Luontoinventoinnin täydennys Kaunissaaren vesimuodostuma

Luontoinventoinnin täydennys Kaunissaaren vesimuodostuma 24.1.2017

Sisältö Tiivistelmä... 3 1. Johdanto ja työn tarkoitus... 4 2. Vesimuodostuman luontoselvitys... 5 2.1. Vesimuodostuman geologia ja limnologia... 5 2.2. Vesikasvillisuus... 8 2.3. Selkärangattomat... 10 2.4. Yhteenveto luontoselvityksestä... 10 3. Luontotypin määrittäminen ja sen luonnontilan arvioiminen... 11 3.1 Luontotyypin määrittäminen... 11 3.2. Luonnontilan arviointi... 12 Liite 1. Flada ja kluuvi... 13 Liite 2. Järvi, lähde ja noro... 15 Liite 3. Lampi... 16 Liite 4. Pysyvät, satunnaisesti murtovesivaikutteiset rannikkolammet... 18 Liite 5. Humuspitoiset järvet ja lammet (3160)... 19 Liite 6. Visuaalinen tarkastelu... 20 Liite 7. Vesimuodostuman luonnontilan arviointi... 21 Liite 8. Yhteenvetotaulukko... 22 Liite 9. Arvioinnissa käytetty lähdeaineisto... 23 Tilaaja: Helsingin kaupungin liikuntavirasto Raportin (työ 4019) laati: Ari Ruuskanen, FT Monivesi Oy ari.ruuskanen@monivesi.fi Puhelin 0407500637 www.monivesi.fi

Tiivistelmä Tämä työ liittyy Sipoon Kaunissaaren ranta-asemakaavatyöhön ja koskee saaren kaakkoiskulmassa sijaitsevan vesimuodostuman ominaisuuksien määrittämistä osana kaavoitusprosessia. Vesilain 2 luvun 11 :n mukaan luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Tässä työssä tehtiin ensin Kaunissaaren vesimuodostuman luontoselvitys ja sen jälkeen määritettiin vesimuodostuman kuuluminen vesilain 2 luvun 11 :n vesiluontotyyppiin sekä arvioitiin sen luonnontila. Luontoselvityksessä kartoitettiin Kaunissaaren vesimuodostuman vesi- ja rantakasvillisuus sekä luontodirektiivissä mainittujen vesikovakuoriaisten esiintyminen. Vesimuodostumasta löytyi yhdeksän ranta- ja vesikasvilajia. Silmälläpidettäviä, uhanalaisia tai luontodirektiivin liitteissä II ja IV mainittuja kasvilajeja ei löytynyt. Luontodirektiivissä mainittuja vesikovakuoriaislajeja ei löytynyt. Geologisten ja limnologisten ominaisuuksien perusteella Kaunissaaren vesimuodostuma on lampi, mutta lampi -luontotyypin luokittelun perusteena olevaa lampi -luontotyypille tyypillistä kasvillisuutta oli suhteellisen vähän jos ollenkaan. Vesimuodostuma on luontotyypiltään sekatyyppinen vesimuodostuma. Siinä on elementtejä useammasta lammet -luontotyypistä, eikä sitä voida luokitella selkeästi kuuluvaksi mihinkään tiettyyn lampi -luontotyyppiin. Vesimuodostumassa on elementtejä sekä kansallisista sisävesien metsälampi- ja, suolampi -luontotyypeistä että rannikkovesien satunnaisesti murtovesivaikutteinen lampi tai järvi -luontotyypeistä. Luontodirektiivin mukaisista vesiluontotyypeistä vesimuodostumassa oli ominaisuuksia humuspitoiset järvet ja lammet (3160) -luontotyypistä. Vesimuodostumaan saattaa kohdistua kluuvi -luontotyypille ominainen meriveden ajoittainen yhteys vesimuodostuman välisen kannaksen yli. Vesimuodostumassa on käynnissä soistumisprosessi. Vesimuodostuma ei kuulu geologisten ja limnologisten piirteiden perusteella järvi-, lähde-, noro- tai flada -luontotyyppeihin. Kaunissaaren vesimuodostuman luonnontila on kohtalaisesti ihmisen vaikutuksen alaisena, ja käyttäen asteikkoa I III (I=täysin luonnontilainen, III= ei lainkaan luonnontilainen), sen voidaan arvioida olevan arvojen II ja III välillä. Luonnontilaan vaikuttavat valuma ympäristöstä, hajakuormitus ja ojitukset valuma-alueella, rantapuuston hakkuut sekä rantarakentaminen. Vesimuodostuman ympäristö on virkistyskäytössä, merestä erottavalle kannakselle on rakennettu tie ja lammen ominaisuuksiin vaikuttavan maa-alan läheisyydessä on tehty metsänhoidollisia toimenpiteitä. Työ perustuu silmämääräisiin limnologisiin ja geologisiin havaintoihin ja biologisten vesikasvien ja selkärangattomien näytteenottoon sekä näytteiden tutkimiseen. 3

1. Johdanto ja työn tarkoitus Tämä työ liittyy Kaunissaaren ranta-asemakaavatyöhön. Kaunissaaren kaakkoisosassa on vesimuodostuma, joka on Kaunissaaren hoito- ja käyttösuunnitelman mukaan noin 0,49 hehtaarin laajuinen pieni lampi (kuva 1). Kaavoituksen yhteydessä on selvitettävä, onko saaren kaakkoisosan vesimuodostuma vesilain 2 luvun 11 :n mukaan suojeltava vesiluontotyyppi. Vesilain 2 luvun 11 :n mukaan luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. P Vesimuodostuma Kuva 1. Kaunissaari ja sen kaakkoisosan vesimuodostuma. Pohjakuvat: Ympäristöhallinnon avoin aineisto ja RA 5 Kaunissaaren ranta-asemakaava RA 5 Strandetaljplan för Fagerö Osallistumis- ja arviointisuunnitelma Program för deltagande och bedömning 24.3.2016 Asianro 1410/2016. 4

