MALMINETSINTl( Tapio Karppanen/LAH 001/3241, 3243, 3234/KTK/1982 21.10.1982 1(13) YHTEENVETO KOTALAHDEN KAIVOKSEN YMPARISTON MALMINETSINTAPROJEKTI Sijainti 1 : 400 000 I.. YLEISKARTTA 1:400000 :la'., -...
2 Geofysikaalinen matalalento Projekti kaynnistettiin Kotalahden kaivoksella pidetyssa palaverissa marraskuussa 1975. Projektiryhmaan tulivat kuulumaan johtaja G Laatio projektin valvojana, maisteri J Koskinen projektipaallikkona, DI T Ahokas geofyysikkona ja maisteri T Karppanen projektin toimeenpanijana. Projektin toirninta-aika rnaarattiin kolrneksi vuodeksi eli vuoden 1978 loppuun, rnutta rnatalalennon siirtyminen vuoteen 1977 aiheutti projektin jatkumisen vuoden 1979 loppuun. Ympariston tutkirnuksia on tamankin jalkeen jatkettu OKME:n ja kaivosorganisaation voimin. Tassa aineistossa esitetyt tulokset ovat kaivoksen ymparistoprojektin aikana 1976-1979 saatuja. Lahtokohtana tutkimuksille oli v. 1968-1972 mittakaavassa 1 : 10 000 ja 1 : 20 000 Jyrki Parkkisen johdolla tehty systemaa~tinen kallioperakartoitus, joka kattaa 850 km /020/3233, 3241, 3242, 3243/0~P/1968-1973). Kaivoksen lahiyrnparisto (16 km ) oli v. 1968-1969 kartoitettu rnittakaavassa 1 : 2 000 ja 1 : 4 000 (001/3241/ GG/1970). Geofysiikkaa oli rnitattu rnaastossa systernaattisesti useassa kohteessa v. 1954-1970 (040/3234, 3241, 3243/TA, MIK/1973) ja 1973-1974 (muistio/3241, 3243/TA/1974). Mittaukset kasittivat magneettisen, slingram-, IP- ja painovoimamenetelmat. Merkittavin v. 1969-1970 mitattu NW-SE-suuntainen kaivoksen l~iyrnpariston kattava alue on laajuudeltaan 42 km. Alueen etelaosassa on v. 1960 suoritettu laaja-alainen matalalento E-W-suuntaisella alueella. Aiernmin suoritettu profiilimuotoon tulostettu matalalento kattoi vain tutkimusalueen etelaja kaakkoisosia, ja tehdyt maastomittaukset olivat enemman tai vahemman kohteellisia, minka takia ilmeni tarve tilata kriittisen alueen kattava rnatalalento. e Lentoon tarjoutui mahdollisuus vasta v:n 1977 kevatkesalla, minka vuoksi alunperin kolmivuotiseksi suunniteltu kaivoksen ympariston projekti pidennettiin nelivuotiseksi.
