Vehkalanmäen hoitosuunnitelma

VANTAAN KAUPUNKI YMPÄRISTÖKESKUS Vehkalanmäen hoitosuunnitelma 2010-2020

Vantaan kaupunki Maankäyttö ja ympäristö Ympäristökeskus Pakkalankuja 5, 01500 Vantaa Tekijä: Jarmo Honkanen Paino: Vantaan kaupungin paino

3 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 5 2 Vehkalanmäen luonnon yleisilme... 5 3 Työn tarkoitus... 5 4 Hoidon tavoitteet... 6 5 Alueet ja niiden hoitotoimenpiteet... 7 5 Lähteet... 12 Liite. Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset lajit... 15

4

5 1 Johdanto Vehkalanmäen maanläjitys- ja lumenkaatopaikka on muotoutunut ajan saatossa korkeaksi täyttömäeksi. Se on ollut luontotyyppinä alun alkaen ruderaattia eli joutomaata. Ruderaatti on jatkuvan toiminnan takia avoimena pysyvää aluetta, jossa kasvaa pioneerilajeja. Varjostavaa puustoa ei ole, joten aurinko pääsee paistamaan täydellä voimallaan tehden ruderaatista parhaimmillaan erittäin paahteisen elinympäristön, jossa menestyvät monet erikoistuneet kasvi- ja eläinlajit. Toiminnan ja kulutuksen vähetessä ja loppuessa alkujaan kasviton ruderaatti kasvaa hiljalleen umpeen. Paljaan maan määrä pienenee kasvillisuuden sulkeutuessa. Avoin niittyalakin häviää lopulta pensaikon ja metsän tieltä. Samalla viimeistään häviävät avointa ja paahteista elinympäristöä tarvitsevat lajit. Ruderaatit tiedetään nykyisin arvokkaiksi elinympäristöiksi, joita pyritään säilyttämään. Nykyisellään Vehkalanmäellä on vielä suureksi osaksi hienoa niittymaisemaa, jossa on paljon erilaisia kukkakasveja sekä perhosia ja muita hyönteisiä. Toiminta keskittyy alueen itäpuoliskoon, jossa on kasvittomia tai lähes kasvittomia alueita. Sen sijaan kauimmin toiminnan ja kulutuksen ulkopuolella olleet alueet mäen etelä- ja länsireunalla ovat kasvamassa umpeen. 2 Vehkalanmäen luonnon yleisilme Vehkalanmäen täyttömäki on luontoympäristönä ihmisen luomus. Keinotekoisella mäellä tuntuukin luonnolliselta nähdä rinta rinnan kasvamassa alkuperäisiä kasvilajejamme, muinaistulokkaita sekä puutarhoista levinneitä koristekasveja ja muita uuden ajan tulokaskasveja. Metsäapilat, ahdekaunokit, syysasterit ja valkomesikät kasvavat ja kukkivat sulassa sovussa avoimessa niittymaisemassa. Vehkalanmäen koilliskulmauksessa on lumenkaatopaikka. Sen eteläpuolella on varastokenttiä, joihin on tuotu maa-aineksia, kuoriketta, betonirumpuja, kaivonrenkaita, katukiviä, parakkeja ja paljon muuta. Parhaimmat kukka-alueet löytyvät lumenkaatopaikan ympäriltä ja teiden pientareilta, missä kukkivien kasvien lajimäärä on suuri ja kukkivia kasviyksilöitä ja niillä vierailevia päiväperhosia näkee vielä yleisesti alkusyksylläkin. Suurin osa täyttömäen alueesta on kuitenkin kaiken toiminnan ulkopuolella, ja mäen läntisessä puoliskossa kukkaniityt ovat vaihtuneet heinikoiksi tai jo pensoittuneet ja metsittymässä hyvää vauhtia. Vantaan vuoden 2007 yleiskaavassa Vehkalanmäki on merkitty lähivirkistysalueeksi (VL). Vehkalanmäki miltei kokonaisuudessaan on valittu yhdeksi Vantaan luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeäksi alueeksi (Ojala 2005). Vantaan perhos- ja kovakuoriaisselvityksessä (Faunatica 2005) Vehkalanmäeltä löydettiin useita uhanalaisia ja muita huomionarvoisia lajeja. 3 Työn tarkoitus Täyttömäen maanläjityksen ja muun käytön ulkopuolelle jääneet alkujaan kasvittomat ruderaattialueet ovat kehittyneet monilajisiksi niityiksi, jossa kukkivat monen väriset ja muotoiset kukat. Tässä työssä annetaan suosituksia täyttömäen kasvillisuuden hoitoon niin, että avoimien ja paahteisten alojen kasvi- ja hyönteislajisto voi säilyä jatkossakin.

