Rattijuopoilla voi olla monia terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia

Karoliina Karjalainen ja Tomi Lintonen Lääkäreillä keskeinen rooli PKV-lääkkeiden käytön seurannassa Rattijuopoilla voi olla monia terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia Vaikka rattijuopumustapaukset ovat kaikkiaan vähentyneet, huumeita tai lääkkeitä käyttäneiden kuljettajien osuus niissä on lisääntynyt. Suomalaisiin rekisteriaineistoihin pohjautuvissa tutkimuksissa on tarkasteltu rattijuopumukseen liittyviä tekijöitä ja todettu rattijuopumuksen voivan olla viite monista erilaisista terveydellisistä tai sosiaalisista ongelmista. Lääkkeitä, varsinkin bentsodiatsepiineja käyttäneet rattijuopot olivat usean mittarin mukaan sairaita ja heikossa asemassa. Lääkäreillä on keskeinen rooli rattijuopumustapausten vähentämisessä muun muassa päihdeongelmien hoidon ja PKV-lääkkeiden käytön seurannan muodossa. On mahdollista, että rattijuopolle on kasautunut useita erilaisia ongelmia samanaikaisesti, minkä vuoksi rattijuoppojen hoidossa on syytä kiinnittää huomiota kokonaisvaltaiseen tilanteen kartoitukseen sekä moniammatillisen yhteistyön hyödyntämiseen. R attijuopumus on harvoin kuljettajan muusta elämäntilanteesta irrallinen tapahtuma, vaikka useimmiten rattijuopumuksesta puhuttaessa keskiössä ovat liikenneturvallisuuteen liittyvät seikat sekä muille henkilöille tai yhteiskunnalle aiheutuvat haitat (1). Rattijuopumus voi olla viite siitä, että kiinnijääneellä on vakaviakin päihdeongelmia, mitä tukevat muun muassa suuret alkoholipitoisuudet kiinnijäämisen hetkellä, rattijuopumuksen toistuva uusiminen sekä viitteet päihteiden sekakäytöstä (2,3,4). Vaikka rattijuopumustapaukset ja alkoholinkäyttö liikenteessä ovat viime vuosina vähentyneet, on erityisesti huumeiden ja lääkkeiden käyttö liikenteessä lisääntynyt (5). Yhtenä tekijänä tässä kehityksessä on ollut vuonna 2003 voimaan tullut niin sanottu nollatoleranssilaki huumeista liikenteessä, sillä sen jälkeen epäiltyjen huumerattijuopumustapausten määrä alkoi lisääntyä (6). Edelleen jatkuva lisääntyminen tuskin kuitenkaan on enää selitettävissä pelkästään kyseisen lain voimaantulolla, vaan yhä useampi on liikenteessä huumeiden tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena niin, että ajokyky on heikentynyt. Euroopan maiden keskiarvoon verrattuna alkoholia tai huumeita käyttäneitä kuljettajia on Suomen liikennevirrassa vähemmän, mutta suomalaisista kuljettajista suurempi osuus on käyttänyt ajokykyä heikentäviä lääkkeitä (7). Ajokykyä heikentävien lääkkeiden käytön lisääntyminen liikenteessä tekee muiden ongelmien ohella rattijuopumusilmiöstä keskeisen myös lääkärin näkökulmasta, vaikka kaikki rattijuoppojen käyttämät lääkkeet eivät välttämättä olekaan peräisin laillisista resepteistä eivätkä ohjeen mukaisesti käytettyjä. Kuvaamme Rattijuopon elämänkaari projektiin pohjautuvien tutkimusten tuloksia, jotka on julkaistu projektin aikana valmistuneissa väitöskirjoissa ja muissa tieteellisissä artikkeleissa (2,3,4,6,8 16). Projekti sai rahoitusta Suomen Akatemian Päihteet ja addiktio ohjelmasta vuosina 2007 2010, ja sinä aikana muodostettiin laaja rekisteriaineisto, jossa sisäasiainministeriön omistamaan ja Terveyden ja Artikkeli on avoin kaikille 927 Duodecim 2017;133:927 34

