Akateeminen ja prostituoitu?

Akateeminen ja prostituoitu? Korkeasti koulutettujen ulkomaalaisten naisprostituoitujen elämänkäsityksiä ja ajatuksia Dilbar Uotinen Opinnäytetyö, kevät 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

TIIVISTELMÄ Uotinen, Dilbar. Akateeminen ja prostituoitu? Korkeasti koulutettujen ulkomaalaisten naisprostituoitujen elämänkäsityksiä ja ajatuksia. Helsinki. Kevät 2005, 62. Prostituutio on aina ollut ajankohtainen ja kiinnostava etenkin siinä mielessä, että viime aikoina prostituutio on alettu nähdä myös hyvän elämän takaavana ammattina. Opinnäytetyössä prostituutiota on lähestytty sekä yhteiskunnallisena että siveyspoliittisena ilmiönä, joka on ollut kiistanalainen teema satoja vuosia. Opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella korkeasti koulutettujen venäläisten naisprostituoitujen elämänkatsomusta, perheen merkitystä heille sekä heidän käsityksiään naisellisuudesta ja naisen seksuaalisuudesta. Lisäksi selvitetään heidän käsityksiään hyvästä ja pahasta, sekä moraalin ja ihmiskäsityksen merkitystä heidän elämässään. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää seksityöntekijöiden kokemusten perusteella, miksi hyvin koulutetut naiset valitsevat seksibisneksen. Tutkimuksessa tarkastellaan myös prostituution esiintymismuotoja ja prostituutiota koskevaa lainsäädäntöä Suomessa. Opinnäytetyössä prostituutiota tarkasteltiin moraalin näkökulmasta. Kokevatko seksityöntekijät prostituution siveysongelmana kuten yleensä prostituutiota vastustavat? Tutkimus toteutettiin laadullisella eli kvalitatiivisella tutkimusotteella. Aineiston hankintamenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastattelut suoritettiin venäjän kielellä ja niiden aikana tehtiin muistiinpanoja. Vastaukset käännettiin suomen kielelle ja analysoitiin teemoittamalla. Teemahaastattelun tulosten mukaan alun perin suunnitellun kuuden aiheen, taustatiedot, harrastukset, ihmiskäsitykset, moraali, tunnemaailma ja nykytilanne lisäksi syntyi keskustelujen perusteella vielä kaksi uutta teemaa. Näitä uusia teemoja ovat psykoseksiterapeutit ja ajatuksia venäläisistä miehistä. Tutkimusta varten haastateltiin neljää naista. Tutkimuksen johtopäätöksiä olivat, että edes korkeakoulututkinto ja hyvä sosiaalinen asema Venäjällä eivät takaa suhteellisen normaalia toimeentuloa, minkä seurauksena naiset hakeutuvat seksityöntekijöiksi. Haastattelujen aikana taloudellisesti orientoituneet naiset totesivat, että koska he tietoisesti toimivat seksityöntekijöinä, niin kyseinen toiminta ei ole ristiriidassa heidän moraalinsa kanssa. Asiasanat: Prostituutio, naisprostituutio, siveysongelma, naisen asema, naisen rooli, psykoseksiterapeutit.

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ JOHDANTO... 7-8 1 KOHDERYHMÄ... 8 2 NAISEN ASEMA VENÄJÄLLÄ... 8-10 2.1 Naisen rooli Neuvostoliiton aikana... 10 3 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET PROSTITUUTIOSTA. 11-13 4 PROSTITUUTIO SIVEYSPOLIITTISENA ONGELMANA... 13-14 5 PROSTITUUTIO YHTEISKUNNALLISENA ILMIÖNÄ... 14-15 6 VENÄJÄN TALOUDELLINEN TILANNE JA PROSTITUUTIOON PAKOTTAVAT SYYT.. 15-18 7 PROSTITUUTION ESIINTYMINEN SUOMESSA.. 18-21 8 PROSTITUUTIO JA SUOMEN LAINSÄÄDÄNTÖ... 22-24 9 IHMISKÄSITYKSET. 24-25 10 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN.. 26-28 10.1 Tutkimus kohteena Pro-tukipisteen asiakkaat... 26 10.2 Tutkimuksen tarkoitus 27 10.3 Aineiston hankinta.27-28 11 TUTKIMUSMENETELMÄT.. 28-30 11.1 Kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä. 28-29

11.2 Teemahaastattelu. 29-30 11.3 Aineiston analysointi. 30 12. TEEMAHAASTATTELUT... 31-33 12.1 Haastattelujen tulokset. 32-33 13 TUTKIMUKSEN TULOKSET 33-49 13.1 Taustatiedot 33-34 13.2 Harrastukset... 34-35 13.3 Ihmiskäsitykset.. 35-39 13.3.1 Minä-käsitys.. 35-36 13.3.2 Itsemäärämisoikeus 36-38 13.3.3 Naiseus ja seksuaalisuus 38-39 13.4 Moraali... 40-41 13.5 Tunnemaailma... 41-44 13.6 Psykoseksiterapeutit. 44-46 13.7 Ajatuksia venäläisistä miehistä... 46-47 13.8 Nykytilanne. 48-49 14 JOHTOPÄÄTÖKSET. 50-55 15 POHDINTA.. 56-57 15.1 Tutkimuksen eettinen näkökulma... 56-57 15.2 Tutkimuksen luotettavuus 57 16 LOPUKSI. 58 LÄHTEET.. 59-62 LIITTEET Liite 1. Haastattelurunko. 63-64 Liite 2. Haastattelurunko venäjäksi.. 65-66

JOKAISELLA IHMISELLÄ TULEE OLLA OIKEUS JA MAHDOLLISUUS KUNNIOITTAA OMIA TUNTEITAAN, OMAA KEHOAAN JA OMIA RAJOJAAN (Pro-tukipiste)

7 JOHDANTO Prostituutio on maailmanlaajuinen ilmiö, eikä sitä voi tarkastella yhden maan tai kansallisuuden lähtökohdista. Prostituutio ja naiskauppaan liittyvät asiat ovat aina kiinnostaneet ihmisiä. Seksityöntekijän näkökulmasta prostituutio voi olla joko oma valinta tai pakko, mutta yhteiskunnallisesti sen merkitys ja käsitys voi olla aivan toinen. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ulkomaalaisten, erityisesti Venäjältä tulleiden seksityöntekijöiden määrä Suomessa lisääntyi nopeasti. Sekä median että julkisen keskustelun perusteella voi päätellä, että ongelmasta on saatu vahvoja mielikuvia tai tietämystä, mutta ongelman takana oleva todellisuus on ihan erilainen. Kaupallisen seksin kriminalisointi puhuttaa, mutta laajempaa keskustelua siitä käydään julkisuudessa yhä harvemmin. Suomen prostituutioon liittyvään lainsäädäntöön on tehty viime vuosina merkittäviä muutoksia. Oikeusministeriön (2003:5) työryhmä ehdotti muun muassa, että seksuaalirikoksia koskevan rikoslain 20. lukuun lisättäisiin seksuaalipalvelujen ostamista koskeva rangaistussäännös. Uusia rangaistussäännöksiä säädettäisiin myös törkeästä parituksesta, ihmiskaupasta ja törkeästä ihmiskaupasta. (Oikeusministeriön työryhmämietintöä 2003:5.) Ulkomaalaisten prostituoitujen lähtökohdat vaihtelevat suuresti. Joku on huijattu, joku on pakotettu seksityöhön, jotkut taas ovat valinneet seksityön vapaaehtoisesti. Heidän joukossaan on sekä kouluttamattomia että akateemisesti korkeakoulutettuja. Ulkomaalaisten seksityöntekijöiden toiminta on taloudellisessa mielessä usein yritysmäistä toimintaa: naiset ottavat riskejä ansaitakseen paljon rahaa. Voidaanko silloin puhua pelkästään naisuhreista? Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kertoa Suomessa sekä pysyvästi asuvien että maahan turistiviisumilla tulevien venäläisten korkeasti koulutettujen seksityöntekijöiden elämänkatsomuksista ja perheen merkityksestä heidän elämässään, heidän käsityksiään naisellisuudesta, naisen seksuaalisuudesta, uskosta hyvään ja pahaan. Haastattelujen perusteella pyritään saamaan selitys

