Tutkimustyöselostus malmitutkimuksista Tammelan kunnan Riukan, kaivosrek.nro 7483/1, ja Pursion, kaivosrek.nro 7482/1, valtauksilla

Transkriptio

1 Espoon yksikkö M06/2024/2007/1/10/ Espoo Tutkimustyöselostus malmitutkimuksista Tammelan kunnan Riukan, kaivosrek.nro 7483/1, ja Pursion, kaivosrek.nro 7482/1, valtauksilla Niilo Kärkkäinen, Esko Koistinen, Tarmo Jokinen

2 M06/2024/2007/10/69 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI / Dnro Tekijät Niilo Kärkkäinen, Esko Koistinen ja Tarmo Jokinen Raportin laji Valtausraportti Toimeksiantaja GTK Raportin nimi Tutkimustyöselostus malmitutkimuksista Tammelan kunnan Riukan, kaivosrek.nro 7483/1, ja Pursion, kaivosrek.nro 7482/1, valtauksilla Tiivistelmä Geologian tutkimuskeskus tutki vuosina Tammelan länsiosassa, Riukassa ja Pursiossa, kultamineralisoitunutta aluetta, joka on samankaltainen kuin 3 km NW sijaitseva Satulinmäki. Riukan kaakkoispuolelta ja Riukan sekä Satulinmäen väliseltä alueelta on tavattu samaan mineralisaatio- tai muuttumistyyppiin kuuluvia, mutta niukasti kultaa ja hieman scheeliittiä sisältäviä arseenikiisu-turmaliini-kvartsijuoniaiheita. Riukan pääesiintymälle tyypillistä on sinkkivälkkeen ja lyijyhohteen esiintyminen. Tutkimukset Riukassa käynnistyivät kansannäyteviitteiden tarkistuksilla. Zn-Pb-sulfideja sisältäneen kvartsijuonen kairauksissa Riukan eteläosalla rajattiin noin 150 m pitkä 5 20 leveä kvartsijuonisysteemi, jossa on paikoin korkeita Au-pitoisuuksia, max ppm / 1 m. Tämän ns. päävyöhykkeen ulkopuolella lävistetyissä, arseenikiisun ja turmaliinin luonnehtimissa muuttumisvyöhykkeissä Au-pitoisuudet olivat enimmillään 1 3 ppm. Kulta esiintyy Riukassa sulkeumarakeina silikaateissa ja sulfideissa. Kullan koostumus vaihtelee siten, että varhaisemman vaiheen kulta on puhtaampaa ja myöhemmin kiteytynyt kulta sisältää % hopeaa. Tämä on selitetty kullan monivaiheisella mineralisoitumisella. Pääjuonessa on pesäkkeinä sinkkivälkettä, kuparikiisua ja lyijyhohdetta, breksioivaa magneettikiisua sekä arseenikiisupirotetta. Muualla Riukassa tyypillisiä kullan seuralaisia ovat porfyroblastinen arseenikiisu, magneettikiisu ja vähäisenä pirotteena esiintyvä kuparikiisu. Aksessorisia kullan seuralaisia Riukassa ovat Bi- ja Te-mineraalit. Riukassa ja Pursiossa tehtiin kartoituksia useassa vaiheessa, geofysiikan mittauksia (IP ja magneettinen), kairauksia kolmessa vaiheessa ( m, 40 reikää), kairauksista 1408 kemian analyysiä, malmimineralogisia tutkimuksia sekä pro gradu tutkielma (Tuomo Etelämäki). Riukan kallioperä koostuu mafisista vulkaniiteista, jotka pohjoispuolelta rajautuvat happamiin tuffeihin ja andalusiittikiilleliuskeisiin ja eteläpuolelta mafisiin intruusioihin. Kulta on rikastunut NE-SW- ja E-W-suuntaisissa linssimäisissä vyöhykkeissä, jossa linssit voivat muodostaa jyrkästi SW suuntaan työntyviä piippumaisia rakenteita. Ne liittyvät vähintään 7 km pitkän NW-SE-suuntaiseen rakenteeseen, josta on tavattu arseenikiisun, turmaliinin ja kvartsijuonten luonnehtimia muuttuneita kiviä. Kultakriittisen vyöhykkeen tyyppikivenä esiintyy Riukassakin kvartsijuonten silpoma, turmalinisoitunut ja arseenikiisupirotteinen hapan juonikivi. Pursion valtausalueella tyypillisiä ovat pyriitti-serisiittiliuskeet, jossa kullan malmiutuminen osoittautui niukaksi. Aerogeofysikaalisilla kartoilla Riukka rajautuu Satulinmäen tavoin pieneen selvään anomaliakenttään. Maanpintamittauksilla ja kairauksilla Riukan voimakkaimman häiriön todettiin aiheutuvan peridotiitista. Vulkaniittialueella pilvimäisten magneettisten häiriöiden aiheuttaja on magneettikiisu, joka täällä ei liity niin selvästi voimakkaimmin muuttuneisiin kiviin kuin Satulinmäellä. Sekundaarisesti kiisuuntuneet ja turmaliinia sisältävät kallioalueet erottuvat IP-mittauksissa, mutta kvartsijuonista koostuva pääjuoni ei ole selvä IP-anomalia. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Kulta, malmiesiintymä, kairaus, maastomittaukset, geofysiikka, malmimineraali Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Länsi-Suomi, Häme, Tammela, Torro, Riikka Karttalehdet Arkistosarjan nimi tutkimustyöselostukset Arkistotunnus M06/2024/2007/10/69 Kokonaissivumäärä Kieli Suomi Hinta Julkisuus julkinen Yksikkö ja vastuualue ESY, vastuualue 211 Hanketunnus Allekirjoitus/nimen selvennys Niilo Kärkkäinen Esko Koistinen Allekirjoitus/nimen selvennys Tarmo Jokinen

3 M06/2024/2007/10/69 Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 JOHDANTO Kohteen sijainti ja luonnonolosuhteet Valtaukset Tutkimusten tausta Aikaisemmat tutkimukset Dokumentointi 3 2 SUORITETUT TUKIMUKSET Kartoitus Malmiviitteet Geofysiikka Moreenigeokemia ja raskasmineraalit Kairaus Kemian analyysit 10 3 TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET Kallioperä Mineralisaatio Geofysiikka Kairaustulokset Riukka Pursio Malmimineraalit 25 4 TARKASTELUA 27 5 JOHTOPÄÄTÖKSET 31 6 LIITTEET JA LIITTYY MATERIAALI 32 7 KIRJALLISUUS 31