Alkoholin käytön aiheuttamat häiriöt (F10) Lääkkeiden käytön aiheuttamat häiriöt (F13) Huumeiden käytön aiheuttamat häiriöt (F11 F12, F14 F16, F18 F19) Skitsofreniaryhmän häiriöt (F20 F29) Kaksisuuntaiset mielialahäiriöt (F30 F31) Masennushäiriöt (F32 F39) Ahdistuneisuus- ym. häiriöt (F40 F48) Persoonallisuushäiriöt (F60 F69) Lapsuus- ja nuoruusiässä alkavat häiriöt (F90 F98) Muut häiriöt (F00 F09, F50 F59, F70 F79, F80 F89, F99) Alkoholirattijuopot Huumerattijuopot 0 1 10 100 KUVA 1. Rattijuopumuksesta kiinnijääneiden henkilöiden mielenterveyshäiriöiden todennäköisyydet verrattuna muuhun samanikäiseen väestöön. Kerroinsuhde (OR) ja 95 %:n luottamusväli (10). Kuvassa on käytetty logaritmista mitta-asteikkoa. hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämään epäiltyjen rattijuopumustapausten rekisteriin yhdistettiin erilaisia sosiaali- ja terveystietoja muista kansallisista rekistereistä (muun muassa Tilastokeskuksen työssäkäyntitilasto ja kuolemansyytilasto, THL:n hoitoilmoitusrekisteri Hilmo sekä Kelan etuusrekisteri). Perusaineistona käytetty rekisteri sisälsi tietoja kaikista epäillyistä rattijuopumustapauksista vuosilta 1977 2007. Tutkimuseettisistä syistä epäiltyjen rattijuopumustapausten rekisteristä poimittiin kaksi toisistaan riippumatonta erillistä satunnaisotosta (otos 1, 50 %, n = 128 673 ja otos 2, 40 %, n = 99 622), ja näille rattijuopumuksesta epäillyille henkilöille poimittiin iän ja sukupuolen mukaan vakioidut verrokit rattijuopumukseen syyllistymättömästä suomalaisväestöstä. Rattijuopumus on yhteydessä mielenterveysongelmiin Mielenterveyden häiriöt ovat yleisempiä rattijuoppojen keskuudessa kuin muussa samanikäisessä väestössä (KUVA 1). Alkoholinkäytön aiheuttamien häiriöiden todennäköisyys oli suurempi sekä alkoholirattijuopumuksesta (kerroinsuhde, OR 6,1) että huumerattijuopumuksesta kiinnijääneillä (OR 4,3) muuhun väestöön verrattuna (10). Kaksisuuntaiset mielialahäiriöt olivat alkoholirattijuopoilla muuta väestöä yleisempiä, mutta huumerattijuopoilla eroa muuhun väestöön ei ollut. Sekä alkoholi- että huumerattijuopoilla oli masennus- ja ahdistuneisuushäiriöitä muuta väestöä useammin, samoin lapsuus- ja nuoruusiässä alkavat käytös- ja tunne-elämän häiriöt olivat rattijuopoilla yleisempiä. Skitsofreniaryhmän häiriöitä alkoholirattijuopoilla oli puolestaan muuta väestöä harvemmin. Kelan etuusrekisterin lääkeostoja tarkasteltaessa kävi ilmi, että mahdollisesti väärin käytettävien, pääasiassa keskushermostoon vaikuttavien reseptilääkkeiden (muun muassa bentsodiatsepiinit tai opioidit) ostot ja siten oletettavasti myös käyttö olivat yhteydessä sekä alkoholirattijuopumukseen (OR 3,2) että huumerattijuopumukseen (OR 19,3) (KUVA 2). Rattijuopumuksen uusijoilla näiden lääkkeiden käytön todennäköisyys oli vielä suurempi K. Karjalainen ja T. Lintonen 928

(OR 1,8) kuin vain kerran kiinnijääneillä (11). Vaikka näissä tapauksissa kyse voi osittain olla monipäihderiippuvuudesta, viitannee tämä myös terveydellisiin ongelmiin siten, että rattijuopoilla on muuta väestöä todennäköisemmin sairauksia, joita lääkitään muun muassa bentsodiatsepiineilla ja opioideilla. 100 10 Alkoholirattijuopot Huumerattijuopot Merkki sosiaalisesta huonoosaisuudesta? Terveydellisten ongelmien lisäksi rattijuopot ovat muuta suomalaista väestöä heikommassa sosiaalisessa asemassa. Alkoholirattijuopumuksesta kiinnijääneillä oli muuta väestöä heikompi koulutus, jonka lisäksi työttömyys, yksin asuminen ja avioerotausta olivat muuta väestöä yleisempiä (15). Huumausaineiden vaikutuksen alaisena ajamisesta kiinnijääneet olivat myös muuta väestöä sosiaalisesti huonoosaisempia. Ainekohtainen tarkastelu osoitti, että ainakin amfetamiineja tai kannabista mutta mahdollisesti muitakin päihteitä käyttäneiden rattijuopumuksesta epäiltyjen sosiaalinen asema oli vielä