Suomen geologinen kartta

Transkriptio

1 Suomen geologinen kartta 1 : Kallioperakartan selitykset 2043 Kerava 2044 Riihimaki Keravan ja Riihimaen kartta-alueitten kalliopera Summary: Precambrian rocks of the Kerava and Riihimaki mapsheet areas Kirjoittanut - by MAUNU HARME Geologinen tutkimuslaitos Espoo 1978

2 Suomen geologinen kartta 1 : Kalliopera.kartan selitykset 2043 Kerava 2044 Riihimaki Keravan ja Riihimaen kartta-alueitten kalliopera >ummarv: Precambrian rocks of the Kerava and Riihimaki mapsheet areas Kirjoittanut -- by MAUNU HARME Gcolo<, inen tutkif1usiait')~ Espoo 1978

3 Harme, Maunu keravan ja Riihimacn kartta-alueittcn kalliopera. Summary : Precambrian rocks of the Kerava and Riihimaki map-sheet areas.,suouen geologinen kartta 1 : Kallioperakarlav aelitykset, 2043 Kerara, 2044 Riihimaki. 51 pages and I- figures. ']'he region covered by the map sheets is located in southern Finland, north of 1-lelsinki. It is a part of a typical Svecofennian zone. No basement or basal formations (conglomerates) of the oldest known supracrustal rocks have been met with. The lowermost sedimentary horizon is a quartz-feldspar gneiss in some areas and a biotite-plagioclasc gneiss in other areas. These gneisses pass gradually into each other. Pvroxcne gneisses, marbles and a small amount of quartzite ire connected with the quartz-feldspar gneisses, which vsere also formerly called leptite gncisses. The afore-mentioned gneisses are overlaid by basic, intermediate and acid volcanics. They are further followed areally by plutonic rocks of similar composition representing subvolcanic magma chambers. Locally, some slates overlie the volcanics. Regional metamorphism vvas followed by migmatization, caused mainly by late-kinematic potash-rich microclinc granite. Much later anorogenic 1lodom and Onas granites arc the youngest rocks in the region. The text is in Finnish, with the figure and table captions also in I.nglish, together with a summary. lla,nrn Ha)-lire,,i'ols,ira1 S,rrrep of 1, inland, S L :ipra 1 5, l inland. ISBN }I Hnki 1J 1;. A'aII :Ua painatui.i i.kus

4 \lkulausc SISALLYS --C()N'I'E~ STS Tyovaiheet 6 Morfologia ja kallioperan paljastuneisuus 5 Pintakivilajit ~I Yleista 9 Kvartsi-maasalpaliuskeet ja -gncissit 1U Kvartsiitit 12 Kalkkikivetja karret 14 Pvroksccnigneissit 15 Diopsidigneissit 15 Hvperstecnigneissit 16 IFylliitit, kiilleliuskeet ja -gneissit 18 Emaksiset ja intermediaariset vulkaniitit 21) Happamat vulkaniitit 22 Svvakivilajir 24 Ylcista 24 I'eridotiitit 25 Gabrot ja dioriitit 25 Kvartsi- ja granodioriitit 29 Graniitit 32 1likrokiiinigraniitit 32 Sycniittiset kivilajit 34 Onaksen ja Bodomin graniitit 34 Iuonikivilajit 36 :Amfiboliittijuonet 36 Kvartsiporfyyrit 36 Diabaasit 36 Stratigrafia ja kivilajicn ikasuhteet 37 Kallioperan rakenne 39 ralueellinen rakenne ja poimutektoniikka 39 IntruusiotektoniikLa 40 Siirros- ja murrosvvohvkkeet 41

5 lly6dylliset kivennaiset 43 Nlalmiaihect 43 Kivi- ja mine raaliesiintymat 44 Summary : Precambrian rocks of the Kerava and Riihimaki map-sheet areas 46 Introduction 46 Supracrustal rocks 46 Infracrustal rocks 4 - flypabyssal rocks Q Structures and stratigruphy A Kirjallisuutta Literature 49

6 \; : Kcravan (2043) karttalehden aluecn kenttatyot ja aineiston kasittely on tehtti niuiden tehtavicn ohessa ja niiden sallimin mahdollisuuksin, minka vuoksi tv_ on almistuminen on viipynyt. Riihimaen (2044) karttalehden alucen kartoitusta johti fil. tohtori Simo Kaitaro. jonka tvota pitkaan haittasi vaikea sairaus. Niinpa vuoden 1953 kenttapaivakirja paittyy heinakuun 24. paivana merkintaan :»Sairastumisen johdosta paivakirjamerkinnat puutteelliset ja lopulta kokonaan tekemitta kirjoitusvaikcuden takia». 'to-.ernmin Kaitaro saattoi viela jatkaa kartoitus- ja tutkimustyota Riihimaen ja Lapinjarven (3022) karttalehtien alueilla vuosina vuodcn 1956 lopulla, mutta Kaitaro chti koota Sairaus keskevtti jallecn ty6t. Riihirniien kallioperakarttalehden mainokuntoon. Ansiokkaan geologin clama pdattvi 41 vuotiaana TOssi Kcravan ja Riihimaen karttalehtien Riihimaen leliden osalta mukaan eraita seilaisia ollect tunnettuja Kaitaron tyoskentelvn aikoina. vhteisessa sclitykscssa olen ottanut havaintoja ja tictoja, jotka eivat Valokuvat on ottanut MI. Harms_ Riihimaen kallioperakarttalehden on piirtanvt puhtaaksi paakartanpiirtaja \berg ja Kcravan karttalehden paakartanpiirtaja Elsa Jarvimaki. Gcologisen tutkimuslaitoksen kcmistit ovat tehnect joukon >saston mineraalilaboratorio eraita Thvr.i kemiallisia analvyseja ja kalliopcra- mineraalimaarityksia. Rouva Helga Leppancn nn suorittanut konekirjoitustvot. Kaikillc kentt i- is laboratoriotoihin csitan lampimat kiitokseni. osallistuneillc I ;spo() ; JJauru ; Hofi//t

7 , I, Y()N".\ III P1-1-1, \ikaiscmpi geologincn kartoitus Keravan ja Riihimaen karttalehticn alueella un 1 -),:raisin viimc N uosisadan loppupuolelta. 'Fa116in ilmcstyivat gcologisct kartta- Iehdet J : ) :200000) n :o 3 Helsinki, n :O 6 \urmijarvi ja n :o 13 IHamcenlinna. Namii silloiset kartat kuvasivat sekii maalajit ctti kallioperan. Ilelsingin karttalehden selityksen laati raloberg (1888), Aurmrjarvcn \lohcrg (1889) ja Hamccnlinnan Tigerstcdt (1890). Aeraz'an kallioperakarttalchden (2043) (1 : ) alueella uudelleenkartoitustyot aioitettiin v Koska tarna alue sijaitsee Helsingin lahist611a on kallioperakartoitusta voitu tchdi osittain tilapaistoina ja lyhyin ty6jaksoin. Tama on haitannut tv6n vhtenaisyytta ja havaintojen 1ohdonmukaisuutta nom. oneissien ja migmatiittien Iuokittclussa. Kcnttahavaintoja ovat Kcranan karttalchden alucella tchnect seuraavat henkilot : \iaunu Harmc jyrv Saastamoinen klatti Laitala \tso forma Ilpo Laid Heikki Nium Kauko i\ierilainen \iauri A'ilkki , Pcntti Vahasarja ?--58, _--55 Seppo Lavikainen , 196(1 61 Reino Marjonen Pekka :enila ^ Tapio Simonen (1 Kalevi Punakivi 1961, \'csa Perttuncn Kcnttatvossa on kaytetty uvuilla ilmestyneita topogratikarttoja (1 : ) seka karttalehdella pitajankarttaa (1 : ). Lraissa osissa aluetta on kavtetty apuna oikaisemattomia ilmavalokuvia. Vain mvohemmissa tarkistustutkimuksissa on kavtetty pcruskarttoja. Kallioperakartan laati topografisen kartan (1 : ) pohjalle Alaunu Harrnc (1969). Ri7Iiillllien kallioperakarttalchden (2044) kartoitusty61 aloitettiin varsinaisesti uonna 1951 Simo Kaitaron johdolla. Kaitaro (1956) kokosi kallioperakartan seuraavien henkil6iden 1ulvaintojen perustcella :

8 >>nio Kaitaro Marjatta Syvanen jaakko Nortio 1949 [yrv Saastarnoincn 1953 Valto Veltheim 1949 f uhani Nuutilainen Lauri Konttinen ;ynssi Lonka Vanhcmmat kartuirukset Riihimacn karttalehden _lounaiskulmassa on tchty venalaisia topograhkarttoja (1 : ) kayttaen. Vain alucen Iansiosassa on kartoituksen alkacssa ollut saatavissa luvuilla iimcstyneita- topograhkarttoja.1 : 20 OW. Mluissa osissa kartoitus on tchty pitajankarttoja ('1 : ) ja ilmakuvia kayttaen. Tima on aiheuttanut joitakin epatarkkuuksia karttalehtca koottaessa, oska kokuomatvo on tehty topograhkartan tvi~ycdoksesta piirretvlle vksinkertaistetul)c pohjallc. Keravan ja Riihimacn kallioperakarttalehticn sclityksessa on aluecn laajuuden uoksi kivilajeja kuvattaessa mainittu vain sielta taalti craita luonnchtivia csimcrkkcia. Paikanmaarittelvssa ci aina ole mainittu pitajaa, koska tarkka paikka on pyritty dmaiscmaan koordinaateilla. Toisaalta koordinaattcihin on suhtauduttava pienella arauksella, koska ne on usein otettu vanhoilta ropo,gratikarto0ta tai siirretty pirajankartoilta tai ilmakuvilta. lligmatiittien koosttn.us ja laatu v aihtelevat usein jopa neliometreittain. Kentta- Itayaintoja tchtaessa on arvioitu, mika komponentti paljasnimalla on cnemmistona ja tama on mcrkitty piiikivilajiksi. Nluut kivilajit on mcrkitty kartalle paallemerkintoina. Tally tavoin on kartalle saatu»encmmist6kivilajiene alucita ja vvohykkeita, toilla on jotenkin voitu kuvata kalliopcran rakennctta. Karttakuva on mittakaav asta johtuen -- joskus yksityiskohdissa virheellinen siten, ctti esim. graniitiksi merkitvlla alucella saattaa tavata gneissikallion ja painvastoin. Mikali kuitenkin m]gmatiitit olisi luokittclematta mcrkitty vain yhdc)li karttavarilli, pcituiisi tama,ire suurimman osan Kcravan karttalehdcsti. Tallainen rulkinta olisi varmasti huo- ;ompi, koska se ei tuo esiin mitian rakennetta. Riihimacn karttalehden alucella on tehty Twin 3-50o kenttahavaintoa ja Keraan lehdella noin 'l oisaalta Keravan karttalehden alucella on runsaammin migmatiitteja ja muuta tiheata vaihtelua, joten suurempi havaintomaara on ollut a rpcen. Tiheimmin paljastuneilia alucilla ci kartalle ole yottu mcrkita kaikkia havaintoptstcit~. Eraita tcktonisia havaintoja on ollut pakko jattaa pois kartalta ja mcrkita vain scilaiset, jotka ovat mahtuncet kartan luettavuuden karsimitta. Siten kartoitrajan perustect eivat aina ole tulleet riittavasti esille. Nimi ovat piencsti mittakaav - asta johtuvia haittoja. Taulukoissa esitetvt kivilajicn m neraalikoostumukset on tehty point counter -iicnctelmaa kayttaen. Riihimacn karttalehdellc on mcrkitty eraiti ilnai)i.rieu a,ulreroita. Kun karttalehden alueelta mvohemmin on teetetty lisaa useita analvyseja, ci karttalehdessa 'zlcvan numeroinnin scuraamista ole pidetty enaa tarkoituksenmukaisena.

9 h \IORFOLOGIA JA KALLIOPERAN PALJASTUNEISUUS Alucen kalliopera on varsin hyvin paljastunut ja maaston korkeuserot johtuvat ensisijaisesti kallioperan pinnan korkeusvaihteluista. Merkittavimman poikkcuksen muodostavat Salpausselan vyohyke seka siita erkaneva Rajamacn -Nukarin-Rusutjarvcn Hvrvlan-Hakkilan harjujakso (Virkkala 1959). Useat alavat alueet edustavat kallioperan murrosvyohykkeita. Tallaisia ovat mm. craat laaksojonot (vrt. s. 41 ; L eiviska 1913, Harme 1961, s. 439). E_raat laajahkot alangot, kuten Seutulan suurniityt, Tuomarinkylan-Tikkurilan alue, Sipoon - Nikkilan seutu, Tuusulanjarven lansipuoli, Kellokosken ja Nummisen tienoot seka Mantsalan, Hirvihaaran ja Ohkolan seudut edustavat murrosuuntien ristevsalueita. Liuskc- ja gneissijaksojen kulku ilmenee yleensa topografiassa kohoumajonoina tai selantcina. Eraat homogeeniset syvakivialueet, kuten esim. Bodomin graniitti ja ns. Hyvinkaan gabro erottuvat suuntauksettoman rakenteensa vuoksi selvasti ymparistostaan topografiassa. Onkimaan granodioriittimassiivi on pohjois- ja lansiosissa hvvin paljastunut ja erottuu morfologisesti. Ftelapuoliskolla topografiset erot ovat pienemmat johtuen siita, etta kivilaji siclla ci ole tasalaatuista. Loivakaatcisilla gneisseilla on monin paikoin vaikutusta pinnanmuotoihin, kuten csim. Nurmijarven-Rajatmien tienoilla, jossa gneissicn loivat kaarimuodot nakyvat selvasti morfologiassa. Nurmijarven kirkonkvlan lansipuolella Pitkamacn alucella diopsidigneissi kaatuu loivasti etelaan ja ticn pohjoispuoiella on rinteen kaltevuus vain hieman loivempi kuin gneissin kerroskaadc. Pitkamaen koillisrinn~ on sen sijaan jvrkki, koska se on lakes kohtisuoraan kerroskaadetta vastaan. Nurmijarven jarviallas sijaitsee diopsidigneissin lounaaseen aukeavassa svnkliinissi. Nurmijarven kirkonkvlan kaakkoispuolella on keltaisclla varilla merkitvssa L, ncississa kerroksellisuuden suuntaisia kaligraniittijuonia, jotka rapautunccssa kallion pinnassa ovat korkcammalla kuin gneissi. Vaikka graniittijuonet civat olc paksuja, aihcuttaa loiva kaade sen, etta graniitin osuus paljastumien mukaan piirrctyllk kartalla korostuu. Todellisen kuvan alucen kivilajien maarien suhteesta saa parhaiten pystyleikkauksista, esimerkiksi tien 3 kallioleikkauksista. Voidaan todeta, etta gneissialueilla on graniitin osuus kartalla korostunut. I ti tyiscsti nain on alavilla alucilla, joilla paljastumia on suhteellisen vkhan. Vastaa-- vasti on leptiitti- ja diopsidigneisseihin liittyvia kalkkiesiintymia jaanyt havaitsematta. Erilaisten rakcnnustoiden tai kairausten yhteydessa on todettu useita pienchkoja kalkkiesiintymia i,a lohkarehavainnot viittaavat myos kalkkilinssien csiintvmiseen alavilla mailla. Kallioperan murrosvyohykkeet ovat preglasiaalisia ja suurimmaksi osaksi jopa prekambrisia. Mannerjaatikko on kuluttanut vain vahan kallion pintaa ja etupaassa sen korkeampia kohtia. Jaakauden jalkeinen rapautuminen on ollut mcrkityksctonta. Nykyisia kallioperan pintamuotoja on siten pidettava ialtaan preglasiaalisina. Ennen jaatikoitymista tapahtuneen rapautumisen luonnetta osoittaa se seikka, ctta karttalehtien alucilta on kahdesta kohdasta tavattu moreenin alta kaoliinia.

