SOKERIRASITUSPÄIVÄN MERKITYS DIABETEKSEN ENNALTAEHKÄISYSSÄ JA VARHAISESSA TOTEAMISESSA

OPINNÄYTETYÖ SANNA SAARINIEMI 2011 SOKERIRASITUSPÄIVÄN MERKITYS DIABETEKSEN ENNALTAEHKÄISYSSÄ JA VARHAISESSA TOTEAMISESSA HOITOTYÖN KOULUTUSOHJELMA SAIRAANHOITAJA AMK

ROVANIEMEN AMMATTIKORKEAKOULU TERVEYS JA LIIKUNTA -ALA Hoitotyön koulutusohjelma, Sairaanhoitaja Opinnäytetyö SOKERIRASITUSPÄIVÄN MERKITYS DIABETEKSEN ENNALTAEHKÄISYSSÄ JA VARHAISESSA TOTEA- MISESSA Sanna Saariniemi 2011 Toimeksiantaja Hyvinvointivalmennushanke Ohjaaja Arja Jääskeläinen Hyväksytty 2011 Työ on kirjastossa lukusalikappale

Terveys ja liikunta -ala Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja Opinnäytetyön tiivistelmä Tekijä Sanna Saariniemi Vuosi 2011 Toimeksiantaja Työn nimi Sivu- ja liitemäärä Hyvinvointivalmennushanke Sokerirasituspäivän merkitys diabeteksen ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa toteamisessa 44 + 2 Opinnäytetyöni liittyi Hyvinvointivalmennushankkeen järjestämään sokerirasituspäivään, joka järjestettiin Sallassa 27.11.2010. Diabeteksen esiintyminen väestössä lisääntyy koko ajan. Suomessa diabetesdiagnoosi on tehty 250 000 henkilölle ja melkein saman verran on henkilöitä, jotka sairastavat diabetesta tietämättään. Diabeteksen lisääntyminen lisää myös siihen liittyvien lisäsairauksien määrää ja sitä kautta kuormittaa Suomen terveydenhoitojärjestelmää. Opinnäytetyöni tavoite oli edistää diabeteksen ennaltaehkäisyä ja varhaista toteamista. Opinnäytetyöni on tutkimuksellinen opinnäytetyö. Tutkimuksessa käytin kvantitatiivista ja kvalitatiivista tutkimusmenetelmää selvittääkseni sokerirasituspäivän merkitystä diabeteksen ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa toteamisessa. Tarkoitus oli selvittää myös sokerirasituspäivän tarpeellisuutta. Tutkimuksen välineenä käytin kyselylomaketta ja lomakehaastattelua. Kohdehenkilöinä olivat sokerirasituspäivään osallistuneet henkilöt. Sokerirasituspäivään osallistui 33 diabeteksen riskiryhmään kuuluvaa henkilöä. Heistä suurin osa oli naisia. Diabetekseen viittaavia arvoja löytyi 7 %:lla ja heikentynyt sokerinsieto 31 %:lla vastaajista. Suurin osa vastaajista koki saaneensa uutta tietoa diabeteksesta, ravitsemuksesta, liikunnasta ja diabeteksen ennaltaehkäisystä. He kokivat sokerirasituspäivän hyödylliseksi. Kyselyyn vastanneet kaipasivat kuitenkin enemmän ravintoluentoa ja neuvontaa. Sokerirasituspäivän järjestäminen onnistui osallistujien ja terveydenhoitajien mielestä hyvin. Avainsanat Diabetes, ennaltaehkäisy, sokerirasituspäivä, hyvinvointivalmennus, ravitsemus

School of Health Care and Sports Degree Programme in Nursing and Health Care Abstract of Thesis Author Sanna Saariniemi Year 2011 Commissioned by Subject of thesis Number of pages Wellbeing Coaching Project The Significance of The Oral Glucose Tolerance Test Day in The Prevention And Early Diagnosis of Diabetes 44 + 2 My thesis deals with the Oral Glucose Tolerance Test Day (OGTT Day) that was organized by the Wellbeing Coaching Project in Salla in November 27th, 2010. Diabetes in the population is increasing constantly. Finland has 250 000 people who have been diagnosed with diabetes. It is estimated that there are nearly as many people who unknowingly suffer from diabetes. The increase in diabetes in the population also increases the number of related diseases and thereby burdens the Finnish Health Care System. The purpose of my thesis was to promote the prevention and early diagnosis of diabetes. This thesis is based on research. I used both quantitative and qualitative methods when studying the significance of the OGTT Day in the prevention and early diagnosis of diabetes. The purpose was also to assess if there is a need for more OGTT Days. I used a questionnaire and structured interviews in conducting my research. The people participating in the OGTT Day formed the target group of the study. Thirty-three persons with a high-risk of diabetes participated in the OGTT Day. The majority were women. Seven percent (%) had levels that suggest diabetes whereas 31% had levels of impaired glucose tolerance. The majority of respondents stated that they received new information on diabetes, nutrition, exercise and the prevention of diabetes. They felt that the OGTT Day was useful. On the other hand, the respondents hoped for more information on nutrition and general guidance. Both the participants and the nurses said that the OGTT Day was well-organized. Keywords Diabetes, prevention, Oral Glucose Tolerance Test Day, Wellbeing Coaching, nutrition

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 2 DIABETES... 3 2.1 DIABETEKSEN TYYPIT... 3 2.2 DIABETEKSEEN LIITTYVÄT LISÄSAIRAUDET... 5 2.3 METABOLINEN OIREYHTYMÄ... 8 3 DIABETEKSEN VARHAINEN TOTEAMINEN JA ENNALTAEHKÄISY... 9 3.1 DIABETEKSEN TOTEAMINEN... 9 3.2 DIABETEKSEN ENNALTAEHKÄISY... 10 3.3 TYYPIN 2 -DIABETEKSEN EHKÄISYOHJELMA 2003-2010... 11 3.4 SOKERIRASITUSPÄIVÄ OSANA DIABETEKSEN VARHAISTA TOTEAMISTA... 12 4 SALLAN SAIRASTAVUUS, HYVINVOINTIVALMENNUSHANKE JA SOKERIRASITUSPÄIVÄ... 15 5 OPINNÄYTETYÖN TAVOITE, TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT... 20 6 TUTKIMUSMENETELMÄT, AINEISTOT JA ANALYYSI... 21 7 TUTKIMUKSEN TULOKSET... 25 7.1 KYSELYYN VASTANNEIDEN TAUSTATIEDOT... 25 7.2 KYSELYYN VASTANNEIDEN DIABETEKSEN RISKITEKIJÄT... 27 7.3 SOKERIRASITUSPÄIVÄN HYÖDYLLISYYS... 31 7.4 SOKERIRASITUSPÄIVÄN JÄRJESTELYT... 33 8 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 35 LÄHTEET... 38 LIITEET... 41

1 1 JOHDANTO Diabetes eli kansankielellä sokeritauti lisääntyy väestössä koko ajan. Se ei yleisty pelkästään Suomessa, vaan myös muualla maailmassa. Tyypin 2 - diabeteksen ehkäisyohjelma 2003-2010 mukaan, vuonna 2000 suomalaisista oli sairastunut tyypin 2 -diabetekseen eli aikuistyypin diabetekseen noin 160 000 ihmistä. (Tyypin 2 -diabeteksen ehkäisyohjelma 2003-2010 2004, 3, 9.) Diabetes-sivustolla kerrotaan, että tällä hetkellä tyypin 2 -diabetesta sairastavia on 250 000, mikä on huima nousu vuoteen 2000 verrattuna. Diabetesta tietämättään sairastavia, on melkein saman verran, kuin diabetesdiagnoosin saaneita. Tietämättään diabetesta sairastavia arvellaan olevan noin 200 000. (Diabetesliitto 2010.) Diabetekseen sairastuneiden ja tietämättään sairastavien määrän kasvu on kansanterveydellinen ongelma. Sairauden lisääntyminen kuormittaa terveydenhoitojärjestelmää, koska hoitojen määrä ja hoitokustannukset kasvavat. Diabetekseen sairastumisen ennaltaehkäiseminen on tärkeää, koska diabeteksen lisääntyessä, myös siitä aiheutuvien lisäsairauksien määrä lisääntyy. (Tyypin 2 -diabeteksen ehkäisyohjelma 2003-2010 2004, 7.) Tyypin 2 -diabeteksen ehkäisyohjelman mukaan ainakin kolmasosalla suomalaisista on perinnöllinen taipumus sairastua diabetekseen. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää, että riskihenkilöt seulotaan ja ohjataan hoidon piiriin sairauden varhaisessa vaiheessa. Diabeteksen ennaltaehkäisy ja varhainen toteaminen ovat keinoja, joilla pyritään vähentämään diabetekseen sairastumista ja jo sairastuneet ohjattua mahdollisimman pian hoitoon. Diabeteksen ennaltaehkäisyä ja sen vaikutusta aikuistyypin diabetekseen on tutkittu. Tutkimusten mukaan sairastumista voidaan ehkäistä elämäntapamuutoksilla. Elämäntapoihin puuttuminen voi vaikuttaa myös diabeteksen hoitoon. Elämäntapamuutosten on tutkittu olevan jopa tehokkaampaa kuin lääkehoito. Elämäntapamuutoksia ovat esimerkiksi liikunnan lisääminen, terveellisempään ruokavalioon vaihtaminen ja painon tarkkailu. Liikunnan lisäämisellä ja ruokavalion muutoksella voidaan vaikuttaa myös painoon. Yhteiskunnan kulujen kohoamisen estämiseksi on välttämätöntä panostaa sairauden ehkäi-

