Yrittäjyyskasvatusta ohjaavat strategiat suomalaisessa opettajankoulutuksessa

Yrittäjyyskasvatusta ohjaavat strategiat suomalaisessa opettajankoulutuksessa Heikki Hannula, HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu heikki.hannula@hamk.fi Jaana Seikkula-Leino, Turun yliopisto, normaalikoulu / Lappeenrannan teknillinen yliopisto Jaana Lepistö, Turun yliopiston opettajankoulutuslaitos, Rauman yksikkö Abstrakti Taustaa ja tavoitteet: Kansainväliset ja kansainväliset strategiat korostavat yrittäjyyskasvatuksen kehittämistä opetuksessa. Opettajankoulutuslaitosten strategiat osoittavat, mihin suuntaan tulevaisuuden opettajia halutaan kouluttaa. Tämän vuoksi olemme halunneet pureutua erityisesti opettajankoulutuksen strategioiden tutkimukseen sekä siihen, miten yrittäjyyskasvatus ilmenee kyseisissä asiakirjoissa. Menetelmä: Syksyllä 2010 selvitettiin, millä tavalla opettajankoulutuksen nykyiset linjaukset tukevat yrittäjyyskasvatusta. Kyseinen alkukartoitus tehtiin erikseen yleissivistävää opettajankoulutusta tarjoavien organisaatioiden ja ammatillista opettajankoulutusta tarjoavien organisaatioiden osalta. Aineistona olevat strategiset linjaukset hankittiin osin internetin kautta ja osin pyytämällä ne erikseen joko kirjallisessa tai sähköisessä muodossa. Aineistosta poimittiin yrittäjyyskasvatusta tukevat lauseet, joiden merkitystä arvioitiin erikseen. Tulokset: Yleissivistävän opettajankoulutuksen strategisissa linjauksissa yrittäjyyskasvatus sinänsä näkyy toistaiseksi suhteellisen vähän. Kaikkien viiden ammattikorkeakoulun strategisissa linjauksissa on useita mainintoja panostamisesta yrittäjyyden edistämiseen. Kahdella niistä strategiat tukivat hyvin yrittäjyyskasvatuksen viemistä käytäntöön. Johtopäätökset: Jatkossa kehittämistyö on tarpeen kohdistaa yhtäältä yleissivistävän opettajankoulutuksen strategisten linjausten muotoiluun siten, että ne selkeästi ohjaavat yrittäjyyskasvatukseen panostamiseen. Toisaalta vaikka ammatillisten opettajankoulutusorganisaatioiden strategiat tukevat hyvin yrittäjyyskasvatuksen kehittymistä, on niitä mahdollista parantaa entisestään. Joka tapauksessa ne on saatava jalkautumaan myös käytännön toimintaan. Avainsanat: ammattikorkeakoulu, opettajankoulutus, strategia, yliopisto, yrittäjyyskasvatus

Johdanto Kansainväliset ja kansainväliset strategiat korostavat yrittäjyyskasvatuksen kehittämistä opetuksessa. Myös Euroopan unionin komissio on käynnistänyt vuonna 2011 yrittäjyyskasvatuksen kehittämisen eurooppalaisessa opettajankoulutuksessa. Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriön strategiassa (ks. Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat 2009) tuodaan esille, miten yrittäjyyskasvatus tulisi saada osaksi kaikkea opettajankoulutustamme vuoteen 2013 mennessä. Opettajankoulutuslaitosten strategiat osoittavat sen, mihin suuntaan organisaatiot haluavat toiminnassaan kehittyä. Tämän vuoksi olemme halunneet pureutua erityisesti opettajankoulutuksen strategioiden tutkimukseen sekä siihen, miten yrittäjyyskasvatus ilmenee kyseisissä asiakirjoissa. Maininnat strategioissa antavat viitteitä siitä, miten yrittäjyyskasvatus on kehittymässä opettajankoulutuksessa ja onko tulevaisuuden opettajilla mahdollisesti yrittäjyyskasvatuksen tietoja ja taitoja. Suomessa järjestetään sekä yleissivistävää että ammatillista opettajankoulutusta. Lisäksi omana alueenaan on lastentarhaopettajakoulutus, mutta tässä tutkimuksessa emme nosta esille tätä opettajankoulutusmuotoa. Haluamme tutkimuksessamme profiloitua erityisesti niihin koulutusasteisiin, joihin kulminoituu yliopistojen ja korkeakoulujen pääasiallinen opettajankoulutusvastuu. Yleissivistävästä opettajankoulutuksesta vastaavat erityisesti eri yliopistojen kasvatustieteellisten tiedekuntien yhteydessä toimivat opettajankoulutuslaitokset ja niiden tukena harjoittelukoulut, joita sanotaan myös normaalikouluiksi. Suomenkielistä ammatillista opettajankoulutusta antaa viisi ammatillista opettajakorkeakoulua, jotka toimivat eri ammattikorkeakoulujen yhteydessä. Tämä paperi perustuu valtakunnallisen YVI-hankkeen alkukartoitusvaiheessa kerättyyn tietoon suomalaisten opettajankoulutusorganisaatioiden strategisissa linjauksissa olevista yrittäjyys- ja yrittäjyyskasvatusmaininnoista. YVI on ESR-rahoitteinen ja opetushallituksen koordinoima valtakunnallinen vuosille 2010 2013 ajoittuva opettajankoulutuksen kehittämishanke. Sen tarkoituksena on parantaa koko opettajankoulutuksen kentän yrittäjyyskasvatusvalmiuksia muun muassa edistämällä yrittäjyyskasvatuksen merkitystä organisaatioiden strategisissa linjauksissa. ESRrahoituksen lisäksi hanke saa tukea Kerhokeskus koulutyön tuki ry:ltä, Työ- ja elinkeinoministeriöltä sekä Turun seudun kehittämiskeskukselta. Tutkimuksessamme esittelemme ensin keskeiset käsitteet, joita ovat yrittäjyys, yrittäjyyskasvatus, opettajankoulutus sekä strategia. Mainittakoon, että opettajankoulutuksen esittelyssä tuomme erityisesti esiin suomalaisen opettajankoulutuksen, joka on tutkimuksemme konteksti. Tämän jälkeen kuvaamme aineiston keruun sekä keskeiset tulokset. Lopuksi pohdinnassa tuomme esiin strategioiden yleistilan suomalaisessa opettajankoulutuksessa ja painottamme strategioiden kehittämisen tärkeyttä opettajankoulutuksen ja sitä kautta muun koulutuksen kehittämiseksi opetus- ja kulttuuriministeriön asettamien suuntaviivojen mukaisesti. Yrittäjyys ja yrittäjyyskasvatus Yrittäjyyttä voidaan käsitteellistää eri tavoin sen mukaan, kuka yrittäjyyden määrittelee. Esimerkiksi käyttäytymistieteilijät ja liiketaloustieteilijät lähestyvät yrittäjyyttä eri näkökulmista. Shane & Venkataraman (2000) tuovat esille, että yrittäjyyteen liitetään mahdollisuuksien havainnointi, jolloin siihen ovat sidoksissa keksiminen, arviointi, mahdollisuuksien havaitseminen. Gartnerin (1990) mukaan yrittäjyysnäkemykset ovat sidoksissa lähinnä kahteen ajatukseen. Jotkut uskovat, että yrittäjyys liittyy riskiä ottaviin yksilöihin, jotka aloittavat innovatiivisia ja nopeasti kasvavia yrityksiä. Jotkut korostavat, että yrittäjyys liittyy yritysten käynnistämiseen.