6 Kuva 1. Vehkalanmäen huipun hiekkakenttä on suurelta osin kasviton. 4 Hoidon tavoitteet Vehkalanmäen hoidon tavoitteena on turvata täyttömäen tiedossa olevien uhanalaisten ja kaikkien muidenkin paahteisia ja avoimia elinalueita tarvitsevien hyönteisten säilyminen. Kaikkiaan Vehkalanmäen täyttömäestä on mahdollista kehittää hieno maisemakokonaisuus, jossa hallitsee avoin kukkaniitty. Eloa ja vaihtelua maisemaan saadaan puilla ja pensailla, joita jätetään yksittäin ja pieninä ryhminä tai metsikköinä. Suunnittelun ja hoidon hyvä lähtökohta on nykyinen tilanne, jossa metsiköt ja puita kasvavat alueet ovat muotoutuneet omia aikojaan sopiviin paikkoihin. Uusien alueiden pensoittuminen ja metsittyminen on kuitenkin syytä estää. Myös lupiinien määrää pyritään vähentämään, sillä lupiinin on todettu vähentävän muiden niittykasvien ja päiväperhosten laji- ja yksilömäärää (Saarinen ym. 2006). Alueen hoidon yleiset tavoitteet lyhyesti: - paahdealueiden säilyttäminen ja palauttaminen ja uhanalaisten hyönteisten elinmahdollisuuksien turvaaminen - niittyalueiden maaperän köyhdyttäminen niitolla lajiston monipuolistamiseksi - lupiinin leviämisen ja runsastumisen estäminen - niittyalueen pensoittumisen ja metsittymisen estäminen - täyttömäen ja metsän alkuperäisen rajan pitäminen ennallaan - metsiköiden ja niittyalan rajojen pitäminen ennallaan

7 Kuva 2. Kuviokartta. 5 Alueet ja niiden hoitotoimenpiteet Ala 1 Tasainen ja keskiosiltaan täysin kasviton ja paahteinen jatkuvassa käytössä oleva hiekkakenttä, jolta muun muassa kipataan lumikuormat alas lumenkaatopaikalle. Reunamilla harvakseltaan kasveja, kuten pujo, piharatamo, leskenlehti, lutukka, tahmavillakko ja neidonkieli. Ei hoitotarvetta. Ala 2 Lumenkaatopaikan jyrkkää penkkaa ja sen juurelta alkavaa tasaista hiekkakenttää. Töyräs ja sen edusta ovat paikoin lähes kasvittomia, mutta etäämpänä kasvillisuus lisääntyy. Monilajinen, paljon kukkivia kasveja. Koivun ja pajujen taimia paikoin.

8 Tasaisen kentän jälkeen maasto viettää loivasti kohti metsän reunaa. Lumenkaatopaikalta virtaa sulamisvesiä ja niityn reunalla on monia kostean paikan kasveja, kuten järviruoko, leveäosmankäämi, keräpäävihvilä, korpikaisla ja pullosara. Heinävaltaisen niittyalueen valtalaji on kuitenkin hietakastikka. Niityllä kasvaa yksittäisiä harmaaleppiä ja koivuja. Toimenpiteet: Niityn puolella kasvavat puut ja pensaat poistetaan. Ala 3 Pohjoiseen viettävää loivaa rinnettä. Tiheä ja korkea heinävaltainen kasvillisuus. Kukkivia kasveja melko vähän. Erityisesti niityn metsän puoleisessa reunassa kasvaa pajupensaita sekä kolmisen metriä korkeita koivuja ja mäntyjä. Toimenpiteet: Pajujen sekä puuston poistoa. Yksittäisiä mäntyjä ja koivuja sekä terijoensalava ja muita pajuja jätetään kasvamaan. Niitto. Ala 4 Heinien ja pelto-ohdakkeen hallitsemat avoimet alat ja tiheän puuston ja pensaikon alueet vuorottelevat. Toimenpiteet: Puuston ja pensaikon raivaus. Jätetään harva puusto. Pähkinäpensaat jätetään. Pensaikon sisään jäämässä olevat betonilaatat raivataan näkyviin. Niitto. Ala 5 Pohjoiseen viettävää rinnettä, jossa vuorottelevat heinien ja lupiinin hallitsemat reheväkasvuiset aukeat ja puu- ja pensastiheiköt. Puut enimmillään noin 10 metriä korkeita. Toimenpiteet: Puustoa ja pensaikkoa raivataan. Hoidetaan jatkossa harvapuustoisena puistometsänä. Ala 6 Avointa heinien ja lupiinin hallitsemaa luoteeseen viettävän rinteen niittykasvillisuutta. Harvakseltaan mäntyjä, kuusia ja koivuja sekä pajuja. Toimenpiteet: Puuston ja pensaiden raivausta. Jätetään yksittäisiä pensaita. Niitto, jotta lupiinien määrä saataisiin vähenemään. Ala 7 Jyrkähköä länsirinnettä, jossa niittykasvillisuuden lomassa pensaita ja puuryhmiä. Paljon lupiinia ja erilaisia heiniä ja korkeakasvuisia ruohoja, kuten pelto-ohdaketta. Toimenpiteet: Pajutiheikköjä harvennetaan ja puita poistetaan. Ylärinteeseen jätetään yksittäisiä raitoja ja pajupensaita, alarinteessä säästetään yksittäisiä koivuja ja haapoja maisemapuiksi. Luumupuu säästetään. Hoito avoimen niittynä, jossa vain yksittäisiä pensaita ja puita harvakseen. Niitto alkuun mieluusti kahdesti kesässä. Ala 8 Harmaaleppävaltaista lehtoa. Täyttömäen jyrkän penkan edustalla virtaa puro. Ei hoitotoimenpiteitä.

