Oikeus työhön ja ihmisarvoon Maakuntajohtaja Pertti Rajala
Väestöllinen huoltosuhde 1940-2060 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2020 2030 2040 2050 2060 0-14 vuotiaat 65 vuotta täyttäneet Lähde: Tilastokeskus
Työmarkkinoille tulleen/tulevan (20-24-v.) ja työmarkkinoilta poistuneen/poistuvan (60-64-v.) ikäluokan koko vuosina 1940-2040 500 400 300 200 100 0 1940 1945 1950 1955 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040 20-24-v. 60-64-v. Lähde: Tilastokeskus
Ei kuitenkaan näin!
Nuorten syrjäytmisen perusproblematiikka
Kadotetutko??? Tammikuussa 2010 oli 15-24-vuotiaista työttöminä lähes neljäsosa. Henkilökohtaisilla suhteilla joku voi työllistyä hetkeksi, mutta ilman toisen asteen koulutusta seuraavaa työpaikkaa lienee mahdoton löytää. Kun maamme tuhannet koulutetut työttömät jonottavat työhaastatteluihin, murrosikäinen jää kilpailussa auttamatta viimeiseksi. Jopa siivoustöitä on nykyään vaikea saada ilman alan koulutusta tai vähintään kunnon työkokemusta. Palkkaisitko sinä ketään pelkän peruskoulutodistuksen perusteella?
Töihin? Työtä oppii työtä tekemällä, mutta mitään järkeä ei ole teettää hyödyttömiä ja nöyryyttäviä töitä. Se ei työintoa kohenna. Työ ei välttämättä ole hauskaa eikä sen tarvitse ollakaan, mutta silloin sen pitäisi edes kohentaa tekijänsä taloudellista asemaa. Usein sosiaaliturvalta pienipalkkaiseen työhön siirtyminen ei lisää käteen jääviä tuloja juuri lainkaan.
Nuorten syrjäytyminen - kansallinen uhka Suomessa on kymmeniä tuhansia nuoria, jotka ovat vaarassa syrjäytyä yhteiskunnasta. Heillä ei ole opiskelupaikkaa tai työtä eikä meneillään oleva taantuma ole heidän mahdollisuuksiaan parantanut. Kaikkien lukujen taakse kätkeytyy inhimillistä hätää ja huolta tulevaisuudesta. Aivan erityisen huolissaan on syytä olla nuorisotyöttömyyden kasvusta. Edellisen syvän laman aikana ja heti sen jälkeen työllisyys- ja sosiaalipolitiikassa tehtiin virheitä, joista maksetaan yhä. Osa vajaan parinkymmenen vuoden takaisista nuorisotyöttömistä syrjäytyi pysyvästi työmarkkinoilta. Suomella ei ole työvoimareserviä tuhlattavaksi asti, virheiden toistamista pitää nyt kaikin keinoin välttää.
TYÖ EU:n alueella 69 % eurooppalaisista on työllisiä vammaisista EU-kansalaisista vain 29 % on työllisiä. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen vuonna 2007 tekemän tutkimuksen mukaan vammaisten henkilöiden joukosta löytyy 15 000-25 000 henkilön käyttämätön työvoimareservi. Suurin syy vammaisten henkilöiden huonoon taloudelliseen tilanteeseen ja köyhyyteen on työmahdollisuuksien puute, joka pakottaa heidät elämään minimitulolla koko aikuiselämän.
TYÖ Vajaakuntoisten työpanos saataisiin kannattavasti käyttöön sovittamalla luovia liiketoimintamalleja sosiaalipoliittisiin toimiin. Työ- ja elinkeinoministeriö on laitettu ratkaisemaan sosiaalista ongelmaa, vaikka sillä ei ole tähän edellytyksiä. Innovatiivisesta ajattelusta on paljon hyviä esimerkkejä muissa maissa ja valtioneuvoston tulisi ottaa niistä nopeasti opiksi.
