Työ- ja elinkeinoministeriö E-KIRJE TEM2012-00383 EOS Rajala Arto(TEM) 21.06.2012 JULKINEN Eduskunta Suuri valiokunta Viite EU-ministerivaliokunta 13.6.2012 Asia Suomen kannan määrittäminen eräiden maakaasuhankkeiden katsomisesta Project of common interest (PCI) -hankkeiksi U/E-tunnus: EUTORI-numero: Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti selvitys EU-ministerivaliokunnan puoltamasta toimintalinjasta Suomen kannan määrittämiseksi eräiden maakaasuhankkeiden katsomisesta Project of common interest (PCI) hankkeiksi. Esa Härmälä Osastopäällikkö Ylijohtaja Arto Rajala Hallitusneuvos LIITTEET Työ- ja elinkeinoministeriön muistio 13.6.2012 Suomen kannan määrittäminen eräiden maakaasuhankkeiden katsomisesta Project of common interest (PCI) -hankkeiksi
2(2) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi energia, energian toimitusvarmuus, maakaasu, kaasun sisämarkkinat TEM, UM ALR, EUE, PLM, SM, VM, VNEUS, YM
1 TEM/Energiaosasto Muistio vers. 2 13.6.2012 EU-ministerivaliokunnalle SUOMEN KANNAN MÄÄRITTÄMINEN ERÄIDEN MAAKAASUHANKKEIDEN KATSOMISESTA PROJECT OF COMMON INTEREST (PCI) -HANKKEIKSI Ehdotus Suomen kannaksi Suomi kannattaisi yhteistyössä Viron kanssa Suomenlahden rannikolle sijoittuvan nesteytetyn maakaasun (LNG) terminaalihankkeen sekä Suomen ja Viron välisen Balticconnector -maakaasuputkihankkeen sisällyttämistä EU:n infrapaketin mukaiselle Project of Common Interest (PCI) -listalle, jotta hankkeen baltialaiset ja/ tai suomalaiset osapuolet (yhtiöt) voisivat hakea EUrahoitusta hankkeille. PCI-lista on tarkoitus neuvotella valmiiksi keväällä 2013 ja vahvistaa kesällä 2013. Listan alustava valmistelu on käynnissä. Jotta kaasun käyttäjien usko kaasumarkkinoiden toimivuuteen, kaasun hinnan vakauteen ja toimitusvarmuuteen paranisi, Suomen valtion kannattaa edistää järjestelyjä, joilla luodaan kilpailevaa kaasuntarjontaa ilman kansallisia valtion tukia. Kaasunkäytön edellytysten turvaaminen ja LNG -hankkeen toteutuminen voivat edesauttaa kotimaisen laivatonniston ylläpitoa ja uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamista. Tämän mahdollisuuden tarjoaa komissiovetoinen Baltic Energy Market Interconnection Plan (BEMIP) -hanke, jolla pyritään luomaan uusi kaasuyhteys Baltian kautta Keski-Eurooppaan sekä LNG-terminaali Itämeren itäpuolelle. Kaasunkäytön ja tuotannon globaalit näkymät Maakaasun osuus maailman energiatarpeesta on viidennes. EU:ssa osuus on neljännes. Maakaasumarkkinat kasvavat vuoteen 2020 mennessä globaalisti 1-2 % vuodessa. Kasvu on ripeää Kiinassa, Japanissa, USA:ssa ja Lähi- Idässä. Kiinassa muita maita ripeämpi talouskasvu ja omat kaasulöydöt lisäävät kaasun käyttöä. Japanissa kaasun käyttö kasvaa voimallisesti, koska ydinvoimalat on suljettu ainakin toistaiseksi. USA:ssa käyttöä lisää omien, edullisten liuskekaasuesiintymien hyödyntäminen. Liuskekaasu on tehnyt maasta omavaraisen. Euroopassa kaasunkäyttö polkee paikallaan siitäkin huolimatta, että Saksa on päättänyt luopua ydinvoimasta ja EU:n laajuinen päästökauppa kurittaa hiilipitoisempia polttoaineita. Uusiutuvan energian käytön lisääminen ja hidas talouskasvu heikentävät kaasun näkymiä. Kaasuvarat ja kaasun saatavuus eivät aseta rajoitteita kaasun käytölle lähivuosikymmeninä. Liuskekaasun yms. maaperässä tiukasti kiinni olevan kaasun porausmenettelyt sekä LNG- kaasun näkymät ovat kehittyneet niin, että kaasun saatavuus on turvattu ja hinta vaikuttaa vakaalta. Maakaasun käyttö ja hankinta sekä rooli Suomen energiapaletissa Suomessa maakaasun osuus energiapaletista on 10 % eli noin 45 TWh (4 mrd.m3). Toisin kuin muissa maissa, Suomessa kaasua käytetään lähes yksinomaan teollisuudessa ja yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa. Muualla Euroopassa kaasun talokohtainen lämmitys- ja kotitalouskäyttö on yleistä. Kaasun käyttö on meillä vähenemässä ja perusskenaarion mukaan kaasun kulutus olisi vuonna 2020 35-40 TWh. Vuoteen 2035 mennessä käyttö alenisi perusskenaariossa 30 TWh:iin. Kaasu on energiapolitiikan tavoitteiden puristuksessa, sillä mm.