Tässä työssä selvitetään, kaavoitukseen liittyen, kuuluko Kaunissaaren vesimuodostuma 2 luvun 11 mainittuihin vesiluontotyyppeihin. Selvitys tehdään vesimuodostuman geologisten, limnologisten ja kasvillisuuden ominaisuuksien pohjalta. Geologisten ja limnologisten ominaisuuksien tarkastelu koskee vesimuodostuman ominaisuuksia niiltä osin kuin ne liittyvät luontotyypin määrittämiseen. Vesimuodostumasta tehdään luontoselvitys joka kohdistetaan vesikasvillisuuteen ja luontodirektiivin liitteissä II ja IV mainittuihin selkärangattomiin. Vesimuodostuman luonnontila arvioidaan luontoselvityksen ja luontotyypin määrityksen tulosten perusteella. 2. Vesimuodostuman luontoselvitys 2.1. Vesimuodostuman geologia ja limnologia Kaunissaaren vesimuodostuma on geologiselta yleisilmeeltään osin selkeäreunainen ja osin reunoiltaan umpeen kasvava vesimuodostuma (kuva 2). Se on pituussuunnassa noin 110 metriä pitkä ja leveydeltään noin 45 metriä. Vesimuodostuman erottaa merestä muutaman metrin levyinen ja meriveden pintaa korkeammalla oleva kannas (kuva 2 C). Vesimuodostuman topografisia ominaisuuksia selvitettiin luotaamalla sen syvyyttä ja pohjan laatua. Luotaus tehtiin soutaen kumiveneellä, johon oli asennettu viistokaikuluotain. Vesimuodostuman luoteisosan keskimääräinen syvyys on 20 30 cm. Kaakkoisosan keskimääräinen syvyys on 40 60 cm. Syvin mitattu syvyys on 90 cm. (Kuvat 3 ja 4.) Vesimuodostuman pohjan laatu oli vesimuodostuman luoteisosassa pehmeää ja koostui hiekasta ja siihen sekoittuneesta kuolleesta ja hajonneesta kasvimateriaalista. Pinnalle tuotaessa pohjaaineksesta nousi hajoavan maaperän haju. Kaakkoisosan pohjan laatu oli mineraalipohjaa, hiekkasora-kivi sekapohjaa. Pohjalla oli vähäisiä määriä kuollutta kasvimateriaalia, muutoin pohja oli puhdas. Limnologisilta ominaisuuksiltaan vesimuodostuman veden väri on tummaa, mikä viittaa humuspitoisuuteen ja siihen, että vesimuodostuma ilmeisesti täyttyy pääosin valuma- ja sadevedestä. Pinnalta vesi oli makeaa. Pohjan läheistä suolapitoisuutta ei määritetty. Vesi on altaassa pysyvää. 5

A P B Leveäosmankäämi P C meri kannas P Kuva 2 A-C. Vesimuodostuman yleisilme ja sen merestä erottava kannas. Oikealla olevissa kuvissa on esitetty kuvaussuunta siten että nuolen avoin pää osoittaa katseen suuntaan. 6

P 0,2 Sammalpohjaa 0,2 0,2 0,3 0,3 0,2 0,2 0,4 0,4 0,4 Venesatama Mineraalipohjaa Keittokatos 0,4 0,4 0,6 0,8 0,5 0,9 0,4 Kovaa Pehmeää Pohjan kovuus Kuva 3. Luotaustulos. Karttapohjan luvut ovat vesimuodostuman luodattuja syvyyksiä (metriä) ja väri kuvastaa pohjan laatua. Pohjan laatu on ilmaistu suhteellisena pohjan kovuutena. Kova mineraalipohja on pääasiassa hiekka-sora-kivi pohjaa. Pehmeä pohja on pääosin sammalpohjaa, jossa on mukana hiekkaa ja siihen sekoittunutta maatuvaa kasvimateriaalia. Jänne A B on esitetty kuvassa 4. Syvyys m 0 A Leveäosmankäämi Sirppisammalta Sammalpohja Maatuvaa kasvillisuutta Vesi- ja rantakasveja Kannas Vesimuodostuman pinta B 0,9 Mineraalipohja Merenpinta Kuva 4. Kaunissaaren vesimuodostuman halkileikkaus. Jänne A B on kuvasta 3. Suuntaa-antava, ei mittakaavassa. Merenpinnan taso on arvioitu silmämääräisesti ja tarkoitettu vesimuodostuman yleiskuvan hahmottamiseen. 7

2.2. Vesikasvillisuus Vesikasvillisuus selvitettiin keräämällä kasveja vesimuodostuman eri osista 6.7.2016. Vesimuodostuman luoteisosan valtalajina vesikasveista oli sirppisammal (Drepanoclaudus sp.). Sirppisammal esiintyi erityisesti vesimuodostuman luoteisella osalla noin 20 30 cm syvyydessä välillä pintaan ulottuen (Kuvat 4 ja 5 A, B). Rantakasveista yleisin oli leveäosmankäämi (Typha latifolia), joka reunusti vesimuodostumaa erityisesti sen luoteisosassa (kuvat 4 ja 5 C). Vesimuodostuman kaakkoisosan kasvillisuus koostui pääosin rantakasveista, jotka työntyivät rantaviivasta kohti ulappaa. Kaakkoisosan yleisin vesikasvi oli vesikuusi (Hippuris vulgaris). Vesimuodostuman kaakkoisosassa kasvillisuutta esiintyi sen reunoilla noin 20 30 cm syvyyteen asti. Kasvillisuuden puuttuminen syvemmältä vesimuodostuman kaakkoisosasta johtuu todennäköisesti veden korkean humuspitoisuuden aiheuttamasta valon heikosta tunkeutumisesta veteen, jolloin noin 30 cm syvemmällä ei riitä valoa kasvien käyttöön. Kaakkoisosan vedenalainen ranta oli suhteellisen jyrkkä ja tarpeeksi valoa saava pohja-alue oli kapea. (Kuvat 4 ja 6.) Vesimuodostumasta havaittu lajisto on esitetty taulukossa 1. Selvityksessä havaittiin yhteensä yhdeksän kasvilajia, joista neljä oli vesikasvia, neljä rantakasvia ja yksi makrolevä. Löydetyt lajit ovat vastaavan kaltaisille vesimuodostumille tyypillisiä ranta- ja vesikasveja. Luontodirektiivin liitteiden II ja IV mukaisia suojeltavia lajeja ei löytynyt. Taulukko 1. Vesimuodostumasta havaitut lajit. Pikkulimaska (Lemna minor) Vesikuusi (Hippuris vulgaris) Sirppisammal (Drepanoclaudus sp.) Hapsivita (Stuckenia pectinata) Rantamatara (Galium palustre) Leveäosmankäämi (Typha latifolia) Ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) Rönsyrölli (Agrostis stolonifera) Kierteisrihma (Spirogyra sp.) 8

