RIKOS- JA RIITA-ASIOIDEN SOVITTELUN NEUVOTTELUKUNNAN TOIMINTAKER- TOMUS VUOSILTA 2009-2012 Rikos- ja riita-asioiden sovittelu Rikosten ja eräiden riita-asioiden sovittelua koskeva laki (1015/2005) tuli voimaan 1.1.2006 ja sen toimeenpano alkoi 1.6.2006. Rikosasioiden sovittelulla (sovittelu) tarkoitetaan tässä laissa maksutonta palvelua, jossa rikoksesta epäillylle ja rikoksen uhrille järjestetään mahdollisuus puolueettoman sovittelijan välityksellä kohdata toisensa luottamuksellisesti, käsitellä rikoksesta sen uhrille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja sekä pyrkiä omatoimisesti sopimaan toimenpiteistä niiden hyvittämiseksi. Sovittelupalvelujen johtamisesta, ohjaamisesta ja valvomisesta ja palvelujen järjestämisestä vastaavat sosiaali- ja terveysministeriö, rikosasioiden sovittelun neuvottelukunta ja aluehallintovirastot lain tarkemmin määrittelemällä tavalla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos seuraa ja tutkii sovittelutoimintaa ja koordinoi sovittelun kehittämistyötä sekä rikos- ja riitaasioiden sovittelua koskevaa tilastotietoa. Vuonna 2011 ohjattiin rikos- ja riita-asioiden sovittelukäsittelyyn yhteensä 13 240 rikostapausta ja riita-asiaa. Rikoksiin liittyviä sovitteluja oli 12 895 ja riita-asioihin liittyviä sovitteluja 345. Tapausmäärät kasvoivat vuoteen 2010 verrattuna 7,5 prosenttia. Runsas 2 prosenttia kaikista poliisin tietoon tulleista rikoksista ohjattiin rikos- ja riita-asioiden sovitteluun vuonna 2011. Lähisuhteessa tapahtuneita rikoksia lähetetään sovitteluun entistä enemmän, mihin on pääosin vaikuttanut rikoslakimuutos, jonka myötä myös lievät pahoinpitelyt lähisuhteessa muuttuivat virallisensyytteen alaisiksi rikoksiksi. Neuvottelukunnan asettaminen ja tehtävät Rikosasioiden sovittelun neuvottelukunnasta säädetään laissa rikosasioiden ja eräiden riitaasioiden sovittelusta (1015/2005). Neuvottelukunnan tehtävistä, kokoonpanosta ja toiminnan järjestämisestä säädetään asetuksessa rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta (267/2006). Valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan nimeämä rikosasioiden sovittelun neuvottelukunta ohjaa, seuraa, linjaa ja edistää sovittelun valtakunnallista ja kansainvälistä toimintaa ja kehittämistä. Asetuksen mukaan rikosasioiden sovittelun neuvottelukunnan tehtävänä on: seurata ja arvioida sovittelun kehitystä ja tutkimusta sekä tehdä kehittämisehdotuksia edistää yhteistyötä sovittelussa eri hallinnonalojen, järjestöjen ja muiden tahojen kesken seurata ja edistää lain yhdenmukaisten soveltamiskäytäntöjen toteutumista tehdä sisällöllisiä linjauksia sovittelutoiminnan ohjeistamiseen seurata sovittelun kansainvälistä kehitystä ja osallistua sovittelua koskevaan kansainväliseen yhteistyöhön suorittaa sosiaali- ja terveysministeriön määräämät muut tehtävät neuvottelukunnan tavoitteen toteuttamiseksi. Tämä toimintakertomus kuvaa valtioneuvoston 22.10.2009 tekemällään päätöksellä asettaman rikosasioiden sovittelun neuvottelukunnan toimikautta 22.10.2009 21.10.2012.
