Ulkoasiainministeriö MINVA UM2016-00088 KEO-10 Malinen Anna(UM) 26.01.2016 JULKINEN Viite Asia EU:n epävirallinen kehitysministerikokous 1.-2.2.2016 Ulkomaankauppa ja kehitysministeri Lenita Toivakka osallistuu EU:n epäviralliseen kehitysministerikokoukseen Amsterdamissa 1.-2.2.2016. Ministerit keskustelevat pakolaisten ja isäntäyhteisöjen tilanteen parantamisesta Syyriassa ja sen lähialueilla. Suomen näkemyksen mukaan koko kansainvälisen yhteisön ja erityisesti EU:n tulee olla valmis vastaamaan Syyrian ja sen naapurimaiden tukitarpeisiin vakauden ja ihmisarvoisen elämän palauttamiseksi alueelle. Huomio on kohdistettava yhtä lailla maan sisäisesti paenneisiin, pakolaisiin kuin heidän isäntäyhteisöjensä tilanteisiin. Suomi tukee pyrkimyksiä kaksinkertaistaa Lontoon 4.2.2016 Syyriatukilupauskonferenssissa EU:n ja jäsenmaiden tukilupaukset Kuwaitin 2015 konferenssiin nähden. Suomi kasvattaa omaa lupaustaan merkittävästi. Suomi korostaa kaikkien keskeisten syyrialaisosapuolten mukana oloa (inklusiivisuus) rauhanneuvotteluissa sekä naisten osallistumista poliittisen prosessin kaikissa vaiheissa. Suomi pitää EU:n aktiivista ja rakentavaa osallistumista kv. Syyrian tukiryhmässä (International Syria Support Group, ISSG) tärkeänä ryhmän yhtenäisyyden ja toiminnan tukemiseksi. EU:n tulee käydä aktiivista dialogia ryhmän keskeisten toimijoiden kanssa neuvottelujen edistämiseksi. Kokouksen toisena virallisena aiheena on EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia. Ministeritasolla strategiasta keskustellaan epävirallisissa ulko-, puolustus- ja kehitysministerikokouksissa helmikuun alussa (1.-5.2.2016). Suomen tavoitteena on EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikalle vahvaa ohjausta ja suuntaa antava strategia. Strategian tulee vahvistaa EU:n yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta ja viestittää selkeästi EU:n intresseistä myös kumppaneille. Strategian tulee perustua EU:n arvoihin, kuten ne on kirjatut sopimuksessa Euroopan unionista, ja tavoitteisiin. Strategian tulee vahvistaa EU:n ulkoisten politiikkojen koherenssia ja edistää globaaleja kestävän kehityksen tavoitteita ja Agenda 2030:tä sekä New Dealin periaatteita. EU:n ulkoisten ja sisäisten politiikkojen ja toimien tulee olla nykyistäkin johdonmukaisempia ja paremmin toisiaan täydentäviä. Konfliktineston ja varhaisen toiminnan tulisi painottua EU:n toimissa nykyistä enemmän. EU:n toiminnan on oltava nykyistä kokonaisvaltaisempaa niin EU:n eri instrumenttien käytön osalta kuin suhteessa kumppaneiden toimiin. Naisten merkitystä konfliktien ennaltaehkäisyssä ja osallistumista rauhanprosesseihin tulee edistää aktiivisesti YK:n päätöslauselman 1325 mukaisesti. EU:n on vahvistettava kykyään puuttua koherentisti konfliktien ja meneillään olevan muuttoliikkeen taustalla oleviin syihin, ml. ilmastonmuutos ja luonnonvaroista käytävä kilpailu. Kehitysyhteistyöllä on tärkeä rooli mm. taloudellisen kehityksen ja työpaikkojen luomisessa, ja erityisesti naisten taloudellisen vaikutusvallan lisäämisessä. Kauppa- ja kehitysministereiden yhteislounaalla aiheena on kestävyys globaaleissa arvoketjuissa. Illallisella ministerit keskustelevat EU:n suhteista Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maihin Cotonoun sopimuksen umpeuduttua 2020.
