Työpaikkaohjaaja oppimisen edistäjänä

Työpaikkaohjaaja oppimisen edistäjänä opiskelijan ohjaaminen ja arviointi työpaikalla Tarja Mykrä

Tämän teoksen kopioiminen on tekijänoikeuslain (404/61, muutt. 712/96) ja valokuvalain (495/61, muutt. 446/96) mukaisesti kielletty lukuunottamatta Suomen valtion ja Kopiosto ry:n tekemässä sopimuksessa tarkemmin määriteltyä osittaista kopiointia opetustarkoitukseen. Opetusministeriö ja Opetushallitus Kustantaja Julkaisija Educa-Instituutti Oy Kansi ja kuvitus Elvi Turtiainen Graafinen suunnitelu Layout Studio Oy/Marke Eteläaho ISBN 978-952-5047-53-0 Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 2007

Sisällysluettelo Lukijalle 5 1 Ammatillinen osaaminen työpaikan, oppilaitoksen ja opiskelijan yhteistyönä 6 1.1 Suomen koulutusjärjestelmä 6 1.2 Oppilaitoksen ja työpaikan yhteistyö: mitä opiskelija voi oppia työpaikalla? 6 1.3 Opetussuunnitelma ohjaa työssä tapahtuvaa oppimista 8 1.4 Ammatillinen osaaminen ja sen kehittyminen 9 2 Työpaikkaohjaajan roolit ja tehtävät 11 2.1 Työpaikkaohjaajan roolit 11 2.2 Työpaikkaohjaajan tehtävät 13 2.2.1 Valmistautuminen opiskelijan tuloon 13 2.2.2 Työpaikalla tapahtuvan oppimisen suunnittelu 13 2.2.3 Perehdyttäminen 14 2.2.4 Työturvallisuudesta huolehtiminen 15 2.2.5 Työpaikkaohjaaja palautteen antajana 15 3 Oppiminen ja oppimistyylit 17 3.1 Oppiminen työssä 17 3.2 Kokemuksellinen oppiminen 18 3.3 Oppimistyylit 19 4 Ohjaaminen käytännössä 21 4.1 Mitä ohjaaminen on? 21 4.2 Työpaikkaohjaaja opiskelijan itseohjautuvuuden tukijana 22 4.3 Taitojen opettaminen 24 4.4 Ohjauskeskustelu 26 5 Työssä tapahtuvan oppimisen arviointi 35 5.1 Arvioinnin periaatteet 35 5.2 Lähtötason arviointi 36 5.3 Ohjaava arviointi 37 5.4 Osaamisen arviointi 38 6 Työpaikalla tapahtuvan opiskelijan ohjaamisen ja arvioinnin kehittäminen 41 3

Kirjallisuus 45 Liitteet 47 Liite 1 Työssä tapahtuvan oppimisen suunnittelu työpaikalla 47 Liite 2 Työssäoppimisen suunnittelu ja toteutus 48 Liite 3 Työssäoppimisen suunnittelu ja toteutus 50 Liite 4 Perehdyttämisen muistilista 52 Liite 5 Arviointi- ja palautekäytäntöjen arviointi 54 Liite 6 Arviointi opetussuunnitelman perusteiden mukaisessa koulutuksessa ja näyttötutkinnoissa 58 4

Lukijalle Oppiminen työssä on olennainen osa ammatillista koulutusta: oppilaitoksessa oppimisen lisäksi opitaan työpaikoilla. Myös työpaikoilla tapahtuvaa oppimista tulee ohjata ja arvioida. Tähän tehtävään nimetään työpaikoissa työpaikkaohjaajia, jotka ovat tärkeitä opiskelijoiden ammatillisen kasvun ja kehityksen tukemisessa ja ohjaamisessa. Tämän kirjan tarkoituksena on antaa virikkeitä ja vinkkejä työpaikkaohjaajille käytännön ohjaus- ja arviointitilanteiden suunnitteluun ja toteutukseen. Perustiedot työssä tapahtuvasta oppimisesta, oppimisen ohjaamisesta, ohjaus- ja arviointikeskustelusta, arvioinnista sekä palautteen antamisesta tuovat varmuutta ohjaamiseen ja innostavat kokeilemaan erilaisia tapoja ohjata opiskelijoita. Ohjauk sen, arvioinnin ja palautteen antamisen taidot ovat käyttökelpoisia opiskelijoiden ohjaamisen lisäksi esimerkiksi perehdyttämisessä ja ohjattaessa työntekijöitä ja asiakkaita. Tämä kirja on uudistettu versio vuonna 2002 julkaistusta oppaasta Työpaikkaohjaaja oppimisen edistäjänä työssäoppimisen ohjaaminen ja arviointi työyhteisön arjessa. Uudistuksessa on otettu huomioon työpaikkaohjaajien koulutuksissa saatu ja oppaan käyttäjien antama palaute. Lisäksi uudistuksessa on huomioitu toisen asteen ammatillisen koulutuksen arviointiin vuonna 2006 liitetyt ammattiosaamisen näytöt, jotka pääosin annetaan työpaikalla tapahtuvan työssäoppimisen yhteydessä. Kirja on uudistettu Educa-Instituutti Oy:n toteuttamassa ja Euroopan sosiaalirahaston ja Opetushallituksen rahoittamassa Typa2-projektissa. Maaliskuussa 2007 Heljä Hätönen toimitusjohtaja Educa-Instituutti Oy 5

1 Ammatillinen osaaminen työpaikan, oppilaitoksen ja opiskelijan yhteistyönä Tässä luvussa kuvataan ensin Suomen koulutusjärjestelmä ja siihen sisältyvät koulutukset, joihin liittyy työpaikoilla tapahtuvaa oppimista. Seuraavaksi tuodaan esille opetussuunnitelman merkitys, kun työpaikalla mietitään tavoitteita työssä tapahtuvalle oppimiselle. Luvun lopuksi kuvataan ammatillista osaamista ja sen vaiheittaista kehittymistä. 1.1 Suomen koulutusjärjestelmä Työpaikalla voi olla opiskelijoita koulutusjärjestelmän kaikilta eri tasoilta. Ammatilliseen koulutukseen sisältyvän työssäoppimisen lisäksi työpaikalla tapahtuvaa oppimista sisältävät esimerkiksi peruskoulun työelämään tutustumisjaksot (TET-jaksot) sekä ammattikorkeakoulun ja yliopiston työharjoittelut. Työpaikoilla voi olla myös oppisopimusopiskelijoita sekä työvoimapoliittisen koulutuksen ja erilaisten jatko- ja täydennyskoulutusten työharjoittelijoita. 1.2 Oppilaitoksen ja työpaikan yhteistyö: mitä opiskelija voi oppia työpaikalla? Työpaikkojen ja oppilaitosten yhteistyö voi käynnistyä siten, että oppilaitoksesta otetaan yhteyttä työpaikkaan. Toisaalta erityisesti suuremmissa organisaatioissa yhteydenotot on keskitetty, jolloin opiskelijoiden tuloon liittyvät neuvottelut käydään työnantajan edustajan kanssa ja oppilaitoksen ja työpaikan kesken tehdään pidempikestoisia, ns. puitesopimuksia. Työssä tapahtuvan oppimisen tulisi olla kaikkia osapuolia hyödyttävää ja yhteistyössä suunniteltua, toteutettua ja arvioitua. Yhteistyö oppilaitoksen (opettajan), työpaikan (työpaikkaohjaajan, esimiehen) ja opiskelijan kesken on tärkeää. Työpaikassa on hyvä pysähtyä miettimään, onko siellä mahdollisuutta, resursseja ja halua ohjata opiskelijoita. Tällöin usein päätetään myös siitä, kuka toimii opiskelijan työpaikkaohjaajana.