10 Saviolla on timanttikairalla tehdyssa kaivonporaukscssa todettu laaksossa, kalliodvrkanteen juurclla (tarkempi paikka tuntematon), irtomaiden alla kallion pinnassa kaoliinia (S. Roiha, suullinen tiedonanto). Mantsalan Hautjarvella (tarkempi paikka tuntematon) on todettu epapuhdasta kaoliinia (0. Halosen tiedonanto). - Moberg (1889, s. 19) mainitsec vahaista kaoliinirapautumista todetun M/ ntsalan kirkonkvlan lansiosassa. Mainitut kaoliiniesiintymat lienevat ohuita ja paikallisia. Alucen morcenia kasittelevissa tutkimuksissa ei ole mainintaa suurista kaoliinipitoisuuksista (vrt. Virk- } ala 1959). 9 PINTAKIVILAJIT Yleista Alueella estlntyy suprakrustisina kivilajeina kvartsi-maasalpagneisseja ja -liuskcita, biotiittigneisseja ja kiilleliuskeita seka kalkkikivia ja metavulkaniitteja. Kvartsimaasalpagneisscihin liittyy vahan kvartsiittia ja paljon pyrokseenigneisseja. Kvartsimaasalpagneissit vaihettuvat astcittain biotiittigneisseiksi. :Alueen kalkkiesiintymat swat kvartsi-maasalpagneissien yhteydessa ja geneettisesti niihin liittyvia. Pyrok- ;cenigncissit ovat syntyneet detritaalisen silikaattiaineksen ja sen joukkoon sedimentoituneen karbonaatin metamorfoosituotteina. Paikoin kvartsi-maasalpagneissit ja plagioklaasi-biotiittigneissit ovat migmanittiutumisessa osittaisen sulamisen kautta tulleet suhteellisesti biotiittirikkaammiksi 'Harme 1960, s. 14 ; 1974). Tallaisissa tapauksissa biotiitti on muuttunut almandiiniksi, kordieriitiksi ja/tai sillimaniitiksi, jolloin kivilajin nykyinen Al-rikas koostumus viittaa savialkuperaan, vaikka kivi alkuaan olisi ollut areniitti (s. 19). Kun tama ultrametomorfoosin aiheuttama koostumuksen muutos vaihtelee tiheasti, on gneissien laokittelussa annettu kivilajin alkuperaiselle koostumuksclle joskus hicman suurempi merkitys kuin nykyiselle koostumukselle. Nain on varsinkin Keravan karttalehden alueen etela- ja kaakkoisosissa (vrt. Harme 1965, kuva 2). Kvartsi-maasalpaliuskeissa on kerroksellisuus usein heikkoa ja moncsti vain «arbonaattipitoisten kerrostcn ilmentamaa. Kiillcliuskeissa on kerrokscllisuus v.leista ja kerrokset ovat ohuempia kuin kvartsi-maasalpaliuskeissa. Tama erilaisuus ' :errosrakenteissa ilmentaa mhos scdimentaati_on nopcutta ja luonnetta. Vulkaanisperaiset kivilajit ovat osittain laavoja ja porfyriitteja, osittain juovaisia a kcrroksellisia tufieja tai pyroklastisen ja detritaalisen aineksen sekaisia tufliitteja Eraissa tapauksissa rcaktioharret muistuttavat emaksisia metavulkaniitteja ciki niita aina voida luokitella erilleen. '._7,01;-9h

11 1 0 Kvartsi-maasalpaliuskeet ja -gneissit Kvartsi-maasalpaliuskeilla ja -gneisseilla tarkoitetaan tassa koostumukseltaan arkoosisia meta-areniitteja, joiden paamineraaleina on kvartsia, maasalpaa ja vahan biotiittia. Maasalpa on plagioklaasia (olig.), joskus harvoin mikrokliinia. Maasalpaa saattaa olla kivessa jopa 50 0.,, ja biotiittia yleensa alle 10 %. Aksessoreina oval grafiitti, pyoristyneet titaniitti ja zirkoni (vrt. Harme 1954a ja b) seka magnetiitti. Paikoin on jopa ohuita kvartsiittisia valikerroksia. Raekoko vaihtelee hienorakeisesta keskirakeiseen, osittain metamorfoosiasteesta riippuen. Rakenne on granoblastinen, jolloin primaarisen raekoon maarittaminen tuottaa vaikeuksia. Paikoin on kivilajissa kuitenkin karbonaattipitoisia, useimmiten 1-3 cm paksuja valikerroksia, joissa on kvartsi- ja maasalparakeita. Ne ovat pyoreahkoja ja kooltaan hiekka-hietaluokan raekokoa vastaavia. Voidaan paatella kiven olevan meta-areniitti. Vaikka kerroksellisuus usein on heikko tai epaselva, saattaa se joskus esiintya rapautumispinnassa havaittavana kvartsi- ja maasalpapitoisuuksien vaihteluna (kuva 1) tai karbonaatin rapautumisena. Virtakerroksellisuutta ei ole todettu. Kuva 1. Kcrroksellincn kvartsi-maasalpagneissi. Tummat kerroksct ovat kvartsirikkaita. Kyna mittakaavana. Fig. 1. Stratified quartz-feldspar gneiss. The dark bands are ricb in quartz. Pencil as a scale. Lassila, Helsinki.

12 1 1 Taulukko 1. Gneissien koostumuksia Table 1. Composition of some gneisses I Kvartsi -- uart ;, ~ Plagioklaasi - Plagioclase.. 29,0 36,5 37,2 20,8 45,6 39,3 48,2 Kalimaasalpa - Potash feldspar. 8,2 29,4 Amfiboli-Amphibole 10,8 4,1 45,2 Biotiitti - Biotite ,3 29,0 10,0 10,0 28,5 0,9 Muskoviitti - Muscovite 0,4 0,6 1,0 Kordieriitti - Cordierite 8,6 3,4 Granaatti - Garnet 0,2 2,1 Aksessorit-Accessories 0,3 0, ,4 0,5 3,1 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 I 100,0 Ant; An25 I Ansu An 23 An 31 An,, An Kvartsi-maasalpagneissi, valikerros vulkaniitissa -Quarts feldspar gneiss, interbed in volcanite. Kuru, x = , y = Kvartsi-maasalpagneissi -Quart, feldspar gneiss. Hangelby, x -= , y -= Plagioklaasi-biotiittigneissi - Plagioclase-biotite gneiss. Majvik, x = , y Kordieriittigneissi - Cordierite-gneiss. Rusutjarvi, x = , y = Kordieriitti-antofylliittigneissi - Cordierite-antophyllite gneiss. Kannelmaki, x , y Tremoliitti-granaattigneissi - Tremolite-garnet gneiss. Mellunkyla, x , y Amfiboliitti Ampbibolite. Kannelmaki, x = , v Edella esitetyt kivilajit kuuluvat ryhmaan, josta aikaisemmin on kaytetty nimitysta leptiitti tai leptiittigneissi. Osa Ieptiiteiksi luetuista kivilajeista on sedimenttisyntyisia. Toisaalta tunnetaan alueella myos hienorakeisia leptiitteja, osittain jopa halleflintamaisia, jotka varmasti ovat alkuaan happamia vulkaniitteja. Sellaisissa saattaa olla myos karbonaattipitoisia valikerroksia (s. 24), joten karbonaattikaan sinansa ei ole residuaalisedimentin tuntomerkki. Joissakin tapauksissa on myos kvartsi-maasklpaliuskeen maasalpapitoisuus niin korkea, etta on epavarmaa, voidaanko kivea pitaa residuaalisedimenttina. Kvartsi-maasalpaliuskeitten ja -gncissien mineraalikoostumuksia on esitetty taulukossa 1 ja kemiallisia koostumuksia taulukossa 2. Kerroksellista leptiittigneissia on mm. Nurmijarven kk :n lansipuolella (x , y = ) ja Nukarin etelkpuolella (x = , y = ). Tamkn ryhman kivilajeista tavataan asteittaista koostumuksen vaihettumista kiilleliuskeiksi ja -gneisseiksi. Vaihettumisessa kasvavat kvartsi- ja biotiittipitoisuudet samalla kun maasalvkn mkkrk vahenee. Nkitk valityypin liuskeita ja gneisseja tavataan mm. Sipoossa, vaikkakin usein voimakkaasti migmatiittiutuneita.

13 1 1 2 Taulukko 2. Pintakivilajien kemiallinen koostumus. Table 2. Chemical composition of some nepracrustal rocks ( Jio 75,82 77,97 94,18 67,20 72,47 71,39 Tio 0,27 0,26 0,07 0,39 0,34 0, ,36 10,92 3,78 15,85 11,16 12,45 Fe,O 0,27 0,56 0,84 0,25 0,34 j 1,64 FcO 2,17 1,68 0,18 3,16 2,99 3,19 MnO 0,04 0,04 0,00 0,06 0,06 0,17 MgO 0,69 0,42 0,03 1,62 0,96 0,58 CaO 1,23 0,71 0,04 5,90 5,72 4,08 \3,O 3,85 2,52 0,17 4,22 2,55 1,28 K 0 3,60 3,86 0,08 0,90 3,15 3,46 I ),,0 0,05 0,09 0,01 0,12 0,06 0,07 ( ,00 0,00 0,20 0,26 F1 0 - l 0,64 0, ! 0,81 H O-- 0,41 0,08 0,03 l 0,76 0,07 I 0, , ,03 100,43 100,39 LiAO 0,008 0,041 0,009 0,011 ( :u Ni Zn 0,006 0,006 0,001 0,007 V ( :r C 0,0002 0,0003 0,0001 0, Kvartsi-maasalpagneissi - eart7,-feldspar gneiss. i\urmijarvi, x , y Kvartsi-maasalpagneissi - Ouart~r feldspar gneiss. Kuru, x = , y = (N :o 1 kartalla ) 3. Sillimaniittikvartsiitti - Sillimanite quartzite. Katilansuo, x = , y = (N :o 3 kartalla), 4. Diopsidigneissi - Diopside gneiss. Nurmijarvi, x = , y = Diopsidigneissi -- Diopside gneiss. Rajarnaki, x = , y (N :,, 2 kartalla). 6. Ryoliitti - Rbyolite. Arolampi, x = , y = Snalyysin 5 on tehnyt A. Heikkinen, muut P. Ojanpera. lnalvsie 5 was clone b ), 1. Heikkinen, thr ;, :d hr P. njanperri. 99,72 Kvartsiitit Noin 4 km Ridasjarven etelapuolella liittyy happamiin gneisseihin kvartsiittinen kerrospatja. Tama ns. Katilansuon kvartsiitti on parhaiten nahtavissa mctsastysseuran majan luona (x , y ). Siclla on myos pienchko loulhos, josta kvartsiittia on 1950-luvulla vritetty louhia laattakiveksi (kuva 2). Kvartsiitti on louhoksen luona juovaista, voimakkaasti liuskeista, rapautumispinnaltaan harmaan valkoista, lohkopinnaltaan punertavaa keslcirakeista kiviiajia. Rubjeliuskcisuus ja sen mukainen lohkeavaisuus ovat voimakkaita, mutta poikittaisrakoilun vuoksi ci suuria laattoja ole helposti saatavissa. Kvartsiitti sisaltaa (taulukko 3) voimalckaasti aaltosammuvaa kvartsia, ruhjeista maasalpaa, serisiittia, sillimaniittia ja usein myos turmaliinia. Pienina kasaumina csiintyva sillimaniitti (kuva 3) on kuituista fibroliittia. Serisiitti on osittain syntynyt maasalvista ruhjcliikuntojcn yhteydessa. Maasalpa on paaasiassa plagioklaasia (olig.), jonkin verran mvos mikrokliinia, joka saattaa olla osittain sekundaa-

14 1 3 Kuva 2. Kvartsiittilouhos. Fig. 2. QuarlZile quarry. Katilansuo. Kuva 3. Kerroksellinen kvartsiiu, jossa kerrosmyotaisesti sillimaniittikvhmvja. f iq. 3. -Quaririte. Kn v of sillirr anite 1%rllo r tie bedding. Katilansuo. rista. Metasomatoosiin vlittaa myos vahainen, mutta vleinen turmaliin pitoisuus. Sillimaniitin yhteydessa on turmaliini joskus riekalemaista, vahemman omamuotoista ja sisaltaa sillimaniittia sulkeumina. Aksessoreina on oksidimalmia ja zirkonia.

15 14 Taulukko 3. Kvartsiittien mineraalikoostumuksia. Table 3. Mineral compositions of quart<ites. Hyvinkaa, Katilansuo Kvartsi -.Quart{ 82,4 93,6 80,7 31,2 55,5 1 64,1 Kalimaasalpa - Potash feldspar... 7,2 1,7 20,4 0,3 4,7 Plagioklaasi Plagioclase. 6,0 41,5 1,6 Sillimaniitti - Sillimanite 1,9 4,3 13,2 1 39,5 26,7 Muskoviitti - Muscovite 1,9 1,7 0,1 0,6 0,6 Biotiitti - Biotite 0,2 3,7 5,3 0,7 2,1 Turmaliini - Tourmaline 0,1 \ksessorit Accessories 0,4 0,4 0,5 1,0 2,4 1,8 100,0 100,0 I 100,0 100, ,0 100,0 1. Kvartsirikas arkoosigneissi-..-lrkose gneiss rich in quartz Sillimaniittikvartsiitti - Sillimanite quartzite. 4. Matrix konglomeraattimaisessa kivityypissa - Matrix in conglomeratic rock. 6. Palloja konglomeraattimaisessa kivityypissa - Pebbles in conglomeratic rock. Eraassa kohdassa on kvartsiitin reunoilla konglomeraattimaista rakennetta kerroksen tapaan. Siina matrix on koostumukseltaan leptiittigneissia vastaavaa (taulukko 3) ja pallot sillimaniittirikasta kvartsiittia. -- Kvartsiitissa on todettu virtakerroksellisuutta. Katilansuon kvartsiitti on valikerroksena kvartsi-maasalpagneisseissa ja vaihettuu niihin asteittain. Ymparistoa korkeampi kvartsipitoisuus viittaa voimakkaampaan paikalliseen sedimenttiaineksen lajittumiseen. - Katilansuon kvartsiitin koostumusta esittaa analyysi 3 taulukossa 2 (n :o 3 kartalla). - Hajanaisesti tavataan kvartsi-maasalpagneisseissa ohuita (yl. alle 3 cm) kvartsirikkaita valikerroksia muuallakin. Kalkkikivet ja karret Kalkkikivet ja karret on kartoille merkitty K-kirjaimella siten (varsinkin Keravan karttalehdella), etta kirjaimen keskikohta on esiintyman kohdalla ja nain K- kirjain merkitsee moos havaintopistetta. Valintaa esiintvman koon mukaan ei ole tehty. Miltei poikkeuksetta kalkin valiton sivukivi on kvartsi-maasalpagneissi tai diopsidigneissi, jotka ovat olleet alkuaan hiekka- tai hietasedimentteja (s. 10). Runsaammin biotiittia sisaltaviin (siis alkuaan savipitoisiin) metasedimentteihin ei konkreetiomuodostusta lukuun ottamatta kalkkeja liity. Emaksisten vulkaniittien yhteydessa ei kalkkeja esiinny, ainoastaan karbonaattipitoisuutta joskus. Vastersundomissa on happamassa vulkaniitissa karbonaattipitoisia vuorokerroksia (s. 24). Eraissa muissakin paikoissa Helsingin seudulla seka Hvvinkaan vulkaniittijaksossa on happamassa vulkaniiteissa todettu vahaista karbonaattipitoisuutta.