8 myös siihen, miksi jotkut korkeasti koulutetut naiset hakeutuvat seksityöntekijöiksi. Yhteiskunnallista mielikuvaa venäläisestä naisesta prostituoituna vahvistaa varmasti myös se, että lehtien palstoilla kerrotaan huume- ja rikollisjengien lisääntymisestä ja yllämainittujen ongelmien lähtökohdista. Tutkimuksen kautta tekijä halusi selvittää, mitkä asiat pakottavat hyvin koulutettuja naisia valitsemaan seksityön, ja nähdä erot pakotetun ja vapaaehtoisen prostituution välillä. 1 KOHDERYHMÄ Opinnäytetyön kohderyhmänä ovat Venäjältä Suomeen muuttaneet tai turistiviisumilla tulleet akateemisesti korkeakoulutetut venäläiset naispuoliset seksityöntekijät. Opinnäytetyön teoriaosuudessa on kuvattu, minkälainen on naisen elämä ja yhteiskunnallinen asema Venäjällä. Siinä tarkastellaan myös, mitkä asiat vaikuttavat naisten elämään Venäjällä ja aiheuttavat heidän maastamuuttohalukkuutensa. Lisäksi teoriaosuudessa prostituutiota on tarkasteltu siveyspoliittisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä sekä sen esiintymistä Suomessa. 2 NAISEN ASEMA VENÄJÄLLÄ Nadezhda Krupskaja (1869-1939) kirjoitti puolisonsa V.I. Leninin aloitteesta vuonna 1908 ensimmäisen kerran naisten yhteiskunnallisesta asemasta Venäjällä. Samana vuonna ensimmäisessä yleisvenäläisessä naisten kongressissa hän piti esitelmän työläisnaisten roolista yhteiskunnassa. Sysiharjun (1979, 4555) mukaan ratkaisevana tekijänä naisen aseman suuressa muuttumisessa ja samalla naisliikkeen kehittymisen edellytyksenä oli

9 teollistuminen ja sen tuloksena perheessä tapahtunut murros, joka merkitsi siirtymistä luontaistaloudesta rahatalouteen ja siirsi yhä useammat tuotantotehtävät kodin piiristä kodin ulkopuolelle. Kehittyvä teollisuus ja teknisten uudistusten sekä muuttuvan yhteiskunnan luomat uudet palvelukeinot olivat luoneet naisille uusia ansiotyömahdollisuuksia. Kun käytännölliset tehtävät kodin piirissä olivat supistuneet, rahavarojen tarve perheessä oli kasvanut. Naiset ovat päässeet osallisiksi sekä yhteiskunnan yleisestä demokratisoitumisesta että sivistystason noususta. Naiset olivat saaneet itsenäisyyttä ja määräysvaltaa yhteiskunnan ja perheen piirissä. Toisen maailmansodan aikana naisten perinteinen asema muuttui nopeasti. Muutos johti naisten astumiseen miesten perinteisten tehtävien hoitajaksi. Keskustelut sukupuolirooleista herättivät yleisen toteamuksen, että muutokset naisen asemassa ja roolissa merkitsevät ja voivat käytännössä toteutua vain, jos miehen rooli vastaavasti muuttuu. (Sysiharju 1979, 4556.) Vaikka yhteiskunnan silmissä nainen oli tasa-arvoinen miehen kanssa, tarkoitti tämä käytännössä kuitenkin sitä, että nainen joutui tekemään tuplasti töitä mieheen verrattuna. Ajatus siitä, että nainen on heikko ja tarvitsee apua, on edelleen vahva Venäjällä, vaikka naiset työskentelevätkin tasavertaisina miesten rinnalla. Vielä muutama vuosi sitten ei edes tunnettu sellaista käsitettä kuin perheväkivalta. Nyt naisille on jo kriisikeskuksia ja miliisille voi ilmoittaa, jos heitä lyödään kotona. Venäjällä naisen on vaikea saada valtaa. Hallituksen korkeat virat ovat miehiä varten ja esimerkiksi nykyisessä hallituksessa on vain kaksi naista. Pietarin kaupungin tasa-arvo-osaston tavoitteena on parantaa naisten asemaa yhteiskunnan kaikilla sektorilla. (Myllyoja 2002, 92.) Elina Penttisen (2004, 13) mukaan Venäjän ja entisen Neuvostoliiton maiden alueella nimenomaan naisten työttömyysaste on huomattavan korkea ja heillä on huonot mahdollisuudet saada koulutustaan vastaavaa työtä. Markkinatalouteen siirryttäessä on laajalti purettu myös sellaiset yhteiskunnalliset perusoikeudet kuin äitiyslomat ym., jotka ovat naisille työsuhteen perusasioita. Tutkija toteaa nähneensä myös sellaisen tulkinnan, jossa ylistetään markkinatalouteen siirtymiseen naisille tuomia etuja. Tilastot

10 yksinhuoltajaäitien suuresta lukumäärästä oli tulkittu merkiksi naisten itsenäistymisestä. 2.1 Naisen rooli Neuvostoliiton aikana Heikkinen (1999, 118) toteaa, että Neuvostoliitossa yksityisen ja yleisen alueen raja oli vedetty joiltakin osin eri tavalla kuin länsimaissa. Tämä johtui Neuvostoliitossa vallinneen sukupuolijärjestelmän erityispiirteistä. Muodollisen tasa-arvon naiset saavuttivat heti vallankumouksen jälkeen. Maan nopea teollistuminen vahvisti ideologiaa, joka määritteli ihmisen työvoimana. Näin nainenkin määriteltiin työn kautta. Mutta ristiriidassa naisen työroolin kanssa naista korostettiin myös äitinä ja perheen koossapitäjänä. Yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta tehtiin velvollisuus, mikä kohdentui ristiriitaisella tavalla naisiin. Käytännössä lähinnä miehet osallistuivat julkiseen toimintaan. Naisten osallistuminen tapahtui heille varatulla tavalla pääasiassa naisten neuvostojen ja muiden naisille ominaisten organisaatioiden kautta. (Heikkinen 1999, 119.) Nykyään Venäjän ja muiden entisen Neuvostoliiton maiden voi katsoa olevan vielä siirtymävaiheessa markkinatalouteen. Siten matkalla tähän tulevaan vaurauteen ja kehitykseen on ikään kuin luonnollista, että siitä joutuu maksamaan siirtymävaiheen hinnan. Käytännössä nämä kustannukset maksavat naiset sekä henkisesti että ruumiillisesti. Kuitenkin näitä maita pidetään onnistuneina esimerkkeinä uusliberalistisen talouspolitiikan hyödyistä. Sen mukaan, jos seurataan perusmallia seksibisnestyön tekijöistä, niin naisten tarpeen ryhtyä seksityöhön pitäisi olla vähentynyt. Näin ei kuitenkaan ole asian laita vaan päinvastoin. Markkinatalouteen siirtymisen vaikutukset naisten elämään ovat järkyttäviä. Nykytilanteessa prostituutio ulkomailla voi näyttää mahdollisuudelta, varsinkin kun siitä saatavat tulot ovat merkittävästi paikallisia kuukausiansioita suuremmat. (Penttinen 2004, 14.)