A Sirppisammal B Sirppisammal C Leveäosmankäämi Kuva 5 A-C. Vesimuodostuman luoteisosan kasvillisuutta. A ja B: Sirppisammal. C: Leveäosmankäämi. Vesikuusi Kuva 6. Vesimuodostuman kaakkoisosassa rantakasvillisuus työntyi kohti selkää. Yleisin vesikasvi oli vesikuusi. 9

2.3. Selkärangattomat Suojeltaviin tai silmälläpidettäviin luontodirektiivilajeihin kuuluvien kovakuoriaisten esiintymistä selvitettiin pyydystämällä selkärangattomia eläimiä haavilla leveäosmankäämi -kasvustosta ja muista vesikasveista 6.7.2016. Luontodirektiivilajeihin kuuluvia vesikovakuoriaisia, jättisukeltajaa (Dytiscus latissimus), isolampisukeltajaa (Graphoderus bilineatus) ja meriuposkuoriaista (Macroplea pubipennis), ei löytynyt. 2.4. Yhteenveto luontoselvityksestä Vesimuodostuma on geologisessa ja limnologisessa mielessä humusvetinen matala lampi. Vesimuodostuman luoteisosa on keskimäärin 20 30 cm syvää ja sen pohjan laatu on hiekkaa, johon on sekoittunut maatuvaa kasvimateriaalia. Kaakkoisosa on keskimäärin 40 60 cm syvää ja sen pohjan laatu on suhteellisen puhdasta hiekka-sora-kiveä. Vallitsevat vesikasvit ovat sirppisammal ja vesikuusi. Rantakasveista vallitsevin on leveäosmankäämi, joka reunustaa erityisesti luoteisosan rantoja. Vesikasvillisuuden syvyyssuuntainen esiintyminen on niukkaa johtuen veden humuspitoisuudesta ja veden huonosta valon läpäisevyydestä. Kasvillisuuden perusteella vesimuodostumassa on menossa soistumisprosessi. Luontodirektiivissä mainittuja suojeltavia vesikasveja ei löytynyt. Luontodirektiivissä mainittuja suojeltavia vesikovakuoriaisia ei myöskään löytynyt. 10

3. Luontotypin määrittäminen ja sen luonnontilan arvioiminen 3.1 Luontotyypin määrittäminen Vesilain 2 luvun 11 :n mukaan luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Viitaten em. vesilakiin, Kaunissaaren vesimuodostuman luontotyypin määrittely tehdään vertaamalla sen ominaisuuksia kansallisiin sisävesien luontotyyppeihin järvet, lähteet, norot ja lammet sekä rannikkovesien luontotyyppiin satunnaisesti murtovesivaikutteinen lampi tai järvi. Lisäksi vesimuodostuman ominaisuuksia vertaillaan luontodirektiivin humuspitoiset järvet ja lammet (3160) luontotyyppiin. (Kaavio 1). Vesilain 2 luvun 11 mainitut vesiluontotyypit Flada Kluuvi Lähde Noro Järvi Lampi Liite 1 Liite 1 Liite 2 Liite 2 Liite 2 Lampi vesiluontotyypin tarkempi tyypittely Metsälampi Suolampi Satunnaisesti murtovesivaikutteinen Liite 3 Liite 3 lampi tai järvi Liite 4 (3160) Humuspitoiset järvet ja lammet luontotyyppi Liite 5 Kaavio 1. Vesilain 2 luvun 11 mainitut vesiluontotyypit ja Kaunissaaren vesimuodostuman olemuksen luokittelu sekä luokittelua koskevat liitteet (1 5). Vesilaissa mainittu lampi -vesiluontotyyppi voidaan Kaunissaaren tapauksessa tyypitellä tarkemmin useampaan lampi -luontotyyppiin. Kaaviossa 1 esitettyjen vesiluontotyyppien luokittelussa ja niiden määritelminä käytettiin tässä työssä luontodirektiivin luontotyyppien (Airaksinen & Karttunen 2001) ja kansallisten luontotyyppien (Raunio ym. 2008) määritelmiä. Luontodirektiivissä vesimuodostuman määrittäminen tai luokittelu tapahtuu suhteellisen yleisellä tasolla, ja kansallisessa luokittelussa yksityiskohtaisemmin. Esimerkiksi metsälampi-, suolampi- ja satunnaisesti murtovesivaikutteinen lampi tai järvi luontotyypit on kuvattu kansallisessa luokittelussa erikseen mutta voivat kaikki sisältyä luontodirektiivin humuspitoiset järvet ja lammet (3160) -luontotyyppiin. Luokittelun perustelut on esitetty liitteissä 1 5 ja visuaalinen tarkastelu liitteessä 6. Geologisten ja limnologisten ominaisuuksien perusteella Kaunissaaren vesimuodostuma voidaan luokitella kuuluvaksi lampi -vesiluontotyyppiin. Vesimuodostumassa on kuitenkin lampi -luontotyypin luokittelun perusteena olevia kasvillisuuteen perustuvia ominaisuuksia suhteellisen vähän jos ollenkaan. Vesimuodostumaa ei voida luokitella selkeästi kuuluvaksi johonkin tiettyyn lampi - 11