2 Neuvottelukunnan asettamat jaostot ja niiden tehtävät Neuvottelukunnan asettamana toimi työjaosto ja kansainvälinen jaosto, joilla molemmilla oli puheenjohtajansa ja sihteerinsä. Työjaosto valmisteli neuvottelukunnan kokoukset ja niihin liittyvät asiat. Kansainvälisen jaoston tehtävänä oli kansainvälisten asioiden seuraaminen, kansainväliseen yhteistyöhön osallistuminen (eurooppalaiseen ja pohjoismaiseen), kansainvälisistä asioista ja tutkimuksesta tiedottaminen (esim. levittämällä tietoa uusista julkaisuista sovittelun verkkosivuilla), kansainvälisten seminaarien järjestäminen, kansainvälisten sovittelukäytäntöjen seuraaminen, tarvittaessa vierailevien luennoitsijoiden tuottaminen suomalaisille toimijoille ja luennoista tiedottaminen, kansainvälisten verkostojen ylläpitäminen ja mahdollinen laajentaminen esim. Baltian maihin ja Venäjälle sekä koulutusmatkojen järjestäminen. Neuvottelukunnan kokoukset ja maakuntakäynnit Neuvottelukunta kokoontui toimikautensa aikana yhteensä 10 kertaa. Kokouksista kaksi oli teemakokouksia, joista toisen aiheena oli lähisuhdeväkivaltarikosten sovittelu ja toisen lapset ja nuoret rikosten sovittelussa. Neuvottelukunnan maakuntatapaamiset toteutettiin Turussa syyskuussa 2010, Kemissä toukokuussa 2011 ja Espoossa lokakuussa 2012. Maakuntakäynneillä tutustuttiin paikalliseen sovittelutoimintaan ja kuultiin paikallisen poliisin ja syyttäjän näkemyksiä sovittelusta ja viranomaisyhteistyöstä. Maakuntakäynneillä keskusteltiin mm. rikosasioiden sovittelun neuvottelukunnan roolista ja näkyvyydestä sekä tuotiin esille neuvottelukunnan merkitystä sovitteluun liittyvässä tiedottamisessa ja sovittelun aseman vahvistamisessa. Vuosittaiset neuvottelukunnan maakuntakäynnit todettiin tärkeiksi ja tarpeellisiksi. Näillä käynneillä neuvottelukunnan jäsenet pääsevät tutustumaan alueelliseen ja paikalliseen sovittelutoimintaan ja paikallisiin viranomaisiin. STM:n kokoama, sovittelun lakiuudistusta valmisteleva työryhmä kuuli neuvottelukunnan jäseniä. Neuvottelukunta asetti työryhmään oman edustajansa. Lähinnä talouskysymyksiä koskeva sovittelun lakimuutos tuli voimaan 1.1.2011. Teemakokoukset Neuvottelukunta päätti kahdessa eri kokouksessaan keskittyä lähisuhdeväkivaltarikosten ja lasten ja nuorten rikosten sovitteluun. Keskusteluissa lähisuhdeväkivallan sovittelusta kiinnitettiin huomiota sovittelulain ja Jyrki Kataisen hallitusohjelman kirjaukseen lähisuhdeväkivaltarikosten sovittelun rajoittamisesta. Neuvottelukunta totesi, ettei ole tarvetta uusiin linjauksiin, mutta koulutukseen, sovittelun ohjaukseen sekä viranomaisyhteistyöhön lähisuhdeväkivalta rikosten sovittelussa on kiinnitettävä jatkuvasti huomiota. Uhrin asema ja oikeusturva on pidettävä sovittelussa huomion kohteena. Neuvottelukunta arvostaa Rikosuhripäivystyksen toimintaa ja pitää tärkeänä yhteistyötä ja sen kehittämistä sovittelutoimijoiden ja ko. järjestön välillä. Neuvottelukunta pitää tarpeellisena yhdenmukaistaa ohjeistusta lähisuhdeväkivallan sovitteluun liittyvissä kysymyksissä. Lapset ja nuoret sovittelussa -teemasta neuvottelukunta kuuli valmistellut asiantuntijapuheenvuorot ja aiheesta käytiin monipuolinen keskustelu. Todettiin, että lasten ja nuorten rikosten tuomioistuinkäsittelyssä soviteltujen rikosten määrä on merkittävä. Asiantuntijapuheenvuorossa todettiin, että sovittelun käyttöä lasten ja nuorten rikosasioissa voisi edelleen lisätä. Kehittämisalueena koettiin lastensuojelu- ja kouluviranomaisten vähäinen rikosasioiden 2