2 syyn. Varhainen diabeteksen tunnistaminen auttaa saamaan diabetes hallintaan hyvissä ajoin. Varhain todettu diabetes ei ole välttämättä ehtinyt kehittää lisäsairauksia ja tässä vaiheessa on mahdollista vielä ehkäistä näiden elämää hankaloittavien sairauksien kehittyminen. (Tyypin 2 -diabeteksen ehkäisyohjelma 2003-2010 2004, 9-11.) Opinnäytetyöni aihe on Sokerirasituspäivän merkitys diabeteksen ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa toteamisessa. Opinnäytetyöhöni kuului osallistuminen sokerirasituspäivään ja sen arviointi. Tapahtuma järjestettiin Sallassa. Olen Sallasta kotoisin ja sen vuoksi halusin tehdä opinnäytetyöni tästä aiheesta. Aihe kiinnostaa minua, koska se käsittelee diabetesta, sen kartoitusta ja ennaltaehkäisyä. Diabeteksen lisääntyminen Suomessa on syy siihen, miksi koen aiheen tärkeäksi. Ei pelkästään sairaus vaan se, että kyseistä sairautta voidaan ehkäistä hyvin helpoin menetelmin, lisäsi kiinnostusta diabetekseen ja sen kartoitukseen. Suvussani on diabetesta ja siksi kuulun itsekin riskiryhmään. Tällaisen sokerirasituspäivän järjestäminen auttaa löytämään piilevästi diabetesta sairastavat ja ohjaamaan heidät tarvittaessa hoitoon. Opinnäytetyön aihe tuli toimeksiantajalta, joka on Sallan kunnan hallinnoima Hyvinvointivalmennushanke. Hanke on kehittänyt hyvinvointivalmennusmallin, johon kuuluu muun muassa erilaisten yleisötapahtumien järjestäminen. Yksi näistä tapahtumista oli Sokerirasituspäivä. Sen tavoitteena oli tavoittaa mahdollisimman monta kuntalaista, joilla on korkea riski sairastua diabetekseen. Sokerirasituspäivän tavoitteena oli antaa tietoa diabeteksen ennaltaehkäisyyn ja havahduttaa päivään osallistujia diabeteksen riskitekijöistä. Opinnäytetyöhöni sisältyi sokerirasituspäivän suunnittelu, toteutus ja arviointi yhdessä sallalaisten terveydenhoitajien kanssa. Tapahtuman ja tapahtumasta saatujen tulosten arviointi ja raportointi oli pääasiassa minun tehtävänä. Sokerirasituspäivän järjestämiseen osallistui myös hyvinvointivalmentajaopiskelijoita. Tapahtuma järjestettiin Sallassa 27.11.2010.

3 2 DIABETES Diabetes on yksi tärkeimmistä käsitteistä opinnäytetyössäni. Käsitteinä ovat diabeteksen päätyypit ja siihen liittyvät lisäsairaudet, raskausdiabetes ja metabolinen oireyhtymä. Raskausdiabetesta sarastavat henkilöt kuuluvat riskiryhmään ja näistä henkilöistä jopa puolet sairastuu tyypin 2 -diabetekseen seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. Metabolinen oireyhtymä liittyy läheisesti diabetekseen, koska 80 %:lla tyypin 2 -diabeetikoista on tämä oireyhtymä. (Teramo-Kaataja 2009, 386.) Aikaisemmin ajateltiin, että diabetes on seurausta liiallisesta sokerin syömisestä, mutta kyse onkin haiman insuliinin tuotannon ongelmista. Diabetes on pitkäaikainen sairaus, joka johtuu haiman tuottaman insuliinin puutteesta tai heikentyneestä insuliinin toiminnasta. Insuliini on hormoni, joka säätelee veressä olevaa sokeripitoisuutta. Korkea verensokeri on yleinen hoitamattomassa diabeteksessa ja voi pitkän ajan kuluessa aiheuttaa vakavia haittoja elimistössä, varsinkin hermoissa ja verisuonissa. (WHO 2011.) Insuliini helpottaa glukoosin pääsyn verestä maksaan, lihaksiin ja rasvasoluihin, missä se käytetään polttoaineena. Diabeteksessa glukoosi ei pääse verestä soluihin. (Ferry Robert J. 2011.) Diabetes on haitallinen terveydelle, koska kudokset tarvitsevat glukoosia energia-aineenvaihduntaan ja ilman sitä ei voi elää. Jos sokeria on liikaa elimistössä, valkuaisaineiden rakenne ja toiminta häiriintyvät. Diabeetikolla valtimot ahtautuvat herkemmin, koska siihen liittyy rasvaaineenvaihdunnan häiriöt. (Saraheimo 2009, 9.) 2.1 Diabeteksen tyypit Aikaisemmin puhuttiin tabletti- ja ruokavaliohoitoisesta ja insuliinihoitoisesta tai nuoruusiän ja aikuisiän diabeteksesta. Nykyään diabetes käsittää joukon erilaisia sairauksia, joissa verensokeripitoisuus on kohonnut. Diabetes jaetaan yleisimmin tyypin 1 -diabetekseen ja tyypin 2 -diabetekseen. Diabeteksesta tunnetaan myös muita alamuotoja, jotka ovat harvinaisempia. Eri alamuotojen erottaminen toisistaan on vaikeaa, koska rajat ovat epäselvät. Muita alamuotoja en käsittele tarkemmin, koska opinnäytetyöni keskittyy tyypin 2

4 -diabeteksen varhaiseen toteamiseen ja ennaltaehkäisyyn. (Saraheimo 2009, 9, 26.) Tyypin 1 -diabeteksessa autoimmuunitulehduksen seurauksena insuliinia tuottavat haiman solusaarekkeet tuhoutuvat. Tästä seuraa, että insuliinia ei erity ja veressä olevan sokerin määrä kasvaa. Hoidoksi tyypin 1 - diabeteksessa tarvitaan alusta asti insuliinipistoksia. Nuoruustyypin diabetekseen sairastuminen on perinnöllistä. (Mustajoki 2010.) Tyypin 1 - diabetekseen ei suinkaan sairastu pelkästään nuoret, vaan siihen voi sairastua missä iässä tahansa, myös vanhuudessa. Yleisesti siihen sairastutaan alle 35-vuotiaana. (Saraheimo 2009, 28.) Tyypin 1 -diabeteksessa oireita ovat väsymys, laihtuminen, janon lisääntyminen ja suurentuneet virtsamäärät ja ne ilmaantuvat muutamassa päivässä tai viikkojen kuluessa. Hoitoon on päästävä nopeasti, mutta jos se viivästyy, saattaa sairaus edetä happomyrkytykseksi, jolloin yleistila heikkenee. Hengenvaarallisen happomyrkytyksen saanut täytyy saada välittömästi sairaalaan. (Mustajoki 2010.) Tyypin 2 -diabeteksessa insuliinia erittyy, mutta sen toiminta ei ole niin tehokasta. Tällaista tilaa kutsutaan insuliiniresistenssiksi. Insuliiniresistenssillä tarkoitetaan sitä, että sokeri eli glukoosi ei siirry verestä soluihin oikein. Jotta solut saavat tarvitsemansa sokerin, joutuu haima tuottamaan enemmän insuliinia. Kun haiman solut joutuvat pitkän aikaa tuottamaan enemmän insuliinia, ne väsyvät ja sen seurauksena veren sokeripitoisuus nousee ja puhkeaa diabetes. Tyypin 2 -diabeteksessa ei insuliinia tarvitse heti alussa käyttää, koska haima tuottaa vielä insuliinia. Insuliinia tarvitaan hoidon avuksi, kun insuliinin tuotanto heikkenee vuosien varrella. (Mustajoki 2010.) Tyypin 2 - diabetes kehittyy hitaasti ja salakavalasti, joten sen toteamiseen voi mennä useita vuosia. Diabetes on usein pitkään oireeton tai oireita on vähän. Oireettomuuden vuoksi sairaus todetaan mahdollisesti vasta, kun muita sairauksia ilmaantuu, esimerkiksi silmänpohjan muutoksien tai sydäninfarktin yhteydessä. (Saraheimo 2009, 31.)

5 Vaikka tyypin 2 -diabetekseen on perinnöllinen taipumus, ei se johda välttämättä diabetekseen, jos ihminen pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Painon nousu nostaa diabetekseen sairastumisen riskiä. Yli 15 kilon ylipainoisilla keski-ikäisillä on 10-20-kertainen riski normaalipainoisiin verrattuna sairastua diabetekseen. Keskivartalolihavuus (vyötärölihavuus) on riski tyypin 2 - diabeteksen kehittymiseen. (Mustajoki, 2010.) Raskausdiabeteksessa verensokeriarvot nousevat korkeiksi ensimmäisen kerran raskauden aikana (WHO 2011). Raskauden aikana ensimmäisen kerran ilmenevä diabetes on riskitekijä tyypin 2 -diabetekselle. Raskausdiabetes eli gestaatiodiabetes paranee yleensä synnytyksen jälkeen. Raskauden aikana insuliinin teho heikkenee, koska raskaushormonien määrä kasvaa. Raskausdiabeteksessa insuliinia erittyy tarpeeseen nähden liian vähän. (Diabetesliitto 2010.) Raskausdiabetes todetaan sokerirasituskokeella, joka tehdään yleensä 24.-28. raskausviikolla. Sokerirasituskoe on hyvä tehdä alkuraskaudessa, jos edellisen raskauden aikana on todettu raskausdiabetes tai raskaana olevan lähisuvussa on tyypin 2 -diabetesta (Teramo-Kaaja 2009, 384-385.) Naiset, joilla on raskausdiabetes, synnyttävät todennäköisemmin kookkaita lapsia (Ferry 2011). Tämä johtunee siitä, että korkean verensokerin ja kohonneiden insuliiniarvojen yhteisvaikutuksesta. Tämä aiheuttaa rasvakudoksen lisääntymistä sikiössä. (Käypähoito 2008.) 2.2 Diabetekseen liittyvät lisäsairaudet Diabetekseen liittyy paljon lisäsairauksia ja niiden kehittyminen tapahtuu pitkän ajan kuluessa. Aikaa voi kulua vuosia tai vuosikymmeniä. Silloin kun oireet huomataan, tauti on voinut edetä jo hyvinkin pitkälle. (Mustajoki 2010.) Kun verensokeri on pitkään korkealla, elinmuutosten riski kasvaa. Elinmuutoksia kehittyy, kun diabetesta sairastaa yli 15 vuotta, kerrotaan diabetessivustolla. Muutoksia on enemmän aikuistyypin kuin nuoruustyypin diabetesta sairastavilla, koska aikuistyypin diabetes huomataan myöhemmin. Tämä johtuu siitä, että aikuistyypin diabetes kehittyy hitaasti ja salakavalasti. Elinmuutoksia voi olla jo aikuistyypin diabeteksen toteamishetkellä. (Diabetesliitto 2010.) Merkittäviä diabetekseen liittyviä lisäsairauksia ovat retinopatia, nefropatia, neuropatia sekä valtimotaudista (ateroskleroosista) johtuvat sy-