16 Useimmat kalkkiesiintymat ovat kalsiittia, vain joissakin suuremmissa esiintymissa on todettu dolomiittisia valikerroksia (vrt. Eskola et al. 1919). Kalkkikivet ovat jonkin verran epapuhtaita, ne sisaltavat kvartsia ja maasalpaa hajarakeina, juovina tai kerroksina. Grafiittisuomuja on siella taalla. Humiittimineraalit esiintyvat usein juovittain kerrosmyotaisesti, joten niiden ainesosat ovat sedimenttis}ntyisia (Harme 1964, s. 100). Kalkkikivet ovat uudestikitevty_ neita, keskirakeisia, harvoin karkearakeisia. Tavsin karsiutuneita pienia esiintymia tavataan Keravan karttalehden lounaisosassa. Karsimineraaleja on todettu muutamissa kalkkiesiintymissa, eniten ehka Nummisten Kalkkisaaren vanhassa louhoksessa (x , v = ), joka On tunnettu vesuvianin lovtopaikkana (Holmberg 1858, s. 15 ; Beck 1862, Moberg 1889, s. 31 ; Eskola et al. 1919, s. 14 ; A. Laitakari 1967). Lisaksi sielta on tavattu diopsidia, wollastoniittia, grossulaaria, skapoliittia ja tremoliittia seka grafiittia, titaniittia, apatiittia ja arseenikiisua. Sivukivena on leptiittigneissi. Nurmijarven Hynnankorvessa Etiksdalin talon pihassa (x == , v ) on aikaisemmin ollut kaksi suurta lohkaretta (kumpikin n. 1 m 3 ) puhdasta, miltei valkoista tremoliitti-kartta, jollaista ei ole lahiston avokallioissa todettu. Runsaasti. karsisnineraaleja on Silvolassa vanhojen Sillbolen rautamalmiesiint ṿmien vhteydessa (Lundstrom 1824, Savenius 1825, Holmberg 1858, Wiik 1865, M oberg 1888, Tammekann 1925, A. Laitakari 1929, 1967). - Skapoliittia, flogopiittia ja tremoliittia on metasomatoosin tuotteina juonimaisesti kalkkikivessa (Harme 1964) Silvolan tekojarven lantisen padon alle jaaneessa esiintvmassa, joka mittasuhteiltaan olisi ehka ollut teknisesti kavttokelpoinen. Karbonaattipitoiset gneissit, ns. kalkkigneissit ovat vleisia keltaisella karttavarilla merkityilla alueilla. Niiden karbonaatti vahentaa seka mineraalimaiden etta soiden happamuutta ja sen vaikutuksesta niiden alueilla kasvillisuus on varsin rehevaa. 1 5 Pyrokseenigneissit _vlueella on py - rokseenigneisseja kahta paatyvppia : diopsidigneissia ja hypersteenigneissia. Naiden lisaksi tavataan valimuotoja, kuten diopsidi-hypersteenigneisseja, diopsidi-amfiboligneisseja, hypersteeni-amfiboligneisseja ja diopsidi-hypersteeni-amfiboligneisseja. Paaosa naiden karttalehtien alueitten pyrokseenigneisseista on diopsidigneisseja. Pyrokseenigneissien koostumuksia on esitetty taulukossa 4. Pyrokseenigneisseja on kuvannut Parras (1958). Diopsidigneissit Diopsidigneissit ovat rapautumispinnaltaan vaalean harmaita, mutta murtopinnan ruskeahko tummuusaste vaihtelee suuresti. Kerroksellisuus on usein heikko, paitsi jos kivessa on karbonaattipitoisia kerroksia, jotka nakvvat svvemmalle ra-

17 1 6 Kuva 4. Ohuita karbonaattipitoisia valikerroksia diopsidigneississa, jota karkearakeincn mikrokliinigraniitti lavistaa. Tummat taplat graniitissa ovat karkeata diopsidia. Fig. 4. 'hin calcareous bands in diopside gneiss cut by coarse-grained microcline granite. The dark spots in the granite are coarse-grained diopside. Tielroad No. 53, Noppo. pautuneina (vrt. Haruie 1960, s. 16). Kivilaji siskltaa diopsidia, plagioklaasia, joskua mikrokliinia, kvartsia ja harvoin vahan biotiittia (taulukko 4). Aksessoreina ovar apatiitti, titaniitti, zirkoni, grafiitti ja magnetiitti. Kivilaji on usein heikkoa kerroksellisuutta lukuun ottamatta suuntaukseton, rakenteeltaan granoblastinen. Sedimentogeeninen karbonaatti on metamorfoosissa svnnvttanvt hyvin vaaleata diopsidia ja samalla muuttanut oligoklaasin anortiittirikkaammaksi, joskus jopa bytov - niitiksi. Karbonaattipitoisissa juovissa saattaa tavata loves skapoliittia (meioniitti', plagioklaasin muuttumistuloksena. Keskirakeista diopsidigneissia on mm. tien 3 leikkauksissa Nurtijarven kk :n itapuolella, tieleikkauksessa Nurmijarven hautausmaan luona ja Palojoen Metsakylan sahkolaitoksen tienoilla. Karbonaattijuovaista diopsidigneissia on mm, ti.en 53 leikkauksessa, tien 3 ristevksesta vajaa kilometri lounaaseen (kuva 4). - Diot'- sidigneissin kemiallisia koostumuksia on taulukossa 2. Hypersteenigneissit Pyrokseenigneisseihin sisaltvv gneisseja, jotka sisa tavat seka diopsidia etta hypersteenia tai vain hvpersteenia. Keskimaaraisesti ne ovat vahan pienirakeisempia ja rapautumispinnaltaan tummempia kuin diopsidigneissit. Flvpersteenigneisseiiii tavataan moos valikerroksina diopsidigneisseissa.

18 i Taulukko 4. Pvrokseenigneissien koostumuksia. Table 4. Composition of some pyroxene gneisses ) Kvartsi -.Quart 10,6 19,3 25,0 28,0 32,7 38,5 5,7 5,4 22,6 27,7 22,1 29,1 34,1 Plagioklaasi - Plagioclase 43,4 59,9 1 59,0 60,0 48,6 l 19,8 40,8 50,2 52,7 45,8 47, ,1 Kalimaasalpa - Potash feldsparr -- I 30,4 1,8 0,1 Pyrokseeni - Pyroxene 28,6 13,2 7,0 4,0 1,6 9,6 41,4 36,5 13,5 25,1 23,2 15,7 5,6 Amfiboli -Amphibole 0,5 6,2 0,5 4,5 I i Biotiitti - Biolile 13,4 5,9 9,0 8,0 14,5-2,2 3,1 2,1 1,1 11,7 19,4 Muskoviitti - A7nrcovite -- 2,0 - I 0,3 0,5 3,0 1 Almandiini -Almandine I 0,1 0,5 Aksessorit - Accessories ,0 0,0 0,6 1 1,2 3,7 4,0 2,3 1 1,3 3,6 0,4 0,2 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 An 39 An." An35 An,,_ An,,o An34 An45 An 45 An,, An ;,, An is Ana, An30 1. Diopsidigneissi - Diopside gneiss. Seutula, x = , y Diopsidigneissi - Diopside gneiss. Nurmijarvi, x = , y = Diopsidigneissi - Diopside gneiss. Nurmijarvi, x = , y = Diopsidigneissi - Diopside gneiss. Nurmijarvi, x , y -= Diopsidigneissi - Diopside gneiss. Nurmijarvi, x = y Diopsidigneissi - Diopside gneiss. Rajamaki, x , y = Hypersteeni-sarvivalkcgneissi-- Hypersthene-hornblende gneiss. Keimola, x = , y Hypersteeni-diopsidigneissi - Hypersthene-diopside gneiss. Klaukkala, x , y Hypersteeni-sarvivalkegneissi- Hypersthene-hornblende gneiss. Ruskela, x , v Hypersteenigneissi - Hypersthene gneiss. Hangelby, x , v = Hypersteenigneissi - Hypersthene gneiss. Valkjarvi. x = , y Hypersteenigneissi - Hypersthene gneiss. Valkjarvi, x = , y = Hypersteeni-granaattigneissi - Hypersthene-garnet gneiss. Nurmijarvi, x , v

19 1 8 Pyrokseenin maara vaihtelee, sen ohessa esiintvy kivessa usein hieman amfibolia, tavallisimmin sarvivalketta. Plagioklaasia on runsaasti, kvartsia ja biotiittia vahan (taulukko 4). Plagioklaasi on oligoklaasi-andesiinia. Aksessoreina on titaniittia, apatiittia, zirkonia ja magnetiittia..kalimaasalpaa esiintyy harvoin. Koostumukseltaan hype rsteenigneissit ovat Fe, Mg-pitoisempia kuin diopsidigneissit. Ne lienevat alkuaan andesiittisia tuffeja, tuffiitteja, laavoja tai kerrosjuonia. Eraissa tapauksissa on almandiinia pyrokseenin ohessa, kuten esimerkiksi Nurmijarven kk :sta 4 km itaan (x = , v = ). Siella gneissi sisaltaa plagioklaasia (An 30), kvartsia, biotiittia, hppersteenia ja almandiinia seka aksessoreina zirkonia, apatiittia ja mikrokliinia (n :o 13, taulukko 4). Suurehkot kalipitoisuudet tamanlaatuisessa kivessa saattavat olla sekundaarisia..almandiinipitoista pyrokseenigneissia on mm. Nurmijarven vanhainkodin koillispuolella (x , y = ) seka Haakinmaen pohjoispaassa (x , v ) Nurmijarven kk :sta 2,4 km lounaaseen. Fylliitit, kiilleliuskeet ja -gneissit Hienorakeisia metasedimentteja on tavattu varsin vahan. Osittain tama johtunee niiden alkuaankin vahaisesta maarasta, mutta toisaalta alueelle ominainen voimakas metamorfoosi on uudestikitevttanvt ne karkearakeisemmiksi ja samalla muuttanut mineraalikoostumusta. Fylliitteja on mm. Pornaisten ja Nummisten tienoilla, Mantsalan lansi- ja pohjoispuolilla seka Hyvinkaan pohjoispuolella erilaisiin vulkaniitteihin liittyvina. Ne sisaltavat kvartsia, plagioklaasia (olig.) biotiittia ja kloriittia seka joskus pienia almandiini- ja magnetiittikiteita. Fylliitit ovat yleensa ohutkerroksisia, joskus kerrallisia. Kiilleliuskeet ovat peruskoosturnukseltaan lahes fylliitteja vastaavia, mutta hieman karkearakeisempia. Kvartsin, plagioklaasin ja biotiitin maarissa on vaihtelua. Kerroksellisuus on epaselvempi kuin fvlliiteilla. Ero fylliitteihin saattaa johtua hieman erilaisesta sedimenttiaineksesta, mutta osittain moos uudestikitevtymisasteesta. Kiilleliuskeissa on usein alkavaa suonimuodostusta. Kiillegneissit sisaltavat kvartsia, plagioklaasia (olig.) ja biotiittia. Maasalparikkaat ja biotiittikovhat muunnokset ovat valiasteita kvartsi-maasalpagneisseihin. Rakenne on granoblastinen, liuskeisuus selva. Kvartsi-plagioklaasi-biotiitti-gneisseissa on vleisesti almandiinia, kordieriittia ja/tai sillimaniittia, varsinkin jos kivi on migmatiittinen. Suonigneissirakenne on vleista ja usein on kivessa seka arteriittisia etta veniittisia juonia (Harme 1965, s. 31). Ns. kinzigiittinen gneissi ei juuri koskaan vastaa kokonaiskoostumukseltaan primaaria sedimenttia. Useimmiten se on restiitti (melanosomi), johon tummat mineraalit, ennen kaikkea biotiitti, ovat rikastuneet jaannoksena silloin kun vaaleat mineraalit, maasalpa ja kvartsi, ovat joko osaksi tai lahes kokonaan sulaneet (partiaalinen anatexis) ja erkaantuneet linsseiksi tai suoniksi. Talloin

20 1 9 Kuva 5. Tummat, kerrosmyotaiset taplat gneississa ovat alueellismetamorfoosissa syntynytta kordieriittia. Tummat laiskat vaaleassa, myohaiskinemaattisessa mikrokliinigraniitissa ovat kordieriittikasaumia, jotka ovat syntyneet graniitin assimiloiman gneissin Mg, Fe-mineraaleista. Molemmat kordieriitit ovat piniittiytyneita. Rahan halkaisija 2,5 cm. Fig. 5. Cordierite of two age. Dark spots in gneiss are pinitiyed cordierite formed in regional metamorphism. Dark flecks in late kinematic microcline granite are accumulations of cordierite (partly pinit/5ed), which is an alteration product of the map, minerals of the gneiss assimilated by the microcline granite. The coin is 2.5 cm in diameter. Malmi lentokentta airport. biotiitti on muuttunut almandiiniksi ja/tai kordieriitiksi. Usein on sillimaniittia kordieriitissa sulkeumina. Biotiittirikkaita saumoja on gneisseissa graniittijuonien reunoilla tai mikrokliinigraniitissa olevien gneissisulkeumien reunoilla. Tallaista on kuvattu Sipoon Skraddarbysta (Harme 1962, s. 114 ; 1974). Malmin lentokentalla (x -= , v = ) on gneississa kerrosjuovittain kordieriittia (kuva 5). Kaligraniitteihin liittvvassa migmatiittiutumisessa muuttuvat gneissien pyrokseenit ensin amfiboliksi, tama biotiitiksi ja edelleen almadiiniksi ja/tai kordieriitiksi, jolloin svntvv granaatti-kordieriittigneisseja (vrt. Harme 1958a, Harme ja Laitala 1955). Tallaisesta on esimerkkeja tien 3 leikkauksissa Nurmijarven kaakkoispuolella (x = , y = ) seka tien 130 varressa Valkjarvella (x = , y ) (kuva 6). Granaatti- ja/tai kordieriittipitoisuus eivat siten sinansk osoita kiven sisaltaneen sedimentogeenista Al-vlimakraa. jokelan aseman pohjoispuolella on gabro etelareunallaan kontaktissa hienorakeiseen kerrokselliseen liuskeeseen, joka sisaltaa runsaasti serisiittiytyneita porfyroblasteja. Ne lienevat olleet andalusiittia. Liuskeen biotiittikin on hieman kloriittiutunut. - Pornaisissa, Lahan kartanon itapuolella (x = , v = ) on kiilleliuskeessa andalusiittia porfyroblasteina.

21 2(1 Kuva 6. Loivakaateinen hypersteenigneissi (vasaran alla olevan sailyneen kerroksen koostumus on n :o 12, taulukko 4) on muuttunut granaattipitoiseksi suonigneissiksi. Avokallion oikeassa paassa toinen sailynyt hypersteenigneissikerros (n :o 11, taulukko 4) on liukupintaa myoten taipunut leikkaamaan Samoa gneissimigmatiittia. I7g. 6. Gently dipping h persthene gneiss has been altered into an almandine-bearing veined gneiss. Belong the hammer is a preserved stratum (No. 12, table 4). At the right end of the outcrop, a similar preserved layer (No. 11, table 4) has glided to cut the same gneiss migmatite. V'alkjarvi, Nurinijarvi. Emaksiset ja intermediaariset vulkaniitit Hmaksisia ja intermediaarisia vulkaniitteja tavataan useimmiten gabroihin ja dioriitteihin liittvvina. Runsaimmin niiti on Hyvinkaan-Mantsalan vyohykkeessa, jossa primaarirakenteet ovat parhaiten sailyneet, vaikkakin vulkaniitit ovat metainorfoituneet lahinna amfiboliittifasieksen mukaisesti. Niihin sisaltyy myos residuaalisedimenttien sekaisia tufiitteja. Andesiittisia vulkaniitteja on huomattavasti enemman kuin basalttisia. Primaarirakenteina tavataan kerroksellisuutta, fragmentti- (agglomeraatti ja breksia) ja laavarakenteita seka manteleita. Riihimaen Arolammilla tien 3 leikkauksessa (x - _ , y = ) on gabro-dioriittimassiivia reunustavia tuffeja, joiden koostumus vaihtelee basaltista andesiittiin. Leikkauksen kaakkoispaassa on laavakivilajeja, mutta paaosa on kerroksellisia ja agglomeraattisia tuffeja, joihin liittyy myos uraliitti- ja plagioklaasiporfyriitteja. Luoteispaassa on tuffien ohessa andesiittista mantelikivea. Rataleikkauksessa m Hyvinkaan aseman luoteispuolella (x , _= ) on andesiittisia laavoja manteleineen (kuva 7). Tien 53 leikkauksessa, tien 3 ristevksesta 600 m koilliseen (x , y ',)n andesiitissa laavarakennetta, jossa on myos manteleita (kuva 8). Rakenne rnuis-

22 2/ Ku, 7. Andesiittinen Lava, jossa manteleita. Fig. 7. Am5gdaloidal andesitic flow. 1-Iyvinkaa, rautatteasema/railway station. i Kuva 8. Andesiittinen laava. Kaligraniittijuonen reunassa on tiplina mustaa turmaliinia, joka alueen karkeissa graniiteissa on harvinainen mincraali. Fig. 8. Andesitic flow. The vein of potash-rich granite is bordered bj' grains of black tourmaline, a mineral met with very seldom in coarsegrained microcline granite. Tie ;road No. 53, Noppo.