Yrittäjyyskasvatus liittyy sekä yrittäjyyteen että kasvatukseen. Mutta kuten yrittäjyyden määrittely on selkiintymätöntä, samoin yrittäjyyskasvatuksen käsite ja teoria eivät ole vielä avautuneet (ks. Fiet 2001; Mc Mullan & Vesper 2002). Yrittäjyyskasvatus on kuitenkin perimmiltään kansalaiskasvatusta, jolloin vaikutetaan taitoihin, uskomuksiin ja yrittäjämäiseen käytökseen (Seikkula-Leino 2007). Yritteliäisyyden kehittyminen liittyy henkilökohtaiseen elämään sekä ammatillisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseen. Yrittävät ihmiset toimivat eri puolilla yhteiskuntaa sekä liiketaloudellisella että voittoa tuottamattomilla sektoreilla. Yrittäjyyskasvatuksessa on kyse myös siitä, että kasvatus- ja koulutustyön tavoitteina ovat uusien yritysten perustaminen, yritysten toiminnan tehostaminen sekä liikeideoiden kehittäminen. Nämä tavoitteet ovat yksilö- ja ryhmäkohtaisia. Lisäksi yritysten perustamiseen (ja toiminnan tehostamiseen) liittyvät tavoitteet ovat sidoksissa sekä koko yhteiskuntaan että erilaisten yhteisöjen sisäiseen toimintaan. (Hartshorn & Hannon 2005.) Yrittäjyyden muodot ovat Kyrön (1997) mukaan omaehtoinen, sisäinen ja ulkoinen yrittäjyys. Omaehtoinen yrittäjyys liittyy erityisesti yksilön yritteliääseen toimintatapaan. Sisäisessä yrittäjyydessä korostuu yksilöprosessin lisäksi ryhmän vuorovaikutteisuus ja sen yritteliäs toiminta. Ulkoisessa yrittäjyydessä painottuvat yrittäjyyden harjoittaminen ja siitä tietäminen. Myöhemmin Kyrö (2005) on laajentanut yrittäjyyden kolmijakoa, jolloin yrittäjyyden elementtejä ovat 1) yksilön yrittäjämäinen toimintatapa, 2) ulkoinen yrittäjyys viitaten pienyrityksen omistamiseen ja johtamiseen, 3) organisaatioyrittäjyys ja 4) sisäinen yrittäjyys, joka liittyy siten yksilön ja organisaation yrittäjämäisen toimintatavan dynamiikkaan. Gibb (2006) korostaa, miten yrittäjyys on siitä ymmärtämistä, yritteliään toimintatavan oppimista ja yrittäjäksi kehittymistä (ks. myös Paasio & Nurmi 2006). Tässä tutkimuksessa käsitetään Kyrön (2005) tavoin, että yrittäjyyskasvatus sisältää yrittäjämäisen toimintatavan, ulkoisen yrittäjyyden, organisaatioyrittäjyyden sekä sisäisen yrittäjyyden. Opettajankoulutus Suomessa Opettaminen on keskeinen käsite, kun puhutaan opettajankoulutuksesta. Opettaminen voi olla kompetenssiin liittyviä teknisiä taitoja. Toisaalta opettamisessa painottuvat praktiset taidot, jotka voidaan oppia opetusta harjoittelemalla. Opettamiseen liittyy myös persoonallisuuden kasvu. Lisäksi opettaminen liittyy aina johonkin kontekstiin ja josta opettajan tulee olla tietoinen. Näin opettaja voi myös arvioida opetustaan ja sen taustalla ilmeneviä arvoja (Zeichner 1983, 7). Suomalaisessa opetuksessa saavutetut tulokset ovat herättäneet kiinnosta myös opettajankoulutustamme kohtaan. Suomalaisilla opettajilla on pääsääntöisesti ylempi korkeakoulututkinto. Näin suomalainen opettajankoulutus on myös profiloitunut tutkimuspainotteiseen opettajankoulutusmalliin, jossa koulutusohjelman osat integroidaan tutkimukselliseksi ajatteluksi. Tutkimusmenetelmällinen koulutus alkaa melko alkuvaiheessa opintoja ja teoreettiset sisällöt yhdistetään käytäntöön opintojen kaikissa vaiheissa. Muita opettajankoulutuksen toiminnan malleja ovat muun muassa koulupainotteinen malli (school based model), joka muistuttaa myös oppipoika-mallia (apprenticeship model), tapauskohtainen eli praktinen malli, jolloin hyödynnetään ongelmakeskeistä lähestymistapaa sekä oppijan kokemuksellisuuteen perustuva malli, jossa korostuu oppijan persoonallinen näkemys opetuksesta (Krokfors et al. 2009). Eittämättä suomalaisessa opettajankoulutuksessa esiintyy kaikkia näitä piirteitä, mutta muiden maiden opettajankoulutuksiin verrattuna on meille omaleimaista tutkimuksellinen perusta, jossa opiskelija oppii perustelemaan päätöksiään ja toimintaansa sekä kokemuksiin että teoreettisiin lähtökohtiin perustuen. Yleissivistävä opettajankoulutus Yliopistojen yhteydessä olevat opettajankoulutusyksiköt tarjoavat erityisesti yleissivistävää opettajankoulutusta. Lisäksi niiden verkostoon liittyvät keskeisesti harjoittelukoulut eli normaalikoulut.