luontotyyppiin. Vesimuodostumaa voidaan pitää luontotyypiltään sekatyyppisenä vesimuodostuma, jossa on ominaisuuksia useammasta lammet -luontotyypistä. Vesimuodostumassa on elementtejä sekä kansallisista sisävesien metsälampi- ja, suolampi -luontotyypeistä, rannikkovesien Satunnaisesti murtovesivaikutteinen lampi tai järvi -luontotyypistä sekä luontodirektiivin humuspitoiset järvet ja lammet (3160) -luontotyypistä. Vesimuodostumaan saattaa myös kohdistua kluuvi -luontotyypille ominainen ajoittainen yhteys mereen. Vesimuodostuman kuuluminen järvi, lähde, noro tai flada -luontotyyppeihin hylättiin sen geologisten ja limnologisten piirteiden perusteella. Yhteenvetotaulukko on esitetty liitteessä 8. 3.2. Luonnontilan arviointi Kaunissaaren vesimuodostuman luonnontilaa arvioitiin luontodirektiivin humuspitoiset järvet ja lammet (3160) -luontotyyppi luonnontilan kriteerein liitteessä 7. Kaunissaaren vesimuodostuman luonnontila on kohtalaisesti ihmisen vaikutuksen alaisena, ja käyttäen asteikkoa I III (I = täysin luonnontilainen, III = ei lainkaan luonnontilainen), sen voidaan arvioida oleva arvojen II ja III välillä. Luonnontilaan vaikuttavat valuma, hajakuormitus ja ojitukset valuma-alueella, rantapuuston hakkuut ja rantarakentaminen. Vesimuodostuman rakennetta ja toimintaa on muokattu kohtalaisesti. Sen ympärillä on retkeilytoimintaa, merestä erottavan kannakselle on rakennettu tie ja lammen ominaisuuksiin vaikuttavan maa-alan lähistöllä on tehty metsänhoidollisia toimenpiteitä. Yhteenvetotaulukko on esitetty liitteessä 8. 12

Liite 1. Flada ja kluuvi Flada ja kluuvi vesiluontotyyppejä, jotka kuuluvat rannikon laguuneihin, kuvaillaan Airaksinen & Karttunen (2001) mukaan seuraavasti (suora osittainen lainaus): Rannikon laguunit (1150) Fladat ja kluuvit ovat pieniä, matalia ja selvästi rajautuneita vesialtaita, joilla on vielä yhteys mereen tai jotka ovat juuri kuroutuneet irti merestä. Tunnuspiirteitä ovat hyvin kehittynyt ruovikkovyöhyke ja rehevä uposlehtinen kasvillisuus. Fladoilla ja kluuveilla on useita morfologialtaan ja kasvillisuudeltaan erilaisia kehitysvaiheita, jotka edustavat ekologisesti tärkeitä maankohoamisen sukkessiovaiheita merenpohjan muuttumisesta maaksi. Fladat ovat merestä kuroutuvia matalia, selvästi rajautuneita murtovesialtaita, jotka ovat yhä yhteydessä mereen yhden tai useamman suuaukon (salmen) kautta. Suuaukon kohdalla on yleensä selvä kynnysalue. Kynnysalueet ovat virtapaikkoja, joiden pohja koostuu kokonaan tai osittain joko kivestä, sorasta, hiekasta tai kalliosta (harvemmin). Veden suolapitoisuus on fladassa yleensä sama kuin fladan ulkopuolella olevissa saaristovesissä. Fladojen rantoja reunustaa tavallisesti ruovikko, mutta keskusta on avointa vettä. Fladojen pohjia peittää yleensä runsas ja erikoislaatuinen makrofyyttikasvillisuus, joihin kuuluu mm. punanäkinparta (Chara tomentosa) ja merinäkinruoho (Najas marina). Näiden ohella kuuluu fladalajistoon myös muita yleisemmin esiintyviä lajeja kuten ärviät ja vidat (Munsterhjelm 1997). Fladasta seuraava kehitysaste on kluuviflada. Kluuvifladan suuaukot ovat kasvaneet umpeen ja yhteys mereen on ainoastaan korkean veden aikaan, yleensä syys- ja talvimyrskyjen aikana. Suolaisuus alkaa asteittain alentua ja allas on selvästi fladavaihetta matalampi. Kluuvit ovat pieniä, matalia ja selvästi rajautuneita murtovesialtaita, joiden yhtäjaksoinen yhteys mereen maankohoamisen myötä on katkennut. Myös kluuvien pohjia peittää yleensä makrofyyttikasvillisuus, mutta makean veden lajit ovat täällä yleisempiä kuin fladoissa (Munsterhjelm 1997). Kluuvivaiheen jälkeen allas usein muuttuu suoksi tai korveksi. Luonnontilaisen fladan ominaisuuksiin kuuluu jatkuva yhteys mereen, jota Kaunissaaren vesimuodostumassa ei ole. Vesimuodostumaa ei täten voida geologisin perustein pitää fladana. Fladaa sukkessiona seuraavan kluuvijärven määritelmään kuluu satunnainen yhteys mereen myrskyn tai korkeaveden aikana. Vaikka kannas erottaa vesimuodostuman merestä, voidaan varmuusperiaatetta noudattaen spekuloida, että vesimuodostumaan saattaa päästä merivettä satunnaisesti. Mikäli näin tapahtuisi, veden pinnan tulee olla keskimääräistä korkeampi ja tuulen oikean suuntainen ja tarpeeksi voimakas, että aallot pääsevät kannaksen yli. Suolaisempi vesi saattaa jäädä pitkäksikin aikaa vesimuodostuman pohjalle. Kuvassa 7 on esitetty kuluneen 12 kuukauden merivedenkorkeus Helsingin edustalla ja vedenkorkeusennätys vuonna 2005 sekä Kaunissaaren vesimuodostuman kannaksen reunan silmämääräisesti arvioitu korkeus vedenpinnasta. Kuluneen 12 kuukauden aikana vedenpinta oli korkeimmillaan noin +60 cm. Vedenkorkeusennätys Helsingissä + 151 cm mitattiin 9.1.2005. Kuvan 7 perusteella voidaan arvioida että tapahtuma, jossa vesimuodostumaan pääsisi merivettä, on harvinainen, joten on kokonaisuutta tarkasteltaessa epätodennäköistä, että merivesi vaikuttaisi merkittävästi vesimuodostuman eliöyhteisön rakenteeseen. Myrskyt ovat voimakkaimmillaan talvikuukausina, jolloin todennäköisyys yhteyteen meriveden kanssa on suurin, mutta tällöin vesimuodostumassa saattaa olla kiinteä jääpeite, mikä vaikuttaa vesimassojen sekoittumiseen. 13

