SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 :100 000 LEHTI - SHEET - 2042 KARKKILA KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIRJOITTANUT - BY MAUNU HARME HELSIN-KI 1954

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 :100 000 LEHTI - SHEET - 2042 KARKKILA KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIRJOITTANUT - BY MAUNU HARME HELSINKI 1954

SIS allys -- CONTENTS J O H DANT O :5 TUTKIMITSVAIHEET a KALLIOPERAN YLEISET PIIRTEET 6 SUPRAKRUSTISET KIV"ILAJIT 9 PYROKSENIGN EISSIT 9 KIILLELICSKEET JA -GNEISSIT 12 KALKKIKIA'ET 14 1'T -LKANIITIT JA AMNIROLIITIT 1 :5 Kti ARTST-1IAASALP_aLICSKEET 18 KVARTSIITTI 19 INFRAKRUSTTSET KIZ"ILAJIT 19 PERIDOTIITIT 20 GABROT 20 ANORTOSI LTTI 23 DIORIITIT 2 :3 CRANODTORITIT JA GNEISSIGRANIITIT 24 M1KROKLIINIGR_ANIITIT 26 STRATI(RAFIA JA KIV- ILAJWN IKASUHTEET 29 YLETSIA TEKTONTSIA PIIRTE1TA 30 HYODYLLISET KAIVANNAISET 33 EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS SHEET 2042 --- KARKKILA INTRODUCTION 35 SUPRACRU STAL ROCKS 35 THE AREA OF PYROXENE-BEARING ROCKS 35 THE AREA OF BASIC A OLCANIC ROCKS 35 THE NORTHERN MIGMATITE AREA 36 QT -AR TZ-FELDSPAR SCHISTS 36 QUARTZITE 36 LIMESTONE 37 INFRACRUSTAL ROCKS 37 PERIDOTITE 37 GABBRO 37 ANORTHOSITE 37 DIORITE :37 GRANODIORITE 37 MICROCLINE GRANITE 38 STRATIG'RAPHY AND AGE RELATIONS 38 TECTONICS 39 7298/53/2,4

J() HDANTO T u t k i m u s v a i h e e t. Karkkilan karttalehden. 2042. alueeseen kuuluvat seuraavat pitajat ja pitajien osat : Cudentnaan laanissa : Hyvinkaan maalaiskunnan lansiosa. Aurmijarveu ja Vilidin pitajien pohjoisosat, Karkkilan kauppala, suurin osa Py hi,jarven pitajiia seka koillisosa Pusulan piti jae. Hameen la Lnissa : i insiosa Riihimaen kauppalaa, Janakkalan ja Kengon pitajien etelaosat, suurin osa Lopen pitajaa seka kaakkoisosa 'Tammelan pitajaa. Etela-Suomen kallioperaa on kuvattu jo vii me vuosisadalla ilmestyneissii geologisissa kartoissa, mitt ikaavassa 1 : 200 000. Tiissa selityksess< kuvattavaa karttalehden aluetta on siten jo esitetty e. m. mittakaavassa jiilkaistuilla karto.illa N :o 5, Viliti (K. A. Moberg 1882), N :o 6. Nurmijarvi (K. A. lloberg 1883), N :o 13, Hameenlinna (A. F. Tigerstedt 1888) seka N :o 18, Tammela (J. J. Sederholm 1892). 1930-luvulla aloitettiin Etela-Suomen kallioperan jarjestelmallinen kartoitus uudelleen tohtori Erkki Mikkolan johdolla ja talloin kartoitettiin hanen johdollaan myos Karkkilan karttalehden etelaosaa vuosina 1938--39. -- Kenttakartoitusta ovat alueella suorittaneet seuraavat henkilot : Vuonna 1938 K. Parra Vihdin, Nurmijarven ja.pyhajarven UI. pitajien alueilla seka E. Helkavaara Pusulan pitajan alueella, Vuonna 1939 E. Mikkola Pusulan pitajan alueella seka K. Parras Pyhajarven ja Lopen pitajien alueilla, Vuonna 1940 K. Parras Hyvinkaan maalaiskunnan ja Lopen pitajan alueella, Vuonna 1945 J. Tuura Lopen ja Tammelan pitajien alueilla, O. Helovuori Lopen ja Rengon pitajien alueilla seka K. Hytonen Lopen ja Tammelan pitajien alueilla, Vuonna 1949 V. Veltheim Riihimaen kauppalan seka Lopen ja Janakkalan pitajien alueilla. Revisiotutkimukset Karkkilan karttalehden alueella on suorittanut taman karttalehtiselityksen kirjoittaja kesalla 1949. Kokoamistyo ja materiaalin kasittely on suoritettu vuosina 1949 50. Kartoitus on kentalla suoritettu (kuva 1.) mittakaavassa I : 42 000, n. s. venalaisia topografikarttoja kayttaen. Names eivat ole kuitenkaan olleet kaikissa suhteissa taysin luotettavia ja kun kokoamistyo on suoritettu taloudellisen kartan 1 : 100 000 (painos vuodelta 1940) pohjalla, niin on myoskin karttapohjissa ilmennyt vahaisia eroavaisuuksia. Kartalle on

6 merkitty kalliopaljastumat vinoristeilla tai tektonisilla tnerkeilla. Paikoin on kuitenkin paljastumatiheys luonnossa siksi suuri, etta kartalla on ndissa kohdin voitu esittaa vain paljastumien suhteellista tiheytta. Kuva 1. Eri kartoittajien tutkimat alueet Karkkilan karttalehdella. 1 = i. Mikkola 1939, K. Parras 1938, 3 = K. Parras 1939. 4 - l:. IIelkavaara 1938, 5 = K. Parras 1940, 6 = J. Tuura 1945. 7 0, Ilelovuori 1945, S = K. IIvtOnen 1945, 9 - V. Veltheim 1949. l'iq. 1. The areas Hutpped by di//meat persons. Kun nyt julkaistavat, l : 100 000 mittakaavassa olevat karttalehdet esittavat suhteellisen suppean alueen kallioperaa, nun ei yleiskartoituksen yhteydessa ole ollut syyta lahtea yksityiskohtaisesti kuvaamaan sellaisten kivilajialueitten kivilajeja, joista aikaisemmin on jo perusteellisia kuvauksia esitetty. Niinpa on K. Parras vuonna 1941 kuvannut pyroksenigneisseja ja hanen kuvaamansa alue kasittak myos etelkiseu osan Karkkilan karttalehdesta. Aikaisemmin on myos ilmestynyt pohjoispuolta esittava Hameenlinnan karttalehti (2131, Simonen 1949) selityksineen, jonka yhteydessk on myos kuvattu Karkkilan karttalehden pohjoisosan, kinzigiitti-rnikrokliinigraniittialueen, Hkmeenlinnan karttalehden alueelle ulottuvia kivilajeja. Naihin kuvauksiin viitaten on tassa karttalehtiselostuksessa tyydytty kuvaaniaan-mitten alueitten kivilajeja vain verraten suppeasti. Mineraalien optisista tnaarayksista on osan suorittanut maisteri Toini Mikkola. Neiti Thyra Aberg on piirtanyt puhtaaksi kallioperakartan sek i selitykseen liittyvat kartakkeet. Kentta- ja laboratoriotyohon osallistuneille haluaa kirjoittaja esittaa parhaimmat kiitoksensa. Kallioperan yleiset piirteet. Alueellisesti voidaan Karkkilan karttalehti (kuva 2) jakaa ita-lansi-suuntaisiin vyohvkkeisiin.