23 22 tuttaa tyynylaavaa. Voimakkaasta liuskeisuudesta johtuen rakenne on pystyleikkauksessa kerroksellisuuden tapaan juovainen. Saaksensillan talon pohjoispuolella, Mantsalan kirkonkylasta 1,4 km itakoilliseen (x = , y = ) on kerroksellinen emaksinen vulkaniitti, johon liittyy agglomeraattia ja uraliittiporfyriittia seki paljastumarvhman itaosassa happamia felsiittisia kerroksia. Salinkian luoteispuolella, Makelin talon lahella (x = , v = 566.3) on laavarakenteita, mm. tyynylaavaa. Samoin on Kaanaan kylissa, Mantsilan talon luona (x = , y = 563.2). Molemmissa paikoissa on my-6s uraliittiporfyriittia. 1.- raliitti- ja plagioklaasiporfyriitit ovat hyvin yleisia Hj-vinkaan-Mintsalin vulkaniittijaksossa. Naissa porfyriiteissi on hyvin harvoin manteleita. Tama viittaa siihen, etta ne ovat joko laavasailion reunoilla jahmettyneita osia tai tuffikerroksiin tunkeutuneita kerrosjuonia, jotka ovat tyypillisia stratovulkaaneissa. Uraliitti- ja plagioklaasiporfyriitit esiintyvat alueellisesti toisiinsa liittyvini, tai jopa samassa kivessa on seka uraliitti- etta plagioklaasihajarakeita. Uraliittiporfyriittien koostumus vaihtelee miltei basaltista happamehkoon andesiittiin. Plagio- Iaaasiporfyriitit lienevat yleensa andesiitteja. Hyvinkaalla on plagioklaasiporfyriittia (kuva 9) ampumaradan etelipuoleisissa kallioissa (x = , y = ) ja uraliitti-plagioklaasiporfyriittia Lavonkalliossa 300 m Arolammen itapuolella (x = , y = ). Andesiittisia metatuffiitteja ja amfiboliitteja on vuorokerrostuneena gneissien kanssa teiden 3 ja 53 risteyksessa. Keravan karttalehden alueella on metavulkaniitteja merkittavammin vain karttalehden koilliskulman tienoilla. Muualla tavataan siella taalla amfiboliittilinsseja tai -kerroksia, jotka lienevat vulkaanista alkuperaa, vaikka primaarirakenteet ovat metamorfoosissa havinneet. Happamat vulkaaniitit Happamilla vulkaniiteilla tarkoitetaan tassi dasiittisia ja ryoliittisia kivilajeja. Ns. leptiitteja on pidetty vulkaniitteina vain sikali kuin ne primaarirakenteitten, kivilajiassosiaatioitten, koostumusten tai muiden ominaisten piirteittensi perus-- teella voidaan paatella vulkaanisperaisiksi. Dasiittista vulkaniittia on Lien 3 leikkauksissa Arolammen luoteispuolella (mm. x = , y = ). Andesiitista dasiittiin vaihtelevia tuffeja, laavabreksioita ja laavoja esiintvy rautatieleikkauksessa Hyvinkaan asemasta m luoteeseen. Kummassakin paikassa kivilajit ovat hienorakeisia. Tien 3 leikkauksessa Arolammen luoteispuolella (x = , y = ) on juovaista ja osittain kerroksellista vulkaniittia (kuva 10), jonka koostumus vaihtelee dasiitista ryoliittiin (anal. 6, taulukko 2). Korkeahko CaO-maara johtuu vahaisesta

24 2 3 Kuva 9. Plagioklaasiporfyriittia. Rahan halkaisija 2,5 cm. Fig. 9. Plagioclase porphyrite. The coin is 2.5 cm in diameter. Ampumarata/sbooting range, Hvvinkaa. Kuva 10. Ryoliittituffi. Rahan halkaisija 2,5 cm. Fig. 10. Rhyolite tuff. The coin is 2.5 cm in diameter. Tie/road No. 3, Arolampi.

25 24 karbonaattipitoisuudesta, joka osaksi on sailynyt juovissa, osaksi reagoinut silikaattisen aineksen kanssa. Kyynarojarven itapuolella, Koskelan talon luona sillankorvassa (x = , v == ) on uraliittiporfyriitin ja kerroksellisen tuffiitin vhteydessa halleflintamaista, osaksi porfyyrista hapanta vulkaniittia. Tien 53 leikkauksessa, tien 140 risteyksesta n. 200 in itaan, on pienirakeinen kvartsidioriittinen kivilaji. Siihen liittyv juovaisia ja jopa kerroksellisia osueita, iotka ovat dasiittisia metavulkaniitteja. Tien 50 leikkauksessa tien 6 (vanha Porvoontie) luoteispuolella (x , y -= 563.6) on andesiitista ryoliittiin vaihtelevia vulkaniitteja. Leikkauksen ete1 i paassa on halleflintamaista ryoliittia, jossa on karbonaattirikkaita juovia. Happamia vulkaniitteja on Keravan karttalehden etelalaidalla Vastersundomin etelapuoiella ja Pakilan tienoilta lanteen, mutta alkuperan maarittely ei ole metamorfoosin vuoksi laheskaan aina mahdollista. Kartoissa vihrean karttavarin paalle keltaisella merkity-t kivilajit ovat useimmiten erittelemattomia dasiitti- ja rvoliittiluokan vulkaniitteja. Kivilaji on koostumuksensa, rakenteittensa ja esiintvmisvmparistonsa perusteella parhaiten tunnistettavissa happamaksi vulkaniitiksi siella, missy on runsaammin muitakin, lahinna andesiittisia vulkaniitteja. Vahvat vulkaniittipatjat ovat kvenneet metamorfoosissa parhaiten sailyttamaan ominaispiirteensa. Hienorakeiset, usein osittain lasiset happamat vulkaniitit ovat erittain helposti uudestikiteytyvia, joten on ilmeista, etta happamia vulkaniitteja sisaltvy tunnistamattomina runsaasti kvartsi-maasalpagneissien ryhmaan. SYVAKIVILAJIT Yleistii Svekofennialaisen varhais- ja synkinemaattisen vaiheen syvakivilajeja oaat alueella gabrot, peridotiitit, dioriitit ja kvartsi- seka granodioriitit. Myohaiskinemaattista plutonismia edustavat mikrokliinigraniitit. Naiden lisaksi tavataan eri - laisia valimuotoja, jotka ovat koostumukseltaan joko primaarisia tai metasomaattisten/metamorfisten prosessien tuotteita. Emaksiset syvakivilajit, gabrot ja dioriitit esiintyvat runsaimmin HyvinkaaniMlantsalan kautta kulkevassa vyohykkeessa, jossa on myos vastaavan koostumuksellisia vulkaniitteja. Kvartsi- ja granodioriitit seka mikrokliinigraniitit ovat vallitsevina syvakivina alueen muissa osissa, joissa pintakivista erilaiset gneissit ovat enemmistona. Nuoremman, anorogeenisen vaiheen svvakivia ovat (>naksen ja Bodomin granntit.

26 2 5 Peridotiitit Alueella on ultraemaksisia kivilajeja muutamia harvoja pienia esiintvmia, jotka useimmiten liittvvat gabroihin tai dioriitteihin. Ne ovat yleensa hornblendiitteja, joissa on usein jiinnoksena pyrokseenia. Lisana saattaa olla jokin rae plagioklaasia. Joutsjarven.linsipuolella (x , v = 571.9) on karkeahkoa hornblendiittia, jossa on hiukan plagioklaasia. Tama peridotiittinen kivilaji liittvv gabroon ja sita livistavat lukuisat graniitti- ja kvartsijuonet. Jokelan asemasta 1,5 km koilliseen (x _ , y = ) oleva hornblendiitti vaihettuu asteittain gabroksi. - Haarajoelta pari kilometrik pohjoiskoilliseen on liuskeen ymparoima, reunoiltaan heikosti suuntautunut peridotiitti, joka sisaltia pvrokseenia ja serpentiniytynytta oliviinia. Keravan Skogsterin alueella on pieni esiintyma (x = , y- = ) peridotiittista kivilajia mikrokliinigraniitin lavistamana. - Hornblendiittia on Pornaisissa Kotojarven etelapuolella, Vanha-Krouvari talon luona (x == , v = ) gabroon liittyvina. Hameenkylassa, tien 50 leikkauksessa (x = , y ) on pieni hornblendiittinen pahku sulkeumana gneississa. Peridotiitissa on lavistavia graniittijuonia vasten vahvat biotiittirikkaat reaktiosaumat. Rekolassa on karkeata hornblendiittia maantiesillan alla (x = , v --= ). Ymparisto on migmatiittista kvartsidioriittia, jonka sisaltamassa pienessa peridotiittisulkeumassa on reunoilla 1--2 cm levea, syvemmalle rapautunut biotiittirikas reaktiosauma. Gabrot ja dioriitit Kokonaisuudessaan ns. Hyvinkaan gabro muodostaa vhtenaisen massiivin (karttalehdilla Riihimaki, 2044 ja Karkkila, 2042), jonka sisalla on tavattu pienehkojii osuneita peridotiittia ja anortosiittia (vrt. Harme 1954a, s. 19) seka toisaalta suurimittaista vaihettumista dioriitiksi, jossa usein on vahan kvartsia. Massiivin itaosissa havaitaan asteittaista vaihettumista kvartsi- ja granodioriiteiksi (s. 30). Naiden eri kivilajityvppien valilli tavataan myos jyrkkik kontakteja. Joskus on juonia, jotka eivat koostumukseltaan eroa sivukivesta. Usein juonet kuitenkin ovat vaaleampia ja happamempia kuin sivukivi. Paaosiltaan naita koostumusten vaihettumisia ja eroja on pidettava magmaattisen differentiaation tuotteina. Metamorfoosi on taman massiivin alueella heikohko. Sita todetaan merkittavammin massiivin linsiosassa (vrt. Puranen 1968) seka pienirakeisemmissa reunaosissa. Massiivin keski- ja itaosissa on laajoja alueita taysin metamorfoitumattomana, jolloin kivilajin hypidiomorfinen rakenne on hyvin sailynyt. Metamorfoosi on yleensa amfiboliittifasieksen mukaista, jolloin gabroon ja dioriittiin on usein syntvnyt hiukan kvartsia K

27 2 6 Gabro on keskirakeista, joskus paikallisesti karkearakeista. Pyrokseenigabron (n :o 1, taulukko 5) kemiallista koostumusta esittaa analvysi 3 taulukossa 6 (n :o 6 kartalla). Pyrokseenigabron paamineraaleina ovat plagioklaasi, pyrokseeni ja joskus oliviini, jolloin voidaan puhua oliviinigabrosta (anal. 2, taulukko 6 ; n :o 5 kartalla). Plagioklaasi on kauniisti vyohykkeista (reunat An50-sm keskus An,s-1O). Pyrokseeni on usein seka rombista (2Vu = ) etta klinopyrokseenia (2Vy = 60 ; cay = ). Joskus on kivessa myos sarvivalketta ja tummanruskeaa biotiittia, etupaassa muuttumistuloksina. Milloin sarvivalke on ilmeisesti primaarista, navttaa plagioklaasin anortiittipitoisuus olevan alhaisempi ja vyohvkkeisyvs heikompi. Dioriiteissa on sarvivalke yleisempaa kuin pyrokseeni. Eraita gabromuunnoksia tavoittaa tien 3 leikkauksissa. Laaninrajasta 150 m kaakkoon (x =-= , v = ) on hyvin tummaa suuntauksetonta pyrokseenigabroa, jossa on cm pitkia, karkeita, plagioklaasivaltaisia linssimaisia erkaumia. Pyrokseenigabroa lavistaa granodioriittinen juoni (anal. 8, taulukko 6 ; ks. myos s. 29). Laaninrajasta 700 in luoteeseen olevan tieleikkauksen (x = , y = ) etelapaassa on sarvivalkegabroa, joka paljastumassa vaihettuu dioriitiksi ja edelleen pvrokseenigranodioriitiksi. Sen koostumus vastaa lahes edella mainittua granodioriittijuonta (vrt. s. 30). Pienehko gabroalue 3-4 km Jokelan aseman pohjoispuolella on tasalaatuinen ja vaihtelua edustavat vain hieman suuntautuneet kontaktimuunnokset. Gabro sisaltaa amfibolia (2Vu 82 ; cay -= ) ja voimakkaasti saussuriittiutunutta plagioklaasia (An, ), joka tavttaa amfibolien valit. Riihimaen karttalehden itaosissa olevat gabroalueet edustavat lahelle pintaa tulleita intruusioita. Niille on luonteenomaista ofiittinen tai eraissa tapauksissa porfyriittinen rakenne. Paikoin on vahittaista vaihettumista vulkaniittien ja gabron valilla ja gabrossa on vulkaniittia sulkeumina. - Kilpijarvesta n. 900 m luoteeseen, Ruumismaessa, keskirakeinen gabro sisa taa gneissisulkeumia ja on siten gneissia nuorempaa. Osittain vulkaniittien reunustamalla Soukkion gabro-dioriittialueella esiintvv Kilpijarven rantakallioissa breksioita, joissa murskaleilla ja valiaineksella ei ole oleellista koostumuseroa, vaan ero on etupaassa raekoossa. Joskus saattaa breksioiva osa olla karkeahkoa. Tallaista breksiaa on moos Kilpijarven Pukkisaaressa. Hienorakeiset juonet ovat paikoin yleisia. Ymparoivissa vulkaniiteissa on runsaasti myos agglomeraatti- ja laavarakenteita. On ilmeista, etta Soukkion massiivi edustaa subvulkaanista magmaintruusiota. Kilpijarven luoteispuolella koostumus vaihtelee gabrosta dioriittiin ja lisaksi siella on parissa paljastumassa keskirakeista sarvivalkeperidotiittia. Taulukossa 6 analvysi 1 esittaa sarvivalkegabron kemiallista koostumusta Kilpijarven etelarannalla (n :o 4 kartalla) ja analvysi 2 oliviinigabron koostumusta Kaanaan kylassa, n. 1,5 km Kilpijarven lansipuolella (n :o 5 kartalla).

28 2 7 Taulukko 5. Syvakivilajien koostumuksia. Table 5. Composition of some platonic rocks samalla kvartsia, jolloin kiven koostumus on muuttunut graniittiseksi ilman jyrkkia rajoja (kuva 11 ; Harme 1965, s. 21). Soukkion massiivin etelareunalla on graniittijuonia ja graniittiutumista tiheassa, mika johtunee loivakaateisesta kontaktista etelapuoliseen mikrokliiniporfyroblastiseen graniittiin. Vulkaniittien reunustamalla Hirvihaaran luoteispuolisella gabro-dioriittialueella gabro on keskella ja dioriitti reunoilla, ja siella on todettavissa asteittaista vaihettumista gabrosta dioriittiin. Lansireunalla on vaihettumista dioriitista granodioriittiin. Dioriitti on biotiitti-sarvivalkedioriittia ja granodioriittikin on usein sarvivalkepitoista. Kaukalammen gabro-dioriittimassiivi on epahomogeeninen. Siella tavataan runsaasti mikrokliinigraniitin juonia ja niiden lahella esiintyv sivukivessa mikrokliinia porfvroblasteina, joiden vmparilla on plagioklaasimantteli (s. 33). Mantsklan kirkolta noin 4,5 km koilliseen oleva gabropahku lienee syntvnvt lahella maanpintaa, koska siihen liittyy pienirakeisia ja porfyriittisia muunnoksia, jollaisia tavataan ymparoivissa vulkaniiteissa. Samanlaisia piirteita on myos n. 7 km Mantsalan koillispuolella olevassa gabropahkussa. Pornaisissa Kotojarven etelapuolella on gabroalue, johon liittyy emaksisia ja andesiittisia vulkaniitteja, mm. uraliittiporfyriitteja. Gabroksi merkitty vyohyke on epayhtenainen. Kotojarven lounaispuolella, Sonnikonmaen (x = , y -_ ) pohjoispaassa ja osittain etelaosassakin on uraliittiporfvriittia, joka asteitkvartsi --Quart :` 2,5 27,4 31,7 34,9 26,3 28,3 Plagioklaasi - Plagioclase 54,8 53,9 61,7 39,7 34,5 37,9 9,7 Kalimaasalpa - Potash feldspar. 0,9 20,3 21,8 30,4 48,9 Pyrokseeni - Pyroxene '. 36,5 13,4 -- Amfiboli --Amphibole 5,1 25,7 6,0 Biotiitti - Biotite 1,3 3,1 9,4 5,9 4,3 10,9 Muskoviitti-Muscovile 0,2 1,6 1,2 1,0 Almandiini-Almandine 0,8 Aksessorit--Accessories 2,3 1,4 0,4 0,7 0,9 0,1 2,2 100,0 100, ,0 100,0 100,0 100,0 100,0 An 60 An 32 An., An a, An., An,,, Anz3 1. Pyrokscenigabro Pyro.aene gabbro. Hyvinkaa, x , y ~ Pyrokseenikvartsidioriitti - Pyroxene quartjz diorite. Jokivarsi, x , y Granodioriitti Granodiorile. Jokela, x = , y Graniittiutunut kvartsidioriitti - GranitiZed quart; diorite. Hyryla, x , = Graniittiutunut kvartsidioriitti Graniti ed quartz diorite. Kerava, x , y -= Migmatiittigraniitti -- Migmatite granite. Seutula, x = , y Mikrokliinigraniitti Microcline granite. Vapaala, x , y Karkean mikrokliinigraniitin juonet lavistkvat Soukkion massiivin kivilajeja. Paikoin juonet ovat leikkaavia, mutta paikoin on vain jossain juovassa tai vvohvkkeessa gabroon tullut metasomaattisesti paljon mikrokliinia porfyroblasteina ja

