Johdatus maantieteeseen tieteenalana Juha Ridanpää 2017
Humanistinen maantiede Humanistinen maantiede nousi 1960-luvun lopulla ihmismaantieteellisessä tutkimuksessa vallinnutta tieteellistä rationaliteettia vastaan. Humanistinen protesti kohdistui teknologisen yhteiskunnan toimintaan, kognitiivisiin kategorioihin ja niiden todellisuudesta vieraannuttaviin selitysmalleihin. Humanistisen maantieteen tarkoitus on saavuttaa parempaa ymmärrystä ihmisestä ja ihmisen olosuhteista tutkimalla ihmisten suhdetta heidän ympäristöönsä, heidän maantieteellistä käyttäytymistään sekä heidän tunteitaan ja ajatuksiaan suhteessa tilaan ja paikkaan.
Humanistinen maantiede Paul Vidal de la Blache (1845-1918) Fyysinen ympäristö ja ihmisen kulttuuriset elämäntavat yhdistyvät; Genre de vie Maantieteilijöiden tulisi nähdä ihmiset kokevina, ajattelevina ja elävinä yksilöinä, eikä rationaalisina objekteina. Kokemukset ja aistit: kuinka ihmiset merkityksellistävät ympäristöään yksilöllisen kokemuksen kautta
Paikka 1970-luvulla ihmismaantieteellinen tutkimus, erityisesti humanistinen maantiede, kohdisti huomion sijainteihin liittyviin merkityksiin ja mielleyhtymiin. Paikka-käsitteessä yhdistyvät: Sijainti: karttakoordinaattien avulla määriteltävä piste. Locale: sijainnin materiaalinen ulottuvuus talot, kadut, tiet... Sense of place: paikkaan liittyvät tunnelataukset
Sense of place Yi-Fu Tuanin lanseeraama käsite 1) Tunneperäinen sidos ihmisen ja ympäristön välillä. - Korostetaan ympäristölle annettuja inhimillisiä merkityksiä. - Korostetaan sitä, kuinka ympäristö merkityksellistyy ihmiselle aistien kautta. - Ajatellaan avautuvan mm. taiteen kautta 2) Tietyn paikan tai alueen yksilöllisyyttä luonnehtiva käsite. Ymmärretään usein ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta positiivisesta näkökulmasta tarkastelevana lähtökohtana. Kuitenkin, myös Tuan puhuu paikkoihin liittyvistä negatiivisista merkityksistä (esim. senses of fear, dystopia)
Esimerkki paikasta: Oulu
Esimerkki paikasta: Oulu
Esimerkki paikasta: Oulu
Paikka Yksilöllinen, koettu, eletty Paikka osana ihmisen biografiaa Sosiaaliset, jaetut merkitykset; merkitykset jaetaan eri viestintämuotojen kautta Keskustelu kavereiden kanssa Uutiset Sanomalehdet Elokuvat Maantieteen luennot jne...
Paikan muuttuvat merkitykset: Ennen: Vallan ja pääoman symboli 9/11 War on Terror Tulevaisuus: muistopaikka vai uusi amerikkalaisen vallan symboli?
Paikan skaalat Pienelle lapselle leikkinurkka on maailma. Astronautille maapallo on koti.
Martin Heidegger (1889-1976) Avainkäsite: Dwelling = being in-the-world = to be a world Termi kuvastaa niitä tapoja, joiden kautta ihminen tekee maailmasta merkityksellisen Tämän päivän näkökulmasta hieman taantunut ja yliromanttinen tilakäsitys?
Placelessness Edward Relph. Place and Placelessness (1976) Yhteiskunnallisen muutoksen myötä paikoista tulee paikattomia paikan yksilöllinen henki katoaa. Autenttisuuden katoaminen
Marc Auge: nonplace Paikkoja, jotka ainoastaan viittaavat muihin paikkoihin: lentokentät, moottoritiet
Tila sosiaalisena konstruktiona: humanistisen tutkimuksen kritiikki Kritiikki humanistista näkökulmaa kohtaa: unohdetaan yhteiskunnallisten tekijöiden ja vallan rooli Marxistit kiinnittivät huomion yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin prosesseihin Paikkoja ei tule ottaa luonnollisina, vaan ymmärtää ne yhteydessä laajempiin yhteiskunnallisiin prosesseihin
Maisema Maiseman tärkein ominaisuus on ympäristön visuaalisuus. Yleensä ensimmäinen mielleyhtymä, joka maisemaan liitetään on korkealta paikalta avautuva näkymä tai sitä esittävä maisemamaalaus, postikortti tai muu kuva.
Paesaggio Maiseman merkitys taidehistoriallisena terminä juontaa juurensa mm. renessanssin Italiaan, missä pientä aluetta merkitsevä sana paesaggio alkoi merkitä maalausta, jonka taustalle oli keskeisperspektiivioppien mukaisesti sommiteltu kaukainen näkymä.
Maisema: kysymyksiä Onko maisema tila, jossa elämme ja liikumme, vai visuaalinen kehys, jonka kautta tilallista toimintaa jäsennetään ja ymmärretään? Onko maisemalla ensisijaisesti hyötyarvo vai esteettinen arvo? Onko maisemalla objektiivinen spatiaalinen muoto vai onko kyse kuvallisesta esityksestä? Mihin tämä jaottelu perustuu? Mikä on tämän jaottelun yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja poliittinen merkitys?