6 däninfarktit ja aivoverenkierron häiriöt (Mustajoki 2010). Lisäsairauksien hoito on kallista yhteiskunnalle (Tyypin 2-diabeteksen ehkäisyohjelma 2003-2010, 10.) Seppäsen mukaan retinopatia eli silmän verkkokalvosairaus johtuu suuresta verensokeripitoisuudesta, mikä vaikuttaa verisuonten valkuaisaineisiin. Siitä seuraa pienten verisuonien vuotaminen verkkokalvolle. Retinopatia voi johtaa hoitamattomana vakavaan näön heikkenemiseen. Silmänpohjan sairauden toteamiseksi ajoissa on tärkeää, että silmänpohjan tilannetta seurataan diabeetikolla säännöllisesti. Kun silmänpohjan sairaus todetaan ajoissa, voidaan sitä tehokkaasti hoitaa ja vähentää näön heikkenemistä. On tärkeää, että diabeteksessa on hyvä hoitotasapaino, koska se vähentää vakavan silmäsairauden kehittymistä. Oireena retionopatiassa on näön heikkenemistä tai eriasteisia näkökenttäpuutoksia. Retinopatian tärkein hoito on diabeteksen hyvä hoitotasapaino ja laser. (Seppänen 2010.) Nefropatialla tarkoitetaan munuaismuutosta. Nefropatiaa sanotaankin munuaissairaudeksi. Sairaudessa munuaisten toiminta heikkenee. Aluksi virtsaan kertyy normaalia enemmän albumiini-nimistä valkuaisainetta, tätä muotoa kutsutaan mikroalbuminuriaksi. Siitä seuraa proteinuria ja myöhemmin munuaisten toiminta heikkenee, niin etteivät ne pysty puhdistamaan kuonaaineita verestä niin tehokkaasti. Lopulta munuaisten erityskyky loppuu ja sitä kutsutaan uremiaksi eli munuaisten vajaatoiminnaksi. Nefropatia johtuu huonosta diabeteksen hoitotasapainosta. Perintötekijät vaikutttavat nefropatian syntyyn ja toisissa suvuissa siihen sairastutaan helpommin. Nefropatiariskiä nostaa myös tupakointi ja korkea verenpaine. Diabeetikon on tärkeää pitää hyvä hoitotasapaino, ehkäistäkseen nefropatian syntyä. (Rönnemaa 2009, 422-424.) Diabeteksesta voi seurata hermomuutoksia. Näitä muutoksia kutsutaan neuropatiaksi ja ovat yleisempiä tyypin 2 -diabetekseen sairastuneilla. Neuropatialla tarkoitetaan hermojen toiminnan vaurioita, jotka ovat seurausta liian korkeasta verensokerista. Neuropaita jaetaan somaattiseen ja autonomiseen neuropatiaan. Vuosikausia jatkuneet korkeat verensokeriarvot lisäävät her-

7 movaurioiden vaaraa. Tyypillisintä hermotoiminnan häiriötä kutsutaan polyneuropatiaksi, joka tarkoittaa molemmin puoleista ääreishermojen sairautta, jolloin vaurioita ilmenee alaraajojen ääreisosissa. Oireita, joita tällöin voi esiintyä ovat pistelyä, puutumisen tunnetta, kipua ja tuntoherkkyyttä. Kun vaurio etenee, jalkojen tunto heikkenee. Yksittäisen hermon tai hermoryhmän häiriötä eli mononeuropatiaa voi ilmetä kipuina tai pieninä halvausoireina eri puolilla kehoa. Yleisimpiä alueita on pohje, rintakehän toinen puoli, reisi tai käsi. Pohjehermon halvauksessa jalkaterä roikkuu ja kävellessä sitä ei voi nostaa ylöspäin. (Mustajoki 2010.) Edellä mainitut hermomuutokset kuuluivat somaattisen hermoston neuropatiaan. Autonomiseen hermostoon kuuluu sydämen ja verisuonten hermoston vauriot, jolloin oireena on sydämen sykkeen nousua ja verenpaineen laskua noustessa ylös. Oireena voi olla myös niin sanottu sydämen tunnottomuus, jolloin sydän ei tunne kipua. Mahan ja suoliston alueen hermovauriot voivat häiritä näiden alueiden lihasten toimintaa, jolloin ruoka ei etene ruoansulatuskanavassa, jolloin voi esiintyä öisin ripulia tai ummetusta. Terveyskirjastossa kuitenkin mainitaan, että ripulointi ja ummetus on aika yleistä, ettei sitä voi varmasti sanoa johtuvan diabeteksesta. Diabeetikolla voi esiintyä myös virtsaamis- ja erektio-ongelmia. Vaikka virtsarakko on täynnä, diabeetikko ei välttämättä tunne virtsaamispakkoa tai rakko ei tyhjene kunnolla. (Mustajoki 2010.) Valtimotauti eli ateroskleroosi tarkoittaa sitä, että valtimot ahtautuvat eikä veri pääse kunnolla kulkemaan elimistössä. Valtimoiden sisäpinnan sisäkalvon alle alkaa kertyä kolesterolin materiaalia, jota veressä on. Tämä tapahtuu vuosien saatossa ja valtimo tukkiutuu pikku hiljaa, jolloin veren kulku suonessa heikkenee. Koska kudokset tarvitsevat jatkuvasti veren mukana kulkeutuvia ravintoaineita ja happea, valtimon tukkeutuessa hapen saanti heikkenee ja kudoksessa esiintyy häiriöitä. Valtimon osittaisesta tukkeutumisesta johtuvasta vähäisestä hapen ja ravinnon saamisesta seuraa kudoksessa tuntuvat kivut. Jos valtimo tukkeutuu kokoaan, seurauksena on kudoksen kuolio. Valtimotauti voi kehittyä herkimmin sepelvaltimoihin, jotka ovat sydänlihaksen pinnassa. Tästä voi aiheutua sepelvaltimotauti tai sydäninfarkti. Aivovaltimoi-

8 den tukkeutuessa vaarana on aivohalvaus ja alaraajoissa katkokävelyä tai pahimmassa tapauksessa raajaan tulee kuolio. (Mustajoki 2010.) 2.3 Metabolinen oireyhtymä Metabolinen oireyhtymä eli MBO on aineenvaihdunnan häiriö, joka voi kehittää terveydelle haitallisia sairauksia. Oireyhtymän ja sydänsairauksien välillä on tiedetty olevan yhteys jo 1940-luvulla, mutta 1980-luvulla se oli jo selkeämmin määritelty. Maailman terveysjärjestö on määritellyt sairauden seuraavasti: Jos henkilöllä on kohonneet verensokeriarvot ja sen lisäksi kaksi seuraavista on hänellä metabolinen oireyhtymä; keskivartalolihavuutta, veren rasva-arvot ovat koholla, veren hyvän kolesterolin eli HDL:n määrä on vähentynyt tai verenpaine on kohonnut. (Mathur-Conrad Stöpple 2011.) Metabolinen oireyhtymä on riski diabetekseen sairastumiseen. Toisaalta taas diabetes on riski sairastua oireyhtymään, jos siihen liittyy myös muita aineenvaihdunnan muutoksia. Jos diabeetikolla on keskivartalolihavuus ja näiden kahden lisäksi henkilöllä on muita aineenvaihdunnan muutoksia, katsotaan sen olevan juuri tätä metabolista oireyhtymää ja riski sairastua muihin sairauksiin on suuri. Metaboliseen oireyhtymän seurauksena on suurentunut riski sairastua valtimotautiin eli ateroskleroosiin. Aikaisemmin olenkin kertonut, mitä valtimotauti on. Terveyskirjastossa kerrotaan, että tätä oireyhtymää sairastavilla on terveisiin nähden 2-3 kertaa suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Siellä kerrotaan myös metabolisen oireyhtymän vaikeusasteen vaikuttavan riskiin sairastua. Jos veren rasva- ja sokeriarvot ja verenpaine ovat paremmin hallinnassa, on lievempi riski ja jos taas arvot ovat enemmän koholla, riski on suurempi. Metabolisen oireyhtymän ehkäisyyn vaikuttaa samat asiat kuin diabeteksen ehkäisyssäkin eli painon pudotus, liikunnan lisääminen ja terveellinen ruokavalio. Painon pudotus vaikuttaa kaikkiin arvoihin hyödyllisesti. (Mustajoki 2010.)

