M/17/Yt-53/2 Ylitornio V. Yletyinen Alustava selostus malmitutkimuksista Ylitornion Kivilompolossa kesällä 1953 Vuonna 1952 suoritetut malmitutkimukset Ylitornion Kivilompolossa, jossa oli tavattu useita molybdeenihohdelohkareita, antoivat niin positiivisia tuloksia, että jatkotutkimukset katsottiin aiheellisiksi. Jo syksyllä tutkittiin alue sähköisesti ja tällöin havaitut indikaatiot olivat yhtenä viitteenä jatkotutkimuksille. Kesällä 1953 täydennettiin geofysikaalista tutkimusta magneettisilla mittauksilla, joista lähemmin erillisraporteissa. Varsinaisina geologisina tutkimuksina suoritettiin lohkare-etsintää ja kallioperäkartoitusta sekä syväkairauksia nk. pääindikaatiovyöhykkeellä. Lisäksi teki maisteri K. Kauranne alueella moreenitutkimuksia. Lohkaretutkimusta ja kallioperäkartoitusta suoritti allekirjoittanut apunaan ylioppilas Torsti Lammela ja koululainen Antti Salli. Tutkimukset aloitettiin 12.6.1953 ja ne loppuivat kesäapulaisten osalta 31.8.1953. Allekirjoittanut jatkoi kenttätutkimuksia pääasiassa porauksia tarkastellen 15.10.1953 saakka. Kesällä 1953 suoritettujen lohkaretutkimusten pohjana olivat sähköisissä mittauksissa saadut indikaatiot. Aluksi tutkittiin nk. pääindikaation (eteläinen indikaatio) suojapuoli. Lohkare-etsintä tehtiin annettujen ohjeiden mukaan tarkkana tutkimuksena. Tällöin käytiin läpi kaikki kovat maat tarkastaen mahdollisimman tarkkaan havaittavissa olevat kivet. Tämä tutkimus tuottikin runsaasti molybdeenihohdelohkareita, tosin kohtalaisen heikoin pitoisuuksin. Molybdeenihohde esiintyy useimmissa lohkareissa kapeina silauksina tai pienenä pirotteena kvartsijuoniin liittyen. Lohkareiden kivilajina on harmaa tai punertava, selvästi liuskeinen gneissi, jossa on tavallisesti kalimaasälpähajarakeita sekä kvartsi-, pegmatiitti- ja apliittijuonia. Runsas, ruosteisesta pinnastaan helposti tunnettava lohkareisto tavattiin indikaation X 100.84, Y 202.80 suojapuolella, osittain myös sen päällä. Tälle lohkareistolle on tyypillistä magneettikiisukuparikiisu-molybdeenihohde-parageneesi ja siinä on magneettikiisua melko runsaasti. Lohkareiden suuri lukumäärä viittaisi niiden olevan melko läheltä kotoisin ja tehdyt kaivaukset osoittivat asian näin olevan. Tästä lähemmin jäljempänä. Lohkare-etsintöjä suoritettiin myös pääindikaation pohjoispuolella, josta tavattiin eräitä mielenkiintoisia lohkareita. X 100.7, Y 201.7 seuduilla on lohkareisto, jossa kivilajina on punertava graniitti ja siinä on heikkoa Mo-
2 pirotetta. Saman tyyppisiä lohkareita on myös X 100.9, Y 201.4 alueella. - X 100.87, Y 201.7 löytyi n. 2.3x2x0.8 m:n kokoinen lohkare, joka kivilajiltaan on gneissigraniitti. Lappeellaan olevan lohkareen laidoilla on näkyvissä noin 1/2 m leveä kvartsijuoni, jossa on melko runsaasti molybdeenihohdetta ja vähän pyriittiä. Lohkare on ehkä parhain kvartsijuonityyppinen lohkare, mitä alueelta on löydetty. Huomattavampi on kuitenkin X 100.42, Y 201.51 löytynyt lohkare, joka on läpimitaltaan 0.3-0.5 m. Kivilajiltaan se on serisiittinen, kvartsirikas ja klastiset piirteet viittaavat kvartsiittiseen alkuperään. Se sisältää molybdeenihohdetta, pyriittiä ja kuparikiisua. Verrattaessa tätä lohkaretta edellisenä kesänä löytyneeseen lohkareeseen 63/VY/52 havaitsee niiden makroskooppisesti muistuttavan varsin paljon toisiaan. Mikroskooppinen tutkimus osoittaa molempien. olevan serisiittikvartsiitteja ja tehdyt hieet muistuttavat toisiaan siten, että nyt löydetty lohkare vastaa päämineraaleiltaan 63/VY/52 karkearakeista osaa. Aksessorisissa on sen sijaan eroa. Viimemainitussa on titaniittia, toisaalta myöhemmin löydetty lohkare sisältää granaattikiteitä. Malmimineraalit vastaavat varsin hyvin toisiaan asultaan, nyt löydetty lohkare on kuitenkin huomattavasti Mo-köyhempi. Edellä esitetyillä perusteilla ei vielä kuitenkaan voi sanoa lohkareiden olevan peräisin samasta muodostumasta, joskin viitteitä siitä on olemassa. Jatkotutkimukset tuonevat