Talentian linjaukset. sosiaalihuollon henkilöstön mitoittamisesta

Talentian linjaukset sosiaalihuollon henkilöstön mitoittamisesta

Sisältö 1. Johdanto 3 2. Työmäärän kaksi mittaria henkilöstön mitoituksen tunnuksina 7 Mittari työajan jakautumisen mukaan 9 Mittari asiakasmäärän mukaan 10 3. Tehtäväkohtaisia mitoituksen lähtökohtia 13 Päivähoito ja varhaiskasvatuspalvelut 13 Lastensuojelu 14 Koulun sosiaalityö 16 Perheneuvola 18 Avohuollon aikuispalvelut 19 Vanhustyö ja ikääntyneiden palvelut 21 Vammaisten palvelut 22 Maahanmuuttajatyö 24 Päihdetyö 24 Kriminaalihuolto 26 Terveyssosiaalityö/-ohjaus; kuntoutuspalvelut 27 Asiakastyön johtaminen 29 4. Taustaa mitoittamisen linjausten perusteista 31 Mitoitus työhyvinvoinnin perustana 31 Mittaamisen problematiikasta: ei mittaa ei äärtä 33 Tehtävärakenne ja muuttuneet työn tekemisen tavat 35 Mitoitukset lainsäädännössä 37 Mitoitukset laatusuositusten ja muiden suositusten mukaan 40 Liitteet 42 Mitoituslinjauksien lähteitä 45

1. Johdanto Talentian mitoituslinjausten taustalla on työelämän raju muutos ja kilpailun koveneminen niin resurssien jaon kuin työvoiman saatavuudenkin suhteen. Sosiaalialan hallinnon yhä enenevä irtautuminen ammatillisesta osaamisesta sekä sosiaalihuollon ja -palveluiden järjestämisvelvoitteen ja tuottamisen eriytyminen on muutos, jossa alan sisäinen näkemys työn vaikuttavuudesta ja tuloksellisuudesta ei aina ole johtotähtenä. Tarvitaan selkeää kantaa ja helposti avautuvaa mittaria työn tekemisen reunaehtoihin. Talentian mitoituslinjaukset hyödyntävät jokaisen ammattilaisen käytössä olevaa tietoa omasta työstään, nimittäin asiakasmääriä ja/tai työajan jakautumista almanakassa. Henkilöstön mitoitus on tärkein työssä jaksamisen ja työhyvinvoinnin tekijä. Sosiaalialalla asiakasmäärät ja siitä johtuvat työmäärät ovat monien tutkimusten mukaan jatkuvasti liian suuret. Tilaa ei jää asiakastyön valmistelulle ja arvioinnille eikä työn suunnittelulle ja kehittämiselle. Samalla liikkumavara työn yllättävissä käänteissä ja asiakastilanteissa jää liian niukaksi. Harmaat ylityöt ja asiakastyön henkinen kuormittavuus syövät jaksamisen varastoja kiihtyvällä vauhdilla erityisesti tilanteessa, jossa alan työolosuhteet ovat vielä monin tavoin puutteelliset. Esimerkiksi vain osa kunnista on tehnyt toimia henkilöstön pysyvyyden ja jaksamisen suhteen mm. vakinaistamalla tilapäisiä työsuhteita, tarkistamalla palkkausta sekä lisäämällä koulutusta ja työnohjausta (Sosiaalibarometri 2006). Työn sisällöllinen kehittäminen on ajan hengessä näyttäytynyt lähinnä organisaatiokaavioiden palikoiden siirtelynä paikasta, kunnasta tai hallintokunnasta toiseen, sen sijaan että haettaisiin todellista tuntumaa uudenlaiseen työn tekemisen tapaan ja työntekijöitä ammatillisesti motivoivampaan muutokseen. Talentia on mitoituslinjauksia määritellessään ollut varsin tietoinen siitä, että ne heijastavat liikaakin nykytyöelämässä vakiintuneita niukkoja ja jossain määrin kyseenalaistamattomia olemassa olevia käytäntöjä, rakenteita ja henkilöstömääriä. Talentia haluaa kuitenkin mitoituslinjauksillaan edistää mahdollisimman pikaisesti saavutettavissa olevaa työolosuhteiden parannusta ja pitää mitoitussuositustaan tällaiseen korjausliikkeeseen realistisena ja käyttökelpoisena. Mitoituslinjauksessa yhdistyy sosiaalialan korkeakoulutetun henkilöstön tarve saada tukea työmääränsä kohtuullistamiseen ja toisaalta se on konkreettinen mittari, mikä määrittää sosiaalialan asiantuntijoiden omaa käsitystä työmäärän, työn laadun ja tuloksellisuuden reunaehdoista. Talentia on mitoituslinjauksissaan saanut hyödyntää valtakunnallisten jäsenyhdistystensä ammattilaisten asiantuntemusta ja näkemyksiä oman työnsä erityispiirteistä. Kiitämme jäsenyhdistyksiämme arvokkaasta panoksestanne kohtuullisen työmäärän arviointityössä ja alakohtaisista mitoittamisen erityispiirteistä. 3

4 Nykyisessä ja tulevaisuuden työvoimatilanteessa korkeasti koulutetun sosiaalialan henkilöstön mitoituksessa on kiinnitettävä selkeämmin huomiota henkilöstön jaksamiseen ja työkyvyn säilymiseen. Hyvät työolosuhteet ovat paitsi koulutukseen ja alalle hakeutumisen vetovoimaisuustekijä, myös työssä pysymisen edellytys. Järkevä ja tasapuolinen eri henkilöstöryhmien tehtäväalueet huomioon ottava mitoitus turvaa työn tavoitteiden toteutumisen. Jokainen haluaa mahdollisuuden tehdä työnsä ammatillisesti kestävällä tavalla hyvin ja työajan sisällä. Oman osaamisensa ja työn vaatimusten optimaalisella kohtaamisen tasolla syntyy työniloa ja sellaista työn laatua, jota asiakkaat tarvitsevat ja johon he ovat oikeutettuja. Talentian linjauksissa henkilöstömitoituksia on lähestytty kahdella tavalla: ajallisesti ja määrällisesti. Työssä, jossa asiakastyön ja työprosessin tiiviys ja intensiteetti, vaihtelee eri asiakkaiden välillä suuresti, voi ohjenuorana työmäärän hallintaan käyttää työajan jakaantumista päivän, viikon tai kuukauden sisällä. Linjauksen mukaan työajan tulee jakautua siten, että asiakkaiden parissa suoraan käytettävään työhön käytetään korkeintaan 60 % työajasta. Vastaavasti 40 % työajasta tulee käyttää ns. välilliseen asiakastyöhön, jolla tarkoitetaan kehenkään asiakkaakseen suoraan yksilöimättä kohdistuvaa yhteistyötä, suunnittelua, kehittämistä, omaa tai työyhteisön ammatillista kehittymistä ja koulutusta, työnohjausta, vaikuttamista, yleistä raportointia jne. Koska asiakasmäärät eivät aina kerro koko totuutta työn kuormittavuudesta tai työmäärästä, tulee työmäärää aina tarkastella suhteessa työajan jakaantumiseen eri toimintojen välillä. Työntekijäkohtaiset asiakasmäärät ovat kuitenkin Talentian linjauksissa ehdottomia työntekijäkohtaisia ylärajoja. Työn laadun, kestävän kehityksen ja työntekijän jaksamisen turvaamiseksi linjauksien asiakasmääriä ei pidä ylittää. Lisäksi asiakaskunnan edellyttämän työn intensiteetti tai vaativuus tulee näkyä vastaavasti asiakasmäärien alenemisena. Talentian henkilöstön mitoituslinjaus on ymmärrettävä mitoituksena ylärajaksi. Tavallisessa työtilanteessa asiakasmäärien tulee olla jatkuvasti alempia kuin esitetyt enimmäismäärät. Kun työmäärä on tavallisesti kohtuullinen, joustovara turvaa mahdollisuuden poiketa enimmäismäärän sisällä myös tilapäisesti ylöspäin ilman, että työn tekeminen vielä kriisiytyy. Kohtuullisen työmäärän linjaus määritellään työntekijä- ja työpaikkakohtaisesti selkiyttämällä työn tavoitteet ja tekemällä asiakasanalyysi. On tiedettävä millaisia asiakkaita meillä on ja mikä on meidän perustehtävämme työssä heidän kanssaan. Tehtävä- tai työntekijäkohtainen enimmäismäärän linjaus voidaan määritellä myös eri työtilanteen tekijöitä painottamalla tai ottamalla huomioon työntekijän henkilökohtainen tilanne. Esimerkiksi työntekijällä voi olla tilanne, jossa työn alla on yhtä aikaa työprosessin alkuvaiheessa olevia hyvin työllistäviä ja tiivistä tukea tarvitsevia