9 3 DIABETEKSEN VARHAINEN TOTEAMINEN JA ENNALTAEHKÄISY Ainakin kolmasosalla Suomen väestöstä on perinnöllinen taipumus sairastua diabetekseen. Hyvin moni voi sairastaa aikuistyypin diabetesta vuosia tietämättään. Piilevästi ja pitkään sairastettu diabetes on voinut kehittää lisäsairauksia ennen kuin itse diabetes todetaan. Diabetekseen liittyvien lisäsairauksien vuoksi on tärkeää, että diabetes todetaan varhaisessa vaiheessa. Varsinkin ne, joilla on korkea riski sairastua diabetekseen, olisi tärkeää saada seulontoihin hyvissä ajoin. Varhainen diabeteksen diagnosointi mahdollistaa sairauden hoidon aloittamisen ajoissa. Kun korkea diabetesriski todetaan mahdollisimman varhain, elämäntapamuutoksilla on mahdollisuus saada verensokeriarvot laskemaan normaaliarvojen tasalle tai mahdollisesti jopa siirtämään lääkehoidon aloitusta. Diabeteksen ennaltaehkäisy on hyvin tärkeää, koska sillä voidaan siirtää diabetekseen sairastumista vuosilla. Selvitän seuraavaksi, kuinka diabetes todetaan ja miten sitä voidaan ennaltaehkäistä. Kerron lyhyesti tyypin 2 -diabeteksen ehkäisyohjelma 2000-2010:stä joka liittyy olennaisesti sokerirasituspäivään. (Tyypin 2-diabeteksen ehkäisyohjelma 2003-2010, 9-11.) 3.1 Diabeteksen toteaminen Diabeteksen toteamiseen voidaan käyttää laskimoverinäytettä tai sormenpäästä otettavaa verinäytettä. Laskimoverinäyte on Käypähoitosuosituksen mukaan luotettavampi kuin sormenpäästä otettava näyte. Diabeteksen diagnoosikriteereitä on kahta mallia; WHO:n eli Maailman terveysjärjestön ja ADA:n eli American Diabetes Associationin. Suomessa käytetään WHO:n diagnoosikriteeriarvoja (Taulukko 1). Jotta voidaan tehdä diabetesdiagnoosi, on paastoverensokerin oltava yön jälkeen yli 7.0 mmol/l. Ihmisellä, jolla ei ole diabetesta eli normaali verensokeri on vähemmän kuin 6.0 mmol/l. Heikentynyt paastoverensokeri on, jos verensokeri on 6.1-6.9 mmol/l. Pelkkä paastoarvon mittaus ei riitä löytämään kaikkia diabetesta sairastavia, siksi diabeteksen toteamiseksi korkean riskin potilaille pitäisi tehdä sokerirasituskokeella. Sokerirasituskokeessa otetaan paastoverensokeri, jonka jälkeen nautitaan 75 g sokeria sisältämä liemi. Kahden tunnin kuluttua otetaan uusi verensokerinäyte. Jos sokerirasituksen jälkeen arvo on yli 11 mmol/l, on kyseessä diabe-

10 tes. Jos arvo on 7,8 11,0 mmol/l, nimitetään sitä heikentyneeksi sokerin siedoksi. Edelliset mainitsemani diabeteksen diagnoosin tekoon liittyvät arvot perustuvat oireettomien henkilöiden verensokerin mittaukseen. Oireellisilla henkilöillä diagnoosi voidaan tehdä myös satunnaisesta verensokerin mittauksesta, jos arvo on yli 11 mmol/l. (Käypähoitosuositus 2009.) Taulukko 1. Diagnoosikriteerit laskimoveren verensokeripitoisuuden perusteella. (Käypähoitosuositus 2009) 3.2 Diabeteksen ennaltaehkäisy Diabeteksen ennaltaehkäisy on mahdollista, lukuun ottamatta tyypin 1 - diabetesta, johon ei ole vielä löydetty ennaltaehkäisytapaa. Tyypin 1 - diabeteksen ennaltaehkäisyn mahdollisuutta tutkitaan kuitenkin koko ajan. Tyypin 2 -diabetesta sen sijaan voidaan ehkäistä. Tärkeää on kiinnittää huomiota omaan terveyskäyttäytymiseen, kuten ruokailutottumuksiin ja liikkumiseen. (Diabetesliitto 2010.) Rasvan käytöllä on merkitystä ja kannattaa miettiä millaista rasvaa ja kuinka paljon sitä käyttää (Diabetesliitto 2010). Puhutaan kovasta eli tyydyttyneestä rasvasta ja pehmeästä eli tyydyttymättömästä rasvasta. Kova rasva on peräisin eläimistä ja pehmeä rasva on kasveista peräisin. Ravintosuosituksissa kehoitetaan lisäämään pehmeän rasvan käyttöä, koska se vähentää veressä olevan LDL-kolesterolin eli pahan kolesterolin määrään sekä parantaa pahan ja hyvän kolesterolin suhdetta toisiinsa, mikä on hyväksi verisuonille. Pehmeä rasva myös parantaa sokeriaineenvaihduntaa. Kuitupitoisen ravinnon lisääminen ruokatottumuksiin on hyväksi, koska se edistää vatsan toimintaa, tasapainottaa verensokeria ja pienentää veren kolesterolipitoisuutta. Ylipainoa pitää välttää, varsinkin keskivartalolihavuutta, koska sen on tutkittu olevan merkittävä riskitekijä tyypin 2 diabeteksen kehittymiselle. Liikuntaa pitää lisätä, koska se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti terveyteen. Se auttaa energian

11 kulutuksessa, mikä vaikuttaa painon pudottamisessa. Liikunta myös parantaa sokeritasapainoa, kun sitä harrastaa säännöllisesti. Tupakointi pitää myös lopettaa, sillä se on haitaksi elimistön insuliiniaineenvaihdunnalle ja sitä kautta riski tyypin 2-diabetekseen sairastumiseen. (Sydänliitto 2011.) 3.3 Tyypin 2 -diabeteksen ehkäisyohjelma 2003-2010 Tyypin 2 -diabeteksen ehkäisyohjelman 2003-2010 taustalla on suomalainen DPS-tutkimus (Diabetes Prevention Study), jonka tulosten perusteella diabeteksen ennaltaehkäisystä on hyötyä ja elämäntapamuutoksilla voidaan alentaa diabetesriskiä. Ehkäisyohjelman tärkeimpänä tavoitteena on terveyden edistämisen organisaation ja terveydenhuollossa käytettävien toimintatapojen kehittäminen niin, että lihavuuden, tyypin 2 -diabeteksen sekä sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisy olisi järjestelmällistä ja toiminta perustuisi laajaan yhteistyöhön eri ammattiryhmien kesken. (Tyypin 2 -diabeteksen ehkäisyohjelma 2003-2010 2004, 11.) Tyypin 2 -diabeteksen ehkäisyohjelman eli Dehkon 2D-hankkeella on kolme strategiaa, joiden avulla he pyrkivät pääsemään tavoitteisiinsa. Dehkon strategioita ovat väestöstrategia, korkean riskin strategia ja varhaisen diagnoosin ja hoidon strategian. Väestöstrategian tavoitteena on lihavuuden ja metabolisen oireyhtymän ennaltaehkäisy, apuna käytetään sitä, että liikunnan ja ravitsemuksen tietoutta lisätään väestössä. Korkean riskin strategialla pyritään seulomaan, ohjaamaan ja seuraamaan diabeteksen riskiryhmään kuuluvia henkilöitä. Seulontaan he käyttävät tyypin 2 -diabeteksen sairastumisriskin arviointilomaketta, jonka on laatinut Kansanterveyslaitos. Arviointilomakkeen on julkaissut Diabetesliitto. Varhaisen diagnoosin ja hoidon strategian tavoitteena on saada tyypin 2 -diabetekseen vasta sairastuneiden saaminen mahdollisimman pian järjestelmän piiriin ja hoitoon sekä antaa heille ohjeita elintappoihin. (Tyypin 2 -diabeteksen ehkäisyohjelma 2003-2010 2004, 11.) Ehkäisyohjelman toteuttamiseksi tarvitaan eri toimijoiden yhteistyötä. Yhteistyö on tärkeää, jotta edistettäisiin terveellistä ravitsemusta ja liikuntaa sekä terveydenhuoltojärjestelmän valmiuksien lisäämistä. Myös ennaltaehkäisevän toiminnan parantamista terveydenhuollossa pitää edistää. Maailman ter-

12 veysjärjestö eli WHO on myös kiinnittänyt huomiota diabeteksen yleistymiseen. WHO on antanut ensimmäiset suosituksensa diabeteksen ehkäisyyn vuonna 1994. Tyypin 2 -diabeteksen ehkäisyohjelma ottaa huomioon myös WHO:n antamat suositukset. (Tyypin 2 -diabeteksen ehkäisyohjelma 2003-2010, 12.) 3.4 Sokerirasituspäivä osana diabeteksen varhaista toteamista Sokerirasituspäivä on tapahtuma, joka järjestetään henkilöille, joilla on riski sairastua diabetekseen. Tapahtumaan osallistujille tehdään sokerirasitustesti, annetaan tietoa diabeteksesta ja sen riskitekijöistä sekä ennaltaehkäisystä. Sokerirasitustestiä käytetään toteamaan diabetekseen sairastuneen henkilöt. Tapahtuman avulla pyritään löytämään diabetesta piilevästi sairastavia henkilöitä ja henkilöitä, joilla on korkea riski sairastua diabetekseen. Samalla pyritään lisäämään ihmisten tietoutta diabeteksesta, diabeteksen riskeistä ja ennaltaehkäisystä luentojen ja esitteiden avulla. Sokerirasituspäivä on osa tyypin 2 -diabeteksen ehkäisyohjelman varhaisen diagnoosin ja hoidon strategiaa. Sokerirasituspäivä järjestettiin Sallassa ensimmäistä kertaa. Mallina käytettiin Pohjois-Pohjanmaalla, Nivalassa järjestettyä Sokerirasituspäivää. Nivalan tiedotteessa kutsuttiin sokerirasituspäivään miehet ja naiset, 25-60-vuotiaat, riskiryhmään kuuluvat henkilöt. Siellä sokerirasituspäivä järjestetään puolivuosittain terveyskeskuksessa. Informointi sokerirasituspäivästä tapahtuu paikallislehdessä, terveyskeskuksen ilmoitustaululla ja vastaanotoilla. Tapahtumaan tullaan ravinnotta, otetaan paastoverensokeri ja annetaan juotavaksi sokeriliemi. Osallistujat tekevät myös diabeteksen riskinarviointitestin. Kahden tunnin odotusaikana osallistujilla on mahdollisuus tutustua materiaaleihin esimerkiksi ravintokuviin ja ruoanvalmistusohjeisiin. Ohjelmassa on myös lääkärin ja ravitsemusterapeutin luennot. Henkilöt, jotka saavat kohonneet verensokeri arvot tai diabetekseen viittaavat arvot, saavat jatko-ohjausajan diabetes- tai sydänhoitajan vastaanotolle. (Turku 2009.) Suomen viisi sairaanhoitopiiriä yhteistyössä Suomen diabetesliiton ja kansanterveyslaitoksen kanssa toteuttivat vuosina 2003 2007 valtakunnallisen