Maisema Maiseman systemaattisen tutkimuksen alkuna voidaan pitää saksalaista Landschaft- maantiedettä, jonka synnyn taustalla oli 1910-luvun alueholistinen tutkimusperinne. rajattujen ja yhtenäisten maisemaalueiden luokittelu: maisema merkitsi määrättyä yhtenäistä aluekokonaisuutta, joka voitiin rajata kartalta ja joka ominaisuuksiltaan poikkesi sitä ympäröivistä alueista.
Maisema Humanistis-kulttuurisesti tarkasteltuna maisema voidaan määrittää tapana nähdä ja jäsentää kulttuurisesti tuotettua ympäristöä osana kokijan subjektiivista elämismaailmaa. Toisin kuin paikka, maisema muistuttaa meitä asemastamme suhteessa luontoon ja ympäristöön. Toisin kuin ympäristö tai tila, maisema muistuttaa meitä siitä, että ainoastaan ihmisen subjektiivisen tietoisuuden, mielen ja järjen kautta ympäristön käsittäminen on ylipäätään mahdollista
Maisema: Berkeleyn koulukunta ja Carl Sauer Maisema on prosessi, jossa luonnonympäristö muuttuu ihmisen toimesta kulttuurimaisemaksi. Maiseman morfologia Fyysisessä maisemassa luonnon ja ihmisen pitkäaikaisen vuorovaikutuksen jättämät jäljet ovat yhä nähtävissä. Entisen päälle on kirjoitettu uutta, mutta vanhoja jälkiä on nähtävissä siellä täällä. Näiden jälkien perusteella voidaan rakentaa esityksiä historiallisista maisemista.
Maisema tekstinä Maisema on tutkijalle teksti, jonka tulkinta on maiseman lukemista. Puhuttaessa maisemasta metaforisesti tekstinä, lähestytään väistämättä samalla kielitieteiden ja semiotiikan ajattelutapaa. Tekstillä ei tarkoiteta kirjoitettua sanaa, vaan se on ymmärrettävä laajemmin kulttuurin tuottamiksi merkityskäytännöiksi, joita ohjailevat erilaiset kulttuurisidonnaiset koodit, sopimukset, säännöt, normit ja rajoitteet.
Maisema tekstinä Kaikki maisemat ovat symbolisia, vaikkakin usein symbolin ja sen referentin välinen suhde saattaa tuntua häilyvältä. Usein maiseman symboliikka ei ole selvästi esillä. Maisemat ovat fyysisten esineiden järjestettyjä kokonaisuuksia, jotka toimivat merkitysten antamisen järjestelmänä, minkä kautta yhteiskunnallinen järjestelmä kommunikoidaan, reprodusoidaan, koetaan ja myös tutkitaan. Näin ajateltuna maisema ja samalla myös maiseman tekstuaalisuus syntyvät yhteiskunnallisten ja kulttuuristen prosessien tuotteena.
Maisema tekstinä: esimerkkinä talo Ei ainoastaan suojaa asukkaitaan sateelta ja tuulelta, vaan samalla representoi heidän yhteiskunnallista asemaansa. Näin ajateltuna maisemasta tulee väline, jonka kautta vallitsevaa yhteiskuntarakennetta ja valtajärjestelmää legitimoidaan.
Maisema Maisema on aina jonkun tai joidenkin maisemaa. Sillä on tekijänsä, jotka tuottavat ja uudentavat maisemaan liittyviä merkityksiä. Maisemalla on ollut ja on yhä tärkeä rooli esimerkiksi kansallisen identiteetin rakentamisprosessissa, jonka yhteydessä tietyt kansallisen historian ja perinteen kannalta merkitykselliset maisemat on merkitty kulttuuriin oleellisesti kuuluviksi koodeiksi.
Suomalainen maisema Ei laaksoa, ei kukkulaa. Ei vettä, rantaa rakkaampaa. ---- Pohjanmaan lakeudet? Lapin tunturit?
Eero Järnefelt: Raatajat rahanalaiset (Kaski), 1893 Aidon suomalaisen luonnon ja kansan Järnefelt löysi mielestään parhaiten Savosta. Vuonna 1893 Järnefeltit viettivät kesää Rannan Puurulan talossa Lapinlahden Väisälänmäellä. Sillä seudulla, Kuopion pohjoispuolella, harjoitettiin edelleen perinteistä kaskenpolttoa. Järnefelt oli jo edellisenä kesänä ilmaissut halunsa saada kuvata tuota raskasta työtä, jota tekevät...vaimot ja miehet ryysyissään ja mustat noesta... Kesän aikana hän teki luonnoksia kaskimaista ja otti valokuvia kaskenviertäjistä työn touhussa. (Suomen kansallisgalleria)
René Magritte. La Conditione Humaine (1933)
Ihmisen osa Leena Krohn Kuvaan sisältyy paradoksi: se mikä on kuvan todellista maailmaa, on mielessä, eikä sitä näy, kun taas se, mikä näkyy, on puun kuva. 'Oikea' puu on näkymätön, se on kuvansa takana, Magritten maalauksen todellisuudessa. Onko lainkaan niin, että taulun maisema ikkunan edessä (sisällä, silmissämme) vastaa todellista maisemaa ikkunan takana (ulkona, mielessämme)? Emme voi tietää varmasti, sillä emme voi siirtää kuvaa syrjään. Taidemaalarin esittämä dilemma laajeneekin havaitsemisen koko kenttää koskevaksi: me näemme maailman ikään kuin se olisi itsemme ulkopuolella, vaikka me koemme itsessämme vain sen mentaalisen representaation. Maisema on aina kuva, maisemakuva.