Asialista: 1. EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia s.3 2. Muuttoliike ja kehitys s. 6 3. Kestävyys globaaleissa arvoketjuissa s.10
3(13) Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO POL-30 Rautio Sari 21.1.2016 Asia EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia Kokous/tapaaminen Epävirallinen ulkoasiainneuvosto kehitysministerikokoonpanossa 1.2.2016. Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Sari Rautio, sari.rautio@formin.fi, puh.040 5909855 Stefan Lee, stefan.lee@formin.fi, puh. 050 455 8435 Anna Malinen, anna.malinen@formin.fi, puh. 050 439 0603 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET EU:n ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja laatii kesäkuun 2016 Eurooppaneuvostoon mennessä EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen strategian Eurooppa-neuvoston toimeksiannon pohjalta jäsenmaita konsultoiden. Ministeritasolla strategiasta keskustellaan Hollannin EU-puheenjohtajuuskauden epävirallisissa ulko-, puolustus- ja kehitysministerikokouksissa helmikuun alussa (1.-5.2.2016). Näissä keskusteluissa on mahdollisuus tuoda esiin keskeisimpiä painotuksia strategiatyön osalta. 2. SUOMEN TAVOITE Suomen tavoitteena on EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikalle vahvaa ohjausta ja suuntaa antava strategia. Strategian tulee vahvistaa EU:n yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta ja viestittää selkeästi EU:n intresseistä myös kumppaneille. Strategian tulee perustua EU:n arvoihin, kuten ne on kirjatut sopimuksessa Euroopan unionista, ja tavoitteisiin. Unionin tulee jatkossakin olla keskeinen kansainvälisen oikeuden ja sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen ylläpitäjä ja kehittäjä. Uhkien torjumisen ohella lähtökohtana tulee olla turvallisuuden rakentaminen. Strategian tulee vahvistaa EU:ta turvallisuusyhteisönä ja sisältää konkreettisia kirjauksia sitä edistävistä toimenpiteistä. Strategian tulee sisältää tavoitteita yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseksi niin kriisinhallinnan kuin puolustusalan yhteistyön osalta. Strategian tulee vahvistaa EU:n ulkoisten politiikkojen koherenssia ja edistää globaaleja kestävän kehityksen tavoitteita ja Agenda 2030:tä sekä New Dealin periaatteita. EU:n ulkoisten ja sisäisten politiikkojen ja toimien tulee olla nykyistäkin johdonmukaisempia ja paremmin toisiaan täydentäviä. Konfliktineston ja varhaisen toiminnan tulisi painottua EU:n toimissa nykyistä enemmän. EU:n toiminnan on oltava nykyistä kokonaisvaltaisempaa niin EU:n eri instrumenttien käytön osalta kuin suhteessa kumppaneiden toimiin. Naisten merkitystä konfliktien ennaltaehkäisyssä ja osallistumista rauhanprosesseihin tulee edistää aktiivisesti YK:n päätöslauselman 1325 mukaisesti. EU:n on vahvistettava kykyään puuttua koherentisti konfliktien ja meneillään olevan muuttoliikkeen taustalla oleviin syihin, ml. ilmastonmuutos ja luonnonvaroista käytävä kilpailu. Kehitysyhteistyöllä on tärkeä rooli mm. taloudellisen kehityksen ja työpaikkojen luomisessa, ja erityisesti naisten taloudellisen vaikutusvallan lisäämisessä.
4(13) 3. NEUVOTTELUTILANNE 4. TAUSTA EU:n ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja laatii kesäkuun 2016 Eurooppaneuvostoon mennessä EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen strategian Eurooppa-neuvoston toimeksiannon pohjalta jäsenmaita konsultoiden. Jäsenmailla on mahdollisuus vaikuttaa uuden strategian sisältöön konsultaatioprosessissa eri tavoin, ml. epävirallisissa ulko-, puolustus- ja kehitysministerikokouksissa helmikuun alussa. EU:n nykyinen turvallisuusstrategia (European Security Strategy, ESS) on vuodelta 2003 ja sitä päivitettiin vuonna 2008. Suomi ja eräät muut jäsenmaat ovat peräänkuuluttanet strategian uudistamista tai uutta strategiaa jo useita vuosia EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan strategisuuden vahvistamiseksi. EU-tasolla ajatus uudesta strategiasta sai lopulta vauhtia joulukuun 2013 Eurooppaneuvoston toimeksiannosta korkealle edustajalle laatia arvio EU:n muuttuneesta toimintaympäristöstä. Korkea edustaja tuotti kyseisen arvion kesäkuun 2015 Eurooppa-neuvostolle, josta puolestaan tuli korkealle edustajalle toimeksianto laatia EU:n kokonaisvaltainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen strategia kesäkuuhun 2016 mennessä jäsenmaita konsultoiden. Tulevan strategian nimeksi on vakiintunut EU:n kokonaisvaltainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen strategia (EU global strategy on foreign and security policy). Mogherinin kesäkuun 2015 raportin "The EU in a changing global environment: A more connected, contested and complex world" lähtökohtana on arvio, että maailma on muuttunut merkittävästi tavoilla, joissa voidaan nähdä EU:lle sekä haasteita että mahdollisuuksia. EU:n naapurusto on muuttunut