TYÖ Maamme on tätä nykyä tuhansien työllistämishankkeiden maa, ja varmasti ennätyksellinen tässä mielessä koko maailmassa. Erilaisia pieniä ja vähän suurempia hankkeita on sirpaleina joka paikkakunnalla. Tätä projektimaailmaa on kestänyt jo parinkymmenen vuoden ajan. Rahaa erilaisten tukien muodossa on kulunut huikeat summat.
Tarvitsemme uudistuksia, joilla aktiivisia työnhakuja -saantimahdollisuuksia työmarkkinoilla painotetaan enemmän kuin sosiaaliturvan varaan rakennettuja tulevaisuuden ratkaisuja. Keskeisiä keinoja työllistymisen esteiden poistamisessa ja lieventämisessä ovat yksilöllinen ammatinvalinnan ohjaus ja neuvonta, tuettu työllistyminen, työ- ja opetushallinnon yhteistyön tiivistäminen ja ylipäätään aktiivinen tuki erityisesti nuorelle henkilölle työelämään kiinni pääsemiseksi. Työympäristön esteettömyys, yksilölliset apuvälineet sekä henkilökohtainen apu ovat työnteon edellytys monelle vaikeavammaiselle henkilölle. On tärkeää, että tarvittavat mukautukset, tuki ja palvelut ovat käytettävissä heti työnteon alkaessa.
Avotyötoiminta työharjoitteluksi Avotyötoiminta on sosiaalihuoltolain ja kehitysvammalain nojalla toteutettava työtoiminnan muoto, josta ei löydy lainsäädännössä tällä hetkellä lainkaan säätelyä. Se koskee lähinnä kehitysvammaisia ja mielenterveyskuntoutujia ja tarkoittaa näiden ihmisten sijoittamista avoimille työmarkkinoille ilman palkkaa, ainoastaan työosuusrahan turvin. Avotyötoiminta on määriteltävä lainsäädännössä määräaikaiseksi työharjoitteluksi, jonka tavoitteena on työelämätaitojen harjaannuttaminen ja/tai palkkatyöhön osallistuminen. Pysyvästi palkattomaan avotyötoimintaan avoimilla työmarkkinoilla osallistuminen on ehkäistävä.
Työssäkäyvä vammainen on ihasteltu ihme Vammaisfoorumin puheenjohtaja Merja Heikkonen kirjoitti viime heinäkuun lopulla Helsingin Sanomissa: Olemme puolisoni kanssa molemmat näkövammaisia ja käymme töissä. Asiaa ihmetellään tuon tuostakin. Kun liikumme avustajamme kanssa joukkoliikennevälineissä tai maksullisissa tilaisuuksissa, törmäämme jatkuvasti siihen, että meille tarjotaan eläkeläislippuja. Asian oikaisun jälkeen saamme osaksemme ihastelua. Ele on ystävällinen ja ymmärrettävä, mutta kertoo konkreettisesti mielikuvistamme. Olenkin joskus hymyssäsuin miettinyt, millainen hässäkkä syntyisi vaikkapa Messukeskuksen lippujonossa, jos lipunmyyjä ryhtyisi ihastelemaan jokaisen jonossa olevan työssäkäyntiä.
Luovutaan sanasta vajaakuntoinen Onko perussyy vammaisten työllistymisvaikeuksiin sittenkin asenteissa. Miten niitä voimme muuttaa? Asenteiden muuttamista ei edistä työvoimahallinnossa käytössä oleva "vajaakuntoinen"-termi. Meillä ei ole vuosikymmeniin saanut puhua vajaamielisistä, mutta vammaista työnhakijaa saa vammaisjärjestöjen toistuvista vaatimuksista huolimatta edelleen kutsua vajaakuntoiseksi. Myy siinä sitten osaamistasi työnantajalle, kun otsassasi on halventava vajaan leima.