AUTO- JA KULJETUSALAN LAADULLINEN ENNAKOINTI

AUTO- JA KULJETUSALAN LAADULLINEN ENNAKOINTI Mikko Huhtala Opetushallitus Auto- ja kuljetusalan koulutustoimikunta 2012

Sisällys Tiivistelmä 1. Ennakointiselvityksen tausta ja tavoitteet 2. Auto- ja kuljetusalan tutkintorakenne 2.1 Ammatillinen koulutus 2.2 Ammatillinen peruskoulutus, perustutkinto 2.3 Ammatillinen lisäkoulutus, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot 2.4 Ammattikorkeakoulukoulutus 2.5 Yliopistokoulutus 3. Yleiset osaamistarpeet 3.1 Verkosto-osaaminen 3.2 Kansainvälisyys 3.3 Yrittäjyys- ja liiketoimintaosaaminen 3.4 Teknologiaosaaminen 3.5 Ympäristöosaaminen 3.6 Palveluosaaminen 4. Alakohtaiset osaamistarpeet 4.1 Autoalan ammattikohtaisia osaamistarpeita 4.2 Kuljetusalan ammattikohtaisia osaamistarpeita 5. Rajapinnat suhteessa muihin aloihin 6. Puuttuvat ja täydennystä vaativat osa-alueet 7. Yhteenveto ja johtopäätökset 7.1 Ympäristöosaaminen 7.2 Liiketoiminta- ja henkilöstöosaaminen 7.3 Turvallisuusosaaminen

Tiivistelmä Auto- ja kuljetusalan laadullisen ennakoinnin selvitystyö on osa koulutustoimikuntien tehtäviin kuuluvaa laadullisen ennakoinnin käynnistämistä. Hankkeessa on tehty laadullisen ennakoinnin kokoavaa selvitystyötä autoalan ja kuljetusalan ajankohtaisista julkaisuista, raporteista, tutkimuksista ja viranomaislinjauksista. Selvitys tarkastelee vuonna 2003 ja sen jälkeen julkaistuja aineistoja. Aineistomatriisien kokoamisen yhteydessä on kuultu sekä kuljetus- että autoalan asiantuntijoita ja täydennetty aineistomatriiseja heidän lausuntojensa perusteella. Tehdyn selvityksen mukaan auto- ja kuljetusalan tulevaisuudessa tarvitsemaa osaamiseen liittyvää tutkimusta on niukasti ja laadullinen ennakointitieto on pirstaleista. Auto- ja kuljetusala on murrosvaiheessa, joka aiheutuu mm. ympäristövaatimusten, uusien energiamuotojen, elektroniikan ja sähkötekniikan, sekä informaatio- ja viestintätekniikan mukanaan tuomista osaamisvaatimuksista. Auto- ja kuljetusalan laadullisen ennakoinnin aineistoselvityksen perusteella tulevaisuuden kannalta keskeisimmiksi kehityskohteiksi nousi kolme osaamisen osa-aluetta: Ympäristöosaaminen Liiketoiminta- ja henkilöstöosaaminen Turvallisuusosaaminen Näihin kokonaisuuksiin liittyy sekä yleisiä osaamistarpeita että alakohtaisia osaamistarpeita. Auto- ja kuljetusala muodostavat kokonaisuuden, jossa suhdannevaihtelut tai EU-direktiivit vaikuttavat yleensä molempiin aloihin joko suoraan tai välillisesti. EU- säädökset ovat muuttamassa mm. edellä mainittujen teemojen osalta, sekä kaupan ja liikkuvuuden vapauttamisen vaikutuksesta. Säädöksillä on merkitystä myös alan yritysten toimintaan ja toimintaympäristöihin, joilla on suora yhteys tarvittavaan osaamiseen. Ympäristöasiat korostuvat yhä enemmän ja asettavat jatkuvasti kasvavia haasteita auto- ja kuljetusalalle. Ympäristötavoitteet jakautuvat useaan osa-alueeseen joista esimerkkeinä: Ympäristövaatimukset, jotka tulevat asiakkaiden ympäristöä koskevien laatu- ja ympäristöstandardien kautta. Ympäristöosaamisen kehittäminen mm. energiatehokkuuden ja taloudellisuuden kehittäminen, energiatehokkuuden auditoinnit, hyöty-kustannusanalyysien tekeminen, päästöt, sekä energiatehokkuussopimukset kilpailutuksissa ja hankinnoissa. Yritysten ympäristötavoitteet, kuten kuljetusten optimoinnilla saavutettavat polttoainesäästöt, päästöjen vähentäminen. Yritykset vaikuttavat ympäristöönsä myös huolto- ja korjaamotoimintoja kehittämällä, sekä ympäristöä säästävillä ajoneuvovalinnoilla. Auto- ja kuljetusalan laadullisen ennakointiaineiston perusteella liiketoimintaosaamista pitäisi kehittää kaikilla koulutusasteilla (toisen asteen ammatillinen koulutus, ammattikorkeakoulu, yliopisto). Alan kehittymisen kannalta on tärkeää, että kaikki työntekijät ymmärtävät palvelu- ja liiketoimintakokonaisuuden, johon heidän työpanoksensa sisältyy. Yritystoiminnan tehostamisen ja yrittäjyyden kannalta keskeisiä osaamistarpeita ovat liiketoimintaosaamisen kehittäminen, sekä neuvottelu- ja kielitaidon parantaminen. Nämä tukevat erityisesti PK-yritysten toimintamahdollisuuksia. Tulevaisuudessa lisäarvopalvelujen merkitys kasvaa. Yritykset kehittävät uusia palveluja ja

erikoistumisaloja perinteisten toimintojen rinnalle. Esimerkiksi väestön ikääntyminen luo uusia lisäpalvelutarpeita. Uusien palveluinnovaatioiden kehittäminen ja kehittämisvalmiuksien parantaminen onkin tärkeää erityisesti ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen koulutussisällöissä. Auto- ja kuljetusalalla turvallisuusosaaminen voidaan palvelukäyttäjien ja alan toimijoiden näkökulmasta jakaa kolmeen osaan: Liikenneturvallisuus, Työturvallisuus, Kuljetusturvallisuus Liikenneturvallisuutta parantavat tekniset ratkaisut edellyttävät uudenlaista osaamista. Elektroniikan ja ICT- osaamisen merkitys on autotekniikassa kasvanut entistä suuremmaksi, mutta samalla auton mekaaniset ratkaisut edellyttävät yhä myös perinteisen autotekniikan osaamista. Kuljetusalalla ammattikuljettajien työturvallisuus vaatii kehittämistä, vaikka se on liikenneturvallisuutta parantavien ratkaisujen avulla parantunut. Vastaavasti autoalalla erityisesti elektroniikka ja uusia energiamuotoja hyödyntävä tekniikka (mm. sähkö-, vety-, metaaniautot) vaatii myös uutta turvallisuusosaamista. Kuljetusturvallisuus sisältää osittain elementtejä liikenne- ja työturvallisuudesta, mutta sitä kehitetään jatkuvasti myös omana kokonaisuutenaan. Kuljetusturvallisuutta parannetaan erilaisten valvonta- ja paikannusjärjestelmien (mm. EDI, RFID, ERP) avulla, mutta erityisen tärkeää on myös kehittää kuljettajien osaamisvalmiuksia mahdollisissa uhkatilanteissa. Kuljetusturvallisuutta voidaan parantaa myös entistä paremmalla kuljetusten suunnittelulla ja varastointipalveluja kehittämällä. Tämä edellyttää verkostoitumisosaamista eri kuljetusalan sidosryhmien kanssa, sekä ICT - osaamista tietojärjestelmien kehittämisessä ja käytössä.

