Esittelijä Sivu/sivut 1 / 15 OHJE ELINTARVIKEHUONEISTON RISKIPERUSTEISESTA VALVONNASTA SISÄLTÖ 1 Yleistä 2. Valvontaviranomaiset, valvojan pätevyys 3. Riskiperusteinen valvonta 4. Valvontamenetelmät ja tekniikat 5. Valvonnan suunnittelu 5.1 Valvontakohteiden riskiluokitus, tarkastustiheys ja tarkastukseen käytettävä aika 5.2 Elintarvikehuoneiston valvontasuunnitelma 5.3 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen 6. Valvonnan toteuttaminen 6.1 Elintarvikehuoneiston toiminnan vastaavuus sitä koskevaan ilmoitukseen tai hyväksymispäätökseen 6.2 Valvontamenetelmien käyttö 6.3 Elintarvikehuoneiston rakenteiden ja toiminnan valvonta 6.3.1 Riskiperusteinen tarkastus 6.3.2 Ilmoitetut elintarvikehuoneistot 6.3.3 Hyväksytyt elintarvikehuoneistot 6.4 Valvontatietojen julkistaminen 7. Havaituista epäkohdista johtuvat toimenpiteet 7.1 Havaituista epäkohdista huomauttaminen 7.2 Toimenpiteet silloin, kuin tavanomaisia valvontatoimenpiteitä ei voida pitää riittävinä 7.3 Toimenpiteet, jos neuvottelutulosta ei saada tai epäkohtia ei korjata 7.4 Epäkohtien korjaamisen seuranta 8. Valvontakirjanpito 8.1 Valvojan kirjanpito 8.2 Tarkastuskertomus 8.3 Neuvottelumuistio 8.4 Elintarvikelain 55-69 :n mukaisista toimenpiteistä tehdyt hallintopäätökset 9. Valvonnan toteutumisen raportointi, seuranta ja arviointi 10. Keskeistä lainsäädäntöä
Esittelijä Sivu/sivut 2 / 15 1 Yleistä Tämän ohjeen tarkoitus on ohjata elintarvikevalvontaviranomaisia toteuttamaan virallista valvontaa riskiperusteisesti. Ohje on tarkoitettu kaikille elintarvikevalvontaa toimeenpaneville viranomaisille. Ohje käsittelee valvonnan suunnittelua, valvonnan toteuttamista, valvonnassa havaittujen epäkohtien johdosta tehtäviä toimenpiteitä ja valvontakirjanpitoa. Tässä ohjeessa valvojalla tarkoitetaan sitä Eviran tarkastuseläinlääkäriä, aluehallintoviraston palveluksessa olevaa tarkastuseläinlääkäriä tai kunnan palveluksessa olevaa viranhaltijaa, joka käytännössä valvoo elintarvikehuoneistoa. Elintarvikealan toimijoiden on kaikissa tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheissa huolehdittava siitä, että heidän vastuullaan olevat elintarvikkeet täyttävät elintarvikelainsäädännön vaatimukset, ja todennettava, että vaatimukset täyttyvät. Euroopan unionin jäsenvaltioiden on valvottava, että toimijat noudattavat elintarvikelainsäädännön vaatimuksia kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa. Elintarvikkeiden virallisen valvonnan olisikin katettava kaikki seikat, joilla on merkitystä kansanterveyden suojelemisessa. Virallisella valvonnalla tarkoitetaan tässä ohjeessa kaikenlaisia toimivaltaisen viranomaisen tai yhteisön suorittamia valvontatoimia, joilla todetaan, noudatetaanko elintarvikelainsäädäntöä. 2 Valvontaviranomaiset, valvojan pätevyys Elintarviketurvallisuusvirasto Evira vastaa elintarvikevalvonnasta teurastamoissa, riistan käsittelylaitoksissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa. Aluehallintovirasto (AVI) vastaa elintarvikevalvonnasta poroteurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa. Kunnan elintarvikevalvonta huolehtii alueensa muiden kuin edellä mainittujen elintarvikehuoneistojen elintarvikevalvonnasta. Muita elintarvikevalvontaviranomaisia ovat Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Puolustusvoimat, Tulli, rajaeläinlääkärit sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELYt). Valvontaviranomaisella tulee olla palveluksessaan tai sopimuksen perusteella käytettävissään tarpeellinen määrä pätevää ja valvonnan menestyksellisen hoitamisen kannalta riittävän kokenutta henkilökuntaa (elintarvikelaki 35 ). Edelleen elintarvikelain 35 :ssä säädetään, että elintarvikevalvonnan tehtäviä hoitavalla viranhaltijalla on oltava tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto tai tarvittaessa Euroopan yhteisön lainsäädännössä edellytetty pätevyys. Valtioneuvoston elintarvikevalvonnasta antaman asetuksen 8 :ssä säädetään, että valvontaviranomaisen on järjestettävä maidontuotantotilojen, teurastamojen, poroteurastamojen, riistan käsittelylaitosten ja leikkaamojen valvonta sekä lihantarkastus niin, että niitä valvoo ja lihantarkastuksen suorittaa virkasuhteessa oleva eläinlääkäri. Kunnan on järjestettävä kananmunapakkaamojen valvonta siten, että niiden valvonnasta vastaa virkasuhteessa oleva eläinlääkäri. Kunta voi
Esittelijä Sivu/sivut 3 / 15 kuitenkin sopia toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa, että tehtävä, jossa toimivalta voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan virkavastuulla hoidettavaksi (elintarvikelaki 32 ). EY:n valvonta-asetuksen 6. artiklassa säädetään elintarvikevalvontaa suorittavien viranhaltijoiden koulutusvaatimuksesta ja täydennyskoulutuksesta. Eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson III luvussa IV säädetään virkaeläinlääkäreiden ja virallisten avustajien ammattipätevyydestä. 