4 M06/2024/2007/10/ JOHDANTO 1.1 Kohteen sijainti ja luonnonolosuhteet Riukka sijaitsee Etelä-Suomen läänin Tammelan kunnan Torron kylässä 10 km Forssasta etelään (kuva 1). Paikka on karttalehdellä , kkj-x-koordinaatti = , kkj-y-koordinaatti = Pursio on välittömästi Riukan itäpuolella, Torro-Koisthuhta-maantien varrella. Lähimmät maatilat sijaitsevat km SW ja NE Riukan valtaukselta. Riukka on pari kilometriä pitkä moreenipeitteinen kallioselänne Torronsuota reunustavan peltoalueen eteläpuolella. Maasto on osin hiljattain harvennettua, kypsää kuusikkometsää ja sisältää kohtalaisesti paljastumia sekä metsäkoneen uria. Kulku kairauspaikoille on sekä pohjoisesta Torro-Koisthuhta-tieltä että eteläpuolelta Torrosta Riukanpellolle menevältä metsäautotieltä. 1.2 Valtaukset Riukan valtaus, kaivosrekisterinumero 7483/1, on myönnetty ja se käsittää 67.2 hehtaaria 16 tilan alueella (Kuva 1). Pursion valtaus, kaivosrekisterinumero 7482/1, on myönnetty , ja se käsittää 30.5 hehtaaria 9 tilan alueella. 1.3 Tutkimusten tausta Tutkimukset Riukassa käynnistettiin Someron Satulinmäen kultaesiintymän tunnustelukairausten aikana vuonna Ne perustuivat kultapitoisiin arseenikiisu-turmaliinimineralisaatioihin, joista on lukuisia viitteitä kansannäytetoiminnan kautta (kuva 2). Pursion valtaus tehtiin suojaamaan Riukan kartoitusten aikana löydettyjen scheeliitti- ja kiisu-serisiittikivilohkareiden selvittelyä.

5 M06/2024/2007/10/69 2 FORSSA Kuva 1. Riukan ja Pursion valtausten sijaintikartta

6 M06/2024/2007/10/69 3 Kuva 2. Somero-Tammela vyöhykkeen kultamalmiviitteet 1.4 Aikaisemmat tutkimukset Riukan kohteesta ei ole raportoitua tietoa aiemmista tutkimuksista. Riukan mäen NW-osalla on arseenikiisu-turmaliini-kvartsijuonia, maatunut kaivanto ja siinä louhinnan jälkiä. Kolme kilometriä Riukasta luoteeseen sijaitsee Satulinmäen kultaesiintymä (Kärkkäinen ym. 2006). Välittömästi Riukan eteläpuolella on Kietyönahteen litium-pegmatiittiesiintymä, joka kuuluu valtaosin mafisissa intruusiokompleksissa sijaitsevan Torson RE-pegmatiittikenttään (Aurola 1963). 1.5 Dokumentointi Tutkimusaineisto on digitaalisena raportin liitteenä olevalla CD-ROM-levykkeellä. Kartoitushavainnot on talletettu KALPEA-ohjelman välityksellä GTK:n paikkatietokantaan. Kairaukset on raportoitu KAIRA-ohjelmalla GTK:n tietokantaan. Raporttien paperikopiot, kairasydämet, analysoitujen kairausnäytteiden murskeet sekä muun analyysimateriaalin jauheampullit on varastoitu Lopen kairasydänarkistoon.

7 M06/2024/2007/10/ SUORITETUT TUKIMUKSET 2.1 Kartoitus Kallioperäkartan, 2024-Somero, mukaan Riukan alue koostuu mafisista metavulkaniiteista ja kiilleliuskeista (Simonen 1955). Satulinmäen tutkimusten alkuvaiheessa, v , Riukkaa kartoittivat opiskelija Aarre Perälä ja teknikko Kalevi Karttunen. Kesällä 2003 kartoituksia jatkoi opiskelija Jonas Wiik (ks. liiteaineisto), kesällä 2004 Eerikkilän kartoituskoulun opiskelijat Pirjo Turunen ja Elina Kiviniemi (Nironen 2006 ) sekä kesällä 2006 gradutyöhön liittyen opiskelija Tuomo Etelämäki (2007). Rakennegeologisia tutkimuksia teki Kerstin Saalmann (2007). Kairausvaiheessa malminetsintäkartoituksia tekivät tutkimusavustajat Juhani Alanen ja Mikko Pelkkala sekä geologi Narkis Latypov. 2.2 Malmiviitteet Riukan mäen pohjoislaidalta on 1980-luvulta Outokumpu Oy:n kultaviitteitä. GTK:n kansannäytetoiminnan kautta uusia viitteitä kullan esiintymisestä saatiin vuosituhannen vaihteessa (kuva 3, liite 1). Näytteet ovat paljastumista, joissa kivet ovat serisiittiytyneitä ja kvartsiutuneita, kvartsi- ja turmaliinijuonia ja paikoin runsaasti arseenia sisältäviä happamia ja intermediaarisiä vulkaniitteja. Kultapitoisuus on keskimäärin 7.3 ppm, vaihdellen ppm. Näytteet ovat arseenikiisua runsaasti sisältävistä paikoista, % As. Nämä ovat Seppo Virtasen, Heikki Helteen ja Matti Mikkolan löydöksiä. Merkittävin on Riukanmäen etelälaidalta useita metrejä leveä lyijyhohde-, sinkkivälke- ja arseenikiisupirotteinen kvartsijuoni, josta otetuissa näytteissä oli merkkejä myös kullasta ( ppm Au/ , ). Kartoituksissa arseenikiisupitoisia kvartsijuonia löydettiin lisää. Tyypillistä niille on turmaliinin runsas esiintyminen, ja usein niiden yhteydessä vulkaniitit ovat voimakkaasti deformoituneita ympäristöön verrattuna.

8 M06/2024/2007/10/69 5 Kuva 3. Riukan malmiviitteet; Tummansiniset symbolit vanhoja OKU:n kultaviitteitä (malmiaihetietokannan näytekoodit), vaalean siniset symbolit ovat GTK:n kansannäyteviitteitä (GTK:n näytekoodit); punaisella on merkitty Riukan mineralisaation tutkimuskaivanto. 2.3 Geofysiikka Riukan alue erottuu aeromagneettisella kartalla pienialaisena selvänä maksimina (kuva 4). Alue sisältyy Satulinmäen tutkimusten aikana v mitattuun n. 15 km 2 :n laajuiseen maastogeofysiikan mittauskenttään (kuva 4). Mittaus tehtiin 100 metrin linjavälillä ja menetelminä olivat magneettinen ja slingram (Jokinen 2007). IP-mittauksia tehtiin 100 m:n linjavälein em. alueellisen mittauksen yhteydessä rajatulla alueella Riukassa ja täydennettiin v Moreenigeokemia ja raskasmineraalit Riukka on osa v Forssan alueella tehtyä kohdentavaa malminetsinnän geokemiallista kartoitusta (Kärkkäinen ym. 2005). Forssan alueen aineistossa Riukan-Satulinmäen alue erottuu selvästi muuta aluetta korkeampien moreenin arseeni- ja antimonipitoisuuksien perusteella (kuva 5). Arseeni ja antimoni ovat tyypillisiä kullan mineralisoitumisprosessiin liittyviä metalleja.