7 KUVIO 1. Suomen koulutusjärjestelmä. Perusopetus Esiopetus Ylioppilastutkinnot Lukiot Ammatilliset perustutkinnot Amm. oppilaitokset ja oppisopimuskoulutus Ylemmät kk-tutkinnot Alemmat kk-tutkinnot Yliopistot Tri Lis. Ylemmät AMKtutkinnot Ammattikorkeakoulututkinnot Ammattikorkeakoulut Oppivelvollisuuskoulutus Erikoisammattitutkinnot Ammattitutkinnot työkokemus työkokemus Ikä 16 15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 3 2 1 3 2 1 5 4 3 2 1 4 3 2 1 työkokemus

Kun opiskelijan tulosta työpaikalle sovitaan, käydään samalla oppilaitoksen edustajan kanssa keskustelua siitä, millaisia asioita opiskelija voi oppia työpaikalla. Opetussuunnitelmassa kuvataan opintojen tavoitteet, ja niistä nousevat myös työssä tapahtuvan oppimisen tavoitteet. Opintojen alkuvaiheessa opittavat asiat ovat ammatin perusasioita ja työelämän pelisääntöjä, kun taas opintojen myöhemmässä vaiheessa kyseeseen tulevat enemmän osaamista vaativat tehtävät. Opintojen loppuvaiheessa olevan opiskelijan tulee jo hallita monipuolisesti ammattiin liittyviä töitä. Kun työpaikalla päätetään opiskelijan tulosta, tarkoittaa se esim. seuraavia konkreettisia asioita: Nimetään vastuullinen työpaikkaohjaaja ja sovitaan hänen ajankäytöstään ja tehtävistään. Mietitään, mitä opiskelija voi oppia työpaikalla. Tarjotaan edellytyksiä, esimerkiksi riittävän haasteellisia työtehtäviä, työssä tapahtuvaan oppimiseen. Annetaan oppilaitokselle tietoja työhön ja työympäristöön liittyvistä oloista ja työvälineistä. Suunnitellaan, miten opiskelijan oppimista ohjataan ja arvioidaan. Vastataan opiskelijan työturvallisuudesta työssä tapahtuvan oppimisen aikana. Tiedotetaan työpaikan henkilöstölle opiskelijan tulosta. Sovitaan kirjallisesti oppilaitoksen kanssa työssäoppimisen järjestämisestä työpaikalla. 1.3 Opetussuunnitelma ohjaa työssä tapahtuvaa oppimista 8 Opetussuunnitelma on virallinen ja julkinen asiakirja, joka ohjaa opetusta. Opetussuunnitelma antaa tietoa koulutuksen tavoitteista, sisällöistä, toteutuksesta ja arvioin nista opiskelijoille, opettajille, työelämän edustajille ja muille sidosryhmille. Opiskelijan työssä tapahtuva oppiminen liittyy aina johonkin tiettyyn opiskeltavaan kokonaisuuteen ja sille määriteltyihin tavoitteisiin ja sisältöihin. Tämän vuoksi työpaikkaohjaaja tarvitsee käyttöönsä opetussuunnitelman, jotta hän voi yhdessä opiskelijan kanssa suunnitella opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamista tukevia työtehtäviä. Tavoitteiden määrittämisessä otetaan huomioon myös opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet eli ne asiat, jotka ovat hänelle tärkeitä hänen oman ammatillisen kehittymisensä kannalta ja joita hän erityisesti haluaa oppia. Kun työssä tapahtuvalle oppimiselle sovitaan tavoitteita, on luontevaa keskittyä sellaisiin asioihin, jotka opitaan parhaimmin työpaikalla. Koulutuksen kokonaisuuteen liittyvät muut asiat opitaan oppilaitoksessa.

Oppilaitos vastaa työssä tapahtuvasta oppimisesta osana koulutusta. Oppilaitoksessa nimetään ohjaava opettaja, joka vastaa opiskelijan arviointikeskusteluista työpaikalla. Ohjaavan opettajan tehtävänä on lisäksi tukea työpaikkaohjaajaa tavoitteiden asettamisessa sekä opiskelijan ohjaamisessa ja arvioinnissa. 1.4 Ammatillinen osaaminen ja sen kehittyminen Opiskelijalle työssä tapahtuva oppiminen on osa koulutusta, jonka tavoitteena on ammatillinen osaaminen. Ammatillista osaamista voidaan kuvata monin tavoin. Se voidaan ymmärtää esimerkiksi kykynä yhdistää ammattiin liittyvät tiedot ja taidot tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi. Kyseessä on prosessi, johon vaikuttavat toimintaympäristö, työtehtävät ja työpaikan vaatimukset. Näiden lisäksi ammatilliseen osaamiseen liittyvät opiskelijan persoonallinen kehitys ja emotionaaliset tuntemukset. Työssä tapahtuva oppiminen on opiskelijalle mahdollisuus kehittää ammatillista osaamistaan aidossa ympäristössä ja tutustua samalla työelämän toimintaan. Parhaimmillaan ammatillisessa osaamisessa yhdistyvät tietojen ja taitojen monipuolinen ja luova käyttäminen, ajattelun taidot, kyky organisoida työtä ja työskennellä ryhmässä, oppimaan oppimisen taidot, kyky joustaa ja mukautua muutoksiin sekä kyky arvioida omaa osaamista ja toimintaa sitä samalla kehittäen. Ammatillisen osaamisen kehittymistä voidaan kuvata portaikolla (kuvio 2). Ammatillisen koulutuksen tavoitteena on auttaa opiskelijoita vähitellen koulutuksen myötä etenemään ammatillisen osaamisen portaikkoa ylöspäin. Ammatillisen osaamisen kehittyminen ei ole kuitenkaan itsestään selvää, eikä osaaminen automaattisesti kehity työvuosien myötä. Kaikki työntekijät eivät myöskään saavuta ammatillisessa osaamisessaan asiantuntijan tasoa, vaan sijoittuvat joko taitavan tai pätevän työntekijän tasolle. Työpaikkaohjaaja voi hyödyntää ammatillisen osaamisen portaikkoa esim. miettiessään opiskelijan alkutilannetta: mille tasolle opiskelija sijoittuu? Opintojen alkuvaiheessa oleva opiskelija on ammatilliselta osaamiseltaan todennäköisimmin noviisi ja myös arvioinnin tulee lähteä tästä opiskelijan osaamista ei siis voi verrata valmiin ammattilaisen (esim. pätevän työntekijän) osaamiseen. Valmistumassa olevan opiskelijan ammatillisen osaamisen tulee olla jo kehittyneempää, ja siksi arviointikin lähtee tästä olettamuksesta. Arvioinnissa työpaikkaohjaajan tukena ovat työssä tapahtuvalle oppimiselle asetetut tavoitteet ja niille määritellyt arvioinnin tasot. Ammatillisen osaamisen portaikko voi auttaa työpaikkaohjaajaa hahmottamaan opiskelijan osaamista ja suhteuttamaan sitä valmiin ammattilaisen osaamiseen. Lähtökohtana on se, että koulutuksen eri vaiheissa samaa osaamista arvioidaan eri tavalla. Opintojen alkuvaiheessa noviisitasoinen osaaminen voi olla jopa kiitettävää, mutta mikäli osaaminen ei koulutuksen aikana kehity, sama osaaminen voi opintojen loppuvaiheessa olla vain tyydyttävää. Osaamista peilataan siis aina kulloisenkin opiskeluvaiheen tavoitteisiin. 9

Asiantuntija Käyttää luotettavaa ja objektiivista tietoa hyväkseen, mutta lopulliset ratkaisut voivat perustua myös intuitioon, ns. hiljaiseen tietoon. Toimii yleensä joustavasti ja tilanteeseen sopivalla tavalla. Kokemuksen myötä karttunut hiljainen tieto muodostaa olennaisen osan asiantuntijan osaamista. Taitava työntekijä Hallitsee käytännön työtehtävät ja osaa käyttää tietojaan ja taitojaan uusissa tilanteissa. Intuition (sisäinen näkemys) merkitys eteen tulevien tilanteiden ratkaisemisessa on kehittynyt. Ymmärtää osaamisen kokonaisvaltaisemmin kuin vain yksittäisten taitojen summana. On tietoinen siitä, että taitojen käyttö eri yhteyksissä on erilaista. Pätevä työntekijä Pystyy arvioimaan, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Tekee omatoimisesti tietoisia valintoja siitä, mitä aikoo tehdä. Pystyy asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen, tekemään suunnitelmia ja pohtimaan erilaisten vaihtoehtojen välillä. Pystyy ottamaan toiminnassaan huomioon työpaikan erityispiirteitä. Edistynyt aloittelija Osaa soveltaa toiminnassaan sääntöjä ja ohjeita. Osaa ottaa toiminnassaan huomioon jonkin verran työpaikkansa erityispiirteitä. Tarvitsee tukea erottaakseen tärkeät asiat epäoleellisista. Noviisi Osaa noudattaa työhön liittyviä sääntöjä tai ohjeita tutussa ympäristössä ja tutuissa vuorovaikutustilanteissa. Osaa käyttää oppimiaan tietoja ja taitoja harjoitelluissa, usein toistuvissa tilanteissa. KUVIO 2. Ammatillisen osaamisen tasot (mukaillen Kankaanpää 1987, Dreyfus & Dreyfus 1985, Hätönen 2001). 10