asiakkaita. Tällöin aktiivisten asiakkaiden kokonaismäärä tulee olla huomattavasti enimmäismääriä alempi. Myös esimerkiksi työsopimusten turvaamat perhevapaat tai pitkiltä sairaslomilta palaavan sopeutumisajat ovat sellaisia, joita tulee ottaa huomioon myös asiakasmäärien mitoittamisessa. Talentian linjauksia tulee käyttää työn johtamisen, suunnittelun ja kehittämisen välineenä. Linjaukset ovat alan työntekijälle käyttökelpoinen ja yksinkertainen väline ja mittari haarukoida esimerkiksi työpaikan rekrytointi- ja valintatilanteessa työnantajien eroja työn hallinnan ohjauksessa ja työn organisoimisessa ja työntekijän työnteon tukemisessa. Yhtälailla linjaukset ovat käyttökelpoisia kehityskeskusteluissa oman työmäärän esiin tuomisena ja arvioinnin välineenä. Linjauksien avulla voi myös työyhteisöissä käydä arviointikeskustelua työmäärästä suhteessa annettuihin resursseihin, työn tasapuolisesta jakaantumisesta eri työntekijöiden kesken ja suhteessa itse kunkin työn tavoitteisiin. Esimies ja työyhteisö voivat myös linjausten avulla helpommin havaita mahdollisen ylikuormittumisen kohdan ja suunnata tarvittavia lisäresursseja sinne. Talentian linjaus antaa työntekijöille tukea vaikuttaa omiin työolosuhteisiinsa ja työn vaatimaan resursointiin. Se auttaa rajaamaan omaa ja työyhteisön työmäärää. Talentian henkilöstön mitoituksen linjausten lähtökohtana on ollut edistää työhyvinvointia ja turvata asiakkaalle laadukkaat ammatilliset palvelut. Mitoituslinjauksella on ajankohtaan sidottu luonne, eli sitä tulee voida tarkistaa esimerkiksi lainsäädännön uudistumisen ja muutosten luomien edellytysten mukaan tai muiden sellaisten asiakaskuntaan oleellisesti vaikuttavien seikkojen perusteella. Talentia toivoo jäseniltä ja jäsenyhdistyksiltä palautetta asiakasmäärien ja työolosuhteiden kohtuullisista rajoista, jotta käsillä olevia mitoituslinjauksia voidaan sen mukaan vuosittain tarkistaa ja ajankohtaistaa. Tulemme myös kysymään jäsenistöltä vuosittain mittarien toteutumista. Moni työtehtävä on vielä tarkemmin mitoittamatta ja tämän linjauksen odotamme auttavan ja kannustavan ammattilaisia yksityiskohtaisempiin tehtäväkohtaisiin kohtuullisten työmäärien arviointeihin. Täydennämme linjausta jatkossa aina vuosittain tarpeen mukaan ja tiedonkeruun tulosten mukaan. Nyt määritelty lastensuojelun ja aikuistyön mitoitussuositus on tarkoitettu soveltaa moneen lasten ja perheiden ja/tai aikuisten parissa tehtävään työhön; vastaavasti työajan jakautumisen mukaan mitoituslinjaus on sovellettavissa kaikkeen asiantuntijatyöhön. Olemme siis mitoituslinjauksellamme aloittamassa kaikkien alan toimijoiden kesken yhteistyöprosessia, jonka tavoitteena on vaikuttaa työn kuormittavuuden hallintaan ja siten turvata työn sisältö ja työnilo. 5

60 % työajasta välitöntä asiakastyötä 40 % työajasta välillistä asiakastyötä 6

2. Työmäärän kaksi mittaria henkilöstön mitoituksen tunnuksina Talentian linjaus sosiaalihuollon henkilöstön mitoituksesta pitää sisällään kaksi tapaa mitata henkilöstön työmäärää. Toinen on työajan jakautumista ja käyttöä kuvaava mittari ja toinen kuvaa asiakkuuksien enimmäismäärää. Ne täydentävät toisiaan ja niiden tulee olla yhtä aikaa voimassa siten, ettei kummallakaan tavalla tarkasteltuna työmäärä ylitä mittaria. Kumpaakin mittaria voidaan käyttää myös yksinään. Jokaisen työntekijän, hänen esimiehensä sekä organisaation johdon tulee olla tietoinen omien ja työyksikön henkilöstön asiakkuuksien määrästä ja sen ominaisuuksista lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Työmäärän mittarin tulee olla sellainen, että se vaivatta kertoo tilanteen ilman monimutkaisia työvaiheita. Mittarin tulee olla havainnollinen ja kohtuullisen vertailukelpoinen. Hyvä mittari on myös esimiestyön ja johtamisen väline ja käyttökelpoinen esimerkiksi esimiehen ja alaisen välisissä kehityskeskusteluissa työmäärän ja työn kuormittavuuden arvioinnin välineenä. Työyksiköstä koottuna se kertoo koko henkilöstön työmäärän sekä myös helposti mahdollisen henkilöstön lisäresursoinnin tarpeen. Vaikuttavan ja tuloksellisen sosiaalialan työn (ks. liite 1: kuvio/ STM:n Tehtävärakennesuositukset, julkaisuja2007:14) tekeminen on asiantuntijatyötä, jonka kaikki osa-alueet tulee mahtua työntekijän työaikaan. Työajan jakautuminen ajankäytön mukaan on käyttökelpoinen ja nopeasti havaittavissa oleva mittari työn mitoituksen ja työmäärän kohdentumisesta. Työaikaa voidaan tarkastella joko päivittäin, viikoittain, kuukausittain tai vuosittain sen mukaan, mikä kussakin työtehtävässä on tarkoituksenmukaisinta. Joskus voidaan haluta ottaa jokin tietty kausivaihtelu huomioon, joka esimerkiksi kuukauden sisään ajankäytöllisesti tasoittuu, eikä ole järkevää tarkastella vain päivittäistä tai viikoittaista työn ajallista jakautumista. Työntekijän päivittäistä, käytettävissä olevaa työpanosta kuluu yhtä suuri osa oli kysymys sitten pari- tai tiimityönä tehtävästä työstä. Pari- tai tiimityössä kullakin työntekijällä on oma osuutensa työssä. Työntekijä tuo näihin eri yhteistyön muotoihin aina oman osaamisensa ja ammatillisen näkemyksensä, joka perustuu hänen itse ammatillisesti tekemäänsä harkintaan ja arvioon asiakkaan tilanteesta. Paritai tiimityö ei poista yksittäisen työntekijän vastuuta oman työnsä laadusta. Näin ollen työntekijälle asiakas on asiakas oli työtapa mikä tahansa, ja tulee sellaisena laskea mukaan jokaisen työntekijän mitoitukseen. Ryhmän tai kokonaisen verkoston asiakkuus voidaan laskea myös moninkertaisena asiakkuutena, esim. kaksin- tai kolminkertaisena ryhmän koon, työn vaativuuden tai työskentelyn suunnitteluun ja valmisteluun käytetyn ajan mukaan ar- 7