lisävalaistusta tähän asiaan. Tässä yhteydessä voi mainita, että X 101.0, Y 201.0 vaiheilla oli pari serisiittikvartsilohkaretta, joissa oli pyriittiä, mutta molybdeenihohdetta ei niissä ole tavattu. Viimeksi mainittujen koordinaattien vaiheilla on normaalia gneissityyppiä olevia lohkareita. Muutamat lohkareet poikkesivat kuitenkin tästä tyypistä. Kivilaji on punainen hienojakoinen gneissi, jossa on kalimaasälpähajarakeita. Kaikkien tältä alueelta löytyneiden lohkareiden Mopitoisuudet ovat kuitenkin varsin pieniä. - Mikkelinjoen N-puolella linjasta Y 201.0 itään olevilla kovilla mailla suoritettiin varsin tarkkoja lohkaretutkimuksia, sieltä ei kuitenkaan tavattu molybdeenihohdepitoisia lohkareita. Linjasta Y 201.0 länteen suoritettiin ylimalkaisempia tutkimuksia, samoin linjoitetun alueen pohjoisosassa. Näissä tutkimuksissa seurattiin pääasiassa linjoja ja mikäli ne leikkasivat soita, lähimpien kovien maiden reunoja. Linjoituksen pohjoisosassa oli varsin vähän kiisupitoisia lohkareita ja tällä hetkellä jää selvittämättä pohjoisen vahvan indikaation aiheuttaja. Sen sijaan tavattiin läntisellä alueella joitakin lohkareita, joiden pitoisuudet olivat kuitenkin melko heikkoja. Alueella täydennettiin viime kesänä suoritettua kallioperäkartoitusta. Kesän työskentelyä varten saadut ilmakuvakartat olivat tässä kuten lohkaretutkimuksissakin hyvänä apuna. Kartoitus rajoittuu pääasiassa linjoitetulle alueelle. Edellisenä vuonna löydettyjen paljastumien lisäksi
3 tavattiin pieniä laakeita paljastumia linjoituksen itäreunassa. Niiden kivilajeina oli vaihtelevia gneissejä. Paitsi maasälpiin nähden oli huomattavaa vaihtelua kiilteessä, eräs vyöhyke oli serisiittigneissiä. Tämän vyöhykkeen pohjoispuolelle kaivettiin lohkaretutkimuksiin ja sähköisiin indikaatioihin nojautuen monttu. Sen sijainti on X 100.82, Y 202.84. Noin 1 m:n syvyydessä saavutettiin kallio, jota seurattiin liuskeisuuden suunnassa noin 5 m ja liuskeisuutta vastaan kohtisuorassa suurin piirtein saman verran. Kivilajina oli kalliossa biotiittirikas gneissi, jossa oli melko runsas magneettikiisupirote. Lisäksi siinä on kuparikiisua sekä kalvomaisina juonina että pieninä rakeina magneettikiisussa. Siellä täällä näkee jonkun molybdeenihohdesuomun. Analyysi No 3817 antoi tulokseksi: Mo 0.16 %, Cu 0.11 %, Au heikkoja jälkiä, Ag 3 g/t ja Zn 0.08 %. Toinen monttu tehtiin edellisestä noin 40 m N, mutta noin 2 m:n kaivamisen jälkeen luovuttiin kuopan syventämisestä, koska kalliota ei tavattu ja koska kuoppaan tuli runsaasti vettä. Toinen mielenkiintoinen paljastumasarja on Kallijärven E-puolella, X 100.5, Y 199.95 seuduilla. Vallitsevina kivilajeina siellä ovat gneissit, joskin niissä on myös selviä liuskeosueita näkyvissä. Siellä on loivasti liuskeisuutta leikkaavia kvartsijuonia ja kahden juonen yhteydessä on tavattu molybdeenihohdetta. Toinen juoni on paljastumassa X 100.45, Y 199.98. Siellä on Liuskeisuutta myötäillen nähtävissä noin 10 m:n matkalla kvartsijuoni, jonka leveys vaihtelee muutamasta cm:stä noin 1/2 m:iin. Paljastuman itäpäässä on juonen laidoilla molybdeenihohdekasaumia, jotka leveimmillään ovat noin 1 cm:n vahvuisia. Keskiosassaan kvartsijuoni levenee ja siinä on molybdeenihohdetta myös juonen keskellä. Tällöin esiintyy molyodeenihohde suomusykeröinä, jotka ovat suurimmillaan parin senttimetrin läpimittaisia. Epätasaisesti jakautuneina näkyy molybdeenihohdetta koko matkan, jonka kvartsijuoni on näkyvissä. Paljastumassa X 199.93, Y 100.47 on toinen kvartsijuoni samanlaisessa gneississä kuin edellinenkin ja leveydeltään samaa suuruusluokkaa ja juonta on näkyvissä noin 6 m. Juoni ei ole liuskeisuuden suuntainen vaan näyttää se olleen sitä leikkaava. Myöhemmässä vaiheessa, todennäköisesti liikuntojen yhteydessä, on kvartsijuoni mennyt kappaleiksi ja nämä kappaleet ovat pyöristyneet, joten nykyisellään juoni on "helminauhamainen". Molybdeenihohde on näiden kvartsipallojen laidoilla kapeina suomujonoina.
