Hämeen ammatillisen ja korkea-asteen koulutuksen ja osaamisen kehittämisstrategia 1

ISBN 952-9802-64-1 ISSN 1237-2161 Hämeen liiton julkaisu V:72 Hämeenlinna 2004 2

ESIPUHE Yhteiskunnan kehitys on johtanut siihen, että tiedon merkitys on kasvanut, osaamisesta on tullut menestymisen kannalta tärkein resurssi ja oppimisesta tärkein prosessi. Tiedon hyödyntäminen sekä osaavan ja koulutetun työvoiman saatavuus ja pysyvyys ovat olennaisia kilpailu- ja menestystekijöitä alueiden välisessä kilpailussa. Sekä Hämeen maakuntasuunnitelmassa että maakuntaohjelmassa on kiinnitetty paljon huomiota osaamisen vahvistamiseen yhtenä keskeisimmistä tulevaisuuden tavoitteista. Hämeen ammatillisen ja korkea-asteen koulutuksen ja osaamisen kehittämisstrategiassa tarkastellaan koko maakunnan kattavasti työelämän ja koulutuksen määrällistä ja laadullista muutosta 2000-luvun toiselle vuosikymmenelle tultaessa sekä tehdään selkoa osaamisen kehittämisestä. Työtä on tehty samanaikaisesti valtakunnallisen Koulutustarjonta 2008 hankkeen kanssa. Maakunnallisen työn tuloksia onkin voitu hyödyntää määriteltäessä maakunnan kannanottoja valtakunnalliseen työhön. Strategia on laadittu Hämeen liiton ja Etelä-Suomen lääninhallituksen yhteistyönä. Sen laadintaan osallistui kymmeniä elinkeinoelämän ja eri oppilaitosten edustajia toimialakohtaisissa työryhmissä tai haastateltuina. Strategiaa on myös työstetty maakuntavaltuustoseminaarissa 29.8.2003. Syys-lokakuun aikana strategia oli lausunnoilla mm. jäsenkunnissa ja maakunnan oppilaitoksissa. Strategian laadinnan yhteydessä syntyi laaja tausta-aineisto mm. työryhmien työstä ja vaihtoehtoisista laskelmista. Tämä strategiatyön loppuraportti löytyy Hämeen liiton internetsivuilta tai sitä voi tilata julkaisuna Etelä-Suomen lääninhallituksesta. Hämeen ammatillisen ja korkea-asteen koulutuksen ja osaamisen kehittämisstrategia hyväksyttiin maakuntavaltuustossa 24.11.2003. Jari Koskinen maakuntavaltuuston puheenjohtaja Hannu Penttilä maakuntajohtaja 3

SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE... 3 SISÄLLYSLUETTELO... 4 1. Johdanto... 5 2. Hämeen väestö ja elinkeino-rakenteen muutos 2000 2010... 5 2.2 Elinkeinoelämän muutos 2000 2010... 5 3. Arvioitu ammattirakenteen muutos ja uuden työvoiman tarve 2000 2010... 8 4. Laskennalliset koulutustarpeet... 11 5. Koulutuksen ja osaamisen kehittäminen... 15 5.1 Määrälliset kehittämistarpeet... 15 5.1.1 Toisen asteen ammatillinen koulutus ja ammattikorkeakoulutus... 15 5.1.2 Ylempään korkeakoulututkintoon johtava koulutus... 16 5.2 Laadulliset kehittämistarpeet... 16 5.2.1 Uuden työvoiman osaamistarpeet... 16 5.2.2 Kaikille koulutusaloille yhteisiä kehittämistarpeita... 17 5.2.2.1 Toisen asteen ammatillinen koulutus... 17 5.2.2.2 Ammattikorkeakoulut... 18 5.2.2.3 Tiedekorkeakoulut ja yliopistot... 18 5.2.2.4 Korkeakouluyhteistyö... 19 5.2.2.5 Tutkimus- ja kehittämistoiminta... 19 5.2.2.6 Aikuiskoulutus... 20 6. Koulutuksen kehittämiseen liittyvät toimenpide-ehdotukset... 21 LIITTEET... 24 4

1. Johdanto Suomalainen työelämä on voimakkaassa kansallisessa ja kansainvälisessä murroksessa. Työn sisältö muuttuu ja työvoimalta edellytetään uudenlaisia yhä monipuolisempia valmiuksia. Eräillä aloilla on jatkuva työvoimapula samaan aikaan kun työttömyysprosentti on kuitenkin edelleen melko korkea. Myös jatkuvan koulutuksen ja elinikäisen oppimisen teemat asettavat vaatimuksia koulutus- ja osaamistarpeiden ennakoinnille. Myös toimiala-, koulutus- ja ammattirakenteet ovat tällä hetkellä murroksessa. Tästä kertovat sekä Tilastokeskuksen uusittu toimialaluokitus että Opetusministeriössä laadittu uusi koulutusalaluokitus. Työelämän muutosvaatimukset ja samaan aikaan tapahtuva koulutukseen tulevien nuorisoikäluokkien supistuminen asettavat koulutuksen tarjoajat suurten haasteiden eteen. Opetusministeriö on viime syksynä käynnistänyt Koulutustarjonta 2008 - selvitystyön, joka tähtää koulutustarjonnan tavoitteiden luomiseen vuodelle 2008. Selvityksen pohjalta laaditaan myös koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma vuosille 2003-2008, jonka valtioneuvosto hyväksyy vuoden 2003 lopulla. Koulutus ja osaaminen ovat oleellisia tekijöitä kilpailukyvyn kehittämisessä ja uusien työpaikkojen luomisessa. Sen vuoksi koulutustarpeiden ennakointi ja koulutuksen kehittämisen strategialinjauksista päättäminen on alueelliselle kehitykselle elintärkeää. 2. Hämeen väestö ja elinkeinorakenteen muutos 2000 2010 Strategian lähtökohtana ovat olleet Hämeen maakuntasuunnitelmassa asetetut tavoitteet väestön ja työllisyyden kehitykselle. Elinkeinoelämän muutostrendit on saatu strategiatyöhön osallistuneiden toimialaryhmien työn tuloksena. 2.1 Väestön muutos 2000 2010 Maakunnan väestönkehitykselle oli 1990-luvulla tyypillistä kasvun hiipuminen ja muutamana vuonna jopa väkiluvun laskeminen. Keskeisimmät tekijät olivat nettomaassamuuton kääntyminen negatiiviseksi ja samaan aikaan luonnollisen väestönkasvun pieneneminen. Keskimäärin muutos oli pidemmällä aikavälillä juuri ja juuri positiivista. Kun 1990-luvun lopulla Hämeen liiton toimesta lähdettiin laatimaan uutta maakuntasuunnitelmaa ja ohjelmaa, merkkejä myönteisemmästä väestönkehityksestä oli jo nähtävissä. Maakuntasuunnitelmassa väestötavoitteiksi asetettiinkin maltilliseen ja hallittuun kasvuun perustuvat tavoitteet. Nämä kasvutavoitteet poikkeavat olennaisesti Tilastokeskuksen trendiennusteista. Tavoitevuodet suunnitelmassa olivat 2006, 2013 ja 2020. Tavoitteet merkitsevät keskimäärin noin 300 hengen vuosittaista kasvua vuoteen 2007 mennessä sekä noin 400 hengen lisäystä vuodessa vuoteen 2014 asti. Viime vuonna maakunnan väkiluku kasvoi 377 hengellä. Kasvutavoitteet perustuvat yksinomaan nettomaassamuuttoon ja nettosiirtolaisuuteen. Luonnollisen väestönkasvun eli syntyneiden ja kuolleiden määrän on arvioitu olevan ennustejaksolla tarkasteltuna lähes saman suuruisia. Koska nettomuutossa on arvioitu aktiivityöikäisten lapsiperheiden osuuden korostuvan muuttovoitossa, voidaan syntyneiden määrän lisäyksen arvioida korjaavan pidemmälläkin aikavälillä väestön ikääntymisestä aiheutuvaa kuolleisuuden lisäystä. Muunnettuna koulutusstrategiatyössä käytettyihin vuosiin 2005 ja 2010 maakunnan väkilukutavoitteet ovat 167 200 ja 169 200 henkeä. Väestötavoitteiden saavuttaminen asettaa omat haasteensa elinkeinoelämän, ennen muuta työpaikkojen, ja koulutuksen kehittämiselle. 2.2 Elinkeinoelämän muutos 2000 2010 Elinkeinoelämän muutoksiin vaikuttavat niin toimialojen omat sisäiset kuin ympäröivän yhteiskunnankin muutokset. Suuret, laajat kehityskulut eli megatrendit, vaikuttavat yhteiskunnan eri osa-alueisiin ja ne voivat muuttaa toimialoja merkittävästi. Lisäksi ne voivat ilmetä toimialoilla eri tavoin. Seuraavaksi on koottu muutamia keskeisiä megatrendejä, joiden arvioidaan vaikuttavan merkittävästi Hämeen elinkeinoelämään kuluvan vuosikymmenen aikana. Kuvaukset ovat yleisiä, joten megatrendien ilmeneminen toimialakohtaisesti on luettavissa ennakoinnin loppuraportista. (ks. loppuraportin luvut 4.2.1-4.2.7) Väestön ikääntyminen. Pääosa suurista ikäluokista jää eläkkeelle vuosina 2007-2013. Työmarkkinoille tarvitaan runsaasti uutta osaavaa työvoimaa. Tarve yritysten sukupolvenvaihdoksiin lisääntyy merkittävästi ja jatkajien löytäminen muodostuu haasteeksi. Väestön ikääntyminen edellyttää muun muassa ikääntyville soveltuvien asumisratkaisujen ja hoivapalveluiden kehittämistä ja tuottamista. Ikääntyvä väestö myös haluaa erilaisia hoiva-, matkailu- ja kauppapalveluja; ikääntyvistä tulee merkittävä kuluttajaryhmä. Kansainvälistyminen. Kansainväliset yritykset tulevat Suomen markkinoille. Kotimaiset yritykset siirtyvät myös ulkomaiden markkinoille. Tuotanto globalisoituu ja muuttuu reaaliaikaiseksi. Maahanmuuttajia koulutetaan ja rekrytoidaan enenevässä määrin työelämän palvelukseen. Työn murros. Työnteon toimintatapoihin tulee muutoksia. Työn muotojen väliset rajat hämärtyvät. Työt muuttuvat projektimaisiksi. Työ pirstoutuu ja työsuhteiden kestot muuttuvat moninaisiksi. Yrittäjyys. Uusia yrittäjiä tarvitaan lisää, mutta yritysten perustaminen ja sukupolvenvaihdosyrityksiin jatkajien saaminen muodostuvat haasteiksi. Työnteko edellyttää kaikilla toimialoilla ja kaikilla toiminnan tasoilla sisäisen yrittäjyyden asennetta. Verkostoituminen etenee kaikilla toiminnan tasoilla. Alihankinta lisääntyy. Tuotanto perustuu yhä enemmän kumppanuuteen ja verkosto hallitsee tuotteen koko elinkaaren. Ulkoistaminen. Toimialoilla keskitytään ydinosaamisalueisiin ja muiden osa-alueiden toiminnot pyritään ulkoistamaan. Asiakaslähtöisyys korostuu niin yksityisen sektorin tuotteiden ja palveluiden myynnissä kuin julkisenkin sektorin palvelutoiminnassa. Toimiala- ja sektorirajojen uudelleen muotoutuminen. Perinteisten toimialojen oheen syntyy uusia toimialoja. Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin rajat muotoutuvat uudelleen palveluiden tuotannossa. Työnteon ja palvelujen tuottamisen toimintamalleja sovelletaan sektoreittain ristiin. 5