1. Ennakointiselvityksen tausta ja tavoitteet Selvitystyön tarkoituksena oli edistää koulutustoimikuntien tehtäviin kuuluvaa laadullisen ennakoinnin käynnistämistä. Hanke toteutettiin 1.12.2011-30.5.2012. Hankkeessa tehtiin laadullisen ennakoinnin kokoava selvitystyö autoalan ja kuljetusalan ajankohtaisista julkaisuista, raporteista, tutkimuksista ja viranomaislinjauksista, sekä analysoitiin alojen tulevaisuuden osaamistarpeita näiden aineistojen perusteella. Selvityksessä tarkasteltiin vuonna 2003 ja sen jälkeen julkaistuja aineistoja. Laadullisen ennakoinnin eli osaamistarpeiden ennakoinnin keskeiset tulokset ovat tulevaisuudessa tarvittavia osaamiskuvauksia. Tulokset pyrkivät tuottamaan näkemyksiä tulevaisuudessa tapahtuvista muutoksista työelämän työtehtävissä, -menetelmissä ja - olosuhteissa. Näistä näkemyksistä tuotetaan edelleen tietoa siitä, millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan. Osaamistarpeiden ennakoinnin tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi tutkintojen, koulutusohjelmien, tutkintojen ja opetussuunnitelmien perusteiden sekä opetuksen sisältöjen kehittämisessä. Hankkeen tarkennetut tavoitteet olivat: laadullisen ennakoinnin jo olemassa olevien tulosten selvittäminen ja synteesien tekeminen niiden perusteella mahdollisten puuttuvien ja täydennystä vaativien osa-alueiden tarkastelu alojen rajapintojen tarkastelu suhteessa muihin aloihin yleisten osaamistarpeiden huomioiminen, kuten esimerkiksi verkosto-osaaminen, kansainvälisyys, yrittäjyys- ja liiketoimintaosaaminen, teknologiaosaaminen, ympäristöosaaminen ja palveluosaaminen auto- ja kuljetusalalla. 2. Auto- ja kuljetusalan tutkintorakenne 2.1 Ammatillinen koulutus Ammatillisella koulutuksella tarkoitetaan tutkintoon johtavaa ammatillista peruskoulutusta ja ammatillista lisäkoulutusta. Ammatillinen peruskoulutus on toisen asteen perustutkintoihin johtavaa koulutusta. Ammatillinen peruskoulutus voi olla opetussuunnitelmaperusteista koulutusta tai näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta. Opistoasteen ja ammatillisen korkea-asteen koulutuksiin ei enää muutamiin vuosiin ole otettu uusia opiskelijoita. Ammatti- ja erikoisammattitutkintoon valmistavat koulutukset ovat ammatillista lisäkoulutusta. Nämä koulutukset ovat aina näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta ja tutkinnot näyttötutkintoja. Ammatillista koulutusta järjestetään sekä oppilaitosmuotoisena koulutuksena että oppisopimuskoulutuksena. Oppisopimuskoulutus on työvaltainen opiskelumuoto, jossa suurin osa ammattitaidosta hankitaan työpaikalla ja koulutusta täydennetään tietopuolisilla opinnoilla yleensä jossakin oppilaitoksessa. Oppisopimus on opiskelijan ja työnantajan välinen työsopimus. (Tilastokeskus)

2.2 Ammatillinen peruskoulutus, perustutkinto Ammatillisella peruskoulutuksella tarkoitetaan tutkintoon johtavaa ammatillista koulutusta. Ammatillisessa peruskoulutuksessa suoritettavat tutkinnot ovat ammatillisia perustutkintoja, jotka perustuvat peruskoulun oppimäärään. Ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on, että opiskelijalla on tutkinnon suoritettuaan laaja-alainen alan perusammattitaito ja koulutusohjelman mukainen erityisosaaminen. Työelämään voi siirtyä heti perustutkinnon jälkeen. Perustutkinto antaa myös kelpoisuuden hakeutua jatkoopintoihin ammattikorkeakouluihin tai yliopistoihin. Ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa joko opetussuunnitelmaperusteisena tutkintona (nuorten koulutusmuoto) tai näyttötutkintona (aikuisten koulutusmuoto). Kaikkien perustutkintojen laajuus on 120 opintoviikkoa eli kolme vuotta. Näyttötutkintona suoritettaessa koulutus voi olla lyhyempikin, koska henkilön aikaisempi osaaminen otetaan huomioon. Näyttötutkinnon voi suorittaa ilman siihen valmistavaa koulutusta osoittamalla ammattitaidon saavuttamisen edellyttämät tiedot ja taidot näyttökokein. (Tilastokeskus) Perustutkintoon johtavaa ammatillista koulutusta järjestävät ammatilliset oppilaitokset, kansanopistot, ammatilliset erityisoppilaitokset ja muut oppilaitokset. Nuoret hakeutuvat koulutukseen yleensä toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishaun kautta. Koulutukseen voi hakea, jos on suorittanut hyväksytysti perusopetuksen tai sitä vastaavat opinnot. Ylioppilaille suunnattuun ammatilliseen koulutukseen haetaan lukion päättötodistuksella. (koulutusnetti 17.1.2012) Autoalan perustutkinto Ajoneuvoasentaja, autotekniikan koulutusohjelma Autokorinkorjaaja, autokorinkorjauksen koulutusohjelma Automaalari, automaalauksen koulutusohjelma Automyyjä, automyynnin koulutusohjelma Pienkonekorjaaja, moottorikäyttöisten pienkoneiden korjauksen koulutusohjelma Varaosamyyjä, varaosamyynnin koulutusohjelma Logistiikan perustutkinto Autonkuljettaja, linja-autonkuljettaja, yhdistelmäajoneuvonkuljettaja, kuljetuspalvelujen koulutusohjelma Lentoasemahuoltaja, lentoasemapalvelujen koulutusohjelma Varastonhoitaja, varastopalvelujen koulutusohjelma 2.3 Ammatillinen lisäkoulutus, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot Ammatillisella lisäkoulutuksella tarkoitetaan ammatti- ja erikoisammattitutkintoon valmistavaa koulutusta. Ammatti- ja erikoisammattitutkinto suoritetaan näyttökokein eli ammattitaito arvioidaan erillisissä koetilaisuuksissa. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnon voi suorittaa ammattitaidon hankkimistavasta riippumatta. Ammattitaidon voi hankkia esim. koulutuksessa, työelämässä tai harrastuksissa. (Tilastokeskus 17.1.2012)

