N 17/Re-56-58/1 Reis i2rvi~ --.(,.- Kangaskylä Eero Pehkonen 11.5.1959. Kultamalmitutkimukset Reisjärven pitäjän I(angastylässä vu.osina 12.26-1958. Aihe: Reisjärven Kangash71än Lokkiperän kultamalmiaihe on tunnettu jo ainakin vu.odesta 1887 alkaen. Malmikortiston mukaan on Reisjärven Lokkiperältä (Hoikala?), Norsinjärven E-puolel-, ta, Anttilan talon S-puolelta löydetty irtokivistä IDlltaa. Tarkka löytövaikka on kuitenkin tuntematon. Halmikokoelmassa on neljä näytettä, joista yks i on gra(iittipitoinen serisiittiliuske, toinen pyriittipitoinen sarvivälkekivi, kolmas pieni kvartsijuonen kappale ja neljäs metallista kultaa koeputkessa. Kvartsijuonen palanen, jonka suuruus on 2 x 5 x 6 cm, sisältää pieniä, paljain silmin havaittavia kultarakeita ja limoniiti~ kaltaista malmimineraalia. Kulta esiintyy yleensä hyvin ahtaissa raoissa kvartsissa. Kivien löytäjän, tai lähettäjän Maunu Anttilan kuoltua ei tarkkaa löytöpaikkaa ole tiedossa. Lokkiperällä on asiasta monenlaisia käsityksiä, yleisimmin mainitaan kullan olevan peräisin Pitkäjärven ta.kaa "Tollanperältä ll Alueelle on tehty lyhyitä tutkimusmatkoja aikaisecrmin mm. ennen sotia prof. Sakselan ollessa malmiosaston johtajana. Kesäkuussa 1945 on maist. V. Pääkkönen käynyt tutkimassa aihetta. Hän on löytänyt lokkiperältä Norsinjärven ympi=\ristöstä use i ta kiisupitoisia kvartsi-kiilleliuskelohkare i ta. Suurin osa niistä keskittyy juuri Anttilan taj..on S-puoliselle alueelle.
2. Analysoidut näytteet eivät kuitenkaan sisältäneet kultaa. Hopeaa on kahdessa lohkareessa 3.4 ja 4.8 g/t..,.., 1_ t t'.,:.-o...'"l.j.'>..are u l'cl- Kesällä 1956 suoritti Kangaskylässä ja sen ympäristössä mukset: laajahkolla alueella lohkaretutkimuksia maist. A.J. 1aitakarin kesäapulainen kansakoulunopettaja A. Kaukonen. Hän löysi eri puolilta rikki- ja magneettikiisupitoisia irtokiviä, joiden jalometallipitoisuudet ovat kuitenkin useiden analyysien muk2an olemattomat. Lisäksi hän löysi Kankaan Kiljanjärven SE-pä2n swpuolelta muutamia arseenikiisupitoisia lohkareita, joita allekirjoittanut kävi katsomassa elokuussa 1956. Parhaimmaksi osoittautui Harjun talosta 270 m SW, pellon reunasta löydetty noin 3-4 m 3 :n suuruinen kivi (73/EP-56). Kivilajiltaan se on lähinnä kvartsirikasta, serisiittipitoista granodioriittiporfyyriä. Se sisältää varsinkin kvartsijuonen reunoilla pitkänomaisia karbonaattikasaumia ja rikkaan malmimineraaliseurueen. Eniten siinä on pienirakeista arseenikiisua ja sinkkivälkettä sekä pieniä m3äriä lyijyhohdetta, kuparikiisua, pyriittiä, magneettikiisua, boulangeriittia, bournoeiittia ja falertsia. Kahden analyysin mukaan lohkare sisältää: Ag = 89.0 Au = 10.4 96.0 g/t Cu = 0.05 % 12.6 Pb = 0.1 Zn = 0.7 1.2 Sb = 0.0 Allekirjoittanut löysi lisäksi kolme uutta arseenikiisupitoista irtokiveä Harjun talosta Kukkola~~en N-päähän menev3n polun varrelta, Harjusta 700-770 m SSW ja muutamia heikosti arseenikii.supitoisia lohkareita Kankaan Kiljanjärven SE-puolelta ja sen mv-rannalta. Paras lohkare polun varrella (74-/EP-56)
