Ammattikorkeakoulujen T&K&I toiminta käsitteellisenä ilmiönä

Ammattikorkeakoulujen T&K&I toiminta käsitteellisenä ilmiönä

MITEN MOODI 2 TIETOA TUOTETAAN AMMATTIKORKEAKOU- LUJEN T&K&I-TOIMINNASSA? Outi Kallioinen 19 Tämän artikkelin tavoitteena on tarkastella ammattikorkeakoulujen tutkimusja kehitystyön sekä innovaatiotoiminnan tuloksia uuden osaamisen ja tiedon tuottamisessa moodi 2 periaatteiden näkökulmasta (ks. Gibbons, Limoges, Nowotny, Schwartzman, Scott & Trow 1994; Nowotny, Scott & Gibbons 2001; Scott 2005). Erityinen painopiste on siinä, miten ammattikorkeakoulujen tuottamissa tutkimustulosten kuvauksissa näkyy tieteenalojen rajapintojen ylittäminen (transdisiplinaarisuus) uuden osaamisen ja innovaatioiden tuottamiseksi. Transdisiplinaarisuuden periaatteen myötä avautuvat useimmissa tapauksissa myös moodi 2 tiedon tuotannon muut periaatteet näkyviksi. Tutkimus täyttää laadullisen tutkimuksen tunnuspiirteet. Teoreettinen tarkastelu painottuu moodi 2 tietoon liittyviin tieteellisiin julkaisuihin. Empiirisenä aineistona käytetään ammattikorkeakoulujen tuottamia tutkimustulosten kuvauksia (53 hankekuvausta) ARENEn Ammattikorkeakoulujen tutkimus ja kehittämistyö II julkaisussa (2008). Aineisto on analysoitu sisällönanalyyttisesti. Taulukoissa 1 ja 2 esitetään aineiston analyysin tuloksena kaksi erilaista ammattikorkeakoulujen T&K -hanketta, joissa molemmissa moodi 2 tiedon tuotannon kaikki viisi periaatetta ovat tunnistettavissa. Moodi 2 tiedon jäsennyksen avulla voidaan ohjata ammattikorkeakoulujen toimijoita T&Kprosessien suunnittelussa kohti vahvemmin osallistavia, dynaamisia ja luovia uuden osaamisen tuottamisen foorumeita, joissa erityisesti transdisiplinaarisuudella voidaan löytää jotain aivan uutta sellaista, mikä ei ole johdettavissa perinteisiin tieteenaloihin. Transdisiplinaarisuus tieteen raja-aitoja ylittävänä osallistumisena ei juuri näkynyt näissä ammattikorkeakoulujen hankekuvauksissa, mikä saattaa selittyä hankekuvausten suppeudella. Moodi 2 tiedon tuotannossa on tilaa osaamisen tuottamisen yhteiselle omistajuudelle, uusille oivalluksille, intuitiolle sekä muuntuville ja uusille ongelmille, jotka luovasti muuntavat käynnistyneitä verkostomaisia prosesseja. Kuvaukset ovat hyvin tiivistettyjä, joten laajemmissa tuloksia esittelevissä raporteissa saattaisi yhteyksiä moodi 2 tiedon tuotantoon löytyä enemmänkin. Tutkimuksessa tuotettu laadullinen tieto ei luonteensa mukaisesti luo mahdollisuuksia tehdä laajoja yleistyksiä ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyön tulosten yhteydestä moodi 2 tiedon tuotantoon. Artikkeli on käynyt läpi referee -käytännön.

JOHDANTO 20 Korkeakoulujen tutkimustoimintaan ja sen vaikuttavuuteen kohdistuu maailmanlaajuisesti yhä lisääntyvää kiinnostusta. Korkeakoulujen interaktiivisen ja yhteisöllisen tutkimustoiminnan uudenlaisia rakenteita tutkittaessa Horwath (2009, 22 23) korostaa erityisesti sitä, että yhteiskunta, poliittinen järjestelmä, liiketoiminnan rakenteet, tiede ja tutkimusjärjestelmä tulee ohjata aktiiviseen vuorovaikutukseen keskenään. Teknologiaa ja innovaatioita kehitetään monimutkaisten vuorovaikutusprosessien tuloksena ei ainoastaan teknologian sisällä vaan taloudelliseen, lainsäädännölliseen ja sosiaalisen ympäristöön sulautettuna, jolloin siihen on vaikuttamassa myös hallituspolitiikka ja - ohjelma, rahoitusinstrumentit, lait ja asetukset, talouden reunaehdot, sosiaalisten partnereiden rooli sekä tiedosta ja osaamisesta vastaava koulutus- ja tutkimusjärjestelmä. (ks. OECD 1992; Soete & Arundel 1993; Gibbons 1994; Etzkowitz, Webster & Healey 1998.) OECD:n korkeakoulupolitiikan teema-arvioinnissa vuodelta 2006 todetaan, että tutkimus- ja kehitystyön osalta Suomi on Euroopan tasolla saanut myönteistä mainetta innovatiivisesta tutkimustoiminnasta sekä erityisesti tietotalouteen (Knowledge Economy) keskittyvistä T&K -strategioista (Davies, ym. 2006). Kansallinen tavoitteemme on nostaa Suomi maailmanluokan johtavaksi maaksi tieteen ja teknologian tutkimuksessa, erityisesti soveltavan tutkimuksen osalta. Aluekehityksen näkökulmasta OECD-tutkijat korostavat, että uutta tietoa luodaan aivan yhtä hyvin työelämäyhteyksissä kuin korkeakouluissakin ja että korkeakoulujen perustutkinto-opiskelijat tulee asettaa keskiöön tutkimusja kehitystoiminnassa. Tämä näkökulma soveltuu hyvin integroitaessa ammattikorkeakouluissa tehtävä tutkimus- ja kehitystyö sekä aluekehitystyö opiskelijoiden oppimisprosessiin. Ammattikorkeakouluissa tehtävän tutkimus- ja kehitystyön osalta Davies ym. (2006) nostavat ammattikorkeakoulujen tutkimustoiminnan osalta esiin myös moodi 2 tiedon tuotannon, jossa on mukana vahva käyttäjäorientaatio ja liikkeellelähtö aidosta ongelmanratkaisusta. Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyön tulee OECD-