3 Riskiperusteinen valvonta Perinteisesti elintarvikehuoneistoja on valvottu niin, että valvoja vertaa valvontakohteesta tekemiään havaintoja lainsäädännön vaatimuksiin. Kohteessa havaitut lainsäädännön vastaisuudet eivät välttämättä ole suuria riskejä elintarviketurvallisuuden kannalta, mutta niiden korjaamista tulee kuitenkin edellyttää toimijalta. Riskiperusteisen valvonnan periaatteena on ehkäistä elintarviketurvallisuutta vaarantavien tilanteiden syntyminen jo ennakolta. Riskiin perustuvat valvontatoimet kohdistetaan sinne, missä riskit ovat suurimmat. Valvonta-asetuksen 882/2004 mukaan virallisen valvonnan tulee olla säännöllistä, riskeihin perustuvaa ja tarkoituksenmukaisella tiheydellä toistuvaa. Elintarvikevalvonnassa tulisi ottaa huomioon elintarvikkeisiin liittyvät tunnetut riskit, elintarvikealan toimijoiden aiemmat virallisen valvonnan tulokset ja heidän omavalvontatulostensa luotettavuus sekä kaikki sellaiset seikat, joiden perusteella voidaan arvioida, hallitseeko toimija toimintaansa liittyvät riskit. Vastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta elintarvikeketjussa on elintarvikealan toimijoilla. Toimijoilla tulee olla (omavalvonta)järjestelmä, jolla toimijat varmistavat tuottamiensa ja käsittelemiensä elintarvikkeiden turvallisuuden, ja toimijoiden tulee kyetä ymmärtämään järjestelmää riittävästi voidakseen noudattaa sitä tarkoituksenmukaisella tavalla. Riskiperusteisessa valvonnassa valvoja havainnoi toimijan järjestelmän mahdollisuuksia hallita riskejä. Elintarvikkeiden riskien tunnistamisessa voidaan nojata kansallisiin ja kansainvälisiin tutkimuksiin ja julkaisuihin, jotka koskevat elintarvikkeissa ja niiden käsittelyssä esiintyviä vaaroja. Vaarat voivat olla yleisiä, jolloin ne ovat tyypillisiä monissa maissa tai yhteisiä tietynlaisille elintarvikkeille ja tuotantoprosesseille, tai ne voivat olla erityisiä johtuen elintarvikkeiden alkuperästä, luonteesta tai esimerkiksi jostakin perinteisestä elintarvikkeen käsittelymenetelmästä. Ympäristötekijöiden huomioonottaminen on joissakin tapauksissa tärkeätä arvioitaessa elintarvikeriskejä, esimerkiksi kasteluveden laadun merkitys silloin, kun kastellaan sellaisia elintarvikkeita, joita voidaan syödä myös sellaisenaan. Elintarvikkeesta tai tuotantotavasta on voitu saada aikaisempaa kokemusta, jolloin tiedetään tiettyihin toimintoihin liittyvän erityisiä riskejä. Esimerkiksi multaporkkanoita käsiteltäessä on otettava huomioon Yersinia-bakteereiden esiintymisen mahdollisuus ja raa assa siipikarjanlihassa tiedetään yleisesti esiintyvän kampylobakteereita ja mahdollisesti Salmonellaa. Lisäksi esimerkiksi sellaisenaan syötävät lihavalmisteet tai kylmäsavustetut/graavatut kalastustuotteet, joilla on pakkaustavasta johtuen pitkä myyntiaika, ovat toistuvasti olleet listerioosin lähde. Kemiallisista vaaroista esimerkkejä ovat muun muassa perinteiseen savustamiseen liittyvä polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH)
Esittelijä Sivu/sivut 4 / 15 muodostuminen tai pähkinöissä, siemenissä, viljassa ja viljatuotteissa esiintyvät hometoksiinit. Tuotteiden luonteen huomioon ottaminen on siksi tärkeää riskiperusteista valvontaa suunniteltaessa. Toimijan aikaisempi toiminta ja sen valvontahistoria, josta saattaa paljastua esimerkiksi määräysten noudattamisen laiminlyöntejä, asiakasvalituksia tai yhteyksiä ruokamyrkytysepidemioihin, on hyvä tuntea. Siksi toimijaa koskeviin aikaisempiin valvonta-asiakirjoihin olisi syytä tutustua ennen valvontakäyntiä. Tuotannon suurta määrää tai tuotteiden laajaa valikoimaa voidaan joissakin tapauksissa pitää riskitekijänä; toimija, jonka tuotteet leviävät laajemmalle kuin paikallisen toimijan tuotteet, aiheuttaa suuremman elintarviketurvallisuusriskin. Samoin tuotteita käyttävä kuluttajaryhmä vaikuttaa riskin suuruuteen. Herkille kuluttajaryhmille, kuten lapsille, raskaana oleville ja vakavasti sairaille henkilöille. suunnattujen elintarvikkeiden valvonnassa on huomioitava erilaisia riskejä kuin sellaisten elintarvikkeiden, jotka normaaliväestö kuluttaa. Toiminnan luonteeseen ja riskialttiuteen vaikuttavat tuotanto-olosuhteet ja tuotteisiin liittyvät riskit. Yleisiä riskitekijöitä elintarvikealan toiminnassa ovat esimerkiksi: ristikontaminaatio, esimerkiksi mikrobien siirtyminen raa asta tuotteesta sellaisenaan syötävään tuotteeseen, allergioita ja intoleransseja aiheuttavien aineiden puutteellinen erillään pito tai niiden ilmoittamatta jättäminen, koostumusvirheet, esim. virhe vitamiinien tai lisäaineiden annostelussa, raaka-aineiden mikrobiologinen ja kemiallinen epäilyttävä laatu, epäluotettavien raaka-ainetoimittajien käyttö, riittämätön kuumennuskäsittely, jäähdytysprosessin hitaus, väärät säilytyslämpötilat, likaiset työvälineet ja -olosuhteet, huono henkilökunnan hygienia, elintarvikkeiden käsittelijöiden huono terveydentila, elintarvikekäyttöön soveltumattomien materiaalien ja tarvikkeiden käyttö, raaka-aineiden tai tuotteiden puutteellinen jäljitettävyys, elintarvikkeiden ja sivutuotteiden sekoittuminen, kuluttajan harhaanjohtaminen vääriä tietoja antamalla, veden huono laatu ja haittaeläinten esiintyminen. Riskiperusteisen valvonnan tarkoitus on myös parantaa valvonnan vaikuttavuutta. Kun valvoja kohdentaa valvontatoimensa sellaisiin riskitekijöihin, jotka voivat suuremmalla todennäköisyydellä vaarantaa elintarviketurvallisuuden tai johtaa kuluttajaa harhaan, valvoja käyttää resurssejaan taloudellisesti kuitenkaan jättämättä lainsäädännön vastaisuuksia huomioimatta. Kun omavalvonta toimii hyvin ja tuotteet ovat turvallisia, myös viranomaisnäytteenoton tarve vähenee, ja näytteet otetaan lähinnä todentamistarkoituksessa.