Näyttötutkintoja voidaan suorittaa omaehtoisena koulutuksena, oppisopimuskoulutuksena, työvoimapoliittisena aikuiskoulutuksena tai työnantajan järjestämän henkilöstökoulutuksena. Tutkinnon suorittajat osallistuvat tavallisesti myös tutkintoon valmistavaan koulutukseen. Valmistavaan koulutuksen tavoitteena on tukea ja vahvistaa opiskelijan osaamista, jotta hänellä on mahdollisuus suorittaa näyttötutkinto. Valmistavan koulutuksen sisällöt ja tavoitteet muodostuvat henkilökohtaistamisen kautta. Henkilökohtaistaminen tarkoittaa näyttötutkintojärjestelmässä tutkinnon suorittajan ja opiskelijan ohjauksen, neuvonnan, opetuksen ja tukitoimien asiakaslähtöistä suunnittelua ja toteutusta. Henkilökohtaistaminen dokumentoidaan ja kootaan henkilökohtaistamista koskevaksi asiakirjaksi. Hakeutumisvaiheessa selvitetään: hakijan lähtötilanne, suoritettava tutkinto tai sen osa, koulutustarpeet ja -toiveet hakijan aikaisemmin osoittama osaaminen hakijan aikaisemmin saavuttama osaaminen ja ohjataan tarvittaessa suoraan tutkintotilaisuuteen ohjauksen ja tukitoimien tarve. Tutkinnon suoritusvaiheessa: päätetään aikaisemmin osoitetun osaamisen tunnustamisesta suunnitellaan tutkinnon suorittajan kanssa tutkintosuoritusten järjestelyt neuvotaan ja ohjataan tutkinnon suorittajaa tutkintosuoritusten suunnittelussa otetaan huomioon tutkinnon suorittajan erityistarpeet. Tarvittavan ammattitaidon hankkimisvaiheessa: tarjotaan opiskelijalle parhaiten soveltuvia koulutusmuoto- ja, opetusmenetelmiä, oppimisympäristöjä ja -järjestelyjä ohjataan opiskelijaa joustavien henkilökohtaisten oppimispolkujen suunnittelussa neuvotaan ja ohjataan opiskelijaa myös muiden asiantuntijoiden tarjoamiin tukipalveluihin. (koulutusnetti 17.1.2012) Ajoneuvo- ja kuljetustekniikan ammattitutkinnot: Ajoneuvonosturin ammattitutkinto autokorimekaanikon ammattitutkinto Automaalarin ammattitutkinto Automyyjän ammattitutkinto Henkilöautomekaanikon ammattitutkinto Lastinkäsittelyalan mekaanikon ammattitutkinto Lentoasemapalvelujen ammattitutkinto Lentokonetekniikan ammattitutkinto Linja-autonkuljettajan ammattitutkinto Metsäkoneasentajan ammattitutkinto Pienkonemekaanikon ammattitutkinto Puutavaran autokuljetuksen ammattitutkinto Raskaskalustomekaanikon ammattitutkinto Rengasalan ammattitutkinto Varaosamyyjän ammattitutkinto Varastoalan ammattitutkinto Yhdistelmäajoneuvonkuljettajan ammattitutkinto

Ajoneuvo- ja kuljetustekniikan erikoisammattitutkinnot: Autoalan myyjän erikoisammattitutkinto Autoalan työnjohdon erikoisammattitutkinto Autokorimestarin erikoisammattitutkinto Automaalarimestarin erikoisammattitutkinto Automekaanikon erikoisammattitutkinto Lasinkäsittelyalan erikoisammattitutkinto Lentotekniikan erikoisammattitutkinto Liikenne-esimiehen erikoisammattitutkinto Liikenneopettajan erikoisammattitutkinto Varastoalan erikoisammattitutkinto 2.4 Ammattikorkeakoulukoulutus Ammattikorkeakoulukoulutuksella tarkoitetaan ammattikorkeakouluissa järjestettävää koulutusta. Ammattikorkeakouluissa voi suorittaa mm. ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Opinnot ammattikorkeakoulussa tarjoavat käytäntöön suuntautuvan vaihtoehdon perinteisille yliopisto-opinnoille. Monipuoliset työelämäyhteydet turvaavat ammattikorkeakoulusta valmistuneille hyvän työllisyyden. Ammattikorkeakouluun käy pohjakoulutukseksi lukio tai ammatillinen koulutus. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on työelämälähtöinen, ammatillinen tutkinto, johon voi hakea hankittuaan vähintään kolme vuotta alan työkokemusta perustutkinnon jälkeen. (Tilastokeskus, OPH) Ajoneuvo- ja kuljetustekniikan koulutusalat (AMK): Auto- ja kuljetustekniikan koulutusohjelma Liikennealan koulutusohjelma Logistiikan koulutusohjelma Merenkulun koulutusohjelma 2.5 Yliopistokoulutus Yliopistokoulutuksella tarkoitetaan yliopistoissa järjestettävää koulutusta. Yliopistoissa voi suorittaa alempia (kandidaatti) ja ylempiä (esim. maisteri, diplomi-insinööri) korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä jatkotutkintoja, joita ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Yliopistoon hakevalta vaaditaan yleensä ylioppilastutkinto tai vähintään kolmen vuoden ammatillinen tutkinto. Yliopistoissa järjestetään myös täydennyskoulutusta ja avointa yliopisto-opetusta. Yliopistojen tarjontaan kuuluu myös erilaisia tutkimus- ja konsultointipalveluja. (Tilastokeskus, OPH) Tehdyn selvityksen perusteella auto- ja kuljetusalan tulevaisuudessa tarvitsemaa osaamiseen liittyvää tutkimusta on niukasti ja laadullinen ennakointitieto on pirstaleista. Autoalan ja kuljetusalan julkaisuista, raporteista, tutkimuksista ja viranomaislinjauksista koottiin aineistomatriiseihin ne keskeiset osaamissisällöt, joiden merkitys tulee tulevaisuudessa korostumaan. Aineistomatriisien kokoamisen yhteydessä kuultiin sekä

kuljetus- että autoalan asiantuntijoita ja aineistomatriisien ennakointiaineistoa on täydennetty heidän lausunnoillaan. Selvityksen perusteella ei määritellä tutkintokohtaisia osaamistarpeita, vaan esitetyt tulevaisuuden osaamistarpeet kuvastavat alan tulevaisuuden suuntauksia. Tutkintokohtaisesti tulevaisuuden osaamistarpeita ja niiden painotuksia tulisi käsitellä esimerkiksi tutkintotoimikunnissa. 3. Yleiset osaamistarpeet Yleisissä osaamistarpeissa tarkasteltiin erityisesti seuraavia osaamistarpeita: verkostoosaaminen, kansainvälisyys, yrittäjyys- ja liiketoimintaosaaminen, teknologiaosaaminen, ympäristöosaaminen, palveluosaaminen. Auto- ja kuljetusalan yleisiä osaamistarpeita ei voinut kaikilta osin jaotella em. osaamistarpeisiin. Joissakin tapauksissa yleinen osaaminen muodostui useammasta kokonaisuudesta tai se sisältyi alakohtaiseen osaamiseen. Yleisen osaamisen osa-alueiden laadullista ennakointia käsiteltiin aineistoissa seuraavasti. 3.1 Verkosto-osaaminen Auto- ja kuljetusalan keskeiset painotukset verkosto-osaamisessa: Yhteistyö eri liikennemuotojen välillä, palvelujen monipuolistaminen ja kuljetuspalvelujen optimointi Sähköiset informaatio- ja lippupalvelut eri liikennepalvelujen välillä Verkostoituminen kuljetusalalla ja kuljetusalan sidosryhmien kanssa Yhteistyöverkoston kehittäminen Oppimistaidot, vuorovaikutus- ja viestintätaidot, tietotekniikkataidot, ajanhallintataidot Ryhmätyötaidot kokonaispalvelujen markkinoinnissa Sosiaaliset taidot 3.2 Kansainvälisyys Auto- ja kuljetusalan keskeiset painotukset kansainvälisyysosaamisessa: Globaalien markkinoiden muutokset Tietotekniikan hallintaan liittyvä kielitaito, koska ohjelmien käyttöoppaat ovat usein ainoastaan englanniksi, kuten myös autojen digitaalisesti toimitettavat käsikirjat.

