M 19/2623/-77/3/10 Pello, Naamijoki Veikko Helppi 20.12.1977 SELOSTUS MALMINETSINTÄTUTKIMUKSISTA PELLON NAAMIJOELLA Johdanto Geologisen tutkimuslaitoksen kansannäytetoimistoon Rovaniemelle saapui 26.7.1976 Pekka ja Juhani Kivilompolon lähettämä radioaktiivinen kansannäytelohkare K/30209. Kenttäkäynnin perusteella todettiin seuraavaa: Näyte oli lähetetty suuren soramontun pohjalta kivikasasta. Montun eteläseinä on soraa ja pohjoisseinä moreenia, eikä tiedetä kummassa aineksessa lohkare on ollut. Löytöpaikka sijaitsee noin 4.5 km Orajärveltä Naamijoelle päin tien oikealla puolella, kl 2641 03, x = 7426.98 ja y = 501.40. Lohkare oli kooltaan noin 40 x 40 x 30 cm ja muodoiltaan melko pyöristynyt. Kivilaji on lähinnä hienorakeista punertavaa migmatiittigneissiä. Radioaktiivisuus liittyy kapeisiin biotiittirikkaisiin kerroksiin, joissa säteily on paikoin melko voimakasta, jopa 20 000 CPM (Wallac 1" x 1"). Analyysin mukaan (MX 2181) säteilevä biotiittirikas osa sisälsi 11 600 ppm U ja 1 250 ppm Th. P.Kallion tekemän röntgenmäärityksen mukaan säteilyn aiheuttajamineraali on uraniniitti. Alueelta on tehty kallioperäkartoitus vuosisadan vaihteessa Hackman 1918). Karttalehtiselostuksessa kuvataan alueella enimmäkseen gneissiä ja kiilleliuskeita sekaisin postkalevaisen graniitin kanssa sekä postkalevaista graniittia ja porfyyrigraniittia. Ruotsista on vastaavalta kohdalta tehty kallioperäkartta (Ödman 1957). Kartan selostuksessa kuvataan alueella pääasiassa Linagraniittia, jota kutsutaan yleistäen myös "myöhäiskarjalaiseksi" graniitiksi sekä migmatiittigraniittia. Tä-
2 män migmatiittigraniitin syntyä voitaneen pitää metasomaattisena in situ graniittiutumisena gneisseistä. Hackmanin "gneissit ja kiilleliuskeet sekaisin postkalevaisen graniitin kanssa" voitaneen lukea tähän samaan joukkoon. Kenttätyöt Aikana 9. - 13.8.1976 suorittivat kesäapulaiset Olli Sarapää ja Markku Kilpelä allekirjoittaneen johdolla säteilymittauksia löytöpaikan ympäristössä käsittäen Orajärvi Naamijoki - Väylänpää - Sammalvaara välisen alueen. Säteileviä lohkareita tai paljastumia emme tavanneet lukuun ottamatta yhtä heikkoa pesäkettä (P11/OS-76) Naamiovaaran kupeella, kl 2623 12, x = 7428.1 ja y = 495.9, jossa säteili pistemäisesti 1 000 CPM (Wallac 1" x 1"). Aikana 4. - 15.7.1977 pyrkivät kesäapulaiset Ilkka Härkönen ja Markku Kilpelä selvittämään lohkareen kulkeutumista maaperätutkimuksen avulla. Ilkka Härkönen on tehnyt selostuksen, josta seuraavassa hänen tekemiään havaintoja. Alueelta ei ole vielä valmista maaperäkarttaa, joten huomiot oli tehtävä kokonaan itse. Aluetta hallitsevat laajat suot ja moreeniselänteet. Kalliopaljastumat ovat suhteellisen vähäisiä. Torniojoen rannat ovat lähes kokonaan lajittuneita aineksia. Naamijoen - Orajärven alueella on suuri harju, johon liittyy laajoja glasifluviaalisten ainesten kenttiä. Naamijoen harjun materiaalin kulkeutuneisuuden selvittämiseksi tehtiin kivilaskuja (liite 1). Saadut tulokset jäävät kuitenkin epävarmoiksi johtuen sekalaisesta kallioperästä, jossa ei esiinny kivilajikontakteja. Migmatiittigraniitin alueelta on peräisin kiviä ja lohkareita. jotka luokitellaan ulkonäkönsä perusteella graniitiksi ja näin saadaan epäluotettavia kivilaskutuloksia. Aineksen kulkeutumismatkaksi voidaan kirjallisuuden perusteella olettaa n. 7-20 km. Joukossa on joitakin suuriakin lohkareita. jotka ovat kulkeutuneet 40 km Pajalan alueelta. Harjun pinnalla tavattavat syeniittimäiset punaiset graniittilohkareet ovat ilmeisen pitkämatkalaisia. Niiden alkuperä jäi selvittämättä.