Esittelijä Sivu/sivut 5 / 15 4 Valvontamenetelmät ja -tekniikat Elintarvikehuoneistoa voidaan valvoa useilla eri valvontamenetelmillä ja tekniikoilla. Asetuksen (EY) N:o 882/2004 10 artiklan mukaan asianmukaisia valvontamenetelmiä ja -tekniikoita ovat esimerkiksi seuranta (monitoring), tarkkailu (surveillance), toteaminen (verification, tässä ohjeessa jäljempänä todentaminen), toiminnan tarkastaminen (audit), tarkastukset (inspection) sekä näytteenotto analysointia varten (sampling for analysis, tässä ohjeessa jäljempänä näytteenotto ja näytteiden tutkiminen). Käytännössä yhden valvontakäynnin aikana sovelletaan yleensä useampaa kuin yhtä valvontamenetelmää tai -tekniikkaa, jotta kohteen vaatimustenmukaisuudesta voidaan tehokkaasti varmistua. Seuranta: Seuranta on suunnitellun havainto- tai mittausjakson toteuttamista. Valvoja esimerkiksi seuraa valvontakäynnillä teurastushygieniaa tietyn ajanjakson ajan, tai mittaa lämpötiloja tietystä määrästä leikattavaksi otettavia ruhoja tietyn aikavälin jokaisella valvontakäynnillä. Tarkkailu: Tarkkailu on yhden tai useamman yrityksen, toimijan tai niiden toiminnan huolellista havainnointia. Tarkkailu (=surveillance) on käännöksenä epäselvä ja kuvaa huonosti kyseistä menetelmää. Valvontamenetelmänä tarkkailu soveltuu parhaiten keskus- tai aluehallintoviranomaisen tai suuren valvontayksikön terveysvalvonnan johtajan valvonnan suunnittelun avuksi tai ohjauksen tarpeen määrittämisen välineeksi. Todentaminen: Todentaessaan valvoja tarkastaa tietyn aineiston perusteella, täyttääkö elintarvikehuoneisto tai sen toiminta tietyt vaatimukset. Valvoja voi esimerkiksi todentaa oman lämpömittarinsa avulla, pitääkö huoneiston omavalvontakirjanpitoon kirjaama lämpötilalukema paikkansa, ja onko lämpötila lainsäädännön vaatimusten tai omavalvontasuunnitelmassa hyväksyttäväksi ilmoitetun mukainen. Valvoja voi todentaa myös esimerkiksi työskentelyhygienian vaatimustenmukaisuutta vertaamalla käytettyjä työtapoja lainsäädännön vaatimuksiin. Asiakirjoja tarkastamalla valvoja voi todentaa, toimiiko elintarvikehuoneisto omavalvontasuunnitelmansa edellyttämällä tavalla. Toiminnan tarkastaminen: Toiminnan tarkastaminen (auditointi) on järjestelmällistä ja riippumatonta tarkastelua, jolla selvitetään, ovatko toiminta ja sen tulokset suunniteltujen järjestelyjen mukaisia, onko kyseiset järjestelyt toteutettu tehokkaasti ja ovatko ne sopivia tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Valvoja arvioi esimerkiksi omavalvontajärjestelmän tai siihen kuuluvan HACCPjärjestelmän toimivuutta; pystyykö elintarvikehuoneisto varmistamaan omavalvontajärjestelmänsä avulla, että se tuottaa turvallisia elintarvikkeita, tai toimiiko elintarvikehuoneisto HACCP-ohjelmansa edellyttämällä tavalla havaitessaan poikkeaman kriittisistä rajoista ja onko kyseinen toiminta riittävää varmistamaan tuotteen turvallisuuden.
Esittelijä Sivu/sivut 6 / 15 5 Valvonnan suunnittelu Tarkastaminen: Tarkastaminen on minkä tahansa yksityiskohdan tai laajemman kokonaisuuden tutkimista sen toteamiseksi, onko se lainsäädännössä esitettyjen vaatimusten mukainen. Tarkastus voi olla suppea (esimerkiksi kylmäkalusteen tai varaston lämpötilan tarkastaminen) tai laaja (esimerkiksi koko elintarvikehuoneiston rakenteiden tarkastus, koko omavalvontasuunnitelman tarkastus). Samoin tarkastus voi perustua asiakirjojen, reseptien tai pakkausmerkintöjen tarkastamiseen, jotta voidaan varmistua määräystenmukaisuudesta, ja että tuotteen koostumus vastaa pakkausmerkinnöissä ilmoitettua. Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen: Näytteitä voidaan ottaa esimerkiksi seurannan yhteydessä (suunniteltu tutkimusjakso) tai tarkastuksen apuvälineenä. Viranomaisnäytteenotto voi olla myös tarpeen, jos toimijan omavalvontanäytteenotto ei ole riittävää tai on olemassa muu epäily, ettei tuote ole määräystenmukainen. Edellä mainittujen valvontamenetelmien ja -tekniikkojen määritelmät ovat asetuksessa (EY): N:o 882/2004. Elintarvikelain 48 :n mukaan elintarvikevalvontaviranomaisten on laadittava säännöllistä valvontaa koskeva elintarvikevalvontasuunnitelma siten, että valvonta on yleisten valvontaa koskevien vaatimusten mukaista, ehkäisee terveysvaaroja ja suojaa kuluttajaa taloudellisilta tappioilta. Valvonnan tulee olla suunnitelmallista, oikein kohdennettua, tehokasta ja eri toimijoita tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kohtelevaa. Valvontasuunnitelmissa on otettava huomioon monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma. Eläinten hyvinvointiin liittyvä valvonta, eläintautivalvonta, kauppanormien valvonta tai lihantarkastus on myös otettava huomioon valvontasuunnitelmassa, vaikka niitä ei tässä ohjeessa käsitellä. 5.1 Valvontakohteiden riskiluokitus, tarkastustiheys ja tarkastukseen käytettävä aika Elintarvikehuoneiston valvonnan tulee olla suunniteltua ja valvontamenetelmien ja tekniikoiden sekä valvonnan luonteen ja tiheyden perustua riskitekijöiden arvioimiseen. Valvontakohteen riskiluokitukseen vaikuttavat sen toiminnan laajuus ja luonne, sekä se, kuinka valvontakohde hallitsee riskit omavalvontajärjestelmänsä avulla. Riskitekijöiden, niiden merkityksen ja hallinnan arviointia tulee käyttää apuna valvonnan suunnittelussa niin, että valvontaa suunnataan erityisesti niihin osaalueisiin, joissa sitä eniten tarvitaan. Evira on antanut ohjeen Elintarvikehuoneiston riskiluokitus ja valvontatarpeen määrittäminen (xxxxx). 5.2 Elintarvikehuoneiston valvontasuunnitelma