Vihtijarven Pyhajarven korkeudelle rajoittuen esiintyy etelaosassa pyroksenipitoisten kivilajien vyohyke, joka kapeahkon mikrokliinigraniittivyohykkeen kautta vaihtuu pohjoiseen pain Hyvinkaan Layliaisten- Hunsalan kautta kulkevaksi emaksisten syvakivien ja vulkaniittien vyohykkeeksi. Karttalehden pohjoispuolisko on kinzigiittien ja mikrokliinigraniitin alue, jossa niyos tavataan gneissigraniittia repaleisina jaannoksina. Kokonaisuudessaan on Karkkilan karttalehden alue hyvin paljastunutta. Tama koskee ennen kaikkea pyroksenikivilajien ja emaksisten syvakivien vulkaniittien vyohykkeita, joiden alueilla topografia on erittain vaihtelevaa ja - huolimatta irtaimista maalajipeitteista - morfologiset muodot kuvastavat selvasti kallioperan rakennetta ja tektonisia piirteita. Graniittialueet sensijaan ovat tasaisempia ja vain kohtalaisesti paljastuneita. Karttalehden alueen kaakkoiskulma, Saaksjarven ja MV rkionjarven tienoilla, seka luoteiskulma, Kaartjarven lansipuolella, ovat vahv ojen irtomaakerrosten peitossa ja senvuoksi heikosti paljastuneita. Harjujen peittama, myos heikosti paljastunut, leveahko vyohyke kulkee Keihasjarvelta luoteeseen, Puneliajarven itapuolitse. Karttalehden etelalaidassa on pyroksenipitoisten kivilajien alue, joka on pohjoislaitaa ns. pyroksenigneissialueesta (Parras 1941). SuurimrnaIla osalla Karkkilan karttalehtea pyroksenigneissialueen pohjoisraja on miltei suoraviivaisen jyrkka mikrokliinigraniittia vasten, ainoastaan karttalehden lansiosassa, Pyhajarvesta lknteen, se rajoittuu erilaisiin suprakrustisiin kivilajeihin, mutta siellakin jatkuu fasiesraja likipitaen samaa suoraa lanteen pain. Pyroksenipitoisten kivilajien alueelle ovat luonteenomaisia NT aihtelevan kokoomukselliset pyroksenigneissit seka pyroksenipitoiset granodioriitit. Lisaksi siella esiintyy granitisoivaa mikrokliinigraniittia seka granaatti- ja kordieriitti-pitoista gneissia, kinzigiittia, joka on syntynyt suprakrustisten kivilajien graniittiutuessa. Halki karttaleliden, Hyvinkaan tienoilta lanteenpain, kulkee emaksisten syvakivien usean kilometrin levyinen, huomattavan yhtenainen vyohyke, johon syvakivien laidoilla esiintyvat vulkanniitit liittyvat. Karttalehden alueelle tulee suuri osa ns. Hyvinkakn gabroa, jonka alue kapenee Lopenjarven etelaosaan ja jatkuu siita lanteenpain jalleen leveampana Sakarajarven ja Vaskijarven seka Onkimaanjarven ja Antiaisenjarven valitse Someron karttalehden alueelle. Vulkaniittivyohykkeet reunustavat Hyvinkaan ja Lopenjarven valisen osan emaksista syvakivimassiivia, joka on kokoomukseltaan paaasiassa gabroa, mutta jossa esiintyy paikallisina vaihettumismuotoina peridotiittia, anortosiittia ja dioriittia. Dioriittia ja granodioriittia esiintyy myos gabroa lavistavana. Lopenjarven lansipuolella vulkaniitit seuraavat vain osittain taman emaksisen syvakivimassiivin reunoja ja amfiboliittiutuneita vulkaniitteja tavataan suikalemaisina sulkeumina naiden syvakivien sisalla. Kahdessa kohdassa karttalehden alueella katkaisee mikrokliinigraniitti - ilmeisesti l

8 Kuva 2. Kallioperan paapiirteet Karkkilan karttaleliden alueella. 1 = kiilleliuske ja -gneissi 2 = porfvroblasteja kiilleliuskeessa ja -gneississa, 3 = pvroksenigneissi, 4 = kvartsi-maasalpalirnske. ij = vulkaniitti ja amfiboliitti, 6 = uraliittiporfvriitti, 7 = plagioklaasiportvriitti, 8 -- agglomeraatti, 9 = gabro ja dioriitti, 10 = granodioriitti ja gneissigraniitti, 11 - mikrokliinigraniitti, 12 = pyroksenipitoinen kivilaji, 13 = kalkkikivi. Fig. 2. Main features o/ the pre-qnaternar y rocks on the Karkk:ila nap sheet area. 1 -- mica schist and gneiss 2 -= gneiss with porphyroblasts, 3 = pyroxene gneiss, 4 = quartz-feldspar schist, 5 = rolcanite and amplubolite, 6 - uralite porphyrite, 7 = plagioclase porphyrde, 8 = agglomerate, 9 = gabbro and diorite, 10 = granodiorite and gneissose granite, 11 = microcline granite, 12 = pyroxene-bearing rock, 13 = limestone. murrosvyohykkeita myoten taman emaksisten syvakivien jakson. ltaisempi katkeama on Vaskijarven pohjoispuolella, likipitaen polijois-etelasuuntaisena. Toinen kapeampi katkeama kulkee Karkkilan pohjoispuolella, Tuorilanmyllyn tienoilta alkaen, noin N 60 W-suunnassa Vuotinaisten jarven etelapuolitse. Ilmeisesti naita murrosvyohykkeita myoten on tapahtunut liikuntoja useammassa vaiheessa, silly naissa vyohykkeissb, esiintyy seka granodioriittia etta mikrokliinigraniittia. Granodioriitti lavistaa niissa gabroa ja mikrokliinigraniitti tans puolestaan seka gabroa etta granodioriittia. Granodioriittia esiintyy naissa murroksissa vahemman, ilmeisesti se on myos osaksi graniittiutunut, kun taas mikrokliinigraniittia on runsaammin ja se on monin paikoin synnyttanyt selvaa intrusiivibreksiaa. Emaksisten syvakivilajien vyohyke esiintyy runsaasti paljas-

tuneena, kin sen sijaan mama mikrokliinigraniittiset murrosvyohykkeet esiintyvat myos topografiassa osittain laaksojonoina. - Saiuanlaista breksioitumista esiintvv moos lkaisenlammen tienoilla, Saunalarnmesta n. 2 km lounaaseen. (kuva 3). Kuva 3. Nlikrokliini - raniitin breksioimaa nabr i. Konnpassin hihna on kuvassa tin-sunntaan. lkaisenlammesta n. 0.5 km kaakk,ion. l ;10lnonn0 k)km. Fig. 3. Gabbro breeciated by mieroclin.e graaite. About 0.o lao. S. E. of Iluisenlampi pond. 0.1 x. Karttalehden pohjoisosassa esiintyy laaja migmatiittigraniittialue, jossa tavataan runsaasti granaatti-kordieriittigneissia, kinzigiittia, suprakrustisten kivien graniittiutumistuloksena. Siella esiintyy myos vaihtelevassa maarassa graniittiutunutta gneissigraniittia (granodioriittia), joka siten edustaa mikrokliinigraniittia vanhempaa intruusiota. Myos joitakin amfiboliittisia linsseja esiintyy osittain graniittiutuneina. SUPRAKRUSTISET KIVILAJIT PYROKSEKICNEISSIT Karttalehden etelalaidassa, Ylimmainenjarvi Pyhajarvi-linjan etelapuolella, esiintyy etelaanpain laajemmalle jatkuva pyroksenipitoisten kivilajien alue. Vallitsevana kivilajina tally alueella ovat pyroksenipitoiset gneissimaiset kivilajit, jotka siella taalla ovat nuorempien syvakivi-intruusioiden ja niihin kuuluvien apofyysien lavistamia ja osittain granitisoimia. Tahan alueeseen kuuluvia kivilajeja on aikaiseminin jo kuvannut K. Parras (1941). Min on erilaisina kivilajityyppeina eroittanut ja kuvannut 1. pyroksenigneissit, 2. tummat kalsiitti- ja skapoliittipitoiset diopsidiamfiboliitit, 3. vaaleat pyrokseniamfiboliitit. Tama jaoitus on kuitenkin tehty lahinna 2 7298/53/1,43

1 0 mineraalifasies-periaatteeii perusteella. Pyroksenigneisseiksi merkityissa kivilajeissa esiintyy yleisesti juovaisuutta ja usein myos kerroksellisuutta, joskin voiniakas uudestikiteytyminen on havittanyt primaarisia rakennepiirteita. Kokoomuksissa esiintyy suuria vaihteluja, joka seikka myos puhuu sedimentaarisen alkuperan puolesta (vrt. Parras 1941, sivu 499). Toisaalta taas pyroksenigneissien joukossa esiintyy vahvasti uudestikiteytyneitn tai tektonisoituneita gneissityyppeja, joiden alkuperasta ei enna vol tehda johtopaatoksia ja ne saattavat myos olla magmaattista alkuperan. Pyroksenigneissien yhteinen piirre, pyroksenipitoisuus, johtuu vain uudestikiteytymisen aikana vallinneista fasiesolosuhteista ldhtomateriaali.n paaasiassa sedimenttia -- ollessa hyvin vaihtelevaa. Eri tyyppien eroittaminen toisistaan t : 100 000 mittakaavassa olevalla kallioperakartalla ei ole kuitenkaan taysin mahdollista, silln monessa kohdassa lie esiintyvdt kallioissa tihenan vuorottelevina. Tassa yhteydessn kuvataan pyroksenigneissit vain kahtena padryhmana : vaaleat pyroksenigneissit ja tummat pyrokseniamfibolntit. Karkkilan karttalehden alueella ovat vahvimmin edustettuina vaaleat pyroksenigneissit. Ne ovat useimmiten kerroksellisia tai kerroksellisuuden tapaan juovalsia, usein karbonaatti- ja joskus skapoliittipitoisia. Pyrokseni on useimmiten diopsidia tai harvemmin hyperstenia, mutta myos seltaisia valityyppeja esiintyy, joissa on seka diopsidia ettn hyperstenia. Biotiitin mddra vaihtelee huomattavasti, amfibolia on yleensa vahan tai ei lainkaan. Mind gneissit ovat maasalparikkaita, joskin plagioklaasin ja mikrokliinin suhde vaihtelee suuresti. Kvartsipitoisuus on huomattava. Lisaaineksina esiintyy titaniittia, magnetiittia ja apatiittia, joskus myos grafiittia. Rakenne on granoblastinen. Taulukko 1 :ssd on esitetty joukko I-poytamaarayksia pyroksenigneisseista, suh.teellisen pyroksenirikkaista tyypeista. Naytteet on otettu paljastumaryhmasta karttalehden etelalaidalta, Parsilanjarvesta kaakkoon. Pyroksenigneissi on sielld vaaleata, suorajuovaista, karbonaattirikkaita vnlikerroksia sisaltavad. Viisi ensimrnaist< madravstd ovat karbonaattipitoisesta diopsidigneissistd. Kuudes mdnrdys on tyypista, jossa on diopsidia runsaasti ja hyperstenia vahan, karbonaatti ja skapoliitti puuttuvat kokonaan. Taulukko ilmentaa huomattavan suuria vaihteluita eri mineraalien paljoussuhteissa. Taulukossa esitettyjen mineraalien lisdksi oli joissakin naytteissd vahan titaniittia. Maarays 2 :a vastaavassa naytteessa on plagioklaasissa An 27 (Reinhardmenetelmalln), diopsidissa 2Vy noin 60, c Ay noin 44. Rakenne on taysin granoblastinen (kuva 4). Maasalparunsaus on naissd diopsidigneisseissa yleinen piirre, myos taysin graniittiutumattomissakin tyypeissd. Kivilajin juovaisuus ja karbonaattirikkaat vuorokerrokset osoittavat selvasti tamnn diopsidigneissin