13 Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelman, Dehkon, Tyypin 2 - diabeteksen ehkäisyohjelman toimeenpanohankkeen (Dehkon 2D -hankkeen eli D2D:n.) Sairaanhoitopiirien perusterveydenhuollon terveyskeskukset ja työterveyshuollot toteuttivat hankkeen käytännössä. Hankkeen tärkein tavoite oli kehittää uusia tyypin 2 -diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyn ja varhaisen hoidon toimintamalleja ja -käytäntöjä. Eri alueiden loppuraporteista selviää, millainen vaikuttavuus sokerirasitustestauksesta on ollut. Sokerirasitustestaus ei ole ainoa menetelmä, jolla riskiryhmään kuuluvia henkilöitä seulotaan, vaan se on yksi tärkeä osa sitä. Tärkeää on tunnistaa ja sen jälkeen ohjata jatkohoitoon ja tutkimuksiin. (D2D loppuraportti 2003-2007, 5.) Pohjois-Pohjanmaan D2D-hanke painottui korkean riskin strategiaan. Terveyskeskuksissa, työterveyshuollossa apteekeissa ja yleisötapahtumissa seulottiin korkean riskin henkilöitä terveydenhoitoalan työntekijöiden toimesta. Seulontaan käytettiin diabeteksen riskinarviointilomaketta ja ilman riskinarviointia tutkimuksessa oli mukana henkilöitä, joilla oli aikaisemmin ollut raskausdiabetes, valtimotautitapahtuma tai kohonneita verensokeriarvoja. Tunnistettuaan henkilöt, joilla oli korkea riski sairastua diabetekseen, ohjattiin heidät lääkärin tai hoitajan vastaanotolle. Vastaanotolla tehtiin terveystarkastus ja mittaukset ja lähete sokerirasitus kokeeseen laboratorioon. He keräsivät tiedot sokerirasituskokeiden määrien kehityksestä vuosilta 2002, 2004 ja 2006, joiden määrä lisääntyi. Pohjois-pohjanmaan D2D-raportista ilmenee, että alkutilanteen sokerirasituskokeista löydettiin aiemmin tunnistamaton diabetes 15 %:lta miehistä ja 10 %:lta naisista. Tulokset oli kirjattu alkutilanteessa 2128 henkilöstä. Normaalit verensokeriarvot olivat olleet 39 %:lla miehistä ja 59 %:lla naisista. Hankeen tulosten perusteella suurin osa testatuista oli naisia. Heidän mielestä haaste onkin tavoittaa riskiryhmässä olevat miehet. Raportissa kerrotaan, että kun noudatetaan D2D-ohjelman mukaisen seulonta- ja ohjausmallin mukaan, tyypin 2 -diabeteksen riskitekijät muuttuvat paremmiksi. (Keinänen-Kiukaanniemi - Pesonen 2009, 175-177.) Keski-Suomessa D2D-ohjeman korkean riskin strategiaa toteutettiin niin, että mahdollisimman monet ammattiryhmät pystyivät tunnistamaan korkean riskin

14 ryhmään kuuluvat ihmiset ja tekemään diabeteksen riskitestauksia asiakastyön lomassa ja ohjaamaan heidät jatkotutkimuksiin kuten rasva ja sokerirasituskokeisiin. He kokosivat sokerirasitus- ja rasvakokeiden määrät vuosilta 2002-2007 ja havaitsivat testauksien määrän kohonneen 2-3-kertaiseksi. Keski-Suomen loppuraportissa kerrotaan, että lähdettäessä seulomaan väestöä diabeteksen riskitestillä ja lähettämällä tunnistetut riskipotilaat jatkotesteihin, löytyi suuri määrä piilevästi diabetesta sairastavia ja diabetesdiagnoosien määrä lisääntyi. Työmäärä näiden diabetesdiagnoosien myötä lisääntyi lääkäreillä ja diabeteshoitajilla. Keski-Suomen D2D-raportin mukaan hanke vaikutti siihen, että terveysneuvontatyön osaaminen lisääntyi, riskitesti jäi pysyväksi työvälineeksi ja riskipotilaiden tunnistaminen ja jatkohoitoon ohjaaminen on arkipäivää. (Korpela - Peränen - Lyytikäinen Airola Onatsu Vanhala Saltevo 2008, 44-46.)

15 4 SALLAN SAIRASTAVUUS, HYVINVOINTIVALMENNUSHANKE JA SO- KERIRASITUSPÄIVÄ Sallan kunnan väestö vähenee ja ikääntyvien määrä kasvaa. Kansansairaudet ovat yleisiä pienessä Sallan kunnassa. Sallan tärkeä elinkeino on matkailu, jonka vuoksi matkailijoita vierailee paljon paikkakunnalla. Hyvinvointivalmennushanke luotiin edistämään kuntalaisten ja matkailijoiden hyvinvointia. (Jääskeläinen 2011, 18.) Kelan sairastavuustilastoista selviää, että Sallassa oli vuoden 2006 lopussa asukkaita 4482 (Kela 2009). Sallassa oli Lapin kunnista seistemänneksi eniten asukkaita vuonna 2006, mutta väestömäärä vähenee koko ajan. (Kuvio 1). Sallan kunnassa oli asukkaita vuoden 2008 lopussa 4308 (Salla 2010). Kuvio 1. Väestö vuoden 2006 lopussa, Lappi Lapin väestöstä 65 vuotta täyttäneitä on eniten Sallan kunnassa, 27,2%. Koko maassa 65 vuotta täyttäneitä väestöstä Kelan mukaan oli 16,5% ja koko Lapin alueella 17,9 %. (Kuvio 2).

16 Kuvio 2. 65 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä v. 2006, Lappi (Kela 2006) Lapin väestöstä Sallan kunnassa vuoden 2006 lopussa oli eniten diabetekseen sairastuneita. Sallan asukkaista 7.01 %:lla oli diabetes. Verrattuna koko maahan ja Lappiin, Sallassa on eniten diabetekseen sairastuneita. Koko maassa vuoden 2006 lopussa oli 3,36% diabetekseen sairastuneita ja Lapissa 3,74%. (Kuvio 3). Kuvio 3. Diabetes vuoden 2006 lopussa, % väestöstä, Lappi (Kela 2006) Hyvinvointivalmennushanke alkoi Sallassa vuoden 2008 elokuussa ja päättyi heinäkuussa 2011. Hanketta hallinnoi Sallan kunta ja se oli Euroopan sosiaalirahaston rahoittama. Hyvinvointivalmennushankkeen tavoitteena oli toteuttaa hyvinvointivalmennusta yhteistyöverkostossa eri hyvinvointipalvelujen tuottajien kanssa sekä kehittää ja toteuttaa hyvinvointivalmennusmallia ja

17 rakentaa hyvinvointivalmentajakoulutus. Hyvinvointivalmennusmallin perustana on Sallan kunnan kuntastrategia. Malli kuvaa hyvinvointivalmentajan toimintaa ja siihen kuuluvat ryhmätoiminta, terveysmittaukset, yksilövalmennus, vuoropuhelu, työhyvinvointi, yleisötapahtumat ja koulutukset. (Kuvio 4). Hyvinvointivalmentajan tehtävänä on koordinoida ja toteuttaa hyvinvointiin liittyviä toimia ja tiedottaa niistä. Sosiaali-, terveys-, koulutus- tai palvelualalla oleva ammattilainen, joka on kiinnostunut hyvinvointivalmentamisesta voi toimia hyvinvointivalmentajana. Hyvinvointivalmennushankkeen tavoitteena on lisätä hyvinvointia kuntalaisilla ja matkailijoilla. Tehtävänä on järjestää erilaisia mittauksia, teematapahtumia ryhmien ohjaamista, antaa henkilökohtaista ohjausta ja tietoa hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Sokerirasituspäivä oli yksi Hyvinvointivalmennushankkeen tapahtumista. (Jääskeläinen 2011, 29-31.) Kuvio 4. Hyvinvointivalmennusmalli (Hyvinvointivalmennus 2010) Sokerirasituspäivän järjestäminen oli osa Hyvinvointivalmennushankkeen tapahtumia. Sokerirasituspäivä järjestettiin yhteistyössä sallalaisten terveydenhoitajien kanssa. Sen tarkoituksena oli kartoittaa diabetekseen sairastuneita, ohjata heidät jatkotutkimuksiin ja samalla antaa osallistujille tietoa diabeteksen ennaltaehkäisystä. Sokerirasituspäivän järjestäminen alkoi, kun