9 M06/2024/2007/10/69 6 Kuva 4. Riukan valtausalue aeromagneettisella ja maanpintamagneettisella kartalla.

10 M06/2024/2007/10/69 7 As Sb Kuva 5. Arseenin ja antimonin pitoisuuden vaihtelua Riukan lähialueen moreenissa. Riukassa testattiin auger-kairauksen soveltuvuutta raskasmineraalitutkimuksiin tarvittavien suurehkojen moreeninäytteiden ottamiseen. Kairaus tehtiin 100 mm:n auger-kalustolla GTK:n GM100-koneella. Runsaskivisessä, paksuhkossa moreenimaassa näytteen saanti ei vastannut raskasmineraalitutkimusten tarvetta, joka on noin 10 litraa moreenia per näyte. Riukan alueelle kairattiin augerilla kahteen profiiliin 60 pistettä. Pistemäisesti korkeimmat Au-pitoisuudet ovat Riukan mäen eteläpuolen moreenissa, mutta yhtenäisemmin kohonneita pitoisuuksia on Riukan ja Pursion välisessä maastossa, missä myös arseeni on tasaisesti koholla (kuva 6). Koska jäätikön kuljetussuunnan (NW->SE) mukaan As-Au-aines voi olla peräisin Riukan mäeltä, ei Riukan ja Pursion väliselle alueelle tässä vaiheessa kiinnitetty enemmän huomiota.

11 M06/2024/2007/10/69 8 Kuva 6. Kullan (keltainen) ja arseenin (sininen) pitoisuuksien vaihtelua Riukan ja Pursion moreenissa. Näytteenotto auger-kalustolla, analyysi moreenin hienoaineksesta (alle 0.06 mikronia). 2.5 Kairaus Riukkaan kairattiin 40 reikää, yhteensä m (liite 1). Pursioon kairattiin 2 reikää, yhteensä m. Kairauksia tehtiin kolmessa vaiheessa (Taulukko 1, Kuvat 7 ja 8). Tunnusteluvaiheessa kairattiin Riukan pohjoisrinteellä kaksi lyhyttä POKA-reikää. Toisessa vaiheessa tehtiin etsintäkairausta laajalti Riukan valtausalueella kartoitusten ja geofysiikan perusteella ja kairattiin kaksi tunnustelureikää Pursioon. Tämä vaihe käynnistyi GTK:n POKA:lla, mutta sen siirryttyä tilaustöihin, tilalle saatiin ostopalvelukone. Kolmannessa vaiheessa tavoitteena oli selvittää lupaavimman mineralisaation laatua ja dimensioita Riukan mäen eteläosalla.

12 M06/2024/2007/10/69 9 Taulukko 1. Riukan ja Pursion kairausvaihee, kairauspaikat liitteessä 4 vuosi yhteensä kpl kairaaja reiät Riukka metriä GTK R332-R GTK, KATI R353-R354, R357-R366, R368-R372, R374-R GTK R399-R412,R432-R433 Pursio GTK R367,R373 Kuva 7. Riukan kairauspaikat.

13 M06/2024/2007/10/69 10 Kuva 8. Pursion kairauspaikat; kolmiot = malmiviitteet, kvartsiutuneita pyriitti-seriittiliuskeita. 2.6 Kemian analyysit Kemian analyysejä tehtiin kairausten lisäksi moreenista, kallioperän tyyppinäytteistä, mineralisoituneista näytteistä, detaljikartoitusnäytteistä ja auger-kairausten moreeninäytteistä (taulukko 2). Kemiallisia analyysejä Riukasta tehtiin yhteensä noin 1700 kpl. Kairausnäytteiden esikäsittely oli tunnusteluvaiheessa murskaus ja ositus ennen jauhatusta (menetelmät 30, 40) ja muutoin murskaus ja totaalijauhatus kiekkomyllyllä (menetelmät 30 ja 50). Vastaavasti ensimmäisen kairausten analyysimenetelmänä oli grafiittiuuni-aas, mutta valtaosa kairauksista analysoitiin ICP-AES:llä fire-assay-menetelmällä 50 gramman näytteestä. XRF-analyysejä tehtiin pieni sarja tyypillisistä Riukan kivilajeista. Muutoin kartoitusnäytteet analysoitiin osittaisliuotuksella. Taulukko 2. Riukan valtaukselta tehdyt kemialliset analyysit. Aines vuosi Menetelmä lukumäärä kairaus kartoitus uranäytteet moreeni(auger) , gradu tutk.oja Ma, 522U) 705P (osasta 511P) 175X, 511P 705P 705P 520U,511P

14 M06/2024/2007/10/ TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET Riukan kivilajit, mineralisaatio detaljikartoituspaikka ja esiintymän malmimineralogia on yksityiskohtaisesti kuvattu Etelämäen (2007) gradu-työssä. Rakennegeologia ja genetiikkaa on kuvattu ja tulkittu Saalmannin (2007) tutkimuksessa. Paljastumaolosuhteet Riukassa ovat kohtalaisen hyvät (Kuva 9). Kuva 9. Paljastumat Riukan alueella. Mafiset vulkaniitit = vihreä, felsiset liuskeet = keltainen, mafiset intruusiot = ruskea 3.1 Kallioperä Riukan keskiosan kallioperä koostuu rakenteeltaan massiivisista pienirakeisista porfyyrisistä mafisista metavulkaniiteista, joissa koostumus vaihtelee muutaman tai muutaman kymmenen metrin paksuisissa patjoissa. Kvartsijuonet ovat yleisiä (kuva 10). Pohjoisrinteellä on kerroksellisia happamia tuffeja ja kiilleliuskeita, lakiosalla happamia juonikiviä sekä eteläosalla dioriittisia tonaliittisia syväkiviä. Riukan mäen etelä- ja pohjoispuolella on vaihtelevia intermediaarisia vulkaniitteja ja metapeliittejä (kuva 11). XRF-analyysien mukaan vulkaniittien koostumus vaihtelee basalttisesta andesiitista dasiitteihin. AFM-diagrammin mukaan kivet ovat kalkkialkalisia. Hakkaraisen (1994 ) jaottelun mukaan ne kuuluvat Häme-vyöhykkeen Forssa-ryhmään. Kivet ovat metamorfoituneet alhaisen paineen amfiboliittifasieksen olosuhteissa, joissa metapeliittien indeksimineraalina on andalusiitti. Anda-

15 M06/2024/2007/10/69 12 Kuva 10. Kvartsijuonia gabromaisessa kivessä ja uraliitti-plagioklaasiporfyriitissä Riukan eteläosalla Kuva 11. Riukan alueen kallioperä Etelämäen (2007 mukaan. Karttaan on merkitty tähdellä kairauksissa havaitut kultapitoiset paikat, yli 1 ppm Au/ 1 m, projisoitu pintaan. lusiitti retrogressiivisessa vaiheessa osin muuttunut serisiitiksi. Kivilajipatjojen suuntaus on jokseenkin itä-läntinen, kuten myös liuskeisuus. Kaadesuunta on jyrkästi etelään. Hydrotermiseen toimintaan liittyviä piirteitä on kvartsijuonten, turmaliinin ja arseenikiisun esiintyminen. Arseenikiisu ja turmaliini ovat yleisiä ja esiintyvät kvartsijuonissa ja niiden lähettyvillä vulkaniiteissa. Kvartsijuonet esiintyvät usein kiisuja sisältävinä juoniparvina hierto-

