JAKOMÄKI Alueen kokonaiskuva Alue sijoittuu Koillis-Helsingin kumpuilevaan maastoon, joka edustaa Vantaanjoen laakson itäpuolella sijaitsevaa selännettä. Alueen maiseman luonnetta luovat korkeat kallioiset kukkulat kelopuineen, jotka kuuluvat Helsingin kaupungin korkeimpiin kohtiin, sekä vehreät alavat kosteikkoalueet, joista tärkein on Slåttmossenin suoalue. Puistojen monimuotoisuus on alueen rikkaus. Karua kalliomaisemaa edustavat esimerkiksi Jakomäen kallio, Kaadekallio ja Kaivantopuisto, suljettua metsämaisemaa edustavat Pahkatien metsä, Huokopuisto ja Somerikkotien metsiköt. Arvokas Slåttmossenin suoalue kuuluu suojelukohteisiin. Hiekkakuoppa ympäristöineen edustaa avointa vesimaisemaa, joka luo hienon kontrastin alueen muihin viheralueisiin. Jakomäen asuinalue on rakentunut pääosin 1960-luvulla ja sen rakennuskanta koostuu suurimmaksi osaksi betonielementtikerrostaloista. Alueen eteläosassa Porvoonväylän tuntumassa on myös muutamia rintamamiestaloja. Rakennetun alueen yleisilmettä hallitsee betoni. Kokoojakatujen ominaispiirteenä on rajautuminen pääosin viheralueisiin, jotka muodostavat katutilan reunan. Alueella ei ole käytetty puurivi-istutuksia juuri lainkaan. Alueen palvelut ovat kattavia, sisältäen sosiaali- ja terveyspalvelut, kulttuuripalvelut ja kaupalliset palvelut. Yleiset tavoitteet Aluetta kehitetään Helsingin kaupungin strategiaohjelman hengessä nykypäivää vastaavalla muotokielellä, materiaaleilla ja tekniikalla, kunnioittamalla alkuperäisen ympäristön vahvuuksia. Uudistukset kohdistuvat palvelujen sekä asumisen voimakkaaseen tiivistämiseen. Alueen palveluita sekä vapaa-ajanviettomahdollisuuksia kehitetään palvelemaan muidenkin kaupunginosien asukkaita (esim. Alppikylä). Täydennysrakentamisen yhteydessä varmistetaan, että uudet värit, materiaalit ja tyylit sopivat yhteen vanhan rakennuskannan kanssa. Jakomäen keskeisin kokoontumis-, asiointi- ja oleskelualue on Jakomäen aukio ja sen lähialue sekä sille johtavat reitit. Nämä kuuluvat alueen hoidetuimpiin ja laadukkaimpiin katu- ja aukioympäristöihin. Aukion ja sen ympäristön suunnittelussa huomioidaan 60-luvun piirteitä sekä muotokielen että materiaalivalintojen suhteen, jotka toimivat suunnitelman perustana. Nykyajan elementtejä lisätään tuomaan tilaan aikaperspektiiviä ja historiallista jatkuvuutta. Jakomäen eteläosaa kiertävien kokoojakatujen Huokotien, Somerikkotien ja Jakomäentien tila on myös pidettävä edustavana. Katujen osittain liian leveää poikkileikkausta voidaan tarvittaessa kaventaa visuaalisesti lisäämällä katupuurivejä. Tavoitteena on säilyttää viheralueiden nykyiset arvot jatkossakin. Alueen tiivistämisen yhteydessä on arvioitava viheralueiden kulutusja sietokyky. Tarvittaessa on rakennettava uusia reittejä ja vahvistettava nykyinen polku- ja reittiverkosto, jotta alueen tallaamiselta vältyttäisiin. Rakenteet Alueen rakenteet tehdään pääosin betonista, johon voidaan yhdistää metallia, harkiten myös puuta. Istutusaltaat voivat olla jykeviä ja reunat riittävän leveitä istumiseen. Muotoilun tulee olla