Toimijuuden tuki hankkeen päätösseminaari 8.5. 2015
Dialoginen ohjaus oppilaitoksen arjessa Anne-Mari Souto Opiskeluhuollon koordinaattori PKKY
AMS: Mites koulussa suhtauduttiin tähän sun jaksamisongelmaan? Tiina: No ammattikoulussa kun olin, niin enhän mie nyt sinne voinu soittaa, et hei nyt mulla on tämmönen päivä, että tuntuu siltä ja tältä, et jos niiku masenti tai joku asia ahisti.. Mieluummin sano, et on kuumetta, tuntu siltä, et ei sinne voi soittaa, eipä siellä juuri kukkaan ollu kiinnostunu siitä, mitä oppilaat tekkee, kuhan oli tunnilla ajoissa..
Mitä Don on antanut Mikael Leiman: Ongelman otsaan ei ole kirjoitettu, mistä siinä on kysymys Toimintatapa on vastausta johonkin (esim. johonkin ulkoiseen tai sisäiseen uhkaan), ilmiongelma provosoituu jossakin kontekstissa Opiskelijan tavat vastata omaan avuttomuuteen ovat toimijuutta ehkäiseviä/ edistäviä toimintatapoja Tavoitteen katsoa ilmiongelman taakse ( mulla on kuumetta ) ja tunnistaa nuoren toistuvia toimintatapoja Tavoitteen tukea nuoren omaa itsehavainnointia ja toimijuutta & sitä edistäviä toimintatapoja
Kannatteleva yhteys on kaiken perusta! Vastavuoroiset asetelmat Miten opiskelija suhtautuu omaan ongelmaansa Miten hän ohjaajaansa (auttajaansa) Miten hän suhtautuu elämään ylipäänsä (menneeseen, tulevaisuuteen, toisiin ihmisiin) Lähtökohtia saada selville ohjattavan näkökulma omaan tilanteeseensa Tapausjäsennyksen & ohjaustavoitteen asettelun pohjaa.. Opiskelija voi asettua vuorovaikutteiseen ohjaussuhteeseen, jos hän ei tunne siinä itseään uhatuksi. Koulussa/ oppilaitoksessa on kiinnitettävä tähän erityisesti huomiota! - Koulu arvioinnin instituutio, oppilas-opettaja roolit - Koulu ensihoito- & jälkihoito yksikkönä - > haaste luottamuksen lunastamiseen
Dialogisen ohjauksen huoneentaulu Teen tilanteesta rauhallisen ja opiskelijalle turvallisen: levollisuus kantaa pitkälle Annan aikaani, en häslää muuta Keskityn kuuntelemaan toisen puhetta: herkkyys havainnoida opiskelijaa ja kuunnella hänen pieniäkin ilmauksia ei vain puhetta. En tarjoa valmiita ratkaisuja Kunnioitan toisen mielipidettä (en arvioi, pidättäydyn miksi kysymyksistä) Kuvaan ääneen sen mitä näen (minusta näyttää siltä tapa välttää syyllistävää ilmapiiriä) En tulkitse ja arvaile vaan kysyn, puhun ja kuvailen ääneen Haastan opiskelijan havainnoimaan itseään Haastan opiskelijan ajattelemaan Siedän hiljaisuutta ja annan mahdollisuuden ajattelulle Teen parhaani ymmärtääkseni opiskelijan tilanteen Malttia olla menemättä liian pitkälle keskusteluissa. Pysyminen lähikehityksen vyöhykkeellä. En kiirehdi: tuen opiskelijaa etenemään toimijuudessaan askel askeleelta Jätän kysymyksiä mietittäväksi Silta seuraavaan tapaamiseen, olen kiinnostunut kohtaamaan
Muuta merkityksellistä.. Tärkeää keskittyä vain siihen hetkeen ja tapaamiseen -> omat rituaalit ohjausten välillä, jonka avulla voi siirtyä seuraavaan asiaan Armollisuutta ammattilaisena toimimiseen -> muutokset vievät aikaa Väkisin ei voi auttaa, se on lohdullista! Yksinkin kantava suhde voi olla se tärkein tuki! Myös muiden saman koulutuksen käyneiden henkilöiden kanssa voi käydä ohjauskeskusteluja yhteisin käsittein ja näin saada tukea omaan työhönsä.
Haasteita Aika opiskelijan (lähikehitysvyöhykkeen) vai koulun sanelema? Ohjauksen sektoriajattelu <-> kokonaisvaltaisuus Tila (rauhattomuus, koulu kontrollin tilana) Opiskelijoiden itsehavaintakyky
Alustuksessa hyödynnettyä materiaalia: Mikael Leimanin koulutusmateriaalit & artikkelit Keskustelut don-koulutuksen saaneiden Irene Martiskaisen, Marjut Sihvosen ja Anne Lipposen kanssa