16 M06/2024/2007/10/69 13 vyöhykkeissä ja vaihtelevan paksuisina suuntautumattomia ja heikosti mineralisoituneina juonina massiivisissa heikosti suuntautuneissa kivissä. 3.2 Mineralisaatio Riukan pääesiintymä sijaitsee arseenikiisu-, lyijyhohde- ja sinkkivälkepirotteisia kvartsijuonia ja turmaliinia sisältävässä SW-NE-suuntaisessa hiertovyöhykkeessä. Hierto leikkaa porfyriittimuodostumaa (kuvat 11). Siinä on osin sinertäviä kvartsijuonia ja niiden välissä ja reunoilla hienorakeisia intermediaarisia kiviä (kuva 12). Arseenikiisupirotteisia isäntäkiviä ja erillisiä rinnakkaisia kvartsijuonia on kairauksella seurattu hiertovyöhykkeen suunnassa (NEE-SWW) n. 300 metriä. Selvästi kullan suhteen on rikastunut noin 150 metriä pitkä jakso, jonka pituusakseli kaatuu tulkinna mukaan jyrkästi SW-suuntaan. Tyypillinen piirre on sinkkivälkkeen, kuparikiisun ja lyijyhohteen esiintyminen. Kairausten mukaan vähäisempää kullan mineralisoitumista liittyy valtausalueella myös muihin hiertovyöhykkeiden kontrolloimiin kvartsijuoniin, ja niille on tyypillistä runsas turmaliinin ja arseenikiisun esiintyminen (kuva 11). Pitoisuudet näissä ovat luokkaa 1 2 ppm / 1 m (kuva 17) ja isäntäkivinä on vaihtelevasti mafisia ja felsisiä vulkaniitteja ja tuffiittisia liuskeita. Mäen keskivaiheilla on Somero-Tammela kultavyöhykkeelle tyypillisiä serisiittiytyneitä happamia juonikiviä, joissa kiven hauraan luonteen vuoksi on runsaasti kvartsijuonia ja usein myös paljon turmaliinia ja arseenikiisua (esim. R376). Pääesiintymän kvartsijuoniverkoston poikki kaivettu tutkimusoja kartoitettiin yksityiskohtaisesti (kuva 12). Kvartsijuonen suunta on tutkimusojassa vallitsevasti 60 o mikä on myös yleisin liuskeisuuden suuntaus. Kaade on likimain pysty tai jyrkästi kaakkoon (150,80). Juonen ulkopuolella liuskeisuus kääntyy itä-läntisemmäksi. Sinkkivälkettä ja lyijyhohdetta esiintyy pesäkkeinä juonen keskiosalla. Arseenikiisua on tasaisemmin juonen eri osissa, eniten kontaktissa. Juonten eri osista ja kontakteista otettiin näytteitä koostumusvaihtelun selvittämiseksi ( kuvassa 12). Näytteistä analysoitiin hivenmetallit. Kvartsijuonen sinkki-arseenirikkaassa ytimessä oli 0.6 ppm Au (näyte 6 kuvassa 12), kun reunaosissa oli enimmillään 2.7 ppm Au (näyte 3.3) ja pohjoispuolella sivukivessä 0-1 m:n etäisyydellä ppm Au (näytteet ) (liite 3). Kulta korreloituu hyvin antimonin, telluurin ja vismutin kanssa (Etelämäki 2007, kuva 23).

17 M06/2024/2007/10/69 14 Kuva 12. Riukan kultaesiintymän avainpaljastuma, tutkimusojan kivilajit ja näytteen ottopaikat (ks. taulukko 2). Kuva 13. Kvartsijuonen ja muuttuneen hienorakeisen sivukiven kontakti tutkimusojassa

18 M06/2024/2007/10/69 15 Kuva 14. Turmaliinipesäkkeitä, turmaliini, turmaliini-arseenikiisu- ja turmaliini-kvartsijuonia Riukasta; näytteet kairanrei istä R400 ja R Geofysiikka Lentokartan homogeeninen magneettinen anomalia hajoaa keski- pohjoisosalla pilvimäisiksi häiriöalueiksi (kuva 15). Voimakkaimmat häiriöt mittausalueen eteläosalla liittyvät mafisiin intruusioihin, mm. mäen SE-osalla kairauksessa tavoitettiin peridotiitista. Muut magneettiset anomaliat aiheutuvat magneettikiisusta, joka liittyy Riukan mineralisoitumisvaiheen aikaiseen tektoniseen aktiivisuuteen ja rikkiliuoksia tuottaneeseen hydrotermiseen aktiivisuuteen. Paljastuneet tai kairauksessa tavoitetut kullan suhteen parhaiten mineralisoituneet kohdat eivät erotu Riukan IP-mittauksissa. Mittausalueen koillisosassa on kohtalaisen yhtenäinen IPanomaliavyöhyke (kuva 16). Tämä liittynee paljastumissa ja paikallisessa lohkareistossa havaittuihin voimakkaasti deformoituneisiin, kiisuuntuneisiin ja serisiittiyneisiin vulkaniitteihin. Tämän IP-kentän alueelta on Au-pitoisia malmiviitteitä. Kairauksessa (R377,R378) raitaisiksi suuntautuneita hiertosaumoja ja ohuita kvartsijuonia sisältäviä vulkaniitteja, joissa todettiin yleisesti ASKI-SKII-pirotetta, turmaliinia, biotiittiutumista ja yleisesti mutta hajanaisesti scheeliittiä, mutta vain anomalisia Au-pitoisuuksia ( ppb).

19 M06/2024/2007/10/69 16 Kuva 15. Magneettinen kartta, johon on merkitty malmiviitteet ja kairauspaikat Kuva 16. IP-profiilikartta, joihin on merkitty malmiviitteet ja kairauspaikat

20 M06/2024/2007/10/ Kairaustulokset Riukka Vuonna 2001 kairattiin kaksi lyhyttä reikää, R332 ja R333, Riukan pohjoisrinteen mineralisoituneelle paljastumalle. Vuonna 2003 tehtiin etsintäkairausta laajalla alueella. Kairaussuunta on yleensä pohjoiseen kaateella 45 tai 60 astetta. Tämä kairaus kohdennettiin kartoituksissa löydettyihin mineralisoituneisiin kohteisiin. Näissä tarkistettiin myös selvimmät IP- ja magneettiset anomaliat. Merkittävin havainto oli arseenikiisun ja turmaliinin yleinen ja paikoin runsas esiintyminen myös vulkaniiteissa, jotka muutoin eivät ole mainittavasti silminnähden muuttuneita. Tässä kairausvaiheessa tavoitettiin kullan malmiutumista eri osissa Riukan mäkeä (kuvat 11 ja 17, Taulukko 3). Viimeinen kairausvaihe v keskitettiin ns. päävyöhykkeeseen (kuva 11). Kemiallisten analyysien mukaan kultalävistyksiä esiintyy koko alueella (kuvat 17, 18), mutta ne ovat kapeita verrattuna arseenin esiintymiseen (kuva 19). Kaikkien Riukan kemiallisten analyysien kullan keskipitoisuus on 188 ppb ja arseenin 0.14 %. Muiden metallien esiintyminen on hajanaista alhaisista keskipitoisuuksista päätellen (taulukko 4) Taulukko 3. Valikoituja kulta- ja arseenianalyysejä Riukan eri osista reikä syvyysväli Au ppb As ppm Sijainti Päämineralisaatio Päämineralisaatio Päämineralisaatio Päämineralisaatio Päämineralisaatio Päämineralisaatio Päämineralisaatio Riukan eteläosa Riukan eteläosa Riukan keskiosa Riukan keskiosa Riukan pohjoisosa Riukan pohjoisosa Riukan pohjoisosa Riukan pohjoisosa