Hämeen liiton laatimien tavoitteellisten ennusteiden mukaan maakunnan työllinen työvoima lisääntyisi vuodesta 2000 vuoteen 2010 noin 8100 työllisellä eli kasvua tapahtuisi noin 11,6 % 1. Voimakkainta kasvu tulisi olemaan yhteiskunnallisten palveluiden, liike-elämän palveluiden ja rahoituksen sekä kaupan ja matkailun toimialoilla. Kasvavia aloja olisivat myös liikenteen ja logistiikan toimiala sekä rakentamisen toimiala. Maa- ja metsätalouden toimialan työllisen työvoiman määrä tulisi vähenemään nykyisestään vielä jonkin verran ja teollisuuden toimiala säilyisi tämän hetkisellä tasollaan. (ks. taulukko 1.) Hämeen väestö- ja työllisyysennusteissa on oletettu, että pääkaupunkialueelle suuntautuva pendelöinti lisääntyy nykyisestään. Täten työllisen työvoiman määrä on Hämeen liiton ennusteissa suurempi kuin maakunnan työpaikkojen määrä (ks. seuraava kappale). Työpaikkauran (matalan kasvun ura) mukaan Hämeen työllisen työvoiman määrä kasvaisi huomattavasti maltillisemmin kuin työllisyysuran ennusteessa 2. Työllisyysuralla (tavoiteura) voimakkaasti kasvaviksi ennakoidut liike-elämän ja rahoituksen sekä yhteiskunnallisten palveluiden toimialat eivät työpaikkauran ennusteessa kasvaisi juuri lainkaan tai kasvaisivat vain vähän. Myös rakentaminen näyttäisi tämän ennusteen mukaan säilyttävän nykyisen tasonsa, kun se työllisyysuran mukaisessa ennusteessa kasvaa jonkin verran. Teollisuus kasvaisi tämän ennusteen mukaan, kun se työllisyysuran ennusteessa säilyttäisi nykyisen tasonsa tai jopa laskisi hienoisesti. Liikenne ja logistiikka taas kasvavat voimakkaasti tämän ennusteen mukaan, kun ne työllisyysuran ennusteessa kasvavat paljon maltillisemmin. Kauppa ja matkailu kasvaisivat suhteessa yhtä paljon kuin työllisyysuran mukaisessa ennusteessa. Strategia on laadittu ensisijassa työllisyysuran (tavoiteuran) tulosten mukaan, mutta koulutuksen määrää kuvaavassa luvussa otetaan huomioon myös työpaikkauran (matalan kasvun ura) tuottamat määrälliset tulokset. 1 Huom! Tilastokeskuksen laatimien maakuntaa koskevien ennusteiden ja maakuntaohjelman / -suunnitelman ennusteiden työllisten määrää kuvaavissa tilastoissa on eroja. Maakunnan ennusteet perustuvat viime vuosien hyvään muuttovoittoon. Ennusteen pohjana käytetty + 300 muuttovoittoa vuoteen 2007 asti ja siitä eteenpäin + 400 muuttovoittoa vuoteen 2014 asti. Tilastokeskuksen käyttämä väestöennustemenetelmä on ns. demografinen komponenttimalli, jossa väestön tuleva määrä ja rakenne lasketaan ikäryhmittäisten syntyvyys-, kuolevuus- ja muuttokerrointen avulla. Kertoimet on laskettu viime vuosien väestönkehityksen perusteella. Ennusteessa ei ole pyritty arvioimaan taloudellisten, sosiaalipoliittisten, aluepoliittisten tms. tekijöiden vaikutusta väestönkehitykseen. (StatFin tilastopalvelu, Väestöennuste alueittain vuoteen 2030) 2 Työpaikkauran taustaoletukset tulevat valtakunnallisesta niin sanotusta PT mallista. Koska lähtö- ja ennakointioletukset ovat erilaiset työllisyys ja työpaikka uralla, niin verrattaessa näiden kahden uran ennusteita keskenään näyttäytyvät työllisen työvoiman kokonaismäärä, toimialojen kehityssuunnat ja toimialojen työllisen työvoiman määrät erilaisina. 6

Taulukko 1 Elinkeinorakenne, 1985-2010, työllisyysennuste ( tavoiteura) Väestölaskennan luvut Toimialat 1985* 1990* 1995* 2000* 2005 2010 Maa- ja metsätalous 8519 6798 4819 3969 3734 3660 Teollisuus 20593 19698 15657 16888 16800 16800 Rakentaminen 5399 6022 3153 4767 4821 5140 Kauppa ja matkailu 10537 10550 8042 9789 10328 11643 Liikenne 4792 4596 3827 4202 4456 4830 Liike-elämän palvelut 5143 6871 6000 7475 8402 9264 Yhteiskunnalliset palvelut 18581 19747 19037 21701 24508 26564 Tuntematon** 184 1629 1147 1008 Yhteensä 73748 75911 61682 69799 73050 77900 MARE sovellus 10.7.2003, Keijo Mäkelä Viestinhallinta Oy. *Lähde: Tilastokeskuksen Väestölaskenta 1985, 1990, 1995 ja 2000; Hämeen maakuntasuunnitelma 2020, josta laskettu maakunnan työllisten määrät yhteensä vuosille 2005 ja 2010. ** Vuoden 2000 Tuntemattomat on kohdennettu vuosina 2005 ja 2010 tunnettuihin toimialoihin. Huom! Taulukkolaskentaohjelman pyöristyssäännöistä johtuen taulukoiden 1, 3 ja 4 sekä liitetaulukoiden 1 ja 2 yhteensä rivien lukemat voivat hieman poiketa toisistaan. Taulukko 2 Elinkeinorakenne 1985-2010, työpaikkaennuste (matalan kasvun ura) Väestölaskennan luvut Toimialat 1995* 2000* 2005 2010 Maa- ja metsätalous 4759 3912 3300 3300 Teollisuus 14855 15667 16100 16400 Rakentaminen 2718 4158 4100 4100 Kauppa ja matkailu 6971 8615 9500 10300 Liikenne 3227 3450 4400 5500 Liike-elämän palvelut 4966 6025 6100 6200 Yhteiskunnalliset palvelut 19096 21399 22000 21900 Tuntematon 1544 1352 1400 1400 Yhteensä 58136 64578 66900 69100 MARE sovellus 18.6.2003, Keijo Mäkelä Viestinhallinta Oy. * Lähde: Väestölaskenta 1995, 2000. 7

3. Arvioitu ammattirakenteen muutos ja uuden työvoiman tarve 2000 2010 Elinkeinoelämän työllisen työvoiman ennustetta voidaan tarkastella myös ammattilohkoittain ja ryhmittäin 3. Voimakkaasti kasvavia ammattilohkoja ovat palvelu-, tekninen asiantuntija-, johto- ja asiantuntija-, hoito- ja sivistystyö. Lisäystä tapahtuisi myös rakennus- ja liikennetyön ammattilohkoissa, mutta niiden kasvu on ennakoitu maltillisemmaksi kuin edellä mainittujen ammattilohkojen kasvu. 4 Taulukko 3 Maakunnan ammattirakenne 1985-2010, työllisiä Ammattilohkot 1985* * 1990* * 1995* * 2000 2005 2010 1 Maa- ja metsätaloustyö 8151 7112 4288 3606 3325 3286 2 Teollinen työ 17896 16876 13641 14462 14266 14156 3 Rakennustyö 4395 4089 2269 3674 3707 3925 4 Liikennetyö 2965 3037 2588 3322 3433 3711 5 Postityö 1160 1150 710 332 308 302 6 Tekninen asiantuntijatyö 4360 5066 4461 5355 6221 6829 7 Palvelutyö 12297 12622 9754 10039 11255 12510 8 Toimistotyö 6967 7314 6021 5008 4835 4787 9 Johto- ja asiantuntijatyö 3420 3916 3805 8759 9926 11112 10 Hoitotyö 6779 7711 7710 7383 8571 9808 11 Sivistystyö 3285 3766 3782 3775 4305 4655 12 Suojelutyö 1724 1885 1751 2103 2118 2183 00 Tuntematon 349 1367 902 1981 776 634 Yhteensä * 73748 75911 61682 69799 73046 77898 MARE sovellus 10.7.2003, Keijo Mäkelä Viestinhallinta Oy. *Taulukkolaskentaohjelman pyöristyksistä johtuen taulukoiden 1, 3 ja 4 sekä liitetaulukoiden 1 ja 2 yhteensä rivien lukemat voivat hieman poiketa toisistaan. ** Vuodet 1985-1995 ovat keskenään vertailukelpoiset, mutta niitä ei voi suoraan verrata vuoden 2000 toteutuneeseen ja vuosien 2005-2010 ennusteen lukuihin. Vertailu ei ole mahdollinen ammattiluokituksen muutoksista johtuen. Maa- ja metsätaloustyön ammattilohkoon kuuluvien työllisten (työlliset sijoittuvat pääosin maa- ja metsätalouden toimialalle) ennakoidaan vähentyvän vielä jonkin verran vuoteen 2010 mennessä. Jo nyt ala on käynyt läpi voimakasta rakennemuutosta ja prosessi jatkuu vielä lähi vuosina. Koska maa- ja metsätalouden ala on supistuva, selittävät poistumat (eläkkeelle jäävät, muuten työelämästä lähtevät) maa- ja metsätaloustyön uuden työvoiman tarpeen kokonaan. Toisin sanoen uutta työvoimaa tarvitaan vain korvaamaan alalta poisjääviä, mutta laskennallisesti uutta työvoimaa ei muuten maa- ja metsätalouden alalle tarvita. Laskennallisesti edellä kuvattu uuden työvoiman tarve voidaan esittää seuraavasti. Toimialan poistumaksi arvioidaan noin 120 henkeä / vuosi. Koska toimialan kehityssuunta on vuodesta 2000 vuoteen 2010 laskeva, toimialan muusta kuin poistumista aiheutuva uuden työvoiman tarve on negatiivinen eli ala supistuu noin 30 hengellä vuosittain. Näin ollen maa ja metsätalouden alan laskennallinen vuosittainen uuden työvoiman tarve on noin lukuja käyttäen 120 + (-30). Alalle tarvitaan siis vuosittain noin 90 uutta työllistä. (ks. taulukko 4.) 3 Osa ammattilohkoista ja ryhmistä on selkeästi leimallinen vain tietylle toimialalle (rakennustyö vrt. rakentamisen toimiala, maa- ja metsätaloustyö vrt. maa- ja metsätalouden toimiala). Sen sijaan joidenkin ammattilohkojen ja ryhmien edustajat sijoittuvat elinkeinorakennetaulukon kaikille toimialoille (vrt. johto- ja asiantuntijatyö tai toimistotyö). 4 Tilastoluokitusten muutosten vuoksi vuodet 1985 1995 eivät ole suoraan verrannollisia vuoden 2000 tilastoihin. Ennen vuotta 2000 esitetyt tilastot luovat kuitenkin vertailupohjaa vuosien 2005 ja 2010 ennusteille ja siksi myös aikaisempien vuosien kehitys esitetään samoissa taulukoissa vuoden 2000 toteutuneen kehityksen ja vuosien 2005 ja 2010 ennusteiden kanssa. 8