2 uusiutuvan energian tavoitteet ja ydinvoiman lisärakentaminen vähentää kaasun elintilaa. Koska päästötavoitteet, energiatehokkuustavoitteet sekä mahdollisesti myös uusiutuvan energian tavoitteet ovat edelleen tiukkenemassa, jäänee maakaasun käyttö perusskenaariossa esitettyäkin vähäisemmäksi. Kuva: Maakaasun käyttö energia- ja ilmastostrategian perusskenaarion mukaan eri sektoreilla. Maakaasu, TWh 50 45 40 Yhteensä teollisuus kaukolämpö yhteensä kaukolämpö, CHP-tuotanto kaukolämpö, erill tuotanto lauhdesähkö 35 maatal ja rakent talokoht lämmitys 30 liikenne StatFin 25 20 15 10 5 0 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 Kaasun tuontihinta on Suomessa sidottu öljyyn. Kaasu on menettänyt hintakilpailukykyään, kun öljyn hinta on noussut ja pysynyt korkealla. Vastaavasti kilpailevan energialähteen kivihiilen hinta on samanaikaisesti laskenut. Lisäksi markkinasähkö on viime aikoina ollut edullista, joten sähkön tuottaminen Suomessa tai paikallisesti ei ole ollut aina kannattavaa. Kaikki kaasu tuodaan Suomeen Venäjältä Gapromin kaasukentiltä. Suomessa kaasun siirtää ja myy tukkumarkkinoille Gasum Oy, jonka omistavat Suomen valtio (24 %), Fortum (31 %), OAO Gazprom (25 %) ja E.ON Ruhrgas (20 %). Gasumin pitkäaikaiset tuontisopimukset ulottuvat aina vuoteen 2025 saakka. Tuonti perustuu ns. take or pay periaatteeseen eli Gasum maksaa kaasusta, vaikka ei kaasua toisikaan. Suomi on EU:ssa irrallinen kaasusaareke, jonka ainoa hankintalähde on Gazpromin kaasuverkko. Tilanteesta seuraa, että Suomeen ei toistaiseksi ole mahdollista luoda toimivia kaasumarkkinoita. EU:n kaasudirektiiviin onkin sisällytetty Suomelle poikkeus olla avaamatta kaasumarkkinoita. Poikkeus poistuu, kun tuontilähteet monipuolistuvat riittävästi. Maakaasun kehityskuva Itämerenalueella ja EU:ssa Komission aloitteesta syksyllä 2008 käynnistyneen Itämeren alueen energiayhteyssuunnitelman (Baltic Energy Market Interconnection Plan, BEMIP) myötä Suomen ja Viron yhdistävästä Balticconnnectorista on tullut osa kaasuinfrastruktuurin kehittämissuunnitelmaa, johon kuuluisivat myös LNGterminaali, Baltian maiden välisten kaasunsiirtoyhteyksien kehittäminen sekä Liettuan ja Puolan välinen kaasunsiirtoyhteys. Komissio on ilmoittanut, että EU-tukea on mahdollista myöntää vain yhdelle LNGterminaalille Baltian alueella. Komissio onkin pyytänyt Baltian maita tekemään yhteisen ehdotuksen LNG- terminaalin sijoituspaikaksi. Toistaiseksi Baltian maat eivät ole onnistuneet muodostamaan yhteistä kantaa. Sekä Liettua että Latvia
3 näyttävät haluavan rakentaa LNG- terminaalin alueelleen joka tapauksessa riippumatta BEMIP- ratkaisuista. Suomi ei ole ollut mukana BEMIP:n sisäisessä LNG- terminaalin sijoituspaikkakilpailussa sen jälkeen, kun on todettu, että Suomi ei tarvitse lähivuosina lisää kaasua. Koska take or pay -sopimus Venäjältä riittää kattamaan Suomen kaasun tarpeen vuoden, uusi yhteys tarjoaisi ensi vaiheessa lähinnä keinon kilpailuttaa kaasun tuontihintaa, keinon luoda varayhteys kaasun hankinnalle ja luoda yhteys Latvian kaasuvarastoihin sekä keinon luoda kaasumarkkinat ja sitä kautta lisätä vakautta kaasun hintanäkymiin. Tämä voisi houkutella energia-alaa investoimaan kaasunkäyttöön. Investointi saattaisi toteutua ilman Suomen valtion tukitarvetta ja niin, että osa tai kaikki hankkeen Gasumille aiheutuvat kustannukset korvautuisivat vähentyneinä investointeina muualla kaasuverkossa. Komissio teettää parhaillaan selvitystä, jossa tehdään kustannus-hyöty- analyysit seuraavista kaasuinfrastruktuurin kehittämishankkeista: Liettuan ja Puolan välinen kaasunsiirtoyhteys, Baltian maiden välisten kaasunsiirtoyhteyksien kehittäminen, LNG- terminaali ja Suomen sekä Viron välinen yhteys (Balticconnector). Selvitys tehdään kuluvan vuoden aikana. Selvityksen visiona on