Vedenkorkeusennätys Kannaksen arvioitu korkeus vedenpinnasta Kuva 7: Vedenkorkeuden 12 kuukauden vaihtelu Helsingin edustalla 2016 2017. Vedenkorkeusennätys on merkattu nuolella. Vesimuodostuman ja meren välisen kannaksen arvioitu korkeus vedenpinnasta oikealla y-akselilla (cm) on arvioitu silmämääräisesti eikä ole välttämättä todellinen. Kahden vuorokauden havainto- ja ennustekuvissa tuntihavainnot on merkitty sinisellä ja ennuste punaisella. Jos havainto puuttuu, ilmoitetaan laskettu arvo violetilla. Vuosikuvissa arvot ovat vuorokauden ääriarvoja. Arvot on annettu teoreettisen keskiveden suhteen. Pohjakuva ja kursivoitu teksti: Ilmatieteen laitoksen verkkosivut 13.1.2017. http://www.multi.fi/~mkaipio/saa/saa_itl_merivedenkorkeus.html Fladoilla ja kluuvijärvillä on niille ominainen kasvillisuus, joka esitetään luettelona alapuolella. Kaunissaaren vesimuodostuman kasvillisuus koostui ranta- ja vesikasveista (yhteensä 9 lajia), joista yksi, hapsivita (Potamogeton/Stuckenia pectinatus), oli yhteinen suojeltavien luontotyyppien kanssa (luettelo alla). Yhden lajin esiintyminen ei kuitenkaan riitä kyseisen luontotyypin tunnusmerkkien täyttämiseen. Fladoille ja kluuvijärville tyypillinen kasvillisuus.(airaksinen & Karttunen 2001). Kaunissaaren vesimuodostumassa havaittu laji on lihavoitu. Vesikasveja Leviä Callitriche spp., vesitähtiä Ceratophyllum demersum, karvalehti Lemna trisulca, ristilimaska Myriophyllum spp., ärviöitä Najas marina, merinäkinruoho Phragmites australis, järviruoko Potamogeton filiformis, merivita Sp P. friesii, otalehtivita P. obtusifolius, tylppälehtivita P. pectinatus, hapsivita P. perfoliatus, ahvenvita P. pusillus, hentovita Ranunculus baudotii, merisätkin Ruppia maritima, merihapsikka 14 Chara aspera, mukulanäkinparta Sp C. baltica, itämerennäkinparta C. canescens, kalvasnäkinparta Sp C. connivens, suppunäkinparta C. tomentosa, punanäkinparta Tolypella nidifica, sykeröparta Vaucheria cf. dichotoma Geologisin perustein Kaunissaaren vesimuodostuma ei ole flada. Geologisesta näkökulmasta vesimuodostumassa on joitain piirteitä kluuvista, koska ei voida poissulkea mahdollisuutta, että sinne saattaa satunnaisesti päästä merivettä. Meriveden mahdollisen saapumisen satunnaisuus ja vaikutus on lammen eliöyhteisön muovautumisen kannalta kuitenkin niin vähäistä, että vesimuodostumaa ei voida sillä perusteella luokitella kluuviksi. Kasvillisuuden näkökulmasta vesimuodostumassa ei ole fladan eikä kluuvin ominaisuuksia. Kokonaisuutta tarkasteltaessa, geologiset ominaisuudet ja kasvillisuus huomioon ottaen, vesimuodostumaa ei voida luokitella kluuviksi. Visuaalinen tarkastelu on liitteessä 6.

Liite 2. Järvi, lähde ja noro Raunio ym. (2008) kuvaa järveä, lähdettä ja noroa seuraavasti: Järvi Järvet on tässä luokituksessa määritelty mm. vähintään 10 hehtaarin kokoisiksi pintavesialtaiksi. Lisäksi niiden ominaisuuksiin kuuluu vesipatsaan vuodenaikainen kerrostuneisuus. Lähde Lähden määritellään mm. pieneksi, silmäkemäiseksi paikaksi, jossa maan pinnalle, suolle tai vesistöön purkautuu maassa olevaa pohja- tai orsivettä. Noro Noroilla tarkoitetaan virtavesityyppiä ja saannollisesti kausikuivia latvauomia ja latvapuroilla ensimmäisen uomahierarkiatason uomia. Kaunissaaren vesimuodostuma on kooltaan noin 0,49 ha ja syvyytensä puolesta sen ei voida olettaa kerrostuvan, vaan olevan tasalämpöinen läpi vuoden: Kaunissaaren vesimuodostumaan ei purkaudu vettä maasta eikä se kuulu virtavesityyppiin tai ole kausikuiva latvauoma. Geologisten, limnologisten ja vesikasvillisuuden ominaisuuksien osalta Kaunissaaren vesimuodostuma ei ole järvi, lähde eikä noro. 15