Esittelijä Sivu/sivut 7 / 15 Valvontaviranomaiset laativat elintarvikevalvontasuunnitelman, jossa otetaan huomioon Eviran laatima monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma (VASU). Kunnan suunnitelma on osa ympäristöterveydenhuollon yhteistä valvontasuunnitelmaa. Elintarvikevalvontasuunnitelmaan sisällytetään hyväksyttyjen ja ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen toiminnan säännöllinen valvonta. Elintarvikehuoneistot voidaan ryhmitellä toiminnan mukaan ja jokaiselle elintarvikehuoneistoryhmälle voidaan laatia oma valvontasuunnitelma, jonka noudattaa kunnan valvontasuunnitelmaa esimerkiksi riskiluokituksen avulla määriteltyjen valvontakertojen osalta. Valvontasuunnitelman tulee sisältää vähintään seuraavat tiedot: tarkastusten sisällön määrittely valvontakohteiden tarkastustiheys tarkastuksiin keskimäärin käytettävä aika kunnan viranomaisnäytteenotto ja näytteen tutkiminen valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi ja hyväksytyt laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu Valvontasuunnitelmaan tulee sisältyä sekä elintarvikelain että EU-säädösten vaatimat valvontatoimenpiteet. Kunnan elintarvikevalvontasuunnitelmassa tulee kuvata seuraavat asiat: Valvontakohteet, valvontakohteiden hyväksymis- ja ilmoitusmenettely, tarkastusten suunnittelu ja toteutus, näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma, laboratoriot ja ulkopuoliset asiantuntijat, seurantaohjelmat, valvontaprojektit, valvonnan painopisteet, valvontakirjanpito, hallinnolliset pakkokeinot ja rangaistusseuraamukset, terveysvaaratilanteet ja takaisinvedot, viestintä, valvonnasta perittävät maksut, koulutus ja ohjeistus sekä valvontasuunnitelman seuranta ja toteutumisen arviointi. Valvontasuunnitelmaan kirjataan, miten valvontakäynnit jaotellaan ajanjaksolle, jolle suunnitelma tehdään (esimerkiksi luettelemalla ne kuukaudet, joiden aikana elintarvikehuoneistoon tullaan tekemään valvontakäyntejä). Jotkut elintarvikehuoneiston tilat, toiminnot ja omavalvonnan osat vaativat tiheämpää valvontaa kuin toiset. Valvontakäynnit tulisi suunnitella tehtäväksi pääsääntöisesti elintarvikehuoneiston ollessa toiminnassa, jotta voitaisiin arvioida myös toiminnan hygieniaa ja muuta omavalvontasuunnitelman toteutusta. Valvontakäyntejä olisi kuitenkin hyvä suunnitella myös muiksi ajankohdiksi, kuten ennen päivittäisen toiminnan aloittamista. Valvontakäynnit tehdään yleensä ennalta ilmoittamatta kun taas sellaiset esimerkiksi toimijan kanssa käytävät neuvottelut tai auditointikäynnit, joissa toimijan läsnäolo on välttämätön, sovitaan etukäteen. 5.3 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen Näytteiden määrästä, näytteenottotiheydestä ja näytteistä tehtävistä tutkimuksista päätettäessä otetaan huomioon millaisia elintarvikkeita elintarvikehuoneistossa valmistetaan tai käsitellään, elintarvikehuoneiston rakenteiden ja toiminnan hygienian taso, elintarvikehuoneiston omavalvonnan toimivuus ja aikaisempien tutkimusten tulokset. Eräiden patogeenisten bakteerien osalta on annettu säädöksiä tai näytteenottosuosituksia, joiden mukaisesti näytteitä otetaan. Mikrobiologisessa näytteenotossa on huomioitava asetus (EY) N:o 2073/2005. Suunnitelmassa tulee huomioida myös kansalliseen vierasainevalvontaohjelmaan liittyvien näytteiden otto. Lisäksi on toivottavaa, että paikalliset
Esittelijä Sivu/sivut 8 / 15 elintarvikevalvontaviranomaiset sisällyttäisivät myös muihin kemiallisiin ominaisuuksiin liittyviä kartoitustutkimuksia elintarvikevalvontasuunnitelmiinsa. Evira on antanut näytteenottoa ja tutkimista koskevat ohjeet Elintarvikkeiden mikrobiologiset vaatimukset, komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 soveltaminen, ohje elintarvikealan toimijoille, Eviran ohje 10501 ja Elintarvikkeiden mikrobiologinen näytteenotto ja analyysit, ohje elintarvikevalvontaviranomaisille, Eviran ohje 10502. ja Kemialliset tutkimukset elintarvikkeiden vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi (Eviran ohje 17069). 