29 2 8 Taulukko 6. Syvakivien kemiallinen koostumus. Table 6. Chemical composition of some platonic rocks. LehtilSbeet 2044, Riihimaki ' SiO, 38,14 42,79 50,29 51, 71 66,93 67,61 68,67 70,41 74,62 Ti0_ 2,82 0,09 0,97 0,78 0,34 0,55 0,40 0,20 0,06 \ ,07 17,99 16,94 16,86 17,03 15,22 14,94 15,79 13,85 Fc,03 8,36 2,16 2,88 2,52 0,65 1,32 1,52 0,64 0,60 FeO 9,19 8,46 6,54 5,75 2,66 2,57 1,89 1,09 0,36 NInO 0,18 0,20 0,13 0,13 0,06 0,08 0,07 0,02 0,02 MgO 6,47 13,98 7,57 7,25 1,27 1,15 1,12 0,61 0,03 CaO 11,73 11,42 11,09 10,74 4,19 2,62 2,40 1,93 1,06 Na20 2,84 0,92 2,44 2,58 4,41 3,90 3,90 4,40 4,03 K 2 0 0,82 0,16 0,43 0,66 1,67 3,65 3,95 4,07 4,70 P ,63 0,02 0,10 0,18 0,13 0,13 0,15 0,05 0,03 C0 2 0,17 0,60 0,04 0,15 0,04 0,26 0,19 H2 O 1,11 1,17 0,60 0,50 0,36 0,89 0,80 0,46 0,19 H2 O 0,07 0,07 0,08 0,13 0,07 0,05 1 0,09 0,02 0,05 99,60 100, ,10 99,94 99,77 99,78 99,90 99,95 99,79 Li.,O 0,016 0,011 0,019 0,008 0,014 0,012 Cu 0,010 Ni 0,010 Zn 0,025 0,00 -', 0,009 0,008 0,006 0,002 V ' 0,023 Cr ' 0,032 U ' 0,0002 0,0000 ~ 0,0000 0, Sarvivalkegabro- Hornblende gabbro. Soukkio, x = , y = (N :o 4 kartalla). 2. Oliviinigabro-Olivine gabbro. Salinkaa, x = , y = (N :o 5 kartalla). 3. Pyrokseenigabro - P_yroxene gabbro. Hyvinkaa, x = , y = (N :o 6 kartalla). 4. Gabro - Gabbro. Hyvinkaa, x = , y Granodioriitti - Granodiorite. jokela, x = , y = (N :o 7 kartalla). 6. Granodioriitti - Granodiorite. Hyvinkaa, x = , y = Porfyyrigranodioriitti- Porpbgritic granodiorile. Mdntsala, x = , v (\ :o 8 kartalla). 8. Granodioriittijuoni - Granodiorite vein. Arolampi, x = , y = Granodioriitti-Granodiorite. Salinkaa, x , y (N :o 9 kartalla). Anal. P. Ojanpera. taro vaihettuu gabroksi. -\laen etelaosan kohdalla, maantien lansipuolella keskirakeinen gabro breksioi uraliittiporfvriittia. Nama seikat, samoin kuin vmpariston vulkaaniset vyohykkeet antavat perusteet paktelmalle, etta moos Kotojarven gabromassiivi on subvulkaaninen magmasailio. Kotojarven massiivin alueella on todettavissa asteittaista vaihettumista gabrosta dioriittiin ja jopa granodioriittiin. On ilmeista, etta se johtuu magmasailiossa tapahtuneesta differentiaatiosta, kuten on laita Hyvinkaan massiivin alueella. Tama heijastuu myos liittyvissa vulkaniiteissa, joissa on vaihtelua basaltista dasiittiin, vaikkakin andesiitit ovat enemmistona. Kotojarven gabroalueen kivilajit ovat vaihtelevasti metamorfoituneita. Sonnikonmaen gabro sisaltaa viela pvrokseenia. Gabrosta on analvvsi 1 taulukossa 7.

30 2 9 Kuva 11. Mikrokliinigraniitin aiheuttamaa graniittiutumista gabrossa. Fig. 11. GranitiZation of the gahbro, caused by the microcline granite. Soukkio, Mantsala, Kvartsi- ja granodioriitit Kvartsi- ja granodioriitit ovat enemman tai vdhemman kalimetasomatoosin muuttamia, joten primaaristen piirteiden toteaminen koostumuksissa tuottaa vaikeuksia. Yleispiirteend voidaan paatelld, ettd Keravan karttalehden alueella ovat enemmistond olleet kvartsidioriitit, kun taas Riihimden karttalehden alueella ylei-- sempina ovat olleet granodioriitit. Riihimden karttalehden alueella granodioriitit esiintyvat useammin yhtenaisina rnassiiveina, sen sijaan Keravan karttalehden alueella vastaavat svvakivet ovat muodoiltaan epdsaannollisempind gneissien vdlissa ja seuraavat gneissien yleissuuntia. -- Gneissigraniitti -nimitykselld on Riihimden karttalehdella tarkoitettu granodioriittia, jossa on selvasti havaittava liuskeisuus. Hyvinkadn lansilaidalla, teiden 3 ja 136 ristev ksessa, on tieleikkauksessa (x , v = ) granodioriittia, joka sisaltda vyohvkkeistd plagioklaasia, sarvivdlketta, kvartsia, mikrokliinia ja biotiittia. Rakenne on hypidiomorfinen. Kivilaji on harmaa, keskirakeinen ja sisaltda joitakin ksenoliitteja pienirakeista amfiboliittia. Sarvivalkegranodioriitti vastaa koostumukseltaan (anal. 6, taulukko 6) sitd granodioriittia (anal. 8, taulukko 6), joka tieleikkauksessa (s. 26) juonena ldvistaa gabroa. Juonen granodioriitti on heikosti porfyyrinen ja noin 1 cm pitkien kalimaasalparakeitten ymparilla on usein ohut plagioklaasimantteli. Juonen granodioriitissa on plagioklaasi vyohykkeista, ja rakenne on hypidiomorfinen. Sarvivdlkegranodioriittia on tien 3 leikkauksissa myos em. tienristeyk.sestd 1,5 km pohjoiseen ja 1,8 km etelaan. Ndmd granodioriittipaljastumat kuuluvat ns.

31 30 Kuva 12. Graniittiutuva kvartsidi riitti. Tummat ta lat vat almandiinigranaattia. Rahan halkaisija 2,5 cm. Fig. 12. Granitized gtcartj di rite. The dark s ts are almandine. The c in is 2.? cni in diameter. Tie/r ad N. 139 (, , y ), Pal j ki. Hvvinkaan gabr massiivin alueeseen, j nka sisalla t detaan vaihettumista di riitiksi ja edelleen gran di riitiksi, kuten esim. tien 3 leikkauksessa, laaninrajasta 700 m lu teeseen (s. 26). On ilmeista, etta nama gran di riitit edustavat rimaarista k stumusta, j ka n svntvnvt Hvvinkaan massiivin magmaattisessa differentiaati ssa. Lraat muutkin Hvvinkaan----Mantsalan kautta kulkevaan gabr -vulkaniittivy hykkeeseen liittyvat gran di riitit nayttavat levan vastaavia differentiaati n tu tteita. Tallaisia gran di riitteja n Hunttijarven tien illa, Kaukalammin etelaja kaakk is u lilla seka Mantsalan etela- ja ita u lilla. Nama alueet vat mu d ltaan e asaann llisia ja niiden gran di riitit v imakkaasti graniittiutuneita. Onkimaanjarven gran di riittimassiivi n v reahk, etelal unaaseen n jaava bat liitti. Se n aktiivisena intruusi na taivuttanut ym ar ivia gneisseja ja vulkaniitteja, j nka vu ksi se raj ittuu niihin k nk rdantisti (s. 40). Mv s m net sen sisa u lella levista sulkeumajaks ista vat k nf rmeja. Naiden metavulkaniittija liuskesulkeumien lisaksi gran di riitti sisaltaa runsaasti kivilajille lu nteenmaisia ns. tummia sulkeumia, j tka vat ienirakeista amfib liittia. Taman massiivin alue n aik in niin v imakkaasti graniittiutunut, etta eraat sat siita vat j k stumukseltaan mikr kliinigraniittia. Keravan karttalehden alueella kvartsi- ja gran di riittien graniittiutuminen n niin yleista ja v imakasta (n : t 4 ja 5, taulukk 5), etta taysin muuttumat nta kivilajia tuskin l vtaa. Lu nteen maista talle r sessille n, etta kalimetas mat si j alkuvaiheessaan svnnvttaa kiveen almandiinia (kuva 12) ja/tai k rdieriittia tai j a sillimaniittia.

32 , 3 1 Jarvenpaan Vanhassakylassa on kvartsidioriittiin syntynyt granaattia (x =_= , y ; ks. Harme 1958a, s. 48 ; x = , y = ; Harme 1965, s. 7) ja samoin Keravalla (x = , y = ; Harme 1958a, s. 48). Sipoon Spjutsundissa (mm. x = , y = ; Harme 1958a, s. 57) on kvartsidioriittiin syntti - nvt sillimaniittikasaumia. Nama tutkitut tapaukset osoittavat, etta granaatin, kordieriitin tai sillimaniitin esiintyminen kivessa ei sinansa ole osoitus kiven sedimentogeenisesta alkuperasta. Taulukko 7. Syvakivien kemiallinen koostumus. Table -. Chemical composition of some platonic rocks. LehtilSheet 2043, Kerava I '. SiU l.. 53,22 73,45 73,07 73,71 74,00 71,21 70,98 73,35 'rid" 1,56 0,17 0,15 0,14 0,09 0,13 0,35 0,14 'y12o 15,99 14,30 14,50 13,89 14,09 15,16 12,90 13,03 Fe,O3 1,46 0,16 0,43 0,38 0,36 0,16 1,01 0,51 FeO 9,31 1,18 1,07 1,10 0,82 0,43 3,46 1,66 MnO 0,17 0,02 0,04 0,01 0,01 0,01 0,05 0,02 MgO 4,27 0,09 0,38 0,21 0,17 0,37 0,22 0,08 CaO,75 1,80! 1,30 0,90 0,64 0,59 1,26 0,92 \a ;,O 4,22 3,31 j 2,99 3,00 2,71 1,87 2,37 2,61 K 2 O 0,88 5,22 5,60 5, ,33 6,57 P 2 O, 0,57 0,04 0,04 0,05 0,06 0,04 0,08 0,05 COQ 0,12 0,00 0,04 0,08 0,05 0,09 0,00 0,00 H 2 O ,36 0,42 0,68 0,40! 0,42 0,95 0, ,09 i 0,02 0,05 ; 0,05 0,02 0, ,03 100,10 ' 100,12 100,08 99,77 99,86 99,60 100,00 I ; Li 2 O 0,010 0,12 0,006 0,012 0,010 Cu 0,000 0,001 Ni 0,000 Zn 0,004 0 ' ,004 0,019 0,009 V 0,000 0,000 Cr 0,000 0,000 - U 0,0006 0,0006 0,0006 0,0003 0,0001 0,0003 0, ,72 1. Gabro -- Gabbro. Laukko.rski, x , y Graniitti - Granite. Jarvenpaa, x = , y = (Harme 1958a). 3. Graniitti - Granite. Jarvenpaa, x , y = (Harme 1958a). 4. Graniitti -- Granite. Kerava, x , y = (Harme 1958a). 5. Graniitti - Granite. Kerava, x = 6700,30, y = (Harme 1958a). 6. Mikrokliinigraniitti - Microcline granite. Skraddarby, x = , y -= (Harme 1962). Even-grained Bodom granite. x = , y = (Ha- Tasarakeinen Bodomin graniitti lonen 1954). 8. Porfyyrinen Bodomin graniitti --- Porph5ritic Bodoni granite. x , y = (Halonen 1954)..Analyysit 1, 7 ja 8 tehnyt P. Ojanpera, muut A. Heikkinen. lnal yses 1. 7 and 8 xere performed by 1'. Ojanpera, the rest by A. Heikkinen.

33 3 2 Kuva 13. Karkea kaligraniitti on assimiloinut gneissimurskaleita. Haamumaisten jaannosten biotiitti on muuttunut granaatiksi. Laatta 12 cm. 1: ig. 13. Xenoliths of veined gneiss disappear as schlieren into the coarsegrained potash-rich granite. The biotite is nndergoine aheration into almandine. Tag 12 cm. Skraddarhy, Sipoo. Mikrokliinigraniitit Graniitit Mikrokliinigraniitit ovat eri tavoin migmatiittisia ja niinpa niihin luettavat kivilajit muodostavat seka naoltaan etta koostumukseltaan epahornogeenisen kivilajirvhman. Koostumukseltaan adrimmaisena esiintyy pegmatiittimaisen karkea mikrokliinigraniitti, joka on ymparistonsa suhteen intrusiivinen. Alkuaan tama kalirikas graniitti on sisaltanvt runsaasti mikrokliinia ja suhteellisen vahan plagioklaasia ja kvartsia. Lahempaa koostumuksen maarittelya tasty perustvvpista on vaikea antaa, silly niissakin tapauksissa, joissa se maastossa tunnetaan kalirikkaana, todetaan sen jo assimiloineen ympariston kivilajeja (kuva 13 ; anal. 6, taulukko 7 ; vrt. Harme 1962). Niista se on saanut lisaa plagioklaasia ja kvartsia, jolloin sen koostumus on muuttunut nor maaligraniittiseen suuntaan ja samalla kivi on tullut moos lahemmas keskirakeista raekokoa. Eri tavoin syntyneet mikrokliinigraniitit eivat yleensa saavuta normaaligraniittista koostumusta, vaan niiden keskimaarainen kemiallinen koostumus on seuraavanlainen : SiO2 = %, CaO = 1-3 %, Na., K.,O (Eskola 1956, s. 89 ; vrt. Harme 1965, s. 33).

34 3 3 Kuva 14. Osittain graniittiutunut kvartsidioriitti. Tummat taplat ovat kordieriittikasaumia. Fig. 14. Parch grmritrked quarlg diorite. The dark spots are accumulations of cordierilh (partly pinitized). Tic 1385' road \u lelsinki-Vantaa lentokentta/il elsinki International l irport.. lssimi1oituneen kiven tutnmat mineraalit ovat antaneet ainekset almandiiniin jai tai kordieriittiin, joita mikrokliinigraniitissa esiintyy yleisesti. Seutulan lentokentalle menevan tien 1385 leikkauksessa (x = , v = ) on seka gneissi- etta kvartsidioriittimigmatiittia. Kummastakin kivilajista peraisin olevat biotiittirikkaat jaannokset muuttuvat kordieriitiksi ja/tai almandiiniksi. Osittain iliniittiytynvtta kordieriittia on mikrokliinigraniitissa jopa kammenen kokoisina laiskina (kuva 14). Samanlaisia kordieriittikasaumia on mikrokliinigraniitissa Keravanjarven etelapuolella tieleikkauksessa. - Norrkullalandet-saaren lounaisrannalla (x = , y= ) on todettu karkeassa kaligraniitissa suuria (pituus jopa cm, lev. 2-3 cm) andalusiittikiteita (A. Vorma, suullinen tiedonanto). Usein mikrokliinigraniitit ovat variltaan punaisia tai punaruskeita. Joskus punainen vari saattaa olla hwin voimakas, kuten esim. 3-4 km Keravan koillispuolella seka Maitoisissa Kilpisuon lounaispuolella. Turmaliinia on karkeassa mikrokliinigraniitissa Nopossa, tien 53 leikkauksessa (kuva 8). - Dumortieriittia on tavattu gneissimigmatiitin kaligraniitissa aivan Riihimaen karttalehden kaakkoiskulmassa (x , ~- = ). - Nurmijarven Palojoella (x = , v = ) on graniittiutuvan kvartsidioriitin rakopinnoilla todettu analsiittia Esimerkkina kaligraniitin aiheuttamasta metasomatoosista on Soukkion eteldja kaakkoispuolella oleva mikrokliiniporfyroblastinen graniitti (anal. 7, taulukko 6 ; n :o 8 kartalla). Porfyroblasteilla on siella joskus plagioklaasimantteli. Missy porfvroblasteja ei ole, on peruskivilaji homogeenista granodioriittia. Porfvroblastisen