heikompi kuin pelkästään bentsodiatsepiineja käyttäneiden rattijuoppojen (13). Siirtyminen ajan myötä sosiaalisesti huonompaan asemaan on rattijuopumuksesta kiinnijääneillä selvästi muuta väestöä todennäköisempää (KUVA 3): alkoholirattijuopoilla suhde (HR) on 4,4, lääkerattijuopoilla 7,4 ja huumerattijuopoilla 8,6. Alkoholi- ja huumerattijuoppojen siirtyminen myös toiseen suuntaan eli sosiaalisen aseman paraneminen oli muuta väestöä todennäköisempää, eli rattijuoppojen sosiaalinen asema on vähemmän vakaa kuin muun väestön (12). Suurentunut kuoleman 1 0 Mahdollisesti Bentsodiatsepiinit väärin käytettävät lääkkeet ja z-lääkkeet Opioidit KUVA 2. Rattijuopumuksesta kiinnijääneiden henkilöiden psykoaktiivisten reseptilääkkeiden käytön todennäköisyydet verrattuna muuhun samanikäiseen väestöön. Kerroinsuhde (OR) ja 95 %:n luottamusväli (11). Kuvassa on käytetty logaritmista mitta-asteikkoa. Mahdollisesti väärin käytettäviin lääkkeisiin kuuluvat ATC-luokituksen lääkeryhmät N03AE, N05BA, N05CD (bentsodiatsepiinit), N02A (opioidit), N05CA, N05CB, N05CF, N05CM (unilääkkeet), N07BC02 (metadoni), N06BA04 (metyylifenidaatti) ja N03AX16 (pregabaliini). Bentsodiatsepiineihin ja z-lääkkeisiin kuuluvat lääkeryhmät N03AE, N05BA, N05CD ja N05CF, opioideihin lääkeryhmä N02A. Kuoleman on rattijuopumuksesta kiinnijääneillä huomattavasti suurempi kuin muulla väestöllä (KUVA 4): samanikäiseen verrokkiväestöön verrattuna miespuolisten alkoholirattijuoppojen kuoleman (HR) oli 2,8 ja naisten 4,5. Huumerattijuoppojen kuoleman oli vielä suurempi, miesten HR oli 9,6 ja naisten 9,1. Alkoholiperäisiin sairauksiin ja alkoholimyrkytykseen kuolemisen HR oli alkoholirattijuopoilla naisilla miehiä suurempi. Väkivaltakuolemat, kuolemaan johtaneet onnettomuudet ja itsemurhat olivat huomattavan yleisiä sekä alkoholi- että huumerattijuopoilla (14,16). Huumerattijuopoilla miehillä oli erityisen suuri kuolla joko päihteiden yliannostukseen tai väkivallan seurauksena. Sekä mies- että naishuumerattijuopoilla oli suuri kuolla itsemurhaan, onnettomuuteen, alko holisairauteen tai -myrkytykseen, mutta myös muun muassa syöpään tai sydän- ja verisuonitautiin. Kuolleisuudessa havaittiin myös päihdekohtaisia eroja (14). Erityisen suuri oli alkoholia, lääkkeitä ja huumeita sekaisin käyttäneillä rattijuopoilla (miesten HR 24,5 ja naisten 26,6). Bentsodiatsepiineja (HR 10,0) tai bentsodiatsepiineja ja alkoholia yhtä aikaa 929 Rattijuopoilla voi olla monia terveydellisiä ongelmia

A. Alkoholirattijuopot HR 4,4 (4,2 4,5) Vähäinen huonoosaisuuden HR 1,5 (1,5 1,6) HR 3,0 (2,9 3,3) Kuolema B. Lääkerattijuopot HR 7,4 (6,7 8,2) Vähäinen huonoosaisuuden HR 0,8 (0,7 0,9) HR 5,4 (4,3 6,8) Kuolema C. Huumerattijuopot HR 8,6 (7,6 9,6) Vähäinen huonoosaisuuden HR 1,3 (1,2 1,5) HR 12,1 (9,5 15,4) Kuolema KUVA 3. Rattijuopumuksesta kiinnijäämisen vaikutus sosiaalisen aseman muutokseen tai kuolemaan (1,12). HR = suhde (95 %:n luottamusväli). (HR 9,6) käyttäneiden miesten kuoleman oli suurempi kuin amfetamiineja käyttäneiden (HR 4,6). Seurantatutkimuksessa rattijuopumus lisäsi jopa enemmän niiden kuolemanä, jotka olivat alkujaan sosiaalisesti paremmassa asemassa (KUVA 3). Huonommassa sosiaalisessa asemassa jo valmiiksi olleilla sosiaaliset tekijät vaikuttivat kuolleisuuteen ja päihteiden käytöstä aiheutunut lisävaikutus ei ollut kovin suuri (12). Kokonaisvaltainen tilanteen kartoittaminen tärkeää Suurentunut huonoosaisuuden HR 1,6 (1,5 1,8) Suurentunut huonoosaisuuden HR 2,4 (1,9 3,1) Suurentunut huonoosaisuuden HR 0,8 (0,4 1,6) Rattijuopumusongelmaa yritetään