HANKE 2901003 Etelä- ja Länsi-Suomen kultavarojen kartoitus Loppuraportti toiminnasta 2002-2007

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Etelä-Suomen yksikkö 17.12.2007 Espoo HANKE 2901003 Etelä- ja Länsi-Suomen kultavarojen kartoitus Loppuraportti toiminnasta 2002-2007 Niilo Kärkkäinen Kultaa Halikon Kultanummen kalliossa

Etelä-Suomen yksikkö GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI 14.12.2007/ Dnro Tekijät Niilo Kärkkäinen Raportin laji Toimeksiantaja GTK Raportin nimi HANKE 2901003,Etelä- ja Länsi-Suomen kultavarojen kartoitus, Loppuraportti toiminnasta 2002-2007 Tiivistelmä Hankkeen tehtävänä oli kartoittaa Etelä- ja Länsi-Suomen kallioperän kultapotentiaalia ja selvittää alueella havaittuja kultaviitteitä ja aiheita. Hanke toimi vuosina 2003-2007. Se kuului kallioperä ja raaka-aineet -toimintoihin Etelä-Suomen yksikössä. Valtaosa resursseista suuntautui maastossa tapahtuviin toimintoihin, sekä alueellisiin että kohteellisiin tutkimuksiin. Hankkeen tutkimusalue painottui Hämeen vyöhykkeelle, missä analogioiden ja geokemian mukaan Au-potentiaali on suuri. Hämeen vyöhykkeen tutkimusaste on vähäinen verrattuna vastaaviin malmikriittisiin muodostumiin yleensä. Tutkimuksissa sovellettiin orogeenisille ja Svekofennidisille Aumalmeille kehitettyjä malmimalleja. Käytettyjä alueellisia menetelmiä olivat kohdentava moreenigeokemian kartoitus, raskasmineraalitutkimukset ja kansannäytetoiminta sekä rakennegeologinen ja geofysiikan tulkinta. Tulosten mukaan lupaavia kohdealueita on Forssan pohjoispuolella ja Huittisten eteläpuolella. Uusia löydöksiä ovat Forssan ja Jokioisten rajoille sijoittuva Latovainion alue sekä Jokisivun tyyppiset gabro-sidonnaiset mineralisaatiot Huittisten kaakkoispuolella. Forssan kohteet ovat spatiaalisesti granitoideihin liittyviä Cu-Au-tyyppisiä mineralisaatioita, muut ovat tyypillisiä orogeenisia esiintymiä vulkaanisessa ympäristössä. Jatkotutkimuskohteita ovat olleet mm. Somero-Tammela vyöhyke ja Kultanummi Halikossa. Tärkein menetelmä on ollut kohdentava moreenigeokemiallinen kartoitus tiheydellä 1 näyte per 4 km 2. Sitä ovat tukeneet anomaliajaksojen raskasmineraalitutkimukset ja geologiset maastokartoitukset. Kohdentavaa geokemiaa on tehty n. 2500 pisteessä maanomistajien luvalla. Muita menetelmiä ovat raskasmineraalitutkimukset, mineralisaatio-kartoitus ja kallioperä- ja rakennekartoitus sekä geofysiikan mittaukset. Kansannäytetoimintaa on ohjattu ja siten käytetty kartoituksen tukena. Hankkeen aikana otettiin 4524 uutta geokemian moreeninäytettä, joista iskuporauskalustolla 2500. Kairauksia oli eri kohteissa 3-5 km/v, yhteensä 17 km. Kemiallinen analyysi tehtiin 14 500 näytteestä. Löydettyjä mineralisaatioita ovat Kedonojankulma (Forssa), Ritakallio (Huittinen), Palokallio (Huittinen), Satulinmäki (Somero), Riukka (Tammela), Saarijärvi (Kullaa) ja Sikakangas (Seinäjoki). Lisäksi on tutkittu ja raportoitu aiemmin löytyneet Kultanummen (Halikko), Anian (Pirkkala) ja Välimäen (Kullaa) mineralisaatiot. Viimeaikaisista kohteista Kedonojan, Kuuman ja Koijärven kohteet ovat analysointivaiheessa. Korvenmaan geokemian anomalia Ritakallion SE-jatkeella on lupaava kohdealue. Mielenkiintoinen uusi löydös on mm. Ilmajoen Huissin jaksossa oleva Välikorven Au-aihe. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) malmipotentiaali, kulta, geokemia, geofysiikka, kairaus, malmiviite Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Etelä-Suomi, Länsi-Suomi, Halikko, Somero, Tammela, Forssa, Jokioinen, Huittinen, Urjala, Humppila, Pirkkala, Lempäälä, Kullaa, Lavia, Seinäjoki, Ilmajoki Karttalehdet 1143,2021,2024,2112, 2123,2222, Arkistosarjan nimi Loppuraportti Arkistotunnus M10.4//2007/10/71 Kokonaissivumäärä Kieli suomi Hinta Julkisuus Julkinen Yksikkö ja vastuualue Etelä-Suomen yksikkö, kallioperä- ja raaka-aineet Allekirjoitus/nimen selvennys Niilo Kärkkäinen Hanketunnus 2901003 (2003: 2108000) Allekirjoitus/nimen selvennys

Etelä-Suomen yksikkö Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 JOHDANTO 2 1.1 Hankkeen tausta, tavoitteet ja vaikuttavuus 2 1.2 Hankkeen toiminnot 3 1.3 Tutkimusalue 3 2 HANKKEEN ETENEMINEN 5 3 RESURSSIT 5 3.1 Menot 5 3.2 Henkilöstö 5 3.3 Kairaukset 7 3.4 Moreenitutkimukset ja geokemia 7 3.5 Kemian analyysit 9 3.6 Dokumentointi 9 4 SUORITETUT TUTKIMUKSET JA TÄRKEIMMÄT TULOKSET 10 4.1 Valtaukset ja valtausvaraukset 10 4.2 Geofysiikan mittaukset 12 4.3 Kairaukset 14 4.4 Geokemia 14 4.5 Kohteelliset tutkimukset 16 4.5.1 Ritakallio, Huittinen 16 4.5.2 Satulinmäki, Somero 17 4.5.3 Riukka, Tammela 18 4.5.4 Kultanummi, Halikko 19 4.5.5 Välimäki, Kullaa 19 4.5.6 Ania, Pirkkala 20 4.5.7 Sikakangas, Seinäjoki 20 5 TUTKIMUSTEN TULOKSET 22 5.1 Arkistoraportit 22 5.2 Pro gradu-työt 23 5.3 Julkaisut 23 5.4 Esitelmät 24 5.5 Lausunnot, selvitykset 25 6 YHTEENVETO JA ARVIO JATKOTUTKIMUSTARPEESTA 26 7 KIRJALLISUUS 27 8 LIITTEET 28 8.1 Vuosiraportit 28

Etelä-Suomen yksikkö 8.1.1 Toimintavuosi 2003 28 8.1.2 Toimintavuosi 2004 28 8.1.3 Toimintavuosi 2005 29 8.1.4 Toimintavuosi 2006 30 8.1.5 Toimintavuosi 2007 31 8.2 Hankeen teettämät kemian analyysit (punaisella analysointi kesken 12.12.2007) 32