21 M06/2024/2007/10/69 18 Taulukko 4. Riukan kairausten kemiallisten analyysien tilastollisia tunnuslukuja. Au (dokimastinen) sisältyy kaikkiin analyyseihin, mutta perusmetallit ja kullan hivenmetalliseuralaiset on määritetty vain osasta näytteitä (kuningasvesiuutto). N Mean Maximum Ag ppm As ppm Sb ppb Au ppb Bi ppb Te ppb Cu ppm S Pb Zn pohjoisosa keskiosa Päävyöhyke IPanomaliat kaakkoisosa Kuva 17. Kaaviokuva Riukan kairauskentästä ; Huom.: IP-anomalian reiät jäävät kartta-alueen etelä-puolelle. Yksityiskohtaisemmin Koistinen ja Kärkkäinen (2007)

22 M06/2024/2007/10/69 19 Pohjoisosa Ensimmäiset reiät R332 ja R333 kairattiin Riukan pohjoisrinteelle, missä on hiertyneitä intermediaarisiä vulkaniiteja ja arseenikiisupirotetta. Tästä otetuista kansannäytteistä oli analysoitu korkeita kultapitoisuuksia, ppm Au. Kivilaji on hienorakeista, paikoin karsiraitaitaista tuffia, jossa on deformoituneita porfyriittivälikerroksia. Kairauksen mukaan kivilajivaihtelu ja muuttuminen ovat samanlaisia kuin Satulinmäellä. Kivissä on kvartsiutumista, kapeita kvartsijuonia, ja breksioivaa magneettikiisua sekä arseenikiisupirotetta. Näissä kohdin rei issä oli kohonneita kultapitoisuuksia, enimmillään 730 ppb. Myöhemmin alle kairattiin R374, jossa on tiheää vulkaniitti- ja tuffipatjojen vaihtelua, sisältäen myös andalusiitti-kiilleliuskevälikerroksia. Reikämittausten mukaan liuskeisuuden kulku reiässä R374 on itä-läntinen ja kaade pysty. Magneetti- ja arseenikiisupirotteisessa raitaisessa happamassa kivessä oli välillä m (3 m) keskimäärin 1.89 ppm Au. Välittömästi tämän profiilin länsipuolelle kairattiin profiili R ja itäpuolelle reikä R377 ja 200 m itään IP-anomaliaan R378 (kuva 16). Rei illä todettiin tiheää kivilajivaihtelua, muutamia turmaliini-kvartsijuonia, hieman scheeliittiä sekä rinnakkaisia arseenikiisupirotevyöhykkeitä (0.2 1 % As), joissa korkeimmat Au-pitoisuudet ovat ppb. Riukan pohjoisrinteen länsiosalle kairattiin profiilit R368, R369 ja R370. Ne lävistivät 3 10 m leveitä arseenikiisuvyöhykkeitä, joissa korkein Au-pitoisuus oli 1.28 ppm (R m). Reiät R375 ja R376 Riukan keskiosalla sijoittuvat reikien R332, R333 ja R374 SE-puolelle, ja niissä on rinnakkaisia kohonneita kultapitoisuuksia ( ppb Au) sisältäviä aseenikiisupirotteisia vyöhykkeitä (mm. R376: m, m, m). Reiässä R375 kivet ovat emäksisiä ja intermediaarisiä vulkaniitteja, joissa on muutama kvartsijuoni. Reiässä R376 on kerrosvaihtelua ja vahvasti muuttuneita intermediaarisia ja happamia kiviä, joita luonnehtivat turmaliini ja arseenikiisu ja kvartsiutuminen. Reikien R375, R376 ja R374 sijoittuvatkin voimakkaimmin muuttuneeseen ja yhtenäisimpiä arseenikiisumineralisaatioita sisältävään vyöhykkeeseen Riukan alueella. Verrattuna pääesiintymään, kvartsijuonten osuus on pieni, tai niitä ei kairauksessa vielä tavoitettu.

23 M06/2024/2007/10/69 20 Kaakkoisosan magneettinen anomalia ja IP-anomaliat Voimakkaaseen magneettiseen anomaliaan kairattiin R359 ja R360. Ne tavoittivat karkearakeista kumulusrakenteista, magnetiittipirotteista peridotiittia. Näiden alle kairattu R362:ssä lävisti vuorottelevia vulkaniitteja ja andalusiittikiilleliuskeita. Ainoa malmiutumisen viite oli vähäinen kuparikiisupirote. Kairauskentän lounaisosan IP-anomaliaan kairattiin R432 ja R433. Reiät lävistivät voimakkaasti deformoitunutta ja särkynyttä karkeahkorakeita dioriittia, jossa on useita rinnakkaisia kiisuuntuneita hiertovyöhykkeitä. Näitä kuvastavat hienorakeisiksi raitaisiksi deformoituneet osueet, biotiittiutuminen, serisiittiytyminen, kvartsijuonet ja -juoniparvet, turmaliini, turmaliinikvartsibreksia, arseeenikiisu ja magneettikiisu. Kullan suhteen mineralisoituminen on heikkoa, enimmillään 121 ppb. Liuskeisuuden kulkusuunta on 040 ja kaadesuunta 80 o luoteeseen. Samankaltaisia kiviä on myös kvartstijuonia sisältävän magneettisen uraliittiporfyriitti/gabropaljastuman taakse kairatuissa rei issä R363, R364 ja R365 ja näiden itäpuolella, vulkaniittien puolelle ulottuvassa reiässä R366. Tyypillistä täällä on biotiittiutuminen, turmaliini, kvartsijuonet, paikoin scheeliitti sekä rinnakkaiset 3 16 m leveät arseenikiisupirotevyöhykkeet ( % As). Arseenivyöhykkeisiin ei liity mainittavasti kultaa, vaikkakin anomalisia pitoisuuksia, ppb, esiintyy yksittäisissä metrin lävistyksissä ja usein Asvyöhykkeiden ulkopuolella. Korkeimmat kultapitoisuudet ovat reiässä R365 ( ) 1.69 ppm Au ja R366 ( ) 2.65 ppm Au. Päävyöhykkeen kairaus Riukan toisen vaiheen kairaukset alkoivat sinkkivälkettä sisältävän kvartsijuonen alle kairatuilla kahdella profiililla R353-R354 ja R356-R357. Sata metriä itään, saman arseenikiisun, turmaliinin ja kvartsijuonten luonnehtiman hiertovyöhykkeen alle kairattiin R358. Ensimmäisissä rei issä lävistettiin korkeita kultapitoisuuksia, enimmillään 35.5 ppm/1 m reiässä R353 ja 12.2 ppm/3 m sekä 1.3 ppm/1 m rei ässä R356 (kuva 18, taulukko 3). Kulta ja arseeni ovat rikastuneet osittain limittäin (kuva 19).