siitä huolimatta selkeää ja suoralinjaista, jopa kulmikasta. Aukioille voidaan luoda atrium-tyylisiä tiloja esimerkiksi pergoloiden avulla. Tilojen rajaamisessa huomioidaan riittävä läpinäkyvyys. Pintamateriaalit Ajoradat ja jalankulku- ja pyörätiet ovat asfalttipintaisia. Reunatuet ovat luonnonkiveä. Materiaalivalinnassa priorisoidaan betonia ja tunnustetaan sen luonnetta. Alueella käytetään harmaita betonilaattoja, joita voidaan tarvittavissa paikoissa yhdistää luonnonkiveen. Materiaalin ja muodon tai kuvion valinnassa huomioidaan viereisen rakennuskannan julkisivut. Betonilaatta voidaan toteuttaa myös paikalla valulla ja lisätä pintaan kuvioita valitun teeman mukaan. Ajoradan keskisaarekkeissa käytetään harmaata betonikiveä sekä betoni- ja luonnonkiven yhdistelmiä. Kalusteet ja varusteet Kalusteiden valinnassa noudatetaan Helsingin kaupunkikalusteohjetta. Penkkimallina käytetään peruspenkkiä D3, väri katualueilla RAL 7021, Black Grey istuin ja jalka ruostumaton teräs; puistoissa 172M vaalea Helsinkivihreä istuin ja ruostumaton teräs jalka. Metsäalueilla käytetään metsäpenkkimallia D8 yksivärisenä käyttäen väriä RAL 7039, Quartz Grey. Kauppakeskuksen alueella käytetään kokonaan teräksisiä kalusteita, väri RAL 7021. Roska-astiana käytetään H1 140 l malli asennettuna maahan, väri RAL 7021. Tarvittaessa käytetään myös syväkeräyssäiliöitä. Muiden puisto- ja katukalusteiden ja - varusteiden värinä käytetään RAL 7021 tai ruostumaton teräs. Valaistus Kadut ja puistoraitit valaistaan metallisilla, sinkityillä pylväsvalaisimilla. Valaisintyypit valitaan lähiympäristöön sopiviksi, yleistä linjaa noudattaen. Täydennetään vielä valaisinkalusteiden värit kaikkiin kortteihin? Alueidenkäyttö Alueidenkäytön sisällön pohtiminen Alue on pääosin asuinaluetta siihen kuuluvine palveluineen. Maastossa katutila on useamman korttelin kohdalla epäselvä, jopa virheellisesti merkitty yksityiseksi alueeksi. Tämä epäkohta on korjattava hyvällä suunnittelulla siten, että julkinen tila erottuu selkeästi fyysisessä maisema- ja katukuvassa. Liikenne ja esteettömyys Jakomäki sijaitsee kahden moottoritien välissä, jonka lisäksi aluetta halkovat suuret pääkadut Huokotie ja Somerikkotie. Pääkatujen varteen on suunniteltu pyöräkaistoja ja ne ovat myös tulevan pyöräilyn laatukäytävä Baanan reittejä. Huokotien erottaman pohjoisen ja eteläisen Jakomäen välisiä yhteyksiä tulee kehittää sujuvammiksi ja luontevammiksi. Huokotien pohjoisreunalle tulee toteuttaa jalankulku- ja pyörätie. Jakomäessä on esteettömyyden perus- ja erikoistason reittejä. Erikoistason reitit sijaitsevat Jakomäenkujan molemmin puolin sekä Vuorensyrjä -nimisellä kadulla. Perustason esteettömillä reiteillä tulee varmistaa riittävät levähdys- tai istumapaikat sekä suojateiden kohdalla varoitusalueet. Erikoistason reiteillä tulee edellä mainittujen lisäksi huolehtia liikkumisen ohjauksesta. Peruskorjauksen ja uudisrakentamisen yhteydessä tavoitteena on esteettömyyden perustason ratkaisut.