3 sisältää: Ag = 12.6 g/t ja 1m = 25.4 g/t. Se on mikrolriilinja turmaliinipitoista graniittiutunutta kiilleliusketta, jossa leveään kvartsijuonisysteemiin liittyy runsaasti hienorakeista arseenikiisua sekä vähän rikki-,magneetti-, ja kuparikiisua. Samoin totesin, kuten aikaisemmin jo Pääkkönen, että Lokkiperällä, Norsinjärven N-puolella on Anttilan talosta SE olevassa moreeniharjanteessa runsaasti ruosteisi~ vähän rikkija magneettikiisua sisältäviä kiviä, jotka eivät kuitenkaan ole jalometallipitoisia. Edellä selostettujen havaintojen johdosta, ja kun alueest2 myöhään syksyllä 1956 saatiin ilmavalokuvat, päetettiin Reisjärven Kangaskylässä suorittaa tarkempia malmitutkimuksia kesäilä 1957. Geofysikaalisten mittausten lisäksi tehtiin Kankean Kilj anjärvensw-puolella järjeste1mllisiä 10hkarEtutkin-,uksia. Näiden tuloksena hahmottui kaksi viivamaisen kapeaa, 0.5-1.5 k~:n pituista lohkareviuhkaa arseenikiisupitoisista kivistä. Ensimmäinen viuhka sijaitsee Kankaan Kiljanjärven ja Tielammen Kukkolammen puolivälissä Ahveroisesta SE. Parhaiden kivien (103, 105, 106 ja 177/EP-57) koko vaihtelee päänkokoisesta lähes 0.5 m 3 :iin ja niiden sijainti ilmenee parhaiten lohkarekartoista. Kivilajiltaan ne ovat kiilleliusketta tai granodioriittiporfyyriä, jota lävistävät leveähköt karbonaattipitoiset kvartsijuonisysteemit. Varsinkin juuri juonien sivuun liittyy ru~saasti hyvin pienirakeista arseenikiisua, ja vähemmän sinklcivälkettä, kuparikiisua, lyijyhohdetta ja pyriittiä. Kauempana sivukivessä on lisäksi boulangeriitti - bourn)niittisl;;:eröitä (esim. 106/EP-59). Nämq juonet ovat jalometallirikkait~. Parhaimmat analysoidut pitoisuudet ovat näytteessä 103, jossa
arseenikiisurikas juonien sivukivi sisältää: Ag = 164 g/t Zn = 0.03 % Au =:; 98.2 g/t Pb = 0.15 rl Cu = 0.11 % Sb = 0.12 % Co = 0.00 % Tästä kivestä onkin löydetty rapautumispinnalta melkoisia, paljain silmin havaittavia hippuja metallista kultaa. Myös lohkareen vieressä oleva sora sisältää runsaasti kultaa, mikä on '. todettu huuhdontakokeella. Lohkaretta lävistävät kvartsijuonet sisältävät analyysin mukaan Ag = 44.0 g/t ja Au = 36.6 g/t ja ovat siis sivukiveä köyhempiä. Myös lohkareet 105 ja 106 ovat jalometallirikkaita (44.8-89.0 g/t Au). Ahveroisen SE-puolella olevan viuhkan suunnassa on useita arseenikiisupitoisia irtolohkareita aina lähes 2 km Ahveroisen N-päästä luoteeseen. En kuitenkaan katso näiden kivien h~uluvan viuhkaan, vaikka ne ovatkin jalometallipitoisia. Kivilajilta2n ne ovat dioriittia, jota lävistäviin kapeisiin kvartsijuoniin liittyy vähän arseeni- ja