24 M06/2024/2007/10/69 21 Kuva 18. Kultapitoisuuden vaihtelu päävyöhykkeen leikkauksessa R353-R354. Kivilajipylväässä musta = kvartsijuoni, punainen = hiertynyt kivi, vihreä = mafinen vulkaniitti; histogrammien värit kuten liiteraportin profiileissa (Koistinen ja Kärkkäinen, (2007). Reiät lävistivät rinnakkaisia kvartsijuonia, tavallisesti leveydeltään metriä ja enimmillään 5 m reiässä R357. Näiden välissä on muutamasta metristä kymmeneen metriin leveälti vaihtelevasti hiertynyttä porfyriittiä, raitaisia happamia (muuttuneita) kiviä ja ruhjeisia tai ehjiä vulkaniitteja. Näissä on yleisesti arseenikiisua, turmaliinia, paikoin scheeliittiä, kapeita kvartsijuonia, biotiittiutumista ja karsimaisia osueita ja hieman karbonaattia kvartsijuonissa. Kvartsijuonissa on kvartsia breksioivaa, valtaosin magneettikiisusta koostuvaa sulfidiverkostoa (Kuva 20). Sen joukossa on paikoin runsaasti arseenikiisua, paikoin pesäkkeinä sinkkivälkettä ja lyijyhohdetta ja yleisesti mutta pienin määrin kuparikiisua. Viimeisessä kairausvaiheessa (R399-R412) keskityttiin päävyöhykkeen kultasisällön arvioimiseen. Turmaliinin, arseenikiisun ja biotiitin luonnehtimia muuttuneita ja hiertyneitä kvartsijuonia sisältäviä kiviä tavoitettiin noin 300 m:n pituudelta yhtenäisemmin keskimäärin 20 m levyisessä vyöhykkeessä ja vaihtelevasti myös kapeampina hiertoina ja myloniittisina särkymisvyöhykkeinä tämän rinnalla. Kultaa on mainittavasti vain ensimmäisten reikien lähialueella, itäpuolelle painottuen ja rajautuen reikien R411 ja R358 väliin (kuva 21).

25 M06/2024/2007/10/69 22 Kuva 19. Kulta- ja arseenipitoisuuden vaihtelu päävyöhykkeen leikkauksessa (R406,R411). Kivilajipylväässä musta = kvartsijuoni, punainen = hiertynyt kivi, vihreä = mafinen vulkaniitti, keltainen = felsinen vulkaniitti, sininen = kiilleliuske; histogrammit: Au vasemmalla, As oikeaalla; histogrammien värit kuten liiteraportin profiileissa (Koistinen ja Kärkkäinen, (2007). Kuva 20. Riukan Pb-Zn-Au-kvartsijuonen kiisumineralisoituneita kairasydämiä reiästä R357.

26 M06/2024/2007/10/69 23 Päävyöhykkeen suunta on keskimäärin itä-läntinen, mutta tässä kvartsijuonet ovat asettuneet limittäin NE-SW-suuntaisina linsseinä. Leveimmillään kvartsijuonet ovat profiililla R356-R357 ja R406. Kvartsijuonet ovat poimuttuneet ja niiden kontakti on usein hiertynyt samoin kuin samansuuntaisten juoniparvien väliset vyöhykkeet. Kvartsijuonet ovat osin toisiaan leikkaavia ja siten kehittyneet eri vaiheissa. Kullan esiintyminen Riukan päämineralisaatiossa noudattelee kvatsijuonten suuntia (kuva 21). Tulkinnan mukaan kullasta selvimmin malmiutuneet vyöhykkeet esiintyvät diagonaalisina NE- SW-suuntaisina linsseinä pintaleikkauksessa (kuva 22). Vertikaalileikkauksissa niitä voidaan muutamassa leikkauksessa seurata reiästä toiseen melko pystyllä kaateella. Käsityksen mukaan malmiutuneet vyöhykkeet ovat putkimaisia linssejä, joiden pituussuunta suuntautuu jyrkällä kaateella länteen tai lounaaseen. Malmiutuneet leikkaukset jäivät kuitenkin kapeiksi pitoisuudet huomioiden, lukuunottamatta Zn-Pb-pitoisen kvartsijuonen alle kairattuja reikiä, joissa yllettiin jo malmiluokan pitoisuuksiin Pursio Pursiossa toinen reikä, R367, kairattiin scheeliittiviitteiden perusteella valtausalueen länsiosalle, Scheeliitistä rikastunutta vyöhykettä ei lävistetty. Toinen reikä, R373, kairattiin kiisulohkareiden ja geofysiikan perusteella valtausalueen itäosalle. Reiässä oli kolme 2-3 metrin levyistä hiertovyöhykettä, kvartsijuonia, arseenikiisupirotetta sekä heikosti kohonneita kultapitoisuuksia (enimmillään 125 ppb Au, 3700 ppm As).

27 M06/2024/2007/10/69 24 Kuva 21. Kultapitoisuuden vaihtelu Riukan päävyöhykkeen kairauksissa Au leikattu > 3 g/t; histogrammien värit kuten liiteraportin profiileissa (Koistinen ja Kärkkäinen, (2007). Kuva 22. Riukan kultaesintymän malmiutuneiden linssien tulkinta.

28 M06/2024/2007/10/ Malmimineraalit Etelämäen (2007) mukaan tunnistettuja malmimineraaleja on yhteensä 16 (taulukko 5). Mineraalien kemiallisia analyysejä on tehty A. Perälän ja T. Etelämäen opinnäytteiden yhteydessä ja ne on esitetty tämän raportin liittyy - aineistossa. Riukan esiintymässä kulta esiintyy sekä erillisinä rakeina silikaateissa ja sulfidien välitiloissa että sulkeumina sulfideissa (kuva 22). Tyypillistä on paikoin kullan korkea hopeapitoisuus ja sen suuri vaihtelu. Hienousluku vaihtelee Puhtaimmat kultarakeet ovat As- mineraalien sulkeumina. Osa kultarakeista on vyöhykkeellisiä siten, että ydin on puhdasta kultaa ja reunaosassa on enemmän hopeaa kuin rakeen ytimessä (kuva 23). Etelämäen (2007) mukaan kultarakeiden suuri koostumusvaihtelu viittaa useampiin fluidivirtausvaiheisiin, aluksi on kiteytynyt puhdas kulta ja myöhemmin epäpuhdas yhteenkasvettumina Bi-Te mineraalien kanssa. Kuva 22. Iso elektrum-rae, jossa Au-pitoisuus on keskimäärin 74.5 paino-% ja Ag-pitoisuus 27.2 paino-% (WDS-analyysi). Kuva ja selitys T. Etelämäen (2007) pro gradusta.