yhdistää Baltian ja Suomen kaasusaarekkeet Euroopan kaasuverkkoihin. Lisäksi Gasum selvittää edelleen energiakokoluokan LNG-terminaalin sijoittamista joko Porvoon Tolkkiseen tai Inkooseen sekä vaihtoehtoisesti paljon pienempien mm. laivaliikennettä palvelevien terminaalien rakentamista joko samoille paikoille tai Turkuun. EU:lla on mahdollisuus rahoittaa osaltaan ns. EU:n infrapakettin (Guidelines on trans- European energy infrastructure ja The Connecting Europe Facility) kautta yhdessä priorisoituja hankkeita (Projects of Common Interest eli PCI). BEMIP:n alainen kaasutyöryhmä on käynnistänyt Itämeren alueen PCI hankkeiden luetteloimisen. Tavoitteena on, että ensimmäinen lista hankkeista koottaisiin jo 25.6.2012 mennessä ja lista olisi työryhmän osalta valmis lokakuussa, jonka jälkeen BEMIP ottaisi kantaa hankkeisiin ja lopullinen esitys olisi käsittelyssä maaliskuussa 2013 ja hyväksytty heinäkuussa 2013. Virolaiset ovat lähestyneet Suomea ja pyytäneet Suomelta tukea hankkeeseen. Suomi voisi seuraavassa BEMIP-kokouksessa 19.6.2012 ilmaista myönteistä kantaansa hankkeeseen. Muut Suomen kantaan vaikuttavat tekijät Kaasusisämarkkinadirektiivi ja sen poikkeuksen poistuminen Jos Suomi saisi yhteydet Euroopan yhteen liitettyyn kaasuverkkoon, Suomen oikeus poikkeuksiin kaasumarkkinadirektiivin säännöksistä raukeaisi. Tällöin Suomen kaasumarkkinat olisi avattava kilpailulle ja kaasun siirtoverkko olisi eriytettävä. Kaasuverkko ja uusiutuvan energian tavoitteet Maakaasuverkko tarjoaa edullisen keinon siirtää bioenergiaa tuotantokohteista kulutuskohteisiin. Tämä edesauttaisi Suomea saavuttamaan uusituvan energian tavoitteet loppuenergian (osuus 38 %) ja liikenteen (osuus 20 %) osalta. Kuluvana vuotena ainakin Kouvolassa ja Espoossa tuotetaan uusiutuvista energialähteistä valmistettua kaasua, jonka Gasum myy eteenpäin biokaasuna jakeluverkon alueella mm. liikenteen käyttöön. Toistaiseksi näiden uusien liiketoimintojen merkitys on energiapolitiikan näkökulmasta kuitenkin vähäinen. Lisäksi ainakin Helsinki tavoittelee mahdollisuutta jalostaa biopolttoaineita kaasuverkon varrella biokaasuksi ja siirtää kaasu verkkoa pitkin rannikolle. Tämä mahdollistaisi kivihiilen korvaamista bioenergialla ja tukisi olemassa olevan kaasunkäytön kilpailukykyä.
LNG laivaliikenteen päästörajoitteiden ratkaisuna Maakaasu tarjoaa mahdollisuuden täyttää Itämeren laivaliikenteen rikkitavoitteet. Tällöin edellytetään kuitenkin maakaasun puristamista nestemäiseksi LNG:ksi ja/tai LNG:n jakelemista tavalla tai toisella laivoille. Suomeen rakennettava, teollisuutta ja energiantuotantoa palveleva LNG- terminaali tarjoaisi mahdollisuuden edulliseen LNG- polttoaineeseen laivoille. Tällöin Gasum voisi säästää laivaliikennettä palvelevan pienemmän LNG- terminaalin investointikustannukset. Laivaliikenteen on vuoteen 2015 mennessä käytännössä lopetettava rikkipitoisten polttoaineiden (SO2 enintään 0,1 %), kuten raskaan polttoöljyn käyttö tai investoitava rikkipesureihin. Vuoden 2016 alussa uusien alusten typpioksidipäästöjä tulee alentaa 80 %. Myöhemmin kolmannessa vaiheessa typpirajoitteet laajenevat edelleen. Kaasun käytöllä kaikki tiukentuvat tavoitteet voidaan täyttää. Tämäkin vaihtoehto edellyttäisi laivakannan uusimista LNG:n käyttöön soveltuvaksi. 0-vaihtoehto eli jos TEM ei tee toistaiseksi mitään Balticconnector ja siihen liittyvä LNG-hanke voivat olla liiketaloudellisesti kiinnostavia ilman julkista tukea. Tällöin TEM:ltä tarvitaan vain lupa maan rajan ylittävän kaasuputken rakentamiseen. Jos hankkeisiin aiotaan hakea EU:lta tukea, hankkeet täytyy saattaa komission priorisoidulle PCI-hankelistalle yhdessä virolaisten kanssa. Jos hanke ei toteudu riippumatta siitä onko se PCI-listalla tai ei, kaasuliiketoiminnan kehitys pysähtyy ja saattaa vähitellen kuihtua. 4