3 Moreeni esiintyy alueella lähes yksinomaan pohjamoreenina.. Ylin patja on harmaata, kivistä ja suhteellisen löysää moreenia. Tehtyjen suuntauslaskujen mukaan (Pohjois-Suomen malminetsintää palveleva maaperätutkimus 1976 ja I. Härkönen) moreenin kerrostunut jäätikkö on virrannut 320. Lisäksi voidaan ilmakuvatulkinnalla havaita selviä fluted surface -muotoja, jotka antavat saman virtaussuunnan. Kivilaskujen mukaan moreeniaines on kulkeutunut pääasiallisesti 15-20 km. Lohkaretta jäljitettiin selvittämällä alueen kallioperän yksityiskohdat niin tarkkaan kuin oli mahdollista vähäisistä kalliopaljastumista. Tehdyistä havainnoista on luettelo liitteessä 2. Hautakankaalta Tornionjoen rannalta löytyi migmatiittigraniitista säteilevä juoni (P12/MK-77, ks. liite 2). Graniittinen juoni näkyy pinnalla 2100 suuntaisena noin 12 km pitkänä ja 30-60 cm leveänä viettäen kerroksena 30 kulmassa suuntaan 300. Juonen säteily on 3000-5000 CPM ympäristön säteillessä 300-400 CM (Wallac 1" x 1"). Päätelmiä Vertaamalla tehtyjä kallioperähavaintoja ja jäätikön liikesuuntia päädyttiin todennäköisiin kohteisiin: Kamali Kalliolaki, Kassavaara. Kuitenkin em. kohteissa analyysin mukaan uraanin osuus jää merkityksettömäksi, thoriumin vaihdellessa parhaimmillaan 50-990 ppm:ään. On myös täysin mahdollista, että lohkare on kulkeutunut Ruotsin puolelta. Yllä esitetyn aineiston pohjalta ja lisänäytön puuttuessa Naamijoen lohkare ei aiheuta jatkotoimenpiteitä.
4 Alueen thoriumvaltaisista kohteista mainittakoon heinäkuussa 1977 Heikki Vanhan Orajärven Kuivalaelta lähettämän kansannäytteen (K/30302) pohjalta aloitetut malmitutkimukset.
Liite 2 Analyysiluettelo Hav, n:o Kivilaji karttalehti R Y MX n:o U ppm Th ppm K/30209 migmatiittinen gn 2623 12 7426.98 501.40 2181 11 600 1 250 Pl/MK-77 keskikark, gr " 7426.60 497.40 3487 28 58 P2/MK-77 migmatiittigr " 7427.10 498,10 3488 11 <10 P3MK-77 suuret. gr " 7428.10 496.00 3489 11 <10 P4/MK-77 Migmatiitti gr " 7428.10 495.80 3490 <10 <10 P5/MK-77 " 2624 10 7436.10 491.60 3491 10 16 P6/MK-77 bt-rikas gr 2642 01 7430.90 00.20 3492 <10 135 P7/MK-77 migmatiittigr 2624 10 7432.00 496.30 3493 11 <10 P8/MK-77 graniitti 2624 08 7444.10 485.80 3494 16 160 P9/MK-77 " 2624 10 7439.70 491.70 3495 12 250 PlO/MK-77 suunt. gr 2624 11 7441.70 491.70 3496 14 245 Pll/MK-77 albitiitti 2624 08 7440.30 489.30 3497 <10 990 P12/MK-77 migmatiittigr " 7442.00 4.86.00 3498 31 120