Taulukko I. Paamineraalien suhteitten vaihtelu vaaleissa pyroksenigneisseissa. I-poytamaarayksia Karkkilan karttalehden etelalaidalta olevista naytteista, Parsilanjarvesta kaakkoon. Table I. Relation between the main minerals in pale-coloured pyroxene gneisses. Determined on an integration stage. Specimens f-rom the south border of the map sheet area, S. E. of Lake Parsilanjarvi. 1 1 1 2 3 5 6 kvartsia - quartz 18.6 I 18.1 44.1 18.2 i 49.5 12.9 plagioklaasia - plagioclase 17.2 1 11-5 3.1 12.3 30.6 41.7 mikrokliinia - microcline 28. e 33.9 5.1 44.4 0.2 13.9 biotiittia -- biotite - 16.4 pyroksenia - pyroxene 17.1' 15.9 15.0 12.0 19.2 15.1 skapohrttla -- sea 1 polite 1 0. 6 4.5 31.5 11.1 0.2 karbonaattia - carbonate 7.6 16.1 1.2 2.o 0.3 100.(1 1100.0 100.0 1100.0 100.0 100.0 I Kuva 4. harbonaatti- ja skapoliittipitoinen diopsidigneissi ; mikroliini (m), kvartsi (q), plagioklaasi (p), karbonaatti (c), skapoliitti (s), diopsidi (d). Rakenne on tdvsin hairiintvnlaton granoblastinen. Parsilanjarvesta 3. :Am kaakkoon. Nikolit +. 15 Fig. 4. Carbonate- and sea polite-bearing diopside gneiss ; microcline (m), quartz (q), plagioclase (p), carbonate (c), scapolite (s), diopside (d). The texture is quite undisturbed, gra.noblastic. 3.3 km.4. E. of Lake Parsilanjarvi,. 1'icols -. 15 x.

1 2 olevan sedimenttista alkuperaa. Karbonaattipitoisuus on ollut se tekija, joka metamorfoosissa on antanut mahdollisuuden diopsidin ja skapoliitin inuodostumiseen. Milloin kivilajin kokoomus inuuten on antanut edellytyksia, on karbonaatin puuttuessa metamorfoosissa syntynyt hyperstenia. Pyroksenipitoisuus vaihtelee kuitenkin huomattavasti ja paikoin pyroksenigneissit vaihettuvatkin asteittain pyroksenittomiksi biotiitti-plagioklaasigneisseiksi, joissa biotiittia saattaa olla runsaastikin. Tallaista pyroksenigneissin vaihettumista pyroksenittomaksi esiintyy mm. karttalehtialueen lounaiskulmassa. Tummia pyroksenigneissityyppeja, pyrokseniamfiboliitteja, esiintyy karttalehdella paaasiassa Pyhajarven lounaispuolisen granodioriittipahkun lounais- ja etelalaidalla. Ne ovat myos juovaisia, epahomogeenisia ja joskus vahaisessa maarassa karbonaattipitoisia. Amfibolia esiintyy huomattavasti runsaammin kuin pyroksenia. Diopsidia on usein eneniman kuin hyperstenia. Plagioklaasia (An 2y_ 51 ) on runsaasti, mikrokliinia vahan. Lisaaineksina on titaniittia, magnetiittia ja apatiittia, joskus pyriittia. Noin 0.5 km Rausjarven lansipuolella on hyperstenipitoinen tyyppi, joka sisaltaa plagioklaasia (Anso-,,), sayvivalketta, hyperstenia (a -- 1.690, (3 -- 1.705, y = 1.713 ; 2Va -- 74 ) ja biotiittia seka lisaaineksina karbonaattia ja apatiittia. Rakenne on granoblastinen. - Monet rakennepiirteet, samoin mineraalikokoomuskin, viittaavat naiden tummien pyrokseniamfiboliittien olevan vulkaanisia tai ainakin emaksisen, vulkaanisen aineksen sekaisia sedimentteja. Parraksen (1941) kivilajikuvaukseen viitaten ei tassa yhteydessa ole syyta pyroksenigneissien yksityiskohtaisempaan petrografiseen kuvaukseen. Mita taas tulee naiden kivilajien sedinienttiluonteen selvittelyyn, niin se on paremmin paikallaan laajempia alueita kasittelevan, yhtenaisen kuvauksen yhteydessa. KIILLELI1SKEET JA -GNEISSIT Pyroksenigneissialueen pohjoislaidalla, Ylimmaisenjarven koillispuolella, esiintyy kerroksellisia fylliitti-kiilleliuskeita, joissa granitisation yhteydessa on muodostunut vahaisessa maarassa granaattia, kordieriittia ja paikoin sillimaniittia. Sedimenttirakenne on selvasti havaittavissa. Myos joitakin amfibolipitoisia, jopa amfiboliittimaisiakin valikerroksia esiintyy. Ne ovat usein huornattavan emaksisia kokoomukseltaan, esim. Ylimmaisenjarven itapaan pohjoispuolella on maantieleikkauksissa tavattu kerros, joka sisaltaa biotiittia, bytowniittista plagioklaasia ja kummingtoniittia. Eraassa maantieleikkauksessa nakyy kiilleliuskeessa (jossa plagioklaasin Ana ;-45) linssimaisia sulkeumia, joissa on selvaa vyohykerakennetta (kuva 5). Naiden linssien keskiosassa esiintyy plagioklaasin (An 70 ), inikrokliinin ja

1 3 kvartsin ohella myos diopsidia ja karbonaattia. Nama sulkeumat lienevit alkuaan olleet kalkkipitoisia. laajempia linsseja tai valikerroksia, jotka tektonisissa lapikotaisliikunnoissa ovat katkeilleet pienemmiksi boudinage'n tapaan. Kiilleliuske- ja fylliittivalikerroksia esiintyy myos kerroksellisten vulkaniittien yhteydessa, mm. Hirvijarven luoteispuolella ja Lopenjarven kaakkoispuolella seka Pyhajarven luoteispuolella. Mini kerrokset esiintyvat yleensa vain ohuina, epasaannollisina valikerroksina ja osoittavat siten myos kemiallista rapautumista tapahtuneen vulkaanisen aineksen sedinientoituessa ja samalla hidastumisaikoja vulkaanisen Kuva 5. A - volivkerakenteisia sulkeumalinsseja kiilleliuskeessa. Tieleikkaus Ylimmii:isenjarven koillispuolella. Aihti. loin 1/1O hionn. kokoa. Fiq,,i. Zoned lenticular inclusions in mica schist. Hi,g1Way cutting AX. E. o/ Lake Ylimmainenjnrei. 0. t x. aineksen nopeassa sedimentaatiossa. Yhtenaisempia laajempia kiilleliuskemaisia muodostumia ei karttalehden alueella esiinnykaan. Karttalehden pohjoisosa, migmatiittigraniittialue, tosin sisaltaa runsaasti kiillegneissia linssimaisina sulkaumina, mutta ne ovat useassa tapauksessa vahvasti graniittiutuneita ja metamorfoituneita, jolloin niiden primaarinen luonne on osaksi havinnyt. Kerroksellisuutta tai siihen viittaavia rakennepiirteita tapaa enaa suhteellisen harvoin, mutta niiden perusteella voi kuitenkin todeta kivilajin suprakrustisen alkuperan. Nama gneissit ovat kvartsisuonien ja -juonien seka mikrokliinigraniittisten juonien lavistamia ja granitisoiniia. Metamorfoosissa on niihin yleisesti muodostunut almandiittista granaattia ja usein myos kordieriittia. Naita kinzigiittisia gneissijatteita on myos mikrokliinigraniitissa runsaasti. Kartta antaakin tassa suhteessa helposti harhauttavan kuvan, silly mitaan selvia, jyrkkia rajoja ei graniitin lavistaman kinzigiitin ja gneissijatteita sisaltavan, usein granaatti- ja kordieriittipitoisen mikrokliinigraniitin valilla ole. Karttaa piirrettaessa on mikrokliinigraniitiksi maaritelty jo sellainen kinzigiittinen tyyppi, jossa mikrokliinigraniitin ainesta on arvioitu olevan enemman kuin 50 %. Amfibolipitoisia valikerroksia ja amfiboliittimaisia osia esiintyy kinzigiittisen gneissin joukossa. Naissa kohdissa on ensimmainen graniittiutumisen yhteydessa ilmeneva muutos amfibolin biotiittiutuminen, lisaksi esiintyy myos granaatti- ja kordieriittimuodostusta. Kun kuitenkin graniittiutuneet amfibolipitoiset osat ovat useimmiten varsinaisiin kinzigiitteihin liittyvia, niin ei tassa yhteydessa ole syyta lahtea tekemaan