Työpaikkaohjaajan roolit ja tehtävät 2 Tässä luvussa käsitellään työpaikkaohjaajan rooleja ja tehtäviä. Ensin kuvataan työpaikkaohjaajan moninaisia rooleja opiskelijan ohjaajana ja arvioijana. Tämän jälkeen tuodaan esille työpaikkaohjaajan tehtäviä oppimisen suunnittelun, perehdyttämisen ja työturvallisuudesta huolehtimisen näkökulmista. Lopuksi käsitellään työpaikkaohjaajan roolia palautteen antajana. Työpaikkaohjaajan käyttöön tarjotaan erilaisia lomakkeita, joiden avulla hän voi konkreettisesti jäsentää ja suunnitella työssä tapahtuvaa oppimista ja ohjausta. 2.1 Työpaikkaohjaajan roolit Työpaikkaohjaaja on opiskelijan tukija ja rinnalla kulkija. Vahvan ammatillisen osaamisen lisäksi on tarpeen, että työpaikkaohjaaja on kiinnostunut ohjattavansa ammatillisesta kasvusta, jota hän jatkuvan palautteensa ja arviointinsa avulla ohjaa ja tukee. Työpaikkaohjaajan rooliin ja persoonaan voidaan liittää seuraavat ominaisuudet: empatia ja herkkyys vastaanottaa viestejä ja kyky kuulla ja havaita kyky ottaa ohjattavan tunteet vakavasti välittömyys vuorovaikutuksessa, vastaanottavuus ja lämmin ja positiivinen suhtautumistapa kontrollointikyky, joka käytännössä ilmenee mm. jämäkkänä rajojen asettamisena motivaatio, aktiivisuus ja kyky yhteistoiminnallisuuteen.

Työssä tapahtuvan oppimisen ohjaamisen keskeisimpänä tavoitteena on tukea oppimista ja opiskelijan ammatillisen osaamisen kehittymistä. Sen lisäksi ohjaajan on tärkeää tukea ja edistää opiskelijan henkilökohtaista kasvua ja vahvistaa tervettä itsetuntoa. Oppimisen ja kehittymisen edistämiseen liittyy erilaisten roolien käyttö työpaikkaohjaajana. Kuviossa 3 kuvataan työpaikkaohjaajan rooleja. Perehdyttäjä Perehdytetään opiskelija työyhteisöön kuten uusi työntekijä, huomioiden työssä tapahtuvan oppimisjakson pituus. Työnopastaja Opastetaan opiskelija konkreettisesti tekemään opittavana olevia työtehtäviä. Työnohjaaja Käydään säännöllisin väliajoin keskusteluja, joissa käsitellään työhön liittyviä asioita. Neuvoja Tarjotaan pulmatilanteessa opiskelijalle ideaa, näkemystä tai toimintaa. Työpaikkaohjaajan roolit Opettaja Opetetaan jokin keskeinen asia tavoitteellisesti opiskelijalle tai yhtäaikaisesti usealle työyhteisössä olevalle opiskelijalle. Malli ja esimerkki Toimiminen esimerkkinä. Ammattilainen luo kuvaa myös koko ammattialasta. Tukija Ollaan kiinnostuneita opiskelijan kehittymisestä, rohkaistaan ja iloitaan hänen edistymisestään. Opinto-ohjaaja On varsinaisesti oppilaitoksen tehtävä, mutta opiskelija saattaa tarvita tukea esim. opintoihin liittyvässä valintatilanteessa. KUVIO 3. Työpaikkaohjaajan roolit. 12

2.2 Työpaikkaohjaajan tehtävät 2.2.1 Valmistautuminen opiskelijan tuloon Jotta työpaikalla tapahtuva oppiminen sujuisi joustavasti, on monia asioita, jotka tulee ottaa huomioon ja joista jonkun tulee huolehtia. Työpaikkaohjaaja voi tehdä osan näistä asioista itse, osan hän voi antaa muiden tehtäväksi ja osassa tarvitaan koko työyhteisön yhteistyötä. Työpaikalla opiskelijan ohjaamiseen liittyviä asioita voidaan jäsentää prosessiksi, jonka eri vaiheissa tulee tehtäväksi erilaisia asioita. Prosessi voidaan jäsentää seuraavasti: Asiat, jotka tulee tehdä työpaikalla: a) ennen työssä tapahtuvan oppimisen alkamista (esimerkiksi opiskelijan tulosta tiedottaminen, työpaikkaohjaajan valinta) b) työssä tapahtuvan oppimisen alussa (esimerkiksi opiskelijan vastaanottaminen, perehdyttäminen) c) työssä tapahtuvan oppimisen aikana (esimerkiksi opiskelijan ohjaaminen ja palautteen antaminen) d) työssä tapahtuvan oppimisen lopussa (esimerkiksi arviointikeskustelu) e) työssä tapahtuvan oppimisen jälkeen (esimerkiksi työpaikan toiminnan arviointi opiskelijan ohjaamisessa). Kirjan liitteenä 1 on lomake, johon työpaikkaohjaaja yhdessä työyhteisön muiden jäsenten kanssa voi kirjata työssä tapahtuvan oppimisen eri vaiheissa tehtävät asiat omassa työyhteisössään. 2.2.2 Työpaikalla tapahtuvan oppimisen suunnittelu Oppiminen työpaikalla tapahtuu opetussuunnitelmassa määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti. Ohjaava opettaja, opiskelija ja työpaikkaohjaaja sopivat yhdessä siitä, mitä opiskelijan on tarkoitus oppia työpaikalla. Tavoitteet kirjataan, koska silloin niiden toteutumista voidaan ohjata ja arvioida. Moni oppilaitos edellyttää, että opiskelija kirjaa yhteistyössä työpaikkaohjaajansa kanssa työpaikalla tapahtuvan oppimisen tavoitteet ja toimittaa ne oppilaitokseen. Kirjatuista tavoitteista tulee jäädä dokumentti myös työpaikkaohjaajan käyttöön. Ilman tavoitteita oppimisen ohjaaminen ja arviointi eivät ole mahdollisia. Yhdessä sovitut tavoitteet on mahdollista saavuttaa tekemällä erilaisia töitä. Työpaikkaohjaaja ja opiskelija, mahdollisesti myös ohjaava opettaja, sopivat, millaisia tehtäviä opiskelija tekee työpaikalla oppiakseen tavoitteena olevat asiat. 13

Olennaista on myös suunnitella tehtävien ajoitusta: mitä asioita tehdään ja opitaan milläkin viikolla. Liitteenä 2 olevassa lomakkeessa on esimerkki siitä, miten työpaikkaohjaaja voi suunnitella ja ajoittaa työtehtäviä opetussuunnitelman tavoitteiden pohjalta. Liitteenä 3 oleva lomake on tarkoitettu työpaikkaohjaajan ja työyhteisön käyttöön. 2.2.3 Perehdyttäminen Työntekijän ja opiskelijan perehdyttämisestä määrätään työturvallisuuslaissa. Työn turvallisen tekemisen lisäksi perehdyttämisen tavoitteena on auttaa opiskelijaa tutustumaan työpaikan tapaan toimia sekä työpaikan tehtäviin, sääntöihin ja muihin työntekijöihin. Opiskelija tulee perehdyttää kuten kuka tahansa uusi työntekijä ottaen kuitenkin huomioon, kuinka pitkään hän on työpaikalla. Henkilökohtainen ohjaus on yksi tapa perehdyttää, ja työpaikkaohjaaja voi jatkaa perehdyttämistä näin koko työssä tapahtuvan opiskelun ajan. Muita keinoja opiskelijan perehdyttämiseen ovat seuraavat: keskustelut eri henkilöiden kanssa työn tekeminen eri henkilöiden kanssa esittelyt materiaaleihin tutustuminen, kuten perehdyttämiskansio tai -materiaali työtehtäviin liittyvät materiaalit, esim. opaskirjat, esitteet, dokumentit, työohjeet www-sivut organisaation vuosikertomus organisaation toimintaan liittyvä muu aineisto. Jos työpaikalla on jo toimivia perehdyttämiskäytäntöjä, näitä voi hyödyntää opiskelijoiden perehdyttämisessä. Perehdyttämislista on yksinkertainen ja hyvä tapa varmistaa, että keskeiset asiat tulevat perehdytettyä. Listan avulla perehdyttämistä voidaan jakaa myös useille henkilöille ja silti tiedetään, mitä on perehdytetty. Perehdyttämisasiat on hyvä jakaa pienempiin kokonaisuuksiin, sillä uusia asioita tulee helposti liikaa ensimmäisinä päivinä. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että on hyvä lähteä liikkeelle opiskelijaa lähimpinä olevista asioista, kuten työtehtäviin ja -ympäristöön liittyvistä asioista, joista sitten perehdyttämistä laajennetaan vähitellen. Liitteenä 4 on perehdyttämislista, jota työpaikkaohjaaja voi käyttää. 14