Teollisuustyön arvioidaan säilyvän lähes nykyisellä tasollaan huolimatta siitä, että metalliteollisuuden osalta ennakoidaan matalan osaamistason tuotannon siirtyvän Suomesta ulkomaille. Elintarviketyön ennakoidaan kasvavan noin 10% ja prosessityön noin 13 %. Elintarviketeollisuudelle ennakoitiin hyvää kehitystä, joten alan työntekijöiden määrä voisi nykyisestään hieman lisääntyä. Prosessityön kasvua voi selittää rakennusteollisuuden vahvistuminen Hämeessä. Myös muovi- ja lasiteollisuuden ammattilaisia kuuluu prosessityön ammattiryhmään. Ulkoistamiskehityksen yksi ilmentymä on varasto- ja kuljetuspalveluiden ulkoistaminen. Tämä kehitys näkyy liikenteen ja logistiikan toimialalla kasvuna. Ammattilohkotaulukossa (ks. liite 1) varastotyö kuuluu teollisuustyön ammattilohkoon, joten toimialojen kesken tapahtuva muutos ei ole nähtävissä näistä taulukoista. Tarkemmin muutos näkyy ennakoinnin loppuraportin toimialoittaisista ammattiryhmätaulukoista (ks. ennakoinnin loppuraportin liitetaulukot 5 ja 8). Kaiken kaikkiaan teollisesta työstä on arvioitu poistumien kautta siirtyvän pois työelämästä noin 400 työllistä vuosittain. Uutta työvoimaa ennakoidaan tarvittavan noin 370 henkeä vuosittain, koska ala supistuu lievästi. Poistumat siis selittävät uuden työvoiman tarpeen kokonaan. Rakennustyön ennakoidaan kasvavan hieman eli noin 6,8 % vuoteen 2010 mennessä. Kasvua selittää parhaiten ennakoitu talonrakennustyön kasvu, joka tulisi lisääntymään niin kiinteistöjen korjausrakentamisen kuin myös uudistuotantorakentamisen lisääntymisestä johtuen. Rakennustyön uuden työvoiman tarpeesta on poistumilla selitettävissä yli 80 % ja alan kasvulla siten vajaat 20 %. Uuden työvoiman tarve rakennustyöhön on laskennallisesti noin 130 / vuosi, josta poistumien vuoksi tarvitaan noin 105 ja alan kasvukehityksen vuoksi noin 25 uutta työllistä. Liikennetyö kasvaa tämän ennusteen mukaan noin 12 % eli hieman vajaat 400 työllistä tulisi liikennetyöhön lisää vuoteen 2010 mennessä. Ennakointityöryhmä arvioi, että kuljettajien työaikaa koskevat muutokset ja kuljetusten lisääntyminen niin henkilö- kuin tavaraliikenteessä edellyttävät alalle merkittävästi lisää työvoimaa. Lisäksi ala tarvitsee uutta työvoimaa siksi, että eläkkeelle on jäämässä tämän ennusteen mukaan noin 1000 henkeä vuoteen 2010 mennessä, mikä on noin 25 % nykyisestä työllisestä työvoimasta. Uuden työvoiman tarve on laskennallisesti 135 henkeä / vuosi. Liikennetyöstä poistuisi eläkkeelle siten hieman vajaat 100 henkeä vuosittain ja toimialan kasvuennusteesta johtuen alalle tarvitaan vuosittain noin 40 uutta työllistä. Teknisen asiantuntijatyön kasvu noin 28 % vuodesta 2000 vuoteen 2010 mennessä selittyy insinöörityön ja työnjohtotyön kasvuilla. Insinöörityön kasvu näkyy voimakkaimmin liike-elämän palveluiden ja rahoituksen toimialan kasvussa, jonne ennakoitiin suunnittelutyön lisääntymistä. Työnjohtotyön kasvu liittyy rakentamisen, kaupan- ja matkailun, liikenteen ja logistiikan sekä liike-elämän palveluiden ja rahoituksen toimialojen lievinä ja yhteiskunnallisten palveluiden jonkin verran suurempana työnjohtotyön kasvuihin (työnjohtotyöllä tarkoitetaan alinta työnjohtotyötä). Työnjohtotyön kasvu on seurausta mainittujen toimialojen yleisestä kasvusta. Ennakoinnin mukaan teknisen asiantuntijatyön ammattilohkoon tarvittaisiin vuosittain noin 145 uutta työllistä toimialan yleisen kasvukehityksen seurauksena ja poistumien vuoksi vielä noin 165 työllistä korvaamaan eläkkeelle jäävien aiheuttama vaje. Yhteensä alalle tarvittaisiin vuosittain noin 310 uutta työllistä. Palvelutyön ammattilohkon myynti-, ravintola- ja matkailuammattiryhmien kasvu näkyy elinkeinorakennetaulukossa erityisesti kaupan ja matkailun toimialan kasvuna. Matkailu on myös yksi maakunnan kärkialoista, johon maakunnassa panostetaan ja toimialana uskotaan. Myyntityön ennakoidaan lisääntyvän kaikilla toimialoilla, mutta kaupan- ja matkailun toimialalla sen kasvu on erityisen voimakasta. Siivous- ja kiinteistötyön kasvut näkyvät ensisijassa liike-elämän palveluiden ja rahoituksen toimialan kasvussa, mikä liittyy muiden toimialojen ko. toimintojen ulkoistamiskehitykseen. Kaiken kaikkiaan palvelutyö kasvaa työllisyysennusteen mukaan vuodesta 2000 vuoteen 2010 mennessä noin 25 %. Ammattilohkon laskennallinen vuosittainen uuden työvoiman tarve on suuri, noin 500 uutta työllistä. Noin 250 uutta työllistä tarvitaan korvaamaan poistumista aiheutuvaa työllisyysvajetta ja noin 250 tarvitaan palvelutyön ammattilohkon kasvusta johtuen. Ennusteen mukaan toimistotyö tulee jonkin verran (noin 6%) vähenemään vuoteen 2010 mennessä. Toimistotyöhön liittyvät tehtävät ovat jo siirtyneet ja niiden ennakoidaan siirtyvän yhä edelleen osaksi asiantuntijoiden työtehtäviä. Näin jotkin perinteiset toimistotyön ammattiryhmät pienenevät tai poistuvat lähes kokonaan toimistotyön ammattilohkosta. Tällaisia ovat muun muassa konekirjoittajat ja atk-kirjoittajat. Toimistotyön väheneminen koskee kaikkia toimialoja. Toisaalta toimistotyön luonne voi muuttua esimerkiksi siten, että tähän ammattiluokkaan tullaan koodaamaan esimerkiksi tietojen tallentajat. Myöskään taloustyö, joka kuuluu toimistotyön ammattilohkoon ei ennakoinnin mukaan lisäänny mainittavasti. Taloustyön ammattiryhmä on suurin liikeelämän palveluiden ja rahoituksen toimialalla ja tämän toimialan työtehtävät ovat ennakoinnin mukaan muuttumassa aiempaa vaativammiksi, jolloin alalle palkataan uutta työvoimaa voimakkaammin asiantuntijatehtäviin. Koko toimistotyön ammattilohkon uuden työvoiman tarve johtuu ainoastaan ammattilohkossa tapahtuvasta poistumasta eli toimistotyön eri ammattiryhmiin olisi tarvetta rekrytoida vuosittain yhteensä noin 130 uutta työntekijää. 9

Johto- ja asiantuntijatyön ammattilohkon 5 kaikki ammattiryhmät kasvavat ennusteen mukaan vuoteen 2010 mennessä. Kaiken kaikkiaan ammattilohkoon kuuluvien työllisten määrän ennakoidaan lisääntyvän noin 27 % vuoteen 2010 mennessä. Tämän ammattilohkon kasvu näkyy voimakkaimmin kaupan ja matkailun, liike-elämän palveluiden ja rahoituksen sekä yhteiskunnallisten palveluiden toimialojen kasvuissa. Ammattilohkon kasvu on ensisijassa selitettävissä sillä, että edellä mainittujen toimialojen ennakoidaan kasvavan kokonaisuudessaan erittäin voimakkaasti. Toisaalta kaupan ja matkailun sekä liike-elämän palveluiden toimialat ovat pienyritysvaltaisia ja kun toimialan kasvu merkitsee myös uusien yritysten syntymistä, näiden alojen ennakoitu kasvu heijastuu suoraan johtamistyöhön kasvuna (toimitusjohtajat lasketaan kuuluvaksi johtotyön ammattiryhmään, joten mainituille aloille on ennakoitu runsas johtotyön kasvu). Kaiken kaikkiaan johto- ja asiantuntijatyön kasvua tapahtuu kaikilla muilla toimialoilla paitsi maa- ja metsätalouden toimialalla. Ammattiryhmätasolla tarkasteltaessa rahoitustyön ammattiryhmän kasvu näkyy ensisijassa kaupan ja matkailun, liikeelämän palveluiden ja rahoituksen sekä yhteiskunnallisten palveluiden toimialojen rahoitustyön kasvuina. Rahoitustyö asiantuntijatyönä lisääntyy yrityksissä ja julkisella sektorilla niin ostajan kuin myyjänkin tehtävissä sekä liike-elämän ja rahoituksen toimialalla pankki-, vakuutus- ja tilintarkastustoiminnassa. Muu asiantuntijatyö ammattiryhmän (tilintarkastajat, tutkijat, suunnittelijat, psykologit, työnvälittäjät, julkisen hallinnon toimihenkilöt ym.) kasvu näkyy selkeimmin teollisuuden, liike-elämän palveluiden ja rahoituksen sekä yhteiskunnallisten palveluiden toimialojen vastaavien ammattiryhmien kasvuissa. Teollisuuden asiantuntijatyön kasvu liittyy ennakoinnin mukaan (elintarvike-, metalli- jne. teollisuus) suunnittelu- ja kehitystehtävien lisääntymiseen. Liike-elämän palveluissa ja rahoituksessa asiantuntijatyön lisääntyminen liittyy suunnittelu- ja konsultointitehtävien lisääntymiseen. Myös yhteiskunnallisissa palveluissa korostuvat tutkimus-, suunnittelu- ja kehitystyön ennakoitu lisääntyminen. Lisäksi luonnontieteellisen tutkimustyön ennakoidaan lisääntyvän Hämeessä. Johto- ja asiantuntijatyön ammattilohkoon on arvioitu erittäin suuret uuden työvoiman tarpeet ja samanaikaisesti erittäin merkittävät poistumat. Ennakoinnin mukaan johto- ja asiantuntijatehtäviin tarvittaisiin vuosittain noin 530 uutta ammattilaista. Yritysten sukupolvenvaihdostarpeet selittävät merkittävästi uuden työvoiman tarvetta, sillä poistumien vuoksi uutta työvoimaa tarvitaan noin 300 työllisen verran. Ammattilohkon kasvu edellyttää noin 230 uutta työllistä. Hoitotyön ammattilohkon kasvu (noin 33%) juontuu selkeimmin yhteiskunnallisten palveluiden toimialan sairaanhoitotyön, sosiaalityön ja muun terveystyön (mm. hammashoitajat, hierojat, kampaajat, liikunnan ohjaajat) ammattiryhmien ennakoiduista kasvuista. Yhteiskunnallisten palveluiden alan kasvun arvioidaan johtuvan ennen kaikkea hoivapalveluiden kysynnän kasvusta. Kysyntää kasvattavat erityisesti väestön ikääntyminen, sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ennalta ehkäisy ja hoito sekä yleisesti kaikkien kuluttajaryhmien lisääntyvä hoivapalvelujen kysyntä. Palveluja tarjoavat niin julkinen kuin yksityinenkin sektori, jotka molemmat kuuluvat hoivatyön osalta tässä tarkastelussa yhteiskunnallisiin palveluihin. Laskennallisesti Hämeessä ennakoidaan tarvittavan vuosittain noin 490 uutta hoitotyön ammattilaista. Tämä tarve tulee sekä hoitotyön ennakoidusta voimakkaasta kasvutarpeesta (noin 240 uutta työllistä vuosittain) että merkittävästä alan työvoiman eläkkeelle jäämisestä (noin 250 / vuosi). Sivistystyön kasvua, noin 23 % vuoteen 2010 mennessä, selittää parhaiten koulutuksen ja erityisesti aikuiskoulutuksen ennakoitu lisääntyminen. Näin ollen sivistystyön ammattilohkon ja siihen kuuluvan opetustyön ammattiryhmän kasvu näkyy voimakkaimmin juuri yhteiskunnallisten palveluiden toimialan kasvussa. Opetushenkilökunnan lisääntyvään tarpeeseen vaikuttavat toisaalta aikuiskoulutuksen kysynnän kasvu ja toisaalta kuluvan vuosikymmenen aikana tapahtuvan opetushenkilökunnan runsas eläkkeelle jääminen. Sivistystyön ammattilohkoon ennakoidaan laskennallisesti tarvittavan alan kasvusta johtuen noin 90 ja poistumista johtuen noin 110 uutta työllistä vuosittain. Yhteensä uutta työvoimaa tarvittaisiin siis noin 200 henkeä vuosittain. Oppilaitosten opetushenkilökunnan osalta opettajapulaa pahentaa edelleen se, että opettajan koulutuksen saaneita rekrytoidaan usein myös yritysten palvelukseen. Suojelutyön ennakoitiin lisääntyvän merkittävästi liike-elämän palveluiden ja rahoituksen toimialalla. Jo nyt vartiointipalvelut ovat kasvaneet 10-20 % vuosittain, joten suojelutyön ammattilaisille on kysyntää. Ammattilohkotaulukko ei osoita juuri lainkaan kasvua, mutta kasvu näkyy liike-elämän palveluiden ja rahoituksen toimialan ammattilohko ja ryhmätaulukossa (ks. ennakoinnin loppuraportin liitetaulukko 9). Ennusteen mukaan kasvua on vajaat 80 % vuodesta 2000 vuoteen 2010. Näin arvioiden suojelutyössä toimisi liikeelämän palveluiden ja rahoituksen toimialalla noin 280 henkeä vuonna 2010. Suurin suojelutyön osuus on yhteiskunnallisten palveluiden toimialalla (vrt. poliisi, pelastus, maanpuolustus jne.). Yhteiskunnallisten palveluiden suojelutyön määrän ennakoidaan säilyvän nykyisellä tasollaan myös vuoteen 2010 asti. Suojelutyön ammattilohkoon uuden työvoiman tarve olisi alan yleisestä kehityksestä johtuen noin 10 ja poistumista johtuen noin 40 työllistä vuosittain eli yhteensä noin 50 uutta työllistä / vuosi. 5 Taulukossa 3 näkyy johto- ja asiantuntijatyön ammattilohkossa vuosien 1995 ja 2000 välillä suuri muutos. Kahden tarkastelujakson välinen suuri ero johtuu Tilastokeskuksen luokittelumuutoksista. 10