1 4 johtopaatoksia siita, missy maarin naiden tyyppien granaatti- ja kordieriittimuodostusta aiheuttanut aluminiumoksidirikkaus on primaarista tai nietasomaattista, granitisation yhteydessa ulkoapain tullutta. Huomattavaa on kuitenkin eras tallaisissa graniittiutuneissa kohdissa esiintyva ilmio, nimittain magnetiitin esiintyminen. Pienten, idiomorfisten magnetiittirakeitten esiintymista kinzigiitissa tavataan esimerkiksi Lopenjarven pohjois- ja luoteispuolilla. Se nayttaisi liittyvan juuri amfibolipitoisen gneissin graniittiutumiseen, jopa sellaisessa maarassa, etta sita on esimerkiksi Topenolla, noin 4 km Lopen kirkosta lanteen, yritetty louhia. Mahdollista on kuitenkin, etta siella esiintyva magnetiitti olisi myos pegmatiittisten graniittij uonien tuomaa. Karttalehden pohjoisosassa esiintyva kinzigiitti-migmatiittigraniittialuel) jatkuu pohjoiseen pain Hameenlinnan karttalehden (2131) alueelle, jossa esiintyvia kivilajeja on aikaisemmin kuvannut Simonen (1950). Karkkilan karttalehden eteldosan pyroksenigneisseihin liittyvia kinzigiitteja on aikaisemmin kuvannut K. Parras (1941 ja 1946). KALKKIKIVET Vaalea pyroksenigneissi sisaltaa monin paikoin runsaasti ohuita karbonaattivalikerroksia, mutta ainoa varsinainen kalkkikivimuodostuma karttalehden alueella on Kalkkivuori, Kytajan kartanon maalla, noin 1 kni Loytolammesta pohjoiseen. Siella on myos pieni, Ruotsinvallan aikainen louhos. Tama kalkkiesiintyma on noin 200 metric pitka, pystyasentoinen valikerros mikrokliinipitoisessa, juovaisessa diopsidigneississa. Kalkkikerros on noin 4----5 metric paksu ja sita on louhittu 1 5 metrin syvyyteen. Kalkkikivi on hienorakeista, verraten puhdasta ja sisaltaa paikoin pienia grafiittisuomuja. Kalkkikivesta on tehty seuraava analyysi : (Moberg 1883, sivu 32) : Liukenematon 0.70 Fe 20 3 6.0o CaC0 3 92.50 MgC0 3 0.68 99.88 Paijastuinien puutteen vuoksi kalkkikerroksen jatkumista ei ole suorastaan todettu. Suhteellisen tasapaksun kerroksen asento ja saannollinen 1 ) Aoin 1.5-2 km Laimosten tienhaarasta lounaaseen on kartalla kivilaji merkitty tien varressa gneissigraniitiksi. Keskllk 1953, kartan ollessa jo painossa, todettiin kuitenkin tien oikaisun uusissa kallioleikkauksissa esiintyvan voimakkaasti graniittiutunutta kinzigiittia. Kinzigiittinen gneissi on paikoin selvasti kerroksellista. Graniittiuttava mikrokliinigraniitti on karkeahkoa ja granaattipitoista ja se sisaltaa myos sormenpkan kokoisia, enemman tai vahernman piniittivtyneita kordieriittirakeita. Jotkut kordieriittirakeet ovat taysin muuttuneet ja esiintyvat kloriittikasaumina.

15 kulku ympariston kivilajeissa, samoinkuin Valkialammen lounaispuolelta tavatut kalkkilohkareetkin viittaavat kuitenkin esiintymalla olevan jatkuvaisuutta. VULKAKIITI'I' JA AMFIBOLIITIT Selvasti tunnettavia vulkaanisia kivilajeja tavataan Karkkilan karttalehdella Kytajarven etela- ja lansipuolella seka Hirvijarven pohjoispuolella, joissa paikoissa ne esiintyvat yhtenaisina vyohykkeina reunustaen Hyvinkaan Kytajan gabroa. Sama vulkaniittien vyohyke jatkuu lanteenpain, gabrojaksoa reunustaen, huomattavan yhtenaisena, vain paikoin katketen. Parhaiten ovat alkuperaiset vulkaaniset piirteet nakyvissa juuri. Hirvijarven ja Kytajarven seuduilla, joilla tienoilla esiintyy myos selvia agglomeraatteja. Karttalehden lansiosassa ovat emaksiset pintakivet voimakkaammin metamorfoituneita, amfiboliittisia, ja sen johdosta niiden primaariset rakennepiirteet ovat heikommin nakyvissa. Kauttaaltaan vulkaniittivyohyke on varsin epahomogeenista vaihdellen sedimenttirakenteisista tuffiiteista magmaattisiin tyyppeihin. Viimeksimainittuja edustavat selvimmin uraliitti- ja plagioklaasiporfyriitit, joita tavataan vahaisina osueina kauttaaltaan vulkaniittien alueilla ja jonkinverran yhtenaisempina muodostumina Kytajarven lansipuolella. Kettulammen (Pyhajarvesta n. 2 km luoteeseen) itarannalla esiintyy paikallisesti plagioklaasiporfyriittia, jossa on plagioklaasin ohella sarvivalketta, monokliinista pyroksenia ja biotiittia. Suuret plagioklaasihajarakeet ovat granuloituneet vahvasti, niin ettei alkuperaisia rakeitten muotoja voi havaita juuri muuten kuin megaskooppisesti. Lisaaineksena on titaniittia. Kytajarven lansipuolella olevissa plagioklaasiporfyriiteissa esiintyy plagioklaasin ohella sarvivalketta, kvartsia ja epidoottia. Linnamaen asemasta n. 2.2 km etelaan on plagioklaasiporfyriittia, jonka plagioklaasi (oligoklaasiandesiinia), seka hajarakeet etta hienorakeinen perusmassa, on liistakkeista. Sarvivalke (ca y = 15, 2Va = 60 70 ) esiintyy kasaumina, jotka vaikuttavat myos alkuperaisilta hajarakeilta. Plagioklaasi on vyohykkeista, osittain saussuriittiutunutta. Rakenne on blastoporfyrinen. Sarvivalke esiintyy kivessa myos rikkaruohorakenteena. Kerroksellisiin tuffiittityyppeihin Iiittyy Kytajarven lansipuolella valikerrosten tapaan muunnoksia, jotka osoittavat sedimentation aikana tapahtuneen myos kemiallista rapautumista. Paikoin esiintyy kerroksia, joita on pidettava fylliitti-kiilleliuskeina tai luettava ne kvartsi-maasalpaliuskeisiin. Niissa on kerroksellisuus selva, kerrallisuus on karttalehden alueella muissakin kivilajeissa yleensa harvinaista. Samantyyppisia kerroksellisia, kemiallisen rapautumisen sedimentteja tavataan myos karttalehden lansilaidalla, Pyhajarven luoteispuolella olevassa kaaressa, jossa on inter-