3.3 Yrittäjyys- ja liiketoimintaosaaminen Auto- ja kuljetusalan keskeiset painotukset yrittäjyys- ja liiketoimintaosaamisessa: Kysynnän ennustaminen Tarjonnan suunnittelu Asiakkaiden ja jakelukanavien hallinta Kysynnän ja tarjonnan synkronointi Tuotantokustannusten alentaminen Yritystoiminnan taloudellisten perusteiden ymmärtämisen merkitys lisääntyy Liikenne- ja viestintäministeriön selvityksessä (2010) Logistiikkapalvelualan merkittävimmät logistiset kehityskohteet liittyvät kuljetuksiin, kysynnän ennustamiseen ja tarjonnan suunnitteluun, sekä asiakkaiden ja jakelukanavan hallintaan. Merkittävimmät kehityskohteet heijastanevat toimialan perusluonnetta, sekä epävarmuuden kasvamista globaaleilla markkinoilla, ja siten yrityksen kohtaaman kysynnän ja tarjonnan synkronoinnin haasteellisuutta ja tärkeyttä. Selvityksen mukaan logistiikkapalvelualan suuret ja pienet yritykset kokevat vastavalmistuneiden suurimmiksi puutteiksi kuljetukset, tietojärjestelmät, sekä asiakkaiden ja jakelukanavan hallinnan. Vastaavasti keskisuuret yritykset korostavat asiakkaiden ja jakelukanavan hallintaa, kysynnän ennustamista ja tarjonnan suunnittelua, sekä kansainvälisen logistiikan osaamista. (LVM 2010, 119-123) 3.4 Teknologiaosaaminen Auto- ja kuljetusalan keskeiset painotukset teknologiaosaamisessa: Liikenteen päästö- ja turvallisuustavoitteet Toimitusketjujen läpinäkyvyyden lisääntyminen ja kuljetusten seurannan tehostuminen Hankintojen merkityksen kasvu Tietotekniikka ja internet Autojen nopeasti kehittyvä tekniikka: Moottori- ja voimansiirtoteknologian kehittäminen Hybridi-, sähkö- ja vaihtoehtoisten polttoaineiden ajoneuvojen teknologian kehittäminen Ohjelmistojen, sensorien, elektroniikan ja telematiikan kehittäminen Rakenteiden ja materiaalien kehittäminen Muotoilun ja tuotantoprosessien teknologian kehittäminen Liikenne- ja viestintäministeriön (2012) Tiekuljetusalan energiatehokkuuden ja hiilidioksidipäästöjen tulevaisuus (KULJETUS) hankkeessa liikennepoliittisena

haasteena todetaan talouden painopisteen suuri merkitys tiekuljetusten energiatehokkuuteen ja päästöihin. Tavoitteiden kannalta on keskeistä vaikuttaa esimerkiksi eri kuljetusmuotojen hyödyntämiseen, yritysten logistiikkakeskusten sijoitteluun, kuljetusyhteistyön edistämiseen kuormitusasteen nostamiseksi ja tyhjänä ajon vähentämiseksi, polttoaineenkulutusta alentavan kalustotekniikan edistämiseen, taloudellisen ajotavan edistämiseen ja liikenteen sujuvuuden varmistamiseen tärkeillä kuljetusväylillä. Hankkeen kehittämisehdotuksessa korostui erityisesti yhteistyö ja alan energiatehokkuuden kehittämisenvastuun jakautuminen monille sidosryhmille. Erityiseksi kehittämiskohteeksi nousi kuljetusyritysten ja -asiakkaiden yhteistyön kehittäminen. (LVM 2012) 3.5 Ympäristöosaaminen Auto- ja kuljetusalan keskeiset painotukset ympäristöosaamisessa: Energiatehokkuuden ja taloudellisuuden kehittäminen, energiatehokkuuden auditoinnit, hyöty-kustannusanalyysien tekeminen, päästöt, energiatehokkuussopimukset kilpailutuksissa ja hankinnoissa Ympäristönäkökohtien huomioonottaminen sekä jäte- ja kierrätyslogistiikka Ympäristönsuojelu ja kierrättäminen Sosiaalisesti, ekonomisesti ja ympäristön kannalta kestävä tiekuljetusjärjestelmä Liikenne- ja viestintäministeriön (2012) Tiekuljetusalan energiatehokkuuden ja hiilidioksidipäästöjen tulevaisuus (KULJETUS) hankkeessa ympäristöosaamista on käsitelty useista näkökulmista. Hankkeen tavoitteena oli ennakoida saavutetaanko alalle asetetut energiatehokkuus ja hiilidioksidipäästötavoitteet, sekä antaa suosituksia toimenpiteistä, joilla tavoitteiden saavuttamista voidaan edistää. Tiekuljetusalan energiatehokkuuden ja hiilidioksidipäästöjen tulevaisuus (KULJETUS) hankkeen tulokset osoittavat, että pienet kuljetusyritykset eivät näytä huomaavan asiakkaiden kovenevia vaatimuksia energiatehokkuuden kehittämiseksi, eikä niillä myöskään välttämättä ole taloudellisia resursseja investointeja vaativiin energiatehokkuustoimenpiteisiin. Yritykset näyttävät olevan tietoisia useimmista toimenpiteistä, mutta niiltä voi puuttua tietotaitoa hyöty-kustannusanalyysien tekemiseen. Kuljetusyritykset, jotka mittaavat, raportoivat ja kehittävät energiatehokkuuttaan, voivat saavuttaa kilpailuetua muihin yrityksiin nähden. Esimerkiksi valtion ja kuntien hankinnoissa tulisi myös kuljetuspalveluja hankittaessa edellyttää tarjoajilta energiatehokkuussopimukseen liittymistä. Myös yksityisen sektorin hankintoihin voidaan vaikuttaa toimialoittaisten energiatehokkuussopimusten kautta tiedottamalla niihin liittyneille yrityksille tavarankuljetusten ja logistiikan energiatehokkuussopimuksesta ja mahdollisuuksista edellyttää siihen liittymistä kuljetuspalveluja tuottavilta yrityksiltä. Raportointi voi kasvattaa luottamusta yrityksen ja asiakkaan välillä ja johtaa syvempään yhteistyöhön, mikä mahdollistaa myös pidemmät sopimukset ja pitkän aikavälin logistisen suunnittelun, joka hyödyttää molempia yrityksiä ja myös ympäristöä. Mittaaminen on energiatehokkuuden kehittämisen edellytys ja mittaamisen ei pitäisi rajoittua vain polttoaineenkulutuksen mittaamiseen vaan sen pitäisi kattaa myös kuljetussuoritteeseen liittyvät asiat. Mittaamiseen ei useinkaan tarvita uusia