kuparikiisua. Tällaisia satunnaisia kvartsijuonia on todettu olevan alueen dioriitissa. Ainoa lohkare, joka tyypiltään muistuttaa edellä kuvattuja viuhkan kiviä on N:o l71/ep-57. Se sisältää: Ag = 3 g/t Sb = 0.05 % Au = 4.6 g/t Zn = 0.58 % Pb = 0.1 % Co = 0.00 % Toinen selvä, joskin edellistä lyhyempi viuhka on Kukkolammen SW-puolella olevalla kankaalla. Siihen kuuluu useita kymmeniä enemmän tai vähemmän arseenikiisua sisältäviä, kool-
5 taan vaihtelevan kokoisia kiviä. Tyypiltään ne eroavat jonkin verran ensiksi kuvatun viuhkan kivistä. Kivilajiltaan ne ovat kiilleliusketta, jossa on liuskeisuuden suuntaisia ja poimutusta seuraavia kvarts~juonia. Juonien sivukivi ei kuitenkaan ole yhtä suuressa määrässä kvartsiutunut eikä muuttunut kuin Ahveroisen SE-puolella. Kvartsin ohella ei esiinny karbonaattia, ja malmimineraaliseurue on niukempi ja hieman toinen kuin edellä. Arseenikiisu esiintyy suurina omamuotoisian kiteinä, kuparikiisua on runsaammin ja lisäksi hieman scheeliittiä, mqtta ei sinkkivälkettä ja boulangeriittibournoniittia. Jalometallipitoisuudet ovat edellisiä pienempiä': ja vaihtelevat me lkoisesti: Au 0.4-15.4 g/t ja Ag 0-13.0 g/t. ESimerkiksi näyte 153/EP-57 sisältää: Ag = 10.4 g/t \'1 = 0.004 % Au = 15.4 Sb = 0.15 Cu = 0.52 % Co = 0.07 Näyte 206/EP-58, joka on huomattavasti graniittiutunutta arseeni- ja kuparikiisurikasta liusketta sisältää: Ag = 4 g/t Au = 1.2 g/t Cu = 0.97 % vj0 3-0.10 % Co = 0.42 % Muita vastaavan suuruisia kobolttipitoisuuksia ei ole löydetty. Suurin analysoitu kuparipitoisuus on näytteessä 154/EP-57; se sisältää: Ag = 13.0 g/t Pb = 0.05 % Au = 5.0 Sb = 0.14 Cu = 1.24 % Co = 0.05 %
6 Viuhka pää ttyy Kukkolammen NW-pään kohdalla suohon, eikä sitä ole voitu seura~a pitemmälle. Uurresuunta on N 50 o w. m/ Kolmas edellisiä vaatimattomapi viuhka, joka löytyi täydennettäessä lohkarehavaintoja kesällä 1958, sijaitsee Kukkolammen NW-pä:jstä 800 m 'vi. Täm::jn viuhkan lohkareet ovat kivilajiltaan granodioriittia, jossa on lävistäviä karbonaattipitoisia kvartsijuonia ja niihin liittyen arseenikiisua. Paras näyte 245/EP-58 sisältää: Ag = 7 g/t Sb = 0.14 % Au = 0.4 g/t Zn = 0.23 % Cu = 0.00 % Co = 0.00 (f1 JO Pb = 0.12 % Lokkiperän W-puolelta, pisteestä x = 7065.30/ y = 536.28 löysi allekirjoittanut 20 x 25 x 50 Cm:n kokoisen granaattikiilleliuskelohkareen (115/EP-57), jossa 10-15 cm:n leyyisessä juonessa on melkoisesti lyijyhohdetta ja sinkkivälkettä ja vähemm9n kuparikiisua sekä pyriittiä. Analyysin mukaan kivi sisältää: Ag = 163 g/t Pb = 7.45 % --,. Au = 0.6 Zn = 1.4 % Cu = 0.11 % Tutkimusalueelta on sieltä täältä löydetty granaattikiille liuskelohkareita, mutta vastaavia malmiminerc.aleja niissä ei ole, joten lohkare 115 on tyyppinsä ainoa edustaja. Tähän voi olla osaltaan syynä tällaisten kivien helppo rapautuminen.