1 6 niediaarisia ja happaiiiia kvartsi-maasalpaliuskeen luontoisia sedimentteja emaksisten, useimmiten kerroksellisten vulkaniittityyppien yhteydessa, (,abro-dioriittivviihvkettii reunustavissa vnlkani teissa esiintvv mv6s muunnoksia, jotka osittain vaikuttavat porfyriiteilta, mutta toisaalta hyvin suuressa ma Srdssii muistuttavat gabron hienorakeisempia reunamuunnoksia. A'ulkaniittien ja gabron kontaktien tienoilla esiintyykin usein magnsakivitvvppeja, jotka voivat kuulua kumpaankin misty, kivilajiryhmista. Vaihettuminen on asteittainen. lain on laity esim. Kytajarven lansipuolella. Siella on naita emaksisia, hienorakeisia kivilajeja juonimaisina ja kerrosjuonirnaisina intruusioina ja niissii esiintyy myiis selvasti kerroksellisia, terav asarmaisia fylliittimurskaleit, (kuva 6). Juovaiset vulkaniitit sisaltavat plagioklaasia, sarvivalketta ja biotiittia seka paikoin vaihtelevassa maarasst epidoottia tai karbonaattia. Lisaaineksina on titaniittia ja niagnetiittia. Paikallisesti esiintyy myos gabroa reunustavissa vulkaniittivyshykkeissii vahvasti metamorfoituneita, amfiboliittisia tyyppeja. Niissa tavataan uudestikiteytvinistuloksina joskus invos pyroksenia, toisinaari taas pyroksenipitoisuns nay ttaa olevan primaarista. Amfiboliittiiituneita muunnoksia ei esiinny yksinomaan sellaisissa paikoissa, missy uudestikiteytytninen on my ohaisempien graniittisten intruusioiden aiheuttamaa, vaan nivss suunnaltaan vaihtelevina, vahaisina sulkeunialinsseina gabrodioriitiri alueella. Nain on laita varsinkin karttalehden lansiosassa. Sakarajarven itapaan polijoispuolella on hienorakeisessa amfiboliitissa paaasiassa plagiokln sia (An s5 _ 50 ) ja amfibolia (c Ay = 2U. 2Va 66 ). Plagioklaasi on heikosti kaksostunutta. Pyroksenij atteita esiintyy. Keihasjarven pohjoispaasta noin 1.2 km itaan amfiboliitti sisaltaa amfibolia (ca y -- 13 15, 2Va = 74 S0 ), plagioklaasia (An 20 ) ja kvartsia. Rakenne on granoblastinen. Uirvijarven luoteispuolella on amfiboliitissa plagioklaasia (An 4 ; -5, 2 ), amfibolia (c Ay = 15, 2l'(t - 74 ), biotiittia, kvartsia Kuva 6. Tot,~ asiirmaisiii, kerroksellisia fvlliittifravmentteja porfvriittiuiaisessa emaksisessd pintakivessa. Voin 1,10 lnonn. kokoa. Kvtiijiirven liinsirannan niemesta noire 500 in lanteen. Fig. 6. phyritic Assjular fragments of banded slate : in a porbasic lava rock. About 0.e km' 11". of Lake Klltajarri. 0.1 x. ja oksidimalmnipigmenttia. Plagioklaasi on heikosti vyohykkeista. Rakenne on granoblastinen. Pyroksenipitoisia, ilmeisesti vulkaanisperaisia anifiboliitteja

1 7 tavataan mm. Keihasjarven koillispuolella maantien kahden puolen. Edelleen niita esiintyy Pyhajarven luoteispuolella Kettulammen itarannalla, seka Ikaisenlammen lansipuolella Hunsalasta noire 4.s km lanteen. Puneliajarven etelapuolitse, Sakarajarven kautta kulkevassa vulkaanisten amfiboliittien vyohvkkeessa on paikoitellen diopsidipitoisuutta. Vulkaniiteissa paikalli- Kova 7. Pvrol:seniamfiboliitti. _ ni iboli ja biotiitti esiintyvat saannli1lisesti nw~netiitin vmparillii. usein pvroksermn sisal1ii. Sakarajiirven itaranta. - ikolit ///. 1".. Amphibole f Prn a,,, urnpb/l, 0 7 r and biotite regularly surround. grail, <, -/ toi 2nsidv the pyroxene. A. shore o/ Lake Sakar' eel. A'kola 1 x. sesti esiintvvaa, ohuthieitten perusteella todettua pyroksenipitoisuutta on kartalla merkitty P :11a. (Pyroks(,nigneissialtteella esiintyvista pyrokseniamfiboliiteista on mainittu pyroksenigneissien yhteydessa, sivulla 12). Sakarajarven itarannalla sisaltiii juovainen pyrokseniamfiboliitti plagioklaasia (An 4o _,r2 ), diopsidi-h.edenbergiittia (c/\y -- 40, 2V y - 60, taitekertoimien mukaan noin 40 o He), enstatiitti-hvperstenia (2Va = 60, taitekertoimien mukaan noin 43 o Hy), amfibolia (e/\,y 10, 217a - 6a5-70 ), lisaksi biotiittia, kvartsia ja oksidinialmia (kuva 7). Plagioklaasi on heikosti vyohykkeista, retina An-rikkaampi. Amfiboli ja biotiitti esiintvvat saannollisesti magnetiittirakeitten ymparilla, usein pyroksenin sisalla. Rakenne on granoblastinen. Keihasjarven pohjoispaasta noin 2 km itakoilliseen sisaltaa pyroksenipitoinen amfiboliitti runsaasti monokliinista pyroksenia, plagioklaasia (An 40-50 ) ja sarvivalketta. Rakenne on granoblastinen. - Edelleen noin 3 7san/a :i/_.4 :

1 8 1 km itakoilliseen, tien itapuolella, on amfiboliittia, joissa tuffirakenne on paikoin hyvin sailynyt. Kivilaji on siella epahomogeenista sisaltaen sarvivalketta, monoklinista pyroksenia ja plagioklaasia (An,0-,0) seka vaihtelevissa maarissa kvartsia, karbonaattia, epidoottia, granaattia, biotiittia j a titanjittia. Karttalehden pohjoisosan migmatiittigraniittialueella tavataan kinzigiittisten gneissien joukossa, vahemman graniittiutuneissa tyypeissa myos amfibolipitoisia ja vielapa amfiboliittisiakin osia. Varsinaiset amfiboliittiset linssit ovat nekin usein vahvasti graniittiutuneita, mutta vahemman graniittiutuneissa kohdissa saattaa kuitenkin todeta naiden hienorakeisten amfiboliittien olevan juovaisia ja epahomogeenisia vulkaniittien tapaan. Nakyypa niissa joskus reliktina agglomeraatteihinkin viittaavia piirteita. Tallaisia amfiboliittilinsseja esiintyy mm. Kesijarven tienoilla, Topenolla ja Kerittyjarven lansipuolella. Kummingtoniittipitoisuutta tavataan Pyhajarven pohjoispuolella olevissa amfiboliittikallioissa. KVAH'1TS1-1[AASALPALTUSKEET Kvartsi-maasalpaliuskeiksi merkittyja kivilajeja esiintyy karttalehden lounaisosassa Tamakohtujarven tienoilla ja Tarkelanjarven pohjoispuolella seka karttalehden keskiosassa vahaisena linssina Keihasjarven pohjoispuolella. Varsinaisia happamien vulkaniittien tyyppisia leptiitteja ei karttalehdella esiinny. Kartalle keltaisella varilla inerkitut» leptiittiset» kvartsimaasalpaliuskeet ovat hienorakeisia, mutta niilla on kuitenkin selvempi sedimentin kuin vulkaniitin luonne. Nama karttalehden alueella tavattavat liuskeet ovat kerroksellisia ja ne esiintyvat useimmiten kerroksellisten, emaksisten vulkaniittien yhteydessa. Ne eivat ole luonteeltaan taysin happamia, vaan niiden yhteydessa esiintyy tavallisesti ns.»intermediaarisen leptiitin)> luokkaan kuuluvia, ilmeisesti emaksisiin vulkaniitteihin rapautumistuotteina liittyvia liuskekivilajeja. Nama 4ntermediaariset leptiitite on kivilajikartalla merkitty emaksisten kivilajien ryhmaan, siis vihrealla varilla,» intermediaarisina tuffiitteina». Kvartsi-maasalpaliuskeissa on paamineraaleina tavallisesti plagioklaasia, mikrokliinia ja kvartsia seka lisaksi vahan biotiittia ja epidoottia. Joskus ne sisaltavat myos pienia rakeita erittain tiivista kvartsia (chert). Biotiittirikkaammat tyypit ovat yleensa myos kvartsirikkaita ja suhteellisen maasalpakoyhia ja nainollen ne edustavat valiastetta kiilleliuskeihin ja -gneisseihin pain. Epidoottirikkaammista kvartsi-maasalpaliusketyypeista sen sijaan puuttuu biotiitti kokonaan tai sita esiintyy vain perin niukalti, sen sijaan maasalpia runsaammin. Kalimaasalpa on naissa kvartsi-maasalpaliuskeissa yleensa vain toisarvoisessa asemassa plagioklaasiin verrattuna.