Taulukko 4 Uuden työvoiman tarve 2000-2010, työllisyysura ( tavoiteura) Ammattirakenne Uuden työvoiman tarve Ammattilohkot 2000 2010 Muutos Poistuma Tarve henkeä/ = työelä- ( Yhteensä) vuosi mästä = muutos + poistuvat / poistuma vuosi 1 Maa- ja metsätaloustyö 3606 3286-32 121 89 2 Teollinen työ 14462 14156-31 400 369 3 Rakennustyö 3674 3925 25 107 132 4 Liikennetyö 3322 3711 39 96 135 5 Postityö 332 302-3 5 2 6 Tekninen asiantuntijatyö 5355 6829 147 165 312 7 Palvelutyö 10039 12510 247 255 502 8 Toimistotyö 5008 4787-22 163 141 9 Johto- ja asiantuntijatyö 8759 11112 235 299 534 10 Hoitotyö 7383 9808 243 247 490 11 Sivistystyö 3775 4655 88 108 196 12 Suojelutyö 2103 2183 8 39 47 00 Tuntematon 1981 634-135 42-93 Yhteensä 69799 77898 810 2047 2857 4. Laskennalliset koulutustarpeet Toimialojen uuden tarvittavan työvoiman koulutusalat ja tasot on määritelty ammattilohkoittain. Prosentuaaliset jaot koulutusalojen ja asteiden välillä näkyvät taulukossa 5, jonka antama tulos on esitetty absoluuttisina lukuina liitetaulukossa 3. Koulutusasteittain tarkastellen toisen asteen ammatillinen osaaminen korostui seitsemässä ammattilohkossa (kaikkiaan 12 ammattilohkoa). Toisen asteen ammatillisen tutkinnon osuus uuden työvoiman osaamistasosta: - Maa- ja metsätaloustyö 70 % - Teollisuustyö 82 % - Rakennustyö 87 % - Liikennetyö 88 % - Postityö 85 % - Palvelutyö 65 % - Hoitotyö 58 % Toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneille on jo nyt kova kysyntä joidenkin ammattilohkojen ja -ryhmien kohdalla. Muun muassa teollisuus ja maatalous tarvitsevat vahvan ammattitaidon omaavia työntekijöitä palvelukseensa. Työvoiman osaamistaso ja sen lisääminen yhtenä kilpailukyvyn elementtinä ei aina merkitse korkeamman koulutusasteen suorittamista, vaan usein sillä myös viitataan osaamistason nostoon koulutusasteiden ja tutkintojen sisällä. Tämä vaade lähtee eri toimialojen työtehtävien muuttumisesta entistä vaativammiksi (vrt. teollisuudessa työn muuttuminen tietokoneen avulla tapahtuvaksi prosessinhallinnaksi). Täten koulutustasoa kuvaavia lukuja tulee tarkastella luvussa 5.2.1 esitettyjen osaamistarpeiden kanssa. Uuden työvoiman osaamistasona korkea-asteen (ammatti- tai tiedekorkeatasoinen) tutkinnon tarve korostuu seuraavassa neljässä ammattilohkossa. - Toimistotyö 55 % - Tekninen asiantuntijatyö 92 % - Johto- ja asiantuntijatyö 100 % - Kulttuurityö (sivistystyö) 93 % Korkea-asteen tutkinto uuden työvoiman osaamistasona on varsin looginen edellä kuvatuissa neljässä ammattilohkossa, koska näiden ammattiryhmien työvoima sijoittuu asiantuntija- ja johtotehtäviin eri toimialoille. Myös korkea-asteen tutkintoa koskevia rekrytointituloksia on syytä lukea luvun 5.2.1 osaamistarpeisiin yhdistäen (liike-elämän palvelut ja rahoitus toimialalla esimerkiksi tilitoimiston pidon osaaminen edellyttää korkea-asteen koulutusta, yleensä yliopistotason koulutusta). 11

Taulukko 5 Ammatti-koulutus -avain: ammattilohkojen koulutusaloittainen ja -asteittainen rekrytointitarve prosenttiosuuksina 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Koulutusalat ja asteet (Op e tushallinnon uusi koulutusluokitus) 1 Humanistinen ja ka s vatusala Maat. T e oll. R a ken. Li i ken... MARE sovellus, 10.7.2003 Keijo Mäkelä Viestinhallinta Oy. (ks. liitetaulukko 3) Koulutusavain taulukossa kukin ammattilohko on jaoteltu uuden työvoiman osaamistarpeiden mukaan prosenttiosuuksiksi koulutusaloittain ja asteittain. (Prosenttitaulukossa kukin sarake on 100 %.) Siten esimerkiksi teollisuustyön ammattilohkossa kulttuurialan toisen asteen ammatillisen koulutuksen suorittaneita tarvitaan 2 % ja ammattikorkea-asteen suorittaneita 3 % koko ammattilohkon 100%:sta. Liitetaulukosta 3 selviää, että teollisuustyön ammattilohkossa kulttuurialan toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneet 2 % tarkoittaa absoluuttisena työelämän tarpeena 7 henkeä ja ammattikorkeakoulu- Posti Tekn. as. Palv. Toim. Jo h tot. Hoito. Kultt. Su o jel.. u Toinen aste 1 Ammattikorkeakoulu 5 Yliopisto 10 46 2 Kulttuuriala Toinen aste 2 2 1 5 Ammattikorkeakoulu 3 2 2 7 Yliopisto 4 5 3 Yhteiskuntatieteiden ja liiket a louden ala Toinen aste 2 35 30 30 5 Ammattikorkeakoulu 2 15 15 50 25 1 Yliopisto 5 5 5 20 4 4 Luonnontieteiden ala Toinen aste 10 5 15 Ammattikorkeakoulu 13 2 Yliopisto 4 5 10 5 Tekniikan ja liikenteen ala Toinen aste 9 75 83 86 40 8 1 Ammattikorkeakoulu 3 15 11 12 35 8 4 10 Yliopisto 27 15 5 6 Luonnonvara- ja y m päristöala Toinen aste 50 3 2 2 2 Ammattikorkeakoulu 20 5 2 Yliopisto 5 3 1 1 7 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Toinen aste 52 Ammattikorkeakoulu 25 2 Yliopisto 5 15 2 8 Matkailu-, ravitsemis- ja talou s ala Toinen aste 9 2 28 5 1 Ammattikorkeakoulu 13 Yliopisto 9 Muu koulutus (turva-ala) Toinen aste 50 Ammattikorkeakoulu 30 Yliopisto 10 Yhteensä (po. = 100) 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 tutkinnon suorittaneet 3 % 11 henkeä. Edelleen jatkaen teollisuustyön ammattilohkossa rekrytoitavasta uudesta työvoimasta 75 % tulee olla tekniikan ja liikenteen toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneita ja 15 % ammattikorkea-asteen tutkinnon suorittaneita. Ensiksi mainittu merkitsee absoluuttisena lukuna 268 ja jälkimmäinen 54 henkeä. Luonnonvara- ja ympäristöalalta tarvitaan 3 % toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneita (11 henkeä) ja 2 % matkailu-, ravitsemis- ja liikunta-alan toisen asteen tutkinnon suorittaneita (7 henkeä). 12

Taulukko 6 Hämeen laskennallinen työelämän tarve ja aloituspaikkatarpeet sekä nuorten ja aikuisten ammatilliseen perustutkintoon johtavat aloituspaikat vuosilta 2000-2003 Työelämän tarve ja aloittajatarve työllisyysennusteen ja työpaikkaennusteen mukaan Tarve työelämään Aloittajatarve Aloituspaikat vuosina 2003-2000 Koulutusalat ja -asteet Työllisyysuraura* Työpaikka- Työllisyysura Työpaikkaura (pl. yliopisto)*** Tarve* Vaihteluväli** Tarve* Vaihteluväli** 2000 2001 2002 2003 1 Humanistinen ja kasvatusala 150 92 196 180-220 119 110-130 Toinen aste 2 1 3 10 1 10 Ammattikorkeakoulu 9 6 12 10-15 8 10 Yliopisto 139 84 182 170-200 110 100-120 (64) 2 Kulttuuriala 90 68 136 125-150 103 90-110 Toinen aste 24 20 44 40-50 37 30-40 141 101 126 142 Ammattikorkeakoulu 36 31 52 45-60 44 40-50 145 145 121 110 Yliopisto 30 17 40 35-45 22 20-25 3 Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnonala 647 498 952 860-1050 761 680-840 Toinen aste 215 199 383 340-420 364 330-400 306 278 241 247 Ammattikorkeakoulu 274 200 364 330-400 269 240-300 195 90 130 130 Yliopisto 157 98 205 180-230 129 120-140 4 Luonnontieteiden ala 152 121 226 200-250 186 170-200 Toinen aste (TKO) 45 44 80 70-90 81 70-90 106 111 146 118 Ammattikorkeakoulu (TKO) 50 40 71 60-80 58 50-70 55 65 60 60 Yliopisto 57 36 75 65-85 47 40-50 5 Tekniikan ja liikenteen ala 936 978 1531 1380-1680 1635 1470-1800 Toinen aste 522 635 958 860-1050 1159 1040-1270 810 786 657 693 Ammattikorkeakoulu 245 225 353 320-390 322 290-350 585 545 505 420 Yliopisto 169 118 221 200-240 154 140-170 6 Luonnovara- ja ympäristöala 131 106 207 190-230 168 150-180 Toinen aste 69 57 125 110-140 104 90-115 268 229 295 297 Ammattikorkeakoulu 42 34 56 50-60 46 40-50 210 185 200 175 Yliopisto 20 15 25 20-30 18 15-25 7 Sosiaali-, terveys- ja liikuntaala 470 333 673 600-740 479 430-530 Toinen aste 247 178 401 360-440 290 260-320 301 283 292 221 Ammattikorkeakoulu 122 88 156 140-170 112 100-120 220 230 240 225 Yliopisto 101 67 116 100-130 77 70-95 8 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 240 221 384 340-420 362 330-400 Toinen aste 177 161 296 260-330 277 250-300 234 283 244 245 Ammattikorkeakoulu 63 60 88 80-100 86 80-90 **** 25 50 25 Yliopisto 0 0 0 0 0 0 9 Muu koulutus (turva-ala) 41 9 61 50-70 14 10-20 Toinen aste 23 5 38 35-40 9 10 Ammattikorkeakoulu 14 3 17 15-20 4 10 Yliopisto 5 1 6 10 1 10 Yhteensä 2857 2427 4366 3930-4800 3829 3450-4210 3576 3356 3307 3108 ÃÃÃÃ7RLQHQÃDVWH Ammattikorkeakoulu 856 688 1169 1050-1290 949 850-1040 1410 1285 1306 1145 Yliopisto 678 436 870 780-960 558 500-610 Toinen aste ja ammattikorkeakoulu yhteensä 2179 1991 3496 3150-3850 3271 2940-3600 3576 3356 3263 3108 MARE sovellus 10.7.2003, Keijo Mäkelä Viestinhallinta Oy * Työllisyys- ja työpaikkaurien mukaisten ennusteiden tuottama aloittajatarve ** Ennusteiden tuottamille aloituspaikkatarpeille laskettu vaihteluväli. *** Opetushallituksen oppilaitostietokanta. Tutkintoon johtavan peruskoulutuksen aloituspaikat, tilanne 24.6.2003 **** Vuonna 2000 matkailualan koulutusta järjestettiin liiketalouden amk tutkintona, joten matkailun alan koulutuksen aloituspaikat (55) sisältyvät liiketalouden ammattikorkea-asteen aloituspaikkoihin. 13