tutkijoiden mukaan erityisesti edistää alueen taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kehitystä. 21 Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnan tavoitteena on erityisesti aluekehitystä palveleva soveltava tutkimus- ja kehitystyö, jossa tuotetaan uutta, yhteisöllistä tietoa ja osaamista sekä etsitään luovia ratkaisuja eritasoisiin ongelmiin ja haasteisiin. Soveltavan tutkimuksen merkitys laajenee selkeästi yhdistettäessä alueellista osaamista, toimittaessa verkostomaisesti sekä hyödynnettäessä erilaisia kumppanuuksia yhteisissä prosesseissa. Toiminnallisuus ja kokemuksellisuus ovat leimallisia ammattikorkeakoulujen T&Ktyölle, mikä hyvin vastaa Staken (1994) korostamaa kokemusten tuottamisen tärkeyttä osaamisen siirtämisessä. Ammattikorkeakoulujen T&K -työ on laajentunut merkittävästi viime vuosina ja löytänyt omaa rooliaan alueellisissa innovaatiojärjestelmissä. Tämä on tuonut mukanaan omat muutoshaasteensa, joista T&K -toiminnan vaikuttavuuden näkökulmasta keskiöön nousee erityisesti uuden osaamisen ja tiedon sekä innovaatioiden tuottaminen T&K -prosesseissa. Soveltava tutkimus käsitteenä hakee samanaikaisesti ammattikorkeakouluissa selkeämpää tulkintaa suhteutettaessa sitä akateemiseen tiedekorkeakoulujen tutkimustoimintaan. Gibbons ym. (1994) luoma moodi 2 tiedon tuottamisen jäsennys avaa mielenkiintoisia näkökulmia soveltavan tutkimuksen tulkinnoille sekä uuden osaamisen ja tiedon tuottamisen mekanismeille ja siitä syystä on perusteltua tarkastella tätä tiedon tuottamisen jäsennystä hiukan lähemmin. Organisaatiot, erilaiset yritykset ja koko yhteiskunta tarvitsevat jatkuvasti uudistuvaa osaamista, uusia tuotteita, palveluja, työmenetelmiä ja toimintamalleja, joita syntyy ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnan tuloksina. Tässä artikkelissa tarkastelen näiden tuloksien syntymekanismeja erityisesti moodi 2 tiedon tuottamisen näkökulmasta ja pyrin löytämään tuloksista yhtymäkohtia moodi 2 tiedon viiden periaatteen kanssa. Moodi 2 lähestymistavassa on löydettävissä myös yhteyksiä asiantuntijuutta, tiedon ja osaamisen rakentumista sekä hiljaista tietoa käsitteleviin tutkimuksiin. Nä-

22 kemykseni mukaan moodi 2 tiedon jäsennys on sovellettavissa erityisesti innovaatiotoimintaan, joka on viime aikoina korostunut myös Opetusministeriön korkeakoulupoliittisissa puheenvuoroissa. MOODI 2 UUDEN OSAAMISEN JA TIEDON JÄSENTÄMISEN VIISI PE- RIAATETTA Teoksessaan The new production of knowledge Gibbons ym. (1994) ovat tuoneet kansainväliseen tiedeyhteisöön käsitteet Mode 2 knowledge tai socially distributed knowledge, joiden avulla on mahdollista jäsentää ja tarkastella uuden osaamisen ja tiedon tuottamista. Tämä uudenlainen jäsennys on viimeisen viidentoista vuoden ajan haastanut tieteen perinteisiä rakenteita ja käsityksiä sen osalta, mitä pidetään tieteenä, miten tietoa ja osaamista tuotetaan, millaisia valtarakenteita ja omistajuuksia tähän liittyy, keillä on oikeus tuottaa tieteellistä tietoa sekä miten tuotetun tiedon ja osaamisen luotettavuus arvioidaan. Moodi 2 jäsennyksen avulla pyritään kuvaamaan sitä kuinka tulevaisuudessa entistä tärkeämmäksi nousee yksilöiden ja ryhmien kyky luoda uutta, ylittää totuttuja raja-aitoja, yhdistää eri tietolähteitä ja osaamisia sekä innovoida (Nowotny, Scott ja Gibbons 2001). Tietäminen on olennaisella tavalla muuttunut muistamisesta ja toistamisesta kyvyksi löytää ja käyttää informaatiota. Jorgensen (2005, 51) liittää tähän vahvasti kollaboratiivisen elementin, jossa informaation, tiedon ja osaamisen hyödyntäminen yhdessä muiden kanssa tuottaa onnistumisen, mikä luo samalla sosiaalista pääomaa. Edellytyksiä moodi 2 tiedon tuotannolle ovat Gibbons ym. (1994) mukaan erityisesti seuraavat: - uudet teknologiat, nopea tiedonkulku, vuorovaikutuksen ja kommunikaation virtuaaliset tilat - kommunikaation ja kommunikaation tiheyden ratkaiseva tärkeys, jossa tiedonkulun laajeneminen johtaa tiedon moninaisuuteen - mahdollisuus hyödyntää aiempia investointeja tiedonhallintaan (knowledge infrastructure) - korkeakoulutuksen voimakas laajeneminen - kommunikaation tasojen lisääntyminen ja laajemmat teknologiasovellukset