29 M06/2024/2007/10/69 26 Kuva 23. Monimineraalinen rae, jossa rakeen tummempi keskiosa koostuu puhtaasta kullasta ( % Au, 8.71-% Ag), ja reunaosa vaaleammasta elektrumista (60.72-% Au, % Ag). WDS-analyysin perusteella rakeen Au-pitoisuus laskee asteittain rakeen keskeltä kohti rakeen reunaa. Rakeen kokonaisleveys 40µm. 1 = natiivi kulta, 2 = elektrum, 3 = metallinen vismutti ja 4 = hedleyiitti. Raskasmineraalirikaste, R357, syvyys m. Kuva ja selitys T. Etelämäen (2007) pro gradusta. Taulukko 5. Riukan kultaesiintymästä tunnistetut malmimineraalit (Etelämäki 2007). Mineraali Kemiallinen kaava Arseenikiisu FeAsS Magneettikiisu Fe 1-0,83 S Löllingiitti FeAs 2 Kuparikiisu CuFeS 2 Lyijyhohde PbS Sinkkivälke (Zn,Fe)S Rikkikiisu FeS 2 Kulta Au (Au-Ag) Vismutti Bi Hedleyiitti Bi 7 Te 3 Joseiitti-b Bi 4 Te 2 S Hessiitti Ag 2 Te Scheeliitti CaWO 4 Ilmeniitti FeTiO 3 Magnetiitti Fe 3 O 4 Rutiili TiO 2

30 M06/2024/2007/10/ TARKASTELUA Vuonna 2005 kairaukset keskitettiin reikien R lähelle. Kvartsijuonia sisältävää, paikoin runsaasti arseenikiisua ja satunnaisemmin sinkkivälkettä sisältävää hiertovyöhykettä seurattiin 100 m itään ja 200 m. länteen, mutta mainittavammin kultaa oli vain välittömästi em. reikien itäpuolella (R400-R402, R406) noin sadan metrin matkalla. Kulta on rikastunut hieman erilleen arseenista (kuva 23). Riukan esiintymä liittyy metamorfoosin päävaiheen jälkeiseen hiertovyöhykkeeseen. Hiertovyöhykkeessä on likimain itä-länsi-suuntaisia kvartsijuonia, joista mittavin ja leveimmillään useita metrejä paksu juoni edustaa parasta kullasta mineralisoitunutta paikkaa Riukassa. Hiertovyöhyke sisältää sekä kvartsijuonissa että ympäröivissä kivissä turmaliinia ja arseenikiisua paikoin runsaana pirotteena. Eniten kultaa sisältävässä paikassa kvartsijuonta breksioi magneettikiisu, ja sen yhteydessä esiintyy sinkkivälkettä ja lyijyhohdetta pesäkkeinä ja kuparikiisua laajemmin pirotteena. Turmaliini-kvartsijuonissa on paikoin myös toisen vaiheen leikkaavia kvartsijuonia. Kultaa on eniten kvartsijuonen kiisurikkaassa osassa, juonten reunamilla sekä sivukivessä juonen kontaktista 0 1 m:n etäisyydellä. Turmaliinin läpikotainen esiintyminen vulkaniiteissa, pesäkkeinä, raitoina, massamaisina erillisinä juonina ja kvartsijuonten yhteydessä kuvastaa läpikotaista fluiditoimintaa, ehkä relikteinä avautuneista ja sulkeutuneita liuoskanavista. Tässä suhteessa turmaliini käyttäytyy samoin kuin (juoni)kvartsi. Näiden lisäksi laaja-alaisesti yleinen arseenikiisu liittyy ainakin osittain myöhäiseen vaiheeseen sen porfyroblastisesta luonteesta päätellen. Etelämäen (2007) mukaan fluiditoimintaa ja kullan malmiutumista on tapahtunut useassa vaiheessa, perustuen yksityisten kultarakeiden vyöhykkeellisyyteen ja eri tavoin esiintyvien kultarakeiden koostumuseroihin. Eri tavoin esiintyviä kultarakeita ovat esimerkiksi silikaattien ja sulfidien sulkeumina esiintyvät kultarakeet.

31 M06/2024/2007/10/69 28 Kuva 23. Kullan (yläpuolella) ja arseenin (alla) pitoisuusvaihtelu Riukan pääesiintymässä (piirretty vain reiät, joissa As analysoitu). Au g/t: 0-2 g/t, >2 leikattu..alakuvassa As %: 0-1 %, >1 leikattu..histogrammien värit kuten liiteraportin profiileissa (Koistinen ja Kärkkäinen, 2007).

32 M06/2024/2007/10/69 29 Kvartsijuonet ovat osin mobiloituneet, niin että voidaan puhua useasta kvartsijuonen muodostumis-syklistä. Saalmannin (2006) mukaan rakenteet ja kvartsijuonten esiintymistapa osoittavat hiertymistä tapahtuneen vaihtelevissa tektonisessa olosuhteissa ja vaihtelevassa jännityskentässä, mikä tarkoittaa pulsseina tapahtuneita fluidivirtauksia ja kullan malmiutumista. Riukan kairauksissa havaittiin hierto- ja siirrosvyöhykkeisiin ja kvartsijuoniin kohdentunutta ja siten alueen läpikotaista kallioperän hydrotermistä toimintaa. Kullan rikastuminen on kuitenkin laimeaa verrattuna leveisiin arseenikiisupiroteleikkauksiin. Kultalävistyksiä on kuitenkin koko kairausalueella. Mielenkiintoisimpia kohteita on mäen keski-pohjoisosalla, reikien R374, R384 ja R385 lounaispuolella. Jatkossa selvityksiä voitaisiinkin kohdentaa tälle alueelle samoin kuin päämineralisaation syvyysjatkeille. Tässä työssä kuvattujen Riukan ensivaiheen tutkimusten perusteella voi pitää mahdollisena, että systemaattinen etsintäkairaus saattaisi johtaa malmiesiintymän paikantamiseen Riukan alueelta. Kuvassa 24 on Riukan Au-kriittisistä hiertovyöhykkeiden ja prpfiilin Riu4_ kivilajivaihtelun 3D-tulkinnat.

33 M06/2024/2007/10/69 30 Kuva 24. Ylempi kuva: Au-kriittisten hiertovyöhykkeiden ja profiilin Riu4_ kivilajivaihtelun 3D-tulinnat, tarkastelusuunta pohjoiseen. Alempi kuva: profiilin Riuk_ kivilajivaihtelun 3D-tulkinta, tarkastelusuunta länteen. Värit: violetti = Au-kriittinen vyöhyke (tumman violetti indikoi todettua Au-pitoisuutta, vaalea indikoi hiertoa), vihreä = uraliitti- ja plagioklaasiporfyriitti, keltainen = hapan vulkaniitti (yksityiskohtaisemmin ks. Koistinen & Kärkkäinen 2007).