Taulukkoon 6 Työelämän tarve ja siitä johtuva aloittajatarve sekä aloituspaikat vuosina 2000-2003 on sijoitettu työllisyys- ja työpaikkaurien mukaiset työelämän tarpeet ja niiden mukaiset koulutuksen aloittajatarpeet sekä aloituspaikat vuosina 2000-2003. (Liitteessä 4 on esitetty taulukon 6 työelämän tarpeiden muuntaminen koulutuksen aloituspaikkatarpeiksi käyttäen koulutuksen läpäisy-, opintojen jatkamis- ja työllisyysoletuskertoimia.) Aloituspaikat eivät kuitenkaan suoraan kerro todellisia aloittajia, vaan ainoastaan sen kuinka paljon koulutusta maakunnassa järjestetään. Huomiota tulee myös kiinnittää taulukon humanistista ja kasvatusalaa kuvaaviin lukuihin. Humanistiselta ja kasvatusalalta odotetaan ennakoinnin mukaan vuosittain 150 tutkinnon suorittanutta maakunnan työmarkkinoille. Aloituspaikoissa ei kuitenkaan näy tämän alan koulutus, koska Tampereen yliopiston alaisen opettajankoulutuslaitoksen opiskelijoita koskevat luvut näkyvät Tamperetta / Pirkanmaata koskevissa aloituspaikkaluvuissa. 6 Hämeenlinnassa annettavan yliopistollisen opettajankoulutuksen aloituspaikat on taulukossa 6 sijoitettu sulkuihin vuoden 2003 osalta. Taulukkoon 6 on lisäksi laskettu sekä työllisyysuran että työpaikkauran mukaisille opiskelijoiden aloittajatarpeille vaihteluvälit. Vaihteluvälit antavat paremman kuvan aloittajatarpeista kuin yksittäiset lukemat ykkösen tarkkuudella. Vaihteluvälit on laskettu 10 % mukaan. Lisäksi vaihteluvälin lukemien pyöristykset on tehty pääosin kymmenen tarkkuudella, mutta pienten aloituspaikkamäärien kohdalla viiden tarkkuus on ollut mielekkäämpää. Verrattaessa taulukon 6 työllisyysuran mukaisia työelämän tarvelukuja, aloittajatarpeita ja vuoden 2003 aloituspaikkalukuja on osoitettavissa selkeästi, että Hämeessä annetaan kulttuurialan koulutusta runsaasti enemmän kuin maakunnan oma tarve edellyttäisi. Verrattaessa aloituspaikkoja vuosilta 2000-2003 voidaan kuitenkin huomata, että alan koulutusta on jo viime vuosina jonkin verran vähennetty. Yhteishaun opiskelijavirrat Etelä-Suomen läänissä (ks. liitteen 5 taulukot ja loppuraportin luku 3.6) osoittaa, että kulttuuriala on yksi niistä aloista, jotka houkuttelevat nuoria opiskelemaan Hämeeseen. Esimerkiksi toisen asteen kulttuurialan opintoihin vuonna 2001 valituista oli 45 % muualta kuin Hämeestä ja ammattikorkea-asteen opintoihin valituista tuli 85 % maakunnan ulkopuolelta. Myös luonnonvara- ja ympäristöalalla on tällä hetkellä runsaasti enemmän aloituspaikkoja maakunnan ennakoituun tarpeeseen nähden, mikä käy ilmi verrattaessa työllisyysuran mukaisia aloittajatarpeita ja vuoden 2003 aloituspaikkoja keskenään. Vuosien 2000-2003 aloituspaikkaluvuista on nähtävissä, että toisen asteen aloituspaikat ovat hienoisesti lisääntyneet viime vuosina ja ammattikorkea-asteen aloituspaikat ovat olleet 200 aloituspaikan molemmin puolin. Hämeessä tarjottava luonnonvara- ja ympäristöalan koulutus on myös hyvin suosittua maakunnan ulkopuolella. Tästä kertoo esimerkiksi Yhteishaun opiskelijavirrat Etelä-Suomen läänissä (ks. liitteen 5 taulukot ja loppuraportin luku 3.6), jonka mukaan luonnonvara- ja ympäristöala houkutteli vuonna 2001 toisen asteen koulutukseen noin 250 ja ammattikorkea-asteen koulutukseen noin 410 maakunnan ulkopuolista hakijaa. Alan vetovoimaa voidaan selittää maa- ja metsätalouden sekä elintarviketeknologian kärkiosaamisen keskittymisellä Hämeeseen (vrt. alan toisen asteen oppilaitokset, ammattikorkea-asteen koulutus sekä Hämeen ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoiminta, MTT:n tutkimus- ja kehitystoiminta, Agropolis) Myös yksittäisillä opintoaloilla on vetovoimaa maakunnan ulkopuolisiin opiskelupaikan hakijoihin. Tästä yhtenä esimerkkinä on maakunnassa tarjottava tasokas hevosalan koulutus, johon haetaan ja tullaan opiskelemaan koko Suomesta. Yhteiskuntatieteiden ja liiketalouden alan aloituspaikat ovat laskeneet vuodesta 2000 vuoteen 2003 niin toisen asteen kuin ammattikorkea-asteenkin osalta. Samaan aikaan työllisyysuran (tavoiteuran) mukainen MARE- ennuste osoittaa, että alan laskennallista aloittajatarvetta pitäisi merkittävästi nostaa nykyisestään. Sekä ammatillisella toisella asteella että ammattikorkea-asteella aloituspaikat ovat neljässä vuodessa vähentyneet noin 60:lla eli yhteensä noin 130:lla. Ennakoinnin mukaan toiselle asteelle pitäisi lisätä vähintään 100 ja ammattikorkea-asteelle vähintään noin 200 aloituspaikkaa. Myös sosiaali- ja terveysalan toisen asteen aloituspaikkoja pitäisi lisätä MARE- ennusteen mukaan noin 180:lla. Sen sijaan ammattikorkea-asteen aloituspaikoissa olisi jonkin verran laskemisen varaa. Matkailu- ravintola- ja talousalalle pitäisi niinikään lisätä MARE- ennusteen mukaan aloituspaikkoja, toiselle asteelle keskimäärin noin 50 ja ammattikorkea-asteelle noin 40. Tekniikan ja liikenteen alan toisen asteen aloituspaikat ovat vähentyneet hieman yli sadalla neljän vuoden aikana. Kuitenkin työllisyysuran mukainen ennuste osoittaa, että tekniikan ja liikenteen alan toisen asteen aloituspaikkojen tulisi olla vähintään vuoden 2000 aloituspaikkamäärän tasolla. Myös ammattikorkea-asteen aloituspaikat ovat vähentyneet reilusti (165 aloituspaikkaa) vuodesta 2000 vuoteen 2003 mennessä. Työllisyysuraennusteen mukaan aloituspaikkoja voisi edelleen vähentää. Luonnontieteiden alan toisen asteen ja ammattikorkea-asteen aloituspaikkoja on yhteensä lisätty noin 20 vuodesta 2000 vuoteen 2003. (Vuonna 2002 toisen asteen aloituspaikkoja on poikkeuksellisesti ollut noin 40 enemmän kuin vuonna 2000). 6 Taulukoissa ei myöskään ole mukana minkään koulutusalan kohdalla ammattikorkea-asteella annettava opettajankoulutus. Tämä koulutus on kuitenkin erittäin merkittävää Hämeen ammattikorkeakoulussa. Vuonna 2003 aloituspaikkasuositus on ollut 330, joista 40 humanistiselle ja kasvatusalalle, 28 kulttuurialalle, 35 yhteiskuntatieteiden ja liiketalouden alalle, 22 luonnontieteiden alalle, 125 tekniikan ja liikenteen alalle, 15 luonnonvara ja ympäristöalalle, 25 sosiaali- terveys- ja liikunta-alalle, 35 matkailu- ja ravitsemisalalle ja 5 muuhun. Lisäksi ammattikorkea-koulussa on aloituspaikkoja 75 liikenneopettajan, 35 ammatillisen opinto-ohjaajan ja 25 ammatillisen erityisopettajan koulutuksiin. 14

5. Koulutuksen ja osaamisen kehittäminen 5.1 Määrälliset kehittämistarpeet 5.1.1 Toisen asteen ammatillinen koulutus ja ammattikorkeakoulutus Hämeen koulutustarpeet muodostuvat sekä alueellisesta että selkeästi valtakunnallisesta koulutustarpeesta. Koulutuksen määrää ei voi siten suoraan verrata alueen väestöön ja vuosittaiseen ikäluokkaan, vaan on otettava huomioon myös alueen ulkopuoliset koulutustarpeet. Yhteishaun opiskelijavirrat Etelä-Suomen läänissä (ks. liitteen 5 taulukot ja loppuraportin luku 3.6), osoittaa selvästi Hämeen merkityksen laajojen ympäristöalueiden nuorison kouluttajana. Samoin ammattikorkeakoulutuksen aluetta ei voi tarkasti rajata, sillä tänne tullaan opiskelemaan esimerkiksi opetus- ja kulttuurialan ammattikorkeakouluopintoja. Koulutusaloittain Hämeen koulutustarjonta vastaa pääosin alueen omaa koulutustarvetta. Viimeisen neljän vuoden aikana toisen asteen aloituspaikkojen määrää on alueella vähennetty noin kaksisataa sekä ammattikorkeakoulun noin kaksisataakuusikymmentä. Tarkasteltaessa aloittain maakunnan koulutustarjontaa, aloituspaikkojen suhde koulutustarpeeseen vaihtelee suuresti. Humanistisen ja kasvatusalan suoraan koulutustarpeeseen ei alueella ole tarjota omia aloituspaikkoja (pl. Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen aloituspaikat), sillä koulutustarve painottuu korkeakoulututkintoihin. Kulttuurialan koulutuksessa näkyy selkeä ylitarjonta, mikä selittyy pääosin valtakunnallisella koulutuksella. Kulttuurialan koulutuksen vetovoima kokonaisuudessaan ylittää huomattavasti todellisen työvoimatarpeen. Kulttuurialalta valmistuneet sijoittuvatkin usein muille ammattialoille kuin suoraan siihen, mihin koulutuksella tähdätään. Ilmiö on selkeä sekä toisen asteen koulutuksessa että ammattikorkeakoulutuksessa. Toisen asteen ja ammatillisen korkea-asteen koulutuspaikat yhteen laskettuna näyttää, että maakunnassa on laskennallisesti yli sata ylimääräistä aloituspaikkaa. Lisäksi on huomioitava, että valtakunnallisessa Koulutus ja tutkimus 2003-2008 kehittämissuunnitelmassa (luonnos) esitetään kulttuurialan toisen asteen koulutuksen merkittävää supistamista ja suurimmat supistamistarpeet kohdistuvat juuri Hämeessä keskeisiin opintoaloihin eli käsi- ja taideteollisuusalaan (supistamistarve 37 % koko maassa) ja viestintä- ja kuvataidealaan (supistamistarve 18 % koko maassa). Kulttuurialan aloituspaikkojen määrä toisella asteella ei ole vähentynyt viimeisen neljän vuoden aikana, mutta ammattikorkeakoulupaikkojen osalta vähennystä on toteutunut 35 paikkaa. Koulutus ja tutkimus 2003-2008 kehittämissuunnitelma ei suoraan osoita valtakunnallisia aloituspaikkamäärien supistamistarvetta niille kulttuurialan ammattikorkea-asteen koulutusohjelmille, joita Hämeessä on tarjolla. Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnonalan koulutuspaikkojen tarve perustuu palvelualojen kasvuennusteisiin. Alueella uskotaan pääkaupunkiseutua palvelevien erilaisten liiketoimintojen kasvun jatkuvan ja tämä aiheuttaa selkeän tarpeen lisätä aloituspaikkoja nimenomaan yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnonalalla. Viimeisten neljän vuoden aikana ammatillisen toisen asteen ja ammatillisen korkea-asteen aloituspaikkojen määrä on jatkuvasti vähentynyt, vaikka tarve koulutukseen on lisääntynyt. Luonnontieteiden alalla (tietojenkäsittelyn koulutus) aloituspaikkojen suhde työelämän tarpeeseen on lähes kohdallaan ammattikorkeakoulutuksen osalta, mutta toisen asteen tutkintoihin tähtääviä paikkoja on jonkin verran liikaa. Viime vuosien kehitys ei ole vähentänyt alan aloituspaikkoja, pikemminkin päinvastoin. Vastaavasti selkeä koulutuspaikkojen lisäämisen tarve on tekniikan ja liikenteen alalla, varsinkin jos ennusteiden ylärajoja tutkitaan. Toimialaryhmien ja väestöennusteiden perusteella tarvitaan maakuntaan uusia tekniikan ja liikenteen toisen asteen koulutuksen aloituspaikkoja lähes kolmesataa. Ammatillisen korkea-asteen paikkoja on ennusteen mukaan yli viisikymmentä liikaa. Alan aloituspaikkojen vähentäminen on olut viime vuosina melko suurta: ammatilliselta toiselta asteelta noin 120 ja ammattikorkea-asteelta noin 160 aloituspaikkaa. Suurimmat yksittäiset koulutuspaikkoja menettäneet ammattialat ovat kone- ja metallitekniikka, puutekniikka sekä tekstiili- ja vaatetustekniikka. Luonnonvara- ja ympäristöalan koulutusta annetaan Hämeessä reilusti enemmän kuin, mitä maakunnan oma työelämän tarve edellyttää. Koulutuksen runsasta volyymia puoltavat maa- ja metsätalouden ja elintarviketeknologian kärkiosaamisen keskittyminen Hämeeseen, alan koulutuksen vetovoima sekä Koulutus ja tutkimus 2003-2008 kehittämissuunnitelman mukaan maatilatalouden toisen asteen ja ammattikorkea-asteen sekä metsätalouden ammattikorkea-asteen aloituspaikkojen lisäystarve koko maan tasolla. Koulutusta puoltavista tekijöistä huolimatta luonnonvara-alan koulutuksen suuri määrä tullee johtamaan koulutuspaikkojen vähentämiseen, koska kyseisillä aloilla on ylitarjontaa yli kolmesataa vuosittaista aloituspaikkaa. Viimeisen neljän vuoden aikana varsinkin toisen asteen maatalousalan perustutkintoon johtavan koulutuksen aloituspaikkojen määrä on lähes kaksinkertaistunut (ks. loppuraportin liite 1). Ammattikorkeakoulupaikkojen määrä on lievästi laskenut vastaavana aikana. Sosiaali- ja terveysalan toisen asteen koulutuksen kohdalla uusien aloituspaikkojen tarve on suuri nyt tehtyjen ennusteiden perusteella. Alalta puuttuu lähes kaksisataa aloituspaikkaa työllisyysuran ennusteen mukaan. Viimeisen neljän vuoden aikana toisen asteen koulutuspaikkojen määrä on supistunut noin seitsemälläkymmenellä paikalla, kun taas ammattikorkeakoulupaikkojen määrä on pysynyt lähes ennallaan. Ammattikorkeakoulupaikoissa onkin ennusteen mukaan ylitarjontaa lähes sadan paikan verran. Matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla koulutus ja koulutuspaikkojen tarve ovat lähellä toisiaan. Ennusteen mukaan erilaisten palvelujen kysyntä kuitenkin lisää alan työntekijöiden tarvetta, joten laskelmissa on päädytty kummallekin asteelle noin viidenkymmenen lisäaloituspaikan tarpeeseen pitkällä aikavälillä. Yhtenä yhdistävänä tekijänä lähes kaikille toimialoille on asiantuntijatyön sekä työnjohtoon liittyvien tehtävien koros- 15