Kasvillisuus Kasvillisuusvalinnat noudattavat Helsingin kaupunkikasviohjetta 1960- ja 1970-lukujen kasveista. Yleisten alueiden puuvartinen lajisto on monipuolista. Lajistoa pyritään edelleen monipuolistamaan. Joka kadulla on jatkossa oma päälajinsa, joka haetaan nykyisestä katualueeseen rajautuvasta alueesta, esim. Somerikkotiellä tammi (Quercus robur), Jakomäentiellä mänty (Pinus sylvestris), Huokotiellä jatketaan koivulla (Betula pendula) ja kallion kupeessa käytetään mäntyä (Pinus sylvestris). Kapeammilla kaduilla käytetään ruotsin ja suomenpihlajaa (Sorbus intermedia, S. fennica), koristeomanapuita (Malus sp.), pilvikirsikkaa (Prunus pensylvanica), tms. Jakomäen aukiolle on tunnusomaista kookkaat männyt ja tämä teema olisi säilytettävä jatkossakin. Leikkipuisto perustetaan uudelleen toiseen paikkaan, jossa olisi hyvä jatkaa nykyistä teemaa kookkaina puina käytetään tammea ja mäntyä. Niiden lisäksi käytetään pienempiä kukkivia ja muodoltaan mielenkiintoisia puulajeja ja pensaita. Hiekkakuoppien ympäristöön soveltuu dyynikasvillisuus ja rantavyöhykkeeseen esimerkiksi tervaleppä (Alnus glutinosa), näyttävät pajut (Salix sp.), poppelit (Populus sp.). Maisema ja luonto Alueen maaperäolosuhteet vaihtelevat voimakkaasti ja niiden myötä koko maisema ja maisemakuva, mikä on alueen rikkaus. METSÄISET ALUEET Alueella ylläpidetään aikakaudelle tyypillistä kaupunkirakenteen limittymistä, eikä luoda selkeitä rajoja tonttien ja viheralueiden välille. Viheralueet ovat suurimmaksi osaksi hoidettuja lähimetsiä. Viheralueilla on runsaasti avoimia alueita, kuten kallioniittyjä, ja metsäiset alueet ovat pääsääntöisesti läpinäkyviä. Kallio- ja metsäalueilla ylläpidetään alueen luontaista kasvillisuutta. Kallioalueilla huolehditaan siisteydestä, näkymien säilymisestä avoimena sekä siitä, että kallioalueet eivät pensoitu. Jakomäen muinaisrantakivikon ylläpidossa noudatetaan alueelle tehtyä hoito- ja käyttösuunnitelmaa. NIITYT JA PELLOT Jakomäen kallioisilla alueilla on niitty- ja kalliokasveja, joiden säilymisestä huolehditaan niittämällä ja raivaamalla vesakkoa tarpeen mukaan. Kaivantopuiston arvoniitty hoidetaan erillisen ylläpitosuunnitelman mukaan. PIENVEDET Jakomäessä on hiekkakuoppaan muodostunut lampi, joka on myös merkitty lepakoiden kannalta arvokkaaksi (luokka III). Lahdenväylän ja Mätästien välisellä viheralueella on kostea alue, joka pyritään säilyttämään ja kehittämään osaksi hulevesien hallintaverkostoa. POHJAVESIALUEET Tattariharjun hiekkaharju on valtaosin vedenhankintaa varten tärkeää pohjavesialuetta, jolla sijaitsee Helsingin kaupungin kriisiajan pohjavedenottamo. Pohjavesialue ulottuu Jakomäen alueelle kapeana kaistaleena Lahdenväylän varrella. Levein vyöhyke sijaitsee Lahdenväylän ja Porvoonväylän välissä ja siihen kuuluu mm. Kaivantopuisto. Vedenhankintaa varten tärkeisiin pohjavesialueisiin kuuluu myös Jakomäen alueen koillisosa. Tässä sijaitsevat mm. hiekkakuopat ja osittain Slåttmossenin alue. Jakomäen alueella on useita arvokkaita kohteita, joista voisi laatia esitteitä, tarkoituksena edistää asukkaiden ympäristötietoutta ja alueensa