9 Ala 9 Etelään viettävää rinnettä, jossa on koivu- ja haaparyhmiä ja pajupensaita sekä kurtturuusu-, vadelma- ja tuoksuvatukkakasvustoja avoimen niittyalan lomassa. Rinteessä kasvaa myös muutamia lehtikuusia ja vaahteroita. Lupiini on paikoitellen runsas kenttäkerroksessa hietakastikan ja peltoohdakkeen ohella. Polun ympäristössä on matalakasvuisia ja paahteisia aloja. Toimenpiteet: Puiden ja pensaiden vähentäminen. Jätetään yksittäisiä puita ja pieniä puuryhmiä niin, että kokonaisuutena niittyilme säilyy. Vuosittainen niitto. Lupiinivaltaiset alueet kahdesti kesässä. Ala 10 Tienvarren epätasaista maastoa, jossa tiheä lehtipuumetsikkö. Toimenpiteet: Puuston harvennus tarpeen mukaan. Metsikkö säilytetään. Metsikön ja niityn raja pidetään jatkossa paikallaan. Ala 11 Etelään viettävää rinnettä ja sen edustan tasamaata, jossa enimmäkseen vallitsee avoin ja niittykasvillisuus. Parhaiten säilyneet ja laajat matalan kasvillisuuden paahteiset niityt koko täyttömäen alueella. Valtalaji vaihtelee. Paikoin lupiini runsas. Toimenpiteet: Kaikki puut poistetaan. Jätetään yksittäisiä pajupensaita. Niitto. Lupiinivaltaiset alat kaksi kertaa kesässä. Ala 12 Loivan itärinteen pieni metsikkö, jossa kasvaa suuria koripajuja, raitoja, koivuja ja haapoja. Toimenpiteet: Metsikön harvennus niin, että koripajut tulevat paremmin esille. Jätetään reunoille pajuja, metsikön keskellä olevia haapoja ja koivuja säästetään harvahkoksi metsiköksi. Ala 13 Täyttömäen läntisellä huipulla on tasainen sorakenttä, joka on aktiivisessa käytössä. Kenttä on suurelta osin täysin kasviston, mutta paikoin kasvaa peltokortetta ja vesitatarta. Sorakentän laidan lajeja ovat muun muassa pujo ja pelto-ohdake. Kenttä on aktiivisessa käytössä. Ei tarvita toimenpiteitä. Ala 14 Täyttömäen korkein huippu, jonka laella on hiekkakenttä. Sen ympärillä on paahteista niittyalaa, suuria kurtturuusukasvustoja, pajuja, yksittäisiä mäntyjä ja tiheää koivumetsikköä. Valtalajit ovat hietakastikka ja pelto-ohdake. Hiekkakentän laitaan on varastoitu niitettyä ruohoa ja heinää. Puusilta. Toimenpiteet: Mäen laelta ja ylärinteestä poistetaan puut. Tiheiköt raivataan, yksittäisiä pajupensaita jätetään. Kurtturuusut säästetään. Kukkulan alarinteeseen tien viereen jätetään maisemapuita yksittäin ja muutaman puun ryhminä.