Keihasjcrven pohjoispuolella hienorakeinen kvartsi-maasalpaliuske sisaltaa kvartsia vahan, sen sijaan runsaasti albiittista plagioklaasia ja epidoottia seka vahan kloriittia. Karttalehden lounaisosassa tavattavien kvartsi-maasalpaliuskeitten kokoomus on vaihtelevampi. Siella esiintyy em. epidoottirikasta tyyppia hiukan kvartsirikkaampana, joukossa lisaksi jokin sarvivclkerae. Tama tyyppi vaihettuu asteittain sintermediaariseksi tuffiitiksis. Toisena tyyppin i esiintyy jonkin verran kalirikkaampi, hienorakeinen kivilaji, jossa mikrokliinia on paikoin runsaammin kuin plagioklaasia. Biotiittia on yleensa vahan. Lisaaineksena on vaihtelevassa maarassa magnetiittia. 19 KV-AHTSIIT T l Karttalehden lounaisosassa, Irlammen pohjoispaasta noin 700 m koilliseen on pieni louhos, josta kvartsiittia on aikaisemmin louhittu Hogforsin tehtaan kayttoon. Siella esiintyvan kvartsiittivyohykkeen leveys on noin 20 metric, pituutta ei paljastumien puutteen vuoksi voi maaritella. Tassa paljastumassa nakyy myos, etta kvartsiitti kummallakin sivullaan rajoittuu tummaan karbonaattipitoiseen pyrokseniamfiboliittiin. Tama kvartsiitti on juovaista ja yleensa hienorakeista, mutta siihen liittyy myos karkeampaa ainesta, joka esiintyy osittain kvartsijuonien tapaan Id-vista,,-arid, ilmeisesti myohaisemmissa murrosraoissa. Hienorakeisen paatyypin vari vaihtelee miltei mustasta vaalean harmaaseen ja se sisaltca kvartsia, magnetiittia ja pyroksenia (seka hyperstenia ettc diopsidia) seka liscaineksena apatiittia. Magnetiitti ja pyrokseni esiintyvat kivessc mikroskooppisesti nchtyna juovaisesti. Karkeanipaa pyroksenia esiintyy juonikvartsimaisen tyypin yhteydessc, johon myos liittyy joitakin kiisurakeita. Karkeata pyroksenia on myos kvartsiittivyohykkeen reunalla amfiboliittia vasten karsimuodostuman tapaan. Kokonaisuutena katsoen nayttaisi kvartsiitti olevan valikerroksena pyrokseniamfiboliitissa. INFRAKRUSTISET KID ILAJIT Syvckivilajeja esiintyy Karkkilan karttalehden alueella runsaasti. Alueellisesti ne voidaan jakaa kolmeen ryhmaan : 1. karttalehden keskiosassa, itc-lansi-suunnassa kulkeva gabro-dioriittivyohyke, johon liittyy myos paikallisesti peridotiittia ja anortosiittia seka lavistavia granodioriittisia osia, 2. granodioriitit ja kvartsidioriitit pvroksenipitoisin muunnoksin karttalehden etelcosassa, 3. migmatiitteihin liittyvat mikrokliini- ja gneissigraniitit.

20 13E1tIDOTIITIT Gabro-dioriittivyohykkeeseen liittyy paikallisesti pienia ultraemaksisia osia, jotka osittain ovat varsinaisia peridotiitteja, osittain hornblendiittimaisia. Suolijarven pohjoisosan lansipaassa esiintyy pieni peridotiittimuodostuma, joka sisaltaa serpentiiniytynytta oliviinia kohtalaisen runsaasti. Kolmpersjarven itapuolella, Vahaveden luoteispaassa on peridotiittia, jossa pidmineraaleina on serpentiiniytynytta oliviinia, augiittista pyroksenia seka amfibolia. Lisaksi siina esiintyy paikoin vahan plagioklaasia seka magnetiittia ja titaniittia. (Lx 1311OT Gabroja esiintyy pddasiassa karttalehden keskiosassa kulkevassa italansi-suuntaisessa vyohykkeessa, mutta vahdisemmassa raarassii myos Kaartjarven koillispuolella. Keskiosassa esiintyvd vyohyke on suoranaista jatkoa itapuolella esiintyvalle ns. Hyvinkaan gabrolle, jota on suuressa mittakaavassa louhittu rakennus- ja hautakiviksi. Hyvinkaan gabro on keski tai karkearakeista, mutta sen sijaan Karkkilan karttalehden alueella gabro on jo Kytajarven--Hirvijarven tienoilla epahomogeenisempaa raesuuruudeltaan j a raesuuruus pienenee edelleen lanteenpain mentaessa, erikoisesti Lopenjarven tienoilla. Lopenjarven lansipuolella gabro on raesuuruudeltaan epahomogeenista, eninrmakseen hieno- tai keskirakeista. Se sisaltaa myos amfiboliittimaisia osia ja on yleisesti granodioriittisten ja mikrokliinigraniittisten juonien lavistamaa ja paikoin vielapa breksioimaakin (kuva 3). Tevannanjarven-Vaskijarven linjan lansipuolella esiintyy keski- ja karkearakeisempia osia gabrossa, mutta siella tavataan myos vulkanisperaisia amfiboliitteja sulkeumina. Tama emaksisten syvakivilajien vyohyke sisaltaa myos epasaannollisesti dioriittisia osia ja muunnoksia, joiden alueellinen eroittaininen 1 : 100 000-mittakaavaisella kartalla ei ole mahdollista. Gabrodioriittivyohyke katkeaa kahdessa kohdassa, nimitti in Vaskijarven pohjoispuolella likipitaen pohjois-etela-suuntaisesti seka Pyhajarven luoteispuolella kapeampana rnurroksena suunnassa N 60 x'. Naissa murrosvyohykkeissa seka granodioriitti etta rnikrokliinigraniitti lavistavat gabroa ja dioriittia. Itaiselta osaltaan, Kytajdrven-Hirvijarven tienoilla, on gabron amfiboli suurimmaksi osaksi uraliittiuturnisen tulosta, ja monin paikoin esiintyy viela myos pyroksenia. Hienorakeisemmissa tyypeissa on plagioklaasi liistakkeista ja kivilajin rakenne lahentelee ofiittista. Plagioklaasi on yleensa, kirkasta, vain harvoissa kohdissa on tapahtunut saussuriittiutumista. Pyrokseni on vaihtelevassa maarassa uraliittiutunutta. Biotiittia esiintyy vain vahaisessa maarassa, paitsi milloin se on sekundaarista muuttumistulosta, esim. lavistavien graniittisten juonien laheisyydessa. Lisaaineksina esiintyy magnetiittia, apatiittia ja titaniittia.

Analyysi 1, taul. 11, on tehty pyroksenipitoisesta gabrosta (kuva 8) Suolijarven pohjoispaan itarannalta. Siella kivilaji sisaltaa vyohykkeista plagioklaasia (sammumiskulman perusteella An55.83, Reinhard-menetelmalla An 7o-yo ) ja pyroksenia (2Vy noin 60, c/\y noin 41 ). Plagioklaasi on taysin kirkasta ja pyroksenissa on vain hyvin heikkoa uraliittiutuinista. Lisaaineksina esiintyy oksidimalmia ja leukoksenia. Rakenne on hypidiomorfinen. 2 1 Kuva 8. Ywroksenipitoinen gabro Suolijarven pohjoispaan itarannalta, Nikolit -;--. 15 i. Fig. S. Pyroxene-bearing gabbro oo the J. E. shore of Lake suolijhrri. Nicols -- 15 x. Gabro-dioriittinen kivilaji Kytajarven pohjoislaidalla sisaltaa plagioklaasia, jossa anortiittipitoisuus vaihtelee vyohykkeittain (sammumiskulman perusteella An 27 _ 4 ; Reinhard -menetelmalla An 10-37 ). Lisaksi kivilaji sisaltad amfibolia (2Va noin 64 68, c/ y10-15 ), epidoottia, biotiittia ja paikoin vahan kvartsia. Lisaaineksina esiintyy oksidimalmia, zirkonia ja apatiittia. Plagioklaasi on vain heikosti saussuriittiutunutta. Amfiboli on huomattavalta osaltaan uraliittiutumisen tulosta, sen sisalla esiintyy pyroksenijatteita. Rakenne on hypidiomorfinen. Analyysi 2, taul. II, esittaa sarvivalkegabro-dioriitin kemiallista kokoomusta Pyhajarven pitajan Tuorilasta. Analysoidussa kivessa on paainineraaleina heikosti vyohykkeista plagioklaasia (Reinhard-menetelman mukaan An30-s5) ja amfibolia (2Va = 80, c/\y = 15 ), jossa on oksidi-