- tiedon laaja leviäminen verkossa eri tilojen kautta, jolloin tiedon ylitarjonta tukee moodi 2 tiedon syntyä. 23 Näissä edellytyksissä korostuu selkeästi tiedon kulun ja hallinnan viimeaikeinen kehitys ja merkitys sekä virtuaalisten mahdollisuuksien aktiivinen hyödyntäminen, mikä muodostaa selkeän eron akateemisessa, teoreettisessa tutkimuksessa tuotettavaan tietoon verrattuna. Moodi 1 ja moodi 2 tieto ovat kuitenkin olemassa samanaikaisesti rinnakkain ja lähtökohtaisesti moodi 2 -tieto kehittyy moodi 1:n tiedosta. Moodi 2 tiedon tuotannossa tarvitaan teoreettista perustaa, joka rakentuu monialaisesti eri tieteenalojen välisessä vuorovaikutuksessa. Moodi 2 tiedon tuotannossa ei ole kyse kokeilevasta toiminnasta vaan tutkimukseen perustuvan tiedon hyödyntämisestä uudenlaisessa osaamisen tuottamisen yhteisöllisessä prosessissa. Gibbons ym. (1994) esille nostama näkökulma vuorovaikutuksen tiheydestä johtaa John Deweyyn, jonka mukaan meidän tulisi ymmärtää kommunikaatio as the establishment of cooperation in an activity in which there are partners, and in which the activity of each is modified and regulated by partnerships (Dewey 1925/1981, 131). Kommunikaatio on jonkin asian yhteistä luomista (co-creation). Vanderstraeten & Biesta (2006, 165 166) ovat tutkineet pragmatismin tuomaa lisäarvoa inhimilliselle kommunikaatiolle, jossa ei ole kyse informaatiosta vaan ennen kaikkea merkityksestä. Jonkin asian merkitys pitää jokaisen yksilön itse ensin rakentaa yksilöllisesti. Vuorovaikutuksen jaettu ymmärrys on osallistujien jaettua omaisuutta, joka on olemassa sosiaalisissa käytännöissä eikä yksilöiden ajatuksissa (ks. Biesta 2004). Nämä näkemykset ovat selkeässä linjassa moodi 2 tiedon jäsennyksen kanssa, josta käytetään käsitettä socially distributed knowledge. Tietoa on Gibbons ym. (1994) teoksessa luonnehdittu seuraavasti: Moodi 1 -tiedolla tarkoitetaan ns. vanhan paradigman mukaista, perinteistä tiedon tuottamisen tapaa, jossa tutkijalähtöisesti tieto tuotetaan ja synnytetään jonkin tietyn tieteenalan sisällä. Tällainen tieto on enimmäkseen luonteeltaan teoreettista tai kokeellista, hierarkkista sekä staattista. Tutkimusongelmat ovat

tiedeyhteisön asettamia ja ratkaisemia, pääasiallisesti oman yhteisönsä voimin. 24 Moodi 2 tietoa tuotetaan (usein käyttäjiä osallistaen) sovelluksen kontekstissa. Tietoa luodaan rajapinnoilla ja niitä ylittäen monialaisesti ja/tai monitieteisesti. Tietoa luonnehtii heterogeenisyys, heterarkkisuus (organisationaalinen heterarkia) ja sitä tuotetaan sosiaalisissa prosesseissa. Sosiaalinen tilivelvollisuus/vastuullisuus, refleksiivisyys sekä laadun arvioinnin uudet muodot liittyvät moodi 2 tietoon. Avaan seuraavassa näitä viittä periaatetta hiukan pidemmälle. 1. Osaamisen ja uuden tiedon tuottamisen yhteys sovelluskohteeseen (Context of Application) Moodi 2 tiedon tuotannossa merkille pantavana piirteenä on laaja-alainen pohdinta, harkinta ja jatkuvan neuvottelun eli toisin sanoen kommunikaation tärkeys. Tiedon tuottamisessa edellytetään aktiivista osallistumista eri toimijoiden taholta sekä tiedon sosiaalista jakamista. Moodi 2 ei tarkoita perinteisessä merkityksessä tiedon soveltamista käytäntöön, jolloin jotain teoriaa testataan ja edelleen kehitetään soveltamalla sitä käytäntöön. Käsitteellisesti moodi 2 tiedon tuotannossa sovellus (application) on tiiviissä yhteydessä löytämiseen (discovery), jolloin on mahdollista synnyttää myös uusia oivalluksia, uutta tietoa, innovaatioita sekä uutta osaamista. Tieteen ja teknologian tarkkarajainen erottelu muodostuu yhä vaikeammaksi, mikä korostuu innovaatioiden synnyssä, jolloin innovaatiojärjestelmän kilpailukykyä haastavat yhteistyön ja toisaalta kilpailun mallit uuden tiedon ja osaamisen tuottajien välillä. (Gibbons ym. 1994.) Moodi 2 -tieto murtaa perinteisen soveltavan tutkimuksen rajoja kohti uutta osaamista ja innovaatioita, jotka ovat ennalta aavistamattomia prosessin alkuvaiheessa. MacLean, MacIntosh ja Grant (2002, 191) korostavat sitä, että sovelluskohteen yhteys merkitsee erityisesti moodi 2 tiedon tuotannossa sitä, että määräävänä tekijänä on tuottaa käytännöllisesti hyödyllistä tietoa ja osaamista, mikä hei-

jastuu tutkimustavoitteisiin, kysymyksiin ja käytäntöihin, joita yhteisöllisessä neuvottelussa käsitellään. 25 Moodi 2 -tieto on tuonut erityistä lisäarvoa sovellusten kehittämisessä kohti uusia innovaatioita sekä tuotettaessa innovaatioita. Nonakan ja Takeuchin (1995) tutkimus tiedon luomisesta knowledge creation sisältää samoja peruselementtejä kuin moodi 2 -tieto: vuorovaikutuksen runsaus/tiheys, tiedon prosessointi ja tuottaminen myös organisaatioiden ja yritysten välillä sekä tiedon jaettu omistajuus. Tieteellisten keskustelujen välinen dialogi on näiltä osin hyvin kiinnostavaa ja hedelmällistä, koska hiljaisen tiedon käsite (tacit knowledge) on keskeisessä roolissa myös Moodi 2 tiedon tuotannossa (Gibbons ym. 1994, 24-25, 167-168). Organisaatioissa kootaan tietoa (codified knowledge) kirjoittamalla ja systemaattisesti varastoimalla, jolloin sitä on helppo käyttää, opettaa ja siirtää. Hiljaista tietoa ei voi omaksua lukemalla tekstejä, koska se sijaitsee yksilöiden kokemuksissa, ajatuksissa, asenteissa ja käsityksissä piilevästi juurtuneena. Tämän päivän asiantuntijat ovat vahvasti verkostoituneita ja verkostoissa sijaitsee valtavat määrät hiljaista tietoa kaikkien tavoitettavana. Hiljaisen tiedon tiedetään olevan suuri kilpailuetu organisaatioiden elinkelpoisuutta tarkasteltaessa ja siitä syystä moodi 2 tiedon tuottaminen vuorovaikutuksellisissa verkostoissa voi todella olla merkittävä lisäetu, koska siinä luodaan rakenne, joka mahdollistaa hiljaisen tiedon tulemisen näkyväksi ja muille tavoitettavaksi. Yritysten ja tiedeyhteisön kulttuurista lähentymistä edistää hiljaisen tiedon rooli moodi 2 tiedon tuotannossa. 2. Osaamisen synnyttäminen tieteen raja-aidat ylittäen (Transdisciplinarity) Transdisciplinarity on vaikeasti suomennettavissa oleva käsite, joka on keskeinen moodi 2 tiedon jäsentämisessä. Gibbons ym. (1994) määrittävät sen seuraavasti: Knowledge which emerges from a particular context of application with its own distinct theoretical structures, research methods and modes of practice but which may not be locatable on the prevailing disciplinary map (p.168)