historian ja luonnonarvojen ymmärtämistä. SUOJELUKOHTEET Alueelle sijoittuu kolme hyvin erilaista suojelukohdetta. Slåttmossenin kohosuo, jolla kulkee pitkospuut jalankulkua varten. Pitkospuureitistöä kehitetään siten, ettei reitti jää kesken herkällä suoalueella, vaan reitit muodostavat lenkin ja johtavat aina kovalle, kulutusta kestävälle maaperälle. Jakomäen muinaisrantakivikon aluetta hoidetaan sille tehdyn hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti. Jakomäen pähkinäpensaslehto säilytetään luonnontilaisena.
ALPPIKYLÄ Alueen kokonaiskuva Alppikylän alue on pieni, lähes pohjois-eteläsuuntaisella harjulla sijaitseva ja nopeasti kehittyvä asuinalue, jonka pienpiirteistä rakennuskantaa laajoine puutarhoineen on korvattu tiiviillä rakennuskannalla kapeine katutiloineen. Laajin luonnonmukainen alue on Alppikylänhuippu lännessä ja etelään jatkuva Kengityssepänpolun puistometsä. A3 Alppikylän maaperän muodostava Tattariharju on laajan kallioperän murrosvyöhykkeen reunalle kerrostunut reunamuodostuma, jonka aines on pääasiassa hiekkaa, paikoin hiekkaista soraa. Aines on suurimmaksi osaksi kaivettu pois. Geologisesti ja geomorfologisesti Tattariharju on kohtalaisen arvokas. Alppikylä on muuttunut alkuperäisestä puutalokylästä väylien ja Malmin lentokentän rakentamisen myötä. 2000-luvulla sen kasvot uudistettiin vuonna 2007 valmistuneen asemakaavan myötä. Vuosina 2011 2016 alueelle nousee uusia värikkäitä kerros- ja kaupunkipientaloja, jotka vastaavat 2000-luvun arkkitehtuuria. Uudet asuinrakennukset ovat kivitaloja. Alueella on jäljellä myös vanhaa rakennuskantaa; puurunkoisia omakotitaloja isohkoine puutarhoineen, joista osa on jo pilkottu useaksi tonttialueeksi. Alueen palveluihin kuuluu Päiväkoti Alppikylä, joka sijaitsee Alppikylänpuiston eteläreunassa. Puiston alueelle on suunniteltu myös leikkipaikka. Sosiaali- ja terveyspalvelut, kulttuuripalvelut ja kaupalliset palvelut sijaitsevat Lahdenväylän toisella puolella, Jakomäen ostoskeskuksen läheisyydessä. Alueen katutila on kapea, värikäs ja monimuotoinen. Viheralueista merkittävimmät ovat Alppikylänpuisto ja Alppikylänhuippu. Yleiset tavoitteet Alppikylä on vasta rakentumassa oleva alue ja yleiset tavoitteet perustuvat rakentamistapaohjeeseen ja hyväksyttyihin katu- ja puistosuunnitelmiin. Tavoitteita tarkistetaan, kun alue on rakentunut. Katualueet pidetään kapeina. Katutilaan mahtuvat tilaa jäsentävät puurivit sekä katuvarsipysäköinti. Alppikylän viheralueiden tarjonta pidetään monipuolisena ja erityyppisenä. Vähemmän rakennettuja puistoja, joissa vallitsee suljettu metsäinen maisema, edustavat Alppikylänpuisto, Alppikylänhuippu ja Kengityssepänpolun puistometsä. Kyytimiehenpuisto edustaa avointa, vahvasti rakennettua urbaanipuistoa kalusteineen, varusteineen ja taideteoksineen. Nyyttipuisto on pieni katuaukio. Rakenteet Alppikylän alueella käytetään luonnonkivisiä pollareita ohjaamaan liikennettä turvallisesti rakennusten kulmakohdissa. Osa suojateistä on korotettu. Pollareissa käytetään ensisijaisesti punaista