35 3 4 graniitin raja granodioriittiin ei ole jyrkka vaan useimmiten vahittainen. Isosuon etelapuolella karkea mikrokliinigraniitti lavistaa ja breksioi tata porfyyrista graniittia. Varsin homogeenista porfyyrista mikrokliinigraniittia on Maitosten ja Nyryn tienoilla. Sen koostumusta kuvaa analyysi 9, taulukossa 6 (n :o 9 kartalla). Apliittia tavataan siella taalla, tavallisesti ohuehkoina juonina. Ialtaan tie nay - t- tavat olevan mikrokliinigraniittiin verrattavia. Syeniittiset kivilajit Soukkioon Kilpijarven etelapuolelle on merkitty gabromassiivia leikkaavaksi sveniittista kivilajia. Kyseessa ei ole yhtenainen kivilaji, vaan gabroon on juonena tunkeutunut kalirikasta graniittia, joka on assimiloinut ksenoliitteja. Paikoin taas kalimetasomatoosin ja injektion seurauksena on gabroon syntvnvt mikrokliinin porfyroblasteja (s. 27) tai kasaumia jopa niin runsaasti, etta koostumus on muuttunut porfvyrigraniittiseksi (Harme 1958a, kuvat 2 ja 3, Plate 1, 1965, kuva 24). Talloin eraitten valiasteitten kokonaiskoostumus lahentelee sveniittia. Usein on nailla mikrokliiniporfvroblasteilla plagioklaasimantteli (kuva 15), ja joskus on porfyroblastin sisalla rengasmaisia plagioklaasikehia (esim. x = , v = ). Tallaisia mantteleita tavataan usein silloin, kun kalimetasomatoosi on s ynnyttanyt porfvroblasteja emaksiseen kiveen. Kalimaasalvan ohella on gabroon tullut myos kvartsia, joka joskus on karkeahkoa ja variltaan sinipunertavaa. - Soukkion alueella nakee kalimetasomatoosin vaikutusta hornblendiitissa, jolloin sarvivalke on voimakkaasti muuttumassa biotiitiksi. Toinen syeniittisen kivilajin esiintyma on Mantsalan kirkolta noin 6 km itaan. Siellakin tama kivilaji on kalimetasomatoosin tuote. Keskirakeinen punainen kivilaji sisaltaa mikrokliinia, oligoklaasia, kvartsia ja biotiittia seka aksessorisena muskoviittia, apatiittia, epidoottia, zirkonia ja oksidimalmia. Biotiitti on kloriittiutunut, jolloin rautaa on eronnut oksidipigmenttina. Joskus on plagioklaasi vhtaikaa sammuvana skelettimaisena rankona mikrokliinin sisalla. Samanlaista rakennetta ilmenee myos Soukkion mikrokliiniporfyroblasteissa, vaikka nama kaksi sveniittisen kivilajin esiintymaa muuten eroavat toisistaan. Onaksen ja Bodomin graniitit Onaksen ja Bodomin graniitit ovat huomattavasti nuorempia kuin svekofennialaiset muodostumat. Ne ovat homogeenisia, punertavan ruskeita, usein karkeahkon porfyyrista, naoltaan ja koostumukseltaan rapakivia muistuttavia kivilajeja. Onaksen graniittia on Keravan karttalehdella vain vahan kaakkoiskulmassa. Paaosa sen massiivista sijaitsee Porvoon (3021) (Laitala, 1964) ja Pellingin (3012)

36 3 5 Kuva 15. Mikrokliinin porfyroblasteja pienirakeisessa gabrossa. Muutamat porfyroblastit ovat vyohykkeisia ja useita ymparoi plagioklaasikeha. Rahan halkaisija on 2,5 cm. Fig. 15. Porpbyroblasts of microcline in gabbro. Some poipbyrohlasts are zoned, and many of them are surrounded by a mantle of plagioclase. The coin is 2.5 cm in diameter. Soukkio, Mantsab i. (Laitala, 1965) karttalehtien alueilla. Onaksen graniittia ovat kuvanneet Sederholm (1923, 1925) ja Borgstrom (1931). Bodomin graniitti muodostaa yhtenaisen massiivin, joka kaakkoislaidallaan rajoittuu pitkaan murrosvyohykkeeseen (s. 41). Halonen (1954) erottaa Bodomin graniitissa tasarakeisen ja porfvyrisen tyypin. Tasarakeisen tyypin paamineraalit ovat mikrokliini, kvartsi, plagioklaasi (An,.17 ), sarvivalke ja biotiitti. Aksessoreina on fluoriittia, zirkonia, apatiittia ja ortiittia. Porfyyrisen graniitin mineraalikoostumus on lahes sama kuin tasarakeisen, mutta sarvivalketta ei esiinnv. Taulukossa 7 analyysit 7 ja 8 esittavat graniitin kemiallisia koostumuksia. Graniittiin liittyy pienia pegmatiittilinsseja ja apliittijuonia. Ympariston gneissia ja graniittia on Bodomin graniitissa sulkeumina. Porfyyrisessa tyypissa ilmenee suuntausta. Kontaktin lahella graniitti on paikoin hienorakeisempaa, jolloin myos porfyyrisessa kivessa on hajarakeita harvemmassa tai ne puuttuvat kokonaan. Bodomin graniitin kontakti sivukiveen on leikkaava ja joskus breksioiva, jolloin sivukivessa on myos Bodomin graniitin juonia. Teravasarmaiset ksenoliitit ovat hvvin sailvneita. Sivukivessa ei ole todettu merkittavia metamorfisia muutoksia. Seutulassa on kvartsidioriitissa havaittu Bodomin graniitin aiheuttamaa vahaista kalimaasalvan muodostusta. Sen eritteleminen on vaikeata, koska sivukivessa on myos aikaisempaa, mikrokliinigraniitin aiheuttamaa kalimetasomatoosia.

37 3 6 J UONIKIVILAJIT Amfiboliittijuonet I:raat amfiboliittiset juonet (ilmeisesti metadiabaaseja) nayttavat lavistavan gneisseja ja granodioriitteja. Mikrokliinigraniitti on naita juonia nuorempi. Kvartsiporfyyrit Kvartsiporfyyrijuonia on Keravan karttalehden kaakkoisessa neljanneksessa. Ne lavistavat gneisseja, rnigmatiitteja ja mikrokliinigraniittia. Niiden suunta on vleensa lahes luoteis-kaakkoinen, mutta joitakin poikkeuksia esiintyy. Monessa tapauksessa juonet ovat pitkia, joskus jopa yli 2 km, vaikkakin ne ovat valilla irtomaiden peitossa. Suurin havaittu juonen leveys on 7 m. Juonet ovat hienorakeisia, mutta niissa on hajarakeina vaaleanpunaista maasalpaa ja tummaa kvartsia. Kivilaji on variltaan tumman ruskea, rapautumispinta punertava. Kapeassa juonessa on usein todettavissa jahmettymiskontakti. Paikoin saattaa nahda juoksurakenteen suuntausta. Kapeat juonet ovat kokonaan tummia ja tiiviita, mutta pienet kvartsihajarakeet auttavat erottamaan ne seudun ohuista tiiviista diabaasijuonista. Saastamoisen (1956) mukaan suurin havaittu hajarakeitten koko on n. 7 mm. Kvartsirakeet ovat pienempia kuin maasalparakeet. Hajarakeet ovat mikrokliinia, kvartsia ja plagioklaasia (olig.). Perusmassa sisaltaa kalimaasalpaa, kvartsia, plagioklaasia ja biotiittia. Aksessoreina on fluoriittia, zirkonia, titaniittia ja apatiittia. - Kvartsiporfyyreja ovat kuvanneet myos Borgstrom (1907, 1947), ja Cronstrom (1937a). Diabaasit Diabaaseja on todettu Keravan karttalehden alueella. Ne ovat mustia, rapautumispinnaltaan tumman harmaita. Kapeat juonet ovat hienorakeisia ja usein niissa on jahmettymiskontakti. Joskus ne sisaltavat sivukiven fragmentteja. Juonet muistuttavat suuresti toisiaan ja lienevat saman ikaisia. Ne lavistavat gneisseja ja syvakivia, myos migmatiitteja ja mikrokliinigraniittia, mutta eivat Bodomin ja Onaksen graniitteja. Alueen diabaaseja on kuvannut Cronstrom (1937b) ja Kranck (Wegmann & Kranck 1931, s. 101). Diabaaseissa on joskus plagioklaasia hajarakeina, paikoin karkeanakin. Etela- Paippisissa (x , v == ) suurimmat hajarakeet ovat n. 5 cm pitkia. Siella diabaasi lavistaa gneissimigmatiittia ja se on keskirakeista, mutta kapeammissa juonissa on hienorakeinen kontakti. Kivi on kauniin mustaa ja sita on yritetty louhia, mutta plagioklaasihajarakeet haittaavat. Kiven plagioklaasi on andesiinia ja pvrokseeni monokliinista.

38 3 7 Sipoon Traskbyssa (x , y == ) on 4-10 m leved juoni, Iota voidaan seurata kaakkoon noin 700 m. Juoni on kauttaaltaan breksiaa, jossa on runsaasti sarmikkaita liuske- ja graniittimurskaleita seka plagioklaasirikkaita anortosiittimaisia murskaleita. Diabaasi sisaltda mvos runsaasti plagioklaasihajarakeita, suurimmat jopa 20 cm pitkia. Niiden suhde anortosiittisiin murskaleihin on epaselva. Traskbyn diabaasin perusmassan (Saastamoinen 1956, s. 38) paamineraalit ovat plagioklaasi (An,,,-,,)) ja kloriitti, joka on muuttumistulosta. Lisaksi esiintyy biotiittia, kvartsia, oksidimalmia, karbonaattia, epidoottia, titaniittia ja apatiittia. Traskbvn diabaasibreksiaa on kuvannut mvos Kranck (Wegrnann & Kranck 1931, s. 101). STRATIGRAFIA JA KIVILAJII N IK)SUHTEET Alueen vanhemmat kivilajit kuuluvat svekofennialaisiin muodostumiin. Vaikka vanhimmat kivilajit ovat residuaalisen aineksen kerrostumia ei kerrostumisalustaa tai pohjamuodostumia (konglomeraatteja) ole tavattu. Alueen vanhimpia sedimenttikivilajeja ovat kvartsi-maasalpaliuskeet ja -gneissit seka kiilleliuskeet ja -gneissit. Alueellisesti ndmd sedimenttityypit vaihettuvat asteittain toisikseen, kaikkia vdliasteita tavataan. Kvartsi-maasalpaliuskeitten ja -gneissien alkuperdinen rackoko (s. 10) ja koostumus seka liittyvdt kalkit (s. 14) osoittavat niiden olevan etumaa-alueen sedimenttejd, vaikkakin niistd puuttuvat erdat etumaafasiekselle luonteenomaiset primaarirakenteet. Kiilleliuskeitten ja -gneissien korkeahko kvartsipitoisuus ja saviainekseen viittaava biotiittipitoisuus osoittavat sedimenttiaineksen olleen voimakkaasti rapautunutta. Alkuperainen pienirakeisuus ja ohuet kerrokset seka kalkkien puuttuminen (s. 14) viittaavat syvdn veden sedimentaatioon. Kvartsiitti esiintvy vdlikerroksena kvartsi-maasalpdgneisseissd ja korostaa siten niiden sedimenttiluonnetta. Samanlaisessa asemassa esiintvy mvos Tiirismaan kvartsiitti (Lehijdrvi 1964). Alueen kalkkikivi kuuluu etumaa-alueen sedunentteihin, mutta sen syntytapa on epaselvd. Stromatoliittirakenteita ei ole todettu, mutta tdma saattaa johtua vain kalkkikivien metamorfoosista, joka on hdvittanyt rakenteet. Stromatoliittirakenne syntyy juuri shelf-alueella ja siksi kalkkien stromatoliittinen alkupera on hyvin todennakoinen. Tdhin viittaavat mvos Keski-Ruotsissa tehdyt havainnot (Collini 1965). Runsaampi karbonaattipitoisuus ja kalkkikerrostumat ndvttavdt sijaitsevan kvartsi-maasalpdgneissijakson vldosassa. - Lvijvisotooppikoostumuksen perusteella on Kvtajdn Kalkkivuoren (Karkkilan lehti, 2042 ; x = , y = ) kalkkikivien iaksi saatu (4-80, -130) miljoonaa vuotta (Wampler ja Kulp 1962, s. 109). Keravan karttalehden etela- ja ldnsiosissa edustavat kvartsi-maasalpaliuskeet ja -gneissit alinta tunnettua sedimenttihorisonttia. Ndin on laity mvos Riihimden karttalehden lounaisosassa, vaikka osittain sielld saattaa naiden gneissien alla olla

39 3 8 myos biotiittirikkaampia gneisseja. Toisaalta nekaan eivat granaatti-kordieriittigneisseina usein edusta primaarista sedimenttikoostumusta, vaan sellainen koostumus saattaa svntya migmatiittiutumisessa (s. 18). Keravan karttalehden itaosassa samoin kuin suuressa osassa Riihimaen karttalehden aluetta ovat alimpina kerrostumina kiilleliuskeet ja -gneissit seka niista erilaisia valiasteita kvartsi-maasalpaliuskeisiin ja -gneisseihin. Erityisesti kvartsi-maasalpagneissien, mutta osittain myos kiillegneissien suhteen on huomattava, etta ne sisalsivat sedimentteina hiekka-hieta-siltti-raekokojen mukaista kvartsia ja maasalpaa (s. 10). Tallaisen sedimentin lahtomateriaali on sisaltanyt keskirakeista kvartsia ja maasalpaa, joten lahtokivilaji on ollut graniittigranodioriitti-kvartsidioriittiluokan svvakivilaji (vrt. Harme 19541), s. 34). Naita sedimentteja vanhemman happaman syvakivilajin olemassaolo merkinnee myos vanhemman orogeenisen vaiheen olemassaoloa. Alueella nykyisin todettavien syvakivilajien syntvprosessiin ovat tavalla tai toisella kadonneet nista vanhemmat syvakivilajit. Kvartsi-maasalpagneissien ja kiillegneissien paalla ovat emaksiset ja intermediaariset vulkaniitit, joiden vlaosaan edelleen sijoittuvat happamat vulkaniitit (s. 22). Gneissit vaihtuvat ylospain vulkaniiteiksi ohuehkon vuorokerrostumisvaiheen kautta, johon ei kalkkeja liity. Myos vulkaniittien karbonaattimaarat ovat vahaisia. Diopsidigneissit jaavat nain kerrosjarjestyksessa vulkaanisen vaiheen alapuolelle ja hypersteenigneissit sijoittunevat alkavan vulkanismin vaiheeseen. Kerroksellisten vulkaniittien joukossa ja niiden paalla tavataan ohuita fylliittikerrostumia (s. 18), jotka, kuten happamat vulkaniititkin, ovat paksujen patjojen yhteydessa sailyneet voimakkaalta metamorfoosilta. Fylliitit ovat kerrallisia ja ne osoittavat, etta ainakin vahaisessa maarassa on tapahtunut argilliittisen aineksen sedimentaatiota veteen varsinaisen vulkaanisen vaiheen paatyttya. Emaksisten, intermediaaristen ja happamien vulkaniittien voimakkaampia vyohykkeita (esim. Hyvinkaan-Mantsalan jakso) seuraavat syvakivimassiivit, joissa on koostumukseltaan vastaavia syvakivia (s. 24). Nama massiivit ovat subvulkaanisia magmasailioita. Samalla ne edustavat svekofennialaista varhais- ja synkinemaattista plutonismia. Vulkaniiteissa ovat enemmistona kerrokselliset tuft ja agglomeraatit, joiden joukossa on laavoja seka kerrosjuonien tapaan uraliitti- ja plagioklaasiporfyriitteja. Nama kaikki ovat stratovulkaaneille ominaisia rakennepiirteita ja suuremmissa puitteissa voidaan puhua vulkaanijonoista tai vulkaanivyohykkeista. Happamiin vulkaniitteihin kuuluu myos ryoliitteja (s. 24), mutta avoimeksi jay, missy maarin synkinemaattiseen plutonismiin sisaltyy varsinaisia graniitteja. Hirvijarven lansipuolelta (Karkkilan lehti, 2042) gabropegmatiitin zirkoni antoi iaksi 1 880=20 miljoonaa vuotta (0. Kouvo, suullinen tiedonanto). Nain saadaan myos gabroa vastaavan emaksisen vulkanismin ika, jota vanhempia kvartsi-maasalpagneissit ovat. Mahdollista on, etta gabron hidas kiteytyminen magmasailiossa saattaa antaa emaksiselle vulkanismille hieman liian alhaisen ian.