In the process of transdisciplinary knowledge (integration) is not provided by disciplinary structures but is envisaged and provided from the outset in the context of usage, or application in the broad sense specifies earlier (p. 27). 26 Tieteen rajapintoja rikkovassa lähestymistavassa eli transdisiplinaarisuudessa on ensisijaisesti kyse jonkin ongelman ratkaisemisesta eikä jonkin uuden tieteenalan perustamisesta. Scottin (2005) mukaan transdisiplinaarista tietoa ei välttämättä voida johtaa nykyisistä tieteenaloista ja sitä tuotetaan mitä erilaisimmissa paikoissa ja hyvin monentyyppisenä. MacLeanin ym. (2002, 191) mukaan transdisiplinaarisessa ongelmanratkaisussa osallistujien taidot integroituvat toiminnan viitekehyksessä, jossa yhteenkietoutuneet empiiriset elementit ja teoreettinen konsensus syntyvät ja kehittyvät koko prosessin ajan käytännöllisinä ratkaisuina ja teorian rakentamisena, mitä ei voida jaotella selkeästi joihinkin tieteenaloihin. Prosessinaikaiset tulokset heijastuvat ja siirtyvät projektissa mukana olevien seuraaviin toimintoihin, mikä mahdollistaa ennalta-arvaamattoman dynamiikan, jota on vaikea ohjata. Tätä voidaan luonnehtia liikkeessä olevaksi/dynaamiseksi ongelmanratkaisukyvyksi (problem solving capability on the move). Gibbons ym. (1994) tiivistävät transdisiplinaarisuuden neljään merkille pantavaan piirteeseen: - ongelmanratkaisun kehittyvä/muuntuva viitekehys, joka ohjaa ongelmanratkaisupyrkimyksiä eli asioita ei lyödä lukkoon etukäteen - kontribuutio tietoon: kehitetään omia teoreettisia rakenteita, tutkimusmenetelmiä ja käytäntöjä, joita ei ehkä saada sovitettua perinteiseen tieteen kenttään - tulokset välittyvät ja leviävät jo niiden tuottamisen yhteydessä, mikä edellyttää toimijoilta osallistumista niiden tuottamiseen. Tulokset jalkautuvat ja kehittyvät uusissa ongelmanratkaisutilanteissa nopeammin kuin alan aikakauslehtien tai konferenssien kautta. - transdisiplinaarisuus on dynaamista toimintaa, jossa vuorovaikutuksen verkostoja pidetään yllä sekä epävirallisten että virallisten kanavien kautta. Tutkimustoiminnan dynaamisen ja muuntuvan luonteen vuoksi uusien sovellusalueiden ennakointi on vaikeaa.

3. Heterogeenisuus ja organisationaalinen monimuotoisuus (Heterogeneity and Organizational Diversity) Moodi 2 -tieto eroaa hyvin vuorovaikutteisen ja osallistavan prosessinsa kautta perinteisestä moodi 1 tiedon tuotannosta ja siitä onkin tullut hyvin tärkeä tekijä dynaamisilla maailmanmarkkinoilla ja yhteiskunnallisissa haasteissa, koska siinä siirretään ja käynnistetään sekä inhimillisiä että taloudellisia voimavaroja aivan uudella tavalla. Näin mahdollistetaan tiedon tuotanto ja yhteiskehittely tiukoissa aikarajoissa osallistaen toimijoita jopa globaalisti.(gibbons ym. 1994.) Organisationaalinen heterarkia Moodi 2 tiedon tuotannossa merkitsee sitä, että tietoa tuotetaan eri paikoissa ja erilaisissa osaamisintensiivisissä organisaatioissa, esim. think tankit. (Scott 2005, 53.) 27 Heterogeenisuutta ja organisationaalista diversiteettiä Gibbons ym. (1994) kuvaavat seuraavan kolmen keskeisen piirteen avulla: - tiedon tuottamisen tilojen (sites) lisääntyminen - tilojen linkittyminen tiedonkulun verkostoissa - näiden erilaisten tilojen taustalla olevien tilojen uudelleen yhdistely ja uudelleen jäsentäminen. Verkostojen merkitys ja tärkeys on keskeistä heterogeenisyydessä ja organisationaalisessa moninaisuudessa, jossa kehittyy jatkuvasti muuntuvia instituutioita ja yhteisöjä. Moniulotteisten verkostojen katsotaan myös edistävän uusien oivallusten syntyä. Gibbons ym. (1994) käyttävät myös käsitettä hybrid forum, jolla tarkoitetaan erityyppisten toimijoiden kohtauspaikkaa, joka voi toimia tiedon ja asiantuntijuuden uusina markkinoina. Heterogeenisuus ja organisationaalinen monimuotoisuus uuden osaamisen ja tiedon tuottamisessa kytkeytyvät hyvin myös asiantuntijuustutkimusten tiedonluomisnäkökulmaan, jota painottavissa teorioissa Bereiter & Scardamalia (1993) yhdistävät yksilö- ja yhteisönäkökulman kun taas Nonaka & Takeuchi (1995) puolestaan painottavat enemmän yhteisöllistä lähestymistapaa. Yhteistä toimintakulttuuria voidaan Hakkaraisen, Palosen & Paavolan (2002) mukaan kutsua innovatiiviseksi tietoyhteisöksi. (Tynjälä 2004, 175 176.) Näissä teoreettisissa näkökulmissa on selkeitä liittymäpintoja moodi 2 tiedon jäsen-