yhtäältä suitsia erilaisten rangaistusten avulla. Vaatimukset rattijuoppojen tuntuvammista rangaistuksista näyttävät saavan runsaasti näkyvyyttä julkisuudessa, ja onkin olemassa jonkinlaista näyttöä siitä, että kovemmat rangaistukset vähentäisivät rattijuopumuksen uusimista (17). Edellä esitetyt tutkimustulokset kuitenkin osoittavat selkeästi, että rattijuopot kohtaavat elämässään monia terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia, joita ei rankaisemalla paranneta tai korjata. Rattijuopumus voi olla merkki siitä, että henkilöllä on laajemminkin ongelmia alkoholin tai muiden päihteiden käytön kanssa. Olisi siis tärkeää, että mahdollinen päihteiden ongelmakäyttö ja siten rattijuopumuksen ssä olevat havaittaisiin ja tunnistettaisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta päihdeongelmaan puuttumalla voitaisiin ehkäistä mahdollisesti jo ensimmäinen rattijuopumus. Alkoholin kulutusta on esimerkiksi mahdollista selvittää AUDIT-kyselyn avulla. Lyhennetyn, vain kolme kysymystä sisältävän ja siten nopeasti toteutettavan AUDIT-C:n on todettu olevan käyttökelpoinen väline alkoholin ongelmakäyttäjän tunnistamiseen (18). Alkoholinkäytön puheeksi ottaminen ei välttämättä aina ole helppoa. Väestökyselyyn pohjautuvan arvion mukaan alkoholinkäytöstä oli kysytty terveydenhuollon käyntien yhteydessä vain kolmasosalta, vaikka väestö suhtautuu myönteisesti alkoholinkäytön puheeksi ottamiseen terveydenhuollossa (19). Ja vaikka alkoholinkäyttöön liittyvän lyhytneuvonnan on osoitettu olevan tehokasta, vuonna 2007 toteutetun kartoituksen mukaan viidennes Suomen perusterveydenhuollon lääkäreistä ei ollut lainkaan käyttänyt lyhytneuvontaa (20,21). Rattijuopumuksesta kiinnijääneitä tulisi myös aktiivisesti ohjata ja motivoida hoitoon rattijuopumusten uusimisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Suomalaisessa seurantatutkimuksessa selvitettiin EU-direktiivin velvoittaman päihderiippuvuusarvion ja siihen sisällytetyn hoidon vaikutusta rattijuopumukseen, mutta kyseisen toimintatavan vaikutuksen rattijuopumusten uusimiseen todettiin jäävän vähäiseksi työmäärään nähden (22). Käytössä olevien resurssien parhaan hyödyntämisen varmistamiseksi olisikin ensiarvoisen tärkeää tunnistaa ne, jotka ovat motivoituneita hoitoon ja muutokseen. Esimerkiksi eräässä yhdysvaltalaisessa rattijuoppoja koskevassa tutkimuksessa mielialaltaan masentuneiden todettiin olevan vastaanottavampia lyhytneuvonnalle ja keskusteluterapialle sekä halukkaampia muuttamaan juomistottumuksiaan (23). K. Karjalainen ja T. Lintonen 930

Alkoholirattijuopot Alkoholiperäinen sairaus/ alkoholimyrkytys Väkivalta Muu onnettomuus Muu syy Itsemurha Liikenneonnettomuus Muu sairaus Sydän-/verisuonisairaus Syöpä Kaikki kuolinsyyt Miehet Naiset Huumerattijuopot Huumeiden/ lääkkeiden yliannostus Väkivalta Itsemurha Liikenneonnettomuus Alkoholiperäinen sairaus/ alkoholimyrkytys Muu onnettomuus Tuntematon Muu sairaus Sydän-/verisuonisairaus Syöpä Kaikki kuolinsyyt 0 1 10 100 1 000 0 1 10 100 1 000 KUVA 4. Alkoholi- ja huumerattijuoppojen kuoleman kuolinsyittäin verrattuna muuhun samanikäiseen väestöön, suhde (HR) ja 95 %:n luottamusväli (1,14,16). Kuvassa on käytetty logaritmista mitta-asteikkoa. Rattijuopoilla on päihdeongelmien lisäksi muitakin terveydellisiä ongelmia. Mielentervey den häiriöt ja rattijuopumus olivat yhteydessä toisiinsa, mitä odotettiinkin, sillä samanaikaiset mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat yleisiä (10,24). On myös osoitettu, että mitä nuorempana ensimmäiset rattijuopumukset tapahtuvat, sitä