34 M06/2024/2007/10/ JOHTOPÄÄTÖKSET Geologian tutkimuskeskus luopui Riukan valtauksesta koska tutkimuksilla ei pystytty paikantamaan yhtenäistä ekonomisesti mielenkiintoisen kokoista malmivyöhykettä. Kairauksissa lävistettiin useita kullan suhteen mineralisoituneita vyöhykkeistä. Mittavin on noin 100 m pitkä ja 5-10 m leveä kvartsijuoniin liittyvä muodostuma, jossa paikoin on korkeita Au-pitoisuuksia. Muutaman sadan metrin etäisyydellä on kolmessa eri kohdin kapeita Au-lävistyksiä. Näissä ja eräissä muissa rei issä on pitkähköjä kairauslävistys ja kalliohavaintoja kymmeniä metrejä leveistä muuttumisvyöhykkeistä, joita kuvastavat kvartsijuonet, biotiittiutuminen tai serisiittiytyminen, magneetti- ja arseenikiisu ja turmaliini. Näiden muuttumisyöhykkeiden systemaattisella rajaamisella on mahdollista paikantaa tutkittujen paikkojen välisiltä alueilta tai lähiympäristöstä malmiesiintymän kokoluokkaa oleva mineralisaatio. Tällaisia paikkoja olisivat Reikien R354, R365 ja R356 länsi- ja itäpuoli sekä päävyöhykkeen syvyysjatkeet. 6 KIRJALLISUUS Aurola, E., On the pegmatites in the Torro area, southwestern Finland. Bull.Comm.Géol. Finlande s. Alviola, R., Tutkimustyöselostus Tammelan kunnassa, valatusalueella Kietyönmäki 1, kaiv.rek. N:o 3991/1, suoritetuista teollisuusmineraalitutkimuksista. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti M06/2024/-93/1/85. 7s.,6 l. Etelämäki, T., Tammelan Riukan Au-mineralisaatio. Pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto. 97 s. Hakkarainen, G Geology and geochemistry of the Hämeenlinna-Somero Volcanic Belt, Southwestern Finland: A Paleoproterozoic island arc. Julkaisussa: Nironen, M. ja Kähkönen, Y. (toim.) Geochemistry of Proterozoic supracrustal rocks in Finland. Geological Survey of Finland, Special Paper 19, Kärkkäinen, N., Huhta, P., Tiainen, M. & Vuori, S., Geokemian käyttö kullan etsinnässä Etelä-Suomessa. Vuorimiesyhdistys, sarja B, No: 83, s Koistinen, Esko & Kärkkäinen, Niilo, Tammelan Riukan ja Pursion valtausten kairausprofiilit. Geologian tutkimuskeskus, arksitoraportti M19/2024/2007/10/68. Kärkkäinen, N., Koistinen, E. & Jokinen, T., Satulinmäki gold prospect at Somero, SW Finland. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti M06/2024/-93/1/ s., 6 l. Nironen, Mikko Kallioperäkartoituksen jatkokurssi Forssassa s., 2 liites Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, K 21.42/2006/5 Saalmann, Kerstin Structural control on gold mineralization in the Satulinmäki and Riukka prospects, Häme Schist Belt, southern Finland. Bulletin of the Geological Society of Finland 79 (1),

35 M06/2024/2007/10/69 32 Simonen, Ahti Somero. Suomen geologinen kartta 1: : kallioperäkartta, LIITTEET JA LIITTYY AINEISTO 7.1 Riukan kallliomalmiviitteet 7.2 Riukan k liset analyysit 7.3 Tutkimuskaivannon kemialliset analyysit 7.4 Riukan kairaukset 7.5 Kairausanalyysit >100 ppb Au 7.6 Liittyy ainesto valtaus-cd:llä Geofysiikka Analyysit Moreenitutkimukset Kairaus Kartoitus Mineralogia Kuvat Raportit

36 M06/2024/2007/10/ Liite 1. Riukan kalliomalmiviitteet havaintonumero x-koord y-koord Au As % muuta ppm K-E /OKU runsas Turm-Kvar-juoni K-E /OKU runsas kvartsijuonia, hapan vulkaniitti serisiittiytynyt hapan vulkaniitti kvartsijuonia, hapan vulkaniitti sama paikka ASKI-KVAR-juoni ural.porfyr sama, PBHO, ZNVA interm. vulkaniitti kvartsijuonia, hapan vulkaniitti ka

37 M06/2024/2007/10/69 34 Liite 2. Riukan kemiallisten analyysit tilaus Reiat kpl menetelmä KAIRAUS R332-R U, 511P R P,511P R P,511P R361-R P,511P R364,R P,511P R367,R369,R ,50,705P,512Ma R366,R368,R ,50,705P,512Ma R372,R374,R375,R ,50,705P,512Ma R373,R376,R ,50,705P,512Ma R399-R P R403-R P R406-R P R408-R P R411-R P R432-R P Yhteensä 1408 MUUT havainnot ym. Malminetsintä AVP ; KRK ICP-AES,GFAAS (20g) AVP , KRK ICP-AES,GFAAS (20g) valikoidut palanäytteet 49 XRF, ICP-MS AVP/JA-2002 PALANAYTTEET 142 XRF,512p,704P PALANAYTTEITA, Tammela P,520U Moreeni moreeni/auger (2003) U,510P Kartoitus Raportoidaan myöhemmin malminäytteet/kartoituskurssi P,511P täydennysnalyysi U tyyppinäytteet/kartoituskurssi U,510P uranäytteet U,705P

38 M06/2024/2007/10/69 35 Liite 3. Tutkimuskaivannon uranäytteistä (15 kpl) analysoitujen hivenalkuaineiden pitoisuuksia. Uranäytteiden sahauspaikat on esitetty kuvassa 17. Au (ppb), Au (ppb), Näytetunnus menetelmä Bi (ppb) Sb (ppb) Se (ppb) Te (ppb) menetelmä 520U, 5g 705P, 50g M1.1 < <25 <5 M1.2 < <25 11 M1.3 <10 < M1.4 < M M M M M M M M M M M

39 M06/2024/2007/10/69 1 Liite 4 Riukan kairaukset (gpk=gtk:n geopalvelukeskus) kartta vaihe reika x_koord y_koord z_koord suunta kaade pituus paikka kairaaja vuosi analyysitilaus kpl murskaus Au_anal muu_menetelma Riikka gpk U 511P Riikka gpk U 511P Riikka gpk P 511P Riikka gpk P 511P Riikka gpk P 511P Riikka gpk P 511P Riikka gpk P 511P Riikka gpk 2003 ei anal 0 ei anal Riikka gpk 2003 ei anal 0 ei anal Riikka gpk P 511P Riikka gpk P 511P Riikka gpk P 511P Riikka KATI P 511P Riikka KATI P 511P Riikka KATI P 512Ma Pursio gpk P 512Ma Riikka KATI P 511P Riikka KATI P 512Ma Riikka KATI P 512Ma Riikka KATI P 511P Riikka KATI P 511P Pursio gpk P 512Ma Riikka KATI P 511P Riikka KATI P 511P Riikka KATI P 512Ma Riikka KATI P 511P Riikka KATI P 512Ma Riikka gpk P Riikka gpk P

40 M06/2024/2007/10/ Riikka gpk P Riikka gpk P Riikka gpk P Riikka gpk P Riikka gpk P Riikka gpk P Riikka gpk P Riikka gpk P Riikka gpk P Riikka gpk P Riikka gpk P Riikka gpk P Riikka gpk P Riikka gpk P yht 1408

41 M06/2024/2007/10/69 3 Liite 5 Kairausanalyysit joissa anomalisia Au-pitoisuuksia, >100 ppb Au reika ylasyv to au as cu zn bi te sb S

42 M06/2024/2007/10/