11 3 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET PROSTITUUTIOSTA Kuten Lori Ryan (1997) toteaa, on prostituutioteema kulkenut mukana naisten työtä, hyvinvointia tai sen niukkuutta käsittelevissä kirjoituksissa. On tärkeää tutkia, mitä ja miten prostituutiosta kirjoitetaan, koska se muokkaa ja uusintaa vallalla olevien prostituutiotypologioiden sisältöjä. Erilaisten prostituutiodiskurssien moninaisuus ja itse prostituutiokäsitteen vaikea määrittely on johtanut siihen, että kirjoittelu rajoittuu usein pelkkiin prostituoitujen henkilökuvauksiin. (Uusitalo 2004, 25.) Seuraavassa esitellään lyhyesti muutamia eri tutkijoiden seksityötutkimuksia. Näiden tutkimusten kohteena on ollut kuvauksen lisäksi myös pyrkimys vaikuttaa siihen stereotyyppiseen julkisuuskuvaan, jota seksityö kantaa mukanaan. Suomalainen tutkimusesimerkki, jossa seksityöntekijöiden omaa ääntä on pyritty tuomaan kuuluville, on Maria Lohikiven kulttuuriantropologian alaan kuuluva pro gradu -haastattelututkimus nimeltään Kun kaikki ei ole kaupan (2000). Aineisto muodostuu yhdeksän seksityöntekijän haastattelunäytteistä. Tavoitteena oli selvittää seksityön tekemisen ehtoja ja edellytyksiä prostituoidun näkökulmasta ja hänen omalla äänellään. Haastateltavat korostivat oman valinnan osuutta ja alalla olemisen vapaaehtoisuuden mahdollisuutta. Heidän viestinsä oli, etteivät he halunneet suostua muiden määrittämään elintasoon. Itsemääräämisoikeus niin taloudellisessa kuin fyysisessä mielessä oli haastateltavien elämässä keskeisellä sijalla. (Uusitalo 2004, 24.) Mari-Elina Laukkasen (1998) tutkimus perustuu kahdeksantoista suomalaisen seksipalveluja tarjoavan miehen haastatteluun. Tutkimus tarjoaa tietoa seksityöntekijämiesten toiminnan taustamotiiveista, elämänhallinnasta ja moraalisista tulkinnoista. Aihe on ajankohtainen ja se liittyy naistutkimuksesta virikkeitä saaneeseen maskuliinisuustutkimuksen aaltoon, joka alkoi 1980- luvulla Suomessa. Laukkasen tutkimus avartaa käsitystä prostituutiosta monimuotoisena ja dynaamisena eroottisen kulutuksen kenttänä.

12 Tutkimukset ovat noudatelleet lähtökohdiltaan ja näkökulmiltaan prostituutiopoliittisen keskustelun suuntaviivoja, josta voidaan erottaa kaksi ääripäätä: osa pitää prostituutiota nykyaikaisen orjuuden muotona ja osa tarkastelee prostituutiota ammattina. Suuri osa sijoittuu näiden kahden ääripään välimaastoon. Yhteenveto ideologisista eroista ja niiden perusteluista on löydettävissä mm. englantilaisen tutkijan Wendy Chapkisin (1997) teoksesta Tosiaikainen seksi: Naisseksityöntekijät. Myös Margaretha Järvisen (1993, 19 20) prostituutiokontrollia koskevissa tutkimuksissa käsitellään prostituutiota kriittisesti. Tutkimuksen feministisen näkökulman mukaan prostituutio on sidoksissa yhteiskunnassa vallitsevaan naisten ja miesten väliseen epätasa-arvoon, eikä ole sattumaa että seksin ostajat ovat yleensä miehiä ja myyjät naisia. Naisten ja miesten välinen epätasainen valtasuhde heijastuu tavassa, jolla usein sosioekonomisesti heikommassa asemassa oleva naissukupuoli seksualisoidaan. Järvinen korostaa, että prostituution voidaan nähdä peilaavan patriarkaalista näkemystä seksuaalisuudesta, jolloin miesten seksuaalisia tarpeita pidetään pakottavina luonnonvoimina, jotka on pakko tyydyttää ja naisten seksuaalisuus typistyy vähemmän tärkeäksi ja hallitsevaksi ja luonteeltaan yksiavioiseksi. Tästä näkökulmasta prostituutio myös tekee naisen kehosta pelkän hyödykkeen, jonka voi ostaa ja myydä. (Saari 2004, 7.) Prostituution esiintymismuotoja, organisoitumista ja sen tarjonnan kauttakulkua Suomessa on tarkasteltu useissa tutkimuksissa (esimerkiksi: Skaffari & Urponen 2004; Turunen, M-M 1996; Nygård, T 2001; Kauppinen, J 1998, 1999.) Uusitalon (2004) mukaan suomalainen prostituutiotutkimus on ollut suhteellisen vähäistä perustuen pääasiassa sosiaalihistoriallisiin dokumentteihin. Seksikauppa kansainvälistyi ja suomalaisten prostituoitujen osuus väheni voimakkaasti 1990-luvulla (esim. Häkkinen 1995: Kauppinen 1999, Lehti & Aroma 2002.) Näkyvämmäksi muuttunut prostituutio vilkastutti julkista ja kotimaista tutkimusta. (Lottes & Kontula 2000.) Prostituutiota moraalisena ongelmana on tarkasteltu Varsan (1986) prostituution asiakkaita käsittelevässä tutkimuksessa. Sen sijaan kansainvälisiä tutkimuksia

13 ja yhteenvetoja aiheesta on runsaasti saatavilla. Globaalisena ilmiönä prostituutiota on tarkasteltu mm. Thorbek & Pattanikin (2003) teoksessa Prostituutio. Teoksessa prostituutiota on tarkasteltu kokonaisvaltaisena, maailmanlaajuisena ilmiönä sortumatta tekopyyhyyteen tai syyttelyyn. Se tuo kuuluville seksityöntekijöiden oman äänen ja avaa siten uusia ulottuvuuksia mustavalkoisten mielikuvien leimaamaan julkiseen keskusteluun. Samalla tavoin tutkimukset tuovat esiin prostituution aiheuttamat yhteiskunnalliset ongelmat kuten huume- ja päihdeongelmat, järjestäytynyt rikollisuus, sukupuolitaudit, lasten ja nuorten rekrytoiminen prostituutioon, asiakkaiden psyykkiset ja sosiaaliset ongelmat jne. 4 PROSTITUUTIO SIVEYSPOLIITTISENA ONGELMANA Prostituutiota on kautta aikojen tarkasteltu ennen muuta moraalisena kysymyksenä. Tutkimus ja selvitykset keskittyvät prostituoituihin naisiin, joilla yksilöinä katsottiin olevan alhainen moraali. Prostituutiota tarkasteltiin lähinnä yksilön moraalisena ongelmana, mutta sillä katsottiin kuitenkin olevan myös yhteiskunnallisia seurauksia. Julkisen prostituution katsottiin asettavan houkutuksia miehille, joiden siveydestä oltiin huolestuneita. Prostituution tarjontaa pidettiin houkutuksen syynä. Etenkin kirkon piirissä on prostituutiota tarkasteltu siveellisenä ongelmana. Moraalinen näkökulma tuli selvästi esille vuosisadan vaihteessa käydyssä keskustelussa prostituutiosta, eikä se ole hävinnyt nykyisestäkään prostituutiokeskustelusta. (Varsa1986, 5.) Taava Koskisen mukaan (1998, 9) 1800-luvun teollistuvassa Euroopassa muotiin tulivat fysionomisin luonnehdinnoin operoivat kertomukset, joiden avulla tunnistaa rikollisen tai ulkomaalaisen tai erottaa kunniattoman naisen kunniallista. Prostituoitu kuvailtiin ulkonäöltään vulgaariksi, degeneroituneeksi, rivoksi, punatukkaiseksi ja huomiota herättävästi pukeutuvaksi naiseksi, jolle nilkan näyttäminen ei ollut vierasta.

