23. Yhteisvaluutta-alueet ja Euroopan rahaliitto (Mankiw&Taylor, Ch 38) 1. Euron synty 2. Yhteisvaluutan hyödyt ja kustannukset 3. Onko EU optimaalinen yhteisvaluutta-alue? 4. Yhteisvaluutta-alueet ja finanssipolitiikka
23.1 Euron synty Maastrichtin sopimus (1992) määritteli tulevan rahaliiton aikataulun asetti kriteerejä maille, jotka otettaisiin tulevaan rahaliittoon sisälsi myös Euroopan keskuspankin perustamista koskevia säädöksiä Euro syntyi virallisesti 1.1.1999. Ensimmäiset eurosetelit ja kolikot otettiin käyttöön 1.1.2002. Euron otti alun perin käyttöön 12 valtiota. Nyt euroa käyttää valuuttanaan 17 EU-maata.
23.2 Yhteisvaluutan hyödyt ja kustannukset Yhteisvaluutan hyötyjä: Valuutan vaihdon kustannukset (ja niihin liittyvä hyvinvointitappio!) häviävät. Kustannusten vertailu eri maissa helpottuu. (Esim. eri maiden yrityksiä ja kansalaisia on vaikeampi kohdella epätasapuolisesti, jos kaikilla on sama valuutta). Valuuttakurssin vaihtelun häviää. (Tämä helpottaa esim. koko EU:n alueella toimivien yritysten toimintaa.) Yhteisvaluutta-alueen kustannuksia: Tärkein kustannus on, että rahaliiton maat menettävät vapauden omaan rahapolitiikkaan ja valuuttansa kurssin säätelyyn.
Yhteisvaluutta-alueen kustannuksista esimerkkejä Kuten edellä todettiin, joidenkin euroalueen kriisimaiden (esim. Espanjan ja Irlannin) liiallinen valtionvelka johtuu ensisijaisesti yksityisen sektorin aiemmasta velkaantumisesta ko. maissa. Velkaantumisen taustalla voidaan nähdä EKP:n rahapolitiikka ja ohjauskorot, jotka sopivat euroalueen maille keskimäärin, mutta olivat ko. maille liian alhaisia. Myös oman valuutan mahdollistamilla valuuttakurssin vaihteluilla on myönteisiäkin puolia: Oletetaan, että Ruotsin vientituotteiden kysyntä alenee ja työttömyys lisääntyy Ruotsissa. Tällöin (avotalouden makromallin mukaisesti) Ruotsin kruunun kurssi laskee, mikä kohentaa työllisyyttä.
23.3 Onko euroalue optimaalinen yhteisvaluutta-alue? Optimaalisten yhteisvaluutta-alueiden teoriassa on esitetty mm. seuraavia kriteerejä optimaalisille yhteisvaluutta-alueille: (1) Palkkojen suuri joustavuus (joka kompensoi sitä, että valuuttakurssin muutokset eivät enää tasapainota muutoksia alueen maiden vientituotteiden kysynnässä.) (2) Työvoiman suuri liikkuvuus alueen maiden välillä (3) Pääoman suuri liikkuvuus; alueen maiden asukkaat ja yritykset ovat valmiita lainaamaan toisilleen. (4) Kaupan integraatio maiden välillä Näistä euroalue toteuttaa lähinnä kriteerit (3) ja (4), muttei kriteerejä (1) ja (2). Ongelmallista on myös eri euromaiden pysyvästi erilainen talouskasvun vauhti.
23.4 Yhteisvaluutta-alueet ja finanssipolitiikka Kuten edellä nähtiin, euromaat ovat tehneet myös finanssipoliittisia sopimuksia: Vuonna 1997 sovittiin, että euromaan julkistalouden alijäämä ei saa ylittää kolmea prosenttia BKT:sta eikä maan julkinen velka saa ylittää 60:tä prosenttia BKT:sta. Pidemmälle vietyyn finanssipoliittiseen integraatioon kuuluisivat yhdessä sovitut budjetit, yhdessä sovittava verotuksen taso ja tulonsiirrot alueen maiden välillä. Nämä eivät liene mahdollisia EU-alueella poliittisista syistä!
Yhteisvaluutta-alue ja valtioiden velkaantuminen Valtio, jolla on oma valuutta, voi jättää velkansa maksamatta [default on its debt] kahdella tavalla: Epäsuorasti. Jos velan yksikkö on maan oma valuutta, velka voidaan maksaa inflaatiolla eli painamalla lisää rahaa (esim. jos Kreikan velat olisivat drakmamääräisiä, Kreikka voisi maksaa ne tuottamalla lisää drakmoja). Suoraan, jättämällä korot ja lyhennykset maksamatta. Yhteisvaluutta-alueen jäsenvaltiolla on käytettävissään vain jälkimmäinen vaihtoehto. Jos yhteisvaluutta-alueen yksi maa kieltäytyy maksamasta velkojaan, muutkin kärsivät siitä. Siksi yhteisvaluutta-alueisiin liittyy vapaamatkustajan ongelma [free-rider problem].
Kuva 23.1 Valtionlainojen korkoja Lähde: Chinn ja Frieden (2012) Korkojen eron pienuus kertoo sijoittajien arvioivan luottojen riskit yhtä suuriksi 8
Vapaamatkustajan ongelma Sijoittajat saattavat olettaa, että jos jokin yhteisvaluuttaalueen valtio ei kykene huolehtimaan veloistaan, muut valtiot huolehtivat niistä sen puolesta. Tällöin ongelmavaltiot saavat luottoa alhaisemmalla korolla kuin jos niillä olisi oma valuutta. Alhaiset korot kannustavat jatkamaan ylivelkaantumista. Esim. Kreikan valtion lainojen korot olivat pitkään (2002-2007) miltei samansuuruisia muiden euromaiden (mm. Saksan ja Ranskan) valtionlainojen korkojen kanssa (kuva 23.1). Ongelman ratkaisuksi yhteisvaluutta-alueella voidaan määrätä esim. täsmälliset säännöt finanssipolitiikasta ja toimivat rangaistukset sääntöjen rikkomisista. Mutta EU-alueella niitä ei vielä ole! Ja ovatko ne poliittisesti mahdollisia?