18 tapasimme terveydenhoitajan kanssa. Tapaamisen aikana alustavasti sovimme tehtävistä, joita päivän järjestäminen vaati. Tarkoituksena oli, että minä järjestäisin niin, että saisimme tapahtumaan terveydenhoitajaopiskelijoita mukaan pitämään esitelmää diabeteksen ennaltaehkäisyn kannalta tärkeistä aiheista, kuten liikunnasta ja ravitsemuksesta. Terveydenhoitajaopiskelijoita ei kuitenkaan saatu mukaan. Sallalaiset terveydenhoitajat järjestivät sokerirasituspäivän. He kutsuivat lääkärin pitämään pienimuotoisen luennon ravitsemuksen ja liikunnan vaikutuksesta diabetekseen ja sen ennaltaehkäisyyn. Terveydenhoitajat laittoivat tapahtumasta ilmoituksen paikalliseen lehteen, Hyvinvointivalmennushankkeen sivuille internetiin ja kutsuivat tapahtumaan henkilöitä myös vastaanotoillaan. He varasivat tapahtumapaikaksi vapaaaikatalon Sallansuun. Minä järjestin pienimuotoisen rasva-sokerinäyttelyn. Näyttelyn tarkoituksena oli havainnollistaa osallistujille ja meille muillekin elintarvikkeiden ja juomien sokeri- ja rasvamääriä. Esillä oli tarkoitus olla elintarvikkeita ja juomia, joita ihmiset yleensä syövät ja juovat ajattelematta niiden sokeri- ja rasvapitoisuuksia. Me laitoimme tapahtumaan esille suklaalevyn, pullan, pienen karkkipussin, grillimakkaran, jaffa-pullon ja lasillisen tuoremehua. Esillä oli myös vertailun vuoksi sokeriton vaihtoehto jaffasta sekä omena ja näkkileipä. Elintarvikkeiden viereen laitoimme niiden sisältämän määrän verran sokeria tai rasvaa, riippuen kumpaa ne sisälsivät. (Kuva1). Kuva 1. Rasva-sokerinäyttely (Sokerirasituspäivä)

19 Sokerirasituspäivä järjestettiin Sallassa 27.11.2010. Osallistujat kutsuttiin sokerirasituspäivään lehti-ilmoituksella seuravilla kriteereillä: 18-65-vuotiaat naiset ja miehet, joilla on suvussa diabetesta sokerirasitusta ei ole aikaisemmin tehty on ylipainoinen verenpaine tai kolesteroli on koholla raskaudenaikana on todettu kohonneita verensokereita. Ennen kuin osallistuja tulivat paikalle, meidän piti tehdä vielä viimeisiä järjestelyjä paikan päällä. Laitettiin esitteitä esille. Tehtiin rasva-sokerinäyttely valmiiksi. Minä mittasin ja punnitsin sokerit ja rasvat esillä olevien elintarvikkeiden määriä vastaaviksi. Olimme juuri saaneet kaiken valmiiksi kun ihmisiä alkoi tulla pikku hiljaa paikalle. Osallistujat tulivat paikalle ravinnotta eli edellisenä iltana he saivat syödä ja juoda ennen nukkumaan menoa, mutta aamulla he saivat juoda vain lasillisen vettä. Heiltä otettiin saapuessa nollanäyte eli paastoverensokeriarvo sormen päästä. Nollanäytteen jälkeen annettiin juotavaksi neste, jossa oli vettä 3 dl ja sokeria 75 grammaa. Heille annettiin myös täytettäväksi diabeteksen riskinarviointitestilomake. Riskitestistä nähdään henkilön riski sairastua diabetekseen tietyn ajan kuluessa. (Liite 2). Kahden tunnin kuluttua nesteen nauttimisesta osallistujilta otettiin uusi verensokerinäyte eli 2 tunnin arvo. Tämä verensokeri arvo kertoo henkilön insuliinin kykyä vaikuttaa nautittuun sokeriin. Tämän verensokerinäytteen normaaliarvo on <7,8mmol/l. Näytteitä oli ottamassa kaksi terveydenhoitajaa. Tutkimus oli osallistujille ilmainen. Tämän kahden tunnin aikana osallistujilla oli aikaa keskustella keskenään, tutustua esillä oleviin esitteisiin ja pienimuotoiseen rasva- sokerinäyttelyyn. Kahden tunnin odotuksen aikana lääkäri Paula Kaakkurivaara piti luennon, siitä mitä diabetes on, mitä se aiheuttaa ja kuinka sitä voi ennaltaehkäistä. Ravitsemuksen ja liikunnan merkityksestä hän kertoi myös. Sokerirasituspäivän lopuksi 4H järjesti pienen kahvituksen, jolloin osallistujilla oli mahdollisuus ostaa pientä aamupalaa ennen kotiin lähtöä.

20 5 OPINNÄYTETYÖN TAVOITE, TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT Tyypin 2 -diabeteksen ennaltaehkäisyohjelman (Dehkon) tavoitteena oli kehittää toimintatapoja diabeteksen ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen toteamiseen. Tutkimuksellinen opinnäytetyöni liittyy Dehkoon ja tavoitteena oli edistää diabeteksen ennaltaehkäisyä ja varhaista toteamista käyttäen apuna tutkimusta sokerirasituspäivästä. Opinnäytetyöni tarkoitus oli selvittää onko tällaisen päivän järjestäminen tarkoituksenmukaista jatkossa? Havaitaanko piilevästi diabetesta sairastavia henkilöitä sokerirasituskokeen avulla, jotta heidät voidaan ohjata lisätutkimuksiin ja sokeriarvojen seurantaan. Sokerirasituspäivän tarkoitus oli tavoittaa mahdollisimman monta Sallan kuntalaista, joilla on korkea riski sairastua diabetekseen. Tarkoituksena oli myös havahduttaa korkean riskin ihmisiä diabeteksen riskitekijöistä ja saada heidät miettimään omaa terveyttään ja elämäntapojaan ja sitä kautta tekemään elämäntapamuutoksia ehkäistäkseen diabetesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää osallistujien riskitekijöitä sairastua diabetekseen eli saada tietoa osallistujien ravitsemus- ja liikuntatottumuksista, painosta ja verensokeriarvoista. Tarkoituksena oli myös saada selville oliko sokerirasituspäivästä hyötyä osallistujille ja terveydenhoitajille. Osallistujien ja paikallisten terveydenhoitajien kokemusta ja näkemystä sokerirasituspäivän sujuvuudesta ja järjestelyistä selvitin myös tutkimuksessani. Tutkimusta tarkastelin seuraavien tutkimusongelmien kautta 1. Minkä verran tyypin 2 -diabeteksen riskitekijöitä sokerirasituspäivään osallistujilla oli? 2. Millaista hyötyä osallistujat saivat sokerirasituspäivästä? 3. Millaiset olivat sokerirasituspäivän järjestelyt osallistujien ja terveydenhoitajien mielestä.

21 6 TUTKIMUSMENETELMÄT, AINEISTOT JA ANALYYSI Tutkimuksessani käytän määrällistä ja laadullista tutkimusmenetelmää. Selvitän ensin teorian kautta, mitä nämä tutkimusmenetelmät tarkoittavat ja sen jälkeen kerron tarkemmin omasta tutkimuksestani ja tutkimusmenetelmien käytöstä. Määrällisellä tutkimusmenetelmällä eli kvantitatiivisella tutkimuksella tutkitaan tietoa numeerisesti eli sillä lasketaan määriä. Tämä tarkoittaa sitä, että numeroiden avulla käsitellään tutkittavat asiat ja niiden ominaisuudet. Vilkan mukaan Määrällinen tutkimusmenetelmä vastaa kysymyksiin kuinka moni, kuinka paljon ja kuinka usein. Määrällisessä tutkimuksessa tutkimustiedot saadaan numeroina tai laadullinen aineisto ryhmitellään numeeriseen muotoon. Tulokset esitetään numeroina ja olennainen osa selitetään sanallisesti ja kuvataan miten asiat liittyvät toisiinsa tai eroavat toisistaan. (Vilkka, 2007, 14.) Kanasen mukaan tutkimusmenetelmä pyrkii yleistämään. Pieneltä joukolta eli otokselta kysytään tutkittavan asian tutkimusongelmiin liittyviä kysymyksiä. Otos eli tutkimukseen vastaajat ovat perusjoukko. Mittauksen tuloksena saatuja tuloksia käsitellään tilastollisin menetelmin. Jotta tutkimus olisi luotettava, tulisi tutkittavan ryhmän olla tarpeeksi suuri. Määrällisessä tutkimusmenetelmässä tiedonkeräämiseen voidaan käyttää haastattelua, valmiita, strukturoituja tai avoimia kysymyksiä. Määrällisen tutkimuksen lähtökohtana on tutkimusongelma, johon halutaan saada vastaus tai ratkaisu. (Kananen 2008, 10-11.) Lomakehaastattelua käytetään enemmän kvantitatiivisessa tutkimuksessa aineistoa kerätessä. Lomakehaastattelu on monesti kyselylomakkeen vaihtoehto, jos pelätään kyselyn vastausprosentin jäävän alhaiseksi. Haastattelija haluaa vastauksen jokaiseen kysymykseen tiettyjen vaihtoehtojen sisällä ja tietyssä järjestyksessä. Lomakehaastattelun kysymysten pitää vastata tutkimuksen tutkimusongelmiin. Tutkimuksen viitekehyksessä pitää olla perustelu jokaiseen kysymykseen. Kysymykset eivät voi olla mitä tahansa mikä voisi olla hyödyllistä ja mukava tietää. (Sarajärvi-Tuomi 2009, 71-75.)