14 Jälkimodernissa yhteiskunnassa luokittelu ja vallankäyttö on pinnallisempaa ja abstraktimpaa kuin aikaisemmin. Voi kysyä, miksi ruumiillinen prostituutio olisi välttämättä tuomittavampaa kuin henkinen prostituutio. Esimerkiksi itsensä myyminen menestyksekkäästi työelämässä kuuluu jälkimodernissa markkinataloudessa hyveisiin. (Koskinen 1998, 9.) 5 PROSTITUUTIO YHTEISKUNNALLISENA ILMIÖNÄ Turusen mukaan (1996) 1980-luvulta lähtien prostituution määritelmässä on korostettu ilmiön yhteiskunnallisuutta. Abstraktin universaalin prostituutiokäsitteen sijasta parempi ymmärtämisen ja toimimisen perusta olisi prostituution käsittäminen moniulotteiseksi ja monia erilaisia osatekijöitä sisältäväksi ilmiöksi. Myös Heikkilän ja Vähätalon mukaan (1994, 91 92) prostituutio on yhteiskunnallinen ilmiö siinä mielessä, että prostituoitu ja asiakas kohtaavat tietyssä prostituutiokulttuuriympäristössä. Seksuaalisuusmarkkinoiden ympärille on rakennettu parittajien, sutenöörien, suosijoiden ja hyötyjien verkosto. Maksettuun seksuaalikontaktiin liittyy normeja, sääntöjä ja tabuja, jotka säätelevät prostituoidun, hänen asiakkaansa ja taustaryhmänsä keskinäisiä suhteita. Prostituutio on yhteiskunnallinen ilmiö, jolla ymmärretään kahden tai useamman henkilön keskinäistä, julkista, kaupallista ja markkinaluonteista seksuaalisuhdetta, joka yhteisössä koetaan vakiintuneista avioliittoluonteisista suhteista poikkeavaksi. (Heikkilä & Vähätalo 1994, 91 92.) Skaffari & Urposen (2004, 35) mukaan historiallisessa perspektiivissä prostituution laajuuteen ja luonteeseen ovat vaikuttaneet taloudellinen kehitys, sosiaaliset erot ja vallitseva seksuaalimoraali. Taloudellisen kasvun ja sosiaalisten erojen kaventumisen aikana prostituution esiintymisaste yleensä alenee. Laman ja sosiaalisten erojen kasvun aikana prostituution esiintyminen lisääntyy ja sen esiintymisaste on korkea. Toimeentuloehtojen heikentyessä

15 kynnys seksin myymiseen ja alttius seksuaaliseen hyväksikäyttöön kasvaa. Ne, joilla menee edelleen suhteellisen hyvin taloudellisesti, käyttävät tilannetta hyväkseen. On myös havaittavissa, että yhteiskunnissa, joissa vallitsee salliva seksuaalimoraali, prostituutiota on vähän. Tiukan seksuaalimoraalin yhteiskunnissa prostituution esiintymisaste on korkea. Sallivassa yhteiskunnassa ei kontrolloida esiaviollisia suhteita. Avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin tai niin sanottuihin rinnakkaissuhteisiin ei suhtauduta täydellisenä katastrofina. Tiukan seksuaalimoraalin yhteiskunnassa kaikkeen avioliittoa edeltäneeseen ja sen ulkopuoliseen seksiin suhtaudutaan tuomitsevasti, mikä tarjoaa pohjaa markkinoille, joissa seksuaalisia tarpeita voidaan salaa tyydyttää. (Skaffari & Urponen 2004, 35.) Kuten Katri Silfverberg ja Jaana Kauppinen (1992, 21) korostavat, prostituutio on yhteiskunnallinen ilmiö, jonka rakenteet ja muodot ovat sidoksissa ympäröivään yhteiskuntaan. Prostituutioon heijastuvat yhteiskunnassa vallitsevat sosiaaliset, taloudelliset ja sukupuolten väliset suhteet. Prostituutiossa ilmenevät erityisesti yhteiskunnan seksuaalikulttuuri ja valtasuhteet. 6 VENÄJÄN TALOUDELLINEN TILANNE JA PROSTITUUTIOON PAKOTTAVAT SYYT Venäjän 1990-luku on tilastojenkin valossa ollut synkkä. Markkinatalouteen siirtyminen on ollut vaikeaa, koska Venäjällä ei näytetä löydettävän yhteistä säveltä talouden vaatimista muutoksista. Hintojen vapauttamisen jälkeen ja yksityistämisprosessin alettua tuotanto miltei kaikilla aloilla on Venäjällä koko ajan laskenut ja inflaatio noussut huippulukemiin. Neuvostoliitossa tuntematon työttömyys on tullut venäläisillekin tutuksi, köyhyys on lisääntynyt ja tuloerot kasvaneet. Syntyvyys on laskenut ja kuolleisuus noussut teollisuusmaiden joukossa huippulukemiin ja Venäjän väestö vähenee koko ajan. (Skog 1999, 5)

16 Erityisesti työikäisten ja nuorempien ikäryhmien kuolleisuus on korkea. Väkivalta, murhat ja itsemurhat ovat kasvaneet noin 50 %. Sydän- ja verisuonitaudit ovat lisääntyneet. Näiden sairauksien syntyyn vaikuttaa suurissa määrin alkoholin ja huumeiden käyttö sekä alkoholismin lisääntyminen. Vaikka 2000-luvun alkupuolelta talouden kasvu on vähitellen alkanut ja inflaatio laskenut ja työttömyys on noin 12 prosenttia, niin silti väestön reaaliset tulot ovat kuitenkin edelleen laskeneet, samoin vähittäiskauppa ja ulkomaankauppa. (Skog 1999, 5.) Uudet yhteiskunnalliset sosiaalis-taloudelliset suhteet tällä vuosikymmenellä ovat vaikuttaneet nuorison elämäntyylin ja elämäntavan muutoksiin, lasten synnyttämiseen ja perheeseen. Lähes 28 % miehistä ja 42 % naisista, joiden ikä on yli 16 vuotta, ei mene naimisiin, on jo eronnut tai jäänyt leskeksi. Perestroikan jälkeen avioerot ovat lisääntyneet ja avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten määrä on kasvanut. Myös aviopuolison kuolemasta johtunut yksinhuoltajaperheiden synty on kasvussa. Vuoden 1994 tilastojen mukaan yksinhuoltajaperheitä oli viidennes kaikista perheistä, joissa oli alle 18-vuotiaita lapsia. Suurimmassa osassa eli 94 %:ssa näistä perheistä yksinhuoltajana on nainen. (Zbarskaja 1999, 15.) Tatjana Barkovan (2000, 93) mielestä Venäjällä naisia prostituutioon pakottavat syyt ovat monenlaisia. Esimerkiksi yhteiskunnalliset muutokset aiheuttavat sen, että nyky-venäjällä naisilla ei ole mahdollisuutta tehdä lapsia biologisesti parhaassa iässä, sillä äitiysloma on työnantajille ongelma. Naiset synnyttävät joko hyvin nuorina tai sitten liian vanhoina. Työnantajat eivät halua palkata nuoria vastavalmistuneita naisia, koska pelkäävät heidän heti alkavan tehtailla vauvoja. Moni nainen ajatteleekin, että lapset kannattaa tehdä nuorena ja mennä vasta sitten kouluun, kun lapsille järjestyy päivähoitopaikka päiväkodissa. Usein kuitenkin lasten synnyttyä opiskelut jäävät kesken. Neuvostoliiton romahtamisen myötä Venäjällä ja sen lähialueilla moraalikoodit ja niitä ylläpitävät instituutiot romahtivat. Syntyi moraalinen tyhjiö tilanteessa, jossa monet ajautuivat toimeentulo-ongelmiin. Kynnys prostituution madaltui. Myös Suomessa arvomaailma ja moraalikoodit ovat tänä aikana muuttuneet.