1 JOHDANTO 1.1 Hankkeen tausta, tavoitteet ja vaikuttavuus Etelä- ja Länsi-Suomen kultavarojen kartoitushankkeen (2901003) toiminta-aika oli 2003-2007. Vuonna 2003 hankkeen numero oli 2108000 ja vuosina 2004-2007 hankenumero oli 2901003. Hanke kuului kallioperä ja raaka-aineet-toimintoihin Etelä-Suomen yksikössä. Se oli jatkoa Etelä- ja Länsi-Suomen kaarikompleksin Au-Ni hankkeelle (1998-2002) (Kärkkäinen ym. 2003). Länsi-Suomen yksikön perustamisvaiheessa osa hankkeen henkilökunnasta siirtyi Kokkolaan, mutta jatkoi merkittävällä panostuksella tässä hankkeessa. Hankkeen tehtävänä oli kartoittaa kultapotentiaalisia jaksoja ja tunnistaa jaksojen kultamalmikriittisiä anomalioita sekä selvittää paikannettuja kulta-aiheita ja -esiintymiä. Valtaosa resursseista suuntautui maastossa tapahtuviin toimintoihin, sekä alueellisiin että kohteellisiin tutkimuksiin. Aiempi alueellinen etsintä oli tuottanut uusia esiintymiä ja aiheita ja samalla lisännyt perustietoa Etelä-Suomen mineraalivaroista ja kallioperän koostumuksesta. Alueella sijaitsee malmirikastamo Vammalassa, mikä GTK:n tutkimusstrategian mukaan madaltaa esiintymien taloudellisia vaatimuksia kaivostoiminnan käynnistämiselle, vaikutusalueella 100-150 km. Hankkeen tutkimusalue painottui Hämeen vyöhykkeelle, missä analogioiden ja geokemian mukaan Au-potentiaali on suuri. Hämeen vyöhykkeen tutkimusaste on vähäinen verrattuna vastaaviin malmikriittisiin muodostumiin yleensä. Tutkimuksissa sovellettiin orogeenisille ja Svekofennidisille Au-malmeille kehitettyjä malmimalleja. Käytettyjä alueellisia menetelmiä olivat kohdentavaa moreenigeokemian kartoitus, raskasmineraalitutkimukset ja kansannäytetoiminta sekä rakennegeologinen ja geofysiikan tulkinta. Tulosten mukaan lupaavia kohdealueita on Forssan pohjoispuolella ja Huittisten eteläpuolella. Uusia löydöksiä ja jatkotutkimuskohteita ovat olleet Somero-Tammela vyöhyke, Forssan ja Jokioisten rajoille sijoittuva Latovainion alue sekä Huittisten Ritakallio ja sen jatkeet. Ritakallio raportoitiin KTM:lle, joka siirsi valtausoikeudet Polar Mining yhtiölle v. 2006. Tunnusteluluonteista kartoitusta ja kohteellisia malmiviitteiden ja -aiheiden tutkimuksia tehtiin mm. Halikossa, Kullaalla (Lavialla) ja Pirkkalassa. Tärkeäksi tutkimuskohteeksi osoittautui Sikakangas Etelä-Pohjanmaalla. Hankkeen töissä on kertynyt mittava julkinen havainto-, näyte ja analyysiaineisto, jota on hyödynnetty tutkimusmielessä lähinnä pro gradu-töissä, joita hankkeessa ohjattiin kuudella kohteella yhteistyössä Helsingin ja Oulun yliopistojen ja Åbo Akademin kanssa. Digitaalisten aineistojen loppusijoittamisessa GTK-tason tietokantaan on ongelmia paikkatietoydinviiveiden takia. Hanke on liittynyt alueelliseen/maakunnalliseen kehittämiseen siten, että valtaosa hankkeen tutkimusmäärärahoista on suunnattu maaseudulle. Hanke sai myönteistä huomiota Kanta- Hämeen, Satakunnan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien medioissa. Geologisten tutkimusten toteuttaminen peitteisillä viljelyvaltaisilla alueilla on ollut vaativaa erityisesti lyhyiden talvikausien rajoittamien näytteenottosesonkien takia.

Etelä-Suomen yksikkö 3 1.2 Hankkeen toiminnot Hanke jakaantui kolmeen osaan, jotka tukivat toisiaan. Kullan geokemian kohdentava ja kohteellinen kartoitus. Se suunniteltiin Forssan ja Huittisten väliselle n. 100 km pitkälle ja 20-30 km leveälle alueelle 2-tien molemmin puolin. Pistetiheys oli keskimäärin 4 näytettä/km 2, näytteenotin GM50/GM75 ja näyteaines pohjamoreenia. Ensimmäisen vuoden (2003) tutkimukset osoittivat Forssan pohjoispuolella Latovainion alueen mineralisoitumiseen viittaava Au-Te-As-Sb anomalia. Alueellinen geokemia oli Ritakallion tutkimusten takia keskeytyksissä v. 2004, mutta sitä jatkettiin v. 2005 ja 2006 ja täydennettiin 2007. Yhteensä näytteitä otettiin 2500 kpl. Geokemian mukaan Au-potentiaalisia kohteita selviteltiin Huittisten ja Urjalan alueilla, missä tehtiin tarkennettua geokemian kartoituksia ja raskasmineraalitutkimuksia Kultaesiintymien genetiikka menetelmänä rakennegeologiset tutkimukset, geofysiikan tulkinta ja syväseismisen luotauslinjan tulosten hyväksikäyttö: Tutkimukset tässä hankkeessa lopetettiin v. 2004. T&K-hankkeissa on tehty hankkeen kohteista rakennegeologisia selvityksiä ja alueellisia geofysiikan tulkintoja. Aiheiden ja esiintymien kohteelliset tutkimukset. Vuonna 2004 resurssit sidottiin kokonaan Huittisten Ritakallion aiheeseen. Siitä kehitettiin jatkotutkimuskohde, ja KTM siirsi valtaukset Polar Mining-yhtiölle v. 2006. Latovainion geokemian anomaliasta paikannettiin kolme kultapotentiaalista paikkaa( Arolanmäki, Kuuma, Kedonojankulma), joissa tehtiin kohteellista työtä v. 2005-2007. Muut tutkimuskohteet ovat olleet Satulinmäki Somerolla, Riukka Tammelassa, Kultanummi Halikossa, Palokallio Huittisissa, Kokkojoen alue Urjalassa ja Sikakangas Seinäjoella. 1.3 Tutkimusalue Hankkeen toiminta-alue on Hämeen vyöhykkeen länsiosassaa, Somero-Tammela-vyöhykkeestä Forssan ja Huittisten alueelle (kuva 1). Tunnusteluluonteisia töitä on tehty laajalla alueella Eteläja Länsi-Suomessa. Esimerkiksi kansannäytetarkistuksissa maastokäynnit ja esitutkimukset ovat kattaneet melko tasaisesti koko Etelä-Suomen yksikön alueen. Länsi-Suomen yksikön alueella tutkimuksia on tehty kohteellisesti Seinäjoen Sikakankaalla.

Etelä-Suomen yksikkö 4 Kuva 1. Hankkeen tutkimusalue ja kohdealueet

Etelä-Suomen yksikkö 5 2 HANKKEEN ETENEMINEN Hankkeen toiminnan vaiheista ja etenemisestä on raportin liitteenä tiivistelmät hankkeen vuosiraporteista. 3 RESURSSIT 3.1 Menot Hankkeen bruttomenot ovat olleet vuosittain luokkaa 400 000 500 000 (Taulukko 1). Palkkamenojen osuus on noin 60 %. Esimerkiksi v. 2007 hankkeelle kohdentuneiden palkkamenojen määrä on ollut 263 000 ja muut kulutusmenot n. 180 000. Vastuualueen 211 henkilöstön palkkamenot olivat samana aikana (1.-11./2007) 148 000. Lähes puolet hankkeelle 2901003 kohdistuneista GTK:n töistä tehtiin vastuualueen ulkopuolisin voimin (Taulukko2). Taulukko 1. Hankkeen menot 2003-2007 / v 2003 2004 2005 2006 2007 ( joulk.) Menot (sis. palkat ym.) Ei tietoa Ei tietoa Ei tietoa 505 000 366 000 Ostopalvelukairaus 134 900 125 000 85 600 82 000 62 391 Muu näytteenotto 49 800 Ostopalvelumittaukset 21 713 Laboratoriopalvelut 200 827 239 771 Ei tietoa Ei tietoa Ei tietoa Labtium 14658 Matkat 28 802 27 800 39 300 29 986 29 433 Kenttäasunnot,leasing-autot 3853 14 700 22855 23 065 11 500 Valtaukset, vahingonkorv. 5588 Ei tietoa 7940 8906 3055 Muut menot 15846 36 400 21 820 12 178 12604 3.2 Henkilöstö Hankkeelle kohdistuneita töitä on GTK:ssa tehty vuodessa keskimäärin 8 htv:n edestä (Taulukko 2). Hanke on viime vuosina kärsinyt tutkijapulaa, mutta kokeneiden avustajien avulla maastotoiminnot ovat edenneet hyvin. Vuosittain hankkeessa on työskennellyt tutkimusalueista vastuullisina tutkijoina 4-5 geologia siten, että vuosittainen kertymä on ollut 1.6-2.6 htv: Niilo Kärkkäinen: Satulinmäki, Riukka, Kultanummen, Sikakankaan ja Ritakallion käynnistysvaiheet Markku Tiainen: Forssan alue, Kedonojanlulma, Arolanmäki, Kuuma Saku Vuori: Huittisten alue, Ritakallio, Palokallio, rakennetulkinnat Jorma Isomaa: Sikakangas Sari Grönholm: Kultanummi, Kedonojankulman ym. kairaukset Tutkija Kerstin Saalmann oli hankkeen rakennegeologian asiantuntija ja tutkija Esko Koistinen oli hankkeen kairaus- ja mallinnusasiantuntija.