7 '. Lokkiperältä, Norsinjärven N-puolelta löysi- kesällä 1957 työmies Arvo Lehto muutamia arseenikiisupitoisia ki11- leliuskekiviä. Malmilohkareina ne eivät kuitenkaan ole verrattavissa I\angaskylän kiviin. Arseenikiisua on vain kapeina rakotäytteinä ja jalometallipitoisuude~ovat pieniä. Kansannäyte IV'2148 sisältää Ag = 0.2 g/t ja Au = 1.0 g/t. Lopuksi tulkoon vielä mainituksi, et~ä SW-puolella, Tuhkaniemen kohdalla, Pitkäjärven järven rannalla on useita hyvin suuriakin irtokiviä, joissa on leveitä, 1ävistäviä karbonaatti - kvartsijuonia. Juoniin liittyy jonkin verran kupari- ja rikkikiisua. Analyysin mukaan eräs tällainen juoni sisältää: Ag = 7.2 g/t, Au = 0.4 g/t ja Cu = 0.90 %. Alueen kiviä kannattaisi tutkia vähän tarkemmin. Norsinjärven IDI-pään SW-puolelta löydettyihin magnetiitti 10hJrareisiin, joita Otanmäki Oy allekirjoittanut ole kiinnittänyt huomiota. tutki syksyllä 1957, ei Moreenitutkimukset: - --- Kun kesällä 1957 oli havaittu, että Ahveroisen SEpuolella olevan viuhkan malmilohkareiden rapautumissorasta oli mahdollista erottaa metallista kultaa huuhtomalla, kaivettiin mainitun viuhkan suunnassa muutamia kuoppia. Kuopista suoritettiin koev2skauksia eri syv)'yksistä. Tällöin löydettiin kuopista N:o 8 ja 10, Ahveroisen SE-puolella, ja kuopista N:o 3 ja 4, Ahveroisen N\4-pä:~stä 1500 m m'l muutamia hyvin pieniä 'kultahippuja. Kev2 ttalvella 1958 kaivettiin alueelle lisät) muutamia uusia kuoppia. Tarkoituksena oli varsinaisesti saada moreeninäytteitä
'. 8 huuhdontao. varten Ahveroisen W-puolella olevan suon alta, heikkojen sähköisten häiriöiden kohdalta. Suon 3 4 metriä paksun turvekerroksen alla on kuitenkin vetinen savikerros, jonka alta moreeniiläytteiden saanti osoittautui mahdottomaksi. Sen sijaan kaivettiin joitakin kuoppia Ahveroisen SE- ja S-puolella oleville kankaille. Huuhdontakokeiden perusteella voidaan sanoa, että alueen moreenissa on metallista lnlltaa. Se on todettu mm. eräästä upamineraaleista tehdystä pintahieestä. Kullan määrä on h.llitenkin hyvin pieni. Pannullisesta moreenia on saatu korkeintaan kymmenkunta kultahippua, ja nekin ovat niin pieniä, ettei niitä paljaalla silmällä voi varmuudella erottaa. Parhaat näytteet on saatu aivan kallion pinnalta otetusta 'TIoreenista. Loppupäätelmänä voidaan sanoa, että viw1kan seuraamine n on teoreettisesti mahdollista huuh, tomalla moreeninäyt- \ teitä. Eteentulevat suot aiheuttavat h.llitenkil1 viuh~'\:aan pahoja aukkoja. Lisäksi kuoppien kaivaminen ja näytteiden huuhtominen tulevat kalliiksi. Alueen moreeni on nimittäin hyvin kovaa, aivan betonimaista, ja vas'kaus on suoritettava erityisellä huolella hippujen pienen koon vuoksi. Ahveroisen ja Tielamrnen W-puolilta otettiin huhtilmussa 1958 pienehköitä alueelta myös turvenäytteitä. Niiden analysointi ei tuonut esiin mainittavia anomalioita, mutta Kankaan Kiljanjärven ja Pitkäjärven välillä olevien laajojen soiden tarkempi tutkiminen voisi mahdollisesti antaa jotain viitteitä esim. kuparikiisurikkaiden kvartsi-