tuminen. Vaikka aloituspaikkamäärissä ei suuria muutostarpeita olisikaan, on tarkasti seurattava ammatillisen korkeaasteen ja toisen asteen koulutuksen suhdetta. Yksittäisten ammattien tai niihin johtavien koulutusten tarkkaa määrää ei varmasti pystytä ennustamaan. Selkeät linjat sille, minkälaista koulutusta Hämeessä annetaan, on syytä luoda koko alueelle. Koulutustarpeeseen vaikuttaa merkittävästi alueelle muuttavan väestön ikärakenne sekä koulutuspohja. 5.1.2 Ylempään korkeakoulututkintoon johtava koulutus Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osalta työelämän tarve ennustelaskelmissa on 440-680 henkilöä vuodessa. Suurinta työelämätarve on ennustelaskelmien mukaan tekniikan ja liikenteen alalla sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla. Myös humanistisella ja kasvatusalalla sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla vuosittainen työelämätarve ylittää työllisyysennusteessa 100 henkilöä. Yliopistojen maisterikoulutus ja ammattikorkeakoulujen, nyt vielä kokeiluvaiheessa oleva, jatkotutkinto tuottavat molemmat tämän tason osaajia. Yliopistokoulutuksessa korostuu tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva opetus, kun taas ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot ovat ammatillis-teoreettista jatkokoulutusta. Tällä hetkellä yliopistojen aloituspaikkoja on yhteensä maakunnassa 64 kappaletta (humanistinen ja kasvatusala) ja ammattikorkeakoulun jatkotutkintokokeilussa on mukana kolmessa eri koulutusohjelmassa (tekniikan ja liikenteen ala sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala) tällä hetkellä yhteensä noin 50 henkilöä. Pääosin maisteritason koulutusta lähdetään tällä hetkellä hakemaan maakunnan ulkopuolelta. Maakunnan työelämän tarpeen tyydyttäminen yliopistotason osaajien osalta rakentuu ja on varmasti jatkossakin rakennettava niiden varaan, jotka palaavat opiskelunsa jälkeen tänne tai muuttavat tänne maakunnan ulkopuolelta. Kun ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osalta ollaan pääosin riippuvaisia maakunnan ulkopuolella sijaitsevien tiedekorkeakoulujen tuottamista osaajista, on alueen vetovoimaisuuden kannalta ja osaajien houkuttelemiseksi tärkeää kehittää yhteyksiä ja opintoväyliä suoraan maakunnan ulkopuolisiin tiedekorkeakouluihin. Kun uusi kaksiportainen tutkintorakenne otetaan käyttöön 1.8.2005, tulee peruslähtökohtana olla nykyisen uuden tutkintorakenteen mukaisen maisterikoulutuksen säilyminen maakunnassa. Maisteritason työelämätarpeen tyydyttämiseksi lienee kuitenkin syytä jatkossa lisätä ylempään korkeakoulututkintoon johtavaa koulutustarjontaa maakunnassa. Kehittämällä ja laajentamalla ammattikorkeakoulun jatkotutkintoa sekä suunnittelemalla ja toteuttamalla yliopistotasoisia maisteriohjelmia maakunnassa voidaan osa työelämän määrällisistä tarpeista maisteritason osaajien osalta tyydyttää maakunnassa järjestettävällä koulutuksella. Tämä lisäisi omalta osaltaan alueen kilpailukykyä ja vetovoimaa. Työnjako maisteriohjelmien ja ammattikorkeakoulun jatkotutkintojen välille tulee suunnitella tarkasti. Työelämän, tutkimuksen ja yhteiskunnan tarpeista lähteviä maisteriohjelmia tulisi kehittää osaksi maakunnan koulutustarjontaa. Nämä maisteriohjelmat tulee suunnitella työelämän tarpeisiin lähtökohtana yliopistokoulutuksen vaatimukset ja tavoitteet. Tiedekorkeakoulutasoinen osaaminen on erityisen tärkeää niillä aloilla, joilla pyritään valtakunnalliselle ja kansainväliselle huipulle. Siksi olisi järkevää suunnata maakunnan maisteriohjelmat maakunnan osaamiskeskusten (eoppiminen ja ammatillinen osaaminen, elintarvike, nostaminen ja siirtäminen) painopistealoille tai niiden kehittymistä edesauttaville aloille. Maisteriohjelmien sisällöissä tulisi huomioida niiden kansainvälinen kiinnostavuus ja pyrkiä mahdollisesti rakentamaan yhteistyössä kansainvälisten korkeakoulujen kanssa maisteriohjelmista joint degrees (yhteistutkinto) ja double degrees (kaksoistutkinto)-ohjelmia. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilun vakinaistaminen on maakunnalle tärkeää. Kehittämällä edelleen ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoja pystytään tarjoamaan alueen osaajille jatko-opintomahdollisuuksia omalla alueella. Tutkintoja tulisi voida suorittaa työelämän tarpeita vastaavilla aloilla. Ammattikorkeakoulun jatkotutkinnoilla voisi tyydyttää työelämän tarpeita maisteriohjelmia laajemmalla pohjalla ja useammilla eri koulutusaloilla. 5.2 Laadulliset kehittämistarpeet Koulutuksen ja osaamisen ennakointi hankkeen toimiala- ja seutukuntaryhmissä ennakoitiin seitsemän eri toimialan tulevaisuuden osaamistarpeita. Lisäksi pohdittiin koulutuksen kehittämisalueita ja tuotettiin kehittämisehdotuksia. Ryhmien näkemykset osaamistarpeista on tiivistetty kappaleeseen 5.2.1, jossa osaamistarpeiden jaottelu noudattaa toimialajakoa. Kappaleessa 5.2.2 on esitetty koulutuksen kehittämistarpeet, jossa lähtökohtana on koulutusasteittainen jaottelu. Ammatillista toista astetta koskevat kehittämistarpeet on muotoiltu toimiala- ja seutukuntaryhmien työskentelyn pohjalta, mikä on tarkemmin ja toimialaryhmien näkemyksiä vahvemmin seuraten esitetty loppuraportissa (ks. loppuraportin koulutusta koskevat osiot). Korkea-asteen laadullisia kehittämistarpeita kuvaavien lukujen lähtökohtana ovat Alueellinen innovaatioympäristö hankkeen tuottamat tulokset. Koulutuksen ja osaamisen ennakointi hankkeen tuottamat korkea-asteen koulutuksen kehittämisehdotukset on muotoiltu korkea-asteen koulutuksen kehittämistarpeita kuvaaviin alalukuihin. 5.2.1 Uuden työvoiman osaamistarpeet Maa- ja metsätalous Alalla tarvittava osaaminen, johon koulutuksessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota: Perusammattiosaaminen, yrittäjyysosaaminen, markkinointi- ja myyntiosaaminen, biotekniikan menetelmien osaaminen, vihersisustuksen osaaminen, tilayhtymien hoidon ja hallinnan osaaminen Teollisuus Alalla tarvittava osaaminen, johon koulutuksessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota: Kädentaidot, moniosaaminen, tuonnin ja viennin osaaminen, kielitaito ja muut kansainvälistymistaidot, varasto- ja kuljetuspalveluiden osaaminen samanaikaisesti, erilaisten tietokoneohjelmien hallinta, tuotantoprosessien hallinta, myyntityötaidot, prosessi ja projekti-osaaminen, tuotannon alihankinnan osaaminen, 16

