potilaan/asiakkaan rooliin - esim. mennään koputtamatta huoneeseen/kotiin Työntekijöillä oikeus vallankäyttöön; piilovaltaa hyvän hoidon/hoivan ja asiantuntijuuden nimissä, esim. tiedon panttaaminen Tiettyjen tarpeiden (seksuaalisuus, integriteetti, oma reviiri) kieltäminen ja mitätöiminen iän, sairauden tms. vuoksi Hoitaminen ja auttaminen tiettyjen tehtävien tekemistä samalla tavalla ja tietyssä järjestyksessä Puhumattomuus; ei kannata puhua kun ei kuitenkaan ymmärrä Työntekijän ja asiakkaan arvot menneet sekaisin: työntekijä toimii omien arvojensa pohjalta (Mäkisalo-Ropponen, 2011)
...me ollaan vielä ehkä kuitenkin semmosessa vähän sairaalakeskeisessä, tehtäväkeskeisessä työskentelytavassa ja sillon ei edes nähdä sitä välttämättä et tää vanhus vois itse päättää tai voisi itse sanoa niitä omia mielipiteitä.... ollaan niin kauheen aamupainotteisia ja suorittavia, kauheen suorituskeskeisiä, et niinku niitä toimintoja vois jakaa siihen 24 tuntiin niinku iltapäiväänkin, että meillä on ainakin et noi suihkutukset ne pitää sen aamuvuoron aikana hoitajien se vanha semmonen, et mun pitää saada pestyä ja puunattua. Se on hyvin hoitajapainotteinen kulttuuri, että kaikkia asioita ajatellaan ensisijaisesti hoitajan näkökulmasta. Se voi alkaa ihan työvuorolistoista, suljetuista tiloista, minne ei asukkailla ole pääsyä, kansliat, taukotilat, ovet suljetaan. Ilmastaan asukkaalle, ettei ole hyväksyttävää että hän tulee siihen tilaan, mikä on ikään kuin paremmille. (Sipiläinen, 2008, s. 60)
Kaltoinkohtelulle altistavat tekijät Hlökunta ja ympäristö: Osaamisen puute Kiire Stressi ja uupumus Suuri hlökuntavaihtuvuus Alhainen hlöstömitoitus Kaltoinkohteleva työkulttuuri Kielteiset asenteet (ikääntyneet) Suuri hoitolaitos Ammatin arvostus ja huono palkkaus Puuttuvat yhteiset toimintatavat kaltoinkohtelutilanteissa Kaltoinkohtelua ei tunnisteta Ikääntyneet: Yksinäisyys, ei omaisia/ hankalat omaiset Muistin huononeminen Sekavuus Masennus Käytösoireet Useita sairauksia Alkoholin, lääkkeiden väärinkäyttö Fyysinen riippuvuus henkilökunnasta Laitoksessa asuminen (Sipiläinen 2008)
http://www.aftonbladet.se/webbtv/nyheter/brottstraff/article14251184.ab http://www.aftonbladet.se/webbtv/nyheter/utrikes/article12518678.ab http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/likaisia-ja-nalkaisia-vanhuksia-hoivakodissa--- 45-minuuttia-paljasti-jarkyttavia-oloja/2013/01/1692611
1. Minkä tason kaltoinkohtelusta esimerkeissä oli kyse? 2. Millaista hoitokärsimystä esimerkkeihin liittyy? 3. Mitä arvelet näissä olevan taustalla- miksi asiat menivät näin? Altistavat tekijät?