8 vioituna. Ryhmäasiakkuuksia voidaan arvioida myös kokonaan työhön tarpeellisen ajankäytön mukaan siten, että ne lasketaan välittömään asiakastyöhön varattuun työaikaan. Sellainen työ, jolle ei ole osoitettavissa ketään suoraa asiakasta tai asiakasryhmää kohteeksi, voidaan työajan jakautumisen mukaan laskea välilliseen työaikaan sisältyvänä työnä. Työ jakautuu ajankäytön mukaan joko välittömään asiakastyöhön tai välilliseen asiakastyöhön. Huomattavaa on, että sosiaalihuollon asiantuntijatyö on aina lähtökohtaisesti asiakastyötä, asiakkaan hyväksi tehtävää työtä, tehtiinpä sitä asiakkaan kanssa suoraan vastaanotolla tai kotikäynnillä tai ilman asiakkaan läsnäoloa kokouksissa, työnohjauksessa tai koulutuksessa. Työ vaikuttaa asiakasprosessiin tavalla tai toisella, välittömästi tai välillisesti. Välittömällä asiakastyöllä tarkoitetaan kaikkea sitä työtä, jota tehdään tietyn asiakkaan tai asiakasryhmän tapaamisissa pari-, ryhmä- tai tiimityönä tai joissa asiakas on läsnä osapuolena puhelimitse tai sähköpostitse tai vastaavalla tavalla esimerkiksi edustajansa välityksellä. Välittömään asiakastyöhön luetaan myös edellisiin tilanteisiin liittyvä valmistelutyö, yhteistyö muiden viranomaisten tai tahojen kanssa, konsultaatiot, asioiden kirjaamiset, raportoinnit, lausunnot yms. päätöksentekoon liittyvät toimenpiteet, sekä näiden seuranta- ja arviointityö. Välitöntä asiakastyötä kuvaa selkeimmin, että siihen liittyy aina tietty, nimettävissä oleva asiakas. Välillistä asiakastyötä puolestaan on kaikki se työ, jota tarvitaan, jotta asiakastyö kokonaisuudessaan mahdollistuu. Tämä sisältää kaikki yleiset työn suunnittelut ja kehittämisen, yhteistyön eri sektorien kanssa asiantuntijana, vaikuttamistyön, tilastoinnit ja raportoinnit. Lisäksi välillistä asiakastyötä ovat henkilöstön täydennyskoulutus ja työnohjaus sekä muu perehdytys työhön tai työympäristöön ja työyhteisön oma, sisäinen yhteistoiminta ja -kehittäminen. Yksittäisille, erillisille työtehtäville on annettava oma työaikansa ja niillä on vaikutus työmäärään. Tällainen työtehtävä voi olla vaikkapa henkilöstön osallistuminen organisaation rakennemuutoksen suunnitteluun ja toteuttamiseen, erilliset projektiluonteiset kehittämistehtävät, edellä mainittu uuden henkilöstön perehdyttäminen ja opiskelijoiden harjoittelujaksojen ohjaus. Perehdytysjakso tulee sisältyä niin sitä antavan kuin saavankin henkilön työmäärän mitoitukseen. Perehdytyksen tulee sisältää niin työtehtäviin ja työtapoihin kuin työpaikan turvallisuuteen ja työsuojeluun liittyvät asiat. Perehdytyksestä huolehtiminen on tärkeä työhyvinvointia lisäävä sekä työväkivaltatilanteita ehkäisevä tehtävä ja se on sisällytetty mm. työturvallisuuslakiin (738/2002, 14 1mom). Tulevien sosiaalialan ammattilaisten koulutuksen keskeinen osa muodostuu käytännön harjoittelujaksoista työkentällä. Harjoitteluja on opiskelujen aikana keskimäärin yhdellä opiskelijalla kolme ja niiden pituus vaihtelee 10 työpäivästä 3 kuukauteen. Koska jokaisella opiskelijalla on oltava nimetty käytännön ohjaaja, on

ohjaajien määrä suoraan verrannollinen opiskelijoiden harjoittelujaksojen suureen määrään. Siksi myös henkilöstön mitoituksessa on otettava huomioon harjoittelun ohjaajana toiminen ja siihen vaadittavat aika- ja muut resurssit. Yksi harjoittelujen onnistumisen tärkeimmistä kriteereistä on opiskelija-ohjaaja -suhde, jonka muodostumisessa ohjaajan opiskelijalle osoittama aika on merkittävin tekijä. Harjoitteluissa on erikseen varattava aikaa alkuorientaatioon ja yhteiseen tavoitteiden asetteluun, harjoittelun väliarviointiin ja loppukeskusteluihin. Tällä hetkellä esim. sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa käytännön harjoittelujen kehittämishankkeita, mutta ilman työelämän panostusta harjoittelujen resursseihin tilanne ei kehity toivotulla tavalla. Mahdollistamalla opiskelijoille laadukkaat käytännön harjoittelujaksot ja uusille työntekijöille syvällisen perehdytyksen, työnantaja sijoittaa omaan tulevaisuuteensa. Mittari työajan jakautumisen mukaan Työajan jakautuminen ja käyttö välittömään ja välilliseen asiakastyöhön on laskettavissa suoraan työntekijöiden säännöllisen työajan mukaisesta työkalenterista tai ajanvarauskirjasta. Kuten edellä aiemmin on todettu, työajan jakautumista voidaan tarkastella työtehtävään tarkoituksenmukaisesti soveltaen joko päivittäin, viikoittain, kuukausittain tai vuosittain. Säännöllinen työaika jaetaan välittömän ja välillisen asiakastyön suhteessa 60 % työajasta välitöntä asiakastyötä tiettyyn asiakkaaseen/asiakasryhmään liittyvä valmistelutyö. suunnittelutyö, päätöksenteko, dokumentointi, raportointi, yhteistyö, konsultaatio jne. 40 % työajasta välillistä asiakastyötä yhteistyö, kehittäminen, vaikuttaminen, täydennyskoulutus, työnohjaus, perehdyttäminen, kouluttaminen, konsultaatio jne. Joissain sosiaalialan työtehtävissä voi olla hyvin hankalaa mitata työmäärää pelkästään asiakkuuksien määrän perusteella. Saman työntekijänkin eri työtehtävien sisällöt ja asiakkaat eroavat vaativuustasoltaan ja tilannekohtaisesti. Henkilöstön mitoituksessa on otettava huomioon, että asiakasmäärään sisältyy hyvin eri tavalla työllistäviä asiakkuuksia ja työskentelyn intensiivisyys on riippuvainen meneillään olevan asiakasprosessin vaiheesta. Tällöin voi olla tarkoituksenmukaisempaa yleisesti seurata työmäärää sosiaalihuollon eri tehtävissä ja toimialoilla ajankäytön mukaan kuin asiakasmäärien mukaan. Kuitenkaan yksittäisen työntekijän asiakasmäärätkään eivät saa ylittää jäljempänä esitettyjä enimmäismääriä. Vastaavasti työntekijän asiakasmäärät ja heidän kanssaan tehtävä välitön asiakastyö tulee mahtua työajan 60 %-jakautumisen sisään. Näin molemmat tavat mitata työmäärää tukevat ja määrittävät toisiaan. Yksinään työajan jakautumisen mittari 9

soveltuu erityisesti tehtäviin, joissa työ on syvällisiin asiantuntijatehtäviin ja arviointiin painottunutta. Mittari asiakasmäärän mukaan Asiakkuuksien ja asiakasmäärien mukaan laskettu työmäärä edellyttää aina jonkinasteista asiakasanalyysia sekä työprosessien sisällöllistä ymmärtämistä. On esimerkiksi tiedettävä, mihin työskentelyprosessissa asiakkaan kanssa kuluu aikaa ja miksi. Voi olla, että ajankäyttöä vaatii esimerkiksi se, että asiakas on lähtöisin vieraalta kielialueelta tai kulttuurista, jolloin jo asiakkaan kanssa kommunikointiin on varattava enemmän työaikaa. Muita tällaisia tekijöitä on paljon, kuten esimerkiksi jokin muu kommunikointiin tai ymmärtämiseen liittyvä häiriö, vamma tai asiakkaan moniasiakkuus ja sen vaatimat yhteydenpidot. Asiakasprosessin työvaihe on myös tällainen: uuteen asiakkaaseen ja hänen tarpeisiinsa perehtyminen tai motivoiminen voi viedä enemmän työaikaa kuin työskentely myöhemmässä vaiheessa tehdyn suunnitelman mukaisesti. Sanonta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty pitää usein hyvin paikkansa. Jokaisella työntekijällä on omanlaisensa työtapa, ja myös sille on annettava tilaa. Lisäksi työmäärään vaikuttaa työntekijän mahdollisuus konsultaatioon ja ammatilliseen tukeen tai kuinka paljon palveluita ylipäätään on paikkakunnalla saatavissa asiakasprosessin tueksi eri vaiheissa tarpeen mukaan. Työn enimmäismääriä tulee tarkistaa muuttuvien tilanteiden mukaan, mikäli työtä ohjaavat ajankohtaiset säädökset tai muut reunaehdot muuttuvat. Työn tarkoitus ja tavoite, perustehtävän luonne, on määräävä tekijä kohtuullisia asiakasmääriä arvioitaessa. On muistettava, että asiakasprosessi etenee asiakkaan edellytysten ehdoilla; se on mitä suuremmassa määrin asiakkaan oma prosessi. Talentian asiakasmäärien mukaan määrittelemässä mittarissa on otettu asiakkuuksien enimmäismäärän vaihteluvälillä huomioon tämä työn ja asiakkuuksien vaihtelu. Tehtäväkohtaisesti on siis ensin määriteltävä kohtuullinen aktiivisten asiakkuuksien enimmäismäärä esitetyn vaihteluvälin sisältä. Esimerkiksi, työntekijällä tulee olla sitä vähemmän asiakkaita, mitä monimutkaisempia asiakkaiden ongelmat ovat ja mitä vähemmän työntekijällä on saatavissa tukea työhönsä sekä muita asiakkaan tarvitsemia tukipalveluja käytettävissään tai mitä intensiivisempää työotetta tarvitaan, Asiakasmäärän mukaan laskettava mittari sisältää aktiivisten asiakasmäärien rajauksessaan jo sen, että työ tulee pystyä tekemään kokonaisuudessaan säännöllisen työajan sisällä. Asiakasmäärien mukaan laskettu työmäärän mittari kuvaa asiakaskunnan enimmäismäärää, jota ei tule ylittää. Erityisesti tulee seurata niiden työntekijöiden työtilannetta ja työhyvinvointia, jotka jatkuvasti tekevät työtä tämän mittarin ylärajoilla. Aikuisasiakkaiden enimmäismäärän mittaria voi yleisesti soveltaa eri sosiaa- 10