3 ohjaaminen sovitteluun. Neuvottelukunnan näkemyksen mukaan lasten ja nuorten asemaa sovittelussa koskevat käytännöt ja tulkinnat tulee olla valtakunnallisesti yhteneviä, jotta lapsen etua ei vahingoiteta tai lapselle ei aiheuteta sovittelussa haittaa. Lapset ja nuoret sovittelussa on ollut teemana myös THL:n johdolla laadituissa hyvien sovittelukäytäntöjen kuvauksissa. Vuosien 2011 ja 2012 keskeiset painopistealueet Neuvottelukunta on vahvistanut vuosittain työskentelyn keskeiset painopistealueet toimintasuunnitelmissaan. Vuosiksi 2011 ja 2012 toimintasuunnitelma hyväksyttiin helmikuussa 2011 pidetyssä kokouksessa. Toimintasuunnitelman painopisteiksi asetetut tavoitteet ovat pääosin toteutuneet. Resurssien vahvistamisessa ei onnistuttu eikä valtakunnallisen ammattihenkilöstön koulutuksen kolmevuotista suunnitelmaa saatu vielä laadittua. Koulutussuunnitelmaa tullaan laatimaan yhteistyössä aluehallintovirastojen ja THL:n kesken. Toimintasuunnitelmassa asetetut keskeiset painopistealueet olivat: 1. Sovittelutoiminnan resurssien vahvistaminen ja varmistaminen Sovitteluun varattu määräraha on pysynyt samana vuodesta 2006 lähtien. Neuvottelukunta selvittää, missä määrin resurssien vahvistamista tarvitaan. Resursoimisessa tulee huomioida vapaaehtoisille maksettavat kulukorvaukset ja niiden tasotarkistukset. 2. Yhteistyö poliisi-, syyttäjäviranomaisten ja käräjäoikeuksien kanssa Neuvottelukunta pyrkii parantamaan ja tiivistämään valtakunnallisella tasolla yhteistyötä poliisi- ja syyttäjäviranomaisten sekä käräjäoikeuksien kanssa. Keskeisenä tehtävänä on yhdenmukaisten käytäntöjen luominen sovitteluun ohjaamisessa. 3. Lapset ja nuoret sovittelussa Lasten ja nuorten asemaan sovittelussa kiinnitetään erityistä huomiota sovitteluun liittyvässä koulutuksessa ja THL:n laatimissa hyvien käytäntöjen kuvauksissa. 4. Vapaaehtoistoiminnan kehittäminen Neuvottelukunta huomioi eri tavoin Euroopan vapaaehtoistoiminnan teemavuoden 2011. Neuvottelukunnan keskeisenä tehtävänä on kehittää sovittelutoimintaan liittyvää vapaaehtoistoimintaa eri keinoin. 5. Koulutus ja tiedottaminen Neuvottelukunta pyrki edesauttamaan pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen koulutuksen toteutumista sekä vapaaehtoisille, että sovittelun ammattihenkilöstölle. Koulutuksen yhtenä painopisteenä vuosina 2011 2012 on ollut lasten ja nuorten huomioiminen sovittelussa. Neuvottelukunta pyrki toiminnallaan edistämään valtakunnallisen tiedottamisen ja viestinnän kehittämistä sovittelussa. 6. Tutkimuksen edistäminen Sovittelutoimintaan liittyviä tutkimuksia on ollut käynnissä sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti. Neuvottelukunta seuraa ja pyrkii edistämään tutkimushankkeita ja niistä tiedottamista sovittelun toimijoille. 7. Kansainvälisen yhteistyön tiivistäminen Neuvottelukunta osallistuu erityisesti pohjoismaiseen ja eurooppalaiseen yhteistyöhön sekä järjestää kansainvälisiä seminaareja. Neuvottelukunta tiedottaa ulkomaisista tutkimuksista 3