22 Tutkimuksellisessa opinnäytetyössäni tutkin sokerirasituspäivän merkitystä diabeteksen ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa toteamisessa. Tarkoitukseni oli selvittää tapahtuman tarpeellisuutta sekä tutkia osallistuneiden diabeteksen sairastavuutta. Tutkimuksessa käytin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää ja tiedonkeruumenetelmänä oli kyselylomake. Asteikkona oli likertin asteikko. Määrällisellä tutkimusmenetelmällä selvitin, kuinka paljon päivään osallistui ihmisiä ja kuinka monella heistä löytyy diabetes ja kuinka monella on heikentynyt sokerin sieto tai normaalit arvot. Tutkin myös osallistujien omasta terveydestä, painosta, sukurasitteesta, ruokailutottumuksista, heidän saamaa uutta tietoa terveydestä, diabeteksesta ja diabeteksen ennaltaehkäisystä. Tätä kautta sain selville osallistujien riskitekijöitä diabetekseen sairastumiseen. Tutkin myös heidän kokemuksia sokerirasituspäivän tarpeellisuudesta, järjestelyistä ja ohjelmasta. (Liite 1). Kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä tarkoittaa laadullista tutkimusta. Laadullisessa tutkimuksessa käytetään sanoja ja lauseita. Ilmiön syvällinen ymmärtäminen on laadullisen tutkimuksen pyrkimys, ei yleistäminen. Laadullista tutkimusta voidaan käyttää syventämään ja ymmärtämään määrällistä tutkimusta. Kvalitatiivisella tutkimuksella tutkitaan yksittäistä asiaa ja sillä pyritään saamaan irti mahdollisimman paljon yksittäisestä tapauksesta. Merkitykset ovat tärkeitä laadullisessa tutkimuksessa. Työvälineenä kvalitatiivisessa tutkimuksessa käytetään pääasiassa tutkijaa itseään. Tutkija havainnoi ja haastattelee tutkimuspaikalla. Tutkimus on kuvaileva. (Kananen 2008, 24-25.) Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi teoksen mukaan aineistonkeruumenetelminä laadullisessa tutkimuksessa voi käyttää haastattelua, kyselyä, havainnointia ja erilaisissa dokumenteissa olevaa tietoa. Näitä eri tutkimusmenetelmiä voi käyttää yhdistelemällä, rinnakkain tai jotain yksittäin, riippuen tutkittavasta ongelmasta ja olemassa olevista tutkimusresursseista. (Sarajärvi -Tuomi 2009, 71.) Sisällönanalyysin avulla pyritään saamaan aineistosta tiivistetty ja yleisessä muodossa oleva kuvaus sanallisesti. Sisällönanalyysi voidaan tehdä monista kirjallisissa muodossa olevista materiaaleista, esimerkiksi kirjoista, artikkeleista, päiväkirjoista, kirjeistä, haastatteluista, puheista, keskusteluista, dialo-

23 gista tai raporteista. Materiaalia voidaan analysoida sisällönanalyysin avulla systemaattisesti ja objektiivisesti. Tämä analyysimenetelmä on tekstianalyysia. Tekstin merkitykset ovat tärkeitä sisällönanalyysissä. (Sarajärvi-Tuomi 2009, 104-105.) Tutkimusta tehdessä pitää miettiä myös eettistä näkökulmaa. Tutkimusta tehtäessä on tärkeää, että tutkittavat pysyvät tuntemattomina. Määrällisen tutkimuksen tuloksia ei tule kirjoittaa yksilöittäin. Eettisesti on tärkeää tutkimustulosten kirjoitustyyli. Kirjoittaja ei saa ilmaista tuloksia siten, että ne ovat tutkittavia kohtaan loukkaavia, tyypitteleviä, epäkunnioittavia, yksipuolisia tai halventavia. (Vilkka 2008, 164.) Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella ja lomakehaastattelulla Aineisto koostui kerätyistä tiedoista. Kyselylomake oli laadittu sokerirasituspäivään osallistujille ja lomakehaastattelu terveydenhoitajille, jotka järjestivät tapahtuman. Sokerirasituspäivän järjestäminen oli pääasiassa Sallalaisten terveydenhoitajien tehtävänä, joten halusin tietää, miten he kokivat päivän järjestämisen ja miten päivä onnistui. Heidän piti vastata seuraaviin kysymyksiin: 1. Millainen sokerirasituspäivä oli järjestää? 2. Miten päivä onnistui järjestelyiden osalta? 3. Millainen oli osallistujien määrä ja vastasiko se odotuksia? 4. Miten arvioit sokerirasituspäivän tarpeellisuutta ja hyödyllisyyttä sekä päivän uudelleen järjestämistä? Sisällönanalyysin avulla kävin läpi terveydenhoitajien vastaukset ja laatimani kyselylomakkeen avoimen kysymyksen, johon osallistujat saivat vastata mitä halusivat sokerirasituspäivään liittyen. Luokittelin vastaukset samantyylisten vastauksien mukaan. Kyselylomakkeen vastaukset analysoin SPSSohjelmalla. Käytin apuna analysoinnissa vastauksien mukaan muodostuvia jakaumia ja osassa vastauksissa ristiintaulukointia. Jakaumaa käytin selvittämään kuinka paljon osallistujista oli miehiä ja naisia. Ristiintaulukointia käytin saadakseni tietää kuinka moni tietyn ikäisistä osallistujista oli kumpaakin sukupuolta. Ikäryhmien liikunnallisuuden kuvaamiseen käytin myös ristiintaulukointia. Kohdehenkilöinä tutkimuksessani olivat sokerirasituspäivään osallistuneet henkilöt. Kyselylomakkeet jaoin itse jokaiselle osallistujalle. Kysely

24 oli nimetön ja vain minä käsittelin kyselylomakkeet ja näin osallistujien henkilöllisyys pysyy salassa.

25 7 TUTKIMUKSEN TULOKSET Sokerirasituspäivään osallistui 33 Sallalaista diabeteksen riskiryhmään kuuluvaa henkilöä, joista 30 vastasi kyselyyn. Neljään kyselylomakkeeseen oli vastattu puutteellisesti ja yksi palautettiin täysin tyhjänä. Ensimmäisenä tutkimustuloksista olen avannut osallistujien taustatiedot ja sen jälkeen osallistujien riskitekijät. Taustatietoihin kuuluvat sukupuoli, ikä, kokemus omasta terveydestä ja verensokeriarvot. Riskitekijöitä ovat paino, sukurasite, ravitsemus- ja liikuntatottumukset. Lopuksi kerron tutkimustuloksia osallistujien saamista hyödyistä ja sokerirasituspäivän järjestelyistä. 7.1 Kyselyyn vastanneiden taustatiedot Sokerirasituspäivään osallistuneet olivat valtaosaltaan naisia, joten kyselyyn vastanneistakin suurin osa oli naisia (83 %) ja miehiä oli 24 % (Kuvio 5). Kuvio 5. Vastaajien sukupuolijakauma (n=29) Olen luokitellut vastaajat neljään ikäryhmään. Kyselyyn vastanneista 29 ilmoitti ikänsä. Heistä 51-64-vuotiaita oli eniten (45 %) ja alle 40-vuotiaita vähiten (14 %). Vastaajista 41-50-vuotiaita ja yli 65-vuotiaita oli 21 %. Ristiintaulukoinnin avulla selviää, että 51-64-vuotiaita naisia ja miehiä oli molempia eniten (45 %) muihin ikäryhmiin verrattaessa. Naisia tässä ikäryhmässä oli 42 % ja miehiä 60 %. Alle 40-vuotiaiden ikäryhmässä naisia oli 13 % ja miehiä 20 %. Miehiä 41-50-vuotiaita ei ollut ollenkaan ja naisia oli 25 %. 41-50- vuotiaita ja yli 65-vuotiatia oli molempia 21 % vastaajista (Taulukko 2).

26 Taulukko 2 Kyselyyn vastanneiden ikä ja sukupuoli jakauma Ikä alle 40 41-50 51-64 yli 65 Yht. sukupuoli nainen Lkm 3 6 10 5 24 % 13 25 42 21 100 mies Lkm 1 0 3 1 5 % 20 0 60 20 100 Yht. Lkm 4 6 13 6 29 % 14 21 45 21 100 Tutkimukseni taustatietoihin kuului kysymys osallistujien omasta terveydestä. Vastaajat saivat arvioida oman terveytensä ja ovat voineet valita vaihtoehdon seuraavista vastausvaihtoehdoista erittäin hyvä hyvä kohtalainen huono Suurin osa vastaajista arvioi terveytensä olevan hyvä (66 %), toiseksi vastaajat arvioivat terveytensä olevan kohtalainen (34 %). Kukaan vastaajista ei arvioinut terveytensä olevan erittäin hyvä tai huono. Vastaajia oli 29 (Taulukko 3). Taulukko 3. Vastaajien arvio omasta terveydestä Lkm % hyvä 19 66 kohtalainen 10 34 Yht. 29 100 Vastaajien nolla-arvot sekä kahden tunnin arvot olen luokitellut terveyskirjaston diabetes määrittelyn mukaisesti. Olen kirjannut arvojen merkitykset lukuun 4.1. Normaali verensokeri oli suurimmalla osalla (93 %) vastaajista, heikentynyt paastosokeri oli 3 %:lla eli yhdellä kyselyyn vastanneista ja samoin myös 3 %:lla oli diabetekseen viittaavat arvot. (Kuvio 6).