lihuollon tehtäviin. Seuraavissa luvuissa kerrotaan vielä erikseen mitoituksen perusteluita ja tarkennuksia joihinkin tehtäväalueisiin. Aikuisten palvelut: korkeintaan 35 50 asiakasta/sosiaalityöntekijä tai -ohjaaja asiakkaiden enimmäismäärän tulee laskea kohti alarajaa suhteessa työprosessin tiiviyteen, intensiteettiin, asiakkaiden palveluntarpeen vaativuusasteeseen, asiakkaan tarvitsemiin vaativiin muutostavoitteisiin tai vaikeasti kuntoutettavuuteen ja vaikeakuntoisuuteen, käytettävissä oleviin konsultaatiomahdollisuuksiin ja muihin tukipalveluihin. lainsäädännöstä työprosessiin tulevat vaateet otettava huomioon mitoituksessa, esimerkiksi sosiaalitakuu aikarajoineen tai palvelusuunnitelman laatiminen. ks. sovellettavuutta jäljempänä 3. luvun tehtäväkohtaisiin mitoituksen perusteluihin päihdepalveluissa, vammaispalveluissa, ikäihmisten palveluissa, maahanmuuttajatyössä ja kriminaalihuollossa. Lastensuojelu: korkeintaan 30 perhettä/ sosiaalityöntekijä, 15 perhettä/ perhetyöntekijä; perheessä lapsia 1 2. Korkeintaan 40 lasta / lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. mittari tukee tehtävärakenteen mukaista tiimityötä lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja perhetyöntekijöiden kesken; asiakkaiden enimmäismäärän tulee laskea asiakasprosessin vaatiman intensiteetin mukaan ja myös työalueen lapsiperheiden sosiaalisten olosuhteiden mukaan. lastensuojelulain mukaiset velvoitteet tulee mitoituksessa ottaa huomioon; ks. myös Talentian uuden lastensuojelulain toteutumisesta kunnissa tehty kysely ja sen tulokset; uuden lain sisäänajon vaihe ja uudenlaisen yhteistyön muodostuminen vaatii sopeutumisaikaa (1 5 vuotta), jonka tulee vaikuttaa mitoitukseen enimmäismääriä alentavasti. vrt. sovellettavuutta jäljempänä 3. luvun tehtäväkohtaisiin mitoituksen perusteluihin lasten ja perheiden parissa tehtävään työhön eri työtehtävissä päihde-, vammais- ja maahanmuuttajapalveluissa, koulukuraattorityössä sekä kasvatus- ja perheneuvoloissa. Varhaiskasvatuspalvelut: lapsiryhmää kohden vähintään 1 sosiaalipedagogisesti suuntautunut lastentarhanopettaja. Lapsiryhmän enimmäiskoko on 18 lasta (yli 3-vuotiaat) tai 9 lasta (alle 3-vuotiaat). lapsiryhmässä tulee lisäksi olla 1 lastentarhanopettaja, jolla on kasvatustieteiden kandidaatin pedagoginen osaaminen sekä 1 tai useampia lastenhoitajia lasten tarpeiden mukaan. lastentarhanopettajien ammatillisesti tasapainoinen suhde (vähintään 1 so- 11

12 sionomi (amk) +1 kasvatustieteiden kandidaatti/ lapsiryhmä) vahvistaa varhaiskasvatuksen suunnitelmaan (Vasu) toteuttamista, lasten ja perheiden tarpeita sekä varhaiskasvatuspalveluiden tehtävärakennetta. ks. lisää Talentian varhaiskasvatuksen linjaukset.

3. Tehtäväkohtaisia mitoituksen lähtökohtia Päivähoito ja varhaiskasvatuspalvelut Linjaus: Lapsiryhmän koko on enintään 18 yli kolmivuotiaiden ryhmässä ja enintään 9 alle kolmivuotiaiden ryhmässä. Lapsiryhmää kohden tulee olla vähintään 2 lastentarhanopettajaa sekä lastenhoitaja. Lapsiryhmää kohden tulee olla vähintään 1 sosiaalipedagogisesti suuntautunut lastentarhanopettaja (sosionomi (AMK)/ sosiaalikasvattaja). Talentia on keväällä 2008 julkaissut päivähoidon ja varhaiskasvatuspalveluiden linjaukset, joissa on laajasti selvitetty myös mitoituksen perusteita. Alle on lyhyesti poimittu siitä mitoituksen kannalta oleellisimmat asiat. Päivähoitoryhmä on pienen lapsen ensimmäinen kodin ulkopuolinen sosiaalinen verkosto. Sen verkoston toimivuutta tulee vaalia myös mitoituksen keinoin. Talentian linjauksen mukaan lapsiryhmänsä saa olla enintään 18 lasta, mukaan lukien osapäiväiset lapset, kun lapset ovat yli 3-vuotiaita. Alle kolmivuotiaiden ryhmän enimmäiskoko on 12 lasta. Lasten ryhmäytyminen, pysyvät ihmissuhteet sekä lasten turvallisuuden tunne edellyttävät, että henkilöstön ja lapsien jatkuvaa vaihtumista ryhmissä on pyrittävä vähentämään. Mitä suurempi lapsiryhmä on, sitä vähemmän aikaa jää yhtä lasta kohden. Suuressa ryhmässä jo luonnollinen metelitaso usein ylittää monen kestokyvyn. Lapsiryhmässä tulee olla vähintään kaksi lastentarhanopettajaa. Kussakin lapsiryhmässä on oltava sekä sosiaalipedagogiikan asiantuntija (sosionomi (AMK)/ sosiaalikasvattaja) että pedagogiikan asiantuntija (kasv.kand./lastentarhanopettajatutkinto). Näin turvataan valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman kasvatustavoitteiden toteutuminen niin lasten sosiaalipedagogisen ja pedagogisen kasvatuksen osalta kuin perheiden kanssa kasvatuskumppanuudessa tarvittava ammatillinen osaaminen. Ammatillisella varhaiskasvatuksella on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä. Ihmisen kasvu, kasvattaminen, kehittyminen yksilönä ja yhteisön jäsenenä, oppiminen ja opettaminen, sosiaalistuminen ja sosiaalistaminen tasapainoiseksi ja täysivaltaiseksi yksilöksi ja yhteisönsä sekä yhteiskunnan jäseneksi ovat laaja-alainen kokonaisuus. Laaja-alaisuutensa vuoksi kasvatustyön tietoperusta ja hallinta ei ole eikä voi olla minkään yksittäisen tieteenalan tai oppisuunnan yksinomistuksessa. Päivähoidossa ja varhaiskasvatuksessa tuleekin olla monipuolinen henkilöstörakenne, jotta eri lapsia ja lapsiperheitä pystytään tukemaan ja heidän tarpeisiinsa vastaamaan jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Erityisopetukseen tulee olla mahdollista pätevöityä myös sosiaalipedagogisen 13