4 mm. THL:n sovittelun verkkosivujen kautta, edistää kansainvälisiä verkostoja ja kansainvälistä tutkimusta sekä järjestää mahdollisuuksien mukaan koulutusmatkoja. Sovittelun resurssien vahvistaminen ja varmistaminen Neuvottelukunnan toimintavuosien 2011-2012 aikana kiinnitettiin huomiota resurssien vahvistamiseen ja varmistamiseen. Neuvottelukunta teki kattavan selvitys- ja valmistelutyön sovittelun määrärahan korottamiseksi. Nykyinen valtakunnallinen sovittelutoiminnan määräraha 6,3 miljoonaa euroa ei jatkossa tule riittämään toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Neuvottelukunta piti tarpeellisena puoltaa sovittelumäärärahan korottamista vuoden 2012 ja 2013 valtion talousarvioon. Sovittelutoiminnan talouskysymyksistä saatiin selvitykset aluehallintovirastoilta. Selvitysten perusteella vuodelle 2013 korotustarve oli vähintään 1 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveysministeriö teki korotusesityksen, mutta määrärahan korotus ei vielä sisältynyt vuoden 2013 valtion talousarvioon. Yhteistyö poliisi-, syyttäjäviranomaisten ja käräjäoikeuksien kanssa Neuvottelukunta kiinnitti huomiota sovitteluun liittyvään yhteistyöhön poliisin ja syyttäjäviranomaisten kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriö on aloittanut yhteistyössä aluehallintovirastojen, THL:n, poliisin ja syyttäjän kanssa selvitystyön, jonka tarkoituksena on uudistaa sovittelutoiminnan asiakastietojärjestelmää siten, että se olisi yhteensopiva poliisin ja syyttäjän parhaillaan uudistettavina olevien tietojärjestelmien kanssa. Neuvottelukunnan työjaosto toteutti työvierailun valtakunnansyyttäjänvirastoon keväällä 2011. Vierailua pidettiin onnistuneena ja tarpeellisena. Sovittiin, että vierailu toteutetaan vuosittain. Lapset ja nuoret sovittelussa Neuvottelukunta käsitteli lasten ja nuorten rikosten sovittelukysymyksiä teemakokouksessaan. Aluehallintovirastot järjestivät valtakunnallisen, sovittelun ammattihenkilöstölle tarkoitetun seminaarin lasten ja nuorten sovittelusta Helsingissä 22. 23. 3.2012. Koulutukseen osallistui yhteensä noin 50 sovittelun vastuuhenkilöä ja sovittelunohjaajaa. Lasten ja nuorten asemaa sovittelussa käsiteltiin myös muissa valtakunnallisissa ja alueellisissa koulutustapahtumissa. Vapaaehtoistoiminnan kehittämien Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuoteen 2011 liittyen huomiota kiinnitettiin vapaaehtoisten sovittelijoiden koulutuksiin, hyvinvointiin, tiedottamiseen ja muihin tapoihin, joilla voitiin parantaa vapaaehtoisten asemaa sekä kannustusta ja antaa heidän työlleen tunnustusta. Neuvottelukunta esitti toivomuksen vapaaehtoisten sovittelijoiden huomioimiseksi teemavuoden tapahtumissa ja koulutuksissa. Eri tiedotusvälineissä sovittelijoiden rooli ja tehtävä tuli esille osana laajaa kolmannen sektorin toimintaa. Koulutus ja tiedottaminen Neuvottelukunta piti