17 Itsenäinen selviytyminen ja individualismi korostuivat hedonistisen ja kulutuskeskeisen elämäntilanteen rinnalla. Kyseisissä tilanteissa alttius käyttää eskapistista (pakoa todellisuudesta) ja reifioivaa (käsitteen olettaminen todelliseksi) seksiä eri muodoissa lisääntyi erityisesti silloin, kun elämään liittyi samanaikaisesti parisuhdeongelmia tai muita kriisejä. Yleensä prostituutioon kuuluvat myös huume- ja alkoholiongelmat. Monet Baltian ja Venäjän naiset ovat valmiita jättämään prostituution, mikäli elämälle ja toimeentulolle avautuu vaihtoehtoja. Aina se ei ole helppoa ja vaikeinta prostituutiosta luopuminen on silloin, kun siitä on tullut osa elämäntapaa ja kulutuskeskeistä elämäntyyliä. (Skaffari & Urponen 2004, 37.) Toinen suuri ongelma Barkovan (2002, 23, 93) mukaan on naisvaltaisten alojen matalapalkkaisuus. Paremmin palkattujen töiden toivossa moni nuori tyttö päättyy prostituoiduksi, esimerkiksi Pietari on rajakaupunki, jossa naiskauppa käy vilkkaana. Rahan lisäksi länsimaalainen elämäntapa ja halu nähdä ulkomaita houkuttavat naisia. Hyväuskoisina tytöt luulevat lähtevänsä kunniallisiin töihin Eurooppaan tai Pohjoismaihin, mutta perillä odottaakin jotain ihan muuta. Tavallinen tarina on, että tyttö allekirjoittaa sopimuksen, jonka mukaan hänen tehtävänsä on siivota tai hoitaa lapsia, mutta vastassa onkin parittaja, joka ottaa tytöltä passin pois ja pakottaa hänet myymään itseään. Toiset tietävät mihin päänsä pistävät, mutta useimmat eivät. Kansainvälistyminen ja naiskauppa lisäävät prostituutiota. Transitioyhteiskuntiin liittyvä erityisyys aiheuttaa prostituutiota ja laajemminkin naiskauppaa. Maat toimivat laajoina alustoina, joista naisia värvätään eri menetelmin prostituutioon mukaan. Prostituution syitä ovat köyhyys, sosiaalinen eriarvoisuus, naisten aseman heikkeneminen, työttömyys, alhaiset palkat ja vaihtoehtojen puuttuminen sekä rikollisuuden kasvu ja sen järjestäytyminen. (Skaffari & Urponen 2004, 37.) Naiset, jotka matkustavat maasta toiseen joko strippareina, prostituoituina tai vaimovälityksen artikkeleina, etsivät ansaitsemismahdollisuuksia ja parempaa tulevaisuutta. He yrittävät selvitä niissä rajoissa, jotka heille on asetettu. He matkustavat hyvinvoiviin maihin, mutta joutuvat aina elämään varjossa. Heillä ei

18 ole eikä tule olemaan samoja oikeuksia kuin paikallisilla, koska he tekevät laittomasti laitonta työtä ja sen myötä heidän hyväksikäyttönsä asiakkaiden ja välittäjien toimesta moninkertaistuu. Naiset kantavat itse kaikki seuraukset kiinnijäämisestään. He kantavat itse markkinatalouteen siirtymisen ongelmat omassa kehossaan. Näille naisille jää ainoaksi vaihtoehdoksi ruumiillistaa, lihallistaa vallitseva eroottisen naisen myytti, jotta he voivat edes toivoa hankkivansa välttämättömän toimeentulon, jotta he voivat edes päivän tai viikonlopun kerrallaan selvitä niiden haasteiden ja rajojen puitteissa, jotka taloudellinen ja kulttuurinen globalisaatio on heille asettanut. (Penttinen 2004, 13 15.) 7 PROSTITUUTION ESIINTYMINEN SUOMESSA Suomeen suuntautuva laiton siirtolaisuus ja ulkomaalaisten harjoittama prostituutio on lisääntynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana. Prostituoituina toimivia henkilöitä on Suomessa tutkittu, tilastoitu ja haastateltu jonkun verran. Prostituoitujen määrää Suomessa on hankala arvioida, ja arviot määristä vaihtelevat tutkimuksesta toiseen. Oikeusministeriön mietinnössä viitataan keskusrikospoliisin tietoihin, joiden mukaan pääkaupunkiseudulla toimii varovaisesti arvioiden ainakin 500 prostituoitua ja kaikkiaan Suomessa vierailee vuosittain noin 10000 15000 ulkomaista prostituoitua. (Oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2003:5.) Kansainvälisen prostituution kannalta Neuvostoliiton hajoamisen merkitys oli suuri. Epävakaa poliittinen ja taloudellinen tilanne sekä työttömyys ja sosiaaliturvan romahtaminen aiheuttivat sen, että aiemmin Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta Eurooppaan suuntautuvan ihmiskaupan korvasi Euroopan sisäinen liikehdintä. Heti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ensimmäiset venäläiset ja virolaiset naiset ilmestyivät suomalaiseen prostituutiokenttään. Seksiturismin alkuvaiheessa naiset tulivat turistiviisumilla ja hankkivat rahaa ostoksiinsa seksiä myymällä. Vaihe ei kestänyt pitkään ja tuolloin tuskin oli kysymys organisoidusta ihmiskaupasta. 1990-luvun

19 puolivälissä prostituutio oli jo ammatillisempaa ja organisoidumpaa. (Kauppinen 1999, 23 26.) Reet Nurmen (2002, 180) mukaan vuonna 1998 Helsingin alueella näkyvästi toimineista prostituoiduista jopa 86,6 % oli venäjänkielisiä. Ukrainalaisia, puolalaisia ja latvialaisia oli yhteensä 10,1 %, virolaisia 1,1 % ja suomalaisia 2,2 % prostituoidusta. Toisaalta tulokset vaihtelevat eri tutkimuksissa ja joidenkin tutkimusten mukaan suurin osa Suomessa toimivista prostituoiduista olisikin virolaisia. Ero saattaa johtua siitä, että Viron venäläiset voidaan lukea joko virolaisiksi tai venäläisiksi. Tutkimusten erot voivat johtua myös tutkimusjoukosta tai tutkimusalueesta. (Lehti & Aromaa 2002, 63 64.) Suomea 1990 luvulla kohdannut syvä talouskriisi ja massatyöttömyys lisäsivät myös kotimaisten prostituoitujen määrää. Itärajan avautuminen johti nopeasti siihen, että venäläiset ja virolaiset valloittivat Suomen prostituutiomarkkinat muutamassa vuodessa. Samalla prostituutio muuttui sekä tosiasiallisesti että yhteiskunnallisesti näkyväksi ja myös yhdeksi keskeiseksi ulkomaalaispolitiikan kysymykseksi. ( Lehti & Aromaa 2002, 60.) Taloudellisten ja sosiaalisten erojen ohella sukupuolimoraalin muutokset ovat alentaneet prostituution ja sen hyödyntämisen kynnystä. Prostituutio ja sen alueellinen laajeneminen eivät ole pelkästään kansallisesti sisäsyntyistä, koska prostituoituina työskentelee sekä suomalaisia että ulkomaalaisia. Ilmiöön vaikuttavat Suomen sisäisen kehityksen ohella lähialueiden kehitys ja globaalit kehitystendenssit. Suomessa voidaan nähdä myös joitain piirteitä seksuaalimoraalin kiristymisestä. Yksi tähän vaikuttanut tekijä on ollut HIV/ AIDS. (Skaffari & Urponen 2004, 37.) Toivo Nygårdin (2001, 58) mukaan prostituutio on helppo tunnistaa, mutta vaikea määritellä. Lähes mahdotonta on päätellä, miten laajaa prostituutio oli Suomessa 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella. Laitonta ja siksi salaista toimintaa harjoittava ihminen ei kertonut työstään viranomaisille. Asiakirjoihin joutuneet ammattilaiset olivat kuin jäävuoren huippu ja todellinen prostituutio oli itse jäävuori.