Harjoittelukoulut koordinoivat ja kehittävät erityisesti tutkimusorientoitunutta ohjattua harjoittelua sekä täydennyskoulutusta (ks. Harjoittelukoulujen strategia 2020). Yleissivistävää opettajankoulusta tarjoavat Suomessa seuraavat opettajankoulutuslaitokset ja harjoittelukoulut: Opettajankoulutuslaitokset Helsinki Hämeenlinna Joensuu Jyväskylä Kajaani Oulu Rauma Rovaniemi Savonlinna Tampere Turku Vasa Harjoittelukoulut Helsingin normaalilyseo Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu Hämeenlinnan normaalikoulu Joensuun normaalikoulu Jyväskylän normaalikoulu Kajaanin normaalikoulu Lapin yliopiston harjoittelukoulu Oulun normaalikoulu Rauman normaalikoulu Savonlinnan normaalikoulu Tampereen normaalikoulu Turun normaalikoulu Vasa övningsskola Yleissivistävä opettajankoulutus jakaantuu perusopetus- ja lukiokoulutukseen. Lisäksi yleissivistävässä opettajankoulutuksessa on mahdollisuus suorittaa erityisopettajan tai erityisluokanopettajan tutkinto sekä oppilaanohjaajan ja opinto-ohjaajan tutkinto. Yleissivistävässä opettajankoulutuksessa opiskelijat tekevät pääsääntöisesti maisterin tutkinnon. Luokkien 1-6 opetukseen tähtäävässä koulutuksessa suoritetaan luokanopettajatutkinto. Luokkien 7-9 ja lukio-opetukseen tähtäävässä koulutuksessa tehdään pääasiassa aineenopettajan tutkinto. Tosin viime aikoina on kehitetty opettajien mahdollisuuksia opettaa laaja-alaisesti eri koulutusasteilla. (ks. Opettajankoulutus Suomessa, OAJ 2010). Vuonna 2010 mm. luokanopettajakoulutukseen oli hakijoita 6832 ja joista hyväksyttiin 858 (Kumpulainen 2011, 26). Tämä osoittaa muun muassa sen, että Suomessa opettajankoulutus on vetovoimaista. Ammatillinen opettajankoulutus Ammatillista opettajankoulutusta järjestetään Suomessa viidessä ammattikorkeakoulussa suomenkielisenä sekä Åbo Akademissa ruotsinkielisenä. Tässä tarkastellaan vain suomenkielistä koulutusta

tarjoavien ammatillisten opettajakorkeakoulujen toimintaa ohjaavia strategisia linjauksia. Ammatillista opettajankoulutusta järjestävät ammattikorkeakoulut ovat: HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu (H-H), Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK), Jyväskylän ammattikorkeakoulu (JAMK), Oulun seudun ammattikorkeakoulu (OAMK) ja Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK) Ammatillinen opettajankoulutus on ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten opettajien pedagogiseen kelpoisuuteen tähtäävää koulutusta. Ammatillisen opettajankoulutuksen lisäksi osassa niistä järjestetään ammatillista erityisopettajakoulutusta ja ammatillista opintoohjaajakoulutusta. Kukin koulutus on laajuudeltaan 60 opintopistettä. Vuonna 2010 ammatilliseen opettajankoulutukseen oli hakijoita yhteensä 