MALMINETSINTl( Oy 3 Lennetty alue on suurinpiirtein ~-suuntainen vinosuunnikas, joka kattaa 408 km lehden 3243 etelarajan ja Kotalahden kaivoksen pohjoispaan valissa ja sisaltaa NE-puolella pullistumana Konnuslahden stratigrafisen johtohorisontin. Kartat tulostettiin ATK:lla sama-arvokayrakarttoina joulukuussa 1977, sateilykartat helmikuussa 1978. Parhaimman geologisen ja tektonisen informaation antaa magneettinen kartta. Alueen lohkotektoninen luonne tulee hyvin esiin siella missa magneettisesti anomalisia kivilajeja esiintyy, esim. Valkiajarven doomi, Huhtijarven karsi-mustaliuskevyohyke ja Konnuslahden johtohorisontti. Paikoin runsaasta hairiomateriaalista valittiin stratigrafistektonisin ja analogiaperustein kiintoisimmat anomaliat tarkistustutkimuksiin. Kohteet paikannettiin myos magneettisin ja sahkolsin maastomittauksin. Matalalennon" tulokset, niiden jatkoselvittely ja tulkinta on kasitelty rapqrtissa 040/3241 08-12, 3243 01-04/ENL/19&9. Seuraavat 1 : 50 000 magneettiseen matalalentokarttaan merkityt kohteet on selvitetty vimpaimella tai kairaamalla: 1. Niittylampi 2. Kaidanpaska 3. Pilkkatie W 4. Konnusvesi 6. Ponttomaki II 9. Lamminkallio 10. Kaatralampi 12. Tahvanala 14. Urimo 15. Tahvanala II 16. Tahvanala III 17. Kotkatsuo 18. Rauastenlahti 20. Sarkalahti 3241 11 B 3241 11 C 3241 11 C 3241 11 D 3243 01 A 3243 02 A, B 3243 02 B 3243 02 C 3243 04 C 3243 02 C 3243 02 C 3243 02 A 3241 11 D 3243 02 C Geologinen kartoitus Geologisen kartoituksen revidointia tehtiin kolmena kesana kaksimiehisen ryhman voimalla, jota johti FM Ralf Blomqvist (RAB) apulaisenaan v. 76 ja 77 Timo Julku (TKJ) ja v. 78 Heikki Vanhala (HTV). Geofysikaaliset matalalentokartat valmistuivat v:n 1977 lopulla, joten kahden
4 ensimma1sen vuoden revidointien pohjana olivat ensisijaisesti geologinen aluetutkimus ja geofysikaaliset maastomittaukset, missa niita oli suoritettu. Kartoitusmittakaava oli 1 : 10 000. Revidoinnit keskitettiin vyohykkeisiin. joissa tiedettiin esiintyvan ma1mimielessa kiinnostavia kivilajeja. lohkareita tai hairioita. tai jotka muuten sopivat geneettis-filosofisiin puitteisiin. Tallaisia kohteita olivat mid. Palokangas Ylavesi-jakso (3241 11. 12. 09). Osmajarvi-Konnusvesi-vyohyke (3241 10. 11. 3243 02), Valkeisen doomin italaita valilla Lahnanen-Arkkuselka (3241 11. 12) seka Timolan ja Haikian kohdealueet (3243 01). V. 1978 olivat revidoinnin kohteina matalalentotuloksista poimitut.potentiaaliset hairiot Sarkijarvella (3241 11), Sarkiniemi-Paajalanmaki-Leppasalo-alueella (3241 11, 3243 02) seka Halolassa (3243 03). Revidoiva kartoitus alueelliseen selvitykseen verrattuna "tiheapiikkisemmalla kammalla" suoritettuna toi luonnollisesti esille paljon uutta paljastumatietoa, mutta malmiesiintymien suhteen tulos jai melko laihaksi. Loydetyt uudet mafiset linssit ovat yleensa pienikokoisia ja nikkelikoyhaa tyyppia. Kiinnostavimmat tulokset saatiin Lahnasen-Arkkuselan vyohykkeesta ja Takkulan aluee1ta (Pbks anlaht.l«toillj.jerlahti). Yks1tyiskohtaisemmat selostukset kartoituksista saa yhteenvetoraporteista RAB 1976-78. Lohkare-etsinta Kallioperakartoitusryhma suoritti kaikilla kohteilla myos lohkare-etsintaa. Apuna kaytettiin Proxania. Malmikoira Qwick havainnoi 2.5. 