Etelä-Suomen yksikkö 6 Muista tutkijoista merkittävä panostus tuli maaperä- ja ympäristötutkimusten ja geofysiikan toimialoilta. Maaperägeologi Pekka Huhta toimi hankkeen moreenietsintämenetelmien asiantuntijana. Raskasmineraalitutkimuksia tekivät tutkimusavustajat Pertti Hakala ja Janne Tranberg. Geofysiikassa sovellettiin seuraavanlaista työnjakoa:. Kohteellisia tutkimuksia, tulkintoja ja raportointia tekivät geofyysikot Tarmo Jokinen (1-2 htkk/v) ja Tuire Valjus (1-2 htkk/v) sekä Heikki Vanhala (IP-tulkinnat). Alueellisiin tutkimuksiin osallistuivat vaihtelevilla panostuksilla geofyysikot Tapio Ruotoistenmäki (erikoiskartat, tulkinnat, syväseismiikka), Meri Liisa Airo (lentomittausten rakennetulkinnat) ja Satu Mertanen (paleomagneettiset tutkimukset) Hankkeen toimintamenetelmiin kuului maastossa ympärivuotisesti työskentelevien tutkimusavustajien osallistuminen kairausten valvontaan, lupamenettelyprosessiin, geokemian näytteenoton valmisteluun ja kesäkaudella maastokartoituksiin. Hankkeessa maastoavustajia olivat Juhani Alanen (uusien aiheiden etsintä), Mikko Pelkkala (geokemian lupamenettely ja raskasmineraalit, kairaustietokannat), Kalevi Karttunen (raskasmineraalit, kansannäyteviitteet). Tarkkuusmittauksia tekivät Jukka Kaunismäki ja Pekka Karimerto, joka osallistui myös kairausten valvontaan. Maastoavustajan toimi kahtena kesänä (2005,2007) geologi Narkis Latypov. Valtaosin dokumentoinnissa ja Otaniemessä toimivat Erkki Herola ja Tuure Nyholm. Reino Räisänen huolehti kansannäyteviitteiden tiedot hankkeen käyttöön. Geologi Ritva Karhunen oli tietopankkitöissä 1.2. 1.8. 2005 (K. Karttusen vuorotteluvapaalla). Kausiapulaisten opinnäytteisiin johtaneita tutkimuksia tehtiin kuudella kohteella: Kultanummea tutki Jonas Wiik (Åbo Akademi), Ritakalliota Hannu Lahtinen (Oulun yliopisto), Latovainion aluetta Pasi Heino (Helsingin yliopisto), Riukkaa Tuomo Etelämäki (Helsingin yliopisto), Sikakangasta Essi Lahtinen (Helsingin yliopisto, valmisteilla) ja Palokalliolta Teemu Voipio (Helsingin yliopisto, valmisteilla). Lisäksi hankkeen toiminta-alueella toimi GTK:n ja yliopistojen kartoituskoulu Tammelan Eerikkilässä v. 2003 (Nironen 2006) ja Humppilassa v. 2006 (Sipilä 2006) Vittingin jakson poikki kairattiin profiili liittyen tutkijakoulun FM Pasi Heikkilän tutkimuksiin (Helsingin yliopisto). Taulukko 2. Etelä- ja Länsi-Suomen kultavarojen kartoitushankkeen henkilöresurssit; Tutkijat-ryhmä sisältää kaikki hankkeelle työskennelleet akateemiset, tutkimusavustajat sisältää ryhmät VA 211 (kapera), 212 (maankäyöttö- ja ympäristö) ja 322 (LSY) 2003 2004 2005 2006 2007 Henkilötyö htv Tutkijat 1.57 1.79 2.41 2.60 1.65 Tutkimusavustajat 1.65 2.05 2.37 3.31 3.38 Muut (poraus, mittaus, tsto 4.08 4.16 3.12 2.99 2.47 yhteensä htv/v 7.30 8.00 7.90 8.90 7.50

Etelä-Suomen yksikkö 7 3.3 Kairaukset Kairauksia hankkeessa on tehty yhteensä 17 058 m, josta POKA-kairausten osuus noin puolet (Taulukko 3). Taulukko 3. Hankkeen timanttikairaukset Kairaaja 2003 2004 2005 2006 2007 GTK (POKA) 2089 m 3094 m 3363 m 1561 m 1212 m Ostopalvelu 1244 m 534 m 1053 m 774 m 2134 m 3.4 Moreenitutkimukset ja geokemia Moreeninäytteitä analysoitiin 4524 kpl. Lisäksi moreeninäytteitä on otettu pelkästään raskasmineraalitutkimuksiin lapiolla tai kaivinkonekaivannoista. Iskuporausta tehtiin 2396 paikassa (n. 9000 m). Pääosa iskuporauksista on tehty alueellisissa tutkimuksissa pohjamoreenin näytteenottoon (n. 2000 p.) (Kuva 2). Pohjamoreenia on pieninä, 20-100 pisteen sarjoina otettu myös kohteellisissa töissä, yleensä montutusten yhteydessä. Ritakalliolla iskuporausta käytettiin kalliomurskeen näytteenottoon. Alueellisessa moreenigeokemian tutkimuksissa, vaiheina Forssa I Forssa IV, otettiin vuosittain 450 840 näytettä (Taulukko 3). Kahtena ensimmäisenä toimintavuotena, Forssan viljelysalueilla, käytettiin Suomen Malmin GM75-kalustoa, muualla GTK:n omaa GM50-kalustoa. Näytteenotin oli läpivirtausterä, jolla saatiin n. 500 g moreenia. Pistetiheys oli sama kuin valtakunnallisessa geokemian kartoitusohjelman kohdentavassa vaiheessa, 4 näytettä / km2 eli pisteväli 500 m. V. 2003 testattiin Auger-kaluston (GTK) käyttöä, jolloin geokemian näytteen lisäksi saataisiin kohtuukustannuksella riittävästi näytettä (5-10 l) raskasmineraalitutkimuksiin (Kärkkäinen ym. 2007). Vuonna 2007 otettiin Pirkkala Lempäälän alueelta 1330 pintamoreeninäytettä kemian analyysiin (kuva 3). Tämä perustui aiemman hankevaiheen pintamoreenituloksiin (ks. Kärkkäinen ym. 2003 liitekartat) ja RAMAS-projektin tuloksiin. Taulukko 4. Hankeen geokemian moreeninäytteet Menetelmä 2003 2004 2005 2006 2007 Iskuporaus 824 630 448 625 494 Pintamoreeni 46 73 1659

Etelä-Suomen yksikkö 8 Kuva 2. Forssa-Huittinen kohdentavan geokemian moreeninäytepisteet (iskuporaus). Punaisella viivalla rajattu alue on sama kuin kuvassa 1 Kuva 3. Pirkkala-Lempäälä alueen geokemian pintamoreeninäytteiden paikat.

Etelä-Suomen yksikkö 9 Moreenia tutkittiin myös kaivinkonekaivannoilla (Taulukko 4). Moreenitutkimukset olivat geologi Pekka Huhdan vastuulla. Kaivantojen moreeninäytteistä ajettiin kultakoira-laitteistolla raskasmineraalifraktio, josta laskettiin kultarakeiden määrä. V. 2006 otettiin Huittisten alueelta ja v. 2007 Nuutajärven alueelta hankkeen avustajien toimesta 344 pintamoreeninäytettä lapiolla 0.5 m:n syvyydestä. Näistä ajettiin raskasfraktiot (kulta, scheeliitti, Fe-oksidit) ja tehtiin hienoaineksesta kemiallinen analyysi. Taulukko 5. Hankkeen moreenitutkimuskaivannot Vuosi Kohde Lukumäärä 2003 2004 2005 2006 2007 Huittinen, Ritakallio Huittinen, Ritakallio: Seinäjoki, Sikakangas: Forssa: Arolanmäki-Kalsu Urjala, Kokkojoki: Pirkkala, Säijä, Ania Seinäjoki, Sikakangas Forssa, Kukkopilli 16 monttua (Huhta 2005) 11 monttua (Huhta 2005) 10 monttua 45 monttua 7 monttua 7 monttua 16 monttua 10 monttua 3.5 Kemian analyysit Kemian analyysejä tehtiin vuosittain keskimäärin 2900 näytteestä, yhteensä 14 458 näytteestä (liite 1). Kulta määritettiin kairausnäytteistä yleensä dokimastisesti totaalijauhetusta näytteestä (menetelmät 50,705A, 50 g), tunnusteluvaiheessa myös ICP-MS:llä (512Ma) murskeista kahtioiduista näytteistä (30/40) ja moreenin hienoaineksesta enimmäkseen grafiittiuuni-aas:llä (520U). Kivilajien tyyppinäytteistä ja muuttuneista kivistä teetettiin valikoituja näytesarjoja XRF- ja ICP-MS-analyysiin ja ne on hyödynnetty hankkeen opinnäytetöissä. Analysoituja näytetyypejä oli seuraavasti: Kairasydän Moreeni Pala/murske Muita 7845 näytettä 4524 näytettä 2004 näytettä 85 näytettä 3.6 Dokumentointi Dokumentointi ja aineistojen arkistointi on tehty Mineraalisten raaka-ainevarojen kartoituksen laatukäsikirjan mukaisesti, joskin osin aineistojen tietokantoihin vieminen jatkuu hankkeen päättymisen jälkeenkin. Valtauksia koskevista tutkimuksista aineistot on lisäksi sisällytetty cd-rom-levykkeelle, joka on kohteesta laaditun tutkimustyöselostuksen päätearkiston paperikopioin liitteenä ja erikseen talletettuna päätearkistossa.