2.2.4 Työturvallisuudesta huolehtiminen Opiskelijalla on oikeus sekä psyykkisesti että fyysisesti turvalliseen oppimisympäristöön. Työturvallisuus ja sen käsitteleminen yhdessä opiskelijan kanssa on tärkeää kaikilla aloilla, mutta erityisen tärkeää se on aloilla, joissa erilaiset koneet, laitteet ja työvälineet muodostavat vaaratekijän. Työturvallisuuslakia sovelletaan työsopimuksella tehtävän työn lisäksi opiskelijan työhön koulutuksen yhteydessä. Silloin kun opiskelijan työ työpaikalla ei tapahdu työsuhteessa, sovelletaan vuokratyötä koskevia säädöksiä. Tällöin työn vastaanottajana toimiva työpaikka vastaa työnaikaisesta työturvallisuudesta niin kuin työnantaja. Työnantajan on riittävästi selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työoloista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät. Jos näitä ei voida poistaa, tulee työnantajan arvioida niiden merkitys opiskelijan turvallisuudelle ja terveydelle. Selvityksen yhteydessä on arvioitava työpaikalla tarvittavat suojaimet ja apuvälineet ja hankittava tarpeelliset suojaimet myös opiskelijoille. Koulutuksen järjestäjän ja työnantajan on yhteisesti selvitettävä työssä tapahtuvan oppimisen aikana tarvittavat henkilösuojaimet ja niihin liittyvä kustannustenjako sekä kirjattava asiat työssä tapahtuvaa oppimista koskevaan sopimukseen. Työnantaja vastaa kuitenkin aina siitä, että työntekijän ja opiskelijan suojaimet täyttävät vaadittavat rakenteelliset ominaisuudet, että suojaimet ovat käyttö- ja toimintakunnossa ja että opiskelija myös käyttää niitä työssään. Nuoren opiskelijan työturvallisuus vaatii erityistä huomiota. Alle 18-vuotiasta opiskelijaa ei saa käyttää töissä, jotka ovat hänen ruumiilliselle tai henkiselle kehitykselleen vahingoksi tai jotka vaativat häneltä suurempaa ponnistusta tai vastuuta kuin hänen ikäänsä ja voimiinsa katsoen on kohtuullista. Lisätietoja nuorilta kielletyistä töistä on asetuksessa nuorten työntekijöiden suojelusta 508/1986 sekä vaarallisista töistä Sosiaali- ja terveysministeriön asetus nuorille työntekijöille vaarallisten töiden esimerkkiluettelossa 128/2002. 2.2.5 Työpaikkaohjaaja palautteen antajana Palautteen antaminen opiskelijalle hänen toiminnastaan on yksi keskeinen työpaikkaohjaajan tehtävä. Palaute on tärkeää kaikessa inhimillisessä toiminnassa. Palaute on kuin peili, jonka avulla ihminen voi peilata omaa toimintaansa ja joka auttaa häntä pohtimaan toimintansa merkitystä, syitä ja seurauksia. Työssä tapahtuvassa oppimisessa jatkuva palaute on keskeinen asia oppimisen kannalta. Työpaikkaohjaajan ja muiden työyhteisön jäsenten antama palaute on opiskelijalle se peili, jonka avulla hänen ammatillinen kehittymisensä mahdollistuu. Palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa keskeistä on vuorovaikutus. Vuorovaikutus on ihmisten välistä sekä sanallista että sanatonta viestintää ja yhteistoimintaa. Se on ohjauksen ydin ja yksi tärkeimmistä oppimista edistävistä asioista. Vuorovaikutuksessa tapahtuu parhaimmillaan kohtaaminen, jossa opis- 15

kelija voi tuoda esille omaa ajatteluaan, oppimistaan ja osaamistaan ja voi vastavuoroisesti kuulla työpaikkaohjaajansa ajatuksia. Kyse ei ole vuorovaikutuksesta, jos vain työpaikkaohjaaja puhuu ja antaa palautetta opiskelijalle. Tavoitteena on vastavuoroinen, tarkentava vuoropuhelu, jonka tarkoituksena on toisen ymmärtäminen puolin ja toisin. Hyvä palaute: Palautetta annetaan säännöllisesti ja riittävän usein. Kehittävää palautetta annetaan kahden kesken ja keskitytään asiaan ja sen vaikutuksiin syyllistämisen sijaan. Positiivista palautetta annetaan pienimmästäkin edistymisestä ja saavutuksesta. Palautteen antamisen käytännön järjestelyistä sovitaan: mistä palautetta annetaan, milloin ja miten puolin ja toisin. Palautteen antamisessa rehellisyys on valttia, myös aktiivisuus ja johdonmukaisuus ovat tärkeitä. 16

Oppiminen ja oppimistyylit 3 Tässä luvussa kuvataan oppimista ja oppimistyylejä. Ensin käsitellään lyhyesti, mitä oppimisella ymmärretään. Tämän jälkeen esitellään työssä tapahtuvaan oppimiseen soveltuva kokemuksellisen oppimisen malli. Kokemuksellisen oppimisen malliin kytkeytyviin oppimistyyleihin perehtyminen auttaa työpaikkaohjaajaa toimimaan joustavasti ohjaustilanteissa, kun hän ohjaa oppimistyyleiltään erilaisia opiskelijoita. 3.1 Oppiminen työssä Meillä kaikilla on jonkinlainen käsitys siitä, mitä oppiminen on. Omat kokemuksemme vaikuttavat siihen, mitä itse kukin ajattelee oppimisesta ja oppimiseen vaikuttavista asioista. Voidaan sanoa, että oppiminen on mm. muutos tiedoissa, taidoissa, asenteissa ja käyttäytymisessä prosessi eli oppiminen tapahtuu vaiheittain välttämätöntä yksilön sopeutumiselle ympäristöönsä eri elämäntilanteissa tapahtuvaa. Paljon opitaan huomaamatta, ikään kuin itsestään. Tämän lisäksi opitaan tietoisesti ja järjestelmällisesti. Oppilaitoksissa tapahtuva oppiminen on tärkeää, jotta opiskelija voi muodostaa asioista kokonaiskuvan ja saada esimerkiksi ammattialaansa kuuluville asioille yhteiset käsitteet. Ammatin oppimiseksi ja ammattilaiseksi kasvamiseksi tarvitaan oppilaitoksessa oppimisen lisäksi myös työssä ja työpaikalla tapahtuvaa oppimista. Siten oppilaitoksessa opitut asiat saavat vastineensa ja lisänsä arjen työssä. Kokemukset erilaisista työtehtävistä ja tapahtumista nousevat silloin keskeisiksi. Seuraavaksi tarkastellaan kokemuksellista oppimista, jota pidetään yleisesti hyvänä lähestymistapana työssä tapahtuvaan oppimiseen.