4 Koska sähköiset tutkimukset olivat antaneet selviä indikaatioita alueilla, joita oli syytä pitää kriitillisinä lohkareisiin nähden, suoritettiin alueella yhdellä koneella kairauksia ja ehdittiin kesäkauden aikana kairata kolme reikää. Niiden sijainnit ovat seuraavat: Reikä 1 X 100.490 Y 201.000 Suunta N Kaade 45 syvyys Reikä 2 X 100.460 Y 200.900 Suunta N Kaade 45 Reikä 3 X 100.810 Y 202.850 Suunta N30W Kaade 45 " Reikä 1. Se kairattiin pääindikaatioon tarkoituksena lävistää molemmat indikaatiot, jotka kulkevat vierekkäin noin 50 m:n etäisyyksillä toisistaan. Kokonaisuudessaan reikä leikkaa gneissiluokkaan laskettavia kivilajeja. Tyypillisin kivilaji näissä on gneissi, jossa keskirakeinen pohja muodostuu kvartsista, maasälvistä ja kiilteistä. Kvartsi on useimmiten aaltosammuvaa lukuunottamatta karkearakeisia osuuksia, jotka useimmiten ovat sekundäärisiä juonia. Maasälpä on osittain albiittista plagioklaasia, osittain kalimaasälpää ja niiden suhde näyttää vaihtelevan epäsäännöllisesti. Kiilteet ovat biotiittia ja serisiittiä. Harvoin tapaa biotiittia yksinään, useimmissa tapauksissa esiintyvät kiilteet yhtäaikaisesti siten, että biotiitti näyttäisi muuttuvan vaaleaksi kiilteeksi. Porfyroblastit ovat pääasiassa mikrokliiniä. Kuvatunlaisten gneissien ohella esiintyy muuttumisasteeltaan vaihtelevia liuskefragmentteja. Makroskooppisesti vaaleina tyyppeinä esiintyy kvartsi-plagioklaasiliuske, jossa näkee klastista rakennetta. Kiilleliuskemaiset fragmentit esiintyvät arpimaisina pieninä kiillekasaumina tai kuten kaikissa poratuissa rei'issä on havaittu, leveämpinä liuskepatjoina. Malmimineralisoitumiseen nähden on todettava, että koko reiässä on siellä täällä havaittavissa pieniä kiillepitoisuuksia, kiillejuonet ovat pääasiassa magneettikiisua. Huomionarvoista kuitenkin on, että kuparikiisua on aina magneettikiisun ohella ja lisäksi on tavattu muutamia juonia, joissa kuparikiisu on pääasiallinen malmimineraali. Sinkkivälkettä on mikroskoopilla havaittavin määrin. Molybdeenihohdetta on reikä No 1:ssä syvyydellä 122.05 noin 2 cm leveän leikkaavan kvartsijuonen yhteydessä kapea silaus. Reikä No 2 sijaitsee edellisestä reiästä 100 m länteen. Kivilajeiltaan se vastaa reikä No 1:tä samoin kiisupitoisuudeltaan sekä mineraalisisällöltään myös niiden paljoussuhteilta. Molybdeenihohdetta tavattiin syvyydessä 48.90 joku rae. Huomattava on, että samoilla syvyyksillä oli eräässä magneettikiisujuonessa vähän lyijyhohdetta.
5 Reikä No 3 on pääindikaation E-päässä. Kivilajeiltaan sekin on pääasiassa gneissejä. Lisäksi siinä on myös liuskepatjoja, joissa kiilleliuskeen lisäksi on myös amfiboliittia, joka mineraalisisällöltään vastannee karsimuodostumia. Kiisuisuudeltaan on tämä reikä runsain. Välillä 14.00-36.50 on kohtalainen pirote alkupäästään pääasiassa pyriittiä, 29.00 seuduilla tulee magneettikiisu pääasialliseksi malmimineraaliksi. Molybdeenihohdetta on nähty syvyyksissä 18.83, 29.40, 33.85. Kiisuisuudesta antavat paremman kuvan erillisenä liitteenä esitettävät analyysit. Oman mainintansa ansaitsee myös X 102.02, Y 201.30 löydetty laattamainen lohkare kooltaan 0.3x0.3x0.1 m. Sen kivilajina on kerroksellinen biotiitti- plagioklaasigneissi ja siinä on sinkkivälkerikkaita kerroksia. Lisäksi siinä on lyijyhohdetta ja joitakin pyriittirakeita. Tarkistamattomien analyysitietojen perusteella on siinä 3.5 % Zn ja 0.9 % Pb.