6 Valvonnan toteuttaminen 6.1 Elintarvikehuoneiston toiminnan vastaavuus sitä koskevaan ilmoitukseen tai hyväksymispäätökseen Elintarvikealan toimijan on ilmoitettava elintarvikevalvontaviranomaiselle toiminnasta kirjallisesti viimeistään neljä viikkoa ennen toiminnan aloittamista tai olennaista muuttamista. Kun elintarvikealan toimija harjoittaa toimintaa, joka edellyttää elintarvikehuoneiston hyväksymistä, toimijan on haettava hyväksymistä laitokseksi valvontaviranomaiselta ennen toiminnan aloittamista tai toiminnan olennaista muuttamista. Elintarvikevalvontaviranomainen arvioi ilmoitettavan elintarvikehuoneiston toiminnan riskit ja tekee alustavan valvontasuunnitelman. Riskinarvion mukaan ensimmäinen tarkastus tehdään yhden, kolmen tai kuuden kuukauden kuluessa toiminnan aloittamisesta. Ensimmäinen tarkastus on valvontasuunnitelman mukainen maksullinen tarkastus. Elintarvikehuoneiston valvonnassa tulee kiinnittää huomiota siihen, että huoneiston toiminta ja toiminnan laajuus vastaavat elintarvikehuoneistoa koskevassa ilmoituksessa ilmoitettuja seikkoja. Laitoksen hyväksymispäätöksen noudattamista tulee valvoa toimintojen ja niiden laajuuden osalta, mutta myös mahdollisten hyväksymispäätöksessä asetettujen terveysvaarojen ehkäisemiseksi annettujen ehtojen osalta. Hyväksymispäätökseen on voitu kirjata myös esimerkiksi erityisiä jouston mahdollisuuksia, ja näiden toteuttamista on syytä valvoa. Jos elintarvikehuoneistossa harjoitetaan sellaisia toimintoja, joista ei ole ilmoitettu tai joita ei ole hyväksytty, toimijaa on ohjattava tekemään ilmoitus tai hyväksymishakemus, jotta asia tulee valvontaviranomaisen tietoon ja näin valvonnan piiriin. Jos toiminta on ilmoitettuun tai hyväksyttyyn toimintaan nähden liian laajaa, valvojan tulee arvioida, onko kyseisessä elintarvikehuoneistossa mahdollista tuottaa tällaisia määriä tuotteita elintarviketurvallisuutta vaarantamatta ja ryhtyä valvonnan toimenpiteisiin, jotta toimija korjaa tilanteen. 6.2 Valvontamenetelmien käyttö Valvonnan tehtävä on selvittää, onko elintarvikealan toimijan toiminta kokonaisuudessaan sellaista, että elintarviketurvallisuus ei vaarannu eikä kuluttajaa johdeta harhaan, onko toimijalla lainsäädännön vaatimukset täyttävä (omavalvonta)suunnitelma toimintaansa varten ja noudattaako toimija tätä suunnitelmaansa. Valvontatoimissaan valvoja voi käyttää eri valvontamenetelmiä
Esittelijä Sivu/sivut 9 / 15 ja tapoja sekä valita aina tilanteeseen parhaiten sopivan ja tehokkaimman menetelmän tai tavan todentaessaan toimijan tekemiä toimenpiteitä. Seuraavassa esimerkkejä eri valvontamenetelmien ja tapojen käytöstä. 1. Valvoja on elintarvikehuoneistossa tarkastusta tehdessään todennut lattiapinnan rikkoutumisen ja antanut toimijalle kehotuksen korjata lattia toimijan kanssa sovitussa määräajassa. Valvoja voi seurata asian etenemistä käymättä elintarvikehuoneistossa esimerkiksi pyytämällä toimijaa lähettämään valokuvan korjatusta lattiasta määräaikaan mennessä. Valvontaresurssia säästyy, kun huoneistoon ei tarvitse tehdä tarkastusta epäkohdan korjaamisen toteamiseksi. Kun huoneistoon tehdään muusta syystä tarkastus, esimerkiksi suunnitelman mukainen tarkastus tai asiakaspalautteesta johtuva tarkastus, epäkohdan korjaaminen voidaan todeta silloin käymällä huoneistossa. 2. Joissakin pienissä ja vähäriskisissä elintarvikehuoneistossa toimija tekee omavalvontakirjauksia vain poikkeamatilanteissa. Valvoja todentaa tarkastuksella esimerkiksi elintarvikkeiden säilytyslämpötilojen vaatimustenmukaisuuden mittaamalla pistokoeluontoisesti joidenkin elintarvikkeiden tai kylmälaitteiden lämpötilan. Jos valvoja toteaa, että lämpötilahallinta ei ole asianmukaista, hän voi velvoittaa toimijaa seuraamaa lämpötiloja tehostetusti esimerkiksi kahden viikon ajan ja esittämään sen jälkeen kirjanpidon tästä valvojalle. 3. Valvontaviranomainen on sisällyttänyt omaan vuosittaiseen näytteenotto- ja tutkimussuunnitelmaansa PAH-yhdisteisiin liittyvän valvontahankkeen. Suunnitelman mukaisesti viranomainen ottaa näytteitä alueellaan toimivilta savustamoilta viranomaisanalyysiä varten. Jos viranomaistutkimuksissa todetaan määräystenvastaisia tuotteita, käynnistetään toimenpiteet näiden tuotteiden markkinoille saattamisen estämiseksi tai niiden sieltä poistamiseksi. Lisäksi toimijalta edellytetään epäkohtien korjaamista ennen uusien tuotteiden markkinoille saattamista. Viranomaisnäytteenotosta riippumatta myös PAHyhdisteiden osalta elintarvikkeiden turvallisuudesta vastaa toimija, jonka tulee varmistaa omavalvonnallaan tuotteiden määräystenmukaisuus. 6.3 Elintarvikehuoneiston rakenteiden ja toiminnan valvonta Valvontakohteeseen kohdistettujen valvontatoimien määrän tulee perustua toiminnan riskien tunnistamiseen. Kun arvioidaan kohteen valvontatarvetta, tulee ottaa huomioon myös se, miten toimija on aiemmin noudattanut lainsäädäntöä ja muita toimintaansa koskevia määräyksiä ja sääntöjä sekä miten toimija on omavalvonnallaan onnistunut hallitsemaan toiminnan riskejä. Eviran ohjeessa Elintarvikehuoneiston riskiluokitus ja valvontatarpeen määrittäminen (xxx) annetaan suosituksia elintarvikehuoneiston riskeihin perustuvan valvontatiheyden sekä valvontakertaa kohti käytettävän ajan määrittämiseksi. Elintarvikehuoneistoissa tehtäviä tarkastuksia varten Evira on laatinut ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen valvontalomakkeen (liite 1a) ja hyväksyttyjen elintarvikehuoneistojen valvontalomakkeen (liite 1b). Valvontalomakkeille kirjattujen arviointien perusteella muodostetaan valvontatietojen julkistamisjärjestelmän, Oivan, raportti.