tarpeellisen yhdistää THL:n toteuttamat sovittelun ammattihenkilöstön ns. Kehi-päivät ja aluehallintovirastojen toteuttamat sovittelun vuotuiset sovittelun henkilöstön neuvottelupäivät. Neuvottelukunnassa pidettiin tarpeellisena laatia valtakunnalliset koulutussuunnitelmat aina kolmivuotiskausittain pitkäjänteisen suunnittelun toteuttamiseksi. Pitkän aikavälin koulutussuunnitelma laaditaan osana toiminnan kehittämistä ja ensimmäinen kolmivuotissuunnitelma on tarkoitus saada valmiiksi v. 2013. Neuvottelukuntaan tuotiin huoli, 4
5 että sovittelun henkilöstön koulutusta uhkaa taloudellisten resurssien niukkuus sekä AVI:issa että sovittelutoimistoissa ainakin jo vuoden 2013 koulutustapahtumien järjestämisessä. Neuvottelukunnalle esiteltiin sen asettaman viestintä- ja vaikuttamistyöryhmän loppuraportti, joka sisälsi myös riskianalyysin. Päätettiin esittää STM:lle, että se asettaa sovittelun valtakunnallista tiedottamista varten uuden sovittelun viestintä- ja vaikuttamistyöryhmän. STM:n toimeksiannosta THL nimesi uuden viestintä- ja vaikuttamistyöryhmän vuosille 2012 2014. Osana sovittelun kehittämistä neuvottelukunta halusi osaltaan tukea uuden sovitteluoppaan valmistumista. Tutkimuksen edistäminen Sovittelua käsitteleviä tutkimuksia tehdään sekä kotimaassa, että ulkomailla melko paljon. Neuvottelukunnassa pidettiin tarpeellisena tutkia mm. sovittelun vaikuttavuutta varsinkin nuorten rikosten sovittelussa. THL kerää tietoa sovittelutoimintaan liittyvistä tutkimuksista, seuraa ja tukee mahdollisuuksien mukaan sovittelutoimintaan liittyvää tutkimustoimintaa. Sovitteluun liittyvät käynnissä olevat tutkimukset on koottu tämän toimintakertomuksen liitteeksi. Kansainvälisen yhteistyön tiivistäminen Neuvottelukunnan kansainvälinen jaosto laati toimintasuunnitelman, jossa tavoitteeksi asetettiin tiedottamisen lisääminen. Sovittelutoimijat ovat kiinnostuneet seuraamaan kansainvälisiä asioita ja toivovat muutenkin tiedottamisen lisäämistä mm. kansainvälisistä seminaareista. Toimikauden aikana päivitettiin mm. sovittelun verkkosivuja ja tehtiin linjauksia verkkosivuille koottavien ulkomaisten ja kotimaisten julkaisujen, tutkimusten ja opinnäytetöiden valinnasta. Kansainvälinen jaosto järjesti neuvottelukunnalle, aluehallintovirastoille ja sovittelutoimistojen vastaaville opintomatkan Osloon 23.8. 25.8.2010. Matkan tavoitteena oli tutustua Norjan sovittelutoiminnan hallintomalliin ja sen toimivuuteen, koulutukseen, tiedottamiseen, vapaaehtoisten rekrytointiin ja motivointiin sekä yhteistyöhön sovittelun ja viranomaisten välillä. Opintomatkan aikana tutustuttiin Norjan Konflikrådetiin ja Oslon ja Drammenin sovittelutoimistoihin. Kansainvälisen jaoston myötävaikutuksella toteutettiin 9. 10.2.2012 Helsingissä Pohjoismainen rikoksen uhrin asemaa koskeva seminaari ja 14. 16.6.2012 Helsingissä Euroopan Forum for Restorative Justice:n kahden vuoden välein järjestettävä konferenssi. Kansainvälinen jaosto on seurannut sovittelutoiminnan kehittämistä Itä-Suomessa ja Karjalan tasavallassa. Sovitellen -hanke järjesti loppuseminaarin 07. 