28 tämiseen, mikä edistää erityisesti yhteisöllisen tiedonmuodostuksen syvempää ymmärrystä, joskin nämä tarkastelut tämän artikkelin yhteydessä jäävät vaille laajempaa huomiota. On kuitenkin tärkeää jollain tavalla asemoida moodi 2 tiedon tuotannon jäsennystä asiantuntijuustutkimukseen, koska molemmissa keskitytään osaamisen ja tiedon tuottamiseen. Eri näkökulmista tarkasteltuna ilmiö rikastuu ja saa syvempiä merkitysyhteyksiä. 4. Sosiaalinen vastuullisuus/tilivelvollisuus ja refleksiivisyys (Social Accountability and Reflexivity) Moodi 2 tiedon tuotanto on vahvasti juurtunut yhteisöjen arkeen, joten tulosten yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja sosiaalisen vastuullisuuden merkitys on luonteenomaista. Siihen liittyy myös moodi 2 tiedon tuotantoon osallistuvien yksilöiden ja ryhmien eksplisiittinen arvopohdinta. Refleksiivisyydellä tarkoitetaan Scottin (2005, 53) mukaan sitä, että tiedon tuotanto ei perustu objektiiviseen tutkimukseen vaan se on pikemminkin tutkijan ja osallistujien/kohteen välistä dialogia. Refleksiivisyys liittyy erityisesti siihen, että tietoa tuotetaan yhteisöllisessä keskustelussa, jossa osallistujien jatkuvasti edellytetään tarkastelevan tutkimusprosessia myös muiden osallistujien näkökulmasta. Tämä johtaa tutkimuksen entistä refleksiivisempään muotoon, mikä edistää tutkimusprosessin entistä parempaa ymmärtämistä. Kommunikaation ja läpinäkyvyyden laajemmat tasot, lisääntynyt tietoisuus ja herkkyys eri osallistujien lähtökohdista ja vaikutusmahdollisuuksista, valtarakenteista keskusteleminen ja lisääntynyt julkinen kiinnostus tutkimuksen tarkoituksesta on myös johtanut yhä suurempaan intressien ja osallistumisen monimuotoisuuteen. (MacLean ym. 2002, 191 192.) 5. Laadunhallinta (Quality Control) Moodi 2 tietoon liittyvää argumentaatiota on edelleen kehitetty teoksessa Nowotny, Scott & Gibbons (2001), jossa painottui myös laadunhallinnan tematiikka uuden osaamisen ja tiedon tuottamisessa, sekä artikkelissa Nowotny, Scott & Gibbons (2003). Nowotny ym. (2001) mukaan perinteiseen tapaan ymmärretty luotettava tieto lopullisena päämääränä tai tieteellisen tutkimuksen absoluuttisena arvona on riittämätön määritelmä yhä avoimemmissa tie-

29 toympäristöissä. Tiedon tulee olla myös yhteiskunnallisesti kestävää, koska sitä ei enää yksinomaan suunnata tiedeyhteisöille vaan mitä erilaisimmille sidosryhmille, joihin kuuluvat tiedon tuottajat, levittäjät, välittäjät ja käyttäjät. Scottin (2005, 53) mukaan ei ole edes mahdollista nimetä perinteisiä vertaisarviointiryhmiä arvioitaessa moodi 2 tiedon laatua ja tämän uuden tiedon tuotannon yhteydessä onkin kehitetty uudenlaisia laatukriteereitä ja laatukäytänteitä. Uuden osaamisen ja tiedon laatua arvioidaan erityisesti myös käytön yhteydessä omassa sovellusalueessaan. Gibbons ym. (1994) mukaan laadunhallintaa voidaan tarkastella moodi 1 ja moodi 2 tiedon osalta seuraavasti: - Onnistumisen määritelmä moodi 1 akateeminen tutkimuksen erinomaisuus eli exellenssi (keskeisenä vertaisten suorittama arviointi tiedeyhteisössä) - Onnistumisen määritelmä moodi 2 tehokkuus tai käyttökelpoisuus (keskeisenä laaja valikoima laadunhallintamenettelyjä). Tehokkuutta tai käyttökelpoisuutta tulee arvioida sen kannalta, mitä lisäarvoa tutkimus on tuottanut transdisiplinaarisen ongelman kokonaisvaltaisessa ratkaisussa. Moodi 2 tiedon tuotanto tapahtuu sovellusalueen yhteydessä, arjen rajapinnassa, joten tulosten luotettavuuden/käyttökelpoisuuden arviointi pitää myös tuoda lähelle käytäntöä. Tämä mahdollistaa erilaisten arviointimenetelmien kehittämisen ja soveltamisen, mikä toisaalta voi vaikeuttaa tulosten vertailtavuutta ja pidempikestoisen vaikuttavuuden arviointia. Moodi 2 tiedon ja tutkimuksen tulosten laatua ja erityisesti vaikuttavuutta voidaan Gibbons ym. (1994) mukaan arvioida esim. seuraavien kysymysten avulla: - Voiko ratkaisu, jos sellainen löydettiin, olla kilpailukykyinen markkinoilla? - Onko se kustannustehokas? - Onko se sosiaalisesti hyväksyttävä? Selkeillä, yksinkertaisilla, uudenlaisilla kysymyksillä on mahdollista ohjata vaikuttavuuden ja tulosten arviointia kulloisessakin tilanteessa lähelle toimijatahoa ja käyttäjärajapintaa. Täten laadunarviointi saa uusia ulottuvuuksia perinteiseen tutkimuksen arviointiin verrattuna, joskaan perinteisiä tutkimuksel-