epävakaammaksi. Globaalin toimintaympäristön todetaan olevan "more connected" eli yhä verkottuneempi ja keskinäisriippuvaisempi, "more contested" eli taloudellista ja ideologista vastakkaisasettelua korostava ja "more complex", millä viitataan mm. globaalin voimatasapainon muutoksiin ja ei-valtiollisten toimijoiden merkitykseen. Tämä tilannearvio toimii myös tekeillä olevan ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian perustana. Turvallisuusympäristön muutosten ja EU:n suhteellisen painoarvon heikentymisen nähdään vaativan EU:lta aiempaa realistisempaa ja joustavampaa ulkoista toimintaa. Eri toimijoiden ja instrumenttien yhteensovittaminen on entistäkin tärkeämpää. Kokonaisvaltainen lähestymistapa on välttämätön kaikessa EU:n ulkoisessa toiminnassa. EU:n kyky vastata toimintaympäristön muutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin riippuu unionin kyvystä strategisten valintojen tekemiseen ja prioriteettien asettamiseen ja toisaalta EU:n ulkosuhdeinstrumenttien tarkoituksenmukaisuudesta. Strategian laadinnassa korkealla edustajalla on selkeä johtorooli, mutta Mogherini on sitoutunut konsultoimaan jäsenmaita ja tutkijayhteisöäkin. Jäsenmailla on tilaisuus syöttää ajatuksia valmisteluprosessiin eri tasoilla EU-keskustelussa, ml. jäsenmaiden edustajista koostuvassa yhdyshenkilöryhmässä, strategian valmisteluun liittyvissä seminaareissa sekä lukuisissa epävirallisissa keskusteluissa ministeritasolta työryhmätasolle. Helsingissä järjestetään Ulkopoliittisen instituutin emännöimä, EU:n Venäjän ja itäisten naapureiden suhteisiin keskittyvä konferenssi 28.-29. tammikuuta 2016. Suurelle yleisölle strategiatyötä avataan vuorovaikutteisilla verkkosivuilla http://europa.eu/globalstrategy/. Käytännön kirjoitustyötä tekee Mogherinille läheinen Italian ulkopoliittisen instituutin varajohtaja Nathalie Tocci, jonka ympärille on koottu EU:n ulkosuhdehallinnossa (EUH) kirjoittajaryhmä. Strategia on tarkoitus rakentaa niin, että 1) aluksi todetaan laajan, sekä maantieteellisesti että temaattisesti kokonaisvaltaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen strategian tarve; 2) seuraavaksi todetaan ne EU:n intressit, joita strategian on tarkoitus suojella ja edistää (turvallisuus, hyvinvointi, EU:n kantokyky / resilienssi, sääntöperustainen kv. järjestelmä) ja 3) lisäksi todetaan strategian periaatteet
5(13) eli yllä mainitut kolme C:tä. 4) näiden päälle rakennetaan viisi päätavoitetta: i. EU:n kantokyvyn / resilienssin vahvistaminen; ii. EU:ta ympäröivien alueiden kantokyvyn / resilienssin vahvistaminen; iii. Kokonaisvaltainen lähestymistapa konflikteihin; iv. EU:n suhteet keskeisiin alueellisiin toimijoihin ja alueelliseen turvallisuuteen investoiminen; Globaalihallinnan vahvistaminen. 5) Lopuksi arvioidaan EU:n käytössä olevien välineiden, resurssien instituutioiden ja toimintatapojen sopivuutta ja mahdollisia muutostarpeita em. tavoitteiden saavuttamiseksi. Jäsenmaille on syksystä 2015 lähtien jaettu luonnoksia strategian ensimmäisiksi sisältöhahmotelmiksi. Näiden pohjalta jäsenmailta on pyydetty kirjallisia kommentteja yhdyshenkilöryhmän puitteissa. Suomi on lähettänyt pyydetyt kirjalliset kontribuutiot strategiaan yhteistyönä Ruotsin, Viron ja Latvian kanssa. Suomen tavoitteita strategiaan ajetaan esitellyn rungon puitteissa, joka mahdollistaa keskeisten näkemystemme huomioimisen. Strategiatyön edetessä huomio kiinnittyy sen arvioimiseen, miten EU:n käytössä olevia välineitä ja resursseja tulee kehittää ja suunnata strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Keskustelua jäsenmaiden, korkean edustajan ja kirjoittajaryhmän välillä on syntynyt erityisesti strategian laajuudesta, yleisyyden / yksityiskohtaisuuden tasosta, turvallisuuspainotuksesta sekä arvojen ja intressien välisestä suhteesta. Moni jäsenmaa (ml. Suomi) on korostanut että strategian tulisi antaa ensisijaisesti ohjausta EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikalle ja yhteiselle turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle, vaikka näkökulma onkin globaali ja kokonaisvaltainen. Alueellisten kysymysten suhteen ei vielä ole määritelty yksityiskohtaisuuden tasoa eli sitä, kuinka paljon voidaan sisällyttää tavoitteita yksittäisten maiden suhteen niin, että strategia kuitenkin kestää aikaa, eikä kumppanimaita ryhdyttäisi asettamaan prioriteettijärjestykseen. KE ja kirjoittajaryhmä lähtevät siitä, että strategiassa on korostettava EU:n intressien puolustamista ja arvot jätettäisiin pienempään rooliin sen vaikutelman välttämiseksi, että EU pyrkisi arvovientiin. Tämän näkemyksen moni jäsenmaa (ml. Suomi) on asettanut kyseenalaiseksi todeten, että EU:n arvot ovat osa EU:n identiteettiä ja EUperussopimuksiinkin kirjattu perusta kaikelle EU:n toiminnalle ja ne pohjautuvat kansainväliseen oikeuteen sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuteen.
Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 6(13) ALI-30 Pirjo Virtanen 21.1.2016 ALI-10 Jussi Nummelin KEO-10 Esko Männistö KEO-70 Satu Lassila, Noora Rikalainen Asia Muuttoliike ja kehitys Kokous/tapaaminen Epävirallinen kehitysministerien neuvosto 1.-2.2.2016 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Keskustelun teemana on muuttoliike ja kehitys, keskittyen pakolaisten ja isäntäyhteisöjen tilanteen parantamiseen Syyriassa ja sen lähialueilla. 2. SUOMEN TAVOITE Koko kansainvälisen yhteisön ja erityisesti EU:n tulee olla valmis vastaamaan Syyrian ja sen naapurimaiden tukitarpeisiin vakauden ja ihmisarvoisen elämän palauttamiseksi alueelle. Huomio on kohdistettava yhtä lailla maan sisäisesti paenneisiin, pakolaisiin kuin heidän isäntäyhteisöjensä tilanteisiin. Suomi tukee pyrkimyksiä kaksinkertaistaa Lontoon 4.2.2016 Syyria-tukilupauskonferenssissa EU:n ja jäsenmaiden tukilupaukset Kuwaitin 2015 konferenssiin nähden. Suomi kasvattaa omaa lupaustaan merkittävästi. Suomi korostaa kaikkien keskeisten syyrialaisosapuolten mukana oloa (inklusiivisuus) rauhanneuvotteluissa sekä naisten osallistumista poliittisen prosessin kaikissa vaiheissa. Suomi pitää EU:n aktiivista ja rakentavaa osallistumista kv. Syyrian tukiryhmässä (International Syria Support Group, ISSG) tärkeänä ryhmän yhtenäisyyden ja toiminnan tukemiseksi. EU:n tulee käydä aktiivista dialogia ryhmän keskeisten toimijoiden kanssa neuvottelujen edistämiseksi. Pakotetun muuttoliikkeen taustasyihin pitää pyrkiä vaikuttamaan kokonaisvaltaisesti. Suomi tukee vahvempaa koordinaatiota ja kohdennettua tukea pakotetun muuttoliikkeen lähtömaille, kauttakulkumaille sekä vastaanottavien maiden kantokyvyn parantamiseen. Tuki pitää kohdentaa maiden omien suunnitelmien ja strategioiden tukemiseen ja koordinoidusti muiden kv. toimijoiden kanssa. EU:n ja jäsenmaiden pitää vahvistaa humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön välistä jatkumoa unohtamatta humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön keskeisiä periaatteita. Suomi tukee EU-puheenjohtajamaa Hollannin tavoitetta tuoda esille myös muuttoliikkeiden myönteisiä vaikutuksia. 3. NEUVOTTELUTILANNE Asiakohdassa ei valmistella päätelmiä.