graniittia. Yleisillä alueilla käytetään lisäksi rakennusten julkisivuihin soveltuvia materiaaleja ja värejä rakentamistapaohjeen mukaisesti. Pintamateriaalit Alppikylän alueen paikallis- ja tonttikatujen ajoratojen, jalkakäytävien ja pysäköintipaikkojen vallitseva pintamateriaali on asfaltti. Pihakatujen pinnoitteena käytetään pääosin betonikiviä. Reunatukena käytetään luonnonkiveä. Alueella käytetään pääasiassa punaista graniittia nupu- tai noppakivenä. Näitä käytetään alueen jalkakäytävien tontinpuoleisella reunalla sekä liikenteen ohjauksessa. Nupu- ja noppakivipinnoilla jäsennetään myös isompia betonikiviaukioita pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Kalusteet ja varusteet Kalusteiden valinnassa noudatetaan Helsingin kaupunkikalusteohjetta. Penkkimallina käytetään peruspenkkimallia D3 ja metsäalueilla metsäpenkkimallia D8. Pollareina käytetään malli B2 ja roska-astiana 60 l malli H1. Tarvittaessa käytetään muita kalusteita noudattaen yhtenäistä materiaali- ja värilinjaa, eli kaikissa kalusteissa käytetään vallitsevana värinä harmaa tai ruostumatonta terästä ja materiaalina metalli tai puun ja metallin yhdistelmä. Valaistus Alppikylän alueen pienempien katujen ja aukioiden valaistuksen periaatteena on pienimittakaavaisen miljöön henki. Pihakaduilla valaistukseen käytetään seinään asennettavia valaisimia, joiden etäisyys toisistaan on noin 18 metriä ja asennuskorkeus 4,5 5,5 metriä. Valaisimet sijoitetaan soveltaen julkisivuun esimerkiksi välipohjan kohdalle. Samaa talojen seiniin asennettavaa valaistusta voidaan käyttää harkinnan mukaan myös muilla alueen tonttikaduilla. Paikat, missä katualue laajenee aukioksi, valaistaan korkeammilla pylväsvalaisimilla. Alueidenkäyttö Alueidenkäytön sisällön pohtiminen Alppikylänhuippua kehitetään toiminta- ja tapahtumapuistoksi, jossa voidaan järjestää tulevaisuudessa erilaisia tapahtumia. Liikenne ja esteettömyys Alppikylää rajaavat joka suunnalta liikenteen valtaväylät; pohjoisessa itä-länsisuuntainen pääkatu Suurmetsäntie ja lännessä etelä-pohjoissuuntainen pääkatu Tattariharjuntie. Lisäksi alue rajautuu idässä Lahdenväylään, jolle ei kuitenkaan ole lähettyvillä liittymää. Lahdenväylän varressa on massiivinen kivikoreista kasattu melueste, joka estää Lahdenväylän liikennemelun kantautumisen alueelle. Tattariharjuntien erottaman Alppikylän ja Alppikylänhuipun välisiä yhteyksiä tulee kehittää sujuvammiksi ja luontevammiksi. Alppikylän alueen pohjoisrajalla kulkee esteettömyyden perustason reitti, jonka Alppikylän kohdalla muodostavat Tattariharjuntien pohjoisosa, Suurmetsäntie sekä Mikontie. Esteettömyyden perustason reitti on Mikontien kautta yhteydessä Lahdenväylän itäpuolisiin puisto- ja ulkoilureitteihin.