suuremmalla todennäköisyydellä rattijuopumus on yhteydessä väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja mielenterveyden häiriöihin (25). Tästä huolimatta on kansainvälistä näyttöä siitä, että rattijuopumuksen uusijoiden mielenterveysongelmat jäävät alidiagnosoiduiksi (26). Rattijuoppojen kuoleman oli moninkertainen rattijuopumukseen syyllistymättömään väestöön verrattuna, ja oli suurentunut kaikkien tarkasteltujen kuolinsyiden osalta, ei pelkästään välittömästi päihteisiin liittyvien syiden (14,16). Rattijuoppojen osoitettiin olevan myös sosiaalisesti vähäosaisemmassa asemassa, ja heidän syrjäytymisnsä muuhun väestöön 931 Rattijuopoilla voi olla monia terveydellisiä ongelmia

Ydinasiat 88 Rattijuopumus voi olla merkki terveydellisistä ja sosiaalisista ongelmista. 88 Alkoholin, lääkkeiden tai huumeiden ongelmakäytön tunnistaminen ja hoito on tärkeää rattijuopumuksen ehkäisemisessä ja vähentämisessä. 88 Lääkäreillä on keskeinen rooli PKVlääkkeiden käytön seurannassa. 88 Rattijuoppojen hoidossa monialainen yhteistyö on tärkeää. verrattuna oli suurentunut (12,13,15). Lapsuus- tai nuoruusiässä alkaneiden psyykkisten ongelmien, erityisesti käytöshäiriöiden on osoitettu altistavan rattijuopumukselle ja muullekin rikollisuudelle (27,28,29). Samoin vanhempien avioeron tai eroperheessä elämisen, aggressiivisuuden ja päihteiden käytön on todettu olevan yhteydessä rattijuopumukseen myöhemmässä elämänvaiheessa (28,30). Ongelmat ja siten mahdollinen syrjäytymiskehitys ovat siis voineet alkaa jo varhaisessa vaiheessa, paljon ennen ensimmäistä rattijuopumusta. Epäsuotuisa kehitys näyttäisi kuitenkin jatkuvan rattijuopumuksen jälkeenkin, sillä sen on osoitettu olevan tapahtuma, jonka jälkeen sosiaalisten vastoinkäymisten kohtaamisen todennäköisyys lisääntyy (31). Kun taustalla saattaa olla vielä vaikka rikoksia (esimerkiksi liikennetai huumeiden käyttörikokset), on mahdollista, että henkilölle on kasautunut useita erilaisia vaikeuksia samanaikaisesti. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan useammasta eri osatekijästä koostuvat ohjelmat ovat vaikuttavampia rattijuopumuksen uusimisen vähentämisessä kuin vain yhteen osa-alueeseen keskittyvät interventiot (32). Siksi tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa tilanne kartoitetaan monesta eri näkökulmasta ja ratkaisuja pyritään löytämään useammalle eri osa-alueelle samanaikaisesti. Yhtenä keskeisenä toimintatapana on kattava viranomaisyhteistyö eri ammattiryhmien kesken (muun muassa terveydenhuolto, sosiaalihuolto, poliisi). Hyvä kotimainen esimerkki tästä on sisäisen turvallisuuden ohjelmaan sisällytetty Tie selväksi toimintamalli, jonka tavoitteena on puuttua erityisesti nuorten rattijuopumuksiin (33). Mallissa poliisi tarjoaa rattijuopumuksesta kiinnijääneelle nuorelle henkilölle mahdollisuutta keskustella sosiaalitai terveydenhuollon edustajan kanssa mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen. Tällä tavoitellaan varhaista puuttumista mahdollisiin ongelmiin sekä rattijuopumuksesta kiinnijääneiden havahduttamista ja motivointia tarkkailemaan omaa päihteiden käyttöään ja siitä aiheutuvia riskejä. Keskeisenä ajatuksena on tarjota tukea matalan kynnyksen, vapaaehtoisuuden ja nopean puuttumisen periaatteella (34). Lisäksi rattijuopumuksen ehkäisyn näkökulmasta erityisesti nuorten parissa tehtävä työ, niin päihteiden käytön, käytöshäiriöiden kuin syrjäytymisenkin ehkäisy sekä asenteisiin vaikuttaminen, on ensiarvoisen tärkeää. Lääkkeet valokeilassa Päinvastoin kuin suomalaisessa väestössä, jossa