7(13) UK isännöi Lontoossa 4.2. Syyria-tukilupauskonferenssia "Supporting Syria and the Region" yhdessä Saksan, Norjan, Kuwaitin ja YK:n kanssa. Lontoon konferenssiin on kutsuttu yli 70 valtiota ja näiden lisäksi YK-järjestelmän organisaatioita sekä muita kansainvälisiä järjestöjä (ml. EU). Suomea kokouksessa edustaa PMI Sipilä. EU pyrkii tuplaamaan unionin ja jäsenmaiden avun Syyrian ja sen naapurimaiden tukemiseen. Muuttoliikkeeseen ja pakolaisuuteen liittyen järjestetään myös 30.3. ministeritason Syyrian pakolaisten uudelleensijoittamiskonferenssi Genevessä. Asia nousee esille toukokuussa Istanbulissa järjestettävässä YK:n pääsihteerin koollekutsumassa maailman humanitaarisessa huippukokouksessa sekä 19.9. yleiskokouksen korkean tason kokouksessa. Muuttoliike- ja pakolaiskysymykset olivat tiiviisti eri neuvostokokoonpanojen ja Eurooppa-neuvoston kokousten asialistalla vuoden 2015 aikana. Unioni on pyrkinyt laajan keinovalikoiman avulla vastaamaan Euroopan turvapaikanhakijatilanteen tuomaan haasteeseen. Euroopan komission 23.9.2015 tiedonanto 'Pakolaiskriisin hallinta: Euroopan muuttoliikeagendaan perustuvat välittömät operatiiviset, taloudelliset ja lainsäädäntötoimenpiteet' toi esille sekä lyhyen (puoli vuotta) että pitkän aikavälin toimia, joita jäsenvaltioiden ja komission tulisi toteuttaa muuttoliikekriisin hallitsemiseksi. EU on käynnistänyt korkean tason dialogit keskeisten turvapaikanhakijoiden lähtömaiden kanssa. Maltan Vallettassa järjestettiin muuttoliikeaiheinen päämiestason kokous 11 12.11.2015. EU:n ja Turkin välisessä huippukokouksessa 29.11.2015 sovittiin yhteistyön tiivistämisestä muuttoliikkeen hallitsemiksi. Alankomaat aikoo käsitellä puheenjohtajuuskaudellaan pakotetun muuttoliikkeen ongelmaa, mutta nostaa esille myös hallittujen muuttoliikkeiden myönteisiä vaikutuksia. 4. TAUSTA Muuttoliike on kasvava ja monitahoinen globaali ilmiö, jota ei ole mahdollista estää mutta joka tulee hallinnoida rakentavasti. Muuttoliikkeeseen vaikuttavat mm. elintasoon, väestön rakenteeseen ja työvoima-asioihin liittyvät kysymykset. Yhä useammin muuttoliikkeiden taustalla vaikuttavat myös yhteiskunnallinen epätasa-arvo, ihmisoikeuksien toteutumattomuus, epävakaus, väkivaltaiset konfliktit sekä ilmastonmuutos ja ympäristötuhot. Muuttoliike ja kehitys -näkökulman kautta pyritään analysoimaan ja paremmin huomioimaan muuttoliikkeiden vaikutuksia niin lähtö-, kauttakulku kuin kohdemaiden kehitykseen. Vuosi 2015 oli nykyhistorian synkin pakolaisvuosi, lähemmäs 20 miljoonaa pakolaista eri puolilla maailmaa. Valtaosan maailman pakolaisista vastaanottavat maat, joita itseäänkin vaivaavat köyhyys ja konfliktit. Vain osa pakenemaan joutuneista päätyy Eurooppaan, vaikkakin määrät ovat olleet kasvamassa. EU-alueelle saapui arvioiden mukaan yli miljoona turvapaikanhakijaa, suurin osa Syyriasta, Irakista ja Afganistanista. Kuluvana vuonna EU arvioi kolmen miljoonan turvapaikanhakijan hakeutuvan Eurooppaan. Valtaosan maailman pakolaisista vastaanottavat kuitenkin maat, joita itseäänkin vaivaa köyhyys ja konfliktit. Pakolaiset ovat tilanteesta riippuen joko voimavara tai taloudellinen ja sosiaalinen rasite isäntämaille, kauttakulkumaille sekä paikallisyhteisöille. Lähes seitsemän miljoonaa ihmistä on joutunut vaihtamaan asuinpaikkaa Syyrian sisällä. Neljä ja puoli miljoonaa syyrialaista on paennut naapurimaihin lähinnä Libanoniin, Turkkiin, Jordaniaan ja Irakiin. Irakissa maan sisäisesti siirtymään joutuneita ja pakolaisia on yhteensä yli kolme miljoonaa. Afganistanista taas on paennut kaikkiaan noin 2,5 miljoonaa ihmistä al-qaidan ja Talibanin väkivaltaisuuksia. Yleensä pakoon lähdetään ensin oman maan sisällä (IDP:t). Tukea näihin tilanteisiin ja paikallisyhteisöihin lisäämällä voidaan ehkäistä pakolaisuutta. Afrikan pakolaisluvut ovat jo kauan olleet korkeita. Maailmalaajuisissa pakolaistilastoissa top kymmenen joukossa on kuusi Afrikan maata. Etelä-Sudanin konflikti on ajanut 1,6 miljoonaa henkeä