30 lisuuden kriteereitä ei toki arvioinnista voidakaan kokonaan siirtää syrjään. Systemaattisuus ja metodisuus ovat keskeisiä myös moodi 2 tiedon tuotannossa. MOODI 2 JA AMMATTIKORKEAKOULUJEN T&K -TOIMINNAN TULOK- SET TUTKIMUKSELLISIA HAVAINTOJA Tämän tutkimuksellisen artikkelin aineistona olen käyttänyt ARENEn T&Kryhmän toimittamaa Ammattikorkeakoulujen tutkimus ja kehittämistyö II julkaisua (2007), joka sisältää 53 kuvausta ammattikorkeakoulujen erilaisista T&K-hankkeista. Nämä lyhyet, noin sivun pituiset kuvaukset luonnollisesti edustavat vain pientä osaa siitä hankkeiden kokonaisuudesta, jonka ammattikorkeakoulut vuosittain jo tuottavat. Kuvausten lyhyys on osaltaan varmasti vaikuttanut siihen, että tulosten esittämisessä on moni tärkeäkin elementti saattanut jäädä mainitsematta, mikä on luonnollisesti heijastunut tämän artikkelin analyysivaiheeseen. Hankkeet on julkaisussa jaoteltu seuraaviin teemoihin: Hyvinvointi ja työllisyys, osaamisintensiivinen yrittäjyys, palvelut ja toimintamallit, tuotekehitys ja innovaatiot sekä ympäristö ja yhdyskunta. Aineiston analysoinnissa on käytetty sisällönanalyysiä (Denzin & Lincoln 1994). Sisällönanalyysin tuloksena ilmeni, että valtaosassa hankekuvauksista oli esillä jokin tai joitakin moodi 2 tiedon jäsennyksen viidestä periaatteesta, mutta ollakseen moodi 2 tutkimus, on olennaista, että kaikki periaatteet toteutuvat. Tulkintani mukaan näitä kaikkia viittä periaatetta ei kovin monissa hankekuvauksissa ollut, mikä osittain varmaan selittyy hankekuvausten hyvin tiivistetyllä esitystavalla. Yhden tai muutaman periaatteen toteutuminen ei vielä sinällään tee jostain T&K-hankkeesta moodi 2 tiedon tuottamisen foorumia. Näin ollen olen tutkijanvapaudella valinnut näistä hankekuvauksista kaksi esimerkkiä, joissa voidaan tulkita kaikkien näiden viiden periaatteen toteutuneen tutkimus- ja kehitystyöprosessissa. Näiden hankkeiden alla oleva rinnastaminen moodi 2 periaatteisiin avaa ajattelua siitä, mitä moodi 2 tiedon ja osaamisen tuottaminen käytännössä voi tarkoittaa. Aineiston tulkinta perustuu ensisijaisesti moodi 2 lähestymistavan periaatteiden löytämiseen hankekuvauksesta sellaisenaan.

TAULUKKO 1. Moodi 2 periaatteet Asiakaslähtöinen päihdehuolto - hankkeessa, Diakonia-ammattikorkeakoulu Asiakaslähtöinen päihdehuolto Päihdehuollon kehittämishanke Pietarin seudulla ja Venäjän Karjalassa. Diakonia-ammattikorkeakoulu / Hyvinvointi ja työllisyys -teema Moodi 2 -periaatteet laadullinen ilmaus / yhteys moodi 2 tietoon Yhteys sovelluskohteeseen Context of Application järjestämällä monipuolisia koulutus- ja kehittämisprosesseja Pietarissa ja Karjalan tasavallassa -päihdehuolto kontekstina ja sovelluskohteena 31 Osaamisen synnyttäminen tieteen raja-aidat ylittäen Transdisciplinarity Heterogeenisuus ja organisationaalinen monimuotoisuus Heterogeneity and Organizational Diversity lääketiede, sosiaalipolitiikka, psykologia, terveydenhuolto, päihdehuolto, kuntoutus ja sosiaalityö paikallisen yhteisötoiminnan (community development approach) kehittäminen Karjalassa -moniammatillisen tiimityön edistäminen -yhteydet päättäjiin ministeriö-, komitea- ja laitostasolla -osallistavat työryhmät, ohjausryhmätyöskentely -sosiaali- ja terveyshuollon ammattilaiset ja opiskelijat -pyrkimyksenä hierarkioiden madaltaminen ja toimijoiden osallistaminen Osallistujatahot: Diak, A-klinikkasäätiö, Järvenpään sosiaalisairaala, Pietarin Vozvrastchenie-säätiö, Petroskoin päihdesairaala, Pietarin kaupunginosien välinen päihdehuoltolaitos, Pietarin kaupungin terveydenhuoltokomitea, Pietarin kaupungin päihdesairaala, Lääketieteellinen jatkokoulutusakatemia, Petroskoin valtionyliopiston sosiaalipolitiikan laitos sekä Petroskoin pedagogisen yliopiston psykologian laitos. Sosiaalinen tilivelvollisuus/vastuullisuus ja refleksiivisyys Social Accountability and Reflexivity terveydenhuollon yhteistyötä, edistää innovaatioiden nopeaa juurruttamista paikallisiin olosuhteisiin, voimistaa kansalaisyhteiskunnan kehitystä, ja parantaa perusterveydenhuoltojärjestelmää lievittää vaikeaa huume- ja tartuntatautitilannetta kehittämällä helpommin lähestyttäviä, asiakaslähtöisiä matalan kynnyksen holistisia hoito- ja huoltotapoja, joita ei venäläisessä hoitokulttuurissa vielä tunneta Refleksiivisyyttä edistää toimijoiden moniulotteinen osallistaminen, raportointi, työryhmä- sekä ohjausryhmätyöskentely Laadunhallinta, T&K-työn tuoma lisäarvo Quality Control Hankkeen tulosten ja tuotetun tiedon sekä osaamisen monipuolinen jakaminen prosessin aikana sekä tulosten levittäminen eri tahoille. Hanke on ylittänyt julkisuuskynnyksen tiedotusvälineissä. Tulosten käyttökelpoisuutta ja luotettavuutta arvioidaan käyttökohteessaan. Prosessi- ja palveluinnovaatioiden mahdollistaminen. Päättäville tahoille on säännöllisesti raportoitu hankkeen etenemisestä sekä Pietarissa että Petroskoissa. Molemmissa paikoissa moniammatillisuuteen perustuva toiminta- ja ajattelumalli on jo levinnyt hankkeen ulkopuolelle.