kannabiksen käyttö on huomattavasti yleisempää kuin amfetamiinin käyttö, huumerattijuopumustapauksissa on havaittu amfetamiinin olevan kannabista yleisempi löydös (6,35). Rattijuopumustapauksissa vielä näitä huumeitakin keskeisemmin esille nousivat pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet (PKV-lääkkeet), erityisesti bentsodiatsepiinit. Suurimmalla osalla (77 %) kiinnijääneistä huu me rattijuopoista oli löydös kahdesta tai useam masta eri aineryhmästä. Bentsodiatsepiineja todettiin yhtenä aineena viidessä yleisimmässä yhdistelmässä, ja yleisimmät yhdistelmät näissä tapauksissa olivat bentsodiatsepiinit ja alkoholi (20 %) sekä bentsodiatsepiinit ja amfetamiinit (18 %) (4). Bentsodiatsepiineja käyttäneiden rattijuoppojen sosiaalinen asema oli muuta väestöä huonompi, ja vaikka alkoholi- tai huumerattijuopot saattoivat ajan myötä myös kohentaa asemaansa, näin ei lääkkeitä käyttäneille rattijuopoille käynyt (12,13). Bentsodiatsepiineja käyttäneiden rattijuoppojen kuolemankin oli suurempi kuin muun K. Karjalainen ja T. Lintonen 932

väestön, jopa suurempi kuin amfetamiinirattijuoppojen (14). Edellä kuvatuissa tutkimuksissa ei ole tiedetty, onko lääkkeitä käytetty reseptin mukaisesti tai onko käyttäjällä ollut niihin laillista reseptiä. Rattijuopoilla oli kuitenkin Kela-korvauksen piirissä olevia lääkeostoja muuta väestöä huomattavasti enemmän, joten lääkärit hyvin todennäköisesti kohtaavat heitä työssään (11). Lisäksi tuloksista käy selvästi ilmi, että lääkkeitä ja varsinkin bentsodiatsepiineja käyttäneet rattijuopot ovat erityisen heikossa asemassa ja siten ryhmä, johon tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Bentsodiatsepiineja tai muuta vastaavaa lääkitystä määrättäessä on syytä kartoittaa tilanne kokonaisvaltaisesti ja pyrkiä siten selvittämään taustalla mahdollisesti olevia muitakin ongelmia. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin julkaisemat ajoterveyden arviointiohjeet velvoittavat lääkäriä aktiivisesti kartoittamaan ja ottamaan kantaa potilaan ajokykyyn (36). Alkoholinkäyttöä voidaan kartoittaa esimerkiksi AUDIT-kyselyn avulla, ja sähköisen reseptin käyttöönotto on puolestaan helpottanut PKVlääkkeiden ongelmakäytön havaitsemista ja siihen puuttumista. Rattijuopumuksen ehkäisyn ja vähentämisen näkökulmasta on myös hyvä kertoa potilaille, miten määrätyt lääkkeet vaikuttavat ajokykyyn, milloin ajamista on vältettävä ja mitkä ovat lääkkeiden yhteisvaikutukset alkoholin kanssa. Lisäksi lääkkeiden käytön seuranta on tärkeää. Lopuksi Rattijuopumuksen taustalla saattaa olla monisyinen ongelmavyyhti, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan laajaa ja moniammatillista yhteistyötä. Terveydellisten ongelmien lisäksi henkilö voi olla muun muassa sosiaalisten palveluiden tarpeessa, jolloin paras lopputulos saavutettaneen useilla erilaisilla mutta yhtäaikaisilla toimilla. Konkreettinen esimerkki tästä on edellä kuvaamamme Tie selväksi toimintamalli, jossa sekä terveydenhuolto, sosiaalihuolto että poliisi toimivat yhteistyössä rattijuopumusten vähentämiseksi. Lääkäreillä on keskeinen rooli päihteiden ongelmakäyttäjien ja rattijuopumuksen ssä olevien tunnistamisessa sekä erityisesti PKV-lääkkeiden käytön seurannassa. KAROLIINA KARJALAINEN, TtT, dosentti, erikoistutkija Päihteet ja riippuvuudet -yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos TOMI LINTONEN, FT, dosentti, tutkimusjohtaja Alkoholitutkimussäätiö SIDONNAISUUDET Kirjoittajilla ei ole sidonnaisuuksia SUMMARY DUI offenders may have multiple health and social problems doctors play