20 Prostituutio muuttui näkyväksi Suomessa siinä vaiheessa, kun ulkomaalaiset prostituoidut toivat tullessaan avoimen ja aktiivisen tavan toimia ja hankkia asiakkaita. Helsingin ulkopuolella hämmennystä ja kiukkua on herättänyt melko pienilläkin paikkakunnilla tapahtuva bordellia muistuttava toiminta, jossa syrjäiseen motelliin tai matkustajakotiin saapuu joukko prostituoituja ja jonne miehet saapuvat läheltä ja kaukaa ostamaan seksipalveluja. (Kauppinen 1999, 28.) Kuten Thorbek (2003, 16) toteaa, vaihtelee maahanmuuttaneiden prostituoitujen seksityöhistoria jyrkästi. Osa on huijattu tai pakotettu prostituutioon. Toiset taas ovat valinneet ammattinsa vapaaehtoisesti tietoisena siitä, millaista työ on. Jotkut ovat työskennelleet prostituoituina jo kotimaassaan ja muualla ulkomailla ennen Eurooppaan saapumistaan. Myös prostituoitujen oikeudellisessa asemassa on eroja: toisilla on tulomaan kansalaisuus, toisilla ei. Jotkut elävät lumeavioliitossa ja maksavat yleensä palkatulle aviomiehelleen hyvän korvauksen. Osa on laittomia maahanmuuttajia. Prostituoidun työsuhde ja tukiverkosto vaikuttavat ratkaisevasti siihen, kuinka itsenäinen prostituoitu loppujen lopuksi on. Prostituoitujen tulot ja hyväksikäytön määrä vaihtelevat paljon: toiset selviytyvät hädin tuskin hengissä, kun taas toiset ansaitsevat kaksi kertaa minimipalkkaa enemmän. (Thorbek 2003, 16.) Parittajien toiminnasta Suomen prostituutiobisneksessä on erilaisia näkemyksiä. Suomessa tapahtuva prostituutio on erittäin pitkälle järjestäytynyttä ja siinä on pääsääntöisesti kyse ammattimaisesta paritustoiminnasta. (Oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2003:5.) Lehti & Aromaan (2002, 72 74) mukaan valtaosassa poliisin tietoon tulleista paritustapauksista vuosina 1998 2001 paritusta harjoittivat yksinomaan suomalaiset tai suomalaiset yhdessä virolaisten/venäläisten kanssa (87 %). Kuudessa tapauksessa parittajat olivat yksinomaan virolaisia, kolmasti venäläisiä ja yhdessä tapauksessa suomessa asuvia vietnamilaisia. Tällä

21 perusteella itäprostituutio olisi pääosin suomalaisten organisoimaa ja työntekijät tulisivat yleensä Virosta ollen joko virolaisia tai venäläisiä. Koska parittajat usein hankkivat prostituoiduille toimitilat ja asiakkaat, toiminnan organisointi ilman paikallista kontaktia voi käytännön syistä olla vaikeaa. Paritusta on montaa eri tyyppiä ja parittajien toimintatavat vaihtelevat suuresti. Prostituoidun tuloista parittaja ottaa tilanteesta riippuen noin 50 % tai enemmän.

22 8 PROSTITUUTIO JA SUOMEN LAINSÄÄDÄNTÖ Suomen rikoslaki ei tällä hetkellä määrittele prostituutiopalvelujen myymistä tai prostituution asiakkuutta sinänsä rikolliseksi toiminnaksi, on Suomi kuitenkin mukana kansainvälisessä yhteistyössä prostituution ja sen aiheuttamien ongelmien vähentämiseksi. Suomi kuuluu niihin maihin, jotka ovat hyväksyneet kaikki kansainväliset valkoisen orjakaupan, naisten ja lasten kaupan, ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen estämistä tarkoittavat sopimukset itsenäisyytemme alusta lähtien. (Laukkanen 1996, 23.) Suomen rikoslain mukaan seksikauppa ja seksuaalinen hyväksikäyttö on kriminalisoitu. Sitä säätelevät seuraavat lait: - laittoman maahantulon järjestäminen (RL 17 luku 8 ) - paritus ja törkeä paritus (RL 20 luku 9 ) - seksuaalipalveluiden osto nuorelta (RL 20 luku 8 ) - lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (RL luku 6 ) - lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö (RL 20 luku 7 ) - seksuaalinen hyväksikäyttö (RL luku 5 ) - ihmiskauppa ja törkeä ihmiskauppa (RL 25 luku 3 ja 8a ) Seksin ostajan sakottaminen on ollut mahdollista lokakuusta 2003 lähtien, jolloin uusi järjestyslaki tuli voimaan. Laki kieltää seksin myymisen ja ostamisen yleisellä paikalla kuten kadulla ja ravintolassa. Esimerkiksi Helsingin järjestyssäännössä kiellettyä oli seksin myyminen, ei ostaminen. Ostokieltoa ei ollut muuallakaan Suomessa. Järjestyslaki mahdollistaa seksikauppaan puuttumisen yleisillä paikoilla, mutta seksin ostaminen internetin, puhelimen ja lehti-ilmoitusten avulla on yhä sallittua. Oikeusministeriön työryhmä esitti kesällä 2003, että seksin ostaminen kiellettäisiin kokonaan ja siitä saisi sakkoja tai puoli vuotta vankeutta. Ehdotettu malli vastaa Ruotsin lainsäädäntöä, jonka mukaan seksin ostaminen on rangaistava, mutta myyminen ei. Tosin järjestyslaki kieltäisi tuolloinkin seksin myymisen yleisellä paikalla. (Helsingin Sanomat 2.4.2004.)

23 Asiantuntijoiden mukaan sekä Hollannin liberaali prostituutiopolitiikka bordelleineen että Ruotsin tiukka asiakkuuden kriminalisointilinja eivät kumpainenkaan ole ongelmattomia ratkaisuja. Hollannissa toimii valvonnasta huolimatta myös bordellien pimeät markkinat ja Ruotsissa prostituutio on mennyt maan alle entistä vaikeammin kontrolloitaviin olosuhteisiin. Molemmat käytännöt ovat johtaneet prostituoitujen kokeman turvattomuuden lisääntymiseen entisestään. (Uusitalo 2004, 2.) Eduskunta on kesäkuussa 2004 hyväksynyt hallituksen esityksen lainmuutoksesta, joka käsittelee poliisin laajennettua oikeutta telekuunteluun sekä törkeää paritusta ja seksipalveluiden markkinointia. Lakiesitys seksin oston kriminalisoinnista siirtyi käsiteltäväksi vuonna 2005. (Skaffari & Urponen 2004, 9.) Ennen esitystä halutaan tarkkailla vuonna 2003 voimaan tulleen seksin ostamisen ja myymisen julkisella paikalla kieltävän järjestyslain toimivuutta käytännössä. (Helsingin Sanomat, 2.4.2004.) Tiina Saaren (2004, 35) mukaan eri aikakausina prostituutiolainsäädäntöä on perusteltu eri tavalla. Järjestyssäännöillä yhteisöä on pyritty suojaamaan sukupuolitaudeilta sekä prostituution ja prostituoitujen väärien moraalisten arvojen tarttumiselta. Tällä hetkellä voimassa olevan lain mukaisesti yhteiskunta ei lain voimalla määrittele sopivia arvoja, vaan arvolähtökohtien määrittely on yksilöiden oma asia. Vaikka katuprostituutio onkin järjestyslailla kielletty, tällä hetkellä prostituutio on kuitenkin sallittu ansiokeino. Uudessa lakiesityksessä prostituoidut nähdään ammattinsa uhreina ja heidän asiakkaistaan halutaan tehdä rikollisia. Tähän mennessä asiakkaita ei Suomen lain mukaan ole koskaan rangaistu, vaan laki on vaiennut asiakkuudesta täysin. Näkyväksi asiakkuuden teki vasta uusi järjestyssääntö. Paritus on sitä vastoin ollut kiellettyä. Suomen laki onkin aina määritellyt prostituoidun ainoaksi oikeaksi hyötyjäksi hänen omalla ruumiillaan tekemästään työstä. Laaja ostokielto on jakanut rajusti mielipiteet. Ostokieltoa kannattavat ulkoministeriö, sisäministeriön poliisiosasto, tasa-arvovaltuutettu, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Ihmisoikeusliitto, Väestöliitto ja Naisjärjestöjen Keskusliitto myöntävät yleensä, ettei kriminalisointi ole ongelmatonta. Ihmisoikeus- ja tasa-