Etelä-Suomen yksikkö 10 4 SUORITETUT TUTKIMUKSET JA TÄRKEIMMÄT TULOKSET 4.1 Valtaukset ja valtausvaraukset Hankkeelle periytyi edellisestä hankevaiheesta 10 valtausta, joista osa oli raportointivaiheessa. Yksi valtaus siirtyi ja toista tarjottiin yhtiöiden jatkotutkimuskohteeksi. Hankkeen lopussa GTK:lla oli hankkeen toiminta-alueella kolme valtausta, yksi vireillä oleva valtaus ja kolme voimassa olevaa valtausvarausta suojaamassa meneillään tutkimuksia (Taulukko 5). Taulukko 6. Hankkeen 2901003 valtaukset; Edellisestä hankevaiheesta periytyvät valtaukset kursivoitu. Kunta Kohde status Raukeaa kaivosrek.nro Somero Satulinmäki valtaus 12.10.2009 7303/1 Seinäjoki Hoikkamäki1 valtaus 2010 7817/1 (Sikak.) Jokioinen Kedonojankulma valtaus 2012 8304/1 Huittinen Palokallio valtaus vireillä Huittinen Ritakallio1-6 valtaus siirretty/ktm 7864/,7926/ Halikko Kultanummi valtaus luovuttu 2006 7395/1 Toholampi Viitajärvi valtaus luovuttu 2004 7465/1 Tammela Riukka valtaus rauennut 7466/1 Tammela Pursio valtaus luovuttu 2005 7482/ Kullaa Välimäki valtaus luovuttu 2005 7101/1 Hämeenkyrö Lepomäki valtaus luovuttu 2005 7276/1 Hämeenkyrö Pässärinvuori valtaus luovuttu 2005 7277/1 Nokia Metsäkylä2 valtaus luovuttu 2005 7136/1 Lempäälä Kalliojärvi2 valtaus luovuttu 2005 7176/1 Pirkkala Ania1-2 valtaus luovuttu 2006 7001/1, 2 Huittinen Palokangas varaus rauennut 2007 Ulvila,Lavia Saarijärvi varaus rauennut 2007 Pirkkala Piiponvuori varaus rauennut 2006 Urjala Kokkojoki varaus rauennut 2007 Forssa Kanervanvuori varaus rauennut 2007 Eräjärvi Eräjärvi varaus voimassa 10/2008 Ilmajoki Välikorpi1 varaus voimassa 8/2008 Somero SatulinmäkiII varaus voimassa 2/2008

Etelä-Suomen yksikkö 11 Kuva 4. Hankkeen 2901003 valtaus- ja varausalueet. Kohdentavien tutkimusten alue on rajattu kuten kuvassa 1.

Etelä-Suomen yksikkö 12 4.2 Geofysiikan mittaukset Hankkeen tutkimusalueella tehtiin kahtena vuonna tihennyslentomittauksia (Kuva 5). Vuonna 2006 lennettiin 200 km 2 :n alue Humppilassa ja vuonna 2007 välittömästi Humppilan mittauskentän eteläpuolella Forssassa noin 100 km 2. Humppilan lentomittaus on itäinen jatke aiempaan Vampulan-Huittisten detaljilentoalueeseen vuodelta 2002. Lentomittausten tavoitteena on havainnoida kullan esiintymistä kontrolloivia kallioperän rakenteita. Forssan lennon tavoitteena oli löytää rakennepiirteitä, jotka mahdollisesti selittävät Arolanamäen, Kuuman ja Kedonojankulman kohteiden kullan genetiikkaa ja kuvastavat näiden mineralisaatioiden mahdollisia yhdistäviä tekijöitä. Geofysiikan maastomittauksia on tehty Forssan alueella, Huittisissa ja Somero-Tammelavyöhykkeellä (kuva 8) sekä Seinäjoen ja Ilmajoen alueilla. Tärkein menetelmä on ollut IP. Hajaprofiileilla on paikannettu aerogeofysiikassa havaittuja rakennepiirteitä. Kuva 5. Tihennyslentomittaukset hankkeen tutkimusalueella rajattu keltaisilla viivoilla.; Vampulan rajauksesta vain osa kuuluu hankkeentutkimus alueeseen, joka rajattu punaisella(vrt. kuva 1).

Etelä-Suomen yksikkö 13 Kuva 6. Geofysiikan maastomittauskentät; yläpuolella Latovainion alue, alla Somero-Tammela

Etelä-Suomen yksikkö 14 4.3 Kairaukset Kairauksia tehtiin vuosittain 2300 4600 m (Taulukko 7). Pääosa kohteista on ollut Forssan- Huittisten alueella, kohdealueina Somero-Tammela-vyöhyke, Forssan-Jokioisten alue ja Huittisten-Urjalan alue. Lisäksi kohteellisia kairauksia on ollut Halikossa ja Seinäjoella. Vuosina 2003-2005 kairattiin Somero-Tammela-vyöhykettä, eniten Satulimäellä 3190 m ja Riukassa 2042 m. Seinäjoen Sikakankaalla on kairattu v. 2004-2007 yhteensä 3686 m ja 65 lyhyttä reikää rakenteellisesti kultakriittiselle alueelle. Kohteellisia kairauksia tehtiin v. 2004-2005 Halikon Kultanummella 965 m. Muutoin kairaukset ovat olleet alueellisempia kohdistuen eri viitteiden ja anomalioiden tarkistuksiin peitteisillä alueilla. Huittisten Ritakallion tutkimusten alkuvaiheessa v. 2004 tehtiin kaksi kairausprofiilia (yhteensä 610 m) lähinnä kallioperän kivilajikoostumuksen ja rakenteen selvittämiseksi. Vastaava geologinen kairaus tehtiin Ylistaron Vittingin jakson poikki, joskin täällä yhtenä lähtökohtana oli mahdollisen hydrotermisen sulfurisaatioprosessin kultakriittisyyden tarkistaminen. Forssan alueen geokemian anomalioiden tarkistuksia on tehty useissa paikoissa ja eri kohteissa. Kohdealueita ovat olleet Arolanmäki, Kuuma, Kedonojankulma ja Kanervanvuori. Kohteita, joissa kairaustulosten perusteella ei ole ollut tarvetta jatkaa tutkimuksia, olivat Harahuhta Somerolla, Pursio Tammelassa, Piiponvuori Pirkkalassa ja Saarijärvi Lavialla. 4.4 Geokemia Hankkeen perustoiminto oli kohdentava geokemian kartoitus, jolla selviteltiin heikosti paljastunutta, mutta kallioperän koostumuksen ja rakenteen puolesta malmikriittistä Hämeen vyöhykkeen länsiosaa. Perusteita ja taustaa on selostettu geokemian päivillä pidetyissä esitelmissä 2005 ja 2007 (Kärkkäinen ym. 2005, Vuori ym. 2007). Valtakunnallisessa geokemian kartoituksessa Forssan alue erottuu Te-anomaliana. Hankkeen alkuvaiheessa testattiin tämän Te-anomalian aluetta, jonka eteläreuna rajoittui silloin aktiivisen Somero-Tammela vyöhykkeen tutkimuskenttään. Näytteenotto tehtiin 500 metrin verkkoon moreenin pohjaosasta tela-alustaisella iskuporauskalustolla maanomistajien luvalla. Jo ensimmäisen vuoden tulokset osoittivat poikkeuksellisen Te-Sb-Au-Bi-As-anomaliakentän Forssan pohjoispuolella, ns. Latovainion alueella, länteen vanhastaan tunnetusta Liesjärven Cu-Aumineralisaatiosta. Granitoidiselle kallioperälle sijoittuva alue erottuu selvänä anomalian myös koko kerätyssä aineistossa (kuva 7). Kullan seuralaismetallit Sb, Te, Bi ja As ovat anomalisia eri kombinaatioina osittain samoilla alueilla ja osittain limittäin Latovainion alueella (Kärkkäinen ym., 2005). Hankkeen geokemian aineisto on raportointivaiheessa.