5.064, joista 1.664 hyväksyttiin. (Kumpulainen 2011, 29 31) Asetus ammatillisesta opettajankoulutuksesta säätää opintojen rakenteesta, että niihin kuuluu kasvatustieteellisiä perusopintoja, ammattipedagogisia opintoja, opetusharjoittelua sekä muita opintoja. Koska tämä on käytännössä ainoa ohjaava normi, niin ammatillisten opettajakorkeakoulujen opetussuunnitelmat saattavat jossain määrin poiketa toisistaan. Koulutuksen tarkoitus ja tavoitteet on kuitenkin säädetty yhteisiksi ammatillista opettajankoulutusta säätelevässä laissa ja vastaavassa asetuksessa. Strategia toimintaa ohjaavana käsitteenä Strategian käsite on tullut julkisen hallinnon organisaatioiden hallintoon liike-elämän kautta, jonne sen puolestaan toivat sotilaat (Tervonen 2003 s. 53). Kyseessä on alun perin sodankäynnissä käytetty termi, jonka toisen maailmansodan jälkeen liike-elämän johtotehtäviin siirtyneet upseerit lanseerasivat liiketoiminnan johtamisen käsitteeksi. Se tarkoittaa lähinnä keinovalikoimaa, jonka avulla sota on määrä voittaa. Yksittäisiä taisteluita voidaan hävitä, kunhan kokonaisuus pysyy hallinnassa ja tavoitteen vaatimassa suunnassa. (Kerttunen 2007, 1; Laamanen & kumpp. 2005, 33 37.) Strategian käsite on siinä mielessä hankala, että sitä on käytetty eri tilanteissa hiukan eri tavoin. Yksi syy kirjavuuteen on käsitteen suhteellinen tuoreus. Sen käyttö alkoi yleistyä vasta 1950-1960-luvuilla. Lisäksi käsitteen ympärille on vuosikymmenten saatossa syntynyt eri asioita painottavia koulukunta. Milloin on painotettu strategista suuntaa tai prosessia, milloin taas liiketoiminnan alueita, kilpailukykyä, ydinosaamista tai strategisia kumppanuuksia ja verkostoja (Laamanen & kumpp. 2005, 15-16; Tervonen 2003, 53-54.) Strategia suuntaa aina tulevaisuuteen. Taustalleen se tarvitsee tahtotilan siitä, mihin organisaatio haluaa päästä (Mannermaa 2004, 183-187.) Usein tästä tahtotilasta käytetään käsitettä visio (Laamanen & kumpp. 2005, 45). Strategian toteuttaminen edellyttää yhteisöltä sekä resursseja että ulkoisten tekijöiden ennustettavuutta. Strategian avulla käytettävissä olevat voimavarat pyritään allokoimaan niin, että päämääräksi asetetun vision saavuttaminen on mahdollista. Luonteeltaan se on myös hyvin pitkälle arvovalintojen tekemistä (Kerttunen 2007, 1.) Strategian suunnittelun työkaluna käytetään usein niin sanottua SWOT-analyysiä, jossa pyritään tunnistamaan yhtäältä organisaation sisäiset vahvuudet ja heikkoudet ja toisaalta lähinnä ulkoiset mahdollisuudet ja uhkat (Tervonen 2003, 54.) Nyttemmin on alettu puhua myös strategisesta ketteryydestä jäykän toiminnan sijaan (Kosonen & Doz 2008, 46) ja organisaation mahdollisuuksista luoda oma tulevaisuutensa (Kim & Mauborgne 2007, 28.)