3.2 Kokemuksellinen oppiminen Kokemuksellisessa oppimisessa (kuvio 4) oppiminen nähdään kokemusten muuttumisena ja laajentumisena eri vaiheiden kautta. Kokemukset yksistään eivät takaa laadukasta oppimista, ellei niitä tietoisesti pysähdytä pohtimaan, arvioimaan ja hakemaan uusia näkökulmia omaan tapaan toimia. Kokemuksellisessa oppimisessa on olennaista se, että oppimisen kehän kaikki vaiheet käydään läpi. Jos jokin vaihe puuttuu tai jää vaillinaisesti läpikäydyksi, oppimisen tulos kärsii. Kokeminen Tekeminen Reflektointi Ajatteleminen KUVIO 4. Kokemuksellinen oppiminen. Kokeminen: Työpaikkaohjaaja järjestää opiskelijalle riittävästi ja riittävän monipuolisesti erilaisia mahdollisuuksia kokea ja tehdä asioita. Kokemus tai aikaisemman kokemuksen mieleen palauttaminen toimii oppimisen liikkeelle panevana voimana, eräänlaisena oppimisen raaka-aineena. Reflektointi: Työpaikkaohjaaja pysähtyy opiskelijan kanssa pohtimaan tämän kokemuksia erilaisista tilanteista ja työtehtävistä kysymällä esimerkiksi Miten sujui? Mikä meni hyvin? Mikä tuntui hankalalta? Miten asiaa voisi oppia?. Ilman reflektointia voi olla vaikeaa tiedostaa kokemuksen avulla opittavia asioita. 18 Ajatteleminen: Työpaikkaohjaaja voi antaa opiskelijalle vihjeitä uuden tiedon saamiseen, esimerkiksi työpaikan omat ohjeet, keskustelut muiden kanssa, vinkit koulutukseen kuuluvasta ja muusta mahdollisesta kirjallisuudesta jne. Teoriatieto ja opittavaan asiaan liittyvät käsitteet tuovat ymmärrystä ja tarvittavaa etäisyyttä käytännön kokemukseen. Tässä vaiheessa opiskelija usein huomaa, ettei hänellä ole riittävästi tietoa kokemastaan asiasta, ja sen uskotaan motivoivan häntä hakemaan lisätietoa.

Tekeminen: Työpaikkaohjaaja rohkaisee opiskelijaa aktiivisesti kokeilemaan, miten asian voisi tehdä toisella tavalla, ja antaa tälle tilaa ja mahdollisuuksia kokeiluun. 3.3 Oppimistyylit Ihmisten erilaisuus näkyy muun muassa oppimisessa. Luonteenomaisin tapa oppia vaihtelee oppijasta toiseen. Oppimistyyleillä tarkoitetaan sellaisia vähitellen muovautuneita tapoja toimia ja ajatella, joiden avulla ihminen kokee parhaiten oppivansa. Oppimistyylit ovat muovautuneet ihmisille vähitellen heidän erilaisten kokemustensa myötä. Myös perinnöllisyystekijöillä sekä nykytilanteen vaatimuksilla nähdään olevan vaikutusta oppimistyyleihin. Oppimistyylejä pidetään usein melko pysyvinä, mutta toisaalta on todettu, että niitä voi tietoisesti kehittää esimerkiksi juuri nykytilanteen vaatimusten mukaan. Esimerkiksi itsearviointiin liittyvä reflektointi on taito, johon voi vähitellen harjaantua. Oppimistyylit voidaan liittää kokemuksellisen oppimisen mallin eri vaiheisiin (kuvio 5). Oppiminen olisi tehokkainta, jos opiskelija hallitsisi kaikki neljä erilaista tyyliä, kokemisen, reflektoinnin, ajattelemisen ja tekemisen. Useimmilla on kuitenkin enemmän vahvuuksia yhdellä tai kahdella alueella. Kullakin opiskelijalla on siis vahvuutensa jossakin tai joissakin oppimisprosessin vaiheissa. Tämä on ohjaajan hyvä tiedostaa. Tuloksellisen oppimisen näkökulmasta on tärkeää, että opiskelija käy läpi kaikki kokemuksellisen oppimisen mallin vaiheet. Työpaikkaohjaajalla on tärkeä tehtävä tukea opiskelijaa etenemään kaikkiin vaiheisiin. Pelkistetysti voi todeta, että ammattilaiseksi tullaan sekä työtä tekemällä että kirjoja lukemalla. Oppimistyylejä ja keinoja, joilla työpaikkaohjaaja voi edistää kutakin oppimistyyliä edustavan opiskelijan oppimista, kuvataan taulukossa 1: Tekeminen osallistuva kokeilija Kokeminen konkreettinen kokija Ajatteleminen abstrakti käsitteellistäjä Reflektointi pohdiskeleva havainnoija KUVIO 5. Kokemuksellinen oppiminen ja oppimistyylit. 19

TAULUKKO 1. Oppimistyylit ja oppimisen edistäminen. Oppimistyyli Luonteenomaista tyylille Mikä edistää oppimista? Konkreettinen kokija Lähtee rohkeasti mukaan uusiin tilanteisiin. On ennakkoluuloton ja riskinottokykyinen. On aktiivinen ja avoin, työskentelee mielellään muiden kanssa. Monta rautaa tulessa, lyhytjänteinen. Toimii ensin, ajattelee vasta jälkeenpäin. Runsaat uudet kokemukset Nopeatempoinen toiminta Toimiminen ryhmässä yhdessä muiden kanssa Pohdiskeleva (harkitseva) havainnoija Kuuntelee ja tarkkailee muita. Keskustelee mielellään toisten kanssa. Perehtyy perusteellisesti asioihin eri näkökulmista. Kokee päätöksenteon vaikeaksi. Mahdollisuus seurata asioita sivusta Runsas pohdinta-aika (oma aikataulu) Yhteen tehtävään keskittyminen Suunnitelmallisuus Ajatusten ja mielipiteiden vaihtaminen muiden kanssa Abstrakti käsitteellistäjä Pohtii asioita tarkkaan. Tekee johtopäätöksiä. Pyrkii kokonaisuuksien hahmottamiseen. Kiinnittää huomion teorioihin ja malleihin. Arvostaa järkiperäisyyttä. On huolellinen, tavoittelee täydellisyyttä. Mallit, käsitteet ja teoriat Älyllisesti vaativa ympäristö Tilaisuus tehdä selvityksiä, tutkia asioita Kyseleminen oppimistilanteissa Osallistuva kokeilija Haluaa kokeilla käytännössä, kuinka uudet ideat ja ajatukset toimivat. Oppii tekemällä. On käytännöllinen ja maanläheinen. Toimii nopeasti, on helposti kärsimätön. Nauttii ongelmanratkaisusta. Mahdollisuus soveltaa asioita käytäntöön Todelliset tilanteet Roolileikit ja roolit Asian opettaminen muille Välitön palaute 20

Ohjaaminen käytännössä 4 Tässä luvussa kuvataan ensin ohjaamista yleensä. Tämän jälkeen esitetään ohjauksessa keskeisen itseohjautuvuuden eri vaiheet ja havainnollistetaan työpaikkaohjaajan mahdollisuuksia toimia itseohjautuvuuden eri vaiheissa olevien opiskelijoiden kanssa. Taitojen opettamisen periaatteet auttavat työpaikkaohjaajaa monissa eteen tulevissa tilanteissa, joissa opetusta tarvitaan. Lopuksi kuvataan yksi keskeinen ohjauksen tapa, ohjauskeskustelu, eri vaiheineen. 4.1 Mitä ohjaaminen on? Opiskelijan kehittyminen ammattilaiseksi on prosessi, jonka ohjaamiseen työpaikkaohjaaja osallistuu. Ohjaussuhde on siten aina määräaikainen ja liittyy ennalta määriteltyyn tilanteeseen, kuten työssä tapahtuvan oppimisen ohjaamiseen. Ohjaus voidaan nähdä ohjattavan rinnalla kulkemisena, tukemisena ja palautteen antamisena. Tuen antamisen lisäksi tavoitteena on edistää ohjattavan kriittisen ajattelun kehittymistä. Ohjaamisen onnistumiselle on olennaista se, että ohjaajan ja opiskelijan välillä on luottamuksellinen ohjaussuhde. Se luo myönteistä ilmapiiriä työssä tapahtuvalle oppimiselle ja on opiskelijan tukena ja turvana. Alussa kannattaa käyttää aikaa tutustumiseen ja keskustella mm. seuraavista asiois ta: ohjattavan ja ohjaajan tausta ja osaaminen työssä tapahtuvaan oppimiseen liittyvien tavoitteiden tarkentaminen tavoitteiden saavuttamiskeinot ja keskustelu yhteisistä toimintatavoista tarvittavan ja toivottavan ohjauksen ja arvioinnin tarve, mm. ohjauskeskusteluista ja muusta ohjauksesta sopiminen paras oppimistapa, esim. keskustelu oppimistyyleistä.