Etelä-Suomen yksikkö 15 Taulukko 7. Hankkeen kairausperiodit ja kohdentuminen vuosi Kartta kohde Kunta kairaus Lkm kairaaja Geologi 2003 2024 Satulinmäki Somero 712.6 8 GTK Kärkkäinen 2024 Harahuhta Somero 451.9 6 GTK Kärkkäinen 2024 Riukka Tammela 691.95 10 GTK Kärkkäinen 2024 Riukka Tammela 1243.6 13 KATI Kärkkäinen 2024 Pursio Tammela 232.6 2 GTK Kärkkäinen Yhteensä 3332.65 m 2004 2024 Satulinmäki Somero 951.9 9 GTK Kärkkäinen 2112 Ritakallionmaa Huittinen 610.4 8 GTK Vuori 2021 Kultanummi Halikko 478.7 5 GTK Grönholm 2222 Sikakangas Seinäjoki 1052.75 22 GTK Kärkkäinen 1244 Vittinki Ylistaro 534.4 4 Geopale Kärkkäinen Yhteensä 3628.15 m 2005 2024 Satulinmäki Somero 1525.9 19 GTK Kärkkäinen 2024 Riukka Tammela 1350.75 16 GTK Kärkkäinen 2021 Kultanummi Halikko 486.05 6 GTK Grönholm 2113 Kuuma Jokioinen 526.50 6 Geotek Tiainen 2113 Arolanmäki Forssa 371.40 4 Geotek Tiainen 2113 Kedonojankulma Jokioinen 154.90 4 Gotek Tiainen yhteensä 4415.50 m 2006 2222 Sikakangas Seinäjoki 1314 30 GTK Isomaa 2123 Piiponvuori Pirkkala 246.45 4 GTK Kärkkäinen 2113 Kanervanvuori Urjala 435.48 4 Geokeskus Tiainen 2113 Kuuma Jokioinen 338.74 4 Geokeskus Tiainen yhteensä 2334.67 m 2007 1143 Saarijärvi Lavia 275.8 3 GTK Kärkkäinen 2011 Palokallio Lavia 610.4 8 GTK Vuori 2113 Arolanmäki Forssa 472.39 6 Geokekeskus Tiainen 2113 Kedonojankulma Jokioinen 325.85 4 GTK Tiainen 2113 Kedonojankulma Jokioinen 342.35 5 Geokekeskus Tiainen 2222 Sikakangas Seinäjoki 1319.4 13 Destia Isomaa yhteensä 3346.19 m yhteensä vuosina 2003-2007 223 17057.16 m

Etelä-Suomen yksikkö 16 Kuva 7. Telluurin geokemian kartta Forssa-Huittinen alueella 4.5 Kohteelliset tutkimukset 4.5.1 Ritakallio, Huittinen Huittisten Ritakallion kulta-aihe on v. 2002 GTK:n alueellisten raskasmineraalitutkimusten, geokemian ja tihennysgeofysiikan avulla löydetty kohde. Geokemiallisten ja raskasmineraalitutkimusten perusteella kyseessä on vähintään 2300 m pitkä ja 600 m leveä kulta-anomaalinen vyöhyke. Korkein kallionäytteestä analysoitu kultapitoisuus alueella on 36.5 g/t ja lohkarenäytteessä korkein pitoisuus on 36.2 g/t Au. Ritakallion mineralisaatio on paljolti samantyyppinen kuin lähellä sijaitseva Jokisivun kultaesiintymä (Vuori ym. 2005). Ritakallion alueella on vuosina 2003-2004 tehty lohkare- ja kallioperäkartoitusta (7 km 2 ), moreenin geokemiallisia ja raskasmineraalitutkimuksia (37 tutkimuskaivantoa), geofysiikan maastomittauksia (magneettinen 7.08 km 2, slingram 5.85 km 2, IP 6.25 km 2 ), moreeni- ja kallionäytteiden iskuporauksia (214 paikkaa) ja syväkairauksia kahdessa profiilissa (yhteensä 610 m). Lisäksi on tehty geofysiikan tulkintoja, petrofysikaalisia mittauksia sekä mikroskooppi- ja mikroanalysaattoritutkimuksia. Analysoiduista kairasydännäytteistä yhteensä 25.4 m sisälsi yli 1 g/t kultaa. Korkein pitoisuus oli 1 m @ 3.85 g/t ja pisin lävistys 4.7 m @ 1.7 g/t. Vastaavasti isku-

Etelä-Suomen yksikkö 17 porauksen kalliomurskenäytteissä korkein mitattu pitoisuus on 8.5 g/t (~1 m näytettä) ja pohjamoreenissa 1.2 g/t Au. Ritakallion mineralisaation isäntäkivenä on kiilleliuske/gneissiympäristössä oleva dioriitti-gabrointruusio, jota leikkaavat kultapitoiset hierrot ja kvartsijuonet. Kultaan liittyvä muuttuminen isäntäkivessä on havaittavissa tyypillisesti sulfidien, serisiitin ja kvartsin määrän kasvuna. Kulta esiintyy vapaina rakeina silikaattien väleissä ja sulkeumina sulfideissa. Kultaa on myös komposiittirakeina Bi-, Sb- ja Te-mineraalien kanssa. Kullan raekoko vaihtelee <0.01-1 mm:n ja puhtaus 930:n ja 1000:n välillä. Alue on suojattu 6 valtauksella käsittäen yhteensä 5.77 km 2. Valtausalueella ei ole merkittäviä pohjavesivaroja, eikä sen lähialueilla ei ole luonnonsuojelualueita. Asuttuja tiloja on valtausalueen eteläreunalla, mutta ne sijoittuvat kulta-anomaalisen alueen ulkopuolelle. Ritakallion kultamineralisaatiota lävistävien syväkairaprofiilien pitkän etäisyyden (~1.2 km) ja useiden näiden välille ja ulkopuolelle sijoittuvien kultaviitteiden perusteella Ritakallion kultaaihetta voidaan pitää hyvin potentiaalisena lisätutkimusten ja malminetsinnän kohteena. Ritakallion tutkimukset on raportoitu KTM:ään ja valtaukset ovat siirtyneet Polar Mining yhtiölle. 4.5.2 Satulinmäki, Somero Someron Satulinmäki on aiemmin tunnettu kulta-aihe, josta GTK on v. 2000-2005 tehdyillä tutkimuksilla paikantanut vähintään 600 m pitkän ja 300 m leveän kultaa sisältävä alueen (Kärkkäinen ym. 2006). Siinä on laskentaperiaatteista riippuen 0.6-1.6 milj. t malmiutunutta kiveä (1 g/t Au, cut off 0.2 g/t), josta on erotettu yksi korkeita kultapitoisuuksia sisältävä, 200 m pitkä ja 2 20 m leveä, pystyasentoinen jakso. Kairausviitteitä on vastaavista rinnakkaisista jaksoista. Korkein kultapitoisuus on 32.1 g/t yhden metrin kairauslävistyksessä. Nämä tulokset sisältyvät erilliseen 3D mallinnus- ja mineraaivarantoarvioraporttiin. Kulta esiintyy vapaina rakeina silikaattien ja kiisujen väleissä ja sulkeumina kiisumineraaleissa. Kultaa on hieman myös Sb- ja Bimineraaleissa. Kullan raekoko on 0.001-0.2 mm ja puhtaus 943-990. Satulinmäen alueella on vuosina 2000-2005 tehty lohkare- ja kallioperäkartoitusta, tutkimuskaivantoja, geofysiikan maastomittauksia, kallionäytteiden uranäytteenottoa ja syväkairauksia (yhteensä 4727 m). Lisäksi on tehty esiintymän malmimineraalien mikroskooppi- ja mikroanalyysitutkimuksia, rakennegeologisia tutkimuksia, esiintymän 3-D mallinnuksia ja mineraalivarantojen arvioita, geofysiikan tulkintoja sekä alueellisia geokemiallisia tutkimuksia. Kultamineralisaatio on kvartsijuonia sisältävässä hiertovyöhykkeessä, joka leikkaa intermediaarisia ja happamia vulkaniitteja. Mineralisaatiota luonnehtii mittava muuttumisvyöhyke. Sitä kuvastavat arseenikiisu, turmaliini, biotiitti, magneettikiisu ja usean generaation kvartsijuonet. Geofysikaalisesti mineralisoitunutta aluetta luonnehtii korkea totaalimagneettikenttä, joka ilmeisesti kuvastaa malmiutumisen aikaista hydrotermista toimintaa. Alue on suojattu valtauksella Satulinmäki, kaivosrekisterinro 7303/1, ja sen koko on 37.9 hehtaaria. Valtausalueella ei ole merkittäviä pohjavesivaroja eikä luonnonsuojelukohteita. Asutut tilat sijoittuvat kultavyöhykkeen ulkopuolelle, 0.6 1 km:n etäisyydelle. Torronsuon kansallispuistoon on etäisyyttä noin 2 km ja vesien virtaama Satulinmäeltä on vastakkaiseen suuntaan. GTK:n tutkimukset osoittavat, että Satulinmäellä on merkittävää, useampaan limittäin sijoittuneeseen rakenteeseen keskittyvää kullan mineralisoitumista. Olemassa olevan kairausmateriaalin täydentävällä analysoinnilla sekä yksittäisten lävistysten varassa olevien kultaviitteiden syste-