1.7.1977 E Nykasen johdolla tunnettujen lohkareviuhkojen alueilla. Uudet lohkareloydot tehtiin aiemmin tunnettujen lohkareviuhkojen alueelta (Lahnanen. Virransalmi-Leppasalo, Sarkiniemi), joihin ne antavat uutta taydentavaa tietoa (RAB 1976-1978). Montutukset, moreeni- ja kalliomurskenaytteenotto Moreeni- ja kalliomurskenaytteenottoa tehtiin vuosina 1978-1979. "Vimpain" operoi seitsemassa matalalentokartoista valitussa kohteessa maalis - toukokuussa 1978 (vimpain 3241 11. 3243 01. 324304/ROV/1978). Kaikkiaan reikia tehtiin 67 kpl. joista 58 reiasta saatiin kalliomurskenayte. Moreeninaytteita tuli 244 kpl
5 Sarkalahti 3243 02 C Kohteista ei yksikaan osoittautunut maimimielessa kiinnostavaksi, hairioiden aiheuttajaksi paijastui yleensa grafiitti ja rautakiisut. Partner-kalustoa kaytettiin v:n 1977 lopuiia ja v:n 1978 alussa Lahnasen (3241 11) (2 kertaa), Kaidanpaskan (3241 11), Pilkkatie W:n (3241 11), Ponttomaki II:n (3243 01) ja Kotkatsuon (3243 02) kohteissa (SEP-77). Laitetta kaytettiin korvaamaan vimpain vaikeissa maasto-olosuhteissa kuten jarvi- ja Iouhikkoalueilla. Kivineri moreeni osoittautui monin paikoin Partnerille liian vaikeasti lapaistavaksi. Monttuja tehtiin v. 1977-1979 Lahnasen, Paaja Ianmaen, Ponttomaen ja Kaidanpaskan tutkimuskohteissa. Geologinen tutkimusiaitos (H Hirvas) tarjosi asiantuntemustaan Lahnasen ja Paajalanmaen kohteilla kuljetussuunnan ja -matkan maarittelyssa. Seuraavassa on ymparistoprojektin yhteydessa tutkittujen kiinnostavimpien aiheiden kuvauksia. Kohde sijaitsee Leppavirran kirkolta n. 5 km NEE veden alia. Ensimmaiset viitteet esiintymasta saatiin lohkareioytoina Sarkalahden E-rannalta syksylia 1971 kallioperakartoituksen yhteydessa. Verraten suurikokoiset kulmikkaat Iohkareet esiintyivat pienelia alalla, mika viittaisi lahtokohdan laheisyyteen. Seuraavana talvena paikallistettiin jaaltakasin magnetometraamalla yksinainen kaksihuippuinen pienialainen (f!'v 100 m) hairio lahelta rantaa (X = 33.92, Y = 45.55). Kohde mitattiin systemaattisesti magnetometrilia ja IP:lla v. 1974 ja saatujen prismatulkintojen pohjaita tehtiin kairaussuunnitelma (S Vaisanen 1974). Kairaus aloitettiin OKME:n Ita-Suomen organisaation toimesta ja vastaperustetun Kotalahden ymparistoprojektin valvonnassa ~ammikuussa 1976. Alkuperainen neijan reian ohjelma antoi rohkaisevia tuloksia, joskaan ei riittanyt esiintyman dimensioiden selvittamiseen. Kairausta jatkettiin jaatilanteen heikkenemisen pelossa osan aikaa kahdella koneella. Kaikkiaan tehtiin tammimaaliskuussa neijaan n. 25 metrin valein sijaitsevaan profiiliin 9 reikaa, yht. 1 091,50 m. Kairarei'issa suoritettiin latauspotentiaalija omapotentiaalimittauksia seka 3-komponenttimagnetometraus, joka osittain epaonnistui.