40 , Myohaiskinemaattisen vaiheen magmatismia edustaa intrusiivinen mikrokliinigraniitti, joka paikoin on lahes pegmatiittimaisen karkeata. Sivukiven assimilaation (syntexis) tai kalimetasomatoosin kautta se muodostaa suhteellisen kalirikkaita, epahomogeenisia, keskirakeisia migmatiittigraniitteja, porfyyrigraniitteja jne. Eraat synkinemaattisessa alueellismetamorfoosissa svntyneet gneissit (kvartsimaasalpa-, diopsidi-, hvpersteeni- ja kiillegneissit) samoin kuin eraat svvakivetkin ovat myohaiskinemaattisessa vaiheessa joutuneet ultrametamorfoosin kohteiksi ja migmatiittiutuneet (s. 19). Etela-Suomen migmatiitit ovat seka arteriittisia etta veniittisia ja niiden symy Iiittvv paaosaltaan mikrokliinigraniitin intruusio- ja injektiovaiheeseen (Harme1965, s. 31). Voirnakkain migmatiittiutuminen on siten ialtaan myohaiskinemaattinen. Huomattavasti mvohaisempaa, anorogeenista magmatismia edustavat Bodomin ja Onaksen graniitit. Vaasjoki (1978, s. 23) ilmoittaa niiden iaksi miljoonaa vuotta. Mikali kvartsiporfvvrijuonet ovat apofvvseja Onaksen graniitista (Borgstrom 1947, s. 127) on niiden ika sama. Kvartsiporfvyri- ja diabaasijuonien keskinainen ikasuhde on epaselva, koska niiden kontaktia ei ole havaittu. Bodomin graniitissa ei diabaasijuonia ole tavattu. Borgstrom (1947, s. 127) pitaa diabaaseja vanhempina kuin Onaksen graniitti, koska graniitissa ei ole tavattu diabaasijuonia, vaikka niita vmparistossa on runsaasti. Sen mukaisesti diabaasit olisivat myos vanhempia kuin kvartsiporfvyrijuonet. Ty v piltaan diabaasit muistuttavat itaisen Hameen diabaaseja (I. Laitakari 1969). - - Seka kvartsiporfvyri- etta diabaasijuonet ovat tunkeutuneet murrosrakoihin. 3 9 KALLIOPERAN RAKENNI-. Alueellinen rakenne ja poimutektoniikka Yleiskulku alueella on noin N75 E, mutta paikallista poikkearnaa esiintyy runsaasti. Keravan karttalehden poikki Vuosaaresta Haarajoelle kulkee lahes koordinaattia v = 563 seuraava vvohvke, jossa kulku kapealla alueella on keskimaarin NS. Tama taysin poikkeava suunta liittvv suurrakenteisiin. Karkeasti ottaen sen lansipuolelle rajoittuvat diopsidigneissien leptiittigneissien suurina kaarina esiintyvat loivakaateiset muodot, joista selvimmin erottuvat : - Vantaankoskelta lounaaseen kulminoituva antikliini ja sen kaakkoispuolella, Silvolan tienoilla koilliseen painuva synkliini, - Nurmijarven kaakkoispuolella oleva laajahko antikliini, jonka koillis-lounaissuuntaiseen kulminaatiojaksoon on tunkeutunut lahes konkordantisti mikrokliinigraniittijuoma ; ne esiintvvat tassa mittakaavassa yhdistettvina harhauttavan leveina linsseina kartalla, - edelliseen liittyen Nurmijarven lounaispuolella lounaaseen painuva synkliini, seka - Rajamaen tienoilla lansilounaaseen kulminoituva antikliini.

41 40 Gneissien synkinemaattinen poimutus on suurissa puitteissa loivaa, loivakaateisen akselin mukaista ja suhteellisen matalaa. Areniittiset gneissit ja liuskeet ovat olleet jaykempia ja niissd ei pikkupiirteista poimutusta paljon ole. Biotiittirikkaat liuskeet ja gneissit ovat olleet liikunnoissa plastisempia ja painuneet pieniin poimuihin. Pienimittakaavainen b-akselin suuntainen poimutus on useimmiten laahuspoimutusta (drag folding), joka on syntvnvt suurempien loivien synkliinien ja antikliinien kylkiin. Kiilleliuske- ja gneissialueille merkityista venymistd la akseleista ovat monet jyrkkdkaateisia. Nama venymat ovat etupaassa poimujen a-akselien suuntaisia ja jyrkkakaateiset akselit edustavat a-akselin suuntaisia poikkipoimuja. Varsinainen b-akseli on loivakaateinen. Kiilleliuskeiden ja -gneissien kerroksellisuus- ja liuskeisuuskaateet ovat kartalla usein jyrkkid. Tamd pitad paikkansa pieniin poimuihin nahden, mutta monin paikoin on keskimadrainen kerroskaade loiva, joskus Iahes vaakasuora (kuva 16). Liuskeisuus on useimmiten kerroksellisuuden suuntainen, mutta joskus on leikkaava akselitasoliuskeisuus kehittvnvt havaittavaksi. Myohaiskinemaattisessa vaiheessa ovat migmatiittiutuneet gneissit olleet jopa osittain sulaneita ja siita johtuen erittain plastisia. Vahaisetkin liikunnot ovat siina vaiheessa hyvin helposti muuttaneet pienten poimujen ja kerrosten asentoja ja kaateita, joten migmatiiteista mitattuihin havaintoihin on suhtauduttava varauksellisesti. Intruusiotektoniikka Erityisesti Riihimaen karttalehden alueella on pvoreahkoja gabro-dioriittimassiiveja, joita metavulkaniitit reunustavat. Edelld on viitattu (s. 26), ettd ne ovat stratovulkaanien subvulkaanisia magmasdilioitd. Vulkaanisten kivilajien kaartuminen massiivien vmparilla on osoitus primaarista tulivuoren rakenteesta. Eraat pyoreahkot granodioriittiplutonit, kuten metasedimenttien ja metavulkaniittien reunustamat Onkimaanjarven ja Ohkolan massiivit, ovat olleet aktiivisia intruusioita, jotka tunkeutuessaan ovat tyontaneet suprakrustisia kivilajeja syrjddn. Onkimaanjarven massiivin sisaltiimdt, katon kivilajeja edustavat lukuisat sulkeurnat ovat osoituksena intruusion aktiivisesta luonteesta (overhead stoping). Tahan viittaa myos massiivin muotoja seuraava granodioriitin sisainen suuntaus, joka on suureksi osaksi alkuperaistd juoksurakennetta. Voimakas graniittiutuminen ja migmatiittiutuminen osoittavat massiivien olleen myohaisemmkssd vaiheessa osittain plastisia. Tdlloin tapahtunut massiivien nouseva Hike on ymparoivissd suprakrustisissa kivilajeissa kadntdnvt kerroskaateen jyrkemmaksi. Samalla on hiertymisen kautta syntynyt jyrkkakaateista liuskeisuutta. Intrusiivinen mikrokliinigraniitti on usein leikkaava, mutta joskus saattaa ohuehkokin graniittijuoni esiintyd gneisseissa konkordantisti, kuten esimerkiksi Nurmijarven laajalla diopsidigneissialueella (s. 8). Ridasjarven ja Riihimaen kautta koilliseen kulkevat pitkat mikrokliinigraniittiset jaksot ovat jatkoa Lounais-Suomesta

42 4 1 Kuva 16. Loivakaateista suonigneissia. Poimuakselicn k; de 0-20'. Fig. 16. Gentle folded veined gneiss. I he axis of the small.folds dip 0-20`. Moottoritien E3 lcikkzus'rut for bt~buvay E3 (x , y ), Kullo. itakoilliseen kulkevalle, leikkaavien murrossuuntien kontroll oimalle mikrokllinigraniittivyohykkeelle (Harme 1965, appendix 1). Anorogeeniset Bodomin ja Onaksen graniitit ovat tunkeutuneet kylmaan ja jaykistyneeseen ymparistoon. Ne rajoittuvat diskordantisti sivukiveen eika niilla ole ollut merkittavia termisia vaikutuksia. Bodomin graniitin koillispaassa oleva sirppimainen kaari on rakenteellisesti kartiojuoneen verrattava. Siirros- ja murrosvyohykkeet Alueen kallioperassa on tavanornaista rakoilua, jonka suunta, laatu ja maara riippuvat paikallisesta kivilajista ja sen tektonisesta sijainnista. Niinpa poirnuun ja plutoniin liittyvat paikalliset rakoilut ovat luonteeltaan niin erilaisia, etta niiden sijoittaminen samaan diagrammiin ei ole mielekasta. Lisaksi on todettu erilaisia alueellisia rakoiluja ja murroksia, jotka lavistavat paikallisia rakenteita. Ne esiintyvat usein systeemeina, yhdensuuntaisina rakoina tai murroksina, jotka ovat joko rinnakkain tai lornittain (en echelon). Jos tallaisia on tiheassa, vahenee kiven kestavyvs rapautumista vastaan, ja siksi tallaiset kohdat esiintyv,dt rnaastossa syvanteina tai laaksojonoina (Leiviska 1913). Jos useammat alueelliset lomittaiset murrossysteemit leikkaavat toisensa, saattavat niiden leikkauskohdat olla sarjassa perakkain ja rapauturnislaakson vleissuunta maasaytyy niiden mukaisesti (Harrne 1961, s. 439). Tallainen rakenne on silly pit- 1-ally, murroksiin svntvneella laaksolla, joka Kirk konummelta Espoon Pitl.ajarven--

43 42 Vontoo aa~ Kuva 17. Murroslaakson rakenne valilla Espoon Pitkajarvi-Hunttijarvi. Laakson muotoon ja leveytcen vaikuttavat monet leikkaavat murrossysteemit. Fig. 17. The form and breadth of a long valley between Pitkajarvi and Hunttijarvi are controlled by Many crossing en icbelon fracture systems.

44 Tuusulanjarven-Mantsalan-Hunttijarven kautta jatkuu Lahteen saakka (kuva 17). Tassa laaksosvsteemissa on tavattu mvloniittia mm. Mantsalan kirkonkvlan lounaislaidalla seka avokallioissa Kaukalammilla ja Espoon Pitkajarven koillispaassa (vrt. Saraste 1967). Eraissa tapauksissa on todettu myloniitin rinnakkaisilla liukupinnoilla eri suuntaisia liukumisjalkia, mika viittaa siihen, etta samassa vvohykkeessa on tapahtunut liikuntoja eri aikoina eri suuntiin. Vanha siirros on elanvt toistuvasti. Mantsalan kirkonkylan lounaislaidalla myloniitti on ollut nakyvissa Mantsalanjoen perkauksessa esiin tulleena. Myloniitti on tiivista, paikoin raitaista kivea, jossa on karbonaatti- ja epidoottijuovia. Ruhjevyohyke on nailla kohdin ainakin sata metric levea, koska viela maantien lansipuolella on samanlaista kivea. Joen itapuolella nakyy granodioriitissa joitakin ohuita mvloniittipintoja. Murroslaaksojen rakennepiirteet tulevat hvvin esiin 1 : mittakaavaisista kartoista. Silmays peruskarttoihin tai ilmakuviin, eritvisesti stereokuvapareihin, antaa runsaasti vksitviskohtaista tietoa alueen murroksista ja siirroksista. 4 3 HYODYLLISET KIVENNAISET Malmiaiheet Sillbolen rautakaivos (x = , y = ) Silvolassa on ollut toiminnassa ja (tuotto kaikkiaan t. malmia). Malmi on magnetiittia karsikivessa, sivukivi on kalkkigneissia (Lundstrom 1824, Savenius 1825, Tengstrom 1828, Tammekann 1925). Lahistolla on useampia pienia louhoksia (A. Laitakari 1929, 1946 ; Visapaa 1967), naista merkittavin Hameenkvlassa, jota on louhittu (tuotto t. malmia). Malmi on magnetiittia karsikivessa. - Malmit on kaytetty Vantaankosken ja Mustion masuuneissa. Pornaisten Lahan kvlassa (x = , y ) on todettu vahan kvartsija granaatti-amfiboli-raitaista magnetiittia, joka liittvv vulkaniitteihin (Geologinen tutkimuslaitos 1977). Hvvinkaalta 5 km lanteen, Urojarven lansipuolella on kaksi pienta kaivosta, Hopeavuori ja Hopealaukku. Koelouhintaa on suoritettu v tienoilla ja louhintaa v , mutta lopetettu kannattamattomana (Holmberg 1858, s. 13 ; Moberg 1889, s. 34). Pohjoisempi Hopeavuoren kaivos (x = , ~ ) (kuilun svvyvs vii 30 m, halkaisija n. 10 m) sijaitsee breksiavvohvkkeessa, jossa hapan kivilaji sisaltaa emaksisia fragmentteja. Malmi on heikkoa magneetti-, kupari- ja rikkikiisua. Lyijyhohdettakin lienee tavattu. Etelaisempi Hopealaukun kaivos (n. x = , = 541.9) sijaitsee leptiittigneisissa. Etelalaidalla kivilaji on tremoliittipitoista, mahdollisesti metasomaattisesti muuttunutta. Kaivos lienee lahella granodioriitin ja leptiitin kontaktia, silly

45 44 pohjoispuolella, maen paalia on hienorakeista granodioriittia ja idan puolella lahin avokallio on kiisupitoista leptiittia. Hausjarven Kurun kvlkss. (x = , y = ) on vesitunnelin ajotunnelissa breksiaa, jossa punainen, hienorakeinen, maasalpkrikas kivilaji sisaltaa emaksisia fragmentteja. Niissa on rikki- ja kuparikiisupirotetta (Outokumpu Oy 1976). Hausjarven Kurun kvlan alueelta, Kirkkoniitty-nimisesta talosta n. 1 km ENE, on kapeissa kvartsi-magnetiitti-kuparikiisutavtteisissa rakojuonissa tavattu kassiteriittia. Juonet esiintyvat vhdensuuntaisena parvena porfyvrisessa mikrokliinigraniitissa (Rautaruukki Ov 1977). Saaksjarven etelkrannalla on vanha koelouhos, jossa on rikkikiisua (Holmberg 1858, s. 14 ; Moberg 1889, s. 34). Jarven kaakkoispuolella (x = , y = ) on kiisuja sarvivalkegneississa. Jarven kaakkoisrannalla (x - : , y = ) on amfiboliitissa kiisuja ja pienehkoja kvartsi-turmaliinijuonia. Halkiassa (x , y=575.00) on todettu molybdenihohdetta karkean mikrokliinigraniitin juonessa, joka lavistaa amfiboliittia. Keravan karttalehden koilliskulmassa (x = , v = ) on migmatiittisessa gneississa kiisuja. Riihimaen karttalehden kaakkoiskulmassa (x , -= 581.8) on pieni koelouhos uraanin rikastuskokeita varten (Imatran Voima Ov 1960). Sivukivi on migmatiittista graniittia ja sisaltaa runsaasti mm. apatiittia. -- Onkimaalla (x = , y ) on migmatiittisessa graniitissa todettu heikkoa uraanipitoisuutta (Geologinen tutkimuslaitos'. Kivi- ja mineraaliesiintymat Alueella on toiminnassa, osittain meren alla, Lohja Oy :n omistama Sipoon kalkkikaivos Trkskbyssk (Nevas, nvk. Kalkkiranta, x = , y ) (Eskola rt al. 1919, s. 16 ; Tavela 1954, s. 75). Kalkin sivukivena on leptiittigneissi, jossa on kvartsirikkaita vklikerroksia. Alueeseen liittyy emaksisia ja happamia vulkaniitteja. Esiintvmakn liittyvka dolomiittista kalkkia louhitaan maanviljelvskalkiksi. Louhinta on paattvny t Lohja ()\ :n Nordsjon kalkkilouhoksessa (x = , ). Kalkin sivukivena on leptiittigneissi. Louhoksen erikoisuutena o1i lohenpunainen kalkki (Tavela 1954, s. 77), jota kkytettiin mm. sementtimosaiikkiin. Wine vuosisadalla on huomattavaa kalkin louhintaa ollut Sipoon Martinkylassk (kolme louhosta : x , v ; x , N = ; x , v ) (Eskola et al. 1919, s. 15). Sivukivi on leptiittigneissi, kerroskaade on loiva, '. Kivilajeja lkvistkvat granodioriitti ja sinertavan harmaa karkea kaligraniitti, jossa on diopsidia. Kalkkia on viety Saviolla olleen sementtitehtaan 1k i\ t' 66n. Noin 1 kin livvinkaan hinsipuolella. on gabrossa useita louhoksia, joista on otettu >>mustaa graniittia>; (gabroa) monumenttikiviksi jo vuosisadan alusta allkaen. Kivi on hiottuna kaunista mustaa, keskirakeista, joskus karkeahkoa. Suurimpana hait-

46 tana ovat salaraot, jotka tulevat nakyviin Vasta hiotussa pinnassa. Louhitusta kivesta vain n. 5 % on ollut tavsin virheetona. Bodomin graniittia on Hameenkylassa ja Esp ion Vanhakvlassa louhittu useasta kohdasta seka porfyyrista etta tasarakeista kivea rakennus- ja monumenttikiviksi (Hall 1936, Halonen 1954). Mantsalan Levannolta on lohkareista saatu +rm n v - erran ametistikvartsia korukiveksi (A. Laitakari 1949, s. 28). 4 5

47 ~un ~mary : PRI=,C :A\IBRI :A\ ROCKS OF 'Fill :_ KFR.AV \ AND RIIHIMIAKI ~l :A1'-SllI.l I \RE :AS Introduction The rocks of the area contained in the snap sheets belong to Ss ccofennian orations. They are covered by t, uaternary deposits. Peneplanation took place as early as the Precambrian time. The mechanical wear caused by the continental icc sheet is of only minor significance. In many places, the morphology reveals th. strike of gneisses and schists... Supracrustal rocks 1 be quart.,-/eldspar schist nee, nr.rsr (leptites and leptitc gneisses) are mainl. arenitic sediments of arkosic composition (tables I and 2). They also include some metavolcanics of dacitic and rhvolitic composition, but, owing to metamorphism, their identification is not always possible. The bedding of the schists and gneisses is usually indistinct and revealed locally only by calcareous interstratified layers. There occur locally some thin quartzitic interbeds,and one occurrence of truequartzite (tables 2 and 3) has been observed in association with the quartz-feldspar gneisses. Lirnestones also occur in association vyith the quartz-feldspar gneisses. The marbles are mostly of calcitic composition, and only some thin dolomitic interbeds h ave been found. The marbles a re medium- or coarse-grained, and recrystallization has destroyed their primary structures. The known occurrences of limestone are marked on the map, but most of then) have no economic value. The diopside gneisses (tables 2 and 4) are metamorphic products of calcareous arkosic arenites. Their diopside is pale-colored and poor in iron. The anorthite content has increased and the plagioclase is in many instances labradorite. Scapolite (meionitc) occurs in some calcareous bands as an alteration product of plagioclase The primary composition of the le perstbece gneisses (table 4) has been observed i c than that of the diopside gneisses. Partly, the to be somewhat richer in big and hypersthene gneisses are metatufites and partly calcareous metasediments. Some of the hypersthene gneisses are metavolcanics of andesitic or dacitic composition.