Kasvillisuus Alppikylän alueella on puisto- ja lähivirkistys- alueita noin 15 hehtaaria. Katupuiksi alueelle on istutettu lehmuksia. Kapeammilla kaduilla käytetään sirompia lajeja, esimerkiksi eri pihlajan lajeja (Sorbus Dodong, S. intermedia, S. thuringiaca 'Fastigiata, S. aucuparia Fastigiata ) tai koristeomenapuita. Kyytimiehenpuistossa sekä Nyyttipuistossa voisi käyttää pienempiä ja suurempia havupuita ja pensaita, jotta alkuperäinen alppimainen imago säilyisi. Lajeina soveltuvat männyt (Pinus peuce, P. cembra) ja katajat, joita voi käyttää myös matalina maanpeitekasveina nurmikon sijasta. Maisema ja luonto Alueen luonnonmukaisten viheralueiden kulutuskestävyyttä ja sopeutumista ympäristön muutoksiin seurataan. Alueen tärkein lähivirkistysalue on Tattariharjuntien länsipuolella sijaitseva metsäinen täyttömäki, Alppikylänhuippu, jonka käyttöä monipuolistetaan. Alueesta kehitetään toiminnallisempi viheralue palveluineen huomioiden kasvava käyttäjämäärä. METSÄISET ALUEET Metsäalueilla ylläpidetään alueen luontaista kasvillisuutta ja avoimien ja suljettujen tilojen nykyistä suhdetta. Alppikylän pohjoismetsä on linnustollisesti arvokas kohde, jossa on erittäin runsas lehtimetsän ja pensaikkojen peruslajisto. NIITYT JA PELLOT Alueella ei ole selkeitä peltoaukeita. Alppikylänhuipulla on niittykasvillisuutta, jonka säilymisestä huolehditaan niittämällä ja raivaamalla vesakkoa tarpeen mukaan. PIENVEDET Alueella ei ole merkittäviä pienvesialueita. POHJAVEDET Alppikylä sijaitsee kokonaan I-luokan vedenhankintaa varten tärkeällä Tattarisuon pohjavesialueella. Pohjavesimuodostuman alueella sijaitsee Helsingin kriisiajan pohjavedenottamo. Alueen rakentaminen huomioi pohjaveden suojelun ja tarpeen imeyttää puhdasta pintavettä pohjavedeksi. Helsingin kaupunki huolehtii pohjaveden tarkkailusta.
TATTARISUO JA TATTARI- HARJU Alueen kokonaiskuva Tattarisuon ja Tattariharjun alueet ovat pääosin pienteollisuus- ja varastoaluetta ja säilyvät sellaisina myös jatkossa. Tattarisuon teollisuusalue on Helsingin laajin ja monipuolisin pienteollisuusalue. Alueella toimii kolmisensataa yritystä, jotka työllistävät liki 1 500 työntekijää. Tattarisuon ja Tattariharjun viheralueet tarjoavat laajaa luonnon ja maiseman monimuotoisuutta. Tattarisuon luoteisosa on avointa peltomaisemaa, joka vaihtuu etelään päin kuljettaessa metsämaisemaksi. Pohjois- ja koillisosassa on melko kapea metsävyöhyke, jonka alueella sijaitsevat pienet kosteikkoalueet harvinaisine kasveineen. Eteläinen alue, joka erottaa Tattarisuon ja Tattariharjun osa-alueet toisistaan, on avointa maisemaa, lähinnä kosteikkoa ja niittyä. Tattarisuon pohjoismetsä ja Tattarisuon lehto edustavat monipuolista metsämaisemaa, joka palvelee erityisesti lintuharrastajia. Tattarisuon alue on rakennettu pehmeälle suopohjalle ja Tattariharju kantavan harjun päälle. Yleisilmeeltään alueet poikkeavat toisistaan, mutta jatkossa alueiden ilmettä ja suunnitteluperiaatteita pyritään yhtenäistämään. Alueen palveluihin kuuluu Nuorten liikennekoulutusalue, joka sisältää puitteet erilaiseen nuorille suunnattuun ajoharjoitteluun ja moottoriurheiluun. Liikennekoulutusalueen vieressä sijaitsee myös skeittipaikka. Sosiaali- ja terveyspalvelut, kulttuuripalvelut ja kaupalliset palvelut sijaitsevat Jakomäen ostoskeskuksen läheisyydessä. Yleiset tavoitteet Pienteollisuusalueiden hyvää imagoa ylläpidetään