verkostossa toimimisen taidot, johtamistaidot, sosiaaliset taidot, asiakasosaaminen, tekninen ja luova orientoituneisuus Rakentaminen ja kiinteistöt Alalla tarvittava osaaminen, johon koulutuksessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota: Laadukas ammattiosaaminen, pintakäsittelyn osaaminen, viherrakentamisen osaaminen, mestaritason työnjohtotyön osaaminen, tiimityö- / yhteistyötaidot, moniosaaminen ja laaja-alaisuus kaikissa töissä, taito tehdä logiikkaohjauksia, korjausrakentamisen osaaminen, kielitaito ja kulttuurien tuntemus, kokonaisvaltaisesti kiinteistöjen huoltotehtävien hallitseminen Kauppa ja matkailu Alalla tarvittava osaaminen, johon koulutuksessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota: Yrittäjyysosaaminen, muutosvalmius, asiakaslähtöisyyden osaaminen, myyntityötaidot, moniosaaminen (substanssi ja asiakaspalvelutaidot), kielitaito, liiketoimintaosaamisen konsultointitaito. Liikenne ja logistiikka Alalla tarvittava osaaminen, johon koulutuksessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota: Yleinen osaamistason nosto, palveluosaaminen = asiakaspalveluja kielitaito, kuljetusten laadun ja nopeuden tuottamisen osaaminen, erityisosaaminen eri automerkkien huollossa ja erilaisten kuljetusten hoidossa, kalustotekniikan käytön, huoltamisen ja korjaamisen osaaminen, kokonaisvaltainen logistiikan osaaminen asiantuntijatyön ja teknisen asiantuntijatyön osaaminen, verkostotaidot. Liike-elämän palvelut ja rahoitus Alalla tarvittava osaaminen, johon koulutuksessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota: Myyntityötaidot, asiakaspalvelutaidot, kielitaito (vähintään englanti), ongelmanratkaisutaidot, tiimityötaidot, sisältötuotannon osaaminen, yrittäjyysosaaminen, verkostotaidot, moniosaaminen (esimerkiksi substanssiosaaminen ja myyntityötaito tai teknologia- ja taloushallinto-osaaminen saman aikaisesti). Pankkiala: alan substanssin tuntemus ja perustaidot, asiantuntijaosaaminen, myyntityötaidot, kielitaito, ongelmanratkaisu- ja päätöksentekotaidot, kyky ymmärtää erilaisia kulttuureja ja maahanmuuttajia, konsultoinnin osaaminen. Tilitoimiston pidon osaaminen, kiinteistöalan osaaminen, vartiointityön osaaminen, pienyrityksenä kotipalvelujen tuottamisen osaaminen. Yhteiskunnalliset palvelut Alalla tarvittava osaaminen, johon koulutuksessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota: Arvo-osaaminen, asiakaslähtöisyyden osaaminen, palveluiden myynnin osaaminen, läheistyön osaaminen, maahanmuuttajien asiakaspalvelun osaaminen, moniosaaminen = ammattispesifi-, yleis- ja innovaatio-osaaminen, moniosaaminen = sektorirajat ylittävä hyvinvointipalvelutyön osaaminen, yrittäjyystaidot ja ajattelu, asiantuntijaosaaminen asiakasohjautuvissa verkostoissa, taidot tuottaa sosiaali- ja terveyspalvelut Internetin välityksellä, hyvinvointi-palvelujen prosessien tuntemus, projektien ja prosessien hallintataidot hyvinvointipalvelujen ostamisessa ja tuottamisessa. 5.2.2 Kaikille koulutusaloille yhteisiä kehittämistarpeita 5.2.2.1 Toisen asteen ammatillinen koulutus Imago-kysymykset ja yleinen arvostus Maakunnassa ammatillisen koulutuksen heikko arvostus näkyy samankaltaisena kuin koko valtakunnan alueella. Toisen asteen ammatillisten oppilaitosten aloituspaikkatarjonta ylittää monin paikoin koulutuksen kysynnän, koska peruskoulun päättävästä ikäluokasta yli puolet valitsee koulutusväyläkseen lukiokoulutuksen. Ammatillisen koulutuksen arvon lisääminen vaatii laajaa yhteistyötä oppilaitosten, työnantajien ja huoltajien välillä. Tiedon välittäminen toisen asteen ammatillisen koulutuksen mahdollisuuksista kuuluu kaikille alueella toimiville. Opiskelijoiden ohjaus Koulutusorganisaatioiden tehtävänä on antaa oikea kuva koulutuksesta, ammateista ja niihin liittyvistä mahdollisuuksista. Avainhenkilöitä ovat muun muassa oppilaanohjaajat, joiden yhteistyötä yritysten ja eriasteen oppilaitosten kanssa olisi tehostettava. Jatko-opintomahdollisuuksien selkeyttäminen koko valtakuntatasolla ja myös maakunnassa korostuu. Ammattikorkeakoulujen roolia ammatillisen koulutuksen jatkoväylänä tulisi korostaa. Toimialaryhmien selkeänä kannanottona oli muun muassa ammattitaitoisen työnjohdon puute, johon toivottiin parannusta. Ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen oppilaitosten yhteistyöllä olisi saavutettavissa sellainen osaamisen taso, joka mahdollistaisi erilaisiin työnjohtotehtäviin kouluttautumisen. Opetussuunnitelmien vastaavuus muuttuviin haasteisiin Toinen painopistealue on opetussuunnitelmien muokkaus niin, että ne vastaavat alueellisia tarpeita yleisten tavoitteiden lisäksi. Valtakunnallisten opetussuunnitelmien tavoitteet antavat koulutuksen järjestäjille suuria mahdollisuuksia toteuttaa koulutusta sekä opiskelijoiden että alueellisten yrittäjien tarpeet huomioonottaviksi. Hämeen, kuten koko Suomen näkökulmasta katsottuna kilpailukyvyn yhtenä elinehtona on kansainvälistyminen ja siihen liittyvä harjoittelu yrityksissä ja ulkomailla. Huomattavia panostuksia vaativien kieli- ja kulttuuriopintojen pariin opiskelijoiden saaminen vaatii hyvää ohjausta. Moniosaajien tarvetta on korostettu ja vaativissa, jatkuvasti muuttuvissa työtehtävissä koulutusyhteistyö on ainoa vaihtoehto yksilöllisten opintomallien rakentamisessa. Yhteistyö lukion ja ammattioppilaitosten välillä varsinkin edellä kuvatunlaisissa koulutuksissa voisi johtaa myös koko ammattikoulutuksen arvostuksen nousuun. Vastaavasti erilaisten oppijoiden kohdalla jousto koulutuksessa enemmän käden taitojen korostamisen suuntaan, voisi johtaa syrjäytymisen uhan pienenemiseen. Yhä suurempi osa nuorista tarvitsee henkilökohtaisia opetusohjelmia, joiden 17

avulla tutkintojen saavuttaminen helpottuu. Kyseessä voi olla työvaltaisen tutkinnon korostaminen tai vaihtoehtoisesti selkeästi jatkokoulutukseen panostaminen. Yritys- ja yrittäjyyskoulutus Yrityskoulutuksen puutetta tutkinnoista korostetaan. Mahdollisuudet yrityskoulutuksen ottamiseen osaksi tutkintoa kasvavat, mikäli koulutuksen järjestäjät selkeästi ottavat opetussuunnitelmatyössä huomioon opintojen hyväksilukumahdollisuuden eri oppilaitosten ja jopa yrityselämän suoritusten osalta. Koulutukseen liittyvät jaksot yrityksissä auttaisivat ymmärtämään talouselämän kiertokulkua ja yrittäjyyttä. Lukiokoulutuksessa suuntautuvina opintoina ja ammatillisessa koulutuksessa työssäoppimisen sekä valinnaisten opintojen kautta yrittäjyyttä koskevia opintoja voitaisiin lisätä huomattavasti esimerkiksi juuri jatko-opintoihin tähtääviin tutkintoihin. Kansainvälisyyskasvatus ja kielikoulutukset Koulutuksen pitää pystyä vastaamaan myös kasvaviin kansainvälistymishaasteisiin. Sekä kieliopintojen painottamisella että kulttuurikasvatuksella on tilaus myös ammatillisessa koulutuksessa. Juuri tämänkaltaisissa koulutusosioissa tarvitaan suurta joustoa opetussuunnitelmissa ja varsinkin toisen asteen koulutuksen osalta raja-aitojen poistaminen lukion ja ammatillisen koulutuksen väliltä käy yhä välttämättömämmäksi. Työelämä tarvitsee moniosaajia Toimialojen kannanotoista ilmenee selkeästi ammattirakenteen muuttumisen uudet vaatimukset työn osaajille. Yhä monipuolisempaa osaajaa tarvitaan lähes kaikilla aloilla. Elinikäisen oppimisen käsitettä pitäisi laajentaa koskemaan selkeästi jo nuorisoasteen tutkintoja, joihin on voitava tuoda mukaan erilaiset suuntautumisvaihtoehdot ja erilaisten koulutusosioiden yhdistäminen. Opettajien työelämätuntemuksen ajantasaistaminen Kuten monilla muillakin aloilla, opetusalalla työntekijöiden keski-ikä nousee ja uusien opettajien saaminen on vaikeaa. Opettajakunnalla on suuri merkitys nuorten ammatinvalintaan ja siksi on pystyttävä valmentamaan opettajia kyseiseen ohjaustoimintaan antamalla heille uusimmat tiedot työelämän vaatimuksista. Koulutusta tarvitaan kaikille opettajille peruskoulutus mukaan lukien. Opettajien ammatillisen koulutuksen olisi keskityttävä substanssiosaamiseen ja yleisen koulutuksen työelämätuntemuksen parantamiseen. Yhteistyö Olennaisen tärkeää on oppilaitosten avoimuus ja yhteistyöhalu koko toisen asteen koulutuksen kentässä. Työnantajaja työntekijäjärjestöillä on mahdollisuus mainostaa ammattityötä koulutusvalintaa tekeville nuorille. Yritysten rooli paikallisessa markkinoinnissa korostuu ja mahdollisuuksien mukaan jo peruskoululaisille olisi annettava oikeaa tietoa nykyisistä ammateista. Verkostoituminen oppilaitoskentässä antaa opiskelijoille hyvät mahdollisuudet koota tutkintonsa omien vahvuusalueittensa mukaan. Samalla alueella olisi mahdollisuus melko nopeasti reagoida koulutustarpeiden muutoksiin ja antaa mahdollisuuksien mukaan tarvittavaa täydennyskoulutusta myös työelämässä jo oleville. Opiskelijalle pitäisi nykylainsäädännöstä poiketen suoda mahdollisuus aluksi lyhyempään tutkintoon, jota työkokemuksen karttuessa voisi täydentää sopivilla jatko-osilla. Tässäkin olisi suuri mahdollisuus koko toisen asteen yhteistyölle, verkostoitumisen kautta tiedekorkeakouluun suuntautuneen voisivat keskittyä teoriaopintoihin ja muille jäisi mahdollisuus tehdä erilaisia yhdistelmätutkintoja työelämän tarpeen mukaisesti. Vaikka ammattikorkeakoulut suorittavat valtakunnallista koulutustehtävää, pitäisi niissä pyrkiä ottamaan huomioon alueen kehitystarpeet ja sitoutua laajaan yhteistyöhön myös toisen asteen oppilaitosten kanssa. Laaja-alainen yhteistyö myös alueen yritysten kanssa parantaisi kilpailukykyä ja vetovoimaa sekä samalla varmistaisi ammattitaitoisen työvoiman jäämisen alueelle. Alueen tiedekorkeakoulujen kanssa tehtävää suunnittelutyötä pitäisi korostaa ja saada alueelle korkeasti koulutettuja osaajia tekniseen suunnittelu- ja asiantuntijatyöhön. Edellä mainitulla lukiokoulutuksen suuntaamisella ja oppilaitosten verkostoitumisella opiskelijoiden siirtymistä joustavasti koulutukseen kannustettaisiin. Kokonaisuudessaan maakunnan koulutusjärjestelmä vaatii tarkkaa suunnittelua ja yhteistyötä alueen vetovoimaisuuden takaamiseksi. Seurantaa ja ennusteiden laadintaa varten koulutuksen järjestäjille on luotava pysyvä yhteistyöelin ja normisto. 5.2.2.2 Ammattikorkeakoulut Kansainvälisen yhteistyön suuntaaminen Hämeen ammattikorkeakoulun kansainvälisen yhteistyön painopisteitä tulee suunnata maakunnan kärkialoilla tarvittaville osaamisaloille, jolloin kansainvälisiä yhteyksiä voitaisiin paremmin hyödyntää nimenomaan maakunnan vahvuusaloilla (eoppiminen ja ammatillinen osaaminen, elintarvike, nostaminen ja siirtäminen). Näille osaamisaloille tulee suunnitella kansainvälisesti kiinnostavia opintokokonaisuuksia yhteistyössä kansainvälisten korkeakoulujen kanssa. Erikoistuminen vahvuuksiin Ammattikorkeakouluista on pyritty tekemään monialaisia oppilaitoksia, mikä on erityisen tärkeää maakunnassa, jossa ei sijaitse tiedekorkeakoulua. Erikoistumalla tutkimus- ja kehittämistoiminnassa tiettyihin tarkoin harkittuihin kärkiosaamisaloihin pystyttäisiin nostamaan osaamistasoa myös opetuksessa. Valtakunnallinen kärkiosaaminen tietyillä aloilla voisi myös houkutella nuoria asettamaan ammattikorkeakoulussa opiskelun tiedekorkeakoulun edelle. Nyt tilanne on nuorten opiskelupaikan valinnan osalta usein päinvastoin. Ammattikorkeakoulun opetus Työelämässä tarvitaan ensisijaisesti käytännön taitoja. Ammattikorkeakouluopettajien käytännön taitojen osaamiseen ja opetukseen tulisi kiinnittää huomiota. Hämeen ammattikorkeakoulun tulisi edelleen lisätä yhteyksiä yrityselämän ja opetuksen välille. 18