24 arvosyyt kuitenkin puoltavat hankkeen toteuttamista. Vastustajien, esimerkiksi Stakesin, Helsingin käräjäoikeuden, keskusrikospoliisin, Helsingin poliisin, syyttäjäviraston, ortodoksisen kirkon, Kirkkohallituksen ja Joensuun yliopiston oikeustieteiden laitoksen mielestä kielto merkitsisi puuttumista yksityiselämän suojaan, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen sekä elinkeinovapauteen. Parituksen selvittäminen voisi vaikeutua ja prostituoitujen pahoinpitelyt lisääntyä. (Kerkelä 2004, 3.) 9 IHMISKÄSITYKSET Sosiaalipoliittisilla toiminta-areenoilla puhutaan ihmisestä usein fyysis-psyykkissosiaalisena kokonaisuutena. Samaa tarkoittaen Lauri Rauhala määrittelee ihmisen kehollisena, tajunnallisena ja situationaalisena olentona. Nämä ihmisen eri olemusmuodot ovat osittain toisistaan riippumattomia, mutta koko ajan toinen toisiinsa vaikuttavia. (Koivula 1994, 13.) Ihmiskäsitys voidaan empiirisen tutkimuksen kannalta luonnehtia siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia niitä tutkimuskohdetta ihminen koskevia edellyttämisiä ja olettamisia, jotka ovat mukana siinä vaiheessa, kun tutkija rajaa kohteensa, asettaa hypoteesinsa sekä valitsee menetelmänsä. Ihmiskäsityksellä on yleiskielessä myös väljempi merkitys kuin edellä luonnehdittu. Ihmiskäsityksellä saatetaan tarkoittaa perusasennoitumistamme ihmiseen, joka sitten sävyttää meidän yksilöllisiä ihmissuhteitamme. Tässä perusasennoitumisessamme on hyvin monenlaisia aineksia, kuten kulttuuriperinteen vaikutuksia, teoreettista tietoa ihmisestä, kokemuksemme tiedostamattomia sisältöjä, uskomusten ja ideologioiden tarjoamia arvostuksia. (Rauhala 1989, 15.) Sosiaalipolitiikka on eri aikoina tukeutunut erilaisiin ihmiskäsityksiin, mutta erilaiset käsitykset ovat eläneet myös rinnakkain. Ennen sosiaalipoliittinen liberalistinen ajattelu suosi vapautta ja itsenäistä selviytymistä korostavaa käsitystä ihmisestä. Ihmisellä nähtiin olevan valinnan vapaus ja mahdollisuus, heidän katsottiin itse henkilökohtaisesti olevan vastuussa omista tekemisistään.

25 Ympäristöllä ei nähty olevan suurta merkitystä. Nykyään on olemassa merkkejä siitä, että sosiaalipoliittisessa toiminnassa ollaan palaamassa yksilöllisen vastuun korostamiseen. (Koivula 1994, 12.) Ihmiskäsityksen pitää paljastaa, millaisissa olemisen perusmuodoissa ihminen on reaalistunut eli todellistunut. Ihmiskäsityksen tulee myös perustella ja siten filosofisesti oikeuttaa ihmistutkimuksessa nyt ja aina väistämättömästi vallitseva problematiikkatyyppien erilaisuudesta johtuva monitieteisyys. Toisaalta sen pitää osoittaa, miten ihminen on kuitenkin kokonaisuus. (Rauhala 1989, 16.) Ulla-Maija Koivulan (1994, 13) mukaan ihmisen kehollisuudessa on kyse siitä, että olemassaolo ymmärretään orgaanisena tapahtumana. Kehollisuudessa ei ole sinänsä mieltä. Kehollinen toiminta on samaa riippumatta siitä, määritelläänkö se hyväksi vai pahaksi. Tajunnallisuus on inhimillisen kokemuksen kokonaisuus. Tajunnallisuudessa keskeinen termi on mieli, joka antaa merkityksen erilaisille asioille. Mielen avulla ihminen ymmärtää, tietää, tuntee, uskoo ja uneksii asiat ja ilmiöt jonkinlaiseksi. Merkityssuhteiden avulla muodostuu käsitys omasta itsestä osana laajempaa kokonaisuutta, syntyy maailmankuva. (Koivula 1994, 13.) Rauhalan (1989, 15-16) mukaan ihmiskäsityksien käsittely riippuu ihmisen situaatiosta eli elämäntilanteesta. Maailma tai todellisuus on sitä kaikkea konkreettisesti ja ideaalisesti olemassa olevaa, johon ihmiset yleensä voivat olla suhteessa. Vaikka ihmisten situaatioissa on yhteisiä tekijöitä, kuten yhteiskunnalliset olot, maantieteelliset ja ilmastolliset olosuhteet, kulttuuri, tavat ja tottumukset, eräät arvot ja normit, uskonnollinen ilmapiiri, niin situaatio on kuitenkin tarkkaan ottaen aina ainutkertainen.

26 10 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 10.1 Tutkimuskohteena Pro-tukipisteen asiakkaat Pro-tukipiste ry. on v. 1996 rekisteröity yhdistys, joka perustettiin jatkamaan Helsingin Diakonialaitoksen v. 1990 aloittamaa prostituoitujen tukitoimintaa. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää seksityöntekijöiden ihmisoikeuksia, terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia. Yhdistys pyrkii vähentämään ja ennaltaehkäisemään sekä yksilöille että yhteiskunnalle aiheutuvia seksityöhön liittyviä haittoja. Osana Pro-tukipistettä toimii Meritähti-projekti, joka tarjoaa sosiaali- ja terveyspalveluja ulkomaalaisille, erityisesti venäläisille ja virolaisille; sen palvelut ovat samat kuin Pro-tukipisteen palvelut. Asiakastyön lisäksi yhdistys toimii valtakunnallisena asiantuntija-, koulutus- ja konsultaatiotahona prostituutiokysymyksessä. (Kauppinen 2003.) Pro-tukipisteen asiakkaita ovat Suomen sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolella olevat ulkomaalaisnaiset tai pysyvästi Suomessa asuvat seksityöntekijät, mutta jotka eivät käytä terveysaseman palveluja. Pro-tukipisteessä asiakkaalla ei ole kynnystä kertoa prostituutiostaan ja terveydentilastaan. Vuosien mittaan työntekijät ovat saaneet ja saavat koko ajan lisää kosketuspintaa ja ymmärrystä siitä, minkälaista prostituution arkipäivä eri prostituutiomuodoissa voi olla. Laittomasti Suomessa työskentelevien seksityöntekijöiden mielestä Protukipiste on ainoa turvallinen paikka, jossa voidaan keskustella seksityöntekijöiden elämään ja turvaseksiin liittyvistä kysymyksistä. Suomessa laittomasti työskentelevien naisten asema on hyvin haavoittuva, sillä heidät voidaan lähettää kotimaahansa, mikäli viranomaiset saavat tietää heistä. Tekijä suoritti keväällä 2003 työharjoittelunsa Pro-tukipisteessä ja toimii tällä hetkellä yksikön tuntityöntekijänä. Harjoittelun aikana tekijä sai idean myös opinnäytetyönsä aiheeksi.