2) malmipigmenttivyohykkeita. Lisaaineksina esiintyy titaniittia ja apatiittia. Plagioklaasi on osittain saussuriittiutunutta ja amfibolissa esiintyy biotiittiutumista. Rakenne on hypidiomorfinen. Karttalehden etelcosassa on pieni gabroesiintyma maantieleikkauksessa, Parsilanjarvesta noin 3.2 km kaakkoon. Taalla gabrossa on diopsidista augiittia, plagioklaasia (An 7f-72 ), biotiittia ja sarvivclkettc. Joissakin kohdissa kiven kokoomus lahentelee plagioklaasin puuttuessa peridotiittia. Rakenne on hypidiomorfinen. Lantisessa osassa gabrovyohyketta ovat hienorakeisemniat tyypit vallitsevampia ja kivilajin rakenne useammin ofiittinen. Siella esiintyy myos pyroksenipitoisuutta suhteellisesti harvemmin. Sekundacrisic inuuttuinistuloksia esiintyy myos enemman, plagioklaasi on himmeata, saussuriittiutunutta ja epidoottia esiintyy paikoin runsaasti. Oksidimalmirakeitten ymparilla on usein leukoksenireunus. Ilmeistc on, etta lantisessa osassa gabrovyohyketta esiintyy myos sellaista sarvivalkegabroa, jonka sarvivalke ei ole uraliittista. Tahan gabrovyohykkeen lansiosaan liittyy myos inuutamia rautamalmiesiintymic. Sellainen on esim. Rautamaki (= Kulosuonmaki) Pyha-,jarven Tuorilassa. Paaosaltaan malmi on sijoittunut gabron breksioituneeseen murrosvyohykkeeseen, johon on tunkeutunut myos diotiittia ja granodioriittia. Malmi on ilmeniitti-magnetiittia ja sita on louhittu Hogforsin masuunia varten, mutta esiintyma on ollut koyhanpuoleinen. Malmin sivukivenc on pacasiassa sarvivalke- ja granaattirikas kivilaji, joka siscltaa vaihtelevassa maarassc plagioklaasia ja biotiittia. Paikoin on amfiboli selvasti uudestikiteytynytta ja kivilajilla on osittain amfiboliitin luonne, vielapa tavataan kummingtoniittiakin. Toinen samantapainen, ilmeisesti geneettisesti analoginen, rautamalmiesiintyma on Tupuri, joka on Rautamaesta noire 2 knr lansilounaaseen. Siella on kaksi matalaa koelouhinta-aukkoa kallion pohjoisrinteella. Malmin sivukivi on pienirakeista gabromaista kivilajia, sanianlaista kuin Rautamaessa. Myos granaattipitoisuutta esiintyy huomattavasti. Etelcpuolella malmivyohyke rajoittuu vulkaniittiin ja pohjoispuolellaan gabroa lavistavacn granodioriittiin. Kolmas analoginen rautamalmiesiintyma on Mustalammen koillisrannalla, Vuotinaisten jarvesta vajaa kaksi kilometric kaakkoon. Tama muodostuma sijaitsee myos gabroa leikkaavan murrosvyohykkeen reunassa ja liittyy, kuten Rautamakikin, gabron ja sita lavistcvcn gneissigraniittigranodioriitin kontaktiin. Tyypiltaan se on tcysin. Rautamaen kaltainen ja myos granaattipitoisuutta esiintyy. Paikalla on pienehkoja koelouhintaaukkoja, inutta varsinaista malmin louhintaa ei ole suoritettu.

2 3 ANORTOSIITTI Gabrovyohykkeen itaisessa osassa on todettu paikallisena inuunnoksena anortosiittia maantieleikkauksessa noin 3 km Hirvijarvesta lanteen. Siella pyroksenigabro vaihettuu muutaman metrin matkalla asteittain anortosiitiksi. Gabro on keskirakeinen, heikosti suuntautunut, rakenne hypidiomorfinen ja sen pyroksenikin (klinopyroksenia) on vain heikosti muuttunutta. Anortosiitti sisaltaa paaasiassa plagioklaasia (Reinhard-menetelmalla An b1 ), lisaksi diopsidia (2Vy noin 60, a' = 1.685, /' = 1.691, y' = 1.710 : noin 25 % He), amfibolia, (a' = 1.665, y' = 1.686), biotiittia ja magnetiittia seka hiukan epidoottia ja titaniittia. Plagioklaasissa on vain heikosti alkavaa muuttumista, pyroksenista on jaljella vain repaleisia jaannoksia muuttumistuloksena olevan amfibolin joukossa. Kivilaji on osittain deformoitunut ja sen plagioklaasi on paikoin taipunutta. Analyysi 4, taul. II, on tehty tasty anortosiitista. Kemiallisessa kokoomuksessa kiintyy huomio ennenkaikkea pieneen MgO-pitoisuuteen. SiO 2 :n maara on myos kovin niukka. DIORIITIT Kauttaaltaan on emaksisten syvakivien vyohykkeissa yleisena piirteena, etta gabroon liittyy dioriittisia osia samalla kun paikoin dioriitti selvasti Iavistaa gabroa. Useimmiten nama dioriittiset osat liittyvat gabroon ilman jyrkkaa rajaa kokoomuksen vain asteittain vaihettuessa. Dioriittiset osueet esiintyvat kuitenkin gabron alueella niin epasaannollisesti, etta naiden kivilajien alueellinen eroittaminen ei ole karttalehden mittakaavassa, mahdollista, vaan ne on merkitty samalla ruskealla varilla. Karttalehden luoteiskulmassa, Kaartjarven koillispuolella esiintyvaa gabro-dioriittista aluetta on Hameenlinnan karttalehdelle ulottuvalta osalta kuvannut aikaisemmin Simonen (1949). Dioriittisissa tyypeissa on tummista tni neraaleista sarvivalke selvasti voitolla, pyroksenipitoisia dioriitteja tavataan vain harvoin. Sarvivalke on suureksi osaksi pyroksenin muuttumistulosta. Biotiittipitoisuus on dioriitissa suurempi kuin gabrossa. Kivilajin rakenne on yleensa hypidiomorfinen. Aksessorisina mineraaleina esiintyy yleisesti apatiittia, joskus myos magnetiittia ja titaniittia. Vahavesi-jarven pohjoispaasta noin 0.s km pohjoiseen sisaltid gabrodioriittinen kivilaji vyohykkeista plagioklaasia (An 30.55, Reinhard-menetelmalla), arnfibolia (2Va = 80, cay = 15 ) ja vahan biotiittia. Lisaaineksina esiintyy titaniittia ja apatiittia. Rakenne on hypidiomorfinen. Kolmpersjarven ja Jaljajarven valisella kannaksella esiintyy dioriittia, jossa paamineraaleina on heikosti vyohykkeista plagioklaasia (Ants-45) ja

2 4 sarvivalketta seka vahan biotiittia. Lisaaineksina on magnetiittia ja apatiittia. Sarvivalke on uraliittiutumisen tulosta, se sisaltaa runsaasti oksidimalmipigmenttia ja vahaisia pyroksenin jatteita. Paikoin esiintyy myos vahan kvartsia ja joskus epidoottia. Oksidimalmia reunustaa joskus leukoksenikeha. Rakenne on hypidiomorfinen, joskus miltei ofiittinen. Samantyyppista dioriittia tavataan myos Jatjajarven lansirannalla. (,RANODIORIITIT JA (4NEISSI( RAN11TIT P y r o k s e n i g n e i s s i a 1 u e e 11 a esiintyy karttalehden osalla kaksi suurempaa granodioriittista syvakivimassiivia, nimittain Pyhajarven lounaispuolella ja Ylimmaisenjarven lounaispuolella. Lisaksi siella loytyy muutamia pienempia granodioriitti- tai gne.issigraniitti-intruusioita pyroksenigneississa. P y h a j a r v e n lounaispuolinen massiivi on paaosaltaan enemman tai vahemmau graniittiutunutta granodioriittia, joka monin paikoin on pyroksenipitoista. Kivilajissa on myos pyroksenigneissin inurskaleita. Tama (franodioriitti sisaltaa yleensa plagioklaasia, kvartsia, pyroksenia (hyperstenia tai diopsidia), sarvivalketta, biotiittia ja mikrokliinia seka lisaaineksina apatiittia ja zirkonia. Kvartsin ja mikrokliinin maarat vaihtelevat graniittiutumisasteesta riippuen suuresti. Etelaisemman Lautlammen (Irlammesta noin 1.5 km pohjoiseen) itarannalla sisaltaa granodioriitti plagioklaasia (An,,), kvartsia, mikrokliinia, biotiittia ja pyroksenia (2Vy = 62, cay - 45 ). Kivilaji on siella osittain graniittiutunutta. Myrmekiittimuodostusta esiintyy. Y 1 i m in a i s e n j a r v e n lounaispuolinen massiivi on vaihtelevassa maarassa graniittiutunutta oligoklaasigraniittia tai granodioriittia. Pyroksenipitoisuus on siella harvinaista, tummina mineraaleina esiintyy biotiittia ja sarvivalketta. Pyroksenigneissien ja amfiboliitin inurskaleita tavataan siella taalla. Myos kinzigiittisia sulkeumia esiintyy. Graniittiutuininen, mikrokliinigraniitin aineksen tulo, on taalla voimakkaampi kuin Pyhajarven lounaispuolisessa inassiivissa (kuva 9). Varsinkin lansi- ja itapaita tasty massiivista on pidettava mikrokliinigraniitteina. Pyroksenigneissien joukossa esiintyy granodioriittia myos linsseina tai pitkina, kapeina juovina, kuten esim. Parsilanjarven pohjoispuolella. Nama granodioriitit ovat usein vahvasti tektonisoituneita, eivatka, senvuoksi ole aina kentalla selvasti eroitettavissa voimakkaasti liuskeutuneista pyroksenigneissityypeista. - Ylalammen (Parsilanjarvesta n. 1.7 km itakoilliseen) lansipuolella olevasta granodioriittityypista on tehty analyysi 3, taul. II. Analysoitu kivilaji sisaltaa plagioklaasia (An,,-42), kvartsia, biotiittia, sarvivalketta ja pyroksenijatteita seka vahan mikrokliinia. Rakenne on voimakkaasti suuntautunut, osaksi granoblastinen.