Strategian käsite on siis tullut vahvasti ohjaamaan myös koulutusorganisaatioiden toimintaan. Se voidaan nähdä osana uusliberalistista kehitystä, jonka myötä kilpailu on ulottunut myös niille julkisen toiminnan alueille, joilla sitä ei aiemmin esiintynyt ainakaan merkittävänä tekijänä (Mannermaa 2004, 179.) Näin on tapahtunut esimerkiksi ammattikorkeakouluissa, joista useat ovat uudistaneet strategiansa viimeksi vuonna 2010. Aineiston kerääminen Syksyllä 2010 selvitettiin, millä tavalla opettajankoulutuksen nykyiset linjaukset tukevat yrittäjyyskasvatusta. Kyseinen alkukartoitus tehtiin erikseen yleissivistävää opettajankoulutusta tarjoavien organisaatioiden ja ammatillista opettajankoulutusta tarjoavien organisaatioiden osalta. Aineistona olevat strategiset linjaukset hankittiin osin internetin kautta ja osin pyytämällä ne erikseen joko kirjallisessa tai sähköisessä muodossa. Aineistosta poimittiin yrittäjyyskasvatusta tukevat lauseet, joiden merkitystä arvioitiin erikseen. Aineistoa poimittaessa huomioitiin muun muassa seuraavat seikat: tarkoituksenmukaisuus, autenttisuus, sisällön relevanttius, organisaation oma hallinnollinen hyväksyntä, tarkkuus sekä objektiivisuus (ks. Cohen ja Manion 2007, 244 245). Luonnollisesti, kun arviointikohteena olivat organisaation toimintaa ohjaavat strategiat, tulivat edellä esitetyt kriteerit täytetyiksi. Toisaalta esimerkiksi internetistä aineistoa poimittaessa kiinnitettiin huomioita asiakirjan autenttisuuteen. Suomen opettajankoulutusta ohjaavat strategiat Yleissivistävä opettajankoulutus Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen strategian vision mukaan tavoitteena on kouluttaa opettajia, jotka osallistuvat ja vaikuttavat kasvatus- ja koulutusalan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Opiskelijoita ohjataan ottamaan aktiivisesti osaa koulutuksen suunnitteluun ja arviointiin. Yrittäjyyttä ei mainita omana käsitteenä. (HY 2003 06) Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen strategiassa painotetaan, että laitos kouluttaa varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen opettajia, jotka päivittävät omaa ammatillista osaamistaan ja kehittävät itseään aktiivisina, elinikäisinä oppijoina ja tutkivina opettajina. Tavoitteena on, että opettajat osallistuvat aktiivisesti oman työyhteisönsä kehittämiseen ja ovat aktiivisia koulun sidosryhmäsuhteiden ylläpitäjiä ja kehittäjiä. Yrittäjyyttä ei mainita omana käsitteenä. (TAY 2008 12) Oulun yliopiston, Kajaanin korkeakoulukonsortion strategiassa korostetaan luokanopettajakoulutuksen profiloituvan perusasteen koulujen luokan- ja yhtenäisen perusasteen opettajankoulutukseen. Yksikön erityiset painopistealueet ovat kouluopetus ja siinä harvaan asuttujen seutujen opetus liittyen globaalisti pohjoisuuteen, liikunta- ja terveyskasvatukseen, erityispedagogiikkaan, Venäjäosaamiseen ja yrittäjyyskasvatukseen. (OY, Kajaanin korkeakoulukonsortio 2010) Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan strategiassa mainitaan perustutkintokoulutuksen profiloitumisalueiksi ammatillinen koulutus, aikuiskoulutus, vapaa sivistystyö, työelämäkoulutus ja yrittäjyyskasvatus sekä korkeakoulupedagogiikka. Nämä kaikki alueet ovat sellaisia lisääntyviä koulutustarpeita ja asiantuntijuuden alueita, joihin kasvatus- ja aikuiskasvatustiede vastaavat. Aktiivinen kansalaisuus ja siihen ohjaaminen mainitaan olevan merkittäviä ihmisen kasvun ja kehityksen painopisteitä. (LY 2010)