TAULUKKO 2. Moodi 2 periaatteet Broadcasting for the 21st Century -hankkeessa. Turun ammattikorkeakoulu Broadcasting for the 21st Century. Turun ammattikorkeakoulu / Tuotekehitys ja innovaatiot -teema 32 Moodi 2 -periaatteet Yhteys sovelluskohteeseen Context of Application Osaamisen synnyttäminen tieteen raja-aidat ylittäen Transdisciplinarity Heterogeenisuus ja organisationaalinen monimuotoisuus Heterogeneity and Organizational Diversity laadullinen ilmaus / yhteys moodi 2 tietoon DVB-H kenttätestauslaitteiston kehittäminen yhdessä Nokian kanssa MIMO-testien antennien ristipolarisaatiomittaukset yhdessä Digitan kanssa -autenttinen tuotekehitys ja alan tulevien standardien kehittäminen kontekstina ja sovelluskohteena elektroniikka, tietotekniikka, radiotekniikka, terrestriaali- ja satelliittisiirtotekniikka, kuvansiirtoteknologia, potentiaaliset uudet teknologiat -Eurekan Celtic-ohjelman yleiseurooppalainen 3-vuotinen kehityshanke 2007 alkaen Verkostossa elektroniikan ja tietotekniikan suurimmat kansainväliset yritykset toimivat yhteistyössä korkeakoulujen kanssa, tavoitteenaan kehittää kiinteän ja liikkuvan television kuvansiirtoteknologiaa ja alan tulevia standardeja -verkostomainen ja monitoimijainen työskentelytapa asiantuntijoiden kesken Osallistujatahot: Suomesta Turun yliopisto, Turun amk, Åbo Akademi, Tampereen teknillinen yliopisto. Kaikkiaan hankkeessa 35 partneria yhdeksästä Euroopan maasta, 15 teollisuusyritystä, 10 yliopistoja ja korkeakoulua, 8 teleoperaattoria ja 2 tutkimuslaitosta. Suomesta Nokia Oyj, Digita Oyj ja Elektrobit Oyj. Sosiaalinen tilivelvollisuus/vastuullisuus ja refleksiivisyys Social Accountability and Reflexivity Laadunhallinta, T&K-työn tuoma lisäarvo Quality Control -alan tulevia standardeja ja potentiaalisia teknologioita kehitetään yhteistyössä verkostomaisesti -> edellyttää vastuullisuutta sekä näkökulmaa yhteiskunnan teknologiseen kehitykseen tulevaisuuden osalta DVB-H PIPO kenttäkokeiden suunnittelu, mittaukset, analysointi, raportointi ja esittäminen partnereiden yhteisissä koordinaatiokokouksissa -Hankkeen aikainen tutkimus- ja julkaisutoiminta. Opintojen kytkeminen projektia tukeviin teknologioihin Taulukoissa 1 ja 2 on nähtävissä moodi 2 lähestymistavan viisi periaatetta kummankin valitun hankkeen osalta. Kuvauksissa ilmenee selkeästi tutkimustoiminnan prosessinomaisuus, prosessin ajallinen kehittyminen, transdisiplinaarisen osaamisyhteisön merkitys sekä tulosten monipuolinen ja aktiivinen levittäminen prosessin eri vaiheissa sekä hankkeen päätyttyä. Aktiivisempi käyttäjien osallistaminen ja käyttäjälähtöisyyden korostaminen sekä uudenlai-

set osaamisalueiden yhdistelmät tulevat varmasti jatkossa korostumaan tämäntyyppisissä hankeprosesseissa. 33 LOPUKSI Tämän hetken ammattikorkeakoulujen tiedon ja osaamisen tuottamisen prosesseissa näkisin T&K-toimintaa profiloitaessa tärkeäksi siirtyä entistä enemmän jäsentämään T&K -toimintaa moodi 2 tiedon näkökulmasta, joka ohjaa toimijoita T&K -prosessien suunnittelussa kohti vahvemmin osallistavia, dynaamisia ja luovia uuden osaamisen tuottamisen foorumeita. Transdisiplinaarisuus tieteen raja-aitoja ylittävänä osallistumisena ei juuri näkynyt näissä ammattikorkeakoulujen hankekuvauksissa, mikä on varmastikin asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota, kun pyritään tuottamaan uusia innovaatioita, uusia palveluja, työmenetelmiä ja uusia tuotteita. Monialaisuus, jota hankekuvauksissa oli jo paljon mukana, ei sinällään aivan vielä ole sama kuin Gibbons ym. (1994) kuvaama transdisiplinaarisuus. Transdisiplinaarisuudessa edetään alakohtaisista osaamis- ja osakokonaisuuksista yhteiseen osaamisen tuottamiseen ennakkoluulottomasti tieteen rajapintoja rikkoen. Moodi 2 tietoa tuotetaan tiedonluomisyhteisöissä. Tiedonluomisyhteisöille on leimallista kannustava ja läheinen työskentely sekä avoimen kritiikin salliminen. Himanen (2007) korostaa rikastavan yhteisön merkitystä ja tarpeellisuutta luovalle toiminnalle. Sellaisessa kumppanuudessa, joka perustuu kunnioitukseen ja reiluuteen, voi syntyä luottamusta, joka Himasen (2004; 2007) mukaan on edellytys yhteisölle, joka työskentelee luovasti ja intohimoisesti saavuttaakseen yhteisen päämäärän. Rikastava yhteisö synnyttää innovaatioita ja luovuutta, joka voi syntyä vain vapauden ilmapiirissä. Innovaattoreilla tulisi olla vapaus työskennellä luovalla tavalla kohti visiota mutta vapaus pitää toisaalta ansaita saavutusten kautta. (Himanen 2007.) Sosiaalinen ja kulttuurinen todellisuus vaikuttavat merkittävästi tiedon yhteiseen luomiseen ja sen tähden yhteistyö- ja vuorovaikutustaidoilla on hyvin tärkeä rooli prosessissa. Voidaan jopa väittää, että kaikkein älykkäimmät yksilöt eivät välttämättä yllä läheskään niin hyvin tuloksiin yksinään kuin yhdessä työskentelevä,