Valtatien pohjoispuolella, Niemenjarvesta noin 1.5 kin lanteen, sisaltaa osittain graniittiutunut granodioriitti paamineraaleina plagioklaasia (An 17 _ 22 ), kvartsia, mikrokliinia, sarvivalketta ja biotiittia. Lisaaineksena on apatiittia. i\iyrmekiittirnuodostusta esiintyy. Kivilajin rakenne on granoblastinen, osittain blastohypidiotnorfu. en. 2 5 lima 9. lfikrokliinigraniitin aineksen tunkeutumiueu grauudioriittiin on litunnt liuskeisuuspintoja mpoten ja namk mikrokliinigraniittiset juonet ovat idtine t koholle rapautumispinnassa. Vasaran varsi osoittaa pohjoiseen. Liuskeisuus N 7p \V, 45 \. A'altatien pohjoispuolella, Niemenjarven pohjoispuolisesta tienhaarasta rain 2.~ km lhnsilounaaseen. Fig. 9. llicrocline granite has intruded into the ggeanodiorite along the planes of schistosity. The strike is N. i0 W. and the dip The handle of the hammer directed towards N. On the X. side of the highway, about 2 km 1V. of Luke ti- ienunjdrci. Pitajanrajan mutkan luoteispuolella, NTiemenjarven etelapaasta noin 3.5 km lounaaseen, granodioriitti sisaltaa paamineraaleina plagioklaasia (An 15-20 ), kvartsia, sarvivalketta (2Va - 54, cay = 16 ) ja biotiittia. Lisaaineksina on apatiittia ja zirkonia. Kivilajin rakenne on blastohypidiomorfinen ja heikosti suuntautunut. Gabro-dioriittivyohykkeeseen liittyy granodioriitteja itaosassa etupaassa lavistavina juonina seka pienempina osueina epasaannollisesti, lansiosassa karttalehtea myos jonkinverran suurempina pahkuina. Yleensa niita lavistaa mikrokliinigraniitti, jonka graniittiuttava vaikutus on myos ollut huomattava. Graniittiutumisen yhteydessa granodioriittien sarvivalke on kokonaan tai ainakin osittain biotiittiutunut. Plagioklaasi on usein myos muuttunutta ja samalla on muodostunut epidoottia joko pienina kasaumina tai ohuina suonimaisina erkaumina. Kvartsin maara on myos lisaantynyt ja mikrokliiniporfyroblastit ovat yleisia ja pitkalle mennessa granitisatiossa on syntynyt suorastaan porfyrigraniitteja. Migmatiittigraniittialueella, karttalehden pohjoisosassa esiintyy myos granodioriittisia kivilajeja vaihtelevassa maarassa graniittiutuneina gneissigraniitteina. Vahvemmin graniittiutuneita muun- 4 7298/52/2,4

26 noksia on kartalle merkitty mikrokliinigraniitteina ja todellisuudessa raja gneissigraniittien ja mikrokliinigraniiteiksi merkittyjen tyyppien valilla ei suinkaan ole jyrkka, vaan ne vaihettuvat asteittain toisikseen. Granodioriiteissa ja gneissigraniiteissa tapaa tally alueella enaa suhteellisen harvoin sarvivalketta, vaan se on sekundaarisesti biotiittiutunut. MIKROKLIINIC RANIITIT Puhtaita mikrokliinigraniitteja esiintyy Karkkilan karttalehden alueella vain paikallisesti siella taalla. Pyroksenigneissialueen ja gabro-vulkaniittivyohykkeen valilla oleva graniittialue samoinkuin karttalehden pohjoisosan migmatiittialuekin ovat tosin paaosaltaan mikrokliinigraniittia, mutta huomattavan epahomogeenista. Ensiksimainitussa, etelaisemmassa vyohykkeessa on erilaisten gneissien ja gneissigraniitin seka emaksisempien syvakivien jaannoksia, osaksi fragmentteina osaksi vahvasti graniittiutuneina haamumaisina sulkeumina. Karttalehden pohjoisosan migmatiittialueella esiin.tyy graniittisessa aineksessa granodioriittisten sulkeumien lisaksi runsaasti myos granaatti-kordieriittigneissien seka amfiboliittiutuneitten vulkaniittien enemman tai vahemman graniittiutuneita jaannoksia. joten siella ei kokonaisuutena ole kysymyksessa puhdas mikrokliinigraniitti, vaan mikrokliinirikas migmatiittigraniitti, Puhtaimmillaan mikrokliinigraniitit ovat punertavia, tasarakeisia ja sisaltavat inikrokliinia, kvartsia ja plagioklaasia (An 5 _ io ) seka niukasti biotiittia ja joskus inuskoviittia. Raesuuruus vaihtelee paikallisesti hyvinkin suuresti. Karkeita, pegmatiittisia muunnoksia esiintvv varsinkin pyroksenigneissialueella pienina linsseina. Granaattipitoista mikrokliinigraniittia esiintyy eri puolilla karttalehden polijoisosan migmatiittialuetta. Granaatti on almandiittia (Simonen 1949). Tama mikrokliinigraniittityyppi sisaltaa aina graniittiutuneita kiillegneissi.- tai kinzigiittiluiroja 1 ). Oman mainintansa karttalehtialueen inikrokliinigraniittityypeista ansaitsee Lemmonmaen (Karkkilan kirkosta noin 1.4 km etela-kaakkoon) graniitti. Tama graniitti on harmaa, suuntautunut ja raesuuruudeltaan hieman. keskirakeista pienempi. Se sisaltaa harvassa sarmikkaita, biotiittirikkaita gneissifragmentteja ja sites lavistavat karkeahkot, punaiset, granaattipitoiset mikrokliinigraniittijuonet. Ulkonaoltaan tames suhteellisen homogeeninen graniitti muistuttaa suuresti gneissigraniitteja, mutta rnikroskooppisesti saattaa todeta sen olevan mi.krokliinivaltaisen, jonka vuoksi se kartalla on merkitty mikrokliinigraniitin ryhmaan. Lisaksi se sisaltaa kvartsia, vahan plagioklaasia (oligoklaasia) ja biotiittia seka lisaaineksina apatiittia ja zirkonia. Mikrokliini on kirkasta, kvartsi on 1 ) Katso alahnomautusta siv. 14.

27 enimmakseen tummaa savukvartsia ja plagioklaasissa on vahaista serisiittiytymista. Rakenne on lahinna granoblastinen. Porfyyrista mikrokliinigraniittia esiintyy runsaimmin Hirvijarven pohjoispuolella, Vaskijarven pohjoispuolella ja Onkimaanjarven tienoilla seka lisaksi pienempina osueina Topenolla ja etelaisessa mikrokliinigraniittivyohykkeessa. Kuva 10. vaaleampia plagioklaasirenkaita tummempien mikrokliiniporfvvroblastien vmparilla karkeahkossa mikrokliinigraniitissa. Mlaantieleikkaus noin 2 km Paalijarven pohjoispuolella. Noin 1/10 loon. kokoa. Fig. 10. Light rings of plagioclase around the darker porphyroblasts o/ microcli-ne in coarse-grained rnicrorline yran.ite. Highway cutting about 9 km V'. o/ Lake I aalijdrri. 0.1 x. Emaksisen svvakivilajin graniittiutumistuloksissa tavataan useassa kohdassa plagioklaasirenkaita mikrokliiniporfyroblastien ymparilla. Tallaista esiintyy jo megaskooppisesti havaittavana mm. noin 2 km Paalijarven pohjoispuolella (kuva 10). Mikroskooppisesti on tallaisesta ilmiosta todettu erittain kauniita esimerkkeja mm. Vaskijarven ja Keihasjarven valilla seka Vaskijarven pohjoispuolella olevassa porfyrigraniittivyohykkeessa. Tallaiset porfyroblastit saattavat olla joskus hyvinkin suuria, jopa 3 4 cm lapimitaltaan. Plagioklaasireunas nakyy selvimmin rapauturnispinnassa vaaleampana renkaana. Kuvassa 11 esitetty tapaus on Vaskijarvesta vajaa 2 km luoteeseen. Kuvassa nakyva, porfyroblasti on keskiosastaan inikrokliinia ja ulkoreunassa on tasapaksu, miltei sarnaa kideyksiloa oleva plagioklaasirengas, joka ulkoreunoiltaan edustaa huomattavan idiomorfista plagioklaasikidetta. Keskiosan kaiimaasalvassa on lisaksi pienia plagioklaasisulkeumia kehassa renkaana ja ne sammuvat samanaikaisesti kuin plagioklaasireunus. Mikrokliinin sisalla olevat pertiittijuomut ovat myos jossain maarin yhdensuuntaisia ja sammuvat samanaikaisesti kuin plagioklaasireunus. Joissakin tapauksissa nakee selvasti, miten names juomut lahtevatkin plagioklaasi-