9 juonisysteemin löytämiseksi. Syksyllä 1958 suoritettiin Heinälammen - Tielammen SW-puolella kokeilumielessä humustutkimus, josta fil.lis. L.K. Kauranne on tehnyt eril~ lisen raportin. Al~~~kallioRerä: Tutkimusalueella on paikoitellen runsaasti paljastumia esim. Kukkolammen NE-puolella ja Lokkiperän - Tuhkaniemen polun molemmilla puolilla. Toisaalta on taas laaja paljastumaton ja soinen alue KukkolaD:h~en M1veroisen ja Pitkäjärven välillä. Parhaimman kuvan kallioperän rakenteesta ja kivilajivaihteluista saakin porasy6ämistä. Vanhimmat kivilajit ovat kerroksellista amfiboliittia ja kiilleliusketta, joissa on plagiok18asi- ja uraliittiporfyriittipatjoja. Oman tyyppinsä muodostaa erikoinen hyvin karkearakeinen, ofiittinen plagioklaasiporfyriitti. Liuskeet ovat usein voimakkaasti metamorfoituneita, ja 13- heisten syväkivimassiivien vaikutuksesta muuttuneet suonigne iss iks1. Liuskevyöhykkeen NE-puolella on sarvivälkedioriittia ja SW-puolella harmaata granodioriittia. NE-puoleinen kontakti voidaan vetää jokseenkin tarkasti lohkare- ja kallioperähavaintojen sekä porausten perusteella. Se kulkee havaintojen N~o 102 ja 149 väliltä suunnassa N 45 W, leikaten Ahveroisen S-nurkkaa. SE-puoleinen raja jää sitävastoin lohkarehavaintojen ja yhden porareiän varaan, mutta on sekin hyvin selväpiirteinen ja kulkee suunnassa N 55 0 leikaten loivasti linjoitusta, Tielammen Tvl-rannasta n. w
---. - - - ------ 10 200 m SW. Liuskevyöhyke on siis Tiela~~en kohdalla noin 700-800 m leveä, mutta laajenee NW-suuntaan. Dioriitin kontaktit liusketta vqstaan ovat mielenkiintoiset. Liuskeissa on ennen dioriittia.;leveämpiä ja '.. kapeampia usein kauniin porfyyrisiä juonia, joita olen nimittänyt granodioriittiporfyyriksi. Sarvivälkedioriitin puolella juonet näyttäisivät olevan, mikäli porasydämistä voi päätellä, liuskeisuuden suuntaisia. Granodioriitin puolella sitävastoin juonet breksioivat kauniisti kiilleliusketta. Ne kapenevat tavan takaa kapeiksi harmaiksi - - maasälpä-kvartsijuoniksi. Juonia on myös huomattavasti leveämmä llä vyöhykkee llä re iä ssä N: 5 kuin re iä ssä N: 0 1. Granodioriitin kontaktissa on juonien yhteydessä aivan pieniä määriä rikki-, magneetti- ja arseenikiisua. Jalometalliuitoisuudet ovat:idlitenkin aivan mitättömiä.. '" Tutkimusalueella on kahdesta paljastumasta tavattu arseenikiisua. Paljastumassa 128 Korven talosta 600 m SW~ on sarvivei lkedioriittia suunnassa N 25 E leikkaava kvartsijuoni, jonka kontakteissa on arseenikiisua ja vähän sinkkivälkettä ja kuaprikiisua. Juonen sivukivi on gneis3iytynyt ja vähä isessä m::iärä ssä kalimaasä lpäytynyt. Analyysin mukaan se sisältää Ag = 27.0 g/t ja Au = 3.8 g/t. Hyös Kukkolammen SE-pään lähellä olevassa 4-5 metrin korkuisessa kallion seinärnässä on hieman arseenikiisua, kapeiden kvartsijuor:.ien yhteydessä, venymän sunnassa -8 25 E, 65. Jalometalleja se ei kuitenkaan sisällä.