8(13) pakoon maan sisällä ja 650 000 maan rajojen ulkopuolelle. Keski-Afrikan tasavallan kriisi on aiheuttanut puolen miljoonan ihmisen pakenemisen kodeistaan. Afrikan sarven alueella on yhteensä noin miljoona somalipakolaista, joista lähes puolet Keniassa. Lisäksi Somalian sisällä arvioidaan olevan yli miljoona maan sisäistä pakolaista. Pakolaisten lähtö- ja isäntämaiden kannalta katsottuna tilanne näyttäytyy erilaisena. Humanitaarisen hädän lisäksi konflikteihin liittyy usein talouden ja valtiorakenteiden romahtaminen. Konflikteilla on dominovaikutus, investoijat katoavat, turismi hiipuu, työpaikat vähenevät ja talouskasvu romahtaa. Esimerkiksi Syyrian BKT:n arvioidaan pudonneen 40-60 prosentilla viidettä vuotta kestäneen konfliktin aikana (IMF) ja tällä haavaa 80 prosenttia väestöstä elää köyhyydessä. Konfliktien pitkittyessä törmätään lähtö- ja isäntämaiden pakolais- ja paikallisyhteisöjen kantokykyyn kasvavien tarpeiden lisääntyessä. Suuret pakolaisvirrat ovat uhka vastaanottavien maiden ruokaturvatilanteelle varsinkin kun useissa konflikteissa pakolaiset viipyvät vuosikausia tai vuosikymmeniä isäntämaassa. OCHAn mukaan syyskuussa 2015 ainoastaan kourallinen syyrialaisia sai tukea elinkeinoilleen kun taas lähes 6 miljoonaa sai ruoka-avustuksia. Maat sijoittavat pakolaisia eri tavoin. Suurin osa syyrialaisista pakolaisista, arvion mukaan 85 prosenttia asuu paikallisissa yhteisöissä eivätkä pakolaisleireissä. Tämä tuo mukanaan suuren kysynnän paikallisille palveluille, mm. koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmille. Etiopia puolestaan ei salli pakolaisten asua muualla kuin leireillä. Uganda, jota usein käytetään myönteisenä esimerkkinä, majoittaa puoli miljoonaa naapurimaista tullutta pakolaista, antaa pakolaisille maata viljeltäväksi ja sijoittaa heidät paikallisyhteisöihin. Useat maat kiristävät lainsäädäntöään pakolaisten oikeuksien osalta. Paperittomuus altistaa pakolaista entisestään, Human Rights Watchin mukaan Libanonin 1,1 miljoonasta syyrialaispakolaisesta kaksi kolmannesta oli paperittomia Libanonin kiristettyä lainsäädäntöään. Paperittomat pakolaiset ovat erityisen alttiita pimeille työmarkkinoille ja seksuaaliselle hyväksikäytölle. 90 prosenttia Libanonin syyrialaispakolaisista on velkaantunut ja 70 prosenttia elää alle köyhyysrajan: konfliktin pitkittyessä keskiluokkaisten ihmisten säästöt ja omaisuus on ulosmitattu. Pakolaistilanne on nostanut esiin pitkäaikaisen kysymyksen linkittää humanitaarinen apu ja kehitysyhteistyö entistä paremmin yhteen. Tilanne monissa kriisimaissa on niin monimuotoinen, että humanitaariset toimijat eivät yksin pysty vastaamaan siihen. Esimerkiksi Syyrian kriisin hoidossa tärkeitä toimijoita ovat mm. Maailmanpankki ja Euroopan jälleenrahoitus- ja kehityspankki, jotka perinteisesti eivät toimi humanitaarisissa kriisitilanteissa. Pitkittyneissä kriiseissä tarvitaan lyhytaikaiseksi tarkoitetun humanitaarisen avun lisäksi pitkäjännitteisempiä kehitysyhteistyösatsauksia. Pakolaisten selviytymiskykyä isäntämaissa ja heitä vastaanottavien paikallisyhteisöjen kantokykyä, resilienssiä, voidaan tukea erityisesti investoimalla pakolaisten koulutukseen, toimeentuloon, työllistymiseen, terveyteen, paikallisyhteisön tilanteen tukemiseen ja infrastruktuurin kehittämiseen. Siksi mukaan tarvitaan kehitys-, rauhanvälitys- ja muita toimijoita. Kehitysyhteistyön tulisi muuttua siten, että se pystyisi paremmin toimimaan ja vastaamaan kehitystarpeisiin riskialtteissa kriisitilanteissakin. Tässä tarvitaan uudenlaista ajattelua. Suomi on tukenut huomattavalla panoksella erityisesti Syyriaa ja Afganistania. Vuodesta 2011 Suomen humanitaarinen apu sekä kehitysyhteistyötuki Syyrialle ja sen lähialueille on ollut yhteensä 81 miljoonaa euroa. Humanitaarista apua on kanavoitu erityisesti Maailman ruokaohjelma WFP:n ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kautta ja kehitysyhteistyörahoitusta mm. YK:n ja Maailmanpankin yhteisrahoitusohjelmien kautta. Suomen osuus EU:n alueellisessa Syyria-rahastossa on kolme miljoonaa euroa.