ja kohennetaan mm. siten, että yritysten tontit rajautuvat yleisiin alueisiin selkeästi esim. aidalla ja toiminta ei saa levitä katu- ja viheralueille. Rajaustavan on oltava yhtenäinen, mutta se voi vaihdella kaduittain. Katualueet pidetään hoidettuina, siisteinä ja kulkuvapaina koko leveydeltään. Tattarisuon katuverkon selkärankana toimii Tattarisuontie, jonka kunto ja ilme ovat alueen käyntikortti. Kulkureitit viheralueille ja liikuntareiteille ovat opastetut ja hyväkuntoiset. Teollisuusalueet rajautuvat joka suunnassa viheralueisiin; pohjoisessa avoimeen peltomaisemaan ja lännessä Tattarisuon pohjoismetsään ja Tattarisuon lehtoon, jotka säilytetään jatkossakin viheralueina virkistyskäyttöön. Rakenteet Tattarisuon alueella katujen ilmettä yhtenäistetään. Tontit rajataan metallisella verkkoaidalla, esim. kolmilankaaidalla. Pintamateriaalit Ajoratojen ja jalankulku- ja pyöräteiden pintamateriaalina käytetään asfalttia. Reunatukena käytetään luonnonkiveä. Erotus- ja reunakaistojen sekä saarekkeiden kiveyksissä käytetään harmaata betonikiveä. Kalusteet ja varusteet Kalusteiden valinnassa noudatetaan Helsingin kaupunkikalusteohjetta. Penkkimallina käytetään peruspenkkimallia D3 ja metsäalueilla metsäpenkkimallia D8. Pollareina käytetään malli B2 ja roska-astiana 60 l malli H1. Tarvittaessa käytetään muita kalusteita noudattaen yhtenäistä materiaali- ja värilinjaa, eli kaikissa kalusteissa käytetään vallitsevana värinä harmaa tai ruostumatonta terästä ja materiaalina metalli tai puun ja metallin yhdistelmä. Valaistus Kadut ja puistoraitit valaistaan metallisilla, sinkityillä pylväsvalaisimilla. Tattariharjuntien valaisinpylväiden sijoittelussa ja korkeuksissa on huomioitu lentoliikenteen aiheuttamat rajoitukset kiitoradan päässä. Lentotoiminnan päättymisen jälkeen myös valaisinpylväiden rajoituksista voidaan luopua. Liikenne ja esteettömyys Aluetta rajaa pohjoisessa itä-länsisuuntainen pääkatu Suurmetsäntie ja idässä Lahdenväylä, jolle ei kuitenkaan ole lähettyvillä liittymää. Aluetta halkoo pääkatu Tattariharjuntie. Tulevaisuudessa alue yhdistyy Tattarisillalla viereiseen Kivikon teollisuusalueeseen. Tattarisuon ja Tattariharjun alueella ei ole esteettömyyden perus- tai erikoistason reittejä tai alueita, mutta peruskorjauksen ja uudisrakentamisen yhteydessä tavoitteena on esteettömyyden perustason ratkaisut. Kasvillisuus Tattarisuon ja Tattariharjun katuviheralueiden tavoitetaso on matala kenttäkasvillisuus, josta nousevat kookkaat runkopuut. Runkopuiden oksattoman rungon osuus olisi noin 4,5 m. Katupuita sijoitetaan katuviheralueille, jotka eivät rajaudu viheralueisiin. Katuviheralueella kulkeva oja on huomioitava lajin valinnassa. Sopivia ovat esim. tervaleppä (Alnus glutinosa), poppeli-sukuiset lajit (Populus sp.), tammi (Quercus robur, Q. rubra), saarni (Fraxinus excelsior, F. pennsylvanica), tms. Ojattomilla katuviheralueilla käytetään kuivuutta kestäviä lajeja, esim. lehmuksia (Tilia sp.), koivuja (Betula sp.) ja harjualueella mäntyjä (Pinus sp.). Lajit valitaan katukohtaisesti siten, että eri kaduilla on eri laji. Ojat niitetään säännöllisesti hoitoluokan mukaisesti. Kadunvarsikasvillisuus sekä katutilaan rajautuva kasvillisuus on hoidettava siten, ettei se häiritse liikenteen ja jalankulun sujuvuutta ja turvallisuutta. Alueidenkäytön puuttuu, lisätään