9.11. Petroskoissa. Seminaarissa oli esillä mm. sovittelutoiminta Suomessa. Sovittelun huomioiminen hallitusohjelmassa Neuvottelukunta jätti esityksensä sovittelun ja muiden konfliktinhallintamenetelmien edistämiseksi hallitusohjelmassa. Esityksessä toivottiin, että seuraavan hallituskauden 2011 2015 hallitusohjelmaan liitetään lausumat, joiden mukaan hallitus tulevalla kaudellaan myötävaikuttaa rikos- ja riita-asioiden sovittelun ja muiden restoratiivisen oikeuden sovellusten tunnetuksi tekemiseen ja yleistymiseen, sovittelun koulutuksellisen tason nostamiseen ja sovittelun rahoituksen ja muiden toimintaedellytysten turvaamiseen. 5
6 Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan on tehty kirjaus, jonka mukaan hallituskaudella edistetään sovittelun käyttöä konfliktinratkaisukeinona erilaisissa rikos- ja riita-asioissa oikeudenkäyntimenettelyn nopeuttamiseksi. Sen sijaan sovittelun käyttöä tulee rajata lähisuhdeväkivaltarikoksissa. Rajaamista perusteltiin uhrin oikeusturvaan liittyvillä näkökohdilla. Neuvottelukunta katsoi, että lähisuhdeväkivaltarikosten sovitteluun ohjaamisen rajaaminen on huomioitu sovittelulaissa ja sovitteluun liittyvässä koulutuksessa ja ohjauksessa. Tässä vaiheessa muihin rajaamistoimenpiteisiin ei ole aihetta. Pöydällä olevia aloitteita Neuvottelukunta päätti seuraavien kysymysten jatkokäsittelystä edellisen neuvottelukunnan toimeenpanojaoston tekemien esitysten pohjalta. Nämä kysymykset vaativat jatkotoimenpiteitä ja saattavat vaatia lainsäädännöllisiä muutoksia. Täysi-ikäiselle määrätyn edunvalvojan sovittelun aloiteoikeus päätös: STM jatkaa selvitystä. Huoltajan ja edunvalvojan suostumus sovitteluun ja 15 -vuotta täyttäneen oikeus päättää sovittelussa henkilöään koskevasta asiasta päätös: STM jatkaa selvitystä. Poliisille tai syyttäjälle ilmoittamisen rajoittamisesta päätös: STM jatkaa selvitystä. Hallintomenettely sovittelussa päätös: STM jatkaa selvitystä. Neuvottelukunnan rooli ja näkyvyys Neuvottelukunnassa käytiin laaja keskustelua neuvottelukunnan roolista ja tehtävistä. Todettiin, että eri sovittelussa toimijoilla saattaa olla epäselvyyttä neuvottelukunnan rollista ja tehtävistä. Toivottiin, että neuvottelukunnan toiminta voisi tulla näkyvämmäksi. Neuvottelukunnan päätösten täytäntöönpano ja soveltaminen käytäntöön on herättänyt myös keskustelua ja on esitetty päätösten täytäntöönpanon tehostamista. Kokoukset todettiin informatiivisiksi ja jäsenten toiminta innostuneeksi ja aktiiviseksi. 6
7 Liite: Käynnissä olevia sovittelua koskevia tutkimuksia 2012 Eurooppalainen tutkimushanke "Victims and Restorative Justice" Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa rikosten uhrien kokemuksista, tarpeista ja asemasta restoratiiviseen oikeuteen perustuvissa järjestelmissä ja tuottaa suosituksia siitä, miten kehittää sovittelua uhrinäkökulmasta sekä sovittelun ja uhrien tukemisen välistä yhteistyötä. Tutkimushanke toteutuu Belgiassa, Hollannissa, Itävallassa ja Suomessa ajalla 1.1.2011 31.10.2012. Päivi Honkatukia sähköposti: paivi.honkatukia(at)om.fi Lähisuhdeväkivallan sovittelu seurauksia ja haasteita Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kvalitatiivisin