Liite 3. Lampi Lammet ovat geologisesti selvärajaisia pienehköjä vesialtaita, joissa vesi on pysyvää. Limnologisesti lammen vesi on makeaa eikä vesipatsas kerrostu vuodenaikaistesti. Lammet saavat vetensä sadevetenä ja/tai valumana. Lampien vesikasvillisuus vaihtelee niiden luontotyypin mukaan. Lammen luontotyypin luokittelu pohjautuu lammen lähiympäristön ominaisuuksiin (geologia, maanpeite), jotka suoraan tai välillisesti vaikuttavat lammen biologisiin ja limnologisiin ominaispiirteisiin (Raunio ym. 2008). Kuvissa 8 A D määritetään Kaunissaaren vesimuodostuman lähiympäristön ominaisuuksia: Vesimuodostuma sijaitsee saaren kaakkoisosan suhteellisen tasaisella maalla (i). Tasaisen maan kasvillisuus on vanhaa kuusivaltaista metsää. Vesimuodostuman länsipuolella on suo (ii). Tasaisen maan luoteispuolella maasto on tasanteelle luoteesta laskeutuvaa rinnettä (iii). Rinteen metsikköä on käsitelty metsähoidollisesti ja puusto on nuorehkoa koivuvaltaista metsää (Kaunissaaren käyttö- ja hoitosuunnitelma). Silmämääräisesti kuvasta 8 A D arvioituna vanha kuusivaltainen metsikkö muodostaa vesimuodostuman välittömästä lähiympäristöstä pinta-alaltaan suurimman osuuden (>50 %) ja toiseksi suurimman osuuden suo. Rinne on kauimpana ja sen rooli lienee valuma-alueen muodostajan. Pinta-ala osuuksien lisäksi vesimuodostuman veden määrään ja laatuun vaikuttavia tekijöitä ovat suolta ja rinteeltä tapahtuvan valuman määrä ja laatu, jotka eivät ole tiedossa. Käytetyn aineiston perusteella ei voida tarkkuudella arvioida, millaisella merkittävyydellä ympäristön ominaisuudet (metsä, suo, rinne) vaikuttavat lammen veden ominaisuuksiin. A Kuusimetsä (i) B Kuusimetsä (i) Rinne (iii) Suo (ii) Vesimuodostuma Vesimuodostuma C D Rinne (iii) Suo (ii) Vesimuodostuma Vesimuodostuma Kuva 8 A D. Kaunissaaren vesimuodostuman lähiympäristön ominaisuuksia (geologia, maanpeite), jotka suoraan tai välillisesti vaikuttavat sen biologisiin ja limnologisiin ominaispiirteisiin ja luontotyypin luokitteluun. Kuvat A, B ja C: RA 5 Kaunissaaren rantaasemakaava RA 5 Strandetaljplan för Fagerö Osallistumis- ja arviointisuunnitelma Program för deltagande och bedömning 24.3.2016 Asianro 1410/2016. B: KAUNISSAAREN, HANSKISEN JA EESTILUODON HOITO - JA KEHITTÄMISSUUNNI TELMA VUOSILLE 2015 2024. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2015:1 / arkkitehtuuriosasto. 16

Metsälampi ja suolampi Raunio ym. (2008) mukaan: Metsälampien ominaispiirteet vaihtelevat lähivaluma-alueen metsätyypin, suovaltaisuuden ja kallioisuuden mukaan. Tässä luokituksessa metsälammiksi on erotettu lammet, joiden välittömästä lähiympäristöstä yli puolet on metsää. Metsälammet ovat usein melko niukkatuottoisia, vesi on lievästi hapanta tai neutraalia ja veden väri vaihtelee kirkkaasta tummaan. Pienissä metsälammissa vesikasvillisuus on yleensä vähäistä. Kelluslehtisistä yleisimpiä ovat: Ulpukka (Nuphar lutea) Lumpeet (Nymphaea spp.) Uistinvita (Potamogeton natans) Palpakot (Sparganium spp.) Järviruoko (Phragmites australis) Järvikorte (Equisetum fluviatile) Terttualpi (Lysimachia thyrsiflora) Sarat (Carex spp.) Aapa- ja lampisirppisammalkasvustot (Warnstorfia procera ja W. trichophylla) Upos- ja hiussirppisammal (Drepanocladus sordidus ja D. longifolius) Isonakinsammal (Fontinalis antipyretica). Suolammet sijaitsevat suoyhdistymien sisällä, jolloin niiden lähivaluma-alue on käytännössä kokonaan turvemaata. Osa tällaisista suolammista on hyvin niukkatuottoisia allikoita eli lampia, joilla ei ole lähtö- tai tulouomaa. Toisena tyypillisenä ryhmänä ovat nevareunuslammet, jotka ovat kooltaan usein pieniä ja vesikasvillisuudeltaan niukkoja ja vähälajisia. Varsinaisten vesikasvien lajimäärä pienissä suolammissa on tavallisesti alle 10. Vesikasvillisuus on kelluslehti- ja vesisammalvaltaista: Ulpukka (Nuphar lutea) Uistinvita (Potamogeton natans) Lumpeet (Nymphaea alba ssp.) Sirppisammalet (Drepanocladus spp. ja Warnstorfia spp.) Järvikorte (Equisetum fluviatile) Suoreunaiset metsälammet ovat yleisiä ja vaihettuvat vastaaviin suolampiin. Suolammet vaihettuvat vastaaviin metsälampiin ja niiden erottaminen maastossa voi olla hankalaa. Erottavana tekijänä on soiden määrä lammen ympäristössä. Suolampien välittömästä lähiympäristöstä yli puolet on suota, joka voi olla puustoista tai avointa. Kaunissaaren vesimuodostuman lähiympäristö muodostuu kuvan 8 perusteella >50 % vanhasta kuusimetsästä ja sen perusteella kyseessä voisi olla metsälampi luontotyyppi. Vesimuodostuman kasvillisuus ei kuitenkaan vastaa metsälammen kasvillisuutta sammalta lukuun ottamatta. Vesimuodostumaa ympäröi suo alle 50 % osuudella (kuva 8), mutta vesimuodostumassa runsaana esiintyvän sirppisammalen ja veden tumman värin perusteella vesimuodostumassa on viitteitä suolampi luontotyypistä, mutta vesimuodostuman kasvillisuus ei sammalta lukuun ottamatta ole suolammelle tyypillistä. Kokonaisuutta tarkasteltaessa vesimuodostumassa on geologisia ja limnologisia metsälammen ja suolammen ominaisuuksia, mutta kasvillisuudeltaan se ei ole kumpikaan. Vesimuodostumaa ei voida luokitella selkeästi edustavaksi metsä- tai suolammet -luontotyypiksi. Visuaalinen tarkastelu on liitteessä 6. 17