Esittelijä Sivu/sivut 10 / 15 6.3.1 Riskiperusteinen tarkastus Suunniteltaessa yksittäisen elintarvikehuoneiston valvontaa huoneistossa säännöllisesti käyvä valvoja on paras asiantuntija. Valvojan tulisi määritellä milloin, miksi, millä menetelmillä ja millä tarkkuudella hän aikoo valvoa kohdetta. Seikat, jotka ovat merkityksellisiä elintarviketurvallisuuden kannalta ja jotka osaltaan indikoivat turvallisuusriskejä, kuten esimerkiksi puhtaus, tarkastetaan ensin. Valvoessaan kohdetta riskiperusteisesti valvojan tulee osata priorisoida. Valvontakohteen sisällä pyritään tarkastamaan sellaiset osiot, joissa elintarviketurvallisuuteen kohdistuva riski on suurin. Esimerkiksi koska aikaa valvontaan voidaan käyttää vain rajallisesti, leikkaamo tai lihankäsittelytila tarkastetaan ensin, ja lastauslaiturin tarkastamista ei priorisoida Esimerkiksi myllyissä valvonta tulisi riskiperusteisesti kohdentaa raaka-aineiden kemiallisen ja fysikaalisen laadun varmistamiseen. Ravintolisien valvonnassa taas on olennaista, että tuotteista annettavat tiedot ovat määräystenmukaisia eivätkä johda kuluttajaa harhaan. Eri valvontamenetelmien järkevä käyttö ja valvontamenetelmän vaihtaminen tarpeen mukaan on ominaista riskiperusteiselle tarkastamiselle. Jos tarkastelemalla esimerkiksi pintojen puhtautta jo silmämääräisesti voidaan todeta, että puhdistustoimet eivät ole olleet riittäviä, puhtausohjelman omavalvontakirjausten tarkastaminen on tarpeetonta. Riskiperusteisen tarkastamisen luonteeseen kuuluu mahdollisuus muuttaa alkuperäistä tarkastussuunnitelmaa tehtyjen havaintojen mukaan. Esimerkiksi kun elintarvikehuoneistoon saavuttaessa havaitaan, että osa vakituisista työntekijöistä on korvattu sijaisilla, joilla on vain vähän työkokemusta, tarkkaillaan näiden työskentelyä ja työtapoja sen todentamiseksi, että he toimivat oikein. Riskiperusteiseen tarkastamiseen liittyy myös pistokoeluontoisuus: valitaan joku työntekijä tai jokin kohde esimerkiksi, joka edustaa elintarvikehuoneistossa vallitsevaa tilannetta. 6.3.2 Ilmoitetut elintarvikehuoneistot Ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen valvontalomakkeella on 16 tarkastettavien asioiden asiakokonaisuutta (liite 1a). Jokaisella tarkastuskerralla tarkastetaan vähintään neljän eri asiakokonaisuuden valvontakohtia, jotka kuvastavat elintarvikehuoneiston ja siellä harjoitettavan toiminnan hygieniatasoa tai tuoteturvallisuuden tasoa. Loput elintarvikehuoneiston toimintaan kuuluvat valvontakohdat tarkastetaan vähintään kerran kolmen vuoden aikana. Elintarvikevalvontaviranomainen voi jakaa näiden asioiden tarkastukset valvontasuunnitelman mukaisille tarkastuskerroille. Jos tarkastuksessa kuitenkin huomataan epäkohta sellaisessa asiassa, jota ei ollut alun perin suunniteltu tarkastettavan juuri sillä tarkastuskerralla, asia tulee huomioida ja epäkohtaan tulee puuttua. 6.3.3 Hyväksytyt elintarvikehuoneistot
Esittelijä Sivu/sivut 11 / 15 Hyväksyttyjen elintarvikehuoneistojen valvontalomakkeen tarkastettavat asiat on jaettu 18 asiakokonaisuuteen, jotka sisältävät vaihtelevan määrän tarkastettavia asioita (liite 1b). Hyväksytyissä elintarvikehuoneistoissa tarkastettavat asiat valitaan siten, että jokainen Oiva-raportti sisältää aina tietyt asiakokonaisuudet (otsikot). Otsikon alla olevat tarkastettavat valvontakohdat (rivit) tulisi valita riskiperusteisesti yrityksen toiminnan mukaan niin, että Oiva-raportti sisältää vähintään kahden seuraavan asiakokonaisuuden tarkastuksen tuloksen: tilojen, pintojen ja välineiden puhtaus, tuotantohygienia, elintarvikkeiden lämpötilojen hallinta, sekä vähintään yhden asiakokonaisuuden seuraavista: allergioita aiheuttavat aineet, elintarvikkeiden koostumus tai elintarvikkeista annettavat tiedot. Valvoja valitsee tarkastettavien valvontakohtien määrän. Loput elintarvikehuoneiston toimintaan kuuluvat asiakokonaisuuksien asiat tarkastetaan kaikki vähintään kerran kolmessa vuodessa. Nämä kolmen vuoden aikana tarkastettavat valvontakohdat jaetaan valvontayksiköissä riskiperusteisesti valvontasuunnitelman mukaisille tarkastuskerroille. Jos tarkastuksella huomataan epäkohta sellaisessa asiassa, jota ei ollut alun perin suunniteltu tarkastettavan sillä tarkastuskerralla, asia tulee huomioida ja siitä annetaan Oiva-arvosana. 6.4 Valvontatietojen julkistaminen Valtakunnallinen valvontatietojen julkistamisjärjestelmä (Oiva) otettiin käyttöön toukokuun alussa vuonna 2013 vähittäismyymälöiden ja tarjoilupaikkojen valvonnassa. Valvontatietojen julkaisemisella lisätään valvonnan avoimuutta ja annetaan kuluttajille tietoa heidän valintojensa tueksi. Tavoitteena on myös lisätä elintarvikevalvonnan vaikuttavuutta, tunnettavuutta ja yhdenmukaisuutta. Elintarvikealan toimijat voivat näin myös osoittaa kuluttajille, että heidän toimintansa on vaatimusten mukaista. Oiva-järjestelmä otetaan käyttöön laitoksissa ja teollisesti toimivissa elintarvikehuoneistoissa vuoden 2015 aikana, mutta valvontatulosten julkistaminen näiden huoneistojen osalta aloitetaan vuoden 2016 alusta lukien. Kuntien valvontaviranomaisten tekemät tarkastukset, joiden perusteella annetaan Oiva-arvosana, ovat valvontasuunnitelman mukaisia maksullisia tarkastuksia. Oivan myötä valvonnassa painotetaan riskiperusteisuutta. Tarkastus tehdään yleensä ennalta ilmoittamatta, koska tarkoitus on tarkastaa senhetkistä tilannetta elintarvikehuoneistossa. 7 Havaituista epäkohdista johtuvat toimenpiteet Epäkohtien havaitsemisesta johtuvat valvontatoimenpiteet riippuvat epäkohdan vakavuudesta. Jos epäkohta ei ole vakava, valvojan huomautus toimijalle riittää. Jos valvoja luokittelee epäkohdan niin vakavaksi, että haluaa kirjallisesti sitouttaa elintarvikehuoneiston esimerkiksi sen mahdollisimman nopeaan korjaamiseen, valvoja voi järjestää asiasta neuvottelutilaisuuden elintarvikehuoneiston edustajan kanssa. Jos kyse on vakavasta epäkohdasta, joka voi aiheuttaa terveysvaaran,