6 Jaalta yritettiin detaljigravimetrausta, jossa kuitenkaan ei onnistuttu. Suomen Malmi Oy:lta tilattu PEM-kokeilu, joka tehtiin kolmessa kairausprofiilissa ja kahdessa niita vastaan kohtisuorassa profiilissa muodostuman yli, onnistui sita vastoin hyvin johtuen osittain ymparoivien gneissien geofysikaalisesta inaktiivisuudesta. Muodostuman kohdalla on Yetta + maata 9-15 m:n paksuudelta. Kairauksen ja mittausten pohjalta voitiin mineralisaation geometriasta muodostaa kohtalaisen luotettava kuva. Muodostuma on muodoltaan lievasti litistynyt pallo, jonka halkaisija on n. 100 m ja kaade loivasti lounaaseen. Sivukivi on vaihtelevasti migmatiittiutunut kiillegneissi, jota erilaiset graniitti-, trondhjemiitti- ja pegmatiittijuonet leikkaavat. Paikoin sivukivessa tavataan vahvasti hiertyneita ja muuttuneita emaksisia juonia ja kerroksia, amfiboliittia, sarvivalkegneissia, metagabroa ja metaperknt t t t t a, Muodostuma on mineraalikoostumukseltaan metagabroa-metaperkniittia, vaaleaa vihertavanharmaata yleensa massamaista ja alkuperaistekstuuriltaan hypidiomorfista kivea. Paamineraaleina esiintyy vaalea sarvivalke, kummingtoniitti ja biotiitti seka metagabrossa plagioklaasi (andesiini-iabradori, joka on usein sekundaaristi albiittiutunut) seka joskus opakit. Muuttumistuloksina esiintyy usein runsaasti serisiittia ja kloriittia seka paikoin talkkia. Rutiilia on poikkeuksellisen runsaasti. Muita aksessoreja ovat kvartsi, saussuriitti, titaniitti, apatiitti, mikrokliini ja zirkoni. Relikteja rombisesta ja monokliinisesta pyroksenista on havaittu aarimmaisen vahan. Muodostumaa leikkaavat paikoin 0,1-2,0 m vahvuiset hienorakeiset amfiboliittijuonet, jotka lienevat alunperin diabaasia. 8 Happamia juonikivia on runsaasti. Yleisin ja yhtenaisin on homogeeninen heikosti pilsteinen keskirakeinen trondhjemiitti, joka esiintyy laajimmillaan muodostuman ylaosissa ja pienempina juonina alaosissa.
MAlMINETSINTli Oy 7 Vaalea heterogeeninen pegmatiitti lavistaa muodostumaa enemman tai vahemman hiertyneina juonina ja suonina. Kontaktit ovat yleensa vahvasti kiilteytyneet ja pegmatiitissa on runsaasti kiillegneissimaisia osia ja mafisia fragmentteja. Paikoin pegmatiittiin sisaltyy myos sulfidipitoisuuksia. Sulfideja esiintyy koko muodostumassa jossain maarin, mutta malmiluokkaa olevat pitoisuudet ovat keskittyneet intruusion keskipisteen ja reunan valiin muodostuman muotoa karkeasti noudattavaksi kehaksi: mineralisaatio on muodostuman SWpaassa paikoin kiinni kontaktissa erkaantuen siita akselin suunnassa NW ylospain. Mineralisaatiolavistysten pitoisuudet ja vahvuudet vaihtelevat huomattavasti ja ilmeisen epasystemaattisesti. Parhaat lavistykset ovat kuitenkin muodostuman keskiosissa. Sulfidit esiintyvat hieman verkkomaisena hienorakeisena pirotteena silikaattien valitiloissa. Runsaassa pirotteessa on lisaksi suurehkoja epamaaraisia sulfidilaiskia, joissa