a central role in monitoring the use of medications affecting the central nervous system While the overall number of driving under the influence (DUI) cases has reduced, the proportion of drivers under the influence of medications or illicit drugs has increased. In studies based on Finnish register data sets, the factors involved in DUI have been examined with the conclusion that drunk driving may be an indication of multiple health or social problems. According to several measures, DUI offenders who had used medications, especially benzodiazepines, were ill and disadvantaged. Doctors play a central role in reducing the number of DUI cases, e.g. by treating substance abuse problems and by monitoring the use of drugs which affect the central nervous system. It is possible that a DUI offender has accumulated a number of different problems at the same time, which is why the treatment of DUI offenders should pay attention to a comprehensive mapping of the situation and the use of multidisciplinary cooperation. 933 Rattijuopoilla voi olla monia terveydellisiä ongelmia

KIRJALLISUUTTA 1. Karjalainen K, Lintonen T. Rattijuopoilla ongelmat kasautuvat. Tuloksia suomalaisesta rekisteritutkimuksesta. Yhteiskuntapolitiikka 2016;81:711 6. 2. Impinen A, Rahkonen O, Ojaniemi K, ym. Rattijuoppo on yhä useammin 18-vuotias. Suom Lääkäril 2008;63:2221 6. 3. Impinen A, Rahkonen O, Karjalainen K, ym. Substance use as a predictor of driving under the influence (DUI) rearrests. A 15-year retrospective study. Traffic Inj Prev 2009;10:220 6. 4. Karjalainen K, Lintonen T, Impinen A, ym. Poly-drug findings in drugged driving cases during 1977-2007. J Subst Use 2010;15:143 56. 5. Niemi H. Liikennerikokset. Julkaisussa: Rikollisuustilanne 2014: rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa. Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 4/2015, s. 157 84. 6. Ojaniemi K, Lintonen T, Impinen A, ym. Trends in driving under the influence of drugs: a register-based study of DUID suspects during 1977-2007. Accid Anal Prev 2009;41:191 6. 7. Lillsunde P, Langel K, Blencowe T, ym. Psykoaktiiviset aineet ja onnettomuus tieliikenteessä. Duodecim 2012; 128:1877 86. 8. Karjalainen K. Huumerattijuopumus Suomessa 1977-2007: ilmaantuvuus, sosiaalinen tausta ja kuolleisuus. Väitöskirja. Tampereen yliopisto 2011. 9. Impinen A. Arrested drunk drivers: trends, social background, recidivism and mortality. Väitöskirja. Helsingin yliopisto 2011. 10. Karjalainen K, Lintonen T, Joukamaa M, Lillsunde P. Mental disorders associated with driving under the influence of alcohol and/or drugs: a register-based study. Eur Addict Res 2013;19:113 20. 11. Karjalainen K, Haukka J, Lintonen T, ym. The use of psychoactive prescription drugs among DUI suspects. Drug Alcohol Depend 2015;155:215 21. 12. Karjalainen K, Haukka J, Lillsunde P, ym. The arrest of drivers under the influence as a predictor of subsequent social disadvantage and death. Drug Alcohol Depend 2014;137:114 20. 13. Karjalainen K, Lintonen T, Impinen A, ym. Socio-economic determinants of drugged driving a register-based study. Addiction 2011;106:1448 59. 14. Karjalainen K, Lintonen T, Impinen A, ym. Mortality and causes of death among drugged drivers. J Epidemiol Community Health 2010;64:506 12. 15. Impinen A, Mäkelä P, Karjalainen K, ym. The association between social determinants and drunken driving: a 15-year register-based study of 81,125 suspects. Alcohol Alcohol 2011;46:721 8. 16. Impinen A, Mäkelä P, Karjalainen K, ym. High mortality among people suspected of drunk-driving. An 18-year registerbased follow-up. Drug Alcohol Depend 2010;110:80 4. 