teknisiä apuvälineitä vaan kyse on olemassa olevan tiedon paremmasta hyödyntämisestä. (LVM 2012) Autoalan osalta ympäristöarvojen merkityksen kasvua on ennakoitu jo Opetushallituksen raportissa vuonna 2003 seuraavasti: Ympäristönsuojelu- ja kierrätystaitojen merkityksen on arveltu nousevan merkittävästi nykyistä tärkeämmäksi osaamisen alueeksi. Autokorjaamoilla nimitetään ympäristövastaavia, joiden tehtävänä on valvoa ja kehittää toimintaa säädösten mukaisesti. (OPH 2003, 31) 3.6 Palveluosaaminen Auto- ja kuljetusalan keskeiset painotukset palveluosaamisessa: Asiakaspalvelu Palvelutarjonnan laajentaminen Asiakaspalvelutilanteiden hallinta Asiakaskeskeisyyden lisääntyminen Sähköinen kaupankäynti ja liiketoiminta Prosessiajattelun korostuminen Sovittujen sääntöjen noudattaminen, asiakaspalvelutaidot Asiakassuhteiden hoito, liikkeen imagon mukainen käytös Kuluttajasuoja-, kauppa- ja tuotevastuulain perusteiden tuntemisen tärkeys kasvaa Yritysten ja oppilaitosten korostamat yleistaidot: asiakaspalvelutaidot, käytännöntaidot, sekä vastuuntunto ja aloitekyky (aloitteellisuus) Liitot: hyvät sosiaaliset taidot, asiakaspalvelun osaaminen, ATK-osaaminen ja työturvallisuuden kehittäminen Työnantajat: asennoituminen työhön, yhteistyötaidot, asiakaspalvelutaidot, hyvät sosiaaliset taidot, motivoituneisuus, sekä oikea asenne ja kielitaito Liikenne- ja viestintäministeriö on tehnyt kaukoliikenteen palvelutasomäärittelyssä (2011) on laadittu esitys kaukoliikenteen tavoitteellisesta palvelutasosta, joka täydentää aiemmin laadittua ehdotusta perus- ja erityispalvelutasosta. Palvelutaso on pääosin määritelty tavoitteelliseksi. Kaukoliikenteen palvelutason toivotaan paranevan, koska joukkoliikennelain yhtenä tavoitteena on lisätä joukkoliikenteen kulkutapaosuutta runsasväkisten kaupunkiseutujen välisessä liikenteessä. Myös liikennepoliittisten tavoitteiden pohjalta kaukoliikenteen kilpailukykyä suhteessa henkilöautoiluun tulee parantaa. Liikenne- ja viestintäministeriön palvelutason määrittely tulee kohdistumaan runkomatkaan. Muiden toimivaltaisten viranomaisten tulee huolehtia alueellaan kaukoliikenteen liityntäyhteyksien toimivuudesta. Alueilla, joilla ei ole toimivia ja hinnaltaan kilpailukykyisiä lentoyhteyksiä, voidaan palvelutasoa parantaa järjestämällä

liityntäyhteyksiä myös maakunnan ulkopuolella sijaitsevalle paremman palvelun tarjoavalle lentoasemalle, jos kokonaismatka-aika ei ylitä tavoitetta. Tärkeimmät laatutekijöiden parantamistarpeet kohdistuvat matkustajainformaation parantamiseen matkaketjuilla, sekä lippujen yhteiskäyttöisyyteen koko matkaketjulle. Palvelutason toteutumisen seuranta tarkoittaa sitä, että selvitetään säännöllisin väliajoin kuinka hyvin liikennepalvelut ja niihin liittyvät oheispalvelut ovat kehittyneet asetettujen tavoitteiden mukaiseksi. (LVM 2011) Vuonna 2009 tehdyssä Liikenne- ja viestintäministeriön selvityksessä logistiikkapalveluyritykset pitivät tärkeimpinä kehityskohteinaan palvelutarjonnan laajentamista, tuotantokustannusten alentamista ja yhteistyöverkoston kehittämistä. Logistiikkapalveluyrityksille ekologisen jalanjäljen pienentäminen oli merkitykseltään vähäisempi muihin päätoimialoihin verrattuna. Tämän oletettiin johtuvan alan kovasta kilpailusta. Myös turvallisuusriskien hallinta ja mobiiliratkaisut olivat vain marginaalisen tärkeä kehityskohde. Tuotantokustannusten alentaminen oli v. 2008 selvästi tärkeämpi kehitysalue kuin aiemmin tehdyssä selvityksessä v. 2005. Myös palvelutarjonnan laajentamisen rooli oli vahvistunut. Toisaalta mm. yhteistyöverkoston kehittämisen, henkilöstön kouluttamisen, tietojärjestelmien kehittämisen ja tuotantokapasiteetin lisäämisen merkitys väheni vuoteen 2005 verrattuna. Logistiikkapalvelualan yritykset pitivät henkilöstön osaamisen kannalta merkittävimpinä kuljetusten hallintaa, logistiikan johtamisen perustaitoja, innovaatiota, muutoksen johtamista, sekä liiketoimintastrategian osaamista. Lastinkäsittely, varastointi, huolinta, rahtaus, posti- ja kuriiritoiminta sisältyvät ns. perusasioihin (kuljetusten hallinta, logistiikan johtamisen perustaidot, liiketoimintastrategia), sekä uuden luomiseen (innovaatio ja muutoksen johtaminen). Logistisen tiedon ja tietojärjestelmien hallinnassa toimivat yritykset pitivät kuljetusten hallinnan, innovaatiot ja muutoksen johtamisen, sekä liiketoimintastrategian aiempaa tärkeämpinä osaamisen kehitysalueina. (LVM 2009,106-110) 4. Alakohtaiset osaamistarpeet Auto- ja kuljetusalan alakohtaisia osaamistarpeita käsiteltiin ennakointiaineistoissa seuraavien aihealueiden osalta: Työn laatuvaatimusten lisääntyminen. Sähköiset informaatiojärjestelmät, asiakaspalvelu, matkustus- ja liikennemuotojen optimointi, yhteysvälien ja aikataulujen suunnittelu, taloudellisuus, päästöt Liiketalousosaaminen, taloudellisuus, päästöt, energiatehokkuus, kuljetussuunnittelu- ja toteutus, kuljetusalan tietotekniikka ja elektroniset laitteistot Kuljetukset, varastonhallinta Kansainvälinen logistiikka Logistiikka- ja kuljetusyritysten koon kasvaminen Logistiikan ulkoistaminen Logistiikan suunnittelun ja mittaamisen kehitys Logistiikkakustannusten alentaminen Kaupunkilogistiikan kehittäminen Tietojärjestelmien kehittäminen ja käyttö (EDI, RFID, ERP)