sosionomi (AMK) -koulutuksen kautta. Heitä tulee olla saatavilla varhaiskasvatuksen erityisopetuksessa erityisesti psykososiaalisesti, emotionaalisesti tai sosiaalisissa tilanteissa oireilevia lapsia varten. Erityistä tukea tarvitseville lapsille tulee turvata erityisopetukseen perehtyneen lastentarhanopettajan säännölliset palvelut sen lisäksi, että lapsella on oma erityisavustajansa ryhmässä. Lapsen koulukypsyyden vahvistamiseksi ja hänen tasapainoisen kasvunsa ja kehityksensä turvaamiseksi tulee myös esiopetuksessa olla tasapuolinen määrä pedagogisesti ja sosiaalipedagogisesti suuntautuneita esiopettajia. Esiopetukseen tulee siten olla mahdollisuus pätevöityä myös sosionomi (AMK) -tutkinnon kautta. Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen ammatillista johtamista ei tule nähdä pelkästään pedagogisena johtamiskysymyksenä, vaan kokonaisvaltaisena palvelun johtamisena ja koordinoimisena, johon pedagogiikan ja sosiaalipedagogiikan asiantuntijat liittyvät itsenäisessä asiantuntija-asemassa. Ammatillinen johtaminen edellyttää mahdollisuutta olla läsnä työn arjessa ja työntekijöiden tavoitettavissa. Tämä onnistuu ainoastaan, jos johdettava henkilöstömäärä on tarpeeksi pieni, enintään 20. Mikäli johtajalla on lisäksi oma lapsiryhmä, tulee alaisten määrä pienentyä tämän mukaan. Mitoitusta johtamistehtävän ja oman asiakastyön hallinnan välillä on tarpeen määritellä ja sovitella yhteen työajan jakautumisen mittarin mukaan. Päivähoidon ja perhepäivähoidon johtaminen vaatii laajaa tietoutta lasten ja perheiden tarpeista ja opetus- ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuudesta sekä henkilöstöjohtamisesta. Laaja-alainen varhaiskasvatukseen ja sosiaalipedagogiikkaan suuntautunut sosionomi (AMK) -tutkinto on siten varsin hyvin soveltuva päivähoidon johtamiseen. Lastensuojelu Linjaus: korkeintaan 30 perhettä / sosiaalityöntekijä; korkeintaan 15 perhettä/ perheohjaaja/-työntekijä. Perheessä tällöin 1 2 lasta. Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä korkeintaan 40 lapsiasiakasta. Tuloksellinen ja vaikuttava lastensuojelutyö edellyttää, että perheen ja lapsen kanssa on mahdollista tehdä tiivistä tukityötä. Lisäksi työ vaatii yhteistyötä ja konsultaatiota eri asiantuntijoiden kanssa ja lapsen ja perheen verkostojen kanssa sekä asiakasprosessiin liittyvän tiimityön ohjaamista. Arjen sujumista on voitava ohjata, seurata ja arvioida tarpeen mukaan intensiivisesti. Tämä edellyttää, että työntekijöillä on aikaa perehtyä lapsen elämäntilanteeseen vaikuttaviin asioihin monipuolisesti ja puuttua tarvittaessa tilanteeseen riittävän tehokkaasti. On huomattava, että lastensuojelutarpeessa saattaa perheessä olla vain joku lapsista, mutta perheen kaikkien lasten tilanne ja tuen tarve on arvioitava yksilöllisesti erikseen koko perheen ja vanhempien elämäntilanteessa. Sosiaalityöntekijä voi hoitaa lastensuojelun tuen tarpeessa olevia perheitä enintään 30. Mikäli perheissä on 14

enemmän kuin kaksi lasta, tulee perheasiakkuus laskea vastaavasti kaksinkertaisena jne aina perheen lapsiluvun mukaan. Sosiaaliohjaajalla, joka lastensuojelun toimialueella usein toimii ammattinimikkeellä perheohjaaja tai perhetyöntekijä, on vastuullaan asiakassuunnitelmassa sovittujen tavoitteiden ja tehtävien mukaisesti perhetyö ja avohuollon tukitoimien sekä jälkihuollon toteuttaminen. Tällainen työ edellyttää pääsääntöisesti tiiviitä yhteistyöjaksoja perheen ja lapsen kanssa, jolloin asiakasperheiden määrä tulee olla vastaavasti mitoitettu tukemaan työn sisältöä. Linjauksessa sosiaaliohjaajan perheasiakkaiden enimmäismäärä on 15. Luvussa on otettu huomioon toimivan tehtävärakenteen edellyttämä pari- ja tiimityöskentelyn mahdollistuminen ja pienin mahdollinen tiimirakenne: yhtä sosiaalityöntekijää kohden kaksi perheohjaajaa/- työntekijää. Uusi lastensuojelulaki turvaa entistä paremmin lapsen asemaa. Henkilöstömitoituksen tulee tukea tätä tarkoitusta ja huolehtia, että lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän asiakasmäärät pysyvät sellaisissa rajoissa, että työ on mahdollista tehdä lain edellyttämällä tavalla. Eri tilanteissa ja asiakasprosessin eri vaiheissa olevien ja eri-ikäisten lapsiasiakkaiden määrä saa korkeintaan olla 40, mutta jatkuvasti asiakasmäärän ylärajoilla toimiminen vaarantaa tehtävään paneutumisen sen vaatimalla tavalla. Lapsen saaman tuen ja hänen asiakasprosessinsa pitkäjänteisyyttä alkuvaiheesta jälkihuoltoon tulee vahvistaa huolehtimalla asiakkuuksien kohtuullisesta määrästä. Kunnassa tulee erikseen nimetä lapselle sosiaalityöntekijä vastaamaan hänen asioistaan. Tämä työntekijä ei voi olla sama kuin perheen kanssa lastensuojelun sosiaalityön asiakasprosessia muutoin hoitava sosiaalityöntekijä. Vaikka kaikessa päätöksenteossa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen edun toteutuminen, lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijä toimii lain mukaan erityisesti ja erikseen lapsen edun valvojana. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä avustaa lasta puhevallan käytössä sekä ohjaa tarvittaessa lapsen oikeusavun piiriin taikka huolehtii, että lapselle haetaan tietyissä tilanteissa edunvalvoja käyttämään lapsen puhevaltaa huoltajan sijasta. Sosiaalityöntekijällä on lisäksi vastuu valvoa sijaishuollon toteutumista ja järjestämistä sekä erityisesti rajoitustoimenpiteiden käyttöä laitoksissa. Lasten ja perheiden määrä työntekijää kohden vaihtelee siis lapsen ja perheen tilanteen mukaan sekä myös sen mukaan, mitä muita tukipalveluita lapselle ja perheelle voidaan kunnassa riittävästi osoittaa. Käytettävissä olevat aikuisten ja erityisesti lapsiperheiden palvelut ovat lastensuojelun näkökulmasta resursseja, työvälineitä. Näitä palveluita ovat esimerkiksi kodinhoitajan palvelut, perheneuvolapalvelut, lastenpsykiatrian polikliiniset/osasto -palvelut, päihde- ja mielenterveyspalvelut, koulun oppilashuoltopalvelut, talousneuvonta, sosiaalinen luototus tai sosiaalinen isännöinti. Lisäksi mitoitukseen vaikuttaa aina se, kuinka vaivatto- 15