11 Liuskeisuuden h~lku alueella on N 50 0-25 0 W ja kaade jokseenkin pysty. Kukkolammen - Heinäla~~en NWpuolella kaade vaihtelee: 75 0 sw - pysty ja lampien kauto ' ta kulkevan linjan SW-puolella: 70 NE - pysty. Alueella on ilmeisesti useampia siirrosvyöhykkeitä, joista selvin kulkee Kukkolammen suunnassa. Täällä on SW-puoli siirtynyt Nd-puolen suhteen alaspäin venymän suunnassa. Geof.zsikaaliset tutkimukset: Tutkimusalueella suoritettiin kesällä 1957 sähköisiä ja magneettisia mittauksia ja vedettiin muutamia gravimetrisiä profiileja. Etupäässä edellämainitulla liuskealueella todettiin heikkoja 0.5-2 %:n sähköisiä häiriöitä. Ne esiintyvät selvästi kahdessa eri suunnassa: SN ja N 60-70 0 W. Niihin ei liity magneettista anomaliaa, mutta useinkin vähäinen gravimetrinen kuoppa. 2..väkairaukstl.:,. Sähköisten häiriöiden selvittämiseksi kairattiin alueelle kesällä 1958 ja talvella 1959 yhteensä 7 porareik3ä. Ne osoittivat, että tehty olettamus, jonka muknan sähköiset anomaliat ilmaisevat kahta eri liikuntosuuntaa, oli oikea. Kuitenkaan lävistettyihin ruhjevyöhykkeis iin ei 1ii+;tynyt mainittavaa mineralisoitumista. Kaikesta huolimatta useimmat porareiät sisältävbt vähäisiä D13äriä rikki-, magneetti-, kupari- ja arseenikiisua, mutta niiden esiintyminen on satunnaista. Tähä~mennessä 1öydetyt jalometa11ipitoiset juonet tai vyöhykb:eet ovat siksi pieniä, että niiden jatkoja tuskin kannattaa ruveta etsimään. Parhaan käsityksen lävistetyistä kivilajeista, kiisu-
12 pitoisuuksista, analyyseistä ym. saa porasydänraporteista ja -profiile ista. Reisjärven Kangaskylässä suoritetut tutkimukset osoittivat, että jalometallirikkaat arseenikiisu-kvartsijuonet liittyvät alueen liuskeisiin, ja ilmeisesti juuri dioriittien kontaktivyöhykkeet granodioriittiporfyyrijuonineen ovat kriitillisiä. Mahdollisesti kultapitoiset kiisujuonet ovat dioriittiiilagman jäeinnösliuolcsia, jotka ovat tunkeutuneet kallioperän rakoihin ja murrosvyöhyklceisiin. Kuitenkaan ne eivät liittyne alueen SE-Wd-suuntaisiin p3äsiirrosvyöhykkeisiin, vaan mahdollisesti näitä nuorempiin ja pienempiin ruhjerakoihin. Juonien on mm. todettu selväs~i leikkaavan sarvivälkedioriittia (hav. 128). Jatkotutkimuksia ajatellen on aihe. vaikea. Mielestäni olisi kuitenkin syytä kiinnittää huomiota Tuhkaniemeen menevän polun N-puolella, kartalla yv24.1l/re-59/20-22/07-08 olevaan selvään (8%) joskin kooltaan pieneen sähköiseen anomaliaan. Se saattaa liittyä esim. lohkare N:o 115 kaltaiseen kiisuuntuneeseen vyöhykkeeseen. Toisaalta Ahveroisten ja Kukkolammen läheisyydessä olevat malmilohkareet ovat juuri mainitun häiriön suojapuolella, siitä noin 4.5-5 km:n etäisyydellä. Mikäli alussa erikseen kuvatut viuhkat yhdistetään, muodostuu häiriö erikoisen kriitilliseksi. On vielä mainittava, että häiriöstä 300-400 m W on graniittiutuneita liuskepaljastumia, ja esim. eräät Kukkolammen W-puolen malmilohkareet ovat myös graniittiutunutta liusketta.
.----- '"-._------_.---. - ~- Liittyy: päiväkirjat EP-56,-57 ja 58. analyysit: 5801, 5818-5820, 5863, 5869, 5894, 5895, 5963, 5976, Ra 116/57-122157, 25JJ57-254/57, 261/57, 27JJ57-273/57 316/57-319/57, 37J/57, 14/58, 36JJ58 364/58, 616/58-619/58, 148/59 ja 149/59 ohuthieet: 6669, 6934-6943, 6992, 7118-7120, 8144 8149 ja 8153 pintahieet: 4703, 4704, 4747, 4748; 4987-4990, 5056-5058, 5241-5253, 5829, 5940 kartat: M 11.l/Re-56-58/2341-12-C /2343-03-A M 11.1-11.4/Re - 56-58/2341-12 - D M 11.4/Re-56-58/2341-12-C 2343-03-A porasydänraportit ja -profiilit: aerokartta: Malminäytteet: M 52/Re 58/1 - M 52/Re M 52/Re - 59/4 - M 521Re M 22.9JJ1958/2341-12. No 1207-1218 58/3, 59/7.