10 Ala 15 Itäreunan laaja varastoalue, joka aktiivisessa käytössä. Tasaiselle kentälle on varastoitu monenlaista tavaraa ja muuta, kuten maa-aineksia, pysäkkikatoksia, betonirumpuja, metalliverkkoja ja -tolppia. Paahteisia hiekkakenttiä, joissa laajoja kasvittomia aloja. Erittäin roskaantunut alue. Toimenpiteet: Nykyisen käytön jatkuminen turvaa alueen ruderaattiluonteen jatkumisen. Metsän reuna pidetään jatkossakin nykyisellä paikallaan. Tienvarren tiheimpiä pusikoita harvennetaan, yksittäisiä puita ja pensaita jätetään. Alueen siivous tarpeen. Mahdollisesti kaatopaikalle kuuluvat tavarat viedään pois. Ala 16 Jyrkkää tienpenkkaa, vanhaa tienpohjaa ja maa-aineksen varastointikenttää. Paljon avointa alaa, mutta myös kurtturuusuja ja tiheitä puuryhmiä. Toimenpiteet: Puustoa reippaasti poistamalla saadaan erittäin paahteinen rinne. Voidaan jättää maisemapuiksi yksittäisiä raitoja ja tien reunaan mäntyjä. Kurtturuusut säästetään. Ala 17 Enimmäkseen multavaa tasamaata, jossa tiheää vesakkoa. Paikoin kivikkoa. Toimenpiteet: Tien varsi raivataan. Yksinäinen vuorijalava jätetään kasvamaan. Muu vesakko harvennetaan. Jatkossakin hoidetaan niin, että selvä raja ja ero viereiseen metsään säilyy. Ala 18 Pieni metsittynyt alue notkelman ympärillä tien vieressä. Notkelmassa puronoro. Toimenpiteet: Puron ympärille jätettään puita, mutta muuten tienvierus sähkölinjan alta raivataan puista ja pensaista. Tammi jätetään kasvamaan maisemapuuksi. Ala 19 Kosteaa tasamaata, jota peittää pajutiheikkö. Seassa yksittäisiä harmaaleppiä, haapoja ja koivuja. Toimenpiteet: Annetaan kehittyä luontaisesti, mutta tiheikön ja niityn raja pidetään ennallaan. Ala 20 Kosteahkon notkelman tiheä lehtipuumetsikkö. Sen yläreunassa laaja japanintatarkasvusto. Toimenpiteet: Metsikkö pidetään selvärajaisena. Metsikön reunaan annetaan kehittyä pensasreunus. Sen ulkopuolelta poistetaan kaikki puut, yksittäisiä pensaita jätetään. Yhtenäisen tatarkasvuston ulkopuolelle kasvavat versot niitetään muun kasvillisuuden niiton yhteydessä.

11 Kuva 3. Tavoite Vehkalanmäen maiseman yleispiirteiksi. Kuva 4. Ohjeellinen aikautaulu hoitotoimenpiteille eri kuvioilla: punainen = 2-3 vuoden aikana keltainen = 4-5 vuoden aikana vihreä = 10 vuoden aikana