Etelä-Suomen yksikkö 18 maattisella lisäkairauksella voidaan Satulinmäeltä mahdollisesti osoittaa huomattavia lisävarantoja. Satulinmäen tutkimukset on raportoitu KTM:ään, josta kohdetta on v. 2007 tarjottu jatkotutkimuskohteeksi yhtiöille. 4.5.3 Riukka, Tammela Geologian tutkimuskeskus tutki vuosina 2001-2005 Riukassa, Tammelan länsiosassa, kultamineralisoitunutta aluetta, joka on samankaltainen kuin 3 km NW sijaitseva Satulinmäki (Kärkkäinen ym. 2007). Riukan kaakkoispuolelta ja Riukan sekä Satulinmäen väliseltä alueelta on tavattu samaan mineralisaatio- tai muuttumistyyppiin kuuluvia, mutta niukasti kultaa ja hieman scheeliittiä sisältäviä arseenikiisu- turmaliini-kvartsijuoni-aiheita. Riukan pääesiintymälle tyypillistä on sinkkivälkkeen ja lyijyhohteen esiintyminen. Tutkimukset Riukassa käynnistyivät kansannäyteviitteiden tarkistuksilla. Zn-Pb-sulfideja sisältäneen kvartsijuonen kairauksissa Riukan eteläosalla rajattiin noin 150 m pitkä 5 20 leveä kvartsijuonisysteemi, jossa on paikoin korkeita Au-pitoisuuksia, max 35.45 ppm / 1 m. Tämän ns. päävyöhykkeen ulkopuolella lävistetyissä, arseenikiisun ja turmaliinin luonnehtimissa muuttumisvyöhykkeissä Au-pitoisuudet ovat enimmillään 1 3 ppm. Kulta esiintyy Riukassa sulkeumarakeina silikaateissa ja sulfideissa. Kullan koostumus vaihtelee ja se selitetty kullan monivaiheisella mineralisoitumisella. Varhaisemman vaiheen kulta on puhtaampaa ja myöhemmin kiteytynyt kulta sisältää 20 40 % hopeaa. Pääjuonessa on pesäkkeinä sinkkivälkettä, kuparikiisua ja lyijyhohdetta, breksioivaa magneettikiisua sekä arseenikiisupirotetta. Muualla Riukassa tyypillisiä kullan seuralaisia ovat porfyroblastinen arseenikiisu, magneettikiisu ja vähäisenä pirotteena esiintyvä kuparikiisu. Aksessorisia kullan seuralaisia Riukassa ovat Bi- ja Te-mineraalit. Riukassa ja Pursiossa tehtiin kartoituksia useassa vaiheessa, geofysiikan mittauksia (IP ja magneettinen, 1 km 2 ), kairauksia kolmessa vaiheessa (3626.2 m, 40 reikää), kairauksista 1408 kemian analyysiä, malmimineralogisia tutkimuksia sekä pro gradu-tutkielma (Tuomo Etelämäki). Riukan kallioperä koostuu mafisista vulkaniiteista, jotka pohjoispuolelta rajautuvat happamiin tuffeihin ja andalusiittikiilleliuskeisiin ja eteläpuolelta mafisiin intruusioihin. Kulta on rikastunut NE-SW- ja E-W-suuntaisissa linssimäisissä vyöhykkeissä, joissa linssit voivat muodostaa jyrkästi SW suuntaan työntyviä piippumaisia rakenteita. Ne liittyvät vähintään 7 km pitkän NW-SEsuuntaiseen rakenteeseen, josta on tavattu arseenikiisun, turmaliinin ja kvartsijuonten luonnehtimia muuttuneita kiviä. Kultakriittisen vyöhykkeen tyyppikivi Somero-Tammela-vyöhykkeellä, Riukassakin, on kvartsijuonten silpoma, turmalinisoitunut ja arseenikiisupirotteinen hapan juonikivi. Aerogeofysikaalisilla kartoilla Riukka rajautuu Satulinmäen tavoin pieneen selvään anomaliakenttään. Maanpintamittauksilla ja kairauksilla Riukan voimakkaimman häiriön todettiin aiheutuvan peridotiitista. Vulkaniittialueella pilvimäisten magneettisten häiriöiden aiheuttaja on magneettikiisu, joka täällä ei liity niin selvästi voimakkaimmin muuttuneisiin kiviin kuin Satulinmäellä. Sekundaarisesti kiisuuntuneet ja turmaliinia sisältävät kallioalueet erottuvat IP-mittauksissa, mutta kvartsijuonista koostuva pääjuoni ei ole selvä IP-anomalia. Riukan tutkimukset on lopetettu.

Etelä-Suomen yksikkö 19 4.5.4 Kultanummi, Halikko Tutkimuskohde sijaitsee Halikon kunnan alueella karttalehdillä 2021 06 ja 2021 09 Turusta n. 50 km itään (Grönholm ja Kärkkäinen 2006). Tutkimusalueen kallioperä on suureksi osaksi migmatiittiutunutta kiillegneissiä, jossa graniittiutuminen ja pegmatiittijuonien esiintyminen on runsasta. Tutkimukset aloitettiin 2001, kun kansangeologi Veli-Matti Koivula vaskasi kultahippuja ruosteisesta rapakalliomoreenista. Kultahippujen löytöpaikalle kairattiin kolme lyhyttä reikää, joissa oli 1 6 m matkalla 0.5 6 ppm Au. Seuraavan kesän etsintätöissä voitiin kultakriittisenä pidettyä kiisupirotteista vyöhykettä seurata noin 600 m:n matkalla Isorahka-suon eteläpuolella. Alueella tehtiin raskasmineraalitutkimuksia, systemaattisia magneettisia ja IP-mittauksia sekä syväkairaus. Kairausten perusteella tutkimusalueen korkeimmat kultapitoisuudet ovat ensimmäisten kultahippujen löytöpaikan lähiympäristössä. Syksyllä 2004 kairauksia jatkettiin ja tutkimukset keskitettiin 2001 kairattujen reikien ympäristöön malmikriittisen horisontin jatkeiden selvittämiseksi. Saatujen hyvien tulosten perusteella (max. 10 ppm/1m) kairauksia jatkettiin edelleen syksyllä 2005. Kairauksissa on lävistetty kultapitoinen sillimaniittikiillegneissi, jonka paksuus on 10-15 m. Kultapitoista kiveä on voitu seurata kairauksilla 175 m matkalla. Kerros kaatuu luoteeseen noin 75º kulmassa ja siinä kultapitoisuus vaihtelee 0.1 10 ppm välillä. Kultapitoisuutta kontrolloi voimakas poimuttuneisuus. Kultaa on kvartsiutuneissa sillimaniittia ja kordieriittia sisältävissä gneisseissä ja kvartsijuonissa. Erityisesti sillimaniitti näyttää liittyvän malmiutumiseen. Mineralisoituneet sillimaniittikordieriittigneissit ovat voimakkaasti uudelleenkiteytyneitä serisiitti-kloriittikiviä. Yleisimmät malmimineraalit ovat rikki- ja magneettikiisu, mutta alueella on vähän myös kuparikiisua, arseenikiisua ja molybdeeni- ja lyijyhohdetta. Kullan mineralisoitumiseen liittyy voimakas sulfurisaatio, ts. runsaimmin kiisuja on kultapitoisissa kordieriitti-sillimaniittigneisseissä. Magnetiittia esiintyy runsaasti kultakriittisen alueen ympäristön kivilajeissa. Tutkimukset lopetettiin keväällä 2006, kun viimeisimpien kairausten mukaan esiintymän varantoja ei voitu kasvattaa ekonomisesti mielenkiintoisiksi. GTK:n tutkimat Paimion Korvenalan ja Halikon Kultanummen esiintymät osoittavat kuitenkin tämän vyöhykkeen potentiaaliseksi kullan suhteen. Alueella kannattaa tehdä jatkotutkimuksia kun resurssit sen sallivat. 4.5.5 Välimäki, Kullaa Kullaan Välimäen tutkimusten lähtökohtana olivat geofysiikan mukaan kullan suhteen otolliset kallioperän rakennepiirteet ja niissä suorina kultaviitteinä kansannäytteinä saadut 54 malmilohkare- ja kallioviitettä, joissa oli keskimäärin 6.8 ppm Au. Kohteessa tehtiin geokemian näytteenottoa (318 pistettä), raskasmineraalitutkimuksia (66 näytettä) geofysiikan maastomittauksia (3.3 km2) ja syväkairauksia (14 reikää, 985.2 m), joista analysoitiin 829 kairasydännäytettä (Lehto & Kärkkäinen 2006). Välimäen kallioperä koostuu kiille- ja sarvivälkegneisseistä sekä konformeista tonaliiteista, jotka esiintyvät geofysiikan mukaan vuorottelevina NEE-SWW-suuntaisina patjoina. Ohuita kvartsijuonia on yleisesti ja osa niistä liittyy kapeisiin hiertovyöhykkeisiin tai raidoittaa gneissejä. Näihin liittyy usein arseeni- ja rikkikiisua. Sarvivälkegneississä on myös magneettikiisua piroteraitoina, jotka paikoin sisältävät myös arseenikiisua. Kairauksissa tavoitettiin korkeita kultapitoisuuksia, mm. rei'ässä R309 13 ppm Au ja 18 ppm Au yhden metrin lävistyksinä. Korkeat Au-pitoisuudet esiintyvät hajanaisina huippuina, joissa on