Autojen nopeasti kehittyvä tekniikka: Moottori- ja voimansiirtoteknologian kehittäminen Hybridi-, sähkö- ja vaihtoehtoisten polttoaineiden ajoneuvojen teknologian kehittäminen Ohjelmistojen, sensorien, elektroniikan ja telematiikan kehittäminen Rakenteiden ja materiaalien kehittäminen Muotoilun ja tuotantoprosessien teknologian kehittäminen 4.1 Autoalan ammattikohtaisia osaamistarpeita Ajoneuvoasentaja: vikojen etsintätaito, mittareiden käyttötaito, sähkövarusteiden korjaus, turvalaitteet Autosähköasentaja: työ muuttuu entistä enemmän autoelektroniikka-asennukseksi Automyyjä: auton luovutuksen hallinta, vaihtoautojen kunnon ja hinnan arviointi, tuotteiden tuntemus, uuden auton hinnan arviointi ja kokonaiskauppojen hallinta. asiakassuhteiden hoito, liikkeen imagon mukainen käytös. Kuluttajasuoja-, kauppa- ja tuotevastuulain perusteiden tuntemisen tärkeys kasvaa. Yritystoiminnan taloudellisten perusteiden ymmärtämisen merkitys lisääntyy Autoalan yhteisiä painotuksia olivat: Sovittujen sääntöjen noudattaminen, asiakaspalvelutaidot, ympäristönsuojelu, kierrättäminen ja tietotekniikka. Tietotekniikan hallintaan liittyy myös kielitaito, koska ohjelmien käyttöoppaat ovat usein ainoastaan englanniksi, kuten myös autojen digitaalisesti toimitettavat käsikirjat. Opetushallituksen selvityksessä (2011) selvästi osaamisen kannalta haasteellisimpana nähdään autojen kehittynyt tekniikka, joka kehittyy edelleen nopeasti. Sekä oppilaitosten että työelämän edustajat pitivät sitä tärkeimpänä syynä muutospaineiden syntymiselle. Lähes yhtä tärkeänä pidettiin haasteellisuuden ja vaikeusasteen lisääntymistä. Erityisesti työelämän edustajat korostivat myös työn laatuvaatimuksien lisääntymisen merkitystä. Molempien vastaajaryhmien vastauksissa näkyivät tekniikan nopea kehittymisen vaikutukset esimerkkeinä: työmäärän lisääntyminen, työvälineiden uudistuminen ja mekaanikkojen työnkuvan muuttuminen. Autoalan opiskelijoiden ja työelämän edustajien näkemykset yleisestä ammatillisesta osaamisesta olivat samansuuntaiset. Tärkeimpinä ominaisuuksina pidettiin yleistä ammatillista osaamista, sosiaalisia taitoja ja erikoistumista tiettyyn ammatilliseen osa-alueeseen. (OPH 2011,24) 4.2 Kuljetusalan ammattikohtaisia osaamistarpeita Asianmukainen liikennekäyttäytyminen, kuljetukseen liittyvä tiedonhallinta ja kuljetusasiakirjojen laadinta tavaraerien yhdistelyn periaatteiden tuntemus, kuljetusalan sosiaalilainsäädännön tuntemisen ja tavaran käsittelyn. Ajoneuvon ajokunnon tarkistaminen, ajoneuvon kuljettaminen ohjeiden ja säädösten mukaisesti, lastaus- ja purkuvälineiden turvallinen käyttö,

kuorman varmistaminen, taloudellinen ajo, ennakoiva ajo Työnantajien, työntekijöiden ja liittojen painottamat alakohtaiset osaamistarpeet: Työnantajat: Tekninen osaaminen, turvallisuusosaaminen, taloudellinen ajotaito ja kuljetustyöhön kuuluvien asiakirjojen käsittelytaito Työntekijät: Vahvuuksina korostettiin perusammattitaitoa, yhteistyötaitoja sekä asennoitumista työhön Liitot: logistiikan kokonaisymmärrys, monipuolisuus ja erikoistumismahdollisuus, taito kuljettaa ja käsitellä kuormaa Auto- ja kuljetusalan yhteisenä osaamistarveongelmana on työnjohtokoulutuksen puuttuminen. Nykyinen ammatti- ja erikoisammattitutkintojärjestelmä ei ole tuottanut vastaavia osaajia kuin aiempi teknikkokoulutus. Esimerkiksi logistiikka-alalla vuonna 2009 käynnistyi työnjohdon koulutuskokeilu, jota liittojen edustajat pitivät vastauksena alan monivuotiseen tarpeeseen. Keskeisinä kuljetusyritysten työnjohdon osaamisalueina olivat henkilöjohtamisen ja sosiaalisten taitojen hallinta. Lisäksi korostettiin työnjohtajan kokemukseen perustuvaa näkemystä tehtävästä työstä. (TTS, 2010 23-24) 5. Rajapinnat suhteessa muihin aloihin Selvitystyössä käytetyn aineiston ja asiantuntijalausuntojen perusteella rajapintoja muihin aloihin on erityisesti liiketaloudessa, tietotekniikassa ja sähkötekniikassa. Lisäksi korostuivat alojen sisäiset rajapinnat autotekniikassa ja kuljetustekniikassa. Yleisiin osaamistarpeisiin liittyviä rajapintoja oli erityisesti kielitaitoon (englanti, suomi, venäjä ja ruotsi) liittyvät maininnat, sekä myynnin ja asiakaspalvelun painotukset. Tutkintokohtaisia rajapintoja on aiemmin tarkasteltu automyyjän tutkinnon osalta Opetushallituksen raportissa (OPH 2003), jossa pohditaan mahdollisuutta siirtää automyyjien koulutus merkonomikoulutuksen yhteyteen, lisäämällä vuoden mittainen automyyjän erikoistumisjakso normaalin merkonomikoulutuksen perään. Nykyisin automyyjän koulutus on rakennettu ammatillisen koulutuksen sisään laajentamalla autotekniikan koulutusta kaupalliseen suuntaan, mutta toinen vaihtoehto olisi laajentaa kaupallista koulutusta autotekniikan suuntaan. Kaupallisen koulutuksen vahvuuksiin sisältyy taloudellinen ajattelu, jonka yhteyteen soveltuvat myös asiakaspalvelutaidot ja business-kulttuuri. Automyyjät korostavat imagon merkitystä, joka muodostuu muun muassa businesspukeutumisesta ja -käyttäytymisestä. Lisäksi myynti- ja autosihteereiden töiden siirtyminen automyyjille lähentää koulutusta kaupalliseen alaan. (OPH 2003, 51) 6. Puuttuvat ja täydennystä vaativat osa-alueet Puuttuvia tai täydennystä vaativia osa-alueita oli suhteellisen vähän. Autoalalla tekniikan ja erityisesti elektroniikan nopea kehitys muodostaa tulevaisuudessa uusia haasteita.