9(13) Syyrian konflikti voidaan ratkaista vain poliittisten neuvottelujen kautta, joiden oli määrä alkaa osapuolten välillä 25.1. Genevessä. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2254 määrittää poliittisen ratkaisun keskeiset tulevat toimenpiteet. Suomen tavoite on, että neuvotteluissa tulee olla mukana kaikki keskeiset syyrialaisosapuolet (inklusiivisuus). Suomi korostaa naisten osallistumista poliittisen prosessin kaikissa vaiheissa. Suomi pitää EU:n aktiivista ja rakentavaa osallistumista kv. Syyrian tukiryhmässä (International Syria Support Group, ISSG) tärkeänä ryhmän yhtenäisyyden ja toiminnan tukemiseksi. EU:n tulee käydä aktiivista dialogia ryhmän keskeisten toimijoiden kanssa neuvottelujen edistämiseksi. Vallettan huippukokouksessa perustettiin EU:n hätärahasto Afrikan vakauden tukemiseksi. Suomi tukee rahastoa 5 MEUR:lla. EU on myös käynnistänyt alueellisia kehitys- ja suojeluohjelmia Pohjois- Afrikassa ja Afrikan sarvessa. Ohjelmien tarkoitus on parantaa eri alueiden/kolmansien maiden kapasiteettia suojella paremmin näillä alueilla olevia pakolaisia.
Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 10(13) TUO-10 Wilska Kent 21.01.2016 Asia Kestävyys globaaleissa arvoketjuissa Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto 02.02.2016 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Kestävyys globaaleissa arvoketjuissa. 2. SUOMEN TAVOITE Edistää uusia tapoja yksityisen sektorin aktivoimiseksi innovaatioihin ja liikekumppanuuksiin kehitysmaissa globaalien arvoketjujen hyödyntämiseksi ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä tuoda esiin Suomen kokemuksia ja käytäntöjä. EU:n kauppaa tukevan kehitysyhteistyön (Aid for Trade) strategian päivitys, huomioiden kestävän kehityksen Agenda 2030 ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet niin, että strategiassa korostuvat aikaisempaa vahvemmin kestävät arvoketjut ja vastuullinen yritystoiminta sekä yksityisen sektorin kehittäminen. Vahvistaa Euroopan unionin vapaakauppasopimusten kestävän kehityksen osioiden ja yleisen tullietuusjärjestelmän toimeenpanoa ja seurantaa sekä edistää uusilla kannustimiin perustuvilla keinoilla hankintaketjujen vastuullista hallintaa. 3. NEUVOTTELUTILANNE Kestävät arvoketjut osana yritysten yhteiskuntavastuuta ovat yksi Hollannin puheenjohtajuuskauden painopisteitä. Kauppa- ja kehitysministerit keskustelevat 2.2.2016 miten EU:n kauppa- ja kehityspolitiikoilla voidaan vahvistaa globaalien arvoketjujen kestävyyttä. Teema korostuu myös EU:n uudessa kauppastrategiassa (Trade for all - Towards a more responsible trade and investment policy komission tiedonanto 14.10.2015 COM(2015) 497 final.) Puheenjohtajamaan suunnitelmissa on tuoda kauppa ja kehitys, yritysten yhteiskuntavastuu ja arvoketjut ulkoasianneuvoston kokouksen agendalle myöhemmin toukokuussa 2016. 4. TAUSTA Kestävillä arvoketjuilla tarkoitetaan sitä, miten kansainvälinen tuotanto on nykyään järjestynyt kaupan ja investointien kautta, ja sitä minkälaisia vaikutuksia näillä moniportaisilla tuotantoverkostoilla on eri maissa kestävän kehityksen eri ulottuvuuksilla. Keskeisinä kysymyksinä ovat tuotannon ympäristövaikutukset, ihmisoikeuksien (ml. työelämän oikeuksien) huomioinen sekä taloudelliset vaikutukset (esimerkiksi verot ja työllisyysvaikutukset). Kansainvälinen kauppa ja investoinnit edistävät taloudellista kehitystä ja voivat myös merkittävästi edistää laajempaa yhteiskunnallista kehitystä, jos yllä mainitut kestävän kehityksen eri ulottuvuudet on huomioitu asianmukaisesti.