verkottuva yhteisö, joka löytää yhteisen intressin ja päämäärän sekä sitoutuu siihen omistajan ottein. 34 Ammattikorkeakouluissa on erinomaisen hyvät mahdollisuudet kehittää tutkimus- ja kehittämistoimintaa siten, että moodi 2 tiedon ja uuden osaamisen tuottaminen nousisivat entistä keskeisempään merkitykseen. Tutkimustoiminnan rakenteet ovat jo olemassa, samoin työelämän uudistamisen tarve. Vahvuutena on korkeatasoinen osaaminen, tiiviit työelämäkumppanuudet sekä tutkimustoiminnan joustavuus. Ammattikorkeakouluissa korostuu verkostomainen toiminta, mikä on omiaan edistämään moodi 2 tiedolle luonteenomaisia vuorovaikutuksen virallisia ja epävirallisia kanavia. Moodi 2 tiedon tuotannossa haasteelliseksi voi muodostua erityisesti tieteenalojen rajapintoja rikkova lähestymistapa, jossa ennakkoluulottomasti lähdetään hakemaan ratkaisua aivan eri lähtökohdista tulevien toimijoiden kanssa yhteisöllisesti työskennellen. Ongelmanratkaisun muuntuva viitekehys sekä sen ennalta-arvaamaton dynamiikka edellyttää muutosvalmiutta sekä kykyä tilanteenmukaiseen toimintaan ja päätöksentekoon tutkimusprosessin osalta. Ristiriitoja saattaa herättää myös uudenlaisten tutkimus- ja kehittämismenetelmien luominen ja syntyminen sekä uutta luovat käytännöt, joille ei löydy välttämättä vastinparia perinteisen tieteen kentässä. Moodi 2 tiedon vaikuttavuuden ja luotettavuuden arvioinnille ei myöskään ole olemassa aukottomia kriteereitä, mikä edellyttää erityistä vastuullisuutta ja eettisyyttä luotaessa toimivia kriteereitä ja käytänteitä moodi 2 tiedon arviointiin sekä sovellettaessa nykyisiä arviointikriteereitä moodi 2 tietoa tuottavissa T&Khankeprosesseissa. Moodi 2 tiedon tunnettuutta tulisi lisätä sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa, kouluttaa T&K-toimijoita tämän aihealueen osalta sekä käynnistää erityisesti vaikuttavuuden ja luotettavuuden arvioinnin kehittämiseen tähtäävä keskustelu, jossa voitaisiin jakaa yhteisiä hyväksi havaittuja käytänteitä sekä käydä näiden uusien arviointimenetelmien ja -kriteereiden osalta perusteltua argumentaatiota niiden käyttökelpoisuudesta ja kohteellisuudesta.

35 Eurooppalaisen korkeakoulualueen yhteinen kehittäminen haastaa korkeakouluja merkittävään rooliin innovaatiojärjestelmän toimijoina ja edelläkävijöinä. Siinä tehtävässä korkeakouluja edesauttaa monialaisuus, transdisiplinaarisuus, liike-elämän ja korkeakoulujen vahvistuva ja uudistuva yhteistyö, osaamisen aktivointi sekä yhteiskunnallinen vuoropuhelu. Moodi 2 tiedon tuottamiseen pohjautuva tutkimus- ja kehittämistoiminta luo hyvät edellytykset vaikuttavalle innovaatiotoiminnalle, joka parhaimmillaan tuottaa uutta osaamista ja tietoa, uusia tuotteita, palveluja ja työmenetelmiä, uudistuvaa työkulttuuria, prosessi-innovaatioita sekä sosiaalisia innovaatioita. Ammattikorkeakouluissa tehtävä soveltava tutkimus saa näin uudenlaisen, laajemman merkityksen, joka paremmin kuvastaa ammattikorkeakouluissa tehtävän tutkimus- ja kehitystyön luonnetta. LÄHTEET ARENE. 2008. Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyö II. Biesta, G.J.J. 2004. Mind the Gap! Communication and the educational relation. In Bingham, C. and Sidorkin, A.M. (eds.) No Education Without Relation. New York: Peter Lang. Bereiter, C & Scardamalia, M. 1993. Surpassing ourselves: An inquiry into the nature of expertise. Chicago: Open Court. Davies, J., Weko, T., Kim, L. & Thulstrup, E. 2006. Thematic Review of Tertiary Education. Finland. Country Note. OECD. Education and Training Policy Division. Denzin, N. & Lincoln, Y. 1994. (eds) Handbook of Qualitative Research. California: Sage. Dewey, J. 1925/1981. Experience and nature. In Boydston, J.A. (ed.) John Dewey: The Later Works, vol.1. Carbondale: University of Southern Illinois Press. Etzkowitz, H., Webster, A. & Healey, P. 1998. Capitalizing knowledge. New Intersections of Industry and Academia. State University of New Youk Press.

36 Gibbons, M., Limoges, C., Nowotny, H., Schwartzman, S., Scott, P. & Trow, M. 1994. The new production of knowledge. The dynamics of science and research in contemporary societies. London: Sage. Hakkarainen, K., Palonen, T. & Paavola, S. 2002. Kolme näkökulmaa asiantuntijuuden tutkimiseen. Psykologia 37 (6), 448 464. Himanen, P. 2004. Välittävä, kannustava ja luova Suomi. Katsaus tietoyhteiskuntamme syviin haasteisiin. Tulevaisuusvaliokunta. Teknologian arviointeja 18. Eduskunnan kanslian julkaisu 4/2004. Himanen, P. 2007. Alustus tulevaan. Seminaariesitys 13.11.2007. Sol-conference 2007. Oppivien organisaatioiden vuositapaaminen 12. 13.11.2007 Jyväskylä. Horwat, M. 2009. European Continuing Engineering Education. Conceptualizing the Lessons Learned. SEFI, European Society for Engineering Education and TKK Dipoli. Multiprint. Jorgensen, B. 2005. Education Reform for At-Risk Youth: A Social Capital Approach. International Journal of Sociology and Social Policy. Vol. 25, Number 8, pp. 49-69. MacLean, D., MacIntosh, R. & Grant, S. 2002. Mode 2 Management Research. British Journal of Management, Vol. 13, pp. 189-207. Nonaka, I. & Takeuchi, H. 1995. The knowledge-creating company. How Japanese companies create the dynamics of innovation. New York: Oxford University Press. Nowotny, H., Scott, P. & Gibbons, M. 2001. Re-thinking science: knowledge and the public in an age of uncertainty. Cambridge: Polity. OECD. 1992. Technology and the Economy The Key Relationships. The Technology /Economy Programme. Paris. Scott, P. 2005. Uusi tiedon tuotanto. Tiedepolitiikka 1/2005, 50 54. suom. Heli Mäntyranta. Soete, L. & Arundel, A. 1993. (eds) An Integrated Approach to European Innovation and Technology Diffusion Policy A Maastricht Memorandum. Commission of The European Communities. Brussels-Luxemburg: SPRINT Stake, R.E. 1994. Case Studies. In Denzin, N. & Lincoln, Y. 1994. (eds) Handbook of Qualitative Research. California: Sage.

Tynjälä, P. 2004. Asiantuntijuus ja työkulttuurit opettajan ammatissa. Kasvatus 35(2), 174-190. 37 Vanderstraeten, R. & Biesta, G. 2006. How is Education Possible? Pragmatism, Communication and the Social Organisation of Education. British Journal of Educational Studies. Vol.54, No.2, June 2006, pp 160-174.