17. Hansen B. Punishment and deterrence: evidence from drunk driving. Am Econ Rev 2015;105:1581 617. 18. Bergström T, Honkalampi K, Kuhlman I, Saarinen P. AUDIT-kyselyn lyhytversio käy alkoholin ongelmakäyttäjän tunnistamiseen. Suom Lääkäril 2014;69:533. 19. Mäkelä P, Seppä K, Havio M. Lyhytneuvontaa on syytä lisätä terveydenhuollossa. Suom Lääkäril 2012;67:1166 7. 20. Álvarez-Bueno C, Rodríguez-Martín B, García-Ortiz L, ym. Effectiveness of brief interventions in primary health care settings to decrease alcohol consumption by adult non-dependent drinkers: a system atic review of systematic reviews. Prev Med 2015;76(Suppl):S33 8. 21. Seppänen KK, Aalto M, Seppä K. Institutionalization of brief alcohol intervention in primary health care the Finnish case. Alcohol Clin Exp Res 2012;36:1456 61. 22. Mettovaara P, Rantanen P, Seppä K. Rattijuoppojen hoitoonohjaus kolmen vuoden seurantatutkimuksen tulokset. Suom Lääkäril 2006;61:4453 8. 23. Wells-Parker E, Dill P, Williams M, ym. Are depressed drinking/driving offenders more receptive to brief intervention? Addict Behav 2006;31:339 50. 24. Vorma H, Aalto M. Päihdepsykiatrisen osaamisen tarve kasvaa. Duodecim 2013; 129:2049 50. 25. Räsänen P, Hakko H, Järvelin MR. Earlyonset drunk driving, violent criminality, and mental disorders. Lancet 1999; 354:1788. 26. McMillan GP, Timken DS, Lapidus J, ym. Underdiagnosis of comorbid mental illness in repeat DUI offenders mandated to treatment. J Subst Abuse Treat 2008;34:320 5. 27. Koisaari T, Michelsson K, Holopainen JM, ym. Traffic and criminal behavior of adults with attention deficit-hyperactivity with a prospective follow-up from birth to the age of 40 years. Traffic Inj Prev 2015;16:824 30. 28. Sourander A, Elonheimo H, Niemelä S, ym. Childhood predictors of male criminality: a prospective populationbased follow-up study from age 8 to late adolescence. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45:578 86. 29. Sourander A, Jensen P, Rönning JA, ym. Childhood bullies and victims and their risk of criminality in late adolescence: the Finnish from a Boy to a Man study. Arch Pediatr Adolesc Med 2007;161:546 52. 30. Elonheimo H, Sourander A, Niemelä S, Helenius H. Generic and crime type specific correlates of youth crime: a Finnish population-based study. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2011; 46:903 14. 31. Oksanen A, Aaltonen M, Kivivuori J. Driving under the influence as a turning point? A register-based study on financial and social consequences among firsttime male offenders. Addiction 2015; 110:471 8. 32. Miller PG, Curtis A, Sonderlund A, ym. Effectiveness of interventions for convicted DUI offenders in reducing recidivism: a systematic review of the peer-reviewed scientific literature. Am J Drug Alcohol Abuse 2015;41:16 29. 33. Turvallisempi huominen sisäisen turvallisuuden ohjelma. Helsinki: Sisäasianministeriön julkaisusarja 26/2012. 34. Kekki T. Poliisi on puuttunut päihteiden käyttöösi - tee sinä samoin Tie selväksi -hankkeen loppuraportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportteja 12/2011. 35. Karjalainen K, Savonen J, Hakkarainen P. Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportteja 2/2016. 36. Ajoterveyden arviointiohjeet lääkäreille. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi 2016 [päivitetty 3.2.2016]. www.trafi.fi/ liikennejarjestelma/liikenne_ja_terveys/ tieliikenne_ja_terveys/ajoterveysohjeet_laakarille. K. Karjalainen ja T. Lintonen 934