Liite 4. Pysyvät, satunnaisesti murtovesivaikutteiset rannikkolammet Raunio ym. (2008) mukaan: Pysyvät, satunnaisesti murtovesivaikutteiset rannikkolammet ovat merenrannan flada kluuvi -sukkessiossa kluuveja seuraava vaihe. Maankohoamisen edetessä ja rannan siirtyessä etäämmäksi merivesivaikutus rannikon vesialtaissa muuttuu yhä satunnaisemmaksi. Kluuvijärvet muuttuvat pieniksi sisäjärviksi ja lammiksi, joiden vesi on alkuvaiheessa laimeaa murtovettä, mutta muuttuu vähitellen makeammaksi. Ajan myötä matalat altaat muuttuvat yleensä soiksi tai metsiksi. Veden kemialliset laatutekijät kuten happamuus ja puskurikyky, samoin kuin humuskuormitus ja rehevyysaste jne. vaihtelevat hyvin laajasti näissä altaissa. Putkilokasvilajisto on runsasta ja samantyyppistä kuin kluuveissa, koostuen pääasiassa makeanveden lajeista. Muistona merivaiheesta niissä voi esiintyä mm. hapsivitaa (Potamogeton pectinatus) merivitaa (P. filiformis) otalehtivitaa (P. friesii) jouhivitaa (P. rutilus). Kaunissaaren vesimuodostumassa on geologisia ja limnologisia piirteitä jotka sopivat pysyvät, satunnaisesti murtovesivaikutteiset rannikkolammet -luontotyyppiin. Vesimuodostuma sijaitsee merenrannalla ja se on ilmeisesti ollut yhteydessä mereen, mutta yhteys on sulkeutunut suhteellisen kauan aikaa sitten maan nouseman seurauksena. Esimerkiksi vuosina 1726 ja 1865 julkaistuissa kartoissa kannas on jo muodostunut (kuva 9). Vesimuodostumassa esiintyi hapsivita, joka on mereinen kasvi ja mainittu ko. luontotyypille ominaiseksi. Muita luontotyypille ominaisia kasveja vesimuodostumassa ei esiintynyt. Kokonaisuutta tarkasteltaessa vesimuodostumassa on suhteellisen vähän pysyvät, satunnaisesti murtovesivaikutteiset rannikkolammet - luontotyypin ominaisuuksia, joten sitä ei voida luokitella selkeästi edustavaksi pysyvät, satunnaisesti murtovesivaikutteiset rannikkolammet -luontotyypiksi. Visuaalinen tarkastelu on liitteessä 6. Vesimuodostuma Kannas Kuva 9. Vuonna 1865 julkaistu kartta Kaunissaaresta. Vesimuodostuman ja meren välissä on kannas. Karttapohja:RA 5 Kaunissaaren ranta-asemakaava RA 5 Strandetaljplan för Fagerö Osallistumis- ja arviointisuunnitelma Program för deltagande och bedömning 24.3.2016 Asianro 1410/2016. 18

Liite 5. Humuspitoiset järvet ja lammet (3160) Humuspitoiset järvet ja lammet (3160) -vesiluontotyyppiä kuvaillaan Airaksinen & Karttunen (2001) mukaan seuraavasti (suora osittainen lainaus): Humuspitoiset järvet ja lammet ovat luonnontilaisia järviä ja lampia, joiden vesi on turpeen ja happaman humuksen ruskeaksi värjäämää ja jotka yleensä sijaitsevat turvepohjalla, soilla tai luontaisesti soistumassa olevilla kankailla. Niiden ph on usein alhainen, 3-6. Kasvillisuus on harvaa, kellulehtisen kasvillisuuden määrä vaihtelee, vesisammalet voivat olla runsaita. Rantavyöhyke on usein soistunut ja siinä on kelluvia rahkasammalkasvustoja. Ilmaversoisia (Equisetum, Phragmites) on yleensä hyvin niukasti, raate, ulpukka ja lumpeet sekä vesisammalet (Warnstorfia sp.) voivat olla paikoin runsaita. Lajisto: Kasveja Carex lasiocarpa, jouhisara Carex rostrata, pullosara Equisetum fluviatile, järvikorte Lysimachia thyrsiflora, terttualpi Lythrum salicaria, rantakukka Menyanthes trifoliata, raate Myriophyllum alternifolium, ruskoärviä Nuphar lutea, ulpukka Nuphar pumila, konnanulpukka Nymphaea candida, pohjanlumme Potamogeton natans, uistinvita Potamogeton perfoliatus, ahvenvita Potentilla palustris, kurjenjalka Rhynchospora alba, valkopiirtoheinä Rhynchospora fusca, ruskopiirtoheinä Sparganium angustifolium, kaitapalpakko Sparganium minimum, pikkupalpakko Utricularia minor, pikkuvesiherne Utricularia vulgaris, isovesiherne Sphagnum spp., rahkasammalia Warnstorfia procera, aapasirppisammal W. trichophylla, lampisirppisammal Kaunissaaren vesimuodostumassa on humuspitoiset järvet ja lammet (3160) -vesiluontotyypille ominaisia geologisia ja limnologisia piirteitä: vesimuodostuma on humusvetinen lampi, jonka koillisranta on soistunut. Vesimuodostusmassa on ko. luontotyypille ominaista runsasta vesisammalkasvustoa. Toisaalta vesimuodostumasta ei löytynyt yhtään ko. luontotyypille tyypillisestä 22:sta kasvilajista. Kokonaisuutta tarkasteltaessa vesimuodostumaa ei voida luokitella selkeästi edustavaksi humuspitoiset järvet ja lammet (3160) -vesiluontotyypiksi. 19

Liite 6. Visuaalinen tarkastelu Kaunissaari Kluuvi Metsälampi Suolampi Satunnaisesti murtovesivaikutteinen lampi tai järvi Kuva 10. Visuaalinen tarkastelu Kaunissaaren vesimuodostumasta ja sen mahdollisista vesiluontotyypeistä. Muut kuvat kuin Kaunissaari: Raunio ym. (2008). 20