masti lastensuojelun henkilöstöllä on mahdollisuus saada työhönsä muuta tukea ja konsultatiivista asiantuntemusta ja työnohjausta. Linjauksen luku sisältää vaativuudeltaan, monimutkaisuudeltaan ja työllistävyydeltään vaihtelevia asiakasprosesseja. Luku sisältää lisäksi asiakasprosessin eri työvaiheissa olevia asiakkuuksia. Mitä vaativampia ja kompleksisempia asiakkaan ongelmat ovat, sitä vähemmän tulee niistä vastaavalla sosiaalityöntekijällä ja vastaavasti sosiaaliohjaajalla olla yhtä aikaa asiakkuuksia hoidettavanaan. Suosituksen luku (30/40) kuvaa asiakkuuksien enimmäismäärää. Säännöllisessä työssä asiakasmäärien tulee olla alempi. Enimmäismäärien ylittäminen sitä vastoin vaarantaa työn prosessinomaisuuden sekä työlle asetetut laatuvaatimukset. Talentian lastensuojelun mitoituslinjaus realisoi työaikaan mahdutettavissa olevaa asiakkuuksien enimmäismäärää ja konkretisoi edellytyksiä, joilla työn laatuvaatimukset voivat toteutua. Työn laatua säätelee mm. laki sosiaalihuollon asiakkaiden asemasta ja oikeuksista samoin kuin monet ihmis- ja lasten oikeuksien sopimukset, jotka Suomi on ratifioinut. Mm. Tapio Räty toteaa kirjassaan Uusi lastensuojelulaki (2007, s.47), että laadultaan hyvä sosiaalihuolto sisältää myös sen, että sosiaalihuoltoa toteutettaessa otetaan huomioon asiakkaan toivomukset, hänen mielipiteensä, etunsa ja yksilölliset tarpeensa sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa. Hän toteaa lisäksi, että laadultaan heikkojen avohuollon palvelujen johdosta lapsi voi jäädä vaille tarvitsemaansa tukea ja sijoitusratkaisuihin päädytään sen vuoksi, että tarkoituksenmukaisia avohuollon palveluja ei ole käytettävissä. Palvelujen riittävyyden ja toimivuuden turvaamiseksi ja osaltaan laadun varmistamiseksi on tärkeää, että kunnat velvoitetaan kiinnittämään erityistä huomiota sosiaalityöntekijän mahdollisuuksiin laatia lastensuojelulain mukaisia asiakassuunnitelmia, ja että kunnat huolehtivat riittävien ja kelpoisuusehdot täyttävien henkilöstöresurssien turvaamisesta. Koulun sosiaalityö Linjaus: korkeintaan 3 kouluyhteisöä yhtä koulun sosiaalityöntekijää kohti. Koulujen yhteenlaskettu oppilasmäärä on tällöin noin 600 oppilasta koulukuraattoria kohden. Yksilötyön osalta sovelletaan lastensuojelun lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän lapsiasiakkaiden enimmäismäärää eli 40 oppilasta. Koulun sosiaalityön mitoituksen pohjaksi on otettava ensisijaisesti koko oppilaspohja sekä kouluyhteisöjen määrä, koska työ pohjautuu yhteisölliseen työotteeseen. Koulukuraattori on koulun tai oppilaitoksen sosiaalityön asiantuntija koulu-/oppilaitosyhteisössä ja oppilas-/opiskelijahuoltoryhmässä. Koulukuraattorin työ koulun sosiaalityöntekijänä sisältää kouluyhteisön yhteisöllisen kasvatustyön hyödyntämisen ja kehittämisen oppilaiden yleisten ja yksilöllisten työolosuhteiden, kasvun ja kehityksen tueksi. Tavoitteena on luoda terve ja turvallinen oppimis- ja 16

kouluympäristö, suojata mielenterveyttä ja ehkäistä syrjäytymistä sekä edistää kouluyhteisön hyvinvointia. Lisäksi tavoitteena on oppimisen esteiden, oppimisvaikeuksien sekä koulunkäyntiin liittyvien muiden ongelmien ehkäiseminen, tunnistaminen, lieventäminen ja poistaminen mahdollisimman varhain. Yhteisöllinen työote ei sulje pois tarvetta oppilaskohtaiseen yksilötyöhön, perhetyöhön eikä pienempien ryhmien kanssa tehtävään työhön silloin, kun tavoitteena on oppilaan koulunkäynnin edistäminen. Oppilashuoltoryhmän jäsenenä koulukuraattori on asiantuntija mm. erityisopetuksen tarpeen arvioinnissa, koulun sosiaalisen kulttuurin ja opiskeluilmapiirin kehittäjänä sekä kodin ja koulun yhteistyön edistäjänä. Yleisen sosiaalilainsäädännön lisäksi tärkeimpiä työssä sovellettavia lakeja ovat perus- ja 2.asteen koulutusta koskevat lait, lastensuojelulait ja asiakaslait. Työn sisältöön kuuluu vahvasti opettajien työn tukeminen ja konsultointi sekä muille yhteistyökumppaneille annettava konsultaatio ja tämän käytännön yhteistyön suunnittelu, toteutus ja arviointi. Koulukuraattorin yhteisyökumppaneina ovat mm. koulupsykologit, terveydenhuolto, kunnan muut sosiaali- ja terveystoimen palvelut ja sivistys/-koulutoimi, nuorisotyö ja poliisi. Ennalta ehkäisevän työn ja varhaisen puuttumisen näkökulmasta on merkityksellistä se, että opetussuunnitelmassa tulee kuvata toimenpiteet ja työn- ja vastuun jako ongelma- ja kriisitilanteiden ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi tai hoitamiseksi. Näitä ovat mm. poissaolojen seuranta, kiusaaminen, väkivalta ja häirintä, mielenterveyskysymykset, tupakointi ja päihteiden käyttö sekä erilaiset tapaturmat, onnettomuudet ja kuolemantapaukset. Oppilashuollon ja erityisesti koulukuraattorin työn tavoitteena on tukea yksilön ja yhteisön toimintakyvyn säilyttämistä fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta uhkaavissa tilanteissa. Asiakkaiden määrä saattaa lisääntyä huomattavasti esim. isojen koulua koskettavien kriisien yhteydessä. Työn ennalta ehkäisevän luonteen vuoksi koulukuraattorin työssä on tärkeää olla oppilaiden/opiskelijoiden tavoitettavissa ns. matalan kynnyksen periaatteella. Mitoituksessa tulee ottaa huomioon kuraattorin työalueen koulujen määrän sekä oppilasmäärän lisäksi maahanmuuttajaoppilaiden, erityisoppilaiden ja erityiskoulujen määrä. Työhön vaikuttaa lisäksi asuinalue, missä koulukuraattori työskentelee, ja perheiden sosioekonominen tilanne ja muut saatavilla olevat lasten ja nuorten palvelut. On huomattava, että kaikki koulun oppilaat ovat koulukuraattorin asiakkaita joko yksilöinä tai yhteisön jäseninä. 17

Perheneuvola Linjaus: sovelletaan ensisijaisesti linjausta työajan jakautumisesta välilliseen ja välittömään asiakastyöhön 40 % / 60 %. Asiakasmäärän mitoituksen osalta sovelletaan lastensuojelun sosiaalityön mitoitusta eli korkeintaan 30 asiakasperhettä työntekijää kohden, kun perheessä on 1 2 lasta. Paikalliset olosuhteet perheneuvoloissa ja sosiaalihuoltolain mukaisen perheneuvonnan järjestelyissä ovat nykyisin kirjavat. Yksinomaan perheneuvonnan järjestämisen kirjavuus ei vaikuta mitoitusasiaan vaan myös muut paikalliset kunnalliset sekä yksityiset palvelut. Esimerkiksi on vieläkin kuntia, joissa oppilashuollolliset tehtävät ovat paljolti perheneuvoloiden varassa. Terapiapainotteisuus sekä terapiapalvelujen muualta saanti vaikuttavat merkittävästi työn sisältöön. Myös esim. varhaiseen vuorovaikutukseen painottuvat hoitomenetelmät tuovat aivan omanlaisensa mitoitusvaatimuksen. Samoin mitoitukseen vaikuttavat hyvin erilaiset painotukset perheasiain sovittelun suhteen, perheväkivaltaan puuttumisissa ja hoidoissa jne. eri perheneuvoloissa. Monissa perheneuvoloissa on runsaasti lausuntojen valmisteluja oikeudelle, jotka vaativat paljon aikaa ja voimia. Työn kuormittavuuden kannalta on selvää, että yhtä aikaa ei voi työprosesseissa olla montaa erityisen rankkaa asiakkuutta, jollaisia ovat perheneuvolatyössä esimerkiksi insesti-selvittelyt, perheväkivaltaa kokeneet tai vahvassa taisteluasetelmassa olevat sovitteluparit. Tuleeko sitten monenlaisista yhtä rankoista asiakkuuksista vähemmän rankkoja? Usein työntekijällä on muutama erilaista, tiivistä vahvaa työskentelyä vaativaa asiakasta yhtä aikaa alkamassa ja myös sitten edelleen jatkumassa. Paljolti näidenkin reunaehtojen pohjalta määrittyy jokaisen työntekijän työskentelytiiviys yhden perheen tai asiakkaan kanssa ja työn kuormittavuus sekä ajankäyttö. Asiakasmäärien mitoituksen ongelmana on, että samaankin asiakkuuteen sisältyy lisäksi hyvin usein yhteistyötä monien viranomaisten kanssa, puheluja asiakkaiden kanssa, suunnittelua, tiedon hankkimista, aikojen sopimisia verkostojen kanssa ym. Työpäivä käy lyhyeksi. Tilanteissa, joissa asiakkaan tilanne ja työskentely on selkeytynyt, niin sellaisiin kohtiin saattaa toisia asiakkaita tai muuta työtä mahtua enemmän. Kuitenkin perheneuvoloissa asioivilla on useimmiten tullessaan kriisiytynyt tilanne ja usein monimutkaiset sekä monimuotoiset ongelmat. Myös perheneuvolan sisäinen kulttuuri ja päättäjien toiveet määrittävät työn sisältöä ja laatuakin. Samallakin työpaikalla voivat työntekijät olla erikoistuneita tai keskittyneitä hyvin erilaisiin tehtäviin. Perheneuvolassa voi olla vaikkapa tutkimuspainotteisia tiimejä, kriisityöhön tai pelkästään hoidolliseen työhön paneutuvia sosiaalityöntekijöitä, jolloin mitoitukset voivat olla työntekijäkohtaisesti hiukan erilaiset. 18