27 10.2 Tutkimuksen tarkoitus Opinnäytetyön aihe on uudenlainen näkökulma prostituutiotutkimukseen. Tutkimuksen kohteena on korkeasti koulutetut, ulkomaalaistaustaiset naispuoliset seksityöntekijät, koska tätä seksityöntekijöiden ryhmää ei ole aiemmin Suomessa tutkittu. Sen tähden tutkimuksen tarkoituksena on saada mahdollisimman laajaa tietoa siitä, miten naiset käsittävät oman minänsä, naisellisuuden ja naisen seksuaalisuuden sekä heidän moraali- ja ihmiskäsityksistään. Lisäksi teemahaastattelujen avulla tekijä toivoo myös tuovansa esille uusia näkökulmia siihen, miksi jopa akateemisesti kouluttautuneet naiset hakeutuvat joskus seksityön. Tutkimusta varten haastateltavaksi tekijä valitsi Pro-tukipisteen asiakkaita, siis joko Venäjältä turistiviisumilla tulleita tai Suomessa pysyvästi asuvia venäläisiä naisprostituoituja. 10.3 Aineiston hankinta Keväällä 2003 tekijä oli työharjoittelussa Pro-tukipisteessä. Silloin hän huomasi, että asiakkaista moni oli akateemisesti korkeakoulutettu ja useilla heillä oli vakituiset työpaikat Venäjällä. He kävivät lyhyillä turistimatkoilla Suomessa ja myivät seksipalveluita rahan saamiseksi. Päivän aikana prostituutiolla ansaittu summa saattaa vastata kuukauden palkkaa kotimaassa. Voi olla, että toiminta ei ole pitkään jatkuvaa, vaan satunnaista ja ehkä kertaluonteista. He saattoivat toimia alalla vain sivutoimisesti. Kokevatko tämän tapaisen toiminnan tekijät itsensä prostituoiduksi ja suostuisivatko he haastatteluun? Tekijä kysyi haastattelusuostumusta yhteensä kahdeltatoista naiselta ja heistä puolet ei suostunut haastatteluun. Kieltäytymistään he perustelivat ajan puutteella tai että haastatteluun osallistuminen ei toisi mitään muutoksia heidän elämäänsä. Haastattelun suorittamisen ongelmana oli se, että monta kertaa sovitut ajat peruuntuivat, koska naiset joko olivat lähteneet kotimaahansa tai heillä ei ollut aikaa tulla tapaamiseen. Ongelmaksi muodostui myös se, että kaikista haastatteluista piti tehdä muistiinpanot vain kirjoittamalla, koska nauhoituksiin naiset eivät suostuneet. Kaksi haastattelua tekijä suoritti Pro-

28 tukipisteen ulkopuolella, koska he tulivat sovittua aikaa myöhemmin juuri toimiston sulkemisen aikaan. 11 TUTKIMUSMENETELMÄT 11. 1 Kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä Korkeasti koulutettujen prostituoitujen elämänkatsomuksen ja heidän ihmiskäsitystensä tutkimiseen tekijä valitsi kvalitatiivisen eli laadullisen lähestymistavan. Kvalitatiivinen tutkimus auttaa ymmärtämään tutkimuskohdetta (esim. yritys tai asiakas) ja selittämään sen käyttäytymisen ja päätösten syitä. Siinä rajoitutaan yleensä pieneen määrään tapauksia, mutta ne pyritään analysoimaan mahdollisimman tarkasti. Kvalitatiivinen tutkimus sopii hyvin sosiaalisten ongelmien tutkimiseen. (Heikkilä 2001, 16.) Kuten Eskola ja Suoranta (1998, 19) toteavat, niin laadullisessa tutkimuksessa voidaan lähteä liikkeelle mahdollisimman puhtaalta pöydältä ilman ennakkoluuloja tai määritelmiä. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa puhutaankin aineistolähtöisestä analyysistä, joka pelkistetyimmillään tarkoittaa teorian rakentamista empiirisestä aineistosta lähtien, ikään kuin alhaalta ylös. Tällöin on tärkeä pohtia aineiston eli korpuksen rajausta siten, että sen analysointi olisi mielekästä ja järkevää. Laadullisessa tutkimuksessa kysymys mahdollisuudesta ymmärtää toista on kaksisuuntainen. Toisaalta kysymys on siitä, miten esimerkiksi haastattelijan (tutkijan) on mahdollista ymmärtää haastateltavaa tai tiedonantajaa, siis toista ihmistä. Toisaalta kysymys on myös siitä, miten joku toinen ihminen ymmärtää tutkijan laatimaa tutkimusraporttia. Laadullisen tutkimuksen kokonaisuuden kysymys on palautettavissa kysymykseen miten minä voin ymmärtää toista?. Tämä kysymys liittyy länsimäisen filosofian tärkeään pulmaan minän tietoisuuteen itsestään. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 71.)

29 Laadullisen tutkimuksen ongelmallisin vaihe on tulkintojen tekeminen. Tulkintojen hedelmällisyys ja osuvuus ovat lopulta kiinni tutkijan tieteellisestä mielikuvituksesta. (Eskola & Suoranta 1998, 147) Tutkija ei voi sanoutua irti arvolähtökohdista, sillä arvot muovaavat sitä, mitä ja miten pyrimme ymmärtämään tutkimiamme ilmiöitä. Voimme saada tulokseksi vain ehdollisia selityksiä johonkin aikaan ja paikkaan rajoittuen. Yleisesti todetaan, että kvalitatiivisessa tutkimuksessa on pyrkimyksenä pikemminkin löytää ja paljastaa tosiasioita kuin todentaa jo olemassa olevia totuusväittämiä. (Hirsijärvi 1997,163.) 11.2 Teemahaastattelu Teemahaastattelu on Tuomen & Sarajärven (2002,77) mukaan puolistrukturoitu haastattelu, jossa edetään etukäteen valittujen keskeisten teemojen ja tarkentavien kysymysten varassa. Ihmisten tulkinnat asioista, heidän asioille antamat merkityksensä, sekä se, miten merkitykset syntyvät vuorovaikutuksessa, ovat teemahaastattelun metodologisen mielenkiinnon kohteina. Teemahaastattelussa pyritään löytämään merkityksellisiä vastauksia tutkimuksen tarkoituksen ja ongelmanasettelun tai tutkimustehtävän mukaisesti. Tutkimuksen viitekehys määrittelee haastattelun teemat. Haastattelurungossa oli kuusi teemaa, jotka olivat taustatiedot, harrastukset, ihmiskäsitykset, moraali, tunnemaailma ja nykytilanne. Niistä neljä viimemainittua olivat pääteemoja. Tuomen & Sarajärven mukaan (2002, 77) teemahaastattelussa tutkija joutuu miettimään, esittääkö hän jokaiselle haastateltavalle kaikki suunnitellut kysymykset ja samassa järjestyksessä, sillä teemahaastattelun toteutuksessa yhdenmukaisuuden vaade vaihtelee tutkimuksesta toiseen lähes avoimesta haastattelutyypistä strukturoituun haastatteluun. Tässä tutkimuksessa haastattelija päätyi strukturoituun teemahaastatteluun eli kaikilta kysyttiin samat kysymykset samassa järjestyksessä. Yhden kysymyksen tekijä jätti kuitenkin kysymättä kokonaan, koska tutkijan mielestä kysymyksen vastaus olisi

30 saattanut aiheuttaa tutkittavalle epämiellyttävän tunteen. Kysymys koski tunnemaailma-kohdan kolmatta kysymystä. (katso liite 1.) 11.3 Aineiston analysointi Timo Laine on esittänyt laadullisen tutkimuksen analyysin etenemisrungon jo vuosia sitten. Vähän muokattuna analyysin runko on seuraavanlainen. 1) Tee vahva päätös siitä, mikä aineistossa kiinnostaa. 2a) Käy läpi aineisto, merkitse ja erota ne asiat, jotka liittyvät kiinnostukseesi. Jätä kaikki muu pois tästä tutkimuksesta. 2b) Kerää merkityt asiat yhteen ja erikseen muusta aineistosta. 3) Luokittele, teemoita tai tyypittele aineisto. 4) Kirjoita yhteenveto. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 93 94.) Analyysin kolmas vaihe ymmärretään usein varsinaiseksi analyysiksi, mutta sen tekeminen ei ole mahdollista ennen kahden aikaisemman vaiheen toteuttamista, eikä se ole myöskään mielekäs ilman raportoitua yhteenvetoa. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 95.) Analyysin etenemisrungon kolmas vaihe toteutetaan tässä tutkimuksessa teemoittamalla. Teemoittelu tarkoittaa, että aineisto järjestetään tiettyjen teemojen alle. Teemoittelussa painottuu, mitä kustakin teemasta on sanottu, mutta se voi olla myös luokituksen kaltaista. Laadullisessa analyysissä puhutaan usein joko induktiivisesta (yksittäisestä yleiseen) tai deduktiviivisesta (yleisestä yksittäiseen) analyysistä. Tämä jako tarkoittaa tutkimuksessa käytettyä päättelyn logiikkaa, joka on joko induktiivinen tai deduktiivinen. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 95.) Tässä opinnäytetyössä käytetään induktiivista päättelyn logiikkaa eli seksityöntekijöiden yksittäisistä haastatteluvastauksista muodostetaan yleinen käsitys.