27 Kuvio 6. Vastaajien nolla-arvo (n=29) Kahden tunnin arvoista normaali verensokeri oli 62 %:lla, heikentynyt sokerinsieto 31 %:lla. Diabetekseen viittaava arvo oli 7 %:lla vastaajista. (Kuvio 7). Kuvio 7. Vastaajien kahden tunnin arvo (n=29) 7.2 Kyselyyn vastanneiden diabeteksen riskitekijät Diabetekseen liittyy ylipaino, joten kyselyssä halusin tietää ovatko vastaajat normaalipainoisia, onko heillä lievää tai merkittävää lihavuutta. Suurimmalla osalla vastaajista oli lievää lihavuutta (64 %), normaalipainoisia oli vastaajista seuraavaksi eniten (29 %) ja vähiten vastaajilla oli merkittävää lihavuutta. Naisista suurin osa vastasi painokseen lievää lihavuutta (74 %), normaalipainoisia vastasi olevan 17 % ja merkittävää lihavuutta oli 9 %:lla. Kysymykseen vastanneita naisia oli yhteensä 23. Miehistä suurin osa vastasi olevan normaalipainoisia (80 %) ja 20 %:lla oli lievää lihavuutta. Vastaajia oli yhteensä 28. (Taulukko 4).

28 Taulukko 4. Vastaajien paino Lkm % normaali paino 8 29 lievä lihavuus 18 64 merkittävä lihavuus 2 7 Yht. 28 100 Lehti-ilmoituksessa sokerirasituspäivään kutsuttiin muun muassa naisia ja miehiä, joilla on suvussa diabetesta. Tutkimuksessani halusin selvittää, kuinka monella kyselyyn vastanneista on sukurasite. Suurimmalla osalla vastanneista oli suvussa diabetesta (86 %). Vastanneista 7 %:lla ei ollut suvussa diabetesta ja saman verran vastaajista vastasi, ei osaa sanoa (7 %). (Taulukko 5). Taulukko 5. Vastaajien sukurasite Lkm % kyllä 25 86 ei 2 7 en osaa sanoa 2 7 Yht. 29 100 Tutkimukseeni selvitin, kuinka usein vastaajat harrastavat liikuntaa vähintään puoli tuntia, syövät kasviksia ja juureksia, marjoja ja hedelmiä, makeisia sekä rasvaisia ruokia. Jokaiseen kysymykseen vastaajat ovat voineet valita vaihtoehdon seuraavista vastausvaihtoehdoista: päivittäin 1-3 kertaa viikossa 4-5 kertaa viikossa vai harvemmin Vastaajista suurin osa (62 %) harrastaa liikuntaa päivittäin. Vastaajista 28 % harrastaa liikuntaa vähintään puoli tuntia 1-3 kertaa viikossa ja 10 % heistä 4-5 kertaa viikossa. (Kuvio 8).

29 Kuvio 8. Vastaajien liikunnallisuus. (n=29) Vertailin miten ikä vaikuttaa liikunnan harrastamiseen tai onko sillä merkitystä. Ristiintaulukoimalla sain seuraavanlaisia tuloksia. Alle 40-vuotiaista 11 % harrastaa liikuntaa päivittäin, 13 % 1-3 kertaa viikossa ja 33 % 4-5 kertaa viikossa. 41-50-vuotiaista 17 % harrastaa liikuntaa päivittäin ja 38 % 1-3 kertaa viikossa. 51-64-vuotiaista 50 % päivittäin, 38 % 1-3 kertaa viikossa ja 33 % 4-5 kertaa viikossa. Yli 65-vuotiaista 22 % päivittäin, 13 % 1-3 kertaa viikossa ja 33 % 4-5 kertaa viikossa. (Taulukko 6). Taulukko 6. Vastaajien liikunnallisuus ikäryhmittäin Enemmistö (yli 90 %) vastasi syövänsä kasviksia/juureksia päivittäin tai 1-3 kertaa viikossa vastaajista. 4-5 kertaa viikossa tai harvemmin 7 % vastaajista syö kasviksia/juureksia. (Kuvio 9).

30 Kuvio 9. Vastaajien kasvisten ja juuresten syöminen (n=28) Vähän yli 50 % syö marjoja/hedelmiä päivittäin ja vastaajista 31 % syö 1-3 kertaa viikossa. Vähiten he olivat vastanneet syövänsä marjoja/hedelmiä 4-5 kertaa viikossa (4 %). Harvemmin heistä syö 11 %. (Kuvio 10). Kuvio 10. Vastaajien marjojen/hedelmien syöminen (n=26) Makeisia harvemmin vastaa syövänsä puolet 26 vastaajasta. Päivittäin makeisia syö vain 4 %. Vastaajista 31 % syö makeisia 1-3 kertaa viikossa ja 15 % syö 4-5 kertaa viikossa. (Kuvio 11). Kuvio 11. Vastaajien makeisten (n=26) Rasvaisia ruoista kysyttäessä enemmistö syö 1-3 kertaa viikossa (58 %), päivittäin vastaa syövänsä 8 %. Harvemmin rasvaisia ruokia syö 23 % vastaajista. (Kuvio 12).

31 Kuvio 12. Vastaajien rasvaisten ruokien syöminen (n=26) Vapaamuotoiseen kysymykseen eräs vastannut osallistuja oli sitä mieltä, että sokerirasituspäivä herätti pohtimaan ennaltaehkäisyä ja tiedostamaan diabetekseen sairastumisen huomattavan riskin. 7.3 Sokerirasituspäivän hyödyllisyys Sokerirasituspäivän hyödyllisyydestä saa vastauksia seuraavista tutkimustuloksista. Osallistujilta halusin kysyä, saivatko osallistujat uutta tietoa terveydestä, diabeteksesta, ravitsemuksesta, liikunnasta ja ennaltaehkäisystä. Vastaajat ovat voineet valita vaihtoehdon seuraavista vastausvaihtoehdoista samaa mieltä en osaa sanoa eri mieltä Uutta tietoa terveydestä koki saaneen enemmistö (78 %) vastaajista ja vähemmistö 4 % oli eri mieltä. 17 % ei osannut sanoa. Tähän vastasi 23 osallistujaa. (Taulukko 7). Taulukko 7. Vastaajien saama uusi tieto terveydestä Lkm % samaa mieltä 18 78 en osaa sanoa 4 17 eri mieltä 1 4 Yht. 23 100

32 Kysymykseen diabeteksesta vastanneista valtaosa koki saaneen uutta tietoa (88 %), 8 % ei osannut sanoa ja 4 % vastasi olevansa eri mieltä. (Taulukko 8). Taulukko 8.Vastaajien saama uusi tieto diabeteksesta Lkm % samaa mieltä 23 88 en osaa sanoa 2 8 eri mieltä 1 4 Yht. 26 100 Ravitsemuksesta uutta tietoa vastasi saaneensa (79 %). En osaa sanoa vastasi 13 % ja eri mieltä 8 % vastaajista. (Taulukko 9). Taulukko 9. Vastaajien saama uusi tieto ravitsemuksesta Lkm % samaa mieltä 19 79 en osaa sanoa 3 13 eri mieltä 2 8 Yht. 24 100 Sokerirasituspäivä lisäsi 84 %:lle tietoa liikunnan merkityksestä. Sekä en osaa sanoa sekä eri mieltä oli 8 % vastaajista. (Taulukko 10). Taulukko 10. Vastaajien saama uusi tieto liikunnasta Lkm % samaa mieltä 21 84 en osaa sanoa 2 8 eri mieltä 2 8 Yht. 25 100 Myös diabeteksen ennaltaehkäisystä sai uutta tietoa 81 % kyselyyn vastanneista. 15 % ei osannut sanoa ja eri mieltä oli 4 %. (Taulukko 11).

33 Taulukko 11. Vastaajien saama uusi tieto diabeteksen ennaltaehkäisystä Lkm % samaa mieltä 21 81 en osaa sanoa 4 15 eri mieltä 1 4 Total 26 100 Avoimen kysymyksen mukaan sokerirasituspäivän koettiin hyvin tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Sokerirasitukseen kuuluvan sokeriliemen mausta ei pidetty, mutta koettiin kuitenkin hyödylliseksi 7.4 Sokerirasituspäivän järjestelyt Sokerirasituspäivän järjestelyiden onnistuminen oli yksi tutkittava asia. Pyysin osallistujia, arvioimaan miten he kokivat sokerirasituspäivästä tiedottamisen, päivän tarpeellisuuden, järjestelyt ja ohjelman. He saivat arvioida numeerisesti asteikolla 1-5, jossa 1=erittäin hyvä, 2=hyvä, 3=melko hyvä, 4=huono ja 5=erittäin huono. Tiedottamisen sokerirasituspäivästä koki erittäin hyväksi 63 %, melko hyväksi 30 % ja hyväksi 7 %. Päivän koki erittäin tarpeelliseksi 77 %, melko tarpeelliseksi 19 % ja erittäin tarpeettomaksi 4 % eli yksi vastaaja. Päivän järjestelyt kokivat erittäin hyväksi 52 %, melko hyväksi 32 % ja hyväksi 16 %. Osallistujista 40 % oli sitä mieltä, että päivän ohjelma oli erittäin hyvä, melko hyväksi vastasi 44 % ja hyväksi 16 %. (Kuvio 13).

34 Kuvio 13. Vastaajien arvio Sokerirasituspäivästä Vastaajat olivat sitä mieltä, että kiva/hyvä, että järjestetään tällainen päivä. Osa olisi toivonut lisää ravintoluentoa ja neuvontaa. Terveydenhoitajien vastausten mukaan järjestelyt vaativat paikan varauksia, toteutuksen, viestinnän ja käytännön järjestelyitä. Yhden kokoontumisen aikana tehtiin kaikki suunnitelmat. Diabeteshoitajan tehtävänä oli huolehtia viime hetken järjestelyistä. Järjestelyt onnistuivat vastaajien mielestä hyvin, tarvikkeet riittivät ja kaikki olivat tyytyväisiä. Osallistujien määrä terveydenhoitajien mielestä oli sellainen, mihin oli varauduttu, mutta odotettiin olevan vähemmän, koska juuri kyseisenä aamun oli kova pakkanen. Tarpeellisuudesta ja uudelleen järjestämisestä oltiin sitä mieltä, että sokerirasituspäivä on tarpeellinen ja aiheellinen ja järjestetään vuosittain jatkossa.