Merkittävimpiä tavoitteita ovat ympäristönsuojelu ja päästöjen rajoittaminen, sekä energiatehokkuuden laatuun ja auditointiin liittyvä osaamisen kehittäminen. Kuljetusalalla korostuvat alan pätevyysvaatimusten ja EU-direktiivien (esim. päästöjen vähentäminen) mukanaan tuomat haasteet. Koulutuksen kehittämistä vaativia osaamistarpeita on mm. ammattipätevyyskoulutuksissa, kuljettajakoulutuksissa (esimerkiksi kuorma-auto ja hinausauto), EU-direktiivien edellyttämissä koulutuksissa ja asiakaspalvelukoulutuksissa. Erityisen tärkeänä pidetään työturvallisuuden parantamista. Kuljetusalalla ja erityisesti tavaraliikenteen puolella turvallisuuden edistäminen olisi otettava voimakkaammin esille kuljetusalojen yritysten toiminnan kehittämisessä paitsi liittojen edustajien näkemysten perusteella myös työtapaturmatilastojen perusteella. Maaliikenne on tapaturmataajuudella (tapaturmien lukumäärä suhteutettuna tehtyihin työtunteihin) mitattuna toiseksi vaarallisin toimiala heti rakentamisen jälkeen. Joissakin yksittäisissä tutkinnoissa on täydennys- ja muutostarpeita. Esimerkkinä osittain puutteellisena pidetty linja-autonkuljettajan ammattinimike, joka ei täysin vastaa työelämän tarpeita. Syynä tähän on se, että koulutuksen sisältö lähtee pitkälti tavaraliikenteen tarpeista. 7. Yhteenveto ja johtopäätökset Auto- ja kuljetusalan laadullisen ennakoinnin aineistoselvityksen perusteella tulevaisuuden kannalta keskeisimmiksi kehityskohteiksi nousi kolme osaamisen osa-aluetta: Ympäristöosaaminen Liiketoiminta- ja henkilöstöosaaminen Turvallisuusosaaminen Näihin kokonaisuuksiin liittyy sekä yleisiä osaamistarpeita että alakohtaisia osaamistarpeita. 7.1 Ympäristöosaaminen Ympäristöasiat korostuvat yhä enemmän ja asettavat jatkuvasti kasvavia haasteita auto- ja kuljetusalalle. Ympäristötavoitteet jakautuvat useaan osa-alueeseen: Ympäristövaatimukset, jotka tulevat asiakkaiden ympäristöä koskevien laatu- ja ympäristöstandardien kautta. Näitä ovat esimerkiksi auton osien kierrätettävyys ja niihin liittyvät käsittelymääräykset tai ilmansuojeluun vaikuttavat hiilidioksidipäästöjen rajoitukset. EU:n lainsäädännön VI päästökriteerien myötä nopeasti kehittyvä moottoritekniikka ja - elektroniikka tuovat entistä suurempia haasteita sekä korjaamo- että kuljetusalalle. Tulevaisuudessa yritysasiakkaat edellyttävät myös hankinnoissaan ja kilpailutuksissaan energiatehokkuussopimuksia ja energiatehokkuuden auditointia. Asiakkaiden ympäristötietoisuus ja autoilun ekologisuusvaatimukset ovat kasvaneet. Näihin pyritään löytämään ratkaisuja kehittämällä entistä vähäpäästöisempiä ja vähemmän kuluttavia ajoneuvoja. Samalla asiakkaille kehitetään uusia energiamuotoja hyödyntäviä sähkö-, vety- ja hybridiautoja. Uudet tekniset innovaatiot edellyttävät uutta osaamista, esimerkiksi sähkö- ja kaasujärjestelmien korjaus- ja huoltotehtävissä. Yritysten omat ympäristötavoitteet, joita ovat esimerkiksi kuljetusten optimoinnilla saavutettavat polttoainesäästöt, jolloin päästöt vähenevät ja saavutetaan

ympäristösäästöjä. Yritykset vaikuttavat ympäristöönsä myös huolto- ja korjaamotoimintoja kehittämällä, sekä ympäristöä säästävillä ajoneuvovalinnoilla. Ympäristöosaamisen kehittäminen. Auto- ja kuljetusalalle muodostuu alakohtainen ympäristöosaaminen, johon sisältyvät mm. energiatehokkuuden ja taloudellisuuden kehittäminen, energiatehokkuuden auditoinnit, hyöty-kustannusanalyysien tekeminen, päästöt, sekä energiatehokkuussopimukset kilpailutuksissa ja hankinnoissa. Ympäristöasioita tulisi korostaa kaikilla auto- ja kuljetusalan koulutusasteilla (toisen asteen ammatillinen koulutus, ammattikorkeakoulu, yliopisto) 7.2 Liiketoiminta- ja henkilöstöosaaminen Auto- ja kuljetusala muodostavat kokonaisuuden, jossa suhdannevaihtelut tai EU-direktiivit vaikuttavat yleensä molempiin aloihin joko suoraan tai välillisesti. EU- säädökset ovat muuttamassa mm. edellä mainittujen teemojen osalta, sekä kaupan ja liikkuvuuden vapauttamiseen vaikutuksesta. Säädöksillä on merkitystä myös alan yritysten toimintaan ja toimintaympäristöihin, joilla on suora yhteys tarvittavaan osaamiseen. Esimerkiksi polttoaineiden kallistuminen ja kuljetusalan suhdanteiden heikkeneminen heijastuu suoraan raskaan kaluston korjaamoiden ja rengasalan yritysten kannattavuuteen. Auto- ja kuljetusalan laadullisen ennakointiaineiston perusteella liiketoimintaosaamista pitäisi kehittää kaikilla koulutusasteilla (toisen asteen ammatillinen koulutus, ammattikorkeakoulu, yliopisto). Alan kehittymisen kannalta on tärkeää, että kaikki työntekijät ymmärtävät palvelu- ja liiketoimintakokonaisuuden, johon heidän työpanoksensa sisältyy. Esimerkiksi kuljettajien tulisi ymmärtää logistiikan ketjun vaiheet, yritysten kansainvälistymisen, sekä verkostoissa toimimisen tarpeet. Vastaavasti ajoneuvoasentajan tulisi tuntea autoalan yrityksen toiminnot, sekä asennus- ja huoltotehtäviin liittyvät kansalliset ja kansainväliset lainsäädännön vaatimukset. Yritystoiminnan tehostamisen ja yrittäjyyden kannalta keskeisiä osaamistarpeita ovat liiketoimintaosaamisen kehittäminen, sekä neuvottelu- ja kielitaidon parantaminen. Nämä tukevat erityisesti PK-yritysten toimintamahdollisuuksia. Tulevaisuudessa lisäarvopalvelujen merkitys kasvaa. Yritykset kehittävät uusia palveluja ja erikoistumisaloja perinteisten toimintojen rinnalle. Esimerkiksi väestön ikääntyminen luo uusia lisäpalvelutarpeita. Uusien palveluinnovaatioiden kehittäminen ja kehittämisvalmiuksien parantaminen onkin tärkeää erityisesti ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen koulutussisällöissä. Henkilöstöosaamisessa haasteeksi muodostuu ammattitaitoisen henkilöstön rekrytointi. Autoalalla suuret ikäryhmät eläköityvät ja nopeasti kehittyvä autotekniikka on haasteellinen (moottoritekniikka, energiamuodot, biopolttoaineet, turvatekniikka, mukavuustekniikka). Alalle tarvitaan uusia ammattilaisia myynti-, korjaamo- ja varaosapalveluihin. Lisäksi autoalan arvion mukaan opetustehtäviin tarvittaisiin lähivuosina noin 300 uutta ammattitaitoista opettajaa. Kuljetusalalla yrittäjien keski-ikä on yli 50 vuotta. Tästä muodostuu tarve uusien yrittäjien rekrytointiin, sekä yrittäjä- ja verkosto-osaamisen kehittämiseen. Kuljettajien ikärakenne on hieman parempi, keski-ikä on noin 42 vuotta. Haasteena on kuitenkin tavaraliikenteen kuljettajien riittävyys. Ennen ammattipätevyysvaatimusta kuorma-autokortin eli C-ajoluvan suoritti vuosittain noin