Itä-Suomen, Jyväskylän ja Turun yliopiston sekä Åbo Akademin kasvatustieteiden tiedekuntien strategioissa ei ollut mainintaa aktiivisesta kansalaisuudesta tai yrittäjyydestä. Ammatillinen opettajankoulutus Ammatilliset opettajakorkeakoulut toimivat Suomessa siis ammattikorkeakoulujen yhteydessä. HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun Ammatillisella opettajakorkeakoululla on määriteltynä oma strategia, johon liittyvät myös muun muassa missio, visio ja keskeiset toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Yrittäjyyttä siinä ei kuitenkaan mainita suoraan. Sen sijaan mainitaan toiminnan lähtevän koulutuksen sekä työ- ja yritysmaailman tarpeista, mitä voidaan pitää sellaisena linjauksena, joka mahdollistaa hyvin myös yrittäjyyden edistämisen ja yrittäjyyskasvatuksen. Jyväskylän ammattikorkeakoulun Ammatillisella opettajakorkeakoululla on oma visio, joka on kirjoitettu opiskelijoille jaettavaan opinto-oppaaseen. Sen mukaan JAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu tunnetaan jatkossa muun muassa siitä, että se on laajasti verkostoitunut luovan toimialan ja kulttuuriyrittäjyyden edistäjä. (JAMK 2009, 3.) (Tällä viitattaneen lähinnä oppilaitoksen rooliin musiikkipedagogien kouluttajana). Muilla ammatillisilla opettajakorkeakouluilla ei vastaavia strategisina pidettäviä linjauksia ollut. Sen sijaan kaikki ammattikorkeakoulut ovat laatineet tuoreet strategiset linjaukset vuonna 2010. Linjausten perspektiivi vaihtelee välillä 2012 2019. Kaikissa näissä on käytännössä runsaasti viittauksia yrittäjyyteen, joskaan ei yrittäjyyskasvatukseen. On kuitenkin helppo päätellä, että ammattikorkeakoulujen strategiset linjaukset tarjoavat erittäin hyvät lähtökohdat ammatillisten opettajakorkeakoulujen pyrkimyksille edistää yrittäjyyttä ja yrittäjyyskasvatusta. Paljon on kuitenkin vielä kiinni siitä, kuinka nämä linjaukset jalkautuvat käytännön toimintaan. Yhteenveto strategisista linjauksista on esitetty taulukossa 1. Pohdinta Yleissivistävän opettajankoulutuksen strategisissa linjauksissa yrittäjyyskasvatus sinänsä näkyy toistaiseksi suhteellisen vähän. Alkukartoituksessa mukana olleiden strategisten linjausten laatijan organisatorinen asema yliopiston sisällä vaihtelee opettajankoulutuksen strategiasta yksittäisten laitosten tai kasvatustieteellisten tiedekuntien strategioihin. Niistä useissa painotettiin aktiivisuutta ja aktiivisuuteen kasvattamisen tavoitteita, mutta itse yrittäjyyteen tai yrittäjyyskasvatukseen viitattiin vain kahdessa linjauksessa. Suomenkielistä ammatillista opettajankoulutusta tarjoavista ammatillisista opettajakorkeakouluista vain kaksi oli laatinut omia strategisiksi katsottavia linjauksia, joista toisessa panostetaan kulttuuriyrittäjyyteen ja toisessa yritysmaailman tarpeisiin vastaamiseen. Näitä molempia voidaan pitää sellaisina, että ne tarjoavat hyvät lähtökohdat myös yrittäjyyskasvatuksen kehittämiselle. Kaikki ammatilliset opettajakorkeakoulut ovat hallinnollisesti osa jotain ammattikorkeakoulua. Näiden kaikkien viiden ammattikorkeakoulun strategisissa linjauksissa on useita mainintoja panostamisesta yrittäjyyden edistämiseen. Jatkossa kehittämistyö on tarpeen kohdistaa yhtäältä yleissivistävän opettajankoulutuksen strategisten linjausten muotoiluun siten, että ne selkeästi ohjaavat yrittäjyyskasvatukseen panostamiseen. Toisaalta vaikka ammatillisten opettajankoulutusorganisaatioiden yrittäjyyskasvatusta nyt tukevat linjaukset tarjoavatkin hyvät lähtökohdat, niin niitä on mahdollista parantaa entisestään ja joka tapauksessa ne on saatava jalkautumaan myös käytännön toimintaan.