Ohjaussuhteen luominen vaatii alussa ohjaajalta enemmän aktiivisuutta. Keskeistä on saada luotua ohjattavalle turvallinen olo. Ohjaaja toimii oppimisprosessin käynnistäjänä ja sen helpottajana. Ohjaussuhteen kehittyessä ohjaajan aktiivinen rooli vähenee ja opiskelijan vastaavasti kasvaa. 4.2 Työpaikkaohjaaja opiskelijan itseohjautuvuuden tukijana Itseohjautuvuudella tarkoitetaan sitä, että opiskelija asettaa tavoitteet omalle oppimiselleen ja itsenäisesti tai tarvitessaan ohjaajalta tukea saaden toimii päämäärätietoisesti tavoitteidensa saavuttamiseksi. Itseohjautuva opiskelija on siis motivoitunut opiskeluun ja on suunnitelmallinen ja oma-aloitteinen. Hänellä on myös kyky arvioida omaa toimintaansa. Itseohjautuvuus ja itseohjautuvuuteen kehittyminen ovat paitsi yksilöllisiä myös tilanne- ja asiasidonnaisia. Monilla elämän alueilla itsenäinen ja itseohjautuva opiskelija aikuinenkin saattaa olla työssä tapahtuvan oppimisen aikana ja varsinkin sen alussa hyvin riippuvainen ohjaajan tuesta. Itseohjautuvuus on hyvä nähdä taitona, jota voi oppia ja jota työpaikkaohjaaja voi myös ohjata. Grow (1991) on esittänyt mallin (kuvio 6), jossa kuvataan opiskelijan vaiheittaista kehittymistä riippuvuudesta kohti itseohjautuvuutta ja ohjaajan toimintaa näissä eri vaiheissa. Olennaista on se, että työpaikkaohjaaja tunnistaa, missä itseohjautuvuuden vaiheessa opiskelija on ja pystyy joustavasti mukauttamaan omaa toimintaansa eri vaiheissa. On tärkeää, että työpaikkaohjaaja ei jumiudu opiskelijan kanssa itseohjautuvuuden jollekin tasolle, vaan kannustaa opiskelijaa siirtymään vähitellen seuraavaan vaiheeseen. Työpaikkaohjaaja voi edistää opiskelijan itseohjautuvuuden kehittymistä, mutta voi jäykällä toiminnallaan olla myös kehittymisen esteenä. Seuraavaksi esitetään ideoita, miten työpaikkaohjaaja voi toimia itseohjautuvuudeltaan erilaisten opiskelijoiden ohjaajana. Työpaikkaohjaaja voi asettaa itselleen ohjauksen tavoitteeksi sen, että opiskelija siirtyy itseohjautuvuudessaan kohti seuraavaa tasoa. 22 KUVIO 6. Itseohjautuvuuden kehittyminen (Grow 1991).

a) Riippuvainen opiskelija ohjaaja auktoriteettina Riippuvaisen opiskelijan itseohjautuvuus on alullaan. Hänelle tuo turvaa ohjaaja, joka kertoo ja näyttää, mitä tehdään, miten tehdään ja milloin tehdään. Oppimistilanteilla tulisi olla selkeät tavoitteet. Työskentelytapojen tulee olla selkeitä, sillä liian monien vaihtoehtoisten tapojen tarjoaminen voi vain hämmentää opiskelijaa. Opiskelijalle on tärkeää saada työstään välitöntä palautetta. Opiskelija voi mielellään seurata sivusta ja jopa vältellä työtehtäviä, jolloin työpaikkaohjaajan haasteena on rohkaista ja kannustaa opiskelijaa tekemään ja kokeilemaan itse. Vuorovaikutus tässä vaiheessa on usein yksisuuntaista, ohjaajalta opiskelijalle, vaikka vastavuoroiseen vuorovaikutukseen tulee jatkuvasti kannustaa. b) Kiinnostunut opiskelija ohjaaja motivoijana Kiinnostunut opiskelija on halukas tekemään työtehtäviä, jotka hän kokee kiinnostaviksi. Motivoivan ohjaajan tehtävänä on herättää kiinnostusta työtehtäviin selostamalla niiden taustaa ja merkitystä työnteon kokonaisuudessa. Häntä voisi ajatella eräänlaisena oman ammattinsa ja siihen liittyvien työtehtävien markkinoijana. Työpaikkaohjaaja on edelleen tiiviisti mukana erilaisissa tilanteissa, ja hän ohjaa ja kannustaa opiskelijaa tekemään työtehtäviä yhä itsenäisemmin. Tässä itseohjautuvuuden kehittymisen vaiheessa opiskelijalle on tärkeää, että hänellä on mahdollisuus saada tukea ja palautetta toiminnastaan. Opiskelijaa rohkaistaan yhä enemmän asettamaan itse tavoitteita sille, millaisia asioita hän haluaa työssä oppia. Vuorovaikutuksessa pyritään yhä enemmän kaksisuuntaisuuteen opiskelijan aktiivisen roolin korostuessa. c) Sitoutunut opiskelija ohjaaja avustajana Sitoutunut opiskelija osaa jo monia asioita ja on vastuullinen omasta oppimisestaan. Opiskelija on valmis tutustumaan uusiin asioihin sekä työpaikkaohjaajan avustuksella että itsenäisesti. Kokemusten saaminen ja niiden pohdiskelu muodostuvat olennaiseksi osaksi oppimista. Siksi yhteiset keskustelut työpaikkaohjaajan kanssa ovat tärkeitä. Työpaikkaohjaaja, jonka ajatellaan tässä vaiheessa toimivan oppimisen avustajana, auttaa opiskelijaa asettamaan tavoitteita ja rohkaisee tätä seuraamaan niiden toteutumista itsenäisesti. Itseohjautuvuuden myöhemmän kehittymisen kannalta olisi hyvä, jos opiskelijalla olisi mahdollisuus työskennellä usean henkilön kanssa. Tämä edesauttaisi opiskelijaa näkemään erilaisia tapoja tehdä työtä, oppimaan muilta ja samalla myös luottamaan omiin kykyihinsä yhä enemmän. Vuorovaikutus työpaikkaohjaajan ja opiskelijan välillä on kahdensuuntaista. d) Itseohjautuva opiskelija ohjaaja neuvonantajana Itseohjautuva opiskelija asettaa oppimistavoitteensa itsenäisesti tai työpaikkaohjaajan kanssa yhdessä keskustellen. Hän myös tuntee vastuuta tavoitteidensa seuraamisesta ja saavuttamisesta. Itseohjautuva opiskelija käyttää oppimisessaan hyödyksi työpaikkaohjaajan lisäksi muita asiantuntijoita ja tietolähteitä. Itseoh- 23

jautuvuudella ei tarkoiteta kuitenkaan yksin toimimista, vaan toimiminen erilaisissa ammattilaisten ryhmissä on tärkeää. Vaikka opiskelija toimii jo hyvin itsenäisesti, työpaikkaohjaajalla on edelleen merkittävä rooli. Jokaisessa ammatissa on tietoja ja taitoja, joita opitaan parhaiten tekemällä työtä yhdessä ammattilaisen kanssa ja tämän toimintaa havainnoimalla. Työpaikkaohjaaja voi kertoa opiskelijalle omaa hiljaista tietoaan perustelemalla, miksi hän tekee asioita niin kuin tekee ja millaiseen tietoon ja kokemukseen hänen erilaiset ratkaisunsa perustuvat. Hiljaisen tiedon ääneen puhuminen auttaa myös työpaikkaohjaajaa tulemaan tietoiseksi omasta osaamisestaan. Oppimisen näkökulmasta perustelut taas ovat tärkeitä oppijalle, koska ne kertovat, miksi tällaisiin toimintatapoihin on päädytty ja miksi niitä kannattaisi oppia. Työpaikkaohjaaja antaa opiskelijalle yhä enemmän tilaa ja vastuuta toimia itsenäisesti. Ohjaaja on kuitenkin tarvittaessa käytettävissä. Vuorovaikutus ohjaajan ja opiskelijan välillä on kaksisuuntaista ja yhä enemmän opiskelijan aloitteesta tapahtuvaa. 4.3 Taitojen opettaminen Työssä tapahtuvan oppimisen aikana tulee eteen tilanteita, jolloin työpaikkaohjaaja opettaa opiskelijoille työhön liittyviä taitoja. Työpaikalla saattaa olla käytössä esimerkiksi sellainen kone tai ohjelma, jonka käyttöä ei ole voinut oppia oppilaitoksessa. Myös osa tavoitteiden mukaisesta oppimisesta on suunniteltu tapahtuvaksi työpaikalla. Taitojen oppimiselle on tyypillistä se, että ne opitaan vaiheittain. Monimutkainenkin taito muodostuu useista yksinkertaisista taidoista, jotka opitaan yksi toisensa jälkeen. Taidot rutinoituvat vähitellen ja muodostavat monimutkaisen taidon. Taidon kehittyminen jatkuu hyvin pitkään, ja taito paranee kerta toisensa jälkeen vielä tuhansienkin suorituskertojen jälkeen. Taitavalla suorituksella on seuraavanlaisia piirteitä: Taitava suoritus koostuu toisiaan oikea-aikaisesti seuraavista vaiheista. Mitä taitavampi suoritus on, sitä vähemmän tietoista tarkkaavaisuutta vaaditaan sen ohjaukseen. Kehittyneeseen taitoon kuuluu ennakointi. Ennakoimalla työn tekijä valmistautuu uusiin toimenpiteisiin jo hyvissä ajoin, ennen kuin toimenpide on viimeistään tehtävä. Tästä on seurauksena paitsi suorituksen varmuus myös sen kiireettömyys. Suorituksen erinomainen taso säilyy vaikeissakin oloissa. Taitava suoritus on oppimisen tulos. 24 Työpaikkaohjaaja voi hyödyntää taitojen opettamisessa seuraavia ajatuksia (kuvio 7).