12 Taulukko 1. Kohdealueiden pinta-ala, kohteiden nykyinen tilanne ja tavoitetila sekä hoitotoimenpiteet tavoitteen saavuttamiseksi. Ala a (ha) nykytila tavoite hoitotoimenpiteet 1 0,7 2 1,6 3 0,5 hiekkakenttä + hiekkatie lumenkaatopaikka, reunoilla umpeenkasvua nykyinen käyttö nykyinen käyttö ei toimenpiteitä puiden ja pensaiden poistoa umpeen kasvavaa niittyä avoin niitty puiden ja pensaiden poistoa, niitto 4 0,2 niittyä ja metsikköä niittyä + harvaa puustoa puiden ja pensaiden poistoa, niitto 5 0,4 umpeen kasvavaa niittyä niittyä + harvaa puustoa puiden ja pensaiden poistoa, niitto 6 1,9 umpeen kasvavaa niittyä niitty + pensaita puiden ja pensaiden poistoa, niitto 7 1,2 umpeen kasvavaa niittyä niitty + maisemapuut puiden ja pensaiden poistoa, niitto 8 0,7 lehtoa luontainen kehitys ei toimenpiteitä 9 0,7 umpeen kasvavaa niittyä paahdealue + maisemapuita puiden ja pensaiden poistoa, niitto 10 0,2 lehtoa luontainen kehitys ei toimenpiteitä 11 4,0 niittyä paahdealue niitto 12 0,3 metsikkö harvapuustoinen alue harvennus 13 0,1 hiekkakenttä nykyinen käyttö ei toimenpiteitä 14 1,7 umpeen kasvavaa niittyä paahdealue + maisemapuita puiden ja pensaiden poistoa, niitto 15 1,3 varastointialuetta nykyinen käyttö alueen siivoaminen roskista ja muusta kaatopaikalle kuuluvasta tavarasta 16 0,5 umpeen kasvavaa niittyä paahdealue puiden ja pensaiden poistoa, niitto 17 0,3 umpeen kasvanut niitty paahdealue puiden ja pensaiden poistoa, niitto 18 0,3 metsikköä paahdealue + metsikkö puiden ja pensaiden poistoa, niitto 19 0,6 pajutiheikkö luontainen kehitys ei toimenpiteitä 20 0,1 metsikkö metsikkö ei toimenpiteitä 5 Lähteet Faunatica Oy 2005: Kovakuoriais- ja perhosselvityksiä Vantaalla 2004: Mätäoja Vaskivuori, Pitkäkoski ja Vehkalanmäki. 23 s. + liitteet. Hokkanen, M. 2003: Vantaan vanhojen peltojen ja niittyjen ohjelma. Vantaan kaupunki, maankäytön ja ympäristön toimiala, viheralueyksikkö. 107 s. Ojala, A. 2005: Vantaan luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät alueet. Vantaan kaupunki, ympäristökeskus, kaupunkisuunnittelu. 81 s. + liitteet. Saarinen, K., Jantunen, J. & Valtonen, A. 2006: Niiton vaikutus tienpientareiden niittyeliöstön monimuotoisuuteen (NIINI), hankkeen loppuraportti. Tiehallinnon selvityksiä 9/2006. Edita Prima Oy. 50 s.

13 Kuva 5. Täyttömäen etelärinne on suurimmaksi osaksi avointa niittymaisemaa. Kuva 6. Vadelman ja puiden valtaamaa entistä niittyalaa.

14 Kuva 7. Lumenkaatopaikalla vallitsee avoin ruderaatin kasvillisuus. Kuva 8. Täyttömäen paahteinen etelärinne.

15 Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset lajit Liite. Vehkalanmäen kovakuoriais- ja perhoslajistoa selvitettiin vuonna 2004 (Faunatica 2005). Silloin alueelta löytyi kaksi uhanalaista kovakuoriaislajia (keisarilyhytsiipi ja lehtipuupääkkö) ja kolme uhanalaista perhoslajia (malikaapuyökkönen, vajayökkönen ja viheryökkönen). Keisarilyhytsiiven, lehtipuupääkön ja viheryökkösen esiintymät ovat valtakunnallisesti merkittäviä. Malikaapuyökkönen on erityisesti suojeltava laji. Lehtipuupääkkö Laji elää paahteisten alojen pensaikoissa. Kuoriaisen ravintokasveja ovat eri pajulajit ja koivu. Keisarilyhytsiipi Laji elää avoimilla ruohopeitteisillä paahdealueilla. Keisarilyhytsiipi on peto, joka saalistaa muita hyönteisiä. Viheryökkönen Laji elää avoimilla ja lämpimillä, etenkin hiekkapohjaisilla alueilla. Toukat syövät erilaisia heiniä. Malikaapuyökkönen Laji elää kuivilla kedoilla, hietikoilla ja ruderaateilla. Toukat syövät Artemisia-suvun kasveja: malia, pujoa ja ketomarunaa. Vajayökkönen Laji elää avoimilla ja lämpimillä, etenkin hiekkapohjaisilla alueilla. Toukat ovat moniruokaisia. Perhos- ja kovakuoriaisselvityksen 38:sta silmälläpidettävästä tai muuten huomionarvoisesta lajista 13 oli nimenomaan paahteisilla paikoilla tavattavia lajeja. Lopuistakin suuri osa oli tyypillisiä avoimien paikkojen perhosia ja kovakuoriaisia. Paahteisia paikkoja tarvitsevien lajien lisäksi Vehkalanmäellä elää harvinainen Agonopterix nervosa niminen koiperhonen. Sen toukat elävät kesäkuussa lupiinin kukinnoissa.

Vantaan kaupunki Maankäyttö ja ympäristö Ympäristökeskus 2009