pentlandiitti on kookkaina rakeina magneettikiisussa. Hienorakeisessa ja heikossa pirotteessa pentlandiittia on suhteellisen vahan. Hiertyneissa osissa pentlandiittia on myos suotaumaliekkeina magneettikiisussa. Kuparikiisua on verraten niukasti. Se on osittain hienona polyna harmeessa. Ilmeniittia ja rutiilia on paikoin runsaasti. Aksessoreina tavataan edellisten lisaksi sinkkivalketta, gersdorffiittia, grafiittia ja mackinaviittia. Silikaattien havaitaan paikoin syrjayttavan magneettikiisua. Geofysikaalisten maanpintamittausten pohjalta tehty prismamalli antaa muodostuman W-paalle huomattavasti suuremman syvyyden (400 m) kuin E-paal Ie (200 m). Taman ja kairauksista saadun geologisen tulkinnan valilla on selva ristiriita, joka olisi tarkistettavissa uudella prismatulkinnalla kayttaen kairauksesta saatua petrofysikaalista materiaalia. 8 Sarkalahden mineralisaation rakenteesta on kairaustietojen pohjalta tehty kaksi vaihtoehtoista tulkintamallia, joista molemmista on laskettu in-situ malmireservit. Vaihtoehto I antaa
MALMINETSINTl( 8 227 000 t keskipitoisuudella 187 000 t " 174 000 t " 0,87 % Ni, 0,29 % 0,97 % Ni, 0,31 % ja vaihtoehto II 0,94 % Ni, 0,30 % Cu tai Cu Cu "~ Lahnanen 3241 11 B On huomattava, etta minera11soituneet vyohykkeet ovat tulkinnan mukaan loiva-asentoisia ja tasta johtuen vaikeasti louhittavissa maanalaisena. Valtauksen Sarkalahti 1 annettiin raueta 19.12.77. Kohde sijaitsee Lahnasenjarven koillispuolella n. 2,5 km Huhtijarven puhkeamasta itakaakkoon. Alueella oli aikaisemmin tehty kallioperakartoitusta, lohkare-etsintaa, geofysikaalisia maastomittauksia (magn., slingram, gravimetr.) seka kairattu nelja reikaa (Lep-35, -36, -149 ja -150) lahinna vahvojen magneettisten hairio1den tarkistamiseks1. Kohde otettiin v. 1976 ohjelmaan alueella sija1tsevan laajan gravimetrisen anomalian takia. Lisaksi sen analoginen asema Kotalahden maimin kanssa Kotalahden (Valkeisen) doomin vastakkaisella reunalla ja alueelta loydetyt kohtalaiset lohkareet (Ni 0,5-0,8 %) lisasivat mielenkiintoa aiheeseen. Revidoivan kallioperakartoituksen yhteydessa loytyi pyrokseeni-kummingtoniittigabropaljastuma, jossa tavattiin heikkoa kiisup1toisuutta (0,15 % Ni, 16-RAB/3241-76). Petrofysiikan parametrit eivat poikenneet mainittavasti ympariston kivien vastaavista. V. 1977 mitattiin 3 km korkeajaks~slingram-, IPja magneettisia linjoja 50 x 20 m ruudukkoon ja GB-paljastuman yli ja sen jatkeille kaivettiin nelja tutkimusojaa (16-RAB-1 ja 2 seka Ml ja M2: KTK) ja 2 monttua (M3-ja M4-KTK). Kaksi ojista tavoitti muodostuman antaen parhaimmillaan 8-9 m:n matkalla Ni~ 0,2 % ja Cu"-"O,08 % seka sulfidifaasin Ni-pi t o t auudekat >v 9 % (16"-RAB-2/3241 76). Myohemmin em. tutkimusojassa tehty yksityiskohtainen soijanaytteenotto vahvisti palanaytteista saadut tulokset. Tutkimusojista tehtiin geokemiallinen ja moreenitutkimus (valir. SEP-77).