20 000 kuljettajaa. Nykyisin C-ajoluvan ja ammattipätevyyden suorittaa vuosittain noin 6000 henkilöä (vuonna 2011, 6558 kpl). Riittävän työvoiman turvaamiseksi ammattipätevyyden suorittaneista kuljetusalalle pitäisi siirtyä vuosittain noin 3500-4000 kuljettajaa. Osittain työvoimatarpeita voidaan mahdollisesti ratkaista työuria pidentämällä, joka edellyttää yhä tehokkaampaa työhyvinvoinnin, työssäjaksamisen ja työturvallisuuden kehittämistä. Työvoimapulaa vähentävät myös alalle tulevat maahanmuuttajat, joiden kouluttaminen muodostaa oman haasteensa mm. kulttuuritaustan ja kielitaidon vuoksi. Rekrytointi on haaste myös kaikille auto- ja kuljetusalan koulutusasteille (toisen asteen ammatillinen koulutus, ammattikorkeakoulu, yliopisto) 7.3 Turvallisuusosaaminen Auto- ja kuljetusalalla turvallisuusosaaminen voidaan palvelukäyttäjien ja alan toimijoiden näkökulmasta jakaa kolmeen osaan: Liikenneturvallisuus Työturvallisuus Kuljetusturvallisuus Liikenneturvallisuus on parantunut autotekniikan ja erityisesti ajoneuvoelektroniikan nopean kehityksen vuoksi. Ajoneuvojen aktiivisella turvallisuudella pyritään kehittämään niitä ominaisuuksia, joiden avulla alennetaan riskiä joutua onnettomuustilanteeseen. Tällaisia ovat mm. lukkiutumattomat jarrujärjestelmät, ajonvakautusjärjestelmät, sekä luistonesto- ja jarruvoimantasausjärjestelmät. Elektroniikkaan perustuvaa aktiivista turvallisuutta kehitetään jatkuvasti, joista esimerkkinä ovat liikennettä seuraavat tutkajärjestelmät; ajo- ja liikennetilanteisiin reagoivat vakionopeussäätimet, sekä ajoneuvon käsittelyä helpottavat pysäköintijärjestelmät. Ajoneuvojen passiivisella turvallisuudella tarkoitetaan auton rakenteisiin ja turvavarusteisiin liittyviä ominaisuuksia, joilla onnettomuustilanteissa vähennetään kuljettajan, matkustajien ja muiden liikenteessä liikkuvien vammautumisriskiä. Nykyaikaisissa autojen rakenteissa käytetään suurlujuusteräksiä ja niiden yhdistelmiä, jotta saavutetaan haluttu rakennejäykkyys tai hallittu kokoon puristuminen kolaritilanteissa. Passiivista turvallisuutta kehitetään myös elektronisten laitteiden avulla. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset turvatyynyt ja verhot, sekä törmäyksessä kiristyvät turvavyöt. Turvallisuutta edistävien ratkaisujen lisäksi autojen hallintalaitteita ja mukavuuselektroniikkaa kehitetään jatkuvasti. Tällaisia ovat mm. auton ja viestintävälineiden (puhelimet, tietokoneet, av-laitteet) toimintojen integrointi ja langattomat yhteydet. Liikenneturvallisuutta parantavat tekniset ratkaisut edellyttävät uudenlaista osaamista. Elektroniikan ja ICT- osaamisen merkitys on autotekniikassa kasvanut entistä suuremmaksi, mutta samalla auton mekaaniset ratkaisut edellyttävät yhä myös perinteisen autotekniikan osaamista. Työturvallisuus sisältää ajoneuvojen kuljettajaturvallisuuden, sekä ajoneuvojen korjaus-, huolto-, myynti- ja varaosatoimintaan liittyvän henkilöstön turvallisuustekijät. Kuljetusalalla ammattikuljettajien työturvallisuus vaatii kehittämistä, vaikka se on edellä kuvattujen liikenneturvallisuutta parantavien ratkaisujen avulla parantunut. Maaliikenne on

tapaturmataajuudella (tapaturmien lukumäärä suhteutettuna tehtyihin työtunteihin) mitattuna toiseksi vaarallisin toimiala. Työturvallisuusosaamisen haasteeksi muodostuvat kuljetusalan erilaiset työtehtävät ja niiden turvallisuusvaatimukset. Näitä ovat esimerkiksi kappale- ja päivittäistavarakuljetukset, henkilökuljetukset, vaarallisten aineiden kuljetukset, sekä varastotoiminnot. Autoalalla erityisesti elektroniikka ja uusia energia muotoja hyödyntävä tekniikka (mm. sähkö-, vety-, metaaniautot) vaatii myös uutta turvallisuusosaamista. Sähköautojen korjaaminen edellyttää tulevaisuudessa mekaanikoilta uusia pätevyysvaatimuksia, kuten sähköturvallisuustutkintoa ja sähköalan pätevyyksiä. Vastaavia pätevöitymis- ja turvallisuusvaatimuksia tarvitaan myös kaasujärjestelmien huolto- ja korjaustöihin. Myyntija varaosatoiminnoissa uusi tekniikka edellyttää henkilöstöltä teknisten perusteiden ja turvallisuusvaatimusten tuntemista siten, että asiakas saa palvelutilanteessa tarvitsemansa tiedot ja teknisen osaamisen. Autotekniikan kehittyminen ja sen mukanaan tuomat turvallisuusvaatimukset näkyvät työtehtävissä myös välillisesti. Onnettomuustilanteissa on osattava toimia oikein ja riskittömästi. Esimerkiksi kolarissa räjähtämätön turvatyyny voi aiheuttaa auttajille, pelastushenkilöstölle tai hinausauton kuljettajalle hengenvaarallisen turvallisuusriskin. Kuljetusturvallisuus sisältää osittain elementtejä liikenne- ja työturvallisuudesta, mutta sitä kehitetään jatkuvasti myös omana kokonaisuutenaan. Kuljetuksiin ja kuljettajiin kohdistuva rikollisuus on ulkomailla lisääntynyt jatkuvasti ja on oletettavaa, että se lisääntyy myös Suomessa. Kuljetusturvallisuutta parannetaan erilaisten valvonta- ja paikannusjärjestelmien (mm. EDI, RFID, ERP) avulla, mutta erityisen tärkeää on myös kehittää kuljettajien osaamisvalmiuksia mahdollisissa uhkatilanteissa. Kuljetusturvallisuutta voidaan parantaa myös entistä paremmalla kuljetusten suunnittelulla ja varastointipalveluja kehittämällä. Tämä edellyttää verkostoitumisosaamista eri kuljetusalan sidosryhmien kanssa, sekä ICT -osaamista tietojärjestelmien kehittämisessä ja käytössä. Turvallisuusosaaminen ja sen kehittäminen tulee sisältyä kaikille auto- ja kuljetusalan koulutusasteille (toisen asteen ammatillinen koulutus, ammattikorkeakoulu, yliopisto) LÄHTEET http://www.koulutusnetti.fi//?path=ammatillinen_perustutkinto http://www.koulutusnetti.fi//?path=ammatilliset_nytttutkinnot http://www.stat.fi/meta/kas/ammatil_lisak.html http://www.stat.fi/meta/kas/ammatil_perusk.html http://www.stat.fi/meta/kas/index.html?y Matriisien lähdeaineisto: Autoalan laadullisen ennakoinnin aineistomatriisi (Liite 1) Kuljetusalan laadullisen ennakoinnin aineistomatriisi (Liite 2)