11(13) Kaupan, investointien ja yksityisen sektorin rooli kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta korostuu aikaisempaa vahvemmin viime vuonna vahvistetussa YK:n Agenda 2030 kestävän kehityksen ohjelmassa, joka ohjaa globaaleja toimia seuraavien 15 vuoden ajan. Kestävän kehityksen haasteiden kuten esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarvitaan yksityisen sektorin aktiivista osallistumista. Haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan yksityisen sektorin luomia innovaatioita, tuotteita ja palveluita. Samalla yritysten tulee integroida kestävän kehityksen tavoitteet osaksi omia toimintatapojaan. Yksityinen sektori on lisäksi keskeinen taloudellisten mahdollisuuksien ja työpaikkojen luoja kehittyvissä talouksissa. Keskeinen kysymys on löytää uusia tehokkaampia tapoja yksityisen sektorin yritysten aktivoimiseen, mm. kehittämällä kannustimia yritysten liikekumppanuuksiin kehitysmaissa. Kuluttajat, yritysasiakkaat, rahoittajat ja muut sidosryhmät asettavat tuotteiden ja palveluiden kestävyydelle tai vastuullisuudelle yhä enemmän odotuksia lainsäädännön asetettujen minimivaatimusten lisäksi. Haasteena on, että arvoketjut ovat usein moniportaisia koostuen useissa eri maissa sijaitsevista raaka-aineiden ja komponenttien toimittajista. Ongelmakohtien ratkaisemiseksi tarvitaan mm. uusia toimintatapoja kuten esimerkiksi sektorikohtaiset monitoimija-aloitteet yhteistyössä yritysten, kansalais- ja etujärjestöjen ja viranomaisten kanssa. EU on jo vuosia edistänyt kestävän kehityksen tavoitteita osana kauppapolitiikkaansa EU:n kehityspolitiikan rinnalla. Tätä on tarkoitus vahvistaa jatkossa entisestään. Komission uuden kauppastrategian (komission tiedonanto Trade for all - Towards a more responsible trade and investment policy) mukaan EU tulee jatkossa edistämään arvoketjujen kestävyyttä mm. EU:n vapaakauppasopimusten kestävän kehityksen osioiden ja yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) toimeenpanon vahvistamisella. Lisäksi tavoitteena on edistää hankintaketjujen vastuullista hallintaa. Tähän pyritään mm. tehostamalla YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden (UN Guiding Principles on Business and Human Rights) toimeenpanoa sektorikohtaisten ja/tai maantieteellisten aloitteiden kautta (esim. Bangladeshin tekstiilisektorille suunnattu Sustainability Compact aloite), edistämällä reilun ja eettisen kaupan järjestelmiä sekä suuntaamalla kauppaa tukevaa kehitysyhteistyötä (Aid for Trade) arvoketjujen kestävyyden lisäämiseksi. Lisäksi EU:lla on useita muita arvoketjujen kestävyyteen ja vastuullisuuteen liittyviä toimia kuten esimerkiksi laittomia hakkuita koskevat säännökset, yhteiskuntavastuuraportointi (non-financial reporting) osana tilinpäätösdirektiiviä tai valmistelussa oleva konfliktimineraaliasetus. Laajemmin EU:lla ja sen jäsenmailla on hyvin paljon erilaisia kehitysyhteistyöohjelmia joiden voidaan katsoa tukea suorasti ja epäsuorasti kestävän kehityksen tavoitteita osana taloudellista toimintaa ja globaaleja tuotantoverkostoja. Esimerkiksi EU:n Aid for Trade rahoitus oli noin 11,7 miljardia euroa vuonna 2013, noin viidennes EU:n myöntämästä kehitysyhteistyörahoituksesta kokonaisuudessaan. Tämän lisäksi myös muilla kehitysyhteistyöohjelmilla on kestäviä arvoketjuja tukevia vaikutuksia.
12(13)
13(13) LIITTEET Asiasanat Hoitaa Tiedoksi ACP/LOME -maat, muuttoliike, ulko- ja turvallisuuspolitiikka, kauppa ja kehitys SM, UM EUE, LVM, MMM, OKM, OM, PE, PLM, TEM, TPK, TULLI, VM, VNK, YM