Mitä teet kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi? Pura laitoskulttuuria
Onko minulla myönteinen vanhuskäsitys? Olenko sisäistänyt työni eettiset periaatteet, toiminko niiden mukaan? Olenko sisäistänyt sen, että fyysinen ja psyykkinen väkivalta on kaikissa muodoissa ja tilanteissa kielletty? Kannanko vastuuta, tunnenko vastuuni rajat? Haluanko rakentaa luottamuksellisia ja jatkuvia vvsuhteita? Olenko tiedostanut kuuluvani monialaiseen työryhmään, jossa täytyy puhaltaa yhteen hiileen? Tunnistanko kaltoinkohtelun riskitekijät? Pidänkö huolta omasta ja työyhteisöni hyvinvoinnista? Uskallanko nähdä sen mitä näen ja puuttua välittömästi kun sitä tarvitaan? (Mäkisalo-Ropponen, 2011)
Vanhuksen elämäntarinan tunteminen ja sen mukaan toimiminen Tietoisuus aidon läsnäolon merkityksestä
Pidä nollatoleranssi Sopikaa toimintatavoista (miten puututaan) Älä mitätöi, selitä ja tulkitse vaan kuuntele, toimi ja seuraa Pyydä anteeksi
Ole jämäkkä johtaja Uskaltaa sanoa mielipiteensä loukkaamatta toista Pysyy sanojensa takana Puolustaa omaa porukkaansa (asiakkaat ja henkilökunta) Pitää huolta tärkeiden arvojen toteutumisesta Uskaltaa myöntää, jos on ollut väärässä Pitää huolta omasta jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan (Mäkisalo-Ropponen, 2007)
Hyvä esimerkki Arttu Wiskari: Tuntematon potilas http://www.youtube.com/watch?v=97dwmif7_li
Tutkimuksia vanhusten kaltoinkohtelusta Suomessa, - laitoshoidossa ja kotona Isola (Liukkonen) (1990- ) Kivelä et al. (2001): kirjallisuuskatsaus Muurinen et al. (2007): omaisten näkökulma Saarnio (2007- ): fyysisten rajoitteiden käyttö Sipiläinen (2008): esimiesten näkökulma (vanhainkoti) Järnström (2011): En tiedä mitä ne ajattelee mun kohtalokseni (geriatrinen sairaala)
Ihmisarvoiseen kohteluun liittyvät perusarvot ja toimintaperiaatteet ovat vanhustyön etiikan ydin Eettiset ohjeet muuttuvat todeksi vasta sitten kun vanhus kokee niiden omakohtaisesti toteutuvan ja tuntee subjektiivisesti elämän mielekkyyden erilaisissa ympäristöissä (koti, hoivan yksiköt)
Lähteitä Eriksson K. (1994) Den lidande människan. Stockholm: Liber Järnström S. (2011) En tiedä mitä ne ajattelee mun kohtalokseni. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Kivelä S., Hartikainen S. & Isoaho R. 2001: Iäkkäiden pahoinpitely. Suomen lääkärilehti. 7/2001, vsk 56. Liukkonen A. (1990) Dementoituneen potilaan perushoito sairaalassa. Väitöskirja. Turun yliopisto. Lögstrup K.E. (1994). Det etiska kravet. Daidalos. Muurinen S., Mattila A. & Nuutinen H-L. 2007. Omaisten mielipiteitä läheistensä hoidosta Helsingin palvelutaloissa ja vanhainkodeissa 2006. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Tutkimuksia 2007:1. Mäkisalo-Ropponen M. (2007) Tarinat työn tukena. Hki: Tammi. Mäkisalo-Ropponen M. (2011) Vuorovaikutustaidot sosiaali- ja terveysalalla. Hki: Tammi. Saarnio R. (2009) Fyysisten rajoitteiden käyttö vanhusten laitoshoidossa. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Sarvimäki A. & Stenbock-Hult B. (2010). Vanhuus, haavoittuvuus ja hoidon eettisyys. Teoksessa Sarvimäki A, Heimonen S. & Mäki-Pejäjä-Leinonen A. Vanhuus ja haavoittuvuus. Hki: Edita. Sipiläinen H. (2008) Hoitotyön johtajien käsityksiä vanhusten kaltoinkohtelusta vanhainkodissa. Pro gradu- tutkielma. Kuopion yliopisto. Sulkava R. (2010) Ikääntyneiden kaltoinkohtelu. Teoksessa Sulkava & Viitanen (toim.) Geriatria. Porvoo: WS Bookwell oy. Uuttu-Riski R. (2004) Vanhusten kaltoinkohtelu-tiedotusvälineissä käyty keskustelu. Teoksessa Kankare & Lintula (toim.) Vanhuksen äänen kuuleminen. Hki: Tammi.