Opiskelija siirtyy tavanomaiseen työntekoon 5. ARVIOI JA ANNA PALAUTETTA Rohkaise opiskelijaa työskentelemään itsenäisesti. Anna mahdollisuus vaativampien tehtävien tekemiseen. Arvioi ja anna palautetta työn sujumisesta säännöllisin välein. Rohkaise opiskelijaa kysymään. Kiinnitä opiskelijan huomio työn laatuun ja pyydä häntä itse arvioimaan toimintaansa. 4. OHJAA JA TUE OPISKELIJAN TAIDON KOKEILUA Anna opiskelijan toimia tehtävässä ensin avustajana ja rohkaise sitten itsenäiseen kokeiluun. Anna opiskelijan tehdä tehtävä omalla nopeudellaan ja kaikessa rauhassa. Pyydä opiskelijaa arvioimaan omaa toimintaansa. Arvioi ja anna palautetta sekä työn tuloksesta että itse tekemisestä. Anna palautetta opiskelijan vahvuuksista. Anna rakentavaa palautetta asioista, joissa opiskelijan tulee kehittyä. Rohkaise kokeilemaan uudelleen. 3. TUE OPISKELIJAN ÄÄNEEN TAPAHTUVAA TEHTÄVÄN KUVAUSTA Pyydä opiskelijaa kertomaan omin sanoin, miksi tehtävä tehdään. Pyydä opiskelijaa kertomaan vaihe vaiheelta, miten tehtävä tehdään. Arvioi ja anna palautetta opiskelijalle siitä, miten hän kuvaa tehtävän tekemisen. Kertaa tehtävän olennaisimmat asiat. Pyydä opiskelijaa käymään tehtävä uudelleen läpi hiljaa mielessään. 2. OPETA Selosta ja perustele tehtävää samalla kun näytät, miten se tehdään. Pyydä opiskelijaa havainnoimaan, mitä eri vaiheita tehtävässä on. Selvitä turvallisuuden kannalta keskeiset asiat. Selvitä työn olennaiset niksit. Selvitä työtä mahdollisesti haittaavat seikat. 1. VALMISTELE OPETETTAVA ASIA Aseta tavoite ja välitavoitteet, joiden kautta tavoite voidaan saavuttaa. Varaa opetuksessa tarvittavat välineet ja materiaalit. Selvitä opiskelijan osaamisen taso. Kuvaa opiskelijalle tehtävän merkitys ja kokonaisuus. Motivoi ja luo miellyttävä ilmapiiri oppimiselle. KUVIO 7. Taitojen opettaminen (muokattu Vartiainen 1989 pohjalta). 25

4.4 Ohjauskeskustelu Opiskelijan ohjaus tapahtuu pääsääntöisesti jokapäiväisissä arjen tilanteissa. Tämän lisäksi on tärkeää, että työpaikkaohjaaja ja opiskelija pysähtyvät aika ajoin pohtimaan työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen liittyviä asioita ohjauskeskustelussa siihen varattuna aikana ja etukäteen valmistautuneina. Ohjauskeskustelussa voidaan perusteellisemmin käsitellä niitä asioita, jotka ovat nousseet esille työn tekemisen aikana. Ennen ohjauskeskustelua sovitaan etukäteen aika ja ohjauskeskustelun kesto sekä valitaan mahdollisimman rauhallinen tila. Etukäteen voidaan sopia, miten ohjauskeskusteluun valmistaudutaan, esim. käsitelläänkö jotain tiettyä teemaa vai pyydetäänkö opiskelijaa etukäteen miettimään, millaisia asioita hän haluaa ottaa esille ohjauskeskustelussa. Myös työpaikkaohjaaja voi ehdottaa teemaa, jota hän pitää tärkeänä käsitellä ja joka auttaa opiskelijan ammatillista kasvua ja oppimista. Työpaikkaohjaajan tehtävänä on johtaa ohjauskeskustelua. Tällöin ohjaaja pitää huolta keskustelulle sovitusta ajasta, ottaa esille käsiteltäviksi sovitut asiat ja sopii opiskelijan kanssa siitä, miten niiden kanssa edetään. Ohjauskeskustelun pääroolissa on opiskelija ja hänen kokemuksensa, joiden käsittelyyn liittyvää keskustelua työpaikkaohjaaja ohjaa. Ohjauskeskustelu voidaan jakaa kolmeen eri vaiheeseen (kuvio 8): 1. Aloitus ja jäsentäminen 2. Keskusteluvaihe ja ohjauksen keinot 3. Ohjauskeskustelun päätös ja arviointi KUVIO 8. Ohjauskeskustelun rakenne. Seuraavaksi ohjauskeskustelun vaiheet kuvataan tarkemmin ja pyritään tuomaan esille, miten työpaikkaohjaaja voi toimia ohjauskeskustelun eri vaiheissa. 26

1. Aloitus ja jäsentäminen 1. Aloitus ja jäsentäminen 2. Keskusteluvaihe ja ohjauksen keinot 3. Ohjauskeskustelun päätös ja arviointi Ohjaaja aloittaa ohjauskeskustelun kertomalla käytettävissä olevan ajan. Lisäksi hän palauttaa mieleen ohjauskeskustelulle sovitut tavoitteet. Mikäli tavoitteita ei ole etukäteen sovittu, niistä käydään yhteinen keskustelu, jonka pohjalta tavoitteet sovitaan. On suositeltavaa etukäteen sopia keskusteltavat asiat ja teemat, jotta kumpikin osapuoli voi rauhassa valmistautua yhteiseen keskusteluun. Ilmapiirillä on merkittävä vaikutus ohjauskeskustelun sujumiseen. Erityisesti alussa kannattaa jutustella vapaamuotoisesti levollisen ilmapiirin aikaansaamiseksi. Vähitellen voidaan siirtyä keskustelemaan opiskelijan oppimiseen liittyvistä asioista. Keskustelu voi olla hyvin jännittävä tilanne opiskelijalle, ja siksi sen merkityksestä on hyvä keskustella yhteisesti. Päätavoite ohjauskeskustelussa ei ole vain arvioida tämänhetkistä tilannetta ja todeta se, vaan auttaa ja tukea opiskelijaa etenemään hänen omien oppimistavoitteidensa suuntaan. Tässä ohjauskeskustelu on yksi parhaimmista tilanteista, joissa ohjaaja toimii peilin tavoin opiskelijalle tämän pohtiessa omaa oppimistaan ja osaamistaan. 2. Keskusteluvaihe ja ohjauksen keinot 1. Aloitus ja jäsentäminen 2. Keskusteluvaihe ja ohjauksen keinot 3. Ohjauskeskustelun päätös ja arviointi Ohjauskeskustelun aikana ohjaaja antaa mahdollisimman paljon tilaa ja aikaa opiskelijan ajatuksille ja puheelle. Ohjaaja voi käyttää erilaisia keinoja auttaakseen opiskelijaa tuomaan esille tämän ajattelua ja edistääkseen tämän oppimista. Ohjaus keskustelun ohjaamisessa esitellyt keinot (kuvio 9) ovat yleisiä vuorovaikutukseen liittyviä asioita ja siten käyttökelpoisia niin ohjaus- ja arviointikeskusteluissa kuin muissa erilaisissa ohjaamiseen liittyvissä tilanteissa. 27