Esittelijä Sivu/sivut 12 / 15 valvoja voi harkintansa mukaan ryhtyä heti elintarvikelain 55 69 :ssä mainittuihin toimenpiteisiin (hallinnollisiin pakkokeinoihin) kohdan 7.2 mukaisesti. Pääsääntöisesti myös vakavammista epäkohdista annetaan kuitenkin ensin kirjallinen kehotus tarkastuskertomuksen avulla ja elintarvikehuoneiston edustajan kanssa neuvotellaan epäkohdan tai epäkohtien korjaamisesta ja korjaamisen aikataulusta ennen hallinnollisiin pakkokeinoihin ryhtymistä. Toimijalle ilmoitetaan selkeästi tarkastuskertomuksessa tai muutoin, että ellei hän noudata tätä kehotusta, seurauksena saattavat olla hallinnolliset pakkokeinot. 7.1 Havaituista epäkohdista huomauttaminen Kun elintarvikehuoneistossa havaittu epäkohta on lievä lainsäädännön vastaisuus eikä sen katsota vaarantavan elintarviketurvallisuutta tai johtavan kuluttajaa harhaan, epäkohdasta huomautetaan suullisesti. Epäkohdan korjaamisen ajankohta jää toimijan päätettäväksi. Kaikki epäkohdat kirjataan aina sekä valvojan omaan kirjanpitoon (ks. kohta 8.1) että tarkastuskertomukseen (ks. kohta 8.2). Jos valvoja edellyttää epäkohdan korjaamista, epäkohdan johdosta toimijalle voidaan antaa kehotus korjata epäkohta määräajassa. Epäkohtien korjaamisen ja toimijan ja valvojan välisen yhteistyön edistämiseksi voidaan käydä erillisiä neuvotteluja, erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa tarkastuksissa havaitut epäkohdat ovat erityisen vakavia tai niitä on paljon. Neuvotteluja voidaan käydä säännöllisesti tai tarvittaessa. Neuvottelussa valvoja keskustelee elintarvikehuoneiston kanssa epäkohtien korjaamisesta ja niiden korjausaikataulusta, ja neuvottelu voidaan pitää joko valvontakäynnin yhteydessä tai sopia erillisestä neuvottelutilaisuudesta. Neuvottelun tarkoituksen toteutumisen kannalta on tärkeää, että neuvotteluun osallistuva elintarvikehuoneiston edustaja pystyy päättämään ja sopimaan kulloinkin neuvoteltavien epäkohtien korjaustavoista ja korjausaikatauluista. Neuvotteluista laaditaan molempien osapuolien allekirjoittama muistio. Neuvotteluissa seurataan myös aikaisemmin esille otettujen epäkohtien korjaamisen toteutumista. Tarvittaessa keskustellaan viranomaisen jatkotoimenpiteistä ja neuvotellaan niihin liittyvistä määräajoista. 7.2 Toimenpiteet silloin, kun tavanomaisia valvontatoimenpiteitä ei voida pitää riittävinä Tilanteissa, joissa edellä esitettyjä tavanomaisia valvontatoimenpiteitä ei voida pitää riittävinä, voidaan ryhtyä hallinnollisiin pakkokeinoihin ilman edeltävää kehotusta ja neuvottelua. Elintarvikelain 55 :n mukaista määräystä poistaa elintarvikemääräysten vastaisuus välittömästi tai määräajan kuluessa voidaan käyttää esimerkiksi tilanteissa, joissa tavanomaisia toimenpiteitä ei laiminlyönnin toistuvuuden tai muun 55 :ssä määritellyn syyn vuoksi voida pitää riittävinä (esimerkiksi jos elintarvike, sen tuotanto- tai jalostusvaihe, elintarvikehuoneisto tai siinä harjoitettava toiminta voivat aiheuttaa terveysvaaraa tai ovat elintarvikemääräysten vastaisia). Tilanteissa, joissa elintarvike, elintarvikkeen tuotanto- tai jalostusvaihe, elintarvikehuoneisto tai harjoitettava toiminta ovat sellaiset, että ne aiheuttavat, tai niiden voidaan perustellusta syystä epäillä aiheuttavan vakavaa terveysvaaraa, saattaa tulla aiheelliseksi harkita elintarvikelain 56 :n mukaista kieltoa. Kiellon
Esittelijä Sivu/sivut 13 / 15 käyttäminen edellyttää vakavan terveysvaaran toteamisen tai sitä koskevan epäilyn lisäksi, että kyseistä terveysvaara ei voida muulla tavoin (esimerkiksi 55 :n mukaisella määräyksellä) estää. Hallinnollisia pakkokeinoja koskevat säännökset ovat elintarvikelain 7 luvussa. Niitä käsitellään tarkemmin Eviran hallinnollisista pakkokeinoista antamassa ohjeessa (Opas elintarvikelain mukaisten hallinnollisten pakkokeinojen käytöstä elintarvikevalvonnassa, Eviran ohje 100011). 7.3 Toimenpiteet, jos neuvottelutulosta ei saada tai epäkohtia ei korjata Jos elintarvikehuoneiston edustajan kanssa ei neuvottelussa päästä yksimielisyyteen jonkun epäkohdan korjaamisesta tai korjaamisaikataulusta, elintarvikehuoneiston edustajan ja valvojan näkemykset asiasta kirjataan muistioon. Valvoja tai valvontaviranomainen antaa tällaisessa tapauksessa elintarvikehuoneistolle esimerkiksi elintarvikelain 53 :n mukaisen kirjallisen kehotuksen poistaa epäkohta määräajassa. Jos toimija ei noudata annettua kehotusta poistaa epäkohta, valvojan on syytä harkita ryhtymistä hallinnollisiin pakkokeinoihin. Tällaisessa tilanteessa voidaan käyttää esimerkiksi elintarvikelain 55 :n mukaista määräystä. Määräyksessä tulee ilmoittaa, pitääkö epäkohta poistaa välittömästi vai viranomaisen asettaman määräajan puitteissa. Määräyksessä voidaan myös määrätä, miten elintarvikehuoneiston toimintaa jatketaan, kunnes epäkohta on korjattu. Jos neuvottelutilaisuuksien järjestäminen on toimijasta johtuvien syiden vuoksi mahdotonta, valvoja voi merkitä tarkastuskertomuksessa toimijalle antamiinsa kehotuksiin myös määräajat, joiden kuluessa epäkohdat tulee korjata. Määräajat asetetaan siten, että korjaukset ovat ilman kohtuuttomia vaikeuksia toteutettavissa määräaikojen sisällä. Toisaalta määräaikojen ei tulisi olla tarpeettoman pitkiä. Jos epäkohtia ei määräajan kuluttua ole korjattu, valvoja ryhtyy hallinnollisiin pakkokeinoihin. 