Etelä-Suomen yksikkö 20 kapeina reunuksina heikosti anomaalisia kultapitoisuuksia. Muutoin yhtenäisemmät kohonneiden kultapitoisuuksien lävistykset ovat luokkaa 100 500 ppb Au. Välimäen valtauksella suoritetuissa tutkimuksissa löydettiin uusi kultamineralisaatio, joka vastaa tyypiltään ja pitoisuuksiltaan jäljitettyjen lohkareiden emäkalliota. Kairauksella ei voitu kuitenkaan paikantaa yhtenäistä kultaesiintymää. Syynä tähän voi olla tunnustelevan etsintävaiheen harva kairauskenttä ja sen perustana vain pienehköllä alueella kyllin tiheä geokemian pohjamoreeninäytteenotto. Välimäen tutkimukset osoittavat, että NW-SE-suuntaisten suursiirrosten rajaamaa Kullaan lohkoa voidaan kokonaisuudessaan pitää kullan suhteen potentiaalisena alueena. Välimäen tutkimukset on lopetettu. 4.5.6 Ania, Pirkkala Pirkkalan kultakriittisen alueen tutkimuksia jatkettiin v. 2000-2001 valtausalueilla Ania 1 ja 2 (kaivosrekisterinro 7001/1, 7001/2). Työt käsittivät lohkaretutkimuksia, geofysiikan maastomittauksia (0.6 km2), POKA-kairauksia (399 m), moreenitutkimuksia (10 monttua) sekä malmimineralogisia tutkimuksia (Kärkkäinen ym. 2006). Anian selvittely käynnistyi näkyvää kultaa sisältävästä yli 10 m 3 :n kansannäytelohkareesta K/991451. Moreenikumpareeseen hautautunut lohkare on paikallista kivilajia, areniittista grauvakkaliusketta. Siinä on näkyvää kultaa on hienorakeisena pirotteena kvartsijuonten reunalla. Lisäksi on piroteraitoina erillään arseenikiisua, jossa on sulkeumina kultaa. Lohkareesta otetun lisänäytesarjan kemiallisissa analyyseissä oli enimmilläään 515 ppm Au. Kairauksessa lohkareen emäkallio lävistettiin lohkareen vierestä kahdella reiällä, R402 ja R403. Rei'issä oli runsaasti pegmatittijuonia ja jokin verran terävästi leikkaavia kvartsijuonia. Lisäksi oli kapeita hiertovyöhykkeitä ja niissä kvartsijuonia. Näissä kohdin tavattiin kohonneita kultapitoisuuksia, 3.3 4.2 ppm Au/0.5-0.8 m. Kultapitoiset kvartsijuonet ovat kapeita (2-10 cm) ja niitä ympäröi voimakkaasti liuskettunut vyöhyke, jossa on 2 5 m:n matkalla vähäistä arseenikiisupirotetta ja analyysien mukaan selvästi kohonnut As-pitoisuus. Mikroskooppitutkimusten mukaan kulta esiintyy omina rakeina ja sulkeumina arseenikiisussa. EDS-määrityksissä erillisten rakeiden kultapitoisuus selvästi korkeampi (95 % Au, 5 % Ag) kuin arseenikiisun sulkeumina olevissa kultarakeissa (75 % Au, 25 % Ag). Vismuttia esiintyy jonkin verran, mutta telluuria tavattiin vain yhden kultarakeen reunalla pienissä Bi-Te-mineraalirakeissa. Arseenikiisussa on löllingiittisulkeumia, joita kultarakeet paikoin reunustavat. Rakenteen selvittämiseksi tehdyissä magneettisissa maastomittauksissa vallitseva rakennesuunta on lähes pohjois-eteläinen. Kvartsijuonen jatkeita ja mahdollista mineralisoitunutta juoniverkostoa kartoitettiin lähialueen hajakairauksilla. Näissä oli harvakseltaan kvartsijuonia, joissa oli anomaalisia Au-pitoisuuksia (100-500 ppb). Anian tutkimukset on lopetettu. 4.5.7 Sikakangas, Seinäjoki Vuosina 2002-2003 saatiin kansannäytetoiminnan kautta Seinäjoen Sikakankaalta kultaviitteitä, joiden löytäjä oli Pekka Hietala. Viitteet olivat lohkareita, joissa oli näkyvää kultaa ja korkeita kultapitoisuuksia kemiallisissa analyyseissä, enimmillään 500 g/tn ja keskimäärin 32 g/tn Au.

Etelä-Suomen yksikkö 21 Kohde sijaitsee Seinäjoen eteläpuolella Sikakankaan vulkaniittijaksossa. GTK käynnisti tutkimukset v. 2004. Kohteeseen tehtiin 2004-2005 valtaus (Hoikkamäki 1, voimassa 2010), geofysikaalisia mittauksia, montutuksia, raskasmineraalitutkimuksia ja kairauksia (22 reikää, yhteensä 1052,7 metriä). Kairauksissa löydettiin lohkareiden alkuperä kalliossa: enimmillään kultaa oli noin 50 g/tn yhden metrin kairauslävistystyksessä. Helmi-huhtikuussa 2006 jatkettiin kairauksia (30 reikää, 1314 metriä), kesäkuussa 2006 tehtiin moreenitutkimuksia (19 monttua) ja syksyllä malmiutuneista lohkareista ja kairausnäytteistä tehtiin sulfidirikasteita ja mineralogisia tutkimuksia (max 140 Au-hippua/lohkare). Vuonna 2007 kohdennettiin kairaus aiempien kultalävistysten jatkeiden selvittelyyn ja tehtiin kullan ja seuralaismineraalien mineralogisia tutkimuksia opinnäytetyönä. Kairausten analysointi on näytteiden esikäsittelyvaiheessa hankkeen loppuessa. Tutkimukset Sikakankaalla ovat hankkeen päättyessä kesken.

Etelä-Suomen yksikkö 22 5 TUTKIMUSTEN TULOKSET 5.1 Arkistoraportit Grönholm, Sari; Kärkkäinen, Niilo 2006. Tutkimustyöselostus malmitutkimuksista Halikon Kultanummen valtauksella, kaivosrekisteri N:o 7395/1. 21 s. + 3 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M06/2021/2006/1/10. [Kokoteksti] Herola, E. 2002. Moreenitutkimus Halikon Kultanummella kesällä 2002. Raportti M19/2021/2006/1/10. 1 s. 2 liitettä. Huhta, Pekka, 2005. Maaperä- ja raskasmineraalitutkimukset Huittisten Ritakallion alueella 2002-2004. Geologian tutkimuskeskus CP23.4.022, 8 s. (ei-julkinen 2010) Jokinen, Tarmo, 2006. Someron Satulinmäen geofysikaaliset mittaukset. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, Q19/2024/2006/1 (ei julkinen) Jokinen, T. 2006. Halikon Kultanummen geofysikaaliset mittaukset. Raportti Q19/202109/2006/1. Geologian tutkimuskeskus. 3 s. 8 liitettä. Koistinen, Esko, 2006. 3-D modelling and minerals resouirce assessment of the Satulinmäki gold deposit. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, CQ19/2024/2006/1 (ei julkinen) Kärkkäinen, Niilo, Koistinen, Esko ja Jokinen Tarmo, 2007.. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M06/2024/2006/10/69. Kärkkäinen, Niilo; Hakala, Pertti, 2006. Satulinmäen malmimieralogia. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, CQ19/2024/2006/1 (ei julkinen) Kärkkäinen, Niilo; Huhta, Pekka; Karttunen, Kalevi; Pelkkala, Mikko 2006. Tutkimustyöselostus Pirkkalan kunnassa valtausalueilla Ania 1 ja Ania 2 (kaiv. rek. nro 7001/1 ja 7001/2) suoritetuista malmitutkimuksista. 15 s. + 3 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M06/2123/2006/1/10. [Kokoteksti] Kärkkäinen, Niilo; Koistinen, Esko; Jokinen, Tarmo 2006. Satulinmäki gold prospect at Somero, SW Finland. 44 s. + 6 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M19/2024/2006/1/10 Kärkkäinen, Niilo; Lehto, Tapio 2004. GTK:n kultatutkimukset Etelä- ja Länsi-Suomessa. Vuorimiesyhdistyksen ekskursio 28. 9. 2004-29. 9. 2004. 11 s. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/2024/2004/2/10. [Kokoteksti] Kärkkäinen, Niilo 2004. Hämeenkyrön Turkkilan kulta-aiheen tutkimukset kesällä 2003. 6 s., 4 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/2324/2004/1/10. [Kokoteksti] Kärkkäinen, Niilo 2004. Tutkimustyöselostus Lohtajan kunnassa, valtausalueella Kokkoharju 2 (kaivosrekisterinro 5795/1) suoritetuista kultatutkimuksista vuosina 1994-2000. 31 s., 32 liites. CD-levy. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 06/2342/2004/1/10. [Kokoteksti] Kärkkäinen, Niilo; Alanen, Juhani 1993. Virtain Äijännevan kuparimineralisaation tutkimukset vuosina 1989-1993. 14 s., 12 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/2214/93/1/10. [Kokoteksti] Lehto, Tapio & Kärkkäinen, Niilo 2006. Tutkimustyöselostus Kullaan kunnassa valtausalueella Välimäki, kaivosrekisterinumero 7101/1, suoritetuista malmitutkimuksista. 12 s. + 4 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M06/1143/2006/1/10. [Kokoteksti] Lehto, Tapio, 2004, Kultatutkimukset Lempäälän Kaitajärvellä vuosina 2000-2001. Geologian tutkimuskeskus raportti M19/2123/2004/1/10. Lehto, Tapio 2004, Tutkimustyöselostus Lempäälän kunnassa (kaivosrekisteri N:o 7176/1) vuosina 2000-2001 suoritetuista jatkotutkimuksista. Geologian tutkimuskeskus raportti M06/2123/2004/1/10.