Lähteet Cohen, L., Manion, L. & Morrison, K. (2007). Research methods in education. Kuudes painos. London. Routledge. Gartner, W. B. 1990. What are we talking about when we talk about entrepreneurship. Journal of Business Venturing, Vol. 5, 15-28. Gartner, W. B. 1990. What are we talking about when we talk about entrepreneurship. Journal of Business Venturing, Vol. 5, 15-28. Gibb, A. 2006. Entrepreneurship/Enterprise Education in Schools and Collages: Are we really building the onion or peeling it away? Teoksessa National Council for Graduate Entrepreneurship, working paper 039/2006, http://ncge.com/communities/research/reference/detail/880/7 ed 20 September 2007. HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Strategia 2008 2012. HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu. Pedagoginen strategia. http://www.haaga-helia.fi/fi/opinto-opas/yleista-haaga-heliasta/pedagoginenstrategia (luettu 9.6.2011) Harjoittelukoulujen strategia 2020. http://www.enorssi.fi/suho-harre/harjoittelukoulujen_strategia_2020.pdf (luettu 10.6.2011) Hartshorn, C. & Hannon, P. D. 2005. Paradoxes in entrepreneurship education: chalk and talk or chalk and cheese? A case approach, Education and Training, Vol. 47, Nr. 8, 616-627. Hämeen ammattikorkeakoulu. HAMK Strategia 2015. (mukaan lukien osastrategiat) Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Opetussuunnitelman perusteet. Ammatillinen opettajankoulutus. Jyväskylän ammattikorkeakoulun strategia 2010 2015. Kerttunen, M. 2007. Strategia. Maanpuo lustuskorkeakoulu, Strategian laitos. Julkaisusarja 3, Strategian asiatietoa, No 4. ISSN 1236-4975 Kim, W.C. & Mauborgne, R. 2007. Sinisen meren strategia. Talentum. Helsinki. Krokfors, L., Kynäslahti, H., Stenberg, K., Toom, A., Maaranen, K, Jyrhämä, R., Byman, R. & Kansanen, P. 2009. Opettajia muuttuvaan kouluun tutkimuspainotteisen opettajankoulutuksen arviointia. Kasvatus 40 (3), 206 219. Kumpulainen, T. (toim.) 2011. Opettajat Suomessa 2010. Koulutuksen seurantaraportit 2011:6. Opetushallitus Kyrö, P. 2005. Avauksia riskin oppimiseen ja opetukseen. Teoksessa P. Kyrö & A. Ripatti (Toim.)

Yrittäjyyskasvatuksen uusia tuulia, Tampereen yliopisto, Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus, s. 98 131. Hämeenlinna: Tampereen yliopistopaino Juves Print. Laamanen, T., Kamensky, M., Kivilahti, T. Kosonen, P., Laine, K., Lindell, M. 2005. Strategisen johtamisen käsitteet - englanniksi ja suomeksi. WSOYpro Helsinki. Laki ammatillisesta opettajankoulutuksesta 9.5.2003/356 Mannermaa, M. 2004. Heikoista signaaleista vahva tulevaisuus. WS Bookwell Oy. Porvoo. Mc Mullan, W. E & Vesper, K. H. 2002. Becoming an entrepreneur: a participant s perspective. The International Journal of Entrepreneurship and Innovation, Vol. 1, Nr. 1, 33-43. Opettajankoulutus Suomessa, OAJ. 2010. Forssan kirjapaino. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Osaamisella hyvinvointiin. Oulun seudun ammattikorkeakou lun strategia 2015. ammattikorkeakoulun hallitus 28.1.2010 8. Yhtymähallitus 8.2.2010 20. Paasio, K. & Nurmi, P. 2006. Yliopistolliset yrittäjyysopinnot Suomessa. Teoksessa P. Kyrö & A. Ripatti (Toim.) Yrittäjyyskasvatuksen uusia tuulia, Tampereen yliopisto, Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus, s. 32-56. Hämeenlinna: Tampereen yliopistopaino Juves Print. Seikkula-Leino, J. 2007. Opetussuunnitelmauudistus ja yrittäjyyskasvatuksen toteuttaminen. Opetusministeriön julkaisuja 2007: 28. Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto. Helsinki: Yliopistopaino. Shane, S. & Venkataraman, S. 2000. The promise of entrepreneurship as a field of research. Academy of Management Review, Vol. 25, Nr. 1, 217 226. TAMK TAMKin strategia 2010 2019. http://www.tamk.fi/cms/tamk.nsf/$all/156822e30c4edea9c22575750033c5c6 (luettu 9.6.2011) Tervonen, H. 2003. Strategian arkkitehtuuri - organisaatioiden menestysmallin rakennusohjeita. Hazy Chain Publications. Sarja: B1. Helsinki Zeichner, K. M. 1983. Alternative paradigms of teacher education. Journal of Teacher Education 34 (3), 3-9. Valtioneuvoston asetus ammatillisesta opettajankoulutuksesta 15.5.2003/357 Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat ks. lähde