Avohuollon aikuispalvelut Linjaus: korkeintaan 35 50 asiakasta sosiaalityöntekijää tai sosiaaliohjaajaa kohti. Avohuollon aikuispalveluilla tarkoitetaan tässä sosiaalitoimistojen sosiaalityötä, sosiaali- ja palveluohjausta sekä taloudellisen sosiaaliturvan järjestämistä. Aikuisten palvelut kohdentuvat yli 18-vuotiaaan väestön sosiaalipalveluihin, jolloin aikuisväestön ongelmiin liittyy sosiaalipalvelujen ja/tai sosiaalityön tarvetta. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi toimeentulo-ongelmat, työttömyys, päihde- ja mielenterveysongelmat ja asunnottomuus. Aikuispalvelut sisältävät monipuolista motivointia, arviointia ja seurantaa asiakkaan toimintakyvyn edistämiseksi tai ylläpitämiseksi. Siihen kuuluu laajaa ja moniammatillista yhteistyötä kuntoutuksen ja työvoimapalvelujen työllistämistoimien (mm. aktivointi) alueella että monialaista hoitoonohjausta ja hoidontarpeen arviointia ja hoidon järjestämistä. Työhön sisältyy mm. asiakkaan kanssa tilannekartoituksen ja palvelusuunnitelman tekemistä, arviointia ja toteutumisen seurantaa, yhteistyötahojen koordinointia ja yhteistyötä neuvotteluineen, asioiden kirjaamista sekä harkintaan perustuvaa päätöksentekoa asiakkaalle kirjallisesti että työntekijän valitsemien menetelmien tasolla. Palvelutarpeen arviointi pitää toteuttaa lain edellyttämissä määräajoissa sekä äkillisissä ja vaikeissa muutos- ja kriisitilanteissa välittömästi. Pitkäaikaisissa psykososiaalisissa ongelmatilanteissa, joita ovat esimerkiksi lapsen huostaanoton uhka, yli 500 pv työmarkkinatukea saaneet pitkäaikaistyöttömät, keskivaikea mielenterveys- tai päihdehäiriö, palvelutarpeen arviointi tulee toteuttaa 3 viikon aikana. Palvelutarpeen arviointi edellyttää yleensä 1 5 asiakaskäyntiä. Syrjäytymisuhan alaisten asiakkaiden palvelutarpeiden tunnistaminen edellyttää myös jalkautuvaa työotetta, etsivää työtä tai matalakynnyksisiä palveluita. Aikaa vieviin kotikäynteihin tulee siksi varata 15 20 % viikoittaisesta työajasta. Palvelusuunnitelman tekeminen edellyttää kokonaisvaltaista arviota asiakkaan elämäntilanteesta ja sosiaalisista ongelmista. Palvelusuunnitelman tekeminen koostuukin mm. asiakkaan haastattelusta, hänen sosiaalisen verkostonsa kartoituksesta, dokumentoinnista, päätöksenteosta sekä asiakkaan palvelutarpeen edellyttämästä koordinoinnista. Eri vaiheisiin liittyvä työntekijän ammatillinen arviointi ja reflektiivinen työote vaativat aikaa. Palvelusuunnitelman tekemiseen kuluu työprosessina yhteistyössä asiakkaan kanssa 2 4 asiakaskäyntiä. Suunnitelman tulee olla sellainen, jonka asiakas itse hyväksyy ja on johon hän on itsekin motivoitunut, ts. sellainen joka voidaan toteuttaa. Suunnitelman prosessiin kuuluu, että asiakkaan kanssa pohditaan erilaisia hänen elämäntilannettaan tukevia käyttökelpoisia vaihtoehtoja sekä niiden seuraamuksia. Tehtävärakenteen mukaisesti aikuisten palveluita toteuttavat sosiaaliohjaajat ja sosiaalityöntekijät. Sosiaalityöntekijä toimii sosiaalisen asiantuntijana mo- 19

20 niammatillisessa yhteistyössä. Sosiaalisten ongelmien ratkaiseminen edellyttää laaja-alaista ja monitieteelliseen tietopohjaan perustuvia ongelmanratkaisutaitoja, minkä vuoksi sosiaalityöntekijä on asiakasprosessin toteuttamisessa kokonaisvastuussa. Tämä edellyttää yksilöllisen työn lisäksi pari- ja tiimityöskentelyä sekä verkostomaista työotetta. Sosiaaliohjaajan työ painottuu asiakkaan ja hänen lähiyhteisönsä kanssa työskentelyyn palvelusuunnitelman mukaisesti, palveluohjaukseen sekä asiakkaan asian hoitamiseen viranomaisverkostossa. Työhön sisältyy asiakkaan aktivointia, taloudellista neuvontaa ja ohjausta sekä muuta asiakkaan voimavaroja vahvistavia toimia. Hallituksen ohjelman mukainen sosiaaliturvan uudistamistyö on meneillään ns. SATA-komiteassa, joka on antamassa suosituksensa tammikuun lopussa 2009. Uudistamistyö sisältää mm. päätöksen siitä, siirretäänkö toimeentulotuki Kelaan ja miltä osin ja millä ehdoin. Tämä tulee tietenkin vaikuttamaan myös aikuistyöhön. Toimeentulotuen palauttaminen sen alkuperäiseen lainmukaiseen tarkoitukseensa ja ensisijaisia etuuksia täydentäväksi on tärkeää. Taloudellinen tuki on myös säilytettävä tärkeänä aikuissosiaalityön välineenä. Näillä näkymin Kelalle siirrettäväksi aiotaan sitä rutiininomaista osuutta toimeentulotuesta, jota tähänkin asti on kunnissa pääsääntöisesti jo hoitaneet etuuskäsittelijät. Tämä etuuskäsittely ei sisälly Talentian mitoituslinjaukseen, vaan linjauksen asiakkuuksilla tarkoitetaan aina sellaista ammatillista työtä, joka edellyttää suunnitelmallista työotetta ja joka seuraa asiakkaan kanssa tehtävää prosessia. Mikäli kuitenkin valtaosa toimeentulotuen päätöksistä ja rutiininomaisesta työstä jäisi sosiaalityöntekijöiden tai -ohjaajien tehtäväksi, tulee mitoitusta arvioida tältä osin uudelleen. Joka tapauksessa SATA-komitean ehdotukset tuovat erityisesti aikuistyöhön jälleen kehittämisen paikan, jossa erityisesti toimeentulotuen ja sosiaaliturvaetuuksien kokonaisuus ansaitsevat oman paneutumisensa. Aikuistyöhön kuuluu sosiaalisten olojen kehittäminen ja epäkohtien poistaminen. Ryhmätason ongelmien tunnistamista sekä palvelutarpeiden ja -olojen muutosten arviointia varten tarvitaan koordinoivia ryhmiä esimerkiksi lastensuojeluun, päihdetyöhön, sosiaaliseen kuntoutukseen, alue- ja läheisverkostotyöhön. Ryhmät toimivat ammatillisen asiantuntijuuden foorumeina. Kunnan hyvinvointiohjelmissa ja -tilinpäätöksessä tulee hyödyntää sosiaalityöntekijöiden asiantuntemusta siten, että muodostuu selkeät indikaattorit esim. koulupudokkaiden, pitkäaikaistyöttömien, mielenterveys- ja päihdehäiriöisten, lapsiperheiden ja yksinäisten köyhien sekä asunnottomien määrästä. Tiedot tukevat marginalisoitumisen ehkäisyä ja ongelmien varhaista toteamista. Lisäksi kunnallisen sosiaalityön, 3. sektorin ostopalveluiden ja vapaaehtoistyön työn- ja vastuunjako edellyttää määrittelyä ja laadun arviointia. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on otettava huomioon aikuistyöntekijöiden sosiaalinen asiantuntijuus sosiaalisten haittojen ja ongelmien vähentämisessä