7.4 Epäkohtien korjaamisen seuranta Valvonnan tehokkuuden ja johdonmukaisuuden kannalta on tärkeää seurata, että tarkastuksilla havaitut epäkohdat korjataan sovitun aikataulun mukaisesti. Havaittujen epäkohtien korjaamisen varmistamiseksi tehtävien seurantatarkastusten olisi oltava rutiininomaisia, ja valvojan on tarkastettava välittömästi sovitun määräajan kuluttua, onko korjaukset tehty. Jos elintarvikehuoneiston rakenteissa tai toiminnassa esiintyy pitkään jatkuneita epäkohtia, joiden suhteen valvoja ei ole ryhtynyt asianmukaisiin kirjattuihin toimenpiteisiin, elintarvikehuoneiston valvonta ei ole ollut riittävää. Epäkohtien korjaamisen varmistaminen koskee myös aluehallintoviraston, Eviran ja EU:n komission tarkastajien laatimissa tarkastuskertomuksissa mainittujen epäkohtien korjaamista 8 Valvontakirjanpito
Esittelijä Sivu/sivut 14 / 15 Valvontakirjanpitoon lasketaan kuuluvaksi valvontakäynneistä laadittu valvojan kirjanpito (ks. kohta 8.1), elintarvikehuoneistolle osoitetut tarkastuskertomukset (ks. kohta 8.2), neuvottelumuistiot (ks. kohta 8.3), sekä elintarvikelain 55 69 :n mukaisista toimenpiteistä tehdyt hallintopäätökset (ks. kohta 8.4). Valvontakirjanpitoon sisältyvät myös laitoksen hyväksyntään tai elintarvikehuoneiston ilmoitukseen liittyvät asiakirjat, viranomaisnäytteiden tutkimustulokset, arviointiraportit sekä muista viranomaistoimenpiteistä kirjatut asiat, kuten valvontaan liittyvät sähköpostit tai puhelut ja puheluissa käsitellyt asiat. Valvontakirjanpito tulee säilyttää niin, että se voidaan aina pyydettäessä esittää AVIn, Eviran tai EU:n komission tarkastajan tarkastettavaksi. Viranomaisvalvonnasta laadittua kirjanpitoa on säilytettävä vähintään kahden vuoden ajan. 8.1 Valvojan kirjanpito Valvojan on pidettävä valvontakäynneistä kirjaa. Valvoja kirjaa valvontakäynnin havainnot sähköiseen järjestelmään. Kirjanpidon pohjana ovat valvontalomakkeen rivit, joihin sisältyvät asiat tarkastettuaan valvoja kirjaa rivejä koskevat havainnot järjestelmään. Tarkastetut asiat kirjataan aina, vaikka epäkohtia ei havaittaisikaan. Jos valvontakäyntiä ei jostakin syystä pystytä tekemään valvontasuunnitelman mukaisesti, se olisi hyvä mainita kirjanpidossa. Valvonnassa mahdollisesti havaitut epäkohdat, niiden johdosta tehdyt tai sovitut korjaavat toimenpiteet sekä valvontakäynnillä sovittu korjausaikataulu kirjataan. Myös mahdollisen seurantatarkastuksen ajankohta kirjataan. Jos tarkastuksella sovitaan, että korjausaikatauluista käydään erillinen neuvottelu, se kirjataan valvojan kirjanpitoon. Valvontakirjanpidosta voidaan ottaa rivikohtainen ote esimerkiksi määräyksen liitteeksi tai tiettyä ajanjaksoa koskeva ote silloin, kun huoneistolle annetaan Oiva-arvosana. 8.2 Tarkastuskertomukset Valvoja laatii tarkastuskäynnillä havaituista epäkohdista ja tehdyistä toimenpiteistä tarkastuskertomuksen, joka annetaan elintarvikehuoneiston edustajalle tarkastuskäynnin yhteydessä tai toimitetaan elintarvikehuoneistolle myöhemmin. Kertomus voi olla ote tarkastuskäynnistä laadittavasta valvojan kirjanpidosta tai erikseen tätä tarkoitusta varten laadittu asiakirja. 8.3 Neuvottelumuistiot Neuvotteluista tehdään aina muistio, josta käyvät ilmi todetut epäkohdat sekä sovittu korjaamisen aikataulu tai ne asiat, joista muutoin on sovittu. Muistio tehdään kahtena kappaleena. Sekä elintarvikehuoneiston edustaja että valvoja allekirjoittavat muistion. 8.4 Elintarvikelain 55 69 :n mukaisista toimenpiteistä tehdyt hallintopäätökset
Esittelijä Sivu/sivut 15 / 15 Elintarvikelain 55 69 :n mukaisista toimenpiteistä tehdyt kirjalliset hallintopäätökset ja niihin liittyvät asiakirjat säilytetään osana valvontakirjanpitoa. Hallintopäätöksiä käsitellään tarkemmin Eviran hallinnollisista pakkokeinoista antamassa ohjeessa. 9 Valvonnan toteutumisen raportointi, seuranta ja arviointi Valvonnan toteutumisen raportoinnista, seurannasta ja arvioinnista ohjeistetaan Eviran kunnan elintarvikevalvonnan valvontasuunnitelman laatimisesta antamassa ohjeessa (xxx). 10 Keskeistä lainsäädäntöä Ohje pohjautuu muun muassa alla olevaan lainsäädäntöön. Lainsäädäntömuutokset tulee ottaa huomioon. Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, (yleinen elintarvikeasetus) Rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004 (valvonta-asetus) Elintarvikehygieniasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004 (yleinen elintarvikehygienia-asetus) Eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004 (eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus) Ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 854/2004 (eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetus) Elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista annettu komission asetus (EY) N:o 2073/2005 (mikrobikriteeriasetus) Elintarvikelaki 23/2006 Valtioneuvoston asetus elintarvikevalvonnasta 420/2011 Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta annettu valtioneuvoston asetus 665/2006. Elintarvikelain ja terveydensuojelulain nojalla tutkimuksia tekevistä laboratorioista annettu valtioneuvoston asetus 1174/2006. Laitosten elintarvikehygieniasta annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus 795/2014 (laitosasetus) Ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen elintarvikehygieniasta annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus 1367/2011 (huoneistohygienia-asetus)