48 The mica schists and gneisses contain more quartz and biotite and less feldspar than the quartz-feldspar schists and gneisscs. They are not adjoined by limestones but locally only by calcareous concretions. The stratification is usually clear, the beds are rather thin, and graded bedding has been observed. The quartz-feldspar schists and gneisscs pass gradually over to mica schists and gneisses, and the sedimentation of the latter probably took place in deeper water than that of the former. The garnet- and cordierite-beariri~ reined gneisses are in very rare cases of primary composition, but they are biotite-rich residues (melanosomes) after a partial anatexis. The biotite has been further altered into almandine, cordierite and or sillimanire. In this area, the migmatization has taken place in connection with the intrusion and injection of coarse-,grained microcline granite, and thus the veined gneisses are both artcrites and venites (Harme 1965, p. 31). The basic and intermediate rolcanics are of basaltic or andesitic composition. The rock group contains (lows, agglomerates, tuffs and tuflites as well as uralite and plagioclase porphvrites. These volcanics are associated with and border the plutons of gabbro and diorite and most likely are coma.gmatic with them. The acid rolcanics are of dacitic and rhyolitic composition (table 2) and, owing to metamorphism, their identification is only seldom possible. In a few cases, they have preserved their fine-grained or porphyritic texture and therefore represent the»classic» volcanic leptites. They are dacitic more commonly than rhvolitic in composition. 4- Infracrustal rocks The small occurrences of ultrabasic rocks are mainly hornblendites. They arc mostly associated with gabbros and grade over into them. The gabbros and diorites (tables 5, 6 and 7) occur in many places together and pass gradually into each other. Their plutons are associated with and surrounded by basic and intermediate volcanics, and they represent subvolcanic magma chambers of stratovolcanocs. The diorites grade o>.cr further into quartg diorites and granodiorites (tables 5 and 6), which also occur as separate plutons. The migmatitic quartz diorites and granodiorites are often observed to contain almandine, cordierite and/or even sillimanitc. These minerals have beer, formed during the migmatization and thus do not indicate sedimentary origin of the rock (Harme, 1965). The wicrocl ne granite (table 7) often appears to be coarse-grained and resembles pegmatite, but it has very seldom been seen to contain any rare minerals. Primarily. it has been very rich in potassium, judging by the fact that, after assimilating the wall rock, it still contains 5-7 per cent of K,O. In many cases, it has granitized the wall rock and changed it to a granitic composition.

49 48 The Bodom and Onas granites (table 7) arc rather potash-rich intrusives, which are younger than the Svecofennian rocks. They resemble rapakivi granites in many ways. Hypabyssal rocks Some amrphibolitic dikes, metadiabases, cut the gneisses and granodiorites. The dikes are older than the microcline granite. A swarm of quarlg porphyry dikes occurs in the southeastern coastal area. Their bulk composition approaches that of Onas granite and they are probably apophyses from its pluton. Dikes of diabase are met with in the coastal area. The% are unmetamorphosed and cut across all the Svecofennian rocks. Structures and stratigraphy The b-axes of the folding dip gently, and are in some instances nearly horizontal. The quartz-feldspar gneisses and associated rocks have been rigid and thus form mainly gentle open folds, whereas the more biotite-rich schists and gneisses have undergone a more intense folding. The gneisses have undergone a regional metamorphism but later, in the late-kinematic stage, then have been migmatized in connection with the intrusion of the microcline granite (Harme, 1965, p. 31 ;. The migmatizing gneisses have been highly plastic and even slight movements have easily caused changes in the attitudes of small folds and beds. Some svnkinematic intrusions have been active and pushed aside the gneisses, which now surround the massives. Some granitizing migmatitic bodies have also been lifted in the late-kinematic stage. The basement of the sediments is unknown. The lowermost known sediments are the quartz-feldspar gneisses and mica gneisses, which areally grade over into each other. They are overlaid by the basic, intermediate and acid volcanics. Some dates overlie the volcanics.

50 KIRJALLISUUTTA-LITERATURE Aurola, E. (1960) The limestone and limestone quarries in Finland. Int. Geol. Congr., XXI Session, Norden. Guide to Excursions, Nos. A37, A38, C32, C33, Beck, W. (1962) Analvsen einiger russischer M ineralien. Verh. d. russ. kais. Miner. Ges. S t. Petersburg, von Bonsdorff, P. A. (1821) Lber den Tafelspath zu Skrabbo]e in Finnland. Schweiggers J. f. Chem. u. Phys. 33, s Borgstr6m, L. H. (1907) Granitporphyr von Ostersundom. Bull. Comm. Geol. Finlande s. (1931) Das Granitgebiet von Onas. Helsingfors. 7. s.»- (1947) Granite-porphyry from Ostersundom. II. Bull. Comm. Geol. Finlande 140, Collini, B. (1965) En stromatolitforekomst i Mellansveriges urberg (abstrakt). Geologi 17, s Cronstrorn, Greta (1937a) Granitporfyrer i Ostcrsundom. Kasik. [Manuscript] Hgin Yliop. Geol. laitos. 6 s. (1937h) Undershkning av ett antal diabasgangar i trakten ornkring 1-Ielsingfors. Kasik. [Manuscript] higin Yliop., Geol. laitos. 27 s. Edelman, N. (1949) Structural history of the eastern part of the Gullkrona Basin, SW-Finland. Bull. Comm. Gcol. Finlande s. Eskola, P. (1956) Postmagmatic potash metasomatism of granite. Bull. Comm. Geol. Finlandc 172, Eskola, P., Hackman, V., Laitakari, A. & Wilkman, W. W. (1919) Suomen kalkkikivi. Limestones in Finland. Geol. tutkimusl., Geotekn. julk s. Hall, W. Y. A. (1936) Kivitcollisuus. Geol. tutkimusl., Geotekn. julk s. Halonen, T. Olavi (1954) Bodomin graniitin petrologiasta. Kasik. (imlanuscripti Figin Yliop., Geol. laitos. 50 s. Holmberg, H. J. (1858) Materialier till Finlands gcognosi. Bidr. till Finlands naturkannedom, etnografi och statistik, 4. Haft. 254 s. Harme, M. (1953) Kallioperakartta, lehti 2042, Karkkila. Suomen geologinen kartta 1 : »- (1954a) Kallioperakartan selitys, lehti 2042, Karkkila. English summary : Explanation to the map of rocks. Suomen geologinen kartta 1 : s. (1954b) Structure and stratigraphy of the Mustio area, southern Finland. Bull. Comm. Geol. Finlande 166, (1958x) Examples of the granitization of plutonic rocks. Bull. Comm. Geol. Finlande (1958b) Kivilajikartta, BI, Turku. Suomen geologinen ylciskartta 1 : (1959) Examples of the granitization of gneisses. Bull. Comm. Geol. Finlande 184, (1960) Kivilajikartan selitys, Bl, Turku. English summary. Suomen geologinen yleiskartta 1 : s. (1961) On the fault lines in Finland. Bull. Comm. Geol. Finlande 196, (1962) An example of anatexis. Bull. Comm. Gcol. Finlande 204, (1964) A zoned skarn dike in Silvola, southern Finland. Bull. Comm. G6ol. Finlande 218, 0 1)

51 7 51) Harme, M. (1965) On the potassium migmatites of southern Finland. Bull. (.onun. Geol. Finlandc s. (1966) On the block character of the Finnish Precambrian basement (with discussion)..ann Ac ad. Sci. Fcnnicae, Set. A, 111, 90, (1969) Kallioperakartta, lehti 2043, Kerava. Suomen geolo}uuten kartta 1 : a- (1974) Kinzigiitti. Geologi 26, s. 9. Harme, M. & Laitala, M. (1955) An example of granitization. Bull ( nom. Gcol. Finlandc 168, Kaitaro, S. (1956) Kallioperakartta, Iehti 2044, Riihimaki. Suomen geologinen kartta 1 : Konttinen, L. (1953) Etela-Suomen peruskallion emaksisct vulkaniitir. Kiisik. [Manuscript] Hgin Yliop., Geol. laitos. Kouvo, O. (1958) Radioactive age of some Finnish Pre-Cambrian minerals. Bull. Comm. Gcol Finlande s. Kulonpalo, M. (1946) Pakilan malmiloydot. Geol. tutkimusl., Ge,~rckn. julk. 46, Kulonpalo, M.&Marmo, V. (1955) Suomen molvbdecnihohteista. GeolL tutkimusl., Geotekn. julk s. Laine, E. ( ) Suomen vuoritoimi , lisrori.tllisia tutkimuksia. Vol. 31, n :o 1, 674, s. ; mo 2, 752 s. ; n :o 3, 570 s. a--(1950) MMlalrninetsinta Suomessa Geol. tutkimusl., Geotekn. julk s. Laitakari, Aarne (1929) 1lelsingin pitajan vanhoista rautakaivoksista. Ilelsingin Ymparistd s. (1946) Helsingin vmparistbn kallioperan kaivannaisct. Ge(~l. twkiniusl., Geotekn. julk. 46, (1949) Amctistikvartsia. Geologi 1, s. 28. (1953) Nordsjbn kalkkikaivos Ilelsingin maalaiskunnassa. Heisingin vmparistolehti (1967) Suomen mineraalien hakemisto. Index of Finnish minerals with bibliography. Bull Comm. Geol. Finlande s. Laitakari, I. (1969) On the set of olivine diabase dikes in Ilame, Finland. Bull. Comm. Gcol. Finlande s. Laitala, M. (1960) Kallioperakartta, lehti 2032, Siuntio. Suomen geologinen kartta 1 : »- (1961) Kallioperakartan selitys, lehti 2032, Siuntio (Kirkkonummi). English summary : Explanation to the map of rocks. Suomen geologinen kartta 1 : s.»-- (1964) Kallioperakartta, lehti 3021, Porvoo. Suomcn geologinen karttt 1 : »-- (1965) Kallioperakartta, Ichti 3012, Pellinki. Suomen geologinen kartta 1 : » -- (1967) Kallioperakartta, lehti 2034, 1-lelsinki. Suomen geologinen kartta 1 : Lehijarvi, M. (1962) The quartzite area of Tiirismaa. Bull. Comm. Geol Finlande 204, Leiviska, I. (1913) A'uoriperiin halkeamista ja siirroksista. Suomaainen tiedeakatemia. F.sitclmlii ja povtakirjat. 1, Lundstrom, C. (1824) Promemoria (Sillbole). Kasik. [Nlanuscriptj Valtionarkisto. 3 s. Moberg, K. Ad. (1888) Kertomus karttalchteen n :o 3. Helsinki. Geol. turkimusl. 59 s.»-- (1889) Kertomus karttalehteen n :o 6. Aurmijarvi. Gcol. tutkimusl. 59 s. Otto, C. M. (1898),\ufschlusse im Helsingfurs Gneissgebiete. Verh, d.k. Gcol. Reichsanst. Iahr. Vicn, s Parras, K. (1958) On the charnockites in the light of a highly metamorphic rock complex in southwestern Finland. Bull. Comm. Geol. Finlande s. Puranen, R. (1968) 1lvvinkaan gabron ja sen naapurikivilajien magneertisista ominaisuuksista. Kasik. I Manuscript] Hgin Yliop., Geofvsiikan laitos. 83 s. Rankarna, K. (1943) The niobium and tantalum content of three Finnish \rchacan granites. Bull. Comm. Geol. Finlande 128,

52 31 Rankama, K. (1944) On the geochemistry- of tantalum. Bull. (onun. G6o1. Finlande s. Rehtijarvi, A. (1970) Keravan karttalehtialueen kivilajirajoista ja rakenteista. Kasik. [Mlanuscriptj Hgin Yliop., Gcol. laitos. 29 s. Saastamoinen, J. (1956) Graniittiporfyyri- ja hrcksiaju,sis-.t F-.tcla-Sipoossa. Kasik. (Manuscript] Hgin Yliop., Geol. laitos. 54 s. Saraste, A. (1967) 1liidenvesi I-raakavesitunnuin tutkiuutstviin ja louhinnan aikana tehtyjii rakennusgeologisia havaintoja. Kasik. [Manuscript] Hgin Yliop., Gcol. laitos. 35 s. Savenius, S. (1825) Odmjukaste inberattclse om Grui`arhetct i Sillbiile Kasik. j Manuscriprj Valtionarkisto. 11 s. (1825) Beskrifning hfver Hclsinge socken i anledning ;if de tierstades ar 1825 pa herr ofverintendenten \ordcnskiolds befallning of undertecknad ;tnstallda Malmleteri resor. Kasik. j Manuscript] Valtionarkisto. 16 s. Sederholm, J. J. (1893) Om bcrggrunden i sodra Fin ;aull. Fcnnia s. (1907) Om granit och gneis, deras uppkomsr, up prradande och utbredning input urbergcr i Fennoskandia. Bull. Comm. Geol. Finlande >. (1923) On migmatites and associated Precambrian roeks <,f southwestern Finland. Part I. The Pellinge Region. Bull. Comm. Gcol. Finlandc s. (1925) Indelning av de fennoskandiska graniterna ch cn urhergsdiskordans i skargarden. Geol. Fiiren, i Stockholm, Forh. 47, Simonen, A. (1960) Plutonic rocks of the Sveeofennidio in Ft ii nd. Bull. Comm. Geol. Finlandc s. Steinheil, F. Gcognostisches Stadium. (Einige Aufsatae ubcr die Geognosie, Allgemeine Bildung Finnlands, Rapakivi, Sillbolc, Lahrador yon Ojam,, u.s..v.). Kasik. [Manuscript] ligin Yliop., Gcol. laitos. 190 s. Tammekann, A. (1925) Ucbcr die Petrographic de : Gruhenfcldes vom Sillbble hei Helsinki. Fennia s. Tavela, M. (1954a) The limestone quarry of Sibbn. Geol. tutkimusl., Gcotekn. julk. 55, (1954h) The marble quarry of Nordsjd. Geol. tutkimusl., Geotekn. julk. 55, Tengstrom, Fr. (1828) Memorial (Sillbolc). Kasik. j Manuscript] Valtionarkisto. 3 s. Tigerstedt, A. F. (1890) Kcrtomus karttalchtcen n :n lameenlinna. Geol. tutkimusl. 91 s. Tynni, R. (1963) Alaaperakartta, lehti 2044, Riihimaki. Suomen geologinen kartta 1 : (1969) Maaperakartan selitvs, lehti 2044, Riihimaki. I,:.xplanat try text to the map of Q taternarv deposits. Suomcn geologinen kartta 1 : s. Vaasjoki, M. (1978) Rapakivi granites and their postorogcnic rocks in Finland ; their age and the lead isotopic composition of certain associated galena mineralizations. Geol. Survey of Finland, Bull s. Wampler, J. M. & Kulp, J. L. (1962) Isotopic conip,,sitioit and concentration of lead in some carbonate rocks. Geol. Soc. Amer., Buddington Volume, Wegmann, C. E. & Kranck, E. H. (1931) Beitrage Stir Kenntnis der Svekofenniden in Finnland. Bull. Comm. Gfol. Finlande s. Wiik, F. J. (1865) Bidrag till I lelsin,gforstraktens mincr.dogi och geognosi. Helsingfors. 42 s. (1866) Fiirsbk till framstallning of Hclsingforstraktens gneis- och granitformationer. Hclsing fors. 51 s. Virkkala, K. (1956) i8laaperikartta, lehti 2043, Kerac :i. Suomer, geologinen kartta 1 : (1959) amaaper kartan sclitys, lehti 2043, Kcrava. Suomen geologinen kartta 1 : s. Visapaa, M. (1967) Hclsingin ympariston raurikai r,k,et Kasik. I Manuscript] Hgin Kauppakorkcak tulu. 174 s.