Etelä-Suomen yksikkö 23 Lehto, Tapio 2004, Tutkimustyöselostus Nokian ja Ylöjärven kunnissa Metsäkylä1 (kaivosrekisteri N:o 6623/1) ja Metsäkylä2 (kaivosrekisteri N:o 7136/1) nimisillä valtausalueilla vuosina 2000-2002 suoritetuista kultatutkimuksista. Geologian tutkimuskeskus raportti M06/2123/2004/2/10 Ojala, Juhani, 2004. Satulinmäki gold prospect structural mapping. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, CM19/2024/2004/1/10, 12 p. Ruotoistenmäki, T. 2004. Kultanummi ja Korvenala-Kaleva-alueen geofysiikan kartoista, rakennetulkintaa ja niiden assosioitumisesta kultakriittisiin kohteisiin. Julkaisematon työraportti. Geologian tutkimuskeskus. 4 s. Seppänen, Hannu 2004. Etelä- ja Länsi-Suomen kultavarojen kartoitukseen liittyviä uraani-, torium- ja kaliummäärityksiä monikanava-analysaattorilla. 5 s., 9 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/2024/2004/1. [Kokoteksti] Valjus, Tuire, 2005. Geofysiikan tutkimuksiert Huittisten Ritakallion alueella. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, CQ19/2112/2005/1 (ei julkinen 2010) Vuori, Saku; Kärkkäinen, Niilo; Huhta, Pekka; Valjus, Tuire, 2005. Ritakallio gold prospect, Huittinen, SW-Finland. CM06/2112/2005/1/10. 5.2 Pro gradu-työt Tuomo Etelämäki, 2007. Tammelan Riukan Au-mineralisaatio. Pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto. Pasi Heino, 2006. Forssan-Jokioisten Latovainion alueen kultamalmipotentiaali kallioperäkartoituksen ja geokemian perusteella. Pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto. Hannu Lahtinen, 2005 Huittisen Ritakallion kultaesiintymän petrografia, malmimineralogia ja geokemia ja sen ympäristön geologia. Pro gradu-tutkielma, Oulun yliopisto. Jonas Wiik, 2004. Beskrivning av en guldmineralisering i Kultanummi, Halikko SV-Finland. Pro gradu- avhandling. Åbo Akademi 88 s. 5.3 Julkaisut Grönholm Sari; Kärkkäinen, Niilo; Wiik, Jonas 2005. The Halikko Kultanummi prospect - a new type of gold mineralization in the high-grade gneiss terrain of southwestern Finland. In: Geological Survey of Finland, Current Research 2003-2004. Geological Survey of Finland. Special Paper 38. Espoo: Geological Survey of Finland, 15-23. Grönholm, Sari (ed.); Alviola, Reijo; Kinnunen, Kari A.; Kojonen, Kari; Kärkkäinen, Niilo; Mäkitie, Hannu 2004. Retkeilijän kiviopas. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 88 p. [Kokoteksti] Grönholm, Sari (toim.); Alviola, Reijo; Kinnunen, Kari A.; Kojonen, Kari; Kärkkäinen, Niilo; Mäkitie, Hannu 2006. Retkeilijän kiviopas. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 88 p. Kärkkäinen, Niilo; Huhta, Pekka; Tiainen, Markku; Vuori, Saku, 2005. Geokemian käyttö kullan etsinnässä Etelä-Suomessa. In: Seitsemännet geokemian päivät, 24.-25.2.2005 : tiivistelmät. Vuorimiesyhdistys. Sarja B 83. Espoo: Vuorimiesyhdistys, 59-64. Ruskeeniemi, T; Kärkkäinen, N.; Backman, B.; Talikka, M.; Vuori, S.; Loukola- Ruskeeniemi, K.; Parviainen, A. 2007. Arsenic concentrations in groundwater as a potential exploration tool for gold in the Pirkanmaa region, Finland. In: Digging deeper : proceedings of the Ninth Biennial Meeting of the Society for Geology Applied to Mineral Deposits, Dublin, Ireland 20th-23rd August 2007. Dublin: Irish Association for Economic Geology, 501-504.

Etelä-Suomen yksikkö 24 Saalmann, Kerstin 2007. Structural control on gold mineralization in the Satulinmäki and Riukka prospects, Häme Schist Belt, southern Finland. Bulletin of the Geological Society of Finland 79 (1), 69-93 Saalmann, K.; Kärkkäinen, N.; Tiainen, M. 2006. Structural geology of the Riukka and Satulinmäki gold deposits in the Häme Schist Belt, southern Finland. In: The 27th Nordic Geological Winter Meeting, January 9-12, 2006, Oulu, Finland : abstract volume. Bulletin of the Geological Society of Finland. Special issue (1), 137 Vuori, Saku; Kärkkäinen, Niilo; Huhta, Pekka; Hölttä, Pentti 2007. Moreenigeokemia ja kultapotentiaaliset rakenteet. In: Kahdeksannet geokemian päivät, 13.-14.2.2007 : tiivistelmät. Vuorimiesyhdistys. Sarja B 86. Espoo: Vuorimiesyhdistys, 101-103. Tarvainen, Timo; Vuori, Saku; Hämäläinen, Lea 2007. MMI-tutkimus Kalliojärven kultaesiintymän alueella. In: Kahdeksannet geokemian päivät, 13.-14.2.2007 : tiivistelmät. Vuorimiesyhdistys. Sarja B 86. Espoo: Vuorimiesyhdistys, 93-95 Lehtonen, Matti I.; Kujala, Hannu; Kärkkäinen, Niilo; Lehtonen, Arja; Mäkitie, Hannu; Mänttäri, Irmeli; Virransalo, Petri; Vuokko, Jouko 2005. Etelä-Pohjanmaan liuskealueen kallioperä. Summary: Pre-Quaternary rocks of the South Ostrobothnian Schist Belt. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 158. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 155 p. + 1 app. map. [Kokoteksti] Kärkkäinen, Niilo K.; Bornhorst, Theodore J. 2003. The Svecofennian gabbro-hosted Koivusaarenneva magmatic ilmenite deposit, Kälviä, Finland. Mineralium Deposita 38 (2), 169-184. Sarapää, Olli; Kärkkäinen, Niilo; Chernet, Tegist; Lohva, Jaana; Ahtola, Timo 2005. Exploration results and mineralogical studies on the Lumikangas apatite-ilmenite gabbro, Kauhajoki, western Finland. In: Geological Survey of Finland, Current Research 2003-2004. Geological Survey of Finland. Special Paper 38. Espoo: Geological Survey of Finland, 31-41. 5.4 Esitelmät Vuori, S., 2004. Mantereisista laakiobasalteista valtameren keskiselänteen basaltteihin: Gondwanan repeämiseen liittyvät gabrointruusiot Etelämantereella. Geologian 3. tutkijapäivät 10.-11.3.2004, Helsingin Yliopisto Kärkkäinen, N., 2004. GTK:n Etelä-Suomen kultatutkimukset. VMY:n Geologijaoston laivasymposio 2-4.2.2004 "Geologian uudet haasteet", Silja Symphony Kärkkäinen, N. & Lehto, T., 2004. GTK:n kultatutkimukset Etelä- ja Länsi-Suomessa. Esitelmä ja abstrakti VMY:n geologijaoston syyseksursiolla Lounais-Suomeen 28.- 29.9.2004. Kärkkäinen, N., 2004. Keski-Pohjanmaan malmit ja GTK:n tutkimukset alueella. Kälviän kunnan malminetsinnän palkintojenjakotilaisuus 15.3.2004, Kälviä Sarapää,O. & Kärkkäinen, N., 2004. Exploration and mineral resource assessment, mineral exploration techniques and industrial mineral exploration; a short term geoscientific training course for geologists Ministry of Mines and Geological Survey of Ethiopia, Espoossa 6.- 17.92004. Kärkkäinen, N., 2005. Etelä-Pohjanmaan kultalöydöt. Geologian päivä 17.9.2005, Peräseinäjoki. Vuori, S., 2005 Ritakallion kultaesiintymä. Haverin kultaseminaari 27.5.2005. Kärkkäinen, N.,, 2006. Uusia kultalöydöksiä etelä-suomessa. Hämeenlinna, Lunnikivi-päivät 11.3.2006.