5.2.2.3 Tiedekorkeakoulut ja yliopistot Korkeakouluverkoston hyödyntäminen Avainkysymys maakunnan kannalta on se, miten olemassa olevaa korkeakouluverkostoa pystytään maakunnassa parhaiten hyödyntämään maakunnan osaamisen kehittämisessä. Erityisesti liike-elämän palvelujen ja rahoituksen asiantuntijaryhmässä nousi esille tarve saada yliopistotasoista korkeakouluopetusta muun muassa seuraaville osaamisaloille: ohjelmistoalan, markkinointiviestinnän, uusmedia-alan, taloushallinnon, kaupallishallinnon, lainopillisten palveluiden, teknisten palveluiden ja johdon konsultoinnin huippuosaaminen. Avoimen yliopistokoulutuksen ja täydennyskoulutuksen kehittäminen Avointa yliopistokoulutusta ja täydennyskoulutusta tulisi maakunnassa kehittää määrätietoisesti siihen suuntaan, että yhä suuremman osan yliopistotutkintoihin kuuluvista opinnoista voisi suorittaa täällä. Koska tutkintojen anto-oikeus on yliopistojen tiedekunnilla, on tässä kehitystyössä ensiarvoisen tärkeää yhteistyö tiedekuntien kanssa. Samoin tärkeää on kytkeä avoin yliopisto-opetus kaksiportaisen tutkintojärjestelmän käyttöönoton suunnitteluun ja valmisteluun mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. 5.2.2.4 Korkeakouluyhteistyö Ammattikorkeakoulun ja yliopistoyksiköiden välinen yhteistyö Vastakkainasettelu yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä pitää saada kitkettyä pois ja yhteistyötä kehittää. Paras keino poistaa ennakkoluuloja ja asenteita puolin ja toisin on etsiä ja tehdä mahdollisimman paljon asioita yhdessä. Vain sitä kautta pystytään saamaan yhteistyötä käyntiin ja konkreettisia edistysaskeleita otettua. Joitakin edistysaskeleita on jo otettukin, joista erityisesti voidaan mainita ammattikorkeakoulun ja ammattikasvatuksen koulutus- ja tutkimuskeskuksen väliset monet yhteistyöhankkeet. Vain yhdessä tekemällä pystytään tämän kokoisessa maakunnassa pääsemään valtakunnalliseen ja kansainväliseen kärkikastiin tietyillä osaamisalueilla. Maakunnalla on hyvä mahdollisuus profiloitua yliopistoyksiköiden ja ammattikorkeakoulun toisiaan arvostavan yhteistyön pilottialueena. Tämä tarkoittaa ei pelkästään yliopistoyksiköiden ja ammattikorkeakoulun, vaan kaikkien alueen toimijoiden laaja-alaista ja yhteistyötä edistävää suhtautumista asioihin. Erityisen tärkeää on alueen päättäjien sitoutuminen yliopistoyksiköiden ja ammattikorkeakoulun välisen yhteistyön aitoon kehittämiseen. Tutkintojen väliset yhteydet ja vastaavuudet Ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkintojen yhteyksien kehittäminen on erityisen tärkeää maakunnalle, kun omaa yliopistoa ei ole. Molemminpuolisia selkeitä väyliä ammattikorkeakoulututkinnon ja yliopistotutkinnon välille tulisi kehittää ja testata eri koulutusaloilla. Samoin jopa ammattikorkeakoulun ja yliopiston yhteisiä tutkintoja tulisi suunnitella. Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa suoritettavien opettajankoulutusten kesken tulisi olla yhteistyötä esimerkiksi yhteisten opintojaksojen muodossa. Tämä auttaisi myöhemmin esimerkiksi toisen asteen (lukio ja toisen asteen ammattioppilaitos) yhteistyön kehittämisessä, kun puolin ja toisin tunnetaan paremmin toistenkin oppilaitosten toimintaa. 5.2.2.5 Tutkimus- ja kehittämistoiminta Osaavat yksilöt Osaavat yksilöt ovat innovaatiojärjestelmän kehittämisen kannalta erittäin suuressa roolissa. Huippuosaajien määrää koko järjestelmässä pitää kasvattaa ja panostaa rekrytointien onnistumiseen. Yhteistyökyky, kyky hahmottaa oleellisia ongelmia, kyky verkostoida ja verkostoitua sekä aikaansaada toimintaa ovat kallisarvoisia ominaisuuksia työntekijöissä, jotka sijoittuvat osaksi innovaatiojärjestelmää, niin yritysten, välittäjäorganisaatioiden kuin tiedon tuottajienkin palvelukseen. Suuri kysymys onkin, miten saadaan maakunnassa koulutetut ihmiset jäämään alueelle ja toisaalta miten saadaan houkuteltua osaajia maakunnan ulkopuolelta tänne. Tiedekorkeakouluosaaminen ja tutkimus Tampereen yliopiston ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus ja Helsingin yliopiston Lammin biologinen asema ovat omalla sektorillaan valtakunnan tason osaajia. Tarvitaan kuitenkin vielä lisää tiedekorkeakoulutasoista osaamista ja tutkimusta maakuntaan täydentämään ja tukemaan jo olemassa olevaa osaamista. Tätä osaamista voi tuoda monella eri tavalla, esimerkiksi tuomalla professuureja ja tutkijayliopettajuuksia osaksi nykyisiä korkeakouluyksiköitä ja tiedepuistoja. Tiedekorkeakouluyksiköiden roolin selkeyttäminen Maakunnan olemassa olevien tiedekorkeakouluyksiköiden roolia osana alueen innovaatiojärjestelmää tulisi jatkossa selkeyttää. Tällä hetkellä maakunnan yritykset ja organisaatiot eivät tiedosta kaikkia tiedekorkeakouluyksiköiden tarjoamia mahdollisuuksia, jotka olisi tarjolla oman toiminnan kehittämiseen. Yhteydet metropolialueen korkeakouluihin Helsingin metropolialueen korkeakoulut vastasivat omalta osaltaan opetusministeriön aluekehittämisstrategiapyyntöön valmistelemalla erillisen strategiaprosessin avulla alueensa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteisen alueellisen kehittämistyön aieasiakirjan vuoden 2002 loppuun mennessä. Metropolialueen aluekehittämisstrategian päätavoitteena on muodostaa alueesta maailmanluokan innovaatiokeskittymä ja kun ajatellaan niitä tiedon tuottamisen resursseja, jotka alueella jo tällä hetkellä sijaitsevat, on Hämeen kannalta järkevää pyrkiä hyödyntämään näitä resursseja mahdollisimman paljon. Ammattikorkeakoulun ja MTT:n välinen yhteistyö Hämeen ammattikorkeakoulun ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen yhteistyötä tulisi edelleen syventää. Lisäämällä yhteistyötä MTT:n tutkimuksen ja Hamk:n opetuksen kesken saataisiin korkeatasoisesta tutkimuksesta lähtevää tietoa ja luennoitsijoita suoraan ammattikorkeakoulun 19

opetukseen. Kun tutkimusmaailma olisi entistä tutumpi, olisi myös Hamk:n opiskelijoiden helpompi lähteä jatkamaan omia opintojaan valmistuttuaan. Nuoret ja innovatiiviset opiskelijat olisivat puolestaan hyvä voimavara MTT:n innovaatioiden kehittämiselle. Mitä suorempi yhteys pystytään luomaan perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen välille, sitä aikaisemmin pystytään soveltava tutkimus aloittamaan, jolloin ollaan ehkä muita juuri sen ratkaisevan askeleen edellä uusien innovaatioiden luomisessa ja kaupallistamisessa. Tiedekorkeakouluyhteistyön hyödyntäminen osaamiskeskittymien kehittämisessä Hämeen ammattikorkeakoulu on vahvasti mukana yhtenä innovaatiojärjestelmän toimijana. Sen tutkimus- ja kehittämistoiminnan strategiaan kuuluvat osaamiskeskittymät ovat varsin erilaisissa asemissa tällä hetkellä. Tunnustetuimman aseman on saavuttanut osaaminen ja oppiminen osana Hämeen osaamiskeskusta. Muissa ollaan enemmän tai vähemmän jäljessä tästä tunnustetusta osaamisen tasosta. Hämeen ammattikorkeakoulu on voimallisemmin lähtenyt lisäämään yhteistyötään tiedekorkeakoulujen suuntaan useissa eri hankkeissa. Seuraava askel lienee yhteistyön syventäminen ja systematisointi tiedekorkeakoulujen kanssa niin, ettei olla enää yksittäisten hankkeiden varassa. Yksi keino on lisätä tiedekorkeakoulujen roolia osaamiskeskittymien kehittämisessä. 5.2.2.6 Aikuiskoulutus Työelämän muutoksista ja alanvaihdoksista johtuva elinikäisen oppimisen tarve merkitsee, että aikuiskoulutuksen tarve (muunto-, lisä- ja täydennyskoulutus) tulee tulevaisuudessa lisääntymään kaikilla tutkintotasoilla. Samoin pienenevät nuorisoikäluokat tulevat nostamaan aikuiskoulutuksen merkitystä tulevaisuudessa. Lähtökohtana aikuiskoulutuksessa tulee olla joustavuus, jotta koulutus vastaa nopeasti kunkin yksilöllisiin tarpeisiin. Erityistä huomiota tulee kiinnittää myös niihin aikuisiin, joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta tai tutkintoa. Lisäksi aikuiskoulutuksessa tulee huomioida oppimista tukevien opintojen tarjoaminen sekä kuntoutus ja koulutuspalveluiden tarjonta ja näiden yhdistelmien kehittäminen. Yrittäjyyden korostuminen ja lähivuosina voimistuvat yritysten sukupolvenvaihdokset edellyttävät aikuisille suunnattujen ammattiala- ja yrittäjyyskoulutusten resurssien turvaamista ja kehittämistä. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle korostuu myös maahanmuuttajien merkitys työvoimana. Maahanmuuttajien koulutusta tulee kehittää, jotta he pääsevät mukaan työelämään ja työmarkkinat saavat heistäkin osaavaa työvoimaa palvelukseensa. Tutkimus- ja kehitystyön resurssointi Ongelmana tällä hetkellä on, että vaikka tutkimus- ja kehitystyö on kirjattu yhdeksi ammattikorkeakoulujen perustehtävistä, on tehtävän vaatimien resurssien kohtalo täysin auki pitkällä aikavälillä. Valtion tulisi jatkossa osoittaa budjettirahoitusta ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyötä varten. Resurssien suuntaaminen Toimialoittaisten kärkiverkostojen eli osaamiskeskusalojen (eoppiminen ja ammatillinen osaaminen, elintarvike, nostaminen ja siirtäminen) kehittämiseen tulisi panostaa eli suunnata resursseja ja luoda kehittämistoimintaa, joka tukee näiden kärkialojen kehittymistä. Vain erikoistumalla tiettyihin vahvuuksiin pystytään erottumaan ja nousemaan valtakunnalliselle ja kansainväliselle kärkitasolle. Innovaatiokulttuurin luominen Koko maakunnan innovaatioasioiden edistämiseksi ja innovaatiokulttuurin luomiseksi tulisi miettiä Päijät-Hämeen tapaisen innovaatioasioiden neuvottelukunnan perustamista maakuntaan. Sen lisäksi tulisi kaikkien maakunnan oppilaitosten osaamista ja koulutustarjontaa kehittää alueen innovaatiotoiminnan kehittymistä paremmin tukevaksi. Opinnäytetyökäytäntöjen kehittäminen Opinnäytetöitä ja niihin liittyviä käytäntöjä voisi kehittää palvelemaan paremmin maakunnan yrityksiä. Tällä hetkellä melko suuri osa opinnäytetöistä niin perustutkintojen kuin jatkotutkintojenkin osalta suuntautuu maakunnan ulkopuolelle. 20