MALMINETSINTl( Oy 9 Osa mittausalueesta magnetometrattiin tihennetyl Hi. verkolla lokakuussa 1977, mutta "puhkeamaa" ei saatu esi11e taustasta. Marras-jou1ukuussa kairattiin ne1ja 1yhytta reikaa (Lep-166-169) ko1meen 25 m:n va1imatkoin sijaitsevaan profiiliin, jotka osoittivat muodostuman kapenevan seka kulun etta syvyyssuunnassa. ja mahdollisuudet ekonomiseen mineralisaatioon todettiin vahaisiksi. Tutkimusojien irtomaakerroksista tavatut kiisupitoiset peridotiitti- ja perkniittilohkareet seka moreenigeokemian tulokset olivat syyna joulukuussa 77 tehtyyn kev~een moreeninaytteenottoon (Partner) 200 x 300 m :n alueella linjavalilla 10-20 m ja pistevalilla 10 m gabropuhkeaman NW-puolelle. Paksu kivinen moreeni esti yleensa koko irtomaakerroksen lapaisyn. Naytteenotossa saatiin pari Cu-Ni-anomaliaa yli 3 m:n syvyyteen. Myohemmin parannetulla kalustolla tehty laajennettu naytteenotto toi mustaliuskevyohykkeen hyvin esille ja antoi lisaksi yhden anomalisen pisteen. joka on ilmeisesti lohkareesta (raportti SEP-78). Geologisen tutkimuslaitoksen malminetsintaa palvelevan maaperatutkimuksen tyoryhman tarjottua yhteistyota moreenistratigrafian ja kuljetussuunta/-matkatutkimuksen alalia otettiin Lahnanen eraaksi kohteeksi. Gabropuhkeaman ja Valkiajaryen valiseen maastoon kaivettiin 10 monttua (M5 MI4-KTK), joista viisi luoteisinta (MI0-14) tavoitti kallion. Perkniitti- ja peridotiittilohkareita, joissa on kohtalaisia Ni- ja Cu-pitoisuuksia, esiintyi paaasiassa kaakkoisimmissa havainnoissa (M5-M9. aikaisemmin myos Ml j M2, mutta M3:sta ja M4:sta ne puuttuivat) kohtalaisen kapealla sektorilla. Moreenitutkimuksen (H Hirvas-79) mukaan tama on selitettavissa silla, etta kaakkoisosassa vallitsee ylempi pitempimatkainen moreeniyksikko (ablaatiomoreeni). jonka Ni-kriittiset lohkareet ovat Kotalahden puhkeamista tai kauempaa peraisin. Luoteiset montut sensijaan on kaivettu alempaan kalliota verhoavaan pohjamoreeniin. Tama ei kuitenkaan selita tyhjentavasti montuissa Ml, M2 ja M4 esiintyvaa suurta mustaliuskelohkareiden keskittymaa. jonka on vaikea kuvitella olevan muualta kuin Lahnasen ML-kaaresta peraisin.
10 Peridotiitti1ohkareet ovat yleensa suurikokoisia, laattamaisia sarmikkaita ja terveita, kun taas perkniittilohkareet ovat usein (magneettikiisupitoisuudesta johtuen?) rapautuneita ja selvasti pienempia. Peridotiittilohkareiden Ni-pitoisuus on luokkaa 0,1 % (NiSF-v20 %). PK-lohkareissa se on keskimaarin 0,4 % (NiSF 6,5-9 %). Varkaus Kopolanniemi 3234 03 D, (Varkaus voimakanava 3243 03 C) 06 B Kohde on rantapaljastuma breksiamigmatiittia, jossa on pyrokseniitti-perkniittimurskaleita (X = 15.080, Y = 49.700). Eraasta murskaleesta tehty analyysi Ni 0,17, Cu 0,18, S 1,45 % (54 AV/VAR-66). Alueella on tehty maastossa magn. ja slingram-mittaus, jossa tu1i esille paljastumasta NE suuntautuva vedenalainen hairiojono. Yhtenaisin hairio (pituus lahes 1 km) osuu Unnukanniemen (Kiukamonniemen) NW-puolelle. - Tama hairiojono on osa topografiassa ja aeromagneettisella kartalla havaittavaa NE-SW-suuntaista