Tukeminen Kysymysten esittäminen Vastauksen pidättäminen ja neuvon lykkääminen Sanallisen ja sanattoman viestinnän yhteensopivuus Taukojen ja hiljaisuuden hyödyntäminen Ohjauksen keinoja Neuvominen Kuunteleminen ja kuuleminen Ohjattavan rytmin huomioiminen Ohjattavan ilmaisutavan huomioiminen KUVIO 9. Ohjauksen keinoja. Tiivistäminen 28 Tukeminen Työpaikkaohjaaja voi vaikuttaa paljon omalla toiminnallaan siihen, millainen ilmapiiri ohjauskeskusteluun muodostuu. On tärkeää painottaa opiskelijalle, että ohjaajan tehtävänä on hänen oppimisensa tukeminen ja edistäminen. Tämä tapahtuu parhaimmillaan siten, että työpaikkaohjaaja varmistaa opiskelijalle mahdollisuuden tehdä monipuolisia työtehtäviä ja keskustelee sen jälkeen hänen kanssaan siitä, miten työn tekeminen sujui: mikä sujuu, mikä vaatii lisää opettelua ja mikä on vaikeaa. Kiinnostus opiskelijan oppimisesta ja siitä yhdessä hänen kanssaan iloitseminen on parasta tukea, mitä opiskelija voi saada. Nuoret voivat suhtautua arkaillen itseään vanhempaan ja kokeneempaan työpaikkaohjaajaan. Toisaalta eteen voi tulla tilanteita, joissa opiskelija käyttäytyy ylimielisesti, välinpitämättömästi tai jopa vihamielisesti työpaikkaohjaajaa kohtaan. Molemmissa tapauksissa kyseessä voi olla oppijan nuoruus ja epävarmuus, jotka näyttäytyvät erilaisissa muodoissa. Asiasta voidaan myös keskustella opiskelijan kanssa, jos se on esteenä ohjauksen etenemiselle. Opiskelijaa tulee tukea ja rohkaista ilmaisemaan itseään. Vaikka opiskelijan kommentit työssä eteen tulleista asioista olisivat joskus niukkoja ja pelkistettyjä, on kommentteihin hyvä suhtautua empaattisesti, myötäelämistä ilmaisten, kuitenkaan todellisuudentajua unohtamatta. Opiskelijan kertomat kokemukset ovat ammattilaisen lukemattomia kertoja läpikäymiä, mutta opiskelijalle ne ovat ainutlaatuisia ja hänen oppimisensa kannalta merkittäviä. Erityisesti kokemuksista käytävä keskustelu ammattilaisen kanssa edistää oppimista.

Työpaikkaohjaaja voi joutua tilanteeseen, jossa opiskelija ottaa keskustelussa esille jonkin häntä huolestuttavan asian, esimerkiksi opintojen keskeyttämisen tai taloudelliset vaikeudet opintojen ja työssä tapahtuvan oppimisen aikana. Näiden asioiden käsittelyä ohjauskeskustelussa ei voi ohittaa, vaikka ne eivät työpaikkaohjaajan rooliin kuulukaan. Tällaisissa tilanteissa opiskelijaa tuetaan ohjaamalla hänet oppilaitoksessa sellaisen henkilön luokse, joka pystyy auttamaan häntä. Kuunteleminen ja kuuleminen Ohjauskeskustelussa työpaikkaohjaajan tehtävänä on kuunnella tarkkaan opiskelijaa ja tukea häntä sanallistamaan ja arvioimaan omaa toimintaansa. Kuunteleminen ohjauskeskustelussa ei ole aina helppoa. Monelle meistä on tyypillistä keskeyttää toisen puhe ja kertoa, mitä mieltä olemme itse asiasta. Emme useinkaan kuule toisen puheesta kuin muutaman ensimmäisen sanan, kun alamme malttamattomina miettiä, mitä aiomme seuraavaksi sanoa. Eläytyvässä kuuntelussa työpaikkaohjaaja joutuu pakostakin jättämään väliaikaisesti sivuun omat tarpeensa. Niiden esille tuominen ja työpaikkaohjaajan jatkuva äänessäolo ei auta ohjattavan asioiden käsittelyä. Kuuntelemiseen liittyy myös kuuleminen. Kuuleeko työpaikkaohjaaja, mitä opiskelija yrittää sanoa, myös rivien välistä? Mitä asioita työpaikkaohjaaja ei ehkä halua kuulla? Opiskelija voi tuoda ohjauskeskustelun aikana esille esim. huoltaan omasta pärjäämisestään työssä. Työpaikkaohjaajan tulee tunnistaa huoli huoleksi, jotta hän pystyy auttamaan ohjattavaa sen käsittelyssä. Jos työpaikkaohjaaja huomaa opiskelijan palaavan yhä uudelleen johonkin asiaan, tätä olisi hyvä pysähtyä käsittelemään sanomalla opiskelijalle esimerkiksi seuraavasti: Huomaan, että olet usein tuonut esille epäilystäsi työssä pärjäämisestä. Mikä siinä huolettaa sinua? Ellei huolta kuulla ja käsitellä, se tulee esille yhä uudelleen vaikeuttaen siirtymistä muihin asioihin. Kysymysten esittäminen Kysymyksiä esittämällä pyritään saamaan ohjattava tuomaan esille oma näkemyksensä käsiteltävästä asiasta. Työpaikkaohjaajan käyttämien kysymysten tulee olla mieluummin avoimia kuin suljettuja. Suljettuihin kysymyksiin voidaan vastata lyhyesti kyllä tai ei. Asian selventämiseksi tarvitaan lisäkysymyksiä. Avoimilla kysymyksillä aktivoidaan opiskelijan ajattelua. Esimerkki Suljettu kysymys Onnistuitko mielestäsi äskeisessä työtilanteessa? Avoin kysymys Miten äskeinen työtilanne mielestäsi sujui? Vastaus: Joo. Vastaus: Onnistuin mielestäni seuraavissa asioissa Lisää harjoitusta vaatii vielä Epäselvää on Toisaalta 29

Suljettuihin kysymyksiin voidaan helposti ja huomaamatta piilottaa arvolatauksia: esimerkkinä olevaan tyytyväisyyttä odottavaan kysymykseen on vaikea vastata En. Avoimet kysymykset antavat opiskelijalle mahdollisuuden tuoda monipuolisesti esille ajatuksiaan. Kysymysten esittämisessä ohjaajan kannattaa välttää miksi-kysymystä, koska miksi-sanan käyttäminen asettaa opiskelijan helposti puolustuskannalle ja johtaa erilaisiin selityksiin. Sen sijaan, että ohjaajana kysyy Miksi toimit noin äskeisessä tilanteessa?, voisi samaan lopputulokseen päästä kysymällä Kerro, mitä ajattelit, kun toimit äskeisessä tilanteessa. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä kysymyksistä, joita työpaikkaohjaaja voi käyttää: Perustelujen kysyminen ja pyytäminen opiskelijan toiminnasta ja valinnoista: Millä perusteilla ratkaisit näin? Kerro, miten etenit äskeisessä työssä. Yhteyksien etsiminen ja löytäminen asioiden ja tapahtumien välille: Kuinka nämä asiat liittyvät mielestäsi toisiinsa? Mitä tästä toiminnasta saattaa mielestäsi seurata? Olennaisten pääasioiden erottaminen pienemmistä yksityiskohdista: Mitä pidät tässä olennaisena asiana? Mikä on mielestäsi tässä kaikkein tärkeintä? Ilmiöiden analysointi, erittely, kriittisyys, arviointi Mistä kaikesta tässä asiassa saattaisi olla kysymys? Mitä vaihtoehtoja tässä tilanteessa olisi ollut? Ohjattavan rytmin huomioiminen Ihmisten erilaisuus näkyy myös siinä, että olemme rytmiltämme erilaisia. Toiset tarvitsevat enemmän aikaa itsensä ilmaisuun ja aloittamiseen, toisilla taas suullinen ilmaisu ja muukin toiminta käy nopeammin. Jos työpaikkaohjaaja havaitsee, että hän on ohjaajana ohjattavaa nopeampi rytmiltään ja tavaltaan toimia, silloin on hyvä malttaa mielensä! Opiskelijalle tulee antaa riittävästi aikaa pohtia asioita ja tarttua toimeen omatoimisesti, toki työnteon kannalta kohtuullisessa aikarajassa. Jos taas ohjattava on ohjaajaa nopeampi rytmiltään, tavoitteena olisi edetä ohjauskeskustelussa sellaisella tempolla, ettei ohjattava pitkästy. Työpaikkaohjaajan tehtävänä on kuitenkin auttaa opiskelijaa pysähtymään ja pohtimaan ammatillisen 30