Maisema ja luonto Alueen metsäisiä viheralueita valmennetaan muuttuvaan maankäyttöön. Teollisuusalueiden suojaviheralueiden rooli on maankäytön muutoksien vuoksi muuttumassa suojaviheralueista lähimetsiköiksi. Virkistyskäytön ohjaaminen ja reittien suunnittelu tehdään arvokkaat alueet huomioiden. Avointen luonnonmukaisten alueiden pusikoituminen estetään ottamalla nämä alueet hoidon piiriin. Luonnonmukaiset alueet ovat tärkeässä osassa alueen hulevesien hallinnassa ja maankäytön muutokset lisäävät hulevesien muodostumista alueella. Hulevesien käsittely on tärkeässä osassa alueen rakentuessa. METSÄISET ALUEET Metsäiset alueet hoidetaan siten, ettei arvokas avoin maisema kasva umpeen. LINNUSTOLLISESTI ARVOKKAAT KOHTEET Tattarisuon ja Tattariharjun metsä- ja niittyalueilla esiintyy runsasta ja paikoin erittäin runsasta lehti- ja sekametsän, avomaiden ja pensaikkojen peruslinnustoa, joista esimerkkeinä ovat kultarinta, mustapääkerttu, satakieli sekä leppälintu. ARVOKKAAT METSÄKOHTEET Tattarisuon pienteollisuusalueen länsiosaan rajautuva Tattarisuonlehto on monipuolinen ja rehevä lehto- ja kangasmetsäalue. Puusto on lehtoalueilla lehtipuuvaltaista ja monilajista ja paikoin esiintyy myös pieniä kuusivaltaisia alueita. Kohde on osin melko luonnontilainen ja alue on erityisesti linnustollisesti tärkeä. NIITYT JA PELLOT Näkymä Tattarisuon pohjoispelloille sekä lentoturva-alue Tattariharjun ja Tattarisuon välissä pidetään avoimena ja ne huomioidaan myös alueen jatkokehityksessä. PIENVEDET Tattarisuon pohjois- ja länsipuolella virtaa Longinoja, johon valuu suurin osa Tattarisuon ja Tattariharjun länsipuolen pinta- ja hulevesistä. Lahdenväylän varrella virtaa Viikinoja, joka johtaa alueen itäiset pinta- ja hulevedet Purolahteen. Tattarisuon Autotallintien ja Suurmetsäntien välissä virtaa Autotallintien oja, jossa kasvaa arvokasta kosteikkokasvillisuutta, esim. ojatädyke ja suovehka. Tattariharjuntien ja Jarrutien risteyksessä sijaitsee pieni purolähde, Jarrutien lähde, jonka vesi on hygieeniseltä laadultaan heikentynyttä. Ympäristöä elävöittävänä elementtinä sillä on esteettistä arvoa. Tattariharjuntien ja Porvoonväylän liittymän välissä sijaitsee Tattarisuon lähteikkö, pitkä ja kapea vesiallas, jossa kasvaa luhtatyyppistä kasvillisuutta. Porvoonväylän lähde on haudattu tien alle, vesi on johdettu putkella Lahdenväylän varrella virtaavaan ojaan ja eteenpäin Viikinojaan. Ojan vesi on hygieeniseltä laadultaan erinomaista. Tattarisuon lähteen arvo oli ennen tuhoutumista 1 (suuri arvo). Lähde kaipaisi kunnostusta. ARVOKKAAT KASVILLISUUS- JA KASVISTOKOHTEET Autotallintien ojassa kasvaa ojatädykettä, joka on alueellisesti uhanalainen laji. Alppikylän pohjoismetsässä esiintyy useita arvokkaita kosteikko- ja rantakasveja.