että kvantitatiivisin aineistoin, miten lähisuhdeväkivallan sovittelu toteutetaan käytännössä ja miten sovittelijoiden koulutus tukee lähisuhdeväkivallan sovittelua. Tutkimustuloksia käytetään sovittelumenettelyn kehittämisen ja koulutuksen tueksi. Tutkimusta rahoittaa Pohjoismaiden kriminologinen yhteistyöneuvosto. Saija Sambou erikoissuunnittelija sähköposti: saija.sambou(at)om.fi Sovittelun merkitys rikosoikeusprosessissa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tavoitteena on kuvata, miten sovittelumenettelyssä sopimukseen johtaneet tapaukset etenevät poliisi-, syyttäjä- ja tuomioistuinportaissa ja mikä merkitys sovittelulla on jutun etenemiseen ja rikosprosessiin. Lisäksi selvitetään sovittelumenettelyyn ohjattujen, mutta keskeytettyjen sovittelutapausten oikeudellista käsittelyä. Hannu Niemi erikoissuunnittelija sähköposti: hannu.niemi(at)om.fi Neuvoteltu sovinto? Parisuhdeväkivalta suomalaisen rikos- ja riita-asioiden sovittelukäsittelyn piirissä Lapin yliopiston, sosiaalitieteiden valtakunnallisen tutkijakoulun opiskelija, YTM Tiina Qvistin väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on analysoida parisuhdeväkivallan sovittelukäytäntöjä siitä näkökulmasta, millaista todellisuutta ne tuottavat. Tutkimuksessa arvioidaan muun muassa sitä, millaisia merkityksiä väkivaltarikokselle tuotetaan tilanteessa, jossa oikeuden seuraamusjärjestelmän normisto, sosiaalityön sosiaalisen kontrollin normisto ja väkivallan osapuolten tulkinnat kohtaavat. 7
8 Tiina Qvist sähköposti: tiina.qvist(at)ulapland.fi Sovittelun merkitys syyteharkinnassa Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija Ina Scheinin selvittää pro gradu-tutkimuksessaan, jos ja miten syyttäjät huomioivat sovittelun syyteharkinnassaan lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Työn tarkoitus on saada teoreettinen pohja ja käytännön katsaus siihen, miten kohtuullisuusperiaate ROL 1:8 (saavutettu sovinto) toimii, erityisesti lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Ina Scheinin sähköposti: ina.scheinin(at)gmail.com Rikosten uhrit sovittelussa Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija Jussi vesikansa tutkii pro gradututkimuksessaan etnografisella otteella rikosten uhrien kokemuksia sovittelusta. Jussi Vesikansa sähköposti: jussi.vesikansa(at)helsinki.fi Vapaaehtoissovittelijoiden rooli Pro-gradu tutkimus selvittää, millaisena vapaaehtoissovittelijat kokevat roolinsa suhteessa sovittelun osapuoliin sovitteluneuvottelussa. Sanna Tehikari sähköposti: sanna.terhikari(at)helsinki.fi Medling vid brott men ej vid våld i parrelationer Åbo Akademin teologisen tiedekunnan post doc-tutkijat, teologian tohtori Malena Brörkgren ja teologian tohtori Heidi Jokinen tutkivat parisuhdeväkivallan sovittelua erityisesti parisuhdeväkivallan sovitteluun osallistujien näkökulmasta ja analysoimalla kriittisesti sovittelusta käytyä kiivasta keskustelua. Lisätiedot Heidi Jokinen teologian tohtori puh. 0400 782 334 sähköposti: heidi.jokinen(at)abo.fi Malena Björkgren teologian tohtori puh. 040 564 9156 sähköposti: malena.bjorkgren(at)abo.fi 8