epajatkuvuusvyohyketta Varkauden Kuokkalan ja Leppavirran Mustinsalon valissa. Samaan vyohykkeeseen sisaltyvat A Ahlstromin voimakanavan mineralisaatio (Pentti Tolvanen-56 X = 12.700, Y = 46.700: 71-18350 Ni 2,43, Cu 0,16, Co 0,10, S 28,4 Ni/SF3,2, Yrjo Hamalainen-59 koord. samat, lohkare: 71-22498 Ni 2,06, Cu 1,70, Co 0,09, S 7,9 Ni/SF 9,6, Jaakko Hyvarinen-63 koord. samat: 72-1312 Ni 0,43, Cu 1,18, Co 0,03, S 10,3, Ni/SF 1,5), A Ahlstromin raakavesitunnelien mineralisaatio(t) (Risto Saila-69 X = 13.000, Y = 47.500 (?): 72-1311 Ni 2,13, Cu 0,16, Co 0,17, S 30,5, Ni/SF 2,6, Gabor Gaal-70 X = 13.15, Y = 47.35: 70-3083 - 3091 Ni 0,40-0,75, Cu 0,12-0,63, Co 0,03-0,05, S 6,4-11,3 Ni/SF 2,3-2,9), lohkare 53-AV/Vrs-66 (X = 15.100, Y = 49.640: 71-16472 Ni 0,18, Cu 0,18, Co 0,009, S 1,50, Ni/SF 4,4 ja lohkare 12-SK/Lep-63 (X = 16.340, Y = 53.290: 71-15957 Ni 0,50, Cu 0,25, Co 0,02, S 3,4, Ni/SF 5,4). Aeromagneettisella kartalla vyohykkeen voimakkain hairio on Varkauden kirkon ja voimakanavan valissa. A Ahlstrom on yrittanyt selvittaa hairion kairauttamalla reian BhI (GG-70). Reika on lavistanyt pitkalla matkalla hienorakeista ofiittista
11 gabroa (vrt. OKKO, Valimalmio - Mertakoski), jossa on vbhan kiisuja, mutta anomaalinen Zn-pitoisuus. Reika vaikuttaa karttojen perusteella olevan sivussa hairiomaksimista. Toinen reika, BhII, on kairattu vesitunnelin KUMGB_linssin reunaan. Molemmat reiat ovat suurinpiirtein alueellisen liuskeisuustason suunnassa. - Vyohyke sijaitsee kiinnostavimmilta osiltaan teollisuus- ja asutusalueilla tai veden alla, mika tekee tutkimisen vaikeaksi. Samanlaisia ja samansuuntaisia vyohykkeita on ymparistossa muitakin, mm. Kopolanniemen mittausalueen NW-osassa (Sinikonniemi). Hairioiden dimensiot. suunta ja voimakkuus ovat IBhes identtiset Koirusveden intruusion peridotiittiosan aiheuttaman hairion kanssa. Leppavirta, Takkula 3241 10 D Nama SW-NE-suuntaiset vyohykkeet ovat selvapiirteisimmillaan matalalentoalueen S-puolella lehdilla 3234 03. 06 ja siita SE ja ovat osaksi siita syysta jaaneet viela IBhemman tarkastelun ulkopuolelle. Mikali vedenalaiset aiheet otetaan jalleen ohjelmaan niinkuin nyt on Koirusvedella tehty, olisi Kinkamonselan (Unnukanniemen NW-puolella) hairio tarkistettava. Saman mittausalueen Sinikonniemen hairio on myos selvittamatta. - Tomperlahden N-paan emaksista pahkua oli tutkittu jo alueellisen kartoitustyon yhteydessa. Tehdyt tyot kasittivat tuolloin mm. magnetometrauksen, proxanoinnin ja naytteenoton tutkimusojasta. Aiheen vahvimpaan hairiokohtaan kairattiin samaan leikkaukseen kaksi reikaa, jotka osoittivat kiisuuntuman olevan hajanaisen ja alaspain heikkenevan. Tutkittu osa gabro-perkniitti-pyrokseniittipahkua on vahvasti hiertynyt ja magneettikiisurikas (NiSF n. 2 %). Deformoitumaton kivi on IBhes kiisutonta. Takkulan aihe kuuluu pienten GB-PK-klumppien karakterisoimaan N-S-suuntaiseen Osmajarvi-Konnusvesi-vyohykkeeseen. Vyohykkeella tehtiin revidoiva kallioperakartoitus, joka ei kuitenkaan tuonut esiin merkittavia aiheita.