sekä huono-osaisuuteen vaikuttamisessa. Nyt painopiste on korjaavassa työssä, koska ammatillista osaamista ei riittävästi kohdenneta ehkäisevään ja etsivään työhön. Päätöksenteossa ja resurssien kohdentamisessa tulee paremmin hyödyntää sosiaalista raportointia tai sosiaalityön asiakastyöstä nousevaa seurantatietoa. Vaativan, laaja-alaista osaamista edellyttävän muutos- ja ongelmaratkaisutyön tekemisen ehtona on myös vuosittainen ammatillinen täydennyskoulutus, joka takaa ajantasaisen ammattiosaamisen vahvistamisen kautta asiakkaalle laadukkaan palvelun. Työn suunnittelu ja toteutus tulisi perustua strategiseen henkilöstösuunnitelmaan sekä työprosessien kuvaamiseen, mikä turvaisi myös ammatillista täydennyskoulutuksen, työnohjauksen ja konsultaation toteutumisen. Työnantajan velvoitteesta huolehtia henkilöstön täydennyskoulutuksesta on säädetty laki (Laki sosiaalihuoltolain muuttamisesta 50/2005) ja sen toteuttamisesta ja periaatteista on julkaistu ohje; myös Talentialla on työn alla täydennyskoulutusvelvoitteen ja työnohjauksen toteutumisesta seurantatutkimus. Aikuistyön asiakkuuksien enimmäismäärien ja työajan mitoitus riippuu siitä, kuuluuko työntekijän vastuualueeseen kaikenlaisia asiakkaita, vai onko hänellä mahdollisuus erikoistua tiettyjen kohderyhmien auttamiseen. Mitä laaja-alaisempaa asiakaskunta on ja mitä vähemmän työntekijällä on käytettävissään konsultaatiomahdollisuuksia, sitä vähemmän hänellä tulee olla asiakkaita. Aikuistyön kohtuullisisa asiakasmääriä arvioitaessa tulee myös käyttää mitoituksen perusteena linjausta työajan jakautumiseen pohjautuvasta mittarista, jossa 40 % tulisi käyttää suunnitteluun ja kehittämiseen sekä 60 % asiakastyön tekemiseen. Asiakasmäärien tulee mahtua työajan jakautumisen mukaisesti säännöllisen työajan sisään. Vanhustyö ja ikääntyneiden palvelut Linjaus: sovelletaan aikuistyön mitoituslinjausta eli korkeintaan 35 50 asiakasta sosiaalityöntekijää tai -ohjaajaa kohti. Vanhustyö ja ikääntyneiden palvelut ovat aikuisten parissa tehtävän työn erikoistunutta asiantuntemusta edellyttävä erityisalue. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:3) tavoitteena on, että ikääntyneiden palveluissa toimivilla henkilöillä on sosiaali- ja/tai terveydenhuollon ammatillinen koulutus sekä riittävä gerontologinen asiantuntemus. Laatusuositus korostaa ikäihmisten palveluja suunniteltaessa ja toteutettaessa kokonaisvaltaista kuvaa vanhuudesta, asiakaslähtöisyyttä ja asiakkaan osallisuutta. Laatusuositus velvoittaa kuntia laatimaan ikääntymis-poliittisen strategian, jonka lähtökohtana tulee olla kolmatta ja neljättä ikää elävien erilaiset voimavarat ja tarpeet. Ikääntymispoliittinen strategia tulee tehdä yhteistyössä eri hallintokuntien, kuntalaisten, kolmannen sektorin, elinkeinoelämän ja muiden toimijoiden kanssa. Kunnissa ikääntyneiden palveluita toteutettaessa ovat pohjana kansanter- 21

veyslaki ja sosiaalihuoltolaki. Palveluita toteutettaessa lähtökohtana tulee olla hyvinvointia ja terveyttä edistävä palvelurakenne, lähipalveluiden turvaaminen ja ikääntyneiden neuvontapalveluiden järjestäminen. Laatusuosituksen mukaan kotihoidon suunnittelussa ja toteutuksessa tulee olla riittävä sosiaalityön tuntemus. Laatusuositus edellyttää myös pitkäaikaishoivan rakenteiden ja toimintatapojen uudistamista. Dementoivat sairaudet aiheuttavat ikääntyneille ihmisille eniten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tarvetta. Dementoivien sairauksien kustannuksista 80 prosenttia liittyy pitkäaikaiseen ympärivuorokautiseen hoitoon. Vain noin yksi prosentti aiheutuu diagnoosin selvittämisestä. Yhden ihmisen laitoshoidon keskimääräiset vuosikustannukset ovat noin 36 300 euroa. Kotona asuvan hoito maksaa 14 500 euroa vuodessa. Yksilöllisillä palveluilla kotona asumista voidaan tukea ja vähentää laitospalvelujen tarvetta. Väestötutkimusten mukaan Suomessa oli vuonna 2005 noin 85 000 keskivaikeasti ja vaikeasti sekä noin 35 000 lievästi dementoitunutta ihmistä. Noin 120 000 dementiaoireisesta 60 prosenttia, eli arviolta 70 000, asuu kotona. Yli puolet heistä asuu yksin. Kuten Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksessa korostetaan, dementiaoireisten tarpeet tulee ottaa huomioon kunnan tai seudun ikääntymispoliittisessa strategiassa, kun palvelurakennetta kehitetään. Sosiaalihuoltolain (751/2008) mukaan muissa kuin kiireellisissä tapauksissa kunta on velvollinen järjestämään 75 vuotta täyttäneelle pääsyn sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun hän taikka hänen laillinen edustajansa tai omaisensa taikka muu henkilö tai viranomainen on ottanut yhteyttä sosiaalipalveluista vastaavaan kunnan viranomaiseen palvelujen saamiseksi. Vastaavasti kunnan on järjestettävä pääsy sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin vammaisetuuksista annetun lain 9 :n 3 momentin 3 kohdan mukaista eläkettä saavan hoitotukea saavalle. Vammaisten palvelut Linjaus: sovelletaan aikuistyön mitoituslinjausta eli korkeintaan 35 50 asiakasta sosiaalityöntekijää tai -ohjaajaa kohti. Lapsiasiakkaat ja lapsiperheet tulee ottaa mitoituksessa huomioon soveltaen lastensuojelun mitoituslinjausta, eli korkeintaan 30 perhettä tai 40 lapsiasiakasta sosiaalityöntekijää tai -ohjaajaa kohti. Vammaistyön mitoituslinjaus koskee vammaispalvelujen sosiaalityötä ja palvelusuunnitelmiin perustuvaa sosiaaliohjausta ja palveluohjaukseen liittyvää työtä. Vammaispalvelut ovat oma erityisosaamista edellyttävä kokonaisuutensa. Vammaisten ihmisten elämäntilanne erilaisine toimintakyvyn esteineen vaatii työntekijältä perehtyneisyyttä erityislainsäädäntöön sekä yleis- ja erityispalveluiden ja sosiaaliturvaetuuksien järjestelmään. Erilaisien vammaisuuksien kirjo ja niiden mukanaan tuomat toimintakyvyn arjen hankaluudet ja fyysiset, psyykkiset tai so- 22