Liite 7. Vesimuodostuman luonnontilan arviointi Kaunissaaren vesimuodostuman luonnontilaa arvioidaan humuspitoiset järvet ja lammet (3160) - vesiluontotyypin kriteerien mukaisesti (taulukko 1). Kaunissaaren vesimuodostumaan parhaiten sopivat arviot ovat merkitty korostusvärillä. Taulukko 1. Humuspitoiset järvet ja lammet (3160) -vesiluontotyypin kriteerit Kaunissaaren vesimuodostuman luonnontilan arvioinnissa. Suora lainaus Airaksinen & Karttunen (2001). Kaunissaareen vastaavat ominaisuudet on merkitty korostusvärillä. Luonnontila: Luonnontilaan vaikuttavat veden lasku, hajakuormitus ja ojitukset valuma-alueella, rantapuuston hakkuut ja rantarakentaminen. Laajat vedenalaiset sammalkasvustot (Spagnum sp, Chiloscyphus polyanthos) ovat yleensä merkki happamoitumisesta tai dystrofisoitumisesta Rakenne Toiminta I: erinomainen. Valuma-alueella ei suunnitteilla ojituksia. II: hyvä. Vähäiset ojitukset tai muut vedenlaatua ja kasvillisuutta muuttavat tekijät ovat vähäisiä tai niiden vaikutus on päättynyt. Valuma-alueelle ei suunnitella uusia ojituksia eikä rannoille laajaa rakentamista tai hakkuita. III: kohtalainen tai epäsuotuisa. Ojitukset valumaalueella tai haja-asutuksen kuormitus ovat selvästi muuttaneet vedenlaatua, rantarakentaminen ja rantapuuston hakkuut laajamittaisia. I: erinomainen. Valuma-alueella ei suunnitteilla ojituksia. II: hyvä. Vähäiset ojitukset tai muut vedenlaatua ja kasvillisuutta muuttavat tekijät ovat vähäisiä tai niiden vaikutus on päättynyt. Valuma-alueelle ei suunnitella uusia ojituksia eikä rannoille laajaa rakentamista tai hakkuita. III: kohtalainen tai epäsuotuisa. Ojitukset valumaalueella tai haja-asutuksen kuormitus ovat selvästi muuttaneet vedenlaatua, rantarakentaminen ja rantapuuston hakkuut laajamittaisia. Vesimuodostuman luonnontilan arviointi on hankalaa, koska vesimuodostuman aikaisempi kunto ja limnologisiin ominaisuuksiin vaikuttavat tekijät eivät ole tiedossa, eikä vesimuodostumaa voida luokitella selkeästi kuuluvaksi mihinkään luontotyyppiin. Perustuen tämän työn tuloksiin, Kaunissaaren vesimuodostuman luonnontilan arvioidaan oleva asteikolla I III (I = hyvä, III = huono) arvojen II ja III välillä. Vesimuodostuman luonnontilaa heikentää varmuusperiaatteen mukaisesti oletettu valuma koillisen puoleiselta hakkuualueelta. 21

Liite 8. Yhteenvetotaulukko Asiantuntija-arviona tehty vastaavuuksien yhteenveto Kaunissaaren vesimuodostuman geologisista, limnologisista ja kasvillisuuden piirteistä sekä näiden perusteella arvioidusta luontotyypin vastaavuudesta kirjallisuudessa kuvattuihin luontotyyppeihin, sekä luonnontilan arvioinnista liittyen vesilain 2 luvun 11 (taulukko 2). Luontotyyppien kuvaukset on esitetty tarkemmin liitteissä 1 5 ko. luontotyypin kohdalla. Luonnontilan arvio on esitetty liitteessä 7. Taulukko 2. Yhteenvetotaulukko Kaunissaaren vesimuodostuman ominaisuuksista. Luonnontila arvioidaan asteikolla I-III (I = hyvä, III = huono) Vesilain 2 luvun Luontotyyppi Liite Geologiset Limnologiset Vesikasvillisuus Luonnontila 11 mainittu vesiluontotyyppi ominaisuudet ominaisuudet Lampi Humuspitoiset järvet 5 ++ ++ - II ja lammet (3160) Pysyvät, 4 ++ + + satunnaisesti murtovesivaikutteiset rannikkolammet Suolampi 3 + + + Metsälampi 3 + + - Kluuvi(järvi) 1 + - - Flada 1 - - - Järvi 2 - - - Lähde 2 - - - Noro 2 - - - Vastaavuus kirjallisuudessa kuvattuun ++++ Vastaa täysin kuvattua +++ Vastaa hyvin kuvattua ++ Vastaa kohtalaisesti kuvattua + Vastaa jonkin verran kuvattua - Ei vastaa kuvattua 22

Liite 9. Arvioinnissa käytetty lähdeaineisto Airaksinen O. & Karttunen K. 2001: Natura 2000-luontotyyppiopas. - Suomen ympäristökeskus. http://www.syke.fi/fi-fi/avoin_tieto/uutiset/ymparistohallinnon_avoin_tieto_nyt_yhdes(37903) KAUNISSAAREN, HANSKISEN JA EESTILUODON HOITO - JA KEHITTÄMISSUUNNI TELMA VUOSILLE 2015 2024. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2015:1 / arkkitehtuuriosasto. Munsterhjelm R. 1997. Aquatic macrophyte vegetation of flads and gloes. - Acta Bot. Fennica 157: 1-68. Raunio A., Schulman A. & Kontula T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. - Suomen ympäristö 8 (2). RA 5 Kaunissaaren ranta-asemakaava RA 5 Strandetaljplan för Fagerö Osallistumis- ja arviointisuunnitelma Program för deltagande och bedömning 24.3.2016 Asianro 1410/2016. Lisäksi otettu huomioon: Natura 2000 luontotyyppien inventointiohje. SYKE Metsähallitus. Versio 5.1 1.4.2014. Wistbacka R.: Rannikon pienvesien inventointiopas - Inventoijan käsikirja 2014. Projekti Merenkurkun pienvesien elinvoiman puolesta. Etelä-Pohjanmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 23