OV 12 Leppavirta, Kotkatsuo 3243 02 A Aihe loydettiin 1977 matalalennon magneettisesta tulostuksesta ymparistostaan selvasti erottuvana pienena ja pyoreana Sarka1ahden aiheen analogiana. Paikalla ei ole kalliopaljastumia eika aiheesta lahteneita lohkareita tunneta. Aihe mitattiin maastossa syyskuussa 1978 ja ensimmainen reika kairattiin marraskuussa samana vuonna. Yhteensa aiheeseen kairattiin kahdessa vaiheessa seitseman reikaa viiteen profiiliin. Magneettisen anomalian maksimiin kairatut kaksi profiilia antoivat parhaan tuloksen. 25 m:n valein sijaitsevien profiilien rei'issa on muodostuman alakontaktin - jossain maarin myos ylakontaktin - laheisyydessa muusta muodostumasta selvasti poikkeavasti Ni-rikkaita, mutta varsin kapeita vyohykkeita. Muodostuman muoto on sarkalahtimaisesti kuppimainen, lievasti etelaan kaatuva ilmeisesti juureton pahku, jonka jatkeet etelaanpain ovat tosin viela selvittamatta. Kivilajit ovat Sarkalahden kanssa lahes identtiset; eroavaisuutena on Kotkatsuolla italaidalla laaja-alaisesti esiintyva vaalea diabaasimainen kivilaji, joka oletettavasti on luettava muodostumaan, ehka ymparoiviin liuskeisiin joutuneen intruusiopahkun nopeammin jaahtyneeseen kattoosaan. Sulfidit esiintyvat kuten Sarkalahden esiintymassa. Taloudellista toimintaa edellyttavat maarat ja pitoisuudet ovat kuitenkin Sarkalahteakin huomattavasti heikommat, vaikka etuna onkin maalla - tosin maralla - sijainti. Muita aiheita Kotalahden ymparistoprojektin ollessa kaynnissa tehtiin projektikokouksessa paatos, etta vedenalaisia aiheita ei toistaiseksi tutkita. Tama sulki pois joitakin rajattuja kohteita, jotka oli suunniteltu tutkittaviksi. Koirusveden gabrolla (3241 12 C) tehtiin tammikuussa 1977 magneettisia ja IP-profiilimittauksia aikaisemmin systemaattisesti mitatulla alueellao Suunniteltu kairaus peruttiin, mutta myohemmin tehtiin Partner-naytteenotto, ja projektin paattymisen jalkeen massiivia on myos kairattu
OV 13 Poksanlahti 3241 10 D on vedenalainen aihe, joka on selvitettavissa kairaamalla. Laheisista aiheista Takkula 3241 10 D on kairattu. Pasonsaaressa 3241 10 C saattaa olla potentiaalia, vaikkakin kivi antaa "kuivan" vaikutelman. - Saaskiluodot (Sarkiluodot) 3241 11 B jatettiin pois kairausohjelmasta, mutta on projektin paatyttya kairattu. Petajajarvi 3241 09 C on niinikaan vedenalainen aihe, jonka kaksiosaisen magneettisen hairion molempiin maksimeihin on kairattu yksi reika. Kirvessaaret 3241 11 D on vedenalainen aihe, ei selvitetty. JAKELU T Karppanen OKHM J Koskinen OKKO M Jarvinen OK OKME/Olari arkisto OKME/Oku arkisto -